Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2023

Jeesus, parantajamme

30.8.2023. Tämän viikon aiheena on Jeesus, parantajamme. Sana ‘parantajamme’ kuvastaa tuossa sitä, että Jeesus ei parantanut vain aikalaisiaan, vaan meitäkin, nykyeläviä.
Kun on saanut nähdä ja kokea, kuinka Jeesus Kristus auttaa, hoitaa ja parantaa, tietää, ettei aiheen otsikko ole pelkkiä sanoja, vaan todellisuutta.

Meillä on toinenkin, erityisesti suomalaisille rakas ja (maan)läheinen parantaja: luonto. Lukemattomat ihmiset kokevat yhä uudestaan luonnon tervehdyttävän vaikutuksen. Metsäpolulla, kalliolla, veden äärellä, niityillä, jopa puistoissa, voi tuntea, kuinka mieli ja koko olemus tulee levolliseksi, virkistyy, uudistuu, innoittuu – juuri sen mukaisesti, mitä kulloinkin tarvitsee.

Kiitollisuus tulvahtaa olemukseeni aina luonnossa liikkuessani, kalliolle kiivetessä, veden äärellä istuessa, marjoja poimiessa, raikasta ilmaa hengittäessä. Miten onnellisia olemmekaan, kun saamme nauttia puhtaasta luonnosta ja kaikista sen antimista, väreistä, tuoksuista ja loputtoman runsaasta kauneudesta. Siitä, kuinka se niin ihanasti ja kokonaisvaltaisesti hoitaa ja ravitsee meitä.

**********************

‘Ilmastotaide – Vaihtoehtoisia näkökulmia’ – Tammisaaren Chappe-museon avajaisnäyttely oli mielenkiintoinen elämys. Se käsittelee museon lahjoittajien (genetiikantutkija Albert de la Chapelle ja vaimonsa Clara D. Bloomfield) toivomuksen mukaisesti ympäristöarvoja ja ekologisesti kestävää kehitystä.
Luontolähtöisessä ja luontoyhteydestä kumpuavassa taiteessa käytetään biopohjaisia materiaaleja ja ekologisia tekniikoita, ja kiertotalous ja orgaanisen jätteen hyödyntäminen näkyy taitelijoiden tuotannossa.

Näyttelyssä oli paljon innostavilta tuntuvia juttuja. Esim. merilevän työstämisen ja monipuolisen käyttämisen mahdollisuudet. Muotoilija ja tutkija Julia Lohmann on mukana projekteissa, joissa tutkitaan monialaisesti mm. merilevän potentiaalia kestävänä valmistus- ja suunnittelumateriaalina.

Luonnonmateriaalia ja luonnon väriaineita töissään käyttävällä taitelija Katja Syrjällä oli 2 hyllyllä lasipurkeissa kaikenlaisia luonnosta kerättyä materiaalia.
Hauskaa ja värikästä oli Tanja Maaria Heikkilän ‘Syötävä kuvataide’. Juureksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja sommitelmina ja tauluiksi kuvattuina.
Sienistä sommiteltujen ja kuvattujen taulujen tekijää en muista, Aika synkät aiheet, mutta pöllökuva oli mielestäni jotenkin liikuttava.

Keksijä, arkkitehti ja biomuotoilija ja Bob Hendrikx on kehittänyt sienirihmastosta koostuvan (luontoystävällisen, mutta ei kyllä niinkään esteettisen) ruumisarkun. Näyttelyssä olevan arkun nimi oli Loop Living Cocoon.
Aleksi Vesaluoman ja Aleksi Puustisen luotsaaman Caracara Collectiven tuotantoa oli installaatio, jonka valaisinvarjostimet oli tehty sienirihmastoista sekä scoby-sienestä (jota käytetään myös kombuchan valmistukseen).

(Alla olevat kuvat ovat näyttelystä napsimiani.)

Jumalani, Sinua minä ylistän
Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin avuksi, ja sinä teit minut terveeksi.
Herra, sinä pelastit minut tuonelasta. Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään.
Laulakaa Herralle, te Herran palvelijat, ylistäkää hänen pyhää nimeään!
Hänen vihansa kestää vain hetken, hänen hyvyytensä läpi elämän. Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo.
Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi, riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun.
Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun, laulan koko sydämestäni enkä vaikene.
Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän nyt ja aina.
Ps. 30:3–6, 12–13

Onnellinen se, joka turvaa Jumalaansa
Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala, onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa.
Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken mitä niissä on.
Herra on iäti uskollinen. Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää.
Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen.
Herra rakastaa oikeamielisiä, ja suojelee muukalaisia.
Hän tukee leskiä ja orpoja, mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi.
Herra hallitsee ikuisesti. Hän on sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja!
Ps. 146:5–10

**********************

‘Niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää’
Syvä kuin meri on harkittu puhe, virraksi paisuu viisauden lähde.
Ei ole oikein pitää syyllisen puolta ja sortaa syytöntä oikeudessa.
Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu, hän kärttää itselleen selkäsaunaa.
Oma suu on tyhmän tuho, omat sanat punovat hänelle ansan.
Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.
Kielen varassa on elämä ja kuolema – niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.
Sananl. 18:4–8, 21

‘Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän, ja kielikin on tuli’
Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa. Jos panemme suitset hevosen suuhun, me saamme sen tottelemaan itseämme ja voimme ohjata koko hevosta. Entä laivat: vaikka ne ovat isoja ja rajut tuulet heittelevät niitä, pienen pieni peräsin ohjaa laivan minne peränpitäjä haluaa. Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta.
Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. Ei viikunapuussa kasva oliiveja eikä viiniköynnöksessä viikunoita, vai mitä, veljeni? Samoin ei suolaisesta lähteestä juokse makeaa vettä.
Jaak. 3:2–12

(Nahantuntuiseksi työstettyä merilevää)

“Hyvyyden varastosta hyvää…”
Jeesus sanoi:
”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”
Matt. 12:33–37

Rakas Jumala, Sinä näet kuinka vaikeaa meidän on pysyä hyvyyden tiellä. Auta Sinä meitä, anna Valosi johdattaa ajatuksiamme, puhettamme ja tekojamme niin, että voisimme tuoda sisimpämme varastosta sitä hyvää, jonka Sinä olet meille antanut ja tarkoittanut.
Sillä olethan luonut meidät omaksi kuvaksesi.
Me olemme unohtaneet. Vedä meitä jälleen lähellesi, yhteyteesi, Rakkautesi vaikutuspiiriin. Ilman Sinua olemme eksyksissä ja avuttomia.

Sinä tunnet meidät, heikkouksinemme ja vahvuuksinemme. Kiitos että rakastat meitä niin valtavasti vajavuuksistamme huolimatta. Auta meitä heikkouksissamme. Anna Sinun vaikutuksesi ohjata puhettamme ja kohtaamisiamme, niin että ne saisivat aikaan jotain hyvää. 🙂

Päivitys 31.8. – Tämänpäiväisissä uutisissa oli linkki Kirsti Paakkasen (1929-2021) haastatteluun v:lta 2019.
Olin aina vähän kummastellut tuota aina mustiin pukeutunutta rautaista uranaista, joka matkusteli vähän väliä Ranskaan. Nyt ilahduin kuunnellessani tuota haastatteluhetkellä 90-vuotiasta ja hänen kirkkaita ja valoisia kommentteja asioista, jotka olivat hänelle merkityksellisiä.
Kirsti Paakkanen kertoi miten tärkeää hänelle oli aina ollut yritysjohtajana työntekijöiden tasavertainen kohtelu ja se, että puhutaan toiselle kauniisti.
Kirstin äiti oli körtti. Varmaan tältä hän oli perinyt uskon Taivaan Isään. ja ehkä myös sen luottamuksen, joka hänellä oli siunausten suojaavaan voimaan (kodin siunaaminen oli Kirstille tärkeä asia) ja Taivaan isän apuun.

Linkki haastatteluun: https://areena.yle.fi/podcastit/1-50084960

(Kirsti Paakkanen oli lähtöisin köyhistä oloista, mutta kovalla työnteolla saavutti paljon elämässään. Marimekon hän osti sen ollessa syvässä ahdingossa, ja nosti yrityksen uudelleen jaloilleen.)

Itsensä tutkiminen

26.8.2023. Kirkkovuosikalenteri kuvaa aihetta näin:
‘Jumalan sana neuvoo meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana. Itseriittoisuus vääristää ihmisen todellisuudentajun. Hän kuvittelee pystyvänsä täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin.’

Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Oikein teet, kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset. Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden – ilmoita siis minulle viisautesi!
Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi.
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut. Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata.
Ps. 51:6–14

Puhdas sydän ja vahva henki – niitä Daavid anoi Jumalalta. Daavidilla oli jo nuorena poikana, isänsä lampaita paimentaessaan, läheinen ja rakastava suhde Jumalaan. Daavidin psalmit kuvastavat, kuinka äärettömän tärkeä, rakas ja pyhä Jumala oli hänelle.
Hän luotti siihen, että Jumala oli hänen kanssaan. Kunnes tuo luottamus ja varmuus järkkyi: kun paljastui, mitä hän oli tehnyt. Hän oli kuninkaan auktoriteettiaan käyttäen lähettänyt miehen varmaan kuolemaan saadakseen itselleen tämän vaimon, johon oli ihastunut.
Kun Jumala lähetti profeetta Natanin Davidin luo ilmaisemaan, miten paha teko oli Hänen silmissään, Daavid hätääntyi: kääntääkö Jumala nyt hänelle selkänsä?

Daavid tunsi, että Jumala oli hänen kanssaan. Pyhä Henki vaikutti hänessä siitä lähtien, kun profeetta Samuel oli voidellut hänet seuraavaksi kuninkaaksi.
(Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten keskellä, ja Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen. 1.Sam.16: 13).

Henki – isolla vai pienellä kirjaimella kirjoitettuna, siinä on minusta eroa. Esim. ruotsin, englannin ja vanhan suomenkielen käännöksissä tuossa tekstikohdassa Henki on kirjoitettu isolla alkukirjaimella. “Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.”
Miksiköhän nuo sanat ‘pyhää henkeäsi’ ovat uudemmassa suomennoksessa pienillä alkukirjaimilla? Sillä henkihän meissä kaikissa on, niin kauan kuin hengitämme ja sydän lyö. Suomenkieli kuvaa sitä hyvin: ‘hengissä ollaan’.

Uudessa suomennoksessa hämärtyy mielestäni se, kuinka Daavid sai – ei vain öljyllä, vaan myös samalla Pyhän Hengen voitelun, ja kuinka hän koki sen, kuinka Jumalan Pyhä Henki oli hänessä. (“Älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi”)

Jo ennen kuninkaaksi voitelua Daavid uskoi ja luotti siihen, että Jumala oli hänen kanssaan.
“Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä,” sanoi Daavid Saulille lähtiessään kohtaamaan Goljatia.
Samuelin kirjan mukaan Pyhä Henki laskeutui Daavidiin profeetta Samuelin voideltua hänet. Hän sai siis tuolloin erityisen Pyhän Hengen voitelun siihen tehtävään, johon Jumala oli hänet valinnut.

Daavidin suuri pelko ei ollut se, että hän menettäisi kuninkuutensa, vaan se, että koska hän oli tehnyt kauhean teon, Jumala kääntäisi hänelle selkänsä ja ottaisi häneltä pois Pyhän Henkensä vaikutuksen. “Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.”
Jumala halusi, että Daavid tunnistaisi ja tunnustaisi, että hän on teollaan rikkonut Jumalaa vastaan. Kun Daavid oli tämän tehnyt, Jumala armahti häntä.

Sitä Jumala taitaa haluta meidän jokaisen kohdalla: että huomaisimme, tunnistaisimme sekä myöskin tunnustaisimme Hänelle rikkomuksemme. Sillä Hän on anteeksiantava Jumala, ja on kuin Hän haluaisi sen myös meille osoittaa.

Eräs kokemus sai minut vakuuttuneeksi siitä 15 v. sitten. Tunsin erittäin vahvasti sen, kuinka Hänen anteeksiannon voimansa laskeutui minuun saatuani tunnustettua erään mieltäni kovasti painaneen asian. Sitä kokemusta on vaikea kuvailla sanoin, mutta se oli hyvin voimakas, rakkaudellinen ja luihin ja ytimiin saakka vaikuttava. Vaikea kuvitella, että koskaan voisin unohtaa sitä. Se(kin) vakuutti minut täysin Hänen Rakkautensa voimasta.

Daavid sanoi: ”Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä.” Silloin Saul sanoi Daavidille: ”Mene, Herra olkoon sinun kanssasi!”
Saul puki Daavidin ylle oman sotapaitansa, pani pronssikypärän hänen päähänsä ja puki hänen päälleen haarniskan. Daavid sitoi vielä miekan vyölleen. Mutta näissä varusteissa hän ei pystynyt kävelemään, sillä hän ei ollut koskaan ennen käyttänyt sellaisia. Daavid sanoi Saulille: ”Minä en voi näissä edes kävellä. En ole koskaan käyttänyt tällaisia.” Ja Daavid riisui ne yltään.
Daavid otti sauvansa, valitsi joenuomasta viisi sileää kiveä ja pani ne paimenlaukkuunsa, jossa hän piti tavaroitaan. Sitten hän lähti linko kädessä astumaan kohti filistealaista. Tämä lähestyi Daavidia edellään kilvenkantaja. Filistealainen katseli Daavidia ja näki, että hän oli sorea, parraton nuorukainen, mitätön vastustajaksi. Hän huusi Daavidille: ”Koirako minä olen, kun tulet minua vastaan keppi kädessä?” Ja filistealainen kirosi Daavidia kaikkien jumaliensa nimeen ja sanoi: ”Tule tänne, niin minä syötän sinun lihasi taivaan linnuille ja villipedoille!” Mutta Daavid vastasi: ”Sinä tulet minua vastaan mukanasi miekka, tappara ja keihäs, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimessä. Hän on sen sotajoukon Jumala, jota sinä olet pilkannut.”
Kun filistealainen lähti tulemaan Daavidia kohti, Daavid ryntäsi juosten häntä vastaan, pisti kätensä laukkuun ja otti sieltä kiven. Hän linkosi sen ja osui filistealaista otsaan. Kivi puhkaisi otsan, ja filistealainen kaatui suulleen maahan. Näin Daavid voitti filistealaisen ilman miekkaa pelkällä lingolla ja kivellä, kaatoi hänet maahan ja otti hänet hengiltä.
1. Sam. 17:37–45, 48–50

Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.
Room. 7:14–25

Jeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille:
    ”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’ ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni.
Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?”
    ”Edellinen”, he vastasivat.
    Jeesus sanoi:
    ”Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.”
Matt. 21:28–32

Jeesus kuvasi lyhyen vertauksensa avulla, kuinka tärkeää Jumalalle on, että huomaa, milloin omat asenteet, sanomiset ja tekemiset eivät ole kohdallaan, ja että tekee asianmukaiset korjaukset niihin. Aina on mahdollista tehdä asenteen muutos, vaihtaa suuntaa, valita parempi tapa toimia.

Siihen Jumala meitä kutsuu. Ja haluaa auttaa meitä silloin, kun emme omin neuvoin ja voimin siihen pysty. Sillä Hän haluaa, että me kasvaisimme kohti Hänen Poikansa kaltaisuutta. Jotta tämä maailmamme voisi heijastaa enemmän taivaan valtakunnan Valoa, Että taivaan todellisuus voisi ilmetä keskellämme. Että Hänen Totuutensa ja Rakkautensa voisi ohjata toimintaamme.

Etsikkoaikoja

18.8.2023. Kirkkovuosikalenterin toteamaa Etsikkoaikoja -aiheesta:
Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen.
Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan.
Etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3:15).

Viime vuonna, kun tämä aihe tuli eteen, hyökkäyssotaa oli käyty jo 1/2 vuotta. Kuitenkin vasta nyt, vuotta myöhemmin, hiljennyin tämän aiheen äärellä eri tavoin kuin aiemmin.
Ennen olin käsitellyt sitä mielessäni lähinnä yksilötasolla: miten itselläni, kuten meillä kaikilla, on elämässämme omat etsikkoaikamme ja miten niihin suhtaudumme ja reagoimme. Nyt mietin sitä laajemmin, kansakuntien – oman maamme, naapurimaiden ja muiden maiden – kannalta.

Maailmamme muuttui 24.2, 22. Ehkäpä monen suomalaisen mielessä kävi tuolloin ajatus: mitä jos itänaapuri olisikin hyökännyt meidän maahamme? – Nyt Ukraina on tilanteessa, jollaista kukaan ei toivoisi omalle maalleen.
Hallituksemme vaihdon myötä olemme ajautuneet tilanteen, jollaista ei myöskään toivoisi omalle maalleen: asenteita, jotka eivät koskaan ole johtaneet hyvään, on alkanut pompahdella pintaan. Kyllähän niitä on ollut olemassa, mutta kun ne tulevat esiin hallitustasolla, on ihan aiheellista, että niitä käsitellään perusteellisesti. Ennen kuin voidaan jatkaa luottaen siihen, etteivät jotkut maamme päättäjät suhtaudu tiettyihin ihmisryhmiin väheksyvästi, syrjivästi ja jopa vihamielisesti.

*********************

Psalmissa ja VT:n tekstissä Jumala puhuu kansalle, ei yksilöille. ”Kuule, kansani…”,
“Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan.”
Rauha ei löydy hautumalla vihaa sydämessään, oli kyse sitten yhteen tai useampaan ihmiseen taikka johonkin ihmisryhmään.
Jumala puhutteli usein Israelin kansaa väläyttelemällä uhkakuvia siitä, miten kävisi, jollei Hänen neuvojaan noudateta. – Jos viha ja sen ilmaukset vain kasvavat, miten käy rauhan?

Maailma on miltei yhtenä joukkona tuominnut hyökkäyssodan. Kunpa me suomalaiset yhtenä joukkona (pienemmässä mittakaavassa, mutta yhtä tärkeässä) voisimme laittaa stopin sellaisille puheille, jotka sotivat ihmisarvon kunnioittamista vastaan.
Historiasta tiedämme, mihin viha jotain ihmisryhmää kohtaan voi pahimmillaan johtaa.
Näen, että maamme elää nyt sellaista etsikkoaikaa, jossa siltä kysytään: millaisten vaikuttimien annat ohjata toimintaasi?

Jeesus rukoili taivaallista Isäänsä: “Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. (Joh.17:20-21)

Yhteyteen pyrkiviä ajatuksia ja asenteita tarvittaisiin nyt kipeästi. Me, maamme ja maailmamme tarvitsemme. Erilaisia näkemyksiä toki aina on ja saa ollakin, mutta että pystyisimme näkemään ja pyrkimään siihen, mikä meitä yhdistää ihmisinä, kansana, kansakuntina… – siihen tarvitsemme Jumalan apua.

Alla olevassa psalmissa puhutaan sydämen paaduttamisesta. – Rakas, Jumala, auta meitä, ettemme paaduttaisi sydämiämme. Auta että voisimme kuunnella ja kuulla sitä, mikä johtaa meitä kaikkia korkeampaan hyvään, Taivaallinen Isämme, auta meitä tunnistamaan se, mikä on Sinun tahtosi mukaista.

”Kuule, kansani, minä varoitan sinua. Kunpa kuulisit minua, Israel! Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta.
Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset. ”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella. Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.
Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni!
Minä nujertaisin heti sen viholliset, kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään, ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti. Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa. Ps. 81:9–17

***********************

Näin sanoo Herra:
– Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan.
Näin sanoin, mutta te vastasitte: ”Emme kulje!” Minä asetin teidän turvaksenne myös vartiomiehiä ja sanoin teille: Kuunnelkaa torven ääntä! Mutta te vastasitte: ”Emme kuuntele!”
”Kuulkaa nyt, kansat! Te kaikki, jotka olette koolla, pankaa merkille, mitä nyt tapahtuu. Kuule, maa! Minä tuon onnettomuuden tälle kansalle – se on seuraus sen omista pahoista ajatuksista. Se ei ole totellut minun sanojani, ja lakini se on hylännyt.” Jer. 6:16–19

Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon, niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa. Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon. Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa. Room. 11:17–24

Jeesus sanoi:
”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.”
Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa. Luuk. 4:23–30

Jeesus oli palannut erämaasta vietettyään siellä 40 päivää ja voitettuaan kiusaukset (a kiusaajan.
‘Täynnä Hengen voimaa Jeesus palasi Galileaan, ja hänestä puhuttiin kohta kaikkialla’, kirjoittaa Luukas. (Luuk.4:14)

Kotikaupunkinsa Nasaretin synagogassa Jeesus oli lukenut toorasta kohdan, jossa sanotaan: “Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.”
Käärittyään kirjakäärön kokoon Jeesus sanoi: “Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”

Tässä vaiheessa synagogassa olevat kuulijat vielä vain ihmettelivät Jeesuksen sanoja. Mutta Jeesus näki heidän epäluulonsa ja kuuli heidän mutisevan, että eikös tuo ole meidän omasta kylästä kotoisin, puuseppä Joosefin poika? : Miten hän voi väittää olevansa Herran voideltu ja Hänen lähettämänsä?!

Mutta Jeesus lisäsi vettä myllyyn: hän otti esimerkit juutalaisten suuresti arvostamasta profeetasta Eliasta ja tämän seuraajasta Elisasta, joiden kummankin kautta Jumala oli tehnyt ihmeitä muunmaalaisten kuin heidän, valitun kansan parissa.
Silloin juutalaisten sietokyky ylittyi. Raivoissaan he halusivat surmata Jeesuksen työntämällä hänet alas jyrkänteeltä.

Jeesus ei tästä hätkähtänyt. Hän tiesi kuka hän oli, eikä antanut sen, mitä hänen kotikaupunkinsa väki hänestä ajatteli, määritellä identiteettiään. Sanomatta enää sanaakaan hän käveli väkijoukon läpi. – Voin hyvin kuvitella, että siinä tilanteessa Hengen voima, Totuuden voima oli niin vahva, ettei kukaan pystynyt estämään häntä.

Sen, kuinka omassa kylässä tai kaupungissa ei nähdä eikä ymmärretä sitä ainutlaatuista lahjaa tai ominaisuutta, jonka Jumala on antanut, on esim. moni lahjakas taiteilija ja kirjailija saanut kokea. Kuinka moni tällainen onkaan kärsinyt köyhyydestä ja väheksytyksi tulemisesta, ja kuollut yksinäisenä ja hyljättynä. Ehkä vain muutama lähipiiristä on ymmärtänyt hänen merkityksensä.
Vasta kun heidän teoksensa ovat saavuttaneet mainetta omassa maassa tai maailmalla, on havahduttu: tällainen ihminen eli joukossamme, emmekä me ymmärtäneet.

Jeesus ei kirjoittanut mitään aikalaisilleen tai jälkipolville. Hän ei luonut mitään aineellista mestariteosta, sellaista jota ihmiset voisivat ihailla vuosisadasta toiseen. Kuitenkin hänen elämällään on ollut ja on lähtemätön vaikutus maailmaan.
Hänen elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa ovat olleet asioita, joiden arvoa ei voi mitata millään maallisilla tai ajallisilla määreillä. –

Kristus opetti – ja opettaa yhä – meille Rakkauden syvempää merkitystä. Hän kutsuu meitä yhteyteensä, olemaan yhtä Hänen kanssaan, kuten Hän on yhtä taivaallisen Isänsä kanssa.
Samoin Hän kutsuu meitä olemaan keskenämme yhtä. Siinä yhteydessä ei ole kateutta, pahansuopuutta eikä pelkoa, vaan luottamusta ja halua kulkea yhdessä parempaa maailmaa rakentaen. Kristuksen kanssa, Hänen rakkautensa opastamana.

Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa

11.8.2023. Tänään oli lapsenlapseni konfirmaatiopäivä. Olipa koskettavaa ja juhlavaa.
Rippikoulu oli päättynyt viikon pituiseen tunturivaellukseen. Lapsenlapseni oli kertonut, että vaelluksella oli ollut hellettä, sumua ja oli satanut vaakana, mutta mukavaa oli ollut.
Joillekin riparilaisille tämä oli oli ensimmäinen kokemus telttailusta. Konfirmaatiomessussa pappi kertoi, kuinka vaelluksen edetessä nuorten keskuudessa heräsi tahto auttaa ja tsempata toisia. – Miten tärkeää onkaan elämässä myötätunto ja auttamisenhalu! Toivon mukaan nuo taidot säilyvät ja kantavat vielä aikuisiässäkin. 🙂

**********************

Kirkkovuosikalenteri toteaa tämän viikon tekstien kehottavan hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti. Ja että kristityn velvollisuus on käyttää annettuja mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, totuudesta tinkimättä. Ja että hänen toimintaansa ohjaa kaikissa elämänvaiheissa uskollisuus myös vähässä.

Tuo laittaa ainakin minut miettimään, miten olen käyttänyt elämäni aikana Luojan antamia lahjoja. Olenko jättänyt niitä käyttämättä? Ja mistä tietää, mikä on Hänen antamaansa lahjaa, ja mikä harjoittelun tuloksena opittua?
Mieleen tulee pianonsoitto. Lopetin soittotunnit 17-vuotiaana, kun opettajani ei suostunut opettamaan minulle vapaata säestystä. Kunhan opettelisin nämä Chopinin kappaleet musiikkiopiston kevätkonserttia varten, niin syksyllä sitten voitaisiin katsella sitä vapaata säestystä, hän sanoi. – Vaikka pidin soittamisesta ja Chopinistä ihan erityisesti, minua harmitti että opettajalleni kevätkonsertti oli tärkeämpi kuin se, mitä silloin niin kovasti halusin, enkä enää jatkanut syksyllä soittotunteja. (Myöhemmin sitten tietenkin harmitti, etten jatkanut.)

Uskoakseni en ollut mitenkään erityisen lahjakas soittaja, mutta usein olen ajatellut, kuinka mukavaa olisi, jos pystyisi soittamaan kappaleita tuosta vaan, Siihen tarvittaisiin kuitenkin kovasti harjoittelua. Onneksi on muita lajeja, joihin voi tarttua kun tulee inspiraatio; sellaisia jotka vain ikään kuin ‘virtaavat’ itsestään.

Miten paljon erilaisia – taiteellisia tai käytännön kykyjä, taipumuksia ja taitoja mahtaakaan jäädä ihmisillä – syystä tai toisesta – uinuvaan tilaan?
Tuntuu mukavalta lukea ihmisistä, jotka esim. keski-ikäisinä tai myöhemminkin alkavat tehdä jotain sellaista, josta ovat aina haaveilleet. Jotkut alkavat ihan uuden harrastuksen, jotkut opiskelevat itselleen aivan uuden ammatin. Miten paljon iloa se tuottaakaan, kun voi alkaa toteuttaa sitä, mistä on pitkään haaveillut.

***********************

Sinun liittosi on ihmeellinen, siksi minä tahdon uskollisesti pysyä siinä.
Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä.
Minä huohotan suu auki, minä janoan sinun käskyjäsi.
Katso puoleeni, anna armosi – se on niiden oikeus, joille nimesi on rakas.
Tee kulkuni vakaaksi ohjeillasi, älä anna minkään vääryyden vallita minua.
Vapauta minut sortajistani, että voisin noudattaa säädöksiäsi.
Kirkasta kasvosi palvelijallesi. Opeta minut tuntemaan käskysi!
Minun silmäni ovat tulvillaan kyyneliä, koska lakiasi ei noudateta.
Ps. 119:129–136

Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, autuas se, joka köyhää säälii.
Joka pahaan pyrkii, kulkee harhaan, joka pyrkii hyvään, saa rakkautta.
Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä, valehtelija johtaa oikeuden harhaan.
Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää.
Sananl. 14:21–22, 25, 31

Aika suoraa tekstiä noissa Sananlaskujen jakeissa. Peruskauraa, voisi äkkiseltään ajatella, mutta kun asetin noita sanoja omaan elämään, ne laittoivat miettimään: milloin viimeksi ihan oikeassa elämässä (en vain ajatuksen tasolla) säälin ja armahdin köyhää? Millä tavoin se näkyi toiminnassani?

Ja mitä kaikkea nuo sanat ‘luotettava todistaja’ pitävät sisällään? Nykyään varmaankin aika lailla erilaisia asioita kuin VT:n aikaan, ainakin länsimaisessa kulttuurissa.
Pakotin itseni katsomaan tosi rankkaa mutta hienoa elokuvaa Pianisti. (Läppäriltä on helpompi katsella sodan ajoista kertovaa filmiä, voi hiljentää äänen, sulkea silmänsä ja pikakelata karmeiden kohtausten ohi.) – Siinä todistusten luotettavuutta ei kysytty; ihmiset ilmiantoivat naapureitaan, jotka joutuivat keskitysleireille, joissa he menehtyivät.

Tositapahtumiin perustuva Pianisti –elokuva kertoi puolalaisen Władysław Szpilmanin (1911-2000) ja hänen perheensä kohtalosta natsien hyökättyä Varsovaan. Wladyslaw selviytyi holokaustista kuin ihmeen kaupalla, hänen sukulaisensa eivät.
Elokuvassa on voimakas hyvän ja pahan vastakkainasettelu: oli ihmisiä, jotka auttoivat Wladyslawia oman henkensä uhallakin. ja oli niitä jotka pettivät ja niitä, jotka vihaa uhkuen tekivät kamalia tekoja.

Elokuvan loppupuolella tapahtui jotain yllättävää. Wladyslawin piileskellessä pommitetussa rakennuksessa eräs natsiupseeri löysi hänet ja kysyi kuka tämä oli. Wladyslaw kertoi olevansa pianisti. Juutalainenko? Kyllä, Wladyslaw vastasi. Viereisessä huoneessa oli flyygeli, ja upseeri pyysi häntä soittamaan. Wladyslavin soitosta vaikutettuna upseeri toi tälle syötävää ja sanoi, että sodan päättyminen oli lähellä, ja kehotti häntä sinnittelemään piilopaikassaan vielä jonkin aikaa.
Elokuvan lopussa Wladyslaw soittaa sodan päätyttyä jälleen Puolan radion suorassa lähetyksessä Chopinia, samaa kappaletta kuin oli soittanut sillä hetkellä, kun pommi oli särkenyt tuon samaisen radiostudion.

Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään. Annan vain neuvon tässä asiassa. Siitä on hyötyä teille, jotka viime vuonna olitte alkamassa tätä työtä ja myös olitte siihen halukkaita. Saattakaa työnne nyt loppuun! Halusitte sitä innokkaasti, viekää se siis päätökseen mahdollisuuksienne mukaan! Jos antajalla on hyvää tahtoa, hänen lahjaansa pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on, eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole. Tarkoitus ei toki ole, että muiden tilanteen helpottuessa te joutuisitte tiukalle. Kysymys on vastavuoroisesta jakamisesta. Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus. Onhan kirjoitettu:
– Sillä, joka oli koonnut paljon, ei ollut liikaa, eikä siltä, joka oli koonnut vähän, puuttunut mitään.
2. Kor. 8:9–15

Jeesus sanoi:
”Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.
Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.
Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!
Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’
Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. – Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’”
Matt. 25:14–30

Talentit– Jeesuksen vertausta miettiessäni mieli juuttui sanaan talentti. Silloinen rahayksikkö, kyllä. Ja englanninkielessä sana merkitsee lahjakkuutta. Mutta mistä sana on peräisin? Wikipedia kertoo, että talentti (talanton, talentum) oli muinainen massan yksikkö, lähtöisin mahdollisesti Babyloniasta tai Sumerista. Se vastasi vedellä täytetyn ruukun/säilytysastian painoa. Talenttia käytettiin usein rahayksikkönä, jolloin se viittasi yleensä kultaan tai hopeaan.
VT:n aikana talentti oli painomittana 3000 sekeliä eli n. 30-40 kg. UT:n aikana talentin paino oli n. 35-40 kg. – Mistään ihan pikku jutusta talentissa ei siis ollut kyse.

Englanninkielessä sana talent merkitsee lahjakkuutta, taitoa, lahjaa, leiviskää sekä historiallisessa merkityksessä talenttia.
Välillä (esim. etsiessäni jotain lauluvideota tähän blogiin) tulee eteen Youtube-videoita brittiläisestä Got Talent -TV-ohjelmasta. – Joskus näkee, kuinka joku astelee lavalle arkana ja epävarmana, ja kuinka hän muuttuu alkaessaan laulaa. Hän unohtaa itsensä ja eläytyy täysillä laulamiseen.

Usein erityisesti epävarmana esityksensä aloittaneet laulajat liikuttuvat saadessaan laulunsa päätteeksi valtaisat, iloisen kannustavat suosionosoitukset yleisöltä.
Kävi laulajalle jatkossa miten vain, siinä oli iso palkinto laulajalle (ja myös yleisölle) siitä, että hän oli voittanut pelkonsa ja uskaltautunut tuomaan esille talenttinsa.

Jotkin lapsiesiintyjät laulavat aivan hämmästyttävän kauniisti. Videoita katsellessa näyttää kuin he eivät olisi lainkaan huolissaan siitä, miten he onnistuvat esityksessään. He säteilevät onnea siitä, että saavat käyttää sitä lahjaa, jonka ovat Luojalta lahjaksi saaneet.
Tällaisen luonnonlahjakkuuden esitystä kuunnellessa tekee mieli pyytää hänelle varjelusta: että hän saisi aina käyttää saamaansa lahjaa aitoa iloa tuntien, niin etteivät kaupallisuus ja toisten odotukset tai vaatimukset pääsisi himmentämään tuota iloa.

Luojamme on antanut meille kaikille erilaisia lahjoja, kykyjä ja taitoja. Taiteellisuus on vain yksi osa Jumalamme ehtymästä aarrearkusta, josta Hän meille lahjojaan jakaa. Useimmiten lahjat, kyvyt ja taidot tulevat esiin käytännön tasolla, jokapäiväisessä elämässä.
Vaikka meillä on tiettyjä taipumuksia ja tietyt asiat tuntuvat luontevilta ja helpoilta, niin suuri osa taidoistamme on opittua.
Se, että hallitsee jonkin tietyn (ehkä aluksi jostain syystä hankalaltakin tuntuneen) taidon, on osoitus siitä, että on ollut halukas harjoittelemaan.

Eräs toinen tositapahtumiin perustuvan elokuva, joka kertoo uskollisuudesta Jumalan antamaa lahjaa kohtaan ja joka selviytyy elämässään sen avulla. oli Woodlawn. Sen päähenkilö on Tony Nathan (s.1956), joka kävi lukionsa 970-luvun Alabaman Birminghamissa. Valko- ja mustaihoiset oppilaat tuotiin eri koulubusseilla. Rasismi heijastui monin tavoin nuorten elämään.

Tony osoittautui poikkeuksellisen lahjakkaaksi jalkapallopelaajaksi. Hän oli aina uskonut Jumalaan, mutta välillä hänen uskonsa joutui koetukselle häneen ja muihin värillisiin kohdistuneen voimakkaan rotusyrjinnän vuoksi.
Kouluun tuli puhumaan entinen jalkapalloilija, joka kertoi, että on eri asia kilpailla oman kunniansa vuoksi kuin pelata Jumalan kunniaksi.
Miehen puheet saivat aikaan sen, että koulun jalkapallojoukkue alkoi rukoilla yhdessä, joukkueen yhteishenki parani ja joukkue alkoi menestyä, ennen kaikkea Tonyn ansiosta.
Joukkue alkoi aina rukoilemalla yhdessä pelikentällä ennen pelin alkua.

Tonystä tuli Woodlawn-koulussa yksi ensimmäisistä mustaihoisista amerikkalaisen jalkapallon (jossa palloa kuljetetaan juosten soikea pallo kainalossa) pelaajista ja hänestä tuli menestynyt ammattipelaaja.
Myöhemmin hän palasi saattamaan opintonsa päätökseen, kuten oli valmentajalleen luvannut, ja toimii nykyisin jalkapalloseuransa oikeusavustajana. V 2015 hän kirjoitti muistelmansa ‘Touchdown Tony: Running with a Purpose’. (“Tony – juoksua tarkoituksen vuoksi”)

Vaatimattomista oloista ponnistaneeseen sinnikkääseen Tonyyn voisivat sopia evankeliumissa olevat Jeesuksen vertauksen sanat: “Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi.”

Pie Jesu – Malakai Bayoh

13-vuotias Malakai liittyi kirkkokuoroon 7-vuotiaana ja rakastui tuolloin klassiseen musiikkiin.
Hänen äitinsä kertoo olevansa hyvin ylpeä pojastaan, joka on työskennellyt ahkerasti laululahjansa eteen. Malakain haaveena on tulla oopperalaulajaksi.

Totuus ja harha

4.8.2023. Katselen puiden vihreyttä, kuuntelen lintuja, jotka laulavat aamusta alkaen iltamyöhään, kuuntelen sateen ropinaa. Vaikka tämä kaikki onkin fyysisille aisteilleni todellista, tiedän, että on olemassa myös toinen todellisuus. Siihen eivät vaikuta säät eivätkä vuodenajat. Siinä todellisuudessa asiat myös nähdään eri näkövinkkelistä; taivaallisesta perspektiivistä käsin.
Siitä perspektiivistä kun oppisimme tarkastelemaan asioita, niin jo alkaisi muuttua tämä fyysisen tason todellisuutemmekin toisenlaiseksi. Paremmaksi. Totuudellisemmaksi.
Sitä kohti Luojamme käsittääkseni haluaisi meitä johdattaa. Vaan eihän se meille niin helppoa ole…

Aiheesta Totuus ja harha Kirkkovuosikalenteri kirjoittaa:
‘Kristitty joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä. Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa kyseleminen ohjaavat häntä totuuteen.’

Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi!
Tyhmä ei sitä käsitä, mieletön ei sitä ymmärrä. Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho, vaikka väärintekijät nyt kukoistavat, he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi.
Sinä, Herra, olet iäti Korkein. Sinun vihollisesi sortuvat, sinun vihollisesi sortuvat, Herra, kaikki väärintekijät joutuvat hajalle.
Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu, kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit. Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla.
Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat, kertovat Herran oikeamielisyydestä.
Herra on minun turvakallioni, hän ei tee vääryyttä. Ps. 92:5–10, 13–16

Karmelinvuorella Elia kääntyi kansan puoleen ja sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” Kansa ei vastannut hänelle mitään. Elia sanoi silloin kansalle: ”Minä yksin olen jäänyt jäljelle Herran profeetoista, kun taas Baalin profeettoja on neljäsataaviisikymmentä. Tuokaa meille kaksi nuorta sonnia. He saavat valita itselleen niistä toisen. Paloitelkoot sitten sen ja pankoot palat polttopuiden päälle, mutta tulta älkööt sytyttäkö. Minä teen samoin toiselle sonnille, panen sen puiden päälle mutta en sytytä tulta. Huutakoot he sitten avuksi omaa jumalaansa, minä huudan Herraa. Se jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala.” Väki huusi yhteen ääneen: ”Hyvä!”
    Elia sanoi Baalin profeetoille: ”Valitkaa itsellenne sonneista toinen. Valmistakaa te ensin uhrinne, koska teitä on enemmän. Huutakaa jumalanne nimeä, mutta älkää sytyttäkö tulta.” He ottivat sonnin ja valmistivat uhrin. Aamusta keskipäivään saakka he sitten kutsuivat Baalia huutaen: ”Baal, Baal, vastaa meille!” Ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, vaikka he hyppivät paikalle rakennetun alttarin ympärillä.
    Ruokauhrin aikaan profeetta Elia astui kansan eteen ja sanoi: ”Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala! Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen palvelijasi ja olen tehnyt kaiken tämän sinun käskystäsi. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa oppisi, että sinä, Herra, olet Jumala! Vastaa ja käännä heidän sydämensä taas puoleesi!”
    Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!” 1. Kun. 18:21–26, 36–39

Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle. Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin.
Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle.
Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili. Hepr. 4:1–2, 9–13

Jeesus sanoo:
”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!” Matt. 7:13–14

Ahtaasta portista -Alla oleva kuva on 1. Israelin matkaltani v:lta 2004. Siellä ihmettelin, kuinka isokokoisetkin autot ajoivat Jerusalemin vanhan kaupungin ahtaista porteista ja pujottelivat ihmisten välistä. Mitä jos toinen auto olisi tullut vastaan? Peruuttaminen olisi edellyttänyt ajajalta hurjasti taitoa. Sellaista tilannetta en kyllä sattunut näkemään.

Useiden Israelin reissujen jälkeen aloin itse viedä sinne ystäviäni pyhiinvaellusmatkoille. Eräälle reissulle, jolle olin vuokrannut minibussin, varasin Nasaretin yöpymiset tutusta luostarista. Sitten muistin ne kapeat kujat, joita pitkin sinne piti ajaa, ja jotka henkilöautollakin olivat olleet tosi hankalat. Onneksi poikani suostui kuskiksi tuolle minibussimatkalle.

Tuohon yöpymispakkaan päästäkseen piti ajaa korkeiden muurien reunustamaa kujaa, joka yhdessä kohtaa teki 90 %:n mutkan. Bussimme kummallakin sivulla oli varmaan vain sentti pari muureihin. Hengitimme sisään ja rukoilimme ettei mutkassa tulisi autoa vastaan, ja selviäisimme mutkasta naarmuitta. Näin onneksi kävikin, kiitos taitavan kuskin ja varjeluksen.

Jerusalemin muurissa oli Jeesuksen aikana niin ahdas portti, ettei siitä mahtunut isojen ja leveitten kantamusten tai kärrien kanssa kulkemaan.
Jeesuksen puhuessa ahtaasta portista kulkemisesta tuli mieleen, mitä hän vastasi sille rikkaalle miehelle, joka kysyi, miten saavuttaa ikuinen elämä.

Tuolle rikkaalle miehelle iäisen elämän saavuttaminen oli hyvin tärkeä asia, mutta kun hän kuuli Jeesuksen kehotuksen jättää ‘isot ja leveät kantamukset’, jotta kulku ‘ahtaasta portista’ sujuisi vaivattomammin, mies synkistyi ja lähti pois. Paljosta omaisuudesta irti päästäminen oli hänelle liian vaikea juttu.

Ensi pyhän aihetta, totuutta ja harhaa, tuosta näkökulmasta käsin pohtiessani tuli tällä kertaa mieleen, millaiseen harhatodellisuuteen nykyään voikaan ajautua, jos antaa esim. median ja mainosten muokata käsityksiään siitä, millaista on elää nk. hyvää elämää. Siitä, mitä me tarvitsisimme voidaksemme saavuttaa onnen, tyydytyksen, mielenrauhan tai jotakin muuta sellaista, jota oletetusti etsimme tai kaipaamme.

Toinen asia, joka nousi aiheesta mieleen on se, miten vaikeaa on erottaa, mitkä uutisten tarjoamat jutut todella pitävät paikkaansa. Oikein räikeän väittämän kohdalla kyllä syttyvät varoituslamput. Mutta jos väitetty asia tuntuu totuudenmukaiselta… mistä voi tietää, onko se sittenkin sellaista, mitä meidän (syystä tai toisesta) vain halutaan uskovan todeksi?

Jos jonkin asian todenperäisyys todella alkaa askarruttaa mieltäni, etsin tietoa monista eri intresseistä käsin toimivilta, mahdollisimman asiallisilta kanavilta ja tietolähteistä. Joskus huvittaa, joskus harmittaa, jos käy selville, että jokin tietty asia on tarkoituksella koetettu esittää harhaanjohtavasti tietyssä valossa.
Joka tapauksessa taitaa olla niin, että monenlaiselle piilovaikuttamiselle voi joutua alttiiksi, vaikka kuinka skeptisesti suhtautuisi uutisointeihin.

Jeesus ei kyllä ahtaan portin vertauksellaan tainnut tarkoittaa ihan edellä mainitun kaltaisia juttuja, eivätkä poliittiset selkkaukset häntä kiinnostaneet. Siitä huolimatta huomaan, kuinka kovasti haluaisin kääntää tuon vertauksen portista (viimeviikkoisista uutisoinneista johtuen) sellaiseksi, että nyt hallituksen kynnykselle ahdas portti: ken haluaa portista kulkea, jättäköön sopimattoman kuormansa (= halventavat puheensa ja asenteensa) portin ulkopuolelle.

Kristus, johdata meidät kulkemaan sitä tietä, joka vie (hyvään) elämään. Tietä, jolla kunnioitetaan ja arvostetaan toisia; nähdään lähimmäiset Jumalan rakastamina ja arvokkaina ihmisinä. Tietä, jota kulkiessa huomioidaan toisten tarpeet ja ollaan tarvittaessa valmiita auttamaan,

Vapahtajamme, vapauta – niin minut kuin muutkin – taipumuksestamme arvostella ja tuomita toisia. Johdata kulkemaan tietä, jolla (kun arvostelunhalu herää) katse kääntyykin tutkimaan omasta sisimmästä löytyviä puutteita.
Ei ole helppoa kulkea sitä tietä. On niin paljon helpompaa kulkea sitä laveaa tietä, jolla huomaa herkemmin muiden vikoja kuin omiaan.
Tarvitsemme Sinun apuasi. Auta meitä kulkemaan sitä tietä, jolla pyrimme etsimään totuutta – Sinun totuuttasi.

***********************************