Daavid tuli ulos luolasta ja huusi Saulin perään: ”Herrani, kuningas!” Kun Saul kääntyi katsomaan taakseen, Daavid kumartui kunnioittavasti maahan saakka ja sanoi Saulille: ”Miksi kuuntelet ihmisten puheita, kun he sanovat: ’Daavid tahtoo sinulle pahaa’? Nyt voit omin silmin nähdä, että Herra jätti sinut tänään luolassa minun käsiini. Mieheni neuvoivat minua tappamaan sinut, mutta minä säästin sinut ja sanoin: ’En voi kohottaa kättäni kuningastani vastaan, sillä hän on Herran voideltu.’ Katso nyt, isäni, katso viittasi lievettä, joka on kädessäni! Koska leikkasin liepeen viitastasi mutta en tappanut sinua, täytyy sinunkin ymmärtää, etten tahdo sinulle pahaa enkä kapinoi sinua vastaan. Minä en ole rikkonut sinua vastaan, mutta sinä väijyt minua ja tahdot viedä minulta hengen.
Kun Daavid lopetti puheensa, Saul sanoi: ”Poikani Daavid, sehän on sinun äänesi!” Ja Saul puhkesi itkuun ja sanoi Daavidille: ”Sinä olet oikeassa, minä väärässä! Olet tehnyt minulle pelkkää hyvää, mutta minä olen maksanut sen sinulle pahalla. Sinä olet tänään osoittanut, että tahdot minulle vain hyvää. Kun Herra luovutti minut sinun käsiisi, et tappanut minua. Kun joku kohtaa vihollisensa, hän ei päästä tätä suosiolla pois. Palkitkoon Herra sinulle hyvän työn, jonka tänään olet tehnyt minulle! Nyt tiedän, että sinusta tulee kuningas ja että Israelin valtakunta pysyy lujasti käsissäsi.”
1. Sam. 24:9–12, 17–21

Tämä on se sanoma, jonka te alusta alkaen olette kuulleet: meidän tulee rakastaa toisiamme. Me emme saa olla sellaisia kuin Kain, Pahan lapsi, joka tappoi veljensä. Ja miksi hän tappoi tämän? Siksi, että hänen omat tekonsa olivat pahoja mutta hänen veljensä teot oikeita.
Älkää ihmetelkö, veljet, jos maailma teitä vihaa. Me rakastamme veljiämme, ja siitä me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään. Joka ei rakasta, pysyy kuoleman vallassa. Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta. Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?
Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.
1. Joh. 3:11–18

Jeesus sanoi:
”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”
Matt. 5:43–48

Aikamoisen kehotuksen Jeesus antaa tuossa. Kyllä, todellakin haluan olla taivaallisen isäni lapsi. Hänen Rakkautensa on minulle merkityksellisin asia elämässä.  Onneksi se ei kuitenkaan ole riippuvainen siitä, miten onnistun tai epäonnistun tuota Jeesuksen kehotusta noudattamaan!
Sillä kyllähän todellakin on helpompaa olla ystävällinen ja rakastavainen ystävilleen kuin niille, jotka eivät ole ystäviä tai ystävällisiä.

Joku aika sitten hiljentyessäni ja tuntiessani Jumalan rakastavan läsnäolon ympäröivän ja täyttävän minut, tuli mieleeni raamatunkohta, jossa sanotaan, että me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.
Siinä hetkessä tuntui kuin tuo lause, jota eräs ystäväni oli usein toistanut ja joka oli aina jäänyt itselleni jotenkin ulkokohtaiseksi, muuttui minussa ikään kuin sisäiseksi tiedoksi.

Kun tunnen Jumalan rakastavan minua, voin jakaa tuota Rakkautta myös lähimmäisilleni.  Se, että Hän rakastaa minua, on jossain vaiheessa muuttunut minulle sisäiseksi tiedoksi.
Tunteet tulevat ja menevät, mutta voisinpa aina kantaa mukanani tuota tietoa ja tuntemusta Jumalan Rakkaudesta sisimmässäni, jotta voisin sitä myös välittää muille.

Rakas Jumala, auta Sinä meitä. Näet kuinka monessa asiassa ja tilanteessa tarvitsemme Sinun rakastavaa läsnäoloasi ja vaikutustasi. Itsessämme emme voi paljoakaan, mutta Sinä, joka annoit meille rakkaan Poikasi Vapahtajaksemme, osoittaen kuinka paljon meitä rakastat, auta meitä seuraamaan Hänen tätäkin opetustaan lähimmäistemme rakastamisesta.
Auta että yrittäisimme elää sitä todeksi. Kiitos että joka päivä saamme sitä harjoitella ja opetella yhdessä, Sinun kanssasi!

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Syvä kuin meri on harkittu puhe, virraksi paisuu viisauden lähde.
Ei ole oikein pitää syyllisen puolta ja sortaa syytöntä oikeudessa.
Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu, hän kärttää itselleen selkäsaunaa.
Oma suu on tyhmän tuho, omat sanat punovat hänelle ansan.
Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.
Kielen varassa on elämä ja kuolema –niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.
Sananl. 18:4–8, 21

Sillä, miten me puhumme toisillemme, voi olla valtava vaikutus. Voimme puhua sanoja, jotka luovat elämää, toivoa, rauhaa, lohdutusta. Voimme myös  – ikävä kyllä – sanoa toiselle jotain, mikä loukkaa tai  satuttaa pahastikin. Sellainen voi vaikuttaa toiseen syvemmin kuin arvaammekaan ja sen seuraukset voivat olla tosi ikävät.

Kaikki me varmaan haluaisimme puhua niin, että sanamme saisivat aikaan jotain hyvää ja rakentavaa. Haluaisimme, että puheemme kautta saisimme niin sanotusti korjata hyvää hedelmää; kotona, työpaikalla, kaikissa ihmissuhteissamme.
Onneksi saamme harjoitella sitä joka päivä, jokaisessa kohtaamisessa. 🙂

Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa. Jos panemme suitset hevosen suuhun, me saamme sen tottelemaan itseämme ja voimme ohjata koko hevosta. Entä laivat: vaikka ne ovat isoja ja rajut tuulet heittelevät niitä, pienen pieni peräsin ohjaa laivan minne peränpitäjä haluaa. Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta.
Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. Ei viikunapuussa kasva oliiveja eikä viiniköynnöksessä viikunoita, vai mitä, veljeni? Samoin ei suolaisesta lähteestä juokse makeaa vettä.
Jaak. 3:2–12

Jeesus sanoi:
”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”
Matt. 12:33–37

Nuo Jeesuksen sanat laittavat miettimään, kenelle hän ne suuntaa. Herkkäsieluinen voisi nimittäin äkkiseltään panna pahaksi Jeesuksen sanat: noinko hän minustakin ajattelee?
Ja miten Jeesus itse voi käyttää tuollaisia haukkumasanoja, kun hän nimenomaan haluaa osoittaa, millainen merkitys sillä on, miten me puhumme?!!

Vähän aiemmin Jeesus oli parantanut sokean ja mykän miehen, niin että tämä sai näkönsä ja alkoi puhua. (Matt.12:22).  Ihmiset, jotka sen näkivät alkoivat pohtia, oliko tässä todella heille luvattu Daavidin Poika.

Kun fariseukset kuulivat tämän, he hermostuivat pahanpäiväisesti, ja sanoivat että Jeesus karkottaa pahoja henkiä itse pääpaholaisen avulla. Jeesus vastasi heille tapansa mukaan sillä tavoin, etteivät he enää pystyneet jatkamaan Jeesuksen herjaamista.

Näille fariseuksille Jeesus siis puhuu yllä olevan evankeliumitekstin sanat. Mutta vaikkei hän meitä haukkuisi kuin fariseuksia, on hänen puheensa yhtä hyvin suunnattu meille tavallisille nykyajan ihmisille.  Hän haluaa meidän miettivän, mitä sydämemme on täynnä.

Erään toisen kerran, kun fariseukset ja lainoppineet olivat taas Jeesuksen kimpussa, tämä totesi: ”Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos.” (Matt.15:11)

Millaisia ajatuksia, tunteita ja asenteita kannamme sydämessämme? Onnellista on, jos ne ovat  hyviä, rakkaudellisia, rauhaa ja sopua rakentavia.
Esim. (kätkettykin) katkeruus, kateus ja viha tulevat sen sijaan ennemmin tai myöhemmin ulos tavalla tai toisella. Ne voivat ilmetä esimerkiksi jonain pienenä lausahduksena tai kommenttina, joka omasta mielestä ei ehkä ole niin merkityksellinen, mutta joka voi loukata perinpohjaisesti sitä, jolle se on suunnattu, oli se sitten tahattomasti tai tarkoituksella lausuttu.

Jeesus, Parantajamme, auta Sinä meitä puhdistamaan mielemme ja sydämemme kaikesta sellaisesta, mikä saa meidät puhumaan sanoja, jotka satuttavat tai tuottavat toisissa pahaa mieltä.
Anna meille puhdas sydän, sellainen, josta pulppuaa hyviä sanoja, rohkaisevia, lohduttavia ja rauhaa rakentavia; iloa ja elämää tuottavia sanoja. Hyvää hedelmää. 🙂
Tarvitsemme apuasi, Vapahtaja, tässäkin asiassa!  Kiitos avustasi!
Kiitos että saamme kulkea kanssasi!

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Job sanoi Herralle:
– Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton
sinun toteuttaa. Sinä kysyit: ”Kuka on tämä, joka näin peittää minun tarkoitukseni
mielettömillä puheillaan?” Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – ne ovat minulle liian ihmeellisiä.
Sinä sanoit: ”Kuuntele nyt, kun minä puhun. Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.”
Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut.
Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.
Job 42:1–6

Yllä olevan puun kohtaaminen puhutteli minua syvästi. Siinä oli jotain hyvin liikuttavaa, ja samalla voimaannuttavaa ja rohkaisevaa.
Puun runko näytti täysin kuolleelta, Sen latva oli katkennut ja se oli täynnä haavoja. Sen kaarna oli kuoriutunut monessa kohtaa auki.
Sitä ei kuitenkaan oltu kaadettu, vaan se oli saanut jatkaa olemistaan. Ja kuinka ollakaan: se oli alkanut kasvattaa uusia. vehreitä oksia katkenneesta latvastaan. Ne muodostivat ikään kuin siivet. Sille oli annettu uusi mahdollisuus, uusi elämä.

Puu kertoo minulle Jobin tarinaa, ja myös monien meidän nykyihmisten. On merkillistä, kuinka kovimpienkin koettelemusten, kärsimysten, epäonnistumisien, surujen ja pettymysten jälkeen jostain saamme voimaa jatkaa. Ja uutta alkaa versota esiin sisimmästämme. Uskoa ja toivoa. Elämänvoimaa, joka ei sittenkään ollut ehtynyt.

Kun Job o li nääntyä kaikkien kokemiensa koettelemuksien vuoksi, hän kiukutteli Jumalalle,
Mutta kun hänelle lopulta selvisi, miten suurta, ihmeellistä ja voimallista Kaikkivaltiasta hän oli arvostellut, hän lopulta joutui toteamaan: ”Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä ”

Job häpesi ja katui puheitaan. Tuolloin kaikki muuttui. Job sai kokea, kuinka Jumala siunata häntä ja hänen perhettään aivan erityisen runsaalla tavalla. Job sai elämälleen ikään kuin uuden alun. Koko hänen elämänsä ja kaikki hänen ympärillään tuntui puhkeavan uuteen kukoistukseen. Vähän kuin tuon yllä olevan puun ’siivet’.  

Luojallamme on meitä kaikkia varten suunnitelmansa, Kovien koettelemustenkin keskellä Hän toivoo meidän luottavan Hänen hyvään huolenpitoonsa.
Kun me käännymme Hänen puoleensa ymmärtäen, että Hän on Kaikkivaltias, Pyhä Jumala, joka haluaa parastamme, voimme Jobin tapaan sanoa Hänelle:
”Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton Sinun toteuttaa,” 

**********************

Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.
Room. 7:14–25

Jeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille:
”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’ ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni.
Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?”
”Edellinen”, he vastasivat.
Jeesus sanoi:
”Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.”
Matt. 21:28–32

Jeesus puhuu tuossa katumuksen merkityksestä. Jos mietin, miten paljon omassa elämässäni on sellaisia asioita, joita jälkeenpäin kadun, niin tulisihan siitä pitkä lista. Ja koska minulla on aina ollut taipumusta itsesyytöksiin, jäin myös herkästi rypemään katumusten suohon,
Mutta pelkkä katumushan ei hyödytä mitään, jollei se johda muutokseen. Oivallukseen, että tämä ei ollut hyvä juttu, tämä ei ollut oikein. Tätä en halua enää. Haluan toimia toisin jatkossa. Viisaammin.

Jumala osoitti minulle 17 v. sitten miten halukas Hän on armahtamaan ja antamaan anteeksi, kun katuvalla sydämellä tulin Hänen eteensä tunnustaen syntini. Sain aivan konkreettisella tavalla tuntea, miten Hän vapautti minut syyllisyyden taakasta. Se oli ihmeellinen tunne. Siitä lähtien luottamukseni Hänen hyvyyteensä kasvoi aivan valtavasti.

Nuorempana elin aika lailla oman tahtoni mukaan. Nykyään ajattelen, että parasta on, jos oppii  elämään ja toimimaan yhä enemmän Jumalan tahdon mukaisesti, Hänen johdatustaan kuunnellen. Ja jos tulee toimineeksi väärin, katumus ohjaa anteeksipyyntöön, ja niin matka voi taas jatkua.

Meillä on hyvä ja armahtava Jumala, joka antoi Poikansa sovittamaan meidän erheemme, Ja  Opettajaksemme. Jotta voisimme kasvaa Hänen kaltaisuuteensa, ja oppisimme elämään niin, että Hänen valtakuntansa todellisuus voisi ilmetä yhä enemmän täällä maan päällä myös meidän kauttamme.

Kristus, auta meitä, niin ettemme etsisi omaa hyväämme, vaan sitä, mitä Sinä haluat meidän tekevän. Niin että se hyvä, mitä haluat meille jakaa, voisi tavalla tai toisella koitua lähimmäisillemme siunaukseksi.
Sinä tiedät, että omin voimin emme täällä selviä. Ohjaa ja vahvista meitä, joka päivä.
Kiitos että olet kanssamme

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Näin sanoo Herra:
– Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan.
Näin sanoin, mutta te vastasitte: ”Emme kulje!” Minä asetin teidän turvaksenne myös vartiomiehiä ja sanoin teille: Kuunnelkaa torven ääntä! Mutta te vastasitte: ”Emme kuuntele!”
”Kuulkaa nyt, kansat! Te kaikki, jotka olette koolla, pankaa merkille, mitä nyt tapahtuu. Kuule, maa! Minä tuon onnettomuuden tälle kansalle – se on seuraus sen omista pahoista ajatuksista. Se ei ole totellut minun sanojani, ja lakini se on hylännyt.” 
Jer. 6:16–19 

**********************

Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon, niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa. Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon. Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa.
Room. 11:17–24   

Jeesus sanoi:
”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.”
Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.
Luuk. 4:23–30

Joka kerran lukiessani tätä evankeliumitekstiä jään miettimään sen viimeistä lausetta.
Nasaretin, Jeesuksen lapsuuden ja nuoruuden kaupungin asukkaat raivostuivat Jeesuksen sanoista ja halusivat vimmoissaan työntää hänet alas jyrkänteeltä. Mutta Jeesus kulki rauhallisena väkijoukon läpi ja jatkoi matkaansa.

Mikä esti raivoisan ihmisjoukon koskemasta Jeesukseen? Jumalan varjelus, kyllä, varmaankin. Jeesuksella oli tehtävänsä, joka odotti päätökseen saattamista. Mutta kuvittelen että siinä oli jotain muutakin, nimittäin Jeesuksen jumalallinen voima ja auktoriteetti, joka oli niin vahva, ettei edes ihmisten tunnekuohu estänyt tunnistamasta sitä.

Luukas kirjoittaa, että erämaassa vietetyn aikansa jälkeen Jeesus palasi Galileaan täynnä Hengen voimaa. ”ja hänestä puhuttiin kohta kaikkialla. Hän opetti synagogissa, ja kaikki ylistivät häntä” (Luuk-4:14-15)

Myös Nasaretiin saavuttuaan Jeesus meni sapattina synagogaan, Hän luki kirjakääröstä profeetta Jesajan tekstin: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen”

Jeesus jatkoi sanoen: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”
Mielenkiintoista minusta on, että ensin ihmiset kuuntelivat ensin ihmeissään ja vaikutettuina. Mutta sitten joku huomautti, että eikös tuo ole Joosefin, puusepän poika.
Samassa katosi se, minkä ihmiset olivat hengessään tunnistaneet todeksi, ja epäusko astui tilalle.

Mutta jotain tapahtui jyrkänteen reunalla, jonne nuo ihmiset olivat vieneet Jeesuksen. Sama Jumalan Hengen tunnistaminen Jeesuksessa, jonka he olivat aistineet synagogassa, laskeutui heihin; Pyhyyden ilmapiiri säteili Jeesuksesta niin voimakkaana,  etteivät he voineet kuin katsella, kuinka Jeesus kulki pois heidän keskeltään.

**********************

Rakas Jumala, opeta meitä kuuntelemaan Sinun ääntäsi. Auta meitä tunnistamaan Henkesi läsnäolo, ohjaus ja vaikutus jokapäiväisessä elämässämme. Niin ettemme antaisi sen, mitä toiset sanovat tai ajattelevat, vaikuttaa johtopäätöksiimme, valintoihimme, uskoomme ja toimintaamme. Auta meitä kuuntelemaan Sinun opastustasi, niin ettemme joutuisi harhaanjohdetuiksi.

Kristus, auta meitä vapautumaan ylpeistä ajatuksistamme ja asenteistamme sekä omavoipaisuudestamme. Ja kuvittelustamme, että ne johdattavat meidät oikeisiin johtopäätöksiin ja valintoihin. Auta meitä luottamaan Sinun johdatukseesi.

Kiitos, että olet antanut Henkesi sisimpäämme. Ja että joka päivä saamme harjoitella ja opetella Sinun äänesi kuuntelemista ja kuulemista. Vapahtajamme, auta meitä vapautumaan ylpeistä ajatuksistamme ja asenteistamme sekä omavoipaisuudestamme.
Kiitos että vedät meitä puoleesi, tuntemiseesi. Kiitos Rakkaudestasi, ja siitä että kuljet kanssamme.

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, autuas se, joka köyhää säälii.
Joka pahaan pyrkii, kulkee harhaan, joka pyrkii hyvään, saa rakkautta.
Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä, valehtelija johtaa oikeuden harhaan.
Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää.
Sananl. 14:21–22, 25, 31

Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään. Annan vain neuvon tässä asiassa. Siitä on hyötyä teille, jotka viime vuonna olitte alkamassa tätä työtä ja myös olitte siihen halukkaita. Saattakaa työnne nyt loppuun! Halusitte sitä innokkaasti, viekää se siis päätökseen mahdollisuuksienne mukaan! Jos antajalla on hyvää tahtoa, hänen lahjaansa pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on, eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole. Tarkoitus ei toki ole, että muiden tilanteen helpottuessa te joutuisitte tiukalle. Kysymys on vastavuoroisesta jakamisesta. Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus. Onhan kirjoitettu:
– Sillä, joka oli koonnut paljon, ei ollut liikaa, eikä siltä, joka oli koonnut vähän, puuttunut mitään.
2. Kor. 8:9–15

Jeesus sanoi:
”Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.
Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.
Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!
Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’
Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. – Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’”
Matt. 25:14–30

Jeesuksen vertaus – varsinkin sen loppu – on aikamoisen ankara. Mutta sellaisiahan ne olivat aina silloin, kun hän halusi todella ravistella kuulijoitaan huomaamaan jonkin asian tärkeyden.
Tässä Jeesus antaa huutia turhalle arkuudelle ja pelolle. Pelko lamaannuttaa, estää meitä toteuttamasta niitä tehtäviä, joita Luojamme on meitä varten suunnitellut.

Rakas Luojamme, anna meille kykyä kuunnella Sinun johdatustasi. Avaa sydämemme silmät näkemään ja ymmärtämään, millaisia l- ehkä vielä kätkössä olevia – lahjoja olet meihin istuttanut. Auta että osaisimme ottaa ne käyttöön, ja anna rohkeutta tarttua niihin töihin, joita Sinulla on meille odottamassa, niin että voimme toimia Sinun välikappaleinasi, käsinäsi, jalkoinasi, korvinasi, suunasi. Sinun ohjauksessasi, Sinun kanssasi.

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏