Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2017

Uudet vaatteet

26.6.2017    

Profeetta Jesaja herkentyi runolliseksi:
Minä riemuitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani!
Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen, tai kuin morsian, joka koristautuu kauneimpiinsa.
Ja niin kuin maa työntää versoa, niin kuin puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan, niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan, ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi.   (
Jes. 61: 10-11)

Parhaisiin vaatteisiin – Jesajan tekstissä on samaa kuin Jeesuksen vertauksessa tuhlaajapojasta (Luuk. 15: 11-32), jossa Jeesus kuvaa vahvalla tavalla Taivaan Isän ihmeellistä, anteeksiantavaa Rakkautta luokseen palaavaa lastaan kohtaan. Isä pukee lapsensa parhaimpiin vaatteisiin. Kaikki ne mokat, joita on tullut ’maailmalla’ tehtyä, Hän pyyhkii pois. Tärkeintä on paluu. Siitä, yhteydestä, versoo jotain uutta, kirkasta ja kaunista.   

Oikeamielisyyttä – Vanhurskaus on aina ollut minulle hankala sana, auttamattoman vanhanaikainen. Muiden kielten versiot ovat minusta paljon kuvaavampia: righteousness – oikeamielisyys; rättfärdighet – synnittömyys; Gerechtigkeit – oikeudenmukaisuus; délivrance – vapautus.  Sanoja, joilla kuvataan  Jumalan ominaisuuksia ja toimintaa. Kyllä Hän varmasti on myös hurskas, mutta mitä ihmettä tuo van- etuliite tarkoittaa? Koska Jumala on ajaton, ei Häntä voi kutsua vanhaksikaan. Siis miksi ihmeessä tuo van-?

Originaaliksi – Aika huikeaa ajatella, että Luojamme on luonut meidät omaksi kuvakseen! Ja vaikka olemmekin monenlaisilla jutuilla sumentaneet kuvaa, Hän ei halua katsoa siihen mikä on mennyt pieleen. Hän tahtoo katsoa originaaliin, nähdä meidät sellaisena, millaiseksi meidät on tarkoitettu. Koska Hän rakastaa meitä.

Armo kaikkien kanssa Kun etsin Raamattu.uskonkirjat.net sivulta katsoakseni, mitä Jesaja puhui ennen tuota yllä olevaa kohtaa, laitoin epähuomiossa hakuun turhan välilyönnin. Tulos oli hauska: sivulle ilmestyi Johanneksen Ilmestys, luku 22, jae 21 (Raamatun viimeinen jae) toistettuna 11374 kertaa!!! Jakeet 21-11395:
’Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.’
Ensin hämmästyin, sitten hymyilin: se näytti niin hassulta ja samalla hyvältä. – Tätä Hän varmaan haluaakin meidän tekevän:  toivovan/toivottavan kaikille lähimmäisillemme, mielessämme tai ääneen Hänen armoaan ja rakkauttaan.
Ja kun löysin sen, mitä Jesaja oli sanonut aiemmin, totesin että siinäkin on Hänen armonsa julistusta (Jes.61:1-3):

Hyvää sanomaa – ’Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa.

Käynyt toteen – Tuota kohtaa Jeesus luki runsaat 300 v. myöhemmin Nasaretin synagogassa, todeten: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” (Luuk.4:18-19,21)

Kirkkautesi – Rakas Jumalamme, Sinä tarkoitit meidät elämään yhteydessäsi. Siihen toivot meitä takaisin.  Jotta tulisimme ravituksi kaikella sillä Rakkaudella, jota tunnet meitä kohtaan. Jotta kasvaisimme kaltaisuuteesi. Eläisimme sitä parasta mahdollista elämää, jonka olet meille suunnitellut. Toimisimme Sinun tarkoittamallasi tavalla.
Näet kuinka haasteellista ja vaikeaa se meille useimmiten on. Armollinen, auta meitä suuntaamaan huomiomme Sinuun, vastaanottamaan Rakkauttasi. Niin että voimme yhdessä kasvaa  hyvinvoivaksi ja kauniiksi puutarhaksi, jossa Sinun kirkkautesi säteilee ja joka on iloa täynnä. – Uskon että se on Sinun unelmasi meitä varten.

Garments of Praise – Robin Mark – irlantil. ylistysmeininkiä 

https://www.youtube.com/watch?v=kxlfVDiTzMg

”Pue ylleni ylistyksen vaatteet uupumuksen tilalle
anna ilon öljyn virrata valtaistuimeltasi
Sinun ilosi on ainut vahvuuteni
nosta nämä murtuneet väsyneet luut tanssimaan jälleen
kostuta kuiva ja janoinen maa virrallasi
Herra katsomme Sinuun ja odotamme
Kirkkaudenseppelettäsi ylistäessämme nimeäsi
halleluja, annamme kaiken kunnian ja ylistyksen nimellesi
vaihdamme surumme ylistyksen vaatteisiin”

Muut tekstit: Ps. 32: 1-2, 5-8, Hoos. 12: 6-7, Room. 4: 1-8 ja Luuk. 15: 11-32.

Elävä Jumala

19.6.2017   

Barnabas ja Paavali näkivät nykyisessä Turkissa sijaitsevassa Lystrassa ramman miehen, joka ei ollut koskaan elämässään kyennyt kävelemään. Paavali näki miehestä, että tämä uskoi voivansa parantua. Hän kehotti miestä nousemaan. Mies hypähti pystyyn ja alkoi kävellä.
Tästä ihmeparantumisesta lystralaiset päättelivät, että Paavalin ja Barnabaan täytyi olla Zeus ja Hermes (kreikkal. mytologian jumalia), jotka olivat ihmishahmoissa tulleet heidän luokseen. Kun papit halusivat uhrata heille härkiä, Barnabas ja Paavali huusivat: Mitä te oikein teette? Ihmisiä me vain olemme, samanlaisia kuin te! Ja jatkoivat:

”Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla.”    (Ap. t. 14: 15-17)

Omia teitä? – Useamman kerran olen kuullut kysyttävän, mistä voi tietää että yksi uskonto kaikista maailman uskonnoista kertoo siitä oikeasta Jumalasta, johon verrattuna muut jumalat ovat (B.n ja P:n sanaa siteeraten) ’tyhjänpäiväisiä’?
Mitä jos kaikki uskonnot johtavatkin samaan päämäärään? Mitä jos ne ovat vain eri reittejä ja tapoja kulkea sinne? –
Itsekin olen aikoinaan tällaisia pohtinut.
Yllä olevasta Juhannuspäivän tekstistä minulle nousi erityisesti esiin kohta: ’Jumala on antanut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään.
Niinpä, antoi Hän minunkin kulkea omia teitäni, monta vuosikymmentä. Hän (vaikken silloin ollut siitä tietoinen) näki etsimiseni, tutkimiseni ja innostumiseni eri asioista.
Eräässä vaiheessa Hän sitten katsoi että oli tullut aika vähän auttaa etsinnässä. Hän alkoi pikkuhiljaa, vaihe vaiheelta, kutsua omalle tielleen.

Tarve etsiä on varmaan meihin ikään kuin sisäänrakennettuna. Minulla tuo tarve oli tosi voimakas, se ei jättänyt rauhaan. Tiesin että minun oli tarkoitus etsiä jotain, en vain ihan tiennyt, mitä, mistä ja miten sen löytäisin. Tuohon etsimiseeni liittyi myös matka Egyptiin 16v sitten. Innoissani lähdin tuolle matkalle.
Lentokentällä koin jotain, mikä löi minut ällikällä: Jeesus olisi kanssani tuolla matkalla ja suojelisi minua sellaiselta, mikä olisi minulle haitaksi. Mitä ihmettä? Vaikka koinkin Kristuksen itselleni tärkeäksi, en osannut mitenkään mielessäni yhdistää Häntä Egyptiin. Ja mitä minulle haitallista tai vaarallista siellä nyt voisi olla? – Noloa sanoa, mutta perille tultuani olin jo unohtanut koko asian!
Matkani kiinnostuksen kohde oli Kheopsin pyramidin Kuninkaankammiossa oleva sarkofagi. Kun vihdoin olin sarkofagin edessä, tapahtui jotain sellaista, mitä vieläkin sitä muistellessani ihmettelen. Sarkofagin ja minun väliin  ilmestyi kirkas ’valoseinä’. Koin valtavan pyhyyden läsnäolon ja jotenkin ’tiesin’, etten saisi edes koskea sarkofagiin. Näin vain tuon kirkkaan valon, jonka keskellä Kristus käänsi huomioni ristiinnaulitsemisensa (mikä minulle oli kaikkein vaikein asia kristinuskossa!!) ja kehotti minua näkemään, kuinka Hän ei ole enää ristillä vaan elää. (Kerroin tästä aiemmin jossain bloggauksessani, mutta koska tapahtuma nousi nyt niin vahvana taas mieleen, laitoin sen tähän tiivistetysti.)

Jumala ei kuljeta talutusnuorassa – Tämä ja moni muu tapahtuma laittoi minut miettimään: jos kaikki polut johtaisivat samaan päämäärään, minkä takia Jumala (tutkittuani useita vuosikymmeniä muita reittejä) olisi kutsunut minut noilta poluiltani omalle tielleen? Eikö Hänelle olisi ollut sama, miltä poluilta Häntä etsin?
Katsoessani taaksepäin elettyä ja koettua, huomaan loogisen jatkumon, joka kertoo minulle Hänen vaikutuksestaan.
Ei Jumala kuljeta talutusnuorassa. Hän antaa meidän etsiä, kulkea omia teitään. Mutta Hän näkee myös sisimmässämme olevan kaipuun.
Sen verran jääräpää olen, että Jumala joutui tekemään minussa paljon työtä. Ja aina välillä Hän antoi minun löytää – Paavalin ja Barnabaan sanoin – todistusta itsestään.

Miten monin tavoin Jumala antaakaan todistuksia itsestään!
Toissa päivänä sain tällaisia kuulla eräässä
koulutustilaisuudessa, jossa joukko turvapaikkaa hakeneita kertoi kokemuksistaan.
Jakaannuimme pienryhmiin, joissa kaikissa oli 1-2 turvapaikanhakijaa sekä tulkki. Minun pienryhmässäni oli nuori mies, joka kertoi, kuinka hänen vaimonsa ja toinen pienistä tyttäristään oli alkuvuodesta kidnapattu Irakissa, eikä heidän kohtalostaan ollut mitään tietoa. E
pätoivo ja -tietoisuus rakkaittensa tilasta sai miehen romahtamaan henkisesti. Hän yritti itsemurhaa ja joutui sairaalaan. Siellä Jeesus oli ilmestynyt hänelle sanoen, että hänen tulisi säilyttää toivonsa.
Mies kertoi kyynelsilmin, kuinka tuo hetki muutti hänen uskonelämänsä. – 20 pv sen jälkeen vaimo ja tytär vapautettiin.

Ystävällisiä kristittyjä Irakissa – Mies oli jo kotimaassaan tutustunut kristittyihin ja havainnut heidät ystävällisiksi ja rauhanomaisiksi.  Nyt hän käy täällä Suomessa kristill. srk:n tapahtumissa kolmasti viikossa. Hän totesi, että ihmisten rukoukset olivat auttaneet häntä paljon enemmän kuin sairaalassa saamansa lääkitys. Hän on kääntynyt kristityksi, muttei ole halunnut käyttää sitä keinona vaikuttaakseen turvapaikkapäätökseen.
Hän toivoo saavansa jäädä Suomeen, opiskella suomenkieltä ja tehdä täällä samaa työtä, mitä hän teki Irakissa. Tämä sotien keskellä varttunut ja elänyt mies toivoo saavansa perheensä maahan, jossa vallitsee rauha ja jossa hänen lapsensa voisivat käydä kristillisiin arvoihin perustuvaa koulua. Hän sanoi, että jos hänet palautetaan maahansa, hänet surmataan. Hän sanoi kuitenkin luottavansa Jumalan johdatukseen tässä asiassa. Sitä odotellessa h
än työskentelee Punaisessa Ristissä vapaaehtoisena.

Unessa – Toisessa pienryhmässä eräs irakilaismies kertoi, kuinka hän oli unessa nähnyt leveän nauhan, johon oli suurilla kirjaimilla kirjoitettu: ’Minä olen tie, totuus ja elämä’. Hän oli unessa ymmärtänyt, mitä ja ketä nämä sanat tarkoittivat. Uni oli ollut hänelle niin merkittävä, että hänestäkin oli tullut Kristuksen seuraaja.

Kutsuja – Jos kysymys eri teistä askarruttaa, voi miettiä vaikka sitä, miksi Jumalan Poika yhä ja aina vaan kutsuu ihmisiä muilta poluilta seuraamaan itseään…

Elävä Jumala, joka olet keskuudessamme, Sinä joka olet tehnyt ja teet niin paljon hyvää – johdata meitä, vedä yhteyteesi. Auta, että Sinun hyvät suunnitelmasi meidän elämäämme varten saisivat toteutua. Täytä meidät ilollasi.
Kiitos siitä mitä teet meissä ja elämässämme! – Kiitos myös kesän kauneudesta ja ihanuudesta!

He is Exalted – Maranatha Singers

”Hän on ylistetty, Kuningas on ylistetty Korkeuksissa
Häntä palvon, ylistän Hänen nimeään
Hän on Herra, Hänen totuutensa hallitsee ikuisesti
Taivas ja Maa, iloitkaa Hänen pyhässä nimessään”

Juhannuspäivän muut tekstít: Ps. 92:2-6, Jes.51:3-6 ja Luuk. 1:57-66.

Valoisaa ja kaunista Juhannusta kaikille!

Valtakunnan aarre

12.6.2017                  

Aloitin uutispaaston tammikuussa Trumpin voittaessa vaalit. Viime viikolla ajattelin, että ehkä pitäisi taas vähän katsoa missä tässä maailmassa mennään.
Toissa päivänä, lukiessani uutisista kenet maamme toiseksi suurin puolue valitsi uudeksi puheenjohtajakseen, reaktioni oli yhtä tyrmistynyt kuin USA:n pressanvaalien tuloksesta: ei voi olla totta!

Haurasta tekoa? – Eilisessä huippupäättäjien keskustelussa Kultarannassa Federica Mogherini totesi, että valtio, jossa ihmisoikeudet kyseenalaistetaan, on heikko/helposti särkyvä (fragile). – Tuon ja PS:n pj:n valinnan mukaan osa maatamme on melko haurasta tekoa.

Kristillissosiaalisuutta? – PS:n kotisivuilla kuvataan puolueen arvomaailmaa kansallismieliseksi ja kristillissosiaaliseksi.
Piti googlata, mitä jälkimmäinen sana oikein tarkoittaa: ’Kristillissosiaalisuus on aate ja ajattelutapa, jossa ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin edistämispyrkimykset ja- toiminta perustuvat kristinuskon lähimmäisenrakkauteen ja kristilliseen arvopohjaan. Keskiössä ovat yhteiskunnan vähäosaiset, sairaat, lapset, vanhukset ja muut apua tarvitsevat.’

Kristillisen toimintatavan synnyttäjä, suunnannäyttäjä ja keskushahmo ei ollut kansallismielinen. Hänelle ’muut apua tarvitsevat’ eivät rajoittuneet vain oman maan kansalaisiin. Vaikka hänen oli määrä syntyä sen kansan keskuuteen, jota Jumala oli valmistanut ja kouluttanut pitkät ajat, hänen missionsa oli globaali. Hänen opettamansa lähimmäisenrakkaus ulottuu vihamiehiinkin. Hän myös kehotti levittämään hyvää sanomaansa kaikkialle maailmaan.

Huokaus. Pitäisiköhän jättää jälleen uutisten lukeminen, vaikka tämän kesän ajaksi, ja keskittyä kaikessa rauhassa suloisesta suvesta nauttien – aarteenetsintään…

Jeesus sanoi:
    ”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon.
    Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.”   Matt. 13: 44-46

Taivasten valtakunnan löytäminen muuttaa ihmistä. Miten tuo muutos ilmenee? Riippuu varmaan yksilöstä, hänen arvomaailmastaan sekä ajattelu-, tuntemis- ja toimintatavoistaan.
Tuo muutos voi tapahtua sisimmässä niin että muut eivät sitä havaitse. Joskus taas toiset huomaavat muutoksen paremmin kuin itse.
Jollekin muutos voi olla kuin hienovaraista sisäistä väreilyä, joka vaikuttaa, vaikkei ehkä osaa kuvailla miten. Useilla se alkaa muuntaa ajattelu- ja toimintatapaa,  suhtautumista itseen, toisiin ja asioihin.

Jeesuksen vertausten miehille se merkitsi kertakaikkisen radikaalia päätöstä: myydä kaikki minkä omistivat saadakseen löytämänsä kallisarvoisen aarteen.

ArvottaminenMikä minulle on todella tärkeää ja kallisarvoista? Sellaista, mistä en millään haluaisi luopua? Tai mitä tavoittelen innokkaimmin? – Tuota voi aina välillä pysähtyä miettimään.

Joskus, kun koetaan äkkipysäytys (esim. terveyden, omaisen tai omaisuuden menetys), suhtautuminen ennen tärkeinä pitämiin asioihin voi myös muuttua dramaattisesti.  
Tunnen pariskunnan, jolle kävi näin. Heillä oli menestyvä, arvokkaita tuotteita myyvä firma pääkaupungin keskustassa. Yritys meni konkurssiin ja perhe menetti kaiken omaisuutensa. Oli ihmeellistä nähdä, miten perheen vanhemmat pysyivät siitä huolimatta harmonisina. Kuinka he jaksoivat huolehtia lastensa hyvinvoinnista myös noina suurten muutosten aikoina. Isän ja äidin huolet eivät siirtyneet lasten kannettaviksi. Heidän rauhaa, lämpöä ja valoa säteilevät olemuksensa kertoivat, kuinka se, mitä he olivat löytäneet ja mistä he ammensivat voimansa, oli heille paljon merkittävämpää kuin aineellisen omaisuuden määrä tai sen puuttuminen.

Ikuisuuksien Jumala, auttaisitko meitä löytämään sen, mikä elämässä on arvokkainta ja merkityksellisintä? Sen, mikä pysyy, tapahtuipa mitä tahansa. Antaisitko vaikka välähdyksenomaisen oivalluksen iäisyyden merkityksestä elämällemme, sielullemme, hengellemme? Sellaisen, joka sisimmässämme muuntuisi selkeydeksi, syvenisi ymmärrykseksi.
Anna syvä tieto/kokemus/luottamus sisimpäämme Sinun Taivaallisen Valtakuntasi olemassaolon todellisuudesta. Ja siitä, kuinka se on tarkoitettu  jokaiselle; yhtä hyvin niille jotka jo ovat löytäneet, niille jotka etsivät sekä niille, jotka eivät ole vielä tunteneet sisimmässään kutsuasi etsintäretkelle.

Anna meidän tuntea kuinka Sinä Olet, myös tässä ajassa ja paikassa, kanssamme. Kuinka Sinä kääntyessämme puoleesi rohkaiset, johdatat, lohdutat, annat voimia – vaikeimpinakin aikoina, ja ihan erityisesti niinä.
Anna meidän havaita läsnäolosi todellisuus keskuudessamme.

Aarteen etsintää – Valtakuntasi aarre odottaa löytämistään. Auttaisitko meitä etsimään? Virittäisit meitä näkemään Sinun Valtakuntasi arvomaailmaa, opettaisit toimimaan sen mukaisesti.
Auttaisit meitä näkemään kuinka me kaikki olemme silmissäsi arvokkaita, tärkeitä ja rakkaita.

Kaikkivaltias, Johdata meitä löytämään Valtakuntasi Ilo, Rauha, Rakkaus ja Valo mieleemme, sydämeemme ja koko olemukseemme, niin yksilöinä kuin kansakuntana.
Kun katsomme Sinuun, saamme toivon, voiman ja rohkeuden kulkea kohti Sinun Valtakuntasi todellisuutta. 

************

Kummiksi? – Blogikirjoittamisen jälkeen kävin kaupassa. Kassajonossa oli srk:n diakoni, jonka kanssa juteltiin niitä näitä. Kaupan ulkopuolella hän kysyi ryhtyisinkö kummiksi kristityksi kääntyneelle nuorelle. Spontaani vastaukseni oli kyllä. Sitten aloin miettiä miten kestäisin tilanteen, jos kummilapsi, jolla olisi rankkoja kokemuksia takanaan, ei saisi turvapaikkaa ja palautettaisiin, tietämättä mikä häntä kohteessa odottaisi. – Sovimme, että palaamme asiaan.
Kummeja kuulemma tarvitaan näille nuorille. Diakoni sanoi, että monet heistä ovat joutuneet perheensä hylkäämiksi kääntymyksensä vuoksi. He ovat pelokkaita, kun eivät tiedä tulevasta.
Kastetta edeltää pitkä ja perusteellinen srk:n järjestämä opetusprosessi, jolla halutaan vaikuttaa myös siihen, ettei kristinuskoon kääntymisen motiivina olisi toive, että se helpottaisi  turvapaikan saamista. (Sitähän se ei teekään.)

Gate of Heaven – David Binion

”Varmaankin Herra on täällä tässä paikassa, palvoessamme
vaeltava sydän etsii lupausta
syvässä unessa tähtien alla näin unen: taivaat olivat avoinna
voisiko tämä olla Jumalan huone?
tässä olemme, odottaen, tavoitellen sitä, mitä Sinä Olet
täpötäysissä huoneissa taikka avarilla paikoilla
tiedän ettei taivas ole niin kaukana
enkelit nousevat ylös, enkelit laskeutuvat alas
olen löytänyt taivaan portin, voin nähdä avoimen oven
voin kuulla Isän kutsuvan: ”Tule”
ilmapiiri muuttuu; nuoret ja vanhat, rikkaat ja köyhät
kaikki näkevät Sinun Valtakuntasi tulevan
näen enkeleiden kohoavan ylös, enkeleiden laskeutuvan alas
…kaikki näkevät Sinun kasvosi”

Muut tekstit: Ps. 49: 6-10, 16-21, Aam. 8: 4-8, 2. Kor. 8: 1-9 ja Luuk. 12: 13-21.

Rakkaudessa pysyminen

5.6.2017     viinimarjaköynnös

Jeesus sanoo:
”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”   (
Joh. 15: 1-10)

Miksei Jeesus verrannut itseään oliivipuuhun? Se kasvaa tosi suureksi ja tuottaa runsaan  sadon, pärjää karuissakin oloissa ja kestää säät kuin säät. Öljymäellä Jerusalemin ulkopuolella, jonne Jeesus vetäytyi opetuslastensa kanssa rukoilemaan, on ikivanhoja öljypuita, joiden arvellaan olevan Jeesuksen ajan jälkeläisiä.
Viiniviljelyksessä on suotuisalla ilmastolla, hyvällä maaperällä ja puutarhurin osaamisella uskoakseni paljon suurempi merkitys.
Öljy kuului tuon ajan jokapäiväiseen ruoanlaittoon, viini taisi olla juhlavampien aterioiden juoma.
Lisäksi Johanneksen mukaan Jeesus puhui tuon vertauksen viimeisellä pääsiäisateriallaan, jolla Jeesus ojensi viinimaljan opetuslapsilleen, kehottaen heitä juomaan siitä sanoen:

Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan kaikkien puolesta syntien anteeksiantamiseksi.”
T
uo kaikki on vain omaa pohdintaani. Voihan olla, että Jeesuksen ajan juutal. traditiosta löytyy  jokin ihan muu selitys siihen, miksi Jeesus puhui Jumalasta nimenomaan viinitarhurina. 

Karsittuja oksia – Meikäläinen, inspiraatiopuutarhuri, nauttii kaikenlaisen kasvamisen seuraamisesta, oli sitten kyseessä rikkakasvit tai istutetut. Joskus harvoin tulee vähän jotain harvennettua. – Eräänä kesänä poistin vanhasta sireenipensaasta kuihtuneita oksia. Ilmeisesti tästä innostuneena sireenipensaan keskelle kohosi yllätyksekseni – viinimarjaköynnös! Yksi  runko, jonka haarat marjoineen tukeutuvat sireenipensaaseen.
(Paikalla oli ilmeisesti joskus aikoinaan- sireenipensaan ollessa huomattavasti pienempi – kasvanut punaviinimarjapensas, joka nyt siis työnsi juurakosta esiin tuon rungon.)

Marjoja rypäleiden sijaanVuosi ennen punaviinimarjojen ilmestymistä näin taimimyymälässä viiniköynnöksiä. Innostuin, ostin pari ja istutin eteläiselle seinustalle. Ajattelin että olisi kiva nähdä, josko ja kuinka tekisivät rypäleitä (vaikka pikkuruisia ja kitkeriä, kunhan jotain).  Talveksi käärin viiniköynnökset maahan lehtipeitteen alle; jos vaikka kestäisivät kylmän. Kevään tultua varret näyttivät niin elottomilta, että kannoin ne risukasaan odottamaan kyytiä Sorttiasemalle. Vasta myöhemmin tajusin, että ehkä ne olisivatkin alkaneet työntää esiin lehtiä, jos vain olisin malttanut odottaa pidempään…
Mutta viinirypäleiden sijaan tulivat siis nuo punaviinimarjat. – Nytkin on ’köynnöksessä’ raakileita, joiden toivon kypsyvän kevätkesän viileydestä välittämättä.

Kun karsii pois turhaa, Valo saa enemmän alaa.
Mitä minusta pitäisi karsiutua? Millaisia turhia, hyvää tuottamattomia ajatuksia, tunteita ja toimintamalleja olisi hyvä kiikuttaa ’risukasaan’, jotta esiin voisi nousta jotain uutta ja hyvää?

Entä kun sisikunnan putsaustyöt on tehty? – Tai oikeammin jo ennen sitä, sillä elämänmittaista prosessiahan tämä karsimishomma on… 🙂

Hänessä pysyminen – Yllä olevassa evankeliumitekstissä Jeesus korostaa yhä uudestaan tämän merkitystä:
Pysykää minussa,
niin minä pysyn teissä.

samoin ette pysty tekään,
ellette pysy minussa.
Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn

Joka ei pysy minussa…

Jos te pysytte minussa…

Pysykää minun rakkaudessani.

Jos… te pysytte minun rakkaudessani…

Mitä ikinä haluatte – Väliin Jeesus heittää – kuin ohimennen – ihmeellisen lupauksen:
”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen.”
Hänessä pysyminen, ja Hänen sanansa pysyminen meissä – mitä tuo voisi tarkoittaa? Kyllähän tuon täytyy merkitä jotain syvempää kuin että esim. ajattelee, että on Hänen seuraajansa, koettaa seurata Hänen opetuksiaan tai että osaa ulkomuistista Hänen kääröihin ja kansien väliin tallennetut sanansa.

Kristus puhuu suhteesta. Samankaltaisesta, yhtä läheisestä suhteesta, kuin hänellä oli taivaalliseen Isäänsä eläessään Jeesus Nasaretilaisena maan päällä. Hän sanoi puhuvansa ja tekevänsä vain sitä. mitä Isä sanoo ja tekee. Hän oli (ja on) yhtä Isän kanssa. Tähän yhteyteen liittyy Jumalan Pyhä Henki, joka Jordan-joen kasteessa, ennen Jeesuksen palvelutyön alkamista, laskeutui Jeesuksen ylle.

Kun Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat yhdessä, tapahtuu se, mitä Jumala kulloinkin haluaa tapahtuvaksi. Jeesus kuunteli Isäänsä, katsoi mitä Hän halusi tehdä ja toimi sen mukaisesti.
Ajatella… jos voisimme tulla tuollaiseen samankaltaiseen, läheiseen ja välittömään yhteyteen Kolmiyhteisen Jumalan kanssa… ja voisimme tuosta yhteydestä käsin pyytää – yksittäin ja suurin joukoin –
mitä haluaisimme, niin se toteutuisi..!  – Miten se muuttaisikaan tätä maailmaamme!
Sen kaltaisessa yhteydessä eläessämme pyytäisimme Jumalalta vain sellaista, mikä on Hänen tahtonsa mukaista. Sydämessämme olisi – kuten Jeesuksella – halu tehdä hyvää toisillemme. Pyytäisimme hyvää – emme vain itsellemme, vaan myös lähimmäisillemme.
Ja Hän antaisi sen, tekisi sen, joko suoraan tai kauttamme. Voisimme olla Hyvän välittäjiä.

Utopististako? – Jos olisi, tuskin Jeesus olisi tuollaista luvannut. Kun Kristus oli noussut taivaisiin, opetuslapset alkoivat elää tuosta todellisuudesta käsin. He pyrkivät toimimaan  Kristuksen Hengessä, pysymään läheisessä yhteydessä Kristukseen, kulkemaan Pyhän Hengen johdatuksessa. Ja hyviä, ihmeellisiäkin asioita tapahtui. Jeesuksen sanoin: he alkoivat tuottaa runsaasti hedelmää.
Voisiko tuollainen olla mahdollista meillekin? Ajattelen, että Jumala on antanut meille sen mahdollisuudeksi, jota kohti Hän toivoo ja  odottaa meidän pyrkivän. Uskon, että jokainen – vaikka kuinka pieni – askel sitä kohti on tärkeä.

Kristus, pidä Sinä meistä kiinni, kun otteemme Sinusta tahtoo hellittää. Vedä meitä lähemmäs itseäsi, yhteyteesi. Kiitos ihmeellisestä Rakkaudestasi meitä kohtaan.

In Your Presence – Paul Wilbur

”Läsnäolossasi olen vahva, läsnäoloosi Herra, Jumalani
siihen minä kuulun, kasvojasi etsien, armoasi koskettaen
Kallion suojassa, läsnäolossasi Jumala
haluan mennä sinne, missä virrat eivät voi syöksyä ylitseni
missä jalkani ovat Kalliolla
tahdon kätkeytyä sinne missä hehkuva tuli ei voi minua polttaa
tahdon piiloutua sinne missä pahan tulvat eivät voi minua saavuttaa
sinne, missä olen veresi suojassa, tahdon olla siellä
missä pimeyden järjestelmät eivät voi minua koskettaa:
Sinun läsnäolossasi oi Jumala, olet luja perustukseni
luotan Sinuun pitkin päivää, olen lapsesi ja palvelijasi
ja Sinä olet voimani ja lauluni”

Muita tekstejä: Ps. 95: 1-2, 6-7, ob 37: 21-24,  Saarn. 8: 16-17 ja Ef. 4: 1-6.