25.9.2026. Viime päivinä on sateita riittänyt. Sadetutkasta on pitänyt tähyillä sopivia koiranlenkkien ajankohtia, jotta vältyttäisiin niiltä rankimmilta kuuroilta. Mutta sunnuntaiksi ennuste lupaa aurinkoa, samoin viidelle ensi viikon arkipäivälle. ☀️
Minusta on ihanaa, kun joka asiassa voi nähdä jonkin valoisan puolen. Kuten sen, että nyt juuri ei sada, joten laitetaan sadekamppeet päälle ja mennään haukkaamaan raitista syysilmaa. 🙂
Tulevan pyhän psalmi käyttää vettä kuvaamaan siunaavia asioita: ”Oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro. ”
Kirkkovuosikalenteri kuvaa kristityn vapautta näin:
’Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.’
🌊🌊🌊🌊🌊🌊🌊🌊🌊🌊🌊🌊
Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin. Sinun käskysi ovat alati ohjeenani, ne tekevät minut vihollisiani viisaammaksi. Olen oppineempi kuin kaikki opettajani,
kun tutkin sinun liittosi säädöksiä. Olen viisaampi kuin kansan vanhimmat, kun noudatan sinun säädöksiäsi. Pahan poluille en jalallani astu, minä tahdon totella sinun sanaasi. Sinun päätöksistäsi en poikkea syrjään, sillä sinulta minä olen oppini saanut.
Miten suloiset ovatkaan sinun sanasi! Ne maistuvat hunajaa makeammilta. Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä!
Ps. 119:97–104
Herra Jumala Sebaot sanoo näin:
– Minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan niitä, minä en voi sietää juhlakokouksianne.
Kun te tuotte minulle polttouhrejanne ja ruokauhrejanne, minä en ota niitä vastaan. Juottovasikkoihin, joita te tuotte ateriauhriksi, minä en katsahdakaan. Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.
Aam. 5:21–24
Tuohon tapaan taitaa Jumala tänäkin päivänä suhtautua kaikkiin ulkokultaisiin menoihin. Hän kun katsoo sydämiimme, ei siihen miten hurskaita tai kelvollisia koetamme Hänen edessään esittää olevamme.
Oikeamielisyys, oikeanlainen sydämenasenne Häneen on se, mitä Hän meiltä odottaa ja toivoo.
Pidän siitä, kun raamatunteksteissä asioita puhutaan kaunein kielikuvin, kuten tuossa oikeuden virtaamisesta veden tavoin ja vanhurskauden ehtymättömän puron lailla.
🌊🌊🌊🌊🌊🌊🌊🌊🌊🌊🌊🌊
Kukaan ei saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla.
Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin ”älä tartu”, ”älä maista”, ”älä kosketa”? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.
Kol. 2:16–23
Johanneksen opetuslapset ja fariseukset paastosivat. Jeesukselta tultiin kysymään: ”Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa, kun kerran Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat?” Jeesus vastasi: ”Eivät kai häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Niin kauan kuin sulhanen on heidän joukossaan, he eivät voi paastota. Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat. Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan. Silloinhan vanha vaate repeää uuden paikan vierestä ja reikä on entistä pahempi. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan viini rikkoo ne ja sekä viini että leilit menevät hukkaan. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin.”
Mark. 2:18–22
Fariseukset ja lainopettajat olivat jatkuvasti Jeesuksen kimpussa kysyen häneltä, miksi hän toimi tietyllä tavalla, toisin kuin oli tapana. Jeesus vastaili kyselijöille kärsivällisesti, mutta usein vertauksin, jotka eivät helposti avautuneet kuulijoille. Kuten esimerkiksi yllä olevilla.
Monikohan mahtoi ymmärtää mitä Jeesus tarkoitti puhuessaan itsestään sulhasena? Tai siitä, miten uutta ei voi laittaa vanhaan ilman että pilaa kaiken?.
Yllä olevia vertauksia olen itsekin useamman kerran ihmetellyt. Ja myös sitä, millä tavoin ne asettuvat oman uskonelämäni vaiheisiin. Jeesushan kohtasi ja kutsui minut, kun vielä olin ’vanha leili’, pukeutunut vanhasta kankaasta kudottuun viittaan.
Eikö inun olisi ensin pitänyt muuttua, Kristuksen Rakkauden arvoiseksi?
Niin kuvittelin tuolloin, kun en paremmasta tiennyt. ajatusmaailmaani hallitsivat vielä opit, joita olin omaksunut antroposofian ja new age-vuosiltani. Niissä keskityttiin siihen, miten itse voi kehittää itseään. Ei puhettakaan siitä, mitä Jumala tekee. Ei puhuttu Hänen armostaan eikä siitä, kuinka Hän haluaa kohdata meidät sellaisena kuin olemme. Jotta Hän voisi tehdä meissä työtään, puhdistaa ja uudistaa meidät sekä vapauttaa meidät menneisyyden kahleista.
Taisin kuvitella että nimenomaan noilla entisillä etsijänpoluillani olin vapaa. Jeesuksen Kristuksen seuraamisen kuvittelin merkitsevän sitä, että minun olisi luovuttava kaikesta siitä, mikä minulle oli tärkeää ja rakasta. Ennen kaikkea pelkäsin, että joutuisin luopumaan vapaudestani. Tai siitä, mitä silloin pidin vapautena.
Miten väärässä olinkaan. Kristus ei alkanut rajoittanut elämääni, Ne asiat, joista en olisi halunnut luopua lähtiessäni seuraamaan Kristusta, jätin omasta tahdostani. En siksi että Hän olisi sitä pyytänyt tai vaatinut. Se oli seurausta siitä työstä, jota n teki sisimmässäni. Hänen Valossaan entinen ei enää tuntunut hyvältä.
Vapaana menneistä, vapaana kulkemaan sitä tietä, jolle Kristus on minut kutsunut – sitä on minulle elämä kristittynä, Kristuksen seuraajana.
Kiitollinen saa olla siitä, että maassamme (vielä) vallitsee tällainen vapaus. Tuntuu ihmeelliseltä ajatella, että olemme itse asiassa etuoikeutettuja, kun voimme vapaasti ilmaista uskoamme. Onhan ihan hurjaa, että monissa maissa kristinuskoa tunnustavat joutuvat vainotuiksi, vankeuteen tai jopa menettävät henkensä.
En nyt ajattele niinkään koulujen joulujuhlien viettoa, suvivirttä tai vastaavia asioita, joita viime vuosina on pyritty kontrolloimaan, rajoittamaan tai kieltämään. Tai esim. sitä, että voin kirjoitella tällaista uskonasioita käsittelevää blogia ilman seuraamuksia.
Ajattelen pikemminkin sitä sisäistä vapautta, jonka Kristus antaa meille kaikille, jotka vain haluamme ottaa sen vastaan.
Kristus tarjoaa sellaista vapautta, jota ulkopuoliset tahot eivät voi rajoittaa tai viedä Hänen seuraajiltaan, Siinä vapaudessa on rauha. Siinä on kiitollisuus ja ilo. Siinä voi tuntea Hänen Rakkautensa.
Siinä vapaudessa, jonka Hän antaa, syntyy halu toimia Hänen tahtonsa mukaisesti. Ei pelosta, pakosta eikä painostuksesta, vaan Hänen Rakkautensa vaikutuksesta.
💛💛💛💛💛💛💛