29.2.2016. 
Metsätiellä viime viikolla tuli vastaan äiti ja tytär (4-5v). Tyttö pysähtyy katselemaan tietä reunustavia suuria kuusia ja mäntyjä. “Äitii, mä haluisin että noi puut olis pienempiä.” Miksi, kysyy äiti. “Mä haluisin et ne olis mummun kokoisia.”
En kuullut, miten keskustelu jatkui. Jäin kuitenkin miettimään, miten myös me isot joskus haluaisimme, että asiat olisivat ja pysyisivät meille sopivissa, tutuissa ja turvallisissa raameissa ja mittasuhteissa. Käsitys- ja käsittelykyvyllemme sopivan kokoisina. Meidän kokoisina.
Alla oleva evankeliumiteksti kertoo paikalla olleen 5000 nälkäistä henkilöä, kun Jeesus jakoi viidestä leivästä ja kahdesta kalasta kaikille. Ja leipää jäi vielä ylitsekin. Miten tällaiseen pitäisi suhtautua? Tuohan huitoo kerta kaikkiaan yli meidän länsimaalaisen loogisen, tieteellisen järkiajattelumme! Voi jopa nousta alitajuinen pelko siitä, että omat vankat mielen turvarakenteet alkavat järkkyä, jos johonkin tuollaiseen alkaisi uskoa.
Mutta jos / kun uskaltaa ulos omien käsitysten ja käsitteiden turvajärjestelmästä, jonka varaan on olemassaolonsa rakentanut (ja jonka rajat ovat niin suunnattoman paljon pienemmät ja ahtaammat kuin Luojamme), jotain alkaa tapahtua. Kun alkaa tarkastella asioita toisesta näkövinkkelistä, Taivaan Valtakunnan todellisuudesta käsin, kaikki muuttuu.
Astuessaan toisenlaisten lainalaisuuksien piiriin, taivaallisten lainalaisuuksien, silloin hyväksyy sen ettei pysty ymmärtämään kaikkea järjellä. Ihmettelykyky (joka ehkä jossain vaiheessa oli päässyt hiipumaan) elävöityy uudelleen.
Uskaltautuu ajatukselle, että on olemassa Joku niin paljon Suurempi, ettei Häntä ja Hänen toimintaansa pysty mahduttamaan oman ymmärryksensä raameihin. Silloin ei tule mieleen toivoa, että pienenisipä tuo Suurempi minun kokoisekseni, jotta voisin nähdä ja tajuta Häntä paremmin. Sen sijaan herää kiitollisuus siitä, miten ihmeellinen ja rakkaudellinen Hän on, ja Hänen toimintansa. Herää kiitollisuus niistä ihanista asioista, joita Hän tekee, tänäkin päivänä, keskuudessamme.
Vaikka Jumala vaelsi ihmisenkokoisena Maan päällä, ja vaikka me voimme oppia Häntä tuntemaan, Hän oli ja on kuitenkin aina niin paljon suurempi ja ihmeellisempi kuin koskaan voimme käsittää. Minua hymyilyttää aina välillä se, kuinka me ihmiset koetamme kutistaa Luojaamme & Hänen toimintaansa oman ymmärryksemme mittoihin. – Voisin hyvin kuvitella, että myös Hän hymyilee – ymmärtäväisesti – yrityksillemme. 🙂
Perimätiedon mukaiselle paikalle, jolla Jeesus ruokki valtaisan väkijoukon muutamalla leivällä ja kalalla, rakennettiin 300-luvulla kirkko. Kuvan lattiamosaiikki kaloineen ja leipäkoreineen on nykyisessä, 2 edellisen päälle rakennetussa kirkossa.
Mistä leipää? – Jeesus lähti Galileanjärven eli Tiberiaanjärven toiselle puolen. Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki parantamalla sairaita. Jeesus nousi vuorenrinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istumaan. Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä.
Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta: ”Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?” Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi. Filippus vastasi: ”Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin.” Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle: ”Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?”
Jeesus sanoi: ”Käskekää kaikkien asettua istumaan.” Rinteellä kasvoi rehevä nurmi, ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisituhatta miestä. Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat. Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan.” He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä.
Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: ”Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.” Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin. (Joh. 6: 1-15)
God of Wonders – Third Day
“Koko luomakunnan, vesien ja taivaiden Valtias, taivaat ovat ilmestysmajasi
kunnia Herralle korkeuksissa, ihmeiden Jumalle, galakseja suuremmalle
olet Pyhä, Pyhä, maailmankaikkeus julistaa majesteettisuuttasi
Taivaan ja Maan Herra, aamuvarhaisella juhlin valoa
illan pimeydessä kompastuessani huudan nimeäsi
näytä minulle, millainen on sydämesi, Taivaan ja Maan Valtias”
Elämän leipä – aiheen muita tekstejä: Ps. 84:6-10,13, 5.Moos. 8:2-3 ja 1.Kor.10:1-6.
Aiheeseen liittyviä tekstejä löytyy myös blogipäivityksistä 9.3.2015: Elävä ravinto ja 24.3.2014: Ravintoa.
