Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2022

Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa

14.1.2022. Eräs henkilö, jota arvostan kovasti sekä hengellisenä opettajana, retriitinohjaajana että kirjailijana on Peter Halldorf, 3. polven helluntaipastori. Hän on tutkinut kristittyjen erämaaisien ja -äitien opetuksia ja kirjoittanut aiheesta useita kirjoja. Hän on toiminut Pilgrim -lehden vastaavana toimittajana v:sta 1994, Hän on myös Linköpingiin Ekumeniska Kommuniteten i Bjärka-Säby‘n perustajia ja toimi sen johtohahmona (preses) v:een 2017.
Ruotsissa häntä arvostavat niin teologit kuin maallikot yli kirkkokuntien.
Ennen vuodenvaihdetta Lundin yliopiston teologinen tiedekunta myönsi Peterille kunniatohtorin arvon.

Ekumeniska Kommuniteten’in nyk. preses Jonas Eveborn kirjoittaa Peterin nimityksestä: 
“Peterin kirjallinen tuotanto ja suulliset esitykset, toiminta pastorina – eikä vähiten hänen  ihmettelevä ja löytämisestä iloitseva asenteensa (hållning av förundran och upptäckarglädje), joka heijastuu hänen olemuksestaan – on tasoittanut tietä hyville kohtaamisille kirkkojen, traditioiden ja uusien ystävien välillä yhteisössämme.
Se teologian, rukouksen, liturgian ja nykyajan tarkastelun linssi, jonka kautta Peter tarkastelee maailmaa, laajentaa näkemyksiämme niin historiasta, nykyajasta kuin tulevaisuudesta.
Iloitsemme tästä kunnianosoituksesta ja osoitamme yhteisönä lämpimimmät onnittelumme Peterille.”   

Eräs vastaantuleva rouva ihasteli silmät säteillen: ” Onpa kaunis aamu!” Juttelemme hetken. Paluumatkalla kohtasimme uudelleen. “Kävin halaamassa puuta”, hän totesi hymyillen.
Hän kertoi muuttaneensa miehensä kanssa Rovaniemeltä pk-seudulle, lähemmäs lapsiaan, kun mies sairastui 4 v. sitten. Mies menehtyi 4 kk:n kuluttua muuton jälkeen. Vaimo, 87 vuotias, olisi muuttanut takaisin Rovaniemelle, jollei asuntoa olisi myyty.
“Metsää on ikävä, ja mökkimaisemaa. Juttukaveria myös kaipaan välillä, mutta tapaan usein kerhoystäviäni.” – Nytkin hän oli menossa tapaamaan erästä kerhoystävää.  

Tuo leskirouva ei jää 4 seinän sisälle suremaan mennyttä. Hän hoitaa kaipuutaan käymällä  metsässä halaamassa puuta ja tapailemalla kerhoystäviään.
Vaikkei uskonasioista juteltukaan, ajattelin että tuo nainen olisi valoisalla olemuksellaan ja  elämänasenteellaan mainio hyvän sanoman ja toivon levittäjä. Ehkä hän omalla tavallaan onkin. 

Tuollaisen mielen ja sydämen, valoisalla tavalla toimivan, toivoisin itsekin omaavani, niin kauan kuin täällä maan päällä tallustelen.
Ja hengellisesti sellaisen asenteen kuin Peter Halldorfilla: ihmetteleväisen ja löytämisestä iloitsevan. 🙂

Profeetta Elisa oli Israelin ehkä arvostetuimman profeetan, Elian oppilas. Ennen kuin Elia otettiin taivaisiin, Elisa pyysi että saisi saman voiman, jolla tämä teki ihmeitä. Elia sanoi, että näin kävisi, mikäli Elisa näkisi kuinka Elia kohoaisi taivaisiin. Elisa seurasi Eliaa erämaahan, josta Elia nousi ‘tulisilla vaunuilla’ taivaiseen. Elisa sai otteen Elian viitasta ja sai sen siten itselleen. Jumala teki hänen kauttaan ihmeitä, kuten oli tehnyt Elian kautta. Alla yksi niistä. 

Leskivaimon uskoErään profeetanoppilaan vaimo pyysi Elisalta apua sanoen: ”Minun mieheni, sinun palvelijasi, on kuollut. Sinä tiedät, kuinka hartaasti hän palveli Herraa. Nyt velkoja aikoo viedä molemmat poikani orjikseen.” Elisa sanoi hänelle: ”Mitä minä voisin tehdä hyväksesi? Sano minulle, mitä sinulla on talossasi.” Nainen vastasi: ”Ei minulla, palvelijallasi, ole kotona muuta kuin pullollinen ruokaöljyä.” Elisa sanoi silloin: ”Mene nyt ja lainaa kaikilta naapureiltasi tyhjiä astioita. Kerää niitä niin paljon kuin voit. Mene sitten poikiesi kanssa sisään ja sulje ovi perässäsi. Kaada kaikkiin astioihin öljyä ja siirrä täysi astia aina syrjään.”
    Nainen lähti hänen luotaan, meni poikiensa kanssa sisään ja sulki oven. Pojat ojensivat hänelle astioita, ja hän kaatoi pullosta niihin öljyä. Kun astiat olivat täynnä, hän sanoi pojalleen: ”Anna minulle vielä yksi astia.” Mutta poika vastasi hänelle: ”Ei ole enää yhtään.” Silloin öljyn tulo lakkasi. Leski lähti Jumalan miehen luo ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Elisa sanoi: ”Myy nyt öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi voitte vielä elää sillä, mitä jää jäljelle.”  (2. Kun. 4:1–7)

Astiat täyttyivät öljyllä  –  Yhdestä öljypullosta riitti öljyä kaikkiin astioihin. Kun astiat olivat täynnä, öljyn tulo lakkasi. Leskivaimo sai avun suureen hätäänsä: hän sai maksettua velkansa, joten hänen poikansa eivät joutuneet orjiksi.   

Jumala oli aiemmin tehnyt samanlaisen ihmeen Elian kautta:
Tullessaan Sarpatiin Elia näki leskivaimon ja pyysi tältä vettä. Mutta pyytäessään tältä vielä palaa leipää, nainen vastasi:
“Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.”
Elia pyysi häntä joka tapauksessa leipomaan leivän, mutta tuomaan ensin itselleen leivänpalan. 
Leskivaimo meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. 

Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla. (1.Kun.17)

800 vuotta myöhemmin Jeesus teki Galilean rannoilla samankaltaisia lisääntymisihmeitä: muutamasta leivästä ja kalasta jaettiin ruokaa tuhansille Jeesusta kuulemaan tulleille ihmisille, ja leipää ja kalaa riitti jokaiselle. Tähteeksi jääneitä leivänpalasia kerättiin 12 korillista.
Looginen mieli ei tällaista ymmärrä. Jumalan toiminta ei kuitenkaan rajoitu meidän ihmisten vajavaiseen ymmärrykseen. – Onneksi. 

Jeesus Kaanan häissä – Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”
    Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: ”Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: ”Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle”, ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: ”Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.”
    Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.  (Joh. 2:1–11)

Äidin pyyntö – Viini oli loppunut, Kiusallinen tilanne häiden järjestäjille (todennäköisesti  hääparin vanhemmille). Maria halusi auttaa heitä, eikä tiennyt muuta keinoa kuin kääntyä poikansa puoleen. – Osoitus siitä, että hän uskoi Jeesuksen voivan tehdä jotain sellaista, mihin muut eivät pystyisi.
Voin kuvitella, kuinka Jeesus kiusaantui äitinsä toiveesta. Vähän samanlainen tilanne, kuin jos lapsestaan ylpeä vanhempi pyytää tätä esiintymään vieraille, vaikkei lapsi itse millään haluaisi.

Jeesuksen mielestä hänen aikansa ei ollut vielä tuoda esille sitä, että hänellä oli voima tehdä Jumalan töitä, ihmeitä. Mutta hän ei halunnut äitinsä eikä hääväen pahoittavan mieltään.
Hän koetti toimia mahdollisimman huomaamattomasti: ei tehnyt asiasta suurta spektaakkelia, vaan pyysi palvelijoita vain täyttämään astiat vedellä, ja viemään pitojen valvojalle maistiainen, jotta tämä huomaisi, että kyllä viiniä oli vielä, 6 astiallista –  Jopa parempaa kuin siihen asti, kuten pitojen valvoja totesi.

Vedestä viiniksi – Mitäköhän palvelijat, jotka olivat täyttäneet nuo astiat vedellä, ajattelivat tai puhuivat tapahtuneesta? Sitä ei kerrota. Eivät varmaan tienneet mitä ajatella. Mutta opetuslapset, jotka olivat jo nähneet ja kuulleet Jeesuksen kanssa kulkiessaan monenlaista ihmeteltävää, saivat todeta, että Jeesuksella oli voima muuttaa elementtien koostumusta.
Ja kuten he myöhemmin tulivat toteamaan: myös vaikuttaa niiden käyttäytymiseen (veden päällä käveleminen ja myrskyn tyynnyttäminen).  

Kristus, vahvista meidänkin uskoamme. Niin että vaikkemme omilla silmillämme näkisikään Sinun tekevän ihmeitä, me sittenkin luottaisimme Sinuun. Siihen että olet kanssamme, joka päivä, Auta meitä myös luottamaan, että Sinun Henkesi vaikuttaa meissä. Ja että Sinä voit tehdä hyviä ja ihmeellisiä asioita myös meidän ja läheistemme elämässä. 🙂

Muut tekstit: Ps. 105:2–5, 39–42,  Jes. 12: 1–6 ja  Room. 12:6–16.

Peter Halldorfin suomennettuja kirjoja:
– Koskematon maa: nykyajan pyhiinvaeltajan matka juurilleen
– 21 kirkkoisää: kristillisen uskon muotoutumisen historiaa
– Kaipaatko täyteyttä Hengen sen?
– Sielun hyvä vieras: kirjoituksia Pyhästä Hengestä
– Näin avautuu paasto
– Näin avautuu rukous
– Sielun juuri: lähemmäs Toista – lähemmäs itseämme
– Pyhän tuoksu
– Uskon todistajat (Peter ja Joel Halldorf)

Maailman Valo

5.1.2022. Suitsutus kuului VT:n jumalanpalveluksiin. Muutamien pappissukuun kuuluvien pappien tehtävänä oli sekoittaa ja valmistaa hajusteita, ja temppelinvartijat huolehtivat suitsutus- ja hajusteaineista.
Joskus olen kokenut katolisissa (ehkä ortodoksisissakin) jumalanpalveluksissa, kuinka aivan erityinen pyhyyden tunne on laskeutunut kirkkoon, kun pappi on suitsuttanut alttarin. Jotenkin tuohon tapaan varmaan toimittiin VT:n ajan jumalanpalveluksissa.

Pyhyyden tuntua ja läsnäoloa kaipaan ehkä eniten luterilaisessa, melko pelkistetyssä messussa.  Jospa jossain ev.lut. kirkossa uskaltauduttaisiin ottaa käyttöön tämä vanhatestamentillinen tapa pyhittää alttari? Aika radikaalia. mutta aika ihanaa olisi mielestäni!

Loppiaisena muistetaan Itämaan tietäjiä, jotka toivat evankeliumin mukaan Jeesus-lapselle lahjaksi kultaa, frankinsensia ja mirhaa (kallisarvoista tuoksuöljyä tai -pihkaa).
Itselleni on tänä Jouluna tuonut erityistä iloa vaatimaton, mutta ihana tuoksu: joulukuusen tuoksu! Huoneeseen tullessa tuntuu melkein kuin tulisi metsän keskelle kuusen tuoksun lehahtaessa vastaan. Jos kuusta ei vielä Loppiaisena tarvitsisikaan viedä pois. Jos vasta Nuutinpäivänä (= vanhan perinteen mukaan virallinen jouluajan päättymispäivä), Viikko lisäaikaa! 🙂

Valo kaikille kansoille – Uusi vuosi alkoi valoisasti: aurinko säteili kirkkaalla taivaalla kuin haluten vakuuttaa, että jotain hyvää on odotettavissa.
Lo
ppiaisen tekstit kertovat kaikki Valosta, joka oli tuleva ja tuli maailman kaikille kansoille.
Tästä Valosta kertoo myös paavi Franciscuksen joulusaarnan loppuosa (ässä hieman lyhennettynä): 

“Katsellessamme jälleen seimeä huomaamme, että syntyessään Jeesuksen ympärillä olivat nuo vähäiset, köyhät: paimenet. He, yksinkertaiset ihmiset, olivat lähimpänä Herraa. He löysivät Hänet koska elivät niityillä. He olivat siellä, koska he olivat köyhiä. Heillä ei ollut aikatauluja, kaikki oli riippuvaista lammaslaumasta. He eivät voineet elää siellä tai siten kuin olisivat halunneet, mutta he huolehtivat lampaiden tarpeista.
Sinne Jeesus syntyy: lähelle heitä, lähelle unohdettuja, syrjäytyneitä. Hän tulee sinne, missä inhimillinen arvo joutuu testiin. Hän tulee nostamaan/kohottamaan (ennoble) hylätyt ja ilmaisee ensimmäisenä itsensä heille, ei koulutetuille ja tärkeille ihmisille, vaan köyhille työläisille. Tänä yönä Jumala tulee tekemään vaatimattoman työn arvokkaaksi.

Kun vilkaisemme vielä kerran seimeä, kaukaa, huomaamme tietäjät, jotka ovat matkalla palvomaan Herraa. Katsoessamme tarkemmin näemme, että Jeesuksen ympärille kokoontuvat niin köyhät paimenet kuin oppineet ja rikkaat, tietäjät. Kaikki yhdistyy kun Jeesus on keskiössä: ei vain ajatuksemme Jeesuksesta, vaan itse Jeesus, joka elää.

Palatkaamme Betlehemiin, jossa Jumala on ihmisessä ja ihminen Jumalassa. Siellä paimenia ja tietäjiä yhdistää veljeys ilman mitään leimoja tai luokitteluja. Auttakoon Jumala meitä olemaan palvova, köyhä ja keskinäistä veljeyttä tunteva kirkko. Se on olennaista. Palatkaamme Betlehemiin.
Veljet ja sisaret, lähtekäämme, sillä elämä on pyhiinvaellusta. Nouskaamme, sillä tänä yönä valo on syttynyt, lempeä valo, joka muistuttaa meitä siitä, että omassa pienuudessamme olemme rakastettuja poikia ja tyttäriä, valon lapsia (1.Tess.5:5).
Veljet ja sisaret, iloitkaamme yhdessä, sillä kukaan ei tule koskaan sammuttamaan tätä valoa, Jeesuksen valoa, joka tänään loistaa kirkkaana maailmassamme.”

Valo tuli meille, jotta me voisimme voisimme oppia tuntemaan Jumalan Rakkauden, ja rohkaistua, lohduttautua ja vahvistua. Ja antaa Hänen valonsa säteillä tähän maailmaan.
‘Hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi’ – Loppiaisen psalmijakeet ovat kuin jatkoa Franciscuksen puheelle:

Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi, opeta oikeamielisyys hallitsijalle!
Hän jakakoon kansallesi oikeutta, köyhiä palvelijoitasi hän auttakoon,
niin vuoret kantavat rauhan hedelmää ja oikeus verhoaa kukkulat.
Merestä mereen hän hallitkoon, suurelta virralta maan ääriin asti.
Kumartakoot häntä aavikoitten asujat, hänen edessään viholliset nuolkoot tomua.
Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat, Saban ja Seban kuninkaitten verot.
Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvelkoot häntä kaikki kansat,
sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi.  (Ps. 72:1–3, 8–12)

Valosi saapuu – Eräs Jesajan kirjan profetia maailman Valon syntymästä:

‘Nouse, loista kirkkaana, Jerusalem, sillä sinun valosi saapuu
ja Herran kirkkaus koittaa sinun yllesi.
Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat.
Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi.
Niin kansat tulevat sinun valosi luo ja kuninkaat sinun aamunkoittoosi.
Nosta silmäsi, katso ympärillesi: he kaikki ovat kokoontuneet, he saapuvat,
sinun poikasi, jotka tulevat kaukaa, sinun tyttäresi, joita sylissä kannetaan.
Sinä näet tämän kaiken ja loistat ilosta, rajusti lyö sydämesi, rintasi avartuu,
kun meren rikkaudet vyöryvät rannoillesi ja sinun käsiisi annetaan kansojen vauraus,
kun sinut peittää kamelien paljous, Midianin ja Efan kamelintammojen vyöry.
Koko Saban väki saapuu kultaa ja suitsuketta kantaen, ja kaikki he ylistävät Herraa.’   (Jes. 60:1–6)

Jumalan salaisuus – Olettehan kuulleet siitä Jumalan suunnitelmasta, jonka hän armossaan on ilmoittanut minulle, teidän parhaaksenne. Minulle on ilmestyksessä annettu tiedoksi tämä salaisuus, niin kuin olen edellä lyhyesti kirjoittanut. Tätä lukiessanne voitte huomata, kuinka hyvin minä olen perillä Kristuksen salaisuudesta. Sitä ei menneiden sukupolvien aikana annettu ihmisten tietoon, mutta nyt Henki on ilmoittanut sen Kristuksen pyhille apostoleille ja profeetoille: muihin kansoihin kuuluvilla on sama oikeus perintöön kuin juutalaisillakin, he ovat saman ruumiin jäseniä ja heitä koskee nyt sama lupaus, kun evankeliumi on johtanut heidät Kristuksen Jeesuksen yhteyteen. Tämän evankeliumin palvelija minusta on tullut sen armolahjan perusteella, jonka Jumala on voimassaan minulle suonut.
    Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja ilmoittaa sen pyhän suunnitelman, jonka Jumala, kaiken luoja, on ikiajoista asti pitänyt salaisuutenaan.  (Ef. 3:2–9 )

Hänen tähtensä – Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
        – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
          sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.  (Matt. 2:1–12)

Nuo Itämaan tähtitieteilijät näkivät taivaalla erityisen kirkkaan tähden (Jupiterin ja Venuksen/ Saturnuksen konjunktion) ja päättelivät sen olevan merkki suuren kuninkaan syntymästä. He lähtivät pitkälle, vaivalloiselle matkalle vain osoittaakseen kunnioitustaan syntyneelle kuninkaalle. Nähdessään lapsen he heittäytyvät maahan kumartamaan tuota pienokaista. Vaatimattomat puitteet eivät hämänneet heitä, he olivat vakuuttuneita siitä, että siinä, heidän edessään, äitinsä sylissä, oli heidän etsimänsä kuningas.

Mikä sai heidät vakuuttuneeksi? Ehkä he tunnistivat pyhän ilmapiirin, enkelten läsnäolon, taivaallisen säteilyn. Olihan heidän edessään lapsi, josta Jesaja oli profetoinut, että “hänen hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas” (Jes.9:6).

Oliko Jumala laittanut heidän sydämelleen ajatuksen lähteä tuolle pitkälle matkalle tuomaan kallisarvoisia lahjoja Jeesukselle? Pitihän Joosefin ja Marian lähteä lapsen kanssa pakomatkalle toiseen maahan, hankkia ruokaa ja maksaa majoituksesta.
Vai tulivatko Itämaan kuninkaat kumartamaan Jeesus-lasta merkiksi siitä, että hän syntyi yhtä lailla rikkaita kuin köyhiä varten?   

Joka tapauksessa, ennen lähtöään kotimatkalle Jumala ilmoitti tietäjille unessa, että heidän oli palattava toista kautta kotimaahansa, jottei Herodes saisi tietoonsa Jeesus-lapsen olinpaikkaa. Ja niin he tekivät.

Kolmen Itämaan kuninkaan laulun on säveltänyt ja sanoittanut J. H. Hopkins Jr. 1800-luvun puolivälissä:

We Three Kings of Orient Are – Jennifer Avalon 

‘Olemme kolme Itämaan kuningasta 
tulemme kaukaa, lahjoja kantaen
kautta hiekkakenttien, lähteiden, nummien ja vuorten 

seuraten tuota tähteä

Kuningas on syntynyt Betlehemin tasangolla
Kultaa tuon kruunatakseni Hänet uudesti
Kuninkaan, ikuisen Kuninkaan,
meitä kaikkia hallitsemaan

Ihmeellinen tähti, yön tähti
kuninkaallista kauneutta loistava
Länteen päin liikkuva

ohjaa meidät täydellisen Valosi luo

Frankinsensia on minulla lahjana 
lähes jumalinen on suitsukkeen tuoksu 
rukoilemaan ja ylistämään nouskoot
kaikki, palvomaan Jumalaa, Korkeinta  

Mirha on lahjani, sen katkera tuoksu
elämän hengitys, tihentyvä synkkyys
Suru, huokaus, verenvuodatus, kuolema
kivenkylmä, sinetöity hauta

Katsokaa kirkkautta, nähkää ylösnousemus
Kuningas ja Jumala ja uhri
Halleluja, halleluja
vastaa maailma taivaalle

Ihmeellinen tähti, yön tähti,
kuninkaallisen kaunis kirkas tähti
ohjaa meidät täydellisen Valosi luo”

Hyvää Loppiaista!