Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2022

Kuninkaasi tulee nöyränä

27.11.2022.  Adventtiaika alkoi. Se on ihanaa aikaa mielestäni! Vaikka selvemmin kuin ehkä koskaan elämäni aikana tänä vuonna korostuu se, kuinka oma maamme ja kansamme on etuoikeutetussa asemassa verrattuna niihin, joille tämä aika merkitsee kaikkea muuta kuin lämmintä, jouluista tunnelmaa. Uutisten lukeminen vielä korostaa ajatusta, joka vähän väliä palaa mieleen: onko oikein, että iloitsen kaikesta siitä, mikä täällä meillä on hyvin?
Ja kuitenkin ymmärrän, ettei liiallinen myötäeläminen auta ketään. Joten tietoisesti annan itselleni luvan iloita, myös tänään, 1. Adventtina. – Hoosianna, Kuninkaamme, tulee luoksemme ja on kanssamme. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa  – Kirkkovuosikalenterin tekstistä:Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.’

**********************

Kirkkauden Kuningas – Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee. Kuka on kirkkauden kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari.
Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee.
Kuka on kirkkauden kuningas? Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot!
Ps. 24:7–10

Jeesus ratsastaa aasilla. Tapiolan ortodoksikirkko

Rauhan julistaja – Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.    Sak. 9:9–10

Rauhaa – Nuo sanat Sakarja kirjoitti n. 500 v. ennen Kristuksen syntymää maan päälle. Tuota profetian toteutumista me nyt kaipaamme tähän levottomaan maailmantilanteeseen, ehkä enemmän kuin mitään muuta. Että tankit ja sota-aseet voisivat vaihtua traktoreihin sekä kylvö- ja puimakoneisiin. Että nälkään nääntyvät  kansat tulisivat ravituksi ja ihmiset saisivat elää rauhassa ja suojassa kodeissaan. 

Taivaitten Kuningas, Sinä tiedät tämän kaiken, näet kaiken kärsimyksen. Kiitos kuitenkin että saamme kääntyä puoleesi tässäkin asiassa, ja pyytää apuasi ja vaikutustasi välillä toivottomiltakin tuntuviin tilanteisiin.
Kristus, Sinä haluat tuoda rauhan sisimpäämme. Anna Rauhasi virrata myös ulkoisiin tekoihin, niin että kaikenlainen sodankäynti lakkaisi lopultakin, ja tämä maailma voisi todeta: tätä me haluamme, Sinun Rauhaasi; Sinun valtakuntasi laskeutumista keskuuteemme, keskellemme, elämäämme, koko tähän maailmaamme.     

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Enkelitkin haluavat nähdä pelastuksen  – Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.
    Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen.
1. Piet. 1:7–12

Hoosianna! – Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
    Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
      – Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
      Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee!  Hoosianna korkeuksissa!
Mark. 11:1–10

Joku aika sitten katsoin dokumentin ‘Neljä vuodenaikaa Sisiliassa’, joka kertoo pienen kylän maanviljelijästä, joka ylläpitää perinteisiä viljely- ja karjankasvatustapoja, jotta ne eivät unohtuisi, vaan säilyisivät jälkipolville. Kylän asukkaat osallistuvat talkoilla tähän monipuoliseen ja vaativaankin perinteiden vaalimiseen. 

Yhtäkkiä erotin dokumentista tutun sanan, ja kun se toistui useamman kerran, totesin että aasihan on italiaksi melkein sama: asino (lausuttuna aasino, monikossa aasini). Oli tosi hauska kuunnella tuota sanaa yhä uudestaan. Sillä aaseilla oli merkittävä rooli tuossa dokumentissa: ne olivat erityisen rakkaat isännälleen. 

Vähän vanhemmasta dokumentista 2000 v:n takaa selviää, että kyläläiset olivat huolissaan, kun Jeesuksen opetuslapset tulivat ja alkoivat taluttaa aasinvarsaa pois. “Mitä te oikein teette?” 
Mutta kun heille selvisi, kuka aasinvarsaa tarvitsi, heidän annettiin viedä se suorittamaan tärkeää tehtävää.

Profeetta Sakarjan ennustus toteutui, kun Jeesus istuutui aasin selkään ja ratsasti Jerusalemiin.
Aasi ei ollut erityisen arvostettu eläin, työjuhta. Eikä aasia ehkä pidetty erityisen fiksunakaan. (Italiankielessäkin aasi merkitsee myös tyhmää, synonyymi = idiota). Nykyisin tiedetään, että aaseilla on hyvä oppimiskyky ja niiden itsepäisyyttä voidaan pitää todisteena omasta tahdosta. 

Älykäs ja lempeä – Aasinkasvattajat ovat sitä mieltä, että aasi on älykäs ja lempeä eläin. Joten hyvin sopi senkin puolesta aasinvarsa nöyränä kuninkaana Jerusalemiin saapuvan Jeesuksen ratsuksi.

Jeesus itse oli aiemmin sanonut olevansa sekä lempeä että nöyrä:
“Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.” (Matt.11:29)

Jos mietin, millaisen hallitsijan haluaisin toivottaa tervetulleeksi omaan elämääni, vaikuttamaan siihen sekä elämänpiiriini, niin huomaan että kyllä juuri tuollaisen: lempeän ja nöyrän (ylpeän vastakohdan siis, ei nöyristelevän). Lempeys ja nöyryys ei tee Hänestä mitenkään heikompaa. Sanoisin, että siinä Hän juuri osoittaa olevansa vahva, että ilmaisee omaavansa myös tuollaisia pehmeitä piirteitä.

1. Adventin psalmiteksti täydentää kuvaa: ‘Kirkkauden kuningas tulee – väkevä ja voimallinen, voiton sankari.’
Mieluusti yhdyn siis noiden Jerusalemiin johtavan tien varrella olevien toivotukseen: Hoosianna! Niin Häntä ylistävänä tervehdyksenä ja tervetulotoivotuksena omaan elämääni, kuin sanan hepreankieliseen merkityksen mukaisena huudahduksena (tai huokauksena) “oi auta” tai “pelasta”, koskien meitä kaikkia, lähellä ja kaukana olevia.   

Tule Kristus, auta, pelasta. Sinä näet kuinka me tarvitsemme Sinua. Sinun Rakkauttasi, Sinun Rauhaasi. Saavu elämäämme, saavu sydämiimme, saavu keskellemme, Kirkkauden Kuningas. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Alla olevan Mozartin Hosanna’n esittäjät eivät kyllä ole mitenkään nöyrästi ja vaatimattomasti nimiään valinneet: Euroopan kamarikuoro ja Etelä-Saksan kamariorkesteri. Eli ei oikein sovi pyhän teemaan, mutta laitan kuitenkin tämän tähän. 🙂

Hosanna W.A. Mozart – Saksal. kamarikuoron ja -orkesterin esittämänä

Kristus, kaikkeuden Herra

20.11.2022. Lumi tuli, ja valo, keskelle marraskuuta, jee! Kyllä sillä on ihmeen vahva vaikutus, että maa hohtaa valkeana.
Viime viikolla sain idean harjoitella muumimammamaista suhtautumista äitinä olemiseen. Koska muumikirjaa ei löytynyt, katsoin yhden jakson muumisarjasta – ja totesin että ihan yhtä herkkätunteiseksi viritetty on muumimamma kuin meikäläinen. Joten se siitä.

Kirjahyllyjä selatessani osui käteeni sen sijaan pikkuinen kirjanen The Bible Promise Book. Sain sen eräältä amerikkalaiselta ystäväpariskunnalta vuosia sitten. Taisi löytyä ihan oikeaan aikaan: ikiaikaisten tekstien lukeminen taitaa olla fiksumpi idea kuin muumifilosofiat (niin hellyttäviä kuin ovatkin. 🙂
Tällä kertaa kirjasesta aukesi tämä lupaus:
Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. (Ps. 46:2)
Uudemmassa suom. kiel. käännöksestä on jätetty pois sana ‘m
eidän’. Tuo pieni sana korostaa mielestäni sitä, että Hän on paitsi itsellemme, myös kaikille muille- rakkaillemme, ystävillemme, lähimmäisillemme. läsnäoleva Auttaja, jonka puoleen voi aina kääntyä.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kirkkovuoden viimeisen pyhän tekstit ovat minusta vähän niin kuin marraskuu: kunhan tästä päästään yli, niin jo alkaa taas tuntua valoisammalta. Onneksi kumpaakin seuraa adventin aika, Aika jolloin voi virittäytyä odottamaan jotain hyvää ja valoisaa tulevaksi.
(Kirjoitin tuon ennen lumen tuloa. :))

Erityisesti tällaisina epävarmuuksien ja selviytymishaasteiden täyttäminä aikoina ei luulisi kenenkään kaipaavan minkäänlaista lisäkuormitusta; ei uskonelämäänsäkään.
Onneksi tämän pyhän varsinaiselle evankeliumitekstille (Jeesuksen vertaukselle) oli toinen, armollisempi ja valoisampi vaihtoehto, joten otin sen tähän.
Vaikka onneksi olen vuosien varrella opetellut lukemaan rankempia tekstejä niin, etten niistä  pistä enää pahakseni. Jos jokin tuntuu herättävän ikävää oloa, niin Jo sen sijoittaminen siihen kulttuuriin ja aikakauteen, jolloin ne on kirjoitettu, helpottaa. Ainakin meikäläistä. 

Mieleen tulevat ne monet katolisten pappien ohjaamat hiljaisuuden retriitit, joihin vuosien varrella olen osallistunut, pisimpänä niistä kuukauden mittainen ignatiaaninen retriitti Loyolan retriittikeskuksessa P-Espanjassa. – Ei häivähdystäkään ankarasta tai tuomitsevasta Jumalasta koko aikana. Päin vastoin; luetut raamatuntekstit ja rukouskirjasta luetut rukoukset olivat täynnä Jumalan rakkautta meitä ihmisiä kohtaan. Sellaisia, jotka vetivät lähemmäs Jumalaa ja Hänen rakastavan läsnäolonsa kokemista.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Sinuun minä turvaan
Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni!
Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle!
Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön. Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän polkee elämäni jalkoihinsa, hän suistaa minut pimeyteen, kauan sitten kuolleitten joukkoon. Voimani ovat lopussa, sydämeni jähmettyy.
Minä muistelen menneitä aikoja, mietin  kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä. Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa. Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian, kauan en enää jaksa! Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen haudan partaalla.
Sinuun minä turvaan –  osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta! Sinun puoleesi minä käännyn –  
opeta minulle tie, jota kulkea! Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa. 
Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.   Ps. 143:1–10

Kuinka moni ukrainalainen mahtaa lukea tai ajatella mielessään tämänkin psalmin jakeita? Ukrainalaisethan ovat syvästi uskonnollisia. Voin hyvin kuvitella, että tuossa pommien runtelemassa maassa, jossa niin monet kodit on tuhottu, jossa eletään paikoin ilman sähköä, lämmitystä ja vedentuloa, moni kansalainen huokaa tai huudahtaa; Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! – Sitä mekin voimme pyytää ja rukoilla. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Danielin näky
Kun minä sitä katselin,
istuimet asetettiin paikoilleen, ja Ikiaikainen istuutui. Hänen pukunsa oli valkea kuin lumi ja hänen hiuksensa ja partansa kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Hänen luotaan lähti liikkeelle tulinen virta.
Tuhannet ja taas tuhannet palvelivat häntä, miljoonat seisoivat odottaen hänen edessään. Oikeus asettui istumaan, ja kirjat avattiin.
Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin  ihminen. Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen, ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.  Dan. 7:9–10, 13–14

Kuva Danielista. Tapiolan ortodoksikirkko

Jumala on oikeudenmukainen
Meidän tulee aina kiittää Jumalaa teidän vuoksenne, veljet. Siihen on täysi syy, koska teidän uskonne kasvaa kasvamistaan ja koska rakkaus toisianne kohtaan yhä lisääntyy teissä kaikissa. Me voimmekin ylpeinä kertoa Jumalan seurakunnissa teistä ja teidän kestävyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissa ja ahdingoissa, joiden keskellä elätte. Ne todistavat Jumalan oikeudenmukaisesta tuomiosta, siitä, että hän hyväksyy teidät valtakuntaansa, jonka vuoksi te nyt myös kärsitte.

    Jumala on oikeudenmukainen: hän antaa teidän ahdistajienne joutua ahdinkoon, mutta ahdistetut – niin teidät kuin meidätkin – hän päästää siitä, kun Herra Jeesus väkevien enkeleittensä kanssa ilmestyy taivaasta tulenlieskojen keskellä ja rankaisee niitä, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä suostu olemaan kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta, kun hän tuona päivänä saapuu ottamaan vastaan pyhiensä kunnioituksen ja kaikkien uskovien ylistyksen.  2. Tess. 1:3–10

2000 v. sitten kristittyjä vainottiin ja moni heistä kuoli marttyyreinä. Meidän kulttuurissamme on onneksi uskon- ja uskonnonvapaus. Niin ei ole kuitenkaan kaikkialla. On aika hurjaa ajatella, millaisia vainojen ja ihmisoikeusloukkauksien keskellä niin monien maiden kansalaiset joutuvat kärsimään, vielä tänäkin päivänä.    

Elämän lähde – Jeesus sanoo:
”Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt.
Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti: tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen. Isä on myös antanut hänelle tuomiovallan, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan – hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.”  Matt. 13:47–50

Evankeliumit kuvaavat Jeesuksen läheistä suhdetta taivaalliseen Isäänsä. Sitä osoittavat nuokin Jeesuksen sanat: Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen.
Ylösnoussut Kristus toivoo, että meissä kaikissa voisi virrata elämän lähde. Hän haluaa tuoda elämää sinne, missä on toivottomuutta, voimattomuutta, uupumusta ja näköalattomuutta.
Hän, Kaikkeuden Herra, haluaa vahvistaa ja rohkaista. Hän haluaa tuoda Valonsa sinne, missä sitä ei enää havaita, tuoda Rakkautensa sinne, missä sitä ei enää tunneta. Hän haluaa olla meille Lähde, josta ammentaa toivoa elämään.  

Kristus, auta meitä kuulemaan äänesi. Auta meitä seuraamaan sitä tietä, jonka olet meille viitoittanut. Auta meitä toimimaan toivomallasi tavalla. Ohjaa, johdata, vedä tuntemiseesi.
Kiitos että kuljet kanssamme, Ystävämme ja Kuninkaamme.

(Vaihtoehtoinen evankeliumiteksti: Joh. 5:22–29)

Valvokaa!

14.11.2022.  Elää tässä hetkessä ja kiittää kaikesta siitä hyvästä, mitä on – tämä tuli itselleni taas kerran niin selkeästi sydämelle.
Eilen lupasin läheiselleni, että rupean Muumimammaksi. Tuolla hahmolla kun on kyky pysyä tyynenä suurten vaikeuksienkin keskellä. (Toisin sanoen alan siis harjoitella tuota ominaisuutta, sillä kyllähän siinä harjoittelua tarvitaan, kun on huolestumiseen taipuvainen tyyppi.)
Eilen, Isänpäivänä, kun kuulin jo toisen henkilön suusta saman asian, havahduin siihen, kuinka tarpeen on että yritän muuttaa taipumustani ja vahvistaa luottamustani Luojan varjelukseen.

Loppukesällä koronan sairastanut läheiseni (jolla on perussairaus, mutta joka pitää hyvää huolta terveydestään sekä liikunnallisesti että ravinnon suhteen) palasi viime kuussa yhdistetyltä loma- ja työmatkalta Suomeen. Pian sen jälkeen hän joutui lähtemään työmatkalle ulkomaille. Paljon pitkää yhtäjaksoista istumista siis  
Kotiin palattuaan ja lähdettyään seuraavana päivänä pyörällä jalkapallotreeneihin hän huomasi, ettei pyöräily oikein suju kuten ennen. Hän alkoi kuitenkin pelata, kunnes totesi ettei sekään suju. Odotettuaan 3 päivää turhaan, että outo olo lähtisi pois, hän lopulta meni lääkäriin.  Tutkimuksissa todettiin keuhkoveritulppa. Lääkäri totesi, että jos se olisi edennyt aivoihin, se olisi ollut menoa.

Asiasta kuulin läheiseni vaimolta, en häneltä itseltään. Vaimo kertoi, ettei läheiseni ollut halunnut huolestuttaa minua. Kun eilen kuulin samantapaisen asian toisen läheiseni kertomana, tajusin kuinka läheisen liika huolestuminen – varsinkin haasteellisessa tilanteessa – voi tuoda tilanteeseen lisärasitusta, jota henkilö, jolla on tilanne päällä, ei välttämättä jaksa. Se vain pahentaa tilannetta – kaikkien osalta itse asiassa.  

Mitä lähemmäs asiat tulevat, sitä enemmän ne koskettavat. Niin se vain on. Ihan kaikessa.
Nyt, adventinajan lähestyessä, aion ottaa henkiseksi/hengelliseksi harjoituksekseni luottamuksen vahvistamisen.
Raamatusta löytyy paljon Jumalan hyviä lupauksia, joiden kautta voi vahvistaa luottamustaan Hänen huolenpitoonsa. Jumalan rakastavassa läsnäolossa viipyminen voi myös olla monella tapaa voimaannuttavaa.  Kummastakin voi löytää jaksamista niin oman kuin muiden elämäntilanteiden puolesta rukoilemiseen. 

Sen lisäksi aion – kun nyt tuli luvattua läheiselleni – harjoitella muumimammamaista luottavaista asennetta etsimällä käsiini ja lukemalla ‘Muumipappa ja meri’ -kirjan. Jossain täällä kotona se on, tallessa lapsuuden ajoilta. 🙂 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kirkkovuosikalenteri kuvaa viikon aihetta näin:
Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3:13).

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Anna meille ilo
Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.
Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
Sinä annat ihmisten tulla  maaksi jälleen ja sanot:
”Palatkaa tomuun, Adamin lapset.” Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki. Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.
Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi! Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä. Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.  Ps. 90:1–6, 12–15

Hän ilmoittaa tahtonsa
Valmistaudu kohtaamaan Jumalasi, Israel!

Katso, hän on muovannut vuoret ja luonut tuulen.
Hän ilmoittaa ihmisille tahtonsa.
Hän tekee aamunkoiton ja yön pimeyden,
hän kulkee maan kukkuloiden yli.
Hänen nimensä on Herra, Jumala, Sebaot.  Aam. 4:12–13

Kuka Aamos olikaan? Virkistin muistiani netistä: Aamoksen kirjan mukaan hän oli kotoisin Juudan kuningaskunnasta, n. 10 km:n päässä Betlehemistä. Hän kertoo olevansa karjapaimen ja metsäviikunoiden viljelijä, ja että Herra oli kutsunut hänet profetoimaan niin omalle kuningaskunnalle kuin naapurivaltakunnille.
Āmōs merkitsee heprean kielessä kuormitettua, vaivattua tai taakankantajaa. Aamoksen arvioidaan eläneen 700-luvulla eKr. 

Aamos uskoi Jumalan täydelliseen suvereeniuteen suhteessa ihmiseen. Hän katsoi Jumalan vaativan sosiaalista oikeudenmukaisuutta kaikille ihmisille, niin rikkaille kuin köyhillekin. Vaikka juutalaiset olivat Jumalan valittu kansa, ei se tehnyt poikkeusta tähän sääntöön, vaan myös heidän oli kärsittävä rangaistus rikkoessaan sitä. Aamos katsoi moraalisen järjestyksen menevän yli kansallisten intressien.

Aamoksen tekstejä on käytetty myös muissa kuin uskonnollisissa puheissa. Esim. Martin Luther Kingin viittaa puheessaan “I have a Dream” jakeeseen “Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro”. (Aam, 5:24).
Martin Luther King:‘We will not be satisfied until justice rolls down like waters and righteousness like a mighty stream”

Meillä on Hänen lupauksensa
Älkää, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.

    Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa – tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.
    Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.
2. Piet. 3:8–14, 18

Öljyastiat
Jeesus puhui tämän vertauksen:

    ”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’
    Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”    Matt. 25:1–13

Elämä on yllätyksellistä. Välillä tulee eteen tulee asioita, joita emme millään olisi osanneet ennalta aavistaa tai odottaa.
Jeesus kehottaa vertauksensa kautta meitä olemaan valmistautuneita tällaiseen  yllätyksellisyyteen. Samoin kuin meillä ei ole aavistustakaan siitä, milloin ylösnoussut Kristus  ilmestyy kaikessa kirkkaudessaan, Hän haluaa meidän olevan valmiina siihen, että milloin tahansa Hän voi ilmestyä, ja silloin kaikki muuttuu.

Mistä saamme voimaa niinäkin aikoina, jolloin meitä erityisesti koetellaan ja uupumus alkaa voittaa alaa? Mikä auttaa meitä pysymään hereisinä silloinkin, kun päivät lyhenevät ja illat pimenevät? Mikä on se öljy, joka valaisee tietämme, ympäristöämme ja elämäämme silloin kun emme itse tahdo nähdä eteenpäin? 

Maailman Valo, auta meitä kiinnittämään huomiomme siihen, mikä todella on tärkeää ja merkityksellistä. Auta meitä näkemään, mistä kaikesta saamme olla kiitollisia, tänäänkin, tälläkin hetkellä. Kaikkivaltias, anna Pyhän Henkesi valaista sydämemme, jotta voisimme olla avoimia sille, miten Sinä vaikutat elämässämme. Kiitos Rakkaudestasi meitä kohtaan.  

Come to Jesus, Rest in Him – Jordan Kauflin, Matt Merker

Oletko väsynyt, painavatko asiat mieltäsi?
tule. laske alas taakkasi
Jeesus kutsuu sinua, vetää sinua puoleensa
lepää Hänessä
Hän on lempeä ja nöyrä sydämeltään
Hän haluaa tuoda meille rauhan
hellä Paimen, voimallinen Pelastaja
lepää Hänessä
Miten varma onkaan Hänen myötätuntonsa meitä kohtaan
niin syvä on Hänen rakkautensa
joten tule, lepää Hänessä
Oletko toivoton, tunnetko syyllisyyttä
häpeätkö kaikkea syntisyyttäsi?
Hän haluaa tavoittaa sinut, antaa sinulle anteeksi
lepää Hänessä
Hän on maksanut jokaisesta epäonnistumisestasi
armo virtaa loputtomina virtoina
tule, seuraa, vapaus kutsuu sinua
lepää Hänessä
Odotatko suruissasi
että tämä murtunut maailma parantuisi?
Hän tulee, palaa pian
lepää Hänessä
Me tulemme näkemään Hänet
me tulemme tuntemaan Hänet
millainen kirkkauden valtaisuus paljastuukaan
Hänen lempeydestään, jokaisesta lupauksesta
joka silloin toteutuu
luota Jeesukseen, Hän pitää meistä kiinni
loppuun asti

Uskon perustus

6.11.2022. Voisin hyvin kuvitella, että nämä epävarmat ajat, joita nyt elämme, ovat herättäneet monet pohtimaan elämän syvempiä kysymyksiä. Mikä on merkityksellisintä elämässäni? Millaiselle perustukselle elämäni, uskoni, toiveeni ja luottamukseni ovat rakentuneet, tai rakentuvat? Millaiset asiat tuntuvat juuri nyt tärkeimmiltä? 

Ihan käytännön tasolla nousee mieleeni nyt tänä syksynä varautuminen tulevaan talveen. Palelen herkästi sisälämpötilan laskiessa, lämmitysjärjestelmän kamppaillessa pakkaskeleillä.
Kun
villakerrasto, -sukat, -puserot ja – takit eivät enää auta, kuuma tee ja chilikeitto tulevat avukseni.
Ajatus tulevan talven mahdollisista sähkökatkoksista ei sen vuoksi tunnu yhtään mukavalta.  Rauhoittaakseni mieltäni sen suhteen ostin helppokäyttöisen ja edullisen retkikeittimen. Vaikken tarvitsisikaan sitä teen tai chilikeiton valmistamiseen, voin käyttää sitä vaellusretkillä. 

Tämän pyhän aihe ja tekstit eivät kuitenkaan puhu ulkoisista varautumiskeinoista vaan sisäisistä. Mistä voisi löytää sisäisen rauhan tänä levottomana aikana, kun maailmalla kuohuu, ja tilanteet muuttuvat nopeasti, yllättäenkin?  

Alla olevat raamatuntekstit kertovat Jumalasta, joka auttaa, pelastaa ja johtaa meitä. Sen lisäksi että meillä on voimakas Jumala, jonka puoleen voimme kääntyä, kun olemme neuvottomia ja tarvitsemme turvaa, rohkaisee Efesolaiskirje meitä pukeutumaan hengelliseen taisteluvarustukseen, jotta meillä olisi millä puolustautuatämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.”

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Auttaja hädän hetkellä – Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.  Ps. 46:2–8

Turvallinen leposija– Katso Siionia, meidän juhliemme kaupunkia! Sinun silmäsi saavat nähdä Jerusalemin, turvallisen leposijan, teltan, jota ei pureta, ei siirretä. Sen vaarnat eivät koskaan irtoa, yksikään sen köysistä ei katkea. Meillä on siellä väkevä valtias, Herra, meillä on jokien lähde ja leveät virrat. Niitä ei kulje soutualus eikä ylitä uljainkaan pursi. Totisesti, Herra on tuomarimme. Hän johtaa meitä. Herra on valtiaamme, Herra on kuninkaamme. Hän pelastaa meidät.  Jes. 33:20–22

Miten löydän/löydät sellaisen sisäisen tilan, jossa on turvallinen olo, olivatpa olosuhteet millaiset tahansa?
Minusta tuntuu hyvältä ajatella, että on Joku, joka on minua niin valtavan paljon suurempi, vahvempi ja viisaampi. Joku joka tuntee tilanteemme, huolemme, ahdistuksemme, surumme ja pelkomme. Ja että Hänen puoleensa voi aina kääntyä, pienissä ja suuremmissa asioissa. Ja että Hän toivookin sitä; toivoo ja odottaa, että etsimme Hänen läsnäoloaan, yhteyttä Häneen. Niin että Hän, Pelastajamme, voisi täyttää sisimpämme Valollaan, Rakkaudellaan ja Rauhallaan.    

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: ”Uskosta vanhurskas saa elää.”  Room. 1:16–17

Hyvä sanoma antoi Paavalille voimaa ja rohkeutta jatkaa matkaa silloinkin, kun hän kohtasi vaikeuksia ja vastustusta, Hän oli kohdannut ylösnousseen Kristuksen Damaskoksen tiellä, ollessaan matkalla pidättämään kristittyjä.
Tuossa kohtaamisessa Paavali sai omakohtaisesti kokea, kuinka Kristus todella oli noussut kuolleista. Kristuksen valo häikäisi hänet ja hän oli sokeana 3 päivän ajan. Mikään ei voinut viedä Paavalilta tuon kokemuksen todellisuutta. Hänestä tuli Kristuksen seuraaja ja julistaja.

Paavali sai kokea, kuinka Kristus oli hänen kanssaan vaikeissakin tilanteissa. Kristus rohkaisi ja vahvisti häntä, kun omat voimat olivat hiipumassa. Samanlaiseen suhteeseen kanssaan Kristus kutsuu meitäkin. 

Marraskuun Avainmedian kannessa on otsikko: “Näyt ja ilmestyksen suurin iranilaisten uskoontuloon vaikuttava ilmiö”. En ole vielä lukenut artikkelia, mutta taas kerran mietin, miksiköhän Kristus ilmestyy nykyään niin monille muslimeille. Voimakkaat ilmestyskokemukset saavat heissä aikaan hengellisen mullistuksen, ja usein heistä tulee Jeesuksen seuraajia, joko salaisesti, tai sitä salaamatta – oman henkensäkin uhalla.

Meidän kulttuurissamme Kristuksen seuraajaksi ryhtyminen ei aiheuta ulkoisia seuraamuksia, eikä uhkaa. Miten paljon helpompaa meidän onkaan lähteä seuraamaan Häntä. – Vai onko? 
Tarkemmin ajateltuna se, että uskoo Jeesuksen ylösnousseeksi ilman, että on kokenut tästä minkäänlaista näkyä tai ilmestystä, kysyykin meiltä itse asiassa enemmän uskoa.
Ja luottamusta siihen, että Hän on, vaikkei muistaisi nähneensä tai kokeneensa mitään siihen viittaavaa. 

Jumalan taisteluvarustus – Vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.
Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin.  Ef. 6:10–18

“Poikasi elää”– Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Mutta virkamies pyysi: “Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.” Silloin Jeesus sanoi: “Mene kotiisi. Poikasi elää.” Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen. Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: “Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti.” Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Poikasi elää”, ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.  Joh. 4:46–53

Tällä kertaa samastuin erityisen voimakkaasti tuon Kapernaumin virkamiehen hätään kuolemansairaan poikansa puolesta. Yksi pojistani oli nimittäin viime kuussa parin viikon aikavälillä sekä matkoihinsa että terveyteensä liittyen tilanteissa, joilla olisi voinut olla hyvin dramaattiset seuraukset. Onneksi ei käynyt pahasti. Siinä ei voinut kuin turvata Kaikkivaltiaan varjelukseen. Mutta kyllä kaipasin – ja nytkin kaipaan – tuollaista uskon ja luottamuksen lujuutta, joka oli Kapernaumin virkamiehellä. 

Kapernaumin virkamiehen luottamus Jeesukseen Pelastajana ja Parantajana oli niin luja, että hän uskoi Jeesusta, kun tämä vain sanoi: “Mene kotiisi. Poikasi elää.”
Oi niitä lukemattomia kertoja, jolloin olen äitinä ollut huolissani lapsistani. Vaikka onneksi nyt alkaa tuntua extreme-urheilun olevan menneitä lumia heidän kohdallaan. On se vain kummallista tämä äidin huoli, vaikka lapset ovat jo aikuisia! – Miten voikaan olla niin vaikeaa luottaa, että kun rukouksissaan on antanut heidät taivaallisen Isän hyviin käsiin, Hän pitää heistä huolen.

Mutta sen vuoksi tänne ehkä ollaan tultukin: että opittaisiin luottamaan Hänen hyvään huolenpitoonsa. Sitä – luottamuksen vahvistumista – tässä saa harjoitella, varmaan koko elämänsä ajan. Että oppisi uskomaan ja luottamaan Häneen, jonka käsissä me loppujen lopuksi kuitenkin olemme.
Häneen, joka on alla olevan ukrainalaislaulun sanojen mukaisesti Valo, Suoja, Ystävä, Lohduttaja ja Kaikkivaltias.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

I come to You LordRooted in Christ – Ukrainalaisnuorten laulu uskosta ja luottamuksesta

‘Tulen luoksesi Herra, juuri sellaisena kuin olen,
ilman vakuuttavia puheita
Sinä tiedät kuitenkin kaiken, tunnet sydämeni
täytä sieluni Rauhallasi
Tuon kaiken kipuni ja huoleni Sinulle
ja silloinkin kun minulla ei ole sanoja
ja olen vain hiljaa, kuulet sydämeni rukouksen
Sinä pyyhit hellästi silmistäni kyyneleet 
Isänäni otat syliin ja lohdutat
uskon, että vaikeina aikoina suojelet minua
en jää yksin, luotan elämäni Sinun käsiisi
uskollinen Ystäväni ja Lohduttajani
ikuinen Jumala, kaikkeuden Herra
Jumala Kaikkivaltias, elävä Jumala
Sinun kanssasi en pelkää kulkea elämän polkua
sillä Sinä olet kallioni ja suojalinnani
olet Valo pimeydessä, Suoja vaikeina aikoina
Sinussa löydän voiton ja pelastuksen

Sinä täytät sieluni kuvaamattomalla rauhalla’

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏