30.11.2020. Uudet, tiukemmat koronarajoitukset useille paikkakunnille saivat ainakin minun kohdallani adventtiajan alun tuntumaan erilaiselta kuin koskaan aiemmin. Yleensä laittelen kotia jouluisaksi vähitellen, säästellen, 1. adventtina tähden, adventtikynttilät ja jouluseimiasetelman ikkunoille, mutta muut joulutunnelman virittelijät ovat saaneet odottaa jouluviikkoon. Nyt laitoin ison, punaisen kulhon pöydälle ja punaisen liinan toiselle, Kaipaan lämpöisiä värejä ympärilleni.
Kalenteri – Lapsenlapseni olisi halunnut hauvalleni koirien adventtikalenterin, mutta ehdotin että tekisimme itse sellaisen. Eilen ripustimme seinälle tangon, johon lapsenlapsi kiinnitti pikkuisia värikkäitä kangaspusseja, joihin olimme paketoineet koiranherkkuja. Huomenna hän tulee antamaan 1. pussin hauvalle.
Kurssi– Maaliskuussa aloitimme hauvan ja lapsenlapsen kanssa agility-kurssin. Kerran ehdittiin käydä, ja sitten kurssi peruttiin koronan takia. Pari viikkoa sitten aloitimme kurssin uudelleen, Kerran ehdittiin käydä, viime viikolla osallistujien määrä rajoitettiin yhteen henkilöön per koira. Lapsenlapseni, 11v, ei halunnut mennä kurssille ilman minua. Hänen innostuksensa vuoksi olimme menneet kurssille, kummallakin kerralla.
Nyt mietitään muita mukavia juttuja. Lapsenlapseni ehdotti, että tekisimme retken ulkoilualueelle, Toivotaan hyvää retkisäätä ensi viikonlopuksi.
Koetetaan löytää joka päivään jokin pieni asia, josta tulee hyvä ja iloinen mieli. 🙂
Ensi pyhänä on sekä itsenäisyyspäivä että 2. adventtisunnuntai. Kummallekin päivälle on kirkkovuoden tekstejä tarjolla runsaasti. Alla olevat halusin ottaa tähän.
Kaunis perintö – Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu. (Ps. 16:6)
Mitenköhän usein olenkaan huokaillut itsekseni, perheelle ja ystäville, kuinka kiitollinen olen siitä, että olen saanut syntyä tähän maahan. Vaikka olenkin ihastunut lukuisten maiden nähtävyyksiin, kulttuuritarjontaan, postikorttimaiseen kauneuteen ja ihmisten ystävällisyyteen ja huomaavaisuuteen jne, on aina Suomeen palatessa tullut olo, että tänne kuulun, tämä on rakas kotimaani. Vaikka kuinka viihdyin nuorempana (ennen perheen perustamista) jossain toisessa maassa, en koskaan voinut kuvitella muuttavani pysyvästi pois Suomesta.
Läheisten, perheen ja ystävien, lisäksi on täällä niin paljon ihanaa, josta olen iloinen ja kiitollinen. On rauhaa, on kaunista puhdasta luontoa, metsiä joissa samoilla, erämaajärviä ja -lampia, kallioita, merta. Luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta edellä mainittujen merkitys on itselleni tullut viime vuosina yhä tärkeämmäksi ja rakkaammaksi. Niistä voi ammentaa ihanan yhdistelmän levollisuutta, iloa, innoitusta ja voimaa. Lyhyesti sanottuna hyvää oloa.
Todellakin: ihana maa on tullut osaksemme. 🙂
Ylhäältä tuleva viisaus – Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Esittäköön hän osoitukseksi hyvästä vaelluksesta tekonsa, sävyisästi, niin kuin viisas tekee. Mutta jos teidän sydäntänne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, älkää vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne. Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta, vaan maallista, ihmisistä tulevaa, pahojen henkien viisautta. Sillä siellä, missä kateus ja riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista pahaa. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä. Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat. (Jaak. 3:13–18)
Korkealta tulleessa viisaudessa ei ole katkeruutta eikä kateutta, eikä riitelynhalua. Se haluaa rauhaa ja on lempeää. – Kukapa ei haluaisi elää sellaisessa ilmapiirissä? Minä ainakin haluan. Armahtavaisuutta. Tasapuolisuutta. Aitoutta ja teeskentelemättömyyttä. Eiväthän nuo mitään taivaita hipovia tavoitteita tai toiveita ole; ihan tavallisia, toteutettavissa olevia asioita. Miksiköhän ne kuitenkin joskus tuntuvat niin tavoittamattomilta?
Jumalan Poika tuli opettamaan meille, millaista on elää rauhanrakentajana. Kuinka kovasti meillä onkaan vielä opittavaa Häneltä, joka tuli ylhäältä keskuuteemme, Opettajaksemme.
Valtakunta keskellänne – Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: “Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ‘Se on täällä’, tai: ‘Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.”
Opetuslapsilleen hän sanoi:
”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.” (Luuk. 17:20–24)
Tuossa on mielestäni yksi UT:n sykähdyttävimmistä kohdista: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.
Ja vanhan käännöksen mukaan: “Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ‘Katso, täällä se on’, tahi: ‘Tuolla’; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä”.
Engl. ja saksankiel. kääntäjät ovat kokeneet saman: ‘The kingdom of God is within you’, ‘Das Reich Gottes ist inwendig in euch’.
Salaisuuden kirkkaus – ihmeellinen mysteeri, jonka Paavali halusi julistaa:
‘sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.’ (Kol.1:26-27)
Älkää lähtekö minnekään – Jeesuksen kehotuksen mukainen on myös terveysviranomaisilta ja hallituksen virkamiehiltä tullut kehotus tämän vuoden joulunajan vietolle. Toivotaan, että pysyteltäisiin kotipiirissä ja vältettäisiin vierailuja ja kokoontumisia, jotta koronan leviäminen saataisiin aisoihin.
Miltä tuo kehotus mahtaa tuntua joulupyhinä? Miten monelta löytyy kykyä ja halua noudattaa sitä? Ei mikään helppo kehotus, mutta hyvään lopputulokseen pyrkivä kuitenkin.
Älkää juosko perässä – Jeesuksen sanat saavat miettimään, minkä perässä me juoksemme nyt adventin aikana, ja yleensä elämässä. Ehkä kannattaa välillä pysähtyä kyselemään sitä itseltään. Mikä on minulle todella tärkeää, sellaista mistä en mistään hinnasta haluaisi luopua? Juoksenko/juoksetko jonkin asian perässä vain siksi, että muutkin tekevät niin?
Kristus, Sinä näet, kuinka koetamme täyttää tyhjyyden tunnettamme erilaisin keinoin.
Anna Valosi loistaa meille tähän joulunodotuksen aikaan, joka meistä monesta voi tuntua ankeammalta tai haastavammalta kuin yksikään aiempi.
Kristus meissä – Ole kaikkien kanssa, jotka tuntevat olonsa yksinäisiksi. Anna meidän tuntea Läsnäolosi ja Rakkautesi. Ja se, kuinka me emme ole koskaan yksin, sillä Sinä olet keskellämme, kanssamme ja meissä.
Taivaallinen Kuninkaamme, auta meitä löytämään taivaan valtakunta sisimmästämme. Ja sen mukanaan tuoma Valo ja Rauha.
O magnum mysterium – Morten Lauridsen, Ranskan Radion filharmoniaorkesteri ja kuoro.
Itsenäisyyspäivän tekstit: Ps. 96:11–12, Ps. 16:6, Ps. 96:1–9, Ps. 121, 5. Moos. 8:10–17, Saarn. 9:13–18, Jaak. 3:13–18, Ap.t. 17:24–30, Joh. 8:31–36 ja Matt. 20:25–28.
2. adventtisunnuntain tekstit: Ps. 80:15–20, Ps. 126:3, Jes. 44:6–8, Jaak. 5:7–11 ja Luuk. 17:20–24.