Aihearkisto: Yleinen

Jeesus herättää uskon

   

20.1.2022. Katselin eilen ‘Miracles from ‘Heaven’ (Ihmeitä taivaasta) elokuvan Netflixistä (uusi tuttavuus poikani kautta), Filmi kertoo texasilaisen Annabel Beam’in tarinan.
Hän sairastui 5v:na vakavaan suolistosairauteen, jota lääketieteen mukaan ei  voinut parantaa, ainoastaan helpottaa kipuja lääkityksellä.
9-vuotiaana Annabel kiipesi isosiskonsa avulla korkeaan, ikivanhaan puuhun, joka oli sisältä ontto. Annabel putosi puun sisään. Pelastusoperaatio oli haastava, 3 tunnin kuluttua palomiehet onnistuivat saamaan Annabelin ylös puun sisältä.
Tyttö tutkittiin sairaalassa, ja todettiin, ettei hänellä ollut mitään murtumia, ainoastaan pintanaarmuja ihossa. Kotona huomattiin, että tytön vatsa, joka oli vuosikaudet ollut pysyvästi turvoksissa, oli nyt normaalin kokoinen.
Annabeliä hoitanut lääkäri totesi, ettei tytöstä löydy enää minkäänlaista merkkiä sairaudesta.
Kun äiti kysyi lääkäriltä, miten se oli selitettävissä, tämä vastasi että parantumista parantumattomasta sairaudesta kutsutaan lääketieteessä termillä ‘spontaneous remission’ , spontaani elpyminen, lääkärit eivät voi puhua ihmeparantumisesta.

YouTube-videossa, jossa haastatellaan Annabelia ja hänen äitiään 5 v. tapahtuman jälkeen, Annabel kertoo, mitä hän oli kokenut ollessaan puun sisällä. Hän oli tajunnan menetettyään poistunut ruumiistaan ja siirtynyt johonkin ihmeen ihanaan paikkaan, jossa häntä vastaan tuli perheen 2 v. aiemmin kuollut koira.  Siitä hän päätteli olevansa taivaassa.
Annabel oli istunut Jeesuksen sylissä ja oli vihainen, kun Jeesus sanoi hänelle, että hänen pitäisi palata takaisin. Miksi hän sai kokea tätä ihanuutta vain joutuakseen saman tien palaamaan  takaisin kärsimään sairaudestaan aiheutuvaa loputonta kipua ja tuskaa? Jeesus sanoi parantavansa hänet, ja lähettävänsä enkelin pitämään hänestä huolta. 

Usein on niin, että me pystymme näkemään vain sen tilanteen, jossa kulloinkin olemme. Jumala näkee koko kuvan, koko sen suunnitelman, jonka Hän on laatinut elämäämme varten.  

Tositapahtumiin perustuvassa ‘Miracles from ‘Heaven’ filmissä oli minusta hyvää se, ettei siinä kaunisteltu tilanteita eikä ihmisten reaktioita. Annabelin äiti menetti uskonsa Jumalaan, kun tämä ei vastannut hänen rukouksiinsa. Sitten vielä eräät seurakuntalaiset alkoivat esittää, että syy siihen, ettei Annabel parane rukouksista huolimatta, oli varmaan vanhemmissa tai Annabelissa itsestään! Äiti lakkasi käymästä seurakunnassa ja oli vihainen ja katkera.

Mutta kun Annabel oli pudonnut onton puun sisään, eikä tiedetty, onko hän vielä elossa, Annabelin äiti polvistui puun juurelle rukoilemaan, ja hänen kanssaan muut perheenjäsenet.  
Näinhän se usein on: kun hätä on tarpeeksi suuri, se voi pistää polvilleen sellaisenkin, joka ei usko, tai sellaisen, joka on menettänyt uskonsa. Ihmeellistä on, että Jumala kuulee ja näkee. Erityisesti epätoivoisen rukoukset.  

Kun seurakunnan pastori pyysi Annabelin äitiä kertomaan seurakuntalaisille, miten tyttö oli parantunut, osa seurakuntalaisista alkoi huudella, etteivät usko tätä, vaan että perhe oli keksinyt koko jutun saadakseen julkisuutta. Paikalla oli kuitenkin eräs isä, jonka tytär oli ollut sairaalassa samassa huoneessa Annabelin kanssa. Isä sanoi että hän uskoo. Hän kertoi olleensa ateisti, mutta nähdessään, miten hänen tyttärensä löysi rauhan ja luottamuksen Annabelin ansioista, hän oli tullut kiittämään Annabelia ,

Itse jäin miettimään, kuinka monia ihmeellisiä tapahtumia meiltä jää kuulematta siksi, että pelätään ihmisten reaktioita. Ihmeitä kokeneet ajattelevat, ettei heitä ehkä uskota. Pelätään leimautumista, ehkä myös kateutta, tai katkeruutta niiden taholta, jotka eivät ole kokeneet Jumalan auttaneen rukouksistaan huolimatta.  

Mutta – eikö silti ole tärkeää, että siitä puhutaan? Siitä, miten Jumala on kanssamme, ja kuinka Hän vaikuttaa ja tekee ihmeitä vielä tänäkin päivänä keskuudessamme? Siitä kuinka Hän auttaa, lohduttaa, johdattaa, vahvistaa uskoamme, antaa toivoa ja parantaa.

Uskon vahvistusta varmaan kaikki kaipaamme, ainakin jossain vaiheessa elämäämme. Rohkaistaan mielemme ja kerrotaan, kun ja kuinka olemme kokeneet, kuinka Jumala on toiminut elämässämme, johdattanut, auttanut meitä erilaisissa tilanteissa.

Jeesus herätti uskon monien sydämissä sen kautta, mitä Annabelille tapahtui.
Harvoin kuitenkin kuulemme niin dramaattisista tapahtumista kuin tuon tytön elämässä.  Jumala toimii niin lukemattomin eri tavoin. Joskus niin huomaamattomasti, että kyse on oikeastaan vain omasta asenteestamme, havaitsemmeko sitä.
Mihin ja miten suuntaamme huomiomme?

Elämä on täynnä ihmeitä, pieniä ja suurempia. Niitä voi ja saa ihmetellä myös)yhdessä toisten kanssa, ei vain itsekseen. Niistä saa iloita ja olla kiitollisella mielellä. Tiedän monia (itseni mukaan lukien), jotka ilahtuvat kuullessaan kerrottavan siitä, miten Jumala on tehnyt heidän elämässään. 🙂

Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua sanoen: ”Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa.” Jeesus sanoi: ”Minä tulen ja parannan hänet.” Mutta sadanpäällikkö vastasi: ”Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: ’Mene’, niin hän menee, tai toiselle: ’Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.”
    Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: ”Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.” Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: ”Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot.” Sillä hetkellä palvelija parani.  (Matt. 8:5–13)

Sano vain sana – noihin sanoihin kiteytyi sadanpäällikön usko. Riitti, että Jeesus sanoisi vain sanan, niin hänen palvelijansa paranisi.
Jeesus totesi, ettei ole tavannut yhtä vahvaa uskoa yhdelläkään israelilaisella kuin oli tuolla  roomalaisella sotamiehellä. Aikamoinen toteamus. Kuten sekin, että ne, joiden oli määrä periä valtakunta, jäävät kiristelemään hampaitaan. 

“Tapahtukoon niin kuin uskot” sanoi Jeesus sadanpäällikölle. Mietin miten paljon totta noissa sanoissa on. Miten paljon elämässämme tapahtuukaan juuri sellaisia asioita, joita uskomme  (toivomme tai pelkäämme) meille tapahtuvan.
Se, mitä me uskomme, todella vaikuttaa elämämme kulkuun. Siksi minusta kannattaa ehdottomasti rukoilla, uskoa, toivoa ja odottaa hyviä asioita, niin itselle kuin lähimmäisillemme.
Ja koko tälle rakkaalle planeetallemme, kaikille ja kaikelle täällä eläville. 🙂 

Muut tekstit: Ps. 102:16–23, 5. Moos. 10:17–21, 1. Kun. 8:41–43 ja Room. 1:16–17.

Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa

14.1.2022. Eräs henkilö, jota arvostan kovasti sekä hengellisenä opettajana, retriitinohjaajana että kirjailijana on Peter Halldorf, 3. polven helluntaipastori. Hän on tutkinut kristittyjen erämaaisien ja -äitien opetuksia ja kirjoittanut aiheesta useita kirjoja. Hän on toiminut Pilgrim -lehden vastaavana toimittajana v:sta 1994, Hän on myös Linköpingiin Ekumeniska Kommuniteten i Bjärka-Säby‘n perustajia ja toimi sen johtohahmona (preses) v:een 2017.
Ruotsissa häntä arvostavat niin teologit kuin maallikot yli kirkkokuntien.
Ennen vuodenvaihdetta Lundin yliopiston teologinen tiedekunta myönsi Peterille kunniatohtorin arvon.

Ekumeniska Kommuniteten’in nyk. preses Jonas Eveborn kirjoittaa Peterin nimityksestä: 
“Peterin kirjallinen tuotanto ja suulliset esitykset, toiminta pastorina – eikä vähiten hänen  ihmettelevä ja löytämisestä iloitseva asenteensa (hållning av förundran och upptäckarglädje), joka heijastuu hänen olemuksestaan – on tasoittanut tietä hyville kohtaamisille kirkkojen, traditioiden ja uusien ystävien välillä yhteisössämme.
Se teologian, rukouksen, liturgian ja nykyajan tarkastelun linssi, jonka kautta Peter tarkastelee maailmaa, laajentaa näkemyksiämme niin historiasta, nykyajasta kuin tulevaisuudesta.
Iloitsemme tästä kunnianosoituksesta ja osoitamme yhteisönä lämpimimmät onnittelumme Peterille.”   

Eräs vastaantuleva rouva ihasteli silmät säteillen: ” Onpa kaunis aamu!” Juttelemme hetken. Paluumatkalla kohtasimme uudelleen. “Kävin halaamassa puuta”, hän totesi hymyillen.
Hän kertoi muuttaneensa miehensä kanssa Rovaniemeltä pk-seudulle, lähemmäs lapsiaan, kun mies sairastui 4 v. sitten. Mies menehtyi 4 kk:n kuluttua muuton jälkeen. Vaimo, 87 vuotias, olisi muuttanut takaisin Rovaniemelle, jollei asuntoa olisi myyty.
“Metsää on ikävä, ja mökkimaisemaa. Juttukaveria myös kaipaan välillä, mutta tapaan usein kerhoystäviäni.” – Nytkin hän oli menossa tapaamaan erästä kerhoystävää.  

Tuo leskirouva ei jää 4 seinän sisälle suremaan mennyttä. Hän hoitaa kaipuutaan käymällä  metsässä halaamassa puuta ja tapailemalla kerhoystäviään.
Vaikkei uskonasioista juteltukaan, ajattelin että tuo nainen olisi valoisalla olemuksellaan ja  elämänasenteellaan mainio hyvän sanoman ja toivon levittäjä. Ehkä hän omalla tavallaan onkin. 

Tuollaisen mielen ja sydämen, valoisalla tavalla toimivan, toivoisin itsekin omaavani, niin kauan kuin täällä maan päällä tallustelen.
Ja hengellisesti sellaisen asenteen kuin Peter Halldorfilla: ihmetteleväisen ja löytämisestä iloitsevan. 🙂

Profeetta Elisa oli Israelin ehkä arvostetuimman profeetan, Elian oppilas. Ennen kuin Elia otettiin taivaisiin, Elisa pyysi että saisi saman voiman, jolla tämä teki ihmeitä. Elia sanoi, että näin kävisi, mikäli Elisa näkisi kuinka Elia kohoaisi taivaisiin. Elisa seurasi Eliaa erämaahan, josta Elia nousi ‘tulisilla vaunuilla’ taivaiseen. Elisa sai otteen Elian viitasta ja sai sen siten itselleen. Jumala teki hänen kauttaan ihmeitä, kuten oli tehnyt Elian kautta. Alla yksi niistä. 

Leskivaimon uskoErään profeetanoppilaan vaimo pyysi Elisalta apua sanoen: ”Minun mieheni, sinun palvelijasi, on kuollut. Sinä tiedät, kuinka hartaasti hän palveli Herraa. Nyt velkoja aikoo viedä molemmat poikani orjikseen.” Elisa sanoi hänelle: ”Mitä minä voisin tehdä hyväksesi? Sano minulle, mitä sinulla on talossasi.” Nainen vastasi: ”Ei minulla, palvelijallasi, ole kotona muuta kuin pullollinen ruokaöljyä.” Elisa sanoi silloin: ”Mene nyt ja lainaa kaikilta naapureiltasi tyhjiä astioita. Kerää niitä niin paljon kuin voit. Mene sitten poikiesi kanssa sisään ja sulje ovi perässäsi. Kaada kaikkiin astioihin öljyä ja siirrä täysi astia aina syrjään.”
    Nainen lähti hänen luotaan, meni poikiensa kanssa sisään ja sulki oven. Pojat ojensivat hänelle astioita, ja hän kaatoi pullosta niihin öljyä. Kun astiat olivat täynnä, hän sanoi pojalleen: ”Anna minulle vielä yksi astia.” Mutta poika vastasi hänelle: ”Ei ole enää yhtään.” Silloin öljyn tulo lakkasi. Leski lähti Jumalan miehen luo ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Elisa sanoi: ”Myy nyt öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi voitte vielä elää sillä, mitä jää jäljelle.”  (2. Kun. 4:1–7)

Astiat täyttyivät öljyllä  –  Yhdestä öljypullosta riitti öljyä kaikkiin astioihin. Kun astiat olivat täynnä, öljyn tulo lakkasi. Leskivaimo sai avun suureen hätäänsä: hän sai maksettua velkansa, joten hänen poikansa eivät joutuneet orjiksi.   

Jumala oli aiemmin tehnyt samanlaisen ihmeen Elian kautta:
Tullessaan Sarpatiin Elia näki leskivaimon ja pyysi tältä vettä. Mutta pyytäessään tältä vielä palaa leipää, nainen vastasi:
“Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.”
Elia pyysi häntä joka tapauksessa leipomaan leivän, mutta tuomaan ensin itselleen leivänpalan. 
Leskivaimo meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. 

Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla. (1.Kun.17)

800 vuotta myöhemmin Jeesus teki Galilean rannoilla samankaltaisia lisääntymisihmeitä: muutamasta leivästä ja kalasta jaettiin ruokaa tuhansille Jeesusta kuulemaan tulleille ihmisille, ja leipää ja kalaa riitti jokaiselle. Tähteeksi jääneitä leivänpalasia kerättiin 12 korillista.
Looginen mieli ei tällaista ymmärrä. Jumalan toiminta ei kuitenkaan rajoitu meidän ihmisten vajavaiseen ymmärrykseen. – Onneksi. 

Jeesus Kaanan häissä – Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”
    Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: ”Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: ”Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle”, ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: ”Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.”
    Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.  (Joh. 2:1–11)

Äidin pyyntö – Viini oli loppunut, Kiusallinen tilanne häiden järjestäjille (todennäköisesti  hääparin vanhemmille). Maria halusi auttaa heitä, eikä tiennyt muuta keinoa kuin kääntyä poikansa puoleen. – Osoitus siitä, että hän uskoi Jeesuksen voivan tehdä jotain sellaista, mihin muut eivät pystyisi.
Voin kuvitella, kuinka Jeesus kiusaantui äitinsä toiveesta. Vähän samanlainen tilanne, kuin jos lapsestaan ylpeä vanhempi pyytää tätä esiintymään vieraille, vaikkei lapsi itse millään haluaisi.

Jeesuksen mielestä hänen aikansa ei ollut vielä tuoda esille sitä, että hänellä oli voima tehdä Jumalan töitä, ihmeitä. Mutta hän ei halunnut äitinsä eikä hääväen pahoittavan mieltään.
Hän koetti toimia mahdollisimman huomaamattomasti: ei tehnyt asiasta suurta spektaakkelia, vaan pyysi palvelijoita vain täyttämään astiat vedellä, ja viemään pitojen valvojalle maistiainen, jotta tämä huomaisi, että kyllä viiniä oli vielä, 6 astiallista –  Jopa parempaa kuin siihen asti, kuten pitojen valvoja totesi.

Vedestä viiniksi – Mitäköhän palvelijat, jotka olivat täyttäneet nuo astiat vedellä, ajattelivat tai puhuivat tapahtuneesta? Sitä ei kerrota. Eivät varmaan tienneet mitä ajatella. Mutta opetuslapset, jotka olivat jo nähneet ja kuulleet Jeesuksen kanssa kulkiessaan monenlaista ihmeteltävää, saivat todeta, että Jeesuksella oli voima muuttaa elementtien koostumusta.
Ja kuten he myöhemmin tulivat toteamaan: myös vaikuttaa niiden käyttäytymiseen (veden päällä käveleminen ja myrskyn tyynnyttäminen).  

Kristus, vahvista meidänkin uskoamme. Niin että vaikkemme omilla silmillämme näkisikään Sinun tekevän ihmeitä, me sittenkin luottaisimme Sinuun. Siihen että olet kanssamme, joka päivä, Auta meitä myös luottamaan, että Sinun Henkesi vaikuttaa meissä. Ja että Sinä voit tehdä hyviä ja ihmeellisiä asioita myös meidän ja läheistemme elämässä. 🙂

Muut tekstit: Ps. 105:2–5, 39–42,  Jes. 12: 1–6 ja  Room. 12:6–16.

Peter Halldorfin suomennettuja kirjoja:
– Koskematon maa: nykyajan pyhiinvaeltajan matka juurilleen
– 21 kirkkoisää: kristillisen uskon muotoutumisen historiaa
– Kaipaatko täyteyttä Hengen sen?
– Sielun hyvä vieras: kirjoituksia Pyhästä Hengestä
– Näin avautuu paasto
– Näin avautuu rukous
– Sielun juuri: lähemmäs Toista – lähemmäs itseämme
– Pyhän tuoksu
– Uskon todistajat (Peter ja Joel Halldorf)

Maailman Valo

5.1.2022. Suitsutus kuului VT:n jumalanpalveluksiin. Muutamien pappissukuun kuuluvien pappien tehtävänä oli sekoittaa ja valmistaa hajusteita, ja temppelinvartijat huolehtivat suitsutus- ja hajusteaineista.
Joskus olen kokenut katolisissa (ehkä ortodoksisissakin) jumalanpalveluksissa, kuinka aivan erityinen pyhyyden tunne on laskeutunut kirkkoon, kun pappi on suitsuttanut alttarin. Jotenkin tuohon tapaan varmaan toimittiin VT:n ajan jumalanpalveluksissa.

Pyhyyden tuntua ja läsnäoloa kaipaan ehkä eniten luterilaisessa, melko pelkistetyssä messussa.  Jospa jossain ev.lut. kirkossa uskaltauduttaisiin ottaa käyttöön tämä vanhatestamentillinen tapa pyhittää alttari? Aika radikaalia. mutta aika ihanaa olisi mielestäni!

Loppiaisena muistetaan Itämaan tietäjiä, jotka toivat evankeliumin mukaan Jeesus-lapselle lahjaksi kultaa, frankinsensia ja mirhaa (kallisarvoista tuoksuöljyä tai -pihkaa).
Itselleni on tänä Jouluna tuonut erityistä iloa vaatimaton, mutta ihana tuoksu: joulukuusen tuoksu! Huoneeseen tullessa tuntuu melkein kuin tulisi metsän keskelle kuusen tuoksun lehahtaessa vastaan. Jos kuusta ei vielä Loppiaisena tarvitsisikaan viedä pois. Jos vasta Nuutinpäivänä (= vanhan perinteen mukaan virallinen jouluajan päättymispäivä), Viikko lisäaikaa! 🙂

Valo kaikille kansoille – Uusi vuosi alkoi valoisasti: aurinko säteili kirkkaalla taivaalla kuin haluten vakuuttaa, että jotain hyvää on odotettavissa.
Lo
ppiaisen tekstit kertovat kaikki Valosta, joka oli tuleva ja tuli maailman kaikille kansoille.
Tästä Valosta kertoo myös paavi Franciscuksen joulusaarnan loppuosa (ässä hieman lyhennettynä): 

“Katsellessamme jälleen seimeä huomaamme, että syntyessään Jeesuksen ympärillä olivat nuo vähäiset, köyhät: paimenet. He, yksinkertaiset ihmiset, olivat lähimpänä Herraa. He löysivät Hänet koska elivät niityillä. He olivat siellä, koska he olivat köyhiä. Heillä ei ollut aikatauluja, kaikki oli riippuvaista lammaslaumasta. He eivät voineet elää siellä tai siten kuin olisivat halunneet, mutta he huolehtivat lampaiden tarpeista.
Sinne Jeesus syntyy: lähelle heitä, lähelle unohdettuja, syrjäytyneitä. Hän tulee sinne, missä inhimillinen arvo joutuu testiin. Hän tulee nostamaan/kohottamaan (ennoble) hylätyt ja ilmaisee ensimmäisenä itsensä heille, ei koulutetuille ja tärkeille ihmisille, vaan köyhille työläisille. Tänä yönä Jumala tulee tekemään vaatimattoman työn arvokkaaksi.

Kun vilkaisemme vielä kerran seimeä, kaukaa, huomaamme tietäjät, jotka ovat matkalla palvomaan Herraa. Katsoessamme tarkemmin näemme, että Jeesuksen ympärille kokoontuvat niin köyhät paimenet kuin oppineet ja rikkaat, tietäjät. Kaikki yhdistyy kun Jeesus on keskiössä: ei vain ajatuksemme Jeesuksesta, vaan itse Jeesus, joka elää.

Palatkaamme Betlehemiin, jossa Jumala on ihmisessä ja ihminen Jumalassa. Siellä paimenia ja tietäjiä yhdistää veljeys ilman mitään leimoja tai luokitteluja. Auttakoon Jumala meitä olemaan palvova, köyhä ja keskinäistä veljeyttä tunteva kirkko. Se on olennaista. Palatkaamme Betlehemiin.
Veljet ja sisaret, lähtekäämme, sillä elämä on pyhiinvaellusta. Nouskaamme, sillä tänä yönä valo on syttynyt, lempeä valo, joka muistuttaa meitä siitä, että omassa pienuudessamme olemme rakastettuja poikia ja tyttäriä, valon lapsia (1.Tess.5:5).
Veljet ja sisaret, iloitkaamme yhdessä, sillä kukaan ei tule koskaan sammuttamaan tätä valoa, Jeesuksen valoa, joka tänään loistaa kirkkaana maailmassamme.”

Valo tuli meille, jotta me voisimme voisimme oppia tuntemaan Jumalan Rakkauden, ja rohkaistua, lohduttautua ja vahvistua. Ja antaa Hänen valonsa säteillä tähän maailmaan.
‘Hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi’ – Loppiaisen psalmijakeet ovat kuin jatkoa Franciscuksen puheelle:

Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi, opeta oikeamielisyys hallitsijalle!
Hän jakakoon kansallesi oikeutta, köyhiä palvelijoitasi hän auttakoon,
niin vuoret kantavat rauhan hedelmää ja oikeus verhoaa kukkulat.
Merestä mereen hän hallitkoon, suurelta virralta maan ääriin asti.
Kumartakoot häntä aavikoitten asujat, hänen edessään viholliset nuolkoot tomua.
Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat, Saban ja Seban kuninkaitten verot.
Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvelkoot häntä kaikki kansat,
sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi.  (Ps. 72:1–3, 8–12)

Valosi saapuu – Eräs Jesajan kirjan profetia maailman Valon syntymästä:

‘Nouse, loista kirkkaana, Jerusalem, sillä sinun valosi saapuu
ja Herran kirkkaus koittaa sinun yllesi.
Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat.
Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi.
Niin kansat tulevat sinun valosi luo ja kuninkaat sinun aamunkoittoosi.
Nosta silmäsi, katso ympärillesi: he kaikki ovat kokoontuneet, he saapuvat,
sinun poikasi, jotka tulevat kaukaa, sinun tyttäresi, joita sylissä kannetaan.
Sinä näet tämän kaiken ja loistat ilosta, rajusti lyö sydämesi, rintasi avartuu,
kun meren rikkaudet vyöryvät rannoillesi ja sinun käsiisi annetaan kansojen vauraus,
kun sinut peittää kamelien paljous, Midianin ja Efan kamelintammojen vyöry.
Koko Saban väki saapuu kultaa ja suitsuketta kantaen, ja kaikki he ylistävät Herraa.’   (Jes. 60:1–6)

Jumalan salaisuus – Olettehan kuulleet siitä Jumalan suunnitelmasta, jonka hän armossaan on ilmoittanut minulle, teidän parhaaksenne. Minulle on ilmestyksessä annettu tiedoksi tämä salaisuus, niin kuin olen edellä lyhyesti kirjoittanut. Tätä lukiessanne voitte huomata, kuinka hyvin minä olen perillä Kristuksen salaisuudesta. Sitä ei menneiden sukupolvien aikana annettu ihmisten tietoon, mutta nyt Henki on ilmoittanut sen Kristuksen pyhille apostoleille ja profeetoille: muihin kansoihin kuuluvilla on sama oikeus perintöön kuin juutalaisillakin, he ovat saman ruumiin jäseniä ja heitä koskee nyt sama lupaus, kun evankeliumi on johtanut heidät Kristuksen Jeesuksen yhteyteen. Tämän evankeliumin palvelija minusta on tullut sen armolahjan perusteella, jonka Jumala on voimassaan minulle suonut.
    Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja ilmoittaa sen pyhän suunnitelman, jonka Jumala, kaiken luoja, on ikiajoista asti pitänyt salaisuutenaan.  (Ef. 3:2–9 )

Hänen tähtensä – Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
        – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
          sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.  (Matt. 2:1–12)

Nuo Itämaan tähtitieteilijät näkivät taivaalla erityisen kirkkaan tähden (Jupiterin ja Venuksen/ Saturnuksen konjunktion) ja päättelivät sen olevan merkki suuren kuninkaan syntymästä. He lähtivät pitkälle, vaivalloiselle matkalle vain osoittaakseen kunnioitustaan syntyneelle kuninkaalle. Nähdessään lapsen he heittäytyvät maahan kumartamaan tuota pienokaista. Vaatimattomat puitteet eivät hämänneet heitä, he olivat vakuuttuneita siitä, että siinä, heidän edessään, äitinsä sylissä, oli heidän etsimänsä kuningas.

Mikä sai heidät vakuuttuneeksi? Ehkä he tunnistivat pyhän ilmapiirin, enkelten läsnäolon, taivaallisen säteilyn. Olihan heidän edessään lapsi, josta Jesaja oli profetoinut, että “hänen hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas” (Jes.9:6).

Oliko Jumala laittanut heidän sydämelleen ajatuksen lähteä tuolle pitkälle matkalle tuomaan kallisarvoisia lahjoja Jeesukselle? Pitihän Joosefin ja Marian lähteä lapsen kanssa pakomatkalle toiseen maahan, hankkia ruokaa ja maksaa majoituksesta.
Vai tulivatko Itämaan kuninkaat kumartamaan Jeesus-lasta merkiksi siitä, että hän syntyi yhtä lailla rikkaita kuin köyhiä varten?   

Joka tapauksessa, ennen lähtöään kotimatkalle Jumala ilmoitti tietäjille unessa, että heidän oli palattava toista kautta kotimaahansa, jottei Herodes saisi tietoonsa Jeesus-lapsen olinpaikkaa. Ja niin he tekivät.

Kolmen Itämaan kuninkaan laulun on säveltänyt ja sanoittanut J. H. Hopkins Jr. 1800-luvun puolivälissä:

We Three Kings of Orient Are – Jennifer Avalon 

‘Olemme kolme Itämaan kuningasta 
tulemme kaukaa, lahjoja kantaen
kautta hiekkakenttien, lähteiden, nummien ja vuorten 

seuraten tuota tähteä

Kuningas on syntynyt Betlehemin tasangolla
Kultaa tuon kruunatakseni Hänet uudesti
Kuninkaan, ikuisen Kuninkaan,
meitä kaikkia hallitsemaan

Ihmeellinen tähti, yön tähti
kuninkaallista kauneutta loistava
Länteen päin liikkuva

ohjaa meidät täydellisen Valosi luo

Frankinsensia on minulla lahjana 
lähes jumalinen on suitsukkeen tuoksu 
rukoilemaan ja ylistämään nouskoot
kaikki, palvomaan Jumalaa, Korkeinta  

Mirha on lahjani, sen katkera tuoksu
elämän hengitys, tihentyvä synkkyys
Suru, huokaus, verenvuodatus, kuolema
kivenkylmä, sinetöity hauta

Katsokaa kirkkautta, nähkää ylösnousemus
Kuningas ja Jumala ja uhri
Halleluja, halleluja
vastaa maailma taivaalle

Ihmeellinen tähti, yön tähti,
kuninkaallisen kaunis kirkas tähti
ohjaa meidät täydellisen Valosi luo”

Hyvää Loppiaista!

Herran huoneessa

28.12..2021. Ensi sunnuntain aihe on ‘Herran huoneessa’. Millainen oli Herran huone parituhatta vuotta sitten? Entä tänään?

Jouluyönä saattoi netin välityksellä katsoa monien kirkkojen messuja. Meillä katsottiin Pietarinkirkon messua toisella silmällä ja korvalla (eli tietyissä kohdissa hiljennyimme sitä katselemaan ja kuuntelemaan).
Paavin puhe pieneksi ja nöyräksi tulemisesta ei oikein tuntunut istuvan Pietarinkirkon mahtaviin puitteisiin. Ehkä hän olisikin pitänyt saarnansa mieluummin jossain pienemmässä ja vaatimattomammassa Herran huoneessa.

Mutta millainen sitten oli se alkuperäinen Herran huone, Jerusalemin temppeli? Valtaisa ja loistelias. Kuningas Salomo rakennutti temppelin tarkasti Jumalan ohjeiden mukaan, Kultaa, jalopuuta ja -kiviä ei säästelty. Kaiken piti olla parasta mahdollista. Temppelin tuhouduttua paikalle rakennettiin uusi, jota myöhemmin laajennettiin.
Temppelissä oli 4 erillistä esipihaa (pappien, miesten, naisten ja ei-juutalaisten). Pyhäkön keskellä sijaitsevaan, kultalevyillä päällystettyyn kaikkeinpyhimpään, joka oli paksun, painavan esiverhon takana, sai mennä vain ylipappi kerran vuodessa. Sisemmän temppelialueen kultakoristeiset messinkiovet olivat niin raskaat, että niitä avaamaan tarvittiin 20 miestä (kuvaa hieman temppelin mittasuhteita). 

Vatikaanin Pietarinkirkon valtavia pylväitä katsellessa ja muistellessa tulee mieleen: onko tämä länsimaalainen muunnos Jerusalemin temppelistä? Tässä kuitenkin kaikkeinpyhintä (kirkossa alttaria) ei ole kätketty paksun esiripun taakse, vaan se on avoimessa tilassa, kaikkien nähtävillä. Sen äärellä papit lukevat liturgiset tekstit ja rukoukset, ja kirkossa vierailevat voivat tulla sen luo. 

Jouluyönmessua katsellessamme poikani lausui kriittisen kommentin katolisen kirkon instituutiosta ja paavin asemasta. Paavi Franciscuksen saarna antoi hänelle kuitenkin uuden näkökulman. Sen kuultuaan hän sai käsityksen nykyisen paavin toiminnasta tuon instituution radikaalina uudistajana ja heikkojen ja sorrettujen puolustajana.

Niin kuin Jeesus opetti – Franciscus toi saarnassaan esiin niitä asioita, joita Jeesus opetti ja joita tämä osoitti omalla toiminnallaan. Tässä osa Franciscuksen saarnan alkuosasta (suomennettu sen engl.kielisestä käännöksestä – kun en italiaa osaa):

“Jouluevankeliumi korostaa vastakkainasettelua; kerrotaan Jeesuksen syntymästä alkaen keisari Augustuksesta, joka antaa kaikkia koskevan määräyksen, edustaen ykköshallitsijaa kaikessa loistossaan/suuruudessaan/mahtavuudessaan (= grandeur).
Heti tämän jälkeen meidät johdatetaan Betlehemiin, jossa ei ole lainkaan loistokkuutta: ainoastaan köyhä lapsi kapaloituna, paimenten seistessä vierellä. Juuri siinä Jumala on: pienuudessa. Tässä on sanoma: Jumala ei kohota itseään loistoon (grandeur), vaan alentaa itsensä pienuuteen. Pienuus on se polku, jonka hän valitsi vetääkseen meitä lähelleen, koskettaakseen sydämiämme, pelastaakseen meidät ja tuodakseen meidät takaisin sen äärelle, millä todella on merkitystä.
Jumala tuo itsensä ilmi, mutta ihmiset eivät ymmärrä. Hän tekee itsensä pieneksi maailman silmissä, kun me puolestamme etsimme edelleen loistoa/suuruutta/mahtavuutta maailman silmissä, ehkä jopa hänen nimissään.

Jumala alentaa itsensä ja me yritämme tulla suuriksi. Kaikkein Korkein etsii paimenia, niitä, jotka ovat näkymättömiä joukossamme, ja me vietämme kokonaisen elämän etsien menestystä. Jumala ei etsi valtaa eikä voimaa; hän pyytää hellää rakkautta ja sisäistä pienuutta.
Tätä meidän tulisi pyytää Jeesukselta Jouluna: pienuuden armoa. “Herra, opeta meitä rakastamaan pienuutta. Auta meitä ymmärtämään, että pienuus on tie aitoon suuruuteen.”
Mitä se tarkoittaa konkreettisesti, että hyväksyy pienuuden? Ensinnäkin uskomista siihen, että Jumala haluaa tulla elämämme pieniin asioihin; hän haluaa olla mukana jokapäiväisessä elämässämme, kotona, koulussa, työpaikalla. Hän haluaa tehdä tavallisten kokemustemme keskellä epätavallisia (extraordinary) asioita. Hän on sanoma valtavan suuresta toivosta. Jeesus pyytää meitä löytämään ja arvostamaan pieniä asioita elämässämme.
Laittakaamme syrjään valittamiset ja synkeät ilmeet, ja ahneuden, joka ei milloinkaan tule tyydytetyksi! – Sanoma on pienuudessa, tuon pienen lapsen ihmeessä.

Jeesus ei kuitenkaan halua tulla vain elämämme pieniin asioihin, vaan myös omaan pienuuteemme: kokiessamme olevamme heikkoja, hauraita, riittämättömiä, ehkä jopa olevamme “ihan sekasin”.
Rakas sisko tai veli, jos – kuten Betlehemissä – sinut valtaa yön pimeys, tai jos tunnet olevasi kylmän välinpitämättömyyden ympäröimänä, jos tuska jota kannat sisälläsi huutaa: “Olet huono/arvoton, sinua ei koskaan tulla rakastamaan siten kuin toivoisit”, jos tänään kuulet tuollaista, Jumala vastaa sinulle. Hän sanoo: “Rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet. Sinun pienuutesi ei säikytä minua, epäonnistumisesi eivät huolestuta minua. Minä tulin pieneksi sinun vuoksesi. Ollakseni Jumalasi, tulin veljeksesi. Rakas veli, rakas sisko, älä pelkää minua. Löydä minussa mitta omalle suuruudellesi. Olen lähelläsi, ja pyydän vain: luota minuun ja avaa sydämesi minulle”.

Suostua pienuuteen merkitsee muutakin. Se tarkoittaa Jeesuksen syleilemistä tämän päivän pienissä. Hänen rakastamisensa on että rakastaa vähäisimpiä veljiämme ja sisariamme. Hänen palvelemistaan palvelemalla heitä, jotka syntyivät köyhyyteen, kuten Jeesus, joka itsekin syntyi köyhyyteen. Heissä Jeesus haluaa tulla kunnioitetuksi (honored).
Olkoon meillä tänä rakkauden yönä vain yksi pelko: että loukkaamme Jumalan rakkautta, satutamme häntä halveksimalla köyhiä välinpitämättömyydellämme. Jeesus rakastaa heitä suuresti, ja jonain päivänä he toivottavat meidät tervetulleiksi taivaaseen. Heissä Jeesus tekee itsensä tunnistettavaksi.”

Franciscus ja Franz – Katolisen kirkon tiedotussivuilla saarnan allekirjoituksena on pelkkä Franciscus, ilman titteliä. Tunnistan hänessä samantapaista vaatimattomuutta ja yksinkertaisuuteen pyrkimistä kuin oli edesmenneellä hengellisellä opettajallani Franz Jalicsilla (joka korkeasta iästään ja asemastaan huolimatta halusi, että häntä sinutellaan ja kutsutaan vain Franziksi).
Näillä kummallakin F:lla oli rankkoja kokemuksia Argentiinan ajoiltaan, joita he joutuivat selvittämään sekä julkisesti että yksityisesti Franciscuksen tultua valituksi paaviksi.
Kumpikin joutui työstämään ylpeää luontoaan ja nöyrtymään. Mutta se teki heistä juuri sellaisia, joiksi Jumala heidät tahtoi, jotta he voisivat hoitaa heitä varten suunnitellun tehtävän. 

(Tekee mieli palata myöhemmin vielä saarnan loppuosaan. Kaksi paavia -elokuvan katselu herätti nim. niin paljon ajatuksia…) 

Jerusalemin temppelissä . Ensi sunnuntain evankeliumitekstissä 12-vuotias Jeesus keskustelee rabbien kanssa:

Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli. Juhlapäivien päätyttyä he lähtivät paluumatkalle, mutta poika jäi vanhempien huomaamatta Jerusalemiin. Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä.
    Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia. Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: ”Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme.” Jeesus vastasi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti.
    Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen. Kaiken, mitä oli tapahtunut, hänen äitinsä kätki sydämeensä. Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä.  (Luuk. 2:41–52)

Jeesus hämmästytti ja hämmensi temppelissä olleita hengellisiä opettajia kysymyksillään ja vastauksillaan. Mistä tuon nuoren pojan ymmärrys ja viisaus saattoivat olla peräisin? Puusepän poika Nasaretista. Käsittämätöntä.
Jeesukselle tuo oli kuitenkin hyvä tilaisuus kysellä häntä askarruttaneista asioista. Mitä hän mahtoi kysellä? Mahtoiko hän saada noilta rabbeilta vastauksia, jotka jollain tavoin selvensivät  hänen edessä olevaa tehtäväänsä? 

Marian ja Joosefin löydettyä vihdoin kadonneen poikansa tämä lähti heidän mukaansa kuin kuka tahansa tottelevainen lapsi. Hän suostui asettamaan syrjään sen, mitä hän oli taivaallisen mittapuun mukaan ja asettui ihmislapsen mittaan.
Mutta Maria ja Joosef olivat varmaan yhtä hämmentyneitä kuin temppelissä olleet opettajat.  Kuinka pitäisi suhtautua lapseen, joka on tullut maailmaan pelastaakseen sen? 

20 vuotta myöhemmin Jeesus hämmästytti suuria ihmisjoukkoja minne menikin: hän paransi, vapautti heitä vaivoista, teki ihmeitä. Ja opetti tavalla, josta saatettiin päätellä: tämä ei ole tavallisen ihmisen opetusta; tässä puhuu taivaan ääni.  

2000 vuotta myöhemmin me yhä ihmettelemme: kuinka on mahdollista, että tuo Jeesus, joka 12-vuotiaana keskusteli oppineiden kanssa ja aikuisena teki ihmeellisiä asioita, yhä voisi olla täällä, toimia keskuudessamme?
Mutta meidän ei tarvitsekaan ymmärtää. Riittää kun uskomme. – Siinäpä asian helppous (tai vaikeus) onkin. Jeesus itse sanoi, että meidän on tultava lasten kaltaisiksi, jotta näkisimme taivasten valtakunnan. Sellaiseen tarvitaan nöyrää mieltä. Sitä Franciscuskin korosti saarnassaan.

Uskaltautuisimmeko tähän – tulla pieniksi, ja antaa Vapahtajamme olla se, joka tietää, neuvoo, opastaa? Antaisimmeko Hänen opettaa, auttaa, vahvistaa ja parantaa meitä?
Hän on keskellämme, Hänen Henkensä vaikuttaa meissä, jos vain sallimme sen. 

Antaisimmeko Hänen sanoa meille:
“Rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet. Sinun pienuutesi ei säikytä minua, epäonnistumisesi eivät huolestuta minua. Minä tulin pieneksi sinun vuoksesi. Ollakseni Jumalasi tulin veljeksesi. Rakas veli, rakas sisko, älä pelkää minua. Löydä minussa mitta omalle suuruudellesi. Olen lähelläsi, ja pyydän vain: luota minuun ja avaa sydämesi minulle”.

Tällaisin ajatuksin kohti vuoden vaihtumista uuteen.

Siunattua, Onnellista ja Rauhallista Uutta Vuotta 2022!

Muut ensi pyhän tekstit ovat: Ps. 84:2–5, 11–12, 1. Kun. 8:20, 27–30 ja Hepr. 3:1–6.

Lapsi on meille syntynyt

21.12.21. Ennuste lupaa lunta jouluaatoksi tänne eteläiseenkin Suomeen. Oi, olisipa ihanaa saada valkea Joulu. – Meteorologien ennusteet eivät tosin aina osu ihan kohdalleen. Toivottavasti tällä kertaa osuvat. 🙂

Jumala asetti aika ajoin Israelin kansalle profeettoja, jotka kertoivat ennalta, mitä oli odotettavissa. Joskus Hän antoi heille ilmoitettavaksi asioita, jotka toteutuisivat vasta pitkien aikojen kuluttua.
Jesaja eli 300 v. ennen Jeesuksen syntymää, mutta sai tehtäväkseen kertoa tämän syntymästä jo hyvissä ajoin, jotta kansa osaisi odottaa luvattua Valoa. 
Jumalan profeetan tunnistaa siitä, että hänen ennusteensa toteutuu, sitten kun sen aika on.  
Alla Jesaja ilmoittaa Lapsen syntymästä. Lapsen, joka tulee muuttamaan kaiken, ja jolla tulee olemaan monta nimeä:

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon.
Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.
Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon….
Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille.
Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on
Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala,
Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.
Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon
Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan.
Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina….
(Jesajan kirjasta luvusta 9)

Rauhan Ruhtinas, Ihmeellinen Neuvonantaja… mitä kaikkea Vapahtajamme meille onkaan. Hänen valtansa on suuri, ja se tulee ilmi erityisesti siellä, missä Häneen uskotaan ja missä Hänen puoleensa käännytään. Siellä pimeys joutuu väistymään, ja Valon voima voittaa.  

Keskiajan taiteilijat halusivat usein maalata Jeesus-lapsen ja hänen äitinsä Marian ympärille kullanhohtoisen taustan. Niin tehdään yhä ikonitaiteessa. On kuin kulta kuvastaisi pyhyyttä ja majesteettisuutta. Taivaan Kuningas, syntynyt lapseksi maan päälle.  

Pyhyys olikin varmasti vahvasti läsnä Jeesus-lapsen syntyessä, mutta sitä ei olisi ulkoisista puitteista voinut päätellä. Eläinten suoja, ehkä kolea kallioon hakattu luola, vuoteena karjan syöttökaukalo, olkia pehmusteena.  Ehkä Joosef asetti siihen oman viittansa lämmikkeeksi. Eiväthän he, Maria ja Joosef, olleet osanneet kuvitella, että lapsi syntyisi tällaisissa oloissa, miltei taivasalla. 

Mutta taivaassa tiedettiin. Enkeli ilmoitti paimenille, ja suuri enkelijoukko ylisti Jumalaa: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
      – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
(Luuk. 2:1–14)

Jaakko Haavion runo, Legenda, on aina koskettanut minua. Se kuvaa niin lempeällä  tavalla sitä, kuinka pienikin kurotus Taivaan Vapahtajaa kohti huomataan ja huomioidaan.
Kun pyhä käsi koskettaa, se muuttaa niin meidän ihmisten kuin kaiken elollisen elämän.

Kaks kyyhkyläistä päällä kurkihirren
suloisen lauloi Lapsen univirren.
Ja härkä, aasi hengityksellään
sulattelivat Lapsen yltä jään.
Luo pienokaisen, ihanan ja kalliin
ne jouluyönä polvistuivat talliin.

Vaan suojan peränurkkaan, pimeään,
jäi pieni lehtimato miettimään.
Hän näki toisten palvelevan Lasta.
Hän miten kumartaisi Kuningasta?
Ja kun ei muuta löynnyt, poimi hän
maalattialta lehden vihreän.

Niin tuuma tuumalta hän, suussa lehti,
luo Jeesuslapsen seimivuoteen ehti.
Ja uinaileva lapsi hymyten
sen selkää hipaisi ja lahjaa sen.
Toi mato lahjan. Lapsi palkan soi:
näin pyhä käsi kiiltomadon loi.
Se kimmeltää, kuin joulutaivaan tähdet,
kun suviyöhön vaeltamaan lähdet.

(Jaakko Haavio)

Maailman Valo tuli alas maailmaan koskettaakseen meitä Valollaan. Jotta voisimme viedä eteenpäin Hänen sanomaansa. Rauhan ja Rakkauden sanomaa. 

Noel Lauren Daigle, Chris Tomlin

‘Rakkaus inkarnoituneena
taivaallinen Rakkaus
Tähti ja enkelit näyttivät tien
kumarru polvillesi lapsen edessä
ihmiskunnan Pelastaja
Lapsi on meille syntynyt
Hän tulee hallitsemaan ikuisesti 

Joulu, Joulu
tulkaa katsomaan mitä Jumala on tehnyt
kertomus ihmeellisestä Rakkaudesta
maailman Valo, meille annettu

Jumalan Poika ja Ihmisen Poika
joka oli jo ennen maailman syntyä
syntyi kärsiäkseen, syntyi pelastaakseen
syntyi noustakseen haudasta
Kristus, ikuinen Herra
maailman Valo, meille annettu’

Jouluyön tekstit: Ps. 96:1–3, 6–10, Jes.9:1-6, Tit. 2:11–14 ja Luuk. 2:1-14. 

Oikein hyvää, iloista ja rauhallista Joulua, Kristuksen syntymäjuhlaa!

Rauhan tuoja

16,12.2021. Tarua vain totta? – Ateneumin museonjohtaja Marja Sakari toteaa blogissaan mm.  näin: ‘Demokratia, jota voidaan pitää sivistyksen edellytyksenä, on monessa maassa uhanalainen. Väärän tai omiin tarkoitusperiin väritetyn tiedon avulla rakennetaan uudenlaista yhteiskuntajärjestystä. Disinformaatio leviää kulovalkean tavoin. Tämän olemme voineet havaita myös Suomessa koronarokotuksista käydyssä keskustelussa.
Sivistyksen ehkä tärkein merkitys tulevaisuudessa on tarjota eväitä väärän tiedon tunnistamiseen. Sivistynyt ihminen etsii tietoa, jonka avulla on mahdollista nähdä myös tiedon suhteellisuus silloin, kun se palvelee itsekkäitä tarpeita, kuten ympäristöongelmista piittaamatonta tuottavuuden kasvua tai yksipuolisia poliittisia tavoitteita.’

Silmien avautumista Marja Sakari jatkaa: ‘Taide ja kulttuuri sekä lukeminen, katsominen ja kuuntelu avartavat ja avaavat silmiä. Sivistys edellyttää vuoropuhelua ja toisen kuuntelua. Tällaiseen vuoropuheluun meitä kutsuvat erilaiset taiteen ja kulttuurin ilmentymät.’

Uskon näkökulmasta voisi todeta samaa: vuoropuhelu ja toisten kuuntelu voi parhaimmillaan johtaa toisten ymmärtämiseen, uusiin oivalluksiin ja löytöihin, sen sijasta että ajatellaan juuri itsellä tai omalla yhteisöllä olevan oikeat tulkinnat ja käsitykset asioista.
(Kaikkia kristittyjä yhdistää usko Kristukseen Vapahtajanamme, mutta miten paljon erilaisia näkemyksiä ja käsityksiä Häneen uskovilla onkaan. )

Paluu uutisten pariin – Eilen lapsenlapseni,12v. kyseli minulta itä- ja länsivaltojen presidenteistä, Hän pohti, voiko itänaapuri hyökätä maahamme. Hän oli varmasti kysynyt asiaa kotona isältä ja äidiltä. Mutta koska he yleensäkin pyrkivät välttämään sitä, että lapsissa heräisi turhaa huolestumista, heidän vastauksensa ei ilmeisesti tyydyttänyt, vaan piti varmistaa asiaa vielä mummilta. 
Ihmettelin, miksi lapsi nyt on noin huolissaan. Juttelimme yleiseen sävyyn näistä päämiehistä ja totesimme, että on se hyvä, että meillä on niin kaikin puolin hieno presidentti.
Itsekseni totesin että nyt näyttää olevan aika lopettaa yli 3 kk kestänyt uutislakko ja alkaa taas lukea maailman tapahtumista. (Ja kyllähän
syy lapsenlapsen huoleen löytyi jo uutisten tavasta otsikoida juttunsa.)        
Rukoiltaisiinko yhdessä Ukrainan puolesta, ja ylipäätään maailmanrauhan puolesta?

Jouluevankeliumissa enkelit laulavat: “Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto.”
(Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että taivaallisia uutisia lukisi ja kuulisi paljon mieluummin kuin uutisia tämän maailman menosta. :)) 

Rauhanruhtinaamme, kohta muistamme ja juhlimme Sinun syntymääsi tänne pimeän maailman keskelle. Sinä sanoit:
“Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”  (Joh.14:27)

Tuo rakas Jeesus rauhasi sydämiimme. Myös niiden sydämiin ja mieliin, jotka tekevät isoja, kansoja koskevia päätöksiä. Anna heille viisautesi.
Anna meille rauha. Joulurauha. Kiitos että näet, välität ja rakastat.
Kiitos että saamme tänäänkin kääntää katseemme pimeydestä Valoon. 🙂

4. adventtisunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus ei ole vielä syntynyt. Pääosissa ovat Maria ja Joosef, joille kummallekin enkeli ilmestyi kertoen lapsesta, joka tulisi pelastamaan maailman…
Kummallakin, Marialla ja Joosefilla, on omat ajatukset, tunteet, kokemukset tästä. Siksi laitankin tähän laulun kummankin näkökulmasta. 

A Baby Changes Everything – Faith Hill 

‘Teinityttö, aivan liian nuori
täysin valmistautumattomana tulevaan
lapsi muuttaa kaiken
ei ole sormusta tytön sormessa
kaikki hänen unelmansa ja suunnitelmansa…
lapsi muuttaa kaiken

Hän ei ole koskaan koskettanut
miestä jota rakastaa
kuinka hän pystyy säilyttämään
tämän luottamuksen?

Lapsi muuttaa kaiken

Ja tyttö itkee, oi kuinka itkee
hänen täytyy lähteä, mennä kauas
taivas tietää, ettei hän voi jäädä
lapsi muuttaa kaiken.

Hän on kohta tulossa, tyttö tuntee sen
Missään ei ole tilaa, ei sijaa, ja hän itkee
tähti loistaa alas korkeuksista
enkelikuoro laulaa:
Kunnia vastasyntyneelle Kuninkaalle!

Koko elämäni on kääntänyt suuntaa
olin eksynyt, mutta nyt löydetty
lapsi muuttaa kaiken’

Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
    Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
    Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
      – Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel –
      se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.
(Matt. 1:18–24)

Laulu Joosefin kokemuksista – Alla laulu, jonka tarina on aika yllättävä. Se kertoo näet mm. keskustelusta, jonka Joosef käy erään naisen kanssa sen jälkeen, kun Jeesus on surmattu. – Raamattu ei Josefin vaiheista kerro sen jälkeen kun Josef ja Maria olivat käyneet 12-vuotiaan Jeesuksen kanssa Jerusalemissa, mutta perimätiedon mukaan Josef oli huomattavasti iäkkäämpi kuin Maria, ja kuoli ennen kuin Jeesus tuli aikuisikään. 
Kaunis laulu joka tapauksessa. (Videon alla sen lataaja, 4 lapsen isä, kirjoittaa omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan isänä olemisen haasteista ja siunauksista.)  

Joseph: I Was Not His Father, He Was Mine Michael McLean

Mies työsti eräänä iltana puunpalaa, hänelle niin tuttua materiaalia
Nainen uskoi tunnistaneensa hänet, vaikkei ollut siitä ensin varma.
Pyytäessään anteeksi ja kysyessään
” Etkö sinä ole sen miehen isä, jonka he ristiinnaulitsivat?”
nainen tunsi oudon surun kasvavan sisällään.
Puuseppä vastasi samoin kuin niin monesti ennenkin:
“En ollut Hänen isänsä, Hän oli minun Isäni.”

Mies jatkoi työskentelyään kuluneilla, karkeilla käsillään.
Vaikka nainen ei kysynyt enempää, mies tiesi, että tämä ymmärsi.
Niinpä mies kysyi, voisiko nainen auttaa häntä
ja näki myöntävän vastauksen naisen katseesta.
Nainen teki kaiken niin kuin mies pyysi,
hän oli kiitollinen tästä mahdollisuudesta.
Sitten he keskustelivat tuntikausia Jeesuksesta
ja siitä, miten mies tunsi Jeesuksen jumalallisen luonnon.
Mies sanoi: “En ollut Hänen isänsä, Hän oli minun Isäni.”

“Sillä kuinka näin ymmärtämätön ja virheitä täynnä oleva ihminen
voisi edes toivoa voivansa kasvattaa Jumalan Poikaa?”

Sitten mies kertoi epäilyksistään, joita hänellä oli ollut satoja kertoja
ja kuinka Jeesus aina välillä oli osoittanut hellästi, että tämä oli toiminut ihan hyvin
Sitten puuseppä lausui suurimmat totuudet, jotka hän oli koskaan kuullut
ja todisti, että hän oli kuullut ne kaikki Jeesukselta.
Ja silloin nainen tunsi sydämensä hehkuvan.

Naisen lähtiessä he halasivat, ja Joosef sanoi hänelle vielä kerran:
“Kerro kaikille, että minä en ollut Hänen isänsä, kerro että Hän oli minun.”

Muut 4. adventtisunnuntain tekstit ovat:  Ps. 130:5–8, Sef. 3:14–17 ja Fil. 4:4–7.

Tie Kuninkaalle

12.12.2021. 3. adventtisunnuntain otsake on Tehkää tie Kuninkaalle.
Viime viikolla sydämeeni hiipi paljon maallisempi pyyntö: tehkää tiet armollisemmiksi hauvojen tassuille. Pakkasten tultua aloin nim. ihmetellä sisälle kulkeutuvia teräväsärmäisiä pikkukiviä, Ennen teitä hiekoitettiin karkealla hiekalla/soralla, Mutta tällainen kivi tuntuu arassa tassussa kuin nastaan astuisi.
Onneksi hauvallani on tossuja tassujen suojaksi, mutta mietin, pitäisikö niitä käyttää siihen saakka, kunnes hiekotushiekat keväällä harjataan pois…  tai kantaa hauva metsäpoluille ja lenkkeillä vain niitä pitkin,..

Kyllä toivoisi tassuille käyttöystävällisempää liukuestettä kävelyteille. Taikka kapeaa hiekoittamatonta kaistaa jalkakäytävillä koirille. Ja pulkille ja stigoille. Ja ainakin meidän kylässä moni hiihtäjä voisi ilahtua, jos voisi sukset jalassa lähteä lähistön laduille.  

Valoa kohti ollaan joka tapauksessa menossa. Pakkanen hellitti maamme eteläisessä osassa. Kotimme sisälämpötila kohosi +16 asteesta 3 astetta lämpimämmäksi, josta vilukissa ja -koira hykertelevät onnellisina: ei tarvitse enää hytistä.
Ihanaa olisi kuitenkin, jos lunta jäisi maahan vaikka vain ohutkin kerros. Sillä kyllä lumi aina tuo Jouluun oman tunnelmansa.
12 päivää Jouluaattoon. – rauhaisaa adventinaikaa. 🙂  

Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu.
Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen – älkööt he enää eksykö mielettömyyteen!
Hän antaa apunsa niille, jotka häntä palvelevat, ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa.
Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan.
Uskollisuus versoo maasta ja oikeus katsoo alas taivaasta.
Herra antaa kaiken hyvän, maa antaa satonsa.
Herran edellä kulkee oikeus, se valmistaa tien Herralle.  (Ps. 85:9–14)

Rauha ja oikeus – Hienoja lupauksia tuossa psalminkohdassa: Jumala lupaa rauhan ja antaa apunsa Häntä palveleville.
Nuo k
ielikuvat ovat puhuttelevia: uskollisuus versoo maasta ja oikeus katsoo alas taivaasta. Tulisiko tuo ymmärtää niin, että meidän tulisi olla uskollisia Luojamme tahdolle elämässämme, Jotta oikeus pääsisi toteutumaan?  

Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?”
Jeesus vastasi heille: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.”
Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:
    ”Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu:
    – Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi,
    hän raivaa sinulle tien.”  (Matt. 11:2–10)

“Ruokoako, jota tuuli huojuttaa” – Mietin, miten monia ruokoja (-90-luvun new age-guruja) tulikaan mentyä katsomaan/kuuntelemaan kun oli kova etsintä päällä. Melkein hengästyttää, kun ajattelen sitä erilaisten luentojen, kurssien ja koulutusten määrää.
Ja sitten kun lähdin Jeesuksen osoittamalle tielle, mentiin ystävien kanssa uteliaisuuttamme erilaisiin tilaisuuksiin kuuntelemaan maailmalta tulleita julistajia. Haluttiin kuulla, mitä kaikkea tällä tiellä voi oppia. Kuunneltiin kyllä korva tarkkana, mutta tärkeämpää meille taisi kuitenkin olla se, missä määrin julistaja toimi Pyhän Hengen johdatuksessa ja voimassa.
Kyllähän näillä julistajilla (samoin kuin niillä new age-aikaisilla opeilla) oli tähdellistäkin sanottavaa, mutta usein jäi jollain lailla hämmentynyt olo: aina jälkeenpäin tuntui, että jäi kaipaamaan jotain enemmän.
Nykyään minulla on tunne, ettei tarvitse lähteä muualle kuuntelemaan jotakuta. Olen löytänyt  Opettajani. Häneen haluan katsoa, Häntä seurata. 

Vielä nykyäänkin Hän, opettajista parhain, voisi sanoa nuo sanat: “Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.”
Sillä tuota kaikkea tapahtuu vielä meidänkin päivinämme, kun rukoillaan Jeesuksen nimessä. Erityisesti maissa, joissa ei ole sote-järjestelmää, tai hyvin puutteellinen sellainen. Siellä, missä usko Jumalan parantavaan voimaan on vahvaa, ja sairaanhoito on hyvin vajavaista,  tai sitä ei voi saada, koetaan tällaisia Jumalan parantavia ihmeitä ja voimatekoja. Kristuksen voima tuntuu vaikuttavan erityisen vahvasti siellä, missä Häntä kipeimmin tarvitaan.

Mutta kyllä Jeesuksen ihmeitä tekevä voima toimii myös niissä maissa, joissa yhteiskuntajärjestelmän tarjoamaa hoitoa ja apua on tarjolla. Hän näkee meidät ja tilanteemme. Hän hoitaa meitä sekä sielun että ruumiin tasolla. Hän lohduttaa surevia, nostaa ylös uupuneita, hoitaa sairastavia, avaa silmämme näkemään asioita Hänen Valossaan.
ja joskus saamme kokea, kuinka Hän parantaa jostain vaivasta/sairaudesta, johon ei aiemmin ole löytänyt apua. – Siinä ei voi kuin ihmetellä, kiittää ja ylistää Häntä, Parantajaamme ja Vapahtajaamme. 

Johannes Kastaja lähetti vangittuna ollessaan opetuslapsensa Jeesuksen luo. Heidän tuli selvittää, onko Jeesus luvattu Messias. Tuo on aina mietityttänyt minua.
Minne se varmuus oli kadonnut, jolla Johannes huudahti Jeesuksen tullessa Jordan -joelle kasteelle: “Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” (Matt.3:14).
Ja se vakuuttuneisuus, jolla Johannes seuraavana päivänä nähdessään Jeesuksen sanoi:
“Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh.1:29)

Johannes oli täyttynyt Pyhällä Hengellä jo äitinsä Elisabetin kohdussa. Hän toimi vahvasti Pyhän Hengen johdatuksessa. Hän tiesi selkeästi, mikä hänen tehtävänsä oli: kehottaa ihmisiä tekemään parannus ja kastaa heidät vedessä; valmistaa heidän sydämiään vastaanottamaan Messias.
Mietin, mikä oli heikentänyt Johanneksen selkeää varmuutta siitä, kuka Jeesus oli. Eikö Pyhä Henki ollut ja toiminut enää niin vahvasti hänen kanssaan ja hänessä, nyt kun hän oli saanut työnsä tehtyä? Sitä ei meille kerrota.

Johanneksen vilpittömyys ihmisten edessä on aina tuntunut minusta ihailtavalta. Ei egon häivääkään koko miehessä! Hän ei ajatellut lainkaan itseään, fokus oli täysin Jumalan hänelle antamassa tehtävässä. 

Tasoittakaa tie – Kun Johannekselta kysyttiin, kuka hän oikein oli, hän vastasi: “Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: ‘Tasoittakaa Herralle tie!’  (Joh.1:23)
Ja: “Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne, hän, joka tulee minun jälkeeni. Minä olen arvoton edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja.” Joh.1:26-27)

Jeesus kuitenkin sanoi Johanneksesta:
“Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän..”  (Matt.11:11)

Olla taivasten valtakunnassa – mitä se oikeastaan merkitsee? Jeesuksen mukaan se on todella olennaista ja tärkeää. Mutta mitä kaikkea merkitsee taivaan valtakunnassa oleminen?
Jeesus puhui taivasten valtakunnasta niin monin vertauksin,

Jeesus sanoi: “Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin.” (Matt.11:12)
On ollut murtautumassa esiin…  – Mitäköhän Jeesus sanoisi tästä nykyisestä ihmiskunnan ja maailman tilanteesta? Millä tavoin taivasten valtakunta ilmenee nyt, meidän aikanamme…?

Joulua lähestyttäessä tulee mieleen Jeesuksen toteamus:
“Eikä voida sanoa: ‘Se on täällä’, tai: ‘Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” (Luuk.17:21)

Vanhan käännöksen mukaan: “eikä voida sanoa: ‘Katso, täällä se on’, tahi: ‘Tuolla’; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä”.

Jumalan valtakunta keskellämme… sisällisesti meissä… – Se ei ole mikään itsestäänselvyys. Ajattelen, että myös meistä itsestämme riippuu, miten Jumalan valtakunta on ja ilmenee keskellämme ja meissä.  

Eräässä joululaulussa lauletaan:
“Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.”

Tule Jeesus, synny uudelleen sydämissämme, Sytytä Valosi sisimpäämme.
Anna Sinun Ilosi, Valosi ja Rauhasi säteillä meissä ja meistä. Kiitos että olet, kiitos että tulet!  🙂

Here With Us – Joy Williams
(Ps. Katsoin nyt vasta (14.12.) koko alla olevan lauluvideon. Sen loppupuolella on lyhyitä kohtauksia ristiinnaulitsemisesta, Eli tämä vain varoituksena niille, joille se on yhtä vaikeaa katsottavaa kuin meikäläiselle.)  

‘Minulle on vieläkin mysteeri
että Jumalan kädet voivat olla niin pienet
kuinka nuo pikku sormet kurottelevat yössä
kun nuo samat kädet mittailivat taivaita

Halleluja, halleluja
Taivaan Rakkaus saapuu alas pelastamaan maailman
Jumalan Poika, palveleva Kuningas
täällä kanssamme, olet kanssamme

Minulle on yhä mysteeri
Kuinka Hänen lapsen silmät ovat nähneet aikojen sarastuksen
kuinka Hänen korvansa ovat kuulleet enkelten sinfonian
mutta silti Marian piti tuudittaa Pelastajamme uneen

Jeesus, Kristus, Betlehemissä syntynyt
lapsi syntyi pelastamaan ihmisten sieluja
Taivaan Rakkaus saapuu alas pelastamaan maailman
Jumalan Poika, palveleva Kuningas
Sinä olet täällä, kanssamme’

Ps. Katsoin nyt vasta (14.12.) koko videon. Siinä on loppupuolella kohtaus ristiinnaulitsemisesta, Eli tämä vain varoituksena niille, joiden on yhtä vaikea katsella sitä kuin meikäläisellä. 

Muut 3. adventtisunnuntain tekstit: Jer. 3:21–25 ja  1. Kor. 4:1–5.

Rauhan Luoja

1.12.2021. Pakkassäähän on taas totuttelemista. Loppujen lopuksi siinä on kyse verenkierrosta, totesin tänään (taas kerran) totesin, kun kylmä viima tunki paksujen villalapasten läpi, vaikka niitä oli kahdet päällekkäin. Sitten tämä tuttu ilmiö: kun oltiin aikamme kävelty, sormet alkoivat lämmetä.
Hauvalle laitoin aamulla sekä villapuseron että toppapuvun (sen turkissa kun ei ole pohjavillaa, ja se on yhtä palelevaa sorttia kuin emäntänsä). Päivällä kun lähdettiin lenkille ja laitoin hauvalle pelkän villapuseron, ressukan jalat tärisivät. Mutta jonkin ajan kuluttua tärinä lakkasi: tassut lämpenivät.
Koska verenkierto on hyvä juttu meidän koko elimistölle, vedän tästä yksinkertaisen  johtopäätöksen, että Luojamme on suunnitellut meidät liikkumaan ulkona silloinkin, kun on kylmempää… – ja kohtahan pakkaseen on jo taas tottunut.
Niinpä me, vilukissa ja -koira, päättäväisesti lähdemme lenkille, villaa yllä ja alla. Ja ah, miten autuaallista on palata sisälle, kun koti, joka lähtiessä tuntui niin viileältä, tuntuukin ihanan lämpöiseltä. 🙂 

Rakkaudella ja hyvyydellä – Sinä päivänä minä luon rauhan:
Villieläimet, taivaan linnut, maan matelijat eivät enää tuota vaaraa.
Minä särjen jousen ja miekan, niin ettei sotia enää käydä.
Minä annan kansani asua turvassa.
    Minä kihlaan sinut, otan omakseni ainiaaksi,
minä liitän sinut itseeni vanhurskauden ja oikeuden sitein,
rakkaudella ja hyvyydellä.
Minä liitän sinut itseeni uskollisuuden sitein,
ja sinä tulet tuntemaan Herran.  (Hoos. 2:20–22)

Eivätkö nuo lupaukset saakin toivomaan, että tuo päivä olisi jo käsillä? Rauhan päivä. Ei enää aseita eikä sotia. Ihmiset voivat elää levollisina, tuntien turvallisuutta.

Taivaan Valtias lupaa kihlata meidät omakseen, ikuiseen liittoon; sitoa meidät itseensä oikeuden ja uskollisuuden sitein, hyvyydellä ja rakkaudella. Ihmeellinen lupaus!
Samoin kuin se, ettei Hän ole enää etäinen ja saavuttamaton, vaan että me tulemme niin läheiseksi Luojamme kanssa, että opimme tuntemaan Hänet.

Jeesus sanoi:
    ”Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”
    Hän esitti heille myös vertauksen:
    ”Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.”
    (”Pitäkää varanne, etteivät juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta teitä, niin että se päivä yllättää teidät niin kuin ansa. Sitä päivää ei vältä yksikään, joka maan päällä elää. Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa itsellenne voimaa, jotta selviäisitte kaikesta siitä, mikä on tapahtuva, ja kestäisitte Ihmisen Pojan edessä.”)  (Luuk. 21:25–33 (34–36))

Taivaan merkit – Sanontaa ‘Näytän sinulle taivaan merkit’ käytetään, kun halutaan uhkailla tai pelotella jotakuta.
“Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa”, sanoi Jeesus.
Äkkiseltään voisi luulla, että hän haluaa pelotella meitä ihmisiä maalailemalla uhkakuvia siitä, mitä tulee tapahtumaan.

Jeesuksen sanat voi kuitenkin lukea toisinkin. Tällä kertaa luin ne ennen kaikkea rohkaisuna: “Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”

Ja vertauksessaan viikunapuusta, joka puhkeaa lehteen Jeesus sanoo: “… nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä.”
Kun Jumalan valtakunta on lähellä, on myös Rakkaus, Oikeudenmukaisuus ja Rauha lähellä.
Sekä – kuten alla olevassa laulussa todetaan – myös Armo, Laupeus ja Anteeksianto.
Onko meillä silloin aihetta pelätä? Jos on, voi miettiä, mikä saa sen pelon aikaan. Voi pyytää että löydämme pelkomme syyn, joko toisen ihmisen (ammattiauttajan) avulla tai Pyhän Hengen valaisemana. 

Jokapäiväisen elämän huolet – Suluissa olevat sanat eivät olleet evankeliumin varhaisimmissa versioissa. Mutta ehkä nekin ovat ihan paikallaan. Sillä eihän ole yhdentekevää, miten me elämme.
“Pitäkää varanne, etteivät juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta teitä,”
Tuo viimeinen taitaa koskea nykyään useimpia meistä. Varoitus siitä, etteivät jokapäiväisen elämän huolet pääsisi turruttamaan meitä. 

Maailmaa ravisutellut ja yhä ravisteleva pandemia ja siihen liittyvät asiat antavat meille joka päivä mahdollisuuksia harjoitella sitä, ettemme turtuisi vallitsevan tilanteen alla, vaan pitäisimme rohkeina päämme pystyssä,
Ja sitä, että toimisimme niin, että olisimme omalta osaltamme mukana edesauttamassa taudin  leviämisen estämistä.   

Iloa, toivoa, uskoa – Ajattelen, että tänä aikana on yhä merkittävämpää, että ravitsisimme sieluamme sellaisilla asioilla, jotka vahvistavat meissä iloa, toivoa ja uskoa siihen, että olemme menossa kohti valoisampaa aikaa (vaikkemme sitä vielä näkisikään).
Että katsoisimme, lukisimme ja seuraisimme sellaisia asioita, jotka vahvistavat rauhaa ajatuksissamme ja sydämessämme. Keskittyisimme sellaisiin asioihin, jotka kohottavat mieltämme ja joista voimme ammentaa voimaa.

‘Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.’ (Hepr.11:1)
Uuden käännöksen mukaan:
‘Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.’ 

Millaiset asiat ravitsevat sinua, ja vahvistavat sinussa uskoa ja luottamusta, toivoa ja rauhaa? 

Rakkaus sataa maailmaan, sanotaan alla olevassa Casting Crowns -yhtyeen laulussa God is With Us – Jumala on kanssamme. Tähdet tuikkivat kirkkaammin kuin ennen. – Jumala meissä, meitä varten, kanssamme. – Kun tuota ajattelee, kaikki näyttäytyy toisenlaisessa valossa. 🙂

God is With Us  – Casting Crowns

Taivaat eivät näytä niin tummilta kuin tavallisesti

tähdet tuntuvat tuikkivan kirkkaammin kuin ennen
syvällä sieluni sisimmässä tunnen värähdyksen
on kuin toivoni olisi palautettu
paimenet kertoivat kuulleensa enkelten äänen
vahvistaen kautta maan leviäviä huhuja
että lapsi, joka varjeltiin Herodeksen vihalta
on Isämme Poika, ja ihmisen Poika

Rakkaus sataa maailmaan tänä yönä
voin tuntea läsnäolon
Jumala on meissä, Jumala on meitä varten,
Jumala on kanssamme. Immanuel.
Hän on se Pelastaja, jota olemme rukoilleet
Hän tulee asumaan sydämiimme

Tuntuu kuin tulisi kertoa kaikille jotka haluavat kuulla
että rauha maan päällä ei ole niin saavuttamattomissa
jos me löydämme armon. laupeuden ja anteeksiannon
Hän on tullut pelastamaan, Hän on kaikkea tuota
Sinä olet Pelastaja, jota olemme rukoilleet
tulet asumaan sydämiimme, olet meissä
olet meitä varten, olet kanssamme, Immanuel

Muut 2. adventtisunnuntain tekstit: Ps. 80:15–20 ja 1. Piet. 1:13–17.

Nöyrä Kuningas

28.11.2021. Adventus Domini (lat., Herran saapuminen/tuleminen), adventinaika merkitsee  jokaiselle erilaisia asioita: joulunvalmistelutouhuja, piparien leivontaa, lasten joululahjatoiveita, joulusiivousta, tunnelmallisia iltoja kynttilänvalossa teekupin kanssa viltin alla, hiljentymistä ja rauhaa… – tai jotain ihan muuta.

Adventin aika on Joka vuosi jollain tavalla erilainen. – Mitä odotan tai toivon tältä Adventilta? Tänä vuonna tulee ehkä ensimmäisenä mieleen terveenä pysyminen, niin että voimme kokoontua perheen kanssa, ja että joulunvietto sujuu kaikin puolin levollisissa merkeissä.

Eräs jouluaatto (ennen koronaa) kului terveysasemalla, Kirurgisessa sairaalassa ja apteekin jonossa, kun eräs läheinen sairastui äkisti. (Jouluaattoilta, ja apteekki täynnä väkeä, ihmettelimme.) – Iltamyöhään tultiin kotiin.
Kun pahoittelin, että jouluaatto meni näin, kuskina toiminut poikani totesi, että sitä vartenhan Joulu on – että ollaan toista varten, apuna ja tukena, kun sitä tarvitaan. Niinpä, totesin.

Tulipa todettua, että itsellä voi olla hyvät suunnitelmat päiviä varten, mutta koskaan ei voi tietää, miten ne loppujen lopuksi sujuvat. – Aina minusta kuitenkin kannattaa odottaa ja toivoa parasta.
Millaisia odotuksia
ja toiveita sinulla on Adventin ajalle? Tai Joulun ajalle? 

Valo tulee pimeään – Valon kaipuusta kertovat iltojen pimetessä syttyvät ulkovalot pihoilla ja ikkunoissa. Ajattelen, että olemme tosi onnekkaita täällä Pohjolassa, kun voimme vuoden pimeimpänä aikana odottaa Joulun saapumista. Ja juhlia syvän pimeän keskellä Suurinta Valoa, joka tuli maailmaan, kutsuakseen meitä kaikkia pimeydestä valoon.

Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.”
    Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
      – Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.

Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:
      – Hoosianna, Daavidin Poika!
        Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
        Hoosianna korkeuksissa!  (Matt. 21:1–9)

Aasintamma ja varsa saivat toimittaa suurta tehtävää: olla kuljettamassa taivaitten Kuningasta pyhään kaupunkiin. Eipä ollut niillä aamulla vielä aavistustakaan, mihin niitä tarvittaisiin. Ja kuka tarvitsisi. – Työn suoritettuaan ne vietäisiin takaisin isännälleen, ja ne jatkaisivat elämäänsä kuten ennenkin.

Mutta tuona päivänä ne saivat olla suuren tapahtuman keskiössä. Ihmiset levittivät tielle vaatteita ja puiden oksia ja huusivat iloisia tervehdyshuutoja. Ilmassa oli innostunutta odotusta. Se oli merkillinen kokemus rauhaisaa elämää viettäville kotieläimille, joiden arjessa ei yleensä tapahtunut mitään yllättävää; päivät seurasivat toisiaan samanlaisina, samoin arkirutiinein.

Mietin, mikä olisi meidän ihmisten reaktio, jos meitä ihan yllättäen tultaisiin hakemaan  johonkin merkittävään tapahtumaan. Meille sanottaisiin, että meitä tarvitaan, ja olisi heti lähdettävä. Jokin tärkeä tehtävä odottaisi, ja meitä tarvittaisiin suorittamaan se. Muuta meille ei kerrottaisi.

Heräisikö meissä innostus ja kiinnostus: mikä meitä mahtaakaan odottaa tänä päivänä?
Tai toteaisimme, että totta kai avuksi tullaan, kun kerran tarvitaan. Ja lähtisimme heti hakijan mukaan.
Vai pitäisikö meitä pyytää, anella ja houkutella kovastikin? Nousisiko vastustus, vaikeus irrottautuma tutusta ja turvallisesta olemisesta tai päivärytmistä: menköön joku toinen, minä tahdon jäädä kotiin. 

Mutta jos kuulisimme, että itse Taivaiden Kuningas on juuri parhaillaan saapumassa kotikaupunkiimme tai asuinpaikallemme, tuskin kukaan jäisi kotiinsa. Halu nähdä Hänet voittaisi kaiken vastustuksen,  mukavuudenhalun, väsymyksen, pelon, epäuskonkin.
Ryntäisimme Häntä vastaan, suurin odotuksin, tai vaikka vain uteliaisuudesta.

Kun on kauan odotettu hyvää, oikeudenmukaista hallitsijaa, joka tuo avun ja vapautuksen vihollisen vallan alta, on käsittämättömän suuri asia, kun tuo hetki vihdoin koittaa.
ihmisjoukko huusi: “Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!     Hoosianna korkeuksissa!” 

Vapauttaja, Messias tuli, mutta Hän toimi eri tavalla kuin oli kuviteltu. Hän tuli vapauttamaan meitä ajatuksista ja asenteista, jotka eivät ole hyväksi meille itsellemme eikä muille, eivätkä ole Jumalan tahdon mukaisia. Hän tuli näyttämään meille Valon tien omalla elämällään, omalla esimerkillään. Nöyränä, mutta koko ajan fokus suuressa tehtävässään. Veljenä, Ystävänä, Kanssakulkijana, mutta samalla Kaikkeuden Herrana. – Käsittämätön yhtälö, kun sitä oikein alkaa ajatella. 

1. adventtisunnuntain otsikko on ‘Kuninkaasi tulee nöyränä’. Sitä kuvastaa myös ylläoleva evankeliumikohta, jossa Hän saapui Jerusalemin kaupunkiin aasilla ratsastaen.

Andrea Bocelli saapuu Believe (Usko) -nimisellä  maailmankiertueellaan tammikuussa Suomeen. Ei tosin pääkaupunkiin, vaan Tampereelle. Toivottavasti pandemia ei aiheuta esteitä A.B:n kiertueelle ja tapahtumien toteutumiselle. Tai jos niin käy, siinä on omat syynsä.
Lapsena sokeutunut Andrea Bocelli on suosikkioopperalaulajani. Ei vain lauluäänensä vuoksi, vaan myös siksi, että hän ei ole antanut menestyksensä nousta päähän, vaan huokuu lempeyttä, nöyryyttä, rakkautta, ja kiitollisuutta Kaikkivaltiaalle, Hän käyttää Luojalta saamaansa laulamisen lahjaa toimien eräänlaisena hyväntahdon lähettinä.

Alla olevassa videossa hän laulaa “Gloria in excelsis Deo” – hymnin (Kunnia Jumalalle korkeuksissa), toiselta nimeltään ‘Kuului laulu enkelten’.

Angels We Have Heard On High  – Andrea Bocelli

Vapahtajamme, auta meitä käsittämään, mitä kaikkea merkitsee se, kun Sinä saavut luoksemme. Avaa sydämemme toivottamaan Sinut tervetulleiksi, koteihimme, työhön, arkeen ja juhlaan, iloon ja suruun, kaikkiin tilanteisiimme – koko elämäämme.
Kiitos Kristus, että tulit, ja kiitos että tulet. 🙂

  1. Adventin muut tekstit: Ps. 24:7–10, Jes. 62:10–12 ja Room. 13:11–14.

Hyvää Adventin aikaa!

Missä rakkautta siellä Jumala

18.11.2021. Apua hermosärkyyn – Kun uuden ulkokuntoilulaitteen kokeilusta saatu säären hermosärky oli jatkunut 5 viikon ajan, kävin toissapäivänä poikani kehotuksesta hierojalla.
Oli asiaan perehtyvä ammattilainen: tutki jalan asennon ja liikeradat ja koputteli jalkapöytää todeten ettei ollut murtumaa. Hieroessa löysi hermokivun aiheuttajan: pakarassa sijaitsevan piriformis-lihaksen. (Kireäksi jumittunut piriformis voi kuulemma olla syy myös iskias-vaivoihin sen painaessa hermoa.) 
Lihas saatiin pehmeäksi. Hermosärky hellitti. 
Hieroja näytti yksinkertaiset pakara- ja reisilihasten aktivointi- ja vahvistusliikkeet sekä venytysliikkeet.  Tuntui kuin olisi käynyt yhtaikaa lääkärissä, hierojalla ja fysioterapeutilla. 🙂

Miten autuas olo, kun hermosärky lähti. Elämä tuntuu nyt täysin toisenlaiselta. Noiden viikkojen aikana ajattelin usein myötätunnolla ihmisiä, jotka kärsivät jatkuvasta hermokivusta, joihin ei löydy helpotusta. Mistä ammentaa voimaa jaksaa säryn kanssa viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen?

Viime viikonloppuna osallistuin ‘Kipu koskettaa kaikkia’ -koulutukseen (sattumoisin itselleni ajankohtainen aihe). Siinä mm. käytiin läpi eräs rentoutumiskeino: 18-vaiheinen progressiivinen rentoutumisharjoitussarja, jonka voi tehdä melkeinpä missä vain istuen, melko huomaamattomasti (vaikka bussissa).
Kun siirtää tietoisesti huomion kehon eri osiin ensin niitä jännittäen ja sitten rentouttaen, voi huomata kivun hellittävän, Varsinkin kun on toistanut harjoitussarjaa säännöllisesti 2k/pv,  pitemmän aikaa, krooniseksikin muuttunut kipu voi alkaa helpottaa, kertoi harjoitussarjaa ohjannut, vuoden 2018 fysioterapeutiksi valittu Kirsti Niskala.
Vähitellen lihasten jännittämisen voi oppia tekemään pelkästään mielessään, (Toimii yhtä hyvin kuin jos jännittäisi lihasta.)

Huomio Kaikkivaltiaaseen Itse olen kokenut aiemmin nivelrikkopolveni kanssa, mikä vaikutus on sillä, kun siirtää huomion pois kivusta. Kun polvi on oikein kiukutellut, olen kääntänyt huomioni Jumalaan, ja alkanut ylistää Häntä. Voi kuulostaa kummalliselta, mutta se on toiminut: kipu on hellittänyt. (Hermosärky oli kyllä huomattavasti haastavampi juttu kuin tavallinen kipu!)

Miten kiitollinen saakaan olla siitä, jos ja kun saa elää kivutta! Kun kipua ei ole, kivutonta olotilaa pitää itsestäänselvyytenä. Kuluneiden viikkojen jälkeen pidän sitä kuitenkin (taas kerran) suurena lahjana, jonka haluan muistaa lisätä kiitollisuudenaihelistaani, joka päivä. Sekä pyytää apua ja helpotusta kivuista kärsiville.  

Jeesus sanoi opetuslapsille:
    ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
    Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
    Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
    Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
    Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”  (Matt. 25:31–46)

Tämä Jeesuksen kuvaus on aina koskettanut minua syvästi. Varsinkin nuo sanat:
‘Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’

Ja ‘’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’

Leo Tolstoi on kirjoittanut aiheesta Joulukertomuksen nimeltä Missä rakkautta siellä Jumala. Se on julkaistu myös lyhennettynä sadun muotoon, jossa juoni kulkee suurin piirtein näin: 

Suutari Adjevits (Martyn Avdeits) asuu pienessä kellarihuoneessa, joka on myös hänen verstaansa. Katutasossa olevasta ikkunasta hän näkee ohikulkevien ihmisten jalat.
Eräänä kylmänä talvipäivänä lumen tuiskutessa hän pyytää kadunlakaisijan lämmittelemään ja tarjoaa tälle teetä ja puolet leipäpalastaan. Sitten kumpikin palaa työhönsä.
Adjevits pyytää sisälle myös ohikulkevan köyhän äidin ja tämän lapsen, jonka kengät ovat puhki kuluneet. Avdeits tarjoaa heille teetä, ja antaa lapselle kengät ja äidille vaimovainajansa huivin.
Hän sovittelee myös torimyyjän ja omenan nälkäänsä kähveltäneen pojan välit. 

Illalla Avdeits lukee ainoaa kirjaansa, vaimonsa Raamattua. Sitten hän huokaa: “Kunpa joskus saisin nähdä Sinut, Herra. Silloin kaikki olisi helpompaa.”
Silloin huone täyttyy valolla ja Adjevits kuulee sanat: “Adjevits, Minä olen ollut tänään luonasi.”  Avdejts huudahtaa: “Milloin, Herra?” 

“Olin luonasi kun kutsuit kadunlakaisijan sisälle, ja kun annoit lapselle kengät ja äidilleen huivin, ja kun autoit torimyyjän ja pojan sovintoon. Sen mitä teit heille, olet tehnyt Minulle.”

Oi kunpa osaisimmekin huomata, milloin lähimmäisemme kaipaa apuamme. Kunpa meillä olisi silmät huomata, milloin voimme olla apuna, halua ja voimia ojentaa kätemme, tarjota käytännön apua sitä tarvitsevalle. Lohduttaa ja rohkaista hauraassa tilanteessa olevaa..
Pyyhi meistä itsekkyys ja itsekeskeisyys. Pehmitä sydämemme, niin että toisen hätä koskettaa meitä. 

Kristus, Anna meidän nähdä lähimmäisemme Sinun silmin.  Anna sydäntemme sykkiä Sinun Rakkauttasi, niin että voisimme tuoda sitä sinne, missä sitä erityisen paljon tarvitaan. Johdata meidät huomaamaan, milloin me voimme olla avuksi, ja anna meille siihen intoa ja voimaa.
Anna Valosi säteillä meihin, niin että voisimme olla toisille valona. 

Auta myös, että itse osaamme ottaa vastaan apua ja tukea, kun sitä tarvitsemme. – Joskus antaminen voi olla helpompaa kuin vastaanottaminen.
Auta ettei kukaan jäisi yksin ongelmineen, vaan saisi avun.

Kristuksen laki – Galatalaiskirjeessä kehotetaan:
‘Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.’ (Gal.6:2)

Kristus, tarvitsemme tässä apuasi ja voimaasi. Kiitos Rakkaudestasi. Kiitos että olet kanssamme, joka päivä, kaikissa tilanteissa. 🙂

Ubi Caritas  – Taizé

‘Ubi caritas et amor, ubi caritas Deus ibi est’

Suomal. sanat: ‘Missä rakkaus ja laupeus, missä rakkaus, siellä Jumala’

Muut tekstit: Ps. 143:1–10, Dan. 12:1–3 ja Ilm. 20:11–21:1.