Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2021

Tehtäviä

27.1.2021. Kun sää on ollut harmaa ja maa loskainen useamman päivän, pienikin piristys tuntuu ulkoillessa isolta. Eilen kohtasimme hauskan näyn iltalenkillä: 2 jänistä istui somasti vierekkäin keskellä tietä vastasataneella lumella. Ne katsoivat meitä korvat pystyssä pitkään, liikkumatta. Onneksi hauvani ei omaa vahvaa metsästysviettiä. Se katseli niitä aivan hiljaa. Vasta kun kuiskasin että onpa söpöjä pupuja, se murahti hieman (en tiedä oliko myönteinen vai kielteinen kommentti). Pari kertaa se on ponkaissut täysillä jäniksen perään vapaana ollessaan. Nyt se tiesi että se oli kiinni hihnassa ja hihna oli kiinni emännässä, joten se tyytyi murahtamaan.  

Miten paljon helpompaa elämä olisikaan, jos voisi tuntea, että Taivaallinen Isä pitää kiinni hihnassa, jottei juoksisi turhien asioiden perässä. Miten paljon helpompaa olisikaan silloin toimia Hänen tahtonsa mukaisesti. – Vai olisiko? Laittaisiko vapaudenkaipuu riuhtaisemaan irti hihnasta ja ryntäilemään ja rellestämään oman mielen mukaan?

Koronasta johtuvia rajoituksia kiristettiin Hollannissa: lauantai-iltana astui voimaan ulkonaliikkumiskielto klo 21-4.30 välisenä aikana. Tämä synnytti rajuja protestimellakoita, joissa mellakoitsijat mm. sytyttivät  tuleen koronatestausaseman.
En muista aiemmin kuulleeni neg. uutista tuosta maasta. Etelä-Euroopassa laulettiin parvekkeilla ja laitettiin ikkunoihin rohkaisevia viestejä, kun oli ympärivuorokautinen ulkonaliikkumiskielto. Kuvastaako yleensä rauhallisten hollantilaisten mellakointi sitä, miten kova paikka vapaana eläneelle voi olla, kun vapautta rajoitetaan – vaikka se tapahtuisikin yleisen edun vuoksi? Vai toimivatko idän ja lännen suurvaltojen protestoinnit yllykkeinä?  

Ei ole päättäjillä helppoa näinä aikoina! Johtajia löytyy maailmassa laidasta laitaan, ja he jakavat usein vahvasti kansalaisten mielipiteet. Niin oli Jeesuksen aikana ja eaa eli ennen Kristuksen syntymää, ja niin on nyt,  
Jumalalla on kuitenkin erilaiset kriteerit kansanjohtajalle kuin ihmisillä. Siitä kertoo mm. alla oleva VT:n teksti. 

Herra sanoi Samuelille: ”Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas. Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle! Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan.” Samuel kysyi: ”Kuinka voin mennä sinne? Jos Saul kuulee siitä, hän tappaa minut!” Herra vastasi: ”Ota mukaasi vasikka ja sano, että olet tullut uhraamaan Herralle. Kutsu Iisai uhriaterialle, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun pitää tehdä. Voitele kuninkaaksi se, jonka sinulle osoitan.”
Samuel teki kuten Herra oli käskenyt. Kun hän oli tulossa Betlehemiin, kaupungin vanhimmat saapuivat peloissaan häntä vastaan, tervehtivät häntä ja kysyivät: ”Onko kaikki hyvin, näkijä?” Hän vastasi: ”Olkaa rauhassa! Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Puhdistautukaa ja tulkaa kanssani uhriaterialle.” Itse hän toimitti Iisain ja hänen poikiensa puhdistusmenot ja kutsui heidät uhriaterialle.
Kun he tulivat ja Samuel näki Eliabin, hän ajatteli: ”Hän se on! Nyt on Herran edessä hänen voideltunsa.” Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”
Iisai kutsui sitten Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.” Sitten Iisai toi nähtäväksi Samman, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.”
Iisai toi seitsemän poikaansa Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi Iisaille: ”Herra ei ole valinnut ketään näistä.”
Sitten Samuel kysyi Iisailta: ”Tässäkö ovat kaikki poikasi?” Iisai vastasi: ”Nuorin on vielä jäljellä, mutta hän on nyt lampaita paimentamassa.” Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä hakemaan hänet. Emme voi aloittaa ateriaa ennen kuin hänkin on paikalla.” Iisai lähetti miehiä hakemaan häntä, ja he toivat pojan mukanaan. Hän oli vielä parraton nuorukainen, kirkassilmäinen ja miellyttävän näköinen. Silloin Herra sanoi: ”Tämä se on, voitele hänet!” Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten keskellä, ja Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen.  (1. Sam. 16:1–13)

Israelilaisten johtajana, tuomarina ja profeettana toimineelle Samuelille oli tärkeintä kaikessa noudattaa Jumalan tahtoa – silloinkin kun se ei ollut hänelle itselleen mieleen.
Mielenkiintoista oli lukea Israelin 1. kuninkaan valintaan johtaneet luvut (1.Samuelin kirjan luvut 8-10). Enpä muistanutkaan…
Kun Samuel oli tullut vanhaksi, israelilaiset tahtoivat kuninkaan johtajakseen. Samuel pahoitti tästä mielensä, mutta Herra (joka ei itsekään ollut tästä hyvillään) sanoi hänelle: ”Tee niin kuin he tahtovat. Anna heille kuningas.” 

Eräällä rikkaalla ja mahtavalla miehellä oli komea poika, päätä pitempi muita, nimeltään Saul. Herra sanoi Sanuelille, että tuosta tulee israelilaisten hallitsija. Alkuun kuninkuus tuntui sujuvan hyvin, mutta sitten Saul rikkoi Jumalan tahtoa vastaan.  
Silloin Herra lähetti Samuelin voitelemaan valitsemansa uuden kuninkaan Israelille.

Jumala näkee sydämen – Nähdessään Iisain pojan Eliabin Samuel ajatteli, että tämä tässä: komeat raamit, ilmetty kansanjohtaja. Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”

Samuel kuvitteli todennäköisesti, että Herra valitsisi seuraavaksi kuninkaaksi Saulin kaltaisen kookkaan urhon. Iisain nuorimmainen, hennonoloinen nuorukainen, ei lainkaan näyttänyt vahvalta johtajalta tai urhealta soturilta. Mutta kun Herra sanoi että tässä hän on, Samuel ei esittänyt vastalausetta, vaan voiteli Daavidin Israelin kuninkaaksi.  

Sanat ’kirkassilmäinen ja miellyttävän näköinen’ kertoivat jotain Daavidin luonteenlaadusta. Sanotaanhan, että silmät ovat sielun peili.
Daavid oli lojaali kuningas Saulille ja käyttäytyi kunnioittavasti tätä kohtaan, vaikka tämä koettikin useampaan otteeseen surmata hänet.
Jumalan tahdon mukaan toimiminen oli Daavidille kaikki kaikessa. Hänelle  oma kunnia ei ollut tärkeää, vaan Jumalan kunnia.

Daavid oli vilpitön. Hän ei koettanut väkisin valloittaa itselleen sitä asemaa, johon Jumala oli hänet voidellut, vaan hän palveli uskollisesti sekä Jumalaa ja kuningas Saulia (kunnes hänen oli paettava tämän kateutta, vihaa, vainoharhaisuutta ja murhanhimoa).  
Mutta lopulta Daavid, oltuaan jonkin aikaa kuninkaana, lankesi itsekin pahan valtaan, omien tunteidensa sokaisemana (edes tajuamatta toimivansa Jumalan tahtoa vastaan). Hän katui kuitenkin katkerasti toimintaansa ja anoi Jumalalta anteeksiantoa. 

Jumala yllättääVaikkei Daavid ollut erehtymätön ja moitteeton, Herra näki hänet parhaaksi valinnaksi. Daavidin jälkeen israelilaiset joutuivat odottamaan 1000 v. ennen kuin heille syntyi Kuningas, joka oli erehtymätön ja joka toimi kaikessa pelkästään Jumalan tahdon mukaisesti.
Taaskin Jumala yllätti: tämä taivaallinen Kuningas ei näyttänyt mitenkään täyttävän kuninkaalle sopivia mittoja: hän syntyi eläinsuojaan, joutui pakenemaan maasta moneksi vuodeksi, ja ryhtyessään tehtäväänsä hän toimi täysin eri tavoin kuin Israelin kuninkaat olivat siihen saakka toimineet. Vapahtajakuningas ei käynyt sotia muiden kansojen kanssa, vaan opetti, miten saavutetaan rauha. Sielunrauha. Hengenrauha.

Luojamme ei ole (onneksi) luonut meitä kaikkia korkeille jakkaroille ja tärkeisiin johtotehtäviin.  Hänellä on meille jokaiselle omanlaisia suunnitelmia ja tehtäviä. Kaikki ne ovat yhtä tärkeitä, kaikki me olemme tärkeitä osasia Hänen suuressa Suunnitelmassaan.

Omalla kohdallani ajattelen, että johtajan asemaan joutuminen olisi kauhistuttavaa – vaikka ’sukurasitetta’ löytyykin. (Kummatkin isoisäni toimivat johtajina, toinen vakuutusyhtiön, toinen oopperan; isäni puolestaan toimi teatterinjohtajana ja äitini Lehtikuvan toimitusjohtajana.) Kaikki he olivat hyvin erilaisia persoonia, mutta heillä oli 1 yhteinen nimittäjä: he olivat kaikki työhönsä täysillä antautuneita ihmisiä. Minua ei kuitenkaan koskaan ohjattu tai painostettu pyrkimään johonkin asemaan. Sain vapaasti valita omat polkuni.     

Olen onnellinen siitä, että olen aina saanut tehdä sellaista työtä, joka on tuntunut itselle mieluisalta ja sopivalta. Töitä, joissa olen saanut käyttää omia taitojani, taipumuksiani ja luovuuttani. Niissä on ollut minulle sopiva määrä vastuuta. Eniten tyydytystä olen kuitenkin saanut perheenäitinä ja lasteni hoitajana toimimisesta.

Oletko joskus/usein/koskaan miettinyt, millaisiin tehtäviin Luojamme on sinut luonut? Mitkä ovat niitä ominaisuuksia, jotka Jumala on sinulle antanut, ja/tai joita olet kehittänyt elämäsi aikana? Ominaisuuksia, joita olet ehkä jo käyttänyt perhe- tai ystäväpiirissäsi tai työssäsi, toisten iloksi ja hyödyksi? Mitkä ovat vahvoja puoliasi?

Myönteisyyden voima – Muistan kuinka joskus 90-luvulla olin erään engl. psykoterapeutin luennolla. Hyväntuulisella, valoisalla miehellä on Englannissa klinikka, jossa hän kertomansa mukaan oli auttanut asiakkaitaan löytämään iloa ja kohentunutta oloa mm. sen kautta, että nämä olivat alkaneet huomata itsessään piileviä voimavaroja ja hyviä ominaisuuksia.
Luennon eräässä vaiheessa hän pyysi meitä kuulijoita kertomaan vierustoverillemme huonoista puolistamme. Salissa alkoi hillitön puheensorina. Minullekin tuli mieleen vaikka kuinka paljon huonoja ominaisuuksiani, joita luettelin vierustoverilleni.
Sitten hän pyysi meitä kertomaan samalle vierustoverille hyvistä ominaisuuksistamme. – Saliin levisi täysi hiljaisuus, pitkäksi aikaa. Vasta kun luennoitsija murjaisi vitsin, vapauduimme kuvaamaan toiselle hyviä puoliamme.

Kun alkaa miettiä ja oivaltaa, kuinka paljon hyviä ominaisuuksia onkaan Luojalta saanut lahjaksi (ja edelleen kehitettäväksi), se voi valaista päivän, viikon, ja seuraavankin. Siitä saa voimaa ja tulee kiitollinen olo. – Ja kun oivaltaa, ettei kannata eikä tarvitse kadehtia toisia eikä verrata itseään toisiin, sydän saa rauhan. 
Jumalalla on meille kaikille juuri meille sopivia tehtäviä. Joskus voi vain kestää jonkin aikaa, ennen kuin huomaamme sen.   

Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (Ef.2:10)
Ja uuden käännöksen mukaan: Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.

Jos jonain päivänä iskee alakulo, ja tulee mieleen vain ikäviä asioita, voi vaikka ottaa kynän ja paperin ja miettiä ja kirjata ylös kaikkea sitä, mikä on hyvin. Asioita, jotka voisivat olla huonomminkin. Asioita, joista voi iloita ja olla kiitollinen. Omassa. läheisten ja ylipäätään elämässä.

Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.
(Fil.4:8)

Vanhan käännöksen mukaan: Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;

Kuin Hänelle – Eräs Paavalin kehotus kolossalaisille on puhutellut minua usein. Aina kun se tulee mieleen mietin, miten sen voisikin aina muistaa – ja vielä toimia sen mukaan:
Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille.’ (Kol.3:23)

Muut tekstit: Ps. 18:2–7, Room. 9:11–23 ja Luuk. 17:7–10.

ps. 28.1. Tämän päivän uutisessa kerrotaan, että Turussa jaellaan lehtisiä, jossa kannessa kehotetaan yhdistymään ’COVID-19 -huijausta vastaan’.  Siinä väitetään, että  ’Korona on huijausta ja salaliitto, jolla pyritään rajoittamaan ihmisten perusoikeuksia.’
Voi hyvät hyssykät sentään. Tuollaisten juttujen levittämisen seuraukset voivat olla yhtä ikävät kuin muualla maailmassa. J
otkut kun  ottavat salaliittoteoriateoriat tosissaan.  

Kaikki etsivät

20.1.2021. Alla olevassa evankeliumitekstissä huomioni kiinnittyi tällä kertaa erityisesti kahteen sanaan: ’kaikki etsivät’.
Aloin miettiä sitä, kuinka itse asiassa me kaikki etsimme elämässämme jotakin. Hyväksyntää, rakkautta, menestystä, tunnustusta, valtaa, tyydytystä, huomatuksi tulemista, turvallisuutta,  onnea, hellyyttä, rauhaa, tasapainoa… – luetteloa voisi jatkaa, mutta tuossa taitaa olla yleisimpiä asioita joita elämässä etsitään ja kaivataan.

Ihmisen luonne, perimä ja elämänkokemukset määrittelevät ymmärtääkseni aika paljon sitä, millaisia asioita me koemme tärkeiksi, asetamme etusijalle ja mitä etsimme – tietoisesti tai tiedostamattamme.
Mitä sinä olet etsinyt tai kaivannut? Mikä tuo sinulle hyvää oloa ja tyydytystä?

Itse olen lähinnä pohdiskelija, joka nauttii mietiskelystä, hiljaisuudesta ja rauhasta. Mutta omaan myös seikkailuluonteen: olen aina halunnut nähdä, oppia ja kokea uusia asioita ja nauttinut vahvoista tunne- ja aistielämyksistä.

Vauhdin hurma – Yksi esimerkki: poikani opettivat minua 20 v. sitten laskettelemaan. Siihen saakka olin harrastanut murtomaahiihtoa, mutta tuolloin iski kaipuu ylös rinteisiin – tunturimaisemissa kun oltiin.
Ylläksen lastenrinteessä harjoiteltiin ensin, ja huomasin että kyse olikin ihan yksinkertaisesta asiasta. Sitten noustiin hissillä ylemmäs, ja sitten vielä ylemmäs (poikani eivät tosin tainneet olla ihan vakuuttuneita, oliko se viisasta, laskettelivat vierellä katsoen laskemistani hieman huolestuneen näköisinä).
Muistan vieläkin vauhdin hurman laskiessani tosi ylhäältä ensimmäisen (ja viimeisen) kerran. Sen laskun jälkeen polvi ei enää suostunut käännöksiin. Polvikipua en kuitenkaan enää muista, vauhdin tuoman nautinnon tunteen kyllä.

Ohimenevää – Vaikka tunnekokemuksiin voi palata mielessään, ne ovat sittenkin vain  hetkellisiä kokemuksia, tulevat ja menevät.
Uskon että meissä on sisimmässämme kaipuu, joka jossain vaiheessa elämäämme herää, ja jota alamme kuunnella. Kaipuu johonkin pysyvämpään kuin hetken iloon, nautintoon tai hyvään oloon. Kaipuuta johonkin sellaiseen, jonka olemassaolon voimme usein vain aavistaa – ja kyseenalaistaakin. Mutta sittenkin se on siellä, sisimmässämme… – kaipuu yhteyteen alkulähteemme, Luojamme kanssa.

Tuota kaipuuta ei mikään ohimenevä elämys, kokemus tai tunne voi täyttää. Se ei ole hetkellistä hurmaantumista, vaan jotain ihan muuta – yhteyden kaipuuta Ikuiseen Lähteeseen. Viimeistään silloin, kun sitä on saanut kokea – vaikka vain hetkenkin – tietää sisimmässään, että se on jotain sellaista, mitä mikään tämän maailman tarjoama elämys, kokemus tai tunne ei voi voittaa. Sisimmässä jokin kertoo, että tätä se olikin: tätä olenkin etsinyt ja kaivannut. En ole vain tiennyt.

Kun epätietoisuus tai epäilys siitä, voimmeko koskaan kokea varmuutta Hänen olemassaolostaan (tai päästä yhteyteen Hänen kanssaan) iskee, voimme –  kuten yleensäkin heikkoina hetkinämme –  pyytää Häneltä vahvistusta. Hän on luvannut auttaa meitä:

Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet. (5. Moos. 32:36)

Koko kaupunki ovella – Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan.
    Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.
    Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.” Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä.  (Mark. 1:29–39)

Oli sapatti, ja Jeesus opetti Kapernaumin synagogassa. Synagogasta mentiin Simon Pietarin anopin kotiin, jossa Jeesus paransi sairaan anopin.
Kuvittelen, että jos Pietarin vaimo (josta ei ole mainintaa) oli paikalla, hän oli valmistanut vieraille sapattiaterian, jota anoppi alkoi nyt tervehtyneenä tarjoilla heille. . 

Sapatin päätyttyä auringonlaskun jälkeen anopin talon eteen alettiin tuoda sairaita. Markuksen kuvauksen mukaan koko kaupunki oli oven edustalla. Tarvitsevina tai uteliaisuuttaan – olihan talossa mies, joka teki ihmeitä: paransi kaikki, jotka hänen luokseen tuotiin.

Kuvittele,jos Jeesus olisi syntynyt meidän aikanamme. eihän siitä olisi tullut mitään! Kaupunkiin johtavat tiet olisivat tukossa joka puolelta maata (ja muistakin maista) saapuvista auto- ja bussijonoista. Sana leviäisi somessa kulovalkean tavoin, ja Tel Avivin lentokentälle olisi jatkuva ruuhka sinne pyrkivistä täpötäysistä reitti- ja charter-koneista. Rikkaimmat laskeutuisivat Pietarin anopin pihamaalle helikoptereilla tai vesitasoilla lähellä olevaan rantaan.
(Tänä – kuten edellisenäkin) vuonna – ihmistulvaa tosin hillitsisivät pandemian aiheuttamat rajoitukset ja matkustuskiellot).  


Mutta ei ollut helppoa tuohonkaan aikaan; parannettavia riitti yli yön.
Aamunkoitteessa Jeesus halusi hieman hengähtää. Hän vetäytyi yksinäisyyteen. Kuvittelen hänen nousseen ylös vuorenrinnettä, kunnes löysi rauhallisen paikan, jossa voisi viettää vähän aikaa taivaallisen Isänsä kanssa, rukoilla ja antaa Isän täyttää hänet uudelleen Rakkaudellaan ja Voimallaan.
Ehkäpä Jeesus halusi myös kuunnella, mihin Isä halusi hänen seuraavaksi suuntaavan kulkunsa. Joka puolella tuntui olevan niin valtavan paljon etsiviä sieluja. Niitä, jotka kaipasivat helpotusta ja apua sairauteensa tai vaivaansa. Ja niitä, jotka tarvitsivat uskon ja toivon vahvistusta; Ihmisiä, jotka odottivat kuulevansa hänen opetuksiaan ja hengellistä ohjaustaan.  

Kaikki etsivät häntä – Lopulta opetuslasten oli lähdettävä etsimään Jeesusta, koska – kuten he sanoivat Jeesukselle: ”Kaikki etsivät sinua.”
Mutta Jeesus oli saanut viettää jonkin aikaa hiljaisuudessa Isän kanssa, ja oli taas valmis jatkamaan matkaa seuraaviin kyliin. 

Meidän aikanamme ihmiset etsivät Kristusta/Jumalaa monin tavoin. Useimmat taitavat etsiä Häntä lukemalla Hänestä kertovia pyhiä kirjoituksia ja profetioita,
Monet, jotka lukevat yhä uudestaan hänen elämästään ja opetuksistaan, kokevat, kuinka nuo kirjoitukset alkavat ikään kuin elää. Niistä aukeaa joka lukemiskerralla jotain uutta. Tai sitten itsessä tapahtuu niiden vaikutuksesta jotain. Saattaa kokea, kuinka Jumalan Henki on läsnä ja vaikuttaa niiden kautta.

Jotkut etsivät Jumalaa/Jeesusta mietiskelemällä. Tai pohdiskelemalla elämän tarkoitusta, sitä miten ja miksi me olemme täällä.
Oma etsintäni on ollut nuoresta pitäen sellaista. Mietiskelyä ja pohdiskelua.

C-kasetin laulut – 1960-70-luvuilla nauhoitin musiikkia kaseteille. Eräässä vaiheessa (kun ei enää ollut toimivaa kasettisoitinta) heitin kasetit pois. Jostain syystä olin kuitenkin säästänyt yhden kasettikotelon pahviosan, johon olin kirjoittanut kasetille nauhoittamani kappaleet. Tuo pahvilappu tuli eteeni hiljattain paperipinojen välistä. 
Lukiessani laulujen nimiä totesin niiden kaikkien liittyvän jollain tavoin sen aikaiseen etsintääni.  Yksi niistä oli Are You up there?  (Alla Osmondsien 50-vuotiskonsertista.)

Are You up there . The Osmonds

”Jos kaikki loppuisi huomenna, missä minä olisin?
Jatkuuko elämä vai olisiko se loppuni?
Tuntuisi epäreilulta ajatella että
kaikki se mitä olen oppinut ja tehnyt
ei kuuluisi kenellekään
     Miksi eläisin jollei olisi mitään suunnitelmaa?
Minulla ei olisi tulevaisuutta, jos se olisi ihmisistä kiinni.  
En voi uskoa, että me vain satumme olemaan täällä
tietämättä miksi. – Täytyy olla jotain enemmän.
     Miksi luottaisin rakkauteen joka ei ole ikuinen?
Olisiko reilua että elämä olisi peli joka menetetään?
Haluaisinko lapsia, jollei heillä olisi minkä vuoksi elää? 
On yksi asia jonka haluan tietää: mitä on olemassa minulle?
En halua ihmettä, enkä nähdä Sinua ilmassa,
mutta: oletko siellä ylhäällä? Oletko joka paikassa?
Välitätkö todella? Oletko Sinä siellä ylhäällä?”

Osmondin veljekset lisäsivät myöhemmin lauluunsa jatko-osan ’I believe’: 

”Uskon että jokainen vesipisara saa kukan kasvamaan
uskon että pimeimmässäkin yössä jossain loistaa kynttilä
uskon että jokaiselle eksyneelle joku tulee näyttämään tien
uskon että myrskynkin yli pieninkin rukous kuullaan
uskon että joku tuolla ylhäällä jossakin kuulee joka sanan
joka kerran kuullessani vastasyntyneen lapsen itkevän
tai tuntiessani lehden kosketuksen tai nähdessäni taivaan
tiedän miksi uskon”

Toisessa kasetillani olleessa kappaleessa Muukalainen pohditaan Korkeimman olemassaoloa ja vaikutusta maailmassamme tähän tapaan:

”Oli syksy, myöhä ilta muistaaksein. Mä pientä iltapalaa juuri tein. Ja ulan auki käänsin, mä kovemmalle väänsin sen. Joku lauloi ikävästään itkien. Kun laulun katkas ääni sähköinen.  
Ja valon välähdyksen kirkkaan nähdä sain.
Koko taivaan kodiksensa kai Tuo muukalainen kaukaa takaa linnunradan sai. Yli taivaan tietoisuuden taa Hän milloin vain näin lentää valon nopeutta saa, 
Hän auttaa maailmaamme voisi Jos vain kypsä oisi tuon ymmärtämään ihminen…”

Linkki Muukalainen – lauluun Fredin esittämänä: https://www.youtube.com/watch?v=vPbp6IH_amQ

Jesus Christ Superstar – Kasetilla oli myös 2 laulua, jotka olin merkannut otsikolla Jesus Christ. Nähtävästi oli kyse hippimusikaalin Jesus Christ Superstar lauluista. 
Nyt, kuunneltuani niitä Youtubesta mietin, kuinka musikaalilla oli aikanaan oma tehtävänsä. Räikeitä tehosteita, vauhdikasta menoa, huumoriakin (Herodeksen kohdalla), sellaista, joka vetosi sen ajan hippinuoriin.
Musikaali kuvasi kyllä evankeliumeissa kerrottuja Jeesuksen elämänvaiheita. Vahinko vain, että eräs olennainen – jollei olennaisin – asia jäi siinä kertomatta: Jeesuksen ylösnousemus.
Siksi siinä esitetyt kysymykset (Juudaksen laulamana) jäivät vastausta vaille. 

Uskon vahvistusta – Omaa uskoani on vahvistanut usein se, kun muistan mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen lähetyskäskynsä lopussa. Niihin sanoihin voi mielestäni aina tukeutua, jos tulee sellainen olo, että on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia:
”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt.28:20)

Eräs 70-luvun suosikkilaulujani oli Bridge Over Trubled Water laulajien Simon & Garfunkel esittämänä. Taisin sitä aina välillä lauleskella, koska kun lapseni olivat aikuisia, sain heiltä alla olevan CD-levyn.  

Paul Simon kertoo laulun ’Bridge Over Trubled Watet’ synnystä:
”Minulla ei ole aavistustakaan, mistä laulu tuli. Hetkeä aikaisemmin sitä ei ollut, ja seuraavassa hetkessä koko säkeistö oli siinä. Se oli shokeeraavin hetki laulunkirjoittamisen urallani. Muistan ajatelleeni, että tämä on huomattavasti parempaa kuin mitä tavallisesti kirjoitan. Mutta niin nopeasti se tuli…”
Hän jättää itse kunkin vetämään itse johtopäätöksensä siitä, mistä tai keneltä sanat tulivat…

Paul kertoo myös, että alun perin laulussa oli vain 2 säkeistöä,. Kolmannen hän kirjoitti äänitysstudiossa, kun tuottaja halusi laulusta pitemmän sekä kappaleelle vahvan loppuhuipennuksen. Paul itse olisi halunnut jättää laulun pieneksi yksinkertaiseksi virreksi/lauluksi/hymniksi (hymn).   

Bridge Over Troubled Water – Simon & Garfunkel

”Kun olet väsynyt ja tunnet itsesi pieneksi,
kun silmissäsi on kyyneliä kuivaan ne kaikki.
Olen vierelläsi kun tulee vaikeat ajat
eikä ole ystäviä lähellä.
Sillan tavoin asetan itseni levottoman veden yli. 

Kun olet masentunut ja uupunut
kun olet kadulla ja ilta laskeutuu raskaana
minä lohdutan sinua, otan osasi kantaakseni
kun tulee pimeää ja kipu tuntuu joka paikassa

Purjehdi hopeatyttö, purjehdi
on tullut aikasi sädehtiiä
kaikki unelmasi ovat matkalla
katso kuinka ne säteilevät.
Jos tarvitset ystävää, purjehdin vierelläsi”

Muut tekstit: Ps. 102:16–23, 5. Moos. 32:36–39 ja 2. Kor. 1:3–7

Kirjakäärö

12.1.2021. Enpä muista koskaan nähneeni meidän kylässä yhtä paljon lapsiperheitä ja nuoria liikkeellä liukureiden, pulkkien ja stigojen kanssa kuin Uudenvuoden jälkeisinä päivinä, Hymy oli herkässä vastaantulijoilla. Isillä ja äideillä taisi olla yhtä hauskaa pulkkamäessä kuin lapsilla ja nuorilla. Lumen tulo oli riemullinen Uudenvuoden lahja!. 🙂 

Tänään lunta pyryttää oikein urakalla (uutisten mukaan vain 2-3 k. vuosisadassa tulee kerralla näin paljon täällä maan eteläosassa). Tästä lumesta saadaan varmasti nauttia pitkään, eli kunnon talvi alkoi täälläkin!
Huomenna, Nuutin päivänä, sen sijaan (vanhan perinteen mukaan) jouluaika päättyy.
Otan tähden, kynttilät ja koristeet joulukuusesta, joka tuoksuu yhä hyvältä ja joka ei ole tiputtanut neulasia nimeksikään. Kiitän ilosta jota se toi jouluaikaan; hieman haikein mielin heitän sille hyvästit. 

Loppiaisena 2021: nähtiin, mitä kansanjohtaja, jolle vallasta luopuminen on miltei kestämätön ajatus, voi saada aikaan. Johtaja kutsui kannattajansa Washingtoniin ja yllytti heitä toimimaan, jotta vaalituloksen vahvistaminen estettäisiin. Kannattajat noudattivat kehotusta ja tunkeutuivat kongressirakennukseen. Senaatin työntekijät ehtivät kuitenkin viedä 3 mahonkista äänestyslippulaatikkoa turvaan, niin etteivät kongressisaliin tunkeutuneet joukot päässeet tuhoamaan niiden sisältöä.

Loppiaisena 2000 v. sitten: kuningas, joka pelkäsi valtansa menettämistä, kehotti Itämaan viisaita palaamaan Jerusalemiin kertomaan hänelle, mistä he olivat löytäneet etsimänsä kuninkaaksi syntyneen poikalapsen, jotta hän voisi estää pyhissä kirjoituksissa olevan ennustuksen ja säilyttää oman kuninkuutensa.
Itämaan tietäjät eivät noudattaneet kuninkaan kehotusta. He veivät 3 lahja-arkkua lapselle, Jumalan valitsemalle Kuninkaalle, ja palasivat toista kautta kotiseuduilleen.

Jeesus palasi aikuisena kaupunkiin, jossa oli viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa. Siellä hänet tunnettiin Joosefin ja Marian poikana, joka vartuttuaan työskenteli Joosefin puusepän verstaassa. Nasaretilaiset olivat varmaan kuulleet ihmeistä, joita Jeesus oli tehnyt ympäri Galileaa. Oli sapatti, ja hän meni toisten tavoin hänelle lapsuudesta asti tuttuun synagogaan.

kirjakäärörullia saviruukussa

Herran Henki on ylläni – Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
– Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.
Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”   (Luuk. 4:16–21)

Jumalan Voideltu Herodes ei voinut estää Jumalan valitsemaa Kuningasta suorittamasta hänelle valittua tehtävää. Eivät myöskään ne nasaretilaiset, jotka kuuntelivat synagogassa, kuinka hän luki hänestä itsestään kertovan profetian.
Jeesus ei koettanut saada kuulijoitaan uskomaan itseään vakuuttelemalla tai uhoamalla. Hänellä ei ollut tarvetta itsetehostukseen tai manipulointiin. Hänen voimansa ei perustunut sellaiseen, sillä hänen voimansa oli taivaalliselta Isältä saatua voimaa.
Hän otti tyynesti kirjakäärön ja luki siitä tuon profetian ja totesi: tänään tämä kirjoitus on käynyt toteen.   

Jeesus tiesi kuka hän oli. Ihmisen Poika ja Jumalan Poika. Hän ei pelännyt menettävänsä valtaansa, joka hänelle oli annettu ylhäältä. Hän tiesi, että kaikki oli Jumalan kädessä, ja kaikki sujuisi Hänen Suunnitelmansa mukaisesti.
Ja kuten Daniel totesi profetiassaan: Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.’ (Dan.7:14)

Entä jos kääntäisi välillä huomion maallisista vallanpitäjistä ja Taivaan Valtiaasta omaan pikku itseen, niin voin/voit pohtia: onko minulla tarve pitää ehdoin tahdoin jostain asiasta kiinni? Mistä pelkään päästää irti? Mikä aiheuttaa minulle epävarmuutta, mikä tuo varmuutta?
Mihin perustan luottamukseni ja turvani?   

Psalmisti lauloi: ’Jumala, minun voimani, sinulle minä laulan, sillä sinä olet turvani, uskollinen Jumalani.’  (Ps.59;17)

Kristuksen tehtävään voitelu oli taivaallinen, mutta se koski ja koskee meitä tavallisia ihmisiä täällä maan päällä, kaikkia meitä.
”Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.”

Voimme olla köyhiä ja sokeita niin monella tavalla, sekä fyysisesti että henkisesti. 
Jospa tämä alkanut vuosi voisikin olla sellainen Herran riemuvuosi, jolloin köyhät saisivat sen, mistä heillä on puute, nälkäiset tulisivat ravituiksi, erilaisiin asioihin kiinni juuttuneet vapautuisivat.
Vuosi, jolloin silmämme ja sydämemme avautuisivat näkemään ja ymmärtämään asioita niin kuin Luojamme haluaa meidän ne näkevän ja ymmärtävän…

Hyvä Jumala, siunaa ja varjele meitä kaikkia tänä armon vuonna 2021! Sinä tiedät, mitä me eniten tarvitsemme. Kiitos että olet kanssamme. 🙂 

Muut tekstit: Ps. 105:2–5, 39–42,  Jes. 62:1–3, Tit. 1:1–3 ja Mark. 1:14–15.

Valoa kohti

2.1.2021.Tänään aamu tuntui jollain tavoin kirkkaammalta. Kumma juttu: eihän yhdessä yössä voi tapahtua tuollaista muutosta. Mustarastas liverteli aidalla iloisesti, kuin olisi tiennyt, että valoa kohti ollaan menossa. Joitakin muita pikkulintuja yhtyi keskusteluun.
Iltapäivällä satoi lumi tänne meidän kylään. Kuinka satumaisen kauniilta ulkona näyttääkään!  Ihanaa,
Hauvelini on vähintäänkin yhtä innoissaan lumesta kuin minä. Alla oleva kuva on viime tai sitä edelliseltä talvelta – riemu aina yhtä suuri: lunta, jee!

Uusivuosi toi talven tänne meidänkin nurkille. – Mitä kaikkea muuta se mahtaakaan tuoda mukanaan? Toivotaan että paljon hyviä asioita. 🙂 

ValosiNouse, loista kirkkaana, Jerusalem, sillä sinun valosi saapuu ja Herran kirkkaus koittaa sinun yllesi. Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat. Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi. Niin kansat tulevat sinun valosi luo ja kuninkaat sinun aamunkoittoosi. (Jes. 60:1–6)

’Valosi saapuu ja Herran kirkkaus koittaa yllesi…’ -yllä olevia jakeita voisi lukea itselleen eräänlaisina mieltä kirkastavina voimalauseina. Päivinä jolloin aurinko ei paista ja yön tähdetkin ovat pilviharson peitossa, voi lukea noita tai muita Luojamme kirkkaudesta kertovia, toivoa valavia lauseita ja antaa niiden resonoida sisällään.
Voi myös sulkea silmät ja kuvitella Valon tulevan luokse ja Herran kirkkauden hohtavan yllään, tai pyytää että niin tapahtuu- – Silloin jotain muuttuu. Olo alkaa tuntua valoisammalta, kun suuntaa huomionsa Häneen, joka tuli Valoksi koko maailmalle.

Valosi luo… – Voi myös mielessään eläytyä Loppiaisen tapahtumiin. Kuvitella, kuinka Itämaan tähtitieteilijät saapuivat läpi aavikoiden, vuoroin auringonpaahteessa, vuoroin kirkkaan tähtitaivaan alla, tähden johdattamana, tervehtimään Maailman Valoa, vastasyntynyttä Kristus-lasta.
Vastakohdat ovat huikeat: köyhä perhe ja asumus, pieni lapsi kapaloon käärittynä, vanhemmat vaatimattomissa asusteissaan, aasi syömässä heinää, odottaen paluumatkaa.
Ja sitten Idän tietäjien yllättävä ilmestyminen; karavaanikulkue, kamelit kantamuksinaan kallisarvoisia lahjoja sisältävät arkut, ja kamelien selästä maahan laskeutuvat, Kristus-lapsen eteen kumartuvat Itämaan viisaat. 

Hänen tähtensä – Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa: 
– Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.”
Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.  (Matt. 2:1–12)

Kuninkaiden kumarrus – Keskiajan maalaustaide on kuvannut lukuisin tavoin tuota tapahtumaa. Näiden teosten nimenä on usein ’Kuninkaiden kumarrus’.  
Useissa niissä tietäjät/maagit/kuninkaat seisovat Pyhän Perheen edessä pitäen lahjoja käsissään. Joissakin maalauksissa he ovat polvistuneet seimen ääreen.
Evankeliumi kertoo, että he maahan heittäytyen kumarsivat lasta.  

Maahan heittätyen – Se että Itämaan tietäjät heittäytyivät maahan Kristus-lapsen edessä on paljon enemmän kuin kunnianosoitus. Tuo kohtaaminen on aina tuntunut minusta yhtä sykähdyttävältä. Tietäjät olivat tulleet kaukaa, osaamatta aavistaa, millaista olisi kohdata hallitsija, josta he olivat lukeneet profetian. 

Pyhyys yllätti Kuvittelen, että se kirkkaus, joka säteili tuosta pienestä lapsesta, joka tuli pelastamaan maailman, oli niin valtava, että se sai tietäjät heittäytymään maahan. 
Jumalan Pyhyys ympäröi lasta. Valo, joka herätti heissä kunnioituksen ja palvonnan.
Kuvittelen tuon kohtaamisen hiljaiseksi: sanoja ei siinä tarvittu. Lapsesta säteilevä valtava kirkkaus oli todiste tietäjille: profetia oli toteutunut.
Ja Maria ja Joosef saivat heidän kauttaan vahvistuksen sille, mitä Jumala oli heille enkelinsä kautta aiemmin kertonut: tämä lapsi tulisi muuttamaan maailman.

Ajatella, jos mekin saisimme tänä alkaneena vuotena tulla Pyhän yllättämäksi? Jos saisimme kohdata Kristuksen… unessa tai valveilla…pyhiä kirjoituksia lukemalla…ylistäessä, rukouksessa,  mietiskelyssä, näyssä…
Saisimme heittäytyä Hänen eteensä, häikäistyä Hänen kirkkaudestaan, kuten Johannes Patmos -saaren luolassa, tai Paavali Damaskoksen tiellä? 
Se muuttaisi kaiken – sen miten suhtaudumme elämäntilanteisiimme ja elämään yleensä. Se muuttaisi tämän alkavan vuoden valoisaksi ja toivorikkaaksi.

Mutta voimme kohdata Hänet myös toisella tavalla. Leo Tolstoi kuvaa sitä kertomuksessaan köyhästä räätälistä, jonka hartain toive on saada Kristus vieraakseen. Päivän mittaan hän auttaa monia luokseen tulleita ihmisiä. Iltaisin hän saa lohtua ja toivoa lukiessaan edesmenneen vaimonsa Raamattua, ainoaa omistamaansa kirjaa.
Eräänä iltana Adjevisin lukiessa kynttilä on jo miltei lopussa, ja hän huokaisi, kuten hänellä oli usein tapana: ”Herra, niin kovasti toivoin että olisit tänään tullut luokseni.”
Silloin hän kuulee äänen, joka sanoo: ”Adjevits, Minä olen käynyt luonasi monta kertaa tänään.” ”Milloin, Herra, olit täällä? En ole huomannut lainkaan!” Adjevits huudahtaa.

Silloin hän sai kuulla, että joka kerran auttaessaan muita, Kristus oli siinä läsnä. 

Siinä Hän on läsnä – Ajattelen, kuinka toisten huomioiminen, ystävällisyys, kuunteleminen, aito, lämmin kohtaaminen ja auttaminen voivat olla merkityksellisiä asioita, erityisesti näinä aikoina. Ne ovat lahjoja, joita jokainen meistä voi antaa lähimmäisillemme.
Ja kuinka Vapahtajamme on tällaisissa kohtaamisissa mukana, kanssamme, ja iloitsee. 🙂 

What Child is This? – Andrea Bocelli & Mary J Blige

Kuka on tämä Marian sylissä nukkuva lapsi
jota enkelit tervehtivät suloisin hymnein
ja paimenet katselevat?
Tämä on Kristus, Kuningas
jota paimenet vartioivat ja jolle enkelit laulavat.
Tulkaa nopeasti ylistämään
lasta, Marian poikaa
Miksi Hän nukkuu niin halvassa paikassa,
jossa härkää ja aasia ruokitaan?
kristitty hyvä: hiljainen Sana
on tullut puhumaan syntisten puolesta
naulat ja keihäs lävistävät Hänet
risti meidän vuoksemme, minun ja sinun
tervehdi lihaksi tullutta Sanaa
lasta, Marian poikaa

Siis tuokaa Hänelle suitsuketta, kultaa ja mirhaa
tulkaa kansa, kuninkaaksenne ottakaa Hänet
kuninkaitten Kuningas tuo pelastuksen
rakastavat sydämet kruunatkoon Hänet
nouskoon laulu korkealle
neitsyt laulaa kehtolauluaan
iloitkaa, iloitkaa, sillä Kristus on syntynyt
lapsi, Marian poika

Loppiaisen tekstit ovat: Ps. 72:1–3, 8–12, Jes. 60:1–6, Ef. 3:2–9 ja Matt. 2:1–12.

Hyvää, Siunattua, Rauhallista ja Valoisaa Uutta Vuotta 2021!