Kylvetty siemen  Minä riemuitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani! Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen, tai kuin morsian, joka koristautuu kauneimpiinsa. Ja niin kuin maa työntää versoa, niin kuin puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan, niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan, ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi.
Jes. 61:10–11

Tämä raamatunkohta herättää minussa niin paljon ajatuksia ja muistoja. Näin alkukesästä ensimmäisenä ihan konkreettisesti puutarhaan kylvetyt siemenet, odotus ja jännittäminen: nouseeko sieltä mullasta jotain, selviävätkö versot runsaista sateista, viileistä öistä jne.

Sitten tuli muistoja uskonpolkuni alkuvaiheista, siitä miten Jumala kylvi siemeniä sydämeeni, valmistellen tulevaa. Kuten uni ennen 1.Israelin matkaani, v. 2004: unessa työmiehet  rakensivat laituria hääjuhlaa varten aivan erityisen kauniin järven rannalla. He kysyivät, pitikö häitä pitää  tällaisessa paikassa; miten hankalaa on häävieraiden laskeutua rappusia juhlavaatteissaan. Vastasin että nämä ovatkin erilaiset häät, näihin tullaan tavallisissa vaatteissa.

Kun sitten 3 kk myöhemmin tulimme Tabghaan, Galileanjärven rannalle paikkaan, jossa raput laskivat veteen ja jonka olin nähnyt unessa, istahdin rapulle ja laitoin käteni veteen. (Tuolloin järvi ulottui vielä Pietarin kappelin – Church of the Primacy of St. Peter – kivijalkaan saakka,) Samassa purskahdin hillittömään itkuun. Järjen tasolla en voinut ymmärtää tunteenpurkaustani. Oli vain vahva tunne: olin tullut kotiin. – Silloin Jeesus sanoi minulle näyssä, että juhlisimme vihkimistäni seuraavana päivänä.

Matkamme johtajana toiminut henkilö aikoi viedä ryhmämme tuona päivänä Tabghasta suoraan läheiselle Autuuksienvuorelle, mutta pieni portti oli suljettu. Seuraavana päivänä menimme sinne virallisesta sisäänkäynnistä. Siellä, Autuuksienvuoren kappelissa (Church of the Beatitudes), toisten laulaessa ylistyslauluja, sain vision, jossa Kristus ilmestyi (ihmisiä huomattavasti suurempana), ojensi kätensä alas minua kohti ja sanoi: nyt me juhlimme liittoamme. (Olin 1/2 v. aikaisemmin pyytänyt Jeesusta elämäni Valtiaaksi.)

☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️

Seuraavana kesänä oli Näky-konferenssi Hgin jäähallissa. Minua oli pyydetty sinne 24/7 Prayer Room’in vapaaehtoiseksi. Sen viikon ajan kuulin ylistysmusiikkia ja osia saarnoistakin.
Konferenssin viimeisenä päivänä Jeesus kehotti minua ostamaan oman Raamatun. (Minulla oli tuolloin mummuni vanha Raamattu, jonka sivut olivat osittain irronneet.)

En tuolloin tuntenut Raamattua kuin nimeksi, enkä edes pitänyt koko kirjasta. Ostin kuitenkin sieltä sellaisen, ja kotiin tultuani Jeesus antoi kohdat, joista minun tuli aloittaa lukeminen. Ensimmäinen oli Laulujen laulusta, toinen Apostolien teoista, luvusta 12. Ensimmäisen kautta ymmärsin, että Jumala halusi minun tietävän, että Hän rakastaa minua.

Tuossa toisessa kohdassa, Apostolien teoissa, Pietari kertoo, kuinka enkeli johdatti hänet vankilasta vartioiden huomaamatta. Seuraavana viikonloppuna olin tapahtumassa, jossa kiinalainen kristitty Veli Yun )Veli taivaallinen), joka kertoi vapautuneensa tarkoin vartioidusta eristyssellistä samankaltaisesti kuin Pietari aikoinaan.
Veli Yunin kokemusten kautta ymmärsin, että Jumala toimii yhä samalla tavalla kuin 2000 v. sitten.

(Noista Jumalan sydämeeni istuttamista uskonsiemenistä olen kertonut aiemminkin blogissani, mutta nousivat nyt taas niin vahvasti mieleen nuo tapahtumat, että halusin kirjoittaa ne tuohon. Ne ovat auttaneet minua ymmärtämään, että Jumala näkee meidät ja ohjaa meitä eri tavoin, vaikkemme itse sitä aina edes ymmärtäisi emmekä tietäisi, minne Hän on meitä johdattamassa.)

☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️

Ansioitta saatu armo – Mitä meidän on sanottava Abrahamista, kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen? Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi tekojensa perusteella, hänellä oli aihetta ylpeillä – ei kuitenkaan Jumalan edessä. Mitä sanovat kirjoitukset? ”Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi.” Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi. Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi hänen teoistaan riippumatta:
– Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on pyyhitty pois. Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään.
Room. 4:1–8

Tuhlaajapojan paluu – Jeesus sanoi:
”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.’ Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.
Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ’Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.’ Niin hän lähti isänsä luo.
Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla.
Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä. Palvelija vastasi: ’Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.’ Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, mutta hän vastasi: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!’ Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.’”  Luuk. 15:11–32

Jeesus kuvaa vertauksellaan koskettavalla tavalla, miten omilla teillään hukkaan joutunut  tuhlaajapoika palaa takaisin kotiin, taivaallisen Isän yhteyteen.
Isä ottaa avosylin, hellän rakastavasti vastaan kadoksissa olleen lapsensa. Mutta vertaus ei pääty tähän jälleennäkemisen onneen ja ilojuhlaan. Kolmasosa vertauksesta kertoo veljestä, joka on koko ajan ollut Isänsä luona ja palvellut häntä uskollisesti. Veljessä heräsi kateus: tuhlaajapoikaveljelle ei vain anneta anteeksi, vaan hänelle järjestetään vielä juhlat sen vuoksi, että hän palasi kotiin.

Isä sanoo katkeralle veljelle: ”Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun.” Mieleen tulee, että Raamatussa Jumala ilmoittaa tuon meille monessa kohtaa. Kristuksen omina kuulumme samaan perheeseen Hänen kanssaan, ja olemme taivaallisen Isämme perillisiä.

Roomalaiskirje kertoo asian näin: ’Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa.’  (Room.8:16-17)

Ja Efesolaiskirje näillä sanoilla: ’Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt – hän, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaan.’ (Ef.1:1)

Kaikki se hyvä, jota taivaallinen Isämme haluaa meille, on koko ajan saatavillamme. Mutta miten surullista, jos elämme elämäämme olematta tietoisia siitä. Että Hän vain odottaa, että tulisimme takaisin Hänen luokseen, Hänen yhteyteensä, jossa Hän voi meitä siunata. Hän rakastaa meitä jokaista niin suunnattoman paljon ja odottaa vain, että saisi mahdollisuuden osoittaa meille Rakkauttaan. Kuten Jeesuksen vertauksen tuhlaajapojalle.

☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️

Tuhlaajatytön paluu – Kerroin aiemmin, miten Jumala kutsui erästä omilla poluillaan harhailevaa new age- etsijää, entistä antroposofia, tuolloin meditaatio- ja joogaohjaajaa, energiahoitajaa ja new age-kurssien pitäjää. – Varmaan olin niin jääräpää, että tarvitsin erityisen vahvoja keinoja  löytääkseni oikealle tielle.
Tuhlaajatytön paluuksi voisi varmaan kutsua sitä, että vihdoin – Jumalan johdatuksesta – sanouduin irti erilaisista new age- vihkimyksistäni ja olen vihkiytynyt seuraamaan Vapahtajani osoittamaa tietä, Hänen avullaan, parhaan kykyni mukaan.

Jeesus kuvaa  paluuta taivaallisen Isän yhteyteen evankeliumitekstissä olevan vertauksensa kautta.  Kaikilla meillä on omanlaiset vaiheemme. Mutta Jumalalla on hyvät suunnitelmansa jokaista meitä varten. Hän odottaa ja toivoo, että palaisimme takaisin kotiin, Hänen luokseen, yhteyteen, jossa voimme tulla osalliseksi siitä hyvästä, mihin Hän meitä kutsuu.

Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, miten monin tavoin Jumala omassa elämässäni suunnitteli ja valmisteli kaikkea, vaihe vaiheelta, jotta löytäisin harhapoluiltani sille tielle, josta löytäisin sen, mitä tietämättäni olin vuosikausia etsinyt ja kaivannut: Hänen yhteyteensä.

Niin uskon Hänen tekevän jokaisen Häntä etsivien kohdalla. Meistä itsestämme on kiinni, käännymmekö paluumatkalle, takaisin kotiin.
Se on Jumalan ihmeellistä armoa kaikkia eksyksiin joutuneita ja harhateillä vaeltelevia lapsiaan kohtaan!

I Once Was Lost – Amazing Grace

Tämän tunnetun gospel-laulun alkuperäiset sanat olen joskus aiemmin kääntänyt suomeksi tähän blogiin. Mutta vähän muunneltuna löytyy suomalainen versio nimellä ’On armo suuri ihmeinen’.  (Ja virsi 912; Oi ihmeellistä armoa) 

Palatkaa luokseni – Jumala sanoi profeetta Sakarjalle: ”Julista kansalle nämä Herran Sebaotin sanat:
– Palatkaa minun luokseni, niin minä palaan teidän luoksenne, sanoo Herra Sebaot.
Älkää tehkö niin kuin isänne! Aikaisemmat profeetat julistivat heille: ’Näin sanoo Herra Sebaot: Palatkaa vääriltä teiltänne ja lakatkaa tekemästä pahaa!’ Mutta teidän isänne eivät kuunnelleet minua, eivät välittäneet puheistani, sanoo Herra.
– Missä isänne nyt ovat? Entä profeetat? Elävätkö hekään ikuisesti? Mutta minun sanani ja käskyni,
jotka minä annoin palvelijoitteni, profeettojen, julistaa, ovat kaikki käyneet toteen teidän isienne kohdalla.” He tutkivat itseään ja myönsivät: ”Niin kuin Herra Sebaot oli sanonut tekevänsä meille pahojen töittemme ja syntiemme vuoksi, niin hän on myös tehnyt.”
Sak. 1:3–6

Jumalan vaikutusta – Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: ”Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.”
1. Kor. 1:26–31

Hyviä lauseita luettavaksi ja muistettavaksi erityisesti silloin, jos tulee avuton tai voimaton olo:  enhän minä tässä mitään…  – en pysty, en osaa, en jaksa, tms.  Silloin on ihana tietää ja muistaa, että vaikka olisi itsellä kuinka neuvoton, avuton tai voimaton olo tahansa, Jumala on se joka voi. Hän johdattaa, vahvistaa ja auttaa eteenpäin, kunhan käännymme Hänen puoleensa.

Yhtä hyviä lauseita nuo ovat myös silloin, jos nenä alkaa nousta pystyyn: minähän tässä tiedän, osaan ja pystyn, paremmin kuin toiset. Jollei itse huomaa ylimielisyyttään tai omahyväistä asennettaan, voi olla että Jumala tulee ja ravistelee vähän puunrunkoa, niin että ne varisevat sieltä latvuksesta alas maahan.

Noista viimeisistä sanoista ”Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.”  tulee mieleen nuoret, jotka ovat viime aikoina lähteneet innolla seuraamaan Jeesusta. Yksi heidän ”iskulauseitaan” näyttää olevan: ”Me emme häpeä evankeliumia.” He menevät kaduille kohtaamaan ihmisiä ja kertomaan hyvää sanomaa kaikille, jotka ovat valmiita kuulemaan. 🙂

Kutsu – Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.”
Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.” Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”
Luuk. 19:1–10

Tämä kertomus Sakkeuksesta tuo mieleeni joka kerran vähän erilaisia näkökulmia. Tällä kertaa nousi ensimmäiseksi se, että vaikka Sakkeus oli rikas ja esimiesasemassa, hän ei hävennyt kiivetä puuhun nähdäkseen Jeesuksen väkijoukon keskeltä.
Ympärillä olevat paheksuivat sekä Sakkeusta siksi, että tämä oli publikaani, ja Jeesusta siksi, että hän meni publikaanin taloon.

Siihenhän me ihmiset olemme taipuvaisia tänäkin päivänä: paheksutaan toisia milloin mistäkin syystä. Surullista on, miten paljon herkemmin olemme arvostelemassa kuin arvostamassa kanssaihmisiämme.
Jeesus näki miten Sakkeus tulisi muuttumaan. Hän sai puheellaan ja toiminnallaan aikaan  Sakkeuksen täyden muodonmuutoksen.

Ehkäpä Sakkeuksen halussa nähdä Jeesus oli enemmän kuin pelkkä uteliaisuus. Jospa hän tunsi että omaisuus ja asema ei tuonut hänelle tyydytystä. Jotain puuttui. Ja kohdattuaan Jeesuksen hän tiesi: tässä oli se, mitä syvällä sisimmässäni kaipasin.

Sakkeuksessa tapahtui valtava muutos. Epärehellisesti toiminut katui ,jakoi puolet omaisuudestaan köyhille ja maksoi takaisin niille, joilta oli vaatinut liikaa. Ja Jeesus totesi, että pelastus oli tullut ei vain Sakkeuksen, vaan myös koko hänen perheensä osaksi.

Mieleen tulee. miten monenlaisia käsityksiä meillä voi olla siitä, miten voimme kohdata Jumalan. Onko meille itsestään selvää,  että voimme lähestyä Häntä?  Vai koemmeko että meidän täytyy ’kavuta ylemmäs’ nähdäksemme Hänet paremmin?

Kohdattuani 1. kerran Jeesus Kristuksen, purskahdin itkuun Hänen katsoessa minuun lempeän intensiivisesti sanoen rakastavansa minua. – Eihän se ole mahdollista! Minunhan on muututtava paremmaksi ihmiseksi, jotta voisin olla Jumalan rakkauden arvoinen, ajattelin.

Siitä alkoi sitten kaikenlaisten itsensä kehittämismetodien opiskelu. En kohdannut ketään, joka olisi sanonut minulle että hei, riität Jumalalle juuri sellaisena kuin olet; anna Hänen tehdä se muutostyö. Kävin monenlaiset koulutukset ja kurssit, Kun yhden olin suorittanut, aloitin seuraavan. Mikään ei tuntunut riittävän.

Missään vaiheessa ei tullut ajatusta, että voisin antaa muutostyön jollekin, joka on siinä tuhat kertaa parempi kuin mitkään koulutukset tai kurssit. Hän, Auttajamme, oli koko ajan lähellä, en vain tiennyt sitä, vaan kuvittelin että minun on itse koetettava kehittää itsestäni Jumalalle kelpaava.  

Luojamme kuitenkin kutsuu meitä lähelleen, yhteyteensä, voidakseen tehdä meissä hyvää muutostyötään. Jotta kasvaisimme Hänen Poikansa kaltaisuuteen.
Joillakin muutos tapahtuu kertaheitolla, kuten Sakkeukselle kävi. Itselläni prosessi on ollut hidasta. Mutta matkallahan tässä ollaan,
Ja kyllä on mielenkiintoinen ja antoisa tämä elämänmittainen kasvuprosessi!  Joka päivä saamme opetella ja harjoitella, mitä Hän haluaa meidän ymmärtävän ja laittavan käytäntöön.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Rakas Jumala, tarvitsemme apuasi. Opeta ja johda meitä, jotta voisimme kasvaa enemmän Sinun kaltaisuuteesi. Auta meitä olemaan avoimia sille, mitä tahdot meissä ja kauttamme tehdä. Kiitos että kutsut meitä läheiseen yhteyteesi ja tuntemiseesi!

Auta meitä ymmärtämään, ettei meidän tarvitse koettaa muuttaa itseämme ollaksemme rakkautesi arvoisia. Poikasi lunastustyön kautta olemme vapaita ja oikeutettuja vastaanottamaan Rakkauttasi, jota tunnet luotujasi kohtaan. Jeesuksen kautta me olemme lapsiasi.

Sinä rakastat meitä, ja kun olemme lähelläsi, Rakkautesi muuttaa meitä.  Riittää että tulemme luoksesi avoimin sydämin ja halukkaita muuttumaan, oppimaan ja seuraamaan Sinun tahtoasi ja johdatustasi elämässämme.
Kiitos että kutsut meitä yhteyteesi, läheisyyteesi, tuntemiseesi.
Kiitos rakas kolmiyhteinen Jumalamme. Isä, Poika ja Pyhä Henki.

💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛

Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia  ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon!
Te sanotte: ”Milloin päättyy uudenkuun juhla, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata varastot? Silloin voimme taas pienentää mittaa, suurentaa hintaa ja pettää väärällä vaa’alla. Näin saamme varattomat valtaamme rahalla ja köyhät kenkäparin hinnalla. Ja akanatkin myymme jyvinä!”
Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta: 
– Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa! Eikö maa tämän takia järise, eivätkö kaikki sen  asukkaat valita? Eikö se kaikkineen nouse kuin Niilin vesi, kohoa ja laske kuin Egyptin virta?
Aam. 8:4–8

Veljet, tahdomme teidän tietävän, millaisen armon Jumala on suonut Makedonian seurakunnille. Vaikka vaikeudet ovat raskaasti koetelleet niitä, uskovien ilo oli niin ylitsevuotava, että he äärimmäisessä köyhyydessäänkin osoittivat runsasta anteliaisuutta. Voin vakuuttaa, että he antoivat voimiensa mukaan, jopa yli voimiensa. Omasta aloitteestaan he pyytämällä pyysivät, että antaisimme heidän osallistua yhteiseen rakkaudentyöhön, pyhien avustamiseen. Eivätkä he tehneet vain sitä mitä olimme toivoneet, vaan ennen kaikkea antoivat Jumalan tahdon mukaisesti itsensä Herralle ja myös meille. Niinpä me kehotimme Titusta jatkamaan tätä rakkaudentyötä ja saattamaan sen teidän keskuudessanne päätökseen. Niin kuin teillä on runsain mitoin kaikkea, uskoa, puhetaitoa, tietoa, kaikkinaista intoa ja sitä rakkautta, joka meistä on tarttunut teihin, niin teidän tulee myös olla runsaskätisiä tätä lahjaa antaessanne.
En sano tätä käskeäkseni vaan koetellakseni teidän rakkautenne aitoutta kertomalla toisten innosta. Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.
2. Kor. 8:1–9

Muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, sano veljelleni, että hän suostuisi perinnönjakoon.” ”Mitä?” kysyi Jeesus. ”Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?” Hän sanoi heille kaikille: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.”
Ja hän esitti heille vertauksen:
”Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: ’Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.’ Hän päätti: ’Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?’
Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.”
Luuk. 12:13–21

Kaikenlaisiin asioihin Jeesukselta tultiin pyytämään apua, enimmäkseen varmaankin kestämättömän vaikeisiin tilanteisiin ja  sairauksiin. Jeesuksen myötätunto kärsiviä kohtaan oli ja on valtavan suuri.
Evankelista Matteus kirjoittaa, että Jeesus karkotti pahat henget ja paransi kaikki sairaat. (Matt.8:16)

Tuolla miehellä, joka tuli Jeesuksen luo pyytäen tätä vaikuttamaan perinnönjakoon, ei tainnut  olla kovin vaikea elämäntilanne, päätellen Jeesuksen reaktiosta. Mies ei ollut huolissaan siitä, miten hänen veljensä pärjäisi elämässä, ei tämän terveydestä tai hyvinvoinnista. Tärkein asia hänelle oli että veli suostuisi perinnönjakoon.

Jeesus, joka näki ihmisten sydämet, alkoi puhua ahneudesta. Perinnönjakoa toivovalla miehellä taisi jo olla tarpeeksi omaisuutta, mutta hän halusi itselleen vielä enemmän.
Monellakohan on samanlainen tunne: että jos vain omistaisin enemmän, olisin onnellinen, tai elämäni tuntuiso turvalliselta?

Tuollaisiin toiveisiin, haaveisiin ja haluihin Jeesus lataa suorat sanat vertauksensa kautta; mitään maallista emme ota mukaamme, kun tästä elämästä lähdemme. Se, mitä otamme, on henkistä/hengellistä laadultaan; Ja se on taivaan valtakunnan mittapuulla arvokkainta, niin tässä elämässä kuin tulevassa.

Aarre Jumalan luona – Pyhän vaihtoehtoisena teksteinä ovat kaksi Jeesuksen vertausta taivasten valtakunnasta. Toisessa mies löytää pellolle kätketyn aarteen. Hän myy kaiken omaisuutensa ja ostaa pellon itselleen. Toisessa vertauksessa kauppias etsii kauneinta helmeä. Löydettyään sen hän myi kaiken muun omaisuutensa ja osti sen. (Matt.13;44-46)

Miten tavoitella sellaista taivaan valtakunnan rikkautta, jota Jeesus kuvaa pellosta löytyneellä aarteella  ja kauppiaan ostamalla kauneimmalla helmellä? Kaikki liittyy suhteeseemme Jumalaan Jeesukseen Kristukseen ja Pyhään Henkeen.
Kun lähestymme kolmiyhteistä Jumalaa ja annamme Hänen tehdä meissä hyvää työtään, me muutumme. Itsekkyys, kateus ja muut mieltämme ja sydäntämme myrkyttävät tunteet alkavat väistyä, mitä enemmän annamme Hänen vaikuttaa sisimmässämme.

Joillakin muutos tapahtuu miltei kertaheitolla, kun he ovat antaneet elämänsä hallinnan Kristuksen käsiin. Kuulin äskettäin erään todistuksen siitä. Tämä nuori ihminen kertoi, kuinka hän oli ollut hyvin itsekäs, ajatellut vain omaa parastaan, menestymistä uralla jne.
Rukoiltuaan että Jeesus tulisi hänen elämäänsä hän ei kokenut mitään järisyttävää. Mutta jo seuraavana iltana, kun hän oli lähdössä bilettämään kavereidensa kanssa, koko ajatus tuntui hänestä vastenmieliseltä. Hän huomasi käyttäytymisensä muuttuneen, esim. kirjosanojen käyttö jäi, samoin biletys. Hän oli saanut elämälleen aivan uudenlaisen merkityksen.

Kristus, avaa silmämme näkemään, mikä elämässä on todella tärkeää. Vaikuta sydämemme ja mielemme alueella niin että alkaisimme tavoitella niitä asioita, jotka ovat todella merkityksellisiä, ei vain omassa vaan myös läheistemme elämässä. Eikä vain tässä elämässä, vaan myös ajan tuolla puolen.
Auta meitä tulemaan enemmän Sinun kaltaiseksesi. Johdata meitä toimimaan tahtosi mukaisesti, Sinun ominasi ja käsinäsi.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛