Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2017

Sydämen rauhaa

28.8.2017         

Kirjoittaessani tämän bloggauksen loppuun ensi pyhän muita tekstejä ihmettelin niitä lukiessani miten ponnekkaasti niissä kuvataan sanojemme merkitystä. – No, kyllähän Jeesus evankeliumitekstissä parantaa miehen, jolla oli puheongelma, ajattelin.
Vasta tullessani evankeliumitekstin kohdalle huomaisin, että olin kirjoittanut 1. vuosikerran ev.tekstistä! Mutta olkoon, enää en lähde muuttelemaan. – 1.9.2014 bloggauksesta (otsikolla Parantaja) löytyy tämän vuoden tekstit.

Jeesuksen mitä ajankohtaisin lause tekee kuitenkin mieli ottaa tähän: “Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.”
Eilisiltana selailin kuluneen viikon Yle-uutisia, koska halusin saada
selville Turun tragedian motiivin. Tiistaiuutisessa olleiden surmaajan tunteneiden kuvausten perusteella selvisi, että kyseessä mitä todennäköisimmin oli terroriteko (eikä henkilön  mielenhäiriöstä johtuva, kuten olin luullut). Se auttoi ymmärtämään sen pelon määrää, joka tuntuu nyt olevan niin paljon suurempi kuin monista oman maamme kansalaisten tekemien surmatöiden aiheuttamat.
(
Tuokin tieto olisi vaikuttanut siihen, mistä olisin blogannut. Mutta koska olin tämän jo kirjoittanut, olkoon näin.)  
Joka tapauksessa – tai ehkä juuri siksi – tuntuu että erityisen vahva merkitys on sillä, millaisia tunteita nyt vaalimme sydämissämme ja millaista ilmapiiriä luomme puheillamme ympäristöömme. – Viljelemmekö pelkoa ja vihaa vai kylvämmekö rauhansiemeniä?

Effata – Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.
    Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.”   (Mark. 7: 31-37)

Ilmeisesti voidakseen kulkea vapaasti kylästä kylään ilman että kasvava joukko apua tarvitsevia hidastaisi etenemistä Jeesus kielsi levittämästä tietoa aikaansaamistaan parantumisista. Mutta ihmiset olivat niin innoissaan etteivät malttaneet pitää niitä omina tietoinaan.

Jeesus tiesi aina, mitä hän tulisi tekemään ja miten. Hän varmaan näki että mies, joka ei pystynyt kuulemaan hänen sanojaan, tarvitsi jotain konkreettista (= kosketuksen korviinsa ja kieleensä) pystyäkseen ottamaan vastaan parantumisen.
Tuo kuuro mies joko uskoi Jeesuksen parantavaan voimaan, tai oli vain niin epätoivoinen tilassaan, että oli valmis mihin tahansa, kunhan saisi avun. – Ja hän sai sen Hänen suustaan, joka puhuu elämän sanoja – parantumista, vapautumista ja elämää – ihmisiin ja heidän tilanteisiinsa!
Kuuron on vaikea oppia puhumaan, kun ei ole kuullut toisten puhuvan. Tai sitten jokin rakenteellinen ongelma puhe-elimissä voi vaikeuttaa puhetta. Mikä tuon kuuron miehen kohdalla olikaan tilanne, hän vapautui hetkessä kummastakin vaivastaan: hän sai kuulon ja selkeän puheen. 

Ylösnoussut Vapahtajamme tietää meidänkin aikanamme, mitä Hän haluaa tehdä. Usein Hän käyttää siihen niitä, jotka haluavat olla Hänen käsinään ja jalkoinaan. Blogin 3 vkon takaisessa lauluvideossa pyydettiin: “Käytä minua, käsiäni ja jalkojani.” Kyllä Hän käyttääkin. Usein ehkä vahvimmin siellä, missä muuta apua ei ole saatavilla. Kuten Afrikan syrjäseuduilla.

Ruandan vuoristokylässä – Eräs tulkkinani toiminut pienehkön srk:n pastori kysyi kerran, lähtisinkö hänen kotikyläänsä rukoilemaan kylän asukkaiden puolesta; siellä olisi paljon rukoustarvetta. Sovimme päivän.
Pysäkillä, jolla jäimme bussin kyydistä oli pieni kioski (= kylän kauppa, jossa myytiin välttämättömimpiä elintarvikkeita) sekä mopotaksiasema. Pastori totesi, että koska nousu vuoristorinnettä kylään oli sen verran pitkä, on paras ottaa mopotaksit. 
Keskellä matkaa yllätti kaatosade. Juuri sillä kohtaa oli kylän asukkaiden levähdys- ja sateensuojaksi kyhätty
katos. Odottaessamme sateen taukoamista pastori jutteli mopotaksikuskien kanssa ja minä menin pitkulaisen katoksen toiseen päähän hiljentymään. Kysyin Jeesukselta, olisiko jotain, mitä olisi hyvä ottaa huomioon kylässä. Vastauksena sain, että siellä tulee tapahtumaan ihmeparantuminen. Ei mitään sen tarkempaa asiasta.

Kylässä menimme talosta toiseen kysymään, haluaisivatko ihmiset, että heidän puolestaan rukoiltaisiin. Kaikki halusivat.    
Lopulta tulimme pieneen, vaatimattomaan taloon, jossa perheen aikuiset taluttivat verhon erottamasta makuu
sopesta isoäidin, tukien häntä kummastakin kainalosta. Isoäiti oli toispuoleisesti halvaantunut, vasen käsivarsi ja jalka olivat täysin toimintakyvyttömät ja ja tunnottomat. Silloin muistin, mitä Jeesus oli sanonut sadekatoksessa ollessamme. Kerroin pastoritulkkini välityksellä naiselle, että Jeesus sanoi, että tänä päivänä joku tulee kokemaan ihmeparantumisen, enkä minä tiedä, kuka. Haluaisiko hän olla tuo henkilö? Nainen mutisi maahan katsoen jotain ruandaksi. Minun korvissani vastaus kuulosti lähinnä epäluuloiselta, mutta pastori tulkkasi sen myöntymisen merkiksi.   
Kerroin erään evankeliumikohdan, jossa Jeesus paransi sairaan. Kysyin sitten, uskoiko nainen, että Jeesus tekee ihmeitä vielä tänäänkin. Ja että Jeesus voisi parantaa hänetkin. Nainen mutisi taas jotakin, joka taas tulkattiin kyllä -vastaukseksi. Itse en huomannut naisessa syttyvän pienintäkään toivon kipinää, innostusta tai edes odottavaista mieltä. Näin vain syvän uupumuksen, masennuksen ja sisäänpäin kääntyneen olemuksen. Mutta ajattelin, että Jeesuksestahan tässä on kyse eikä siitä mitä meikäläinen havaitsee! Hän näkee enemmän – sydämen sisimpään!

Näin jälkeenpäin ajatellen minusta tuntuu kummalliselta, etten ollut tippaakaan huolissani siitä, mitä toiset ajattelisivat, jollei mitään tapahtuisikaan. Pyysin vain pastoria kehottamaan kaikkia tupaan sulloutuneita ja oviaukon ulkopuolella tilannetta seuraavia kyläläisiä rukoilemaan kanssamme, että Jeesus koskettaisi naista parantavalla voimallaan. 
Jonkin aikaa rukoiltuamme nainen sanoi, että tuntee jotakin käsissään ja jaloissaan. Kysyin mitä hän tuntee. Lämpöä… kuin elämää virtaisi hänessä, nainen vastasi, ja äänessään oli jo toivoa. Tunto palasi hänen halvaantuneisiin jäseniinsä. Hän alkoi liikutella kättään, ensin sormia, sitten käsivartta. Hän liikutteli halvaantuneen jalkansa varpaita ja ojensi sen sitten. Silloin hänen olemuksensa muuttui, hänen kasvonsa kirkastuivat.  

Kaikki tuntui siinä tilanteessa niin luonnolliselta, etten huomannut edes ihmetellä. Tunsin vain sisälläni syvää rauhaa. Mielessäni taisi käydä muistikuva siitä, kuinka kerran Keniassa rukoiltuamme kahden ystävättäreni, poikani ja tulkin kanssa alaraajoistaan halvaantuneen miehen puolesta tämäkin oli tuntenut ensin lämpöä ja sitten tunto oli palannut jalkoihin. Ja kuinka kehottaessani poikaani laskemaan kätensä istuvan miehen reidelle tämäkin oli tuntenut Pyhän Hengen liikehdinnän miehen raajoissa. Ja kuinka mies nousi poikani ja tulkin tukiessa seisomaan. (Kerroin tuosta jossain aiemmassa bloggauksessa.)

Pyhän Hengen läsnäolo – Joka tapauksessa kehotin (kuin se olisi ollut ihan luonnollinen asia) tätä isoäitiä nousemaan tuolilta ja kävelemään. Nainen nousi ja käveli huoneen päästä päähän useamman kerran.
Analysoiva mieleni yrittää näin jälkikäteen keksiä selitystä sille, miksi kaikki tuntui minusta jotenkin niin luonnolliselta ja itsestäänselvältä. Ajattelen – ja uskon – että se johtui Pyhän Hengen vahvasta läsnäolosta.
Kiitimme kaikki, nainen, hänen perheensä, kyläläiset, pastori ja minä, yhdessä Jeesusta, ihmeellistä Parantajaamme. Kyläläiset alkoivat laulaa iloista ylistyslaulua.

Kristus, anna parantavan voimasi virrata maailmaamme. Kosketa meitä elävöittävällä Hengelläsi missä sitten olemmekin huolinemme, suruinemme, pelkoinemme, sairauksinemme, ongelminemme ja erilaisine elämäntilanteinemme.
Parantajamme, hoidathan niitä sydänten haavoja ja suruja, jotka ovat nousseet pintaan.
Mutta kaikkein eniten ehkä juuri nyt tarvitsemme Rauhaasi. Näet miten terrorismi yrittää levittää pelkoa ja epävarmuutta joka puolella, nyt myös täällä rakkaassa kotimaassamme.
Antaisitko sydämiimme Sinun Rauhasi. Kaikki olosuhteet, uutiset, kaiken maailmassa tapahtuvan ylittävän Rauhaasi.

Jostain syystä ja jotenkin – en tiedä miten ja miksi – olet parin viime kuukauden ajan antanut minun kokea Rauhaasi pitempiaikaisesti kuin ehkä koskaan aiemmin, 24/7. En tiedä, onko nettipaastolla & mökkeilyllä ollut siihen osuutta. Joka tapauksessa kiitän Sinua siitä, nytkin. Ja pyydän: anna Rauhasi myös kaikkien sitä kaipaavien kaikenikäisten sisarten ja veljien sydämiin. Niidenkin, jotka eivät huomaa sitä kaivata.  🙂 

Sinä lupasit:Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön sydämenne olko murheellinen älköönkä pelätkö.” (vanhan käännöksen mukaan) 
Uuden käännöksen mukaan:

“Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”

Tätä me nyt tarvitsemme. Kiitos että olet kanssamme, Lohduttajamme ja Parantajamme. Sinä nostat, kannat senkin yli, mikä meistä tuntuu liian raskaalta ja vaikealta. Kiitos siitä!

You raise me up – Selah

“Kun olen alamaissa, kun sieluni on uupunut
kun vaikeuksia tulee ja kannan sydämessäni taakkaa
silloin hiljennyn, odotan tässä, hiljaisuudessa
kunnes Sinä tulet ja istut hetken kanssani
Sinä nostat minut ylös, niin että voin seistä vuorella
nostat minut kulkemaan yli myrskyävän meren
olen vahva kun olen Sinun harteillasi
nostat minut olemaan enemmän kuin itse voin olla”

Miten toimin?

21.8.2017                     

Jeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille:
”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’ ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni.
Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?”
”Edellinen”, he vastasivat.
Jeesus sanoi:
”Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.”   (Matt. 21: 28-32)

Lupaaja vai tekijä? – Toisen ensireaktio oli: ei huvita. Tuli kuitenkin katumapäälle ja meni. Toinen lupasi mennä, muttei pitänyt lupaustaan.
Mietin, kumpaa olen tehnyt enemmän: kieltäytynyt, katunut ja lopulta kuitenkin tehnyt, vaiko luvannut ja sitten joko unohtanut tai vain jättänyt tekemättä. – Huokaus: kumpaakin, en vain tiedä kumpaa enemmän!
Ne kerrat vain muistaa paremmin, jolloin on ensin laittanut hanttiin ja sitten (enemmän tai vähemmän vastentahtoisesti) kuitenkin toiminut niin kuin on kokenut Taivaan Isän toivovan.
Lupauksiani olen löytänyt päiväkirjojani selatessa: voi ei, tämänkin lupauksen olin unohtanut!

Eilen herkkyyttä käsitelevällä vkonl.kurssilla käsiteltiin mm. itsensä syyllistämistä, johon erityisesti erityisherkät voivat olla taipuvaisia – silloinkin, kun siihen ei olisi aihetta. Jos siis olet erityisen herkkä ja altis itsesyytöksiin, kannattaa olla tarkkana ettet juutu vanhoihin mokiin.
Itse aloin tuota tekstiä lukiessani pyöritellä mielessäni menneitä kunnes huomasin: hei, nyt eletään tätä päivää! Mitä minun tulisi ymmärtää juuri nyt siitä, mitä kuulen, miten vastaan, miten toimin?

Johtuen uutispaastostani (= ei uutisten lukemista eikä kuuntelua) en tiennyt, mitä Turussa oli tapahtunut. Ymmärsin kuitenkin eräiden kurssilaisten kommenteista, että jotain järkyttävää, ja ihmisiä oli kuollut. En kuitenkaan halunnut tietää asiasta sen enempää ennen kuin kurssi olisi päättynyt, ja toivettani kunnioitettiin. Eilen klo 10 hiljennyimme iskussa menehtyneiden muistoksi.
Kotiin ajaessani mielessäni pyöri vuoden takainen Nizzan yliajo. Mietin, oliko Turussa nyt tapahtunut vastaavaa. (Barcelonan torstaisesta yliajosta tulin tietoiseksi vasta kotiin palattuani lukiessani nettiuutisista Turun tragediasta.)

Annammeko niiden ajatusten ja tunteiden joita Turun surmatyöt nostivat pintaan, ottaa meistä niin vahvan otteen, että ne alkavat hallita meitä?
Pystyisimmekö löytämään tämän  järkyttävässä tapahtumasarjassa jotain, mikä antaa toivoa?  Jotain mikä antaa uskoa hyvään?
Itselleni tällaista toi uutisissa se, kuinka monet riensivät auttamaan ja koettivat pelastaa uhreja. He eivät jääneet seuraamaan vierestä, vaan toimivat, jopa henkensä uhalla. Useat heistä olivat maahanmuuttotaustaisia.

Erityisesti minua kosketti erään (itsekin uhria auttaessaan monta puukoniskua saaneen) miehen haastattelu. Mies totesi haastattelijalle,  ettei hän ole mikään sankari, vaan lähimmäinen, joka ei vain katsonut vierestä vaan teki parhaansa. Vaikkei hän onnistunut pelastamaan naisen henkeä, hän teki sen minkä pystyi. Ajattelematta sen enempää hän toimi sen mukaan, mitä tilanne hänestä vaati. Tätä hän toivoisi muiltakin: ettei käännettäisi katsetta pois vaan autettaisiin silloin kun apua tarvitaan.
___________________________

Päivitys 25.12.17:  Joulupäivänä julkaistusta (aika rankasta) haastattelusta käy ilmi tuon iskun vaikutukset kyseisen auttajan loppuelämään. Artikkelissa on myös kriisipsykologin sekä traumapsykologiaan ja -terapiaan erikoistuneen psykoterapeutin kuvauksia ihmisten reaktio- ja toimintatapoja kriisitilanteissa. Itse olen teini-ikäisestä asti ollut kiinnostunut psykologiasta. Siksi laitan tähän linkin tuohon haastatteluun, vaikka onkin vaikea aihe.
Kyseinen auttaja toteaa haastattelun lopuksi: “Meidän on vastustettava pimeyttä, sillä vain se pelastaa meidät.”
https://yle.fi/uutiset/3-9984651   

Oman uskoni ja käsitykseni mukaan Jumala tekee meissä hyvää, näkymätöntä työtään. Joskus ei vain kestä kohdata jotain asiaa. Silloin asian käsittelyn välttäminen voi olla ainoa käsillä oleva keino selviytyä tilanteesta. Tämä auttaa kuitenkin vain välillisesti. Trauma jää ikään kuin nukkumaan prinsessa Ruususen unta villiruusuköynnösten peittämän linnan kätköön.
Mutta siihen on mahdollista palata myöhemmin. Silloin aiemmin koettua traumaa voi käsitellä ikään kuin vähän etäämmältä, neutraalimmalta tasolta. Olen tämän havainnut omassa elämässäni, käsiteltyäni monta kymmentä vuotta aiemmin koettua traumaa. (Ehkä kerron siitä jossain vaiheessa, kun tulee jotenkin aiheeseen liittyvä teksti eteen.)

___________________________________

Jeesus ei odota meiltä vahvuutta ja rohkeutta, vaan jotain muuta. (Onneksi, ajattelen. Sillä kyllä minun täytyy sanoa, että tuon auttajan haastattelupätkän katsottuani mietin, mitä itse olisin pystynyt tekemään perjantaina Turun torilla. Luultavasti korkeintaan kauhusta lamaantuneena huutamaan apua!)
Mitä Jeesus sitten toivoo? – Että valitsisimme hänen tiensä. Että hän voisi hoitaa meitä kun olemme surullisia tai peloissamme.
Vihaa Hän kehottaa meitä välttämään: sillä vahingoitamme vain itseämme ja ympärillämme olevia.

Rakkaus karkottaa pelon ja vihan – Johannes kirjoittaa kirjeessään, että täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Ja että jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. (1.Joh.4: 18, 20).
Lähimmäisemme, kaukaakin tulleet, ovat veljiämme ja sisariamme.
Mutta juuri silloin – kun tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta tai mahdottomalta pysyä rakkaudessa, saa olla heikko ja sanoa: auta Sinä, Rakkauden Kuningas. täytä Rakkaudellasi, joka karkottaa pelon ja vihan.

Rukousta – Järkyttävän väkivaltaisen tapahtumasarjan näkeminen voi jäädä pyörimään silminnäkijän mielessä ties kuinka pitkäksi ajaksi ikään kuin eräänlaisena painajaismaisena kauhufilminä. Rukoillaan Turussa, Barcelonassa ja ympäri maailmaa tapahtuneiden terrorin uhrien omaisten puolesta. Ja niiden puolesta, jotka ovat olleet silmänäkijöinä ja niiden puolesta, jotka jollain muulla tavalla nämä tapahtumat ovat traumatisoineet.

Kristus, vaikuta meissä. Anna Rakkautesi johdattaa ajatuksiamme, tunteitamme ja tekojamme. Lähetä Pyhä Henkesi lohduttamaan kaikkia surevia.
Rakas Jumala, kiitos että olet kanssamme silloinkin, kun meillä on kaikkein vaikeinta.
Kiitos että olet Lohduttajamme hädän hetkellä.

God of all my days – Casting Crowns

“Tulin luoksesi sydän palasina
ja löysin Jumalan, jonka käsissä on parantuminen
käännyin Sinun puoleesi, laitoin kaiken taakseni
ja löysin Jumalan joka tekee kaiken uudeksi
katsoin Sinuun, hukkuen kysymyksiini
ja löysin Jumalan, jolla on kaikki viisaus
ja luotin sinuun ja astuin valtamereen
Sinä tartuit aaltojen keskeltä käteeni
sillä olet kaikkien päivieni Jumala
Sinä valmistat joka askeleeni
ja ylistän Sinua
minulla on erilaisia vaiheita, Sinä pysyt samana
juoksin luotasi, vaelsin varjoissa
ja löysin Jumalan joka sinnikkäästi tavoittelee
piilouduin Sinulta, epäonnistumiseni jahtaamana
ja löysin Jumalan jonka armo peittää minut
ollessani heikoimmillani putosin Sinuun
ja löysin Jumalan joka nostaa pääni”

Muut tekstit: Ps. 51: 6-14, Job 42: 1-6 ja 1. Sam. 17: 37-45, 48-50 t. Room. 7: 14-25.

Luottamus

12.8.2017      

Miten ihanista, lempeistä kesäsäistä olemmekaan saaneet nauttia! Ilma kuin pehmoinen silkki iholla. – Lauantaina Hgin Mustasaaren päivänohjelmaan tuli kuitenkin yllättäen muutos, kun työntekijät tulivat ilmoittamaan, että saari evakuoidaan lähestyvän poikkeuksellisen voimakkaan myrskyn ja trombien vuoksi ja että viimeinen lauttakuljetus mantereelle lähtee runsaan tunnin normaalia aikaisemmin. Saaren vierailijoita kehotettiin kuitenkin lähtemään jo aikaisemmilla vuoroilla siltä varalta, että myrsky tulisi kohdalle aikaisemmin. Kerrottiin myös turvallisuustoimintatavat, mikäli myrsky iskisi saaressa ollessamme.
Mietin millä tavoin trombit mahtaisivat heitellä pyörääni rantaraitilla, varsinkin kahdella ponttonisillalla (tosi painavat perusteet pitäisi olla, jotta luopuisin rakkaasta merenrantareitistäni). – Oli kuitenkin niin ihana päivä ja jotenkin vaan vahva luottamus turvalliseen kotimatkaan, etten raaskinut lähteä saaresta aiemmin (vaikka saaren henkilökunta meille sitä useamman kerran suositteli).
Ennen viimeistä lauttavuoroa vielä nopea pulahdus mereen. Munkan uimarannan kohdalla aurinko paistoi vielä niin suloisesti että arvelin että tässä ehtii uida vähän pitempäänkin ennen myrskyn saapumista. – Oi miten ihanasti virkisti!
Loppumatkalla huomasin pyöräileväni kohti uhkaavannäköisiä pilviä ja jyrähtelyjä. – Olisi kyllä tosi kiva jos voisit rakas Luoja pidätellä sadetta kunnes olen kotona…
Kotipihalla järjestin kalusteet myrsky-ystävällisempään tilaan ja menin sisään. Samalla hetkellä alkoi pisaroida, taivas mustui hetkessä, tuulenpuuskat taivuttivat puita kaarelle ja heittivät rankkasadetta vaakasuorana. Kymmenet salamat iskivät valtavin rysähdyksin joka puolella.
Vasta tuolloin tajusin, millaiseksi kotimatkani olisi muuttunut, jos myrsky olisi tullut kohdalle pyöräillessäni! Reitilläni ei ollut mitään, minkä suojaan hakeutua, ainoastaan puita (eikä sellaisten alle menemistä suositella ukkossäällä). Kyllä olisin pelännyt tuossa salamasuihkussa! Sitä katsellessa – turvallisesti ikkunan takaa – kiitollisuus täytti mielen.

Tunnemyrskyä Nasaretissa  –  Jeesus sanoi:
”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.”
Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.   (Luuk. 4: 23-30)

Jeesus sai kotikaupunkinsa asukkaat hikeentymään. Ensin he ihmettelivät ja ihailivat hänen opetustaan synagogassa, mutta sitten alkoi supina ja nurina: hei, eikö tämä ole meidän kylän poikia! Mikä hän oikein luulee olevansa!
Jeesus alkoi mainita esimerkkejä niistä kerroista, jolloin Jumala ei ollut toiminut heidän maassaan vaan muitten kansojen keskuudessa. Siitähän  väki hiiltyi aggressiiviseksi; syntyi lynkkausmeininki.
Minuun tekee vaikutuksen tuo, kuinka Jeesus vain kulki tyynesti raivoavan väkijoukon läpi, karisti Nasaretin tomut sandaaleistaan ja jatkoi matkaansa.  

Ruandassa, Nyagatare – nimisessä kaupungissa vuosia sitten, tulkkinani toimi parina päivänä eräs räätäli. Hän halusi viedä minut tapaamaan erästä tuntemaansa naista. Räätäli kertoi, että nainen ei ollut pystynyt kohottamaan käsivarttaan moneen vuoteen.
Tultuamme naisen asunnolle nainen näytti, kuinka hän ei pystynyt liikuttamaan oikeaa käsivarttaan kuin hieman. Pienikin liike aiheutti viiltävää kipua.
Kerroin hänelle evankeliumista kertomuksen, jossa Jeesus parantaa erään naisen. Sitten kysyin, haluaisiko hän että pyytäisimme, että Jeesus parantaisi hänen kätensä. Kyllä, tätä nainen toivoi.
Rukoilimme tulkkini kanssa naisen käden puolesta. Rukoiltuamme nainen nosti käsivartensa vaivatta ilman minkäänlaista kipua monet kerrat korkealle ilmaan. Voi sitä riemua! Aluksi hieman varaukselliselta vaikuttaneen naisen säteilevällä ilolla ei ollut rajoja! Kiitimme Jeesusta parantumisesta.
En tiedä, oliko tuo nainen aiemmin toiminut ompelijana räätälin verstaalla, en kysynyt. Joka tapauksessa käsityöläisenä räätäli tiesi arvostaa käsien toimivuutta. – Kun joitakin päiviä myöhemmin olin lähdössä kaupungista ja odotin pääkaupunkiin kulkevaa bussia, räätäli tuli juoksujalkaa bussipysäkille (mistä mahtoikaan tietää että olisin siinä): Hän kertoi että tuo nainen oli lähettänyt hänet kertomaan minulle, että käsi on edelleen terve. Sanoin että olipa ihana kuulla. Mutta – varmistaakseni ettei jäisi mitään epäselvyyksiä siitä, mistä parantuminen oli tullut – pyysin räätäliä välittämään naiselle terveisinäni että kiitetään yhdessä Parantajaamme Jeesusta: Hän on ihmeellinen.

Olen useammankin kerran ihmetellyt sitä vahvaa uskoa ja luottamusta, joka afrikkalaisilla on muzungujen (muualta tulleiden valkoihoisten) rukouksiin. Mutta toisaalta kyllähän meillä täällä Suomessakin usein uskotaan muista maista tulevien Jumalan palvelijoiden rukouksiin, opetuksiin ja julistuksiin vahvemmin kuin oman maan vastaaviin…

Rakas Taivaallinen Isämme, kiitos että Sinä olet kanssamme, kaikkialla, kaikissa tilanteissa. Auta meitä luottaen katsomaan Sinuun. Rohkaise meitä vastaanottamaan siunauksiasi. Tänäänkin, tässä ja nyt.

André Crouch kertoo videon alussa tarinansa. Kun hän oli 11v., hänen isäänsä pyydettiin pienen maalaiskirkon pastoriksi. Koska srk:lla ei ollut muusikkoa, Andrén isä kutsui poikansa srk:n eteen ja kysyi tältä: “Jos Jumala antaisi sinulle muusikon lahjan, käyttäisitkö sitä Hänen kunniakseen?” Poika katsoi isäänsä ja sanoi: “Joo isi”. Isä rukoili Andrén puolesta ja 2 vkoa myöhemmin laittoi pojan pianon ääreen soittamaan. – Siitä alkoi 7 Grammy -palkintoa voittaneen gospel -muusikon ura.

Through it all – André Crouch

“Minulla on ollut monia kyyneliä ja suruja
ollut kysymyksiä huomisesta
on ollut aikoja, jolloin en erottanut oikeaa väärästä
mutta joka tilanteessa Jumala lohdutti minua siunaten:
koettelemusten kautta vahvistuisin
olen ollut monissa paikoissa, nähnyt monia kasvoja
mutta oli aikoja, jolloin tunsin itseni niin yksinäiseksi
mutta noina kallisarvoisina yksinäisinä hetkinäni
Jeesus kertoi minulle että olen Hänen omansa
kaiken kautta opin luottamaan Jeesukseen
opin luottamaan Jumalaan ja Hänen Sanaansa
olen ollut vuorilla, ollut laaksoissa
kiitän Häntä vuorista, laaksoista ja myrskyistä
joiden kautta Hän on minua kuljettanut
sillä jollei minulla koskaan olisi ollut ongelmia
en tietäisi mitä Jumala voi tehdä
mitä usko ja Hänen Sanansa voivat tehdä
Voit kiittää Häntä vuorista, laaksoista ja myrskyistä
joiden kautta Hän on kuljettanut sinua
sillä jollei sinulla olisi ollut ongelmia
et tietäisi mitä Jumala, usko ja Hänen Sanansa voivat tehdä”

Muut tekstit:  Ps. 81: 9-17, Jer. 6: 16-19 ja Room. 11: 17-24.

Vastavuoroista

7.8.2017       

Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään. Annan vain neuvon tässä asiassa. Siitä on hyötyä teille, jotka viime vuonna olitte alkamassa tätä työtä ja myös olitte siihen halukkaita. Saattakaa työnne nyt loppuun! Halusitte sitä innokkaasti, viekää se siis päätökseen mahdollisuuksienne mukaan! Jos antajalla on hyvää tahtoa, hänen lahjaansa pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on, eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole. Tarkoitus ei toki ole, että muiden tilanteen helpottuessa te joutuisitte tiukalle. Kysymys on vastavuoroisesta jakamisesta. Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus. Onhan kirjoitettu:
– Sillä, joka oli koonnut paljon, ei ollut liikaa, eikä siltä, joka oli koonnut vähän, puuttunut mitään.  (
2. Kor. 8: 9-15)

Rikkaasta köyhäksi – On mahdotonta tajuta, millaista Jumalan Pojan oli laskeutua Taivaiden äärettömästä Kirkkaudesta Maan päälle ja tiivistää valtaisa Pyhyytensä, Valonsa ja Voimansa pieneen ihmiskehoon. Tai jollei tiivistänyt, niin luopui siitä siksi aikaa kun eli ihmiselämää Maan päällä. Miten fyysinen kehonsa olisi kestänytkään kaikkea sitä Kirkkauden määrää?
Joka tapauksessa Kristus otti vastaan tehtävänsä ja suoritti sen loppuun saakka.
Aikamoisen vertauskohteen Paavali heittää korinttolaisille kehottaessaan heitä jatkamaan omat työnsä loppuun!
Mutta kyllä tuo heitto laittoi mittasuhteet uusiksi: omassa elämässä isoilta, haasteellisilta, ehkä ylitsepääsemättömiltäkin tuntuneet asiat kutistuvat tuosta perspektiivistä
miniatyyreiksi.

Innokkaasti – Millaisia juttuja olen halunnut elämässäni tehdä innolla? Millaisista asioista olen inspiroitunut? Oi niin monet, olenhan innostuvaa sorttia. Yleensä asiat, joissa olen nähnyt pyrkimystä johonkin hyvään, ovat koskettaneet.
Olen tosi kiitollinen siitä, että olen saanut tehdä mieluisia töitä, sellaisia, joissa olen saanut tavata paljon mielenkiintoisia ja ihania ihmisiä ja saanut oppia jatkuvasti jotain uutta. Välillä on ollut haasteita ja raskastakin, mutta aina on ollut (vaikkei taloudellisesti, niin monella muulla tavalla)
palkitsevaa.
Pisin työrupeamani kesti 24 v (välissä äitiyslomat ja hoitovapaat). Sitten koin että oli aika jättää tuo minulle niin rakas työ ja siirtyä tekemään kokonaan sitä, mitä tuolloin tein vapaa-aikoinani. Näin jälkeenpäin ajattelen, että ehkä Kristus olisi tuolloin jo kutsunut hommiinsa, ellen olisi ollut niin innostunut omista jutuistani. (Tosin kursseillani toin varsinaisen aiheen ohella jollain tavoin esiin sitä vähää, mitä tuolloin Vapahtajastamme
ymmärsin. Viime viikolla, vanhoja papereita läpikäydessäni, tuli eteen pari 2000-luvun alkuvuosina pitämääni luentoa. Huomaisin niissäkin aina välillä eri tavoin maininneeni Jeesus Kristuksen merkityksen meille ja maailmalle. Mutta niin kursseillani kuin luennoillani Hän oli mukana vain ikään kuin sivujuonteena, ei pääosassa.)        

Tehtäviä – Kristuksella on meille jokaiselle halukkaalle tehtäviä. Pieniä ja suuria, helpompia ja haastavampia, mutta aina innoittavia ja voimaannuttavia. Sillä kun suostuu palvelemaan Häntä, Hänen Valonsa ja Henkensä on läsnä ja vaikuttaa. Omassa voimassaan ei onneksi tarvitse yrittää – eikä pystyisikään – tekemään Hänen hommiaan. Miten helpottavaa ja vapauttavaa – tietää ettei tarvitse yrittää osata ja hallita kaikkea – ei tarvitse koettaa olla yhtään sen enempää kuin on – voi olla ihan vain oma itsensä. 
Ja miten ihana on tietää, että saa koko ajan olla Valon ja Voiman Lähteellä!

Vastavuoroisuus – Kristus antoi meille itsensä. Meillä on mahdollisuus antaa Hänelle itsemme, halukkuutemme palvella Häntä sen mukaan miten, minne ja missä Hän meitä ohjaa. Kun kuuntelee sydän avoinna ja mieli herkkänä, voi kuulla tätä johdatusta.
Annanko/valmistanko/rauhoitanko itselleni/itsessäni tilan tuon johdatuksen kuuntelemiselle?
Vai täyttyykö sisimpäni ja elämäni kaikenlaisilla muilla jutuilla, niin etten voi havaita Hänen läsnäoloansa ja johdatustaan niiden lävitse?
Joka päivä t
eemme valintoja. – Kristus, opettaisitko meitä tekemään enemmän ja enemmän sellaisia valintoja, jotka sointuvat juuri siihen elämänsuunnitelmaan, jonka Luojamme on meitä kutakin varten laatinut?     

Oikeus ja kohtuus – Jeesus opetti, että oman edun etsimisen sijasta tulee pikemminkin katsoa, mitä toiset tarvitsevat ja toimia sen mukaisesti. Hän kehotti erästä talon isäntää:
“Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Hehän saattavat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinä saat kaikesta palkan. Ei — kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita. (Luuk.14:12-13)

Auttaja – Tulee mieleen Veikko Hurstin elämäntyö. Tiesin että hän oli auttanut asunnottomia ja perustanut yhä (nykyisin poikansa johdolla toimivan) järjestön, joka jakaa ruokaa ja vaatteita vähävaraisille sekä järjestää itsenäisyyspäivänä ‘köyhien linnanjuhlia’ ja joulujuhlia. Mutta yllätyin, kun äsken luin Wikipediasta että Veikko Hursti oli opiskellut kuvataiteita ja musiikkia ja toimi sotien jälkeen mainospiirtäjänä ja sirkusakrobaattina. Rankat elämänkokemukset ja alkoholismi saivat hänessä aikaan uskonnollisen heräämisen, ja hän toimi yli 40 v. vähäosaisten auttajana.

Musikaalisuuttaan – ehkä muitakin taiteellisia lahjojaan tai luovaa lahjakkuuttaan yleensä – hän sai varmaankin toteuttaa järjestäessään itsenäisyyspäivän- ja joulujuhlia. Joka tapauksessa hän varmasti sai moninkertaisesti takaisin sen, mitä laittoi työhönsä nähdessään lukemattomien asunnottomien ja varattomien ihmisten saavan tuntea, kuinka heistä ja heidän tilanteestaan välitetään. Nälkäisiä ravittiin, niin fyysisesti kuin henkisesti ja hengellisesti. Järjestön tilaisuuksissa oli ja on edelleen käsittääkseni aina musiikkia, laulua ja jokin hengellinen sanoma.
Varmasti rankkaa työ, jossa päivittäin tapaa ihmisiä, jotka kamppailevat suurten arjessa selviytymisongelmien kanssa. Mutta uskon, että juuri tuollaisissa tilanteissa ja kohtaamisissa Jeesus on Rakkaudellaan aivan erityisen vahvasti läsnä. 

Kristus, sytytä meissä into palvella Sinua. Avaa silmämme näkemään toisten tarpeet ja anna sydämiimme halu jakaa muille omastamme. Kiitos että teet meissä hyvää, muuntavaa työtäsi. 🙂

Use me – Ron Kenoly – jazzahtavaa gospelia

“Jos voit käyttää mitä tahansa, voit käyttää minua
ota käteni, Herra, ota jalkani
kosketa sydäntäni, Herra ja puhu kauttani
Herra kutsuit Mooseksen erämaasta ja laitoit sauvan hänen käteensä
Sinä käytit häntä johdattamaan kansasi Luvattuun Maahan
Herra, olen halukas luottamaan Sinuun
joten ota elämäni Herra ja käytä sitäkin
kun Daavid taisteli Goljatia vastaan ja jättiläinen kaatui
hän todisti kansalleen että Israelin Jumala elää
Herra, olen altis ja halukas olemaan käytössäsi
kun kansanjoukko oli kuullut Jeesuksen puhuvan
hän otti kaksi kalaa ja viisi leipää ja he tulivat ravituksi
Herra, se mitä minulla on ei ehkä ole paljon
mutta tiedän että kosketuksesi voi moninkertaistaa sen
joten jos voit käyttää mitä tahansa, käytä minua”

Muut tekstit: Ps. 119: 129-136, Sananl. 14: 21-22, 25, 31 ja 2. Kor. 8: 9-15.