Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2023

Hyvä Paimen

23.4.2023  Tämän pyhän aiheena on Hyvä Paimen. 

Virvoittavien vetten ääreen
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.  Ps. 23

V:n 1938/38 käännöksen muoto ‘virvoittavien vetten ääreen’ on mielestäni kauniimpi kuin uudemman käännöksen. Eikä haittaisi yhtään tuplavirvoitus (veden ja sielun).
Sillä sitä koen lähes aina, kun tulemme veden äärelle retkillämme hauvani kanssa. Jo näkymä vedestä innostaa meitä. Veden äärelle saapuminen on usein vaelluksiemme kohokohtia. Sen äärellä sielu ja koko olemus lepää ja virkistyy. 

Mutta on tämä kaunis psalmi uudempanakin versiona. Ja jollain tavoin se tuntuu aina tuoreelta; joka lukemiskerralla eri kohdat kohoavat siitä esiin, koskettamaan sydäntä ja mieltä. Tällä kertaa itselleni nousi nimenomaan tuo ‘vetten ääreen’. 

Ehkä kaipaan jo kesäretkiä. Lämmöllä muistelen viimekesäistä yönyliretkeämme. Olin saanut äitienpäivälahjaksi pojaltani ja perheeltään hyttysverkolla varustetun riippumaton, joten pitihän se testata. Me aikuiset yövyimme riippumatoissa, lapset ja hauva teltassa. 
Ylhäältä kalliolta oli näkymä järvelle. En malttanut ummistaa silmiäni: sinitaivas yllä, vedensini  alla. Syvä rauha ympärillä.

Kun uni ei tullut, lähdin vaeltelemaan pitkin kallioista järvenrantaa. Kesäyön valoisuus teki kulkemisen helpoksi. Takaisin palatessani aurinko alkoi kohota puunlatvojen takaa. Oli aivan tyyntä ja hiljaista. Se oli miltei maaginen kokemus. kulkea peilityynen järven rantaa, kun kaikki minkä voi havaita ympärillään on vielä unessa. 

Tai ei sentään kaikki. Olihan Hän, joka kulkee kanssamme. Hän, joka ohjaa meitä oikeaa tietä. Hän, joka suojelee ja johdattaa, ja ympäröi meidät hyvyydellään ja rakkaudellaan, kuten Daavid toteaa psalmissaan. 🙂

**********************

Pidän huolen teistä
”Voi paimenia, jotka hävittävät ja hajottavat minun laitumeni lampaat!” sanoo Herra. Sen tähden Herra, Israelin Jumala, sanoo minun kansani paimenille:

    ”Te olette hajottaneet laumani, päästäneet lampaani omille teilleen ettekä ole pitäneet niistä huolta! Mutta minä kyllä pidän huolen teistä: minä vaadin teidät tilille pahoista teoistanne.
    Sitten minä itse kokoan laumani rippeet kaikista maista, joihin olen lampaani karkottanut. Minä tuon lampaani takaisin laitumelleen, siellä ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. Minä annan niille paimenia, jotka huolehtivat niistä. Enää ne eivät pelkää eivätkä säiky eikä yksikään niistä joudu hukkaan, sanoo Herra.”  Jer. 23:1–4

Useissa raamatunkohdissa Jumala kuvaa itseään paimenena ja meitä ihmislapsiaan lampaina. Jotkut pitävät vertausta aikansaeläneenä ja tylsänä. Lammaspaimenen ammatti kun on meidän aikanamme jo perin harvinainen elinkeino. 

Lampuriloma – Kuitenkin jotkut haluavat tosi innokkaasti suoda itselleen ja perheelleen kokemuksen lampaiden hoitamisesta.
Esim. Metsähallituksen järjestämille Paimenviikoille on joka kevät niin suuri tunku, että paimenet pitää arpoa. Arpaonnen suosimat pääsevät siten viettämään erilaista lomaa lampaita hoitaen kauniissa perinneympäristössä. Kokemukset ja palautteet lampurilomasta ovat olleet todella hyniä.

Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne ovat vanhimman asemassa – minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä: Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana. Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu.  1. Piet. 5:1–4

Paimen -sanaa käytetään vielä nykyäänkin kirkollisissa yhteyksissä seurakuntien johtajista ja papeista, esikuvana on kukas muu kuin Jeesus, Hyvä Paimen.
Tänään ystävältäni saama videolinkki sai minut ajattelemaan, että paimen-sanaa voisi ajatella laajemminkin.
Kyseisellä videolla The Chosen -sarjassa (josta kerroin blogissani 19.3. ja 27.3.) Jeesusta näyttelevä Jonathan Roumie pitää saarnan, jonka kuultuani ajattelin, että häntähän voisi myös kutsua paimeneksi. (Ei puhu näyttelijänä, vaan ihan itsenään, rehellisesti ja avoimesti,) 

Googlatessani kyseistä näyttelijää Ilmeni, että Jonathan toimii maallikkona srk:n palvelutehtävissä (ministry leader). Wikipedian mukaan hän on sakramenttien, nöyryyden, hyväntekeväisyyden ja ekumenian vahva puolestapuhuja. (Äitinsä on roomalaiskatolinen, isänsä Egyptistä kotoisin oleva ortodoksi.) 

Jumalallinen armo – Videoidun saarnan otsikkona on Personal Testimony on Divine Mercy. Jonathan aloittaa toteamalla mm. että kirkon tehtävä ei ole tuomita ihmisiä, vaan johdattaa kohtaamaan se Rakkaus, joka on Jumalan armo. 

Nöyryys ja armo – Jonathan kertoo, mitä nöyryys ja armo merkitsevät hänelle, ja millainen merkitys niillä on ollut hänen omalla uskonpolullaan. sen ylä- ja alamäissä. Jonathan kuvaa,  kuinka Jumala käytti hänen ylpeyttään ja tietämättömyyttään opettaakseen hänelle nöyryyttä.

Hengellistä polkuaan Jonathan kuvaa 3 vaiheella. 1. vaiheen ollessa rukous.
Hänet oli kastettu kreikkalais-ortodoksiksi, mutta koska ortodoksisia kouluja ei ollut New Yorkin seudulla, hän kävi katolisen koulun.
Eräässä kirkossa hän oli nähnyt kuvan Divine Mercy -maalauksesta. Jonathan ei kuitenkaan pitänyt näkemäänsä kuvaa taiteellisesti arvokkaana. Hän mietti kuitenkin, voisiko hän tuon kuvan edessä rukoilemalla löytää syvemmän yhteyden Jumalaan.

(Puolal. nunna Faustyna Kowalski koki monia ilmestyksiä, joista eräässä Jeesus kehotti maalauttamaan kuvan, jossa Hänen sydämestään lähtee kaksi sädettä. Se kuvaisi Hänen ääretöntä laupeuttaan kaikkia ihmisiä kohtaan. P. Faustynan näyn pohjalta on tehty useita Jumalallinen laupeus -maalauksia.)

Rukous –  Lapsuudesta lähtien rukous on kuulunut luonnollisena, olennaisena ja spontaanina osana Jonathanin elämään.
Nuorena, serkkujensa
konfirmaatioissa ortodoksikirkon ilmapiirissä Jonathan koki erityistä pyhyyttä. Hän toteaa saarnassaan, että koska hänellä ei ollut vielä kylliksi herkkyyttä kokeakseen samanlaista yhteyttä rukoillessaan kotona, hän ajatteli, että jos hänellä olisi kreikkalaisortodoksilaiseen tyyliin maalattu Divine Mercy -ikoni, se voisi tukea hänen rukoustaan,
3 päivän kuluttua sellainen ikoni oli postilokerorivistön päällä. Videolla Jonathan näyttää sitä srk:lle. 

Odottava rukous – 2, vaihe Jonathanin hengellisellä polulla oli (innokkaasti) odottava (expectant) rukous. Häntä pyydettiin mukaan ohjaamaan ja tuottamaan etua tavoittelemattoman yhtiön filmiä. Produktion toteuttamiseen tarvittiin jatkuvaa rukousta ja taivaallista myötävaikutusta, jotta kulut saatiin maksettua. 
“Jumalan armo virtaa nöyryyden kautta”, Jonathan toteaa, ja kuvaa tämän johtaneen seuraavaan vaiheeseen hänen elämässään: 

Täydellinen antautuminen – 3. vaihe Johathanin uskonelämässä johti hänet täydelliseen antautumiseen Jumalan vaikutukselle hänen elämässään.   
Hän yritti tehdä kaikkensa näyttelijäuransa eteen, ‘omin voimin’. Hän teki seitsemää sivuhommaa, jotta voisi jollain lailla edetä urallaan, mutta ei kuitenkaan ansainnut tarpeeksi tullakseen toimeen. Lopulta hän sanoi: “Jumala, jos sinulla on jokin muu tapa, jolla haluat minun palvelevan Sinua kuin olemalla näyttelijä, näytä se minulle.”  Vastauksena oli – täysi hiljaisuus.

Eräänä aamuna, kun Jonathan heräsi (velkaisena, ilman ruokaa ja rahaa), hän tapansa mukaan polvistui rukoilemaan, mutta tällä kertaa täydellisen murtuneena. Hän sanoi: “Herra, olen tehnyt kaiken mitä olet pyytänyt, en fyysisesti pysty enempään. Jos haluat minun jatkavan, Sinun on puututtava peliin, sillä Sinä sanoit, että Sinun kuormasi on kevyt ja ikeesi hyvä kantaa. Joten nyt hellitän omasta yrittämisestäni ja antaudun, täydellisesti.”    

Itsensä luovuttaminen Hänen käsiinsä – Jonathan päästi irti kaikista uraansa liittyvistä odotuksista ja oletuksista, miten saisi laskut maksettua ja mistä saisi ruokaa. Hän antautui täysillä, niin fyysisellä, mielen kuin henkisellä/hengellisellä tasolla. Ja tunsi eräänlaista helpotusta.
“Mutta Jumalamme on armollinen, myötätuntoinen ja uskollinen ja Hän kuulee köyhien huudon,” Jonathan toteaa.

Samana iltapäivänä posti toi hänelle 3 shekkiä. Niillä hän sai maksettua laskunsa ja hankittua ruokaa pöytään. “Tuon päivän jälkeen en ole ollut huolissani, vaikka minulla on vieläkin ongelmia”, Jonathan kertoo. “Kun ongelmia tulee, teen kaiken voitavani, ja sitten antaudun” (surrender; ehkä parempi käännös olisi tässä: jätän kaiken Hänen käsiinsä)
Evankeliumikohdasta Matt.6:25 on tullut Jonathanille erityisen merkittävä. 

Lopuksi Jonathan sanoo kokevansa, että Jumala tahtoo hänen kertovan, että jos olemme nöyriä, halukkaita ja tarpeeksi uskollisia nöyrtymään ja luottamaan Häneen, niin rukouksen, odottavan uskon ja täydellisen antautumisen kautta kaikki ei ole vain mahdollista, vaan myös luvattu. Sillä Hän on Armo.    

Linkki videoon: https://youtu.be/cVGEHr_lzbw

**********************

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”

    Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”  Joh. 21:15–19:

Misericordias Domini – Collegium Vocale Liebfrauen 

“Misericordias Domini in aeternum cantabo – Alati ylistän Herran laupeutta”  
Tämän Taizé  -laulun väliin kuoro laulaa alla olevia jakeita psalmista 116:

Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;
sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni,
ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.
Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua;
minä jouduin hätään ja murheeseen.
Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: “Oi Herra, pelasta minun sieluni!”
Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias.
Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.
Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.
Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta,
minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta.  (Ps.116:1-8).

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Ylösnousseen todistajia

16.4.2023.  Vielä joitakin päivä sitten pihan ensimmäiset nupulla olleet sinivuokot avasivat siniterälehtensä katsomaan taivaansineä ja nauttimaan auringon suloisesta lämmöstä. Aina yhtä sykähdyttävä näky!

Viime kuussa käydessäni läpi valokuvakansioitani ja karsiessani sieltä pois turhia, totesin että joka kevät olen kuvannut ensimmäiset leskenlehdet, krookukset, sinivuokot ja valkovuokot! Kevät vain on niin lumoavaa aikaa. Niin ihmeelliseltä tuntuu, että lumen ja jään alta nousee uutta elämää iloksemme.
Nyt päätin kuitenkin hillitä innostustani pelkästään niiden katselemiseen. Ja muutenkin rajoittaa valokuvaamista, kertyneitä kuvia kun on vielä karsimisen jälkeenkin ihan järjetön määrä.
(Saa nähdä kuinka onnistuu…)

Perhoset ja pörriäiset aterialla – Poikkesin tänään kotimatkalla kauppapuutarhaan katsomaan, mitä siellä on tarjolla. Värikkäät orvokit olivat kutsuneet perhosia ja pörriäisiä aterioimaan. Oi että sitä oli ilo katsella.

Päivän evankeliumissa ylösnoussut Jeesus kutsuu opetuslapsensa valmistamalleen aterialle. Sekin on asia, josta voimme iloita: Kristus kutsuu meitä luokseen, nauttimaan siitä, mitä Hänellä on meille tarjottavanaan.  

*********************

Elävien maassa 
Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua,
hän kuulee hartaan pyyntöni.

Kun huudan häntä avuksi, hän kuuntelee minua.
Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni, tuonelan kauhut ahdistivat minua, minut valtasi tuska ja murhe. Silloin minä huusin Herran nimeä: ”Herra! Pelasta minut!”
Herra on oikeamielinen ja laupias, meidän Jumalamme on armollinen.
Herra on avuttomien suojelija. Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni.
Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen.
Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä, ei antanut jalkani astua harhaan.
Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa.   Ps. 116:1–9

Uskomatonta?
Näin sanoo Herra Sebaot:

– Jos tämä kaikki onkin uskomatonta niiden silmissä, jotka noina päivinä ovat jäljellä tästä kansasta, tarvitseeko sen olla uskomatonta minun silmissäni? kysyy Herra Sebaot. 
Näin sanoo Herra Sebaot:
– Vielä minä pelastan oman kansani auringonnousun ja auringonlaskun maista. Jerusalemiin minä tuon heidät asumaan. He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa, uskollinen ja vanhurskas.  Sak. 8:6–8:

Elämän ruhtinaan todistajat
Pietari alkoi puhua kansalle:

    ”Israelilaiset, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä, aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet tämän miehen kävelemään? Ei – Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on korottanut kirkkauteen palvelijansa Jeesuksen, hänet, jonka te luovutitte tuomittavaksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, vaikka Pilatus oli päättänyt vapauttaa hänet. Hänet te kielsitte, pyhän ja vanhurskaan, ja pyysitte vapaaksi murhamiehen. Te surmasitte elämän ruhtinaan! Mutta Jumala herätti hänet kuolleista; me olemme sen todistajia. Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette. Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette.
    Minä kyllä tiedän, veljet, että te niin kuin hallitusmiehennekin teitte tietämättömyyttänne sen, minkä teitte. Mutta sillä tavoin Jumala pani täytäntöön sen, minkä hän ennalta oli ilmoittanut kaikkien profeettojen suulla: hänen Voideltunsa tuli kärsiä ja kuolla. Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun.”  Ap. t. 3:12–20:

Leipää ja kalaa
Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:

    Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: ”Minä lähden kalaan.” ”Me tulemme mukaan”, sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.
    Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” ”Ei ole”, he vastasivat. Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.
    Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.” Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt.
    Jeesus sanoi: ”Tulkaa syömään.” Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: ”Kuka sinä olet?”, sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.  Joh. 21:1–14:

Jeesus kutsui opetuslapsiaan kysyen:Onko teillä mitään syötävää?” Näiden todetessa ettei ole, hän neuvoi heitä miten toimia, ja verkot täyttyivät kaloista. Jeesus pyysi heitä tuomaan näin saatuja kaloja hiillokselle, jolla hän oli jo valmistanut heille aterian leivästä ja kaloista.

Opetuslapset olivat hämmentyneitä, eivät oikein tienneet miten olisivat olleet ja suhtautuneet ylösnousseeseen Opettajaansa. Siinä Hän joka tapauksessa oli, elävänä, tarjoten heille ruokaa.
Ihmeellistä, selittämätöntä, käsittämätöntä, mutta kuitenkin todellista. – Tuo ateria Genesaretinjärven rannalla oli opetuslapsille varmasti unohtumaton elämys. Ehkä he palasivat siihen ajatuksissaan ja puheissaan vielä useasti jälkeenpäin.
Voin hyvin kuvitella, että se oli heille ei vain uskoa, vaan myös voimaa antava kokemus.

Kristus kutsuu tänäkin päivänä meitä, enemmän tai vähemmän hämmentyneitä, ihmetteleviä ja nälkäisiä, luokseen.
Hän haluaa ravita meitä, antaa meille sitä mitä tarvitsemme. Hän haluaa rohkaista, ja auttaa meitä löytämään keinoja, joilla voimme tuoda sitä parasta, mitä meillä on annettavanamme, yhteiseksi hyväksi.

Luojamme on antanut meille kaikille lahjoja ja ominaisuuksia, joita Hän toivoo meidän käyttävän toistemme iloksi ja hyödyksi. Jokaiselle meille Hän on suunnitellut oman tärkeän, ainutlaatuisen osan, ja Hän haluaa auttaa meitä sen toteuttamisessa.
Uskon että Hän toivoo, että meistä löytyisi samanlaista valmiutta ‘heittää verkko veneen oikealle puolelle’ kuin oli opetuslapsilla.
Että meissä löytyisi halua kuunnella ja kuulla, miten Hän meitä ohjaa ja neuvoo, ja halua toimia sen mukaisesti. Avointa ja kuuntelevaa sydäntä ja mieltä.

Kristus, auttaisitko meitä siinä? Kiitos että kutsut meitä, autat, rohkaiset, ohjaat, varjelet ja ravitset.
Kiitos että olet kanssamme. Sinä näet, kuinka paljon Sinua tarvitsemme, Sinun Rakkauttasi,  Huolenpitoasi ja Rauhaasi.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kristus on ylösnoussut!

10.4.2023. Pääsiäisajan virsiä selatessa löytyi vain muutama tutunoloinen. Eräs niistä alkaa sanoilla ‘Aurinkomme ylösnousi’. Kristusta verrataan monessa yhteydessä Aurinkoon.
Näiden pääsiäispyhien aikana Aurinko, – Maatamme lähinnä oleva tähti – on paistanut täydeltä terältä kirkkaansiniseltä taivaalta. Se on lämmittänyt maan niin että ihan parissa päivässä pienet kevätkukat ovat puskeneet tiensä ylös valoon.

Sitruunaperhonen – Pääsiäislauantaina näin sitruunaperhosen. Miten noin pieni hento eläväinen voikaan tuoda paljon iloa keveillä, nopeilla pyrähdyksillään! Perhoset ovat muutenkin olleet mielessäni viime aikoina. 

Viime viikolla Metamorphosis -nimisestä näyttelystä Espoon modernin taiteen museosta EMMAsta kotiin palatessa mietin näyttelyyn liittyvää lyhytelokuvaa. Minussa se herätti ajatuksen sielusta, joka kokee voimakkaan muodonmuutoksen kautta vapautumisen.
Bussin takapenkillä istuvien poikien äänekäs juttelu keskeytti ajatukseni. Toinen mainitsi useamman kerran sanan  metamorf . Arvelin heidän keskustelevan jostain sennimisestä pelistä. Joka tapauksessa se sai minut miettimään metamorphosis -sanan alkuperää. 

Meta – Kotona googlatessa selvisi, että kreikan kielessä meta  = ”jälkeen”, ”takana”, ”kanssa”. ‘Meta-etuliite saattaa viitata vaihdokseen tai toiseen tilaan siirtymiseen – esim. metamorfoosi tarkoittaa muodonmuutosta – tai käsitteen tarkasteluun toiselta, sitä ylemmältä tasolta.’ 

Morpho – Oletin että morphos olisi myös kreikankielinen sana. Wikipediasta en kuitenkaan sellaista löytänyt. Sen sijaan ilmeni että Morpho on erään perhoslajin latinal. nimi. Sillä nimellä löytyi kaunis kuva sinimorphoperhosesta, jonka suomal. nimi on Taivaansiivet.

Morpho Aurora – Löysin pari Boliviassa kuvattua videopätkää Morpho Aurorasta, joka sulautuu värinsä puolesta täysin ympäristöönsä siipien ollessa supussa, mutta lähtiessään lentoon sen siivet välkehtivät helmiäisen tavoin taivaansinisinä. Tässä linkki toiseen niistä:
https://www.youtube.com/watch?v=iBNp5L_D_-U

Taivaalliset siivet – Perhostoukan kuoriutumista kotelostaan kauniiksi perhoseksi käytetään usein vertauksena siihen muutokseen, joka tapahtuu, kun ihminen kuolee ja hänen sielunsa ja henkensä jättävät maallisen ‘kotelonsa’ ja jatkavat matkaansa ‘taivaallisin siivin’.  

Pääsiäisaamuna, kun opetuslapset saapuivat Jeesuksen haudalle, he eivät löytäneet sieltä Jeesuksen ruumista, vaan pelkät käärinliinat.
Jeesus ei kuitenkaan ‘lentänyt’ pois, vaan ilmestyi uudessa muodossa, ylösnousemuskehossa opetuslapsilleen useamman kerran ennen taivaaseenastumistaan, jota vietetään Helatorstaina.  

Jeesuksen ylösnousemusta ja sitä muodonmuutosta, joka hänessä tapahtui sen myötä, opetuslapset saivat ihmetellä seuraavina päivinä, kun ylösnoussut Kristus ilmestyi heille Galileassa, Emmauksen tiellä ja Jerusalemissa Ylähuoneella, jossa heidän oli ollut tapana kokoontua yhdessä, ja jossa he olivat syöneet viimeisen ehtoollisaterian Mestarinsa kanssa.  Tuona aikana hän rohkaisi, opetti ja valmensi opetuslapsiaan niihin tehtäviin ja haastaviin tilanteisiin, jotka heitä odottivat.  

Kristuksen ylösnousemusta mekin saamme ihmetellä, tänä pääsiäisaikana, joka jatkuu aina Helluntaihin saakka. Ihmetellä, ja olla avoimia sille, miten Ylösnoussut haluaa meitä valmentaa niitä asioita varten, jotka meitä odottavat. Hän kulkee kanssamme, on vierellä, pitää tarvittaessa kädestä (vaikkemme sitä tuntisikaan), lohduttaa ja rohkaisee. 

**********************

Portti josta saa käydä 

Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu raikuu pelastettujen majoilta:
Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme.
Herran käsi on voimallinen! Minä en kuole, vaan elän ja kerron Herran teoista.
Hän kyllä kuritti minua mutta ei antanut kuoleman valtaan.
Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.
Tämä on Herran portti, josta vanhurskaat saavat käydä.
Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua ja pelastit minut.
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä.  Ps. 118:15–23

Kolmantena päivänä

Tulkaa, palatkaamme Herran luo!
Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa, hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat.
Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät,
kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös, ja niin me saamme elää ja palvella häntä.
Ottakaamme opiksemme, pyrkikäämme tuntemaan Herra!
Hän tulee, se on varmaa kuin aamun koitto.
Hän tulee kuin sade, kuin kevätsade, joka kastelee maan.  Hoos. 6:1–3:

Ylösnousemuksen ihme

Jos kerran julistetaan, että Kristus on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teistä voivat sanoa, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole? Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne. Silloin nähdään, että olemme antaneet Jumalasta väärän todistuksen, kun olemme väittäneet hänen herättäneen Kristuksen – mitä hän siis ei ole tehnyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Ellei kuolleita herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa. Ja silloin nekin, jotka ovat nukkuneet pois Kristukseen uskoen, ovat joutuneet perikatoon. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.
    Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet. Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä. Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi.
1. Kor. 15:12–22:

Käärinliinat

Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: ”Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.”  Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle.
    Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista.
    Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa.  Joh. 20:1–10:

“Kristus nousi kuolleista!” – “Totisesti nousi!!” 
Näihin ortodoksien ja nykyisin useiden luterilaistenkin pääsiäistervehdyksiin haluan minäkin yhtyä.
Siunattua ja valoisaa pääsiäisaikaa!

Nardusöljyn tuoksu

1.4.2023. Ihana aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Siirsin loputkin salaattiruukut eteläikkunalle valokylpyyn. – Kevään koittaessa alan laittaa käytetyt ruukkusalaatin juurakkopaakut kylvömultaan, Ja pian alkaa esiin työntyä uutta kasvua. Eräs ystäväni vinkkasi tämän vuosia sitten, ja siitä lähtien olen laittanut ruukkusalaattien jämät uuteen kasvuun. Nykyään se on entistäkin helpompaa, kun viljelijät ovat luopuneet muovisista istutusruukuista. Ei tarvitse  irrotella juuria istutusruukun rakosista, sen kun laittaa paakun multaan. Uutta salaattia syntyy alle viikossa.
Ja ah, millaisella innolla auringonkukansiemenet työntävätkään versojaan mullan läpi kohti valoa! – Paljon iloa niin silmille kuin suulle. 🙂

*********************

Palmusunnuntaista Kirkkovuosikalenteri toteaa: ‘Betaniassa voideltu Jeesus ratsasti Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta juuri niistä tuli toivon ja voiton merkki, jonka vertauskuvia ovat palmunoksat.’ 

Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?
Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana.
Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa.
Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.
Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret.
Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. 
Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, sinua he huusivat ja saivat avun,
sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.   Ps. 22:2–6

Tuon psalmin ensimmäisiä jakeita Jeesuksen kuultiin siteeraavan viimeisillä voimillaan  ristinpuulla. Jumalan Poika kärsi niin fyysistä kuin henkistä tuskaa ennen kuolemaansa. Hän tunsi itsensä yksinäiseksi ja ehkä jopa taivaallisen Isänsä hylkäämäksi. Tai ainakin, että Hän oli jossain kaukana.

Tai ajatteliko Jeesus tuossakin tilanteessa, keskellä kovinta tuskaansa, meitä muita, kuten hänellä oli tapana? Kaikkia monenlaisissa elämänvaiheissa kärsiviä ihmisiä, jotka kamppailevat tuskaisina miettien, miten tästäkin tilanteesta selvitään.

Antoiko Jeesus nuo säkeet muistiinmerkittäväksi muistuttaakseen meitä, että suurimmankin kärsimyksen, yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen tunteiden vallatessa mielen ja sydämen on Eräs, joka on voittanut kärsimyksen ja kuoleman. Eräs, jonka puoleen kannattaa kääntyä, johon kannattaa luottaa ja turvata hädän hetkellä. ja muulloinkin. 

Jes. 50:4–10:
Herra, minun Jumalani, on antanut minulle taitavan kielen, niin että voin sanalla rohkaista uupunutta. Aamu aamulta hän herättää minut, herättää korvani kuulemaan oppilaan tavoin.
Herra avasi minun korvani, ja minä tottelin, en väistänyt tehtävääni.
Minä tarjosin selkäni lyötäväksi ja poskieni parran revittäväksi, en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä. Herra, minun Jumalani, auttaa minua, siksi en pelkää häväistystä. Olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi. Minä tiedän, etten jää häpeääni, sillä hän on lähellä, hän osoittaa syyttömyyteni – kuka voisi minua syyttää!
Asettukaamme siis käymään oikeutta. Tahtooko joku ajaa kannetta minua vastaan? Astukoon hän esiin! Herra, minun Jumalani, on minun auttajani. Kuka voisi osoittaa minut syylliseksi?
Nuo kaikki häviävät kuin vaate, jonka koi syö.
Se teistä, joka pelkää Jumalaa, kuulkoon Herran palvelijan sanaa.
Joka kulkee syvällä pimeydessä ilman valoa, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaan.

Tämän profeetta Jesajan vahvan tekstin voi nähdä kuvaavan Jeesuksen kärsimyksiä  pääsiäisajan tapahtumia Jeesuksen vangitsemisesta ristiinnaulitsemiseen.
Mutta myös monet VT:n profeetat joutuivat kärsimään kovan kohtalon siksi, että puhuivat rohkeasti sitä, mitä Jumala oli heille sanottavaksi antanut.
Jeesuksen opetuslapsista monet kokivat samaa.  Ja tälläkin hetkellä, yhä vaan, lukemattomat ihmiset joutuvat kärsimään uskonsa vuoksi. 

Pitkänperjantain (englanniksi Good Friday) tapahtumia voi mietiskellä monella tavalla. Jokaisella on oikeus ajatella sitä sillä tavalla, joka vahvistaa omaa uskoa ja luottamusta Jumalan hyvyyteen.
Itselleni ajatus, että Isä olisi hyljännyt Poikansa äärettömän kivun, kärsimyksen ja kuolemanhetkellä on vieras.
Jeesus koki kyllä kärsimystä ja hylätyksi tulemista ihan tarpeeksi voidakseen nyt ylösnousseena ymmärtää meidän ihmisten tuskaa, yksinäisyyttä ja hylätyksi tulemista.
Minusta ajatus, että Jumala olisi hänet hylännyt kuoleman hetkellä tuntuu tosi kummalliselta.

Siitä rauhasta ja ikään kuin valaistuneesta tilasta, jollaisessa usea ihminen on lähtenyt  tästä elämästä, en ole voinut päätellä muuta kuin että siinä on Jumala hyvin vahvasti läsnä. Vastaanottamassa Valoonsa..  

Sak. 9:9–10:
Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem!
Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.

Rauhanjulistaja – Tämän Sakariaan profetian Jeesus toteutti ratsastaen aasilla Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Hän ei tullut valloittamaan maata eikä sen kaupunkeja. Kristus tuli valloittamaan sydämiä Rakkaudellaan. Ja Hän lupasi jättää meille Rauhansa. Sen avulla ja voimalla on helpompi kohdata elämässä eteen tulevia haasteita, vaikeuksia ja kärsimystä.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Fil. 2:5–11:
Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.
Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.
Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi:
    ”Jeesus Kristus on Herra.”

Fil. 2:5–11:
Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.
Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.
Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi:
    ”Jeesus Kristus on Herra.”

Tuossa otteessa Filippiläiskirjeestä Paavali pyrkii muutamalla rivillä selvittämään Jumalan suurta mysteeriä. Kristus, Jumalan Voideltu, tiivisti/pienensi/rajoitti jumalallisen olemuksensa  ihmishahmon kokoon ja muotoon ja eli Jeesus Nasaretilaisena ihmisen elämän.

Kun Paavali kirjoittaa nimet tuossa järjestyksessä Kristus Jeesus, se korostaa ainakin omassa mielessäni sitä, kuinka Jumalan Poika laskeutui taivaista, syntyi tähän maailmaan ja eli ihmiselämän.
Kun taas toinen, yleisemmin käytetty järjestys – Jeesus Kristus –  kuvaa mielestäni, kuinka Jeesus syntyi maailmaan täyttämään tehtävänsä, Ja kuinka sen tehtyään ja lopulta noustuaan kuolleista hän osoitti olevansa Jumalan Voideltu, Kristus.

Franz Jalics’in, edesmenneen hengellisen ohjaajani opettamassa Jeesus-rukouksessa toistetaan nimiä edellisessä järjestyksessä: Kristus Jeesus. Varmaan tämän Jeesus-rukouksen harjoittamisen myötä on tuosta nimijärjestyksestä tullut itselleni läheisempi ja merkityksellisempi.  

Joh. 12:1–8:
Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
    Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
    Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.” Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.”

Aterialla Betaniassa – Jeesus oli vierailulla rakkaiden ystäviensä Lasaruksen, Martan ja Marian kodissa. Martta oli omassa elementissään saadessaan valmistaa ruokaa ja tarjoilla sitä Jeesukselle ja hänen opetuslapsilleen.

Tunnelma oli varmastikin aivan erityinen, monesta syystä. Jeesus oli vähän aiemmin kutsunut kuolleen Lasaruksen ulos haudasta. Siinä hän, joka oli ollut haudattuna 3 päivää, istui nyt elävänä muiden mukana aterialla. 

Opetuslasten ajatuksissa varmaan surrasi aika lailla. He olivat nähneet Jeesuksen tekevän lukemattomia ihmeitä, joita ei ihmisjärjellä voinut selittää. Mutta tämä oli varmaan niistä kaikista ihmeellisin.

Martta ja Maria olivat ylen onnellisia ja kiitollisia, kun saivat veljensä takaisin. Mitä mahtoi ajatella tapahtuneesta henkiin herätetty Lasarus?
Voin kuvitella, että pöytäseurueessa vallitsi eräänlainen hartaus, ehkä oltiin aika hiljaisia, varmastikin hämmentyneitä.
Jeesus oli aiemmin sanonut, että tapahtunut vahvistaisi opetuslasten uskoa. Samalla se varmaan myös auttoi heitä – ainakin pääsiäisaamuna – uskomaan Jeesuksen ylösnousemukseen. Jos Poika pystyi herättämään ystävänsä kuolleista, eikö taivaallinen Isä pystyisi herättämään Poikaansa eloon?

Tuoksuöljy – Marialla oli pullollinen kallista, aitoa eteeristä öljyä, hyvätuoksuista nardusöljyä. Johannes mainitsee, että pullo oli täysi, Se oli siis todennäköisesti hankittu juuri tuota päivää ja hetkeä varten, Jeesuksen voitelemista varten. 

Millaista haaskausta, puuskahti Juudas. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten.”
Myös Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus sanoi: “Hän voiteli edeltäkäsin minun ruumiini hautaamista varten.” (Mark.14:8)

Narduksen tuoksua – Maria teki sen, mitä Jeesus sitten teki opetuslapsilleen pääsiäisaterialla: pesi Jeesuksen jalat, mutta veden sijasta hän pesi ne tuolla kalliilla öljyllä ja kuivasi ne hiuksillaan. Sitä emme tiedä, toimiko Maria näin tietoisesti Jeesuksen hautaamista varten, tai sulaa kiitollisuuttaan, tai osoittaakseen kunnioitustaan Jeesusta kohtaan. tai Pyhän Hengen ohjaamana. Tai kaiken tuon vaikuttamana.
Joka tapauksessa tuo teko vaikutti kaikkiin huoneessa olijoihin: koko huone täyttyi ihanalla tuoksulla. 

Olipa Betanian Marian toiminta tietoista, Pyhän Hengen ohjaamaa, kunnioituksesta tai kiitollisuudesta kumpuavaa, luulenpa että Jumala toivoisi, että halutessamme palvella Häntä,  jokin – tai mielellään nuo kaikki tekijät – olisivat vaikuttiminamme.  

Said Judas to Mary – Neil Moylan

Juudas kysyi Marialta:”Mitä aiot tehdä tuolla arvokkaalla ja harvinaisella öljyllä?”
“Kaadan sen Herran jaloille ja pyyhin sen hiuksillani, sanoi Maria.
Oi Maria, ajattele köyhiä, tämän öljyn olisi voinut myydä.
Ajattele miten sillä hopealla ja kullalla voisi ostaa huopia ja leipää.”
“Huomenna ajattelen köyhiä”, Maria sanoi, “en tänään. Sillä rakkaampi kaikkia
köyhiä maailmassa on minulle rakas hän, joka
on lähdössä pois.”
Jeesus sanoi Marialle: “Sinun rakkautesi on niin syvää, että tänään saat tehdä niin kuin tahdot. Huomenna sanot, että olen lähtenyt, mutta ruumiini jätän kuitenkin luoksesi.
Ruumiini ovat maailman köyhät, hän sanoi. Näin tulee olemaan maailman loppuun asti.
Leivät ja huovat, jotka annatte köyhille, tulette tietämään että olette antaneet ne minulle.
Ruumiini riippuu maailman ristillä huomenna, hän sanoi, ei tänään.
Ja Martta ja Maria löytävät minut jälleen, ja huuhtovat pois kaiken surun.”