Marjoja rypäleiden sijaan – Vuosi ennen punaviinimarjojen ilmestymistä näin taimimyymälässä viiniköynnöksiä. Innostuin, ostin pari ja istutin eteläiselle seinustalle. Ajattelin että olisi kiva nähdä, josko ja kuinka tekisivät rypäleitä (vaikka pikkuruisia ja kitkeriä, kunhan jotain).  Talveksi käärin viiniköynnökset maahan lehtipeitteen alle; jos vaikka kestäisivät kylmän. Kevään tultua varret näyttivät niin elottomilta, että kannoin ne risukasaan odottamaan kyytiä Sorttiasemalle. Vasta myöhemmin tajusin, että ehkä ne olisivatkin alkaneet työntää esiin lehtiä, jos vain olisin malttanut odottaa pidempään…
Mutta viinirypäleiden sijaan tulivat siis nuo punaviinimarjat. – Nytkin on ‘köynnöksessä’ raakileita, joiden toivon kypsyvän kevätkesän viileydestä välittämättä.

Kun karsii pois turhaa, Valo saa enemmän alaa.
Mitä minusta pitäisi karsiutua? Millaisia turhia, hyvää tuottamattomia ajatuksia, tunteita ja toimintamalleja olisi hyvä kiikuttaa ‘risukasaan’, jotta esiin voisi nousta jotain uutta ja hyvää?

Entä kun sisikunnan putsaustyöt on tehty? – Tai oikeammin jo ennen sitä, sillä elämänmittaista prosessiahan tämä karsimishomma on… 🙂

Hänessä pysyminen – Yllä olevassa evankeliumitekstissä Jeesus korostaa yhä uudestaan tämän merkitystä:
Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.
samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn…
Joka ei pysy minussa…
Jos te pysytte minussa…
Pysykää minun rakkaudessani.
Jos… te pysytte minun rakkaudessani…

Mitä ikinä haluatte – Väliin Jeesus heittää – kuin ohimennen – ihmeellisen lupauksen:
“Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen.”
Hänessä pysyminen, ja Hänen sanansa pysyminen meissä – mitä tuo voisi tarkoittaa? Kyllähän tuon täytyy merkitä jotain syvempää kuin että esim. ajattelee, että on Hänen seuraajansa, koettaa seurata Hänen opetuksiaan tai että osaa ulkomuistista Hänen kääröihin ja kansien väliin tallennetut sanansa.

Kristus puhuu suhteesta. Samankaltaisesta, yhtä läheisestä suhteesta, kuin hänellä oli taivaalliseen Isäänsä eläessään Jeesus Nasaretilaisena maan päällä. Hän sanoi puhuvansa ja tekevänsä vain sitä. mitä Isä sanoo ja tekee. Hän oli (ja on) yhtä Isän kanssa. Tähän yhteyteen liittyy Jumalan Pyhä Henki, joka Jordan-joen kasteessa, ennen Jeesuksen palvelutyön alkamista, laskeutui Jeesuksen ylle.

Kun Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat yhdessä, tapahtuu se, mitä Jumala kulloinkin haluaa tapahtuvaksi. Jeesus kuunteli Isäänsä, katsoi mitä Hän halusi tehdä ja toimi sen mukaisesti.
Ajatella… jos voisimme tulla tuollaiseen samankaltaiseen, läheiseen ja välittömään yhteyteen Kolmiyhteisen Jumalan kanssa… ja voisimme tuosta yhteydestä käsin pyytää – yksittäin ja suurin joukoin – mitä haluaisimme, niin se toteutuisi..!  – Miten se muuttaisikaan tätä maailmaamme!
Sen kaltaisessa yhteydessä eläessämme pyytäisimme Jumalalta vain sellaista, mikä on Hänen tahtonsa mukaista. Sydämessämme olisi – kuten Jeesuksella – halu tehdä hyvää toisillemme. Pyytäisimme hyvää – emme vain itsellemme, vaan myös lähimmäisillemme.
Ja Hän antaisi sen, tekisi sen, joko suoraan tai kauttamme. Voisimme olla Hyvän välittäjiä.

Utopististako? – Jos olisi, tuskin Jeesus olisi tuollaista luvannut. Kun Kristus oli noussut taivaisiin, opetuslapset alkoivat elää tuosta todellisuudesta käsin. He pyrkivät toimimaan  Kristuksen Hengessä, pysymään läheisessä yhteydessä Kristukseen, kulkemaan Pyhän Hengen johdatuksessa. Ja hyviä, ihmeellisiäkin asioita tapahtui. Jeesuksen sanoin: he alkoivat tuottaa runsaasti hedelmää.
Voisiko tuollainen olla mahdollista meillekin? Ajattelen, että Jumala on antanut meille sen mahdollisuudeksi, jota kohti Hän toivoo ja  odottaa meidän pyrkivän. Uskon, että jokainen – vaikka kuinka pieni – askel sitä kohti on tärkeä.

Kristus, pidä Sinä meistä kiinni, kun otteemme Sinusta tahtoo hellittää. Vedä meitä lähemmäs itseäsi, yhteyteesi. Kiitos ihmeellisestä Rakkaudestasi meitä kohtaan.

In Your Presence – Paul Wilbur