20.1.2024. Tänä monenlaisten jännitteisten skenaarioiden aikana sieluni kaipaa (jos mahdollista) entistä enemmän kauneutta.
Siitä saa kyllä päivittäin nauttia kimaltavia hankia ja kuuran peittämiä puunoksia katsellessa. Luonnossa liikkuessa näkee aina jotain kaunista.
Viime viikolla sain kuitenkin nauttia joistain aivan poikkeuksellisen kauniista. Kyseessä oli Kansallisbaletin Romeo ja Julia -baletin harjoitus.
Sergei Prokofievin säveltämää, Shakespearen näytelmään perustuva balettia on esitetty monenlaisina tulkintoina. En kuitenkaan muista nähneeni tätä Kansallisbaletin esitystä kauniimpaa balettia.
John Crankon (1927 –1973) koreografia on kertakaikkisen upea. Erityisesti nostot ja taivutukset. Romeon ja Julian Balcony pas de deux 1. näytöksen lopussa oli ihmeen ihanaa katsottavaa. Harjoituksissa pääroolien tanssijat (Jun Xia ja Hye Ji Kang) olivat olemukseltaan nuoria. mikä sopi tarinaan ja korosti sen traagisuutta. Julia oli tavattoman eteerinen, Romeo herkkä ja tunteellinen, mutta myös päättäväinen.
Esitys tarjosi niin ihania esteettisiä elämyksiä, etten hurjimmissa miekkailu- ja tikarikohtauksissakaan voinut sulkea silmiäni (= meikäläisen tapa välttää väkivallan näkemistä).
Pukujen ja yksinkertaisen lavastuksen värimaailma – kaikki niin kaunista. Traagista tarinaa kevensivät humoristiset kohtaukset.
Tässä perinteisessä esityksessä kaikki oli vain niin hyvällä maulla ja kauniisti toteutettu että en parempaa olisi voinut toivoa.
**********************
Hengellistä ravintoa sielulle löydän niistä raamatunkohdista, jotka puhuttelevat erityisellä tavalla.
Huomisen pyhän aihe herättää jo otsikollaan ‘Jeesus herättää uskon’ monenlaisia ajatuksia, tunteita ja henkilökohtaisia muistoja. – Ajattelen, että Kristus herättää, rohkaisee ja auttaa meitä jokaista juuri meille kullekin sopivalla tavalla ja ajalla uskomaan Häneen.
**********************
Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä, kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan. Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.
Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.
Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle.
Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.
Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan, kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa. Ps. 102:16–23
Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet.
Vastustajilleen hän sanoo: ”Missä ovat nyt teidän jumalanne, missä se kallio, johon turvasitte? Nouskoot nyt teitä auttamaan ne jumalat, joille te syötitte teurasuhrienne rasvan ja juotitte juomauhrienne viinin! Seiskööt ne teidän suojananne. Näettehän nyt: minä olen ainoa, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki.” 5. Moos. 32:36–39
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta. Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos saamme lohdutusta, myös te rohkaistutte kestämään samoja kärsimyksiä, joita me saamme kokea. Me luotamme lujasti siihen, että te kestätte. Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutuksesta osanne. 2. Kor. 1:3–7
Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan.
Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.
Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.” Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä. Mark. 1:29–39
Jeesus oli vasta alkamassa palvelutyötään. Kuitenkin Simonin anopin sairaudesta kerrottiin heti Jeesukselle, olettaen että tämä voisi auttaa. Luin saman tapahtuman Luukkaan evankeliumista. Siinäkin Jeesuksen kerrotaan tätä ennen ‘vain’ karkottaneen Kapernaumin synagogassa olleesta miehestä saastaisen hengen. Tästä Jeesuksen maine levisi.
Jeesuksella oli siis ihmeitä tekevä voima. Ehkä hän voisi myös parantaa Simonin anopin?
Simonin anoppi virui vuoteessaan kuumeen kourissa, mutta Jeesus tarttui hänen käteensä, auttoi hänet jalkeille ja samassa kuume katosi. Anopille tuo oli varmaan kokemus, jonka hän muisti lopun elämäänsä. Se ehkä auttoi häntä hyväksymään, että vävy jätti ammattinsa kalastajana ja lähti vaimon kanssa seuraamaan tuota miestä, joka oli hänet parantanut, ja joka paransi kaikki hänen kotinsa ovelle tuodut sairaat.
Vaikka he parantuivat varmaan kaikki yhtä vaivattomasti kuin anoppi, voi hyvin kuvitella, että parantamisilta venähti aamuyöhön, ennen kuin kaikki anopin talolle tulleet olivat saaneet avun.
Aamuvarhaisella, kun vielä oli pimeää, Jeesus lähti yksinäiseen , hiljaiseen ja rauhalliseen paikkaan rukoilemaan. Siellä hän saattoi keskittyä taivaallisen Isänsä kanssa oloon.
Olihan Isä ollut hänen kanssaan koko illan, mukana kaikissa parantumisissa. Mutta Jeesus tarvitsi aikaa olla vain Isän kanssa. Kerätäkseen voimia Hänen läsnäolossaan. Ja kuunnellakseen, mitä Hänellä oli sanottavana.
Samaa ajattelen meidänkin tarvitsevan, tiedostimmepa sitä tai emme. Riippumatta siitä, onko päivämme olleet työntäyteiset taikka rauhalliset. Hiljentymistä taivaallisen isämme läsnäoloon, rukoukseen ja kuunteluun. Antaen Hänen tehdä meissä sitä, mitä juuri sillä hetkellä tarvitsemme. Siinä sielumme, henkemme ja koko olemuksemme tulee ravituksi. Ja siinä myös uskomme vahvistuu.
Kristus, auta meitä olemaan avoimia taivaalliselle johdatukselle ja kosketukselle. Auta meitä hiljentymään ja kuuntelemaan, mikä meille kulloinkin on parhaaksi. Vedä meitä yhteyteesi. Johdata meitä tuntemaan Sinut. Avaa silmämme ja sydämemme näkemään ja ymmärtämään Sinun todellisuuttasi.
Kiitos että olet kanssamme. Kiitos Rakkaudestasi.