Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2022

Jeesus auttaa hädässä

27.1. 2022. Raamatunteksteissä, kristillisessä kirjallisuudessa niin kuin myös useissa elokuvissa kuvataan, kuinka lukemattomin eri tavoin Jumala auttaa vaikeuksissa olevia lapsiaan, isoja ja pieniä.
Tositapahtumiin perustuva elokuva Blue Miracle (Sininen ihme) kertoo meksikolaisesta  orpo)kodista ja siitä, miten se sai ihmeellisellä tavalla apua tukalaan tilanteeseensa.  

Meksikossa, Los Cabos’in rantakaupungissa on vauras asuinalue. mutta myös slummialue, jossa asukkaat elävät äärimmäisessä köyhyydessä kamppaillen sairauksien, päihteiden, väkivallan, hyväksikäytön jne kanssa.
Asukkaiden tilannetta pahensi v. 2014 hirmumyrsky Odilie, joka sai paljon tuhoa aikaan Cabos’issa ja myös siellä sijaitsevassa Casa Hogarissa. 

Casa Hogar tarjoaa kodin, ruoan, huolenpidon ja koulutuksen sellaisille lapsille ja nuorille, joille ei ole turvallista asua vanhempiensa luona. Tämä koti kamppaili taloudellisten vaikeuksien kanssa: se ei pystynyt maksamaan velkojaan ja pankki vaati saataviaan. Näytti siltä, että kodin toiminnan lakkauttaminen oli edessä. Se olisi tiennyt 40 pojan joutumista takaisin kadulle, sillä heidän vanhempansa eivät pystyneet huolehtimaan heistä. 

Cabosissa järjestetään vuosittain kalastuskilpailu (Bisbee Black and Blue), jota pidettään yhtenä maailman arvostetuimpana (ja rahakkaimpana) kalastuskilpailuna. Kilpailuun osallistuu 125-150 kalastusvenettä tiimeineen.
Monet Cabosin asukkaat ansaitsevat elantonsa viemällä turisteja risteilylle tai vuokraamalla veneitään kalastuskilpailuihin.   

Lahjoitus – Hirmumyrskyn aiheuttamien tuhojen vuoksi Bisbee’s Fish & Wildlife Conservation Fund perusti erillisen säätiön auttamaan Cabosin asukkaita.
Kalastuskilpailuun osallistuminen maksaa 5000 USD/tiimi. Nimettömänä pysytellyt lahjoittaja lupautui maksamaan säätiön kautta osallistumismaksun jokaiselle kalastustiimille, joka vuokrasi kilpailuun paikallisen veneen tai ottaisi paikallisia kalastajia tiimiinsä.

Tiimiin – Eräs cabosilainen kapteeni otti – hieman epäröiden kylläkin – tiimikseen Casa Hogarin  toiminnanjohtajan Omar Venegas’in sekä 9 siellä asuvaa poikaa, (joilla ei ollut mitään  kokemusta kalastamisesta). Mutta tässä olisi (pieni tai suuri) mahdollisuus pelastaa poikien koti: Jos he voittaisivat kisan, Casa Hogar voisi maksaa voittorahoilla velat ja jatkaa toimintaansa.

(Tosiasiassa tuo meksikolaiskapteeni ja hänen veneensä olivat huomattavasti paremmassa kunnossa kuin roolihahmonsa filmissä: pullosta lohtua etsivä, toivonsa kadottanut äreä amerikkalaiskalastaja, joka asui huonokuntoisessa kalastusveneessään.)

Miten epätodennäköiseltä näyttikään, että tuo kokematon tiimi voisi voittaa muualta tulleet ammattimaiset kilpakalastajat. Miten se voisi saada pyydystetyksi isomman sinimarliinin? Tilanne ei tuntunut todellakaan kovin lupaavalta.
Ensimmäisenä päivänä heillä kyllä tärppäsi, mutta vonkale sai riuhtaistua itsensä vapaaksi. Pettymys oli suuri koko porukassa.

Jumalan lupaus – Toisena kilpapäivänä yksi pienemmistä pojista, joka oli jo jonkin aikaa kirjoitellut Jumalalle rukouslappusia (‘Papa’ Omarin kehotuksesta), sanoi lähtevänsä mukaan merelle. Häntä ei tahdottu ensin ottaa veneeseen pienen kokonsa vuoksi, mutta poika sanoi, että Jumala oli sanonut hänelle että he voittavat mutta hänen pitäisi tulla mukaan.

Sinimarliini – Merellä tapahtui jotain, mitä kukaan tuota pientä poikaa lukuun ottamatta ei osannut uskoa. Päivä oli jo pitkällä eikä marliineista ollut näkynyt merkkiäkään. Yhtäkkiä vapa alkoi nykiä: vieheeseen oli tarttunut valtava sinimarliini. Alkoi yli 40 min:n kamppailu. Papa Omar piteli uistinta kaikin voimin ja yritti vetää kalaa lähemmäs. Täysin uupuneena hän oli jo luovuttamassa, mutta toisten kannustamana hän sai viimeisillä voimillaan lopulta kiskottua itseään suuremman kalan veneeseen.
(Casa Hogar de Cabo San Lucas A.C. Facebook .sivulla on kuva Omarista ja kalasta.) 

Voitto – Kala oli sen päivän ja koko 5-päiväisen kisan suurin, se painoi yli 174 kg. Casa Hogarin tiimi voitti tuon päivän kisan ja sai suuren palkintosumman, jolla se sai maksettua velkansa ja rakennettua uuden rakennuskompleksin. Se laajensi toimintaansa, ja nyt asukkaina on myös tyttöjä. Jo 350 lasta ja teiniä on saanut tähän mennessä kodin Casa Hogarissa. Siellä he saavat paitsi turvallisen kasvupaikan myös koulutusta, jonka avulla he voivat hakeutua taipumuksiaan ja mielenkiintoaan vastaaviin ammatteihin.

Vain Jumala voi – BD Outdoors –kalastusvälinefirman sivuilla luki: “Ensikertaa kuuluisassa kilpailussa ja ensimmäinen sija… – vain Jumala voi tehdä tällaisen ihmeen. Jumala, ainut Jumala, kaiken olevaisen Luoja, halusi siunata Casa Hogaria tällä suurella palkinnolla.” 

Vain Jumala tietää – Casa Hogarin kotisivujen esittelyvideolla soi laulu, jossa sanat:
“Vain Jumala tietää, mitä olet kokenut ja mistä löytää sinut, Hän tuntee kuka sinä todellisuudessa olet. On olemassa sellaista Rakkautta, jonka vain Jumala tuntee.”


Jeesus astui veneeseen, ja opetuslapset seurasivat häntä. Järvellä nousi äkkiä ankara myrsky. Aallot löivät yli veneen, mutta Jeesus nukkui. Silloin opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: ”Herra, pelasta meidät! Me hukumme.” ”Miksi te noin pelkäätte, vähäuskoiset?” Jeesus sanoi. Sitten hän nousi ja nuhteli tuulta ja aaltoja, ja tuli aivan tyven. Ihmiset hämmästyivät ja sanoivat: ”Mikä tämä mies on? Häntähän tottelevat tuulet ja aallotkin.” (Matt. 8:23–27)

Kalastusvene keikkuu kuin lastu laineilla, vettä pärskii yli laitojen. Opetuslapset ovat kauhuissaan, mutta Jeesus vain nukkuu kaikessa rauhassa veneessä.
Galilean järvi, jota myös mereksi kutsutaan, on todella iso. Voi hyvin kuvitella, miten suureksi  aallokko kohoaa myrskyssä. Opetuslasten pelon voi hyvin ymmärtää.

Vaan mitä tekee Jeesus, kun hänet herätetään? Nousee seisomaan ja nuhtelee tuulta ja aaltoja. Ja ne tyyntyivät. Siinä oli toisilla ihmettelemistä. Mikä mies tämä oikein on?
Myöhemmin he tulivat ymmärtämään: Jumalan Poika, jolle on annettu kaikki valta maan päällä ja taivaissa. 

Kun Jeesus on veneessä, kaikki on toisenlaista. Sitä ei ehkä huomaa tai tule ajatelleeksi ennen kuin silloin, kun myrskyaallot kasvavat. Kun elämä järkkyy jollain tavoin ja huomaa ettei se olekaan omassa hallinnassa. Kun elämäntilanne muuttuu epävarmaksi, pelottavaksi, ahdistavaksi, hallitsemattomaksi.

Silloin Jeesus haluaa sanoa: “Älä pelkää, minä olen tässä, kanssasi.” Ja ihmeellinen rauha laskeutuu sydämeen ja koko olemukseen. Luottamus ja tietoisuus siitä, että et ole yksin.
Hän jolla on valta tyynnyttää myrskyt, tuulet ja aallokot, on kanssasi. Hän on samassa veneessä, kanssamme.
🙂

Tämä kappale soi Casa Hogarin kotisivujen casahogarcabos.com esittelyvideossa:

God Only Knows – for King & Country   

Valveilla kun maailma on syvässä unessa
liian peloissaan sitä, mitä voi tapahtua kun nukut
kukaan, kukaan ei näe sinua
kukaan, kukaan ei uskoisi sinua
joka päivä yrität poimia kaikki palaset
kaikki muistot jotka eivät koskaan lähde sinusta

Vain Jumala tietää mitä olet kokenut
Jumala vain tietää, mitä he sanovat sinusta
Jumala vain tietää kuinka se näännyttää sinut
mutta on olemassa sellainen Rakkaus
jonka vain Jumala tietää
vain Jumala tuntee todellisen itsesi
on olemassa sellainen Rakkaus
jonka vain Jumala tuntee

Peität jok’ikisen salaisuuden
pelkäät niin kovasti että jos joku näkisi heidät
he lähtisivät pois
mutta joku, joku näkee sinut
Joku joka ei koskaan jätä sinua
Jumala vain tietää, mitä olet kokenut
vain Jumala tuntee todellisen itsesi

On olemassa Rakkaus
yksinäisille, häpeäville
väärinymmärretyille ja syyllisille
mitä jos olisi uusi alku
yksinäisille, häpeäville
väärinymmärretyille ja syyllisille
mitä jos voisimme aloittaa alusta
voisimme aloittaa alusta
koska on olemassa sellainen Rakkaus
jonka vain Jumala tuntee
Jumala vain tietää kuinka päästä läpi
vain Jumala tuntee todellisen itsesi

 

Muut tekstit. Ps. 107:1–2, 23–31, Jes. 51:9–16 ja 2. Kor. 1:8–11.

Jeesus herättää uskon

   

20.1.2022. Katselin eilen ‘Miracles from ‘Heaven’ (Ihmeitä taivaasta) elokuvan Netflixistä (uusi tuttavuus poikani kautta), Filmi kertoo texasilaisen Annabel Beam’in tarinan.
Hän sairastui 5v:na vakavaan suolistosairauteen, jota lääketieteen mukaan ei  voinut parantaa, ainoastaan helpottaa kipuja lääkityksellä.
9-vuotiaana Annabel kiipesi isosiskonsa avulla korkeaan, ikivanhaan puuhun, joka oli sisältä ontto. Annabel putosi puun sisään. Pelastusoperaatio oli haastava, 3 tunnin kuluttua palomiehet onnistuivat saamaan Annabelin ylös puun sisältä.
Tyttö tutkittiin sairaalassa, ja todettiin, ettei hänellä ollut mitään murtumia, ainoastaan pintanaarmuja ihossa. Kotona huomattiin, että tytön vatsa, joka oli vuosikaudet ollut pysyvästi turvoksissa, oli nyt normaalin kokoinen.
Annabeliä hoitanut lääkäri totesi, ettei tytöstä löydy enää minkäänlaista merkkiä sairaudesta.
Kun äiti kysyi lääkäriltä, miten se oli selitettävissä, tämä vastasi että parantumista parantumattomasta sairaudesta kutsutaan lääketieteessä termillä ‘spontaneous remission’ , spontaani elpyminen, lääkärit eivät voi puhua ihmeparantumisesta.

YouTube-videossa, jossa haastatellaan Annabelia ja hänen äitiään 5 v. tapahtuman jälkeen, Annabel kertoo, mitä hän oli kokenut ollessaan puun sisällä. Hän oli tajunnan menetettyään poistunut ruumiistaan ja siirtynyt johonkin ihmeen ihanaan paikkaan, jossa häntä vastaan tuli perheen 2 v. aiemmin kuollut koira.  Siitä hän päätteli olevansa taivaassa.
Annabel oli istunut Jeesuksen sylissä ja oli vihainen, kun Jeesus sanoi hänelle, että hänen pitäisi palata takaisin. Miksi hän sai kokea tätä ihanuutta vain joutuakseen saman tien palaamaan  takaisin kärsimään sairaudestaan aiheutuvaa loputonta kipua ja tuskaa? Jeesus sanoi parantavansa hänet, ja lähettävänsä enkelin pitämään hänestä huolta. 

Usein on niin, että me pystymme näkemään vain sen tilanteen, jossa kulloinkin olemme. Jumala näkee koko kuvan, koko sen suunnitelman, jonka Hän on laatinut elämäämme varten.  

Tositapahtumiin perustuvassa ‘Miracles from ‘Heaven’ filmissä oli minusta hyvää se, ettei siinä kaunisteltu tilanteita eikä ihmisten reaktioita. Annabelin äiti menetti uskonsa Jumalaan, kun tämä ei vastannut hänen rukouksiinsa. Sitten vielä eräät seurakuntalaiset alkoivat esittää, että syy siihen, ettei Annabel parane rukouksista huolimatta, oli varmaan vanhemmissa tai Annabelissa itsestään! Äiti lakkasi käymästä seurakunnassa ja oli vihainen ja katkera.

Mutta kun Annabel oli pudonnut onton puun sisään, eikä tiedetty, onko hän vielä elossa, Annabelin äiti polvistui puun juurelle rukoilemaan, ja hänen kanssaan muut perheenjäsenet.  
Näinhän se usein on: kun hätä on tarpeeksi suuri, se voi pistää polvilleen sellaisenkin, joka ei usko, tai sellaisen, joka on menettänyt uskonsa. Ihmeellistä on, että Jumala kuulee ja näkee. Erityisesti epätoivoisen rukoukset.  

Kun seurakunnan pastori pyysi Annabelin äitiä kertomaan seurakuntalaisille, miten tyttö oli parantunut, osa seurakuntalaisista alkoi huudella, etteivät usko tätä, vaan että perhe oli keksinyt koko jutun saadakseen julkisuutta. Paikalla oli kuitenkin eräs isä, jonka tytär oli ollut sairaalassa samassa huoneessa Annabelin kanssa. Isä sanoi että hän uskoo. Hän kertoi olleensa ateisti, mutta nähdessään, miten hänen tyttärensä löysi rauhan ja luottamuksen Annabelin ansioista, hän oli tullut kiittämään Annabelia ,

Itse jäin miettimään, kuinka monia ihmeellisiä tapahtumia meiltä jää kuulematta siksi, että pelätään ihmisten reaktioita. Ihmeitä kokeneet ajattelevat, ettei heitä ehkä uskota. Pelätään leimautumista, ehkä myös kateutta, tai katkeruutta niiden taholta, jotka eivät ole kokeneet Jumalan auttaneen rukouksistaan huolimatta.  

Mutta – eikö silti ole tärkeää, että siitä puhutaan? Siitä, miten Jumala on kanssamme, ja kuinka Hän vaikuttaa ja tekee ihmeitä vielä tänäkin päivänä keskuudessamme? Siitä kuinka Hän auttaa, lohduttaa, johdattaa, vahvistaa uskoamme, antaa toivoa ja parantaa.

Uskon vahvistusta varmaan kaikki kaipaamme, ainakin jossain vaiheessa elämäämme. Rohkaistaan mielemme ja kerrotaan, kun ja kuinka olemme kokeneet, kuinka Jumala on toiminut elämässämme, johdattanut, auttanut meitä erilaisissa tilanteissa.

Jeesus herätti uskon monien sydämissä sen kautta, mitä Annabelille tapahtui.
Harvoin kuitenkin kuulemme niin dramaattisista tapahtumista kuin tuon tytön elämässä.  Jumala toimii niin lukemattomin eri tavoin. Joskus niin huomaamattomasti, että kyse on oikeastaan vain omasta asenteestamme, havaitsemmeko sitä.
Mihin ja miten suuntaamme huomiomme?

Elämä on täynnä ihmeitä, pieniä ja suurempia. Niitä voi ja saa ihmetellä myös)yhdessä toisten kanssa, ei vain itsekseen. Niistä saa iloita ja olla kiitollisella mielellä. Tiedän monia (itseni mukaan lukien), jotka ilahtuvat kuullessaan kerrottavan siitä, miten Jumala on tehnyt heidän elämässään. 🙂

Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua sanoen: ”Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa.” Jeesus sanoi: ”Minä tulen ja parannan hänet.” Mutta sadanpäällikkö vastasi: ”Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: ’Mene’, niin hän menee, tai toiselle: ’Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.”
    Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: ”Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.” Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: ”Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot.” Sillä hetkellä palvelija parani.  (Matt. 8:5–13)

Sano vain sana – noihin sanoihin kiteytyi sadanpäällikön usko. Riitti, että Jeesus sanoisi vain sanan, niin hänen palvelijansa paranisi.
Jeesus totesi, ettei ole tavannut yhtä vahvaa uskoa yhdelläkään israelilaisella kuin oli tuolla  roomalaisella sotamiehellä. Aikamoinen toteamus. Kuten sekin, että ne, joiden oli määrä periä valtakunta, jäävät kiristelemään hampaitaan. 

“Tapahtukoon niin kuin uskot” sanoi Jeesus sadanpäällikölle. Mietin miten paljon totta noissa sanoissa on. Miten paljon elämässämme tapahtuukaan juuri sellaisia asioita, joita uskomme  (toivomme tai pelkäämme) meille tapahtuvan.
Se, mitä me uskomme, todella vaikuttaa elämämme kulkuun. Siksi minusta kannattaa ehdottomasti rukoilla, uskoa, toivoa ja odottaa hyviä asioita, niin itselle kuin lähimmäisillemme.
Ja koko tälle rakkaalle planeetallemme, kaikille ja kaikelle täällä eläville. 🙂 

Muut tekstit: Ps. 102:16–23, 5. Moos. 10:17–21, 1. Kun. 8:41–43 ja Room. 1:16–17.

Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa

14.1.2022. Eräs henkilö, jota arvostan kovasti sekä hengellisenä opettajana, retriitinohjaajana että kirjailijana on Peter Halldorf, 3. polven helluntaipastori. Hän on tutkinut kristittyjen erämaaisien ja -äitien opetuksia ja kirjoittanut aiheesta useita kirjoja. Hän on toiminut Pilgrim -lehden vastaavana toimittajana v:sta 1994, Hän on myös Linköpingiin Ekumeniska Kommuniteten i Bjärka-Säby‘n perustajia ja toimi sen johtohahmona (preses) v:een 2017.
Ruotsissa häntä arvostavat niin teologit kuin maallikot yli kirkkokuntien.
Ennen vuodenvaihdetta Lundin yliopiston teologinen tiedekunta myönsi Peterille kunniatohtorin arvon.

Ekumeniska Kommuniteten’in nyk. preses Jonas Eveborn kirjoittaa Peterin nimityksestä: 
“Peterin kirjallinen tuotanto ja suulliset esitykset, toiminta pastorina – eikä vähiten hänen  ihmettelevä ja löytämisestä iloitseva asenteensa (hållning av förundran och upptäckarglädje), joka heijastuu hänen olemuksestaan – on tasoittanut tietä hyville kohtaamisille kirkkojen, traditioiden ja uusien ystävien välillä yhteisössämme.
Se teologian, rukouksen, liturgian ja nykyajan tarkastelun linssi, jonka kautta Peter tarkastelee maailmaa, laajentaa näkemyksiämme niin historiasta, nykyajasta kuin tulevaisuudesta.
Iloitsemme tästä kunnianosoituksesta ja osoitamme yhteisönä lämpimimmät onnittelumme Peterille.”   

Eräs vastaantuleva rouva ihasteli silmät säteillen: ” Onpa kaunis aamu!” Juttelemme hetken. Paluumatkalla kohtasimme uudelleen. “Kävin halaamassa puuta”, hän totesi hymyillen.
Hän kertoi muuttaneensa miehensä kanssa Rovaniemeltä pk-seudulle, lähemmäs lapsiaan, kun mies sairastui 4 v. sitten. Mies menehtyi 4 kk:n kuluttua muuton jälkeen. Vaimo, 87 vuotias, olisi muuttanut takaisin Rovaniemelle, jollei asuntoa olisi myyty.
“Metsää on ikävä, ja mökkimaisemaa. Juttukaveria myös kaipaan välillä, mutta tapaan usein kerhoystäviäni.” – Nytkin hän oli menossa tapaamaan erästä kerhoystävää.  

Tuo leskirouva ei jää 4 seinän sisälle suremaan mennyttä. Hän hoitaa kaipuutaan käymällä  metsässä halaamassa puuta ja tapailemalla kerhoystäviään.
Vaikkei uskonasioista juteltukaan, ajattelin että tuo nainen olisi valoisalla olemuksellaan ja  elämänasenteellaan mainio hyvän sanoman ja toivon levittäjä. Ehkä hän omalla tavallaan onkin. 

Tuollaisen mielen ja sydämen, valoisalla tavalla toimivan, toivoisin itsekin omaavani, niin kauan kuin täällä maan päällä tallustelen.
Ja hengellisesti sellaisen asenteen kuin Peter Halldorfilla: ihmetteleväisen ja löytämisestä iloitsevan. 🙂

Profeetta Elisa oli Israelin ehkä arvostetuimman profeetan, Elian oppilas. Ennen kuin Elia otettiin taivaisiin, Elisa pyysi että saisi saman voiman, jolla tämä teki ihmeitä. Elia sanoi, että näin kävisi, mikäli Elisa näkisi kuinka Elia kohoaisi taivaisiin. Elisa seurasi Eliaa erämaahan, josta Elia nousi ‘tulisilla vaunuilla’ taivaiseen. Elisa sai otteen Elian viitasta ja sai sen siten itselleen. Jumala teki hänen kauttaan ihmeitä, kuten oli tehnyt Elian kautta. Alla yksi niistä. 

Leskivaimon uskoErään profeetanoppilaan vaimo pyysi Elisalta apua sanoen: ”Minun mieheni, sinun palvelijasi, on kuollut. Sinä tiedät, kuinka hartaasti hän palveli Herraa. Nyt velkoja aikoo viedä molemmat poikani orjikseen.” Elisa sanoi hänelle: ”Mitä minä voisin tehdä hyväksesi? Sano minulle, mitä sinulla on talossasi.” Nainen vastasi: ”Ei minulla, palvelijallasi, ole kotona muuta kuin pullollinen ruokaöljyä.” Elisa sanoi silloin: ”Mene nyt ja lainaa kaikilta naapureiltasi tyhjiä astioita. Kerää niitä niin paljon kuin voit. Mene sitten poikiesi kanssa sisään ja sulje ovi perässäsi. Kaada kaikkiin astioihin öljyä ja siirrä täysi astia aina syrjään.”
    Nainen lähti hänen luotaan, meni poikiensa kanssa sisään ja sulki oven. Pojat ojensivat hänelle astioita, ja hän kaatoi pullosta niihin öljyä. Kun astiat olivat täynnä, hän sanoi pojalleen: ”Anna minulle vielä yksi astia.” Mutta poika vastasi hänelle: ”Ei ole enää yhtään.” Silloin öljyn tulo lakkasi. Leski lähti Jumalan miehen luo ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Elisa sanoi: ”Myy nyt öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi voitte vielä elää sillä, mitä jää jäljelle.”  (2. Kun. 4:1–7)

Astiat täyttyivät öljyllä  –  Yhdestä öljypullosta riitti öljyä kaikkiin astioihin. Kun astiat olivat täynnä, öljyn tulo lakkasi. Leskivaimo sai avun suureen hätäänsä: hän sai maksettua velkansa, joten hänen poikansa eivät joutuneet orjiksi.   

Jumala oli aiemmin tehnyt samanlaisen ihmeen Elian kautta:
Tullessaan Sarpatiin Elia näki leskivaimon ja pyysi tältä vettä. Mutta pyytäessään tältä vielä palaa leipää, nainen vastasi:
“Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.”
Elia pyysi häntä joka tapauksessa leipomaan leivän, mutta tuomaan ensin itselleen leivänpalan. 
Leskivaimo meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. 

Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla. (1.Kun.17)

800 vuotta myöhemmin Jeesus teki Galilean rannoilla samankaltaisia lisääntymisihmeitä: muutamasta leivästä ja kalasta jaettiin ruokaa tuhansille Jeesusta kuulemaan tulleille ihmisille, ja leipää ja kalaa riitti jokaiselle. Tähteeksi jääneitä leivänpalasia kerättiin 12 korillista.
Looginen mieli ei tällaista ymmärrä. Jumalan toiminta ei kuitenkaan rajoitu meidän ihmisten vajavaiseen ymmärrykseen. – Onneksi. 

Jeesus Kaanan häissä – Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”
    Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: ”Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: ”Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle”, ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: ”Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.”
    Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.  (Joh. 2:1–11)

Äidin pyyntö – Viini oli loppunut, Kiusallinen tilanne häiden järjestäjille (todennäköisesti  hääparin vanhemmille). Maria halusi auttaa heitä, eikä tiennyt muuta keinoa kuin kääntyä poikansa puoleen. – Osoitus siitä, että hän uskoi Jeesuksen voivan tehdä jotain sellaista, mihin muut eivät pystyisi.
Voin kuvitella, kuinka Jeesus kiusaantui äitinsä toiveesta. Vähän samanlainen tilanne, kuin jos lapsestaan ylpeä vanhempi pyytää tätä esiintymään vieraille, vaikkei lapsi itse millään haluaisi.

Jeesuksen mielestä hänen aikansa ei ollut vielä tuoda esille sitä, että hänellä oli voima tehdä Jumalan töitä, ihmeitä. Mutta hän ei halunnut äitinsä eikä hääväen pahoittavan mieltään.
Hän koetti toimia mahdollisimman huomaamattomasti: ei tehnyt asiasta suurta spektaakkelia, vaan pyysi palvelijoita vain täyttämään astiat vedellä, ja viemään pitojen valvojalle maistiainen, jotta tämä huomaisi, että kyllä viiniä oli vielä, 6 astiallista –  Jopa parempaa kuin siihen asti, kuten pitojen valvoja totesi.

Vedestä viiniksi – Mitäköhän palvelijat, jotka olivat täyttäneet nuo astiat vedellä, ajattelivat tai puhuivat tapahtuneesta? Sitä ei kerrota. Eivät varmaan tienneet mitä ajatella. Mutta opetuslapset, jotka olivat jo nähneet ja kuulleet Jeesuksen kanssa kulkiessaan monenlaista ihmeteltävää, saivat todeta, että Jeesuksella oli voima muuttaa elementtien koostumusta.
Ja kuten he myöhemmin tulivat toteamaan: myös vaikuttaa niiden käyttäytymiseen (veden päällä käveleminen ja myrskyn tyynnyttäminen).  

Kristus, vahvista meidänkin uskoamme. Niin että vaikkemme omilla silmillämme näkisikään Sinun tekevän ihmeitä, me sittenkin luottaisimme Sinuun. Siihen että olet kanssamme, joka päivä, Auta meitä myös luottamaan, että Sinun Henkesi vaikuttaa meissä. Ja että Sinä voit tehdä hyviä ja ihmeellisiä asioita myös meidän ja läheistemme elämässä. 🙂

Muut tekstit: Ps. 105:2–5, 39–42,  Jes. 12: 1–6 ja  Room. 12:6–16.

Peter Halldorfin suomennettuja kirjoja:
– Koskematon maa: nykyajan pyhiinvaeltajan matka juurilleen
– 21 kirkkoisää: kristillisen uskon muotoutumisen historiaa
– Kaipaatko täyteyttä Hengen sen?
– Sielun hyvä vieras: kirjoituksia Pyhästä Hengestä
– Näin avautuu paasto
– Näin avautuu rukous
– Sielun juuri: lähemmäs Toista – lähemmäs itseämme
– Pyhän tuoksu
– Uskon todistajat (Peter ja Joel Halldorf)

Maailman Valo

5.1.2022. Suitsutus kuului VT:n jumalanpalveluksiin. Muutamien pappissukuun kuuluvien pappien tehtävänä oli sekoittaa ja valmistaa hajusteita, ja temppelinvartijat huolehtivat suitsutus- ja hajusteaineista.
Joskus olen kokenut katolisissa (ehkä ortodoksisissakin) jumalanpalveluksissa, kuinka aivan erityinen pyhyyden tunne on laskeutunut kirkkoon, kun pappi on suitsuttanut alttarin. Jotenkin tuohon tapaan varmaan toimittiin VT:n ajan jumalanpalveluksissa.

Pyhyyden tuntua ja läsnäoloa kaipaan ehkä eniten luterilaisessa, melko pelkistetyssä messussa.  Jospa jossain ev.lut. kirkossa uskaltauduttaisiin ottaa käyttöön tämä vanhatestamentillinen tapa pyhittää alttari? Aika radikaalia. mutta aika ihanaa olisi mielestäni!

Loppiaisena muistetaan Itämaan tietäjiä, jotka toivat evankeliumin mukaan Jeesus-lapselle lahjaksi kultaa, frankinsensia ja mirhaa (kallisarvoista tuoksuöljyä tai -pihkaa).
Itselleni on tänä Jouluna tuonut erityistä iloa vaatimaton, mutta ihana tuoksu: joulukuusen tuoksu! Huoneeseen tullessa tuntuu melkein kuin tulisi metsän keskelle kuusen tuoksun lehahtaessa vastaan. Jos kuusta ei vielä Loppiaisena tarvitsisikaan viedä pois. Jos vasta Nuutinpäivänä (= vanhan perinteen mukaan virallinen jouluajan päättymispäivä), Viikko lisäaikaa! 🙂

Valo kaikille kansoille – Uusi vuosi alkoi valoisasti: aurinko säteili kirkkaalla taivaalla kuin haluten vakuuttaa, että jotain hyvää on odotettavissa.
Lo
ppiaisen tekstit kertovat kaikki Valosta, joka oli tuleva ja tuli maailman kaikille kansoille.
Tästä Valosta kertoo myös paavi Franciscuksen joulusaarnan loppuosa (ässä hieman lyhennettynä): 

“Katsellessamme jälleen seimeä huomaamme, että syntyessään Jeesuksen ympärillä olivat nuo vähäiset, köyhät: paimenet. He, yksinkertaiset ihmiset, olivat lähimpänä Herraa. He löysivät Hänet koska elivät niityillä. He olivat siellä, koska he olivat köyhiä. Heillä ei ollut aikatauluja, kaikki oli riippuvaista lammaslaumasta. He eivät voineet elää siellä tai siten kuin olisivat halunneet, mutta he huolehtivat lampaiden tarpeista.
Sinne Jeesus syntyy: lähelle heitä, lähelle unohdettuja, syrjäytyneitä. Hän tulee sinne, missä inhimillinen arvo joutuu testiin. Hän tulee nostamaan/kohottamaan (ennoble) hylätyt ja ilmaisee ensimmäisenä itsensä heille, ei koulutetuille ja tärkeille ihmisille, vaan köyhille työläisille. Tänä yönä Jumala tulee tekemään vaatimattoman työn arvokkaaksi.

Kun vilkaisemme vielä kerran seimeä, kaukaa, huomaamme tietäjät, jotka ovat matkalla palvomaan Herraa. Katsoessamme tarkemmin näemme, että Jeesuksen ympärille kokoontuvat niin köyhät paimenet kuin oppineet ja rikkaat, tietäjät. Kaikki yhdistyy kun Jeesus on keskiössä: ei vain ajatuksemme Jeesuksesta, vaan itse Jeesus, joka elää.

Palatkaamme Betlehemiin, jossa Jumala on ihmisessä ja ihminen Jumalassa. Siellä paimenia ja tietäjiä yhdistää veljeys ilman mitään leimoja tai luokitteluja. Auttakoon Jumala meitä olemaan palvova, köyhä ja keskinäistä veljeyttä tunteva kirkko. Se on olennaista. Palatkaamme Betlehemiin.
Veljet ja sisaret, lähtekäämme, sillä elämä on pyhiinvaellusta. Nouskaamme, sillä tänä yönä valo on syttynyt, lempeä valo, joka muistuttaa meitä siitä, että omassa pienuudessamme olemme rakastettuja poikia ja tyttäriä, valon lapsia (1.Tess.5:5).
Veljet ja sisaret, iloitkaamme yhdessä, sillä kukaan ei tule koskaan sammuttamaan tätä valoa, Jeesuksen valoa, joka tänään loistaa kirkkaana maailmassamme.”

Valo tuli meille, jotta me voisimme voisimme oppia tuntemaan Jumalan Rakkauden, ja rohkaistua, lohduttautua ja vahvistua. Ja antaa Hänen valonsa säteillä tähän maailmaan.
‘Hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi’ – Loppiaisen psalmijakeet ovat kuin jatkoa Franciscuksen puheelle:

Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi, opeta oikeamielisyys hallitsijalle!
Hän jakakoon kansallesi oikeutta, köyhiä palvelijoitasi hän auttakoon,
niin vuoret kantavat rauhan hedelmää ja oikeus verhoaa kukkulat.
Merestä mereen hän hallitkoon, suurelta virralta maan ääriin asti.
Kumartakoot häntä aavikoitten asujat, hänen edessään viholliset nuolkoot tomua.
Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat, Saban ja Seban kuninkaitten verot.
Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvelkoot häntä kaikki kansat,
sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi.  (Ps. 72:1–3, 8–12)

Valosi saapuu – Eräs Jesajan kirjan profetia maailman Valon syntymästä:

‘Nouse, loista kirkkaana, Jerusalem, sillä sinun valosi saapuu
ja Herran kirkkaus koittaa sinun yllesi.
Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat.
Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi.
Niin kansat tulevat sinun valosi luo ja kuninkaat sinun aamunkoittoosi.
Nosta silmäsi, katso ympärillesi: he kaikki ovat kokoontuneet, he saapuvat,
sinun poikasi, jotka tulevat kaukaa, sinun tyttäresi, joita sylissä kannetaan.
Sinä näet tämän kaiken ja loistat ilosta, rajusti lyö sydämesi, rintasi avartuu,
kun meren rikkaudet vyöryvät rannoillesi ja sinun käsiisi annetaan kansojen vauraus,
kun sinut peittää kamelien paljous, Midianin ja Efan kamelintammojen vyöry.
Koko Saban väki saapuu kultaa ja suitsuketta kantaen, ja kaikki he ylistävät Herraa.’   (Jes. 60:1–6)

Jumalan salaisuus – Olettehan kuulleet siitä Jumalan suunnitelmasta, jonka hän armossaan on ilmoittanut minulle, teidän parhaaksenne. Minulle on ilmestyksessä annettu tiedoksi tämä salaisuus, niin kuin olen edellä lyhyesti kirjoittanut. Tätä lukiessanne voitte huomata, kuinka hyvin minä olen perillä Kristuksen salaisuudesta. Sitä ei menneiden sukupolvien aikana annettu ihmisten tietoon, mutta nyt Henki on ilmoittanut sen Kristuksen pyhille apostoleille ja profeetoille: muihin kansoihin kuuluvilla on sama oikeus perintöön kuin juutalaisillakin, he ovat saman ruumiin jäseniä ja heitä koskee nyt sama lupaus, kun evankeliumi on johtanut heidät Kristuksen Jeesuksen yhteyteen. Tämän evankeliumin palvelija minusta on tullut sen armolahjan perusteella, jonka Jumala on voimassaan minulle suonut.
    Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja ilmoittaa sen pyhän suunnitelman, jonka Jumala, kaiken luoja, on ikiajoista asti pitänyt salaisuutenaan.  (Ef. 3:2–9 )

Hänen tähtensä – Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
        – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
          sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.  (Matt. 2:1–12)

Nuo Itämaan tähtitieteilijät näkivät taivaalla erityisen kirkkaan tähden (Jupiterin ja Venuksen/ Saturnuksen konjunktion) ja päättelivät sen olevan merkki suuren kuninkaan syntymästä. He lähtivät pitkälle, vaivalloiselle matkalle vain osoittaakseen kunnioitustaan syntyneelle kuninkaalle. Nähdessään lapsen he heittäytyvät maahan kumartamaan tuota pienokaista. Vaatimattomat puitteet eivät hämänneet heitä, he olivat vakuuttuneita siitä, että siinä, heidän edessään, äitinsä sylissä, oli heidän etsimänsä kuningas.

Mikä sai heidät vakuuttuneeksi? Ehkä he tunnistivat pyhän ilmapiirin, enkelten läsnäolon, taivaallisen säteilyn. Olihan heidän edessään lapsi, josta Jesaja oli profetoinut, että “hänen hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas” (Jes.9:6).

Oliko Jumala laittanut heidän sydämelleen ajatuksen lähteä tuolle pitkälle matkalle tuomaan kallisarvoisia lahjoja Jeesukselle? Pitihän Joosefin ja Marian lähteä lapsen kanssa pakomatkalle toiseen maahan, hankkia ruokaa ja maksaa majoituksesta.
Vai tulivatko Itämaan kuninkaat kumartamaan Jeesus-lasta merkiksi siitä, että hän syntyi yhtä lailla rikkaita kuin köyhiä varten?   

Joka tapauksessa, ennen lähtöään kotimatkalle Jumala ilmoitti tietäjille unessa, että heidän oli palattava toista kautta kotimaahansa, jottei Herodes saisi tietoonsa Jeesus-lapsen olinpaikkaa. Ja niin he tekivät.

Kolmen Itämaan kuninkaan laulun on säveltänyt ja sanoittanut J. H. Hopkins Jr. 1800-luvun puolivälissä:

We Three Kings of Orient Are – Jennifer Avalon 

https://www.youtube.com/watch?v=k8mjRxkMBkE

‘Olemme kolme Itämaan kuningasta 
tulemme kaukaa, lahjoja kantaen
kautta hiekkakenttien, lähteiden, nummien ja vuorten 

seuraten tuota tähteä

Kuningas on syntynyt Betlehemin tasangolla
Kultaa tuon kruunatakseni Hänet uudesti
Kuninkaan, ikuisen Kuninkaan,
meitä kaikkia hallitsemaan

Ihmeellinen tähti, yön tähti
kuninkaallista kauneutta loistava
Länteen päin liikkuva

ohjaa meidät täydellisen Valosi luo

Frankinsensia on minulla lahjana 
lähes jumalinen on suitsukkeen tuoksu 
rukoilemaan ja ylistämään nouskoot
kaikki, palvomaan Jumalaa, Korkeinta  

Mirha on lahjani, sen katkera tuoksu
elämän hengitys, tihentyvä synkkyys
Suru, huokaus, verenvuodatus, kuolema
kivenkylmä, sinetöity hauta

Katsokaa kirkkautta, nähkää ylösnousemus
Kuningas ja Jumala ja uhri
Halleluja, halleluja
vastaa maailma taivaalle

Ihmeellinen tähti, yön tähti,
kuninkaallisen kaunis kirkas tähti
ohjaa meidät täydellisen Valosi luo”

Hyvää Loppiaista!