Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2024

Kristus, kaikkeuden Herra

23.11.2024. Lumen valo – Oi miten kaikki muuttui keskiviikkona, kun lumi satoi maahan! Sen mukanaan tuoma valo tuntuu niin hyvältä. Hauvelinikin on aivan innoissaan: hyppii ja loikkii lumihangella. Iltalenkitkin tuntuvat mukavammilta, kun tie on valoisa. Lumen valo pyyhkäisi pois marraskuun pimeyden. Ja aurinkokin kurkisteli pilvipeitteen takaa. 🙂 

**********************

Kristuksen kuninkuus Kirkkovuosikalenteri kuvaa huomispyhän aihetta mm. näin:
’Päivän evankeliumitekstin mukaan Kristus tulee aikojen lopulla ”kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle” (Matt. 25:31). Näin kirkkovuoden viimeinen sunnuntai liittyy samalla seuraavaan sunnuntaihin, adventtiin. Kirkkovuoden alussa ja lopussa – tai lopussa ja alussa – kuuluu sama viesti: Jumala lähestyy meitä Kristuksessa ja asettaa meidät kasvojensa eteen. Ihminen on vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Viimeisessä tuomiossa Jumalan vanhurskaus toteutuu lopullisesti.’

Alla oleva kuva on Tapiolan Pyhittäjä Herman Alaskalaisen ortodoksikirkon seinämaalauksesta: 
Khristos Pantokrator maailmankaikkeuden valtias 

Kristus Kaikkivaltias

Opeta tie jota kulkea – Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni! Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle!
Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön.
Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän polkee elämäni jalkoihinsa, hän suistaa minut pimeyteen,   kauan sitten kuolleitten joukkoon. Voimani ovat lopussa, sydämeni jähmettyy.
Minä muistelen menneitä aikoja, mietin kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä.
Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa.
Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian, kauan en enää jaksa! Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen haudan partaalla. Sinuun minä turvaan –  osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta!
Sinun puoleesi minä käännyn –  opeta minulle tie, jota kulkea!
Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa.
Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi!
Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä. 
Ps. 143:1–10

Enkeliruhtinas Mikael – Lopun hetkellä astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan. Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun. Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti. 
Dan. 12:1–3

***********************

Uusi taivas ja maa – Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.
    Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.
Ilm. 20:11–21:1 

Kirkkauden valtaistuin – Jeesus sanoi opetuslapsille:
    ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
    Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
    Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
    Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
    Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” 
Matt. 25:31–46

Tätä tuttua evankeliumitekstiä edeltää Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen vertaus talenteista: miten kukin palvelija oli hoitanut hänelle uskotut talenttinsa; oliko peläten laittanut ne piiloon, vai hyödyntänyt niitä.

Luojamme on antanut meille kaikille erilaisia lahjoja, kykyjä ja ominaisuuksia. Ne on annettu, jotta voisimme palvella, ilahduttaa, rohkaista ja auttaa toisiamme. 
Jeesus antoi meille omalla elämällään esimerkin. ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan”, hän sanoi.

Kristus toivoo, että huomaisimme ja huomioisimme ne, jotka tarvitsevat huomiota, kuuntelevia korvia, lohduttavia tai rohkaisevia sanoja tai auttavia käsiä.
Tärkeimpiä ominaisuuksiamme ovat myötätunto ja välittäminen, jotka johtavat hyviin tekoihin.  

Mikäli tarvitsevia ei ole lähipiirissä, voi vapaaehtoiseksi ryhtymällä löytää sellaisia, joille aito välittäminen, yhdessä vietetty aika tai hetki tai ojennettu, auttava käsi saattavat olla erittäin merkityksellistä.
Yksinäisiä on enemmän kuin niitä, jotka heitä kävisivät tapaamassa. Tämä ehkä vielä korostuu  joulun aikaan. Se tekeekin tuon evankeliumitekstin erityisen ajankohtaiseksi juuri tähän aikaan vuodesta, adventinajan kynnyksellä. 

The Servant Song –  Palvelijan laulu (sanat: Richard Gillard) 

’Suotko minun olla palvelijasi, olla Kristuksena sinulle;
rukoile minulle sitä armoa, että osaisin antaa myös sinun palvella minua.
Olemme kaikki pyhiinvaeltajia matkalla, tiellä kulkijoita
olemme täällä auttamassa toisiamme, kulkemaan matkan ja kantamassa toistemme taakkoja 

Pitelen Kristus-valoa sinulle pelkosi pimeässä yössä
ojennan sinulle käteni, puhun sinulle siitä rauhasta, jota kaipaat kuulla
Itken kun sinä itket, kun naurat, nauran kanssasi.
Jaan ilosi ja surusi aina siihen saakka, kunnes tämä matka on kuljettu.

Kun me laulamme Jumalalle taivaassa löydämme syvän harmonian
joka kumpuaa siitä kaikesta, minkä olemme tunteneet yhdessä:
Kristuksen rakkaudesta ja kärsimyksestä’

Valvokaa!

17.11.2024. Perheessämme on tapana hyvissä ajoin suunnitella joulutapaamisia, koska yksi pojistani asuu vaimonsa kanssa toisella paikkakunnalla, ja koetamme järjestää niin, että he voivat tavata kaikkia täällä asuvia läheisiä. – Joulu siis meillä jo mielessä.

Kirkkonummelaiset peruskoulun oppilaat menettivät mahdollisuuden kuulla rakastetun, usein Joulun alla esitetyn klassikkoteoksen, Händelin Messias-oratorion. Joku vanhemmista olisi näet voinut vaatia rahallista korvausta siitä, ettei konsertin sisällöstä oltu tiedotettu vanhempia riittävästi, tai ettei hänen lapselleen oltu järjestetty korvaavaa ohjelmaa.

Oma käsitykseni on, että oppilaat olisivat kuunnelleet mahtavaa barokkimusiikkia, eivät librettoa. Monet heistä olisivat ehkä tunnistaneet Georg Friedrich Händelin oratoriosta kuoron Hallelujah- osan muista yhteyksistä ja saaneet ahaa-elämyksen: ai tästä se on peräisin.

Jouluvalaistulla kadulla Barcelonassa v.1963 vaelsi tyttö, jonka yh-äiti oli kuollut 2 kk ja veli 2 viikkoa sitten. Enonsa perheineen kutsui tytön mukaansa Jouluksi Espanjaan. 
Lentolippue ei saatu samalle lennolle, vaan tytön piti lentää Tukholman kautta Barcelonaan. Hotellin respassa sanottiin, ettei löydy varausta enon eikä tytön nimellä. Tyttö pyysi kuitenkin että saa jäädä hotelliin yöksi, kun ei muutakaan tiennyt.  

Löytääkö kukaan ikinä minua täältä, mietin. Lähdin kadulle ja ostin nälkääni hodarin. Kaduilla soitettiin  kaiuttimilla dramaattista musiikkia, jossa laulettiin yhä uudelleen sanat .Halleluja, halleluja, halleeeeluuuujaa…”
13-vuotiaan tytön mielestä halleluja oli niin kaukana omista tunteista ja tilanteesta kuin vain olla saattoi: äiti ja veli olivat kuolleet, ja täällä olen ypöyksin vieraassa kaupungissa.
(Myöhemmin selvisi, että enoni perheen lento oli peruuntunut sumun vuoksi, ja he saapuivat  sen vuoksi vasta seuraavana päivänä. Olin yöpynyt oikeassa hotellissa, huojennus oli valtava.)

Vielä vuosia tuon jälkeen Händelin oratorion hallelujah-osan kuuleminen herätti minussa  tuolloin kokemani orpouden tunteen. Libretto ei ollut minulle tärkeä, mutta itse musiikki oli. – Nykyään kuuntelen vaikuttuneena Händelin oratoriota, myös sen Hallelujah- osaa. Se menee syvälle sieluun. Samoin kuin libretto.  

1960-luvun Barcelonassa oli itsestään selvää, että Händelin oratorio kaikui kaduilla Joulun alla kaikkien korviin. Vaikkeivat hallelujat tuolloin vastanneet omaa kokemustani johtuen tilanteestani, musiikki oli kuitenkin silloinkin minusta syvästi vaikuttavaa.
Uskon että kirkkonummelaisille koululaisille olisi jäänyt vahva aistielämys tuon teoksen kuulemisesta. Toivottavasti siihen järjestyy tilaisuus jatkossa – niille oppilaille, joiden vanhemmilla ei ole mitään sitä vastaan…   

Kirkkovuosikalenteri toteaa tästä pyhästä:
Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3:13).

**********************

Anna meille ilo – Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet. Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: ”Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.”
Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen. 
Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi! Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä. Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.
Ps. 90:1–6, 12–15

Oikeus tulee jälleen voimaan – Milloin te mielettömät tulette järkiinne? Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän. Hän, joka on luonut korvan – hänkö ei kuule? Hän, joka on tehnyt silmän – hänkö ei näe? Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä, hän, joka ohjaa maailman kansoja – hänkö ei rankaise? Herra tuntee ihmisten suunnitelmat: ne raukeavat tyhjiin.
Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi. Pahana päivänä sinä varjelet häntä, kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi.
Herra ei hylkää omiaan, ei hän jätä kansaansa. Oikeus tulee jälleen voimaan, rehellisyys palaa ihmisten sydämiin.
Ps. 94:8–15

**********************

Valon ja päivän lapsia – Te tiedätte itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset sanovat: ”Kaikki on hyvin, ei mitään hätää”, tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina. Ne, jotka nukkuvat, nukkuvat yöllä; ne, jotka juovat, ovat juovuksissa yöllä. Mutta meidän, jotka kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.
1. Tess. 5:2–11

Marraskuun loppua kohden mentäessä, ennen uuden kirkkovuoden alkua, raamatuntekstit saavat synkän sävyn. Erityisesti niistä koen tarvetta etsiä niitä valoisampia, toivoa antavia kohtia.
Paavali
kirjoittaa tessalonikalaisille, että ei hätää, olemme valon lapsia. kuulumme päivälle, emme pimeydelle. Usko, rakkaus ja pelastuksen toivo auttavat meitä pysymään valon piirissä,  suojassa pimeyden valtaa vastaan, hän toteaa kirjeessään.

Sitä minäkin tahdon. Että ajatukseni ja tunteeni pysyisivät valoisina ja toiveikkaina, ja tekoni sellaisina, että ne tuottaisivat jotain hyvää. Usein huomaan ajatusteni juuttuvan jotain ikävää asiaan. Silloin pyrin siirtämään ajatukseni kohti Korkeampaa. Ja aina yllätyn, miten suuri muutos silloin koko olemuksessani tapahtuu.

Se, mihin suuntaamme huomiomme, vaikuttaa mieleemme, kokemuksiimme ja olemiseemme aivan tavattoman paljon. Kannattaa siis kiinnittää huomio Korkeimman läsnäoloon. Suunnata katse Valoon.  

Jeesus sanoi opetuslapsille:
    ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään.
    Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”
Matt. 24:36–44

Taivaan enkeleillä ei ole tietoa tulevien suurten tapahtumien ajankohdista, eikä edes Pojalla. Mutta taivaallisella Isällämme on koko paletti hallussaan. Hän tietää menneet, nykyiset ja tulevat.
Viime aikoina olen ajatellut yhä enemmän, että tapahtuupa mitä tahansa, kaikki on Hänen käsissään. Ei siis kannata pelätä tai olla huolissaan. Hän, joka meitä suuresti rakastaa, pitää meistä huolen.

Mutta tietoisena kyllä kannattaa olla. Kuinka tietoisesti olen läsnä tässä hetkessä, siinä mitä juuri parhaillaan olen tekemässä? Miten se heijastuu siihen, miten suhtaudun asioihin ja toisiin ihmisiin kohdatessani heitä? Miten se näkyy siinä, millä tavoin toimin? 

Itsestäni tiedän, että jos alan mielessäni hätäillä tai panikoida (mikä mielestäni on tietoisena olemisen vastakohta) jonkin asian suhteen, en pysty toimimaan samalla tavoin kuin levollisesta olotilasta käsin. Teen hätiköityjä päätöksiä tai asiat eivät vaan suju hyvin. Sellainen harmittaa.
Entistä enemmän tunnen tarvitsevani tarkkaavaisen tietoisena olemista. Onneksi sitä voi  harjoitella joka päivä. Ei vain hiljentyessä, mietiskelyssä tai rukoillessa, vaan ihan pitkin päivää, kaikessa tekemisessä ja olemisessa.

Jeesus kehottaa meitä valvomaan. Elämään ja olemaan tietoisina, tietoisesti tässä hetkessä. Seuraavasta hetkestä emme tiedä.
Ajattelen, että Jumala haluaa meidän viettävän aikaa Hänen läsnäolossaan. Hän haluaa meidän löytävän ja tuntevan Hänen Rauhansa ja Rakkautensa, niin että sydämemme voisi laskeutua syvään rauhan- ja rakkaudentilaan. Ei uinuvaan tilaan, vaan tietoiseen; tilaan jossa olemme tietoisia Hänen läsnäolonsa todellisuudesta. Silloin syvä luottamus täyttää sisimpämme, ja voimme psalmin kirjoittajan tavoin todeta: Hän on turvamme, nyt ja aina. 

💛💛💛💛💛💛💛

Kuolemasta elämään

11.11.2024. Tänään on kulunut 20 v. siitä kun liityin takaisin ev.lut. kirkkoon. Olin ajatellut että kyllä siinä olisi syy mennä messuun, mutta koska olin luvannut auton lainaksi, ajattelin että julkisilla meno on liian hankalaa, kun joutuisin kävelemään pitemmän matkaa ja polvi oli kipeä. . Eilen  pappi laittoi viestin, jossa kysyi voisinko tulla messuun ehtoollisavustajaksi, kun oli tullut peruutus sairastumisen vuoksi. Vastasin voivani.
Aamulla koiralenkillä tapasin tutun, jolle kerroin tilanteen. Hän sanoi että voin lainata hänen autoaan. Ai että ilahduin, vaikka jännitin kauheasti toisen autolla ajamista.
Jumala taisi haluta minun menevän messuun tänään, 20. vuosipäivän kunniaksi. Ja Hän taisi järjestää senkin, että pääsin sinne vaivattomasti.
Häneltä sain tuolloin, 20 v. sitten, kehotuksen liittyä takaisin kirkkoon. En olisi silloin kyllä itse ollenkaan halunnut, mutta sittemmin olin ja olen ollut hyvilläni siitä että tottelin.
Kiitollinen olen Hänen johdatuksestaan, samoin kuin kaikesta mitä olen saanut oppia ja kokea ja missä saanut olla osallisena näiden kirkkovuosien aikana. 🙂  . 

**********************.

Kirkkovuosikalenteri tiivistää tämän pyhän aiheen näin:
’Kristitty saa luottaa siihen, ettei kuolemalla ole viimeistä sanaa hänen elämässään. Vaikka monet kysymykset jäävät täällä vastausta vaille, hän uskoo, että Jeesus on voittanut kuoleman vallan. Niin kuin Jeesus maallisen elämänsä aikana herätti kuolleita, samoin hän on herättävä meidät viimeisenä päivänä. Jumala, joka on antanut Jeesuksen nousta kuolleista, on elämän ja kuoleman Herra.’

**********************

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme. Silloin sanoivat vieraat kansat: ”Suuret ovat Israelin Herran teot!”
Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita.
Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.
Ps. 126

Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy, ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon.
Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.
Saarn. 12:(1–5) 6–7

Tuota raamatunkohtaa en muistakaan lukeneeni. Joka tapauksessa yksi sana siinä, hopealanka, vei minut muistelemaan erästä tapahtumaa 1980-luvulla.
Olimme perheen kanssa mökillä ja menimme lasten kanssa kirjastoautolle. Lapset valitsivat itselleen lastenkirjoja. Koska ltse luin tuohon aikaan lähinnä hengentieteellisiä tai henkisiä kirjoja, en olettanut löytäväni itselleni luettavaa. Silloin eräs kirja ihan kirjaimellisesti putosi syliini, ilman että tein mitään. Tämä on kai sitten tarkoitus lukea, ajattelin vähän hämmentyneenä, ja lainasin sen (Hopealanka, Shirley MacLaine)..  

Kirjassaan tämä tunnettu näyttelijä kuvaa kehosta irtautumiskokemustaan ja sitä, kuinka näki hopealangan, joka yhdisti hänen sielunsa kehoon, ja kuinka tuon hopealangan vuoksi sielun onnistui palaamaan kehoon. (Olin lukenut vastaavia kuvauksia new age -kirjallisuudessa, joten tuo tuntui minusta ’tutulta jutulta’.)
Shirley kertoi, että eräs tietty henkiopas johdattaa häntä. (Tuotakaan en tuolloin osannut pitää mitenkään kummallisena, tiesin monella olevan samanlaisia kokemuksia.)

Vuosia myöhemmin näin videon, jossa eräs amerikkalaisnäyttelijä kertoi, että hän oli ollut saman henkioppaan ohjauksessa kuin Shirley MacLaine. Mutta halutessaan katkaista yhteyden  henkioppaaseen, tuon hyväksi tekeytyneen oppaan todellinen pimeä olemus paljastui. 

Tuota videota en nyt löytänyt. Mutta eteen tuli eräs toinen entinen Hollywood-näyttelijä, joka  oli tullut uskoon.Hän kertoo kanavoineensa aikoinaan myös Shirley MacLaine’lle.
Tämä näyttelijä, Gail Ramsey, toimii nykyään evankelistana.

Kotisivuillaan Gail Ramsey kirjoittaa tarinastaan. https://www.gailramsey.org/post/my-story
Tässä linkki huhtikuussa 2024 pidetystä tilaisuudesta, jossa hän kertoo videolla tarinaansa otsikolla
From Hollywood to Holiness: https://www.gailramsey.org/copy-of-donate

Gail kertoo olleensa vihainen Jumalalle, kun tämä oli antanut hänen toimia niin pitkään pimeän palveluksessa. Hän rakasti jumalaa eikä ollut osannut kuvitellakaan, että henkioppaan kanavoinnissa olisi ollut mitään pahaa; opashan oli puhunut vain kauniita ja kannustavia asioita.
Jumala antoi hänelle raamatunkohdan 2.Kor.11:14, ja sanoi, että Hän antoi Gailin kokea tuon kaiken, jotta tämä voisi kertoa muille ja varoittaa heitä tämänkaltaisista asioista. 

Toisessa videossa Gail kertoo Jumalan vahvistaneen hänelle saman asian osoittamalla hänelle  raamatunkohdan, 5.Moos.18: 10-14 (jossa Jumala varoittaa olemasta yhteydessä henkimaailmaan).
Gail kertoo Jumalan sanoneen, että Hän
antoi Gailin kokea kaiken voidakseen sen jälkeen vetää hänet pois noista asioista, jotta hän voisi kertoa muille ja varoittaa heitä tämänkaltaisista asioista.
Sitä Gail tekee tänäkin päivänä, puhujakonferensseissa, seurakunnissa ja verkkosivuillaan.

Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään.
2. Tim. 4:6–8

**********************

Jeesuksen luo tuli sitten muutamia saddukeuksia, niitä, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen: ”Opettaja, Mooses on säätänyt näin: ’Jos miehen veli kuolee ja tältä jää vaimo mutta ei lasta, miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.’ Oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli lapsettomana. Silloin toinen otti hänet, sitten kolmas, ja vuorollaan kaikki seitsemän. Kaikki he kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia. Lopuksi nainenkin kuoli. Kenen vaimo tämä nainen on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona.”
    Jeesus vastasi heille: ”Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi. Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin. He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia. Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.”
    Jotkut lainopettajista sanoivat tähän: ”Hyvin vastasit, opettaja.” Silloin ei enää kenelläkään ollut rohkeutta kysyä häneltä mitään.
Luuk. 20:27–40

Jeesus antoi saddukeuksille esimerkin ylösnousemuksesta kirjoituksista, jotka he tunsivat ja joihin he perustivat uskonsa. Vaikka Jeesus tiesikin oman kohtalonsa (että hänet surmattaisiin ja että hän nousisi kuolleista 3. päivänä), ei hän luonnollisestikaan voinut sitä kertoa heille. Omille opetuslapsilleen hän kertoi, useammankin kerran, eivätkä he pystyneet ymmärtämään tai uskomaan sitä.
Vasta kun Jeesus ilmestyi heille ylösnousemuksensa jälkeen, he uskoivat. – Miten olisi mahtanut vaikuttaa juutalaisten uskoon, jos Jeesus olisi ilmestynyt ylösnousseena saddukeuksille? Tai fariseuksille? Miten he olisivat reagoineet?

Fariseus Nikodemokselle, joka tuli tapaamaan Jeesusta salaa yöllä, hän sanoi:
”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh.3:14-16)

Nikodemoksen oi kuitenkin vaikea käsittää Jeesuksen puheita. Ja vaikka hän olisikin käsittänyt  ja kertonut ne toisille fariseuksille, eivät nämä – ehkä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta – olisi häntä uskoneet.
Jeesus halusi, että ne, jotka olivat kulkeneet hänen kanssaan 3 vuotta, kuunnelleet hänen opetuksiaan ja nähneet hänen toimintansa, olisivat ne, jotka kertoisivat muille. Jos tämä olisi jäänyt fariseusten tehtäväksi, ei muu maailma ehkä olisi saanut kuulla hyvää sanomaa. Juutalaisille kun ei ole ominaista julistaa uskonasioita yhteisöjensä ulkopuolella oleville.      

Kristus itse sen sijaan on ilmestynyt lukemattomille ihmisille kuluneiden 2000 v. aikana. Juutalaisille, muslimeille, hinduille, epäileville, epätoivoisille, uskoville ja uskomattomille.
Silloin tällöin mietin, miten Hän valitsee ne, joille Hän ilmaisee itsensä, Sanan kautta, näyssä, unessa tai jollain muulla tavalla. Näitä ihmisten kokemuksia yhdistää usein se, että ne ovat niin todentuntuisia, että ne muuttavat heidän elämänsä. Rauha täyttää heidän sielunsa. Epäilys vaihtuu uskoksi. 

Mietin, miksi niin monen on vaikeaa uskoa ylösnousemukseen ja ikuiseen elämään. Koetan ymmärtää. Ehkäpä he samoin ihmettelevät, kuinka niin lukemattomat ihmiset ympäri maailmaa uskovat, että elämä ei pääty kuolemaan. Ja että Kristus on keskellämme, kanssamme ja toivoo, että yhä useampi avaisi sydämensä tälle todellisuudelle. Taivaan todellisuudelle. 💛💛💛

Antakaa toisillenne anteeksi

1.11.2024. On pyhäinpäivän aatto, ja ensilumi satoi maan päälle. Alla olevat kuvat laitoin tähän jo viikko sitten. Miten erilaiselta kaikki näyttääkään nyt. Onneksi ruskan värit elävät vielä tuoreina muistossa, ja kuvissa. 
Niin elävät myös muistoissamme ja sydämissämme edeltä menneet rakkaamme ja läheisemme. Huomenna sytytetään kynttilöitä heidän muistokseen. – Miten paljon voikaan löytää kiitoksen aiheita heitä muistellessa. 

💛💛💛💛💛💛💛

Kirkkovuosikalenteri ensi pyhän aiheesta: Tämän sunnuntain sisältönä ovat anteeksiantamus ja siitä avautuva keskinäinen rakkaus. Koko elämämme perustuu anteeksiantoon, jonka saamme Kristuksen ristinkuoleman ansiosta. Se velvoittaa meidät kohtaamaan lähimmäisemme ystävällisesti, lempeästi ja anteeksiantavasti. Tällainen asenne tekee mahdolliseksi sen, että Jumalan moninaiset lahjat pääsevät vaikuttamaan kaikessa rikkaudessaan.

💛💛💛💛💛💛💛

Minä riemuitsen sinun sanoistasi niin kuin riemuitaan suuresta saaliista.
Valhetta minä vihaan ja kammoksun, sinun lakiasi minä rakastan.
Seitsemästi päivässä minä sinua ylistän vanhurskaista päätöksistäsi.
Ne, jotka rakastavat sinun lakiasi, elävät rauhassa, mikään ei horjuta heitä.
Herra, minä luotan siihen, että sinä pelastat minut. Minä teen sinun käskyjesi mukaan.
Minä pysyn uskollisesti sinun liitossasi, se on minulle ylen rakas.
Minä noudatan sinun liittosi säädöksiä – missä kuljenkin, olen sinun edessäsi.
Ps. 119:162–168

Ikimuistoisista ajoista ei ole tietoon tullut, ei korva ole kuullut, ei silmä nähnyt, että olisi muuta jumalaa kuin sinä, Jumalaa, joka auttaa niitä, jotka häntä odottavat.

Sinä olet etsinyt niitä, jotka iloiten täyttäisivät tahtosi, jotka sinua muistaen kulkisivat teitäsi.
Mutta me teimme syntiä, ja sinä vihastuit, me rikoimme sinun tahtoasi vastaan, ja sinä kätkit kasvosi meiltä. Kuin saastaa me olemme olleet, kuin tahrainen riepu on koko meidän  vanhurskautemme. Me kaikki olemme kuin kuihtuneita lehtiä, ja syyllisyytemme pyyhkäisee meidät pois kuin tuuli.
Ei ole ketään, joka kutsuisi sinua avuksi, joka havahtuisi ja turvaisi sinuun.
Sinä olet kätkenyt meiltä kasvosi ja jättänyt meidät pahojen tekojemme valtaan.
Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme! Me olemme savea, sinä saven valaja, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.
Herra, älä ylen määrin vihastu meihin, älä loputtomiin muistele meidän pahoja tekojamme. Katso meitä. Kaikki me olemme sinun kansaasi. 
Jes. 64:3–8

Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä. Minulla on täysi syy ajatella teistä kaikista näin, sillä te olette minun sydämessäni, ja olenpa vankilassa tai puolustamassa ja vahvistamassa evankeliumia, te kaikki olette osallisia samasta armosta kuin minä. Jumala on todistajani, että minä kaipaan teitä kaikkia ja rakastan teitä hellästi, niin kuin Kristus Jeesus teitä rakastaa. Rukoilen myös, että teidän rakkautenne kasvaisi ja yltäisi yhä parempaan ymmärrykseen ja harkintaan, niin että osaisitte erottaa, mikä on tärkeää, säilyisitte puhtaina ja moitteettomina odottaessanne Kristuksen päivää ja tuottaisitte Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi runsain mitoin hyvää hedelmää, jonka saa aikaan Jeesus Kristus.
Fil. 1:6–11

Jeesus sanoo:
”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” 
Matt. 6:14–15

Noista Jeesuksen sanoista voi päätellä, kuinka tärkeää taivaalliselle isällemme on, että annamme anteeksi niille, jotka ovat jollain tavoin (henkisesti tai fyysisesti) loukanneet tai satuttaneet meitä taikka olleet epäoikeudenmukaisia meitä kohtaan.. 

Eihän se aina niin helppoa ole. varsinkin kun loukkaamisella, satuttamisella tai epäoikeudenmukaisella kohtelulla on ollut tuntuva, ehkä pitkäaikainenkin vaikutus elämäämme.
Asiaa ei helpota yhtään, jos oman näkemyksemme mukaan kokemamme väärä kohtelu ei ole  ollut mitenkään itse aiheutettua (esim. ärsyttämällä tai provosoimalla toista). 

Taivaallinen Isämme tietää kuitenkin, kuinka paljon anteeksiantamattomuus sitoo meitä, kalvaa ja myrkyttää sisimpäämme. Hänellä oli tähänkin ongelmaan ratkaisu: Hän lähetti Poikansa meille Vapahtajaksi, vapauttamaan niistä kahleista, joista emme omin voimin pääse vaikka kuinka niitä kalisuttelisimme. 

Olisiko niin, että Taivaallinen Isämme näkee anteeksiantamattomuutemme suurempana ongelmana meille itsellemme kuin Hänelle? Mehän kirjoitamme omaa elämäntarinaamme ja –kohtaloamme valinnoillamme ja päätöksillämme.

Luojamme on antanut meille vapauden valita. ”Taivas ja maa ovat todistajinani, kun nyt sanon: Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää.” (5-Moos.39:19) 

💛💛💛💛💛💛💛