Kristus, kaikkeuden Herra

20.11.2022. Lumi tuli, ja valo, keskelle marraskuuta, jee! Kyllä sillä on ihmeen vahva vaikutus, että maa hohtaa valkeana.
Viime viikolla sain idean harjoitella muumimammamaista suhtautumista äitinä olemiseen. Koska muumikirjaa ei löytynyt, katsoin yhden jakson muumisarjasta – ja totesin että ihan yhtä herkkätunteiseksi viritetty on muumimamma kuin meikäläinen. Joten se siitä.

Kirjahyllyjä selatessani osui käteeni sen sijaan pikkuinen kirjanen The Bible Promise Book. Sain sen eräältä amerikkalaiselta ystäväpariskunnalta vuosia sitten. Taisi löytyä ihan oikeaan aikaan: ikiaikaisten tekstien lukeminen taitaa olla fiksumpi idea kuin muumifilosofiat (niin hellyttäviä kuin ovatkin. 🙂
Tällä kertaa kirjasesta aukesi tämä lupaus:
Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. (Ps. 46:2)
Uudemmassa suom. kiel. käännöksestä on jätetty pois sana ’m
eidän’. Tuo pieni sana korostaa mielestäni sitä, että Hän on paitsi itsellemme, myös kaikille muille- rakkaillemme, ystävillemme, lähimmäisillemme. läsnäoleva Auttaja, jonka puoleen voi aina kääntyä.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kirkkovuoden viimeisen pyhän tekstit ovat minusta vähän niin kuin marraskuu: kunhan tästä päästään yli, niin jo alkaa taas tuntua valoisammalta. Onneksi kumpaakin seuraa adventin aika, Aika jolloin voi virittäytyä odottamaan jotain hyvää ja valoisaa tulevaksi.
(Kirjoitin tuon ennen lumen tuloa. :))

Erityisesti tällaisina epävarmuuksien ja selviytymishaasteiden täyttäminä aikoina ei luulisi kenenkään kaipaavan minkäänlaista lisäkuormitusta; ei uskonelämäänsäkään.
Onneksi tämän pyhän varsinaiselle evankeliumitekstille (Jeesuksen vertaukselle) oli toinen, armollisempi ja valoisampi vaihtoehto, joten otin sen tähän.
Vaikka onneksi olen vuosien varrella opetellut lukemaan rankempia tekstejä niin, etten niistä  pistä enää pahakseni. Jos jokin tuntuu herättävän ikävää oloa, niin Jo sen sijoittaminen siihen kulttuuriin ja aikakauteen, jolloin ne on kirjoitettu, helpottaa. Ainakin meikäläistä. 

Mieleen tulevat ne monet katolisten pappien ohjaamat hiljaisuuden retriitit, joihin vuosien varrella olen osallistunut, pisimpänä niistä kuukauden mittainen ignatiaaninen retriitti Loyolan retriittikeskuksessa P-Espanjassa. – Ei häivähdystäkään ankarasta tai tuomitsevasta Jumalasta koko aikana. Päin vastoin; luetut raamatuntekstit ja rukouskirjasta luetut rukoukset olivat täynnä Jumalan rakkautta meitä ihmisiä kohtaan. Sellaisia, jotka vetivät lähemmäs Jumalaa ja Hänen rakastavan läsnäolonsa kokemista.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Sinuun minä turvaan
Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni!
Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle!
Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön. Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän polkee elämäni jalkoihinsa, hän suistaa minut pimeyteen, kauan sitten kuolleitten joukkoon. Voimani ovat lopussa, sydämeni jähmettyy.
Minä muistelen menneitä aikoja, mietin  kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä. Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa. Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian, kauan en enää jaksa! Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen haudan partaalla.
Sinuun minä turvaan –  osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta! Sinun puoleesi minä käännyn –  
opeta minulle tie, jota kulkea! Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa. 
Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.   Ps. 143:1–10

Kuinka moni ukrainalainen mahtaa lukea tai ajatella mielessään tämänkin psalmin jakeita? Ukrainalaisethan ovat syvästi uskonnollisia. Voin hyvin kuvitella, että tuossa pommien runtelemassa maassa, jossa niin monet kodit on tuhottu, jossa eletään paikoin ilman sähköä, lämmitystä ja vedentuloa, moni kansalainen huokaa tai huudahtaa; Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! – Sitä mekin voimme pyytää ja rukoilla. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Danielin näky
Kun minä sitä katselin,
istuimet asetettiin paikoilleen, ja Ikiaikainen istuutui. Hänen pukunsa oli valkea kuin lumi ja hänen hiuksensa ja partansa kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Hänen luotaan lähti liikkeelle tulinen virta.
Tuhannet ja taas tuhannet palvelivat häntä, miljoonat seisoivat odottaen hänen edessään. Oikeus asettui istumaan, ja kirjat avattiin.
Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin  ihminen. Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen, ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.  Dan. 7:9–10, 13–14

Kuva Danielista. Tapiolan ortodoksikirkko

Jumala on oikeudenmukainen
Meidän tulee aina kiittää Jumalaa teidän vuoksenne, veljet. Siihen on täysi syy, koska teidän uskonne kasvaa kasvamistaan ja koska rakkaus toisianne kohtaan yhä lisääntyy teissä kaikissa. Me voimmekin ylpeinä kertoa Jumalan seurakunnissa teistä ja teidän kestävyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissa ja ahdingoissa, joiden keskellä elätte. Ne todistavat Jumalan oikeudenmukaisesta tuomiosta, siitä, että hän hyväksyy teidät valtakuntaansa, jonka vuoksi te nyt myös kärsitte.

    Jumala on oikeudenmukainen: hän antaa teidän ahdistajienne joutua ahdinkoon, mutta ahdistetut – niin teidät kuin meidätkin – hän päästää siitä, kun Herra Jeesus väkevien enkeleittensä kanssa ilmestyy taivaasta tulenlieskojen keskellä ja rankaisee niitä, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä suostu olemaan kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta, kun hän tuona päivänä saapuu ottamaan vastaan pyhiensä kunnioituksen ja kaikkien uskovien ylistyksen.  2. Tess. 1:3–10

2000 v. sitten kristittyjä vainottiin ja moni heistä kuoli marttyyreinä. Meidän kulttuurissamme on onneksi uskon- ja uskonnonvapaus. Niin ei ole kuitenkaan kaikkialla. On aika hurjaa ajatella, millaisia vainojen ja ihmisoikeusloukkauksien keskellä niin monien maiden kansalaiset joutuvat kärsimään, vielä tänäkin päivänä.    

Elämän lähde – Jeesus sanoo:
”Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt.
Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti: tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen. Isä on myös antanut hänelle tuomiovallan, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan – hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.”  Matt. 13:47–50

Evankeliumit kuvaavat Jeesuksen läheistä suhdetta taivaalliseen Isäänsä. Sitä osoittavat nuokin Jeesuksen sanat: Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen.
Ylösnoussut Kristus toivoo, että meissä kaikissa voisi virrata elämän lähde. Hän haluaa tuoda elämää sinne, missä on toivottomuutta, voimattomuutta, uupumusta ja näköalattomuutta.
Hän, Kaikkeuden Herra, haluaa vahvistaa ja rohkaista. Hän haluaa tuoda Valonsa sinne, missä sitä ei enää havaita, tuoda Rakkautensa sinne, missä sitä ei enää tunneta. Hän haluaa olla meille Lähde, josta ammentaa toivoa elämään.  

Kristus, auta meitä kuulemaan äänesi. Auta meitä seuraamaan sitä tietä, jonka olet meille viitoittanut. Auta meitä toimimaan toivomallasi tavalla. Ohjaa, johdata, vedä tuntemiseesi.
Kiitos että kuljet kanssamme, Ystävämme ja Kuninkaamme.

(Vaihtoehtoinen evankeliumiteksti: Joh. 5:22–29)