7.11.2026. Kirkkovuosikalenterin määritelmä huomisen pyhän aiheesta:
’Kristityn oikea isänmaa on taivaassa. Kuitenkin hän on samalla maallisen yhteiskunnan jäsen ja vastuussa siitä. Kristityt rukoilevat valtiovallan puolesta ja noudattavat sen lakeja ja velvoitteita. Yhteiskunta kuuluu Jumalan asettamaan elämänjärjestykseen, joka suojelee ja palvelee ihmiselämää. Maallinen esivalta saattaa kuitenkin irtaantua Jumalasta. Silloin syntyy tilanteita, jolloin se toimii Jumalan tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estämällä evankeliumin vapautta. Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilöinä että yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä.’
**********************
Jumala korottaa ja alentaa – Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua ja huudamme avuksi nimeäsi, me kerromme sinun ihmeellisistä teoistasi.
– Minä, Herra, asetan määräajan ja tuomitsen oikeudenmukaisesti. Maa järkkyy, sen kansat järkkyvät, mutta minun pylvääni pitävät maan paikoillaan.
– Mahtailijoille minä sanon: ”Älkää mahtailko!” ja jumalattomille: ”Älkää ylvästelkö! Älkää korottako itseänne, älkää puhuko röyhkeästi ja uhmaillen.”
Ei idästä, ei lännestä eikä autiomaastakaan tule ketään, joka heidät korottaisi. Kun Jumala käy tuomitsemaan, hän korottaa ja hän alentaa. Minä ylistän iäti Herraa, laulan kiitosta Jaakobin Jumalalle. Hän murtaa jumalattomien mahdin, mutta vanhurskas kohoaa kunniaan.
Ps. 75:2–8, 10–11
Rukoilkaa asuinkaupunkinne puolesta – Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo kaikille pakkosiirtolaisille, jotka hän on siirtänyt Jerusalemista Babyloniaan: Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan! Istuttakaa puutarhoja ja nauttikaa niiden hedelmistä! Ottakaa itsellenne vaimot, syntyköön teille poikia ja tyttäriä! Ottakaa pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne, että he saisivat poikia ja tyttäriä. Lisääntykää, älkää vähentykö! Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.
Jer. 29:4–7
Nuo Jeremian kautta tulleet Jumalan kehotukset voisivat yhtä hyvin olla meille kaikille tänä päivänä tässä maassa asuville. Ne rohkaisevat meitä toimimaan yhteiseksi hyväksi, katsomatta olosuhteisiin tai omaksumalla asennetta, että mitä se hyödyttää, kun tilanne on sellainen kuin on. (Sellaista ajattelutapaa taitaa olla jossain määrin ilmassa.)
Mutta kun vaan päätämme rakentaa elämästämme jotain parempaa, kylvämme ja viljelemme hyviä asioita, rukoillen Jumalalta johdatusta ja vahvistusta, silloin kasvatamme hyvää tulevaisuutta, Silloin meissä kasvaa ilo, toivo ja luottamus. Luottamus Häneen ja elämään.
**********************
Tyyntä ja rauhallista elämää – Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
1. Tim. 2:1–4
Älkää siis pelätkö – Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle. Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä. Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.”
Luuk. 12:4–7
Ihmeelliset ovat nuo Jeesuksen sanat: että Jumala ei unohda varpustakaan. Luojallemme kaikki Hänen luotunsa ovat arvokkaita ja tärkeitä. Se saattaa mennä yli tajuntakykymme. Mutta Hän onkin niin suunnattoman paljon suurempi ja ihmeellisempi kuin ihmisjärki koskaan pystyy ymmärtämään.
Myös Hänen rakkautensa meitä kohtaan on käsittämättömän suuri. Silloinkin kun olemme sotkeneet asiamme ja kompastuneet jos jonkinmoisiin sudenkuoppiin. Hän on aina valmis ojentamaan kätensä, nostamaan meidät ylös, antamaan anteeksi ja auttamaan uuteen alkuun ja eteenpäin, kun sitä Häneltä pyydämme.
Jos me näkisimme ja ymmärtäisimme täysin Jumalan pyhyyden ja kirkkauden suuruuden, uskaltaisimmeko edes lähestyä Häntä rukouksinemme ja pyyntöinemme?
Kuitenkin Hän haluaa vetää meitä puoleensa, läheisyyteensä ja tuntemiseensa.
Hän antoi Poikansa avaamaan meille yhteyden ja johdattamaan meitä siihen.
Jeesus valmisteli opetuslapsiaan kertoen, että hän menisi valmistamaan heille asuinsijaa Isänsä kodissa ja tulevansa sitten takaisin, jotta he voisivat olla siellä, missä hänkin. Ja että he tietäisivät kyllä tien sinne,
Kun Tuomas kysyi, miten he voisivat tuntea tien, hän vastasi: .
”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.” (Joh.14:6-7)
Joka kerta lukiessani evankeliumeja tuntuu siltä kuin suhteeni Jeesukseen syvenisi. Tällä kertaa Matteuksen evankeliumin loppu (joka aina on vaikuttanut minuun syvästi) tuntui entistäkin koskettavammalta.
En osaa selittää sitä, mutta tuntuu kuin tämä ei koskisi vain minua, vaan että nyt, tänä aikana jota nyt elämme, olisi aivan erityisen tärkeää, että ymmärtäisimme, mitä Kristus on tehnyt puolestamme ja mitä Hän meiltä odottaa. Miten tärkeänä sitä pidämme? Vaikuttaako se valintoihimme, päätöksiimme ja siihen, mitä me teemme? Millaiseen tärkeysjärjestykseen asetamme asiat elämässämme?
Kristus, auta meitä näkemään, mikä Sinun perspektiivistäsi on tärkeintä
. 💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏
Ps. En oikein tiennyt, miksi koin että piti kirjoittaa Isästä, joka haluaa vetää meidät lähelleen, tuntemiseensa. Ja nuo Poikansa sanat ”Minä olen tie, totuus ja elämä”. Sillä eihän evankeliumiteksti puhu näistä asioista.
Mutta kun olin nuo kirjoittanut, aloin seuraavana aamupäivänä kuunnella erästä ohjelmaa, jossa juuri sillä hetkellä puhuttiin siitä, kuinka tärkeää meidän on tietää, kuinka taivaallinen Isämme haluaa meidät läheiseen suhteeseen kanssaan.
Ja iltapäivällä, eräässä toisessa ohjelmassa, mainittiin nuo Jeesuksen sanat juuri silloin kun laitoin läppärini päälle.
Taivaallinen Isä tietää, miten kiitollinen olen tällaisista vahvistuksina kokemistani asioista. Varsinkin silloin kun en jotain asiaa ymmärrä, Tulee rauha sydämeen ja hymyilyttää: ei minun kaikkea tarvitsekaan tietää. 🙂
Pps. Huomenna on Isänpäivä, onnea kaikille isille!
Huolimatta siitä, millainen suhde meillä on tai on ollut maalliseen isäämme, taivaallinen Isämme haluaa meidät sellaiseen suhteeseen kanssaan, että Hänen Rakkautensa meitä kohtaan syvenee ymmärryksestä (kokemuksen kautta) todellisuudeksi, jossa löydämme syvän sydämen ilon, luottamuksen ja rauhan. 💛 💛💛