Kirkkauden Isä, Sinulla ja Sinussa on kaikki voima, Mittaamaton voima, kuten tuossa Efesolaiskirjeen kohdassa todetaan. Ja että tuo voima, joka herätti Kristuksen kuolleista, vaikuttaa meissä uskovissa. Ihmeellisiä asioita, ihmisymmärryksen ylittäviä.
Mietin, millä tavoin tuo voima näkyy elämässämme ja toiminnassamme. Vai näkyykö se ylipäätään?

Yllä olevaan rukoukseen, että Sinä antaisit meille viisauden ja näkemisen hengen jotta oppisimme tuntemaan Sinut, haluan yhtyä, Että vaikuttaisit meissä niin, että ymmärtäisimme,  miten ja mihin meitä kutsut. Nyt ja tulevina aikoina. Että oppisimme näkemään, mitä merkitsee olla osallisena äärettömän rikkaaseen perintöosaan. Mihin se oikeuttaa. ja millaisia odotuksia siihen sisältyy.
Sinä et vaadi mitään, mutta varmastikin toiveesi on, että oppisimme näkemään olennaisen ja tärkeimmän. Auta meitä pitämään Poikasi Valonamme ja Johtotähtenämme.

Että he kaikki olisivat yhtä – Jeesus rukoili ja sanoi:
”Isä, niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.
Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.
Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”  Joh. 17:18–23

Tämä kohta Jeesuksen jäähyväisrukouksesta on mielestäni riipaiseva. Jeesus näki, millaisia erimielisyyksiä uskovien keskuudessa syntyisi hänen poismenonsa jälkeen. Oppiriitoja,  vastakkaisiin ryhmiin jakautumista ja varmuutta oman uskonsuuntauksen oikeassa olemisesta.
Sellaista, mikä oli aivan päinvastaista sille, mitä hän halusi seuraajilleen opettaa. – Miten turhautunut ja surullinen Jeesus mahtoikaan olla nähdessään hengessään, mihin ihmiset – kristityt – ajautuisivat. 

Siitä huolimatta Jeesus rukoili hartaasti taivaallista Isäänsä, että hänen seuraajansa pitäisivät yhtä, olisivat yhtä.
Ajattelen, että Jeesus näki jo tuolloin, kuinka hänen seuraajansa tulisivat erottumaan eri kirkkokunniksi, joiden yhteyttä ja yhteistyötä estävät erilaiset käsitykset ja tulkinnat Raamatun opetuksista.

Jeesus sanoo kuitenkin rukouksessaan, että siitä maailma tulee ymmärtämään, että Isä lähetti hänet maailmaan, kun hänen seuraajansa ovat täydellisesti yhtä. Ja sen voi saada aikaan vain se, että hänen Henkensä on ja vaikuttaa meissä. Silloin myös Isä, joka on yhtä Pojan kanssa, on meissä. Silloin tullaan ymmärtämään ja kokemaan, miten paljon Jumala meitä rakastaa.

Kuinka kauan joudumme odottamaan sitä aikaa? Ehkä on parempi olla sitä ajattelematta, ja elää vain parhaansa mukaan tätä päivää. Ja pyytää: tule Pyhä Henki, muuta meitä, opeta meitä, vaikuta meissä, niin että taivaan valtakunnan todellisuus voisi ilmetä täällä yhä enemmän.  

Holy Spirit Come to Us – Taizé

Jeesus sanoi: “Siitä kaikki tulevat tuntemaan teidät opetuslapsikseni, että te rakastatte toisianne.”  

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Jeesus sanoo:
”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.
Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”    Luuk. 11:5–13

Eräässä toisessa vertauksessa Jeesus kuvaa myöskin sitä, että sinnikäs anominen (rukoileminen) tuottaa tulosta. Jumala on hyvä. Hän näkee tilanteemme ja kuulee rukouksemme.
Se miten, missä muodossa ja milloin rukouksiimme vastataan, on miltei aina yllätys. Ei kai Jumalakaan halua, että pitäisimme itsestään selvänä, että saamme haluavamme ja hartaasti toivomamme (vastauksen rukouksiimme). Itsestäänselvyys voisi vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme meille tarjottuun apuun. Saattaa olla, ettemme osaisikaan iloita ja olla niin syvästi kiitollisia kuin silloin, kun saamme avun jo miltei toivomme menettäneenä.

Rukousten (ja rukousvastausten odottamisen) myötä tarpeemme lähestyä Jumalaa yhä uudelleen vahvistuu.
Minusta pyhän otsikko ‘Sydämen puhetta Jumalalle’ on kaunis. Se kuvaa sitä, kuinka me voimme avata sydämemme Hänelle, vuodattaa Hänelle ilomme ja surumme, tuskamme ja kaipuumme, epätoivomme ja kiitollisuutemme.
Ajattelen, että tätä kaikkea taivaallinen Isämme kaipaa meiltä. Että pidämme yllä yhteyttä Häneen. Eikä sen tarvitse olla vain pyytämistä ja kiittämistä. Se voi yhtä hyvin olla hiljaista viipymistä Hänen läsnäolossaan. Huomion keskittämistä Häneen, siihen mitä kaikkea Hän on ilmoittanut olevansa, miten Hän on luvannut toimia, miten Hän on meitä opettanut.

Yhteys Jumalaan voi olla myös ‘vain’ ihan hiljaa olemista, vailla omia ajatuksia, odotuksia ja toiveita. Hiljaisuudessa kuulolla olemista, hiljaista yhdessä vietettyä aikaa Hänen kanssaan.
Kun sydämemme etsivät sanoitta Jumalan sydäntä, se on myös sydämen puhetta Jumalalle. Hiljaista, sanatonta mutta rakkaudentäyteistä sydänten yhteyttä.   

💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛