24.6.2021. Toissapäivänä mitattiin kesäkuun uudet ennätykset Muoniossa sekä Kittilässä, jossa ei aiemmin ole rikottu +30 asteen rajaa. Enpä muista milloin meillä on ollut näin pitkäjatkoisesti näin lämmintä.
Hakeudumme hauvan kanssa varjoisiin paikkoihin, koetamme muistaa juoda tarpeeksi vettä, ottaa iisisti ja nauttia joka hetkestä. Kuten myös sadekuuroista, jotka sopivasti viilentävät ilmaa ja täyttävät kasteluvesisäiliöt. 🙂
Juhannuksena vietetään Johannes Kastajan syntymäpäivää.
Jumalalla oli tärkeä suunnitelma Johanneksen elämälle jo ennen tämän syntymää. Hänen tuli valmistaa ihmisiä Messiaan tuloon, havahduttaa heitä huomaamaan oma syntisyytensä, kastaa heitä parannukseen, ilmoittaa Kristuksen saapumisesta ja auttaa tämän tunnistamisessa.
Johanneksen elämään liittyi jo ennen hänen syntymäänsä dramatiikkaa. Iäkkäät vanhemmat, Elisabet ja Sakarias olivat jo luopuneet toiveestaan saada lapsi, eivätkä he ikimaailmassa olisi osanneet kuvitella, että vielä vanhoilla päivillään saisivat kauan kaivatun ja toivotun lapsen. Mutta sitten Jumala puuttui tilanteeseen.
Enkeli Gabriel sanansaattajana – Erään kerran, kun Sakarias oli toimittamassa suitsutusuhria temppelissä, Herran enkeli ilmestyi hänelle. Enkeli sanoi: “Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes.”
Sakari pelästyi enkeliä ja suhtautui epäuskoisesti tämän sanomaan. Silloin enkeli sanoi:
“Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa.”
Mutta, Gabriel lisäsi, että koska Sakarias ei uskonut, hän olisi mykkä siihen saakka kun tämä tapahtuu.
Temppelin ulkopuolella odottava kansa huomasi, että Sakariaan tullessa ulos temppelistä hän ei kyennyt puhumaan heille, ‘ja siitä he ymmärsivät, että hän oli nähnyt temppelissä näyn.’
(Kursiivit Luuk.1, jakeista 5-22)
Johanneksen syntymä – Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: ”Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.” Toiset sanoivat: ”Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.” He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: ”Hänen nimensä on Johannes.” Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa.
Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen yllään. (Luuk. 1:57–66)
Nimi lapselle – Elisabetin läheiset iloitsivat siitä ‘suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut’: hänelle ja Sakariaalle syntyi poikalapsi. Pojan, varsinkin esikoisen, syntymä oli tuohon aikaan merkittävä juttu. Kaikki olettivat, että lapselle annettaisiin isänsä nimi.
Sakarias oli menettänyt puhekykynsä, koska ei ollut uskonut Herran enkelin ilmoitusta, että Elisabet synnyttäisi lapsen, Mutta sillä hetkellä, kun Sakarias kirjoitti tauluun, että pojan nimeksi tulisi Johannes, hän sai puhekykynsä takaisin.
Ajatella, jos me menettäisimme puhekykymme, jollemme uskoisi jotain, mitä Jumala ilmoittaisi meille (enkelinsä kautta tai jollain muulla tavalla). Ja/tai saisimme puhekykymme takaisin vasta kun olisimme toimineet niin kuin Jumala meitä käskee…
Onneksi Jumala ei suhtaudu yhtä ankarasti meihin ja meidän joskus niin heiveröiseen uskoomme…
Toisaalta – jos meille kävisi kuten Sakariaalle, kyllä siinä oma usko taitaisi vahvistua kertaheitolla. Ja ehkä samalla lähimmäistemmekin .. 🙂
Sakarias alkoi ylistää Jumalaa,- ehkä osin kiitollisuudesta, kun hänen ei tarvinnutkaan jäädä mykäksi lopuksi elämäänsä. Mutta varmaankin ennen kaikkea siksi, että hän nyt uskoi, että Jumala oli kuullut heidän rukouksensa, ja että se, mitä Jumalan enkeli oli hänelle ilmoittanut, oli totta.
Onko helppo uskoa, jos joku sanoo, että sitä tai sitä Jumala tulee tekemään elämässäsi? Jos sen kuulee ihmisen suusta, niin ainakin itse uskon vasta sitten, jos ja kun asia todella toteutuu. Tiedä sitten, miten asiaan suhtautuisi, jos itse enkeli Gabriel ilmestyisi ja välittäisi sanoman…
Joka tapauksessa minun on helppo samaistua Sakariaan reaktioon.
Jos olen itse kokenut, että Taivaan Isä haluaa minun tietävän jonkin asian, olen pyytänyt että Hän vahvistaisi asian jollain tavoin. Varsinkin silloin, jos kyse on jostain isommasta asiasta, odotan vahvistusta. Ja jos sellainen tulee (esim. joku muu sanoo saman asian minulle), alan ajatella, että ehkä siis sittenkin voin luottaa siihen, mitä koin Taivaan Isän minulle sanovan.
Useimmiten suhtaudun asiaan varauksella (niin silloin jos joku toinen sanoo minulle profetian kuin silloin, jos itse koen kuulleeni sellaisen), koska tiedän että aina on mahdollista, että omat ajatukset, kuvitelmat tai toiveet – tai muunlaiset hämäävät tekijät – sekoittuvat siihen, mitä kokee kuulevansa Taivaan Isältä.
Johannes Kastaja oli profeetta, jonka tehtävänä oli ilmoittaa asia, joka tuli koskemaan koko ihmiskuntaa: maailman Vapahtaja on tulossa; kuulkaa Häntä, seuratkaa Häntä.
Johanneksen tehtäväksi tuli myös kastaa Jeesus Jordan-joella (vaikka hän itse oli sitä mieltä, että hänen itsensä olisi pitänyt saada Jeesukselta kaste).
Johannes kastoi ihmisiä parannukseen, Alla olevassa tekstissä Apostolien teoista kuvataan, miten Jeesuksen opetuslasten suorittamat kasteet erosivat tästä.
Jeesuksen nimeen kastetut – Paavali vaelsi ylänköseutujen halki ja tuli Efesokseen. Hän tapasi siellä muutamia opetuslapsia ja kysyi heiltä: ”Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?” ”Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä”, nämä vastasivat. ”Millä kasteella teidät sitten on kastettu?” kysyi Paavali. He vastasivat: ”Johanneksen kasteella.” Silloin Paavali sanoi: ”Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen.” Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat. (Ap. t. 19:1–6)
Mm. näitä asioita mietiskellen toivotan kaikille oikein hyvää ja kaunista Juhannusta! 🙂
(Olin kirjoittanut tähän blogiin paljon muutakin, mm. profeetoista, profetioista ym., mutta tuli sellainen olo, että pyyhin ne jutut pois. Ehkä jonkun toisen kerran palaan niihin,)
Muut tekstit: Ps. 92:2–6 ja Jes. 45:8–12.