Rakkaudessa pysyminen

5.6.2017     viinimarjaköynnös

Jeesus sanoo:
”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”   (
Joh. 15: 1-10)

Miksei Jeesus verrannut itseään oliivipuuhun? Se kasvaa tosi suureksi ja tuottaa runsaan  sadon, pärjää karuissakin oloissa ja kestää säät kuin säät. Öljymäellä Jerusalemin ulkopuolella, jonne Jeesus vetäytyi opetuslastensa kanssa rukoilemaan, on ikivanhoja öljypuita, joiden arvellaan olevan Jeesuksen ajan jälkeläisiä.
Viiniviljelyksessä on suotuisalla ilmastolla, hyvällä maaperällä ja puutarhurin osaamisella uskoakseni paljon suurempi merkitys.
Öljy kuului tuon ajan jokapäiväiseen ruoanlaittoon, viini taisi olla juhlavampien aterioiden juoma.
Lisäksi Johanneksen mukaan Jeesus puhui tuon vertauksen viimeisellä pääsiäisateriallaan, jolla Jeesus ojensi viinimaljan opetuslapsilleen, kehottaen heitä juomaan siitä sanoen:

Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan kaikkien puolesta syntien anteeksiantamiseksi.”
T
uo kaikki on vain omaa pohdintaani. Voihan olla, että Jeesuksen ajan juutal. traditiosta löytyy  jokin ihan muu selitys siihen, miksi Jeesus puhui Jumalasta nimenomaan viinitarhurina. 

Karsittuja oksia – Meikäläinen, inspiraatiopuutarhuri, nauttii kaikenlaisen kasvamisen seuraamisesta, oli sitten kyseessä rikkakasvit tai istutetut. Joskus harvoin tulee vähän jotain harvennettua. – Eräänä kesänä poistin vanhasta sireenipensaasta kuihtuneita oksia. Ilmeisesti tästä innostuneena sireenipensaan keskelle kohosi yllätyksekseni – viinimarjaköynnös! Yksi  runko, jonka haarat marjoineen tukeutuvat sireenipensaaseen.
(Paikalla oli ilmeisesti joskus aikoinaan- sireenipensaan ollessa huomattavasti pienempi – kasvanut punaviinimarjapensas, joka nyt siis työnsi juurakosta esiin tuon rungon.)

Marjoja rypäleiden sijaanVuosi ennen punaviinimarjojen ilmestymistä näin taimimyymälässä viiniköynnöksiä. Innostuin, ostin pari ja istutin eteläiselle seinustalle. Ajattelin että olisi kiva nähdä, josko ja kuinka tekisivät rypäleitä (vaikka pikkuruisia ja kitkeriä, kunhan jotain).  Talveksi käärin viiniköynnökset maahan lehtipeitteen alle; jos vaikka kestäisivät kylmän. Kevään tultua varret näyttivät niin elottomilta, että kannoin ne risukasaan odottamaan kyytiä Sorttiasemalle. Vasta myöhemmin tajusin, että ehkä ne olisivatkin alkaneet työntää esiin lehtiä, jos vain olisin malttanut odottaa pidempään…
Mutta viinirypäleiden sijaan tulivat siis nuo punaviinimarjat. – Nytkin on ’köynnöksessä’ raakileita, joiden toivon kypsyvän kevätkesän viileydestä välittämättä.

Kun karsii pois turhaa, Valo saa enemmän alaa.
Mitä minusta pitäisi karsiutua? Millaisia turhia, hyvää tuottamattomia ajatuksia, tunteita ja toimintamalleja olisi hyvä kiikuttaa ’risukasaan’, jotta esiin voisi nousta jotain uutta ja hyvää?

Entä kun sisikunnan putsaustyöt on tehty? – Tai oikeammin jo ennen sitä, sillä elämänmittaista prosessiahan tämä karsimishomma on… 🙂

Hänessä pysyminen – Yllä olevassa evankeliumitekstissä Jeesus korostaa yhä uudestaan tämän merkitystä:
Pysykää minussa,
niin minä pysyn teissä.

samoin ette pysty tekään,
ellette pysy minussa.
Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn

Joka ei pysy minussa…

Jos te pysytte minussa…

Pysykää minun rakkaudessani.

Jos… te pysytte minun rakkaudessani…

Mitä ikinä haluatte – Väliin Jeesus heittää – kuin ohimennen – ihmeellisen lupauksen:
”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen.”
Hänessä pysyminen, ja Hänen sanansa pysyminen meissä – mitä tuo voisi tarkoittaa? Kyllähän tuon täytyy merkitä jotain syvempää kuin että esim. ajattelee, että on Hänen seuraajansa, koettaa seurata Hänen opetuksiaan tai että osaa ulkomuistista Hänen kääröihin ja kansien väliin tallennetut sanansa.

Kristus puhuu suhteesta. Samankaltaisesta, yhtä läheisestä suhteesta, kuin hänellä oli taivaalliseen Isäänsä eläessään Jeesus Nasaretilaisena maan päällä. Hän sanoi puhuvansa ja tekevänsä vain sitä. mitä Isä sanoo ja tekee. Hän oli (ja on) yhtä Isän kanssa. Tähän yhteyteen liittyy Jumalan Pyhä Henki, joka Jordan-joen kasteessa, ennen Jeesuksen palvelutyön alkamista, laskeutui Jeesuksen ylle.

Kun Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat yhdessä, tapahtuu se, mitä Jumala kulloinkin haluaa tapahtuvaksi. Jeesus kuunteli Isäänsä, katsoi mitä Hän halusi tehdä ja toimi sen mukaisesti.
Ajatella… jos voisimme tulla tuollaiseen samankaltaiseen, läheiseen ja välittömään yhteyteen Kolmiyhteisen Jumalan kanssa… ja voisimme tuosta yhteydestä käsin pyytää – yksittäin ja suurin joukoin –
mitä haluaisimme, niin se toteutuisi..!  – Miten se muuttaisikaan tätä maailmaamme!
Sen kaltaisessa yhteydessä eläessämme pyytäisimme Jumalalta vain sellaista, mikä on Hänen tahtonsa mukaista. Sydämessämme olisi – kuten Jeesuksella – halu tehdä hyvää toisillemme. Pyytäisimme hyvää – emme vain itsellemme, vaan myös lähimmäisillemme.
Ja Hän antaisi sen, tekisi sen, joko suoraan tai kauttamme. Voisimme olla Hyvän välittäjiä.

Utopististako? – Jos olisi, tuskin Jeesus olisi tuollaista luvannut. Kun Kristus oli noussut taivaisiin, opetuslapset alkoivat elää tuosta todellisuudesta käsin. He pyrkivät toimimaan  Kristuksen Hengessä, pysymään läheisessä yhteydessä Kristukseen, kulkemaan Pyhän Hengen johdatuksessa. Ja hyviä, ihmeellisiäkin asioita tapahtui. Jeesuksen sanoin: he alkoivat tuottaa runsaasti hedelmää.
Voisiko tuollainen olla mahdollista meillekin? Ajattelen, että Jumala on antanut meille sen mahdollisuudeksi, jota kohti Hän toivoo ja  odottaa meidän pyrkivän. Uskon, että jokainen – vaikka kuinka pieni – askel sitä kohti on tärkeä.

Kristus, pidä Sinä meistä kiinni, kun otteemme Sinusta tahtoo hellittää. Vedä meitä lähemmäs itseäsi, yhteyteesi. Kiitos ihmeellisestä Rakkaudestasi meitä kohtaan.

In Your Presence – Paul Wilbur

”Läsnäolossasi olen vahva, läsnäoloosi Herra, Jumalani
siihen minä kuulun, kasvojasi etsien, armoasi koskettaen
Kallion suojassa, läsnäolossasi Jumala
haluan mennä sinne, missä virrat eivät voi syöksyä ylitseni
missä jalkani ovat Kalliolla
tahdon kätkeytyä sinne missä hehkuva tuli ei voi minua polttaa
tahdon piiloutua sinne missä pahan tulvat eivät voi minua saavuttaa
sinne, missä olen veresi suojassa, tahdon olla siellä
missä pimeyden järjestelmät eivät voi minua koskettaa:
Sinun läsnäolossasi oi Jumala, olet luja perustukseni
luotan Sinuun pitkin päivää, olen lapsesi ja palvelijasi
ja Sinä olet voimani ja lauluni”

Muita tekstejä: Ps. 95: 1-2, 6-7, ob 37: 21-24,  Saarn. 8: 16-17 ja Ef. 4: 1-6.