Puolustaja
Jeesus sanoi:
    ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
    En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.”  Joh. 14:15–21

Nuo Jeesuksen sanat kuuluvat mielestäni olennaisimpiin kohtiin Jeesuksen opetuksista. Sen ymmärtäminen, että Isä ja Poika ovat yhtä. Ja että Kristus on meissä ja me Hänessä. 
Ja koska Kristus on meissä, on Isä Jumala myös meissä Henkensä kautta.
Että tästä tulisi todellisuutta meille: että eläisimme todeksi sitä, että olemme yhtä Jumalan kanssa. Se on päämäärämme täällä maan päällä. Näin ymmärrän asian. Elää elämää niin, että olemme yhteydessä Jumalan kanssa, Hänen johdatuksessaan. 

Hiljentyminen on itselleni vahvin tapa kokea tätä yhteyttä. Kotona tai kävelyllä metsässä, tai veden äärellä. Paikassa, jossa voin kaikessa rauhassa keskittyä kuulostelemaan, tai vain olemaan Jumalan läsnäolossa,

Rukous, ylistys, raamatuntekstien lukeminen ja meditaatio voivat toimia johdattajina siihen tilaan, jossa voi olla Hänen kanssaan erityksen läheisellä tavalla. Olla ja ihmetellä Hänen pyhyyttään, rakkauttaan ja hyvyyttään. On niin paljon, mitä Hän haluaisi antaa meille, jos vain avaamme sydämemme vastaanottamaan sitä, mitä Hän haluaa antaa.

Kristuksen läsnäolo – Myös Ehtoollisessa voi kokea Hänen läsnäolonsa vahvasti.
Muutama viikko sitten messuavustajille järjestetyssä jatkokoulutustilaisuudessa Juhani Holma, Lappiin eläkevuosistaan nauttimaan siirtynyt pappi, puhui koskettavasti Ehtoollisen pyhyyden merkityksestä. Siitä miten tärkeää olisi, että Ehtoollisessa olisi aikaa kokea Pyhän läsnäolo. Ettei se olisi vain messuun kuuluva osa, joka toimitetaan rutiininomaisesti ripeään tahtiin (jotta pysytään aikataulussa), – Levollisuus ja rauhallisuus mahdollistaa sen, että voi kokea, kuinka Kristus todella on siinä läsnä. 

Ehtoollisen liturgiassahan pyydetään, että Pyhä Henki laskeutuisi ja auttaisi meitä ottamaan Ehtoollisen uskossa vastaan. Uskoen, että Kristus on läsnä leivässä ja viinissä. Mutta ainakin itse toivoisin, että olisi enemmän aikaa messussa ja Pyhää Ehtoollista jakaessa ja erityisesti vastaanottaessa kokea Hänen läsnäoloaan.
Ettei olisi minkään valtakunnan kiireen tuntua, vaan enemmän aikaa Hänen läsnäololleen. (Tai siis tämän valtakunnan kiirettä, sillä taivasten valtakunnassa ei taideta tuntea käsitettä kiire…)   

Kristus lupasi ilmaisevansa itsensä niille, jotka Häntä rakastavat. Tule Pyhä Henki, vahvista rakkauttamme ja uskoamme. Puhdista meidät kaikesta sellaisesta, joka pitää meitä etäällä Jumalasta. Opeta meitä tuntemaan Jumalan Pyhyyttä, Kirkkautta ka Läsnäoloa..

Pyhä Henki, johdata meitä kokemaan Helluntain todellisuutta, ja olemaan avoimia sille, mitä Jumala haluaa tehdä tänä päivänä meissä ja lähimmäisissämme. Avoimia ja osallisia taivaan todellisuuden ilmentymiselle täällä maan päällä. Niin että tästä maailmastamme voisi tulla parempi paikka meille kaikille.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jeesus opetti ja sanoi:
    ”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
    Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin:
      – Isä meidän, joka olet taivaissa!
      Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
      Tulkoon sinun valtakuntasi.
      Tapahtukoon sinun tahtosi,
      myös maan päällä niin kuin taivaassa.
      Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
      Ja anna meille velkamme anteeksi,
      niin kuin mekin annamme anteeksi niille,
      jotka ovat meille velassa.
      Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen,
      vaan päästä meidät pahasta.”                     Matt. 6:5–13

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

– Kirjoitin yllä olevat tekstien herättämät ajatukset ja kommentit eilen, 8.5. En kuitenkaan jostain syystä saanut Juliana Norwichilaista mielestäni, joten otin hyllystä hänen Jumalan rakkauden ilmestys –kirjansa. Olin ostanut sen 20v. sitten, mutta se oli jäänyt lukematta. Olin lukenut joitakin artikkeleita erakkokammiossaan eläneestä Julianasta, mutta vasta nyt sain vahvan tunteen että pitää lukea tuo kirja.

Koko eilisillan luin kirjaa, ja jatkoin yöllä herätessäni. Useat asiat siinä resonoivat vahvasti sielussani: kyllä, juuri niin. Jotkut kohdat taas jättivät miettimään ja kyselemään.

Päivämäärä, jolloin Juliana sai ilmestyksensä, yllätti: 8.5.1373. Eilen oli siis ilmestyksistä kulunut päivälleen 2020 vuotta! – Se vahvisti tunnetta, että nyt oli oikea aika lukea tuo kirja. 
Kirjan johdannosta ilmeni, että eilen oli myös toinen tasavuosipäivä: 70 v. sitten, 8.5.1953, Norwichin piispa vihki Julianan erakkomajan ja sen yhteydessä olleen kirkon, jotka olivat tuhoutuneet sodassa ja rakennettu uudelleen, “kiitokseksi Äiti Juliana Norwichlaisen elämästä ja työstä”.

Tässä joitakin Juliana Norwichlaisen ajatuksia rukouksesta, liittyen ensi pyhän aiheeseen: 

– Jumala tahtoo, että rukoilisimme aina, vaikka tuntisimme itsemme kuiviksi ja hedelmättömiksi, sillä tällainen rukous on hänen mielensä mukaista. 

– 14. ilmestys osoittaa, että Herra on meidän rukoustemme perusta. Tässä on kaksi näkökohtaa: ensimmäinen on oikea rukous ja toinen luja luottamus. hän soisi molempien olevan yhtä runsaat, niin että rukouksemme miellyttäisi häntä ja hän saisi hyvyydessään täyttää meidän pyyntömme.

– Tämän jälkeen Herra opetti minulle rukouksesta. Tässä näyssä hän osoitti minulle kaksi rukouksen edellytystä, joista toinen on sen oikea sisältö, toinen luja luottamus. meidän luottamuksemme ei useinkaan ole täydellistä, sillä emme ole varmoja siitä, että Jumala kuulee meitä. Tämä johtuu siitä, että tiedämme itsemme kelvottomiksi emmekä tunne rukoillessamme mitään. 

– Herramme haluaa, että ymmärtäisimme oikean rukouksen ja erityisesti 3 siihen kuuluvaa seikkaa. 1. niistä on, kenen kautta ja miten rukouksemme saa alkunsa. Hän osoittaa meille, kenen kautta se tapahtuu, sanoessaan: “Minä olen perusta”, ja miten se tapahtuu, sanoessaan: “Ensiksi minä tahdon.” Toiseksi meidän tulee tietää, miten ja millä tavoin meidän pitäisi rukoilla. Tämä tapahtuu siten, että meidän tahtomme mukautuu iloiten Herran tahtoon. Tätä hän myös tarkoittaa sanoessaan: “Minä saatan sinut haluamaan sitä.” Kolmanneksi meidän tulisi tuntea rukoustemme hedelmä ja päämäärä, joka on tulla yhdeksi Herran kanssa ja hänen kaltaisekseen kaikessa. 

– Kaikesta, mitä Herramme on päättänyt tehdä, hän myös tahtoo meidän rukoilevan sitä, joko erityisesti tai yleisesti ottaen. 

Julianan tekstit rukouksesta olivat vastauksia eilisiin pohdintoihini siitä, miten meidän tulisi rukoilla, niin että rukouksemme olisi myös Jumalan tahdon mukaista. Kiitollinen olo tuli tästä.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Mikä on minun, on Sinun
Jeesus rukoili ja sanoi:
    ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
    Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.”  Joh. 17:6–10

Nuo Jeesuksen sanat “kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta” tekevät minuun vaikutuksen. Jeesus ei koeta vakuutella, että olisi yksinään, omin voimin, pystynyt tekemään kaikkea sitä mitä teki.
Sanoillaan “kaikki, mikä on minun, on sinun” Jumalan Poika ilmaisee. että kaikki, mitä Hänellä on ollut ja on, mitä Hän on tehnyt ja tekee, on lähtöisin taivaalliselta Isältä.

Mutta sitä seuraavat sanat “ja mikä on sinun, on minun” ovat ehkä meidän kannaltamme vielä merkityksellisemmät. Sillä kun me olemme Hänen seuraajiaan, olemme myös Hänen omiaan, ja olemme näin myös osallisia siitä, mikä on Hänen.

Kristus, kiitos rukouksistasi! Kiitos että kutsut meitä seuraamaan Sinua, Sinun viitoittamaasi tietä. Kiitos Rakkaudestasi. Kiitos että olet kanssamme, kaikenlaisissa tilanteissa joita elämässämme kohtaamme. 🙂

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kuluneella viikolla, palatessani vapaaehtoisvuorosta kotiin, laitoin radion  soimaan. Olin saattohoitokodissa kokenut jotain, joka kosketti syvästi, ja olo tuntui… – en löydä sopivaa adjektiivia sitä kuvaamaan.
Mieleen tuli kokeilla, sattuisiko radiosta tulla jotain, joka resonoisi senhetkiseen olooni. (En kotona kuuntele radiota, mutta autoradio on säädetty Radio Dei’n taajuudelle, ja silloin tällöin ajaessani kuuntelen sitä; ei tarvitse kuin nappia painaa. ) – Tuolla hetkellä, kun avasin kotimatkalla radion, kirkas naisääni lauloi nämä sanat:

“On luonain Jeesus kun silmäin sulkeutuu 
ja päärlyportit mulle avautuu
on luonain Hän kun jätän tämän maan
ja Isän kotiin mä muutan ihanaan.”

Nuo sanat toistuivat vielä kerran, ja siihen laulu loppui. Suljin radion ja kiitin; juuri tuota tarvitsin. Se ikään kuin valaisi senhetkisen oloni. Nuo sanat ja kaunis sävel soivat mielessäni koko loppupäivän. (Kotona googlasin noita sanoja, ja ilmeni, että laulun sanojen takana on  kirjailija, runoilija ja sanoittaja Anna-Mari Kaskinen.)  

Jeesus rukoilee yllä olevassa Johanneksen evankeliumin kohdassa taivaallista Isäänsä, jotta tämä suojelisi hänen seuraajiaan pahalta. Siltä pahalta, jota he joutuisivat kohtaamaan uskonsa vuoksi.
Mietin Jeesuksen sanoja: “He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu.” Jeesuksen opetuslapset olivat selvästi ja konkreettisesti tehneet valintansa: jättäneet entisen elämänsä ja lähteneet kiertämään Jeesuksen kanssa Galilean ja Juudean seutuja. He olivat kuunnelleet Jeesuksen opetuksia ja nähneet livenä, kuinka tämä teki ihmeitä, jotta ihmisten usko Jumalan Rakkauteen heitä kohtaan tulisi konkreettisella tavalla ilmi.

Helppoa on ajatella, että Jeesuksen kanssa kulkeneet opetuslapset eivät enää kuuluneet tähän maailmaan: saivathan he joka päivä kokea taivaallista todellisuutta. Se oli heidän arkeaan. Mutta millä lailla Jeesuksen sanat koskevat tai koskettavat meitä tämän ajan seuraajia?
Meitä, jotka elämme keskellä tätä aika hurjalta tuntuvaa maailmanmenoa.
Meitä, jotka seuraamme Kristusta, ja samalla seuraamme – välillä turhankin tiiviisti – median kautta tämän maailman tapahtumia, joissa useimmiten ei tunnu olevan hiventäkään taivaallisen Rakkauden ja Rauhan läsnäolosta ja vaikutuksesta.   

Jeesuksen sanat antavat tähän vahvan vinkin. Hän rukoilee Isäänsä vaikuttamaan meissä, Hänen seuraajissaan niin, etteivät tämän maailman virtaukset veisi meitä mukanaan sinne tänne, vaan että pystyisimme pitämään fokuksen siinä, mikä on loppujen lopuksi kaikkein olennaisinta ja tärkeintä. Ajattelen, että tieto siitä on ‘koodattu’ sisimpäämme, jotta osaisimme sitä jossain elämämme vaiheessa alkaa kaivata ja etsiä.

Yllä olevan evankeliumikohdan sanat kuuluvat mielestäni Raamatun kauneimpiin. Jeesus avaa sydämensä taivaalliselle isälleen. Hän tietää, mikä hänellä itsellään on edessä: kärsimys ja ristinkuolema, mutta myös ylösnousemus ja paluu taivaallisen isänsä luo.
Kaiken henkisen paineen keskellä hän ajattelee ystäviään- Hän pyytää seuraajilleen suojaa, koska tietää, että myös he joutuvat kokemaan tämän maailman kovuuden ja säälimättömän julmuuden.
Jeesus rukoilee: “Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.” 

“Jotta he olisivat yhtä” – Ajattelen, että Jeesus tarkoittaa rukouksellaan sekä meidän uskovien välistä yhteyttä samoin kuin myös meidän yhteyttämme häneen ja taivaalliseen isään.
Että voisimme kokea olevamme yhtä samaa isoa perhettä. Ja että voisimme kokea yhtä läheistä  yhteyttä ja ykseyttä taivaallisen vanhempamme kanssa kuin Jeesus.

Jeesus jatkaa rukoustaan: “Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä,” (Joh.17:20-22)

Yhtä meidän kanssamme – Tuo oli vanha, 1933/38 käännös. Monessa kohtaa vanha käännös kuvaa minusta tarkemmin asioita kuin uusi. Tuli kuitenkin mieleen vilkaista uudempaa käännöstä (v:lta 1999). Ilokseni huomasin, että siinä on kohta, joka selventää asiaa paremmin kuin vanhassa: “Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme” on selkeämpi kuin “että hekin meissä olisivat”.   

“Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.  Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.”

Kun me olemme yhtä taivaallisen Vanhempamme ja Hänen Poikansa kanssa, se muuttaa kaiken: opimme näkemään, ajattelemaan ja ehkä kokemaankin asioita taivaallisesta perspektiivistä, sen todellisuudesta käsin.  Ja lopulta toivon mukaan toimimaankin sen mukaisesti. Siihen kyllä tarvitaan senkaltaista pyhitystä, jota Jeesus rukoili meille. Sitä että Luojamme pyhittää meidät taivaalliseen totuuteen.
Se on prosessi, johon kuuluu, että pyrimme yhä lähempään yhteyteen Hänen kanssaan. Sitä Hän odottaa ja toivoo.   

Iloa sydämiimme – Jeesus toivoi, että kokisimme myös iloa: “Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät.”
Iloitaan siitä mitä meillä on. Iloitaan elämän lahjasta, jokainen päivä on täynnä mahdollisuuksia  löytää ja kokea iloa, kiitollisuutta ja yhteyttä toistemme kanssa, luonnon ja koko luomakunnan kanssa, niin kuin myös Luojamme kanssa.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏