Aihearkisto: Yleinen

Rukous ja usko

25.2.2024. – Valo lisääntyy päivä päivältä. Se tuntuu aina vaan niin ihanalta. itselleni se merkitsee myös aikaa, jolloin laitan syötyjen salaattien ja yrttien istutuspaakut multaan, ja seuraan innolla, kuinka ikkunanlaudalla olevassa ruukkurivistössä alkaa työntyä esiin uutta salaattien ja yrttien versoja. Eikä tarvita edes auringon valoa, pelkkä päivänvalokin riittää saamaan kasvun aikaan. 

Pienet ilon ja kiitollisuuden aiheet ovat niin tärkeitä, niiden etsiminen ja viljeleminen, ihan päivittäin. Joka päivä voi löytää jotakin. josta voi olla iloinen tai kiitollinen, oli elämäntilanne sitten millainen vain. – Mistä asioista voit tänään iloita ja olla kiitollinen?   

Isojakin kiitollisuuden ja ilon aiheita on helppo löytää, ainakin meillä täällä, maassa jossa vallitsee rauha. Kiitos että meillä on rauha. Ei tarvitse pelätä pommituksia eikä kotien tuhoutumisia.  On vapaus ilmaista mielipiteensä tarvitsematta pelätä joutuvansa telkien taa.

Rakas Jumala, anna että sodat loppuvat.  Anna rauha kaikkialle sinne, missä sitä niin kovasti kaivataan. Suojele ja varjele, ja tuo apusi kaikille, jotka sitä niin kipeästi tarvitsevat.      

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Hyvä ja oikeamielinen
Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn.
Jumalani, sinun apuusi minä luotan.
Enhän luota turhaan, ethän anna vihollisilleni sitä riemua, että he voittavat minut!
Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi. Vain luopiot joutuvat häpeään.
Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi.
Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä Jumalani, auttajani!
Sinuun minä luotan aina.
Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.
Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani!
Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua!
Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo tien syntisille.
Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä.
Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa. 
Ps. 25:1–10

Kasvoista kasvoihin
Samana yönä Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli. Saatettuaan heidät ensin vastarannalle hän käski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa. Vain Jaakob itse jäi toiselle rannalle. Siellä muuan mies paini hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka. Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa. Mies sanoi hänelle: ”Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee.” Mutta Jaakob sanoi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua.” Mies kysyi häneltä: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Jaakob.” Silloin mies sanoi: ”Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.” Jaakob sanoi hänelle: ”Sano sinäkin nimesi.” Mutta mies vastasi: ”Miksi sinun pitäisi tietää minun nimeni?” Ja hän siunasi Jaakobin siellä.

    Jaakob antoi paikan nimeksi Penuel. Hän sanoi: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.” Aurinko nousi, ja hän jatkoi matkaansa Penuelista eteenpäin ontuen lonkkaansa.
1. Moos. 32:23–32

Ihmeellinen kokemus oli Jaakobilla. Kokemus, joka teki häneen varmasti lähtemättömän vaikutuksen.
Tuota pohtiessani aloin miettiä sanaa ‘Jaakobinpaini’. Sanontahan juontaa juuri tuosta tapahtumasta Jabbokin rannalla.
Luin määritelmän Jaakobinpainista: sellaiseksi kutsutaan tilannetta, jossa henkilö joutuu ratkaisemaan suuren sisäisen ristiriidan.
Se
puolestaan laittoi lukemaan edeltäviä lukuja: mikä aiheutti Jaakobin kokeman sisäisen ristiriidan tuona yönä? 

Jaakob oli hankkinut viekkaudella isänsä Iisakin siunauksen, joka olisi kuulunut vanhemmalle veljelleen Esaulle. Iisakin lähettäessä poikansa Mesopotamiaan turvaan veljen vihalta.
Jumala näki isänsä lampaita paimentaneessa Jaakobissa ominaisuuksia, ja Hän lupasi tälle siunauksensa. Jumalalla oli Jaakobille ja hänen jälkeläisilleen suunnitelma, joka tulisi koskemaan koko kansan tulevaisuutta. 

Enkeleitä unessa – Pakomatkallaan Jaakob näki unessa enkeleitä ja kohtasi Herran: “Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas.” Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen vieressään ja sanoi: “Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala”
Ja Herra lupasi Jaakobille: “Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan.”  

Enkelit Jumalan etuvartiona – Tehtyään sovinnon/sopimuksen appensa kanssa Jaakob jatkoi matkaa vaimoineen, palvelijoineen ja karjoineen. Silloin häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä. Heidät nähdessään Jaakob sanoi: “Tässä on Jumalan etuvartio.”
Kun Jaakob kuuli, että hänen veljensä Esau oli tulossa häntä vastaan 400 miehen kanssa, Jaakob pelästyi ja lähetti veljelleen edeltä käsin lahjaksi suuren määrän karjaa lepyttääkseen tämän kaunan.
Tuona yönä Jaakob kohtasi tuon miehen, jonka kanssa hän paini aamunsarastukseen saakka.

Jaakobilla oli vahva kokemus siitä, että hän oli nähnyt Jumalan: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.”
Tuolloin oli varmaan aika yleinen uskomus, että Jumalan kirkkaus on niin vahva ja Hänen näkemisensä niin voimakas kokemus, ett’ siitä ei voi selvitä hengissä.
Raamatussa on useita siihen viittaavia kohtia. Esim. 2. Mooseksen kirjassa Jumala sanoo Moosekselle: “Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon.”
Joten siinäkin mielessä Jaakobilla riitti kyllä kokemuksessaan todella ihmettelemistä. 

**********************

Kestävyyttä
Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.

    Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. 
Jaak. 1:2–6

Öljyn tuoksua
Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

    Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi.
    ”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”
    Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.” 
Luuk. 7:36–50

Fariseus kummeksui, miksei Jeesus suhtautunut naiseen samalla tavalla kuin hän. Eikä Jeesus todellakaan huomaa, eikö hän näe tuossa naisessa samaa mitä minä näen?
Tietenkin Jeesus näki. Hän näki heidän kummankin, sekä naisen että fariseuksen sydämeen.  Toinen oli täynnä katumusta, helpotusta ja kiitollisuutta, toinen täynnä ärtymystä, halveksuntaa ja paheksuntaa.   

Magdalan Marian kiitollisuus oli ylitsevuotava. Olihan Jeesus aiemmin vapauttanut hänet seitsemän riivaajan vallasta. Pahan voimat eivät hallinneet tai ohjanneet häntä tai hänen elämäänsä: hän oli vapaa, kuin uudestisyntynyt.
Fariseus ei tätä nähnyt, hän näki sen minkä halusi nähdä, Se mitä hän tuossa naisessa näki, kertoi enemmän  hänestä itsestään kuin tuosta naisesta.  

Kirjailija Mihail Šiškin aloittaa muistosanansa oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi’lle näin: 
‘Oli kynttilä, joka edes vähän valaisi putinilaista pimeyttä. Se on puhallettu sammuksiin.
Mihail Šiškin toteaa entisen kotimaansa levittävän ‘kuolemaa ja pahuutta’.

Joka päivä näemme uutisia maailman pahuudesta, häikäilemättömyydestä, julmuudesta ja epäoikeudenmukaisuuksista. Niitä vähänkin seuratessa on helppo ymmärtää Mihail Šiškinin sanoja. (Hän ei itse enää asu Venäjällä, ja voi siksi vapaasti ilmaista ja julkaista näkemyksiään.)  
Aleksei Navalnyi’n kuolema Siperian vankilassa sekä viranomaisten tapa kohdella hänen äitiään liittyen poikansa hautaamiseen järkyttävät syvästi.

Miten onnekkaita olemmekaan, kun saamme elää maassa, jossa ei joudu vangituksi tai vaiennetuksi ei-toivotuista mielipiteistä. Miten erilaisessa maailmassa itänaapurissamme eletäänkään, valtaapitävien mielivallan armoilla. 

Kun mietin Šiškinin muistosanoja. Navalnyin kuolemaa ja pahan ilmentymistä maailmassa, mietin miten tärkeää onkaan, että epäoikeudenmukaisuudesta, vääryydestä ja maailmassa ilmenevästä pahuudesta puhutaan ja että sitä arvostellaan, niin että maailma voisi muuttua paremmaksi.

Evankeliumitekstiä pohtiessani Magdalan Maria öljypulloineen jäi sivuseikaksi; jäin miettimään enemmän fariseusta. Hän ei puuttunut mihinkään vallalla olevaan kieroutuneeseen järjestelmään tai valtaa pitävien toisia alistaviin tekoihin. Hän suuntasi halveksuntansa naiseen, joka pesi Jeesuksen jalat kyynelillään, kuivasi ne hiuksillaan ja voiteli jalat hyvältä tuoksuvalla öljyllä.   

Johduin ajattelemaan, kuinka helppoa on nähdä itsensä ulkopuolella, muualla ja muissa oleva paha. Miten paljon helpompaa onkaan havaita maailmassa ilmenevä pahuus kuin nähdä tai tunnistaa sellaista itsessään. (Sillä kukapa voisi väittää olevansa pelkästään hyvä, ainoastaan hyviä ajatuksia ja tunteita omaava, aina vaan hyvää tahtova ja tekevä ihminen.)

Jeesus siirsi fariseuksen huomion naisen arvostelemisesta tarkastelemaan omia asenteitaan, ajatuksiaan ja käytöstään.
Ja siitähän tässä paastonajassakin on kyse. Että kääntäisimme katseemme omaan sisimpäämme; että tulisimme tietoisiksi niistä ikävistä asenteistamme ja taipumuksistamme (ja niistä kumpuavista toimintatavoistamme), joita emme haluaisi itsessämme nähdä tai myöntää.
Ja että ymmärtäessämme ettemme pysty näitä (sisäisistä haavoista, peloista, katkeruudesta, vihasta tai ties mistä johtuvia) asioita itseämme muuttamaan tai parantamaan, kääntyisimme rukouksin Vapahtajamme ja Parantajamme puoleen. ja pyytäisimme Häntä auttamaan meitä.

Ja että saisimme kuulla Hänen lausuvan myös meille nuo lempeän armahtavat ja vapauttavat sanat: “Uskosi on sinut pelastanut. Mene rauhassa.” 

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Jeesus, kiusausten voittaja

21.2.2024. Lunta on talvilomalaisten rientoihin. Toissa päivänä kylämme luistinrataa jäädytettiin ja pian rata täyttyi luistelijoista. Hiihtoladutkin ovat hyvässä kunnossa.
Tavallisesti tässä vaiheessa olen innolla odottanut aurinkoisia keväthankia, mutta täytyy myöntää, että pitkään jatkuneet liukkaat kelit ovat saaneet minut huokaamaan, että kunpa sulaisivat vaan pois nämä jäät ja lumet, sitten talviloman jälkeen.

Tämän viikon kirkkovuoden aihe käsittelee kiusauksia ja niiden voittamista. Jeesus vietti 40 päivää karussa erämaassa. Hänen kestävyytensä joutui koetteluun ennen palvelutyönsä alkamista. Paholainen koetti monin tavoin houkutella hänet luopumaan siitä, mihin hänet oli kutsuttu.
Se, kuinka Jeesus selvisi kiusauksista, antoi hänelle varmastikin voimaa, rohkeutta, kärsivällisyyttä kaikkiin niihin haastaviin tilanteisiin, joita hän myöhemmin joutui kohtaamaan.   

Millaisia kiusauksia ihmiset ovatkaan kautta aikojen joutuneet kohtaamaan. Entä me tämän päivän ihmiset? Minkälaisia ovat minun kiusaukseni? Entä sinun?
Yksi kiusauksen muoto, jonka joudun kohtaamaan melko usein, ilmenee ajatustasolla. Huomaanko antaa kyytiä negatiivisille ajatuksille, kun sellaisia koettaa hiipiä mieleen?

Tiedän, miten vahva vaikutus ikävillä ajatuksilla voi olla elämään, jos niille antaa valtaa tai jos niihin jumiutuu. Ihan jokaiseen päivään vaikuttaa se, millaisten ajatusten sallin pyöriä mielessäni. Siispä kyytiä ikäville ajatuksille, ja äkkiä myönteisiä tilalle, on mottoni.

Aika helppo keino (ainakin omalla kohdallani toimii hyvin) on se, kun suhteutan omaa tilannetta johonkin isompaan kontekstiin. Esim. jos jokin asia harmittaa, mietin miten pientä tämä on verrattuna niihin, joiden jokapäiväinen elämä on selviytymistä hengissä, sodan, nälän,  kylmyyden tai muun koettelemuksen vuoksi. Siinä huomaa, kuinka pienestä on itse taipuvainen valittamaan. (Kuten nyt näistä liukkaista keleistä.) 

Jeesus sai kokea erämaassa, miten hän sai taivaasta apua kiusausten keskellä. Evankelista Markus kirjoittaa, että enkelit pitävät hänestä huolta.
Se, että me vielä tänäkin päivänä voimme lukea tuota, antaa voimaa, rohkeutta ja luottamusta siihen, että kun joudumme isompiinkin koettelemuksiin tai kiusauksiin, apua on saatavilla. On huolto- ja turvajoukot. Luojamme on tämän näin suunnitellut. Hän ei jätä meitä yksin kamppailemaan kiusaustemme kanssa.
Kuten alla olevassa psalmissa todetaan: Hän levittää siipensä yllemme. Hänessä, Häneen turvautuessamme, olemme turvassa.

Korkeimman suojassa
Se, joka asuu Korkeimman suojassa
ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin:
”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.”
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta.
Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla.
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,
ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. 
Ps. 91:1–4, 11–12

Tämä on oikea voimapsalmi. Sitä kannattaa lukea, kun tarvitsee henkistä/hengellistä voimaa ja vahvistusta.
Korkeimman suojassa. Turvapaikka. Pelastaa ansasta ja pahan sanan vallasta (ajatuksetkin voisi liittää tuohon). Turvassa Hänen siipiensä alla. Enkeleille käsky varjella sinua, he kantavat sinua käsillään… – miten ihania voimasanoja! Niitä kannattaa toistella itsekseen, niin että niistä tulee sisäisiä voimanantajia.
Itse en ole hyvä muistamaan ulkoa pitempiä lauseita tai jakeita, mutta myönteiset voimasanat ovat helppoja, niihin voi liittää itselleen mieluisia ja sopivia mielikuvia. 😉

(Alla olevasta kuvasta tulee mieleen se hyvä tunne, kun on käynyt avannossa tai kylmässä vedessä. Verenkierto on vauhdissa ja olo on valtavan energinen.)

Hyvän opettelua 
Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
– Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra.
– Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.
Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan hyvyyttä, mutta jos kovetatte mielenne ja torjutte minut, miekka syö teidät. Herran suu on puhunut.
Jes. 1:16–20

Mitä Jumala Jesajan mukaan odottaa meiltä? Että me luopuisimme tekemästä pahaa, sellaista mikä satuttaa ja loukkaa lähimmäisiämme. Tämä koskee paitsi tekoja myös sitä, millä lailla puhumme toisille, tai miten kirjoittelemme heistä. 
Että opeteltaisiin kanavoimaan turhautumisia, katkeroitumisia, kateutta ja ties mitä muulla tavoin kuin kohdistamalla näitä tunteita muihin.
Opettelisimme tekemään hyviä asioita. Kun teemme toisille hyvää, tulee itsellekin hyvä olo. 

Oikeudenmukaisuutta – Uskon että kaikki meistä ovat ainakin joskus puhuneet ikävällä tavalla tai toimineet epäoikeudenmukaisesti toisia kohtaan. Joillekin siitä on saattanut muodostunut jopa tapa.
Ilouutinen on kuitenkin, että aina voimme muuttua. Päättää parantaa tapamme ja huonot taipumuksemme. Jumala lupaa tulla tässä avuksemme: Hän lupaa pesevänsä väärät tekomme vitivalkoisiksi. Se edellyttää vain omien virheittemme huomaamista ja halua luopua niistä. – Siihen meneillään oleva pääsiäispaastonkin aika tarjoaa hyvän mahdollisuuden. 

Armahtava ja uskollinen
Armollisen Jumalan tahto oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta. Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.

Hepr. 2:9, 17–18

Erämaan kiusaukset
Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta. 

Mark. 1:12–13

Voittaja, kanssamme – Vaikeimpinakin hetkinä saamme luottaa siihen, että emme ole yksin, meistä pidetään huolta. Jumala näkee koettelemuksemme, ja kun pyydämme häneltä apua, Hän lähettää apujoukkonsa.
Kristus, kaiken nähnyt, kärsinyt ja voittanut, on myös kanssamme. Aikamoista saada kulkea Voittajan kanssa. 

Jumalan rakkaudentie

12.2.2024. Eilen Suomi jännitti presidentinvaalin lopputulosta. Minusta on hienoa, kuinka virkaan valittu korosti yhä uudelleen ehdokkaiden toisiaan kunnioittavaa ja arvostavaa kampanjointia.  (Taitaa olla melko harvinaista maailmalla.)
HS teki katuhaastattelua Kumpulassa, jossa vaalivoittaja sai vain 20% äänistä (vähiten koko Suomessa). Vastaajat suhtautuivat rakentavasti ja toiveikkaasti häneen, vaikkei tämä ollutkaan heidän oma valintansa.

Olisipa hienoa, jos kaikki muutkin, jotka toivoivat erilaista lopputulosta, pystyisivät suhtautumaan samoin. Niin että valituksi tullut voisi toteuttaa pyrkimystään tulla koko kansan presidentiksi. Ja että myös me kansana voisimme kulkea eteenpäin toisia kunnioittavina, arvostavina ja rauhaa rakentavina.

**********************    

Laskiaissunnuntain aiheessa puhutaan rakkaudesta. Jumalan rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan sekä siitä, millaista ihmisen rakkaus on, kun se on  kauneinta, puhtainta ja epäitsekkäintä (1. Kor. 13).

Miten erilaiselta ensi pyhän otsikko – Jumalan rakkauden uhritie – tuntuisikaan, jollei siinä olisi tuota uhri-etuliitettä…  – tuo uhri-sana kun kalskahtaa korviini niin ikävällä tavalla. Golgatan tapahtumat tuntuvat aina vain niin rankoilta.
Mutta Pääsiäistä kohti ollaan menossa, joten aihe nousee taas väistämättömästi sisäisesti työstettäväksi. – Jospa tällä kertaa pääsisin Jeesuksen kärsimän kivun ja tuskan yli, niin että voisin suunnata katseeni pelkkää kiitollisuutta tuntien Pääsiäisen ilosanomaan: ylösnousemuksen ihmeeseen.

Toivoa kyllä saattaa olla meikäläisenkin jääräpään kohdalla tässä asiassa, ajatellen mitä vuosien kuluessa on sisimmässäni tapahtunut: 20 v. sitten suhtauduin vielä aikamoisella varauksella kristinuskon opetuksiin juuri Golgatan vuoksi.
On se vain ihmeellinen juttu, miten Jumala kulkee kanssamme ja tekee sisimmässämme hiljaa ja lempeästi työtään, jotta voisimme oppia tuntemaan ja ymmärtämään enemmän Hänen suunnitelmiaan sekä rakkauttaan meitä kohtaan.
Sillä tiellä on hyvä kulkea, Hänen kanssaan; Rakkauden tiellä.

Kirkkovuosikalenterista:
Jeesuksen julkinen toiminta saavuttaa käännekohtansa. Vaellus Jerusalemiin, kohti kärsimystä ja kuolemaa, alkaa. Mutta juuri tällä tiellä Ihmisen Poika kirkastetaan. Jumalallinen rakkaus voittaa antaessaan itsensä alttiiksi kuolemaan asti. Tarvitsemme silmiemme avautumista, jotta näkisimme, miten Jeesus kärsii meidän puolestamme ja koko maailman puolesta. Vapahtaja kysyy myös meiltä itsemme alttiiksi antamista Jeesuksen seuraamisessa.

Pakopaikka
Herra, sinuun minä turvaan.
Älä milloinkaan hylkää minua.
Sinä olet vanhurskas, pelasta minut! Kuule minua, riennä avukseni!
Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat.
Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani.
Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.
Sinä päästät minut verkosta, jonka viholliset ovat virittäneet eteeni.
Sinä olet minun turvani! Sinun käsiisi minä uskon henkeni.
Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.
Ps. 31:2–6

Kääntykää
Minä tuomitsen teistä itse kunkin sen mukaan, mitä hän on tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala.

”Kääntykää, luopukaa synneistänne, ettei syyllisyys olisi uhkana yllänne! Heittäkää pois kaikki rikkomuksenne, kaikki se millä olette syntiä tehneet, ja ottakaa rintaanne uusi sydän ja uusi henki. Miksi te kuolisitte, israelilaiset? En minä tahdo kenenkään kuolemaa – näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, niin saatte elää!”  Hes. 18:30–32

🙏⚓❤️🙏⚓❤️🙏⚓❤️

Usko, toivo, rakkaus
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
1. Kor. 13

Miten tärkeää ja upeaa olisikaan, jos voisimme koettaa kasvaa kohti yllä olevia Rakkauden ihanteita. Yrittäisimme olla kärsivällisempiä. Osoittaisimme lempeyttä toisia kohtaan. Emme kadehtisi toisia, ts. vertaisi itseämme ja elämäämme toisiin ja heidän elämäänsä. Emme kerskaisi, pöyhkeilisi emmekä käyttäytyisi muullakaan lailla sopimattomasti. Emme etsisi omaa, vaan yhteistä etua.
Emme katkeroituisi hautuen sisimmässämme kokemaamme vääryyttä, vaan antaisimme Kristuksen täyttää sydämemme anteeksiannolla ja rakkaudella.
Iloitsisimme totuuden voittaessa. Ja kaikesta sellaisesta, mikä vahvistaa uskoamme ja toivoamme. 

Miten tuo kaikki muuttaisikaan elämäämme. Kun emme siihen itse kykene, tarvitsemme apua sellaiselta, joka siihen kykenee. On ihana tietää, että aina voimme pyytää Hänen myötävaikutustaan. Hänen Rakkauttaan.
Kristus, tee meissä hyvää työtäsi, auta meitä kasvamaan kohti niitä ominaisuuksia, joita osoitit maallisen vaelluksesi aikana.   

🙏⚓❤️🙏⚓❤️🙏⚓❤️

Välittäjä
Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut.
1. Tim. 2:4–6

Palvelija
Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”

Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” ”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” ”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.”
Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” Mark. 10:32–45

Hyvin voisin kuvitella, että jos olisin kulkenut opetuslasten mukana Jerusalemiin johtavalla tiellä ja kuullut, mitä Jeesus kertoi tulevista tapahtumista, olisin joko torjunut kuulemani tai – kuten opetuslapset tekivät – vaihtanut nopeasti puheenaihetta. On vain niin rankkaa kuulla, että jotain pahaa tulisi tapahtumaan jollekin sellaiselle, jota rakastat tai joka on sinulle tärkeä. 

Jaakobin ja Johanneksen kysymys on tuossa yhteydessä kuitenkin aivan tyrmistyttävä. Jeesus on juuri kertonut, että hän saa kuolemantuomion, ja nämä veljekset, jotka ovat saaneet kulkea Jeesuksen mukana 3 vuotta, alkavat anella Jeesukselta parhaita paikkoja tulevassa ‘hallituksessa’.  

Toisten palvelijaksi – Kun toiset hermostuivat veljesten röyhkeydestä, Jeesus alkoi puhua heille toisten palvelemisesta. “Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija,”

Tuoreesta presidentinvaalista johtuen ajatukset kääntyvät väkisinkin nykyhetkeen, tämän maailman hallituksiin ja johtajiin. 
Ukrainalaisen komediasarjan Kansan palvelija (jonka ensi-ilta oli v. 2015),  pääosaa, korruptiota vastustavaa historianopettajaa näytteli sarjan käsikirjoittaja Volodymyr Zelenskyi. Siinä hänet valitaan yhteensattumien summana maan presidentiksi.
(Sarjassa presidentti pyöräilee töihin. – Ei taitaisi olla mahdollista pyöräilyä harrastavalle uudelle pressallamme.)

Neljän vuoden kuluttua TV-sarjan alkamisesta Zelenskyi valittiin tosiasiallisesti  presidentiksi. Eipä hän, eikä kukaan muukaan, olisi osannut arvata, millainen katkera malja ja tulikaste häntä, hänen perhettään ja koko kansaa odotti. Sarjan nimen mukaisesti Zelenskyistä tuli kansan palvelija mitä rankimmalla tavalla. Se laittoi hänen, kuten lukuisten kansalaistensa perheiden elämän täysin uusiksi. – Rukoillaan ukrainalaisten, samoin kuin kaikkien maansa itsenäisyyden puolesta taistelemaan joutuneiden puolesta.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Mietin Jeesuksen sanoja ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla.”
Miten surullista, että yhä on maita, joissa tuo vieläkin pitää paikkaansa. Ja miten kiitollisia saammekaan olla, että elämme maassa, jossa vallitsee demokratia ja rauha. Maassa, jossa ei tarvitse pelätä mielivaltaisen johtajan oikkuja ja toisia alistavia tai sortavia päätöksiä tai tekoja.

Ja miten tärkeää olisi, että yhdessä koettaisimme kasvaa kohti niitä Rakkauden ihanteita, joista Paavali kirjoittaa yllä (n kansan yhtenäisyys, jotta voisimme kasvaa kohti toteuttaa maassamme voisi toteutua yllä (1.Kor.13).  akkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Kristus, Sinä näet, millaisten asioiden kanssa tämä maailma kamppailee.
Auta meitä, niin että oppisimme suhtautumaan toisiimme tahtomallasi tavalla. Anna meille palvelualttiutta, halua auttaa ja tukea toisia. Ohjaa meitä ystävälliseen ja toisiamme arvostavaan kanssakäymiseen. 

Auta meitä kaikkia, niin vastavalittua presidenttiämme kuin meitä jokaista kansalaista, jotta voisimme kukin omalta osaltamme olla rakentamassa tästä maailmastamme hyvää ja rauhanomaista paikkaa elää ja asua. Niin että Sinun valtakuntasi kirkkaus voisi ilmentyä keskuudessamme.     

Kiitos Vapahtajamme siitä, mitä olet tehnyt vuoksemme, ja siitä, mitä tänäkin päivänä teet. Kiitos että olet kanssamme. Kiitos Rakkaudestasi. 

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Kristus, Jumalan kirkkauden säteily

3.2.2024. Ihania aurinkoisia päiviä ollut tällä viikolla! Ja tänään (ainakin täällä maan eteläisessä osassa) jäisten teiden päälle satanut nuoskalumi on helpottanut ulkona liikkumista.
Kotikatuni on ilmeisesti meidän kylän hiekoitusjärjestyskategorian pahnanpohjimmainen,  hiekoitusauto kun kävi ripottelemassa vähän soraa vasta nyt kun kadun paksun jääkerroksen  pinta oli muuttunut sohjoksi…
Mutta kiitollinen olo on, kun pystyssä on pysytty koiralenkeillä varovaisesti köpötellessä. Tiedä vaikka rukouksella olisi ollut tässä oma vaikutuksensa. Liukkailla keleillä näet lausun aina lenkille lähtiessä hiljaisen rukouksen:  “Jeesus, pidä minusta kiinni.”
Osteoporootikolle  kun – niin kuin kyllä myös kelle tahansa – jäisellä tiellä liukastuminen voi olla aika kohtalokas juttu.
Joten tässä rukous meille kaikille: “Rakas Jumala, pidä meistä kiinni, kun olemme vaarassa liukastua, kaatua tai kompastua!”

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Hän johdattaa meitä
Jumala, maan ääriin saakka kiiriköön sinun nimesi,
kaikukoon ylistyksesi! Sinun kätesi on hyvyyttä täynnä. Iloitkoon Siionin vuori, riemuitkoot Juudan kaupungit, sillä sinun tuomiosi ovat oikeat.
Lähtekää, kulkekaa Siionin ympäri, laskekaa sen tornit. Katsokaa sen muureja, tutkikaa sen  palatseja, niin että voitte kertoa tuleville polville:
Suuri on Jumala! Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan.
Ps. 48:11–15

Liiton enkeli
– Minä lähetän sanansaattajani
raivaamaan edelläni tietä. Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä
Valtias, jota te odotatte, ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte.
Hän saapuu, sanoo Herra Sebaot. Kuka voi kestää sen päivän, jolloin hän tulee, kuka voi seistä horjumatta, kun hän ilmestyy? Sillä hän on kuin ahjon hehku, hän puhdistaa kuin vahvin lipeä.
Mal. 3:1–2

Malakian kirja on Vanhan testamentin viimeinen kirja. Siinä Jumala lupaa Malakian kautta lähettävänsä maailmaan kansan odottaman ja kaipaaman Valtiaan. Hän, Liiton enkeli, tuo uuden Liiton ihmisten ja heidän Luojansa välille. .

Tuota Valtiasta, luvattua Messiasta, suurin osa juutalaisista odottaa vieläkin. Heidän pyhässä kirjassaan ei ole Uuden Liiton kirjoja ja kirjeitä, eli Uutta Testamenttia, Ei ihme, että he vieläkin odottavat Messiastaan saapuvaksi.

Muistan vieläkin Tel Avivin lentokenttävirkailijoiden ilmeet 12 c. sitten. Olimme ystävieni kanssa palaamassa Suomeen. Minut otettiin sivuun (ehkä siksi, että olin matkanjohtaja). Virkailija avasi matkalaukkuni, ja totesi ivalliseen sävyyn: “Oh, Jesus stuff!” “Yes”, vastasin ja aloin esitellä  hänelle Raamattuani.
Se sai lähistöllä olleet virkailijatkin tulemaan paikalle. Näytin heille, kuinka suuri osa meidän kristillisestä Raamatustamme on heidän heprealaisen Raamattunsa, Tanakin, kirjoituksia.
Ja sitten näytin, kuinka tämä ohuempi loppuosa, jota me kutsumme Uudeksi testamentiksi, kertoo Jeesuksen elämästä ja opetuksista.
He olivat yllättyneitä ja kiinnostuneita. Minä puolestani olin yllättynyt, kuinka nopeasti iva oli vaihtunut aidoksi mielenkiinnoksi. Vahinko, ettei keskustelua voitu jatkaa pitempään, sillä heidän oli palattava työhönsä. Mutta olin iloinen heissä heränneestä kiinnostuksesta. Tiedä vaikka se olisi innostanut heitä tutkimaan asiaa enemmän.

**********************

Jumala on valo
Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
1. Joh. 1:5–7

Jos me vaellamme valossa, jos Hän, joka on Valo, ohjaa ja opastaa meitä,  tiedostamme sen yhteyden, joka meillä on toisiimme, lähimmäisiimme. Tunnemme kuuluvamme Jumalan  perheeseen, samaan perheeseen, Valon perheeseen. 

Uskokaa Valoon – Jeesus kehotti opetuslapsiaan: 
“Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa. Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia.”  (Joh.12:35-36)

Kaikkien kansojen Valo 
Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.

Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
– Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.
Luuk. 2:22–33

Simeon odotti ja kaipasi. Joka päivä hän odotti: mitä jos tänään saisin nähdä Hänet, Luvatun.
Hän uskoi Pyhän Hengen ilmoitukseen siitä, että näin tulisi käymään. Hän saisi nähdä Hänet, jonka Jumala on lähettänyt ja voidellut tuomaan taivaallisen Valon tämän maailman pimeyteen.

Sillä, miten paljon ja hartaasti me toivomme, kaipaamme ja odotamme Jumalan kohtaamista, on uskoakseni merkitystä. Hän näkee kaipauksemme, Hän kuulee rukouksemme.
Jumalahan on läsnä, kanssamme. On meistä kiinni, miten ja mihin suuntaamme huomiomme, kaipuumme, toiveemme ja odotuksemme.

Hiljaiset hetket, jotka omistamme Hänen läsnäolossaan viipymiselle, ovat oman kokemukseni mukaan sellaisia, joissa voi parhaiten tunnistaa Hänen läsnäolonsa. Tosin Hän voi ilmaista itseään meille monin tavoin, odottamattomissakin tilanteissa ja täysin yllättäen.

Lukemattomat ihmiset ovat kertoneet, kuinka he epätoivon hetkellä tai äärimmäisessä hädässä ovat kääntyneet Jumalan puoleen, kysyen, onko Hän oikeasti olemassa. Ja he ovat nähneet äärettömän kirkkaan Valon pimeässä huoneessa, tai Kristuksen loistavan hahmon, tai kuulleet rohkaisevat sanat, jotka ovat osuneet suoraan sydämeen ja muuttaneet kaiken. Näitä kokemuksia on yhdistänyt yksi tekijä: sanoinkuvaamaton rauha. 

Simeon ei ollut epätoivoinen, vaikka oli odottanut niin kauan. Hän luotti Pyhän Hengen lupaukseen. Ja hänen luottamuksensa ja uskollisuutensa palkittiin. Hän sai nähdä taivaallisen kirkkauden tuossa pienessä lapsessa, jonka Maria ja Josef toivat temppeliin. Hän sai pidellä tuota pyhää lasta sylissään. Sellaista hän ei varmaankaan olisi osannut kuvitella. Se oli hänen hartain toiveensa, hänen elämänsä täyttymys.

Mikä on oman elämämme hartain toive, juuri nyt, tässä elämämme vaiheessa, tai ylipäätään elämässä? Sen pohtiminen ja tiedostaminen voi kertoa meille paljon itsestämme ja siitä, mikä meille todella on tärkeää ja merkityksellistä. 

Huomispyhän (myös Kynttilänpäiväksi nimetyn) aiheeseen liittyen löytyi tällainen: Simeonin laulu Janet Sullivan Whitakerin esittämänä:  

Song of Simeon – Janet Sullivan Whitaker 

 ‘Nyt, jumala, suo palvelijasi lähteä.
Suo minun lähtevän rauhassa, sanasi mukaan.
Sillä silmäni ovat nähneet pelastustyösi:
Valon koko maailmalle. Halleluja.’

Ansaitsematon armo

25.1.2024. Kiva video oli HS:n nettiuutisissa joku aika sitten Kansallismuseon työmaan  liikenteenohjaajasta, joka tervehtii kaikkia ohikulkijoita iloisesti ja hyväntuulisesti. Häntä on jutun mukaan kutsuttu Helsingin kohteliaimmaksi työmieheksi.
Tällaista kaivattaisiin kyllä enemmän meidän jäyhään katu ja liikennekulttuuriimme – ja ihan  kaikenlaisiin kohtaamisiin. Iloa, ystävällisyyttä ja toisten huomioimista. 🙂  

Kirkkovuosikalenterin toteamus ensi pyhän aiheesta: ‘Päivän evankeliumiteksteissä muistutetaan, että Jumalan armoa ei ansaita. Hänen hyvyytensä on sama kaikkia kohtaan.’

Sinä olet kallio
Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet minun voimani.

Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani.
Jumalani, sinuun minä turvaudun,
sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.
Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.
Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni, tuhon pyörteet minua kauhistivat.
Tuonelan paulat kietoivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.
Silloin minä huusin hädässäni Herraa, kutsuin avuksi Jumalaani.
Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.
Ps. 18:2–7

Daavidin voitelu
Herra sanoi Samuelille: ”Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas. Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle! Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan.” Samuel kysyi: ”Kuinka voin mennä sinne? Jos Saul kuulee siitä, hän tappaa minut!” Herra vastasi: ”Ota mukaasi vasikka ja sano, että olet tullut uhraamaan Herralle. Kutsu Iisai uhriaterialle, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun pitää tehdä. Voitele kuninkaaksi se, jonka sinulle osoitan.”

Samuel teki kuten Herra oli käskenyt. Kun hän oli tulossa Betlehemiin, kaupungin vanhimmat saapuivat peloissaan häntä vastaan, tervehtivät häntä ja kysyivät: ”Onko kaikki hyvin, näkijä?” Hän vastasi: ”Olkaa rauhassa! Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Puhdistautukaa ja tulkaa kanssani uhriaterialle.” Itse hän toimitti Iisain ja hänen poikiensa puhdistusmenot ja kutsui heidät uhriaterialle.
Kun he tulivat ja Samuel näki Eliabin, hän ajatteli: ”Hän se on! Nyt on Herran edessä hänen voideltunsa.” Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”
Iisai kutsui sitten Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.” Sitten Iisai toi nähtäväksi Samman, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.”
Iisai toi seitsemän poikaansa Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi Iisaille: ”Herra ei ole valinnut ketään näistä.”
Sitten Samuel kysyi Iisailta: ”Tässäkö ovat kaikki poikasi?” Iisai vastasi: ”Nuorin on vielä jäljellä, mutta hän on nyt lampaita paimentamassa.” Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä hakemaan hänet. Emme voi aloittaa ateriaa ennen kuin hänkin on paikalla.” Iisai lähetti miehiä hakemaan häntä, ja he toivat pojan mukanaan. Hän oli vielä parraton nuorukainen, kirkassilmäinen ja miellyttävän näköinen. Silloin Herra sanoi: ”Tämä se on, voitele hänet!” Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten keskellä, ja Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen.
1. Sam. 16:1–13

Jumala armahtaa 
Jo ennen kaksospoikien, Esaun ja Jaakobin syntymää, ennen kuin he vielä olivat tehneet mitään hyvää tai pahaa, Jumala sanoi Rebekalle: ”Vanhempi on palveleva nuorempaa.” Näin Jumala osoitti, että hänen suunnitelmansa perustui hänen omaan valintaansa, ei ihmisen tekoihin vaan kutsujan tahtoon. Onhan kirjoitettu: ”Jaakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin.”

Mitä me tähän sanomme? Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen? Ei suinkaan. Hän sanoo Moosekselle: ”Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon.” Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa. Kirjoituksissa sanotaan faraolle: ”Sen vuoksi minä korotin sinut, että sinun kohtalossasi osoittaisin voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin koko maailmassa.” Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.
Joku teistä ehkä kysyy: ”Miksi Jumala sitten moittii ihmisiä? Eihän kukaan voi vastustaa hänen tahtoaan.” Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: ”Miksi teit minusta tällaisen?” Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten? Näin on myös Jumala tehnyt näyttääkseen vihansa ja osoittaakseen voimansa. Suuressa kärsivällisyydessään hän on tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi. Loppumattoman kirkkautensa hän taas on antanut ilmetä niistä astioista, joita kohtaan hän osoittaa laupeutta ja jotka hän on valmistanut kirkkautta varten.
Room. 9:11–23

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Jos teillä on palvelija kyntötöissä tai paimenessa, niin ettehän te hänen kotiin palatessaan sano: ’Käy pöytään, saat heti ruokaa.’ Ei, te sanotte: ’Laita minulle syötävää, vyötä vaatteesi ja palvele minua sen aikaa kun syön ja juon. Sitten saat sinä syödä ja juoda.’ Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä. Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: ’Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.’”  Luuk. 17:7–10

Tämä evankeliumiteksti ei ole tullut useasti eteen, ainakaan muistaakseni. Se tuntui ensin niin oudolta, että piti vilkaista, mihin yhteyteen se oli evankeliumissa liitetty. Ei liity mitenkään sitä edeltävään tai sen jälkeiseen tekstiin.  
Tuo Jeesuksen vertaus palvelijasta ei oikein istu nykyaikaan. Meidän aikamme kotitalouksissa kun ei ole enää isäntiä ja emäntiä ja palvelusväkeä kuten oli vielä viime vuosituhannella. 

Olikohan Jeesus juuri kuullut jonkun opetuslapsistaan kysyvän tai miettivän, mitä hän saa  kiitokseksi tai palkaksi siitä, että on lähtemään seuraamaan Jeesusta? 
Tai tarkoittiko Jeesus – kuten usein vertauksissaan – isännällä ja palvelijalla taivaallista Isää ja meitä, joiden Hän toivoo toimivan tahtonsa mukaisesti? 

“Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija,” (Mark.10:43)
Ja: “Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Mark.10:45)

Jeesus näytti myös opetuslapsilleen konkreettisen esimerkin palvelevasta asenteesta pestessään opetuslastensa jalat. (Tuolloin oli tuossa kulttuurissa tapana, että talon palvelija pesi tomut vieraiden jaloista ennen kun nämä asettuivat aterialle.)  
“Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.” (Joh.13:15)

Palvelevaa ja toisia huomioivaa ja arvostavaa asennetta voi osoittaa toisille jo ihan pienilläkin asioilla. Joku aika sitten uutisissa oli juttu arvostavasta kohtaamisesta. Siinä psykologi Pekka Tölli antoi mm. seuraavan vinkin:
– Mieti, mistä joku toinen ilahtuisi ja tee hänelle ystävällinen pieni palvelus. Hae työkaverille kuppi kahvia, avaa tuntemattomalle ovi, laita läheiselle ilahduttava viesti.

Entä miten suhtaudumme sellaisiin henkilöihin, jotka mielestämme eivät jostain syystä ansaitsisi sitä? Pystymmekö osoittamaan ystävällisyyttä ja armollisuutta myös sellaisia kohtaan, jotka ovat tehneet vääryyttä joko itseämme tai lähimmäistämme kohtaan?
Eihän se helppoa ole, mutta miten hyvä tilaisuus harjoitella! Ja sitä Kristus toivoo meidän harjoittelevan. Että olisimme ystävällisiä ja huomaavaisia kaikille lähimmäisillemme, emme vain niille, joista pidämme. Ja ettemme kantaisi kaunaa niille, jotka ovat kohdelleet meitä tylysti.
Että antaisimme heille anteeksi, vaikka he eivät sitä meiltä pyytäisi.
ja että me vastaavasti pyytäisimme anteeksi heiltä, joita me olemme loukanneet tai joita kohtaan olemme toimineet väärin. (Olivatpa he sitten ajan ja rajan tällä tai toisella puolella.)  

Se, että Kansallisoopperan Karmeliittasisaret -produktiossa ei juurikaan puhuta Jumalan armosta, sai minut miettimään, millainen mahtoi olla tuon oopperan säveltäjän ja libreton kirjoittajan, Francis Poulenc‘in (1899-19639) oma suhde Jumalaan. Uskoiko hän, että Jumala on armollinen ja rakastava? 

Syvästi vaikuttavan teoksen harjoituksia katsellessani oli jotain, jota erityisesti siinä kaipasin: että joku oopperan hahmoista olisi ilmaissut luottavaista ja rakastavaa suhdetta Jumalaan.
Siinä käsiteltiin mm. kuolemanpelkoa, sisarten kuuliaisuutta ja uskollisuutta luostarilupaukselleen sekä sitä, kuinka tiukan paikan tullen rohkeus voi muuttua peloksi, ja vastaavasti pelko voi muuttua rohkeudeksi.  

Ooppera perustuu Françoise Geneviève Philippe’m (Marie de l’Incarnation de Dieu) muistelmiin.  Ranskan vallankumouksen kiihkoradikaalit etsivät vallankumouksen vastustajia. Myös Compiègne’n luostarin sisaria syytettiin tällaisiksi, kun he eivät suostuneet luopumaan luostarilupauksestaan.

Sisarista vastuussa ollut luostariäiti Marie, joka oli pyytänyt sisaria vakuuttamaan, että he pitäisivät kiinni  lupauksessaan henkensäkin uhalla, ei ollut paikalla, kun muut sisaret vangittiin. Hän ei liittynyt heidän joukkoonsa kun heitä vietiin teloitettaviksi. (Voisi hyvin kuvitella, että tämä tuotti hänelle tunnontuskia, ja että muistelmien kirjoittaminen oli ikään kuin anteeksipyyntö sisarilta.)

Luostarin uusi johtaja (priorinna), joka ei ollut paikalla sisarten tehdessä päätöstään pysyä luostarilupauksessaan kuolemankin edessä, halusi ottaa kaiken syyn niskoilleen pelastaakseen sisaret. Kun hän ei siinä onnistunut, hän rohkaisi heitä ja nousi heidän kanssaan giljotiinilavalle.
Samoin teki noviisi Blance de la Force, joka oli koko elämänsä ollut pelokas ja oli paennut kotiinsa vallankumouslaisten tunkeutuessa luostariin. Blance palasi takaisin kohdatakseen marttyyrikuoleman muiden sisarten rinnalla.

Eräs sisar kysyi, mitä hän saa palkaksi siitä, että palvelee uskollisesti Jumalaa.
Jeesus antoi tähän vastauksen autuaaksi julistuksessaan:
“Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.  Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.” (Matt.5:11-12) 

Vapahtajamme, Sinä näet heikot ja vahvat puolemme, epäröintimme, epätietoisuutemme, uskomme ja epäuskomme määrän. Kiitos, että et tuomitse meitä sen mukaan, mihin me kykenemme tai mihin emme, vaan olet armollinen meitä kohtaan.
Olimmepa rohkeita tai pelokkaita, epävarmoja tai varmoja, iloisia tai surullisia, Sinä olet kanssamme. Kiitos ihmeellisestä Rakkaudestasi. 

💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛

Jeesus herättää uskon

20.1.2024. Tänä monenlaisten jännitteisten skenaarioiden aikana sieluni kaipaa (jos mahdollista) entistä enemmän kauneutta.
Siitä saa kyllä päivittäin nauttia kimaltavia hankia ja kuuran peittämiä puunoksia katsellessa. Luonnossa liikkuessa näkee aina jotain kaunista.

Viime viikolla sain kuitenkin nauttia joistain aivan poikkeuksellisen kauniista. Kyseessä oli Kansallisbaletin Romeo ja Julia -baletin harjoitus.
Sergei Prokofievin säveltämää, Shakespearen näytelmään perustuva balettia on esitetty monenlaisina tulkintoina. En kuitenkaan muista nähneeni tätä Kansallisbaletin esitystä kauniimpaa balettia. 

John Crankon (1927 –1973) koreografia on kertakaikkisen upea. Erityisesti nostot ja taivutukset. Romeon ja Julian Balcony pas de deux 1. näytöksen lopussa oli ihmeen ihanaa katsottavaa. Harjoituksissa pääroolien tanssijat (Jun Xia ja Hye Ji Kang) olivat olemukseltaan nuoria. mikä sopi tarinaan ja korosti sen traagisuutta. Julia oli tavattoman eteerinen, Romeo herkkä ja tunteellinen, mutta myös päättäväinen. 

Esitys tarjosi niin ihania esteettisiä elämyksiä, etten hurjimmissa miekkailu- ja tikarikohtauksissakaan voinut sulkea silmiäni (= meikäläisen tapa välttää väkivallan näkemistä).
Pukujen ja yksinkertaisen lavastuksen värimaailma – kaikki niin kaunista. Traagista tarinaa kevensivät humoristiset kohtaukset.
Tässä perinteisessä esityksessä kaikki oli vain niin hyvällä maulla  ja kauniisti toteutettu että en parempaa olisi voinut toivoa.  

**********************

Hengellistä ravintoa sielulle löydän niistä raamatunkohdista, jotka puhuttelevat erityisellä tavalla.
Huomisen pyhän aihe herättää jo otsikollaan ‘Jeesus herättää uskon’ monenlaisia ajatuksia, tunteita ja henkilökohtaisia muistoja. – Ajattelen, että Kristus herättää, rohkaisee ja auttaa meitä jokaista juuri meille kullekin sopivalla tavalla ja ajalla uskomaan Häneen. 

**********************

Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä, kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan. Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.
Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.
Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle.
Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.
Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan, kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.  Ps. 102:16–23

Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet.
Vastustajilleen hän sanoo: ”Missä ovat nyt teidän jumalanne, missä se kallio, johon turvasitte? Nouskoot nyt teitä auttamaan ne jumalat, joille te syötitte teurasuhrienne rasvan ja juotitte juomauhrienne viinin! Seiskööt ne teidän suojananne. Näettehän nyt: minä olen ainoa, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki.”   5. Moos. 32:36–39

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta. Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos saamme lohdutusta, myös te rohkaistutte kestämään samoja kärsimyksiä, joita me saamme kokea. Me luotamme lujasti siihen, että te kestätte. Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutuksesta osanne.  2. Kor. 1:3–7

Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan.
Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.
Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.” Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä.  Mark. 1:29–39

Jeesus oli vasta alkamassa palvelutyötään. Kuitenkin Simonin anopin sairaudesta kerrottiin heti Jeesukselle, olettaen että tämä voisi auttaa. Luin saman tapahtuman Luukkaan evankeliumista. Siinäkin Jeesuksen kerrotaan tätä ennen ‘vain’ karkottaneen Kapernaumin synagogassa olleesta miehestä saastaisen hengen. Tästä Jeesuksen maine levisi.
Jeesuksella oli siis ihmeitä tekevä voima. Ehkä hän voisi myös parantaa Simonin anopin?

Simonin anoppi virui vuoteessaan kuumeen kourissa, mutta Jeesus tarttui hänen käteensä, auttoi hänet jalkeille ja samassa kuume katosi. Anopille tuo oli varmaan kokemus, jonka hän muisti lopun elämäänsä. Se ehkä auttoi häntä hyväksymään, että vävy jätti ammattinsa kalastajana ja lähti vaimon kanssa seuraamaan tuota  miestä, joka oli hänet parantanut, ja joka paransi kaikki hänen kotinsa  ovelle tuodut sairaat.
Vaikka he parantuivat varmaan kaikki yhtä vaivattomasti kuin anoppi, voi hyvin kuvitella, että parantamisilta venähti aamuyöhön, ennen kuin kaikki anopin talolle tulleet olivat saaneet avun.  

Aamuvarhaisella, kun vielä oli pimeää, Jeesus lähti yksinäiseen , hiljaiseen ja rauhalliseen paikkaan rukoilemaan. Siellä hän saattoi keskittyä taivaallisen Isänsä kanssa oloon.
Olihan Isä ollut hänen kanssaan koko illan, mukana kaikissa parantumisissa. Mutta Jeesus tarvitsi aikaa olla vain Isän kanssa. Kerätäkseen voimia Hänen läsnäolossaan. Ja kuunnellakseen, mitä Hänellä oli sanottavana.   

  

Samaa ajattelen meidänkin tarvitsevan, tiedostimmepa sitä tai emme. Riippumatta siitä, onko päivämme olleet työntäyteiset taikka rauhalliset. Hiljentymistä taivaallisen isämme läsnäoloon, rukoukseen ja kuunteluun. Antaen Hänen tehdä meissä sitä, mitä juuri sillä hetkellä tarvitsemme. Siinä sielumme, henkemme ja koko olemuksemme tulee ravituksi. Ja siinä myös uskomme vahvistuu. 

Kristus, auta meitä olemaan avoimia taivaalliselle johdatukselle ja kosketukselle. Auta meitä hiljentymään ja kuuntelemaan, mikä meille kulloinkin on parhaaksi. Vedä meitä yhteyteesi. Johdata meitä tuntemaan Sinut. Avaa silmämme ja sydämemme näkemään ja ymmärtämään Sinun todellisuuttasi.
Kiitos että olet kanssamme. Kiitos Rakkaudestasi. 

Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa

17.1.2024. Perhe tuli käymään Loppiaisena. Syötiin ja seurusteltiin. Miten mukavalta tuntuikaan, kun nyt onnistui koko porukan kokoontuminen; Joulun aikaan kun sairaudet aiheuttivat muutoksia suunnitelmiin.
Mukava jälkivaikutus jäi yhdessäolostamme; kuin olisi jäänyt sisäinen lämpöpatteri päälle: sisälämpötilan + 18 astetta ei tunnu enää kylmältä! Toivon että tämä sisäinen lämmöntunne säilyisi. – Ja ettei enää tulisi tänä talvena paukkupakkasia.

Joskus sisäisen lämmöntunteen voi saada vaikka työpaikallakin. Uutisjuttu kertoi toimistosta, jossa on pet corner, tila johon voi tuoda lemmikkinsä työpäivän ajaksi.
Eräs nuorimies kertoo, että pet cornerin koirat houkuttelevat hänet usein lähitöihin toimistolle.
“Menen melkein aina sinne vaikkei minulla omaa lemmikkiä olekaan. Siellä on loistava fiilis mikä tarttuu ja säilyy ainakin itsellä iltaan asti,” hän toteaa, ja jatkaa:  

“Eläimet tuovat uskomattoman paljon iloa ja energiaa arkeen. Vaikkei minulla ole omaa lemmikkiä, en voisi enää oikein kuvitella työskenteleväni yrityksessä missä ei olisi tällaista mahdollisuutta.”

Lyhyet tai pitemmät lämpimät kohtaamiset ihmisten tai eläinten kanssa tekevät hyvää meidän kaikkien mielelle ja sydämelle. Joskus jo pelkkä hymy tuo valoa päivään. Itse hymyilen usein vastaantulijoille. Niistä, joiden kanssa katseet kohtaavat, useimmat vastaavat hymyyn. Pieni  sanaton kohtaaminen, josta kummallekin tulee hyvä mieli. 

Kunpa hekin, jotka asuvat yksin eivätkä ikänsä, sairautensa tai muun syyn takia pysty liikkumaan kotinsa ulkopuolella, saisivat kokea sisäistä lämpöä. Jollei heillä ole läheisiä tai lemmikkiä, jotka toisivat heille sydämenlämpöä, toivoisin heidän tietävän ja muistavan, että on Eräs, joka on heidän kanssaan. Ja että Hänen Rakkautensa on lämpimämpää ja suurempaa kuin kenenkään muun.
Ja että Hän on aina läsnä, riittää että hiljentyy ja suuntaa huomionsa Häneen. Kristus haluaa ilmaista jumalallisen voimansa, lämpönsä ja huolenpitonsa jokaiselle, joka kääntyy Hänen puoleensa. Hän on meitä kaikkia varten.   

💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛

‘Jeesus kutsuu ihmisiä näkemään Jumalan suuria tekoja’. toteaa Kirkkovuosikalenteri tämän pyhän kohdalla..

Ylistäkää Häntä
Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään.

Ylistäkää hänen pyhää nimeään. Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa!
Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan.
Muistakaa aina hänen ihmetyönsä, hänen tunnustekonsa ja hänen tuomionsa.
Herra levitti pilven heidän verhokseen ja pani tulen valaisemaan yötä.
He pyysivät ruokaa, ja hän lähetti viiriäisiä ja ravitsi heidät taivaan leivällä.
Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä, vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata.
Herra muisti pyhän lupauksensa, jonka hän oli antanut palvelijalleen Abrahamille. 
Ps. 105:2–5, 39–42

**********************

Kuin aurinko
Siionin tähden minun on puhuttava,
Jerusalemin takia en voi vaieta, ennen kuin oikeus nousee siellä kuin aurinko ja pelastus kuin leimuava soihtu, ennen kuin kansat näkevät sinun vanhurskautesi ja kuninkaat sinun kirkkautesi. Sinä saat uuden nimen, jonka Herra itse lausuu julki, ja sinä olet oleva kaunis kruunu Herran kädessä, kuninkaallinen seppele Jumalan huomassa.
Jes. 62:1–3

Kun oikea aika oli tullut
Apostolina olen saanut tehtäväkseni auttaa Jumalan valittuja uskomaan, tuntemaan pyhän totuuden ja toivoen odottamaan ikuista elämää. Tämän on Jumala luvannut ennen aikojen alkua, ja hän pysyy sanassaan. Kun oikea aika oli tullut, hän ilmoitti sanansa siinä evankeliumissa, joka uskottiin minulle Jumalan, meidän pelastajamme, käskystä.
Tit. 1:1–3

**********************

Herran Henki
Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:

      – Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut             ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.
    Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”
Luuk. 4:16–21

Jeesuksen lukemia sanoja Jesajan kirjasta voi mietiskellä 2000 vuotta sitten lausuttuina profeetan kirjoituksina, jolloin ne saattavat jäädä melko etäisiksi, vain menneisiin aikoihin liittyviksi. Mutta Jeesus jatkaa, tuoden sanat käsillä olevaan hetkeen:” Tänään… on tämä kirjoitus käynyt toteen.”

Ylösnoussut Kristus haluaa sanoa ne sanat yhtä hyvin meille kuin Nasaretin synagogassa tuolloin olleille: Hän, Voideltu, haluaa meidän tänäkin päivänä kuulevan hyvän sanoman.
Hän haluaa tuoda lohtua ja apua kaikille, jotka ovat (aineellisesti, henkisesti tai hengellisesti) köyhiä ja tarvitsevia.

Tänäkin päivänä Vapahtajamme haluaa vapauttaa niitä, jotka ovat jonkin (aineellisen tai aineettoman) asian vankeina. Tänäänkin Parantajamme haluaa auttaa niitä, jotka kärsivät sairautensa vuoksi.
Usein Hän tarvitsee meitä ihmisiä apukäsiksi ja -jaloiksi, viemään Rakkauttaan sinne, missä sitä tarvitaan. Entä jumallista voimaansa? Voimmeko me olla myös Hänen voimansa välittäjinä, välittää parantavaa voimaa sairaille? Kyllä, kun vain uskallamme ja haluamme. Hän toivoo, että rohkenisimme olla Hänen käsinään ja jalkoinaan, veisimme lohtua ja lämpöä lähimmäisillemme.
   

The Spirit of the Lord – Oliver Tarneyn sävellys; joht. Neil Ferris, piano: Michael Higgins

Tämän Oliver Tarney’n säveltämän kappaleen ‘Herran Henki’ sanoista en saanut selvää juuri ‘glorify” – sanaa enempää (= ylistä, palvo).
(Spotify’ssa näkisi sanoituksen, mutten onnistunut kirjautumaan sinne.)
Mutta tämä on mielestäni kaunista kuunneltavaa, vaikkei sanoja ymmärtäisi. 🙂

(Kirjoitin yllä olevat tekstit jo viime viikolla, päivitys vain jäi.)

Jeesus, maailman Valo

3.1-2024. Pakkanen koettelee vielä pari päivää. Loppiaisen jälkeen pitäisi ennusteiden mukaan ainakin vähän hellittää. Miten kiitollinen olenkaan tällä viikolla ollut asioista, joita yleensä pidän itsestään selvinä. Kuten että on tarpeeksi lämpimiä sisä- ja ulkovaatteita. (Meikäläisestä ei näy kuin silmät hupun ja villahuivin välistä, kun hauvan kanssa ollaan käyty ulkona. Eikä hauvastakaan paljoa enempää.)
Ja että tuli hankittua ennen paukkupakkasia uudet fleecetossut hauvalle, kun edellisten kiinnitystarrat eivät enää pitäneet niin hyvin. (Irronneen tossun uudelleen pukeminen sormet kohmeessa on aikamoinen juttu; tulipahan sekin koettua.)
Ja että sisälämpötila on pysynyt +18 asteessa tähän saakka. (Huomenna tosin pörssisähkön huippuhinta yli 2e/kwt – uh, ja pitäisi säätää lämmitystä pienemmälle. Pelkkä ajatuskin siitä  tuntuu luissa ja ytimissä.)
Mutta kun käännän ajatukseni niihin, joilla kodit ovat vailla lämmitystä tai raunioina, tai niitä jotka joutuvat olemaan juoksuhaudoissa tai muissa epäinhimillisissä oloissa, asiat saavat toisenlaiset mittasuhteet. Mielen täyttää kiitollisuus niistä asioista, jotka ovat hyvin.

Valoa kohtihan tässä kuitenkin ollaan matkalla…  ☀️

Valo kaikille kansoille – ‘Loppiaisen evankeliumi kertoo idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Tietäjät olivat vieraiden kansojen edustajia. Tämä osoittaa, että Kristus on valo kaikille maailman kansoille. Loppiainen muistuttaa kirkon lähetystehtävästä. Joulun sanoma kuuluu kaikille.’ (Kirkkovuosikalenterista)

**********************

Rauhan hedelmää
Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi,
opeta oikeamielisyys hallitsijalle!
Hän jakakoon kansallesi oikeutta, köyhiä palvelijoitasi hän auttakoon,
niin vuoret kantavat rauhan hedelmää ja oikeus verhoaa kukkulat.
Merestä mereen hän hallitkoon. suurelta virralta maan ääriin asti.
Kumartakoot häntä aavikoitten asujat, hänen edessään viholliset nuolkoot tomua.
Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat, Saban ja Seban kuninkaitten verot.
Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvelkoot häntä kaikki kansat,
sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi.
Ps. 72:1–3, 8–12

Hän jakaa oikeutta
Tulee vielä aika,
jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen:
”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön!
Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.”
Hän, Herra, ratkaisee kansakuntien riidat, hän jakaa oikeutta väkeville kansoille lähellä ja kaukana.
Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja. Silloin jokainen saa istua mitään pelkäämättä oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla. Näin on Herra Sebaot sanonut.
Miika 4:1–4

Enkelit saivat hänet nähdä
Me tunnustamme, että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri:

Hän ilmestyi ihmisruumiissa, hänet julistettiin vanhurskaaksi Hengen voimasta,
enkelit saivat hänet nähdä, hänestä saarnattiin kansoille,
häneen uskottiin maailmassa, hänet korotettiin kirkkauteen.
1. Tim. 3:16

Vanhoja paperipinoja läpikäydessäni eteen osui pieni paperi. Siinä oli virsi, jonka sain ollessani Saksassa Franz Jalicsin ohjaamassa retriitissä.
Päivittäisen ehtoollishartauden aluksi laulettiin Taizé-.lauluja ja virsiä.
Eräs virsi kosketti minua syvästi. Sain siitä kopion retriitin päätteeksi. Virren kirjoitti luteril. lääkäri Johann Scheffler (1624–1677), joka hengellisen etsinnän myötä ryhtyi fransiskaaniksi, vihittiin papiksi ja otti kirjailijanimekseen Angelus Silesius,  ‘sleesialainen sanansaattaja’.
Aurinko ei ole lähelläkään Sinun kirkkautesi ihanuutta’, Angelus kirjoittaa virressään.
Ehkäpä Angelus sai nähdä Kristuksen, Hänen kirkkautensa.

Alla olevassa videossa tuo virsi, Morgenstern der finstern Nacht (Pimeän yön aamutähti).
Aamutähti-nimityksen Angelus sai luultavasti Ilmestyskirjasta, jossa ylösnoussut Kristus sanoio
Johannekselle:
“Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti.” (Ilm.22:16)

‘Näimme hänen tähtensä’ 
Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:

      – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,  sillä sinusta lähtee hallitsija,
      joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.
Matt. 2:1–12 

Itämaan tietäjät lastasivat kamelit ja lähtivät matkaan nähtyään erityisen kirkkaan tähden, (nykypäätelmien mukaan kolmen planeetan konjunktion) taivaalla. He tulkitsivat sen merkiksi kuninkaan syntymästä. 🌟

Tuskin he kuitenkaan olisivat lähteneet pitkälle ja vaivalloiselle erämaavaellukselle pelkästään siksi, että toiseen maahan oli syntynyt lapsi, josta varttuisi  kuningas. Jokin sai heidät ymmärtämään, että tämä vastasyntynyt lapsi oli ainutlaatuinen, ja he halusivat tulla näkemään lapsen omin silmin. Ja osoittamaan hänelle kunnioitustaan, kuten he Herodekselle kertoivat.  

Ehkäpä näillä Itämaan viisailla oli ollut jo pitkään jonkinlainen selittämätön sisäinen kaipuu. Kaipuu nähdä ja kokea taivaallisen ennusmerkin ilmentymä konkreettisena, maan päälle laskeutuneena. Ehkä he kaipasivat nähdä ja kokea jotain sellaista pyhää, jonka he ymmärtäisivät Jumalan lähettämäksi.  

Luojamme on uskoakseni laittanut meidän jokaisen sisimpään kaipuun, jota emme ehkä oikein osaa selittää emmekä ymmärtää. Tuo kaipuu voi tuntu jonkinlaisena tyhjyyden tilana, josta emme oikein tiedä millä sitä täyttäisimme. Yritämme sitä ja tuota, mutta turhaan: yhä vaan on tuo onttouden tunne sisimmässä.  

Tuolla joskus tiedostamattomallakin sisäisellä kaipuulla on tärkeä tehtävä: se haluaa kutsua meitä etsimään. Hakeutumaan Pyhän äärelle. Jotta löytäisimme Luojamme, joka odottaa hiljaa, että tulisimme Hänen luokseen. Kukin omanlaista matkaa tehden. 
Jotkut vaeltavat pitkään erämaan halki, välillä melkein luopuen toivosta. Joillekin matka on  mutkainen, täynnä sivupolkuja (kuten omani oli), joillekin se helpompi, vaivattomampi, itsestään selvempi. 

Olennaisinta on nähdäkseni kuitenkin, että kuuntelemme sielumme kaipuuta ja etsimme,  kunnes löydämme sen kaipuun todellisen lähteelle. Ja olemme valmiita yllättymään.  Katselemme avoimin sydämin.
‘Katso, Sinun taivaasi on minussa ja se kaipaa Sinua’, kirjoittaa Angelus Silesius virressään. .

Itämaan tietäjät arvelivat löytävänsä vastasyntyneen kuninkaan hallitsijan palatsista.
Sen sijaan heidät ohjattiin Jerusalemiin verrattuna mitättömältä tuntuneeseen Betlehemin kaupunkiin. Ja siellä – kuten jouluevankeliumi kertoo – eläinten suojaan.
Se ei millään lailla pienentänyt sen arvoa, mitä he löysivät. Päin vastoin: juuri noiden vaatimattomien puitteiden keskellä Kristus-lapsen Valo ja enkelten läsnäolo säteili niin kirkkaana. 

Mekin voimme löytää Pyhän läsnäolon – ehkä vastoin odotuksiamme – ulkoisesti pienestä ja vaatimattoman oloisesta. Olkoon kyse sitten ihmisestä tai paikasta. Pimeänkin keskellä Jumala on läsnä. 
‘Yö täyttyy loisteella, sillä Sinun valosi säteilee siihen’,
runoilee Angelus Silesius. 

Seimeen syntynyt kuningas kertoi aikuiseksi vartuttuaan vertauksen, jossa vanhurskaat kysyvät ihmeessään kuninkaalta: “Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut?  Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?
Johon tämä vastaa: “
Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Ja: ‘Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ 

Nähdä Kristus, maailman Valo, jokaisessa lähimmäisissämme – siinä aikamoinen hengellinen  harjoitus ja haaste ihan koko loppuelämäksi, ainakin useimmille meistä. uskoisin.

Kristus, tule, valaise sielumme. Auta meitä näkemään Sinun säteilysi ja läsnäolosi kaikessa. Sielläkin, missä vähiten sitä olettaisimme tai odottaisimme.
Angelus kirjoittaa: ‘Sinä säteilet kaikkeen mikä oli, on ja on tuleva,’

Morgenstern der finstern Nacht – Angelus Silesiuksen virsi Singer Pur –lauluyhtyeen  laulamana

Morgenstern der finstern Nacht, der die Welt voll Freuden macht,
Jesu mein, komm herein, leucht in meines Herzens Schrein.
Schau, dein Himmel ist in mir, er begehrt dich, seine Zier.
Säume nicht, o mein Licht, komm, komm, eh der Tag anbricht.
Deines Glanzes Herrlichkeit übertrifft die Sonne weit;
du allein, Jesu mein, bist, was tausend Sonnen sein.
Du erleuchtest alles gar, was jetzt ist und kommt und war;
voller Pracht wird die Nacht, weil dein Glanz sie angelacht.
Deinem freudenreichen Strahl wird gedienet überall;
schönster Stern, weit und fern ehrt man dich als Gott den Herrn.
Eil nun, güldnes Seelenlicht, komm herein und säume nicht.
Komm herein, Jesu mein, leucht in meines Herzens Schrein.

Pimeän yön aamutähti, joka täytät maailman ilolla,
Jeesukseni, tule valaisemaan sydämeni pyhäkkö.
Katso, Sinun taivaasi on minussa ja se kaipaa Sinua.
Valoni, tulethan,
tule ennen kuin päivä koittaa.
Aurinko ei ole lähelläkään Sinun kirkkautesi ihanuutta 
Sinä, Jeesukseni, olet tuhannen auringon veroinen,
Sinä säteilet kaikkeen mikä oli, on ja on tuleva,
yö täyttyy loisteella, sillä Sinun valosi säteilee siihen. 
Joka puolella, lähellä ja kaukana
palvellaan Sinun ilontäyteistä säteilyäsi,  
kaunein tähti, Sinua kunnioitetaan Herra Jumalana.
Kiirehdi kultainen sielunvalo, älä mene ohi, astu sisään,
tule Jeesukseni. valaise sydämeni pyhäkkö.

Hyvää Loppiaista! 🌟

Pyhä perhe

30.12. 2023. Vuosi on vaihtumassa. Tulevana vuonna toivoisin enemmän hyviä uutisia.
Tänään luin parikin sellaista:
Enemmistö Suomen suurimmista kaupungeista ei järjestä uutenavuotena perinteistä ilotulitusta. Perusteluina mm. ympäristösyyt, metelin välttäminen ja kustannussäästöt.
Ilotulitteiden sijaan kaupungit järjestävät vaihtoehtoisia esityksiä, kuten tulishown, valo- ja äänitaidetta ja videoprojisointiteoksen.

Toisessa uutisessa ruotsal. tilastotieteilijä Ola Rosling toteaa, että vaikka elämme vakavia aikoja, monet asiat ovat olleet vielä paljon huonommin aiemmin.
Rosling suosittelee ahdistavan uutistulvan hallintaan näkökulman vaihdosta.
Hän pohtii, että
positiivisuus on lähes tabu ja myönteisyys saatetaan rinnastaa tyhmyyteen.
“Puhutaan naiivista optimistista. Kukaan ei puhu naiivista pessimististä, mutta juuri sellaisia ihmiset ovat. Kielteinen tapahtuma saa huomiota, ja siitä vedetään se johtopäätös, että maailma on menossa huonompaan suuntaan.”

Ola Rosling toteaa, että jos vanhemmat päivittelevät maailman pahuutta ja kertovat lapsille, että kaikki vain menee kohti huonompaa, “se vasta naiivia ja typerää onkin, toivon musertaminen. Maailmanhistoriassa on ollut paljon kielteistä. Nykyään sitä on paljon vähemmän.”

Onnistumiset unohdetaan helposti. Niitä tulisi kuitenkin juhlia enemmän. Rosling mainitsee muutaman: kierrätyksen lisääntyminen on oikeastaan maailmanlaajuinen koulutuksellinen menestystarina. Yhä useammat ihmiset ottavat ympäristökysymykset vakavasti.  Aurinkopaneeleita asennetaan yhä enemmän.

Toiveikkuutta ja ratkaisuja – Olan isä professori Hans Roslingin (k.2017) Faktojen maailma -teosta on myyty kymmeniä miljoonia kappaleita. Isä-Rosling etsi ratkaisuja kestävän kehityksen edistämiseen ja terveyshaasteisiin sekä herätteli ihmisiä toiveikkuuteen.
Roslingin Geominder-säätiö julkistaa vuosittain 100 asian listan elämänlaadun parantumisesta. https://www.gapminder.org/news/100-positive-news-from-2023/

Annetaan toivon kynttilöiden palaa, varjellaan niiden liekkiä niin että ne loistavat ja valaisevat alkavan vuoden. Kiitetään Jumalaamme kaikesta siitä, mikä on hyvin, tänään, ja huomennakin. Annetaan Hänen valaista tietämme, kuljetaan Hänen kanssaan, Hänen johdatuksessaan. 

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏 

Kirkkovuosikalenteri toteaa 1. Joulun jälkeisestä sunnuntaista:
‘Tätä pyhäpäivää sanotaan sekä pyhän perheen että Simeonin ja Hannan sunnuntaiksi. He olivat temppelissä odottaneet Jumalan lupausten täyttymistä. Vaikka Jeesus-lapsi ei erottunut muista lapsista, he näkivät hänessä aikakauden käänteen.
Jeesus eli samojen elinehtojen alaisena kuin me lunastaakseen meidät ja antaakseen meille oikeuden elää Jumalan lapsina.’

**********************

Opastajani
Minä en luovu toivostani
enkä lakkaa sinua ylistämästä. Minä julistan uskollista hyvyyttäsi ja alati sinun apusi runsautta, jonka mittaa ja määrää en tiedä.
Herra, minun Jumalani, minä kerron sinun voimateoistasi ja julistan vanhurskauttasi, sinun, ainoan.
Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi.
Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen, älä hylkää minua, Jumala. Minä julistan tuleville polville kätesi mahtia ja tekojesi suuruutta. Sillä korkeuksiin ulottuu vanhurskautesi ja suuret ovat tekosi. Jumala, kuka on sinun vertaisesi?   Ps. 71:14–19

Minä en sinua unohda
Riemuitkaa, taivaat! Iloitse, maa!
Ratketkaa riemuun, te vuoret!
Herra lohduttaa kansaansa, hän hoivaa köyhiä lapsiaan.
    Siion sanoo: ”Herra on minut hylännyt, Jumalani on minut unohtanut!”
– Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää?
Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda.
Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt, ja niin sinun muurisi ovat aina silmieni edessä.
Jes. 49:13–16

Luojamme haluaa lohduttaa ja rohkaista meitä, erityisesti vaikeiden aikojen ja tilanteiden lävitse. Miten kauniisti Hän sen profeetta Jesajan kautta tekeekään:
“Minä en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt…”
Ne jotka ovat ottaneet itselleen tatuoinnin tietävät, että siinä se on iholla, on ja pysyy.
En tiedä oliko Jesajan aikaan 

Ihoon piirtämistä eli tatuointia on harrastettu iät ajat monissa vanhoissa kulttuureissa. Yksi vanhimmista ihoon tehdyistä tatuoinneista on muumiosta, joka on peräisin muinaisesta Egyptistä esidynastiselta ajalta (n. 3900–3100 eKr).
Tatuoinneista voi olla montaa mieltä. Itse mietin, monikohan mahtaa katua jossain vaiheessa jälkeenpäin iholleen tehtyjä kuvia tai tekstejä. 

Mutta se että Luojamme on piirtänyt kuvaannollisesti meidät ihoonsa eikä kadu sitä, on aika vahva juttu. Ehkä sitä on vähän vaikea kuvitella, sillä Hän on Henki. Mutta silti se on vahva mielikuva: Hän haluaa kertoa meille, että Hän kiinnittää meidät niin vahvasti, läheisesti ja pysyvästi itseensä, ettei Hän mitenkään voi unohtaa olemassaoloamme, Kuten tatuointi pysyy ihossa, me pysymme Hänessä. Sitä Hän toivoo. Ja sitä, ettemme mekään unohtaisi Hänen olemassaoloaan. 

Hänessä elämme –  “Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme”, (Paavali ateenalaisille,, Apt.17:27-28)

Jumalan lapsia
Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: »Abba! Isä!» Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.  Gal. 4:3–7

Simeon ja Hanna
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: ”Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset.”
    Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuuluvan Penuelin tytär. Hän oli jo hyvin vanha. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, mutta nyt hän oli ollut leskenä jo kahdeksankymmenenneljän vuoden ajan. Hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen. Juuri sillä hetkellä hän tuli paikalle, ja hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.
    Kun he olivat tehneet kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat Galileaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin. Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä.
Luuk. 2:33–40

Tuota lukiessa minua koskettaa erityisesti Hannan uskollisuus. Kaikki nuo vuosikymmenet hän oli palvellut Jumalaa temppelissä paastoten ja rukoillen. Ehkä Jumala oli ilmoittanut hänelle, samoin kuin Simeonille, että hän olisi näkevä omin silmin Messiaan. 
Pyhän Hengen johdattamana Hanna saapui paikalle, näki Marian, Joosefin ja Jeesus-lapsen, ja tiesi heti: tässä hän on, tuo pieni lapsi – Jumalan lupaama Pelastaja. 

Rakas Jumala, anna meille voimaa uskoa Sinun hyviin suunnitelmiisi oman, läheistemme ja kaikkien lähimmäistemme elämää varten. Sinä näet mitä me tarvitsemme ja mikä meitä auttaa. Suojele ja varjele heikoimpia, auta kaikkia kärsiviä.
Kiitos että olet antanut meille parhaimman Auttajan.
Sinulta olemme saaneet ja saamme Valon, Tulevaisuuden ja Toivon.
❤️❤️❤️

Alla sokea tenori Andrea Bocelli sekä kristitty laulaja, 6 lapsen äiti  Francesca Battistelli laulavat William Chatterton Dix’in v. 1865 kirjoittaman laulun What Child is This.

What Child Is This – Andrea Bocelli, Francesca Battistelli 

Kuka on tämä lapsi, joka nukkuu Marian sylissä, 
jota enkelit tervehtivät suloisin hymnein paimenten vartioidessa laumaansa?
Tämä on Kristus, Kuningas, jota paimenet vartioivat ja jolle enkelit laulavat
kiiruhda ylistämään Häntä, pientä lasta, Marian Poikaa

Miksi Hän lepää noin kehnossa paikassa, härän ja lampaan syöttökaukalossa?
hyvä kristitty, ole varuillasi, syntiset kääntyvät anoen hiljaisen Sanan puoleen
naulat ja keihäs lävistävät Hänet, risti kannetaan sinun ja minun vuokseni
tervehdys Sanalle, joka tuli lihaksi, pieni lapsi, Marian Poika

Siis tuokaa Hänelle suitsuketta, kultaa ja mirhaa
tulkaa talonpojat ja kuninkaat tunnustamaan Hänet kuninkaiden Kuninkaaksi, joka tuo pelastuksen
nostakaa Hänet rakastavin sydämin valtaistuimelle, nouskoon laulu korkealle
neitsyt laulaa kehtolauluaan, iloitkaa, sillä Kristus on syntynyt, lapsi, Marian Poika

Rauhallista, Valoisaa ja  ja Siunattua Uutta Vuotta 2024! ❤️

Sana tuli lihaksi

Päivän Sana 25.12.2023:
‘Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.’

Joulupäivän tekstit, erityisesti 1. Johanneksen kirjeestä sekä Johanneksen evankeliumista, inspiroivat minua siinä määrin, etten malta olla laittamatta niitä blogiin.
Niitä lukiessa en kummastele ollenkaan, että monet hindut, muslimit ja juutalaiset Jumalan totuutta etsineet ovat Johannesta lukiessaan kokeneet, että Kristus on heidän Vapahtajansa ja lähteneet seuraamaan Hänen osoittamaansa tietä.   

Psalmi 100: 
Iloitse, maa! Kohottakaa riemuhuuto Herralle!
Palvelkaa häntä iloiten, tulkaa hänen eteensä riemuiten.
  Tietäkää, että Herra on Jumala.
  Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme,
  hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat.
Tulkaa hänen porteilleen kiittäen,
hänen esipihoilleen ylistystä laulaen.
  Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään.
  Hyvä on Herra!
Iäti kestää hänen armonsa,
hänen uskollisuutensa polvesta polveen. 

1. Johanneksen kirjeestä (1:1–4):
Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme. Me ilmoitamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille. Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, jotta teilläkin olisi yhteys meihin. Meillä on yhteys Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Tämän me kirjoitamme, jotta ilomme tulisi täydelliseksi.  1. Joh. 1:1–4…!!!

1. Johanneksen kirjeestä (4:9–16):
Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.     Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.
    Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä; tämän me tiedämme siitä, että hän on antanut meille Henkeään. Me olemme nähneet, että Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan pelastajaksi, ja siitä me todistamme. Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa. Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen.

Apostoli Johannes ei voi olla puhumatta Jumalan ihmeellisestä Rakkaudesta, sillä hän sai sitä kokea niin Jeesuksen eläessä kuin ollessaan Patmos-saaren vankiluolassa, jossa ylösnoussut Kristus ilmestyi hänelle monet kerrat ja kehotti kirjoittamaan kirjeitä eri seurakunnille (Joh. Ilm.)

Jumala antoi meille Poikansa, niin että voisimme tulla osallisiksi siitä Rakkaudesta, jota Hän haluaa meille osoittaa ja antaa. Jotta me puolestamme rakastaisimme toisiamme, lähimmäisiämme.
Niin yksinkertaiselta tuntuva asia, eikö vaan: että jakaisimme edelleen sitä hyvää, mitä itse olemme saaneet ja kokeneet. – Miksiköhän se ei kuitenkaan aina ole niin helppoa kuin miltä kuulostaa?

Taivaallinen Isämme tuntee meidät läpikotaisin ja näkee, mikä meille on helppoa ja mikä vaikeaa. Juuri niiden vaikeiden asioiden vuoksi Hän on antanut meille Poikansa avuksi. Vapahtajan, joka on Ihmeellinen Neuvontuoja ja Rauhan Ruhtinas. 

Johanneksen evankeliumin alku:
Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.
Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.
Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.
Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli.    Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä.
Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,  hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta,       vaan Jumalasta.
Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.
Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.
Hän oli täynnä armoa ja totuutta.  Joh. 1:1–14

Todellinen Valo – Ihmisten Valo. Valo joka loistaa pimeydessä. Todellinen Valo, joka valaisee jokaisen ihmisen. – Näin koki apostoli, joka oli saanut olla Jeesuksen lähellä ja kulkea hänen kanssaan 3 vuottaa Galileassa ja Juudeassa, kuunnella hänen opetuksiaan ja nähdä hänen tekevän monia ihmeitä. Ja nähdä Jeesuksen taivaallisen kirkkauden kirkastusvuorella.
Ja uskoakseni Uuteen Testamenttiin tallennetut tapahtumat ovat vain murto-osa siitä kaikesta, mitä Johannes ja muut opetuslapset saivat kokea. 

Mutta miksi juuri Johannes kirjoittaa niin paljon Kristuksen kirkkaudesta ka rakkaudesta? Ajattelen, että hänen sydämensä oli ehkä avoimempana kaikelle sille, mitä hän näki ja koki. Ehkäpä muut opetuslapset olivat enemmän ‘kiinni’ päässään, ajatuksissaan, epäilyksissään jne. 

Kristus, anna sydäntemme olla avoimia tänä Jouluna näkemään, ymmärtämään, kokemaan ja välittämään Sinun Valoasi, Rakkauttasi ja Rauhaasi.  ❤️❤️❤️

I Heard The Bells On Christmas Day – Casting Crowns

Kuulin kellojen soittavan vanhoja tuttua lauluja Joulupäivänä
lempeästi ja suloisesti niiden laulut toistivat: rauha maassa ja ihmisille hyvä tahto
kellot soivat kuoron lailla: rauhaa maan päälle – kuulen ne sydämessäni:
‘rauha maassa, ihmisillä hyvä tahto’
painoin pääni alas epätoivoisena: “maan päällä ei ole rauhaa” sanoin
sillä viha on voimakasta ja ivaa laulua
mutta kellot soivat, laulaen kuoron lailla: rauha maan päällä, ihmisillä hyvä tahto
kuunteleeko kukaan niitä?
Jumala ei ole kuollut eikä Hän nuku 

se mikä on väärää epäonnistuu, se voittaa mikä on oikein
maailma, joka on pyörähtänyt yöstä päivään
kellon ääni, ihmeellinen laulu kertoo rauhasta maan päällä ja ihmisten hyvästä tahdosta
kellot soittavat rauhaa maan päällä; sydämissämme kuulemme ne
kuuletko kuinka kellot soivat?  – Valo, enkelit laulavat
avaa sydämesi ja kuulet sen: rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto