Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2022

Ylösnousseen todistajia

23.4.2022. Haravoin lumen alta paljastunutta maata sitä mukaa kuin hanget sulavat. On aina yhtä sykähdyttävä kokemus, kun kuihtuneen lehtikerroksen alta löytyy heleänvihreitä versoja: kohmeisesta maasta nousee uusi elämä. 🙂 

Pandemiatilanteen ollessa kurjimmillaan eräs kylässämme asuva äiti alkoi maalata lapsensa kanssa kiviä, joihin he kirjoittivat rohkaisevia ja kannustavia lauseita ja laulunsanoja. Näitä he laittoivat kävelytien varrella olevalle aidalle. Toiset ottivat ideasta kopin, ja lopulta maalattuja kiviä oli koko kadunvarren mittainen aita täynnä.
Nuo kivet todistivat omalla tavallaan kaikkia yhdistävää kokemusta: päiväkodit, koulut, päiväkodit ja työpaikat suljettuina, eläminen ja oleminen tapahtui kotona. Mietittiin, miten kauan tätä jatkuisi. Kivet teksteineen toivat ohikulkijoille rohkaisua, iloa ja lohdutusta.   

Hyvyyden voima – Nyt, sotauutisten täyttäessä mieliä ja sydämiä, tuntuu että taas tarvitaan rohkaisevaa, iloa ja lohdutusta tarjoavaa sanomaa. Kristukseen uskoville – ja ehkä muillekin – Hänen ylösnousemuksensa on sellainen sanoma. Elämä voittaa kuoleman.  Lopulta Hyvyyden voima voittaa pahan vallan, kuten Dietrich Bonhoeffer toteaa v.1944 kirjoittamassa runossaan.
Siitä sovitettu virsi soi tänä aamuna herätessä mielessäni.

Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme. Hän itse meille rauhan valmistaa.
Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa. Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!
Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin.

(suom. Anna-Maija Raittila)

menevii ja tulevii – kuka niitä murehtii

Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, hän kuulee hartaan pyyntöni.
Kun huudan häntä avuksi, hän kuuntelee minua.
Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni, tuonelan kauhut ahdistivat minua,
minut valtasi tuska ja murhe.
Silloin minä huusin Herran nimeä: ”Herra! Pelasta minut!”
Herra on oikeamielinen ja laupias, meidän Jumalamme on armollinen.
Herra on avuttomien suojelija.
Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni.
Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen.
Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä,
ei antanut jalkani astua harhaan.
Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa.  (Ps. 116:1–9)

Merkillistä kuinka psalmitekstejä on helmikuun lopulta lähtien alkanut lukea eri tavoin kuin ennen. Niistä on tullut enemminkin rukouksia sodan vuoksi kärsivien ja maataan puolustavien  puolesta, siinä missä ne aiemmin puhuttelivat enemmän henkilökohtaisella tasolla. ”Herra! Pelasta heidät!”
Vaikka kyllä on kohtia, jotka osuvat omaankin tarpeeseen. ‘Minut valtaa tuska ja murhe’ usein lukiessani liikaa uutisia. ‘Kun voimani uupuivat, Hän tuli avukseni.’
Toki joudun itsekin huolehtimaan jaksamisestani. Säännöstelen uutisten lukemista, liikun paljon ulkona. pyrin tekemään hyvää mieltä tuovia asioita.   

juttui joista todella tykkää, ku pidän kii siitä mikä hymyilyttää

Pelastajan todistajia – Minun todistajani, sanoo Herra, olette te
– Israel, sinä jonka olen valinnut palvelijakseni –
ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen.
Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule.
Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä.
Minä olen puhunut, minä olen pelastanut,
olen ilmaissut teille tahtoni, minä itse, ei kukaan muu.
Te olette minun todistajani, sanoo Herra. (Jes. 43:10–12)

Jumala puhui profeetta Jesajan kautta israelilaisille. Mutta yhtä hyvin nuo sanat ovat suunnatut meille kaikille, jotka uskomme että Kristus nousi kuolleista, että Hän elää ja että Hän on Vapahtajamme.
Kehotusteidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen’ on suunnattu myös meille. Ehkä maailman epävakaa tilanne ja hyökkäyssota on saanut yhä useamman huomaamaan, että ne asiat, jotka ennen ovat tuntuneet turvallisuuden tunteen takeina, eivät niin itsestään selvästi enää olekaan sitä.   

Ehkä yhä useampi alkaa näinä aikoina kääntyä Kaikkivaltiaan puoleen, rukoillen, pyytäen apua Häneltä, joka sanoo, että ainoastaan Hän on Pelastaja.

Hiljaisen viikon alussa rukoillessani tuli ajatus, että nyt meitä rauhan puolesta rukoilijoita  kutsutaan olemaan rukoustaistelijoita. Olin kyllä kuullut tuon sanan ‘rukoustaistelija’ aiemmin, mutten ollut koskaan tuntenut sitä itselleni sopivaksi tai luontevaksi. Nyt, kun ajatus tuli sisältäpäin, se tuntui kuitenkin henkilökohtaiselta kutsulta tai kehotukselta.

Ekumeeninen rukoushetki rauhan puolesta- 2. pääsiäispäivänä Hgin tuomiokirkon portailla rukoiltiin Ukrainan ja maailman rauhan puolesta. Mukana oli eri kirkkokuntien (ortodoksisen, katolisen, metodisti- ja ev.lut. kirkon) edustajia. Ja ukrainalaissyntyinen adventistikirkon pappi rukoili ukrainankielisen rukouksen.

Taisteleva rukous – Tuomasyhteisön pappi Kati Pirttimaa sanoi, että “kristilliseen uskoon kuuluu taisteleva rukous. Se on sitä rukousta, jossa sanoin ja teoin teemme työtä rauhan, oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden puolesta.”
Hän totesi, että “on mahtavan upeaa nähdä, kuinka rukous ja mielenosoitus voivat liittyä toisiinsa näin upealla tavalla. Tämä on taistelevaa rukousta. – Taistellaan ja rukoillaan yhdessä.” 

(Hätkähdin kuullessani nuo sanat taistelevasta rukouksesta. Olivat kuin vahvistus sille, mitä oli  minulle edellisellä viikolla tullut kehotuksen kaltaisena ajatuksena rukoustaistelijoina olemisesta. )

Emerituspiispa Eero Huovinen luki keskiaikaisen rauhan rukouksen virren 586 sanoin: 
“‘Jumala, meille armossa suo rauha aikoinamme. Ei kukaan toinen turvata voi rauhaa maailmamme.
Sen teet vain sinä, Herra.’
Tänään rukoilemme, että Kaikkivaltias Jumala kääntäisi kaikkien ihmisten sydämet pois vihasta, rauhaan ja rakkauteen. Tänään rukoilemme Ukrainan kansan puolesta. Rukoilemme sen puolesta, että meidän sydämemme avautuisivat auttamaan.
Kaikkivaltias ja armollinen Jumala siunatkoon Ukrainan kansaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.”  

Ukrainan Suomen-suurlähettiläs Olga Dibrova piti vahvan puheen. Hän sanoi mm. että
“Tässä sodassa sekä Jumala että paha tuovat itsensä ilmi (reveal). Ja heti ensimmäisistä päivistä lähtien oli ilmeistä, että Jumala on Ukrainan puolella, niin monien ihmeiden kautta, joita on jo tapahtunut ja joita tulee tapahtumaan. Tässä sodassa on mahdotonta pysyä puolueettomana, ja jokaisen tulisi päättää, onko Jumalan vai pahan puolella.
Ukrainan voitto tulee olemaan Euroopan ja sivistyneen maailman yhteinen voitto.
Sota paljasti hirvittäviä asioita, mutta se tarjosi myös mahdollisuuksia meille elää yhteisymmärryksessä (in agreement) ja turvallisemmalla planeetalla, mahdollisuuksia olla hyvän puolella, ilmaista hyvät sydämemme, ja ihmiskunnan kypsyyttä, joka ilmenee siinä, että se on hyvän puolella.” 
Ja että “olemme kaikki yhtä perhettä.”

Mielen muutosta ja sydämen kääntymystä – Katolinen kirkkoherra Rafal Czernia suuntasi rukouksensa hyökkäyssotaa toteuttavan maan johtajiin ja kansaan:     
“Rukoilemme Venäjän johtajille ja koko kansalle mielen muutosta ja sydämen kääntymystä, jotta he välittömästi lopettaisivat järjettömän hyökkäyssodan Ukrainaan. Käännymme kaikkien niiden puoleen, joilla on poliittista valtaa, että he tekisivät vakavan omantunnon tutkiskelun Jumalan edessä. Sillä Hän on rauhan, ei sodan Jumala. Hän on kaikkien Isä, ei vain joidenkin.
Pyydämme pidättäytymään jokaisesta toimesta, joka lisäisi kansan kärsimystä, loisi epävakautta kansojen rinnakkaiselolle ja häpäisisi kansainvälistä oikeutta.
Se joka aloittaa sodan, unohtaa ihmiskunnan. Hän ei pidä lähtökohtanaan ihmisiä, eikä näe heidän konkreettista elämäänsä, vaan kaiken muun edelle hän asettaa oman etunsa ja valtansa. Hän luottaa aseiden paholaismaiseen ja kieroutuneeseen logiikkaan. Hän hätääntyy tavallisista ihmisistä, jotka haluavat rauhaa ja jotka ovat jokaisen konfliktin todellisia uhreja.
Vetoamme sodan lopettamiseksi. Jumalan nimessä kuultakoon kärsivien huuto, ja lopetettakoon pommitukset ja hyökkäykset. Jumalan nimessä pyydämme: lopettakaa tämä joukkomurha.
Jumala, Sinä osoitat armahtavaisuutesi ja voimasi taltuttamalla sodat ja lannistamalla vallanhimoiset.
Lohduta meitä, ja karkota väkivalta maailmasta, niin että meitä kaikkia voitaisiin kutsua Sinun lapsiksesi. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme kautta. Aamen.”

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jumalan Poika Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme.
Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?
Hän, Jeesus Kristus, on tullut veden ja veren kautta – ei ainoastaan veden, vaan veden ja veren. Ja Henki on todistaja, sillä Henki on totuus. Todistajia on näin kolme: Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme todistavat yhtäpitävästi.
Hyväksymmehän me ihmistenkin todistuksen, ja Jumalan todistus on paljon painavampi. Tämä on Jumalan todistus: hän on todistanut Pojastaan. Jokaisella, joka uskoo Jumalan Poikaan, on tämä todistus sisimmässään. Mutta jokainen, joka ei Jumalan todistusta usko, tekee hänestä valehtelijan, hän kun ei usko itse Jumalaa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää. (1. Joh. 5:4–12)

Jos olisin lintu ja sinä olisit tuuli, voisin levittää siivet, antaa kantaa. Sinä olet tuuli ja minä olen lintu, toivon ruusuja ja puhurituulta

Rauha teille – Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”
Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: ”Me näimme Herran.” Mutta Tuomas sanoi: ”En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.”
Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.  (Joh. 20:19–31)

Ylösnoussut Kristus, auta meitä ymmärtämään, miten tahdot meidän kulloinkin toimivan. Johdata, siunaa ja varjele meitä. Anna meille Sinun Rauhasi. Kiitos että olet kanssamme, joka päivä, joka hetki. Aamen. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kristus on ylösnoussut!

17.4,2022. Yli lentävät valkeat joutsenet, vähän eksyneen oloisena pörräävä kimalainen, keveästi lehahteleva sitruunaperhonen, lehtien lomasta esiin työntyvät sinivuokot… nämä  kevään tulon varmat merkit ovat kuluneella viikolla tuoneet iloa meikäläiselle.
Tänä Pääsiäisenä huomaan kaipaavani erityisesti ilonaiheita. – Ja kyllähän niitä riittää. Ulos kun lähtee, kuuntelee, katselee ja ihmettelee. Keskellä kaupunkiakin voi nauttia lintujen liverryksestä puistojen vihertymistä odotellessa. (Pohjoisemmassa tosin saa vielä jonkin aikaa odotella kevään tuloa.)
Kevät – täynnä elämän ihmeitä! 🙂

Pääsiäissunnuntain psalmitekstissäkin riemu raikuu: 

Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu raikuu pelastettujen majoilta:
Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme. Herran käsi on voimallinen!
Minä en kuole, vaan elän ja kerron Herran teoista.
Hän kyllä kuritti minua mutta ei antanut kuoleman valtaan.
Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.
Tämä on Herran portti, josta vanhurskaat saavat käydä.
Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua ja pelastit minut.
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä. Ps. 118:15–23 

Hyvyys voittaa – Eilisessä uutishaastattelussa arkkipiispa Tapio Luomalta kysyttiin, mihin meidän pitäisi nyt tänä surun vuotena uskoa Pääsiäisen ylösnousemuksesta ja siitä, että kuolemaa ei ole, kun olemme nähneet sitä niin paljon näinä aikoina. 
Tapio Luoma vastasi, että “jos ajattelee mitä kaikkea sisältyy Pääsiäistä edeltävän hiljaisen viikon tapahtumiin ja pääsiäissunnuntaihin, niin sehän sisältää koko ihmiselämän kirjon.  Raadollisimmillaan väkivaltaa, julmuutta, kieltämistä, pettämistä. Ja toisaalta valtavaa inhimillistä lämpöä, rinnalle tulemista, taakkojen kantamista. Pitkäperjantain koittaessa ihmiset ajattelivat, että näinkö tämä nyt loppui: väkivalta voitti, pimeys sai ikään kuin kaiken valtaansa. Mutta Pääsiäisessä aina on mukana se, että sittenkään pahuus ei saa valtaa, hyvyys voittaa. Jumalan hyvyyteen ja voimaan luottamusta mekin nyt tarvitsemme.”  

Hallelujasäe
Kuolema on nielty ja voitto saatu. Kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! (1. Kor. 15:54,57)

Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:
– Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.
    Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt.
    Olenhan apostoleista vähäisin enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani.
Näin me siis julistamme, minä niin kuin hekin, ja näin te myös olette uskoneet. (1. Kor. 15:1–11) 

Jumalan armo voimana – Paavali kirjoitti korinttilaisille olevansa apostoleista vähäisin. Hänhän oli kiihkeä Jeesuksen seuraajien vainooja, kunnes ylösnoussut Kristus ilmestyi hänelle niin voimakkaalla tavalla, että Paavali – tuolloin Saul – sokeutui 3 päiväksi. Tuo ilmestys oli niin vahva, että hän ryhtyi ylösnousseen Jeesuksen seuraajaksi ja hänen opetustensa ja tekojensa julistajaksi. Hänestä tuli yksi aikansa merkittävimmistä kristittyjen johtohahmoista. 

Jumalan rakkauden sanoma – Kun haastattelija kysyi ev.lut. kirkon johtajalta tämän näkemystä Venäjän ortodoksikirkon johtajan, patriarkka Kirillin puheista hyökkäyssodan oikeutuksesta, Tapio Luoma vastasi, ettei muista elämänsä aikana koskaan kuulleen kirkonjohtajan perustelevan oman maansa hyökkäyssotaa uskonnollisella retoriikalla. 
“Tilanne, jossa uskonnollisuus nivotaan yhteen nationalismin ja imperialistisen ajatustavan kanssa, on ehdottomasti väärin, eikä se ole kristillisen uskon ja opin mukaista”. arkkipiispa Luoma sanoi. 
Kun puhe siirtyi Raamatun eri tulkintoihin, hän totesi, että “Raamatulla ei saa nujertaa ihmistä, vaan nostaa ja auttaa elämässä eteenpäin. Tehtävämme on vakuuttaa ihmisille Jumalan rakkautta.” 

Tuoksuöljyt ja tyhjä hauta – Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.
    Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut. (Luuk. 24:1–12)

Kaksi sädehtivän kirkkaisiin vaatteisiin pukeutunutta miestä ilmestyi yhtäkkiä Jeesuksen haudalle tulleille naisille. Näin naiset ilmeisesti kuvailivat heitä apostoleille. Eivät enkeleinä, vaan miehinä. Jos heitä olisi ollut vain yksi, olisiko silloin herännyt kysymys, olisiko kyseessä kuitenkin voinut olla Jeesus ylösnousemusruumiissaan?

Jumalan sanansaattajat – Apostolien teoissa mainitaan myös kaksi valkopukuista miestä:
Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: “Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.” (Apt.1:10-11
)

Johanneksen evankeliumi kertoo tapahtumat haudan luona Magdalan Marian kokemana: Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. 
hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: “Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.”  (Joh.20:1-2)

Kaksi valkopukuista enkeliä – Pietarin ja Johanneksen riennettyä katsomaan tyhjää hautaa ja palattua hämmentyneinä takaisin majapaikkaansa Magdalan Maria jäi haudan luo itkemään. Ja kurkistaessaan uudelleen sisälle hautaan hän näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. murheissaan Enkelit sanoivat hänelle: “Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: “Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” (Joh.20:11-13)
Näin sanottuaan Maria kääntyi ja näki Jeesuksen. Maria ei kuitenkaan tunnistanut ylösnoussutta Jeesusta, vaan luuli häntä ensin puutarhuriksi. Vasta kun Jeesus puhutteli häntä hänen omalla nimellään, hän tunnisti Opettajansa. “Rabbuuni”, Maria huudahti. (rabbuuni = hepreaksi ‘opettajani’)   

Mietin miten usein me mahdammekaan kohdata ylösnousseen Kristuksen tunnistamatta Häntä. Monissako kohtaamisissa Hän on ollut läsnä huomaamattamme? 
Mitä jos tänä Pääsiäisen aikana (joka jatkuu aina Helluntaihin saakka) yrittäisin aivan erityisesti istuutua odottamaan, kuuntelemaan josko Hän puhuisi minulle, kutsuisi nimeltä.
Kaipaan kuulla Hänen ääntään. Haluan kuulla, mihin Opettajani kehottaa minua tänä erikoisena aikana, jota nyt elämme. Miten Hän haluaa minussa toimia, miten ja mihin johdattaa.

Sillä uskon, että Hän haluaa johdattaa meitä jokaista, kunhan annamme Hänelle siihen mahdollisuuden ja olemme kuulolla.  Se edellyttää pysähtymistä ja hiljentymistä, erityisesti tänä aikana, jolloin niin monenlaiset, toisella tavalla syvästi koskettavat asiat pyrkivät valtaamaan kaiken huomiomme. 

Ylösnoussut Kristus, auta meitä havaitsemaan läsnäolosi elämässämme. Auta meitä kuulemaan johdatustasi, Jotta osaisimme olla Sinun oppilainasi sillä tavoin, kuin Sinä meiltä itse kultakin odotat ja toivot.
Anna Hyvyyden, Valon ja Rauhan voittaa. Anna Sinun Rauhasi laskeutua sydämiimme ja maailmaan. Kiitos että olet kaikkien kärsivien kanssa. Suojele ja varjele kaikkia uhan keskellä olevia ja eläviä.  Kiitos että olet kanssamme.   💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Et ResurrexitJ.S. Bach

Pääsiäissunnuntain tekstinä on lisäksi Hoos. 6:1–3.

Kristus on ylösnoussut, totisesti, ylösnoussut!
Hyvää Pääsiäistä!

Kiirastorstaina

14.4.2022. Olin jo laittanut pääsiäistekstejä blogiluonnokseen kun tuli eilen mieleen katsoa  kiirastorstain tekstit. Niissä on sellaista rohkaisevaa henkeä, että teki mieli laittaa ne tähän, ihan sellaisenaan, kommentoimatta,

Suuret ovat Herran teot!
Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.
Mahtavat ja ihmeelliset ovat hänen työnsä,
iäti pysyy hänen vanhurskas valtansa,
iäti muistettavia ovat ihmeet, jotka hän on tehnyt.
Anteeksiantava ja laupias on Herra!
Hän ravitsee ne, jotka häntä pelkäävät,
hän muistaa liittonsa ikuisesti.  (Ps. 111:2–5)

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herra vapautti kansansa, hän sääti liittonsa ikuiseksi.
Kaikukoon Herran ylistys ajasta aikaan!  (Ps. 111:9–10)

Tällä vuorella Herra Sebaot valmistaa pidot kaikille kansoille,
herkkuruokien aterian, valioviinien juhlan:
ydinrasvalla maustettuja herkkuja, kypsiä, kirkkaaksi seestettyjä viinejä.
Tällä vuorella hän repäisee pois verhon, verhon kaikkien kansojen yltä,
vaatteen joka on levitetty niiden ylle. Kuolema on nielty ainiaaksi.
Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet
ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä kaikkialla maan päällä. 
Näin on Herra puhunut. Sinä päivänä sanotaan:
”Tämä on meidän Jumalamme! Häneen me panimme toivomme, ja hän pelasti meidät.
Tämä on Herra, häneen me kiinnitämme toivomme,
iloitkaamme ja riemuitkaamme! Hän pelastaa meidät.
Herran käsi suojaa tätä vuorta.” (Jes. 25:6–10)

Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja. Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat.  (Ap. t. 2:42–47)

Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa. Hän sanoi heille: ”Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa.” Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.”
Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. Mutta tälle samalle pöydälle ojentaa yhdessä minun kanssani kätensä myös minun kavaltajani. Ihmisen Poika lähtee täältä juuri niin kuin hänen on määrä lähteä, mutta voi sitä, josta tulee hänen kavaltajansa!” (Luuk. 22:14–22)

Jeesus istui opetuslastensa kanssa pääsiäisaterialla. Vaikka Jeesus oli kertonut heille monesti, mitä oli edessä, he eivät sitä pystyneet käsittämään. Tuo ateria oli erilainen kuin heidän aikaisemmin viettämänsä pääsiäisateriat. Jeesus pesi heidän jalkansa ja puhui heille toisten palvelemisesta. Sanoi että oli antanut heille/meille esimerkin: olkaa tekin toisten palvelijoita.

Ehtoollinen – Jeesus asetti aterialla myös ehtoollisen, sanoen hätkähdyttävät sanat: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.”
Nostivatko nuo sanat opetuslasten mieleen ne useammat kerrat, jolloin Jeesus oli kertonut heille, että hänet surmattaisiin? 

Jollei, niin Jeesuksen toteamus kavaltajasta sai varmaan viimeistään vilunväreet kulkemaan pitkin oppilaiden selkäpiitä. Voin kuvitella että he jähmettyivät henkeään pidätellen seuraamaan, kuka heistä ojentaisi kätensä kastaakseen leipänsä öljykulhoon samanaikaisesti Jeesuksen kanssa. Kuka meistä voisi kavaltaa Mestarimme? Ja miksi ihmeessä?

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kuluneella viikolla presidentti Zelenskyi ehdotti vankienvaihtoa: he luovuttaisivat Venäjän hyväksi toimineen ukrainal. oligarkki- poliitikon, Putinin läheisen liittolaisen ja ystävän (Putin on hänen tyttärensä kummisetä). Vaihtaisivat panttivangin Ukrainaa puolustaneisiin. “Te saisitte oman miehenne, me saisimme omat poikamme ja tyttäremme”, Zelenskyi ehdotti. Venäjä ei suostunut; ei halunnut maansa pettänyttä.      

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Pääsiäistä vietetään juutalaisten traditiossa muistoksi siitä, kuinka Jumala vapautti kansan Egyptin orjuudesta ja johdatti heidät luvattuun maahan. Heistä vain osa on tiedostanut, että Messias, jota he odottavat, itse asiassa tuli heidän keskuuteensa jo 2000 v. sitten. Ja että hän ristiinnaulitsemisensa jälkeen nousi kuolleista. Ja että hänen kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan oli ja on suuri merkitys kaikille kansoille, koko ihmiskunnalle.

Jeesuksen lausumat Ehtoollisen asetussanat kertoivat jotain siitä vapaudesta, joka seuraisi  hänen ristiinnaulitsemistaan, sitä, että hänen ruumiinsa murrettaisiin ja verensä vuodatettaisiin ristillä: “teidän puolestanne.”
Matteuksen evankeliumi on kirjannut Jeesuksen sanat näin: “Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” (Matt. 26:28)

Uusi liitto Ehtoollisen asetussanoissa Jeesus antaa myös ihmeellisen lupauksen: ehtoollismalja on uusi liitto hänen veressään.

– Voi että tätä juttua alkoi taas tulla… minunhan piti vain laittaa tähän pelkät kiirastorstain tekstit!
Mutta nyt alan valmistautua Kiirastorstain viettoon, muistaen Vapahtajaamme, miettien miten Hän istui oppilaidensa kanssa aterialla, mitä Hän puhui heille. Ja mitä siitä kaikesta seurasi.
Pitäen mielessä, että vaikka vaikeat päivät olivat edessä, niitä seurasi – jo 3. päivänä – ilo ja riemu. Ylösnousemus!  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Tässä linkki kauniiseen ukrainalaiseen ortodoksilaishymniin, ehkä jumalanpalveluksessa äänitetystä, koska siinä lausutaan myös liturgiaa.

Ps. Tällaisen selityksen huomasin videon alla:
Херувимська пісня (Іже Херувими). Хор Унівської Свято-Успенської Лаври. Cherubic hymn. Ukrainian church chant (Orthodox / Greek-Catholic). Cherubic hymn is sang during the Divine Liturgy. Its is one of the most exalting and sacred moments of Sunday service.

Kerubi-hymni, ukrainalaisen (ortodoksilais- katolisen) kirkon hymni. Kerubi-hymniä lauletaan Jumalallisessa Liturgiassa. Se on sunnuntaipalveluksen hartaimpia (ylistävimpiä, ylevöittävimpiä) ja pyhimpiä hetkiä.

Tuo selitti sen valtavan pyhyyden tunteen, joka välittyi tuota laulua kuunnellessa. 
(Pyhäpäivä ei osunut oikeaan, mutta eipä tuo haittaa. Itse voisin kuunnella tuota hymniä aina kaivatessani mielen, sielun ja hengen suuntautumista kohti Pyhää, kohti Jumalaa, Kristusta, Pyhää Henkeä). 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Hyvää kiirastorstaita!

Hän julistaa kansalle rauhaa

10. 4.2022. Kirkkovuosikäsikirjasta: Palmusunnuntain nimi dominica palmarum viittaa Jeesuksen ratsastukseen Jerusalemiin, jolloin ihmiset heittivät palmunoksia hänen kulkutielleen. Tämän muistelemiseen on liittynyt tapa tuoda kirkkoihin palmunoksia ja niistä tehtyjä koristeita. Niitä on myös kannettu palmusunnuntain kulkueissa. Pohjoisemmissa maissa on palmunoksien sijasta käytetty pajunoksia.

Palmunoksista – tai meillä siis pajunkissoista – tuli toivon ja voiton vertauskuvia. Minäkin hain pajunkissoja, ajatellen Jerusalemiin ratsastanutta Jeesusta mutta myös kaikkia niitä, jotka tällä hetkellä aivan erityisesti tarvitsevat toivoa. Toivoa että kaikki muuttuu vielä hyväksi. Toivoa että totuus voittaa, Toivoa että oikeudenmukaisuus voittaa. Ja ennen kaikkea toivoa että rauha koittaa ja voittaa. Jotta tuhoutuneen tilalle päästään rakentamaan uutta. 💛💙🙏         

Jumala. tule avuksi – 
Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?
Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana.
Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa.
Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.
Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas,
sinulle soivat Israelin ylistysvirret.
Sinuun ovat turvanneet isämme ennen.
Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan,
sinua he huusivat ja saivat avun,
sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.  (Ps. 22:2–6)

Jeesus huusi ristillä ennen kuolemaansa tuon psalmin toisen jakeen.
‘Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovalla äänellä: “Elohi, Elohi, lema sabaktani?” Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?’ (Mark.15:34).

‘Sinä olet pyhä’ – Raamattu ei kerro, jaksoiko Jeesus siteerata psalmia ylistysjakeisiin saakka. Mutta vaikkei hän olisi jaksanut lausua niitä ääneen, ehkä nuo seuraavat jakeet olivat hänen mielessään kaikkein tuskaisimmilla hetkillä.
Sillä mikä auttaisi enemmän kivun ja tuskan hetkellä kuin se, että kääntää huomionsa pois kivusta Kaikkivaltiaaseen? Voin hyvin kuvitella, että Jeesus halusi noina vaikeimpina hetkinä keskittää ajatuksensa Jumalan pyhyyteen, Hänen kirkkauteensa. Vaikka kärsimys oli suuri, hän tiesi, että hän oli suorittanut tehtävänsä ja oli menossa taivaallisen Isänsä luo.  

Ylistyksen voima – Nivelrikkoisen polveni kivun äityessä niin ikäväksi, että se on vaikeuttanut portaissa kulkemista, olen monesti kokenut kivun hellittävän alkaessani kiittää ja ylistää Jumalaa. Voi ehkä kuulostaa oudolta, mutta näin vain on tapahtunut. – Kun ylistää ja palvoo Kaikkivaltiasta Jumalaa, sitä ehkä siirtyy jollain lailla sellaiseen (mielen/sielun/hengen) tilaan, jossa taivaan todellisuus on vahvempi kuin omat tuntemukset. 

‘Sinua he huusivat ja saivat avun,’ – Kaikkien ukrainalaisten puolesta huudan Sinua, Pelastajamme ja Auttajamme: ole jokaisen ukrainalaisen kanssa, Suo heille suojasi, apusi, lohdutuksesi ja voimasi, Sekä niille, jotka puolustavat maataan että niille, jotka ovat sieltä joutuneet lähtemään. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

“Älkää vaietko” – Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi välitti viestinsä videon välityksellä Grammy-gaalan juhlayleisölle (tässä hieman lyhennettynä):
– Mikä voisi olla suurempi vastakohta musiikille kuin sota; raunioituneiden kaupunkien hiljaisuus? Muusikkomme ovat pukeutuneet smokin sijasta suojavarusteeseen. He laulavat sairaalassa haavoittuneille, niillekin jotka eivät kuule heitä. Mutta musiikki tavoittaa heidät (brakes through) silti.
– Puolustamme oikeuttamme elää, rakastaa ja laulaa/soittaa (sound). Sota täyttää maamme kamalalla hiljaisuudella, kuoleman hiljaisuudella. Täyttäkää hiljaisuus musiikilla! Täyttäkää se tänään. Kertoaksenne tarinamme. Kertokaa totuus tästä sodasta sosiaalisissa verkostoissanne ja TV:ssä. Tukekaa meitä kaikin mahdollisin tavoin, mutta älkää vaietko. Silloin saamme rauhan kaikkiin kaupunkeihimme.”

Palmusunnuntain toisen, vaihtoehtoisen psalmin antifoni on psalmista 118 jae 25:
Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys!

Hoosianna on alkujaan hepreankielinen huudahdus, joka varsinaisesti merkitsee “oi auta” tai “pelasta”, mutta jota jo varhain alettiin käyttää myös kuninkaille ja Jumalalle sekä erityisesti odotetulle Messiaalle osoitettuna riemu- ja ylistyshuutona. (Wikipedia)

Tänä palmusunnuntaina Hoosianna-laulua lauletaan ehkä eri mielellä kuin ennen. Ehkä yleensä riemullinen Kristukselle suunnattu hoosianna-tervehdyslaulu sisältää entistä painokkaammin nuo sanat oi auta” ja “pelasta”.

Hän antaa Valonsa –
Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä.
Herran huoneesta teidät siunataan.
Herra on Jumala! Hän antoi valonsa meille.
Käykää kulkueena lehvät käsissä, ulottakaa piirinne alttarin sarviin.
Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän, Jumala, sinua minä suuresti ylistän.
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa!
(
Ps. 118:26–29)

IRR:n viime kuussa kuvaamassa dokumentissa Ukrainan maanteillä ajavia tervehtivät isot,  ukrainanlipunvärein somistetut kyltit, joissa lukee suurin kirjaimin:
‘Herra, anna voimaa sotureillemme! ‘ja ‘Luojalle kiitos!’
Rukoillaan, että Jumala antaa voimaa ja kiitetään, että Hän on kaikkien hädässä olevien ja apuua tarvitsevien kanssa.  💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Hän julistaa kansalle rauhaa –
Iloitse, tytär Siion!
Riemuitse, tytär Jerusalem!

Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on,
hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,
aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista,
sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa,
hänen valtansa ulottuu merestä mereen,
Eufratista maan ääriin asti. (Sak. 9:9–10)

Kristus, Rauhanruhtinas, tule, lyö rikki hyökkääjän sota-aseet, anna että he vetäytyvät takaisin omaan maahansa. Sinun valtasi ulottuu kaikkialle. Anna rauhan tulla. Sinun Rauhasi. 💛💙🙏

Kristuksen mieli –
Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.
Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.
Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2:5–11.)

Siunattu olkoon Hän, joka tulee –
Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen:
– Hoosianna!, Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!
Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:
– Älä pelkää, tytär Siion, sinun kuninkaasi tulee! Hän ratsastaa nuorella aasilla.
Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin.
Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista. Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan. Fariseukset puhuivat keskenään: ”Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään.”
Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan Jumalaa, oli myös muutamia kreikkalaisia. Nämä tulivat Filippuksen luo – sen, joka oli Galilean Betsaidasta – ja sanoivat: ”Me haluaisimme tavata Jeesuksen.” Filippus meni puhumaan asiasta Andreakselle, ja sitten he molemmat menivät Jeesuksen puheille.
Jeesus sanoi heille: ”Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.” (Joh. 12:12–24)

Jeesus oli herättänyt kuolleen, jo kolme päivää hautakammiossa haudattuna olleen Lasaruksen henkiin. Voiko suurempaa ihmettä olla kuin herättää ihminen kuolleista? Varmaan he olivat myös kuulleet muista Jeesuksen tekemistä ihmeistä. Ei siis ollut mikään ihme, että Jerusalemista tultiin sankoin joukoin Jeesusta vastaanottamaan. Miehen, joka tekee tuollaisia ihmetekoja, täytyy olla jumalan lähettämä. 

Kreikkalaisille Jeesus puhui vehnänjyvänä, joka pannaan maahan, kuolee ja tuottaa runsaan sadon. Kreikkalaiseen kulttuuriin kuului taito käsitellä asioista filosofisesti, suuntauksesta riippuen käytännön- tai abstraktispainotteisesti. Jeesuksen vertauksessa on kumpaakin. Maanviljelijälle tuo vertaus tulee todeksi hyvin konkreettisella tavalla hänen korjatessaan syksyllä satoa. Jo yhdessä tähkäpäässä on moninkertainen sato yhteen jyvään verraten.
Mahtoivatko nuo Jerusalemiin saapuneet kreikkalaiset ymmärtää Jeesuksen tarkoittaneen vehnänjyvällä itseään? 

Tänä päivänä ajattelen, että tuosta vehnänhyvästä syntynyttä ja kasvanutta runsasta satoa ovat kaikki ne Jeesukseen uskovat, jotka rukoilevat suojelusta ja varjelusta hyökkäyksen kohteina oleville, ja rauhan pikaisen saamisen puolesta. (Ja jos joku haluaa ajatella konkreettisemmin: maailman suurimman vehnäntuottajamaan puolesta.)💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Alla olevassa kauniissa laulussa rukoillaan Ukrainan puolesta. Säveltäjän Valentyn Silvestrov (s.1937) sävelsi sen v. 2014 Venäjän Ukraina -invaasion alettua.
„Bozhe, Ukrayinu khrany…„Herr, schütze die Ukraine…“ (Herra, suojele Ukrainaa…)

Gebet für die Ukraine –  Staats- und Domchor Berlin

Palmusunnuntain tekstinä on lisäksi Jes. 50:4–10. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Yksi kaikkien puolesta

2.4.2022. Istutin kääpiökrysanteemin siemeniä, ja nyt 2 cm:n pituiset miniversot hymyilevät vierivieressä. Uuden kasvun seuraaminen on minusta aina yhtä ihmeellistä ja ihanaa.
Lumen alta paljastunut maa on vielä kylmä, ja puiden ja pensaiden oksatkin vielä talviunessa. Niiden heräämistä odotellessa on ihana seurata, kuinka nämä pikku versot ikkunalaudalla  työntyvät esiin tummasta mullasta.  

Päällikön asia ja kevätkastiketta – Tänään tuli mieleen vilkaista netistä minikrysanteemin kasvatusohjeita, siltä varalta, että versot päättäisivät jatkaa kasvuaan ehkä jopa kukintaan asti.
Googlaus johti suomennettuun tekstiin, joka nostatti sekin hymyn huuleen. Tässä otteita:
– Istutuksen jälkeen kasvi puristetaan, jonka aikana kasvupiste poistetaan. Ja 20 päivän kuluttua tarvitaan toinen puristus – sinun on poistettava ampuma ja kaksi solmua. On mielipide, että yksi hyppysellinen riittää, kasvi saa joka tapauksessa pallon muodon, koska kyse on genetiikasta. Kuten sanotaan, se on päällikön asia, mutta toinen hyppysellinen ei ole tarpeeton.
– Kääpiökrysanteemia ei pidä ruokkia liikaa, koska aliruokinta on turvallisempa
a. Yksi kevätkastike riittää. Lannoitetaan jumittunut krysanteemi mulleinilla tai humuksella.
Mutta krysanteemin tärkeimmät viholliset ovat toukkia. Siksi, jopa näiden kukkien viljelyn suunnitteluvaiheessa, on hankittava asianmukaiset valmisteet. Ja toukka-iskujen estämiseksi kasvi tulisi suihkuttaa ajoittain.
– Jos noudatat kaikkia suosituksia, rehevä upea kukinta ei pidä sinua odottamassa.

Kyllä google tietää…  – Lopussa sivulla oli video, jossa ukrainalainen puutarhuri selittää omalla kielellään seikkaperäisesti kasvatusohjeita.  Koska olen katsonut paljon Ukraina-uutisia, google  olettaa minun haluavan nimenomaan ukrainalaisen 💙💛 sivuston ohjeen, suomennettuna, ja hakee minulle sellaisen. (Ja vielä hymyt lisäbonuksena.) Näinhän se menee… 🙂 

Pääsiäistä ja sen tapahtumia lähestyttäessä raamatuntekstien aiheet käyvät rankemmiksi.
Huomista pyhää kutsutaan Kärsimyksen sunnuntaiksi.
Kirkkovuosikalenteri toteaa sen teksteihin viitaten mm. että Jeesuksen aikalaiset eivät ymmärtäneet hänen olemustaan ja tehtäväänsä. Ja että Jeesus on uuden liiton välittäjä, joka – Johanneksen evankeliumitekstiin viitaten – kuoli kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.

Kristus kulki kärsimyksen, tuskan ja ristinkuoleman kautta ylösnousemukseen.
Monet ovat saaneet lohtua omiin kärsimyksiinsä ajatellessaan, mitä Jeesus joutui kokemaan. Omat murheet ovat voineet saada toisen näkökulman.
Meikäläisen on vaikea ajatella kenenkään kärsimystä. Raamatun lukeminenkin tuntui aluksi tosi vaikealta. Varsinkin Vanha Testamentti. Sieltä löytyy niin paljon kuvauksia sellaisista tilanteista,  jotka mieluummin haluaisi sivuuttaa.
Jeesuksen ristiinnaulitseminen oli asia, jonka vuoksi kiersin kristinuskon opit kaukaa. Jotkut lempeät ja kohottavat kohdat evankeliumeista olivat ok. Kuten Jeesuksen puheet maailman valosta, lähimmäisenrakkaudesta, oikeudenmukaisuudesta ja rauhasta.

Viime kuukauden aikana ei kukaan enää voinut väistää tai olla näkemättä sitä tosiasiaa, että kun Jeesuksen opetusten vastaiset ajatukset ja tunteet aktivoituvat ja johtavat tekoihin,  seuraukset ovat kauheat.
Toki maailmassa on ollut iät ajat kärsimystä ja toisten elämän musertamista,
Ukrainassakin on ollut sotatilanne päällä jo 8v. Mutta hyökkäyssota 24.2.22 rauhanomaista elämää toivovaan maahan heitti kaiken kauheuden ikään kuin omalle kynnykselle.
Ensin eurooppalaiset, lopulta koko maailma havahtui siihen, että tämä koskettaa meitä kaikkia, ei vain niitä, jotka taistelevat Ukrainassa. 

Myötätuntomme, rukouksemme ja kaikki mahdollinen apu on tarpeen Ukrainalle ja ukrainalaisille. Henkilökohtaisella tasolla oman jaksamisen huomioiminen on kuitenkin tarpeellista, ettei tule kuormittaneeksi itseään liikaa. Jokainen toivottavasti tunnistaa omien niin fyysisten kuin psyykkisten voimavarojensa rajat. 

Pienikin asia voi helpottaa – Itse huomasin miten välittömästi helpotti, kun poistuin Helsingin Sanomien uutissähköpostituslistalta. Ei enää hyppää läppärin avatessa ensimmäisenä silmiin HS uutiset – otsikolla Venäjän hyökkäys.
(31.3. HS:n uutissähköpostin aihe oli: Ihmiskauppaepäilyjä tarkistetaan Puolassa yötä päivää – ”Auttakaa meitä”  – Uh! Eikö sodassa jo itsessään ole tarpeeksi kärsimystä?!

Psalmit kuvaavat usein ihmisen kokemusta kärsimyksestä, hylätyksi, sorretuksi, vainotuksi tulemisen jne. tunteista. Mutta niissä on yleensä mukana aina myös toivo, ilo ja riemu: vaikka nyt tuntuu tältä ja tilanne on tällainen, vielä koittaa uusi ja parempi aika.  

‘Lähetä valosi ja totuutesi’Alla olevissa psalmijakeiden kirjoittaja kamppailee kärsimyksen tunteita vastaan. Hän kaipaa Jumalan läsnäoloon. Hän luottaa vahvasti siihen, että siinä, Hänen Läsnäolossaan, suru lopulta vaihtuu iloon.

Sinä, Jumala, olet ainoa turvani. Miksi olet hylännyt minut?
Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä, kärsiä vihollisen sortoa?
Lähetä valosi ja totuutesi! Ne johdattakoot minua, ne viekööt minut pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi.
Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen, sinun eteesi, Jumala, minun iloni!
Siellä saan ylistää sinua lyyraa soittaen, Jumala, minun Jumalani!
Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton?
Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. (Ps. 43:2–5)

Jeesuksen ristinkuoleman haluaisin mieluummin sivuuttaa; hypätä sen yli suoraan siihen, kuinka hän nousi 3. päivänä kuolleista. Mutta ei auta. Jos haluaa syventyä Pääsiäisen tapahtumiin, ei voi siirtyä pääsiäisaterialta suoraan tyhjän haudan luo. On kuljettava Golgatan kautta. – Toisaalta: meillä tämän ajan ihmisillä on tiedossa, että Jeesuksen elämä, kuten myös kuolema, johtivat johonkin erityisen hyvään ja valoisaan, meitä kaikkia koskevaan.    

Uuden liiton välittäjä – Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan. Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen. Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.
    Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön.  (Hepr. 9:11–15)

Alla olevan kuvan otin 8 v. sitten Baijerin vuoristoseudulla Wilhelmsthalissa, jossa olin 10 pv:n pääsiäisretriitissä. Retriitin päiviin kuului hiljaiset rukousmeditaatiot, 1 tunti käytännön työskentelyä retriittikeskuksen toiminnan ylläpitämiseksi, vähintään 1unti ulkoilua, keskustelu ohjaajan kanssa sekä messu.

Päivittäinen ulkoilu kuului retriitinohjaaja Franz Jalicsin mukaan olennaisena osana retriittiin. Retriittikeskusta ympäröivillä vuorenrinteillä vaellusreitit risteilivät metsissä sekä peltojen ja niittyjen laidoilla. Eräs reitti kulki tuon kuvassa näkyvän kuivuneen puuntyngän ohi. Ensi kerran sen nähdessäni se muistutti minusta armoa pyytävältä hahmolta. Heinät ojentautuivat sitä kohti haluten auttaa, siinä onnistumatta.
Seuraavan kerran se toi mieleeni Jeesuksen ristillä; samaan aikaan kärsivänä, siunaavana ja anteeksiantavana.  

Nyt katsoessani tuota kuvaa, voin nähdä siinä yhtä hyvin ilosta kohotetut, ylistävät kädet (toinen tosin paljon laihempi kuin toinen). Olen vapaa, hahmo voisi sanoa. Tai: me voitimme!
Kulloisistakin ajatuksistani, tunteistani ja valinnastani riippuu, mitä siinä näen tai koen näkeväni.  

Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: ”Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.” Silloin yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappina, sanoi: ”Te ette ymmärrä yhtään mitään. Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?” Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.
    Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus.  (Joh. 11:47–53)

Ylipapit ja fariseukset pelkäsivät maata hallitsevaa Rooman keisaria sekä asemansa menetystä. Jos koko kansa alkaa kuunnella Jeesusta  ja uskoa häneen, meidän käy huonosti: vallanpitäjät tulevat ja “ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.”

Tuontapaista pelkoa taitaa olla tällä hetkellä Itäisessä naapurimaassamme;  siellä ortodoksikirkon johtohahmo myötäilee maallisen vallan johdon sotatoimia. Itäistä ortodoksikirkkoa johtava ‘ylipappi’, Moskovan patriarkka Kirill (siviilietunimeltään Vladimir), julisti saarnassaan kaimansa, valtion johtajan hyökkäyssodan oikeutetuksi, vedoten länsimaiseen moraalittomuuteen.
Aika hyvin on unohdettu Jeesuksen opetukset. Voi sentään, mitä se oman vallan pelon menettäminen saakaan aikaan!

Huom. Suomen ortodoksinen kirkko ei kuulu Moskovan patriarkaattiin. Suomen ortodoksisen kirkon piispat (kuten luterilaisenkin) ovat tuominneet Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan.

Kaikkien puolesta – Kaifas lausui tietämättään ennustuksen: parempi että yksi mies kuolee kansan puolesta, kuin että koko kansa joutuu tuhoon. Johanneksen evankeliumi lisää: ‘eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset’. 

Taivaan valtakunnan asialla – Jeesuksen kannattajat toivoivat hänestä muutoksen tuojaa maan poliittiseen tilanteeseen. Elettiin Rooman valtakunnan alaisuudessa, ja vieraat vallan edustajat valvoivat, että asiat sujuvat tuon suurvallan ja sen keisarin etujen mukaisesti.
Jeesus ei kuitenkaan tullut muuttamaan maallisen hallitusvallan tilannetta. Hän toi taivaan valtakuntaa näkyväksi maan päällä, ja opetti, mitkä asiat ovat elämän tärkeimpiä ja merkittävimpiä arvoja. 

Kristus, auta meitä kaikkia – ties millaisten arvojen ja asioiden perässä juoksevia ja touhuavia,  hajallaan olevia Jumalan lapsia – kääntymään puoleesi. Auta meitä tuomaan huolemme, surumme ja murheemme Sinulle. Sinä näet, Sinä kuulet. 
Ole kaikkien kärsivien kanssa. Suojele ja varjele. Lohduta ja kanna. 💛💙🙏
Anna rauhan tulla, myös sydämiimme. – Kiitos että olet kanssamme, Vapahtajamme!  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Prayer for Ukraine  – Ukrainankielinen rukouslaulu englanninkielisin tekstein

Jos haluat kuunnella tämän laulun, klikkaa nuolen sijasta ylälaidassa olevaa tekstiä
‘Prayer for Ukraine with English subtitles Moja…’

‘Suo että rukoukseni tulee kuulluksi, suo että se nousee luoksesi kuin (suitsukkeen) tuoksu 
ja että kuulet alati sydämeni loistavassa taivaan temppelissäsi 
Jumala, rukoilen Ukrainan puolesta, rukoilen sen kansan puolesta
annathan heille anteeksi, ole hyvä, pelasta heidät ja lähetä meille armosi
Jumala, tiedän että tulet olemaan kanssamme taivaallisessa temppelissäsi
ilon ja rauhan annoit meille, annat henkesi kansan puolesta
kirjoitit nimemme elämän kirjaan, Raamatussasi annoit käskyn elämälle
kaikille ihmisille:  kääntykööt he rukoillen hänen puoleensa, joka kuoli ristillä vuoksemme’

Huomisen tekstinä on lisäksi 1. Moos. 22:1–13. 

Ps. Kristuksen tähden, herätkää –  Helsingin sanomat kertovat (3.4.2022) Suomen ortodoksisen kirkon piispa Leo vetoavan Venäjän ortodoksisen kirkon johtoon, jotta se tuomitsisi Ukrainan hyökkäyssodan. Hän sanoo  Venäjän sotatoimien edustavan ”äärimmäistä inhimillistä pahuutta”. Hän kertoo olevansa tyrmistynyt, että Venäjän ortodoksisen kirkon johto on tähän asti seissyt valtiojohdon rinnalla siunaamassa tätä sotaa ja esittämässä sen jopa oikeutettuna ”pyhänä” sotana.
”Nyt kirkon on korkea aika huomata, että se on kulkenut harhaan. Vetoan suoraan Moskovan patriarkka Kirilliin: muistakaa Jumalan edessä piispana ja patriarkkana antamanne lupaukset ja se, että niistä on kerran tehtävä tiliä kaikkivaltiaan edessä. Kristuksen tähden: herätkää ja tuomitkaa tämä pahuus! Käyttäkää vaikutusvaltaanne rauhan edistämiseksi ja tehkää kaikkenne, että tämä sota päättyisi. Siihen rukoilen teille Jumalalta nöyryyttä ja viisautta”, arkkipiispa Leo sanoo tiedotteessa. (HS 3.4.2022)