19.5.2020. Uurteet rantakalliossa – kuin kallio olisi vetänyt otsansa huoliryppyyn. Paikalle osunut geologian opiskelija totesi, että tämä on hieno paikka tutkia jääkauden aiheuttamia muodostelmia.
Niinpä, näemme asiat usein siitä vinkkelistä, joka on lähellä omaa tilannetta, kokemusta tai mielenkiintoa. – Olinhan tullut sinne nauttiakseni maisemasta, meri-ilmasta, auringosta, levosta. Kannoinko sisässäni sittenkin huoliryppyjä?

Elävän veden virtoja – Vesi on aikojen kuluessa silitellyt tuonkin rantakallion ja sen uurteet silkinsileiksi.
Suuri Lohduttaja, huuhtoisitko huolten uurtamat otsamme ja sydämemme sileiksi Elävän Veden virroilla, sellaisilla, joista Jeesus puhuu alla olevassa evankeliumissa?

Ensi pyhän teksteistä kaikki tuntuvat tavalla tai toisella puhuvan tähän pandemia-aikaan. Siihen, kuinka jossain kohtaa elämässä tulee vastaan tilanne, jossa huomaa, ettei tästä yksin selviä, ja katse kääntyy jonkin meitä suuremman, viisaamman ja vahvemman puoleen. Hänen, joka sanoo: “Etsikää minun kasvojani”.

Valoni ja apuni – Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin?
Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?
Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää.
Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.
Sydämeni muistaa sinun sanasi: ”Etsikää minun kasvojani.”
Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi!
Älä vihastu, älä torju palvelijaasi, sinä olet aina ollut minun apuni.
Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani! (Ps. 27:1-3, 7-9 )

Daavid, nuori paimenpoika, luotti täysin Jumalan apuun, tilanteessa kuin tilanteessa. Tarjoutuessaan taistelemaan Goljatia vastaan, hän sanoi kuningas Saulille: “Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä.”
Daavid oli aiemmin pelastanut isänsä lampaat karhun sekä leijonan suusta surmaten nämä. Samoin hän voitti Goljatin.
Näissä Daavid käytti harjaantunutta taitoaan käyttää linkoa. Mutta kaikessa hän näki, että Jumala oli auttanut häntä.
Daavid puhui – tai lauloi – jatkuvasti Herralle, Jumalalleen, kertoi pelkonsa, huolensa, murheensa. Mutta myös ylisti ja kiitti Häntä, Auttajaansa.

Pelko väistyy – Kun tämä virukselta suojautumisen tarve alkaa tuntuu, että tuollaisen luottamuksellisen suhteen taivaalliseen Isäänsä voi löytää, kun alkaa kertoa Hänelle mieltä painavista ajatuksistaan ja tunteistaan, ja tilanteestaan.
Vähitellen voi alkaa huomata, kuinka Hän on siinä, läsnä. Vastaus voi tulla vaikkapa levollisuuden tunteena, joka laskeutuu mieleen ja sydämeen. Pelko väistyy, huolet saavat siivet. Kiitollisuus ja ilo kumpuavat sisimmästä.

Elävän veden virrat – Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!
Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.”
Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu. (Joh.7:37-39)

Miten ihana lupaus – kun tulemme Sinun luoksesi, käännämme huomiomme Sinuun, Sinä sammutat janomme, kaipuumme. Luojamme, Sinun Henkesi saa elävän veden virrat kumpuamaan sisällämme.
Se, mikä meissä on jähmettynyt paikoilleen, pohtimaan ja huolehtimaan jotain tiettyä tai monia asioita, saa kyytiä!
Uutta, raikasta ja toivoa tuovaa virtaa sisällemme, mieleemme, sydämeemme. – Kyllä, sitä tarvitsemme, erityisesti näinä aikoina. 

Sinussa on Elämä ja Voima, Kristus. Kiitos, että aina saamme tulla luoksesi, kääntyä puoleesi ja tulla osalliseksi siitä, mitä olet. Sinä annat ilon ja toivon. Kiitos että olet meitä varten. 🙂

You Raise Me Up – BYU Vocal Point (a cappella -lauluyhtye)

“Kun mieli on maassa ja sieluni raskas
kun tulee ongelmia ja sydämeni kantaa taakkaa
silloin olen ääneti, odotan täällä hiljaisuudessa 
kunnes Sinä tulet ja istut jonkin aikaa kanssani
Sinä nostat minut ylös, seisomaan kallioilla
autat minua kulkemaan läpi myrskyisten merien
olen vahva kun olen Sinun hartioillasi
Sinä nostat minut
olemaan enemmän kuin mitä itse voin”

12.5.2020. Ihmisillä on aina ollut tarve olla yhteydessä Jumalaan ja kommunikoida Hänen kanssaan, kaikkina aikoina, kaikissa kulttuureissa. Nyt tämä tarve on maailmanlaajuisesti ajankohtaisempi kuin aikoihin.
Kun hyökkääjää (pienenpientä virusta) ei ole voitu pysäyttää ihmisvoimin, inhimillisellä viisaudella eikä tieteellisin menetelmin, yhä useampi on varmasti kääntynyt ja kääntyy Kaikkivaltiaan puoleen, pyytäen Häneltä apua, varjelusta ja lohdutusta.
Kirkkovuoden ensi pyhän aihe onkin: ‘Sydämen puhetta Jumalan kanssa’.

Jumala on Henki, Hän on kaikkialla, Hän kuulee meitä, olimmepa missä tahansa. Hänen näkee ja kuulee kaiken, universaalisti, kaikenkattavasti. Kaikkialla ilmenevänä ja  läsnä olevana.
Hän tuntee myös meidät jokaisen, ja kuulee meitä jokaista. – Se on minusta paljon ihmeellisempi asia kuin se, että Hän on universaalisesti kaikkinäkevä ja -kuuleva.

Hän hallitsee suvereenisti kaikki kielet ja kaikenlaiset kommunikointitavat. (Nykyisessä digitaalisessa sähköisessä viestinnässä Hän tosin käyttää ihmisiä välikäsinään.)
Hän haluaa puhua meille – vaikkemme sitä aina tiedostaisikaan.

Miten me voimme puhua Jumalan kanssa? Hiljaa tai ääneen, sillä ei ole väliä, sillä Hän kuulee ajatuksemmekin. Meidän on ehkä helpoin kuulla Häntä, kun olemme kahden Hänen kanssaan.

Jeesus vetäytyi usein vuorelle ollakseen kahden taivaallisen Isänsä kanssa. Hiljaisessa rukouksessa, puhuessaan Isän kanssa, hän sai uutta voimaa ja innostusta, ja johdatusta ja neuvoja siihen, miten jatkaa, mitä puhua, mitä tehdä.
Jeesus sanoi: “Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika.” (Joh.5:19)  

Puhumisen vaikeus – Kieli on kummallinen elin: se ei ole aina hallittavissa eikä säädeltävissä oman (tai toisten) mielen mukaiseksi.  Joskus se ei aukea vaikka tahtoisi: kun ei vain saa sanotuksi toiselle sitä mitä haluaisi. Tarkoituksellinen puhumattomuus luo Ihmissuhteessa negatiivista ilmapiiriä.
Joskus taas suusta virtaa liikaakin puhetta, epäolennaista, turhanpäiväistäkin. Rasittavimmillaan se on jatkuvaa tyytymättömyyden ilmaisua – jankutusta ja marmatusta.

Jumala kestää pulputuksemme, tyytymättömyytemme, valituksemme ja jankkaamisemme:  “Etkö nyt vieläkään saa tätä asiaa järjestettyä? Vaikka olen jatkuvasti pyydellyt ja anellut, odottanut vaikka kuinka kauan…!”
Hän kuuntelee meitä rauhallisena, sillä Hän tuntee omat aikataulunsa. Siinä missä me näemme vain tämän hetken, Hänellä on iäisyysperspektiivi.
Vaikkemme heti saisikaan vastausta rukouksiimme, Hänellä on kuitenkin hyvä tahto meitä kohtaan.

Nostan, kannan ja pelastan  – “Kuulkaa te, joita olen joutunut nostamaan ja kantamaan hamasta syntymästänne saakka, äitinne kohdusta asti!
Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.” (Jes.46:3-4)

Taivaallinen Isämme kestää sen, kun kerromme Hänelle jokapäiväisistä asioistamme vaikka kuinka vuolaasti. Hän näkee, kuinka me tarvitsemme sitä, että saamme jutella jollekin, joka ymmärtää ja jonka korvat eivät väsy.
Ajattelen myös, että juttelemalla Hänelle (hiljaa mielessään, tai ääneenkin, jollei se häiritse ympärillä olevia) pidämme yllä yhteyttä taivaalliseen Isäämme ja muistamme että Hän on kanssamme, joka hetki.

Hän ymmärtää myös, jos joskus emme jaksa puhua Hänelle. Jos rukouksemme on hiipunut olemattomiin. Hän on silti läsnä, sillä Hän näkee tilanteemme.
Usein tulee sellainen olo, että Hän ihan odottaa, että saa viettää aikaa kanssamme kahden, ilman sanoja. Vain olla siinä hiljaa. Yhteydessä.

Sydämen puhe – Sydän on niin paljon hienoviritteisempi kuin kielemme. Sydämessämme tunnistamme rehellisen, aidon ja vilpittömän puheen. Samoin sen, jos toinen koettaa syöttää meille palturia.

Sydämessä ovat ja sieltä lähtevät aidot ja rehelliset olemisen ja kokemisen ilmaukset. Sydämessä ovat ne asiat, joiden kanssa sisimmässään tuskailemme ja kamppailemme – peittelemättöminä, vääristelemättöminä, kaunistelemattomina. Siksi ajattelen, että taivaallinen Isämme haluaa, että puhumme Hänelle sydämestä käsin pikemmin kuin mielemme sanelemana.

Ääneen tai hiljaa – Kun sydän puhuu, asiat voivat joskus purkautua voimalla – parahduksena, itkuna, huutonakin: etkö näe, etkö kuule minua? Auta, Jumalani!
Sydämen puhe voi nousta esiin myös hiljaisena kuiskeena tai huokauksena: olen väsynyt… en jaksa ilman Sinua… tarvitsen Sinua, tukeasi, neuvoasi. Sulje minut syliisi. Kanna minua siivilläsi.

Kiitollinen sydän – Sydämessämme ovat myös ne asiat, joiden suhteen meillä on levollinen ja hyvä olo. Sydämestämme kumpuavat kiitos, ylistys ja palvonta.
Rakkaus virtaa siinä molempiin suuntiin. Kiitollinen sydän vetää Jumalan läsnäoloa puoleensa kuin magneetti.

Jumala on aina kuulolla, miten sitten puhummekaan Hänelle – parahtaen, anoen, peloissamme, pettyneenä, katkerana tai vihaisena. Yhtä lailla Hän kuulee tuskaisat vuodatuksemme kuin sen, kun Häntä kiitämme, ylistämme ja palvomme. 

Luojamme näkee sydämeemme, ja tietää siksi, mitä me ihan oikeasti haluamme sanoa Hänelle. Siksi on turhaa koettaa asetella sanoja jotenkin ‘sopivaan muotoon’, tai koettaa kaunistella tai sensuroida ajatuksiaan tai tunteitaan.
Taivaallinen Isämme kyllä kestää kaikki tunteemme. Olemmehan Hänen lapsiaan.

Ilo ja Rauha – Hän haluaa auttaa ja rakastaa meitä niin paljon, että kaikki voisimme löytää Ilon ja Rauhan.
“Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.” (Luuk.2:10)
“Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh.14:27) 

Sydämen asenne on Jumalalle tärkeintä rukouksessa. Siitä kertovat Jeesuksen alla olevan evankeliumin sanat.
Taivaalliselle Isällemme on tärkeintä, että tulemme Hänen eteensä aitoina. Sillä sellaisessa suhteessa Hän haluaa olla meidän kanssamme: rakkaudellisessa suhteessa, jossa ei tarvitse koettaa olla mitään muuta kuin on. Ei parempaa, ei osaavampaa tai taitavampaa.
Eikä Hän halua mitään turhaa nöyristelyäkään.
Hän haluaa, että tulemme Hänen eteensä juuri sellaisena kuin olemme, iloinemme ja murheinemme. Heikkoina hetkinä ja sellaisina hetkinä, jolloin koemme onnen ja onnistumisen tunteita.

Huokauskin riittää – Taivaallinen Isämme ei tarvitse meiltä paljon sanoja. Joskus olen kokenut, että Hän on vastannut jo ennen kuin olen ehtinyt sanoa/rukoilla lauseen loppuun. Joskus taas en saa vastausta, vaikka kuinka monisanaisesti anoen rukoilen.

Me saatamme itse tarvita pitkiä rukouksia, sitä että saamme vuodattaa Hänelle oloamme ja asioitamme. Mutta Jumalalle riittää lyhyt huokauskin, vaikka vain: “Auta” tai “Kiitos”.
Kuten Jeesus toteaa alla olevassa evankeliumikohdassa: “Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään.”

Isä meidän -rukous –  Jeesus opetti ja sanoi:
    ”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
    Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin:
      – Isä meidän, joka olet taivaissa!
      Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
      Tulkoon sinun valtakuntasi.
      Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.
      Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
      Ja anna meille velkamme anteeksi,
      niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.
      Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen,
      vaan päästä meidät pahasta.”   (Matt. 6: 5-13)

(v.1933/38 käännöksen mukaan: ‘ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme’)

Velallisia vai rikkoneita? – Miksiköhän Isä meidän -rukous yleisesti lausutaan sanoilla ‘jotka ovat meitä vastaan rikkoneet? Muissa kielissä käytetään velkaan liittyvää sanaa (tosin ruotsin- ja saksankiel. käännösten käyttämä sana viittaa myös syyllisyyteen).
– No, tämä oli taas tätä johonkin yksityiseen sanaan takertumista…!

Isä meidän -rukous on minusta joka tapauksessa paras rukous kaikista. Se on niin kaikenkattava.
Jotkut raamatunkohdat kuulostavat minusta kauniimmilta ja armollisimmilta toisilla kielillä. Tämä rukous maistuu yhtä makealta (mieluisalta) kaikilla tuntemillani kielillä.

Eräässä vaiheessa minusta tuntui hyvältä kuulla Isä meidän-rukous välillä jollain toisella kielellä rukoiltuna. Siitä oli nim. tullut suomenkielisenä minulle eräänlainen litania, joka vain lausuttiin jotenkin automaattisesti. Minulla ei ollut siihen mitään erityistä suhdetta.
Myöhemmin, kun syvennyin ja eläydyin sen jokaisen lauseen merkitykseen enemmän, suhteeni siihen muuttui; siitä tuli läheinen ja tärkeä.

On iso ero siinä, lausunko rukouksen siksi, että se kuuluu lausua tässä tai tuossa tilanteessa, vai tuonko sen sisältämät asiat Jumalalle avoimin sydämin, tarkoittaen tosissani joka sanaa.  

Jeesuksen antamassa rukousessa on kaikki olennainen:
Ylistys ja kunnioitus Häntä kohtaan.
Se. että pyytää ja toivoo Hänen tahtonsa toteutumista ja ilmentymistä myös täällä Telluksellamme, ei vain taivaissa.
Ja sitä, että me kaikki sen asukkaat tulisimme ravituiksi – niin ruumiimme kuin henkemme.
Ja että saisimme anteeksi virheemme, erehdyksemme ja väärin tekemisemme.
Ja antaisimme myös itse anteeksi lähimmäisillemme.
Ja että Hän varjelisi meitä joutumasta kiusauksiin – millaisessa muodossa paha koettaakin meitä lähestyä saadakseen meistä otteen.

Näinä aikoina moni varmasti rukoilee/huokaa kohdan ‘Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta’ ajatellen tuota pientä virusta, joka on puuttunut elämäämme niin monin tavoin.
Tässä tilanteessa kiusaukset voisivat olla valtiovallan säätämien rajojen rikkomisia. Koronanjälkeisenä aikana ne ovat sitten taas jotain ihan muuta.

Kerran, kun Jeesus oli ollut rukoilemassa, eräs hänen opetuslapsistaan pyysi: “Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiaan. (Luuk.11:1)
Ilman tuota nimeltä mainitsemattoman opetuslapsen pyyntöä meillä ei olisi Jeesuksen antamaa rukousta. Sitä on rukoiltu 2000 v:n ajan, ja yhä rukoillaan ympäri maailmaa.

Rukoile Isääsi salassa – Pandemia eristää meitä toisistamme, rukous yhdistää meidät toisiimme, vaikka rukoilisimmekin omissa kammioissamme.
Jeesuksen sanat ovat kuin suoraan suunnatut tähän koronaeristysaikaan:
“Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.”

Rukoillaan kammioissamme. Voimme myös rukoilla yhdessä ystävien kanssa tahoillamme, vaikka sovittuina aikoina. Tai voimme yhtyä virtuaalisesti striimattuihin jumalanpalvelus- ja rukoustilaisuuksiin.
Rukoillaan Kaikkivaltiasta Isämme, joka tietää, mitä me juuri nyt kipeimmin tarvitsemme.

Andrea Bocelli on ollut 12-vuotiaasta lähtien sokea. Niinpä hän ei nähnyt, kuinka hänen pieni tyttärensä hiipii kesken alla olevan laulun nauhoituksen isänsä luo. Hymy nousee isän huulille ja hän jatkaa laulamistaan.
Videoklipissä näkyy, kuinka hän tytön tullessa hänen luokseen nosti tytön syliinsä. Hän ei ollut lainkaan harmissaan pienestä keskeytyksestä, päin vastoin ilahtui siitä, että tyttö halusi isänsä huomion. Joko videointi eskeytettiin siinä kohtaa ja otettiin uusiksi, tai sitten isä nosti tytön ilmaan laulun päätyttyä. Joka tapauksessa kummallakin oli siinä tavattoman iloinen ja onnellinen olo.  

Se kuvaa tavallaan sitä, kuinka me voimme lähestyä taivaallista Isää luottaen Hänen Rakkauteensa, ja siihen, että vaikka Hänellä olisi juuri jotain tekeillä, Hän kuitenkin nostaa meidät hymyillen syliinsä, siipiensä suojaan, tai miten kukin sen haluaa ajatella. Läsnäoloonsa, Rakkautensa ilmapiiriin. Luottamuksen, lämmön ja levollisuuden ilmapiiriin.  <3 

Con Te Partirò – Andrea Bocelli

6.5.2020 – Odotellessa… – Kevät tekee tuloaan vauhdilla. Voikukkia näkee jo kadunvarsilla. Voi, kukkisivat jo kotipihallakin. Paistettuja voikukannuppuja – nam.

Meillä ja maailmalla odotellaan koronarajoitusten purkuja. Pyydetään päättäjille viisautta ja johdatusta haasteelliseen tehtäväänsä.
Kun on isoja asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa ja joiden ratkeamista voi vain odottaa, voi olla helpottavaa kohdistaa odottelu johonkin pieneen asiaan, jonka tietää tulevan ihan kohta. Kuten esim. lehtiruusukkeen keskelle ilmestyviin voikukannuppuihin… :))

Jeesus rukoili ja sanoi:
    ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
    Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.” (Joh. 17: 6-10)

‘Valitsit maailmasta’ – Nuo sanat veivät ajatukset tosi pitkälle – siihen, kuinka Jumala valitsi maailmasta yhden miehen, muinaisen Kaldean Urissa asuvan; pyysi tätä jättämään maansa ja vaeltamaan sinne, minne Hän matkaa johdattaisi.
Abram ei kinannut vastaan, vaan lähti, perheineen ja karjoineen, kohti tuntematonta. Niin hänestä tuli Abraham (=’monien isä/johtaja’), juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon kantaisä.

Miksi Jumala valitsi kaikista ihmisistä juuri Abramin? Sukujuuriensa lisäksi hänessä oli täytynyt olla aivan erityislaatuisia ominaisuuksia, kuten sittemmin Mooseksessakin.
Oliko Jumala suunnitellut näiden miesten elämäntehtävät jo paljon ennen heidän syntymäänsä, niin kuin Jeesuksen elämäntehtävän?

Vaikka Abrahamilla ja Mooseksella oli ainutlaatuinen suhde Jumalaan, vielä ainutlaatuisempi oli Jeesuksella.
Uskoakseni hän sai jo taivaissa, Isän luona, kuulla maanpäällisen tehtävänsä (sillä tuskin Isä olisi lähettänyt Poikaansa maan päälle kertomatta millaisesta missiosta oli kyse.)

Tietävät ja uskovat – “Nyt he tietävät, että minä olen tullut Sinun luotasi, ja uskovat, että Sinä olet minut lähettänyt.”
Jumalan Poika suostui jättämään taivaallisen kirkkauden näyttääkseen elämällään, opetuksillaan, teoillaan ja ylösnousemuksellaan meille Telluksen asukkaille, millainen on Jumalan Rakkaus, Viisaus ja Voima.

Jeesus sanoi, että hänen seuraajansa tiesivät ja uskoivat, että hän tuli Isän luota, Hänen lähettämänään. He olivat saaneet kulkea Jeesuksen kanssa useamman vuoden. He olivat kuulleet hänen opetuksiaan ja nähneet hänen tekevän ihmeitä. He olivat vakuuttuneet siitä, että Jeesus puhui totuuden taivaallisesta Isästään ja itsestään.

Entä me, Jumalaa enemmän tai vähemmän hapuillen etsivät? Miten etsintämme voisi muuttua tiedoksi ja uskoksi siitä, että Jumala todella lähetti meille Poikansa ja että Hän tuli, oli ja on luonamme? Että Hän kulkee kanssamme, hyvinä ja vaikeina aikoina. Joka askeleella.
Voisimmeko, uskaltaisimmeko luottaa siihen, vaikkemme näkisikään tai kuulisikaan Häntä kuten opetuslapset? Itse emme ehkä voisikaan. Mutta Jumala voi, ja Hänen tahtonsa on, että me kaikki tulisimme tuntemaan Hänet ja Hänen Rakkautensa.
Ja koska Hänen Henkensä voima vaikuttaa meissä… me voimme.

Jumalan koko täyteys – ‘Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.
Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon.
Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella.’ (Ef.3:16-20) 

Kaikki, kaiken, kaikki… – Jeesus sanoi rukouksessa Isälleen:
“…kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut Sinulta.”
“Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille…”
“Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.”
Jeesus antoi kaiken, mitä hän oli Isältä välitettäväksi saanut. Hän antoi kaikkensa, itsensä kokonaan meille, meidän vuoksemme, meidän hyväksemme…

Jeesuksen uskollisuus Isäänsä kohtaan kaikessa, aivan kaikessa, koskettaa syvälle sydämeen. Kunpa voisi olla edes hitunen tuonlaatuista uskollisuutta taivaallista Isää kohtaan…
Vaan miten helposti maalliset huolet tahtovatkaan viedä huomion ihan toisaalle, pois Hänestä ja siitä, mitä Hänessä pysyminen voisi saada aikaan olemuksessamme, elämässämme, elinpiirissämme ja vielä laajemminkin…

Jumala ei ole kaukana – kuten Paavali kertoi Ateenassa epikurolaisille ja stoalaisille filosofeille:
“… Hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: ‘Me olemme myös hänen sukuaan’.” (Apt.17:27-28)

Hänessä me elämme –  “Jumala ei ole kaukana yhdestäkään meistä: Hänessä me elämme, liikumme ja olemme.” – Miten ihanat sanat!
Miten me sitten voimme elää huomattavan osan elämästämme tiedostamatta tätä laisinkaan?

Jumala ei ravistellut epikurolaisia sanoen, että hei, ettekö huomaa: tässä Minä Olen, Minä todella Olen!
Hän lähetti Poikansa, ja tämä vuorostaan lähetti Paavalin (kuten oli lähettänyt nekin opetuslapsensa, jotka olivat seuranneet häntä usean vuoden ajan).
‘Muutamat uskoivat, mitä Paavali puhui Jumalasta ja Jeesuksesta’ (t.  tulivat uskoon, kuten v:n 1992 suomennos asian ilmaisee). (Apt.17:34)    

Nykyään monet saavat kuulla Jumalan ja Jeesuksen todellisesta olemuksesta Internetin kautta. Tänä ja koronanjälkeisenä aikana netin merkitys myös uskonasioiden tiedonvälittäjänä korostuu entisestään. 

Internetissä on monia kertomuksia siitä, kuinka Jeesus on ilmestynyt ei-kristityille. Kokemus on ollut heille niin voimakas, että he ovat vakuuttuneet, ja heistä on tullut Kristukseen uskovia.

Joku (muistaakseni ent. hindu) kertoi lukeneensa Johanneksen evankeliumia ja tulleensa  sitä lukiessaan niin vahvasti kosketetuksi että hän tuli vakuuttuneiksi, että se on Jumalan ilmoitus itsestään. Pyhä Henki vaikutti hänessä vahvasti.

Monet älyllisesti asioita käsittelevät juutalaiset ja muslimit ovat tutkineet ja vertailleet Vanhaa ja Uutta Testamenttia järjestelmällisesti, haluten selvittää itselleen Jumalan totuutta. Löytöjensä perusteella he ovat vakuuttuneet ja tulleet uskoon; ja kertovat siitä rohkeasti netissä, omilla kasvoillaan ja nimillään.

Netissä on myös lukematon määrä ihmisten kertomuksia siitä, kuinka he ovat kokeneet Jumalan lohduttaneen ja rohkaisseen heitä vaikeana aikana tai hetkenä.
Enpä yhtään ihmettelisi, jos tämän koronakriisin jälkeen tulisi vaikka kuinka paljon lisää tällaisia kertomuksia. 🙂

Jeesuksen nauravat kasvot – Usein puhutaan siitä, kuinka Jumalan voi nähdä ja kuulla luonnossa – tuulen huminassa, lehtien havinassa, puron solinassa, auringonlaskussa jne.
Harvoin kuulee jonkun kertovan nähneensä ylösnousseen Kristuksen.
Käteeni osui Markus Korhosen (Missiomaailma-lehdessä) kirjoittama lyhyt artikkeli. (Markus ja Marjaana Korhosen missio on auttaa monissa köyhissä maissa eläviä ja kertoa hyvästä, rakastavasta Jumalasta.)   
Markus kirjoittaa, että hän tietää, miltä Jeesuksen kasvot näyttävät, “sillä olen nähnyt ne muutamia kertoja elämäni aikana. Juuri ennen pääsiäistä näin Jeesuksen nauravat kasvot parantumisihmeen kokeneen tyttäreni Helmin kasvoissa lastensairaalan edessä.”

Jumala vastaa kaipuuseemme. Hän haluaa ilmoittaa – tavalla tai toisella – olemassaolonsa ja läsnäolonsa elämässämme, jotta sydämemme löytäisi ilon, rauhan, lohdutuksen ja turvallisen olon.

Kun mieli välillä harhailee omia polkujaan, voimme onneksi aina, yhä uudestaan palauttaa ajatuksemme taivaalliseen Isäämme ja muistaa: Hänen luonaan, Hänen läsnäolossaan, on Rauha, Levollisuus, Ilo ja Luottamus.

Vastaanotettu puhe– “…minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan.”  – Tuon Jeesus sanoi varmaan lohdullisella mielellä; hänen missionsa vaikein vaihe oli lähellä.
Nyt Kristus on ylösnousseena kanssamme. Hän näkee, millaisissa tilanteissa olemme ja elämme.

Mitä Kristus haluaisi puhua meille juuri nyt, tänä koettelevana aikana? Millä tavoin Hän haluaisi meitä lohduttaa ja rohkaista? Eikö juuri nyt olekin hyvä ja oikea aika kääntyä Hänen puoleensa, kertoa Hänelle niistä asioista, jotka askarruttavat ja painavat mieltä ja sydäntä? Puhua ja rukoilla. Niin kuin Jeesus puhui Isänsä kanssa, ja rukoili että Hän varjelisi meitä, lapsiaan.   

Niin kuin äiti lohduttaa lastaan – Alla olevalla Perherukous- videolla tuodaan esiin se, kuinka Jumala on ilmoittanut meille, että Hän haluaa osoittaa meille lapsilleen sekä isällistä että äidillistä huolenpitoa. Minusta se on loogista: onhan meidät – sekä miehet että naiset – luotu Hänen kuvakseen. Ja sitä, mitä me ihmiset – vanhempina ja vanhempiemme lapsina – olemme ilmentäneet ja ilmennämme puutteellisina, sitä Hän haluaa ilmentää täydellisenä. Täydellisenä Rakkautena. Hän haluaa hoitaa, ravita ja täyttää meidät Rakkaudellaan. Sillä, kuten 1. Johanneksen kirje toteaa: Jumala on Rakkaus (1.Joh.4:8).

Perherukous – Kati ja Topi Kaaresoja tyttärineen 

‘Sillä näin sanoo Herra: Minä ohjaan hänen tykönsä rauhan niinkuin virran ja kansojen kunnian niin kuin tulvajoen. Ja te saatte imeä, kainalossa teitä kannetaan, ja polvilla pitäen teitä hyväillään.
Niin kuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä, ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen.’ (Jes. 66: 12-13)

(Vuoden 1992 käännöksen mukaan: Näin sanoo Herra: — Katso, minä ohjaan Siioniin rauhan kuin virran. Kuin uomastaan tulvivan puron minä käännän sen luo kansojen rikkaudet. Sen imeväisiä kannetaan sylissä ja keinutellaan polvien päällä.
Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan, Jerusalemin onni antaa teille täyden lohdun.)

Muut tekstit: Ps. 98: 2-9, Jes. 32: 15-20 ja Room. 8: 9-11.

Ps. Ihan mahdotonta tämä. Taas oli venynyt tämä viime viikolla aloitettu bloggaus niin pitkäksi, että piti pyyhkiä pois kolmasosa. Ei mitään tolkkua! Tästä eteenpäin koetan taas parhaani mukaan harjoitella lyhyttä ja ytimekästä bloggaamista!