5.6.2026 – Ah näitä kesän ihanuuksia: syreenipensaiden huumaava tuoksu pihalla ja kadunvarsilla, kielojen hienovaraisempi mutta yhtä intensiivinen tuoksu; sisällä maljakossakin ne ihastuttavat tuoksullaan pitkiä aikoja. Ja kaikki tämä alkukesän kauneus ja ihanuus. Miten siitä voisi olla nauttimatta täysin palkein?
Ja juuri tällaiseen suven suloiseen aikaan tulee kirkkovuoden teksteissä muistutus siitä, kuinka kaikki tämä on katoavaista, ohimenevää! – No, ehkä on niin että juuri tällaisena aikana, kun tuntuu että melkein hukkuu aistielämyksiin, on helpointa unohtaa se, mikä on todella merkityksellistä ja pysyvää. 🙂
Kirkkovuosikalenteri kuvaa tulevan pyhän aihetta näin: Tämän sunnuntain sisältönä ovat katoamattomat taivaalliset aarteet ja toisaalta katoavat ja petolliset maalliset rikkaudet. Rikkauksien tavoittelu johtaa itsekkyydestä kasvaviin tekoihin, Jumalan rakkaus johtaa hänen tahtonsa mukaiseen palvelevaan elämään. Siinä Kristus on esimerkkimme. Hän oli rikas mutta tuli köyhäksi tehdäkseen meidät rikkaiksi.
**********************
Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut? He luottavat rikkauteensa,
kerskailevat suurella omaisuudellaan. Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa. Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta. Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa. Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta.
Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta. Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan. Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään, hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä. Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
Ps. 49:6–10, 16–21
Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon!
Te sanotte: ”Milloin päättyy uudenkuun juhla, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata varastot? Silloin voimme taas pienentää mittaa, suurentaa hintaa ja pettää väärällä vaa’alla. Näin saamme varattomat valtaamme rahalla ja köyhät kenkäparin hinnalla. Ja akanatkin myymme jyvinä!”
Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta:
– Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa! Eikö maa tämän takia järise, eivätkö kaikki sen asukkaat valita? Eikö se kaikkineen nouse kuin Niilin vesi, kohoa ja laske kuin Egyptin virta?
Aam. 8:4–8
**********************
Veljet, tahdomme teidän tietävän, millaisen armon Jumala on suonut Makedonian seurakunnille. Vaikka vaikeudet ovat raskaasti koetelleet niitä, uskovien ilo oli niin ylitsevuotava, että he äärimmäisessä köyhyydessäänkin osoittivat runsasta anteliaisuutta. Voin vakuuttaa, että he antoivat voimiensa mukaan, jopa yli voimiensa. Omasta aloitteestaan he pyytämällä pyysivät, että antaisimme heidän osallistua yhteiseen rakkaudentyöhön, pyhien avustamiseen. Eivätkä he tehneet vain sitä mitä olimme toivoneet, vaan ennen kaikkea antoivat Jumalan tahdon mukaisesti itsensä Herralle ja myös meille. Niinpä me kehotimme Titusta jatkamaan tätä rakkaudentyötä ja saattamaan sen teidän keskuudessanne päätökseen. Niin kuin teillä on runsain mitoin kaikkea, uskoa, puhetaitoa, tietoa, kaikkinaista intoa ja sitä rakkautta, joka meistä on tarttunut teihin, niin teidän tulee myös olla runsaskätisiä tätä lahjaa antaessanne.
En sano tätä käskeäkseni vaan koetellakseni teidän rakkautenne aitoutta kertomalla toisten innosta. Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.
2. Kor. 8:1–9
Muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, sano veljelleni, että hän suostuisi perinnönjakoon.” ”Mitä?” kysyi Jeesus. ”Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?” Hän sanoi heille kaikille: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.”
Ja hän esitti heille vertauksen:
”Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: ’Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.’ Hän päätti: ’Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?’
Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.”
Luuk. 12:13–21
Kaikenlaisiin asioihin Jeesukselta tultiin pyytämään apua, enimmäkseen varmaankin kestämättömän vaikeisiin tilanteisiin ja sairauksiin. Jeesuksen myötätunto kärsiviä kohtaan oli ja on valtavan suuri.
Evankelista Matteus kirjoittaa, että Jeesus karkotti pahat henget ja paransi kaikki sairaat. (Matt.8:16)
Tuolla miehellä, joka tuli Jeesuksen luo pyytäen tätä vaikuttamaan perinnönjakoon, ei tainnut olla kovin vaikea elämäntilanne, päätellen Jeesuksen reaktiosta. Mies ei ollut huolissaan siitä, miten hänen veljensä pärjäisi elämässä, ei tämän terveydestä tai hyvinvoinnista. Tärkein asia hänelle oli että veli suostuisi perinnönjakoon.
Jeesus, joka näki ihmisten sydämet, alkoi puhua ahneudesta. Perinnönjakoa toivovalla miehellä taisi jo olla tarpeeksi omaisuutta, mutta hän halusi itselleen vielä enemmän.
Monellakohan on samanlainen tunne: että jos vain omistaisin enemmän, olisin onnellinen, tai elämäni tuntuiso turvalliselta?
Tuollaisiin toiveisiin, haaveisiin ja haluihin Jeesus lataa suorat sanat vertauksensa kautta; mitään maallista emme ota mukaamme, kun tästä elämästä lähdemme. Se, mitä otamme, on henkistä/hengellistä laadultaan; Ja se on taivaan valtakunnan mittapuulla arvokkainta, niin tässä elämässä kuin tulevassa.
Aarre Jumalan luona – Pyhän vaihtoehtoisena teksteinä ovat kaksi Jeesuksen vertausta taivasten valtakunnasta. Toisessa mies löytää pellolle kätketyn aarteen. Hän myy kaiken omaisuutensa ja ostaa pellon itselleen. Toisessa vertauksessa kauppias etsii kauneinta helmeä. Löydettyään sen hän myi kaiken muun omaisuutensa ja osti sen. (Matt.13;44-46)
Miten tavoitella sellaista taivaan valtakunnan rikkautta, jota Jeesus kuvaa pellosta löytyneellä aarteella ja kauppiaan ostamalla kauneimmalla helmellä? Kaikki liittyy suhteeseemme Jumalaan Jeesukseen Kristukseen ja Pyhään Henkeen.
Kun lähestymme kolmiyhteistä Jumalaa ja annamme Hänen tehdä meissä hyvää työtään, me muutumme. Itsekkyys, kateus ja muut mieltämme ja sydäntämme myrkyttävät tunteet alkavat väistyä, mitä enemmän annamme Hänen vaikuttaa sisimmässämme.
Joillakin muutos tapahtuu miltei kertaheitolla, kun he ovat antaneet elämänsä hallinnan Kristuksen käsiin. Kuulin äskettäin erään todistuksen siitä. Tämä nuori ihminen kertoi, kuinka hän oli ollut hyvin itsekäs, ajatellut vain omaa parastaan, menestymistä uralla jne.
Rukoiltuaan että Jeesus tulisi hänen elämäänsä hän ei kokenut mitään järisyttävää. Mutta jo seuraavana iltana, kun hän oli lähdössä bilettämään kavereidensa kanssa, koko ajatus tuntui hänestä vastenmieliseltä. Hän huomasi käyttäytymisensä muuttuneen, esim. kirjosanojen käyttö jäi, samoin biletys. Hän oli saanut elämälleen aivan uudenlaisen merkityksen.
Kristus, avaa silmämme näkemään, mikä elämässä on todella tärkeää. Vaikuta sydämemme ja mielemme alueella niin että alkaisimme tavoitella niitä asioita, jotka ovat todella merkityksellisiä, ei vain omassa vaan myös läheistemme elämässä. Eikä vain tässä elämässä, vaan myös ajan tuolla puolen.
Auta meitä tulemaan enemmän Sinun kaltaiseksesi. Johdata meitä toimimaan tahtosi mukaisesti, Sinun ominasi ja käsinäsi.
🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛