Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2026

Antakaa toisillenne anteeksi

31.10.2026. Tänään vietetään Pyhäinpäivää. Wikipedia kuvaa tämän pyhän syntyä näin:
’Kristinuskon levitessä lähetystyöntekijöitä kehotettiin sulauttamaan kristittyjä tapoja pakanallisiin juhliin niiden kieltämisen sijasta. Niinpä tämäkin (kelttien sadonkorjuujuhlana, meillä kekrinä vietetty) pakanallinen juhla korvattiin kristinuskon marttyyreille omistetulla juhlalla.
Englanninkielisissä maissa marraskuun 1. päivästä tuli All Saints’ Day tai All Hallows’ Day.  Suomessa juhlan nimeksi tuli pyhäinmiestenpäivä (v:sta 1955 pyhäinpäivä).
Kansanuskossa vanhat kekriperinteet ja kristilliset uskomukset sulautuivat yhteen. Uskottiin, että pyhäinmiestenpäivän aattoyönä pyhät miehet, autuaat marttyyrivainajat olivat joukolla liikkeellä.’

Kun markkinavoimat valtasivat tämän(kin) pyhän, lähtivät toisenlaiset henget joukolla liikkeelle. Halloweenin vieton myötä Pyhäinpäivä on palautettu pakanalliseen menoon: lapsille kaupataan noita-, kummitus- ja muiden pimeän puolen olentojen asuja ja rekvisiittaa.

Pyhän kosketuksia – Mietin, miten vähän meidän aikamme lapset saavat mahdollisuuksia kohdata ja kokea pyhää;  Valon ilmapiiriä ja vaikutusta.
Valon juhlaa, Joulua, kohti ollaan menossa. Toivon mukaan he vielä silloin saisivat edes välähdyksenomaisia Pyhän kosketuksia.   

Eilen kuulin kolmen alakouluikäisen lapsen puhuvan keskenään Joulusta. Eräs heistä sanoi innoissaan, että se on kivaa, kun joulupukilta saa lahjoja ihan ilmaiseksi, ei tarvitse maksaa mitään. Ajatelkaa, saa lahjoja ihan ilmaiseksi. Pitää vaan kirjoittaa joulupukille, mitä toivoo.” Lahjojen saaminenhan on lapsille useimmiten Joulun ykkösjuttu. Mutta 1. kertaa kuulin lapsen iloitsevan siitä, että ne saa ’ilmaiseksi’.

Toivon että heille (kuten muillekin Jumalan lapsille) jossain sopivassa tilanteessa selviää (joko jonkun kertomana tai omakohtaisena oivalluksena/kokemuksena), että meillä on olemassa taivaallinen lahjojen Antaja. Se mitä Häneltä saamme, on meille ilmaista, sillä kaikki on jo maksettu. Ja että se mitä Häneltä saamme, on paljon ihmeellisempää ja ihanampaa kuin mitkään tavarat maailmassa. 🙂

Kirkkovuosikalenteri kuvaa huomisen pyhäpäivän aihetta näin:
’Tämän sunnuntain sisältönä ovat anteeksiantamus ja siitä avautuva keskinäinen rakkaus. Koko elämämme perustuu anteeksiantoon, jonka saamme Kristuksen ristinkuoleman ansiosta. Se velvoittaa meidät kohtaamaan lähimmäisemme ystävällisesti, lempeästi ja anteeksiantavasti. Tällainen asenne tekee mahdolliseksi sen, että Jumalan moninaiset lahjat pääsevät vaikuttamaan kaikessa rikkaudessaan.’

💛💛💛💛💛💛💛

Minä riemuitsen sinun sanoistasi niin kuin riemuitaan suuresta saaliista.
Valhetta minä vihaan ja kammoksun, sinun lakiasi minä rakastan.
Seitsemästi päivässä minä sinua ylistän vanhurskaista päätöksistäsi.
Ne, jotka rakastavat sinun lakiasi, elävät rauhassa, mikään ei horjuta heitä.
Herra, minä luotan siihen, että sinä pelastat minut. Minä teen sinun käskyjesi mukaan. Minä pysyn uskollisesti sinun liitossasi, se on minulle ylen rakas. Minä noudatan sinun liittosi säädöksiä – missä kuljenkin, olen sinun edessäsi. 
Ps. 119:162–168

Myös Lootilla, joka kulki Abramin mukana, oli lampaita, vuohia, nautakarjaa ja telttoja. Mutta laidunmaata ei ollut tarpeeksi, että he olisivat voineet pysyä yhdessä, sillä heillä oli runsaasti karjaa. Siksi Abramin ja Lootin karjapaimenten kesken syntyi riitaa. Siihen aikaan maassa asui kanaanilaisia ja perissiläisiä.
Abram sanoi Lootille: ”Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme sukulaisia ja veljiä keskenämme. Onhan koko maa avoinna sinun edessäsi. Eroa siis minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle. Jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle.” Loot katsoi ympärilleen ja näki, että Jordanin alanko oli runsasvetistä seutua. Ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, se oli Soariin saakka kuin Herran puutarhaa, kuin Egyptin maata. Loot valitsi itselleen koko Jordanin alangon ja lähti kulkemaan itää kohden, ja näin he erosivat toisistaan.
Lootin erottua Abramista Herra sanoi Abramille: ”Nosta silmäsi ja katsele tästä paikasta pohjoiseen, etelään, itään ja länteen, sillä koko sen maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikiajoiksi. Minä teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset: jos osaat ne laskea, osaat laskea jälkeläistesi määrän.” 
1. Moos. 13:5–11, 14–16

Abram ei halunnut riitaa veljenpoikansa Lootin karjapaimenten ja omien paimentensa välillä. Hän ratkaisi asian antamalla Lootin valita itselleen seudun, jossa asua ja laiduntaa karjaansa. Tämä kuvasi Abramin hyvätahtoista, rauhaa arvostavaa ja rakentavaa luonnetta.

Sillä, että Abram halusi välttää konflikteja ja elää sovussa ja rauhassa, saattoi olla jotain merkitystä sille, että Jumala valitsi juuri hänet sen kansan kantaisäksi, jonka keskuuteen Hänen Poikansa tulisi syntymään. Ratkaisevaa oli varman kuitenkin Abramin uskollisuus Jumalaa kohtaan. Abraham oli osoittanut kuuliaisuutensa olemalla valmis jopa uhraamaan poikansa. Tuon äärimmäisen testin jälkeen Jumala tiesi voivansa luottaa Abramiin.

Jumala muutti Abramin nimen Abrahamiksi (nimi merkitsee kansojen paljouden isää) ja kutsui  tämän lähtemään perheineen pitkälle vaellukselle tuntemattomaan maahan. Abraham, tuolloin jo vanha mies, ei epäröinyt, vaan seurasi Jumalan tahtoa ja johdatusta.

Olisipa maailmassamme tällaisia ihmisiä maiden johtajina. Jumalan ohjeita ja johdatusta  kuuntelevia; Hänelle uskollisia ja kuuliaisia. Sellaisia, jotka osaisivat tehdä sopua ja rauhaa ylläpitäviä ja Jumalan mielen mukaisia ratkaisuja, Kyllä elämämme silloin olisi – niin yksilötasolla kuin globaalisti – kovin toisenlainen…

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Olkaa kaikki yksimielisiä, jakakaa toistenne ilot ja surut, rakastakaa toisianne ja olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä. Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen.

Sillä se, joka tahtoo rakastaa elämää ja haluaa nähdä hyviä päiviä,
hillitköön kielensä pahoista sanoista ja huulensa valhetta puhumasta.
Kääntyköön hän pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Herran silmät katsovat hurskaiden puoleen,
hänen korvansa kuulevat heidän rukouksensa, mutta Herran kasvot kääntyvät pahantekijöitä vastaan. 
1. Piet. 3:8–12

Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ’jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.
Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”
Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: ”Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?”
”Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”, vastasi Jeesus.
Matt. 18:15–22

Seitsemän kertotaulu oli minusta alaluokilla se kaikkein hankalin juttu. Siksi minua hymyilyttää aina kun tuo evankeliumikohta tulee eteen. Hetken saa aina miettiä: miten monta kertaa Jeesus halusikaan että annamme anteeksi? 490 kertaa! Se on aika paljon!

Ehkä Jeesus halusi tuolla isolla luvulla osoittaa, ettei meidän tule laskea sitä, montako kertaa olemme jo jollekulle antanut anteeksi? Vaan että aina vaan, yhä uudestaan, meidän tulisi olla valmiita antamaan anteeksi.
Se ei tarkoita, että hyväksyisimme vääryyden teot. Eikä sitä, että ihminen, jolle annamme anteeksi, muuttuisi sen kautta että annamme hänelle anteeksi.
Mutta se tarkoittaa sitä, että itse vapaudumme katkeruuden ja kaunan kahlitsevista siteistä.

Vapahtajamme tahtoo, että eläisimme vapaina kaikesta sellaisesta, joka sitoo meitä olemasta sellainen, joksi Luojamme on meidät tarkoittanut.
Anteeksianto, samoin kuin se, että itse kadumme tekojamme ja pyydämme niitä anteeksi, hoitaa meitä, ja puhdistaa sisimpäämme sinne kerääntyneistä sakkaumista.

Paavali kirjoitti galatalaisille: Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen (Gal.5:1)
Mielestäni nuo sanat sopivat myös anteeksiantoon. Niin kauan kuin kannamme mielessämme ja sydämessämme kaunaa ja katkeruutta, olemme anteeksiantamattomuuden orjuuden ikeessä. Se pitää meitä otteessaan. myrkyttää sisimpäämme ja heijastuu ikävällä tavalla suhtautumiseemme ja toimintaamme.

Mutta eihän ole helppoa antaa anteeksi sellaiselle, joka on loukannut tai satuttanut meitä, olipa kyseessä sitten edesmennyt tai vielä täällä maan päällä elossa oleva henkilö.
Omalla kohdallani anteeksiantoteema nousee silloin tällöin pintaan nimenomaan edesmenneisiin henkilöihin liittyen. Silloin ihmettelen: vieläkö tämä asia vaivaa minua, kun se – vaikkakin lieventyneenä – vieläkin tulee mieltäni häiritsemään? Enkö ole jo riittävän monta kertaa antanut anteeksi?
Ilmeisestikään et, kuuluu Jeesuksen vastaus. Niin monta kertaa anna anteeksi, ettei kyseisillä tapahtumilla enää ole tartuntapintaa tunteisiisi tai ajatuksiisi.

Onneksi meillä on Auttaja, joka ymmärtää meitä. Hän joutui itse kokemaan paljon vääryyttä, satuttamista, kipua ja tuskaa, ja lopulta surmatuksi tulemisen mitä julmimmalla tavalla.
Vapahtajamme anteeksiannon voima oli ja on mittaamattoman suuri. Hän vapautti lukemattomia ihmisiä anteeksiannon kautta, julistamalla heidän syntinsä anteeksiannetuiksi.  Ja sitä Hän tekee yhä tänäkin päivänä.

Kristus auttaa meitä vapautumaan niin katkeruuden kuin syyllisyyden ikeestä, kun käännymme Hänen puoleensa, uskomme Häneen ja Hänen lunastustyöhönsä. Häneltä saamme voiman antaa anteeksi lähimmäisillemme, niin edesmenneille kuin täällä kanssamme eläville.
Ja kuten eräs ystäväni muistutti: myös itsellemme.

💛💛💛💛💛💛💛

Vielä tekisi mieli kirjoittaa muistakin tuon evankeliumitekstin kohdista, mutta mielessäni on pojanpoikani, 18 v,. lausahdus muutama päivä sitten: ”Kirjoita lyhyesti.”
Samoin kehottivat poikani jo silloin, kun aloin kirjoittaa tätä blogia 14 v. sitten. ”Voisit ottaa mallia Twitteristä (nyk. X).”.
4 v. myöhemmin alkoivat TikTok -videot yleistyä. Pojanpoikani, joka parhaillaan tekee koulussa elokuvaa, ehdotti että voisin alkaa tehdä sellaisia, niissä saa lyhyesti kerrottua asian ydinkohdat. Leikittelimme ajatuksella: mitä jos alkaisimmekin yhdessä tehdä sellaisia. 🙂
Jotkut osaavat ilmaista asiat lyhyesti, tiiviisti ja ytimekkäästi. Itseltäni se ei vain tunnu onnistuvan, vaikka aina välillä yritän. – Onneksi sitäkin saa opetella. Kuten anteeksiantoakin. 🙂

Rakas Luojamme, Sinä näet ne kaikki asiat, joissa tarvitsemme apuasi, neuvojasi ja opastustasi. Kiitos että kuljet kanssamme, johdatat, opetat ja rohkaiset meitä.
Kiitos että annat meille anteeksi, mitä olemme tehneet Sinun tahtoasi vastaan.
Anna Pyhän Henkesi toimia sisimmässämme, jotta huomaisimme, milloin on aihetta pyytää tai antaa anteeksi.  Kiitos että ohjaat elämäämme!

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Uskon perustus

24.10.2026. Miten ihanista, suloisenlämpimistä ja aurinkoisista päivistä ollaan saatu nauttia . Tänäänkin. Haluan kerätä niistä voimia loppuvuoden lyheneviin ja viileneviin päiviin.
Ruskaa on vielä ihanasti puissa ja pensaissa. Värien hehku hoitaa myös sielua omalla lempeällä tavallaan.
(Laitoin tähän ensin ruskakuvia, mutta luettuani evankeliumitekstin vaihdoin ne ruskokuviksi. 🙂 )

Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.
Ps. 46:2–8 

Psalmin alkusanoista tulee mieleeni Turun Joulurauhan julistus, jonka aluksi lauletaan aina ’Jumala ompi linnamme’ -virsi 170.
’Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan, on miekkamme ja kilpemme ajalla vaaran, vaivan…’

Tuossa Lutherin ’taisteluvirressä’ on vahvat sanat. Luin netistä, että sitä on maassamme laulettu tilanteissa, joissa ihmiset ovat halunneet laulullaan ilmaista tukensa ja kantansa erilaisissa tilanteissa.

Kun v. 1838 Kalajoen käräjillä oli langetettu rangaistukset herännäispapeille laittomasta seurojen pidosta ja varojen keräämisestä lähetystyölle, käräjätalon ulkopuolelle kokoontunut väki alkoi veisata tätä virttä. He halusivat näin osoittaa, että maallisen oikeuden päätöksestä huolimatta he luottivat Korkeimman oikeuteen ja Hänen varjelukseensa.

(Tuon lukeminen kosketti minua jotenkin syvästi. Ehkä siksi, että yksi noista papeista oli esi-isäni: N.G. Malmberg oli äidinisäni äidinisänisä. Isoisäni muisteli silloin tällöin äitiään lämmöllä ja kiitollisuudella. Ehkä sen vuoksi myös tämän isoisä, N.G.M. tuntuu minusta jollain erityisellä tavalla läheiseltä.)

Myös syksyllä 1939, kun neuvottelukunta lähti Suomesta vaikealle matkalleen Moskovaan, Hgin rautatieasemalle saattamaan tulleet ihmiset lauloivat tätä virttä.
Mietin tuota, miten ennen on kokoonnuttu yhteen rukoilemaan ja laulamaan rohkaistakseen toisiaan ja muistuttamaan siitä, mistä saamme avun ja voimaa haasteellisina aikoina.
(Arvelen, että kun 2 kk:n kuluttua lauletaan Joulurauhan julistuksen aluksi tuo virsi, se tuntuu minusta entistä merkityksellisemmältä.)

Herra sanoi Jeremialle:
”Jos muutat mielesi, minä otan sinut jälleen palvelukseeni. Jos et puhu joutavia, vaan puhut niin kuin puhua tulee, saat jälleen olla minun suunani. Ihmiset kääntyvät sinun puoleesi, mutta älä sinä käänny heidän mielensä mukaan. Minä teen sinusta lujan pronssimuurin. Vaikka tämä kansa nousee sinua vastaan, ei se sinua voita, sillä minä olen sinun kanssasi, minä autan ja suojelen sinua, sanoo Herra. Minä pelastan sinut pahojen käsistä, vapautan sinut väkivaltaisten kourista!”
Jer. 15:19–21

Rakas Jumala, opeta myös meitä kuuntelemaan Sinua. Niin että osaisimme puhua Sinun tahtomallasi tavalla, Puhumme niin usein ihan joutavia. Auttaisitko meitä keskittymään sellaisiin asioihin, joilla on todella merkitystä. 🙂
Johdata meitä pysymään Sinun totuutesi tiellä.

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.
Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.
Room. 5:1–11

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.
Matt. 16:1–4

Minkälaista merkkiä taivaasta fariseukset ja saddukeukset mahtoivat toivoa Jeesuksen näyttävän heille? Jeesus oli tehnyt lukuisia ihmetekoja, parantanut sairaat, tyynnyttänyt myrskyävän meren, ruokkinut tuhansia muutamalla leivällä ja kalalla…
Mikä olisi saanut heidän silmänsä aukeamaan? Tuskin mikään, koska he olivat haluttomia uskomaan.

Kyllähän mekin katselemme taivaalle ja päättelemme iltaruskosta että huomenna tulee aurinkoinen ilma. (Sellainen oli myös yllä olevien kuvien ottoa seurannut päivä.)
Huomioni kiinnittyy evankeliumitekstissä Jeesuksen sanoihin aikojen merkkejä.
Millaisia aikojen merkkejä osaamme lukea tänä meidän aikanamme? Vai osaammeko?

Siinä on mielestäni rukousaihe: että Jumala avaisi silmämme näkemään, mitä meidän juuri tänä aikana tulisi ymmärtää, mihin kiinnittää huomiota. Että osaisimme suunnata huomiomme ja rukouksemme oikein ja toimia Hänen toivomallaan tavalla.

Kristus, anna meille viisautta. Avaa silmämme näkemään, mitä Sinä haluat meidän näkevän ja ymmärtävän juuri tänään, ja tulevina päivinä.

Kiitos rakas Jumala, että olet kanssamme. Kiitos että olet turvamme ja auttajamme. Kiitos että aina saamme kääntyä puoleesi, olipa tilanteemme millainen tahansa. Kiitos että aina tahdot parastamme. Kiitos huolenpidostasi ja suuresta Rakkaudestasi luotujasi kohtaan.

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Jeesuksen lähettiläät

16.10.2025. Ensimmäinen pakkasyö. Kasvimaahan jätetyistä viimeisistä kesäkurpitsoista toinen paleltui. Taitaa olla parasta korjata talteen kaikki kylmästä yöstä selvinnyt sato.
Paitsi maa-artisokka. Ensimmäistä kertaa niitä viljelen. Luin että mukulat alkavat vasta muodostua lokakuun paikkeilla, ja että ne voi jättää maahan yli talvenkin.
Niiden yli metrin korkuiset varret seisovat ryhdikkäinä penkissään. Ikään kuin haluaisivat näyttää mallia; katso, näin reippaasti ja pystyssä päin voi ottaa vastaan lyhenevät päivät ja kylmenevät yöt. 🙂

🪴🪴🪴🪴🪴🪴🪴

Kirkkovuosikalenteri toteaa aiheesta seuraavasti:
Jeesus julisti, että Jumalan valtakunta on lahja. Hän lupasi syntien anteeksiantamuksen kaikkein syntisimmillekin. Jeesus lähettää omansa maailmaan todistamaan tästä armosta ja palvelemaan ihmisiä hänen nimessään. Kristitty on Vapahtajan lähettiläs, ”Kristus lähimmäiselleen”.

*********************

Anteeksiantava ja laupias on Herra, hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä.
Herra on hyvä kaikille, hän armahtaa kaikkia luotujaan.
Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi, uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua! 
Julistakoot he valtakuntasi kunniaa, kertokoot mahtavista teoistasi.
Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston.
Sinun valtakuntasi on ikuinen, sinun herruutesi pysyy polvesta polveen. 
Ps. 145:8–13

Tästä psalmitekstistä tulee mieleen, miten merkittävä asia on, että jo vuosituhansien ajan on kirjoitettu muistiin, kuinka Jumala toimii niin yksittäisten ihmisten elämässä kuin kansojen ja kansakuntien parissa.

Erityisesti tuo kohta, että Herra on hyvä ja armahtaa kaikkia luotujaan, koskettaa.
Itse en ole joutunut kuulemaan kotona, koulussa enkä muuallakaan puheita ankarasta Jumalasta. Mutta tiedän ihmisiä, joihin on juurrutettu kuva pelottavasta, rankaisevasta Jumalasta. Ei ole vaikea kuvitella, millainen vaikutus sellaisella on lapsen mieleen. Usein tällaisen henkilön on vaikea aikuisena uskoa Jumalan hyvää tahtovaan rakkauteen ja löytää luottavainen suhde Häneen.

Koska Luojamme nimenomaan haluaa läheistä suhdetta kanssamme,  ajattelen Hänen olevan surullinen tällaisista ’kasvatusmetodeista’.
Lähettäessään Poikansa maailmaan lunastajaksi ja pelastajaksi, taivaallinen Isämme halusi  Poikansa kautta myös oikaista vääristyneen kuvan itsestään.

Tätä työtä jatkoivat apostolit. Erityisesti Johannes, joka korostaa sekä evankeliumissaan että kirjeissään Jumalan rakkautta meitä luotujaan kohtaan.
Me olemme oppineet tuntemaan sen rakkauden, joka Jumalalla on meitä kohtaan, ja me uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. (1.Joh.4:16)

Mooses sanoi israelilaisille:
”Olkaa vahvoja ja rohkeita, älkää pelätkö älkääkä säikkykö noita kansoja, sillä Herra, teidän Jumalanne, kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin eikä hylkää teitä.”
Mooses kutsui luokseen Joosuan ja sanoi hänelle kaikkien israelilaisten ollessa läsnä: ”Ole vahva ja rohkea. Sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra esi-isillemme vannomallaan valalla sille lupasi, ja sinä jaat sen maan israelilaisille perinnöksi. Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.” 
5. Moos. 31:6–8

Kunpa ne lukemattomat nuoret – tai kaikenikäiset – uupuneet tai masentuneet, jotka eivät tiedä miten jaksaa, kuulisivat nuo rohkaisun ja toivon sanat:
”Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.” 

Uskon että tietoisuus siitä, ettei ole yksin tilanteensa kanssa, vaan että itse Kaikkivaltias kulkee rinnalla, tukee ja kantaa, auttaisi monia jaksamaan ja luottamaan, että tilanteesta selvitään. Että parempaa on tulossa.
Jumala tarvitsee niitä, jotka Hän voi lähettää viemään tätä hyvää sanomaa sitä aivan erityisesti tarvitseville. Toivon tuojia.

Me olemme lakkaamatta rukoilleet teidän puolestanne ja pyytäneet, että te saisitte runsaasti hengellistä viisautta ja ymmärrystä ja tulisitte täydelleen tuntemaan Jumalan tahdon. Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa. Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä.
Kol. 1:9–11

 

Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä.
Hän sanoi heille: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.
Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua älkääkä jalkineita. Älkää matkan varrella pysähtykö tervehtimään ketään. Ja kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle kodille.’ Jos siellä on joku, joka on rauhan arvoinen, hän saa teidän toivottamanne rauhan. Ellei ole, toivotuksenne palaa teille. Jääkää siihen taloon ja syökää ja juokaa mitä teille tarjotaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta toiseen.
Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’ Mutta jos teitä johonkin kaupunkiin tultuanne ei oteta vastaan, menkää sen kaduille ja julistakaa: ’Me pyyhimme pois pölynkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut – pitäkää hyvänänne! Mutta tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle!’ Minä sanon teille: Sodomakin pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sellainen kaupunki.”
Luuk. 10:1–12

Onkohan maassamme yhtäkään sellaista kaupunkia, jonne tultuaan hyvän sanoman tuojan olisi sanottava: ”Pyyhimme kaupunkinne pölyt jaloistamme, pitäkää hyvänänne!” – Toivottavasti ei.
Miten ihanaa olisi, jos joka kaupungissa oikein odotettaisiin Jumalan lähettiläitä!
Haluttaisiin kuulla toivon ja rohkaisun sanoja. Uskoa vahvistavia, hoitavia ja vapauttavia sanoja. Kaivattaisiin nähdä ja kokea, miten niiden kuuleminen aikaansaa uudistumista ja parantumista.

Kiitos Kristus, että Sinä lähetät, varustat ja vahvistat edelleen seuraajiasi jakamaan muille sitä, mitä ovat itse saaneet ottaa vastaan. Hyvää sanomaa siitä, mitä olet tehnyt puolestamme. ja siitä, että tänäkin päivänä elät ja vaikutat keskellämme.

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Usko ja epäusko

11.10.2026. Kesän lopulla harventaessani kasvihuonetomaatin varsia leikkasin vahingossa oksan, jossa oli 4 niin pikkuista tomaatinalkua, että ne tuskin erottuivat varresta. Toin oksan sisälle ja laitoin maljakkoon vaikken uskonutkaan, että se siinä kovinkaan kauan pysyisi hengissä. Kylläpä hämmästyin, kun oksa alkoikin kasvattaa tomaatteja. Kolme niistä kasvoi 6 c:n:n pituiseksi ja on nyt syöty. Mielenkiinnolla odotan, jaksaako neljäskin, vielä vihreä, kypsyä syötäväksi.
Kasvihuoneessa tomaatit (kutsun näitä sitruunatomaateiksi, en maun vaan koon ja muodon  vuoksi.) yrittävät myös kypsyä ennen hallaöitä. Saa nähdä ennättävätkö…  🙂

Miten moni asia onkaan elämän varrella osoittautunut toisenlaiseksi kuin olin kuvitellut. Toivoisin että voisin aina pysyä avoimena sille, että voi tapahtua asioita, joita en olisi osannut edes kuvitella mahdolliseksi.

Tahdon myös aina säilyttää uskoni ja luottamukseni siihen, että Jumala voi tehdä ihmeellisiä asioita silloinkin, kun se oman ymmärryksen, olosuhteiden tai tilanteiden perusteella ei näyttäisi todennäköiseltä.

Siihen Jumala haluaa meitä käsittääkseni rohkaista ja vahvistaa. Että uskoisimme ja luottaisimme Häneen silloinkin kun jokin asia näyttää tai tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta tai mahdottomalta.

Kuten Heprealaiskirjeessä  todetaan: ’Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.’ (Hepr.11:1)

Evankeliumiteksti kertoo miehestä, joka oli ollut syntymästään saakka sokea, ja jonka Jeesus oli parantanut näkeväksi. Muiden oli todella vaikeaa uskoa sitä todeksi. Fariseukset kuulustelivat häntä, ja jopa hänen vanhempansakin haettiin paikalle todistamaan, että hän todella oli ollut syntymästään saakka sokea.
Ihmisjärjellä ei pysty selittämään Jumalan ihmeitä aikaansaavaan toimintaa, mutta jos olemme  saaneet sitä nähdä tai kokea, siitä kannattaa kertoa, sillä se voi avata toisten silmiä uskomaan ja näkemään Jumalan todellisuutta-

Kirkkovuosikalenteri toteaa tulevan pyhän aiheesta:
’Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita.’

**********************

Herran voimasta, teoista ja ihmeistä – Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki. Minä aion esittää viisaiden mietteitä,
tuon julki menneisyyden arvoituksia, vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet.
Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.
Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen.
Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään, jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.
Ps. 78:1–8

Pitäkää Herra pyhänä – Lujalla kädellä Herra veti minut pois siltä tieltä, jota tämä kansa kulkee. Hän sanoi:
– Älkää sitä kutsuko salaliitoksi, mitä tämä kansa salaliitoksi kutsuu. Älkää vavisko,
älkää sitä pelätkö, mitä se pelkää.
Pitäkää te Herra Sebaot pyhänä, pelätkää vain häntä, vaviskaa hänen edessään.
Hänestä on tuleva solmu ja este, kompastuskivi, kallionlohkare Israelin kahden kuningashuoneen tielle, Jerusalemin asukkaille loukku ja ansa. Monet heistä kompastuvat, syöksyvät nurin niskoin, loukkaantuvat, tarttuvat ansaan, jäävät kiinni.
Jes. 8:11–15

Tuo Jesajan teksti puhuu minulle siitä, miten ei kannata antaa toisten epäluulon, kyseenalaistamisen tai epäuskon heikentää tai horjuttaa omaa uskoaan Kaikkivaltiaaseen, vaan suunnata katseensa Häneen, joka haluaa johdattaa meidät totuutensa tuntemiseen.
Tulin uskoon (kuten sanonta kuuluu) n. 20 vuotta, ja tuntuu oikeastaan aika uskomattomalta, kuinka maailma on näiden vuosien aikana muuttunut.

Raamatun Jumalaan uskovia haastetaan monella taholla yhä kiihkeämmin. Mutta samalla monet nousevat juuri sen vuoksi puolustamaan kristinuskoa, niin omassa maassamme kuin muissakin maissa. Myös yhä useampi juutalainen ja muslimi löytää Kristuksen Messiaanaan. Mielenkiintoisia aikoja elämme. Mitä kaikkea saammekaan vielä nähdä tapahtuvan omana elinaikanamme…!  💛

Voideltu on antanut sydämiimme Hengen – Jumala voi todistaa, etten sano teille sekä: ”Kyllä” että: ”Ei.” Eihän myöskään Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jota minä, Silvanus ja Timoteus olemme teille julistaneet, tullut ollakseen sekä ”kyllä” että ”ei”, vaan hänessä toteutui ”kyllä”. Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: ”Aamen”, Jumalan kunniaksi. Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.
2. Kor. 1:18–22

Jumala itse vahvistaa – Miten ihana tuo Paavalin toteamus ja lupaus Korinttolaiskirjeessä: että ”Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun”.
Meidän ei tarvitse koettaa selvitä uskonelämässämme omin voimin.
Emmekä siihen pystyisikään. Jumala vahvistaa meitä siinä, ja vieläpä antaa meille voitelunsa.
Ja on antanut meille Pyhän Henkensä sinetiksi. Jotta uskoisimme Kristukseen ja siihen, että Hän elää ja toimii tänäkin päivänä keskuudessamme. Ja jotta myös me voisimme toimia Hänen palvelijoinaan täällä maan päällä. 💛

Uskotko Ihmisen Poikaan? – Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos.
Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä. 
Joh. 9:24–38

”Anna kunnia Jumalalle”, vaativat fariseukset näkönsä sanovalta mieheltä. Näin tämä tekikin, mutta aivan toisin kuin fariseukset toivoivat. He, jotka suhtautuivat tuohon mieheen ylimielisesti, joutuivatkin yllättäen altavastaajiksi, kun mies ei taipunut heidän manipulointiyrityksiinsä. Sen sijaan hän antoi heille vahvoja perusteluja sille, miksi hän uskoi Jeesuksen olevan Jumalan mies.

Tämän jälkeen (ehkä sekä kiitokseksi miehen rohkeudesta että ennen kaikkea syventääkseen hänen uskoaan)  Jeesus kohtasi miehen ja kysyi tältä, uskoiko hän Ihmisen Poikaan.

Mitä nimityksellä Ihmisen Poika tarkoitettiinkaan tuohon aikaan. Ei löytynyt googlatessa  yksiselitteistä vastausta. (Tavallisimmin sen nähdään juutalaisen apokalyptiikan valossa merkitsevän taivaasta tulevaa valtiasta,)

Näkönsä saanut mies koki kuitenkin vahvan Pyhän läsnäolon ja vaikutuksen, sellaisen joka  ohittaa mielenpäätelmät iskeytyen suoraan sydämenymmärrykseen. Sillä Jeesuksen sanat kuultuaan hän lankesi maahan tämän eteen sanoen: ”Minä uskon, Herra.”

Kristus, avaa meidänkin silmämme näkemään, kuka Sinä olet. Auta meitä näkemään Sinun valtakuntasi todellisuuteen ja elämään ja toimimaan siitä käsin. Sinun tahtosi mukaisesti. 💛

Oho, vuorokausi ehti jo vaihtua sunnuntaiksi tätä kirjoitellessa. Nyt nukkumaan! Unia taivaallisista asioista toivon näkeväni. Sellaisia, joista tulee hyvä ja kiitollinen olo ja joita saa ihmetellä ja mietiskellä sitten herätessään. 🙂

Alla tuttu laulu. suomeksi ’On armo suuri, ihmeinen’.
Ääniherkille huomio: vaikka laulu muuten on pehmeänrauhallista. yhdessä kohtaa volyymi kasvaa, hiljentyen taas loppua kohden.

Was Blind, but now I see 

Jumalan sanansaattajat

3.10.2026.  Huomenna on Mikkelinpäivä. Sitä vietettiin ennen arkkienkeli Mikaelin päivänä, 29. syyskuuta. Nykyään sitä vietetään sunnuntaisin enkeleiden, Jumalan sanansaattajien. päivänä.

Enkelit toimivat Jumalan palveluksessa, Hänen toimeksiantojaan noudattaen. Tuosta tuli ehkä vähän hassukin ajatus: tuottaakohan enkeleille hyvän mielen se, kun he saavat palvella Jumalaa. Heillehän lähtökohtana, motiivina ja päämääränä on Kaikkivaltiaan tahdon toteuttaminen.
Eipä ole koskaan aiemmin tullut mieleeni, millaisia ajatuksia tai tunteita enkeleillä mahtaa olla. Mutta voin hyvin kuvitella, että paitsi syvää kunnioitusta ja ehdotonta lojaalisuutta taivaitten Valtiasta kohtaan, he tuntevat myös suurta tyydytystä, kiitollisuutta ja iloa siitä, että saavat palvella Häntä.

⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅

Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte. Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa täytätte. Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan.
Ylistä Herraa, minun sieluni!
Ps. 103:19–22

Psalmikohta kehottaa enkeleitä, taivaan voimallisia sankareita, jotka kuuntelevat Jumalaa ja täyttävät Hänen tahtonsa, ylistämään Häntä.
Sama kehotus annetaan kaikille meille, Hänen luoduilleen: ylistäkää Herraa!

Kun vielä olin new age- vaiheessani, en tiennyt Jumalan ylistämisestä mitään. Rukoukseni oli useimmiten sitä, että pyysin Jumalaa siunaamaan sen, mitä kulloinkin olin tekemässä.
Mutta saatoin myös pyytä enkeleitä auttamaan tai vaikuttamaan jossain asiassa. Se tuntui minusta yhtä luonnolliselta kuin Jumalan puoleen kääntyminen.

Uushenkisyydessä enkelit esitellään uushenkisyydessä ei niinkään Jumalan, vaan ihmisten palvelijoina, jotka ovat valmiita ja halukkaita täyttämään erilaisia tarpeita ja toiveita. Enkeleiltä pyydetään apua ja palveluksia erilaisiin tilanteisiin. Markkinoilta löytyy enkelikirjallisuutta, enkelihoitoja ja – kouluja.

Eräs asia näissä opetuksissa jää miltei täysin huomiotta: nimittäin se, että on olemassa sekä Jumalaa palvelevia enkeleitä että langenneita enkeleitä. Ja kuinka viimeksi mainitut esiintyessään rakkaudellisina valkeuden enkeleinä – saavutettuaan ihmisen luottamuksen – pyrkivät johdattamaan hyväuskoisia ihmisiä harhaan, ja siten oman isäntänsä hallintavallan alaisuuteen.

Psalmin kirjoittaja kertoo yllä olevassa tekstissä, kuinka Herran enkelit palvelevat Häntä,  kuulevat Hänen sanansa ja täyttävät Hänen tahtonsa. On suuri ero siinä, käännymmekö Jumalan puoleen pyytäen Häntä lähettämään enkelinsä meitä varjelemaan, auttamaan ja opastamaan, vai pyydämmekö me enkeleitä täyttämään meidän tahtomme.
On helppo ymmärtää, kumpi vaihtoehto on paitsi Jumalan tahdon mukainen, myöskin itsellemme turvallinen.

Herra sanoi:
”Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut. Muista, että hän on lähelläsi, tottele häntä äläkä vihastuta häntä. Hän ei anna anteeksi niskoittelua, sillä hän toimii minun nimissäni. Mutta jos tottelet häntä ja teet kaiken, mitä minä käsken, niin minä olen sinun vihollistesi vihollinen ja vastustajiesi vastustaja. Minun enkelini kulkee sinun edelläsi.”
2. Moos. 23:20–23

Jumala antoi Mooseksen kautta erämaassa vaeltavalle Israelin kansalle opetuksia, varoituksia, käskyjä ja lupauksia. Yksi lupauksista on yllä, ihana lupaus, jonka saamme Kristuksen seuraajina omaksua myös itsellemme: Hän lähettää enkelinsä kulkemaan edellämme, suojelemaan meitä matkallamme ja johdattamaan siihen paikkaan, jonka Hän on meille varannut.

Meiltä Herra edellyttää, että pysymme kuuliaisina Hänelle ja Hänen tahdolleen. Kuten erämaavaelluksesta tiedämme, se on välillä kaikkea muuta kuin helppoa.
Yllä oleva lupaus on kuitenkin niin ihana ja rohkaiseva, että kyllähän siitä tulee sellainen olo, että haluan yrittää parhaani. En omassa voimassani, vaan Hänen avullaan.

⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅

Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.
Sen tähden meidän on tarkoin ja tunnollisesti pidettävä mielessämme se, minkä olemme kuulleet, ettemme ajautuisi virran vieminä harhaan. Johan sekin sanoma, jonka enkelit toivat, osoittautui paikkansa pitäväksi, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai ansaitsemansa palkan. Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra ensimmäisenä julisti? Ne, jotka kuulivat hänen julistuksensa, ovat sen todistuksellaan vahvistaneet ja välittäneet meille, ja itse Jumala vahvisti heidän todistuksensa: hän antoi heidän tehdä tunnustekoja ja ihmeitä, monia voimallisia tekoja, ja jakoi Pyhän Hengen lahjoja tahtonsa mukaan.  Hepr. 1:14–2:4

Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä. Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he lausuivat kovalla äänellä:
– Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen.  Ilm. 5:11–12

Taivaallinen kirkkaus, Jumalan valtaistuin, kaikki ympärillä olevat palvovat olennot, vanhimmat ja enkelit. Miten Ihmeellinen onkaan tuo Johanneksen näky, jonka hän sai kokea Patmoksen saarella vankina ollessaan.
Johannes sai kuulla, kuinka taivaalliset olennot ylistivät Kristusta. Sen on täytynyt olla aivan erityisen kaunista ja harrasta kuultavaa. Kuvittelen Johanneksen pudonneen polvilleen tuon näyn edessä.

Ehkäpä Johannes ei paljonkaan malttanut ummistaa silmiään vankiluolassaan viettämiensä vuosien aikana. Varmaan hän halusi koko ajan olla valppaana ja valmiina, jos ja kun hänelle taas näytettäisiin taivaallinen ilmestys.
Nuo taivaalliset näyt antoivat hänelle varmasti myös voimaa suorittaa oma tehtävänsä: kirjata ylös näkemänsä ja kuulemansa, niin että ainakin olennaisimmat tallentuivat jälkipolville, meillekin, luettaviksi.

(En malttanut olla laittamatta myös tätä vaihtoehtoista UT;n tekstiä tähän.)

⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
(Voi tätä maailmaa ja sen viettelyksiä! Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta ne tulevat! Jos kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan parempi, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat kädet ja jalat tallella heitetään ikuiseen tuleen. Ja jos silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä menemään. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvetin tuleen.)
Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”
Matt. 18:1–6 (7–9) 10

Lapsen kaltaiseksi nöyrtyminen – se on iso juttu. Meillä aikuisilla kun tuppaa olemaan niin kova tarve antaa itsestämme sellainen kuva, että me kyllä ymmärrämme, osaamme ja hallitsemme asiat.
Lapsenkaltaisuuden ymmärretään helposti tarkoittavan yksinkertaisuutta ja tietämättömyyttä.  Usein kuitenkin juuri lasten kuulee kysyvän tai sanovan hämmästyttäviä asioita. Heillä saattaa vielä olla jollain tavalla käsitys siitä, että he ovat tulleet jostain aivan erilaisesta maailmasta kuin mitä tämä maailmamme on. Pienelle lapselle taivasmaailma voi olla vielä hyvin todellinen (kunnes tietoisuus siitä vähitellen katoaa tämän maailmanmenon myötä). .

Jeesusta kuunnelleet lapset imivät varmastikin kaiken itseensä. Eivät välttämättä mielen, vaan sydämen kautta. He tunsivat, että tässä puhuu joku, jolla on totuus. Lapsi erottaa, mikä on totta ja mikä ei.
Meille aikuiselle se on vaikeampaa, sillä meillä on taipumus ja tarve prosessoida asioita mielemme kautta. Siinä ehtii tulla väliin epäilys, kieltämistäkin: en ymmärrä tätä, en siis voi uskoa.

Mutta kyllähän tuo, mitä Jeesus sanoo, laittaa miettimään: ellemme käänny (ellei meissä tapahdu mielenmuutosta), emme pääse taivasten valtakuntaan. Ja kukapa meistä haluaisi jäädä taivast4en valtakunnasta osattomaksi?.

⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅

Teki mieli jättää nuo suluissa olevat jakeet pois. (Niin olen varmaan tehnyt aiemmissa blogikirjoituksissani kun tämä evankeliumiteksti on tullut eteen.)
Mutta joistain syystä tuntui että niiden kuuluu nyt kuitenkin tulla mukaan tähän.

Niitä on ehkä helpompi lukea kun muistaa, ettei eri kehonosien poisheittämisiä pidä ymmärtää kirjaimellisesti.
Mutta ovathan ne voimakkaita kielikuvia. Ja niinhän niiden on tarkoitus ollakin. Jeesus puhuu sen verran vakavasta asiasta, että sitä ei voi sivuuttaa välinpitämättömästi. Ne laittavat miettimään, millä tavoin viettelys esiintyy tai toimii omassa elämässä. Millaiset ajatus- tai toimintamallit tuntuvat hallitsevan meitä vastoin tahtoamme?

Jos jokin asia on jo saanut niin suuren hallintavallan itsestä, että oma tahto jää alakynteen ja tilanne tuntuu myllynkiveltä kaulassa, on hyvä tietää ja muistaa, että on Eräs, jolla on valta yli kaikkien valtojen ja voimien,  Hän, Vapahtajamme, voi ja haluaa auttaa ja vapauttaa meidät asioista, jotka sitovat ja kahlitsevat meitä.

Kristus, kiitos että tahdot meidän tulevan osallisiksi taivasten valtakunnasta. Kiitos että kutsut meitä tuntemiseesi. Pyyhi pois ylpeytemme, anna meille nöyrä mieli. Anna Pyhän Henkesi muovata meitä niin että voimme kasvaa uskossamme.
Kiitos rakas Jumala Rakkaudestasi meitä kaikkia luotujasi kohtaan.

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏