Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2026

Rakkauden laki

18.7.2026. Miten suloiselta tuntuukaan, kun ilma on ihonlämpöistä. Valo, jota riittää varhaisesta aamusta iltamyöhään, kaikki tämä vehreys, kukkien kauneus ja tuoksut! Kyllä Suomen kesä vaan on niin ihana, että parempaa on vaikea kuvitella!

🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺

Tämän viikon aiheesta Kirkkovuosikalenteri toteaa, että ’Kristus tuli täyttämään Jumalan tahdon ja käskyt, ei kumoamaan niitä. Siksi myös kristityn on noudatettava rakkauden lakia, vieläpä paremmin kuin lainopettajien ja fariseusten. Pyrkiessään tähän kristitty on valmis luopumaan jopa omista oikeuksistaan lähimmäistensä hyväksi ja osoittamaan rakkautta myös vihamiehilleen.’

❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️

Voima, apu ja turva – Herra, sinua minä huudan, sinä olet minun kallioni. Älä ole vaiti, kun puhun sinulle! Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma. Kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti.
Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni. Herra on minun voimani ja kilpeni,
häneen minä luotan. Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa. Herra on kansansa voima, voideltunsa apu ja turva. Pelasta kansasi ja siunaa omiasi, kaitse ja kanna heitä nyt ja aina.
Ps. 28:1–2, 6–9

Tässä Daavidin psalmissa pyydetään, että Herra pelastaisi kansansa ja siunaisi omiaan. Vaikka siinä on ajateltu erityisesti juutalaisia, voisi tuon pyynnön lausua myös meidän kansamme puolesta. Sillä yhtä hyvin me tarvitsemme pelastumista ja siunausta.

Usein tulee mieleeni, kuinka Raamatun tekstejä voi lukea monella tavoin. Niitä voi pitää etäisinä kuvauksina ihmisistä, jotka elivät hyvin kauan aikaa sitten. Toisaalta niitä voi lukea siten, että niillä on sanottavaa myös meidän aikamme ihmisille. Ja vieläkin läheisemmin: voi miettiä ja kysyä itseltään: mitä me tahtovat sanoa juuri minulle, tässä elämänvaiheessani?

Omaa sydäntäni lähellä on kiitollisuus. Siksi nuo psalminjakeet ’Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni. Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa’ tuntuvat tässä elämänvaiheessa erityisen läheisiltä.
Toivon että myös vaikeina aikoina voisin ja jaksaisin säilyttää kiitollisen mielen. Ja jollen jaksa, tiedän että voin pyytää siihen voimaa Häneltä, joka on apuni ja turvani.

Kuuliaisuuden tärkeys – Samuel sanoi kuningas Saulille:
– Kumpi on Herralle mieleen, uhrit vai kuuliaisuus? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri,
totteleminen parempi kuin oinasten rasva. Kapinointi on noituuden vertainen synti, röyhkeys on kuin pettävät jumalankuvat. Sinä olet hylännyt Herran sanan. Siksi hän hylkää sinun kuninkuutesi.
Saul vastasi Samuelille: ”Olen tehnyt syntiä. Olen rikkonut Herran käskyä ja sinun määräyksiäsi vastaan, sillä pelkäsin miehiäni ja taivuin heidän tahtoonsa. Anna nyt minulle syntini anteeksi ja lähde paluumatkalle yhdessä minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran eteen.” Mutta Samuel sanoi Saulille: ”Minä en lähde takaisin sinun kanssasi. Sinä olet hylännyt Herran sanan, ja siksi Herra hylkää sinut: et saa olla Israelin kuningas.”
1. Sam. 15:22–26

Saul oli sallinut miestensä ottaa vihollisten arvoesineitä ja karjaa sotasaaliinaan, vastoin Herran käskyä, ja selitti Samuelille, että aikomuksena oli uhrata ne Herralle. Vaikka tämä olisikin ollut aikomuksena, Herralle tärkeämpää oli Hänen käskynsä noudattaminen.
Toimittuaan Herran tahdon vastaisesti Saul ei voinut enää toimia Israelin kuninkaana .

Olisi helppoa siirtyä ajattelemaan maailman nykyisiä hallitsijoita, sitä missä määrin he toimivat Jumalan tahdon mukaisesti ja missä määrin Hänen tahtoaan vastaan. Maita joissa soditaan. Maita, joissa vallassa olevat toimivat epäoikeudenmukaisesti ja julmasti, Kuten esim. Iranissa , jossa rauhanomaisia hallituksen toimia vastustavia mielenosoittajia surmattiin tammikuun aikana tuhansittain (eräiden avioiden mukaan jopa 30 000 ihmistä).

Raamattua ei kuitenkaan kirjoitettu hallitsijoille, vaan jokaiselle, joka haluaa oppia tuntemaan Jumalaa ja Hänen ajatuksiaan, tahtoaan ja suunnitelmiaan meitä varten.
Miten paljon helpompaa onkaan huomata, tarkastella ja arvostella muiden tekemisiä. Ja ,miten paljon haastavampaa onkaan kääntää katse omiin ajatuksiinsa, tunteisiinsa ja toimintaansa.
Millä tavoin ne ovat ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa?

Jumala ei kuitenkaan halua, että murrumme ja sorrumme itsesyytöksiin. Hän odottaa että pyydämme anteeksi väärintoimimisiamme ja teemme parannuksen. Hän odottaa että saa antaa meille anteeksi, niin että matka voi jatkua, yhdessä Hänen kanssaan. Sen vuoksi Hän lähetti Poikansa maailmaan, osoittaakseen Hänen kauttaan halunsa armahtaa meitä.
Hän haluaa, että tulisimme tuntemaan, kuinka paljon Hän rakastaa meitä, luotujaan.

Lain kuningaskäsky – Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin. Hän, joka sanoi: ”Älä tee aviorikosta”, sanoi myös: ”Älä tapa.” Vaikka siis et teekään aviorikosta, olet lainrikkoja, jos tapat. Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin. Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton.
Jaak. 2:8–13

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi – lain kuningaskäsky, kuten Jaakobin kirjeessä todetaan. Käsky taivaalliselta Kuninkaaltamme. annettu meille niin monin tavoin kykenemättömille ja vajavaisille ihmisille.

Voisi kysyä: kuka tuon käskyn kykenisi täyttämään, ei vain jossain ,määrin, vaan täydellisesti? Vähän samaan tapaan kuin opetuslapset alla olevassa evankeliumitekstissä kysyivät Jeesukselta: kuka sitten pelastuu?

Onneksi Jumala ei vaadi meiltä täydellisyyttä, vaan sitä, että suhtautuisimme ja toimisimme niin rakastavasti, myötätuntoisesti ja anteeksiantavasti toisia (ja itseämme) kohtaan kuin vain kykenemme. Ja sitä, että kun emme kykene, pyytäisimme apua Häneltä, joka kaiken voi ja jolle kaikki on mahdollista. .

❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️

Jumalalle kaikki on mahdollista – Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.”
”Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen”, vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!” Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: ”Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.”
Mark. 10:17–27

A Rich Young Man (Simple Living) – Keith and Kristyn Getty

Rikas nuori mies tuli kysymään Kristukselta
”Hyvä opettaja, kerro minulle mitä minun tulee tehdä saadakseni ikuisen elämän? Olen noudattanut täydellisesti lakejasi.”
”Myy kaikki mitä sinulla on ja anna se köyhille, silloin taivaan aarre on sinun.”
Kuinka vaikeaa onkaan sen, joka on rikas maan päällä, saavuttaa taivaan rikkaus.

Jeesus istui uhriportin äärellä ihmisten tuodessa rahojaan. Rikkaat täyttivät kolehtimaljan, leski antoi pennin.
”Hän on antanut kaiken mitä hänellä oli – hänen lahjansa oli kaikki mitä hän omisti.”
Kuningas ei laske sitä, mitä annat, vaan sen minkä pidät.

Oi opeta minua Herra kulkemaan tätä tietä, yksinkertaisen elämisen tietä;
olemaan tyytyväinen siihen mitä minulla on ja antamaan anteliaasti.
Ja kun pidän kiinni siitä, mitä minulla on, irrota se otteestani
mieluummin menetän kaiken, mikä on maallista saavuttaakseni sitä, mikä om taivaallista

Herran palveluksessa

8.7.2026. Tämän viikon teemana on apostolien muistaminen. Alla olevat raamatuntekstit kertovat apostolien kutsumisesta ja opetuslapsen tehtävästä.
Kirkkovuosikalenterin mukaan ’Kristus on katsonut myös meidät arvollisiksi osallistumaan työhönsä. Kuuliaisina Jumalan sanalle olemme osallisia uudesta elämästä Kristuksessa.’

Oletko ajatellut, että Kristus kutsuu myös sinua osallistumaan siihen, mitä Hän, ylösnoussut Messias, haluaa tehdä täällä maan päällä? Miten Hän haluaa käyttää sinua välineenään levittämään valtakuntansa tuntemista ja vaikutusta keskuuteemme?

Sinun kirkkautesi, loistosi ja kunniasi – Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken, tutkimaton hänen suuruutensa! Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen, isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen, tuovat julki sinun kirkkautesi, loistosi ja kunniasi. Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi. Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi, kerrottakoon niistä kaikille. Minä julistan sinun suuruuttasi. Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta, kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten.
Ps. 145:3–7

Miten me voisimmekaan tietää Jumalan kirkkaudesta, loistosta ja kunniasta, jolleivat vanhemmat olisi kertoneet Hänen ihmeistään lapsilleen ja he edelleen omille lapsilleen aikojen alusta saakka. Jumalan suuruus ja pyhyys ei ole päässyt unohtumaan ihmisiltä, tieto on siirtynyt sukupolvelta toiselle.

Kun ihmiset ovat liukuneet kauemmaksi Jumalan läheisyydestä ja tuntemisesta ja kiinnytty ja kiinnitytty yhä enemmän maallisiin asioihin, aina jossain nousee vastareaktioaaltoja: havahdutaan huomaamaan, mihin ollaan ajauduttu ja mitä ollaan kadottamassa.

Ajassa, jota parhaillaan elämme, tällainen reaktio näkyy ennen kaikkea nuorissa, niin Atlantin toisella puolella kuin meidänkin maassamme. (En tiedä miten muissa Euroopan maissa.)
Nuoret julistavat rohkeasti Jumalan Sanaa ja Hänen valtakuntansa todellisuutta niin sanoin kuin teoin. Heissä on sellaista intoa ja paloa, jonka uskon tarttuvan erityisesti henkilöihin, jotka kokevat elämässään tyhjyyttä ja merkityksettömyyttä.

Älä säiky heitä – Herra sanoi: ”Ihminen, nouse. Minä tahdon puhua sinulle.” Hänen puhuessaan minuun tuli henki, se nosti minut seisomaan, ja minä kuulin hänen puhuvan minulle. Hän sanoi: ”Ihminen, minä lähetän sinut israelilaisten luo, noiden kapinallisten pariin, jotka ovat nousseet minua vastaan. Alusta alkaen he ja heidän isänsä ovat olleet minulle uskottomia. Minä lähetän sinut ihmisten luo, joilla on kovat kasvot ja taipumaton sydän. Sinun tulee sanoa heille: ’Näin sanoo Herra Jumala.’ Kuulkoot tai olkoot kuulematta – he ovat uppiniskaista kansaa – he tulevat kuitenkin tietämään, että heidän keskellään on ollut profeetta. Älä sinä, ihminen, pelkää heitä, älä kauhistu heidän sanojaan, vaikka olet heidän keskellään kuin piikkipensaikossa ja skorpionien seassa. Älä pelkää heidän puheitaan, älä säiky heitä – he ovat uppiniskaista kansaa. Sinun tulee puhua minun sanani heille, kuulkoot tai olkoot kuulematta – he ovat uppiniskaisia. Mutta sinä, ihminen, kuuntele mitä sinulle sanon. Älä niskoittele, niin kuin tämä niskuroiva kansa. Avaa suusi ja syö, mitä sinulle annan.”
Hes. 2:1–8

Hesekiel, joka toimi pappina Jerusalemissa, vietiin muiden mukana pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Siellä hän näki näyn, jossa Jumalan kirkkaus oli niin voimakas ja vaikuttava, että hän lankesi kasvoilleen maahan.

Silloin hän kuuli Jumalan äänen. Jumalan kutsui hänet julistamaan kapinoiville, pakkosiirtolaisuudessa eläville israelilaisille sitä, mitä Hän halusi heille sanoa. Ne eivät tulisi olemaan mitään miellyttävää kuultavaa, sillä israelilaiset olivat nousseet vastustamaan Jumalaa, Hänen tahtoaan ja johdatustaan.

Jumala kehotti Hesekeliä pysymään rohkeana, silloinkin kun tämä kokisi vastustajiensa takia olevansa kuin piikkipensaikossa, skorpionien ympäröimänä. ”Älä pelkää heidän puheitaan, älä säiky heitä,” Hän sanoi Hesekelielle. Eikä Hesekiel epäröinyt eikä pelännyt puhua ja tehdä sitä, mitä Jumala kulloinkin neuvoi häntä puhumaan ja tekemään.
Jumala käytti Hesekekiä voimallisena profeettanaan, ei vain nuhdellakseen tai varoittaakseen israelilaisia, vaan myös lohduttaakseen ja rohkaistaakseen heitä.

Aina välillä mietin meitä tavallisia tallaajia tässä ajassa. Miten paljon helpompaa onkaan kertoa Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta meitä kohtaan. Mutta entä jos Hän pyytäisikin nuhtelemaan ja moittimaan sitä, millä tavoin elämme, miten olemme sivuuttaneet tai hylänneet Hänet?
Sillä sitähän nykyään tapahtuu koko ajan, ei vain yksityisellä, vaan myös yhteiskunnallisella tasolla, niissä valinnoissa ja päätöksissä joita tehdään ja jotka koskevat koko kansaamme.

Uskon, että jos Jumala haluaa meidän julistavan myös sellaisia asioita, jotka aiheuttavat kuulijoissa voimakasta vastustusta, Hän myös antaa siihen voiman ja rohkeuden. Ainakin oma rukoukseni on, etten tuntisi pelkoa, jos Hän kehottaisi sanomaan jotain sellaista, mikä itselleni olisi tosi vaikeaa sanoa. Silloin tarvittaisiin Hänen Henkeään.

Eikö olisikin ihanaa, jos silloin kun koemme jonkin asian ylitsepääsemättömän haastavaksi tai vaikeaksi, Hän antaisi Henkensä nostaa meidät ylös, omien arkuuksiemme ja pelkojemme yläpuolelle, niin että Hän pääsisi vaikuttamaan sanomisiimme ja tekemisiimme? Niin että Hän voisi käyttää meitä juuri sillä tavoin, kuin Hän tahtoo ja on suunnitellut.

Jumalan perheeseen kuuluminen – Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi
Ef. 2:19–22

Ajatella, että kun olemme Kristuksen omia, kuulumme Hänen kanssaan samaan perheeseen. Olemme kiviä siinä rakennuksessa, jonka kulmakivenä Hän itse on.
Etsittyäni arkistostani kuvaa kivistä, löytyi yllä oleva. Olin kirjoittanut siihen, missä olin sen kuvannut: lähellä lapsuudenkotiani Munkkiniemen rannassa. Se johti ajatukseni tuohon lapsuudenkotiin, jossa asuin 6-8-vuotiaana isäni, äitini ja isoveljeni kanssa. Sitten muutimme vähän matkan päähän toiseen asuntoon, jossa asuessamme, pian pikkuveljeni syntymän jälkeen, vanhempani erosivat.

Joitakin vuosia myöhemmin, äitini ja isoveljeni kuoltua ja asuessani isäni ja hänen uuden vaimonsa luona pikkuveljeni ja siskopuoleni kanssa, aloin nähdä painajaisia perheemme ensimmäisestä omasta kodista Laajalahdentiellä. Asuimme siinä talossa 2. kerroksessa. Unessa nousin portaita ylös ja näin, kuinka kotimme oli tuhoutunut kuin pommin jäljiltä, oli vain rauniot jäljellä.

Useimmilla meistä on jonkinlaisia traumaattisia kokemuksia lapsuudenajoiltamme. Yllä oleva efesolaiskirjeen teksti tuo mieleeni, että se rakennus, jonka kiviä olemme Kristuksen omina, ei sorru, vaan pysyy lujana, tapahtuipa mitä tahansa.

**********************

Messias, elävän Jumalan Poika – Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”
Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”
Matt. 16:13–19

Rakas taivaallinen isämme, anna meidänkin jokaisen sydämeen vahva tuntemus ja tieto Poikasi identiteetistä. Että Hän todella on Messias, elävän Jumalan Poika. Ja tieto ja käsitys siitä, kuina merkittävää elämällemme on, että tunnistamme Hänet ja tulemme tuntemaan Hänet. Sen kuka Hän on, mitä Hän on tehnyt edestämme ja kuinka Hän elää ja vaikuttaa keskuudessamme tänäkin päivänä.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Armahtakaa!

1.7.2026. Ah miten ihanista kesäpäivistä ollaan saatu nauttia! Tänään oli hellepäivien jälkeen mukavaa, kun ei ollut liian paahteista; aurinkokin paistoi lempeästi ohuen pilviharson lävitse.
Ja välillä on sadetta ropissut luontoa ja istutuksia virvoittaen. Toivotaan kaunista alkanutta heinäkuuta. ☀️

Tämän viikon aiheesta Kirkkovuosikalenteri toteaa: ’Ihmisen asia ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista. Kuulumme syntisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta.’

**********************

Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi? Kuinka kauan peität minulta kasvosi? Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska? Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla?
Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani! Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan, ettei viholliseni sanoisi: ”Minä voitin hänet”, ettei vastustajani saisi iloita tappiostani.
Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.
Ps. 13:2–6

Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: ”Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä, mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tytär. Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian.”
Daavid suuttui kovasti tuolle miehelle ja sanoi Natanille: ”Niin totta kuin Herra elää, se mies, joka noin teki, on kuoleman oma. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki tuolla tavalla eikä tuntenut sääliä.”
Silloin Natan sanoi Daavidille: ”Se mies olet sinä. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Minä voitelin sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastin sinut Saulin käsistä. Minä korotin sinut herrasi asemaan, annoin herrasi vaimot sinun syliisi ja annoin sinulle Israelin ja Juudan heimot. Jos tämä on vähän, voin antaa vielä mitä tahansa muutakin. Miksi olet halveksinut minun sanaani ja tehnyt sellaista, mikä on minun silmissäni pahaa? Heettiläisen Urian olet lyönyt miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi. Niinpä miekka ei tule milloinkaan väistymään suvustasi, koska olet halveksinut minua ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Urian vaimon.’”
Silloin Daavid sanoi Natanille: ”Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.” Natan vastasi: ”Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla.”
2. Sam. 12:1–10, 13

Daavid, joka oli aina pyrkinyt elämään Jumalan mielen mukaisesti, oli joutunut omien tunteidensa vietäviksi ja langennut pahan kerran, myöntämättä sitä ehkä itselleenkään. Tai sitten kieltäytyi ajattelemasta sitä.

Vaikkei teksti sitä kerrokaan – varmaan lankesi maahan pyytäen Jumalalta anteeksi rikostaan.
Daavidin osoitettua katumusta profeetta Natan lausui hänelle armahtavat sanat.
Tämä pätee vielä tänä päivänäkin: Jumala on armahtavainen, Hän antaa katuvalle anteeksi ja odottaa, että katuvainen tekee parannuksen ja alkaa elää Hänen tahtonsa mukaista elämää.

**********************

Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita? Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.
Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän, mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha. Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.
Room. 2:1–11

Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”
Joh. 8:2–11

Raamatun kertomukset ovat siinä suhteessa reiluja, että ne kuvaavat yhtä lailla miesten kuin naisten rikkomuksia ja lankeemuksia (kuten tämän pyhän teksteissä Daavidin ja tuon naisen, jonka fariseukset toivat Jeesuksen eteen).

Tällä kertaa nämä tekstit toivat mieleeni sen, kuinka Jumala haluaa meidän kiinnittävän huomiomme siihen, miten olemme rikkoneet Hänen tahtoaan vastaan, jotta Hän voisi ilmaista katuvaiselle sydämelle anteeksiannon ja näin vapauttaa tämän (enemmän tai vähemmän painavasta) syyllisyyden taakasta.

Evankeliumitekstissä nainen kyllä oli tietoinen syyllisyydestään, mutta Jeesus yllätti fariseukset: kääntäkääpä miehet katse omaan sisimpäänne, tutkiskelkaa omia tekojanne, ja se teistä, joka ei ole rikkonut Jumalan tahtoa vastaan, heittäköön ensimmäisen kiven.
Tulipa odottamaton käänne tilanteeseen. Sen verran rehellisiä miehet olivat, että poistuivat paikalta vähin äänin.

Naisesta, jonka Jeesus armahti ja kehotti olemaan tekemättä enää syntiä, ei kerrota sen enempää. Varmaan hän oli täynnä kiitollisuutta Jeesusta kohtaan.
Ajattelen, että kun ihminen katuu koko sydämestään tekoaan ja pyytää sitä anteeksi, hän voi tuntea Jumalan anteeksiannon miltei konkreettisesti; niin vaikuttava voima voi olla Hänen armahduksensa vaikutuksella. Näin olen ainakin itse kerran kokenut.

Rakas Jumala, opeta meitä katsomaan omaan sisimpäämme, ennen kuin alamme tuomita toisia. Auta meitä kasvamaan samankaltaiseen armahtavaisuuteen, jolla Sinä kohtaat meitä lapsiasi. Kun kompastumme, nosta meidät ylös ja auta kulkemaan valppaina, erityisesti kun kohtaamme asioita, joissa emme ole vahvimmillamme.
Vahvista meitä elämään Sinun tarkoittamallasi ja tahtomallasi tavalla.

Kirjoitettuani tuon ja miettiessäni mahtaisinkohan löytää tähän teemaan liittyvän lauluvideon, mieleeni tulivat välittömästi sanat ”in Your presence”. Ja googlatessa tuli eteen alla oleva laulu, ’Sinun läsnäolossasi’.

In Your Presence – Paul Wilbur

Sinun läsnäolossasi olen vahva
Sinun läsnäoloosi, Herrani, Jumalani, minä kuulun
etsien Sinun kasvojasi, koskettaen armoasi
kallionkolossa, Sinun läsnäolossasi, Jumala

Tahdon mennä sinne, missä virrat eivät voi vyöryä ylitseni
ja missä jalkani seisovat kalliolla
tahdon kätkeytyä paikkaan, jossa liekehtivä tuli ei voi polttaa minua
Sinun läsnäoloosi, Jumala

Tahdon kätkeytyä sinne, missä pahan tulvavedet eivät voi saavuttaa minua
siellä, missä olen Karitsan veren suojassa, tahdon olla
siellä, minne pimeyden juonet eivät voi saavuttaa minua
Sinun läsnäolossasi, Jumala

Sinä olet luja perustani, Sinuun luotan jokaisena päivänä
olen lapsesi ja palvelijasi ja Sinä olet voimani ja lauluni
Sinä olet lauluni, Jumala