Aihearkisto: Yleinen

Kirkastettu Kristus

18,7.2024. Miten kauniina auringonsäteet kimaltelevatkaan aamukasteen pisaroilla, puiden lehvistöissä tai tuulenvireen aikaansaamilla pienillä laineilla. Auringonvalossa kaikki näyttää erityiseltä; siinä silmä lepää ja sielu tulee ravituksi. .

Tämän viikon tekstit kertovat sellaisesta Valosta, jonka näkeminen tai kohtaaminen on herättänyt VT:n ja UT:n henkilöissä – ja monissa heidän jälkeensäkin eläneissä – monenlaisia reaktioita ja olotiloja. 

Jumalan Valon kirkkaudesta ja vaikutuksesta voi saada aavistuksen esim. alla olevan VT:n kuvaamasta Mooseksen käynnistä Siinain vuorella. Jumalan kohtaaminen ja Hänen häikäisevä kirkkautensa säteili Mooseksen kasvoilta niin, että hänen oli peitettävä kasvonsa palatessaan alas vuorelta, jottei pelästyttäisi tai hämmentäisi kansaa.
Tai tekikö hän niin, jotteivat ihmiset kiinnittäisi huomiotaan häneen, vaan miettisivät sitä, mitä Jumalalla oli heille sanottavaa?

Kasvot peitettyinä – Viime viikon blogipäivityksessä kerroin messiaanisesta (= Jeesukseen uskovasta) juutalaispastori Guy Cohen‘ista. Ennen tuota päivitystä löysin videon, jossa hän saarnaa eräässä amerikkalaisseurakunnassa. Saarnan loputtua paikallinen pastori pyysi Guy Cohenia siunaamaan seurakuntalaisia Herran siunauksella. Silloin tämä teki jotain odottamatonta: hän peitti kasvonsa ja käsivartensa ohuella valkealla kankaalla ja kasvot peitettyinä lauloi siunauksen. 

Miksi Guy Cohen toimi näin? Ennen siunausta hän kertoi, että Herran siunaus (4.Moos.6:24-26)  on ainoa kohta Raamatussa, jossa Jumala on se, joka siunaa. Jumala kehotti Moosesta opettamaan Aaronille siunauksen. Aaronin tuli siunata niin, ettei se tule hänen omalta sydämeltään, vaan Jumalan sydämeltä.
“Synagogassa rabbi siunaa Israelia, mutta nyt, siunatessani teitä, se ei tule minulta, vaan Jumalalta teille,” Guy Cohen täsmensi. Sitten hän kehotti seurakuntalaisia sulkemaan silmänsä ja vastaanottamaan siunauksen Jumalalta. 

Kirkkovuosikalenterista: ‘Kristuksen kirkastuminen oli hänen elämänsä taitekohta. Apostolit saivat omin silmin nähdä hänen jumalallisen suuruutensa ja kuulla Jumalan äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.”
Jumalan kirkkaus tulee ilmi kaikkensa uhraavassa rakkaudessa.
Vuorella apostoleille ilmestyivät kirkastetun Kristuksen lisäksi Mooses ja Elia, Vanhan testamentin lain ja profeettojen edustajat. Kristillinen kirkko näki alusta lähtien Kristuksen elämänvaiheet, kuoleman ja ylösnousemuksen Vanhan testamentin lupausten täyttymisenä.’

**********************

Riemuitkoon maa
Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat!
Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus.
Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, maailman hallitsijan edessä.
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.
Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa!
Herra on omiensa turva, hän pelastaa heidät pahojen käsistä.
Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas.
Ps. 97:1–2, 5–6, 10–11

‘Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä’ – nuo sanat saavat minut ajattelemaan, että tuon psalmin laatija on ehkä saanut henkilökohtaisesti kokea jotain Jumalan kirkkauden voimavaikutuksesta. 

Verhotut kasvot 
Kun Mooses laskeutui Siinainvuorelta molemmat liitontaulut käsissään, hänen kasvonsa säteilivät, koska hän oli puhunut Herran kanssa. Itse hän ei sitä tiennyt, mutta kun Aaron ja israelilaiset näkivät Mooseksen kasvojen säteilevän, he pelkäsivät mennä häntä vastaan. Silloin Mooses kutsui heitä, ja Aaron ja kaikki kansan päämiehet tulivat hänen luokseen, ja hän puhui heille. Kun israelilaiset olivat tulleet lähemmäs, Mooses ilmoitti heille käskyt, jotka Herra oli antanut hänelle Siinainvuorella. Sanottuaan kaiken tämän Mooses verhosi kasvonsa. Aina kun Mooses astui Herran eteen puhuakseen hänen kanssaan, hän riisui kasvoiltaan verhon ja oli ilman sitä, kunnes lähti pois. Tultuaan israelilaisten luo hän kertoi, mitä Herra oli käskenyt, ja silloin israelilaiset huomasivat, että hänen kasvonsa säteilivät. Sitten Mooses jälleen peitti kasvonsa ja poisti verhon vasta mennessään puhumaan Herran kanssa.
2. Moos. 34:29–35

Jumalan kirkkaus, jota Mooseksen kasvot säteilivät hänen palatessaan alas vuorelta, oli niin vahva, että ihmiset pelästyivät.
Kuvittelisin, että Mooses harmistui siitä, että ihmiset ihmettelivät hänen säteileviä kasvojaan, sen sijaan että olisivat pohtineet käskyjä, joita Jumala oli heille juuri antanut, ja painaneet ne mieleensä. Ja että Mooses sen vuoksi verhosi kasvonsa.      

Kasvot peittämättöminä
Jo kuolemaa palveleva virka, jonka säädökset oli kaiverrettu kivitauluihin, säteili sellaista kirkkautta, että israelilaiset eivät voineet katsoa Moosesta kasvoihin. Ja kuitenkin hänen kasvojensa kirkkaus oli katoavaa. Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka! Jos kerran tuomion julistamisen virkaa ympäröi kirkkaus, paljon kirkkaampi loiste ympäröi silloin vanhurskauden julistamisen virkaa. Sen kirkkaus on niin ylivoimainen, että sen rinnalla himmenee se, mikä ennen säteili kirkkaana. Sillä jos sekin, mikä on katoavaa, säteilee kirkkautta, vielä paljon kirkkaampaa on se, mikä on pysyvää.
    Koska meillä on tällainen toivo, esiinnymme aivan avoimesti, toisin kuin Mooses, joka pani kasvoilleen peitteen, jotteivät israelilaiset näkisi katoavaisen loisteen häviämistä. Heidän mielensä paatuivat. Sama peite pysyy edelleenkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia, sillä vasta Kristus sen poistaa. Yhä vieläkin heidän sydämensä päällä on peite Mooseksen lakia luettaessa. Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois. Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.
2. Kor. 3:7–18

Taivaallisessa kirkkaudessa
Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa.
    Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: ”Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi.
    Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!” Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään.
Luuk. 9:28–36

Sekä Mooses että Elia olivat saaneet aiemmin kohdata Jumalan kirkkauden ja pyhyyden. Jumalan kutsui Moosesta nousemaan Siinain vuorelle, joka oli Hänen kirkkautensa peitossa.
Kun Mooses pyysi saada nähdä Herran kirkkauden, Hän vastasi:
“Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.” (2.Moos.33:22-23)

Eliaa Jumala kutsui Hooreb-vuorella, kun tämä oli kätkeytynyt luolaan. Silloin Herran ääni sanoi: “Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.”
Ensi syntyi valtava myrsky, sitten tuli maanjäristys, sitten tuli leiskui. Lopuksi kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli huminan, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle. (1.Kun.19)
Eivät rajuilma, maanjäristys tai tulenlieskat saaneet Eliaa tulemaan esiin viittansa suojaamana. Hiljaisessa huminassa Elia näki ja koki – näin ajattelen – Jumalan pyhyyden ja kirkkauden. 

Nyt Jeesus oli noussut vuorelle (arvelujen mukaan Taabor-vuorelle) 3 läheisimmän opetuslapsensa kanssa. He olivat nukahtaneet Jeesuksen rukoillessa, ja mitä he näkivätkään herätessään: Jeesuksen kasvot ja vaatteet hohtivat jumalallista kirkkautta.
Ja he tunnistivat hahmot, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa, Moosekseksi ja Eliaksi  Aikamoinen herääminen! Ei ihme että he menivät aivan hämmennyksiin.

Mutta tuskin Pietari oli ehtinyt ehdottaa kolmen majan pystyttämistä, kun opetuslapset kokivat jotain vielä merkillisempää: Pilvi peitti Mooseksen ja Eliaan, eikä heitä sen jälkeen enää näkynyt.
Sen sijaan he kuulivat äänen, joka vahvisti saman, mikä kuultiin Jordanilla, kun Jeesus meni kasteelle: Jumala ilmoitti, että Jeesus oli Hänen Poikansa, ja että häntä tuli kuunnella. 

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Taivaallinen Isämme, auta meitä keskellä arkeammekin muistamaan, että on olemassa toinen,  yleensä silmillemme näkymätön, taivaallinen todellisuus, joka joskus – yllättäenkin – saattaa avautua eteemme. Anna meille avoin mieli ja sydän, jotta osaisimme pysyä hereisinä taivaan todellisuudelle, ja sille, mitä Sinä haluat meille näyttää, miten ja minne ohjata. 
Auta meitä seuraamaan Poikasi opetuksia ja johdatusta elämässämme. Aamen.   

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Rakkauden laki

5.7.2024. – Kyllä tuntuu hyvältä lukea hyviä uutisia, kuten esim. tämänpäiväinen Ylen juttu Oulusta! Kaikkien säästö- ja leikkaustoimenpiteiden keskellä joillakin ‘leikkasi’ hyvällä tavalla: nuorten hyvinvointiin satsaus kannattaa! 💛

Oulussa on kesäkuun ajan tarjottu ilmainen lämminruoka lapsille ja nuorille, ja nyt heinäkuussa  tarjotaan nuorille aikuisille (18-30v) ilmainen puistoruokailu.  Ruoan lisäksi Oulun puistoruokailuissa halutaan tarjota mahdollisuus kohdata muita nuoria aikuisia.
1. päiväksi annoksia oli varattu 50 ruokailijalle, mutta ruokailuun tulijoita oli n 70. Jatkossa annoksia tilattiin heti enemmän. 💛💛

Idea puistoruokailuista lähti nuorilta itseltään, kertoi Oulun kaupungin etsivän nuorisotyön koordinaattori, joka totesi, että tämänkaltaiselle nuorille aikuisille suunnatulle toiminnalle on valtava tarve, ja että nuoret aikuiset ovat kohderyhmänä hyvinkin kirjava. Toisilla menee arjessa todella hyvin, kun osalla haasteita on enemmän; osalla voi olla hyvinkin vaikea taloudellinen tilanne.
Puistoruokailun yhteydessä nuorille aikuisille tarjotaan myös esim. työllisyyteen, asumiseen ja itsenäistymiseen liittyvää apua. 

Nuoret olivat toivoneet toisten nuorten kohtaamismahdollisuuksia heinäkuun ajalle, ja puistoruokailussa he saavat lisäksi myös lämpimän aterian. – Hyvä, Oulu!
Tämänkaltaiset nuorten ja nuorten aikuisten kohtaamistilaisuudet otettaisiin varmasti kiitollisina vastaan ihan ympäri Suomen! 💛💛💛

Kirkkovuosikalenterista: ‘Kristus tuli täyttämään Jumalan tahdon ja käskyt, ei kumoamaan niitä. Siksi myös kristityn on noudatettava rakkauden lakia, vieläpä paremmin kuin lainopettajien ja fariseusten. Pyrkiessään tähän kristitty on valmis luopumaan jopa omista oikeuksistaan lähimmäistensä hyväksi ja osoittamaan rakkautta myös vihamiehilleen.’

**********************

Voimani ja kilpeni
Herra, sinua minä huudan, sinä olet minun kallioni.
Älä ole vaiti, kun puhun sinulle! Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma.
Kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti.
Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni.
Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan.
Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa.
Herra on kansansa voima, voideltunsa apu ja turva.
Pelasta kansasi ja siunaa omiasi, kaitse ja kanna heitä nyt ja aina.
Ps. 28:1–2, 6–9

Antakaa sydämenne kääntyä
Kansa sanoi Joosualle: ”Me tahdomme palvella Herraa!” Silloin Joosua sanoi kansalle: ”Te olette nyt valinneet Herran ja tahdotte palvella häntä. Te olette itse tämän todistajia.” Israelilaiset vastasivat: ”Niin olemme.” Joosua sanoi: ”Hylätkää ja hävittäkää siis vieraat jumalanne ja antakaa sydämenne kääntyä Herran, Israelin Jumalan puoleen.” Kansa sanoi Joosualle: ”Me tahdomme palvella Herraa, Jumalaamme. Häntä me tahdomme totella.”
    Joosua vahvisti Sikemissä kansan päätöksen palvella Herraa ja julisti kansalle tämän liiton lait ja säädökset. Joosua kirjoitti ne kaikki Jumalan lain kirjaan ja pystytti suuren kiven Herran pyhässä paikassa kasvavan suuren puun juurelle. Sitten Joosua sanoi kansalle: ”Katsokaa, tämä kivi on oleva todistajana, sillä se on kuullut ne sanat, jotka Herra on puhunut teidän kanssanne. Se on todistava teitä vastaan, jos kiellätte Jumalanne.”  Joos. 24:21–27

Ruokaa ja juomaa
Kun Syyrian kuningas oli sodassa Israelia vastaan, hän neuvotteli miestensä kanssa ja päätti, minne hyökkäys oli suunnattava. Jumalan mies lähetti silloin Israelin kuninkaalle viestin ja varoitti häntä kulkemasta sen paikan kautta, jonne syyrialaiset olivat tulossa. Israelin kuningas lähetti miehiään paikkaan, josta Jumalan mies oli häntä varoittanut, ja sitä pidettiin silmällä. Tämä ei jäänyt yhteen eikä kahteen kertaan.
    Syyrian kuningas alkoi näiden tapausten vuoksi epäillä pahaa. Hän kutsui lähimmät miehensä koolle ja sanoi heille: ”Sanokaa, kuka joukostanne on Israelin kuninkaan kätyri!” Silloin yksi hänen miehistään sanoi: ”Ei kukaan, herrani ja kuninkaani. Israelissa on profeetta Elisa, joka kertoo Israelin kuninkaalle kaiken senkin, mitä sinä puhut makuuhuoneessasi.” Kuningas sanoi: ”Menkää ottamaan selvää, missä hän on, että voin lähettää miehiäni vangitsemaan hänet.” Kun hän sai tiedon, että Elisa oli Dotanissa, hän lähetti sinne suuren joukon sotilaita hevosineen ja vaunuineen. He tulivat yöllä ja saartoivat kaupungin.
    Kun Jumalan miehen palvelija aamulla nousi ja meni ulos, kaupungin ympärillä oli kaikkialla sotilaita, hevosia ja vaunuja. Palvelija sanoi Elisalle: ”Voi, herrani! Mitä me nyt teemme?” ”Älä pelkää”, Elisa vastasi, ”meillä on puolellamme enemmän väkeä kuin heillä.” Hän rukoili Herraa ja sanoi: ”Herra, avaa hänen silmänsä, jotta hän näkisi.” Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, että vuori Elisan ympärillä oli tulisia hevosia ja vaunuja täynnään.
    Kun syyrialaiset tulivat Elisaa kohti, hän rukoili Herraa sanoen: ”Sumenna heidän silmänsä.” Herra teki Elisan pyynnön mukaisesti ja sumensi heidän silmänsä. Elisa sanoi heille: ”Ei tämä ole oikea tie eikä oikea kaupunki. Tulkaa minun perässäni, minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte.” Hän johdatti sotilaat Samarian kaupunkiin. Kun he tulivat sinne, Elisa sanoi: ”Herra, avaa heidän silmänsä, niin että he näkevät.” Herra avasi heidän silmänsä, ja kun he taas näkivät, he huomasivat olevansa keskellä Samarian kaupunkia.
    Kun Israelin kuningas näki heidät, hän kysyi Elisalta: ”Tuleeko minun tappaa heidät, isäni?” ”Sitä älä tee”, Elisa vastasi. ”Et kai sinä surmaa niitäkään, jotka otat vangiksi taistelussa? Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa ja anna heidän syötyään palata herransa luo.” Niin kuningas järjesti syyrialaisille suuret pidot, ja he söivät ja joivat. Hän antoi heidän lähteä rauhassa, ja he palasivat herransa luo. Sen jälkeen syyrialaiset eivät enää hyökkäilleet Israeliin.  2. Kun. 6:8–23 

Kiittäkäämme Jumalaa
Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu! Kun isät Siinailla torjuivat hänet, joka ilmoitti tahtonsa maan päällä, he eivät päässeet rangaistuksetta. Vielä huonommin käy meidän, jos käännämme selkämme hänelle, jonka sanat tulevat taivaasta. Hänen äänensä pani silloin maan järisemään, ja nyt hän on luvannut:
– Vielä viimeisen kerran minä panen maan järkkymään, enkä vain sitä, vaan myös taivaan.
Sanat ”vielä viimeisen kerran” tarkoittavat sitä, että kaikki luotu järkkyy ja siirtyy sijoiltaan, jotta se, mikä ei järky, pysyisi paikallaan.
Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli.  Hepr. 12:25–29

Rakastakaa vihamiehiänne
Jeesus sanoi:
    ”Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.
    Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.”  Luuk. 6:27–31

Anteeksianto sellaiselle, joka on tehnyt sinulle pahaa, on ehkä yksi haastavimmista käskyistä, joita Kristus on meille antanut. Hän kuitenkin tiesi, miten valtava vapauttava voima anteeksiannossa on. Ja Hän on luvannut auttaa meitä siinä.

Vapautukseen Jeesus viittasi esim. lukiessaan Nasaretin synagogassa kirjakääröstä, profeetta Jesajan kirjasta, sanat ‘Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen’.
Ja Jeesus jatkoi sanoen synagogassa olijoille: “Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” (Luuk. luvusta 4)

Jeesusilmaisi olevansa Jumalan lähettämä Vapahtaja, joka on tullut auttamaan kaikkia, jotka ovat juuttuneet kiinni tai kamppailevat vihan, katkeruuden, pelon tai muiden sellaisten tunteiden kanssa, joita koetut asiat ovat aikaansaaneet. Hän haluaa auttaa meitä päästämään irti vaikeista, sieluamme myrkyttävistä ajatuksista ja tunteista. Voimme aina pyytää apua Vapahtajaltamme. 

Heinäkuun alussa ilmestyneessä Avainmediassa oli artikkeli, jonka otsikko kosketti: “Pyhä henki käski antaa Hamasille anteeksi.”. Siinä israelilainen messiaaninen (Jeesukseen uskova) juutalaisrabbi Guy Cohen kertoo, kuinka Hamasin 7.10.23 tekemä julma ja raaka hyökkäys täytti hänet vihalla. Hyökkäys muuttui hänelle itselleen hyvin henkilökohtaiseksi, kun selvisi, että hänen sukulaistyttönsä oli tapettujen joukossa.

Ensireaktionaan Guy toivoi, että Jumala pyyhkäisi koko Gazan pois ja että kaikki gazalaiset kuolisivat. Sitä hän rukoili Jumalalta.
Kun aikaa kului, Pyhä Henki alkoi puhua hänelle anteeksiannon tärkeydestä. Pohjois-Israelissa messiaanista seurakuntaa johtava pastori ymmärsi, ettei hän voi jatkaa toimintaansa, kun hän oli täynnä vihaa.  

Sydämen uudistumista – “Niinpä pyysin Jeesusta uudistamaan sydämeni, jotta heijastaisin vain hänen mielenlaatuaan tänä tuskan ja murheen aikana. Annoin anteeksi Hamasille ja palestiinalaisille”, Guy Cohen kertoo. 
Ratkaisu oli vaikea, mutta hän koki, että Jumala auttoi häntä. Ja hän koki, kuinka anteeksianto sulatti paljon katkeruutta hänen sydämestään. 

Ei enää tuhoamista, vaan vapautumista – “Sydämessäni ei ole enää halua tuhota, vaan suojella ja vapauttaa panttivangit. Se tarkoittaa esim. sitä, että rukoilen gazalaisten puolesta, että Jumala avaisi heidän silmänsä ja että he ymmärtäisivät, että heitä hallitsee terroristijärjestö”, hän jatkaa.

Perheen 2 poikaa ovat olleet taistelemassa Hamasia vastaan, ja selviytyneet vahingoittumattomina. Fyysiset aseet eivät kuitenkaan pastori-isän mielestä riitä, sillä hänen näkemyksensä mukaan on kyse ideologisesta sodasta ja Hamasin syöttämästä aivopesusta. Siksi hän näkee, että pommejakin tehokkaampi ase on rukous.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Yllä olevat pastorin ajatukset ja kokemukset saattavat laittaa miettimään omia anteeksiantoteemoja uudenlaisessa valossa. Asiat, jotka ovat tuntuneet ylitsepääsemättömän suurilta ja vaikeilta, voivatkin niihin verrattuna alkaa tuntua paljon pienemmiltä. Ainakin näin kuvittelisin.

Onneksi ei koskaan ole liian myöhäistä antaa tai pyytää anteeksi. Jollei sitä ole enää mahdollista tehdä kasvotusten, voi kirjoittaa vaikka anteeksianto- tai anteeksipyyntökirjeen. Kun sen tekee sydämellään, silläkin voi olla yllättävän vapauttava vaikutus. 💛💛💛

Forgiveness – Matthew West

Se on kaikkein vaikein antaa
ja kaikkein viimeisin asia, mikä tulisi tänään mieleesi
se menee aina niille, jotka eivät sitä ansaitse
se on täysin ristiriidassa tunteittesi kanssa
kun heidän aiheuttamansa kipu on vain liian todellinen
vaatii äärettömän paljon sinulta jotta voit lausua sen sanan
– anteeksianto
se iskee vasten kaikkea ylpeyttäsi
se poistaa suuttumuksen sisimmästäsi
se on aina vihan pahin vihollinen
vaikka oikeuden ja tuomarin mukaan
sinulla olisi oikeus vihaan, katkeruuteen ja kaunaan
kuiskaus korvassasi sanoo: päästä irti

Näytä minulle kuinka rakastaa ei-rakastettavaa
näytä kuinka voin tavoittaa tavoittamattoman
auta minua tekemään sitä, mikä nyt tuntuu mahdottomalta:
– anteeksianto
se poistaa katkeruuden, se voi jopa vapauttaa vangin
sen voimalla ei ole rajoja, joten päästä irti
niin hämmästyt mitä näet armon silmin
vanki jonka se todella vapauttaa oletkin sinä

Haluan todella päästä vapaaksi
näytä miltä Sinun armosi näyttää
auta minua nyt antamaan se, mitä Sinä olet antanut minulle
– anteeksianto

Herran palveluksessa

28.6.2024. Kesän kauniit, aurinkoiset säät vaan jatkuvat, oi tätä ihanuutta! 🔅
Luonnon kauneuden lisäksi tekee mieli välillä nauttia myös kauniista musiikista.
Kesän alkupuolella Hgin Temppeliaukion kirkon päiväkonsertissa esiintyi Durhamin yliopiston kamarikuoro, joka lauloi taivaallisen kauniisti.
Jäimme konsertin jälkeen ystäväni kanssa pitkäksi aikaa ihailemaan ja kuvaamaan auringon heijastuksia ja varjoja ikkunoissa, katossa, kuparipinnoilla ja kiviseinissä. (Joten napsimiani kuvia tulee nyt varmaan olemaan aika paljon tulevissa blogipäivityksissä.)  

 

Tiivistetty teksti Kirkkovuosikalenterista:
‘Tänä sunnuntaina muistellaan kaikkia apostoleja. Tekstit puhuvat apostolien kutsumisesta ja opetuslapsen tehtävästä laajemminkin. Kristus on katsonut myös meidät arvollisiksi osallistumaan työhönsä. Kuuliaisina Jumalan sanalle olemme osallisia uudesta elämästä Kristuksessa.’

**********************

Hyvyytesi runsaudesta
Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken, tutkimaton hänen suuruutensa!
Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen, isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen,
tuovat julki sinun kirkkautesi, loistosi ja kunniasi. Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi.
Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi, kerrottakoon niistä kaikille.
Minä julistan sinun suuruuttasi. Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta,
kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten.
Ps. 145:3–7 

Kaikki tulevat näkemään Hänen kirkkautensa 
Minä saavun kokoamaan kaikki kansat ja kielet, ja kaikki tulevat ja näkevät kirkkauteni. Ja heidän keskellään minä teen ihmeen ja heidän joukostaan lähetän eloon jääneitä vieraiden kansojen luo Tarsisiin, Putiin, Ludiin, Mesekiin, Tubaliin ja Javaniin, kaukaisille saarille ja rannikoille, jotka eivät ole kuulleet minusta puhuttavan eivätkä nähneet minun kirkkauttani. Nuo, jotka lähtevät, kertovat vieraiden kansojen keskuudessa minun kirkkaudestani.
Jes. 66:18–19

Kaukaisiin maihin matkanneet lähetystyöntekijät ovat vieneet hyvää sanomaa niiden asukkaille. Siellä missä on kuunneltu avoimin mielin ja sydämin, on tultu syvästi kosketetuksi mielen, sydämen ja/tai koko olemuksen tasolla. Ihmiset ovat tunnistaneet tunnistaneet, että se, mitä kuulemme, on totta. He ovat saaneet kohdata Kristuksen kirkkauden.

Siellä, missä oma mieli ja sydän ei ole kiinnittynyt niin kovasti elämän materialistisiin puoliin (kuten meillä länsimaissa), ollaan vastaanottavaisia sanomalle, joka ei ole sidottu maallisiin asioihin. Silloinkin, kun yhteiskunnalliset rakenteet tukevat aivan päinvastaista ajattelua ja ideologiaa, kuten esim. Kiinassa.

Joskus kuulee sanottavan, että jonkin ajan kuluttua saamme nähdä, kuinka niistä maista, joissa hyvä sanoma on otettu täysisydämisesti vastaan, tullaan kertomaan sitä tänne meille, länsimaihin. Tällaisia palavasydämisiä julistajia on jo tullutkin esim. juuri Kiinasta, ja Afrikan maista, kertoen että Jumala lähetti heidät tänne, koska täällä tarvitaan hyvän sanoman kuulemista. Jotta tulisimme tietämään, että Hän on elävä ja todellinen, ja välittää meistä ja rakastaa meitä. Ja että Hän haluaa kutsua meitä tuntemiseensa. 

Pyhien kirjoitusten viisaus
Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.
2. Tim. 3:14–17 

Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen, kirjoittaa Paavali Timoteukselle. Mutta mistä ja miten kirjoituksia tutkineet päättelivät, mitkä tekstit ovat Jumalan Hengestä syntyneitä, ja mitkä ovat kirjoittajan oman mielen ja sielun värittämiä?
Varmaan rukoiltiin ja pyydettiin Jumalan Hengen johdatusta tunnistamaan aito epäaidosta.
Ei se varmaan helppoa ollut. Eikä se helppoa ole edelleenkään.

Luojamme on käsittääkseni antanut Henkensä sisimpäämme ikään kuin sisäiseksi ‘tunnistuslaitteeksi’, jotta voisimme tunnistaa, millaisesta lähteestä tai mistä käsin lukemamme kirjoitukset – niin ikivanhat kuin uudemmatkin – ovat kummunneet. 

Valo, aurinkoakin kirkkaampi 
Paavali puhui: ”Näissä asioissa minä lähdin matkalle Damaskokseen. Olin saanut siihen ylipapeilta suostumuksen ja valtuudet. Mutta silloin, kuningas, minä matkaa tehdessäni puolenpäivän aikaan näin, miten taivaasta leimahti aurinkoakin kirkkaampi valo minun ja matkatovereideni ympärille. Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan heprean kielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.’ Minä kysyin: ’Herra, kuka sinä olet?’ Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse jaloillesi. Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn. Minä pelastan sinut oman kansasi käsistä ja varjelen sinua, kun lähetän sinut pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.’
    Tämän vuoksi, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä. Ensiksi Damaskoksessa ja Jerusalemissa, sitten joka puolella Juudeaa ja muiden kansojen parissa minä olen julistanut, että kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy. Tästä syystä juutalaiset ottivat minut temppelissä kiinni ja yrittivät hakata minut hengiltä. Jumalan avulla olen kuitenkin selvinnyt tähän päivään asti ja voin nytkin täyttää todistajan tehtävääni, puhua sekä ylhäisille että alhaisille. Minä puhun vain siitä, minkä profeetat ja Mooses ovat ennustaneet tapahtuvan, en mistään muusta, puhun siitä, että Messiaan tuli kärsiä kuolema ja ensimmäisenä nousta kuolleista sekä julistaa valon sanomaa niin meidän kansallemme kuin muillekin kansoille.”  Ap. t. 26:12–23

Jeesuksen kanssa vuorelle
Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa. Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges – se merkitsee: ukkosenjylinän pojat – sekä Andreas, Filippus ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama joka kavalsi hänet.
Mark. 3:13–19

Tulisieluinen Pietari, jonka Jeesus nimitti kallioksi. Veljekset Jaakob ja Johannes, joita Jeesus kutsui ukkosenjylinän pojiksi. Tuomas, joka ei uskonut, ellei nähnyt omin silmin. Bartolomeus (Natanael), jonka  Jeesus totesi olevan mies vailla vilppiä. Juudas, josta tuli Jeesuksen kavaltaja.
Muita opetuslapsia ei juurikaan kuvata evankeliumeissa. Mutta jo noista voi päätellä, että aikamoisen sekalaisen joukon tyyppejä Jeesus kutsui seuraamaan itseään.

Siitä voi päätellä, että Kristus ei odota seuraajiensa olevan täydellisiä. (Ja mistä hän sellaisia löytäisikään…)
Me kaikki kelpaamme Hänelle, juuri sellaisia kuin olemme. Hän on osoittanut meille tien, Riittää että mielemme ja sydämemme ovat avoimia sille, mitä Hän on halunnut ja yhä haluaa meille opettaa ja näyttää.

Luojamme toivoo, että löytäisimme Valon – näkisimme Hänen kirkkautensa, ja tunnistaisimme Hänen rakkautensa meitä kohtaan. Hän haluaa ravita meitä niin monin eri tavoin, ei vain mieltä, vaan myös aistejamme. 🔅
Kiitos rakas taivaallinen Isämme, että olet antanut meille kyvyn nauttia kaikesta kauniista, jota Sinä luot Henkesi kautta, niin ympäröivässä luonnossa kuin ihmisten kautta, kuten esim. musiikissa.🔅

Durhamin yliopiston kamarikuoro esitti Temppeliaukon kirkossa vieraillessaan sielua taivaallisiin lennättäviä lauluja.
Alla Claudio Monteverdin ‘Ohimè il bel viso’ kuoron esittämänä.

Ohimè il bel viso  – Durham University Chamber Choir

Armahtakaa!

22.6.2024. Ah miten kaunis ja lämmin juhannussää! Tänään oli Leppävaaran kirkossa  pihakirkko kirkkokahveineen. Myös kirkkoväen koiraystävät olivat tervetulleita, joten sinne, ilman muuta!
Ensikertaa kirkon pihalla vieraillut hauvani seurasi sylissäni hiljaa ja tarkkaavaisena tilaisuutta. Vierustoverini totesi jälkeenpäin huomanneensa, kuinka hauvelin korvat heiluivat aina laulaessamme.
Lauloimme monta luomakunnan ihmeellisyyttä ja kauneutta ylistävää virttä, mm. kauniin, virsikirjaan (967) kelpuutetun ‘Nousta sain aamuun’ (= ‘Morning has broken’),
Katselimme sinistä taivasta ja kirkonpihasta avautuvaa luontoa miettien, kuinka ihmeellisesti ja taitavasti Luojamme on kaiken suunnitellut. 🔅

Nyt vietetään juhannusviikonloppua, vaikka varsinainen juhannuspäivä onkin maanantaina, 24.6. Olen tainnut aina laittaa tähän blogiin juhannuspäivän tekstit. Niissä kerrotaan  Jumalan suuruuden lisäksi Juhannuksen syntymäpäiväsankarista, Johannes Kastajasta. Siitä, miten hänen nimekseen tuli Johannes ja siitä, miten hänen lisänimekseen tuli Kastaja.  .
Tällä kerralla laitan tähän kuitenkin vaihteeksi juhannusviikonlopun sunnuntain tekstit. 

Kirkkovuosikalenterista – ‘Ihmisen asia ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista. Kuulumme syntisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta.’

Sytytä silmiini valo
Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi? Kuinka kauan peität minulta kasvosi?
Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska? Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla?
Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani!
Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan, ettei viholliseni sanoisi: ”Minä voitin hänet”, ettei vastustajani saisi iloita tappiostani.
Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi.
Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.
Ps. 13:2–6

Ihmisten hyväksi koituu se 
Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
– Onko mielestäsi oikein, että sanot: ”Minä olen oikeassa, Jumala väärässä!”
Tai että kysyt: ”Mitä minä siitä hyödyn, että pysyttelen irti synnistä?”
Minä vastaan sinulle selvin sanoin ja vastaan vielä ystävillesikin!
    Kohota katseesi ylös taivaalle ja katso pilviä. Ne ovat korkealla sinun yläpuolellasi.
Jos sinä teet syntiä, mitä se häntä liikuttaa? Jos teet vielä enemmän syntiä, mitä se hänelle merkitsee?
Tai jos elät oikein, mitä hän siitä hyötyy? Mitä sinä pystyisit hänelle antamaan! Ihmistä, itsesi  kaltaista, sinun syntisi satuttavat, ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein.
Job 35:1–8

Jumalan valtakunta on rauhaa ja iloa
Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan. Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta. Jos veljesi pahastuu ruoastasi, et enää ole noudattanut rakkauden vaatimuksia. Älä saata ruoallasi perikatoon sitä, jonka vuoksi Kristus on kuollut. Älkää antako aihetta pilkata sitä hyvää, minkä olette saaneet. Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Joka tällä tavoin palvelee Kristusta, on Jumalalle mieleen ja saa ihmistenkin arvonannon.
    Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.
Room. 14:13–19

Luuletteko…
Juuri siihen aikaan Jeesuksen luo tuli ihmisiä, jotka kertoivat Pilatuksen surmauttaneen uhraamaan tulleita galilealaisia, niin että heidän verensä oli sekoittunut uhrieläinten vereen. Jeesus sanoi siihen: ”Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? Eivät suinkaan – samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny. Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset? Eivät suinkaan – yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny.”
Luuk. 13:1–5

Aika tiukkoja sanoja Jeesukselta. Mitäköhän hän sanoisi meille, tämän ajan ihmisille maailman menoa katsellessaan? 
Jeesus esitti toiveen jäähyväisrukouksessaan, että me ihmiset oppisimme elämään keskinäisessä yhteisymmärryksessä. Hän sanoi, että on tullut tuomaan reuhaa. Hän tarjoaa meille sellaista sisäistä rauhaa, joka pysyy silloinkin, jos tai kun se, mitä näemme tai koemme ympäröivässä maailmassamme – taikka omassa elämänpiirissämme – on kaukana rauhaisasta  rinnakkaiselosta.  

Meille on kuitenkin annettu vapaus valita toisin, kääntää ajatuksemme ja tekomme sellaisiksi, jotka rakentavat rauhaa sisimpäämme ja ympärillemme.
Ystävälliset sanat, huomaavainen suhtautuminen kanssaihmisiimme, käden ojennus apua tarvitsevalle…  – usein on kyse niin pienistä asioista, ettemme ehkä edes tule ajatelleeksi, että niillä voisi olla vaikutusta suuremmassa mittakaavassa. Mutta juuri pienillä asioilla on merkitystä, sillä ne ovat meille kaikille mahdollisia. Ja jokaisella hyvään pyrkivällä teolla on merkitys. 

Paavalin kehotus on ihan yhtä ajankohtainen kuin 2000 v. sitten: ‘Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.’

Jumalan ja luomakunnan ihmeellisyyttä kuvaa myös Morning has broken -laulu.
Etsiessään innoitusta uudelle laululle Cat Stevens löysi tuon laulun vanhan lastenlaulukirjan Songs of Praise . Siinä olevat laulut on kirjoittanut engl. runoilija Eleanor Farieon (1881-1965).

Morning Has Broken – Cat Stevens

Aamun sarastus, kuin aamuista ensimmäinen
mustarastaan laulu kuin ensimmäisen linnun
kiitä laulusta, kiitä aamusta
kiitä kaikesta, mikä versoo tuoreena Sanasta
suloisista sateista jotka säteilevät taivaan valossa
kuin ensimmäinen kaste ensimmäisellä ruoholla
kiitä suloisen kosteasta puutarhasta
joka versoaa täydellisenä siellä
missä Hänen jalkansa ovat kulkeneet
minun auringonvaloni, minun aamuni
syntynyt siitä valosta, jonka Eeden näki
ylistä riemulla, ylistä joka aamu
Jumalan luomistyötä jokaisena uutena päivänä

Kaunista ja siunauksellista juhannusaikaa!

Kadonnut ja jälleen löytynyt

17.6.2024. Tämä pyhän otsikko laittoi miettimään, miten usein, samoillessani isoja metsiä ja kivutessani kallioilla, olen joutunut eksyksiin. Joskus on ollut kartta ja kompassi mukana, joiden avulla hakea suuntaa, joskus ei. Mutta lopulta kuitenkin iltaan mennessä on löytynyt joku polku tai tie, jota seurata.

Kerran, vuosia sitten (kun minulla vielä oli älytön puhelin) olin mustikkametsässä. Päivän lähestyessä iltaa huomasin ettei minulla ollut aavistusta missä olin ja mihin suuntaan kannattaisi kulkea. Pyysin johdatusta. Pian pieni lintu ilmestyi eteeni ja pyrähteli edessäni, ikään kuin näyttäen suuntaa. Lähdin seuraamaan sitä. Sitten tuli perhonen, joka lensi edelläni. Lopulta tulin polulle ja jatkoin sitä pitkin. Polku johti viitoitetulle polulle, josta tiesin, miten pääsisin tiettyyn kohteeseen.

Olipa kyse fyysisestä tai hengellisestä vaelluksesta (tai kummastakin), ajattelen että aina voimme pyytää johdatusta. On Eräs, joka näkee meidät. Hän haluaa että löydämme perille. 

Kirkkovuosikalenterista: ‘Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.’

Osoitan sinulle oikean tien
Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois.
Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.
Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.”  Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. 
Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä. Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu.
Sinä olet minulle turvapaikka, sinä varjelet minut vaarasta. 
Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni, kun sinä autat ja pelastat.
”Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ”minä osoitan sinulle oikean tien.
Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.”
Ps. 32:1–2, 5–8

Sinulta saa orpo rakkautta

Palaa, Israel, palaa Herran, Jumalasi luo! Syntisi ovat syösseet sinut onnettomuuteen. Kääntykää Herran puoleen, huulillanne vilpittömät sanat, sanokaa hänelle: ”Anna kaikki meidän syntimme anteeksi ja ota vastaan paras lahjamme: me tuomme sinulle uhriksi rukouksemme, huultemme hedelmän. 
Assyria ei meitä auta, ratsuihin emme enää turvaudu. Emme sano enää omien kättemme töille:
’Jumalamme!’ Vain sinulta, Herra, saa orpo osakseen rakkautta.”
    – Minä parannan heidät heidän uskottomuudestaan. Minä rakastan heitä omasta tahdostani,
vihani on väistynyt heistä pois. Minä virvoitan Israelin kuin aamukaste, ja niin se kukoistaa kuin lilja
ja tunkee juurensa maahan kuin Libanonin setri. Sen versot leviävät, se kasvaa kauniiksi kuin oliivipuu, se tuoksuu kuin Libanon. Sen katveessa ihmiset saavat jälleen asua ja viljellä peltojaan.
He kukoistavat kuin viiniköynnös, jonka viini on kuin Libanonin viini. Efraim, mitä hyötyä sinulla on epäjumalistasi! Minä vastaan sinun pyyntöihisi, minä pidän sinusta huolen. Minä olen kuin ikivihreä sypressi, vain minä kannan sinulle hedelmää.
Hoos. 14:2–9

Jumalan lahja     
Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin.
    Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. Ef. 2:1–10

Armahtavaisuutta minä tahdon

Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua”, ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.
    Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: ”Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!” Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.”  Matt. 9:9–13

Dokumentoija – Mietin, millä perusteella Jeesus valitsi 12 opetuslastaan. Matteuksesta ei tullut rahapussista huolehtijaa vaan Juudaksesta. Mutta Matteus oli tullimiehenä varmaankin tottunut kirjanpitäjä. Ehkä hän jatkoi tätä kirjanpitoa lähtiessään seuraamaan Jeesusta.
Tuon ajatuksen sain The Chosen -TV-sarjasta. Siinä Matteus kirjaa tapahtumia muistiin.
Mutta kuinka loogiselta tuo tuntuukaan: jotta jälkipolvetkin saisivat tietää, mitä kaikkea Jumala Poika teki, ja jottei kaikki jäisi vain opetuslasten muistin varaan, tarvittiin joku, joka dokumentoi tärkeimmät ja olennaisimmat tapahtumat.  

Pietarista, Jaakobista ja Johanneksesta tuli Jeesuksen luottoystävät, jotka pääsivät mukaan, kun Jeesus halusi vetäytyä hiljaisuuteen rukoilemaan, tai kun hän tulisi kokemaan jotain aivan erityistä (kuten kirkastusvuorella).
Pietarille Jeesus jätti johtajatehtävän. Juudakselle jäi kavaltajan osa. Muiden opetuslasten tehtäviä ei ole evankeliumeissa kerrottu, mutta varmaan Jeesuksella oli jokin tietty syy, miksi hän juuri nuo 12 valitsi joukkoonsa. 

Kutsu kaikille – Kristuksen ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen jälkeen tilanne muuttui: Kristus ei enää tarvinnut enää vierellään kulkijoita. Hänestä itsestään tuli vierellä kulkija –  aivan jokaiselle.
Kutsusta lähteä seuraamaan Häntä tuli kutsu, joka koskee meitä kaikkia. Kristus kutsuu jokaista meistä seuraajakseen, huolimatta siitä, millaisia ominaisuuksia, taipumuksia tai kykyjä meillä on. Hän ei katso sitä, miten olemme pärjänneet elämässä tai millainen elämäntilanteemme ylipäätään on. Kaikki me olemme Hänelle yhtä tärkeitä ja rakkaita, ja Hän iloitsee jokaisesta, joka lähtee kulkemaan Hänen viitoittamaansa tietä. 

Ajatus siitä, että ylösnoussut Kristus on valinnut minutkin seuraamaan itseään, lämmittää sydäntäni. Hän olisi hyvin voinut jättää minut kulkemaan omia polkujani sinne tänne. Mutta Hän tuli etsijän luo ja osoitti, kuka ja millainen Hän on.
Ymmärtäessäni kuinka paljon Rakkautta Hän tuntee minua – kuten meitä kaikkia – kohtaan ja kuinka paljon Hän toivoo, että voisi Henkensä kautta toimia meissä, ei tarvittu paljoakaan vastaan pyristelemistä.
Halu lähteä Hänen tielleen ihan kokonaan kasvoi, ja vähitellen tein tietoiset päätökset luopua lopuistakin new age -jutuista, joita olin harjoittanut. 

Kun jostain luopuu, tulee muuta tilalle. Näin oli myös omalla kohdallani. Sain niin paljon enemmän kuin mitä koskaan olisin voinut kuvitella. Kaikki tuntui aidolta, oikealta ja luotettavalta. Ymmärsin, että tähän Jumala oli minua johdattanut ja kutsunut. 

Eivät kaikki tarvitse parantajaa, Jeesus sanoi. Ennen kuin luovuin siitä, mitä siihen asti olin tehnyt, en todellakaan ymmärtänyt tarvitsevani parannusta. Pidinhän niin kovasti kaikesta mitä tein ja mitä elämässäni tuolloin oli. Kaikki oli mielestäni niin kuin pitikin.
En ymmärtänyt, että sisimmässäni kuitenkin oli yhä paikka, joka odotti että saisi täyttyä jollain korvaamattomalla. Mutta Jumala tiesi.

Auttaja . Ei kaikkien tarvitse kulkea monenlaisia sivupolkuja etsiessään, eivätkä kaikki tarvitse monimutkaisia retriittejä tullakseen Jumalan luo. (Ehkä vain tällaisten meikäläisen tapaisten jääräpäiden.)
Sillä Hän on läsnä, kanssamme, Hän haluaa tulla lähelle, kutsua meitä tuntemiseensa, osoittaa meille huolenpitoaan ja valtavaa Rakkauttaan, juuri siinä elämäntilanteessa, missä me olemme.
Hän odottaa, että avautuisimme Hänen johdatukselleen.

Hän haluaa – kuten yllä olevassa psalmissa todetaan – auttaa, neuvoa, opettaa, varjella vaaroista ja osoittaa meille oikean tien. 💛💛💛💛💛

Kutsu Jumalan valtakuntaan

8.5.2024. Händelin Messiah -teos Tapiolan kirkossa oli järisyttävä kokemus! Kiitos HS:n arvostelun tiesin sinne mennä, ja eteen istumaan! Olin nim. menossa ensi la:na kuuntelemaan Musiikkitaloon kyseistä teosta oratoriona (edullisemmat liput, ja yleensä kuuntelen musiikkiteoksia silmät kiinni, jolloin istumapaikalla ei ole väliä.)

Aleksi Barrière’n dramatisointi ja ohjaus oli kerrassaan hieno ja oivaltava. Yksinkertaisin lavarakennelmien avulla siirryttiin VT:n profetioista Jeesuksen syntymään, kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Tenorin (Nick Pritchard) ja alton (Francewsca Ascioti) laulaessa Jesajan profetioita tulevasta Messiaasta, Maria -sopraano (Clara Kim) istuu sivummalla lukien kirjoituksia. Alton laulaessa ‘Katso, neitsyt tulee raskaaksi’ Maria sivelee hellästi vatsaansa.
Altto istuu sohvalla basson (Cornelius Uhle) kanssa, koettaen vahvistaa tämän uskoa, toivoa ja luottamusta Jumalan lupauksiin, – Myöhemmin he iloitsevat Marian vanhempina vastasyntyneestä yhdessä Marian ja Joosefin (tenori) kanssa.
Sohva muuttuu Jeesuksen haudaksi, jonka äärellä naiset surevat. Ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset polvistuvat tyhjän haudan äärelle, josta hohtaa valo.
Lopussa basso istuu evankelista Johanneksena kirjoittamaan kokemastaan samalle tuolille, jossa Maria istui teoksen alussa.

Upeasti laulavilla ja taidolla eläytyvillä solisteilla mustat t-paidat ja housut ja paljaat jalat, Marialla musta mekko. Rekvisiittana ainoastaan eriväriset kankaat, vihreä toivon symbolina, keltainen käärö: vastasyntynyt Marian käsivarsilla, purppuranpunainen silkkikangas; Kristuksen veri ja kuninkaanviitta, ylösnousemusta kuvaava hohtava, läpikuultava kangas, sekö valkoinen kangas kuvaamassa Johanneksen kokemien ilmestysten pyhyyttä. (Näin ne itse tulkitsin.)

Bibliodraamaksi muuntunut oratorio oli uskomattoman vaikuttava, tavattoman intensiivinen ja syvällinen kokemus. Sana muuttui eläväksi solistien ja dramaturgi/ohjaaja Aleksi Barrière‘n, solistien, kapellimestarin (Aapo Häkkinen), orkesterin (Tapiola Sinfonietta) ja kuoron (Emo Ensemble) ansiosta. Unohtumaton elämys kaiken kaikkiaan!

Jos joku olisi sanonut minulle aikoinaan, kärsiessäni rippikoululaisena T:lan kirkon ankeudesta, että kuule, tulet vielä kokemaan tässä kirkossa jotain unohtumatonta, olisinkohan uskonut?
(Nyt lapsenlapseni käy rippikoulua samassa kirkossa, eikä ole ollenkaan valittanut, vaikka esteettisyys on hänelle yhtä tärkeää kuin mummilleen.) 🙂 

Huomispyhän aiheena on ‘Kutsu Jumalan valtakuntaan’. Kuuntelemmeko Jumalan johdatusta elämässämme? Huomaammeko, millä tavoin Hän meitä kulloinkin kutsuu, lähelleen, yhteyteensä, kulkemaan niitä askelia, joita Hän on elämällemme suunnitellut ja ryhtymään niihin tehtäviin, joihin Hän on meitä (ehkä huomaamattamme) valmistanut?
Me voimme aina pyytää, että Hän auttaisi meitä kuulemaan kutsuaan. Ja sitten hiljentyä  kuuntelemaan. 

**********************

Sinä tuot Valon pimeyteen
Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.
Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.
He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra.
Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.
Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön.
Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan.
Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas.
Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.
Ps. 18:17–20, 26–29

**********************

Profeetta
Minulle tuli tämä Herran sana:
    ”Ihminen, sinun maanmiehesi puhuvat sinusta seinänvierillä ja talojen ovilla ja sanovat toisilleen: ’Mennään kuulemaan, millainen sanoma Herralta nyt on tullut.’ He tulevat miehissä luoksesi, istuvat edessäsi, niin kuin kansani kuuluu tehdä, ja kuuntelevat sinun puhettasi. Sen mukaisesti he eivät kuitenkaan elä. Heidän suunsa on täynnä valhetta, heidän sydämensä on keinottelun ja voiton lumoissa. Sinä olet heille vain kuin lemmenlaulujen laulaja, kaunisääninen ja taitavasti soittava viihdyttäjä. He kuuntelevat puhettasi mutta eivät elä sen mukaan. Mutta kun minun sanani toteutuvat – ja ne toteutuvat – he ymmärtävät, että heidän keskellään on ollut profeetta.”
Hes. 33:30–33

Katse suunnattuna Jeesukseen
Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Vielä te ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiä vastaan. Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan:
– Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua – jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.
Hepr. 12:1–6

Millaisia ‘rohkaisun ja lohdutuksen’ sanoja onkaan eksynyt Heprealaiskirjeeseen, Uh sentään! Olisikohan tuolla jostain vanhoista kirjoituksista otetulla lainauksella ‘jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa’ ollut vaikutusta entisajan ankariin kasvatusmenetelmiin, joissa uskottiin että kurittamalla saadaan lapsista ‘kunnon kansalaisia’? – Traumoja niistä on ainakin moni saanut.
Ja jos vielä lisäksi on peloteltu Jumalan vihanilmauksilla, on enemmän kuin ymmärrettävää, että tällaisia kokeneelle voi olla aika haasteellista uskoa ja luottaa taivaallinen Isän Rakkauteen. 

Syvää myötätuntoa tunnen tällaista kokeneita kohtaan. Ja uskon että taivaallinen Isämmekin tuntee. Hän haluaa vetää meitä puoleensa, jotta voisi osoittaa Rakkauttaan meitä kohtaan. Ei pelolla eikä rankaisemalla, kuten kasvattajat entisinä aikoina tekivät, vaan auttamalla meitä ymmärtämään, miten Hän haluaa täyttää meidät Rakkaudellaan, jotta me puolestamme voisimme rakastaa toisia.  

Jeesuksen elämää ja opetuksia miettiessäni näen todistuksen Jumalan Rakkaudesta meitä kohtaan. Jeesus joutui kärsimään, ja niin monet hänen seuraajistaankin ensimmäisinä vuosisatoina. (Ja joissain maissa vielä tänäkin päivänä.)
Jeesus ei kuitenkaan kuvaillut taivaallista Isäänsä sellaisena, joka haluaa ojentaa lastaan kurittamalla. Hän kuvasi Isän Rakkautta vertauksella, jossa katuva tuhlaajapoika palaa kotiin: isä juoksee onnellisena poikaa vastaan, sulkee hänet syliinsä, pukee pojan juhlavaatteisiin ja järjestää juhlat.

Jeesus kuvaa myös omaa suhdettaan taivaalliseen Isäänsä hyvin läheiseksi ja rakastavaksi:
“Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen valtaansa” (Joh.3:35)
Ja “Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh.10;30)

Samoin Jeesus kehottaa meitä rakastavaan suhteeseen niin itsensä kuin lähimmäistemme kanssa:
“Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.” (Joh.14:23)

Jumalan valtakuntaan
Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.”
    Eräälle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä vastasi: ”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.”
    Vielä eräs toinen sanoi: ”Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.” Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”
Luuk. 9:57–62

 Nuo sanat Jeesus puhui 2000 v. sitten, kun hän vielä vaelsi Galilean ja Juudean seuduilla. Silloin ne, jotka lähtivät häntä seuraamaan, jättivät kotinsa ja perheensä, pukivat sandaalit jalkaan ja kulkivat sinne, minne hän kulki.

Meidän aikanamme Jeesuksen seuraajien ei tarvitse pukea lenkkareita jalkaan ja lähteä evankeliointireissuun (jollei Jumala nimenomaan sellaiseen kutsu). Ylösnoussut Kristus on kanssamme, missä ikinä olemme ja minne tahansa kuljemme. Hänen Henkensä johdattaa ja vaikuttaa meissä, siinä määrin kun annamme Hänelle siihen tilaa ja mahdollisuuksia.

Kristuksen seuraaja voi kaikkialla elää Jumalan valtakunnan prinsiippien mukaan. Ja myös kertoa muille, minkä kokee omassa elämässään tärkeäksi. Jos kuulija on vastaanottavaisella kannalla, voi kertoa enemmänkin Hänestä, joka kutsuu viitoittamalleen tielle. Toivon, Rauhan ja Rakkauden tielle. 💛💛💛

Katoavat ja katoamattomat aarteet

2.6.2024. Oi mikä ihana raikkaus öisen sateen jälkeen! Miten se vahvistikaan kaiken vihreän ja  kukkivan tuoksuja luonnossa! Sadetynnyreihinkin tuli tervetullutta kasteluvettä.
Ja suloisenlämpimät säät jatkuvat. Kroppa on jo niin läpilämmennyt, että viileämmissäkin  paikoissa pärjää hihattomalla. – Tätä kun saisi jollain ihmeen keinolla varastoitua itseensä talvikuukausille!
Vaan katoavaistahan tämä ihanuus on, valitettavasti….
Kuten myös kaikki se maallinen, jota meillä on. – Tätä käsittelevät tämän pyhän tekstit.  

– Alla olevat kuvat ov<t yksityiskohtia Katarina Reuterin maalauksista (Espoon modernin taiteen museo Emmassa olleesta näyttelystä).  

Kirkkovuosikalenterista: Tämän sunnuntain sisältönä ovat katoamattomat taivaalliset aarteet ja toisaalta katoavat ja petolliset maalliset rikkaudet. Rikkauksien tavoittelu johtaa itsekkyydestä kasvaviin tekoihin, Jumalan rakkaus johtaa hänen tahtonsa mukaiseen palvelevaan elämään. Siinä Kristus on esimerkkimme. Hän oli rikas mutta tuli köyhäksi tehdäkseen meidät rikkaiksi.

**********************

Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut?
He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan.
Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.
Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa.
Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta.
Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään, hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
Ps. 49:6–10, 16–21  

Kahta minä sinulta pyydän – niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:
pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan.
Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.
Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: ”Mikä on Herra?”
Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.
Sananl. 30:7–9

Usko on suuri rikkauden lähde, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.
    Mutta sinä, Jumalan ihminen, karta kaikkea tätä! Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen.
1. Tim. 6:6–12

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.”
Matt. 16:24–27

Jeesus kehottaa luopumaan itsekeskeisyydestä ja ahneudesta. Luopumaan itsekkäästä  elämänasenteesta, siitä, että asettaa oman hyvän toisten hyvän edelle. Luopumaan taipumuksesta ajatella, miten voi itse saada suurimman hyödyn joka tilanteesta.

Ulkonaisilla asioilla – kuten näyttävillä puitteilla – voi yrittää rakentaa tietynlaista imagoa: tämä kaikki kertoo itselleni ja muille, että olen onnellinen ja menestynyt, ja elämässäni on kaikki hyvin. Todellisuus voi kuitenkin olla aivan päinvastainen.

Jeesuksen tielle lähdettyään moni voi huomata, ettei maallinen omaisuus tuokaan sellaista tyydytystä, jota oli kuvitellut. Sielun tyhjyyttä koetetaan täyttää kaikenlaisilla ulkonaisilla asioilla. Hankitaan uusia vaatteita, sisustustarpeita, kaikenlaista sellaista, mitä ilman hyvin pärjäisi.
Kunnes huomataan, että ulkoiset seikat eivät pysty täyttämään sisäistä tyhjiötä.

Ajattelen, että Luojamme on laittanut sisimpäämme tyhjän tilan (tai kaipauksen), jotta etsiytyisimme Hänen yhteyteensä. Niin että Hän voisi täyttää meidät omalla Rakkaudellaan.
Ja kuitenkin Hän on halunnut jättää meille vapauden. Vapauden valita, millä me sen tyhjän tilan haluamme täyttyvän. 

Kun vaikka vain kerran on saanut kokea Jumalan Rakkautta, Läsnäoloa ja Valoa elämässään, ei tuo valinta enää olekaan vaikeaa. Silloin on tullut ymmärtämään, mikä on kaikkein kallisarvoisinta elämässä. Sellaista, mitä mikään tai kukaan ei voi ottaa pois, koska se on pysyvää, ikuista.

Siksi rukoukseni on: rakas taivaallinen Isämme, vahvista meissä kaipuuta tuntemiseesi. Tule luoksemme, täytä meidät Rakkaudellasi. Niin että voisimme elää ja toimia täällä parhaalla mahdollisella tavalla. Sillä tavoin, kun olet alun perin elämämme suunnitellut.
Ja että voisimme tarkoittamallasi tavalla tuoda Sinun hyvää tahtoasi ja todellisuuttasi näkyväksi tätä maanpäällistä elämää eläessämme. Kiitos Isä, Poika ja Pyhä Henki!  💛💛💛

Salattu Jumala

27.5.2024. Hämmästyn yhä uudelleen pikku lemmikkini myötäelämisen kykyä. On varmaan ihan yleinen ominaisuus koirilla, mutta on se vaan niin liikuttavaa katseltavaa..
Jokin aika sitten pesästä putosi pikkuinen oravanpoikanen. Hauvani äidilliset tunteet heräsivät välittömästi: se oli hädissään poikasen puolesta ja halusi auttaa.
Aikuiset oravat sen sijaan saavat kyytiä. Samoin pihallamme asustava mustarastaspariskunta. En tiedä onko jonkinlaista niiden välistä leikkiä (siltä takaa-ajo välillä näyttää). Ei siinä kuitenkaan ihan tosissaan olla.
Vaan kun mustarastaanpoikaset (jo melkein vanhempiensa kokoisiksi kasvaneet) tepastelevat pihamaalla, hauvani katselee niitä vain hiljaa, kuin tietäen että niiden pitää saada rauhassa tutustua tähän maailmaan ja opetella etsiskelemään itse ravintonsa.

Luojamme on antanut niin paljon viisautta eläimille. Koirilla erityisesti on aivan valtava kyky oppia ja ymmärtää asioita. – Ja niillä on hyvin kehittynyt tunneäly. 

Kyllähän Luojamme on antanut meille ihmisillekin paljon kykyä oppia ja ymmärtää asioita.  Ja miten paljon meissä mahtaakaan olla sellaisia kykyjä ja ominaisuuksia, jotka ovat meiltä vielä piilossa, joita emme tiedosta tai osaa ottaa käyttöön?
‘Aivojen kapasiteetin ylärajaa ei tiedetä, koska aivojen käyttämiä algoritmeja tunnetaan kovin huonosti’, kirjoittavat lääkärilehden artikkelissa Hgin yliopiston kliinisiin lääketieteesiin erikoistuva dosentti sekä Neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan laitoksen tutkijatohtori. 

Vaikka aivotutkimuksiin ja siihen, mihin kaikkeen aivomme kykenevät, suhtaudutaan suurella mielenkiinnolla tiedemaailmassa, tunneälyn tutkimiseen suhtaudutaan vieläkin vaan vähätellen. HS:n artikkeli v:lta 2006 otsikoi näin: ‘Harva tieteenala on herättänyt niin kuumia tunteita kuin tunneälyn tutkimus. Keskustelu kiihtyi 1990-luvun puolessavälissä, kun Daniel Golemanin kirja Tunneäly ilmestyi.’

Tunneälyn merkitys ja sen kehittäminen on mielestäni kuitenkin vähintäänkin yhtä tärkeää ja tarpeellista kuin loogisen ajattelun. Tunneäly kun on mukana (tahdoimmepa tai emme) vaikuttamassa siihen, mihin suuntaan maailmamme ajautuu.
Vahvat tunteet (niin maiden johtajien kuin myös kansalaisten) ovat kautta aikojen olleet  ohjaamassa suuria päätöksiä, joskus kohtalokkain seurauksin.
(Työmaailmassa onneksi ymmärretään jo tunneälyn merkitys johtajuudessa, tiimityöskentelyssä jne. rakentavan ilmapiirin luojana ja myönteisten tulosten edistäjänä.) 

Miten paljon myönteistä seuraakaan siitä, kun jo pienille lapsille aletaan opettaa myötäelämisen kykyä ja muita tunneälytaitoja.
Ihmiset, joiden äly ja tunne, ja vielä tahtokin, ovat kehittyneet ja toimivat tasapainossa keskenään, kykenevät tekemään niin omaan kuin myös muiden elämään vaikuttavia kypsiä ja rakentavia valintoja ja päätöksiä.
Sellainen voi muuttaa maailmaamme tavalla, jota emme osaa vielä nähdä. Hyvällä tavalla.

Mistä äly, tunne ja tahto ovat peräisin? Eikö Häneltä, joka on Viisaus, Rakkaus ja Voima? Hän  antoi meille Poikansa esikuvaksi, sellaiseksi, jossa nämä kolme ominaisuutta toimivat tasapainossa. Ja uskon vakaasti, että Hän haluaa auttaa meitä kasvamaan annetun esikuvan kaltaisuuteen, jos vain itse olemme siihen halukkaita. 

Kirkkovuosikäsikirjasta: ‘Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.’

Iloiten laulakaa – Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.
Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!
Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee.
Ps. 95:1–2, 6–7

**********************

Herran siunaus
Herra sanoi Moosekselle:
”Sano Aaronille ja hänen pojilleen: Kun siunaatte Israelin, lausukaa sille näin:
  – Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua,
    Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen.
    Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.
Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni, minä annan sille siunaukseni.”
4. Moos. 6:22–27

**********************

Taivas on valtaistuimeni – Näin sanoo Herra:
– Taivas on minun valtaistuimeni, maa on koroke minun jalkojeni alla.
Millaisen talon te minulle rakentaisitte, millaisen asuinsijan?
Kaiken tämän on minun käteni tehnyt, niin nämä ovat syntyneet, sanoo Herra.
Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa.
Jes. 66: 1-2

Taivaallisia aarteita
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden. Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa!
(Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä. Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka hän oli nähnyt hyväksi tehdä ja joka oli määräajan tullessa toteutuva: hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä.)
Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt – hän, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti. Siksi meidän, jotka olemme jo ennalta saaneet panna toivomme Kristukseen, tulee elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi.
Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi.
Ef. 1:3–6 (7–10) 11–14

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 

Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Matt. 28:16–20

Lukiessani tuota evankeliumikohtaa ja miettiessäni pyhän aihetta, kolmiyhteistä Jumalaa, huomioni kiinnittyi Jeesuksen kehotukseen: “kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”.
 Mieleeni tuli, että tuossahan Jeesus tavallaan ilmaisee Jumalan kolminaisuuden: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Heidän kaikkien merkitys on tärkeä kastetoimituksessa, Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. – Eikä vain kastetoimituksessa, vaan koko elämänkulussamme.

Kristuksen lupaus on ihana: Hän on Henkensä kautta kanssamme joka päivä.
Kiitos siitä, kolmiyhteinen Jumalamme, Isä, Poika ja Pyhä Henki!  💛💛💛

Pyhän Hengen vuodattaminen

19.5.2024. Oi millaisista päivistä olemmekaan saaneet nauttia! Nyt, Helluntaipäivän aamunakin, aurinko paistaa täydeltä terältä, ja on 23 astetta varjossa. Taitaa tulla helteinen päivä tästäkin. Helpottaa hieman samastumista Jeesuksen opetuslasten helluntaikokemukseen, jossa he näkivät Pyhän Hengen laskeutuvan heihin tulenlieskoina.
(Ja joskushan myös Pyhän Hengen läsnäolon saattaa kokea lämpönä.)

Yhtäkkinen hyppy kesäkauteen on sulattanut jääkauden jäykistämät niveleni; nyt haluan nauttia täysillä tästä lämmöstä ja kaikesta kauniista; satakielen laulusta lähimetsikössä aamuvarhaisella, kieloista, lemmikeistä ja tuomenkukista; täyteläisistä, miltei huumaavista tuoksuista, vehreyden ja värisävyjen kyllyydestä. maasta vauhdilla työntyneistä villiyrteistä…  ihan kaikesta!
Onko suloisempaa vuodenaikaa kuin tämä? Joka päivä luonnossa avautuu esiin uutta  ihmeteltävää! Kiitos rakas Jumalamme tästä kevään ja luomakuntasi ihanuudesta! 💛💛💛

Kirkkovuosikalenterin Helluntai-aiheen esittelystä:
– Juutalaisten helluntai oli sadonkorjuun ja 100-luvulta jKr. myös lain saamisen juhla. Kristillisessä helluntaissa tulivat keskeisiksi aiheiksi Pyhän Hengen saaminen ja Hengen toiminta sekä alkuseurakunnan ja koko Kristuksen kirkon synty.
– Helluntaiaattoon huipentuu helatorstaista alkava Pyhän Hengen odottaminen. Sen iltaan sopii juhlaan valmistava iltajumalanpalvelus tai iltarukous (vesper).
– Helluntain raamatuntekstit puhuvat Pyhästä Hengestä lupauksena ja lahjana. Hänet on lähetetty meille puolustajaksi, auttajaksi ja lohduttajaksi. Tässä Hengessä Kristus on kirkossaan jatkuvasti läsnä. Pyhä Henki liittää maailman kaikki kristityt Kristuksen kirkkoon, yhteen Herraan ja yhteen uskoon. 

Kiitää pilvivaunuillaan
Laulakaa Jumalalle, soittakaa hänen nimensä kunniaksi, ylistäkää häntä, joka kiitää pilvivaunuillaan.
Herra on hänen nimensä, iloitkaa hänen edessään!
Hän on orpojen isä ja leskien puoltaja, Jumala pyhässä asunnossaan.
Hän antaa yksinäiselle kodin, hän päästää vangitut vapauteen, mutta hänen vastustajansa saavat asua paljaaksi paahtuneessa maassa.
Jumala, kun sinä johdit kansaasi, kun kuljit autiomaassa, niin maa järisi ja taivas vihmoi vettä  Jumalan, Siinain Herran, Jumalan, Israelin Jumalan edessä.
Sinä, Jumala, annat runsaat sateet, nääntyneen maasi sinä saat jälleen kukoistamaan.
Sinun väkesi elää siellä, hyvyydessäsi sinä huolehdit köyhistä, Jumala. Ps. 68:5–11

Usein ihastelen psalmien rikasta kuvakieltä. Kuten tuotakin: Jumala, joka kiitää pilvivaunuilla.
Varmaan psalmeilla on ollut oma vaikutuksensa myös keskiajan kuvataiteiseen. Vaikkapa Sikstuksen kappelin katossa olevaa Michelangelon maalaamaa freskoa, jossa Jumala näyttää matkaavan eräänlaisella pilvivaunulla maankamaralle, ojentaen sormensa kohti Adamin sormea, antaen tälle elämän. 

Hengen vuodattaminen 
– Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin.
Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia. Myös orjiin ja orjattariin minä vuodatan henkeni noina päivinä.
Minä annan teidän nähdä merkkejä taivaalla ja maan päällä: verta, tulta ja savupatsaita. Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja pelottava. Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin Herra on luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat.  Joel 3:1–5

**********************

He tulivat täyteen Pyhää Henkeä
Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.
Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: ”Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia – ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.”
He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: ”Mitä tämä oikein on?” Mutta jotkut pilkkasivat: ”He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä.”  Ap. t. 2:1–13

Helluntaina, Pyhä Hengen laskeutuessa taloon, jossa opetuslapset olivat odottamassa, kuului taivaalta rajulta tuulenpuuskalta kuulostava kohahdus, Tuulenpuuska tuntui täyttävän koko huoneen. Opetuslapset näkivät tulenlieskoja, jotka laskeutuivat heihin. – Todella dramaattinen tapahtuma, joka ei jäänyt vain tuohon taloon jossa he olivat. He lähtivät ulos ja alkoivat puhua eri kielillä – sellaisilla, joita eivät olleet opiskelleet tai oppineet kuulemalla.
Pyhän Hengen vaikutus sai sen aikaan.

Tuuli puhaltaa missä tahtoo – Katselin pihalla ympärillä olevia koivuja: nuoria ja ohutrunkoisia sekä vanhempia, suuria ja paksurunkoisia. Lempeä tuuli puhalteli niiden oksistossa, heilutteli jokaista oksaa eritavoin ja vähän eriaikaan.
Tuli mieleen, kuinka Jeesus vertasi Pyhää Henkeä tuuleen kuvatessaan Nikodemokselle, miten ihmisen on synnyttävä uudesti Hengestä.
Piti tarkistaa kohta. Jeesus sanoi:
“Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”  (Joh.3:8)  

Pyhää Henkeä ei voi kuvata vain yhdellä tavalla. Samoin se, miten Pyhä Henki tulee ja vaikuttaa meissä ja kauttamme, voi olla ennalta aavistamatonta. Käsittääkseni sillä on kuitenkin suuri merkitys, kuinka avoimia itse olemme: toivommeko ja odotammeko, että Pyhä Henki täyttäisi meidät ja voisi siten toimia kauttamme niin kuin tahtoo… 

Valo on tullut maailmaan – Jeesus sanoi Nikodemokselle:
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.”  Joh. 3:16–21

Jumalan Rakkauden määrää maailmaa ja meitä, sen asukkaita, kohtaan on ihmismielen vaikea käsittää. Tuntuu että monien (niin uskovien kuin ei-uskovien) mielestä on helpompi ajatella ja uskoa taivaallisen Isän haluun tuomita lapsensa kuin rakastaa. – Mahtaisikohan siihen olla osasyynä se, että me ihmiset itse olemme niin taipuvaisia tuomitsemaan toisia…?
Omat lapsuudenkokemukset vaikuttavat tietty myös paljon siihen, onko meidän helppo tai vaikea uskoa rakastavaan Jumalaan. Ankaran, rankaisevan kasvatuksen kokenut saattaa ajatella, että rankaiseminen kuuluu rakkauteen.  

Jeesus sanoi Nikodemokselle, ettei hänen Isänsä ollut lähettänyt Poikaa tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen. Ihminen itse tuomitsee itsensä valitessaan pimeyden Valon sijasta. Jeesus kehottaa meitä kääntymään Valon tielle ( = tekemään parannuksen)
Suunnanvaihdos on mahdollinen; Luojamme on antanut meille valinnanvapauden, j

Ehdoton Rakkaus antaa mahdollisuuden ja myös voiman valita toisin: rohkaisee jättämään ne asiat taakseen, jotka ovat saaneet kätkeytymään pimeyteen. Luojamme toivoo, että valitsisimme Valon.

Merkittävä merkki Jumalan Rakkaudesta on se, että Hän lähetti Valon maailmamme pimeyteen kertomaan, kuinka paljon Hän rakastaa meitä.
Hän on kanssamme, ja haluaa Henkensä kautta vakuuttaa meille, kuinka Hän rakastaa meitä äärettömällä, ehdottomalla Rakkaudella.

Tahdonko/tahdotko ottaa vastaan sitä Rakkautta ja Voimaa, jota Hän meille haluaa vuodattaa? Jotta voisimme antaa Hänen Henkensä vaikutuksen virrata kauttamme tähän maailmaamme, lähimmillemme, kohtaamillemme lähimmäisille, ja rukousten kautta myös laajemmalle.

Tule, Pyhä Henki! Ei ainoastaan tänään Helluntaina, jona erityisesti Sinua muistamme, vaan joka päivä. Tuo vahvuutta heikoille, opasta eksyksissä olevia, tuo lohdutuksesi ahdistuneille,  sureville ja yksinäisille ja hoida sairaita.
Tuo iloa ja toivoa sinne, missä nämä ovat päässeet hiipumaan. Luo uutta elämää voimallasi ja rakkaudellasi. 

Pyhä Henki, Kristuksen Henki, auta meitä kääntymään puoleesi aina kun koetamme omin voimin selvitä. Muistuta meitä, kun emme itse muista sitä.  

Holy Spirit, Living Breath of God – Keith & Kristyn Getty

Siunattua Helluntain aikaa meille kaikille!  💛💛💛

Pyhän Hengen odotus

11.5.2024.  Ensi viikonloppuna vietetään helluntaiaattoa ja Helluntaita, Pyhän Hengen vuodattamisen päivää. Ja huomenna aiheena on Pyhän Hengen odotus,

Tuo odotus-sana vei minut miettimään sitä ihan yleisellä tasolla. Joskus jonkun hyvän tai paremman odottaminen voi vaatia kärsivällisyyttä – kuten esim. kuluneena kevättalvena jäisten katujen sulaminen. 
Joskus odottaminen on vain mukavaa. Tänään odoteltiin auringonpaisteessa Hki City maratoniin osallistunutta nuorimmaistani. Lukematon määrä oranssipaioja ehti vilahtaa ohitse ennen kuin hän tuli kohdalle ja saatiin moikattua ja tsempattua. Ei siinä ajankulua odotellessa huomannutkaan. – Huomenna lapset tulevat äitienpäivää viettämään. Taas jotain kivaa odotettavaa, ja aika kuluu kuin siivillä tarjottavaa suunniteltaessa ja valmistellessa. 

**********************

Pyhää Henkeä meidän ei kuitenkaan tarvitse odottaa samalla tavoin kuin opetuslapset odottivat Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen. Pyhä Henki on meille on jo annettu.
Mutta meistä on kiinni, kuinka avoimia olemme sille, että Pyhä Henki voi täyttää meidät ja  vaikuttaa meissä. 

Kun ylösnoussut Kristus ilmestyi opetuslapsilleen, hän sanoi heille: “Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: “Ottakaa Pyhä Henki.” (Joh.20, 21-22) 

Sitä ei kerrota, miten avoimia he olivat tuolloin vastaanottamaan Pyhää Henkeä, mutta Helluntaina ei enää ollut kyse heidän vastaanottokyvystään tai -valmiudestaan. Pyhä henki laskeutui heihin, täytti heidät ja muutti heidät kertaheitolla. Muutos näkyi heti heidän tavassaan puhua ja toimia. He heittäytyivät täysillä kertomaan ja todistamaan siitä, mitä Jeesus oli tehnyt ja opettanut, ja kuinka Jumala oli herättänyt hänet kuolleista ja korottanut taivaiseen. Ja että tämä kaikki oli ennalta profetoitu ja kuului Jumalan pelastussuunnitelmaan.  

Kirkkovuosikalenterista: Ennen taivaaseenastumistaan Kristus lupasi omilleen Pyhän Hengen ja kehotti heitä odottamaan tämän lupauksen täyttymistä. Kristuksen lupaama Pyhä Henki luo yhteyden taivaaseen astuneen Herran ja opetuslasten (seurakunnan) välille, karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi Kristuksesta ja hänen lahjoittamastaan pelastuksesta. Pyhä Henki vakuuttaa kristityille, että he ovat Jumalan lapsia ja saavat Jeesuksen tavoin kutsua Jumalaa nimellä Abba, Isä.

Valoni ja apuni
Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin? Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää.
Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.
Sydämeni muistaa sinun sanasi: ”Etsikää minun kasvojani.”
Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi! Älä vihastu, älä torju palvelijaasi,
sinä olet aina ollut minun apuni. Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani!  Ps. 27:1–3, 7–9

Elämää antavat vedet
Kerran tulee aika – milloin, sen Herra tietää – jolloin yö on kirkas kuin päivä eikä ilta enää pimene.
Silloin virtaavat Jerusalemista elämää antavat vedet. Puolet niistä juoksee itäiseen mereen,
puolet läntiseen mereen kesät ja talvet, ehtymättä. Sinä päivänä Herra on oleva koko maanpiirin kuningas. Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala ja hänen nimensä ainoa, jota avuksi huudetaan.
Sak. 14:7–9

Olisipa nyt jo tuo aika, jolloin elämää antavat vedet virtaavat Jerusalemista (ja niistä päätöksistä, joita siellä tehdään tänäänkin)!
Humanitaarisen avun sulkeminen nälkää ja janoa näkeviltä lapsilta, naisilta ja vanhuksilta on sellaista epäinhimillisyyttä, jota on vaikea käsittää. He eivät ole yhtä kuin Hamas.

Hyvä Jumala, auta ja varjele kaikkia sodan jaloissa, niin Gazassa kuin Ukrainassa, kärsiviä.
Anna rauhantahdon laskeutua niin Lähi-Idän kuin itänaapurin johtajiin. Johdata heitä – samoin kuin meitä kaikkia – kuulemaan ja seuraamaan Sinua;  Sinun tahtoasi. Auta meitä olemaan avoimia Pyhän Henkesi johdatukselle.   

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Mittaamaton voima
Olen lakkaamatta kiittänyt Jumalaa teistä muistaessani teitä rukouksissani. Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa. Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.  Ef. 1:16–23

Kirkkauden Isä, Sinulla ja Sinussa on kaikki voima, Mittaamaton voima, kuten tuossa Efesolaiskirjeen kohdassa todetaan. Ja että tuo voima, joka herätti Kristuksen kuolleista, vaikuttaa meissä uskovissa. Ihmeellisiä asioita, ihmisymmärryksen ylittäviä.
Mietin, millä tavoin tuo voima näkyy elämässämme ja toiminnassamme. Vai näkyykö se ylipäätään?

Yllä olevaan rukoukseen, että Sinä antaisit meille viisauden ja näkemisen hengen jotta oppisimme tuntemaan Sinut, haluan yhtyä, Että vaikuttaisit meissä niin, että ymmärtäisimme,  miten ja mihin meitä kutsut. Nyt ja tulevina aikoina. Että oppisimme näkemään, mitä merkitsee olla osallisena äärettömän rikkaaseen perintöosaan. Mihin se oikeuttaa. ja millaisia odotuksia siihen sisältyy.
Sinä et vaadi mitään, mutta varmastikin toiveesi on, että oppisimme näkemään olennaisen ja tärkeimmän. Auta meitä pitämään Poikasi Valonamme ja Johtotähtenämme.

Että he kaikki olisivat yhtä – Jeesus rukoili ja sanoi:
”Isä, niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.
Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.
Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”  Joh. 17:18–23

Tämä kohta Jeesuksen jäähyväisrukouksesta on mielestäni riipaiseva. Jeesus näki, millaisia erimielisyyksiä uskovien keskuudessa syntyisi hänen poismenonsa jälkeen. Oppiriitoja,  vastakkaisiin ryhmiin jakautumista ja varmuutta oman uskonsuuntauksen oikeassa olemisesta.
Sellaista, mikä oli aivan päinvastaista sille, mitä hän halusi seuraajilleen opettaa. – Miten turhautunut ja surullinen Jeesus mahtoikaan olla nähdessään hengessään, mihin ihmiset – kristityt – ajautuisivat. 

Siitä huolimatta Jeesus rukoili hartaasti taivaallista Isäänsä, että hänen seuraajansa pitäisivät yhtä, olisivat yhtä.
Ajattelen, että Jeesus näki jo tuolloin, kuinka hänen seuraajansa tulisivat erottumaan eri kirkkokunniksi, joiden yhteyttä ja yhteistyötä estävät erilaiset käsitykset ja tulkinnat Raamatun opetuksista.

Jeesus sanoo kuitenkin rukouksessaan, että siitä maailma tulee ymmärtämään, että Isä lähetti hänet maailmaan, kun hänen seuraajansa ovat täydellisesti yhtä. Ja sen voi saada aikaan vain se, että hänen Henkensä on ja vaikuttaa meissä. Silloin myös Isä, joka on yhtä Pojan kanssa, on meissä. Silloin tullaan ymmärtämään ja kokemaan, miten paljon Jumala meitä rakastaa.

Kuinka kauan joudumme odottamaan sitä aikaa? Ehkä on parempi olla sitä ajattelematta, ja elää vain parhaansa mukaan tätä päivää. Ja pyytää: tule Pyhä Henki, muuta meitä, opeta meitä, vaikuta meissä, niin että taivaan valtakunnan todellisuus voisi ilmetä täällä yhä enemmän.  

Holy Spirit Come to Us – Taizé

Jeesus sanoi: “Siitä kaikki tulevat tuntemaan teidät opetuslapsikseni, että te rakastatte toisianne.”