1.7.2026. Ah miten ihanista kesäpäivistä ollaan saatu nauttia! Tänään oli hellepäivien jälkeen mukavaa, kun ei ollut liian paahteista; aurinkokin paistoi lempeästi ohuen pilviharson lävitse.
Ja välillä on sadetta ropissut luontoa ja istutuksia virvoittaen. Toivotaan kaunista alkanutta heinäkuuta. ☀️
Tämän viikon aiheesta Kirkkovuosikalenteri toteaa: ’Ihmisen asia ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista. Kuulumme syntisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta.’
**********************
Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi? Kuinka kauan peität minulta kasvosi? Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska? Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla?
Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani! Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan, ettei viholliseni sanoisi: ”Minä voitin hänet”, ettei vastustajani saisi iloita tappiostani.
Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.
Ps. 13:2–6
Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: ”Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä, mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tytär. Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian.”
Daavid suuttui kovasti tuolle miehelle ja sanoi Natanille: ”Niin totta kuin Herra elää, se mies, joka noin teki, on kuoleman oma. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki tuolla tavalla eikä tuntenut sääliä.”
Silloin Natan sanoi Daavidille: ”Se mies olet sinä. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Minä voitelin sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastin sinut Saulin käsistä. Minä korotin sinut herrasi asemaan, annoin herrasi vaimot sinun syliisi ja annoin sinulle Israelin ja Juudan heimot. Jos tämä on vähän, voin antaa vielä mitä tahansa muutakin. Miksi olet halveksinut minun sanaani ja tehnyt sellaista, mikä on minun silmissäni pahaa? Heettiläisen Urian olet lyönyt miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi. Niinpä miekka ei tule milloinkaan väistymään suvustasi, koska olet halveksinut minua ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Urian vaimon.’”
Silloin Daavid sanoi Natanille: ”Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.” Natan vastasi: ”Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla.”
2. Sam. 12:1–10, 13
Daavid, joka oli aina pyrkinyt elämään Jumalan mielen mukaisesti, oli joutunut omien tunteidensa vietäviksi ja langennut pahan kerran, myöntämättä sitä ehkä itselleenkään. Tai sitten kieltäytyi ajattelemasta sitä.
Vaikkei teksti sitä kerrokaan – varmaan lankesi maahan pyytäen Jumalalta anteeksi rikostaan.
Daavidin osoitettua katumusta profeetta Natan lausui hänelle armahtavat sanat.
Tämä pätee vielä tänä päivänäkin: Jumala on armahtavainen, Hän antaa katuvalle anteeksi ja odottaa, että katuvainen tekee parannuksen ja alkaa elää Hänen tahtonsa mukaista elämää.
**********************
Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita? Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.
Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän, mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha. Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.
Room. 2:1–11
Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”
Joh. 8:2–11
Raamatun kertomukset ovat siinä suhteessa reiluja, että ne kuvaavat yhtä lailla miesten kuin naisten rikkomuksia ja lankeemuksia (kuten tämän pyhän teksteissä Daavidin ja tuon naisen, jonka fariseukset toivat Jeesuksen eteen).
Tällä kertaa nämä tekstit toivat mieleeni sen, kuinka Jumala haluaa meidän kiinnittävän huomiomme siihen, miten olemme rikkoneet Hänen tahtoaan vastaan, jotta Hän voisi ilmaista katuvaiselle sydämelle anteeksiannon ja näin vapauttaa tämän (enemmän tai vähemmän painavasta) syyllisyyden taakasta.
Evankeliumitekstissä nainen kyllä oli tietoinen syyllisyydestään, mutta Jeesus yllätti fariseukset: kääntäkääpä miehet katse omaan sisimpäänne, tutkiskelkaa omia tekojanne, ja se teistä, joka ei ole rikkonut Jumalan tahtoa vastaan, heittäköön ensimmäisen kiven.
Tulipa odottamaton käänne tilanteeseen. Sen verran rehellisiä miehet olivat, että poistuivat paikalta vähin äänin.
Naisesta, jonka Jeesus armahti ja kehotti olemaan tekemättä enää syntiä, ei kerrota sen enempää. Varmaan hän oli täynnä kiitollisuutta Jeesusta kohtaan.
Ajattelen, että kun ihminen katuu koko sydämestään tekoaan ja pyytää sitä anteeksi, hän voi tuntea Jumalan anteeksiannon miltei konkreettisesti; niin vaikuttava voima voi olla Hänen armahduksensa vaikutuksella. Näin olen ainakin itse kerran kokenut.
Rakas Jumala, opeta meitä katsomaan omaan sisimpäämme, ennen kuin alamme tuomita toisia. Auta meitä kasvamaan samankaltaiseen armahtavaisuuteen, jolla Sinä kohtaat meitä lapsiasi. Kun kompastumme, nosta meidät ylös ja auta kulkemaan valppaina, erityisesti kun kohtaamme asioita, joissa emme ole vahvimmillamme.
Vahvista meitä elämään Sinun tarkoittamallasi ja tahtomallasi tavalla.
Kirjoitettuani tuon ja miettiessäni mahtaisinkohan löytää tähän teemaan liittyvän lauluvideon, mieleeni tulivat välittömästi sanat ”in Your presence”. Ja googlatessa tuli eteen alla oleva laulu, ’Sinun läsnäolossasi’.
In Your Presence – Paul Wilbur
Sinun läsnäolossasi olen vahva
Sinun läsnäoloosi, Herrani, Jumalani, minä kuulun
etsien Sinun kasvojasi, koskettaen armoasi
kallionkolossa, Sinun läsnäolossasi, Jumala
Tahdon mennä sinne, missä virrat eivät voi vyöryä ylitseni
ja missä jalkani seisovat kalliolla
tahdon kätkeytyä paikkaan, jossa liekehtivä tuli ei voi polttaa minua
Sinun läsnäoloosi, Jumala
Tahdon kätkeytyä sinne, missä pahan tulvavedet eivät voi saavuttaa minua
siellä, missä olen Karitsan veren suojassa, tahdon olla
siellä, minne pimeyden juonet eivät voi saavuttaa minua
Sinun läsnäolossasi, Jumala
Sinä olet luja perustani, Sinuun luotan jokaisena päivänä
olen lapsesi ja palvelijasi ja Sinä olet voimani ja lauluni
Sinä olet lauluni, Jumala