Kirjoittajan arkistot: veronica

Kuninkaasi tulee nöyränä

27.11.2022.  Adventtiaika alkoi. Se on ihanaa aikaa mielestäni! Vaikka selvemmin kuin ehkä koskaan elämäni aikana tänä vuonna korostuu se, kuinka oma maamme ja kansamme on etuoikeutetussa asemassa verrattuna niihin, joille tämä aika merkitsee kaikkea muuta kuin lämmintä, jouluista tunnelmaa. Uutisten lukeminen vielä korostaa ajatusta, joka vähän väliä palaa mieleen: onko oikein, että iloitsen kaikesta siitä, mikä täällä meillä on hyvin?
Ja kuitenkin ymmärrän, ettei liiallinen myötäeläminen auta ketään. Joten tietoisesti annan itselleni luvan iloita, myös tänään, 1. Adventtina. – Hoosianna, Kuninkaamme, tulee luoksemme ja on kanssamme. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa  – Kirkkovuosikalenterin tekstistä:Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.’

**********************

Kirkkauden Kuningas – Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee. Kuka on kirkkauden kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari.
Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee.
Kuka on kirkkauden kuningas? Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot!
Ps. 24:7–10

Jeesus ratsastaa aasilla. Tapiolan ortodoksikirkko

Rauhan julistaja – Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.    Sak. 9:9–10

Rauhaa – Nuo sanat Sakarja kirjoitti n. 500 v. ennen Kristuksen syntymää maan päälle. Tuota profetian toteutumista me nyt kaipaamme tähän levottomaan maailmantilanteeseen, ehkä enemmän kuin mitään muuta. Että tankit ja sota-aseet voisivat vaihtua traktoreihin sekä kylvö- ja puimakoneisiin. Että nälkään nääntyvät  kansat tulisivat ravituksi ja ihmiset saisivat elää rauhassa ja suojassa kodeissaan. 

Taivaitten Kuningas, Sinä tiedät tämän kaiken, näet kaiken kärsimyksen. Kiitos kuitenkin että saamme kääntyä puoleesi tässäkin asiassa, ja pyytää apuasi ja vaikutustasi välillä toivottomiltakin tuntuviin tilanteisiin.
Kristus, Sinä haluat tuoda rauhan sisimpäämme. Anna Rauhasi virrata myös ulkoisiin tekoihin, niin että kaikenlainen sodankäynti lakkaisi lopultakin, ja tämä maailma voisi todeta: tätä me haluamme, Sinun Rauhaasi; Sinun valtakuntasi laskeutumista keskuuteemme, keskellemme, elämäämme, koko tähän maailmaamme.     

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Enkelitkin haluavat nähdä pelastuksen  – Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.
    Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen.
1. Piet. 1:7–12

Hoosianna! – Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
    Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
      – Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
      Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee!  Hoosianna korkeuksissa!
Mark. 11:1–10

Joku aika sitten katsoin dokumentin ‘Neljä vuodenaikaa Sisiliassa’, joka kertoo pienen kylän maanviljelijästä, joka ylläpitää perinteisiä viljely- ja karjankasvatustapoja, jotta ne eivät unohtuisi, vaan säilyisivät jälkipolville. Kylän asukkaat osallistuvat talkoilla tähän monipuoliseen ja vaativaankin perinteiden vaalimiseen. 

Yhtäkkiä erotin dokumentista tutun sanan, ja kun se toistui useamman kerran, totesin että aasihan on italiaksi melkein sama: asino (lausuttuna aasino, monikossa aasini). Oli tosi hauska kuunnella tuota sanaa yhä uudestaan. Sillä aaseilla oli merkittävä rooli tuossa dokumentissa: ne olivat erityisen rakkaat isännälleen. 

Vähän vanhemmasta dokumentista 2000 v:n takaa selviää, että kyläläiset olivat huolissaan, kun Jeesuksen opetuslapset tulivat ja alkoivat taluttaa aasinvarsaa pois. “Mitä te oikein teette?” 
Mutta kun heille selvisi, kuka aasinvarsaa tarvitsi, heidän annettiin viedä se suorittamaan tärkeää tehtävää.

Profeetta Sakarjan ennustus toteutui, kun Jeesus istuutui aasin selkään ja ratsasti Jerusalemiin.
Aasi ei ollut erityisen arvostettu eläin, työjuhta. Eikä aasia ehkä pidetty erityisen fiksunakaan. (Italiankielessäkin aasi merkitsee myös tyhmää, synonyymi = idiota). Nykyisin tiedetään, että aaseilla on hyvä oppimiskyky ja niiden itsepäisyyttä voidaan pitää todisteena omasta tahdosta. 

Älykäs ja lempeä – Aasinkasvattajat ovat sitä mieltä, että aasi on älykäs ja lempeä eläin. Joten hyvin sopi senkin puolesta aasinvarsa nöyränä kuninkaana Jerusalemiin saapuvan Jeesuksen ratsuksi.

Jeesus itse oli aiemmin sanonut olevansa sekä lempeä että nöyrä:
“Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.” (Matt.11:29)

Jos mietin, millaisen hallitsijan haluaisin toivottaa tervetulleeksi omaan elämääni, vaikuttamaan siihen sekä elämänpiiriini, niin huomaan että kyllä juuri tuollaisen: lempeän ja nöyrän (ylpeän vastakohdan siis, ei nöyristelevän). Lempeys ja nöyryys ei tee Hänestä mitenkään heikompaa. Sanoisin, että siinä Hän juuri osoittaa olevansa vahva, että ilmaisee omaavansa myös tuollaisia pehmeitä piirteitä.

1. Adventin psalmiteksti täydentää kuvaa: ‘Kirkkauden kuningas tulee – väkevä ja voimallinen, voiton sankari.’
Mieluusti yhdyn siis noiden Jerusalemiin johtavan tien varrella olevien toivotukseen: Hoosianna! Niin Häntä ylistävänä tervehdyksenä ja tervetulotoivotuksena omaan elämääni, kuin sanan hepreankieliseen merkityksen mukaisena huudahduksena (tai huokauksena) “oi auta” tai “pelasta”, koskien meitä kaikkia, lähellä ja kaukana olevia.   

Tule Kristus, auta, pelasta. Sinä näet kuinka me tarvitsemme Sinua. Sinun Rakkauttasi, Sinun Rauhaasi. Saavu elämäämme, saavu sydämiimme, saavu keskellemme, Kirkkauden Kuningas. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Alla olevan Mozartin Hosanna’n esittäjät eivät kyllä ole mitenkään nöyrästi ja vaatimattomasti nimiään valinneet: Euroopan kamarikuoro ja Etelä-Saksan kamariorkesteri. Eli ei oikein sovi pyhän teemaan, mutta laitan kuitenkin tämän tähän. 🙂

Hosanna W.A. Mozart – Saksal. kamarikuoron ja -orkesterin esittämänä

Kristus, kaikkeuden Herra

20.11.2022. Lumi tuli, ja valo, keskelle marraskuuta, jee! Kyllä sillä on ihmeen vahva vaikutus, että maa hohtaa valkeana.
Viime viikolla sain idean harjoitella muumimammamaista suhtautumista äitinä olemiseen. Koska muumikirjaa ei löytynyt, katsoin yhden jakson muumisarjasta – ja totesin että ihan yhtä herkkätunteiseksi viritetty on muumimamma kuin meikäläinen. Joten se siitä.

Kirjahyllyjä selatessani osui käteeni sen sijaan pikkuinen kirjanen The Bible Promise Book. Sain sen eräältä amerikkalaiselta ystäväpariskunnalta vuosia sitten. Taisi löytyä ihan oikeaan aikaan: ikiaikaisten tekstien lukeminen taitaa olla fiksumpi idea kuin muumifilosofiat (niin hellyttäviä kuin ovatkin. 🙂
Tällä kertaa kirjasesta aukesi tämä lupaus:
Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. (Ps. 46:2)
Uudemmassa suom. kiel. käännöksestä on jätetty pois sana ‘m
eidän’. Tuo pieni sana korostaa mielestäni sitä, että Hän on paitsi itsellemme, myös kaikille muille- rakkaillemme, ystävillemme, lähimmäisillemme. läsnäoleva Auttaja, jonka puoleen voi aina kääntyä.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kirkkovuoden viimeisen pyhän tekstit ovat minusta vähän niin kuin marraskuu: kunhan tästä päästään yli, niin jo alkaa taas tuntua valoisammalta. Onneksi kumpaakin seuraa adventin aika, Aika jolloin voi virittäytyä odottamaan jotain hyvää ja valoisaa tulevaksi.
(Kirjoitin tuon ennen lumen tuloa. :))

Erityisesti tällaisina epävarmuuksien ja selviytymishaasteiden täyttäminä aikoina ei luulisi kenenkään kaipaavan minkäänlaista lisäkuormitusta; ei uskonelämäänsäkään.
Onneksi tämän pyhän varsinaiselle evankeliumitekstille (Jeesuksen vertaukselle) oli toinen, armollisempi ja valoisampi vaihtoehto, joten otin sen tähän.
Vaikka onneksi olen vuosien varrella opetellut lukemaan rankempia tekstejä niin, etten niistä  pistä enää pahakseni. Jos jokin tuntuu herättävän ikävää oloa, niin Jo sen sijoittaminen siihen kulttuuriin ja aikakauteen, jolloin ne on kirjoitettu, helpottaa. Ainakin meikäläistä. 

Mieleen tulevat ne monet katolisten pappien ohjaamat hiljaisuuden retriitit, joihin vuosien varrella olen osallistunut, pisimpänä niistä kuukauden mittainen ignatiaaninen retriitti Loyolan retriittikeskuksessa P-Espanjassa. – Ei häivähdystäkään ankarasta tai tuomitsevasta Jumalasta koko aikana. Päin vastoin; luetut raamatuntekstit ja rukouskirjasta luetut rukoukset olivat täynnä Jumalan rakkautta meitä ihmisiä kohtaan. Sellaisia, jotka vetivät lähemmäs Jumalaa ja Hänen rakastavan läsnäolonsa kokemista.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Sinuun minä turvaan
Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni!
Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle!
Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön. Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän polkee elämäni jalkoihinsa, hän suistaa minut pimeyteen, kauan sitten kuolleitten joukkoon. Voimani ovat lopussa, sydämeni jähmettyy.
Minä muistelen menneitä aikoja, mietin  kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä. Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa. Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian, kauan en enää jaksa! Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen haudan partaalla.
Sinuun minä turvaan –  osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta! Sinun puoleesi minä käännyn –  
opeta minulle tie, jota kulkea! Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa. 
Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.   Ps. 143:1–10

Kuinka moni ukrainalainen mahtaa lukea tai ajatella mielessään tämänkin psalmin jakeita? Ukrainalaisethan ovat syvästi uskonnollisia. Voin hyvin kuvitella, että tuossa pommien runtelemassa maassa, jossa niin monet kodit on tuhottu, jossa eletään paikoin ilman sähköä, lämmitystä ja vedentuloa, moni kansalainen huokaa tai huudahtaa; Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! – Sitä mekin voimme pyytää ja rukoilla. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Danielin näky
Kun minä sitä katselin,
istuimet asetettiin paikoilleen, ja Ikiaikainen istuutui. Hänen pukunsa oli valkea kuin lumi ja hänen hiuksensa ja partansa kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Hänen luotaan lähti liikkeelle tulinen virta.
Tuhannet ja taas tuhannet palvelivat häntä, miljoonat seisoivat odottaen hänen edessään. Oikeus asettui istumaan, ja kirjat avattiin.
Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin  ihminen. Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen, ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.  Dan. 7:9–10, 13–14

Kuva Danielista. Tapiolan ortodoksikirkko

Jumala on oikeudenmukainen
Meidän tulee aina kiittää Jumalaa teidän vuoksenne, veljet. Siihen on täysi syy, koska teidän uskonne kasvaa kasvamistaan ja koska rakkaus toisianne kohtaan yhä lisääntyy teissä kaikissa. Me voimmekin ylpeinä kertoa Jumalan seurakunnissa teistä ja teidän kestävyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissa ja ahdingoissa, joiden keskellä elätte. Ne todistavat Jumalan oikeudenmukaisesta tuomiosta, siitä, että hän hyväksyy teidät valtakuntaansa, jonka vuoksi te nyt myös kärsitte.

    Jumala on oikeudenmukainen: hän antaa teidän ahdistajienne joutua ahdinkoon, mutta ahdistetut – niin teidät kuin meidätkin – hän päästää siitä, kun Herra Jeesus väkevien enkeleittensä kanssa ilmestyy taivaasta tulenlieskojen keskellä ja rankaisee niitä, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä suostu olemaan kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta, kun hän tuona päivänä saapuu ottamaan vastaan pyhiensä kunnioituksen ja kaikkien uskovien ylistyksen.  2. Tess. 1:3–10

2000 v. sitten kristittyjä vainottiin ja moni heistä kuoli marttyyreinä. Meidän kulttuurissamme on onneksi uskon- ja uskonnonvapaus. Niin ei ole kuitenkaan kaikkialla. On aika hurjaa ajatella, millaisia vainojen ja ihmisoikeusloukkauksien keskellä niin monien maiden kansalaiset joutuvat kärsimään, vielä tänäkin päivänä.    

Elämän lähde – Jeesus sanoo:
”Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt.
Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti: tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen. Isä on myös antanut hänelle tuomiovallan, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan – hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.”  Matt. 13:47–50

Evankeliumit kuvaavat Jeesuksen läheistä suhdetta taivaalliseen Isäänsä. Sitä osoittavat nuokin Jeesuksen sanat: Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen.
Ylösnoussut Kristus toivoo, että meissä kaikissa voisi virrata elämän lähde. Hän haluaa tuoda elämää sinne, missä on toivottomuutta, voimattomuutta, uupumusta ja näköalattomuutta.
Hän, Kaikkeuden Herra, haluaa vahvistaa ja rohkaista. Hän haluaa tuoda Valonsa sinne, missä sitä ei enää havaita, tuoda Rakkautensa sinne, missä sitä ei enää tunneta. Hän haluaa olla meille Lähde, josta ammentaa toivoa elämään.  

Kristus, auta meitä kuulemaan äänesi. Auta meitä seuraamaan sitä tietä, jonka olet meille viitoittanut. Auta meitä toimimaan toivomallasi tavalla. Ohjaa, johdata, vedä tuntemiseesi.
Kiitos että kuljet kanssamme, Ystävämme ja Kuninkaamme.

(Vaihtoehtoinen evankeliumiteksti: Joh. 5:22–29)

Valvokaa!

14.11.2022.  Elää tässä hetkessä ja kiittää kaikesta siitä hyvästä, mitä on – tämä tuli itselleni taas kerran niin selkeästi sydämelle.
Eilen lupasin läheiselleni, että rupean Muumimammaksi. Tuolla hahmolla kun on kyky pysyä tyynenä suurten vaikeuksienkin keskellä. (Toisin sanoen alan siis harjoitella tuota ominaisuutta, sillä kyllähän siinä harjoittelua tarvitaan, kun on huolestumiseen taipuvainen tyyppi.)
Eilen, Isänpäivänä, kun kuulin jo toisen henkilön suusta saman asian, havahduin siihen, kuinka tarpeen on että yritän muuttaa taipumustani ja vahvistaa luottamustani Luojan varjelukseen.

Loppukesällä koronan sairastanut läheiseni (jolla on perussairaus, mutta joka pitää hyvää huolta terveydestään sekä liikunnallisesti että ravinnon suhteen) palasi viime kuussa yhdistetyltä loma- ja työmatkalta Suomeen. Pian sen jälkeen hän joutui lähtemään työmatkalle ulkomaille. Paljon pitkää yhtäjaksoista istumista siis  
Kotiin palattuaan ja lähdettyään seuraavana päivänä pyörällä jalkapallotreeneihin hän huomasi, ettei pyöräily oikein suju kuten ennen. Hän alkoi kuitenkin pelata, kunnes totesi ettei sekään suju. Odotettuaan 3 päivää turhaan, että outo olo lähtisi pois, hän lopulta meni lääkäriin.  Tutkimuksissa todettiin keuhkoveritulppa. Lääkäri totesi, että jos se olisi edennyt aivoihin, se olisi ollut menoa.

Asiasta kuulin läheiseni vaimolta, en häneltä itseltään. Vaimo kertoi, ettei läheiseni ollut halunnut huolestuttaa minua. Kun eilen kuulin samantapaisen asian toisen läheiseni kertomana, tajusin kuinka läheisen liika huolestuminen – varsinkin haasteellisessa tilanteessa – voi tuoda tilanteeseen lisärasitusta, jota henkilö, jolla on tilanne päällä, ei välttämättä jaksa. Se vain pahentaa tilannetta – kaikkien osalta itse asiassa.  

Mitä lähemmäs asiat tulevat, sitä enemmän ne koskettavat. Niin se vain on. Ihan kaikessa.
Nyt, adventinajan lähestyessä, aion ottaa henkiseksi/hengelliseksi harjoituksekseni luottamuksen vahvistamisen.
Raamatusta löytyy paljon Jumalan hyviä lupauksia, joiden kautta voi vahvistaa luottamustaan Hänen huolenpitoonsa. Jumalan rakastavassa läsnäolossa viipyminen voi myös olla monella tapaa voimaannuttavaa.  Kummastakin voi löytää jaksamista niin oman kuin muiden elämäntilanteiden puolesta rukoilemiseen. 

Sen lisäksi aion – kun nyt tuli luvattua läheiselleni – harjoitella muumimammamaista luottavaista asennetta etsimällä käsiini ja lukemalla ‘Muumipappa ja meri’ -kirjan. Jossain täällä kotona se on, tallessa lapsuuden ajoilta. 🙂 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kirkkovuosikalenteri kuvaa viikon aihetta näin:
Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3:13).

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Anna meille ilo
Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.
Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
Sinä annat ihmisten tulla  maaksi jälleen ja sanot:
”Palatkaa tomuun, Adamin lapset.” Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki. Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.
Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi! Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä. Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.  Ps. 90:1–6, 12–15

Hän ilmoittaa tahtonsa
Valmistaudu kohtaamaan Jumalasi, Israel!

Katso, hän on muovannut vuoret ja luonut tuulen.
Hän ilmoittaa ihmisille tahtonsa.
Hän tekee aamunkoiton ja yön pimeyden,
hän kulkee maan kukkuloiden yli.
Hänen nimensä on Herra, Jumala, Sebaot.  Aam. 4:12–13

Kuka Aamos olikaan? Virkistin muistiani netistä: Aamoksen kirjan mukaan hän oli kotoisin Juudan kuningaskunnasta, n. 10 km:n päässä Betlehemistä. Hän kertoo olevansa karjapaimen ja metsäviikunoiden viljelijä, ja että Herra oli kutsunut hänet profetoimaan niin omalle kuningaskunnalle kuin naapurivaltakunnille.
Āmōs merkitsee heprean kielessä kuormitettua, vaivattua tai taakankantajaa. Aamoksen arvioidaan eläneen 700-luvulla eKr. 

Aamos uskoi Jumalan täydelliseen suvereeniuteen suhteessa ihmiseen. Hän katsoi Jumalan vaativan sosiaalista oikeudenmukaisuutta kaikille ihmisille, niin rikkaille kuin köyhillekin. Vaikka juutalaiset olivat Jumalan valittu kansa, ei se tehnyt poikkeusta tähän sääntöön, vaan myös heidän oli kärsittävä rangaistus rikkoessaan sitä. Aamos katsoi moraalisen järjestyksen menevän yli kansallisten intressien.

Aamoksen tekstejä on käytetty myös muissa kuin uskonnollisissa puheissa. Esim. Martin Luther Kingin viittaa puheessaan “I have a Dream” jakeeseen “Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro”. (Aam, 5:24).
Martin Luther King:‘We will not be satisfied until justice rolls down like waters and righteousness like a mighty stream”

Meillä on Hänen lupauksensa
Älkää, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.

    Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa – tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.
    Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.
2. Piet. 3:8–14, 18

Öljyastiat
Jeesus puhui tämän vertauksen:

    ”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’
    Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”    Matt. 25:1–13

Elämä on yllätyksellistä. Välillä tulee eteen tulee asioita, joita emme millään olisi osanneet ennalta aavistaa tai odottaa.
Jeesus kehottaa vertauksensa kautta meitä olemaan valmistautuneita tällaiseen  yllätyksellisyyteen. Samoin kuin meillä ei ole aavistustakaan siitä, milloin ylösnoussut Kristus  ilmestyy kaikessa kirkkaudessaan, Hän haluaa meidän olevan valmiina siihen, että milloin tahansa Hän voi ilmestyä, ja silloin kaikki muuttuu.

Mistä saamme voimaa niinäkin aikoina, jolloin meitä erityisesti koetellaan ja uupumus alkaa voittaa alaa? Mikä auttaa meitä pysymään hereisinä silloinkin, kun päivät lyhenevät ja illat pimenevät? Mikä on se öljy, joka valaisee tietämme, ympäristöämme ja elämäämme silloin kun emme itse tahdo nähdä eteenpäin? 

Maailman Valo, auta meitä kiinnittämään huomiomme siihen, mikä todella on tärkeää ja merkityksellistä. Auta meitä näkemään, mistä kaikesta saamme olla kiitollisia, tänäänkin, tälläkin hetkellä. Kaikkivaltias, anna Pyhän Henkesi valaista sydämemme, jotta voisimme olla avoimia sille, miten Sinä vaikutat elämässämme. Kiitos Rakkaudestasi meitä kohtaan.  

Come to Jesus, Rest in Him – Jordan Kauflin, Matt Merker

Oletko väsynyt, painavatko asiat mieltäsi?
tule. laske alas taakkasi
Jeesus kutsuu sinua, vetää sinua puoleensa
lepää Hänessä
Hän on lempeä ja nöyrä sydämeltään
Hän haluaa tuoda meille rauhan
hellä Paimen, voimallinen Pelastaja
lepää Hänessä
Miten varma onkaan Hänen myötätuntonsa meitä kohtaan
niin syvä on Hänen rakkautensa
joten tule, lepää Hänessä
Oletko toivoton, tunnetko syyllisyyttä
häpeätkö kaikkea syntisyyttäsi?
Hän haluaa tavoittaa sinut, antaa sinulle anteeksi
lepää Hänessä
Hän on maksanut jokaisesta epäonnistumisestasi
armo virtaa loputtomina virtoina
tule, seuraa, vapaus kutsuu sinua
lepää Hänessä
Odotatko suruissasi
että tämä murtunut maailma parantuisi?
Hän tulee, palaa pian
lepää Hänessä
Me tulemme näkemään Hänet
me tulemme tuntemaan Hänet
millainen kirkkauden valtaisuus paljastuukaan
Hänen lempeydestään, jokaisesta lupauksesta
joka silloin toteutuu
luota Jeesukseen, Hän pitää meistä kiinni
loppuun asti

Uskon perustus

6.11.2022. Voisin hyvin kuvitella, että nämä epävarmat ajat, joita nyt elämme, ovat herättäneet monet pohtimaan elämän syvempiä kysymyksiä. Mikä on merkityksellisintä elämässäni? Millaiselle perustukselle elämäni, uskoni, toiveeni ja luottamukseni ovat rakentuneet, tai rakentuvat? Millaiset asiat tuntuvat juuri nyt tärkeimmiltä? 

Ihan käytännön tasolla nousee mieleeni nyt tänä syksynä varautuminen tulevaan talveen. Palelen herkästi sisälämpötilan laskiessa, lämmitysjärjestelmän kamppaillessa pakkaskeleillä.
Kun
villakerrasto, -sukat, -puserot ja – takit eivät enää auta, kuuma tee ja chilikeitto tulevat avukseni.
Ajatus tulevan talven mahdollisista sähkökatkoksista ei sen vuoksi tunnu yhtään mukavalta.  Rauhoittaakseni mieltäni sen suhteen ostin helppokäyttöisen ja edullisen retkikeittimen. Vaikken tarvitsisikaan sitä teen tai chilikeiton valmistamiseen, voin käyttää sitä vaellusretkillä. 

Tämän pyhän aihe ja tekstit eivät kuitenkaan puhu ulkoisista varautumiskeinoista vaan sisäisistä. Mistä voisi löytää sisäisen rauhan tänä levottomana aikana, kun maailmalla kuohuu, ja tilanteet muuttuvat nopeasti, yllättäenkin?  

Alla olevat raamatuntekstit kertovat Jumalasta, joka auttaa, pelastaa ja johtaa meitä. Sen lisäksi että meillä on voimakas Jumala, jonka puoleen voimme kääntyä, kun olemme neuvottomia ja tarvitsemme turvaa, rohkaisee Efesolaiskirje meitä pukeutumaan hengelliseen taisteluvarustukseen, jotta meillä olisi millä puolustautuatämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.”

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Auttaja hädän hetkellä – Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.  Ps. 46:2–8

Turvallinen leposija– Katso Siionia, meidän juhliemme kaupunkia! Sinun silmäsi saavat nähdä Jerusalemin, turvallisen leposijan, teltan, jota ei pureta, ei siirretä. Sen vaarnat eivät koskaan irtoa, yksikään sen köysistä ei katkea. Meillä on siellä väkevä valtias, Herra, meillä on jokien lähde ja leveät virrat. Niitä ei kulje soutualus eikä ylitä uljainkaan pursi. Totisesti, Herra on tuomarimme. Hän johtaa meitä. Herra on valtiaamme, Herra on kuninkaamme. Hän pelastaa meidät.  Jes. 33:20–22

Miten löydän/löydät sellaisen sisäisen tilan, jossa on turvallinen olo, olivatpa olosuhteet millaiset tahansa?
Minusta tuntuu hyvältä ajatella, että on Joku, joka on minua niin valtavan paljon suurempi, vahvempi ja viisaampi. Joku joka tuntee tilanteemme, huolemme, ahdistuksemme, surumme ja pelkomme. Ja että Hänen puoleensa voi aina kääntyä, pienissä ja suuremmissa asioissa. Ja että Hän toivookin sitä; toivoo ja odottaa, että etsimme Hänen läsnäoloaan, yhteyttä Häneen. Niin että Hän, Pelastajamme, voisi täyttää sisimpämme Valollaan, Rakkaudellaan ja Rauhallaan.    

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: ”Uskosta vanhurskas saa elää.”  Room. 1:16–17

Hyvä sanoma antoi Paavalille voimaa ja rohkeutta jatkaa matkaa silloinkin, kun hän kohtasi vaikeuksia ja vastustusta, Hän oli kohdannut ylösnousseen Kristuksen Damaskoksen tiellä, ollessaan matkalla pidättämään kristittyjä.
Tuossa kohtaamisessa Paavali sai omakohtaisesti kokea, kuinka Kristus todella oli noussut kuolleista. Kristuksen valo häikäisi hänet ja hän oli sokeana 3 päivän ajan. Mikään ei voinut viedä Paavalilta tuon kokemuksen todellisuutta. Hänestä tuli Kristuksen seuraaja ja julistaja.

Paavali sai kokea, kuinka Kristus oli hänen kanssaan vaikeissakin tilanteissa. Kristus rohkaisi ja vahvisti häntä, kun omat voimat olivat hiipumassa. Samanlaiseen suhteeseen kanssaan Kristus kutsuu meitäkin. 

Marraskuun Avainmedian kannessa on otsikko: “Näyt ja ilmestyksen suurin iranilaisten uskoontuloon vaikuttava ilmiö”. En ole vielä lukenut artikkelia, mutta taas kerran mietin, miksiköhän Kristus ilmestyy nykyään niin monille muslimeille. Voimakkaat ilmestyskokemukset saavat heissä aikaan hengellisen mullistuksen, ja usein heistä tulee Jeesuksen seuraajia, joko salaisesti, tai sitä salaamatta – oman henkensäkin uhalla.

Meidän kulttuurissamme Kristuksen seuraajaksi ryhtyminen ei aiheuta ulkoisia seuraamuksia, eikä uhkaa. Miten paljon helpompaa meidän onkaan lähteä seuraamaan Häntä. – Vai onko? 
Tarkemmin ajateltuna se, että uskoo Jeesuksen ylösnousseeksi ilman, että on kokenut tästä minkäänlaista näkyä tai ilmestystä, kysyykin meiltä itse asiassa enemmän uskoa.
Ja luottamusta siihen, että Hän on, vaikkei muistaisi nähneensä tai kokeneensa mitään siihen viittaavaa. 

Jumalan taisteluvarustus – Vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.
Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin.  Ef. 6:10–18

“Poikasi elää”– Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Mutta virkamies pyysi: “Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.” Silloin Jeesus sanoi: “Mene kotiisi. Poikasi elää.” Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen. Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: “Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti.” Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Poikasi elää”, ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.  Joh. 4:46–53

Tällä kertaa samastuin erityisen voimakkaasti tuon Kapernaumin virkamiehen hätään kuolemansairaan poikansa puolesta. Yksi pojistani oli nimittäin viime kuussa parin viikon aikavälillä sekä matkoihinsa että terveyteensä liittyen tilanteissa, joilla olisi voinut olla hyvin dramaattiset seuraukset. Onneksi ei käynyt pahasti. Siinä ei voinut kuin turvata Kaikkivaltiaan varjelukseen. Mutta kyllä kaipasin – ja nytkin kaipaan – tuollaista uskon ja luottamuksen lujuutta, joka oli Kapernaumin virkamiehellä. 

Kapernaumin virkamiehen luottamus Jeesukseen Pelastajana ja Parantajana oli niin luja, että hän uskoi Jeesusta, kun tämä vain sanoi: “Mene kotiisi. Poikasi elää.”
Oi niitä lukemattomia kertoja, jolloin olen äitinä ollut huolissani lapsistani. Vaikka onneksi nyt alkaa tuntua extreme-urheilun olevan menneitä lumia heidän kohdallaan. On se vain kummallista tämä äidin huoli, vaikka lapset ovat jo aikuisia! – Miten voikaan olla niin vaikeaa luottaa, että kun rukouksissaan on antanut heidät taivaallisen Isän hyviin käsiin, Hän pitää heistä huolen.

Mutta sen vuoksi tänne ehkä ollaan tultukin: että opittaisiin luottamaan Hänen hyvään huolenpitoonsa. Sitä – luottamuksen vahvistumista – tässä saa harjoitella, varmaan koko elämänsä ajan. Että oppisi uskomaan ja luottamaan Häneen, jonka käsissä me loppujen lopuksi kuitenkin olemme.
Häneen, joka on alla olevan ukrainalaislaulun sanojen mukaisesti Valo, Suoja, Ystävä, Lohduttaja ja Kaikkivaltias.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

I come to You LordRooted in Christ – Ukrainalaisnuorten laulu uskosta ja luottamuksesta

‘Tulen luoksesi Herra, juuri sellaisena kuin olen,
ilman vakuuttavia puheita
Sinä tiedät kuitenkin kaiken, tunnet sydämeni
täytä sieluni Rauhallasi
Tuon kaiken kipuni ja huoleni Sinulle
ja silloinkin kun minulla ei ole sanoja
ja olen vain hiljaa, kuulet sydämeni rukouksen
Sinä pyyhit hellästi silmistäni kyyneleet 
Isänäni otat syliin ja lohdutat
uskon, että vaikeina aikoina suojelet minua
en jää yksin, luotan elämäni Sinun käsiisi
uskollinen Ystäväni ja Lohduttajani
ikuinen Jumala, kaikkeuden Herra
Jumala Kaikkivaltias, elävä Jumala
Sinun kanssasi en pelkää kulkea elämän polkua
sillä Sinä olet kallioni ja suojalinnani
olet Valo pimeydessä, Suoja vaikeina aikoina
Sinussa löydän voiton ja pelastuksen

Sinä täytät sieluni kuvaamattomalla rauhalla’

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jeesuksen lähettiläät

30.10.2022.  Ihanan lämpimistä syyssäistä ollaan saatu nauttia. Tämänpäiväinen aurinko loi kuitenkin mielikuvan, että ulkona olisi lämpimämpää kuin olikaan. Tunti reipasta kävelyä jaloissa ohuet puuvillasukat ja ohutpohjalliset lenkkarit – ja tuloksena oli yllättäen kotiin tullessa kylmät jalat. Siinä ei tee eivätkä villasukat auttaneet.
Sitten tuli mieleen vanha hyvä konsti: kuumaa vettä vatiin ja jalat siihen. jalat lämpenivät alta aikayksikön. Joskus parhaat keinot ovat ihan yksinkertaisia. 🙂   

Anteeksiantava ja laupias on Herra, hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä.
Herra on hyvä kaikille, hän armahtaa kaikkia luotujaan.
       Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi, uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua!
Julistakoot he valtakuntasi kunniaa, kertokoot mahtavista teoistasi.
Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston.
       Sinun valtakuntasi on ikuinen, sinun herruutesi pysyy polvesta polveen.  Ps. 145:8–13

Hyvä kaikille, armahtaa kaikkia luotujaan – näin kauniisti psalmi kuvaa Luojaamme.
– Mutta jos Jumala on kaikille hyvä, miten sitten on selitettävissä kaikki tässä luomakunnassamme esiintyvä kärsimys, vääryys, epäoikeudenmukaisuus ja julmuus, saattaa moni todeta. Tai kysyä sen klassisen kysymyksen: miten Jumala voi sallia sen, että tässä maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa?

Vaikka olisi niin helppoa heittää syy Luojamme niskoille, niin vähän tarkemmin asiaa ajatellessa joutuu huomaamaan, että eiväthän ihmisten kokemat kärsimykset olekaan Hänen syytään.  Kyllä siinä joutuu kääntämään katseen – surullista kyllä – meihin itseemme, niihin pimeimpiin  ominaisuuksiimme: itsekkyyteen, ahneuteen, vallan- ja voitonhaluun ja häikäilemättömyyteen.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Luojamme sallii meidän tehdä virheitä ja vääriä valintoja – ehkä toivoen että oppisimme niistä. Tähän meille annettuun valinnanvapauteen sisältyy (valitettavasti) myös se, ettei Hän ei estä meitä olemasta säälimättömiä, jopa julmia lähimmäisiämme kohtaan.  

Luomiskertomuksen mukaan Luojamme loi meidät omaksi kuvakseen. Niin kauan kuin ihmiset olivat ja elivät välittömässä yhteydessä Jumalaan, kaikki oli hyvin. Paratiisissa oli kaikkea mitä tarvittiin. Ei tarvinnut kuin ojentaa kätensä saadakseen tarvittavansa. Kunnes ei enää kuunneltu Jumalan ohjeistuksia ja tuli halu tavoitella kiellettyä.

Kuva jumalankaltaisuudesta meni pahasti säröille. Mutta Luoja säilytti toiveensa saada meidät takaisin. Hän lähetti Poikansa, jotta voisimme kasvaa Hänen kaltaisikseen, kasvaa taivaan valtakunnan kansalaisiksi. – Vaikka meillä onkin siihen vielä tosi pitkä matka, se on pyrkimys ja suunta, joka kannattaa pitää mielessä ja sydämessä. Jotta tästä maanpäällisestä elinpaikastamme voisi tulla taivaanvaltakunnan kaltainen. 

Profeetta Jeremialle tuli tämä Herran sana:
      – Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin,  minä valitsin sinut.
     Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni
      ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.
    Mutta minä vastasin” Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!”
Silloin Herra sanoi:

      – Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.
    Sitten Herra ojensi kätensä, kosketti suutani ja sanoi minulle:
      – Minä annan sanani sinun suuhusi. Minä asetan sinut tänä päivänä kansojen ja valtakuntien yläpuolelle. Sinun tulee repiä ja särkeä, tuhota ja hävittää, rakentaa ja istuttaa.  Jer. 1:4–10

Pysy järkevänä kaikissa tilanteissa – Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät.  2. Tim. 4:1–5

Timoteuksen kirjeen sanoja lukiessani mietin erityisesti tuota kohtaa, jossa hän kehottaa pysymään järkevänä kaikissa tilanteissa. “Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.”

Internet on mahdollistanut sen, että ihmiset ympäri maailmaa altistuvat kaikenlaisille jutuille. Usein voi olla hankalaa erottaa, milloin on kyse tahallisesta tai tahattomasta disinformaation levittämisestä. Kun katsot jonkun YouTube -videon, laitteellesi alkaa tulvia ehdotuksia samansuuntaista videoista. Jos alat seurata niitä, joudut huomaamattasi tietynlaiseen ‘todellisuuskuplaan’, jossa tarjotaan, ruokitaan ja vahvistetaan tietynlaisia mielipiteitä. Kuplassa elävä omaksuu nämä lopulta omaan ajatteluunsa ja alkaa uskoa niitä todeksi.

(Eräs esimerkki valeuutisista: amerikkalainen monenlaisten valeuutisten levittäjä, jolla oli valtava määrä seuraajia, myönsi oikeudessa levittäneensä tarkoituksella valeuutista, jossa hän väitti, että koulusurman uutisoinneissa mainitut tai kuvatut ihmiset olivat näyttelijöitä, eikä koko tragediaa tosiasiassa tapahtunut. Tämän valeuutisen tarkoituksena oli vaikeuttaa aseenkantoluvan tiukennuksia.)  

Surullista on, ettei valheisiin perustuvaa vaikuttamista tapahdu vain internetin laajoissa verkostoissa, vaan myös totalitaarisissa maissa – kuten itänaapurissamme.
Ne, jotka uskaltavat korottaa äänensä puolustaaksesi totuutta ja vastustaakseen vääryyttä ja sortamista vaiennetaan, usein keinoja kaihtamatta. Sanan ja uskonnon vapaus on rajoitettua; vallassa oleva taho määrittää nuo rajat.   

Helposti ajattelisi, että juuri tuollaisissa oloissa olisi tärkeää, että pystyy säilyttämään oman harkinta- ja arvostelukykynsä. Mutta yhtä tärkeää se on maissa, joissa vallitsee sanan ja uskonnon harjoittamisen vapaus, kuten meillä.

Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi:
    ”Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: ’Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!’ Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen, toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.’ Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista.
    Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: ’Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.’”  Matt. 22:1–14

Jeesus kuvasi taivasten valtakuntaa monin, hyvin erilaisin vertauksin. jotkut ovat lyhyitä, jotkut pitempiä. Yllä on tällainen pitempi vertaus. Siinä kaikki on ensin ihan ymmärrettävää ja ‘järkeenkäypää’. Mutta loppu on mielestäni käsittämätön ja kohtuuton. Jos nim. otan sen kirjaimellisesti.

Mutta koska kyseessä on vertaus, alan miettiä, mitä Jeesus tarkoittaa tuossa hääpuvulla, tai häävaatteilla. Mieleen tulee yksinkertaisesti se, kuinka me juhliin mennessämme yleensä vaihdamme työ- tai arkivaatteet toisiin. Tuon vaatteidenvaihto voi toimia siirtymänä arkimoodista juhlamoodiin: virittäydymme tilaisuuteen, joka on erityinen sen järjestäjälle.  Pukeutumalla juhlaan osoitamme myös kunnioitusta juhlan järjestäjää kohtaan.  

Tänään katsomassani espanjal. dokumentissa kuvattiin, miten slummeissa asuville lapsille opetettiin taiteen (soitto, laulu, tanssi) kautta arvostamista, kunnioittamista ja rakkautta.
Slummissa itse varttunut muusikko halusi auttaa pahamaineisen slummialueen lapsia, jotka viettivät aikaansa kaduilla. Hän alkoi opettaa heille soittamista ja laulamista. Vähitellen hän sai toimintaansa tukea, ja syntyi koulu, jossa lapset saavat ilmaista soiton, laulun ja tanssin opetusta. Ja siinä samalla heille opetetaan arvoja.

Useampi tuon koulun opettaja mainitsi tavoitteeksi sen, että nämä lapset oppisivat kunnioituksen, toisten arvostamisen merkityksen, Perustajaopettaja sanoi toivovansa, että näiden taidemuotojen oppimisen myötä lapset pysyisivät oikealla tiellä ja välttyisivät sen kautta vääriltä valinnoilta.  

Tunneille osallistuminen on näille lapsille hyvin tärkeää ja rakasta. He saavat oppia ja kokea sellaista, mikä kohottaa heidät arjen ankeuden yläpuolelle.
Mieleen tulee, että kun nämä hyvin köyhissä oloissa elävät lapset, jotka joutuvat näkemään (ja ehkä kokemaankin) monenlaista pahuutta elinympäristössään, saavat tuossa koulussa kokea ja oppia arvostusta, se on kuin heidät puettaisiin juhlavaatteisiin.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Tämän pyhän aiheeseen liittyen alla oleva musiikkivideo, jossa kiovalaiset Jeesuksen lähettiläät laulavat ja kuvaavat hyvän sanoman viemistä. 

Come Thou Fount of Many Blessings – Missionaries in Kyiv

Usko ja epäusko

23.10.2022.  Kirkkovuosikalenteri toteaa tämän pyhän aiheesta:
‘Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita.’

Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki.
Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia,
vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet.
Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta,
Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.
Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen.
Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään,
jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.  Ps. 78:1–8

Abramille tuli näyssä tämä Herran sana: ”Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri.” Abram sanoi: “Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser.” Abram sanoi vielä: ”Ethän ole antanut minulle jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut.” Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: “Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi.” Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: “Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.
1. Moos. 15:1–6

Näyssään Abram kuuli asioita, jotka yllättivät hänet täysin. Hänen oli vaikea ottaa vastaan ja uskoa kuulemaansa. Herrako antaisi hänelle suuren palkan ja olisi hänen kilpensä, mitä sitten olikaan edessä? Eihän Herra ollut suonut hänelle lasta, perillistä. – Se tuntui askarruttavan ja painavan eniten Abramin mieltä. 

Abram suri maallisia asioita, mutta se ei Herraa haitannut. Hän halusi Abramin kohottavan katseensa yli maallisten murheiden. “Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan.”
Eipä olisi Abram – sittemmin Abraham – osannut villeimmissäkään unelmissa kuvitella, mitä kaikkea hänellä olisi edessään. Kuinka Jumala häntä tulisi johdattamaan kaukaiseen maahan, ja kuinka hänelle ja vaimolleen Saaralle syntyisi poika vielä heidän vanhoilla päivillään. 

Tänä syksynä monet meistä ovat huolissaan ja murehtivat tulevaa. Miten selviämme talvesta, sähkölaskuista, kohonneista elintarvikkeiden hinnoista jne.? Mistä me haemme voimia ja luottamusta siihen, että on Joku, joka pitää meistä huolta?

Miten selviävät ja jaksavat ne, jotka sodan keskellä katselevat taivaalle peläten sieltä tippuvia pommeja? Onko Herra heidänkin kilpenään? Mistä he hakevat voimia ja luottamusta tulevaan, raunioiden keskelläkin? Monille rukous on voimanlähde ja -antaja.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Psalmi 91 alkaa jakeilla:
Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: “Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.” (Ps.91:1-2)

Tai vanhan, hieman runollisemman version mukaan: 
Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: “Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan”.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Vaikka Abraham ei nähnyt tilanteessaan toivon valoa, ja vaikkei hänellä ollut pienintäkään aavistusta siitä, millä tavoin Jumala tulisi toteuttamaan lupauksensa, hän uskoi kuitenkin. Hän luotti Herran sanaan. Tuo luottamus oli Abrahamille kuin polttoainetta, jonka voimalla hän jaksoi eteenpäin, silloinkin kun oli vaikeaa, kun voimat olivat vähissä tai kun vaara uhkasi. Ja Herra täytti lupauksensa.

Sekä VT että UT ovat täynnä Jumalan lupauksia, joista me saamme ammentaa elämäämme voimaa, uskoa ja luottamusta siihen, että näytti miltä näytti, meistä pidetään huolta.
Tunnen henkilöitä, jotka ovat vaikeina aikoina ja haastavissa tilanteissa alkaneet lukea näitä lupauksia ja ottaneet ne omaan elämäänsä. Ja ihmeellisiä asioita on tapahtunut sen seurauksena. Odotettuja tai odottamattomia – monenlaisia hyviä asioita.
Keskelle pimeää ja epätoivoa Valo on ilmestynyt heidän elämäänsä. 

Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, niin kuin on kirjoitettu: ”Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi.” Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: ”Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku.” Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi.
    Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.  Room. 4:16–25

Kuluneella viikolla pidetyssä turvallisuusasioita käsitelleessä kansainvälisessä seminaarissa Sauli Niinistö totesi, että tänä aikana, jolloin kestävyyttämme koetellaan, meidän on kansakuntana tärkeää pysyä yhtenäisinä. Niin että kaikki voisivat kokea olevansa (tärkeä) osa tätä yhteiskuntaa.

Tekisi mieli laajentaa tuota presidenttimme ajatusta koskemaan koko ihmiskuntaa. Miten kaikki olisikaan toisin, jos kaikki tämän yhteisen rakkaan maapallomme asukkaat kokisivat olevansa osa yhteistä valtavaa perhettä, tärkeä osa suuressa Luojamme tänne istuttamaa perhettä.
Niin että jokainen voisi kokea olevansa tärkeä ja rakastettu maailmanlaajuisen perheen jäsen. Ei etsittäisi omaa vaan yhteistä etua.

Abrahamuskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut’. Abrahamin usko Jumalaan, Hänen johdatukseensa ja lupaukseensa tekivät hänestä lopulta ‘monien kansojen isän’.
Niin juutalaiset, kristityt kuin muslimitkin pitävät Abrahamia kantaisänään. – Joissain ihmiskunnan historian vaiheissa sitten alkoi tapahtua jakautumista. Niin näissä uskontokunnissa kuin muissakin.

Kristinuskokin jakautui 3 isompaan ja lukuisiin pienempiin kirkkokuntiin sekä lahkoihin. Erottautuminen ‘meihin’ ja ‘muihin’ taitaa vain olla niin paljon helpompaa kuin yhteisyyden kokeminen toisin ajattelevien tai uskovien kanssa. Huokaus.    

Kuitenkin on kuin Hänellä, joka kutsuu olemattomat olemaan, ei olisi mitään hätää asian suhteen. Hän antaa meidän harjoitella, mokata ja epäonnistua vaikka kuinka. – Täytyy sanoa, että Hän on kyllä pienen ihmisen näkövinkkelistä katsottuna aivan käsittämättömän pitkämielinen ja kärsivällinen.
En voi olla ajattelematta, että taivaallinen Isämme toivoisi lapsillaan olevan edes hiukkasen  Abrahamin kaltaista uskoa. Miten paljon helpompaa Hänen olisikaan silloin johdattaa meitä kohti parempia valintoja ja antaa meille sitä hyvää, jota Hän meille haluaisi.

Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”
    Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: “Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” – hän puhui nyt halvaantuneelle – ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”   Mark. 2:1–12

Noista neljästä miehestä, jotka tekivät kaikkensa saadakseen tuotua halvaantuneen Jeesuksen parannettavaksi, ei kerrota mitään. Olivatko nuo miehet halvaantuneen ystäviä? Ei myöskään kerrota halvaantuneesta. Miten hän oli halvaantunut? Oliko sattunut jokin onnettomuus? Oliko hän ollut ehkä tekemässä jotain lain vastaista onnettomuuden sattuessa?
Näillä asioilla ei tunnu olevan merkitystä. Jeesukselle merkityksellistä oli se, että hän näki näiden neljän miehen vahvan uskon. He uskoivat, että Jeesus voisi parantaa halvaantuneen.  

Jeesus käytti tilaisuutta hyväkseen ja osoitti paikalla oleville lainopettajille, kuinka hänellä oli valtuudet sekä antaa syntejä anteeksi että parantaa sairaita. Siinä oli lainopettajille nielemistä. 
Mutta muut olivat ihmeissään nähdessään halvaantuneen nousevan terveenä vuodematoltaan ja kävelevän pois. He tunnistivat, että tämä oli Jumalan työtä, ja ylistivät Häntä.  

Se, että sai (tai saa) omin silmin nähdä tai kokea Jeesuksen parantavan ihmisiä tai tekevän jotain muita  ihmeitä, teki (tai tekee) tietty helpommaksi uskoa Jumalan ihmeisiin. 
Yksi suurimmista ihmeistä monien mielestä oli (tai on) ehkä se, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista.

Kun Jeesus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapsilleen, eräs opetuslapsista, Tuomas, ei ollut paikalla. Kun toiset kertoivat hänelle, että ylösnoussut Jeesus oli tullut heidän luokseen lukittujen ovien läpi, Tuomas ei uskonut heitä. Hän sanoi, ettei hän usko, jollei saa työntää sormeaan Jeesuksen lävistettyihin haavoihin.
Viikon kuluttua Jeesus ilmestyi uudelleen opetuslapsilleen, ja kehotti Tuomasta koskettamaan käsissään ja kyljessään olevia lävistyshaavoja.
Silloin Tuomas sanoi: “Minun Herrani ja Jumalani!” 

Jeesus sanoi Tuomakselle: “Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
Vaikka Jumala ilahtuukin nähdessään vahvan uskon, Hän ymmärtää, kuinka meidän ihmisten on vaikeaa uskoa sellaiseen, mitä emme näe ja mitä emme pysty järjellä selittämään itsellemme todeksi. Jostain syystä Hän haluaa, että me siitä huolimatta oppisimme säilyttämään toivomme, ja uskomaan ja luottamaan Häneen silloinkin, kun tilanteet näyttävät ja tuntuvat toivottomilta.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jeesus tunsi Tuomaksen ja tiesi, mihin tämän usko riitti, mihin ei. Kuitenkin Tuomas oli hänelle rakas. Hän halusi auttaa Tuomasta ja vahvistaa tämän uskoa. Ajattelen, että samoin ylösnoussut Kristus haluaa auttaa meitä nykyajan ihmisiäkin uskomaan, niin vaikeaa kuin se voikin olla.
Se on minulle mysteeri, millä perusteella Hän valitsee ilmestyä joillekin, jotta nämä uskoisivat. Miksei Hän voisi ilmestyä kaikille niille, jotka haluaisivat kovasti uskoa, mutta joille se on tosi vaikeaa? Miksei Hän voisi ilmestyä meille kaikille?

Millainen valtavan mullistava vaikutus sillä olisikaan yhteiseen eloomme täällä maan päällä!
Siinä purettaisiin monenlaiset kattorakennelmat ja laskeuduttaisiin keskelle taivaan todellisuutta – näkemään ja kokemaan Maailman Valo. Hänen Rakkautensa säteilisi suoraan sydämiimme ja sanoisi: nouse omien ajatusmalliesi jähmeydestä, olemaan se joksi sinut on kutsuttu: elämään taivaan valtakuntaa todeksi täällä maanpäällisessä elämässäsi.  

Sitä odotellessa voisi liittyä ajatuksissaan vaikkapa Heprealaiskirjeen toteamukseen:
Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. (Hepr.11:1)

Body of Christ – Ukrainalainen hymni keskiajalta

 

Rakkauden kaksoiskäsky

16.10.2022. Miten lempeältä tuntuukaan syyssade, kun lämpöä on vielä 12 astetta, Ja vaikka sää on harmaa, maassa loistaa kultainen lehtipeitto. Ilon aiheiden ja valon pilkahdusten merkitys tuntuu kasvavan syksyn edetessä kohti viileämpiä ja pimeämpiä päiviä.
Millaisista asioista löydän/löydät valoa ja lämpöä mieleen ja sydämeen silloinkin, kun sää ei sitä tarjoa? Usein vastaus on, että silloin auttaa kääriytyminen viltin alle höyryävän teemukin ja kirjan kanssa. Ehkä sytytetään kynttiläkin tunnelmaa luomaan. 

Tämän pyhän aiheesta voisi äkkiseltään ajatella, että nyt tulee tekstejä, joista virtaa niin valoa kuin lämpöä sisimpään. Että ne hellivät ja silittelevät mieltä ja sydäntä.
Mutta tällä kertaa näitä kirkkovuoden tekstejä lukiessani koin niissä enemmänkin vaativuutta.  Onkohan tämänhetkisellä maailmantilanteella osuutta asiaan? En tiedä.
No, onhan aiheen otsikkokin käskymuodossa: Rakkauden kaksoiskäsky. Eli kyllähän sekin jo kertoo, että meiltä myös edellytetään jotain, jotta voimme kokea Rakkautta.

Rakkaudessa – niin ihmisten välisessä kuin ihmisen ja Jumalan välisessä – kyse ei koskaan ole pelkästä vastaanottamisesta, vaan vuorovaikutuksesta. Mitä meiltä edellytetään, että voimme kokea Jumalan Rakkautta?
Minusta on suloista ajatella, että Jumala rakastaa meitä silloinkin, kun olemme käpertyneinä viltin alla sohvan nurkkaan. Hän ei edellytä meiltä niinkään tekoja, vaan avointa sydäntä. Kun sydän on avoinna, Rakkaus voi virrata kumpaankin suuntaan. Siinä on lämpöä. Siinä on Valo läsnä.   

Onnellisia ovat ne, joiden vaellus on nuhteetonta, ne, jotka seuraavat Herran lakia.
Onnellisia ne, jotka pitävät hänen liittonsa ja koko sydämestään kysyvät hänen tahtoaan,
ne, jotka eivät tee vääryyttä vaan kulkevat hänen teitään.
Sinä olet antanut säädöksesi tarkoin noudatettaviksi. 
Kunpa kulkuni olisi vakaa, kunpa aina seuraisin sinun määräyksiäsi!
Kun pidän käskysi silmieni edessä, en joudu häpeään.
Vilpittömin sydämin minä kiitän sinua, kun opin tuntemaan oikeamieliset päätöksesi.
Minä noudatan sinun käskyjäsi – älä koskaan minua hylkää!  Ps. 119:1–8

Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi. Pidä aina mielessäsi nämä käskyt, jotka minä sinulle tänään annan. Teroita niitä alinomaa lastesi mieleen ja puhu niistä, olitpa kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla. Sido ne merkiksi käteesi ja pidä niitä tunnuksena otsallasi. Kirjoita ne kotisi ovenpieliin ja kaupunkisi portteihin.  5. Moos. 6:4–9

Yllä olevia kehotuksia ortodoksijuutalaiset noudattavat vielä meidänkin päivinä kirjaimellisesti siten, että rukoillessaan kietovat käteensä nauhat ja kiinnittävät otsaansa pienet rasiat, joissa on kirjoitettuina Jumalan käskyjä. Kotien ovenpielissä on kiinnitettyinä pitkulainen rasia, joka samoin sisältää Jumalan käskyjä. 

Uskovaisilla katolisilla on seinillään ristit tai krusifiksit, ja rukousnauhat, joita he kantavat mukanaan. Ortodokseilla on kotialttarit, lampukat ja ikonit. 
Luterilaiseen uskoon ei kuulu juurikaan ulkoisia muistutuksia tai vahvistuksia Jumalan läsnäolosta elämässämme. Kuka tahansa voi toki kantaa rukousnauhaa mukanaan tai pitää ikoneja ja kotialttaria kotonaan huolimatta siitä, mihin kirkkokuntaan kuuluu vai kuuluuko sellaiseen ollenkaan.
Ajattelen, että on oikeastaan aika ihanaa, kun on vapaus ylläpitää ja vahvistaa suhdettaan Jumalaan juuri itselle hyväksi ja oikeaksi kokemallaan tavalla ilman, että sitä edellytettäisiin tai määriteltäisiin ulkoapäin, uskonnollisen tradition pohjalta. Tuntuu hyvältä,  että meillä on siinäkin suhteessa vapaus.

Kuten Paavali totesi kirjeessään galatalaisille:
‘Vapauteen Kristus meidät vapautti.’ (Gal.5:1)

Minä kiitän aina teidän tähtenne Jumalaani siitä armosta, joka teille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa. Hänen yhteydessään te olette saaneet kaikkea rikkautta, niin tietoa kuin puhetaitoakin. Sanoma Kristuksesta on juurtunut lujasti teihin, ja teillä on armolahjojen koko rikkaus odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä. Jumala on myös vahvistava teitä loppuun saakka, niin ettei teissä ole moitteen sijaa Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen päivänä. Jumala on kutsunut teidät Poikansa Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, yhteyteen, ja hän pysyy sanassaan.
1. Kor. 1:4–9

Tähän sopisi toinen siteeraus Paavalin galatalaiskirjeestä:
”Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.’ (Gal.5:13)

Ihan huikea tuo kohta, että meillä on saatavilla armolahjojen koko rikkaus. Armolahjat eivät kuitenkaan ole meitä itseämme varten, vaan toisten palvelemista varten. Ne aktivoituvat silloin, kun alamme palvella toisiamme, kun autamme ja tuemme toisiamme. Jumala on erityisen vahvasti läsnä, kun toimimme Hänen käsinään ja jalkoinaan.   

Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”  Matt. 22:34–40

Minkäköhän tapaista vastausta fariseukset mahtoivat odottaa Jeesukselta kysyttyään tältä lain suurinta käskyä? Odottivatko he Jeesukselta jotain omakeksimää, hihasta vedettyä vastausta? Pettymys taisi olla suuri, kun vastaus ei tarjonnutkaan heille aihetta syyttää Jeesusta harhaoppisuudesta.  – Näin ajattelin, kunnes luin Markuksen evankeliumin kuvauksen samasta tapauksesta.

Markus kirjoittaa, että kysymyksen esittänyt lainopettaja oli varsin tyytyväinen Jeesuksen vastaukseen. Hän totesi: “Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.”
Jeesus puolestaan ilahtui lainopettajan kommentista todeten: “”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.” 

Voisikohan tuon perusteella ajatella, että rakkauden kaksoiskäskyssä on avain Jumalan valtakunnan todellisuuteen. Ettei ole kyse kahdesta erillisestä avaimesta, vaan yhdestä.
Se että rakastaa Jumalaa ja se, että rakastaa lähimmäisiään kuin itseään, eivät ole asioita, jotka toimivat toisistaan erillään. Ne toimivat yhdessä ja vahvistavat näin toisiaan. 

Mutta eihän se mikään yksinkertainen ja helppo asia ole. Tässä sitä opettelemme edelleen, 2000 v. tuon käydyn keskustelun jälkeen…
Kuitenkin uskon, että kohti parempaa olemme menossa. Uskon, että kun näemme pimeyden kasvavan, alamme entistä enemmän miettiä, miten voimme tuoda enemmän hyvyyttä, lämpöä ja valoa – ei vain omaan elämään, vaan tähän yhteiseen eloomme.
Alamme kaivata taivaan valtakunnan todellisuutta tähän maailmaamme. Siinä, taivaan todellisuudessa, vallitsevat Rakkauden lait. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kristus, auttaisitko meitä tässä haasteellisessa asiassa, jota olemme täällä opettelemassa. Auta meitä rakastamaan sillä tavoin, kuin Sinä olet meitä rakastanut, ja rakastat. 🙂

Kristityn vapaus

9.10.2022. Vapaus on minusta mielenkiintoinen käsite. Kuka meistä on todella vapaa? Millaiset (näkymättömät tai näkyvät, sisäiset tai ulkoiset) tekijät estävät meitä kokemasta vapautta? Tai saavat meidät tuntemaan itsemme vapaiksi?

Eräässä viimeviikkoisessa uutishaastattelussa oli toteamus, joka sai minut miettimään asiaa – koirani näkökulmasta. Haastattelussa kysyttiin prof. Kari Liuhtolta Venäjällä yhä toimivista suomalaisyrityksistä. Liuhton sanoma näille oli: “Äkkiä kotiin tai muuten teistä tulee Putinin panttivankeja tai puudeleita.”

Katselin pikku puudeliani ja ajattelin hymyillen, ettei ehkä ihan osunut oikeaan tuo puudelivertaus. Oma hauvelini ainakin on vahvatahtoinen persoona. Se haluaisi aina itse valita suunnan lähtiessämme kävelylle. Usein (kun en halua pilata sen iloa ja innokkuutta) annankin sen valita.
Suhteemme perustuu kiintymykseen ja luottamukseen. Voin huoletta antaa sen usein kokea vapautta, koska minun ei tarvitse olla huolissani siitä, kumman tahto viime kädessä voittaa. Kremlin keinot (pelottelu tai uhkailu) eivät puudeliini tehoaisi: sellainen herättäisi siinä vain vastustushalun. 

Pieni nelijalkainen ystäväni on hyvin kiltti, ystävällinen, viisas ja empaattinen. Se tekee mielellään temppuja tullakseen palkituksi kehuilla ja nameilla. Se lukee ihmisten sisintä kuin avointa kirjaa, ja toimii sen mukaisesti, ja kokiessaan uhkaa siitä kuoriutuu esiin topakka reviirinsä tai omiensa puolustaja.
En tiedä mikä koirarotu olisi sopinut prof. Liuhton vertaukseen, mutta ei ainakaan villakoira. 🙂

Kirkkovuosikalenteri määrittelee ensi pyhän aiheen näin:
‘Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.’

Sanasi, hunajaa makeammat – Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin. Sinun käskysi ovat alati ohjeenani, ne tekevät minut vihollisiani viisaammaksi. Olen oppineempi kuin kaikki opettajani, kun  tutkin sinun liittosi säädöksiä. Olen viisaampi kuin kansan vanhimmat, kun noudatan sinun  säädöksiäsi. Pahan poluille en jalallani astu, minä tahdon totella sinun sanaasi. Sinun päätöksistäsi en poikkea syrjään, sillä sinulta minä olen oppini saanut.
Miten suloiset ovatkaan sinun sanasi! Ne maistuvat hunajaa makeammilta. Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä!  Ps. 119:97–104

Olen lunastanut sinut vapaaksi –  Muista, Jaakob, sinä minun palvelijani, muista, Israel, että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani, sinä et minulta unohdu, Israel. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi.
Riemuitkaa, taivaat, sillä Herra on tämän tehnyt, iloitkaa, maan syvyydet, puhjetkaa riemuun, te vuoret, te metsät ja jokainen metsän puu: Herra on lunastanut Jaakobin! Hän on pelastanut Israelin,
hän on osoittanut kirkkautensa.  Jes. 44:21–23

Taivaat, vuoret, metsät, puutpsalmisti kehottaa koko luomakuntaa iloitsemaan ja riemuitsemaan siitä vapaudesta, jonka Herra on meille lunastanut. Oli kuin luonto olisi tänään kutsunut tuohon iloon. Aurinko paistoi lämpimästi kirkkaalta taivaalta ja puiden lehdet oksilla loistivat upeissa ruskan väreissä. Maahan lentäneet lehdetkin, kultaisina hehkuvat, näyttivät siltä kuin eivät vähääkään välittäisi siitä, että pimeää vuodenaikaa kohti ollaan menossa.
Ilo ja kiitollisuus täyttivät mielen. Kaikkea tuota kaunista haluan tallentaa sisimpääni. Toivoen voivani palauttaa sitä mieleeni silloin, kun erityisesti kaipaan ilon ja riemun tunnetta.     

Kristus vapautti meidät – Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia määräyksiä. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. Koska me uskosta olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden. Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.  Gal. 5:1–6

Minkälaiseen vapauteen Kristus vapautti meidät? – Paavali kirjoittaa galatalaisille suorasanaista tekstiä juutalaisten vanhatestamentillisesta käsityksestä siitä, miten saavuttaa vapaus. Yhden lainkohdan noudattaminen ei riitä, niitä kaikkia on noudatettava saadakseen armon Jumalan silmissä.  Mooseksen kirjoissa on yhteensä 613 käskyä. Jotkut juutalaiset, lähinnä ultraortodoksit, pyrkivät nykyäänkin elämään niitä kirjaimellisesti noudattaen. (Esim. koska työnteko sapattina on kiellettyä, on jopa sähkövalon sytyttäminen – mikä sekin katsotaan työnteoksi – lain rikkomista.)

Paavali oli kohdannut ylösnousseen Kristuksen. Hän ymmärsi, että Jumalan Poika oli tullut vapauttamaan meidät ihmiset, niin juutalaiset kuin muutkin, käsityksestä, että omilla suorituksillamme voisimme ansaita Jumalan suosion. Kristus tuli osoittamaan tien todelliseen vapauteen. Hän auttoi – ja auttaa – meitä tulemaan läheiseen suhteeseen Jumalan kanssa; kokemaan Hänen rakkauttaan ja anteeksiantoaan. Siinä, Hänen Rakkautensa ilmapiirissä,  ympäröimänä ja täyttämänä, voimme kokea todellista vapautta.       

Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko, kirjoittaa Paavali. Mitä rakkautena vaikuttava usko saa meissä aikaan? Ajattelen, että ei ehkä niinkään omaan pyhittäytymiseen tai pelastumiseen fokusoimista, vaan pikemminkin myötätuntoa, epäitsekkyyttä, halua tukea, rohkaista ja auttaa. Onhan se lähtöisin Jumalasta, joka rakastaa meitä.
Jos Hänen Rakkautensa meitä kohtaan on saanut aikaan meissä uskon, niin tuntuisi ihan luonnolliselta seuraukselta, että sen vaikutus meissä saisi aikaan Rakkautta.
Surulista on, kun lukee tai kuulee, ettei asia kuitenkaan aina ole näin.  On niin paljon (jopa toisiin uskoviin kohdistuvaa) tuomitsevaa, väheksyvästi tai vihamielisesti suhtautuvaa uskoa.  

Kuitenkin ajattelen, että mitä enemmän alamme ymmärtää, kuinka paljon Jumalamme rakastaa meitä, se vaikuttaa myös suhtautumiseemme kanssaihmisiimme. Muutumme vähitellen rakastavammiksi toisiamme kohtaan. Ja se puolestaan saa aikaan sen, että haluamme hyvää toisille. Niin kuin taivaallinen Isämme haluaa meille. 

Sapattina – Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: “Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi:” Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?” Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.  Luuk. 14:1–6

Jeesus kosketti vesipöhöä sairastanutta miestä ja tämä parani. Kaikki tuossa fariseusten johtomiehen talossa aterialla olleet saivat omin silmin todeta, kuinka turvotus katosi miehestä. Huoneeseen laskeutui hiljaisuus. Kukaan ei tiennyt mitä sanoa. He olivat juuri saaneet nähdä parantumisihmeen.

Jeesus esitti fariseuksille ja lainopettajille (jotka todennäköisesti pitivät itseään sangen viisaina ja tietävinä), 2 kysymystä. johon he eivät kyenneet vastaamaan. Se, mikä aiemmin oli tuntunut niin itsestään selvältä, ei yhtäkkiä enää ollutkaan niin selvää. Jotain muuttui heidän mielessään. He joutuivat arvioimaan uudelleen asioita, joiden varaan heidän uskonsa oli rakentunut. 

Evankeliumi ei kerro, tapahtuiko noiden aterialla olleiden miesten mielessä jokin muutos. Mutta se ei olekaan olennaista. Tänä päivänä olennaisempaa on se, mitä tuo Jeesuksen kysymys “Mitä te itse teette” saa aikaan minussa/sinussa. Laittaako se miettimään vaikkapa omaa suhtautumistamme heikommassa asemassa tai hädässä olevia kohtaan. Tai virittääkö se meitä pohtimaan avoimin mielin asioita, joita olemme pitäneet itsestään selvinä. Tai herättääkö se meitä oivaltamaan jotain uutta, sellaista, mitä emme ole ennen ymmärtäneet?

Apostoli Paavali kirjoittaa, että uskosta olemme saaneet Hengen. Tuo Henki vaikuttaa meissä, ajatuksissamme, sydämessämme. Tuo Henki, Kristuksen Henki, Rakkauden Henki, Rauhan Henki, haluaa johdattaa meitä, ohjata meitä hyviin tekoihin; tulemaan enemmän Kristuksen kaltaisiksi. Elämään siinä vapaudessa,  johon Kristus on meidät vapauttanut. Elämään ja kokemaan taivaan valtakunnan todellisuutta jo tässä maanpäällisessä elämässämme. 

Vapahtajamme, kiitos että olet kanssamme. Täytä sydämemme ja mielemme Rakkaudellasi, Rauhallasi, Rohkeudellasi ja Ilollasi. Kiitos ihmeellisestä, niin monella tavalla hoitavasta ja  parantavasta Rakkaudestasi meitä kohtaan. 

A Prayer – Rooted in Christ

‘Kun tunnen surua, huolta tai ahdistusta
kun minulla ei ole enää voimia jaksaa eteenpäin
käännyn puoleesi Jumala rukoillen avoimin sydämin
sillä tiedän että Herrani on vahva pelastaja

Kävellessäni läpi pimeän laakson
uskon vahvasti että Herra on kanssani
Hänessä ainoastaan löydän suojan ja rauhan
ja uskon että Hän kuulee rukoukseni

Tuollaisina hetkinä putoan polvilleni
kunnioittaen, Pelastajani, tietäen
että kuulet rukouksemme
vain Sinussa löydän ilon ja rauhan

Kun sydämeni tuntee rajatonta iloa
ja siunaukset virtaavat joen lailla
ylistän Sinua vilpittömän kiitollisena
sillä tiedän, että Sinun kätesi on ylläni

Muistelen kaikkia niitä kertoja
jolloin Jumala on armahtanut meitä
ja pelastanut meidät tuskalta
– vain Herran sydän voi rakastaa meitä niin paljon
Hän antoi elämänsä puolestamme

Tuollaisina aikoina ylistän Sinua Jeesus
kiitollisena laulaen
Sinä olet kanssamme ilon ja surun aikoina
nöyrästi Sinua ylistän

Tulen luoksesi Jeesus, Pelastajani
ilon hetkinä ja epätoivon hetkinä
kehenkään muuhun en voi luottaa sillä tavoin
kuin Sinuun, rakas Herrani’

 

Jumalan sanansaattajat

2.10.2022.  Tänään on mikkelinpäivä. Moniko ihminen mahtaa tänä päivänä ajatella, mistä päivän nimi juontuu?
Vanhan, 400-luvulta peräisin olevan perinteen mukaisesti 29. syyskuuta (tai kirkkovuodessa sitä seuraava sunnuntai) on omistettu arkkienkeli Mikaelille.  

Ilmestyskirja kuvaa, kuinka Mikael joukkoineen taisteli pimeyden voimia vastaan. Monista keskiaikaisista legendoista ja maalauksista tuttu teema: Mikael kukistaa lohikäärmeenä kuvatun paholaisen miekallaan (tai ratsun selästä keihäällä).  

Nykyään mikkelinpäivän teema on kesytetty enkelten päiväksi. Yleinen käsitys enkeleistä lempeästi suojelevina taivasolentoina, jotka kulkevat rinnalla, auttavat ja pitävät huolta siitä, että olemme turvassa, nähdään lapsillekin sopivaksi. Mikkelinpäivänä vietetäänkin useissa ev.lut. kirkoissa lapsiperheiden messuja, joissa lapset ovat jollain tapaa osana messun toimitusta. 

Nykymaailman tilanteessa voi kuitenkin kenelle tahansa (ainakin taivasmaailman olemassaoloon uskovalle) olla merkittävää ja rohkaisevaa ajatella enkeleitä nimenomaan vahvoina hyvän puolustajina. Ajatella, että on olemassa voimakkaita, taivaallisia olentoja, jotka taistelevat pahuuden voimia vastaan ja suojelevat niiden hyökkäyksiltä.
Lukemattomat ihmiset ovat kertoneet kokemuksistaan taivaallisesta, ylimaallisesta varjelusta.  Sellaisista tapahtumista, jotka eivät ole selitettävissä tai ymmärrettävissä fysiikan lakien mukaisesti.
Tämän vuoden aikana tällaisia tapahtumia ovat kuvanneet mm. ukrainalaiset sotilaat. (Sodan päätyttyä kuulemme niitä varmaan enemmänkin.)

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Arkkienkeli Mikael kuvataan joissain keskiaikaisessa ikoneissa vaakakuppi toisessa kädessään, Oikeudenmukaisuus ja totuus punnitaan.
Kuten Mikael enkelijoukkonsa kanssa voitti ne enkelijoukot, jotka koettivat ottaa vallan käsiinsä, niin myös täällä maan päällä käy loppujen lopuksi – näytti tilanne miltä tahansa.
Hyvyys, totuus ja oikeudenmukaisuus voittavat. Niin ylhäällä kuin alhaalla.  

Rukouksin voimme olla mukana tässä hyvän puolustamisessa ja pahan valtaa vastaan taistelemisessa. Jeesus kehottaa meitä rukoilemaan taivaallista Isäämme:
Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.”

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte. Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa jotka hänen tahtonsa täytätte. Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan.
Ylistä Herraa, minun sieluni!  Ps. 103:19–22 

Sankarienkelit – Tuossa psalmissa enkelit mainitaan voimallisina sankarienkeleinä, jotka täyttävät Herran käskyt. Ja kehotetaan näitä enkeleitä ylistämään Luojaansa.
Samoin kuin meitä, kaikkia Hänen luotujaan, kehotetaan ylistämään Häntä.
Ihana ajatus on mielestäni, että voimme yhtyä näiden voimakkaiden taivaallisten olentojen ylistykseen. 

Ylistyksen voima – Ylistäessä Jumalaa tapahtuu muutos omassa olemisessa. Huomion siirtyessä omasta tilanteesta (oli se sitten kipu, suru tai jokin muu) sellaiseen, joka on jotain niin valtavan paljon itseä kirkkaampaa ja suurempaa ja pyhempää, omat vaikeudet alkavat tuntua pienemmiltä tai keveämmiltä, kipu alkaa hellittää jne. Näin olen ainakin itse useasti kokenut.

Sillä, millä tavoin ylistämme Jumalaamme, ei käsittääkseni ole merkitystä. Hiljaisesti tai ääneen, tietyin sanoin tai omin sanoin, lausuen, laulaen tai ihan hiljaa sisimmässä. 
Taivas kuulee, näkee sydämemme, ilomme ja surumme, näkee sielumme kaipuun, näkee mitä me eniten tarvitsemme.     

Jaakobin unen enkelit – Jaakob lähti Beersebasta ja kulki kohti Harrania. Matkallaan hän jäi auringon laskiessa yöksi erääseen paikkaan, otti siltä paikalta päänalusekseen kiven ja kävi makuulle.
    Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas. Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen vieressään ja sanoi: ”Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut.”
    Jaakob heräsi unestaan ja sanoi:”Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä.” Pelko valtasi hänet, ja hän sanoi:”Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti.”  1. Moos. 28:10–17 

Arkkienkeli Mikael ja hänen enkelinsä 
Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa. Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit. Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä:

      – Nyt on pelastus tullut,  meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen Voidellullaan valta. Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin.
He voittivat hänet, Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille voiton. He eivät säästäneet  henkeään vaan olivat valmiit kuolemaankin. Iloitkaa siis, taivaat ja te taivaiden asukkaat!
      Mutta voi maata ja merta – Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt.    Ilm. 12:7–12 

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät:”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
    Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
    ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
      Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”   Matt. 18:1–6, 10

Lasten kaltaisiksi – Jeesus sanoo, että meidän on käännyttävä ja tultava lasten kaltaisiksi.
Tuo sana kääntyminen merkitsee kreikankielessä (jolla UT alun perin on kirjoitettu) myös parannuksen tekemistä, mikäli oikein muistan. Me aikuiset voimme pitää itseämme monin tavoin fiksuina, osaavina ja taitavina. Taivaan valtakunnan näkövinkkelistä sillä ei kuitenkaan  ole juurikaan merkitystä.
Jeesuksen kehotus tulla lasten kaltaiseksi voi tuntua hämmentävältä. Varsinkin jos pitää lapsia jollain tavoin vähemmän arvokkaina kuin aikuisia. Pitäisikö meidän ‘alentaa’ itsemme jotenkin tietämättömämmiksi tai lapsellisemmiksi kuin olemme? 

Useat vanhemmat näkevät asian toisin. He ovat ehkä kuulleet pienten lastensa suusta hämmästyttäviä eksistentiaalisia kysymyksiä tai toteamuksia. On ihmetelty, mistä nuo ajatukset ovat tulleet lapsen mieleen. Miten hän voi pohtia ja puhua asioista, joista hän ei ole kuullut toisten puhuvan, ja joita ei odottaisi lapsen ikäkauden huomioiden kuulevansa.   

Jeesus sanoo, että meidän tulisi tulla lasten kaltaisiksi, jotta voisimme päästä taivasten valtakuntaan. Ymmärrän taivasten valtakuntaan pääsemisen tässä yhteydessä niin, että sen edellytyksenä on se. että suostuu  (nöyrtyy, kuten Jeesus sanoo) ajatukseen, että se, mitä ymmärtää ja kuvittelee tietävänsä todeksi, ei olekaan koko totuus. Että suostuu olemaan avoinna sille, että on olemassa toinen todellisuus, Suostuu päästämään irti kuvitelmastaan, että tietää enemmän taivaallisista asioista kuin sellainen, joka on juuri saapunut taivaista tähän maailmaan. 

Moni pienokainen, joka vielä on avoin taivastodellisuudelle, on (usein hämmentäen vanhempansa täysin) kertonut nähneensä suojelusenkelinsä. Lapsi on saattanut myös kuvailla tätä valoisana, lempeänä ja hyvänä. – Vähitellen, lapsen huomion ja tietoisuuden suuntautuessa yhä enemmän tämän maailman todellisuuteen (siihen mitä hän näkee ja kokee fyysisillä aisteillaan), hän joutuu huomaamaan – joskus kipeälläkin tavalla – kuinka tässä maailmassa, johon hän on syntynyt, ei kaikki olekaan hyvää, lempeää ja valoisaa.

Miten arvokasta olisikaan, että voisimme auttaa lapsia niin että he voisivat kaikesta huolimatta  säilyttää luottamuksen siihen, että hyvä voittaa.
Jeesus näkee lapset vähintäänkin yhtä rakkaina, arvokkaina ja tä’rkeinä kuin meidät aikuiset. Kunpa mekin näkisimme – siinä määrin, että se vaikuttaisi myönteisellä tavalla niihin päätöksiin, jotka koskevat (kaikenikäisiä) lapsia ja lapsiperheitä, niin täällä kuin kaikkialla. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rakas Jumala, kiitos enkeleistäsi, jotka palvelevat Sinua, ja joita lähetät meille avuksemme elämän eri tilanteisiin. Kiitos taivaallisesta varjeluksesta.
Auta meitä seuraamaan johdatustasi ja löytämään läheinen suhde Sinuun. Siinä, Sinun läsnäolossasi, on Rauha ja Rakkaus.

Armahda ja varjele niin Ukrainan lapsia kuin kaikkia lapsiasi ympäri maailmaa.
Kiitos Rakkaudestasi meitä kaikkia – niin pienempiä kuin isompia – lapsiasi kohtaan.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Videon loppupuolella välähdys arkkienkeli Mikaelin patsaasta kultaisine miekkoineen ja kilpineen.

Jumalan huolenpito

25.9.2022. Kirkkovuosikalenterin tämän pyhän aiheesta:
Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Taivaallinen Isä pitää hänestä huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa hänet tekemään hyvää lähimmäisilleen. Kristitty muistaa Jeesuksen sanat ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”.

Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton.
Herra, armahda minua! Kaiken päivää huudan sinua avukseni.
Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. Täytä palvelijasi ilolla!
Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi,
runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat.
Kuule minun rukoukseni, Herra, ota vastaan avunpyyntöni.
Sinua minä hädässäni huudan, ja sinä vastaat minulle.  Ps. 86:1, 3–7

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa.
Jos Herra ei kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo.
Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden.
Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat.  Ps. 127:1–2

Nuo psalmin jakeet voisivat (ainakin meidän aikaamme ja kulttuuriimme sijoitettuina) herättää hieman oudoksuvia kysymyksiä. Esim. kannattaako sitten nousta varhain töitä tekemään ja raataa myöhään iltaan, jos Herra antaa leivän nukkuvillekin?

Omille, rakkaille ja ystäville – Piti vilkaista jakeiden eri käännöksiä, josko niistä tulisi jotain näkökulmaa tuohon. Ei tullut, mutta mielenkiintoista kuitenkin kuinka eri käännökset antavat hieman erisävyisen kuvan Luojastamme.  
Engl. käännöksen mukaan Herra antaa unen rakkailleen: 
– It is vain for you to rise up early, to stay up late, eating the bread of toil; For he gives sleep to his loved ones.
Ruotsal, ja saksal. käännöksen mukaan Hän antaa leivän ystävilleen kun he nukkuvat:

– Förgäves stiger ni tidigt upp och går sent till vila för att äta det bröd ni slitit för. Detta ger han åt sina vänner medan de sover.
– Es ist umsonst daß ihr früh augsteht und hernach  lange sitzet und esset euer Brot mit Sorgen; denn seinen Treunden gibt er’s schlafend.

Miksiköhän me emme suomenkiel. käännöksessä voi olla Herran ystäviä tai rakkaita? Jumalan Poika kutsui opetuslapsiaan ystävikseen. Ja me olemme rakkaita Luojallemme; sen Hän on ilmaissut meille niin monin eri tavoin (esim. Johanneksen evankeliumissa monessa kohdassa, korostetusti ja selkeästi). 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Taivaallinen Isämme huolehtii lapsistaan myös toisten ihmisten kautta.
Espoolainen perheenäiti. joka oli vastaanottamassa lahjoituksia ukrainalaisille, kertoi tekevänsä aamupäivät vapaaehtoistyötä avustuskeskuksessa ja ip-illat pyörittää pientä putiikkiaan, jossa ukrainal. sotaa paossa oleva leipomisesta pitävä kosmetologi myy leipomiaan leivoksia ansaiten siten vähän rahaa elämiseen. 🙂

Kesko antoi keväällä käyttöön n. 500 m2 suuruisen tilan käyttöön tuolle avustuspisteelle, mutta ensi kuussa tähän ostoskeskuksen tilaan on tulossa vuokralainen.
Ukrainalaisia on käynyt päivittäin noin 300-500. Espooseen on tultu jopa Oulusta asti. Kysytyt tuotteet ovat vaihdelleen vauvatarvikkeista rollaattoreihin. (Kuluneella viikolla kävijöitä oli yli 2000, ja avustuspisteen koko toiminnan aikana 20.000 paikkeilla.)

Ihanaa että on järjestynyt tällainen vapaaehtoisvoimin toiminut tavaratalo, josta ukrainalaiset ovat voineet hakea ilmaiseksi lahjoitettuja tarvikkeita. Ja ihanaa, kun on ollut niin paljon lahjoittajia, että tarvitsevat ovat saaneet tarvitsemansa. 😉
Ja avuntarve on edelleen suuri. – Toivottavasti Espoosta löytyy uudet tilat ukrainalaisten avustustoiminnalle!

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain, Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa.
    Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää. Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.  Gal. 6:2–10

Aikamoista tekstiä Galatalaiskirjeessä, kehotuksia ja varoituksia vuoronperään. Kehotusta kantaa toisten taakkoja seuraa moite: äläpä jää tyytyväisenä miettimään, miten paljon olet toisia auttanut. Älä ala kuvitella itsestäsi liikoja!
Etenkään älä vertaa itseäsi ja tekemisiä muihin. Jokainen on vastuussa omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistään.

Luojamme näkee ja tuntee luotunsa.  Hän tahtoo meidän olevan rehellisiä niin itsellemme kuin muille.

Mitä kylvämme, sitä niitämme tuttu, monessa kielessä sananlaskuksi muodostunut toteamus. Raamattu antaa kauaskantoisemman näkymän: kun kylvää ‘Hengen peltoon’, sen vaikutus kantaa ikuiseen elämään saakka.

‘Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää’, kirjoittaa Paavali galatalaisille. Sama pätee meidän aikanamme. Kun jokin tilanne jatkuu pitempään, voi tuntua että voimat ja into auttaa hiipuvat.
Mistä saan/saat voimia ja innostusta? Mikä auttaa jaksamaan? Sitä kannattaa minusta aina välillä pysähtyä miettimään. 🙂

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jeesus sanoo:
    ”Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
    Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
    Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”  Matt. 6:25–34

Taivaallinen Isänne ruokkii taivaan linnutkin, älkää siis murehtiko, sanoo Jeesus. Tottahan Hän teistä huolehtii, kun pukee kedon ruohotkin!
Hän näki jo tuolloin, kun elämä oli paljon yksinkertaisempaa, miten taipuvaisia me ihmiset olemme murehtimaan jo etukäteen, miten meidän käy, miten me selviämme ja tulemme toimeen. Hän näki myös sen, kuinka murehtiminen vain vie voimia eikä johda mihinkään parempaan.  

Kyllä taivaallinen Isämme näkee, mitä me tarvitsemme, Jeesus vakuuttaa huolissaan olevia.
Seuraammeko tämän maailman muuttuvia tilanteita sellaisella intensiteetillä ja ehkä pelollakin, että unohdamme täysin, että Luojamme näkee tarpeemme, ja että Hänellä on myös monenlaisia keinoja auttaa tarvitsevia?

Voisikohan sanoa, että (ainakin tässä yhteydessä) murehtimisen vastakohta ei ole iloitseminen, vaan luottaminen. Luottaminen Hänen huolenpitoonsa. Siihen, että Hän tavalla tai toisella löytää keinon tuoda avun sinne, missä sitä tarvitaan, ja Hänen puoleensa kääntyen sitä pyydetään.
Tänäkin aikana Hän toivoo, että kääntyisimme Hänen puoleensa, etsien Hänen tahtoaan omassa elämässämme ja toiminnassamme. – Ehkä näin tehden, ikään  kuin huomaamattamme, taakkamme kevenee, ja pystymme näkemään asiat ja tilanteet valoisimmin silmin.   

Alla kanadalaisopiskelijoiden esittämänä vanha laulu ‘Jumala pitää sinusta huolen’
Laulun sanat kirjoitti Civillia D. Martin v. 1904.
(Tuli mieleen katsoa, mitä maailmalla tapahtui tuona vuonna: 9.2.04 Venäjä julisti sodan Japanille, jonka Japani voitti seuraavana vuonna.
V. 1904 myös meillä Suomessa vastustettiin venäläistämispolitiikkaa, joka johti siihen, että Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin.)

Rukoillaan Kristuksen rauhaa tähän levottomaan maailmaan, ja jokaiseen sydämeen. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

God Will Take Care of You – Fountainview Academy

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏