Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2025

Ansaitsematon armo

14,2.2025, Ystävänpäivä. – Onko ystävänpäivän vietto turhaa, pelkkä kaupallinen juttu? Mielestäni ystävät ovat niin tärkeitä, että kyllä heitä kannattaa ajatella ja muistaa ilolla ja kiitollisin mielin. Tietenkin muulloinkin kuin ystävänpäivänä. 🙂

Hyvään ystävyyteen kuuluu molemminpuolinen luotettavuus, rehellisyys ja aitous. Hyvän ystävän kanssa voit olla oma itsesi, hän hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.
Hän on onnellinen onnistumisistasi, hän suree kun suret jotain, Hän lohduttaa, kannustaa ja auttaa sinua kohtaamaan haasteita, kulkee rinnallasi vaikeuksien läpi. Hän on huomaavainen.
Hän iloitsee puolestasi ja kanssasi, kun selviydyt ja asiat ovat hyvin elämässäsi.

Siinä, että voi rukoilla yhdessä hyvien ystävien kanssa, on voimaa, ja usein voi kokea, miten Jumala on kuullut ja vastaa yhdessä rukoiltuihin asioihin. Tällaiset ystävät ovat arvokkaita ja suuri siunaus.
Lämmöllä ja kiitollisin mielin ajattelen ystäviäni.

Jokainen tarvitsee ainakin yhden hyvän. luotettavan, välittävän ja rakastavan  ystävän.
Jos huokaat, että olisipa minulla sellainen, niin hyvä uutinen on, että kyllä sinulla on!
Sillä meillä kaikilla on juuri sellainen Ystävä. Hän haluaa osoittaa meille rakkauttaan, Hän on  reilu ja rehellinen. Hän haluaa olla Ystävämme, jos vain itse sitä haluamme.

Tätä Jeesus kuvaa ensi pyhän evankeliumin vertauksessa. Kristus haluaa meidän tietävän, että meillä on Ystävä, joka haluaa olla vuorovaikutuksessa kanssamme ja haluaa parastamme, ei vain ystävänpäivänä vaan joka päivä. Hän haluaa osoittaa, kuinka tärkeitä, rakkaita ja arvokkaita Hänelle olemme.

Hyvää Ystävänpäivää!

❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️

Jumalan hyvyysKirkkovuosikalenterin mukaan päivän evankeliumiteksteissä meitä muistutetaan, että ’Jumalan armoa ei ansaita. Hänen hyvyytensä on sama kaikkia kohtaan.’

Sinulta saan avun ja suojan – Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet minun voimani. Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.
Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan. Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni, tuhon pyörteet minua kauhistivat. Tuonelan paulat kietoivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.
Silloin minä huusin hädässäni Herraa, kutsuin avuksi Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.
Ps. 18:2–7

Uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja– Näin sanoo Herra:
– Älköön viisas kerskuko viisaudellaan, älköön väkevä voimillaan, älköön rikas rikkaudellaan.
Joka haluaa kerskua, kerskukoon sillä, että tuntee minut ja tietää, mitä minä tahdon.
Sillä minä olen Herra, minun tekoni maan päällä ovat uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja. Niitä minä tahdon myös teiltä, sanoo Herra.
Jer. 9:22–23

**********************

Katoamaton seppele – Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun.
1. Kor. 9:24–27 

”Minä olen hyvä”  – Jeesus sanoi:
”Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. ’Menkää tekin viinitarhaan’, hän sanoi heille, ’minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.’ Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: ’Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?’ ’Kukaan ei ole palkannut meitä’, he vastasivat. Hän sanoi miehille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani.’
Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: ’Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.’ Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa. Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: ’Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.’ Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: ’Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?’
Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.”
Matt. 20:1–16

Kun joku, jolla mielestäni on kaikkea mitä hän elääkseen tarvitsee, kadehtii sitä, että jollain toisella on jotain enemmän tai parempaa kuin itsellään, mietin mikä tuon kateuden todellinen syy mahtaa piillä. – Onko kyse lapsuudessa tai nuoruudessa koetusta ikävästä asiasta? Onko hän kokenut, että häntä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti, että sisarukset ovat saaneet jotain enemmän (rakkautta, huomiota, etuuksia)? Onko hän kokenut jäävänsä paitsi jostain, mitä on nähnyt toisten saavan?

Näihin on mielestäni parasta lääkettä se, kun etsii omasta elämästä mahdollisimman paljon kiitollisuuden aiheita, ja vahvistaa kiitollisuuden tunnetta sydämessään päivittäin. Ihan pienenpienistäkin asioista voi löytää kiitoksen aiheita. Vähitellen siitä tulee tapa. Ei tarvitse miettiä ja katsella, mitä toisilla on enemmän tai mikä heillä on paremmin. On vain kiitollinen siitä, mikä on hyvin, omassa ja läheisten elämässä.
Ja jos se tuntuu vaikealta, voi ajatella niitä, jotka elävät sodan keskellä, tai niitä, joilla ei ole puhdasta juomavettä ja jotka näkevät nälkää. Saa heti uudenlaisen perspektiivin omaan tilanteeseensa.

Mutta ehkä kateuden taustalla voi olla myös sisimmässä oleva tyhjyyden tunne, jota niin monet kokevat. Tunne, jota ei oikein mikään tunnu tyydyttävän. Jos minulla vain olisi elämässäni sitä tai tuota, mitä joillain toisilla on, olisin onnellisempi. 

Se, mitä jokainen meistä eniten kaipaa (tiedostipa sitä sitten tai ei) on varmaankin se, että saa tuntea olevansa rakastettu. Kuuntelin pari päivää sitten erään miehen kertomusta omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Hän ei ollut lapsuudenkodissaan saanut kokea rakkautta, turvaa ja huolenpitoa. Hänestä tuli vihainen ja väkivaltainen. Huume- ja vankilakierteiden jatkuttua pitkään hän vihdoin epätoivoisena polvistui sänkynsä viereen ja sanoi: ”Jeesus, jos olet todella olemassa, tule avukseni, en jaksa tätä enää.”
Mies kertoi nähneensä kirkkaan valon, jonka keskeltä Kristus tuli hänen eteensä ja katsoi häntä äärettömällä rakkaudella. Rakkaudella, joka täytti hänen tyhjyytensä ja huuhtoi pois katkeruuden ja vihan. Se muutti hänet täysin.

Jumala haluaa osoittaa meille hyvyyttään ja rakkauttaan. Hän haluaa hoitaa ja parantaa lapsuuden tai nuoruuden haavojamme. Hän haluaa täyttää sen tyhjyyden ja vaillinaisuuden tunteen, joka kalvaa sisintä. Hän haluaa, että saamme kokea Hänen Rakkautensa. Jotta voisimme tulla siksi, jollaisiksi Hän on meidät tarkoittanut.
Silloin meidän ei tarvitse kadehtia toisia, eikä myöskään koettaa osoittaa olevamme parempia kuin toiset, vaan
voisimme olla lempeitä ja rakastavia toisiamme kohtaan.

Onnellista on, jos ei tarvitse verrata itseä toisiin. Se vapauttaa elämään omaa elämää parhaalla mahdollisella tavalla.
Paavali kirjoitti korinttilaisille, että Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile.  – Samoin hän varmaan kirjoittaisi meille, tämän päivän ihmisille. 

Ystäväni – Jeesus kuvaa yllä olevassa vertauksessaan taivasten valtakunnan toimintaperiaatteita, joista  yksi merkittävimmistä niistä on Jumalan osoittama Rakkaus meitä lapsiaan kohtaan.
Vertauksen isäntä sanoo: ’Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä.’ Ja kysyy: ’Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?’

Kristus, johdata meitä tuntemaan taivaallisen Isä(ntä)mme hyvyys ja rakkaus meitä kohtaan. Niin että sisimmässä oleva onttous ja vaillinaisuuden tunne voisi täyttyä. Niin että voisimme olla välittämässä Hänen hyvyyttään ja rakkauttaan ympärillemme, lähimmäisillemme.
Niin että taivaan valtakunta voisi tulla näkyväksi täällä maan päällä. – Sillä sitähän me niin kovasti kaipaamme ja tarvitsemme.  

❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️

Kristus, Jumalan kirkkauden säteily

1.2.2025. Tänään on kaksospoikieni syntymäpäivä. Heidän syntymänsä monta vuosikymmentä sitten oli elämäni ihmeellisin ja ihanin asia. Synnytys oli nopea ja helppo. 140 g painavampi esikoinen avitti tietä veljelleen, joka seurasi 6 min. myöhemmin vauhdilla perässä.
Oli kuin heillä olisi ollut valtava into ja kiire päästä kokemaan sitä kaikkea, mikä heitä odotti täällä maanpäällisessä elämässä.
11 v. myöhemmin heille syntyi hartaasti odotettu pikkuveli, jota alettiin helliä koko perheen voimalla. – Miten valtavan paljon kokemuksia, iloa, naurua ja onnea onkaan mahtunut näihin kaikkiin vuosiin!  

Näinä 2 polvileikkaukseni jälkeisenä viikkona pojat ovat olleet hoitamassa minua vuoronperään päivittäin (siunatut etätyöt, jotka tällaisen mahdollistavat). Yöpyneet luonani, ulkoiluttaneet hauvani, tehneet ruoat jne. Itse olin pyytänyt apua vain ulkoiluttamiseen. Olivat keskenään sopineet tuosta muusta.
Eilen sanoin, että nyt kyllä pärjään jo aika hyvin. Kuitenkin tuli tänäänkin kuopus ruokakaupan kautta, ja hauvan ulkoilutuksen jälkeen kokkasi meille maukkaan aterian.
Sydämeni on täynnä kiitollisuutta näistä lapsistani. Ja nyt lisäksi siitä, miten he kaikella huolenpidollaan osoittavat rakkauttaan äidilleen, jonka toimintakykyä kainalosauvat  hankaloittavat. . 

Miten ihmeessä vastaavassa tilanteessa leikkauksesta kotiutuneet, joilla ei ole läheisiä auttamassa, selviytyvät? Sitä ihmettelen! – Itse en olisi selvinnyt, varsinkaan siinä vaiheessa, kun lääkkeet eivät enää tuoneet helpotusta kipuun.
Miten ylipäätään ihmiset, jotka joutuvat kokemaan jatkuvaa kipua ja särkyä, kestävät? Tunnen suurta myötätunto heitä kohtaan.  

Onneksi meillä on annettu Voimanlähde, Pelastaja. Lohdutus, kuten Luukas evankeliumissaan kirjoittaa. Vanhan Simeonin hartaasti odottama Herran Voideltu.

Simeonin odotus palkittiin, ja hän sai pitää sylissään lasta, joka toi Jumalan kirkkauden säteilyn maailmaan. Ja joka tuli Ystäväksemme, Parantajaksemme ja Vapahtajaksemme.
Hän on luvannut olla kanssamme kaikkina päivinä (Matt.28:20). Emme siis ole koskaan yksin (vaikka joskus siltä tuntuisikin).

Kanssamme on mitä uskollisin Ystävä, joka rakastaa meitä aivan valtavasti. Hänen puoleensa voimme kääntyä aina, kaikissa tilanteissa. Hän pitää meistä huolen, antaa voimia ja auttaa kulkemaan vaikeidenkin asioiden läpi. 

❤️❤️❤️

Huomisen Kynttiläpäivän raamatullisena aiheena on:
’Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan ja ilmestyi meille. Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylistää Jumalaa pelastuksesta, jonka hän on valmistanut kaikille kansoille, ja valosta, jonka hän on antanut loistaa kansalleen Israelille.’

Jumala, maan ääriin saakka kiiriköön sinun nimesi, kaikukoon ylistyksesi! Sinun kätesi on hyvyyttä täynnä. Iloitkoon Siionin vuori, riemuitkoot Juudan kaupungit, sillä sinun tuomiosi ovat oikeat.
Lähtekää, kulkekaa Siionin ympäri, laskekaa sen tornit. Katsokaa sen muureja, tutkikaa sen palatseja, niin että voitte kertoa tuleville polville:
Suuri on Jumala! Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan. 
Ps. 48:11–15

☀️ ☀️ ☀️

Kuulkaa! Vartijat kohottavat riemuhuudon, ja kaikki yhtyvät iloon, sillä omin silmin he näkevät, kuinka Herra palaa Siioniin. Puhjetkaa riemuun, te Jerusalemin rauniot, kaikki yhdessä iloitkaa!
Herra on antanut kansalleen lohdutuksen, hän on lunastanut vapaaksi Jerusalemin!
Herra on osoittanut pyhän käsivartensa voiman kaikkien kansojen silmien edessä, niin että maan kaikki ääret näkevät pelastuksen, jonka meidän Jumalamme on tuonut.
Jes. 52:8–10

Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.
Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. Olemme hylänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen omassatunnossaan arvioi meidät Jumalan edessä. Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.
2. Kor. 3:18–4:6 

Tuota tekstiä lukiessa en voi olla ajattelematta, kuinka todellinen Kristuksen kirkkaus on ollut Paavalille. Ylösnousseen Kristuksen häikäisevä kirkkaus heitti hänet ratsun selästä maahan  Damaskoksen tiellä. – Kuinka monesti Kristus mahtoikaan ilmestyä Paavalille kaikessa kirkkaudessaan tuon ensikohtaamisen jälkeen?  

Jumala valaisi kirkkaudellaan Paavalin sydämen. Näin hän oppi tuntemaan Kristuksesta säteilevän kirkkauden. Hän sai tehtäväkseen kertoa muille Kristuksesta ja Hänen evankeliuminsa kirkkaudesta säteilevästä valosta.

Kristus haluaa valaista myös meidän sydämemme, jotta oppisimme tuntemaan Hänet, ja voisimme sen kautta olla myötävaikuttamassa niin, että Hänen Valonsa voisi säteillä yhä enemmän täällä maan päällä. Sillä sitähän tämä maailmamme niin kipeästi kaipaa.   

☀️ ☀️ ☀️

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
– Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.
Luuk. 2:22–33

Pyhä Henki, anna meille samanlaista lujaa luottamusta kuin oli Simeonilla hänen odottaessaan luvattua Messiasta. Suo meille yhtä uskollinen sydän. Sydän, joka osaa herkästi ja kärsivällisesti odottaa Valoa, kaikille kansoille valmistettua ja annettua. Sydän, joka haluaa hiljentyä kuuntelemaan.

Niin että oppisimme tuntemaan Kristuksen, Hänen Kirkkautensa, Rakkautensa ja Viisautensa, ja kulkemaan Hänen viitoittamaansa ja valaisemaansa tietä. Siten kuin Hän toivoo meidän kunkin kulkevan. . 

❤️❤️❤️