23.4.2022. Haravoin lumen alta paljastunutta maata sitä mukaa kuin hanget sulavat. On aina yhtä sykähdyttävä kokemus, kun kuihtuneen lehtikerroksen alta löytyy heleänvihreitä versoja: kohmeisesta maasta nousee uusi elämä. 🙂
Pandemiatilanteen ollessa kurjimmillaan eräs kylässämme asuva äiti alkoi maalata lapsensa kanssa kiviä, joihin he kirjoittivat rohkaisevia ja kannustavia lauseita ja laulunsanoja. Näitä he laittoivat kävelytien varrella olevalle aidalle. Toiset ottivat ideasta kopin, ja lopulta maalattuja kiviä oli koko kadunvarren mittainen aita täynnä.
Nuo kivet todistivat omalla tavallaan kaikkia yhdistävää kokemusta: päiväkodit, koulut, päiväkodit ja työpaikat suljettuina, eläminen ja oleminen tapahtui kotona. Mietittiin, miten kauan tätä jatkuisi. Kivet teksteineen toivat ohikulkijoille rohkaisua, iloa ja lohdutusta.
Hyvyyden voima – Nyt, sotauutisten täyttäessä mieliä ja sydämiä, tuntuu että taas tarvitaan rohkaisevaa, iloa ja lohdutusta tarjoavaa sanomaa. Kristukseen uskoville – ja ehkä muillekin – Hänen ylösnousemuksensa on sellainen sanoma. Elämä voittaa kuoleman. Lopulta Hyvyyden voima voittaa pahan vallan, kuten Dietrich Bonhoeffer toteaa v.1944 kirjoittamassa runossaan.
Siitä sovitettu virsi soi tänä aamuna herätessä mielessäni.
Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme. Hän itse meille rauhan valmistaa.
Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa. Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!
Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin.
(suom. Anna-Maija Raittila)
Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, hän kuulee hartaan pyyntöni.
Kun huudan häntä avuksi, hän kuuntelee minua.
Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni, tuonelan kauhut ahdistivat minua,
minut valtasi tuska ja murhe.
Silloin minä huusin Herran nimeä: ”Herra! Pelasta minut!”
Herra on oikeamielinen ja laupias, meidän Jumalamme on armollinen.
Herra on avuttomien suojelija.
Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni.
Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen.
Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä,
ei antanut jalkani astua harhaan.
Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa. (Ps. 116:1–9)
Merkillistä kuinka psalmitekstejä on helmikuun lopulta lähtien alkanut lukea eri tavoin kuin ennen. Niistä on tullut enemminkin rukouksia sodan vuoksi kärsivien ja maataan puolustavien puolesta, siinä missä ne aiemmin puhuttelivat enemmän henkilökohtaisella tasolla. ”Herra! Pelasta heidät!”
Vaikka kyllä on kohtia, jotka osuvat omaankin tarpeeseen. ‘Minut valtaa tuska ja murhe’ usein lukiessani liikaa uutisia. ‘Kun voimani uupuivat, Hän tuli avukseni.’
Toki joudun itsekin huolehtimaan jaksamisestani. Säännöstelen uutisten lukemista, liikun paljon ulkona. pyrin tekemään hyvää mieltä tuovia asioita.
Pelastajan todistajia – Minun todistajani, sanoo Herra, olette te
– Israel, sinä jonka olen valinnut palvelijakseni –
ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen.
Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule.
Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä.
Minä olen puhunut, minä olen pelastanut,
olen ilmaissut teille tahtoni, minä itse, ei kukaan muu.
Te olette minun todistajani, sanoo Herra. (Jes. 43:10–12)
Jumala puhui profeetta Jesajan kautta israelilaisille. Mutta yhtä hyvin nuo sanat ovat suunnatut meille kaikille, jotka uskomme että Kristus nousi kuolleista, että Hän elää ja että Hän on Vapahtajamme.
Kehotus ‘teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen’ on suunnattu myös meille. Ehkä maailman epävakaa tilanne ja hyökkäyssota on saanut yhä useamman huomaamaan, että ne asiat, jotka ennen ovat tuntuneet turvallisuuden tunteen takeina, eivät niin itsestään selvästi enää olekaan sitä.
Ehkä yhä useampi alkaa näinä aikoina kääntyä Kaikkivaltiaan puoleen, rukoillen, pyytäen apua Häneltä, joka sanoo, että ainoastaan Hän on Pelastaja.
Hiljaisen viikon alussa rukoillessani tuli ajatus, että nyt meitä rauhan puolesta rukoilijoita kutsutaan olemaan rukoustaistelijoita. Olin kyllä kuullut tuon sanan ‘rukoustaistelija’ aiemmin, mutten ollut koskaan tuntenut sitä itselleni sopivaksi tai luontevaksi. Nyt, kun ajatus tuli sisältäpäin, se tuntui kuitenkin henkilökohtaiselta kutsulta tai kehotukselta.
Ekumeeninen rukoushetki rauhan puolesta- 2. pääsiäispäivänä Hgin tuomiokirkon portailla rukoiltiin Ukrainan ja maailman rauhan puolesta. Mukana oli eri kirkkokuntien (ortodoksisen, katolisen, metodisti- ja ev.lut. kirkon) edustajia. Ja ukrainalaissyntyinen adventistikirkon pappi rukoili ukrainankielisen rukouksen.
Taisteleva rukous – Tuomasyhteisön pappi Kati Pirttimaa sanoi, että “kristilliseen uskoon kuuluu taisteleva rukous. Se on sitä rukousta, jossa sanoin ja teoin teemme työtä rauhan, oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden puolesta.”
Hän totesi, että “on mahtavan upeaa nähdä, kuinka rukous ja mielenosoitus voivat liittyä toisiinsa näin upealla tavalla. Tämä on taistelevaa rukousta. – Taistellaan ja rukoillaan yhdessä.”
(Hätkähdin kuullessani nuo sanat taistelevasta rukouksesta. Olivat kuin vahvistus sille, mitä oli minulle edellisellä viikolla tullut kehotuksen kaltaisena ajatuksena rukoustaistelijoina olemisesta. )
Emerituspiispa Eero Huovinen luki keskiaikaisen rauhan rukouksen virren 586 sanoin:
“‘Jumala, meille armossa suo rauha aikoinamme. Ei kukaan toinen turvata voi rauhaa maailmamme.
Sen teet vain sinä, Herra.’
Tänään rukoilemme, että Kaikkivaltias Jumala kääntäisi kaikkien ihmisten sydämet pois vihasta, rauhaan ja rakkauteen. Tänään rukoilemme Ukrainan kansan puolesta. Rukoilemme sen puolesta, että meidän sydämemme avautuisivat auttamaan.
Kaikkivaltias ja armollinen Jumala siunatkoon Ukrainan kansaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.”
Ukrainan Suomen-suurlähettiläs Olga Dibrova piti vahvan puheen. Hän sanoi mm. että
“Tässä sodassa sekä Jumala että paha tuovat itsensä ilmi (reveal). Ja heti ensimmäisistä päivistä lähtien oli ilmeistä, että Jumala on Ukrainan puolella, niin monien ihmeiden kautta, joita on jo tapahtunut ja joita tulee tapahtumaan. Tässä sodassa on mahdotonta pysyä puolueettomana, ja jokaisen tulisi päättää, onko Jumalan vai pahan puolella.
Ukrainan voitto tulee olemaan Euroopan ja sivistyneen maailman yhteinen voitto.
Sota paljasti hirvittäviä asioita, mutta se tarjosi myös mahdollisuuksia meille elää yhteisymmärryksessä (in agreement) ja turvallisemmalla planeetalla, mahdollisuuksia olla hyvän puolella, ilmaista hyvät sydämemme, ja ihmiskunnan kypsyyttä, joka ilmenee siinä, että se on hyvän puolella.” Ja että “olemme kaikki yhtä perhettä.”
Mielen muutosta ja sydämen kääntymystä – Katolinen kirkkoherra Rafal Czernia suuntasi rukouksensa hyökkäyssotaa toteuttavan maan johtajiin ja kansaan:
“Rukoilemme Venäjän johtajille ja koko kansalle mielen muutosta ja sydämen kääntymystä, jotta he välittömästi lopettaisivat järjettömän hyökkäyssodan Ukrainaan. Käännymme kaikkien niiden puoleen, joilla on poliittista valtaa, että he tekisivät vakavan omantunnon tutkiskelun Jumalan edessä. Sillä Hän on rauhan, ei sodan Jumala. Hän on kaikkien Isä, ei vain joidenkin.
Pyydämme pidättäytymään jokaisesta toimesta, joka lisäisi kansan kärsimystä, loisi epävakautta kansojen rinnakkaiselolle ja häpäisisi kansainvälistä oikeutta.
Se joka aloittaa sodan, unohtaa ihmiskunnan. Hän ei pidä lähtökohtanaan ihmisiä, eikä näe heidän konkreettista elämäänsä, vaan kaiken muun edelle hän asettaa oman etunsa ja valtansa. Hän luottaa aseiden paholaismaiseen ja kieroutuneeseen logiikkaan. Hän hätääntyy tavallisista ihmisistä, jotka haluavat rauhaa ja jotka ovat jokaisen konfliktin todellisia uhreja.
Vetoamme sodan lopettamiseksi. Jumalan nimessä kuultakoon kärsivien huuto, ja lopetettakoon pommitukset ja hyökkäykset. Jumalan nimessä pyydämme: lopettakaa tämä joukkomurha.
Jumala, Sinä osoitat armahtavaisuutesi ja voimasi taltuttamalla sodat ja lannistamalla vallanhimoiset.
Lohduta meitä, ja karkota väkivalta maailmasta, niin että meitä kaikkia voitaisiin kutsua Sinun lapsiksesi. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme kautta. Aamen.”
💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏
Jumalan Poika – Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme.
Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?
Hän, Jeesus Kristus, on tullut veden ja veren kautta – ei ainoastaan veden, vaan veden ja veren. Ja Henki on todistaja, sillä Henki on totuus. Todistajia on näin kolme: Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme todistavat yhtäpitävästi.
Hyväksymmehän me ihmistenkin todistuksen, ja Jumalan todistus on paljon painavampi. Tämä on Jumalan todistus: hän on todistanut Pojastaan. Jokaisella, joka uskoo Jumalan Poikaan, on tämä todistus sisimmässään. Mutta jokainen, joka ei Jumalan todistusta usko, tekee hänestä valehtelijan, hän kun ei usko itse Jumalaa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää. (1. Joh. 5:4–12)
Rauha teille – Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”
Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: ”Me näimme Herran.” Mutta Tuomas sanoi: ”En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.”
Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden. (Joh. 20:19–31)
Ylösnoussut Kristus, auta meitä ymmärtämään, miten tahdot meidän kulloinkin toimivan. Johdata, siunaa ja varjele meitä. Anna meille Sinun Rauhasi. Kiitos että olet kanssamme, joka päivä, joka hetki. Aamen.
💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏