Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2024

Ansaitsematon armo

25.1.2024. Kiva video oli HS:n nettiuutisissa joku aika sitten Kansallismuseon työmaan liikenteenohjaajasta, joka tervehtii kaikkia ohikulkijoita iloisesti ja hyväntuulisesti. Häntä on jutun mukaan kutsuttu Helsingin kohteliaimmaksi työmieheksi.
Tällaista kaivattaisiin kyllä enemmän meidän jäyhään katu ja liikennekulttuuriimme – ja ihan kaikenlaisiin kohtaamisiin. Iloa, ystävällisyyttä ja toisten huomioimista. 🙂

Kirkkovuosikalenterin toteamus ensi pyhän aiheesta: ‘Päivän evankeliumiteksteissä muistutetaan, että Jumalan armoa ei ansaita. Hänen hyvyytensä on sama kaikkia kohtaan.’

Sinä olet kallio
Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet minun voimani.
Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani.
Jumalani, sinuun minä turvaudun,
sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.
Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.
Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni, tuhon pyörteet minua kauhistivat.
Tuonelan paulat kietoivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.
Silloin minä huusin hädässäni Herraa, kutsuin avuksi Jumalaani.
Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.
Ps. 18:2–7

Daavidin voitelu
Herra sanoi Samuelille: ”Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas. Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle! Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan.” Samuel kysyi: ”Kuinka voin mennä sinne? Jos Saul kuulee siitä, hän tappaa minut!” Herra vastasi: ”Ota mukaasi vasikka ja sano, että olet tullut uhraamaan Herralle. Kutsu Iisai uhriaterialle, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun pitää tehdä. Voitele kuninkaaksi se, jonka sinulle osoitan.”
Samuel teki kuten Herra oli käskenyt. Kun hän oli tulossa Betlehemiin, kaupungin vanhimmat saapuivat peloissaan häntä vastaan, tervehtivät häntä ja kysyivät: ”Onko kaikki hyvin, näkijä?” Hän vastasi: ”Olkaa rauhassa! Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Puhdistautukaa ja tulkaa kanssani uhriaterialle.” Itse hän toimitti Iisain ja hänen poikiensa puhdistusmenot ja kutsui heidät uhriaterialle.
Kun he tulivat ja Samuel näki Eliabin, hän ajatteli: ”Hän se on! Nyt on Herran edessä hänen voideltunsa.” Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”
Iisai kutsui sitten Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.” Sitten Iisai toi nähtäväksi Samman, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.”
Iisai toi seitsemän poikaansa Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi Iisaille: ”Herra ei ole valinnut ketään näistä.”
Sitten Samuel kysyi Iisailta: ”Tässäkö ovat kaikki poikasi?” Iisai vastasi: ”Nuorin on vielä jäljellä, mutta hän on nyt lampaita paimentamassa.” Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä hakemaan hänet. Emme voi aloittaa ateriaa ennen kuin hänkin on paikalla.” Iisai lähetti miehiä hakemaan häntä, ja he toivat pojan mukanaan. Hän oli vielä parraton nuorukainen, kirkassilmäinen ja miellyttävän näköinen. Silloin Herra sanoi: ”Tämä se on, voitele hänet!” Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten keskellä, ja Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen.
1. Sam. 16:1–13

Jumala armahtaa
Jo ennen kaksospoikien, Esaun ja Jaakobin syntymää, ennen kuin he vielä olivat tehneet mitään hyvää tai pahaa, Jumala sanoi Rebekalle: ”Vanhempi on palveleva nuorempaa.” Näin Jumala osoitti, että hänen suunnitelmansa perustui hänen omaan valintaansa, ei ihmisen tekoihin vaan kutsujan tahtoon. Onhan kirjoitettu: ”Jaakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin.”
Mitä me tähän sanomme? Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen? Ei suinkaan. Hän sanoo Moosekselle: ”Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon.” Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa. Kirjoituksissa sanotaan faraolle: ”Sen vuoksi minä korotin sinut, että sinun kohtalossasi osoittaisin voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin koko maailmassa.” Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.
Joku teistä ehkä kysyy: ”Miksi Jumala sitten moittii ihmisiä? Eihän kukaan voi vastustaa hänen tahtoaan.” Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: ”Miksi teit minusta tällaisen?” Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten? Näin on myös Jumala tehnyt näyttääkseen vihansa ja osoittaakseen voimansa. Suuressa kärsivällisyydessään hän on tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi. Loppumattoman kirkkautensa hän taas on antanut ilmetä niistä astioista, joita kohtaan hän osoittaa laupeutta ja jotka hän on valmistanut kirkkautta varten.
Room. 9:11–23

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Jos teillä on palvelija kyntötöissä tai paimenessa, niin ettehän te hänen kotiin palatessaan sano: ’Käy pöytään, saat heti ruokaa.’ Ei, te sanotte: ’Laita minulle syötävää, vyötä vaatteesi ja palvele minua sen aikaa kun syön ja juon. Sitten saat sinä syödä ja juoda.’ Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä. Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: ’Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.’” Luuk. 17:7–10

Tämä evankeliumiteksti ei ole tullut useasti eteen, ainakaan muistaakseni. Se tuntui ensin niin oudolta, että piti vilkaista, mihin yhteyteen se oli evankeliumissa liitetty. Ei liity mitenkään sitä edeltävään tai sen jälkeiseen tekstiin.
Tuo Jeesuksen vertaus palvelijasta ei oikein istu nykyaikaan. Meidän aikamme kotitalouksissa kun ei ole enää isäntiä ja emäntiä ja palvelusväkeä kuten oli vielä viime vuosituhannella.

Olikohan Jeesus juuri kuullut jonkun opetuslapsistaan kysyvän tai miettivän, mitä hän saa kiitokseksi tai palkaksi siitä, että on lähtemään seuraamaan Jeesusta?
Tai tarkoittiko Jeesus – kuten usein vertauksissaan – isännällä ja palvelijalla taivaallista Isää ja meitä, joiden Hän toivoo toimivan tahtonsa mukaisesti?

“Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija,” (Mark.10:43)
Ja: “Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Mark.10:45)

Jeesus näytti myös opetuslapsilleen konkreettisen esimerkin palvelevasta asenteesta pestessään opetuslastensa jalat. (Tuolloin oli tuossa kulttuurissa tapana, että talon palvelija pesi tomut vieraiden jaloista ennen kun nämä asettuivat aterialle.)
“Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.” (Joh.13:15)

Palvelevaa ja toisia huomioivaa ja arvostavaa asennetta voi osoittaa toisille jo ihan pienilläkin asioilla. Joku aika sitten uutisissa oli juttu arvostavasta kohtaamisesta. Siinä psykologi Pekka Tölli antoi mm. seuraavan vinkin:
– Mieti, mistä joku toinen ilahtuisi ja tee hänelle ystävällinen pieni palvelus. Hae työkaverille kuppi kahvia, avaa tuntemattomalle ovi, laita läheiselle ilahduttava viesti.

Entä miten suhtaudumme sellaisiin henkilöihin, jotka mielestämme eivät jostain syystä ansaitsisi sitä? Pystymmekö osoittamaan ystävällisyyttä ja armollisuutta myös sellaisia kohtaan, jotka ovat tehneet vääryyttä joko itseämme tai lähimmäistämme kohtaan?
Eihän se helppoa ole, mutta miten hyvä tilaisuus harjoitella! Ja sitä Kristus toivoo meidän harjoittelevan. Että olisimme ystävällisiä ja huomaavaisia kaikille lähimmäisillemme, emme vain niille, joista pidämme. Ja ettemme kantaisi kaunaa niille, jotka ovat kohdelleet meitä tylysti.
Että antaisimme heille anteeksi, vaikka he eivät sitä meiltä pyytäisi.
ja että me vastaavasti pyytäisimme anteeksi heiltä, joita me olemme loukanneet tai joita kohtaan olemme toimineet väärin. (Olivatpa he sitten ajan ja rajan tällä tai toisella puolella.)

Se, että Kansallisoopperan Karmeliittasisaret -produktiossa ei juurikaan puhuta Jumalan armosta, sai minut miettimään, millainen mahtoi olla tuon oopperan säveltäjän ja libreton kirjoittajan, Francis Poulenc‘in (1899-19639) oma suhde Jumalaan. Uskoiko hän, että Jumala on armollinen ja rakastava?

Syvästi vaikuttavan teoksen harjoituksia katsellessani oli jotain, jota erityisesti siinä kaipasin: että joku oopperan hahmoista olisi ilmaissut luottavaista ja rakastavaa suhdetta Jumalaan.
Siinä käsiteltiin mm. kuolemanpelkoa, sisarten kuuliaisuutta ja uskollisuutta luostarilupaukselleen sekä sitä, kuinka tiukan paikan tullen rohkeus voi muuttua peloksi, ja vastaavasti pelko voi muuttua rohkeudeksi.

Ooppera perustuu Françoise Geneviève Philippe’m (Marie de l’Incarnation de Dieu) muistelmiin. Ranskan vallankumouksen kiihkoradikaalit etsivät vallankumouksen vastustajia. Myös Compiègne’n luostarin sisaria syytettiin tällaisiksi, kun he eivät suostuneet luopumaan luostarilupauksestaan.

Sisarista vastuussa ollut luostariäiti Marie, joka oli pyytänyt sisaria vakuuttamaan, että he pitäisivät kiinni lupauksessaan henkensäkin uhalla, ei ollut paikalla, kun muut sisaret vangittiin. Hän ei liittynyt heidän joukkoonsa kun heitä vietiin teloitettaviksi. (Voisi hyvin kuvitella, että tämä tuotti hänelle tunnontuskia, ja että muistelmien kirjoittaminen oli ikään kuin anteeksipyyntö sisarilta.)

Luostarin uusi johtaja (priorinna), joka ei ollut paikalla sisarten tehdessä päätöstään pysyä luostarilupauksessaan kuolemankin edessä, halusi ottaa kaiken syyn niskoilleen pelastaakseen sisaret. Kun hän ei siinä onnistunut, hän rohkaisi heitä ja nousi heidän kanssaan giljotiinilavalle.
Samoin teki noviisi Blance de la Force, joka oli koko elämänsä ollut pelokas ja oli paennut kotiinsa vallankumouslaisten tunkeutuessa luostariin. Blance palasi takaisin kohdatakseen marttyyrikuoleman muiden sisarten rinnalla.

Eräs sisar kysyi, mitä hän saa palkaksi siitä, että palvelee uskollisesti Jumalaa.
Jeesus antoi tähän vastauksen autuaaksi julistuksessaan:
“Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.” (Matt.5:11-12)

Vapahtajamme, Sinä näet heikot ja vahvat puolemme, epäröintimme, epätietoisuutemme, uskomme ja epäuskomme määrän. Kiitos, että et tuomitse meitä sen mukaan, mihin me kykenemme tai mihin emme, vaan olet armollinen meitä kohtaan.
Olimmepa rohkeita tai pelokkaita, epävarmoja tai varmoja, iloisia tai surullisia, Sinä olet kanssamme. Kiitos ihmeellisestä Rakkaudestasi.

💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛

Jeesus herättää uskon

20.1.2024. Tänä monenlaisten jännitteisten skenaarioiden aikana sieluni kaipaa (jos mahdollista) entistä enemmän kauneutta.
Siitä saa kyllä päivittäin nauttia kimaltavia hankia ja kuuran peittämiä puunoksia katsellessa. Luonnossa liikkuessa näkee aina jotain kaunista.

Viime viikolla sain kuitenkin nauttia joistain aivan poikkeuksellisen kauniista. Kyseessä oli Kansallisbaletin Romeo ja Julia -baletin harjoitus.
Sergei Prokofievin säveltämää, Shakespearen näytelmään perustuva balettia on esitetty monenlaisina tulkintoina. En kuitenkaan muista nähneeni tätä Kansallisbaletin esitystä kauniimpaa balettia.

John Crankon (1927 –1973) koreografia on kertakaikkisen upea. Erityisesti nostot ja taivutukset. Romeon ja Julian Balcony pas de deux 1. näytöksen lopussa oli ihmeen ihanaa katsottavaa. Harjoituksissa pääroolien tanssijat (Jun Xia ja Hye Ji Kang) olivat olemukseltaan nuoria. mikä sopi tarinaan ja korosti sen traagisuutta. Julia oli tavattoman eteerinen, Romeo herkkä ja tunteellinen, mutta myös päättäväinen.

Esitys tarjosi niin ihania esteettisiä elämyksiä, etten hurjimmissa miekkailu- ja tikarikohtauksissakaan voinut sulkea silmiäni (= meikäläisen tapa välttää väkivallan näkemistä).
Pukujen ja yksinkertaisen lavastuksen värimaailma – kaikki niin kaunista. Traagista tarinaa kevensivät humoristiset kohtaukset.
Tässä perinteisessä esityksessä kaikki oli vain niin hyvällä maulla ja kauniisti toteutettu että en parempaa olisi voinut toivoa.

**********************

Hengellistä ravintoa sielulle löydän niistä raamatunkohdista, jotka puhuttelevat erityisellä tavalla.
Huomisen pyhän aihe herättää jo otsikollaan ‘Jeesus herättää uskon’ monenlaisia ajatuksia, tunteita ja henkilökohtaisia muistoja. – Ajattelen, että Kristus herättää, rohkaisee ja auttaa meitä jokaista juuri meille kullekin sopivalla tavalla ja ajalla uskomaan Häneen.

**********************

Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä, kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan. Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.
Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.
Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle.
Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.
Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan, kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa. Ps. 102:16–23

Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet.
Vastustajilleen hän sanoo: ”Missä ovat nyt teidän jumalanne, missä se kallio, johon turvasitte? Nouskoot nyt teitä auttamaan ne jumalat, joille te syötitte teurasuhrienne rasvan ja juotitte juomauhrienne viinin! Seiskööt ne teidän suojananne. Näettehän nyt: minä olen ainoa, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki.” 5. Moos. 32:36–39

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta. Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos saamme lohdutusta, myös te rohkaistutte kestämään samoja kärsimyksiä, joita me saamme kokea. Me luotamme lujasti siihen, että te kestätte. Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutuksesta osanne. 2. Kor. 1:3–7

Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan.
Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.
Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.” Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä. Mark. 1:29–39

Jeesus oli vasta alkamassa palvelutyötään. Kuitenkin Simonin anopin sairaudesta kerrottiin heti Jeesukselle, olettaen että tämä voisi auttaa. Luin saman tapahtuman Luukkaan evankeliumista. Siinäkin Jeesuksen kerrotaan tätä ennen ‘vain’ karkottaneen Kapernaumin synagogassa olleesta miehestä saastaisen hengen. Tästä Jeesuksen maine levisi.
Jeesuksella oli siis ihmeitä tekevä voima. Ehkä hän voisi myös parantaa Simonin anopin?

Simonin anoppi virui vuoteessaan kuumeen kourissa, mutta Jeesus tarttui hänen käteensä, auttoi hänet jalkeille ja samassa kuume katosi. Anopille tuo oli varmaan kokemus, jonka hän muisti lopun elämäänsä. Se ehkä auttoi häntä hyväksymään, että vävy jätti ammattinsa kalastajana ja lähti vaimon kanssa seuraamaan tuota miestä, joka oli hänet parantanut, ja joka paransi kaikki hänen kotinsa ovelle tuodut sairaat.
Vaikka he parantuivat varmaan kaikki yhtä vaivattomasti kuin anoppi, voi hyvin kuvitella, että parantamisilta venähti aamuyöhön, ennen kuin kaikki anopin talolle tulleet olivat saaneet avun.

Aamuvarhaisella, kun vielä oli pimeää, Jeesus lähti yksinäiseen , hiljaiseen ja rauhalliseen paikkaan rukoilemaan. Siellä hän saattoi keskittyä taivaallisen Isänsä kanssa oloon.
Olihan Isä ollut hänen kanssaan koko illan, mukana kaikissa parantumisissa. Mutta Jeesus tarvitsi aikaa olla vain Isän kanssa. Kerätäkseen voimia Hänen läsnäolossaan. Ja kuunnellakseen, mitä Hänellä oli sanottavana.

Samaa ajattelen meidänkin tarvitsevan, tiedostimmepa sitä tai emme. Riippumatta siitä, onko päivämme olleet työntäyteiset taikka rauhalliset. Hiljentymistä taivaallisen isämme läsnäoloon, rukoukseen ja kuunteluun. Antaen Hänen tehdä meissä sitä, mitä juuri sillä hetkellä tarvitsemme. Siinä sielumme, henkemme ja koko olemuksemme tulee ravituksi. Ja siinä myös uskomme vahvistuu.

Kristus, auta meitä olemaan avoimia taivaalliselle johdatukselle ja kosketukselle. Auta meitä hiljentymään ja kuuntelemaan, mikä meille kulloinkin on parhaaksi. Vedä meitä yhteyteesi. Johdata meitä tuntemaan Sinut. Avaa silmämme ja sydämemme näkemään ja ymmärtämään Sinun todellisuuttasi.
Kiitos että olet kanssamme. Kiitos Rakkaudestasi.

Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa

17.1.2024. Perhe tuli käymään Loppiaisena. Syötiin ja seurusteltiin. Miten mukavalta tuntuikaan, kun nyt onnistui koko porukan kokoontuminen; Joulun aikaan kun sairaudet aiheuttivat muutoksia suunnitelmiin.
Mukava jälkivaikutus jäi yhdessäolostamme; kuin olisi jäänyt sisäinen lämpöpatteri päälle: sisälämpötilan + 18 astetta ei tunnu enää kylmältä! Toivon että tämä sisäinen lämmöntunne säilyisi. – Ja ettei enää tulisi tänä talvena paukkupakkasia.

Joskus sisäisen lämmöntunteen voi saada vaikka työpaikallakin. Uutisjuttu kertoi toimistosta, jossa on pet corner, tila johon voi tuoda lemmikkinsä työpäivän ajaksi.
Eräs nuorimies kertoo, että pet cornerin koirat houkuttelevat hänet usein lähitöihin toimistolle.
“Menen melkein aina sinne vaikkei minulla omaa lemmikkiä olekaan. Siellä on loistava fiilis mikä tarttuu ja säilyy ainakin itsellä iltaan asti,” hän toteaa, ja jatkaa:
“Eläimet tuovat uskomattoman paljon iloa ja energiaa arkeen. Vaikkei minulla ole omaa lemmikkiä, en voisi enää oikein kuvitella työskenteleväni yrityksessä missä ei olisi tällaista mahdollisuutta.”

Lyhyet tai pitemmät lämpimät kohtaamiset ihmisten tai eläinten kanssa tekevät hyvää meidän kaikkien mielelle ja sydämelle. Joskus jo pelkkä hymy tuo valoa päivään. Itse hymyilen usein vastaantulijoille. Niistä, joiden kanssa katseet kohtaavat, useimmat vastaavat hymyyn. Pieni sanaton kohtaaminen, josta kummallekin tulee hyvä mieli.

Kunpa hekin, jotka asuvat yksin eivätkä ikänsä, sairautensa tai muun syyn takia pysty liikkumaan kotinsa ulkopuolella, saisivat kokea sisäistä lämpöä. Jollei heillä ole läheisiä tai lemmikkiä, jotka toisivat heille sydämenlämpöä, toivoisin heidän tietävän ja muistavan, että on Eräs, joka on heidän kanssaan. Ja että Hänen Rakkautensa on lämpimämpää ja suurempaa kuin kenenkään muun.
Ja että Hän on aina läsnä, riittää että hiljentyy ja suuntaa huomionsa Häneen. Kristus haluaa ilmaista jumalallisen voimansa, lämpönsä ja huolenpitonsa jokaiselle, joka kääntyy Hänen puoleensa. Hän on meitä kaikkia varten.

💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛

‘Jeesus kutsuu ihmisiä näkemään Jumalan suuria tekoja’. toteaa Kirkkovuosikalenteri tämän pyhän kohdalla..

Ylistäkää Häntä
Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään.
Ylistäkää hänen pyhää nimeään. Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa!
Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan.
Muistakaa aina hänen ihmetyönsä, hänen tunnustekonsa ja hänen tuomionsa.
Herra levitti pilven heidän verhokseen ja pani tulen valaisemaan yötä.
He pyysivät ruokaa, ja hän lähetti viiriäisiä ja ravitsi heidät taivaan leivällä.
Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä, vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata.
Herra muisti pyhän lupauksensa, jonka hän oli antanut palvelijalleen Abrahamille.
Ps. 105:2–5, 39–42

**********************

Kuin aurinko
Siionin tähden minun on puhuttava, Jerusalemin takia en voi vaieta, ennen kuin oikeus nousee siellä kuin aurinko ja pelastus kuin leimuava soihtu, ennen kuin kansat näkevät sinun vanhurskautesi ja kuninkaat sinun kirkkautesi. Sinä saat uuden nimen, jonka Herra itse lausuu julki, ja sinä olet oleva kaunis kruunu Herran kädessä, kuninkaallinen seppele Jumalan huomassa.
Jes. 62:1–3

Kun oikea aika oli tullut
Apostolina olen saanut tehtäväkseni auttaa Jumalan valittuja uskomaan, tuntemaan pyhän totuuden ja toivoen odottamaan ikuista elämää. Tämän on Jumala luvannut ennen aikojen alkua, ja hän pysyy sanassaan. Kun oikea aika oli tullut, hän ilmoitti sanansa siinä evankeliumissa, joka uskottiin minulle Jumalan, meidän pelastajamme, käskystä.
Tit. 1:1–3

**********************

Herran Henki
Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
– Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.
Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”
Luuk. 4:16–21

Jeesuksen lukemia sanoja Jesajan kirjasta voi mietiskellä 2000 vuotta sitten lausuttuina profeetan kirjoituksina, jolloin ne saattavat jäädä melko etäisiksi, vain menneisiin aikoihin liittyviksi. Mutta Jeesus jatkaa, tuoden sanat käsillä olevaan hetkeen:” Tänään… on tämä kirjoitus käynyt toteen.”

Ylösnoussut Kristus haluaa sanoa ne sanat yhtä hyvin meille kuin Nasaretin synagogassa tuolloin olleille: Hän, Voideltu, haluaa meidän tänäkin päivänä kuulevan hyvän sanoman.
Hän haluaa tuoda lohtua ja apua kaikille, jotka ovat (aineellisesti, henkisesti tai hengellisesti) köyhiä ja tarvitsevia.

Tänäkin päivänä Vapahtajamme haluaa vapauttaa niitä, jotka ovat jonkin (aineellisen tai aineettoman) asian vankeina. Tänäänkin Parantajamme haluaa auttaa niitä, jotka kärsivät sairautensa vuoksi.
Usein Hän tarvitsee meitä ihmisiä apukäsiksi ja -jaloiksi, viemään Rakkauttaan sinne, missä sitä tarvitaan. Entä jumallista voimaansa? Voimmeko me olla myös Hänen voimansa välittäjinä, välittää parantavaa voimaa sairaille? Kyllä, kun vain uskallamme ja haluamme. Hän toivoo, että rohkenisimme olla Hänen käsinään ja jalkoinaan, veisimme lohtua ja lämpöä lähimmäisillemme.

The Spirit of the Lord – Oliver Tarneyn sävellys; joht. Neil Ferris, piano: Michael Higgins

Tämän Oliver Tarney’n säveltämän kappaleen ‘Herran Henki’ sanoista en saanut selvää juuri ‘glorify” – sanaa enempää (= ylistä, palvo).
(Spotify’ssa näkisi sanoituksen, mutten onnistunut kirjautumaan sinne.)
Mutta tämä on mielestäni kaunista kuunneltavaa, vaikkei sanoja ymmärtäisi. 🙂

(Kirjoitin yllä olevat tekstit jo viime viikolla, päivitys vain jäi.)

Jeesus, maailman Valo

3.1-2024. Pakkanen koettelee vielä pari päivää. Loppiaisen jälkeen pitäisi ennusteiden mukaan ainakin vähän hellittää. Miten kiitollinen olenkaan tällä viikolla ollut asioista, joita yleensä pidän itsestään selvinä. Kuten että on tarpeeksi lämpimiä sisä- ja ulkovaatteita. (Meikäläisestä ei näy kuin silmät hupun ja villahuivin välistä, kun hauvan kanssa ollaan käyty ulkona. Eikä hauvastakaan paljoa enempää.)
Ja että tuli hankittua ennen paukkupakkasia uudet fleecetossut hauvalle, kun edellisten kiinnitystarrat eivät enää pitäneet niin hyvin. (Irronneen tossun uudelleen pukeminen sormet kohmeessa on aikamoinen juttu; tulipahan sekin koettua.)
Ja että sisälämpötila on pysynyt +18 asteessa tähän saakka. (Huomenna tosin pörssisähkön huippuhinta yli 2e/kwt – uh, ja pitäisi säätää lämmitystä pienemmälle. Pelkkä ajatuskin siitä tuntuu luissa ja ytimissä.)
Mutta kun käännän ajatukseni niihin, joilla kodit ovat vailla lämmitystä tai raunioina, tai niitä jotka joutuvat olemaan juoksuhaudoissa tai muissa epäinhimillisissä oloissa, asiat saavat toisenlaiset mittasuhteet. Mielen täyttää kiitollisuus niistä asioista, jotka ovat hyvin.

Valoa kohtihan tässä kuitenkin ollaan matkalla… ☀️

Valo kaikille kansoille – ‘Loppiaisen evankeliumi kertoo idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Tietäjät olivat vieraiden kansojen edustajia. Tämä osoittaa, että Kristus on valo kaikille maailman kansoille. Loppiainen muistuttaa kirkon lähetystehtävästä. Joulun sanoma kuuluu kaikille.’ (Kirkkovuosikalenterista)

**********************

Rauhan hedelmää
Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi, opeta oikeamielisyys hallitsijalle!
Hän jakakoon kansallesi oikeutta, köyhiä palvelijoitasi hän auttakoon,
niin vuoret kantavat rauhan hedelmää ja oikeus verhoaa kukkulat.
Merestä mereen hän hallitkoon. suurelta virralta maan ääriin asti.
Kumartakoot häntä aavikoitten asujat, hänen edessään viholliset nuolkoot tomua.
Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat, Saban ja Seban kuninkaitten verot.
Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvelkoot häntä kaikki kansat,
sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi.
Ps. 72:1–3, 8–12

Hän jakaa oikeutta
Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen:
”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön!
Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.”
Hän, Herra, ratkaisee kansakuntien riidat, hän jakaa oikeutta väkeville kansoille lähellä ja kaukana.
Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja. Silloin jokainen saa istua mitään pelkäämättä oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla. Näin on Herra Sebaot sanonut.
Miika 4:1–4

Enkelit saivat hänet nähdä
Me tunnustamme, että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri:
Hän ilmestyi ihmisruumiissa, hänet julistettiin vanhurskaaksi Hengen voimasta,
enkelit saivat hänet nähdä, hänestä saarnattiin kansoille,
häneen uskottiin maailmassa, hänet korotettiin kirkkauteen.
1. Tim. 3:16

Vanhoja paperipinoja läpikäydessäni eteen osui pieni paperi. Siinä oli virsi, jonka sain ollessani Saksassa Franz Jalicsin ohjaamassa retriitissä.
Päivittäisen ehtoollishartauden aluksi laulettiin Taizé-.lauluja ja virsiä. Eräs virsi kosketti minua syvästi. Sain siitä kopion retriitin päätteeksi. Virren kirjoitti luteril. lääkäri Johann Scheffler (1624–1677), joka hengellisen etsinnän myötä ryhtyi fransiskaaniksi, vihittiin papiksi ja otti kirjailijanimekseen Angelus Silesius, ‘sleesialainen sanansaattaja’.
‘Aurinko ei ole lähelläkään Sinun kirkkautesi ihanuutta’, Angelus kirjoittaa virressään.
Ehkäpä Angelus sai nähdä Kristuksen, Hänen kirkkautensa.

Alla olevassa videossa tuo virsi, Morgenstern der finstern Nacht (Pimeän yön aamutähti).
Aamutähti-nimityksen Angelus sai luultavasti Ilmestyskirjasta, jossa ylösnoussut Kristus sanoio Johannekselle:
“Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti.” (Ilm.22:16)

‘Näimme hänen tähtensä’
Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
      – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija,
      joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.
Matt. 2:1–12

Itämaan tietäjät lastasivat kamelit ja lähtivät matkaan nähtyään erityisen kirkkaan tähden, (nykypäätelmien mukaan kolmen planeetan konjunktion) taivaalla. He tulkitsivat sen merkiksi kuninkaan syntymästä. 🌟

Tuskin he kuitenkaan olisivat lähteneet pitkälle ja vaivalloiselle erämaavaellukselle pelkästään siksi, että toiseen maahan oli syntynyt lapsi, josta varttuisi kuningas. Jokin sai heidät ymmärtämään, että tämä vastasyntynyt lapsi oli ainutlaatuinen, ja he halusivat tulla näkemään lapsen omin silmin. Ja osoittamaan hänelle kunnioitustaan, kuten he Herodekselle kertoivat.

Ehkäpä näillä Itämaan viisailla oli ollut jo pitkään jonkinlainen selittämätön sisäinen kaipuu. Kaipuu nähdä ja kokea taivaallisen ennusmerkin ilmentymä konkreettisena, maan päälle laskeutuneena. Ehkä he kaipasivat nähdä ja kokea jotain sellaista pyhää, jonka he ymmärtäisivät Jumalan lähettämäksi.

Luojamme on uskoakseni laittanut meidän jokaisen sisimpään kaipuun, jota emme ehkä oikein osaa selittää emmekä ymmärtää. Tuo kaipuu voi tuntu jonkinlaisena tyhjyyden tilana, josta emme oikein tiedä millä sitä täyttäisimme. Yritämme sitä ja tuota, mutta turhaan: yhä vaan on tuo onttouden tunne sisimmässä.

Tuolla joskus tiedostamattomallakin sisäisellä kaipuulla on tärkeä tehtävä: se haluaa kutsua meitä etsimään. Hakeutumaan Pyhän äärelle. Jotta löytäisimme Luojamme, joka odottaa hiljaa, että tulisimme Hänen luokseen. Kukin omanlaista matkaa tehden.
Jotkut vaeltavat pitkään erämaan halki, välillä melkein luopuen toivosta. Joillekin matka on mutkainen, täynnä sivupolkuja (kuten omani oli), joillekin se helpompi, vaivattomampi, itsestään selvempi.

Olennaisinta on nähdäkseni kuitenkin, että kuuntelemme sielumme kaipuuta ja etsimme, kunnes löydämme sen kaipuun todellisen lähteelle. Ja olemme valmiita yllättymään. Katselemme avoimin sydämin.
‘Katso, Sinun taivaasi on minussa ja se kaipaa Sinua’, kirjoittaa Angelus Silesius virressään. .

Itämaan tietäjät arvelivat löytävänsä vastasyntyneen kuninkaan hallitsijan palatsista.
Sen sijaan heidät ohjattiin Jerusalemiin verrattuna mitättömältä tuntuneeseen Betlehemin kaupunkiin. Ja siellä – kuten jouluevankeliumi kertoo – eläinten suojaan.
Se ei millään lailla pienentänyt sen arvoa, mitä he löysivät. Päin vastoin: juuri noiden vaatimattomien puitteiden keskellä Kristus-lapsen Valo ja enkelten läsnäolo säteili niin kirkkaana.

Mekin voimme löytää Pyhän läsnäolon – ehkä vastoin odotuksiamme – ulkoisesti pienestä ja vaatimattoman oloisesta. Olkoon kyse sitten ihmisestä tai paikasta. Pimeänkin keskellä Jumala on läsnä.
‘Yö täyttyy loisteella, sillä Sinun valosi säteilee siihen’, runoilee Angelus Silesius.

Seimeen syntynyt kuningas kertoi aikuiseksi vartuttuaan vertauksen, jossa vanhurskaat kysyvät ihmeessään kuninkaalta: “Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?
Johon tämä vastaa: “Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Ja: ‘Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’

Nähdä Kristus, maailman Valo, jokaisessa lähimmäisissämme – siinä aikamoinen hengellinen harjoitus ja haaste ihan koko loppuelämäksi, ainakin useimmille meistä. uskoisin.

Kristus, tule, valaise sielumme. Auta meitä näkemään Sinun säteilysi ja läsnäolosi kaikessa. Sielläkin, missä vähiten sitä olettaisimme tai odottaisimme.
Angelus kirjoittaa: ‘Sinä säteilet kaikkeen mikä oli, on ja on tuleva,’

Morgenstern der finstern Nacht – Angelus Silesiuksen virsi Singer Pur –lauluyhtyeen laulamana

Morgenstern der finstern Nacht, der die Welt voll Freuden macht,
Jesu mein, komm herein, leucht in meines Herzens Schrein.
Schau, dein Himmel ist in mir, er begehrt dich, seine Zier.
Säume nicht, o mein Licht, komm, komm, eh der Tag anbricht.
Deines Glanzes Herrlichkeit übertrifft die Sonne weit;
du allein, Jesu mein, bist, was tausend Sonnen sein.
Du erleuchtest alles gar, was jetzt ist und kommt und war;
voller Pracht wird die Nacht, weil dein Glanz sie angelacht.
Deinem freudenreichen Strahl wird gedienet überall;
schönster Stern, weit und fern ehrt man dich als Gott den Herrn.
Eil nun, güldnes Seelenlicht, komm herein und säume nicht.
Komm herein, Jesu mein, leucht in meines Herzens Schrein.

Pimeän yön aamutähti, joka täytät maailman ilolla,
Jeesukseni, tule valaisemaan sydämeni pyhäkkö.
Katso, Sinun taivaasi on minussa ja se kaipaa Sinua.
Valoni, tulethan, tule ennen kuin päivä koittaa.
Aurinko ei ole lähelläkään Sinun kirkkautesi ihanuutta
Sinä, Jeesukseni, olet tuhannen auringon veroinen,
Sinä säteilet kaikkeen mikä oli, on ja on tuleva,
yö täyttyy loisteella, sillä Sinun valosi säteilee siihen.
Joka puolella, lähellä ja kaukana
palvellaan Sinun ilontäyteistä säteilyäsi,
kaunein tähti, Sinua kunnioitetaan Herra Jumalana.
Kiirehdi kultainen sielunvalo, älä mene ohi, astu sisään,
tule Jeesukseni. valaise sydämeni pyhäkkö.

Hyvää Loppiaista! 🌟