Aihearkisto: Yleinen

Kallio

24.7.2021. Viime viikonloppuna kokoonnuttiin koko perhe viettämään yhdessä lämmintä kesäpäivää. Koska synttärini oli ollut jo aikaa sitten, en osannut odottaa että sitä olisi huomioitu. Oli vain löydetty kaikille sopiva ajankohta (ei aina niin yksinkertaista meidän poppoolle), jolloin syötäisiin yhdessä ja nautittaisiin toistemme seurasta,

Juhannuksen alla vanha aurinkovarjoni muuttui puolikuuksi: rajuilma heitti sen kuin ilmapallon kukkapenkkiin, jonka seurauksena puolet siitä roikkui katkenneiden puurimojen varassa. (Varjo oli niin raskas avata ja sulkea että se sai yleensä aina olla auki, ja kuvittelin sen kestävän tuonkin puhurin.)
Poikani toi tilalle heidän samanmallisen varjonsa varastosta. Olin siitä kiitollinen, sillä tarkoituksena oli istua pihalla Juhannuksena.

Vaan mikä yllätys olikaan viime lauantaina, kun poika perheineen tuli pitkän paketin kanssa: sain uuden päivänvarjon, joka avautuu ja sulkeutuu keveästi kahvalla! Vahingosta viisastuneena aion sulkea sen aina kun on tiedossa kovaa tuulta. 

Miniä oli aiemmin ehdottanut että hankkisin pöytätuulettimen nauttiessani heidän viileästä sisäilmastaan. Kotiin tultuani aloinkin etsiä sellaista netistä, todeten että ne oli myyty loppuun pk-seudun myymälöistä, joten Jätin asian sikseen.
Olivat kai arvanneet tämän ja jutelleet keskenään, sillä toisaalla asuvat poika ja miniä toivat mukanaan tuulettimen! Olivat löytäneet sellaisen oman paikkakuntansa liikkeestä.  

Ihana virkistävä olo tuli tuulettimesta! Vaikka viileä sää tulikin heti seuraavana päivänä pitkän hellejakson jälkeen, on ihanaa että on tuo vempain, tulevien hellepäivien varalle.
Olen yleensä sellainen sinnittelijätyyppi, joka ajattelee että kyllähän tässä pärjäillään hyvin näinkin.
Mutta kyllä olen iloinen sekä tuulettimesta että aurinkovarjosta!! 

Ylipäätään tuntuu niin hyvältä ja suloiselta, kun perhe huolehtii hyvinvoinnistani.  Kiitollinen ja onnellinen olo on siitä. – Sanalla tulee kuitenkin mieleen, kuinka paljon on niitä, joilla ei ole ketään, joka huolehtisi. Heitä, joille tämä pitkä hellejaksokin on ollut (esim. heikon terveydentilan tai korkean iän vuoksi) tosi tukala.        
Eräs lähihoitajana työskentelevä ystävä on kertonut, kuinka monen vanhuksen asunnossa on ollut tuskaisen kuumaa. Olisipa hienoa, jos jatkossa järjestyisi – tavalla tai toisella – hellejakson aikaan tuulettimia niitä kipeästi tarvitseville. 

Totuus ja viisaus  – Antifoni:
Sinä tahdot sisimpääni totuuden –
ilmoita siis minulle viisautesi!.  (Ps. 51:8)

Jeesus sanoo:
    ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.
    Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.”
    Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.
(Matt. 7:24–29)

Myrskytuulta ja tulvavesiä – Aurinkovarjo hajosi, kun en uskonut myrskytuulen voivan temmata sitä mukaansa. Mutta sehän oli pikku juttu. Samainen myrsky kaatoi muualla Suomessa laajoilta alueilta metsän puita kuin tulitikkuja. Ja viime aikoina rankkasateiden aiheuttamat tulvavedet saivat tuhoa aikaan monissa maissa.

On vaikea kuvitella myrskyjen ja vesimassojen valtaisaa voimaa, jollei ole sellaista joskus kokenut. Tai sitä, että koti on yhtäkkiä menetetty.
Jeesus sanoo, että viisas rakentaa talonsa kalliolle, lujalle per
ustalle. Talon voi kuvitella kuvastamaan elämän kaikkia alueita. Olennaista tuossa taitanevat kuitenkin olla Jeesuksen sanat: ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan…”

Jeesus tuli Maan päälle välittämään ihmisille Taivaan tahdon ja viisauden.
Missä määrin osaan/huomaan ottaa niitä oman elämäni perustaksi, ja laittaa niitä käytäntöön?
Missä määrin annan erilaisten hiljaisten tai kovempien tuulten puhaltaa mielipiteisiini ja näkemyksiini siitä, mikä on oikeaa, mikä on totta ja mikä on todella tärkeää?

Monta kertaa on elämäni aikana käynyt niin. Mutta lempeällä tavallaan Taivaan Isä on  johdattanut suvantokohtiin, joissa on voinut hiljentyä, kuulostella ja löytää rauhan  tilan, ja yhteyden. Silloin on voinut havahtua näkemään, millaisten tuulten olikaan antanut temmata mukaansa. 

Jeesus kertoo vertauksellaan, mistä voi löytää tukevan perustan elämälleen; sellaisen, joka ei heittele sinne tänne, vaan joka on ja pysyy, 

VT:ssa kuvataan monessa kohtaa Jumalaa kalliona, joka auttaa ja suojelee ja johon voi turvata. 

– Vain Herra on pyhä, ei ole toista, meidän Jumalamme yksin on luja kallio. (1.Sam.2:2)

– Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan. ()Ps.18:2)

– Hän on kallio, hän on minun pelastukseni, hän on linnani, minä en horju. (Ps. 62: 2,6)

– Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta. Sinä, joka tahdot pelastaa minut, sinä olet minun kallioni ja vuorilinnani. (Ps. 71:3)

– Ajasta aikaan luottakaa Herraan, sillä Herrassa on turva, Herra on ikuinen kallio. (Jes. 26:4)

Kristus – kallio – Paavali kirjoitti korinttolaisille, että Kristus on tuo VT:n kuvaama kallio:

– Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus. (1.Kor.10:3-4)

Kristus, Kalliomme, auta meitä turvaamaan Sinuun, yhä uudestaan. Silloinkin kun elämä tuntuu vaellukselta kuivassa erämaassa, jossa ei näy virvoittavaa lähdettä. Kun tuntuu ettei näe pilkahdustakaan toivosta tai tulevaisuudesta.
Johdata meitä löytämään Sinun tiesi, viisautesi ja voimasi. Anna sanasi elää, kasvaa ja vahvistua meissä, olla elämämme johtotähtenä.

‘Sinä tahdot sisimpääni totuuden –
ilmoita siis minulle viisautesi!.’ 

Muut tekstit: Ps. 92:5–10, 13–16, Jer. 7:1–7 ja Hepr. 12:14–17.

Kristuksen kirkkaus

16.7.2021. Nyt on luonnonvedet aivan ihmeellisen lämpimät. Pari päivää sitten, kun pojanpoika lähti ensin rannalta suppailemaan ja minä uimaan ja poikani jäi rannalle hauvani kanssa, lähti hauveli uimaan perääni. Se oli sen 3-vuotisen elämän 1. oma-aloitteinen uimareissu; ennen se on vain ruikuttanut rannalla mennessäni uimaan.
Eilen se teki pienen kierroksen vedessä ja jäi sitten katselemaan ihan rauhassa kun uin. Me edistytään, jee! 🙂
Myös vilvoitus pihalla olevassa pikkualtaan matalassa vedessä on viime aikoina ollut hauvalle  mieluisaa. (Ennen sitä on saanut houkutella altaaseen.)
Meillä ei ole kotona viilentäviä laitteita, joten sisällä on ollut +28 astetta nyt jo monta viikkoa. Vanha, helppo virvoituskeino on ollut apuna: jalat pesuvatiin, jossa on kylmää vettä. Toimii yhtä hyvin sisällä kuin ulkona – ja vaikutus on välitön. 🙂

Kristuksen kirkkaus (tulevan pyhän aihe) inspiroi minua aina. Nytkin niin, että tuli halu laittaa kaikki ensi pyhän tekstit tähän. 

Hän loistaa valona – Antifoni (Psalmin alussa ja lopussa laulettava lause):
‘Hän loistaa valona, hän säteilee kirkkautta,
hohde verhoaa hänen suuren voimansa.’ (Hab. 3:4)

Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat!
Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus.
Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, maailman hallitsijan edessä.
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.
Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa!
Herra on omiensa turva, hän pelastaa heidät pahojen käsistä.
Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas.  (Ps. 97:1–2, 5–6, 10–11)

Kirkkauden säteily – Kun Mooses laskeutui Siinain vuorelta molemmat liitontaulut käsissään, hänen kasvonsa säteilivät, koska hän oli puhunut Herran kanssa. Itse hän ei sitä tiennyt, mutta kun Aaron ja israelilaiset näkivät Mooseksen kasvojen säteilevän, he pelkäsivät mennä häntä vastaan. Silloin Mooses kutsui heitä, ja Aaron ja kaikki kansan päämiehet tulivat hänen luokseen, ja hän puhui heille. Kun israelilaiset olivat tulleet lähemmäs, Mooses ilmoitti heille käskyt, jotka Herra oli antanut hänelle Siinain vuorella. Sanottuaan kaiken tämän Mooses verhosi kasvonsa. Aina kun Mooses astui Herran eteen puhuakseen hänen kanssaan, hän riisui kasvoiltaan verhon ja oli ilman sitä, kunnes lähti pois. Tultuaan israelilaisten luo hän kertoi, mitä Herra oli käskenyt, ja silloin israelilaiset huomasivat, että hänen kasvonsa säteilivät. Sitten Mooses jälleen peitti kasvonsa ja poisti verhon vasta mennessään puhumaan Herran kanssa. (2. Moos. 34:29–35)

Mooseksen kasvot säteilivät, koska hän oli puhunut Herran kanssa. Läsnäolo Herran edessä oli saanut hänessä aikaan muutoksen, jota hän ei itse havainnut.
Mieleeni tulee, montako kertaa olemme mahtaneet viettää aikaa Jumalan kasvojen edessä, rukoilleet, palvoneet Häntä, kertoneet huolemme, kiittäneet Häntä, tai vain olleet siinä hiljaa, Ehkä Jumalakin haluaa olla siinä vain hiljaa kanssamme. Emme ehkä havaitse mitään tapahtuvaksi. Mutta kuitenkin siinä tapahtuu.
Kun vietämme aikaa Jumalan kanssa, Hän tekee salaista työtään meissä. Hän, joka on Kirkkaus, valaisee meitä, sisimpäämme, Se ei aina näy ulospäin, kuten vuorelta laskeutuvalla Mooseksella. Mutta sittenkin, Ja joskus Hänen työnsä meissä näkyy myös tekoina.

Päivän Sana tälle päivälle:Sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.’
Uusi käännös: Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. (Fil.2:13)

Kasvot paljaina Aina kun Mooses astui Herran eteen puhuakseen Herran kanssa, hän riisui kasvoiltaan verhon ja oli ilman sitä, kunnes lähti pois.
Tuo kohta tuo mieleeni sen, kuinka silloin kun olemme Jumalan edessä palvoen, anoen, kiittäen, rukoillen, hiljentyen, kuunnellen (tai miten milloinkin tulemme Hänen eteensä), paras tapa on tulla ihan sellaisena kuin on, koettamatta piiloutua minkäänlaisen naamion taa, Sillä näkeehän Hän kaiken. Eikä minkäänlainen esittäminen tai salaaminen lisää tai vähennä Hänen rakkauttaan meitä kohtaan. Sillä Hän on Rakkaus.

Jeesus opetti/opettaa meitä tuntemaan Jumalan rakastavana Isänä, joka haluaa olla yhteydessä kanssamme, ilman mitään verhoja.
Jerusalemin valtavan, paksun väliverhon repeytyminen ylhäältä alas samalla hetkellä, kun Jeesus kuoli ristillä, kuvastaa tätä myöskin: Jeesuksen lunastustyön kautta meille avautui avoin pääsy Jumalan kasvojen eteen,
Israelin kansa pelkäsi sitä, mitä Moosekselle tapahtui hänen noustuaan vuorelle kohtaamaan Herraa. Me voimme kohdata Hänet ilman pelkoa.      

Katoava ja pysyvä kirkkaus Jo kuolemaa palveleva virka, jonka säädökset oli kaiverrettu kivitauluihin, säteili sellaista kirkkautta, että israelilaiset eivät voineet katsoa Moosesta kasvoihin. Ja kuitenkin hänen kasvojensa kirkkaus oli katoavaa. Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka! Jos kerran tuomion julistamisen virkaa ympäröi kirkkaus, paljon kirkkaampi loiste ympäröi silloin vanhurskauden julistamisen virkaa. Sen kirkkaus on niin ylivoimainen, että sen rinnalla himmenee se, mikä ennen säteili kirkkaana. Sillä jos sekin, mikä on katoavaa, säteilee kirkkautta, vielä paljon kirkkaampaa on se, mikä on pysyvää.
    Koska meillä on tällainen toivo, esiinnymme aivan avoimesti, toisin kuin Mooses, joka pani kasvoilleen peitteen, jotteivät israelilaiset näkisi katoavaisen loisteen häviämistä. Heidän mielensä paatuivat. Sama peite pysyy edelleenkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia, sillä vasta Kristus sen poistaa. Yhä vieläkin heidän sydämensä päällä on peite Mooseksen lakia luettaessa. Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois. Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. (2. Kor. 3:7–18)

Kristus tuli poistamaan peitteen Mooseksen lain päältä. Hän tuli toteuttamaan niitä asioita, joista Vanhan Liiton teksteissä puhutaan. Kristuksessa, Hänen kauttaan, olemme osallisia taivaan ikuisesta Kirkkaudesta. Minusta se on ihmeellistä ajatella.
Mitä se voisi merkitä omassa elämässä? Millä tavoin se voisi näkyä tai kuulua tai tuntua siinä, miten me puhumme tai toimimme? 

Hengen vapaus  – Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.
Paavali kirjoittaa korinttolaisille tosi yleviä ja kohottavia sanoja. Miten korinttolaiset mahtoivat ottaa ne vastaan?
Entä mitä ne merkitsisivät tänä aikana? Millä tavoin Herran Hengen vapaus voisi heijastua meidän elämässämme? 

Kirkkaudesta kirkkauteen – Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.
Vaikka ajattelenkin Paavalin tarkoittaneen taivaselämää, sitä, missä henkemme kohtaa Hengen ilman minkäänlaisia fyysisen tason rajoitteita, voisi minusta kuitenkin tuota ajatella jo tämän elämän kannalta.
Että kun siitä huolimatta, että tunnistamme omat pimeät kohtamme, vikamme ja vaillinaisuutemme, sittenkin uskaltaudumme tulla Hänen eteensä ja antaudumme avoimin sydämin ja mielin katselemaan/ihmettelemään Jumalan kirkkautta, silloin Hänen kirkkautensa alkaa valaista olemustamme, henkeämme ja sieluamme. Kukapa ei sellaista haluaisi? Itse ainakin haluaisin. 

Kirkastusvuorella – Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa.
    Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: ”Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi.

Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!” Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään.  (Luuk. 9:28–36)

Tätä evankeliumikohtaa on minusta aina yhtä ihanaa lukea. Olen kirjoittanut tästä tähän blogiin niin monta kertaa, että nyt jään vain hymistelemään hyväntahtoisesti ja myötäeläen Paavalille, joka sanoi ne sanat, jotka minäkin varmaan olisin tuossa tilanteessa sanonut,
Ja kuuntelemaan pilvestä kuuluvaa ääntä, jossa taivaan Isän ilmaisee, miten paljon Hänen Poikansa merkitsee, niin Hänelle kuin meille.
Ja jään taas kerran ajattelemaan ja ihmettelemään sitä, kuinka myös me olemme Luojallemme tärkeitä ja rakkaita. Ja kuinka Hän sen vuoksi haluaa, että me kuulisimme Hänen Poikaansa.
Sillä se vie meitä lähemmäs sitä, mitä osaksemme on alun perin suunniteltu: kohti Kirkkautta, joka pysyy. 🙂

Rakkauden laki

”Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.
    Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.”   (Luuk. 6:27–31)

“Teille, jotka minua kuulette…” – Tuosta tulee mielikuva, että Jeesuksen mielestä kannattaa puhua vain niille, jotka kuulevat, mitä hänellä on sanottavana. Mutta eihän se ihan niin ollut. Pieneksi olisi kyllä jäänyt Kristuksen seuraajien joukko. Hänen sanansa oli – ja on – tarkoitettu kaikille korville, ja sydämille.

9. 7..2021. 3 päivää sitten uutisissa käsiteltiin uskonrauhan lakipykälää. Todettiin, että ‘YK:n ihmisoikeuskomitea on useasti vaatinut Suomea poistamaan uskonrauhan rikkomisen lakipykälän, koska se rajoittaa sananvapautta. Uskonnon harjoittamista voitaisiin suojata nimittäin myös pykälällä, joka kieltää kiihottamisen kansanryhmiä – tässä tilanteessa uskovaisia – vastaan.’

(Yle teki kyselyn kaikille 200 kansanedustajille, pitäisikö kyseinen lakipykälä, joka tuomitsee muun muassa Jumalan pilkan, poistaa rikoslaista. 105 kansanedustajaa vastasi. Yli puolet heistä ei kannata lain muuttamista.)

‘Kansanryhmä’ – Itseäni tuossa uutisessa kiinnitin huomiota sanaan ‘kansanryhmä’. Enpä ole koskaan ajatellut että uskovaiset muodostaisivat oman kansanryhmänsä. – Eihän siitä loppujen lopuksi ole niin kovin pitkä aika, kun usko Jumalaan oli luonnollinen asia, jota ei kyseenalaistettu. Usko vaikutti ihmisten elämässä tavalla tai toisella, niin arjessa kuin varsinkin juhlapyhinä. Nykyään Jumalaan uskominen ei ole (valitettavasti) enää mikään itsestäänselvyys. 

Mihin ‘alaryhmään’ lukeudumme? – Jeesuksen sanojen mukaan on niitä, jotka kuulevat häntä.
Mutta koska meitä uskovaisiksi itseämme kokevina on niin monenlaisia, voisi ajatella, että uskovaisten ‘kansanryhmän’ voisi jakaa moneen alaryhmään sen perusteella, millä lailla me Jeesusta kuulemme.
Lukeudummeko niihin, jotka
– kyllä kuuntelevat, mutta eivät halua kuulla, kun tulee liian vaikeita juttuja
– kyllä kuulevat, mutta unohtavat pian
– eivät ota kuulemaansa tosissaan
– ottavat tosissaan ja vielä muistavat
– muistavat ja laittavat kuulemansa käytäntöön 

Mihin noista kuulun? Entä sinä? – Tietenkin tahtoisin kuulua tuohon viimeiseen joukkoon, joka kuulee, ottaa tosissaan, muistaa ja laittaa vielä käytäntöönkin Jeesuksen opetukset (ideaalisti = joka tilanteessa).  Mutta kyllä nuo Jeesuksen kehotukset ovat haasteellisia…
“Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat…”
Ajattelen, että vain harvat taitavat pystyä näitä käskyjä noudattamaan, Varsinkin joutuessaan  oikein kovalle paikalle.  

Tarkoittaako Jeesus toisen posken kääntämisellä, että pitäisi antaa väärintekijän tehdä mitä vain itselle? Että pitäisi tahdottomasti alistua pahan edessä? Ei suinkaan.
Ymmärrän Jeesuksen tarkoittavan, että merkitystä on sillä, mitä tapahtuu sisällämme. Jos alamme hautoa vihaa, katkeruutta tai kostonhimoisia ajatuksia, se myrkyttää sisimpäämme, ihmissuhteitamme, elämäämme.
Jos on juuttunut sellaisiin ajatuksiin ja tunteisiin, voi pyytää Vapahtajaamme avuksi. Hän jos kuka tietää, mitä on joutua kaltoinkohdelluksi. Ja Hän myös tahtoo ja voi auttaa ja vapauttaa katkeruuden ja vihan kahleista. 

Takaisin valoonKatsoin Yle Areenasta draamadokumentin Takaisin valoon. Sanottakoon heti alkuunsa, että se oli rankkaa katsottavaa, en suosittele kovin herkille.
Siinä nuori, henkisesti hauraassa tilassa oleva nainen kertoo, kuinka hän hyväuskoisuutensa vuoksi joutui huijatuksi ja kaapatuksi.  

Lakimiehenä esiintynyt mies palkkasi hänet avustamaan ulkomaille toimintaansa laajentavaan lakifirmaan, Tämä lähetti naisen Saksaan, ja kehotti siellä naista ostamaan omalla luottokortillaan siellä 2 autoa. Nainen oletti, että firma maksaisi ne myöhemmin hänelle. Lakimies tuli perässä, ja he ajoivat autoilla Euroopan halki. Lopulta päädyttiin Tunisiaan. Vasta siellä naiselle alkoi selvitä matkan todellinen tarkoitus.

Passiivista vastarintaa – Miehen käytös naista kohtaan muuttui täydellisesti. Hän piti tätä  telkien takana eri asunnoissa, pahoinpiteli häntä ja musersi hänet psyykkisesti ja fyysisesti. Naista pidettiin nälässä, ja hänen ruokaansa laitettiin huumetta. – Kaikesta kokemastaan huolimatta hän sanoi mieluummin kuolevansa kuin suostuvansa kaappaajansa vaatimukseen, siihen bisnekseen, johon nuoria naisia huijataan tai kaapataan ulkomaille.
Nainen teki passiivista vastarintaa, eikä mies tiennyt, millä olisi saanut tämän taipumaan tahtoonsa.

Merkki taivaasta – Kerran tuo nuori nainen rukoili: “Jumala, jos aiot pelastaa minut täältä, anna joku merkki.” Samassa taivaassa välähti valo. “Jos tuo oli merkki Sinulta, anna se vielä uudestaan”, hän jatkoi. Valo välähti taas taivaalla. 
Pian tuon jälkeen lakimies sairastui, ja nainen sai oman puhelimensa käsiinsä ja soitettua äidilleen ja kerrottua tilanteestaan.
Tyttö, jonka kodissa häntä tuossa vaiheessa pidettiin, pyysi että nainen näyttäisi kuvan äidistään. Äiti sanoi puhelimessa lähettävänsä kuvansa tytölle, jos tämä kertoisi osoitteensa. Tyttö tavasi osoitteen, ja näin nainen lopulta saatiin vapautettua.

Sairaalassa lääkäri totesi, ettei hän olisi selvinnyt enää hengissä kuin korkeintaan muutaman päivän, niin heikossa kunnossa hän oli. Hänet autettiin pyörätuolissa koneeseen, ja niin hän pääsi takaisin Suomeen. 

Kun tuota naista kohdeltiin julmasti, hän käänsi (kuvaannollisesti) toisen poskensa. Hän oli ollut hyväuskoinen ja tullut kauhealla tavalla huijatuksi. Mutta huolimatta siitä, miten häntä kohdeltiin, hän ei taipunut kiusaajansa tahtoon.

Anteeksiannon voima – Kertoessaan tarinaansa hänessä ei tunnu olevan minkäänlaista merkkiä katkeruudesta tai vihasta sieppaajaansa kohtaan. Hän puhuu anteeksiannon merkityksestä, ja käsitykseni on, että anteeksianto on auttanut häntä paljon paranemisprosessissaan. 

Suomessa, sosiaalitoimistossa nainen tapasi eläkkeellä olevan papin, joka rohkaisi häntä sanomalla, että kaikista kokemuksista voi seurata jotain hyvää.
Dokumentin lopussa nainen käy terapiassa; hän on ryhtynyt maalaamaan: Ja kirjoittamaan ajatuksiaan. Tässä muutama: 
Myöhäistä on vain silloin kun lopettaa ajattelemasta.
– Tähti on sakaroiltaan viisas. Se osoittaa jokaiseen suuntaan valoa.
– Ihme synnyttää jokaisen päivän, jokainen päivä ihmeen.

Jumala on Rakkaus, todetaan 1. Johanneksen kirjeessä. Kirje kehottaa rakastamaan Rakkaudella, joka tulee Jumalasta. 
‘Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.  Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.’ (1.Joh.4:7-8) 

Jumala, opeta meitä rakastamaan niin kuin Sinä rakastat, niitäkin  lähimmäisiämme, joita meidän on vaikeampi rakastaa. Tarvitsemme Sinua, Sinun vaikutustasi sydämessämme.
Kiitos, että näet meidät, kiitos että olet kanssamme. Kiitos että Sinun Henkesi tekee hyvää työtään meissä. Kiitos Rakkaudestasi.  

Gott ist nur Liebe – Taize – yhteisön laulu

Laulun suomal. sanat:

“Kristus on rakkaus, uskalla elää rakkaudelle.
Kristus on rakkaus. Älä pelkää.”

Muut tekstit: Ps. 28:1–2, 6–9, Joos. 24:21–27  2. Kun. 6:8–23 ja Hepr. 12:25–29.

Valo, aurinkoa kirkkaampi

/

2.7.2021. Helle on hemmotellut ihoa jo niin, että kaupan kylmätiskiosaston ohi hihattomassa kulkeminen tuntuu helpotukselta (kun se tavallisesti laittaa hytisemään). Tuntuu kuin kroppa olisi varastoinut niin paljon lämpöä, että sitä riittää sittenkin, kun tulee viileämpää. – Enpä ole tällaista ennen kokenut. (Muistan kuinka kerran USA:ssa ollessani ulkona oli suloisen lämmintä, mutta kun mentiin sisään, siellä ilmanjäähdytin puhalsi kylmää. Minä istuin paksu villatakki päällä, kun toiset taas eivät olleet millänsäkään.)
Ja vaikka uin (eilenkin) pitkään vielä iltakymmeneltä, ei ole tullut sitä tuttua hytinäoloa. Ah ihanuus. Tätä lämpöä tahdon vastaanottaa ja varastoida niin paljon kuin vain keho jaksaa, – Jospa se  jäisikin kehomuistiin ihan talveksi asti…! – (Vaikka toiveajattelua, niin kivaa sellaista. 🙂 )

Valoa pimeän keskelle – Uutisissa oli viime viikolla juttu Suomen jatkosodasta, jonka alusta tuli kesäkuussa kuluneeksi 80v. (https://yle.fi/aihe/a/20-10000935).
Jutussa oli myös presidentin puolison Gerda Rytin 4.7.1941 pitämä radiopuheäänite (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/04/28/gerda-rytin-puhe-jatkosodan-alussa), jossa hän valoi uskoa ja toivoa suurten vaikeuksien kanssa kamppailevalle kansalle.

Yhtenäinen kansa – Uutisjutun otsikko oli: ‘Katsele ja kuuntele, miten yhtenäinen kansa selätti jatkosodan kriisiajan 25.6.1941 – 19.9.1944)’.
Myös Gerda Ryti puhui kansan yhtenäisyydestä. Että kärsimysten keskellä meitä auttaa se, että olemme yhtä perhettä ja toimimme sen mukaisesti. Sota koski kaikkia suomalaisia, tavalla tai toisella. G.R. rohkaisi kansaa rukoilemaan rukouksia kuulevaa Jumalaamme, ja kehotti auttamaan niitä, jotka kokivat suurta aineellista ahdinkoa.

Vaikka ajat ja ongelmat ovat nyt toisenlaiset kuin 80 v. sitten, juttu voi antaa uutta perspektiiviä myös tähän korona-aikaamme (varsinkin meille, jotka emme ole joutuneet kokemaan sota-ajan kärsimyksiä). Saattaa olla, että ne asiat, jotka on kokenut tosi vaikeina ja raskaina, saavatkin  hieman toisenlaisen merkityksen, kun niitä katselee 80 v;n takaisten linssien läpi… 

Voisimmeko me jotenkin löytää sellaista yhteishenkeä, jossa koko kansa, yhtenä suurena perheenä, pyrkisi rakentavalla tavalla puhaltamaan yhteen hiileen, toimimaan yhteisen hyvän eteen? –  Vai onko sekin vain toiveajattelua, jota on kiva ajatella, mutta jonka on vaikea kuvitella toteutuvan?

Fariseus Saul oli mies, jolla oli kiihkeä tarve toimia oikeaksi näkemänsä asian puolesta.
Hän
tunsi syvää vihaa kristittyjä kohtaan ja purki sitä pyrkimällä saamaan mahdollisimman monet heistä telkien taa.
Eräällä kristittyjen vainoamisretkellä hän kohtasi elämänsä yllätyksen, joka muutti täydellisesti sekä hänet että hänen fokuksensa.     

Paavali puhui:
    ”Näissä asioissa minä lähdin matkalle Damaskokseen. Olin saanut siihen ylipapeilta suostumuksen ja valtuudet. Mutta silloin, kuningas, minä matkaa tehdessäni puolenpäivän aikaan näin, miten taivaasta leimahti aurinkoakin kirkkaampi valo minun ja matkatovereideni ympärille. Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan heprean kielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.’ Minä kysyin: ’Herra, kuka sinä olet?’ Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse jaloillesi. Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn. Minä pelastan sinut oman kansasi käsistä ja varjelen sinua, kun lähetän sinut pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.’
    Tämän vuoksi, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä. Ensiksi Damaskoksessa ja Jerusalemissa, sitten joka puolella Juudeaa ja muiden kansojen parissa minä olen julistanut, että kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy. Tästä syystä juutalaiset ottivat minut temppelissä kiinni ja yrittivät hakata minut hengiltä. Jumalan avulla olen kuitenkin selvinnyt tähän päivään asti ja voin nytkin täyttää todistajan tehtävääni, puhua sekä ylhäisille että alhaisille. Minä puhun vain siitä, minkä profeetat ja Mooses ovat ennustaneet tapahtuvan, en mistään muusta, puhun siitä, että Messiaan tuli kärsiä kuolema ja ensimmäisenä nousta kuolleista sekä julistaa valon sanomaa niin meidän kansallemme kuin muillekin kansoille.”  Ap. t. 26:12–23

Valon tiellä?  – Alla on pari n. 20 v. sitten ottamani kuvaa lähellä maata olleesta täysikuusta. Minua oli aina kiehtonut se, kuinka kirkkaasti pieni Kuu saattoi heijastaa Auringon valoa.
Kuvan ottamisen aikaan harrastin aktiivisesti new age -juttuja, ja kuljin omasta mielestäni valon tietä.  Olin osa joukkoa, joka kutsui itseään valotyöntekijöiksi. Meillä oli vilpitön tahto ja tarkoitus auttaa toisiakin löytämään sitä, mitä olimme itse löytäneet tai kokeneet.
Itselleni ja monille ystävilleni Jeesus kuului tuolle valon tielle, mutta oli vain yksi osa sitä. Ja voi miten paljon muuta sille tielle mahtuikaan…

Todellisen Valon kutsu – Seuraavina vuosina sain ikään kuin pieniä maistiaisia siitä, mitä Kristuksen viitoittama tie sisältää. Aloin kulkea toinen jalka sillä tiellä, jonka tunsin, toinen jalka hapuili Kristuksen tietä. Kesti kauan, ennen kuin tunsin sisäisesti, että haluan kulkea pelkästään Kristuksen tietä; muu sai jäädä.
Tajusin, kuinka minua oli pikku hiljaa, monien mutkien kautta, johdettu todelliselle Valon tielle Vaikka matkaan mahtui paljon sellaista, jonka olisi voinut jättää väliin jos olisi paremmin ymmärtänyt, olen todella kiitollinen siitä, että Jeesus kutsui minut – Jeesuksen sanoja käyttääkseni – pimeydestä valoon.  Siitä, mitä kuvittelin valoksi, mutta olikin vain  jonkinlaista hailakkaa (ja usein myös vääristynyttä & harhaanjohtavaa) heijastusta todellisesta Valosta.

 

Aurinkoakin kirkkaampi Valo taivaasta leimahti aurinkoakin kirkkaampi valo minun ja matkatovereideni ympärille”, kuvaa Saul (sittemmin Paavali) kokemaansa ylläolevassa otteessa Apostolien teoista. Valo oli niin kirkas, että maahan kaatunut Saul menetti näkönsä 3 päiväksi (Apt.t.9:8-9)
Noiden päivien aikana Saul mietti varmasti kuumeisesti kokemaansa ja sitä, mitä Jeesus hänelle oli sanonut. – Mikä ristiriita: hän oli kuvitellut olevansa oikealla tiellä, Jumalan asialla, toimivansa oikeutetusti ja tilanteen vaatimalla tavalla.  Ja sitten – äkkiarvaamatta – hän kuulee tuon häikäisevän kirkkaan valon keskeltä sanat: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua?
Kun Saul kysyi, kuka häntä puhutteli, hän kuuli vastauksen: “’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.”

Onneksi Kristus ei kutsu meitä tavallisia tallaajia noin dramaattisella tavalla seuraamaan itseään! Mutta Hänellä olikin Paavalia varten aivan erityinen tehtävä.
Jeesus sanoi:
Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn.”

Paavalin kirjeistä ilmeneekin, ettei tuo kohtaaminen Damaskoksen tiellä jäänyt ainoaksi. Ylösnoussut Kristus ilmestyi hänelle monia kertoja. Voin hyvin kuvitella, että Hän kulki  palvelijansa kanssa koko ajan, silloinkin kun tämä ei Hänen läsnäoloaan havainnut.
Kristuksen Henki neuvoi hänelle selkeästi, mihin, milloin ja miten kulloinkin oli edettävä ja toimittava. 

Paavali aloitti missionsa heti Damaskoksen synagogassa, jossa hän julisti, että Jeesus on Jumalan Poika. Juutalaiset ihmettelivät: eikä tämä ole se, joka pyrki tuhoamaan ne, jotka Jerusalemissa huutavat avuksi jeesuksen nimeä?  Eikö hän tullut tännekin vangitakseen heidät ja viedäkseen heidät ylipappien eteen? Ihmiset hämmentyivät, kun hän todisti heille, että Jeesus on Kristus, kauan odotettu Messias. 

Pimeydestä valoon – Jeesus lähetti Paavalin toisten kansojen pariin, “avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon”. Hänen työnsä kautta tieto Jumalan Pojasta, ja Hänen pelastavasta, parantavasta ja vapauttavasta voimastaan levisi vähitellen nykyiseen Eurooppaan ja muihin maanosiin. 

Valon sanomaa – Kun Paavali tuotiin vankisellistä kuningas Agrippan eteen, hän sanoi tälle: “Minä puhun vain siitä, minkä profeetat ja Mooses ovat ennustaneet tapahtuvan, en mistään muusta, puhun siitä, että Messiaan tuli kärsiä kuolema ja ensimmäisenä nousta kuolleista sekä julistaa valon sanomaa niin meidän kansallemme kuin muillekin kansoille.” 

Roomaan – Paavali vietiin laivalla Roomaan – jonne hän ei ehkä ilman vangitsemistaan olisi matkannut. Niin merimatkalla kuin perillä hän todisti Kristuksesta, puhuen, mutta parani siinä ohessa myös sairaita.
Maltalla – Publiuksen isä makasi vuoteenomana; hänellä oli kuumetta ja paha vatsatauti. Paavali meni hänen luokseen, rukoili, pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet. Tämän jälkeen tulivat saaren muutkin sairaat Paavalin luo, ja he saivat avun vaivoihinsa. (A.pt.28: 8-9)
Roomassa – Täydet kaksi vuotta Paavali sitten asui omassa vuokra-asunnossaan ja otti vastaan kaikki, jotka tulivat hänen luokseen. Hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti, kuka Herra Jeesus Kristus on, avoimesti ja kenenkään estämättä. (Ap.t.28:30-31)

piharodo v..2017

Toisin kuin ne opetuslapset, jotka olivat saaneet kulkea Jeesuksen kanssa useamman vuoden, kuulla hänen opetuksiaan ja nähdä hänen tekojaan ihan livenä, Paavali tuli tuntemaan hänet ylösnousseena, vahvojen ja kirkkaiden ilmestysten kautta.
Kristus tuki ja vahvisti Paavalia – samoin kuin niitä opetuslapsia – jotka levittivät hyvää sanomaa Hänen kuolemansa jälkeen. Kristus auttoi heitä kestämään vaikeudet ja vastoinkäymiset. Hän kulki heidän rinnallaan. Pyhä Henki kertoi heille, mitä heidän kulloinkin tuli puhua ja tehdä.

Jumalalla on meidänkin elämällemmekin hyvät suunnitelmat. Olipa olosuhteet millaiset tahansa, me voimme olla Kristuksen lähettiläitä, välittää Hänen hyvää sanomaansa eteenpäin, tavalla tai toisella. Kertoa sanoin ja teoin Hänen Rakkaudestaan meitä kohtaan. Ja siitä, kuinka Hän pelastaa, parantaa ja vapauttaa asioista, jotka jollain tavoin kahlitsevat meitä olemasta sellaisia, joiksi meidät on tarkoitettu olemaan. Tuomaan Hänen Valoaan sinne, missä sitä tarvitaan. Olemaan todellisen Valon lähettiläitä.

Muut tekstit: Ps. 145:3–7, Jes. 66:18–19, 2. Tim. 3:14–17 ja Mark. 3:13–19

Ps. Minulle tulee tietokoneelle Päivän Sana. Tämänpäiväinen on: ‘Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.’ (Ef.4:32)

Johannes Kastajan syntymä

24.6.2021. Toissapäivänä mitattiin kesäkuun uudet ennätykset Muoniossa sekä Kittilässä, jossa ei aiemmin ole rikottu  +30 asteen rajaa. Enpä muista milloin meillä on ollut näin pitkäjatkoisesti näin lämmintä.
Hakeudumme hauvan kanssa varjoisiin paikkoihin, koetamme muistaa juoda tarpeeksi vettä, ottaa iisisti ja nauttia joka hetkestä. Kuten myös sadekuuroista, jotka sopivasti viilentävät ilmaa ja täyttävät kasteluvesisäiliöt. 🙂 

Juhannuksena vietetään Johannes Kastajan syntymäpäivää.
Jumalalla oli tärkeä suunnitelma Johanneksen elämälle jo ennen tämän syntymää. Hänen tuli valmistaa ihmisiä Messiaan tuloon, havahduttaa heitä huomaamaan oma syntisyytensä, kastaa heitä parannukseen, ilmoittaa Kristuksen saapumisesta ja auttaa tämän tunnistamisessa. 

Johanneksen elämään liittyi jo ennen hänen syntymäänsä dramatiikkaa. Iäkkäät vanhemmat, Elisabet ja Sakarias olivat jo luopuneet toiveestaan saada lapsi, eivätkä he ikimaailmassa olisi osanneet kuvitella, että vielä vanhoilla päivillään saisivat kauan kaivatun ja toivotun lapsen. Mutta sitten Jumala puuttui tilanteeseen.

Enkeli Gabriel sanansaattajana – Erään kerran, kun Sakarias oli toimittamassa suitsutusuhria temppelissä, Herran enkeli ilmestyi hänelle. Enkeli sanoi:  “Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes.”
Sakari pelästyi enkeliä ja suhtautui epäuskoisesti tämän sanomaan. Silloin enkeli sanoi:
“Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa.”
Mutta, Gabriel lisäsi, että koska Sakarias ei uskonut, hän olisi mykkä siihen saakka kun tämä tapahtuu.
Temppelin ulkopuolella odottava kansa huomasi, että Sakariaan tullessa ulos temppelistä hän ei kyennyt puhumaan heille, ‘ja siitä he ymmärsivät, että hän oli nähnyt temppelissä näyn.’
(Kursiivit Luuk.1, jakeista 5-22)

Johanneksen syntymä – Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: ”Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.” Toiset sanoivat: ”Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.” He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: ”Hänen nimensä on Johannes.” Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa.
    Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen yllään. (Luuk. 1:57–66)

Nimi lapselle – Elisabetin läheiset iloitsivat siitä ‘suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut’: hänelle ja Sakariaalle syntyi poikalapsi. Pojan, varsinkin esikoisen, syntymä oli tuohon aikaan merkittävä juttu. Kaikki olettivat, että lapselle annettaisiin isänsä nimi.
Sakarias oli menettänyt puhekykynsä, koska ei ollut uskonut Herran enkelin ilmoitusta, että Elisabet synnyttäisi lapsen, Mutta sillä hetkellä, kun Sakarias kirjoitti tauluun, että pojan nimeksi tulisi Johannes, hän sai puhekykynsä takaisin.

Ajatella, jos me menettäisimme puhekykymme, jollemme uskoisi jotain, mitä Jumala ilmoittaisi  meille (enkelinsä kautta tai jollain muulla tavalla). Ja/tai saisimme puhekykymme takaisin vasta kun olisimme toimineet niin kuin Jumala meitä käskee…
Onneksi Jumala ei suhtaudu yhtä ankarasti meihin ja meidän joskus niin heiveröiseen  uskoomme…
Toisaalta – jos meille kävisi kuten Sakariaalle, kyllä siinä oma usko taitaisi vahvistua  kertaheitolla. Ja ehkä samalla lähimmäistemmekin .. 🙂 

Sakarias alkoi ylistää Jumalaa,- ehkä osin kiitollisuudesta, kun hänen ei tarvinnutkaan jäädä mykäksi lopuksi elämäänsä. Mutta varmaankin ennen kaikkea siksi, että hän nyt uskoi, että Jumala oli kuullut heidän rukouksensa, ja että se, mitä Jumalan enkeli oli hänelle ilmoittanut, oli totta.

Onko helppo uskoa, jos joku sanoo, että sitä tai sitä Jumala tulee tekemään elämässäsi? Jos sen kuulee ihmisen suusta, niin ainakin itse uskon vasta sitten, jos ja kun asia todella toteutuu. Tiedä sitten, miten asiaan suhtautuisi, jos itse enkeli Gabriel ilmestyisi ja välittäisi sanoman…
Joka tapauksessa minun on helppo samaistua Sakariaan reaktioon.

Jos olen itse kokenut, että Taivaan Isä haluaa minun tietävän jonkin asian, olen pyytänyt että Hän vahvistaisi asian jollain tavoin. Varsinkin silloin, jos kyse on jostain isommasta asiasta, odotan vahvistusta. Ja jos sellainen tulee (esim. joku muu sanoo saman asian minulle), alan ajatella, että ehkä siis sittenkin voin luottaa siihen, mitä koin Taivaan Isän minulle sanovan.

Useimmiten suhtaudun asiaan varauksella (niin silloin jos joku toinen sanoo minulle profetian kuin silloin, jos itse koen kuulleeni sellaisen), koska tiedän että aina on mahdollista, että omat ajatukset, kuvitelmat tai toiveet – tai muunlaiset hämäävät tekijät – sekoittuvat siihen, mitä kokee kuulevansa Taivaan Isältä. 

Johannes Kastaja oli profeetta, jonka tehtävänä oli ilmoittaa asia, joka tuli koskemaan koko ihmiskuntaa:  maailman Vapahtaja on tulossa; kuulkaa Häntä, seuratkaa Häntä.
Johanneksen tehtäväksi tuli myös kastaa Jeesus Jordan-joella (vaikka hän itse oli sitä mieltä, että hänen itsensä olisi pitänyt saada Jeesukselta kaste).

Johannes kastoi ihmisiä parannukseen, Alla olevassa tekstissä Apostolien teoista kuvataan, miten Jeesuksen opetuslasten suorittamat kasteet erosivat tästä. 

Jeesuksen nimeen kastetut – Paavali vaelsi ylänköseutujen halki ja tuli Efesokseen. Hän tapasi siellä muutamia opetuslapsia ja kysyi heiltä: ”Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?” ”Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä”, nämä vastasivat. ”Millä kasteella teidät sitten on kastettu?” kysyi Paavali. He vastasivat: ”Johanneksen kasteella.” Silloin Paavali sanoi: ”Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen.” Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat. (Ap. t. 19:1–6)

Mm. näitä asioita mietiskellen toivotan kaikille oikein hyvää ja kaunista Juhannusta! 🙂 

(Olin kirjoittanut tähän blogiin paljon muutakin, mm. profeetoista, profetioista ym., mutta tuli sellainen olo, että pyyhin ne jutut pois. Ehkä jonkun toisen kerran palaan niihin,)   

Muut tekstit: Ps. 92:2–6 ja Jes. 45:8–12.

Armahtavaisuutta

17. 6.2021.  Alppiruusupuisto – Ystäväni oli käynyt miehensä kanssa 1990-luvulta lähtien Haagan Alppiruusupuistossa, joten hän tunsi paikan ja sen kasvit. Meikäläisellä, ensikävijällä, oli siis oikein asiantuntija oppaana. 🙂
Olin luullut että puistossa olisi pelkästään alppiruusuja, mutta mikä yllätys: siellä oli myös suuri määrä atsalea-lajeja! Ajatella, en ollut tiennyt että atsalea voi kasvaa Suomen oloissa ulkosalla, saati sitten suuren pensaan kokoiseksi! En myöskään tiennyt sen olevan  sukua kotoiselle suopursullemme, jota kasvoi niiden väleissä!

Ihana atsalea – Sen tiesin kyllä (kokemuksestakin) että huoneatsalea pitää kosteasta. Vaikka niin mielelläni kasvattaisinkin kauniista atsaleaa kotonani, en ole koskaan onnistunut pitämään sitä elossa:  nuput kuihtuvat ennen aukeamistaan vaikka kuinka niitä suihkuttelen ja annan säännöllisesti ruukun imeä vettä syvältä aluslautaselta.
Nyt ihmettelin näitä valtavia, upeissa väreissä hehkuvia  atsaleapensaita. Takana oli parin viikon hellesäät. Mistä ne saavat kosteutensa? Onko puisto perustettu suolle? (Kotona tarkistin asian, ja selvisi että on.)

Risteileviä hiekka- ja pitkospuupolkuja tuoksuvien kukkamerien keskellä. Aniliinia, keltaista, oranssia, vaaleanpunaista, violettia…  – oi sitä väriloistoa! Varsinaista väriterapiaa, totesimme moneen kertaan. Korkeat männyt soivat vilvoittavaa suojaa auringon paahteelta. 

Kuviakin otin, mutta koska blogialbumissani on niin paljon käyttämättömiä kuvia, olen päättänyt laittaa niitä alta pois, ennen kuin laitan sinne uusia. (Nytkin on jo vaikea muistaa, mitä kuvia olen jo käyttänyt.)
(Eräs ystävä kysyi hiljattain, ovatko kuvat omia kuviani. Kyllä ovat, pienellä taskukamerallani niitä räpsin.) 

                         

Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua”, ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.
    Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: ”Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!” Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9:9–13)

Voiko tuon yksinkertaisemmin kuvata jotain tapahtumaa? Jeesus näki Matteuksen, sanoi “Seuraa minua”, jolloin Matteus nousi ja lähti seuraamaan häntä.
Ajatella… – voisiko Jeesuksen seuraajaksi ryhtyminen olla vielä nykyäänkin noin yksinkertaista?  Ettei tarvitsisi epäröidä, harkita, miettiä mahdollisia seurauksia (mm. toisten mielipiteitä) jne, vaan voisi vain siltä istumalta päättää, että ryhtyy Kristuksen seuraajaksi.
Monet kertovat, että juuri niin heille on käynyt. Jokin asia (luetun, kuullun tai kohdatun kautta) on resonoinut heissä niin vahvasti, että he ovat siinä samassa tehneet päätöksensä. 

Matteus ehkä vaikuttui Jeesuksen valovoimaisesta olemuksesta niin vahvasti, ettei epäröinnille jäänyt sijaa. Ehkä Matteus tunnisti hengessään, että tässä oli kyse jostain paljon enemmästä kuin mitä hänelle siinä hetkessä sanottiin. Ehkä Matteus tunsi sisimmässään jotain sellaista, mitä ei koskaan aiemmin ollut tuntenut. Sisäinen, uinumassa ollut kaipuu havahtui, tuli kosketetuksi. – Tai ehkäpä hän vain tajusi siinä hetkessä, että oli aika tehdä elämänmuutos.       

 

Aterialla Matteuksen kodissa oli Jeesuksen ja opetuslasten lisäksi ‘useita publikaaneja ja muita syntisiä’. Jeesukselle tämä ei ollut mikään ongelma, fariseuksille kylläkin.
Publikaanit kantoivat veroa roomalaisille, ja heidän tiedettiin myös usein toimivan vilpillisesti omaksi hyödykseen, joten heitä halveksuttiin.
Ja sitten vielä oli niitä muita syntisiä, joita evankeliumi ei määrittele tarkemmin.

Usein mietin, mihin me nykyihmiset sijoittuisimme tuossa asetelmassa. Olisimmeko niitä syntisiä, jotka saisimme aterioida Jeesuksen kanssa, vaiko niitä, jotka paheksuen seuraisivat vierestä?
Kumpaan joukkoon kuulun, syntisiin vain paheksujiin? Entä sinä?  

Johanneksen kirjeessä, kohdassa, jossa puhutaan valossa vaeltamisesta, todetaan:
‘Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä.’ (1.Joh.1:8)
Jos siis haluamme pysyä totuudessa ja uskaltaudumme myöntämään olevamme syntisiä, olemme Jeesuksen sanojen mukaan niitä, jotka tarvitsevat hänen läsnäoloaan, hänen parantavaa ja muuntavaa vaikutustaan. Niitä, joiden kanssa Kristus haluaa aterioida ja viettää aikaa.

Ennen en pitänyt lainkaan syntinen -sanasta. Nykyään se ei enää herätä minussa reaktioita.
Siinä auttoi ehkä eniten määritelmä, jonka luin tai kuulin jostain: synti on sitä, mikä erottaa meidät Jumalasta.
Juuri siinä (olkoon sitten ajatuksemme, negatiiviset asenteemme tai tekomme) Jeesus haluaa tulla avuksi, parantaa sitä, mikä on mennyt väärille urille, tai yhä on vinksallaan.
Mutta jos ajattelen, että kuulun siihen hurskaiden joukkoon, jolla on kaikki – ajatukset, asenteet, tunteet ja toiminta – juuri niin kuin pitääkin, kuulun niihin ‘terveisiin’, jotka eivät tarvitse Parantajaa.

Mieluummin kuitenkin huokaan: tarvitsen Sinua, Parantajani. Tule luokseni, aterioi kanssani. Tee minussa hyvää työtäsi. 🙂

“Armahtavaisuutta minä tahdon” sanoit, Kristus, Kiitos että Sinä katsot meitä armahtavin ja rakastavin silmin. Olethan itse Armahtavaisuus ja Rakkaus.
Valaisisitko sisimpämme, niin että voisimme nähdä sekä puutteemme että vahvat puolemme rohkeasti ja rehellisesti, vähättelemättä ja suurentelematta.
Opettaisitko meitä olemaan armollisia sekä itseämme että toisiamme kohtaan.
Että voisimme yhdessä, Sinun kanssasi, Sinun vaikutuksestasi kasvaa sellaisiksi, joiksi Luojamme meidät alun perin on tarkoittanut.
Niin että Sinun Valosi, Armosi ja Rakkautesi voisi virrata meissä, ja kauttamme lähimmäisiimme, ja ylipäätään tähän maailmaan. Kiitos, että Sinä haluat  tulla luoksemme, ja tahdot parastamme.  🙂

Muut tekstit: Ps. 32:1–2, 5–8, Hoos. 14:2–9 ja Ef. 2:1–10.

Kristuksen seuraamisesta

10. 6.2021. 

Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.”
    Eräälle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä vastasi: ”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.”
    Vielä eräs toinen sanoi: ”Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.” Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”  (Luuk. 9:57–62)

Tuota evankeliumikohtaa olen monesti ihmetellyt.
Yhteen Jeesuksen opetukset ja toiminta ja ehkä hänen persoonansakin ovat tehneet niin syvän vaikutuksen, että innoissaan hän ilmoittaa seuraavansa tätä minne tahansa.
Jeesus toppuuttelee miestä, puhuu ketunluolista ja linnunpesistä, ja kuinka hän itse vaeltaa vailla valmiina odottavaa yösijaa.
Näkikö Jeesus, että mies kaipasi turvallisuutta, tai ettei tämä olisi jaksanut pitkiä kävelymatkoja  tai Jeesuksen aamuvarhaisesta iltamyöhään kestäviä työpäiviä? Olivathan ne jo ihan fyysistikin kestävää kuntoa vaativia. Ja joka paikassa iso joukko Jeesuksen ympärille kerääntyviä ihmisiä, joilla kaikilla oli odotuksia ja toiveita hänen suhteensa, joko fyysisiä tai hengellisiä.
Ehkä Jeesuksen sanat saivat miehen miettimään asiaa perusteellisesti. 

Toista Jeesus sen sijaan pyysi mukaansa. Tämä oli kyllä halukas lähtemään, muttei siltä istumalta. Isä pitäisi ensin saattaa haudan lepoon. Mutta Jeesus kommentoi aika tylysti asiaa.
Evankeliumissa ei kerrota, mihin ratkaisuun tämä henkilö päätyi, jäikö kotiin vai lähtikö sittenkin Jeesuksen mukaan.

Kolmas halusi lähteä Jeesuksen mukaan. Kunhan kävisi hyvästelemässä vain perheensä.  Se ei Jeesuksen mielestä ollut hyvä idea. Ehkä hän näki, että kotiväki olisi estellyt eikä päästänyt tätä lähtemään. Hänestäkään ei tiedetä, lähtikö hän siltä seisomalta seuraamaan Jeesusta.

Kuvan mirrillä oli varsinaiset kissanpäivät. Se lekotteli Jerusalemin vanhankaupunginosassa tuolillaan katsellen rauhallisesti ohikulkijoita. Sitä ei kyllä hevin olisi saanut liikkeelle mukavasta paikastaan.
Miten paljon minussa/sinussa on mukavuudenhalua? Sellaista, joka estää lähtemästä Jeesuksen matkaan. Keskitymmekö tarkkailemaan joutavanpäiväisiä elämän ilmiöitä, niin että tärkeämmät unohtuvat?
Kuuntelenko/kuulenko herkällä korvalla, kun ja mihin Jeesus minua kutsuu juuri tänään?
Näemmekö tai kehittelemmekö mielessämme jonkun esteen, syyn, minkä vuoksi emme voisi ryhtyä palvelemaan Kristusta?
Usein se este on: me itse. 

Kristusta voi palvella missä tahansa. Hyvää sanoma välittyy myös hyvien tekojen kautta. Kun toiselle tulee tunne, että hänestä välitetään ja että hän saa tarvitsemansa tuen, hän saa kokea häivähdyksen taivaallisen Isän Rakkaudesta. Uskon, että Jumala haluaisi jokaisen lapsensa voivan kokea olevansa rakastettu, tärkeä ja arvokas. Siinä Hän tarvitsee meitä viestinviejikseen. Hyvä sanoma voi välittyä niin monella tavalla.  

Usein Kristuksen seuraaminen tarkoittaa sitä, että huomaa juuri siinä, missä on, mahdollisuuden toimia Hänen käsinään. Tai suunaan. Se voi olla jotain pientä, itsestä ehkä miltei merkityksettömältä tuntuvaa. Ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta toista kohtaan, auttavaista mieltä, palveluhalukkuutta ihan omassa perhepiirissä.

Joskus lukee tai kuulee jonkun jumalan palvelijan huokaavan vanhoilla päivillään, että kaikkeni annoin Jumalan palvelemiseen, mutta laiminlöin oman perheeni. Katuvalla mielellä he kertovat tajunneensa asian liian myöhään.
Olivatko he kuulleet/ymmärtäneet Jumalan kutsun oikealla tavalla?

Kristus, auttaisitko meitä kuulemaan kutsuasi ja tahtosi meidän suhteemme? 🙂

Muut tekstit: Ps. 18:17–20, 26–29, Hes. 33:30–33 ja Hepr. 12:1–6.

Katoavaa ja katoamatonta

3. 6.2021. Miten ihanan lämpöisesti ja aurinkoisesti kesä on alkanutkaan. Kroppa nauttii, ja koko olemus. Tällaisena voisi minun puolestani jatkua vaikka koko kesä. 🙂
Vaikka monet varmasti toivovat ja odottavat kesähelteitä, itse nautin eniten kun on +20 ja vähän yli (vaikka uimaan on kyllä ihana mennä helteellä).
Joka tapauksessa: nyt on kesä, ihanaa! 🙂

Ensi pyhän evankeliumitekstissä ei kuitenkaan puhuta elämästä nauttimisesta; pikemminkin siitä, miten kestää eteen tulevia vaikeuksia ja koettelemuksia…  

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.”  (Matt. 16:24–27)

Itsensä kieltäminen – mitä se oikein on? Voisiko se olla vaikka sitä, etten aina ensimmäiseksi tai edes toiseksi mieti sitä, mikä itsestäni tuntuu hyvältä? Tai etten välttelisi tai väistelisi sellaisia asioita, jotka tuntuvat epämukavilta, mutta jotka tiedän tärkeiksi tai tarpeellisiksi. Tai etten kieltäytyisi annetusta tehtävästä, vaikka se tuntuisi liian haasteelliselta.
Että kääntäisin huomioni itsestäni siihen, mikä kulloinkin on tärkeintä – ei itseni kannalta, vaan jonkun muun…   

Hän ottakoon ristinsä… – äkkiseltään aika dramaattiselta kuulostaa tuo Jeesuksen kehotus Hän itse otti ristinsä ja kantoi sen Golgatalle. Useat hänen opetuslapsistaan joutuivat myös kokemaan julman kuoleman. Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen hänen seuraamisensa todella tarkoitti oman elämänsä alttiiksi laittamista (kadottamista).
Riskialtista Kristuksen seuraaminen on edelleen monissa sellaisissa maissa, joissa kristinusko on kielletty. Ihmeellistä on, että siitä huolimatta juuri noissa maissa yhä useampi ihminen päättää alkaa seurata Kristusta ja Hänen opetuksiaan.

“Joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen”sanoo Jeesus. Itse emme siis kykene pelastamaan itseämme.
Olen usein miettinyt pelastus -sanan merkitystä. Raamatussa on lukuisia kohtia, jossa puhutaan siitä, kuinka Jumala pelastaa, kuinka Jeesus pelastaa, kuinka pelastutaan jne. Pelastuminen on  moniulotteinen sana, Ja käsite, jota ei ehkä nykyään paljoakaan ajatella, ainakaan niin kauan kuin kaikki on hyvin.

Hengenpelastaja – Vaikka uimarannalla kaikki olisivat uimataitoisia, ja olisi hengenpelastuskurssin käynyt uimavalvoja, on joka uimarannalla kuitenkin pelastusrengas. Niin kauan kuin kaikki sujuu hyvin, pelastusrenkaan olemassaoloa tuskin huomaa. Se on siinä ‘vain kaiken varalta’: luotettava apu, johon tarrata hädän tullen – kunhan joku huomaa heittää sen hukkumaisillaan olevalle.
Joka tapauksessa se, että rengas on siinä, voi tuoda jonkinlaista turvallisuudentunnetta.
Jeesus haluaa olla meille enemmän kuin pelastusrengas, joka huomataan ja johon tartutaan vasta hädän hetkellä. Hän, Hengenpelastajamme, haluaa olla kanssamme elämämme kaikissa hetkissä, – Sitä kai hänen seuraamisensa yksinkertaisimmillaan tarkoittaa. Että antaa Hänen kulkea kanssamme, ja antaa elämänsä Hänen johdettavakseen.   

Jeesus jatkaa:mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä”.
Lohdullinen lause etenkin niille, jotka laittavat henkensä alttiiksi sen vuoksi, että uskovat ja seuraavat Kristusta. Mutta mitä se merkitsee länsimaiselle ihmiselle, joka elää maassa, jossa vallitsee uskonnonvapaus?
Ja j
ollen ajattele iankaikkista elämää, vaan tätä mitä nyt tällä hetkellä täällä elämme, mitä nuo Jeesuksen sanat silloin merkitsevät?
Sitäkö, että minun tulee olla valmis luopumaan kaikesta, jos Hän niin pyytää? Kaikesta, paitsi Hänestä. Se ei olekaan mikään helppo juttu, edes ajatuksissa.

Loyolassa 30 pv:n hiljaisuuden retriitissä retriitinohjaajani antoi minulle mietittäväksi tuota asiaa. Se oli kova pala. Lapsethan siinä tuli ensimmäisenä mieleen. Jos pitäisi luopua heistä?
Ja sitten että mitä jos Jeesus pyytäisi jättämään kaikki ja lähtemään jonnekin Kuola Lumpuriin hommiin. Mutta kyllähän vastaus lopulta selvisi (ainakin teoriatasolla siis). Ihmeellinen rauha laskeutui sydämeen kun sain asian mietittyä läpi. (Vaikka helpotuksekseni Jeesus ei ole – ainakaan tähän mennessä – kuitenkaan pyytänyt minua luopumaan kaikesta.)   

Elämän Valo – Viimeistään kuoleman hetkellä joudumme luopumaan kaikesta tähän elämään liittyvästä ja lähdemme toisenlaiseen todellisuuteen. – Millaiseen? Mikä meitä siellä odottaa?
Jeesus sanoi: “Minä olen tie, totuus ja elämä.” (Joh.8:12)
Hän sanoi myös: “Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 14:12)
Eikö siis ole niin, että koska Kristus on Valo, Kristuksen seuraaja kulkee Valossa, niin tässä elämässä kuin rajan yli siirtyessäänkin?
Kun me elämme, olemme ja pysymme Kristuksessa, meillä ja meissä on Elämän Valo. 

Muut tekstit: Ps. 49:6–10, 16–21, Sananl. 30:7–9 ja 1. Tim. 6:6–12.

Isä ja Poika ja Pyhä Henki

27. 5.2021. – Mentiin eilen sateessa ja tuiskussa drive-in ennakkoäänestyspaikalle (jossa asia hoitui nopeammin kävelijöille tarkoitetussa pisteessä kuin autojonossa). Sadekamppeissa jatkettiin hauvan kanssa siitä lähellä olevalle ulkoilualueelle.
Hauvani ei ole mikään hienohelmapuudeli. Se rakastaa metsässä samoilua, kallioille kiipeämistä, hyppelyä isoille kiville ja kaatuneiden puunrunkojen yli. Sadesään viehätystä se ei kuitenkaan ole vielä löytänyt. Mutta kuin ollakaan: vieraassa ympäristössä uusia maisemia ja tuoksuja tutkiessa sade ei tuntunut haittaavan ollenkaan. – Sinne taidetaan mennä toistekin sadelenkkeilylle. 🙂  

Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”  (Matt. 28:16–20)

Galilean vuorille – Miten pitkä aika onkaan kulunut siitä, kun viimeksi siellä kävin! V. 2012 olimme Israelissa pienen ystäväporukan kanssa. Majoituimme Jerusalemiin ja tutustuimme sen tärkeisiin paikkoihin. Käydessämme Betlehemissä tapahtui äkkiä jotain. Eräs paikallinen, puhuttuaan puhelimessa, sanoi, että meidän on nyt parasta poistua täältä, ja mieluiten lähdettävä jonnekin pohjoiseen. Kukaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.

Uutisista selvisi, että Gazasta oli 1. kertaa ammuttu raketti, joka ulottui Betlehemin niityille asti.
(Ehkäpä juuri sille niitylle, jossa paimenet vartioivat yöllä laumaansa 2000 v. sitten ja saivat kuulla taivaallisen kirkkauden keskeltä enkelin julistavan heille: “Älkää pelätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” Ja kuulla taivaallisen sotajoukon ylistävän Jumalaa sanoen: “Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” )

Ollessamme Jerusalemin vanhassa kaupungissa seuraavana päivänä sireenit alkoivat hälyttää ja ihmiset juoksivat suojaan. Myöhemmin kuulimme, että toinen pitkäkantoinen raketti olisi osunut jonnekin Jerusalemiin, jollei sitä olisi saatu torjutuksi.   
Seuraavana aamua Israelin armeija siirsi tankkinsa Gazan rajalle ja uhkasi tekevänsä maahyökkäyksen. Rukoilimme rauhaa, kuten varmaan muualla maailmassakin rukoiltiin.

Seuraavat yöpymisemme olin varannut Galilean rannalta. Sinne siis suuntasimme. Oli kuin olisimme tulleet toiseen maailmaan. Siellä vallitsi ihmeellinen levollisuus ja rauha, Sodanuhan  tuomasta jännitteestä ei ollut tietoakaan. 

Jerusalemin ja Gazan välille saatiin aikaan tulitauko viettäessämme aikaa Galilean kukkuloilla. Konflikti meni ohi taas sillä kertaa. Niin kuin viime viikollakin. Kuinka monia täytyy vielä tulla, ennen kuin tulee maassa rauha? – Hän, jonka kaikkivaltiaissa käsissä kaikki lopulta on, yksin tietää… 

Kaikki valta taivaassa ja maan päällä – Jeesus sanoo tuon ihmeellisen lauseen: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.”
Jos joku miettii, miksi juuri Jeesus on merkittävämpi kuin kukaan toinen (mitä tahansa uskontoa edustava) hahmo, niin tuossa vastaus kaikessa lyhykäisyydessään.
Kenelle toiselle olisi annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä?

Vaikka joillain yksilöillä olisi kuinka vahva vallantarve ja tahto hallita tämän maailman menoa ja vaikka hänellä olisi tukenaan miten suuri kannattajakunta tai koneisto tahansa, ennemmin tai myöhemmin tuollaiset omaa etua tavoittelevat itsevaltiaat menettävät valtansa.  
Sillä suurimmalla osalla ihmisistä on kuitenkin kaipuu rauhanomaiseen elämään ja halu toisia kunnioittavaan ja huomioivaan tapaan toimia. Kaikeksi onneksi.

Maanantaiaamuna tapasin matonpesupaikalla Valko-Venäjällä syntyneen naisen ja hänen virolaisen miehensä. He eivät vielä olleet kuulleet Valko-Venäjän konekaappauksesta ja koneessa matkustajana olleen viimevuotisia vaaleja arvostelleen toimittajan pidätyksestä.
Oli mielenkiintoista kuulla naisen tarinaa perheestään, joka ensin oli muuttanut Valko-Venäjältä Venäjälle ja sitten Viroon. 

Vapaassa maassa – Nainen sanoi olevansa todella onnellinen, että saa asua Suomessa. Hän opiskelee yliopistossa ja nautti silminnähden siitä, että sai asua vapaassa maassa. 
Kyllähän meilläkin on oma ‘yksinvaltiaamme’. Hän ei kuitenkaan pyri kontrolloimaan meitä. Vaikka Hän on ilmaissut selkeästi tahtonsa siitä, miten haluaisi meidän elävän, ei Hän kuitenkaan pyri määräämään, vaan antaa meille vapauden valita, miten toimimme (vaikka toimintamme olisi tyhmää).
Hän ole meitä vastaan, vaan on puolellamme. Eikä Hänen tarvitse olla huolissaan asemastaan; Hänelle kun on annettu kaikki valta niin maan päällä kuin taivaissa. 

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen – Jeesus kehotti opetuslapsia kastamaan ihmisiä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Näin kristityt kastetaan vielä tänäkin päivänä. Ei pelkästään Isän, tai Pojan, tai Pyhän Hengen, vaan kaikkien kolmen nimeen. Tuossa on mielestäni ilmaistu Jumalan kolminaisuus tiivistettynä: kaikkia tarvitaan. Ja samalla: kaikki kolme ovat yhdessä Yksi. Kristinuskon pyhä mysteeri. Pyhä Kolminaisuus. 

Galilean rauhaa hieman haikeana muistellen huokaan vielä: minne Sinä kutsut minua nyt? Missä on minun Galileani täällä omassa maassani? Missä on se (hengen ja mielen) tila, jossa löydän sen ihmeellisen rauhan, jota minkäänlaiset asiat eivät voi pommittaa? Miten löydän sen paikan?
Eikö tuo paikka oikeastaan löydy sisimmästäni? Kun sitä hiljaa kuulostelen, kun annan ajatusteni ja tunteideni laskeutua rauhantilaan. Siellä He asuvat: Isä ja Poika ja Pyhä Henki. 

Jeesuksen lupauksia: 

Henki meissä – “Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.” (Joh.14:16-17) 

Isä ja Poika luonamme – ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. (Joh.14:23)

Rauha, meille annettu – “Rauhan minä jätän teille: minun rauhani — sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne.” (Joh.14:27-28)

Hän meissä – “Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” (Joh. 15:3)

(Kuvat ovat Galilean rannoilta.)

Muut tekstit: Ps. 95:1–2, 6–7. 4. Moos. 6:22–27. Jes. 66: 1-2 ja Ef. 1:3–6 (7–10) 11–14.

Tule, Pyhä Henki

20.5.2021. Kevään tuoksuja – Sateen huuhdottua ilman puhtaaksi ja raikkaaksi kaikki ihanat kevään tuoksut ovat entistä intensiivisempiä. Ruohon, kasvien, kukkivien puiden ja pensaiden  tuoksut –  ah sentään. Tuntuu niin hyvältä hengittää syvään ja venytellä ulkoilmassa. 🙂
(Mustikoista olen saanut apua herkästi kutiseviin silmiin, niin talven kuivassa sisäilmassa kuin kevään siitepölyaikaan. – Eipä aikaakaan kun on taas mustikanpoiminta-aika. Vaikka hyvin ne kyllä toimivat pakastettuinakin.)

Filippus sanoi Jeesukselle: ”Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.”
    Jeesus vastasi:
    ”Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: ’Anna meidän nähdä Isä’? Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden.
    Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.
    Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.”   (Joh. 14:8–17)

Anna meidän nähdä Isä – Filippuksen harras pyyntö on ymmärrettävä. Olihan Jeesus niin monesti puhunut taivaallisestä Isästään, johon hänellä oli aivan erityisen läheinen suhde. Hän kuunteli, mitä Isä hänelle sanoi, ja toimi sen mukaan. Jeesus tunsi taivaallisen Isänsä. Kukapa ei (meistäkin) haluaisi tuntea Häntä? (Varsinkin sitten, kun on vakuuttunut Hänen olemassaolostaan.)

Jokaisella on ainutlaatuinen suhde maalliseen isäänsä. Se on voinut olla tai on läheinen tai etäinen, varauksellinen tai luottavainen, kaunainen ja vihamielinen tai rakkaudellinen ja hellä, tai yhdistelmä näistä, tai jotain muuta. 

Vaikka osa kokemuksistamme ja tuntemuksistamme maallisesta isästämme voikin heijastua (ainakin tutustumisen alkuvaiheessa) suhteeseemme taivaalliseen Isäämme, kyseessä on kuitenkin aivan erilainen suhde.
Siinä on Hänen taholtaan niin paljon Rakkautta, kuin vain ikinä pystymme ottamaan vastaan.
Hän rakastaa meitä, koska Hän on Rakkaus. (1.Joh.4:18)

Isän Rakkaus – Ajattelen, että Isä rakastaa meitä myös siksi, että oppisimme tuntemaan Hänet, ja Hänen Rakkautensa meitä kohtaan. Ja jotta me oppisimme rakastamaan. Niin että meistä voisi tulla  enemmän Kristuksen kaltaisia. Sellaisia, jollaisiksi Hän on meidät alun perin tarkoittanut. 

Taivaallinen Isämme vetää meitä puoleensa, yhteyteensä niin monin tavoin, niin monien erilaisten asioiden kautta, että voi miettiä, onko oikein kyseenalaistaa ja arvostella jotain itselle oudolta tai vierasta ‘menetelmää’.  Tiedä vaikka se olisi juuri se keino, jolla Isä saa jonkun kiinnostumaan itsestään ja vakuuttumaan siitä, että Hän ylipäätään on olemassa.

Hiljentyminen ja ylistys – Itseäni on kaksi hyvin erilaista elementtiä tuonut lähemmäs Häntä: hiljentyminen (raamatuntekstien mietiskely ja pitemmät hiljaisuuden retriitit) sekä rauhallinen, kaunis ylistysmusiikki.
Hiljaisuudessa annetaan omien ajatusten siirtyä syrjään, annetaan tilaa Hänelle ja sille, mitä Hän haluaa meissä tehdä. Ylistyslauluissa palvotaan Häntä, ihmeellistä Luojaamme. 

Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.Filippus ja muut opetuslapset olivat siinä onnellisessa asemassa, että he saivat kulkea 3 v:n ajan Mestarinsa rinnalla. Mutta millä tavoin me 2020-luvulla Jeesusta seuraavat voisimme nähdä Ylösnousseen?
Joillekin Kristus tosin on ilmestynyt ja sanonut jotain sille henkilölle siinä hetkessä tähdellistä, mutta yleensä häneen tutustutaan raamatuntekstien kautta, lukemalla hänen elämästään, siitä, mitä hän opetti ja miten hän toimi.

Kun Jeesus opetti ja teki ihmeellisiä tekoja, hän toimi Isän opastamana. “Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan.”
Isä ja Poika ovat niin yhtä, että Poika kuulee Isän ajatukset ja toimii niiden mukaisesti.
Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa.”

Päivitys – UT:sta voimme lukea päivitetyt käskyt. 10 käskyä ovat ja pysyvät. Mutta kaikki ne lukemattomat säädökset, joita Israelin kansa sai Jumalalta erämaavaelluksellaan, olivat ajankohtaisia ja tärkeitä silloin, jotta israelilaiset oppisivat kunnioittamaan Jumalaa ainoana Kaikkivaltiaana Jumalana, uskomaan Häntä ja Häneen, ja pysymään erossa muiden kansojen jumalista. 

Jeesus päivitti Isän käskyt tuomalla esiin tärkeimmät. Jumalan rakastamisen ja lähimmäisen rakastamisen. Ja hän kertoi, mitä on, kun me rakastamme häntä: “Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.”

Kristus tiesi ja tietää, kuinka haasteellista meille ihmisille on seurata Hänen käskyjään.
Siksi Hän lupaisi lähettää Auttajan, joka olisi kanssamme aina.
“Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki.”

Puolustaja – On ihmeellistä ajatella, että meillä on Puolustaja, joka puolustaa meitä, kun Vastustaja koettaa saada meitä tavalla tai toisella hallintaansa. Vaan muistammeko sen aina? Muistammeko kääntyä Hänen puoleensa ja pyytää Häneltä apua?

Vuosia sitten minulla oli tästä vahva kokemus. Eräs ystäväni muuttui viimeisinä elinvuosinaan. Hän oli alkanut seurustella ja muuttui hyvin mustasukkaiseksi. Mentyään naimisiin seurustelukumppaninsa kanssa tilanne paheni entisestään.
Kun hänen miehensä tuli eräälle kurssilleni (jollaisia tuohon aikaan pidin), ystäväni tuli usein luokseni syyttäen minua täysin perättömistä asioista. 

Vaikka kuinka päätin, etten antaisi sen vaikuttaa tunteisiini, kyllä siinä usein itkua pidättelin. Niin pahalta tuntuivat aiheettomat syytökset.  

Totuuden Henki Kun ystäväni taas kerran ilmoitti tulevansa luokseni ‘juttelemaan’, pyysin Puolustajaa avuksi. Rukoilin, että kotini olisi niin Totuuden Hengen täyttämä, ettei ystäväni kerta kaikkiaan pystyisi syytämään päälleni kuvitelmiaan ja syytöksiään.
Kun ystävä sitten tuli, hän oli aivan hämillään. Lyhyesti sanottuna: hän ei saanut sanottua ainuttakaan syyttävää lausetta. Pyhän Hengen läsnäolo oli niin vahva.
Silminnähden ihmeissään hän poistui luotani.

Ei enää syytöksiä, kiitos – Kun hän seuraavan kerran soitti ja sanoi, että halusi tulla luokseni juttelemaan, ehdotin että menisimme kävelylle, ja että ottaisin erään yhteisen tuttavamme mukaan. Ystäväni ei pitänyt ajatuksesta, mutta suostui kuitenkin. – Kävelyllä keskustelu liikkui täysin eri tasolla, ei ollut tietoakaan syytöksistä. Eikä sen jälkeenkään.

Ihana lupauis Jeesukselta: Totuuden Henki pysyy luonamme ja on meissä. “Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.”
Kunpa Henki vaikuttaisi meissä vahvemmin ja selkeämmin. Ehkäpä auttaisi, jollemme kuuntelisi kaiken maailman oppeja, sellaisia jotka johtavat toisten arvostelemiseen tai tuomitsemiseen harhaoppisina.

Kristuksen seuraajana olemisessahan olennaista on, että seurataan Häntä ja Hänen opetuksiaan. Jos todella seuraamme Jeesuksen opetuksia, emme voi joutua kovin harhaan (niin opillisissa asioissa kuin muutenkaan elämässä).
Mutta eihän se helppoa ole. Meillä ihmisillä kun on niin kova tarve olla oikeassa ja osoittaa toisten olevan väärillä teillä. 

Miten me tarvitsemmekaan Sinua, Pyhä Henki, opettajanamme ja muistuttajanamme. Onneksi Jeesus lupasi Sinun apusi meille:
“Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne. Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” (Joh.14:26))

Muut Helluntaiaaton tekstit: Ps. 34:2–4, 9–11, Jes. 59:20–21 ja Ap. t. 19:1–6.