Puhelu – Viikonloppuna sain puhelun joka pysäytti. Monenlaisia asioita – ajatuksia, tunteita ja hyviä muistoja – nousi pintaan. Se laittoi myös miettimään, kuinka elämämme itse asiassa on meille suuri mysteeri. Emme voi tietää, mitä on edessä. Emme myöskään tietää sitä hetkeä, jolloin täältä lähdemme.
Erityisesti kun lähtö tulee äkisti, täydellisenä yllätyksenä, se on omaisille ja läheisille järisyttävä asia. Suuren hädän hetkellä, kun on vain suru ja kaipaus ja hämmennys, heräävät myös kysymykset: miksi kävi näin, miksi tämä tapahtui nyt? Silloin voi kääntyä Hänen puoleensa, jonka hyvissä käsissä on koko elämämme, joka tietää koko elämänkaaremme. Hän, Luojamme, näkee elämäntilanteemme, Hän kuulee rukouksemme, Hän on kanssamme, Hän auttaa. Voi pyytää Häntä lohduttamaan, antamaan voimia, olemaan läsnä.
“Hiljene, sieluni, Jumalan edessä. Hän antaa minulle toivon. Hän on kallio, hän on minun pelastukseni, hän on linnani, minä en horju. Jumalassa on pelastukseni ja kunniani. Hän on luja kallio, hänessä on turvani. Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme. ” (Psalmista 62)
Jeesuksen tunteet – Myös ensi pyhän evankeliumitekstissä ovat tunteet vahvasti läsnä. Jeesus kulkee kohti Jerusalemia tietäen, että hänet surmattaisiin siellä. Mutta hän jaksaa silloinkin ajatella muita: hän itkee Jerusalemin ja sen asukkaiden kohtaloa. Ja millaisessa mielen- ja tunnetilassa hän mahtoikaan (sitä evankelistat eivät kerro) – puhdistaa temppelin uhrieläinten kauppaajista.
Rukouksen huone – Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”
Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”
Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä. (Luuk. 19: 41-48)
Jeesus tiesi kaiken ennalta. Hän tiesi, kuinka ihmiset hylkäisivät hänet. Ja mitä Jerusalemille ja sen asukkaille tulisi tapahtumaan vihollisten valloittaessa kaupungin. Minua koskettaa Jeesuksen myötätunto, se kuinka hän puhkesi itkuun nähdessään mitä tuleman piti.
Kaikki kuuntelivat Jeesuksen opetuksia temppelissä. Kansa oli vaikuttunut. Evankeliumit toteavat useassa kohdassa, kuinka kansa oli ihmeissään Jeesuksen opetuksista, sillä kukaan ei ollut puhunut sillä tavoin kuin hän. He halusivat kuulla lisää ja lisää tätä ihmeellistä opettajaa. – Varmaankin he Jeesusta kuunnellessaan kokivat Jumalan läsnäolon ja rakkauden, ja tämä avasi heidän sydämiään. Jumala pääsi koskettamaan heidän sisintään syvällisesti.
Hengelliset johtajat taas tunsivat valtarakenteidensa vapisevan. Mitä tästä seuraakaan, jos tuota
rabbia ja hänen radikaaleja juttujaan kuunnellaan enemmän kuin meitä?!!
He tunsivat kirjoitukset ja profetiat. Niiden perusteella he olisivat voineet havaita (jos olisivat halunneet), että tässä oli heidän kauan odottamansa Pelastaja, Messias, joka toisi heille vapauden ja rauhan. Mutta ylpeys ja oman asemansa säilyttämisen halu esti heitä näkemästä ja ymmärtämästä.
Heillä fokus oli siinä, kuinka tästä tukalasta tilanteesta selvittäisiin.
Tilaisuus koitti, kun Juudas kertoi heille Jeesuksen viettävän yönsä Öljymäellä opetuslastensa kanssa. Siellä he voisivat ottaa Jeesuksen kiinni kansan näkemättä. Sotilaita sekä ylipappien ja fariseusten palvelijoita lähti Öljymäelle vangitsemaan häntä. – Tapahtui se, mistä Jeesus oli puhunut kansalle monin vertauksin ja opetuslapsilleen suorin sanoin.
Temppeli – Jeesus kutsui Jerusalemin temppeliä rukouksen huoneeksi. Temppeliä ei enää ole. Nykyään juutalaiset rukoilevat sitä ympäröineen muurinosan äärellä. Jeesus kuitenkin ilmaisi fariseuksille, kuinka hän oli enemmän kuin tuo temppeli:
“Minä sanon: tässä teillä on enemmän kuin temppeli.” (Matt.12,6) ja:
“Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä.” (Joh.2:19)
Nykyään yhä useammat juutalaiset, jopa lukuisat ortodoksirabbitkin, ovat tulleet ymmärtämään, että Jeesus Kristus on heidän Vapahtajansa. Ja että Jumala kuulee heidän rukouksiaan muuallakin kuin itkumuurilla. Että Hän kuulee kaikki rukoukset, kaikkien ja kaikkialla.
Hänen nimessään rukoileminen – Jeesus puhui rukouksen merkityksestä ja kehotti rukoilemaan hänen nimessään. Se antaa ikään kuin osoitteen, johon rukous lähetetään. Vapahtajamme Rauhaa, Läheisyyttä ja Rakkautta voimme rukoilla meidän ja läheistemme puolesta.
Ja kun joku rakkaistamme jättää tämän elämän, siirtyy rajan toiselle puolelle, voimme rukoilla hänen sielunsa puolesta. Rukoilla että Jeesus Kristuksen enkelit johdattavat Hänen luokseen, Hänen Kirkkautensa Valtakuntaan.
Vaikka Jumala tietää, me emme voi tietää huomisesta. Kaikki voi olla elämässä hyvin ja onnellisesti, ja yhtäkkiä, täydesti yllättäen, tulee lähdön hetki. Tänne jääville se on aina vavisuttava asia. Erityisen syvästi koskettava silloin, kun kyseessä on lapsi tai nuori ihminen.
Muistan hyvin Veli-Matin, esiluokkalaiseni vuosien takaa. (Kun kysyin äidiltään lupaa kirjoittaa jotain Veli-Matista blogiini, poikansa nimeä mainitsematta, äiti vastasi, että voin mainita nimenkin.) Muistan hänen nauravaiset, veitikkamaisen iloiset silmänsä, hymynsä ja hyvätuulisuutensa, valoisan olemuksensa, vilkkautensa, sosiaalisen luonteensa, lämpimän sydämensä. Muistoihini hän jää elämään juuri tällaisena.
Veli-Matti oli mennyt naimisiin vuosi sitten. Päivää ennen kuin hän, 27 v, nukkui pois, hänelle oli luvattu ylennys työpaikalla. Iloisena hän oli soittanut äidilleen ja kertonut tästä.
Huomenna vietetään hänen muistotilaisuuttaan. – Kuka olisi ikinä osannut aavistaa, että hänen maanpäällinen elämänsä jäisi näin lyhyeksi?
Voi vain rukoilla: Jeesus Kristus, Pelastajamme, ota vastaan tämä kallis sielu, ota Valtakuntasi kirkkauteen, ympäröi hänet Rakkaudellasi ja ihanalla Huolenpidollasi.
Lohduttaja, Pyhä Henki, ole rakkaansa menettäneiden omaisten ja läheisen kanssa.
Taivaallinen Isä, kiitos että kuulet kaikki rukouksemme. Kiitos suuresta armostasi ja ihmeellisestä Rakkaudestasi. Aamen.
How Lovely is Your Dwelling Place – Psalmi 84
Muut tekstit: Ps. 81: 9-17, Jer. 18: 1-10 ja Ilm. 3: 1-6.