29.5.2017                             

Jeesus sanoi:
”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.”     (Joh. 14: 15-21)

Lupauksia – Jeesus antaa tuossa monta vahvaa, upeaa lupausta. – Lupaukset virittävät odottamaan niiden täyttymistä. Miten opetuslapset mahtoivat ottaa ne vastaan?
Vaikkei Jeesus puhunut vertauksin vaan infosi suoraan, mitä on tarjolla ja tulossa ja mitkä ovat edellytykset, niin varmaan heille oli haasteellista ymmärtää, mitä tuo kaikki itse asiassa merkitsi.
Mestari sanoo lähtevänsä mutta tulevansa takaisin… lupaa opetuslapsilleen Puolustajan, Totuuden Hengen… ja että Henki pysyy ikuisesti heidän luonaan, ja tulee olemaan heissä… ja että hekin tulevat elämään, koska Hän elää…
Todennäköisesti opetuslapset laajensivat aivokapasiteettiensa käyttöä koettaessaan käsitellä tätä käsittämätöntä. Ja vaikkeivät ehkä voineet kaikkea ymmärtää,  sydämen tasolla he varmastikin tunnistivat Mestarinsa valtavan Rakkauden ja luottivat – kuten lapsi, joka rakastavan vanhempansa luvatessa hänelle jotain, luottaa tähän: hyvää on tulossa!

Läheistä yhteyttä ja rakkautta – Tuota evankeliumitekstiä lukiessani mietin, miten opetuslapset mahtoivat mieltää Jeesuksen lupauksen, että hän tulisi olemaan heissä, hän Isässä ja he hänessä…  – mutta taas: ehkäpä he sydämessään aavistivat, että he tulisivat kokemaan niin  läheistä yhteyttä ja rakkautta Kristukseen, että se tulisi ylittämään kaiken, mitä he olivat kokeneet kulkiessaan hänen kanssaan vuorilla ja laaksoissa, kylissä, kaupungeissa ja erämaissa. Tämä Yhteys koettaisiin Hengen tasolla. Oltaisiin Yhtä.

Ihmeellisintä on, että nämä lupaukset eivät olleet vain Jeesuksen lähimmille opetuslapsille, vaan ne on tarkoitettu kaikille Hänen seuraajilleen aikaan, paikkaa, ikään, sukupuoleen, ihonväriin jne katsomatta.
Kristuksessa Jumala solmi uuden liiton kanssamme, jonka Pyhä Henki sinetöi. Näin tehdessään Luojamme laati uuden testamentin, joka täydentää ja täsmentää vanhaa, tekee tarkennuksia. Testamentti on dokumentti, jossa sen laatija ilmaisee tahtonsa, ilmaisee miten hän haluaa jakaa perintönsä. – Tässä uudessa testamentissa Jeesus toteaa:
“Jos rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.”
– Mitkä ne olivatkaan, ne tärkeimmät käskysi, Jeesus?
“Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ‘Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.” (Mark. 12, 30-31)
Pääsiäisaterialla:  
“Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.” (Joh.13,34)
Ja vähän myöhemmin:
“Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.” (Joh.15, 12)

Lupauksillaan Jeesus kokoaa muutamalla lauseella yhteen meille tarjotut Jumalan ihmeelliset lahjat: Rakkauden, Yhteyden ja Hengen.
Hän kutsuu meitä Liittoon, joka tekee meidät perillisiksi; osallisiksi näihin lahjoihin. 
Onko toista uskontoa, johon kuuluu perintöosana testamenttiin kirjatut lupaukset näistä kaikista: Liitto Jumalan kanssa, Jumalan Rakkaus, Jumalan Henki, Totuuden Henki, Ykseys Jumalan kanssa…? – Eipä taida olla.
(Vaikka Jeesuksen tehtävähän ei ollut tuoda meille uskontoa, vaan avata meille tie elävään Yhteyteen Jumalan kanssa.)

Kiitos Kristus, että tämän liiton lahjat ovat tarjolla meille kaikille. Kutsu ja johdata meitä yhteyteesi, tulemaan osallisiksi näistä lahjoista.
Sinussa me muutumme. Vaikuta meissä Henkesi kautta. Emme osaa rakastaa siten kuin Sinä rakastat. Mutta kun Henkesi koskettaa, rakkautemme lähimmäisiämme kohtaan muuttuu enemmän Sinun Rakkautesi kaltaiseksi. Kiitos rakas Jumala Pyhästä Hengestäsi!

Come Spirit of God – Bo Ruach Elohim (laulua hepreaksi ja englanniksi)

“Tule Jumalan Henki, tule ja täytä meidät
olet tervetullut tänne
näytä armosi ja kirkkautesi
tule ja täytä meidät, Pyhä Henki, tule
Baruch haba Ruach Elohim – tervetuloa Jumalan Henki”

Muut tekstit: Ps. 68: 5-11, Jer. 31: 31-34  ja Ap.t. 2: 1-13.

Me olemme ihme. Raekuurot saivat vartemme ja päämme taipumaan maahan saakka. Sitten tuli aurinko, joka lämmitti meidät, nosti ja avasi meidät katsomaan kohti valoa.

22.5.2017  – Viime torstaina pyöräillessäni harmaalta taivaalta tiputteli hentoa, kevyttä, miltei huomaamatonta tihkua. Yllätyin, kuinka lempeänä ja pehmeänä kosteus tuntui poskilla. Asteita vain 10, kuitenkin jo kesän tuntu.
Eilen retkeilimme Nuuksiossa lapsenlasten ja vanhempansa kanssa. Järveen pulahti useampi uimari. Meille ei ollut tullut mieleenkään ottaa uikkareita mukaan. Kokeilimme vettä rannalla: mitä ihmettä – tämähän tuntuu jo ihan lämpöiseltä!
Viikonlopun ja tämänpäiväinen ihana kesäsää laittaa toivomaan: voi kun näin voisi jatkua… koko kesän… 🙂
Viileämpänä päivänä ja kun sataa (vaikka rakeita) tahdon muistaa torstaiaamun suloisenlempeän kosketuksen kasvoillani. Ja ajatella: Valon ja lämmön lähde – näkymättömissäkin – on. Odottaa vain koska on aika tulla taas esiin… tekemään ihmeitä… meissä kaikissa.

Kristuksen taivaaseenastumispäivän, helatorstain, jälkeisen su:n aiheena on Pyhän Hengen odotus. Evankeliumikirja toteaa siitä mm. näin:
‘Seurakunta odottaa rukoillen Pyhän Hengen lahjaa.
Ennen taivaaseenastumistaan Kristus lupasi omilleen Pyhän Hengen ja kehotti heitä odottamaan tämän lupauksen täyttymistä. Kristuksen lupaama Pyhä Henki luo yhteyden taivaaseen astuneen Herran ja opetuslasten (seurakunnan) välille, karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi Kristuksesta ja hänen lahjoittamastaan pelastuksesta.’

‘Odottaa rukoillen…’ – Odottaako tämän ajan seurakunta Pyhän Hengen tulemista keskuuteensa? Vai ajatellaanko, että jo tuli; olemmehan saaneet Pyhän Hengen lahjan kasteessa, asia siis hoidettu. – Tai olisiko jotain, mitä meidän vielä tulisi odottaa?
(Koska lahja mainitaan yksikkömuodossa, ei tässä viitata Pyhän Hengen lahjoihin, joita kuvataan mm. 1. Korinttilaiskirjeessä.)

Jos jollakin on jano – Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.  (Joh. 7: 37-39)

Lähde – Jeesus puhuu sisimmästä kumpuavista virroista. Kyse ei ole mistä tahansa virtauksesta, vaan Pyhän Hengen virtauksesta Jeesukseen uskovien sisimmässä. “Joka uskoo minuun…” – Jeesus ilmaisee olevansa elävien virtojen lähde.

Eläväksitekijä – Joskus Pyhän Hengen läsnäolon/vaikutuksen voi kokea myös yhdessä muiden kanssa. Ylistäessä Jumalaa ja rukoillessa yhdessä ystävien kanssa ilmapiiri voi muuttua niin vahvasti, että kaikki voivat sen aistia. Aavistamme/tunnistamme: Pyhä on tullut keskellemme. Eläväksitekijä vaikuttaa keskuudessamme usein niin että hiljennymme, olemme vain siinä hiljaa, annamme Pyhän koskettaa. 

Odotammeko? – Kirkastettu Kristus, taivaaseen noussut ja myöskin  keskellämme, pyydätkö meitäkin odottamaan Pyhän Hengen tuloa, kuten pyysit opetuslapsiasi?
Mitä se voisi meille merkitä, tänä aikana, omassa elämässämme, lähipiirissämme, maailmassamme? Vapautumista peloista, pelastumista, yhteyttä Sinuun, kuten evankeliumikirja tiivistää?
Joka tapauksessa – jotain hyvää tapahtuu aina, kun Pyhä Henki on läsnä ja vaikuttaa meissä. 🙂 Niinpä nytkin toivotan: tule Pyhä Henki, olet tervetullut.

Veni Sancte Spiritus – Saavu Pyhä Henki – Taize 

25-27.8. on Haminassa nuorille ja nuorille aikuisille (14-36v) suunnattu kansainvälinen Taizé – tapahtuma, johon sisältyy mm. rukoushetkiä, hiljentymistä, keskusteluja ja kanavia.
Tapahtumaan voi olla tunkua, joten kannattaa ilmoittautua ajoissa.
(Ainakin Hgissä 2012 järjestettyyn vastaavaan tapahtumaan saapui runsas joukko myös ulkomaalaisia nuoria ja Tuomiokirkko oli täpösen täynnä.)
https://www.haminanseurakunta.fi/taizehamina/

Muut tekstit: Ps. 27: 1-3, 7-9, 1. Kun. 19: 8-13 ja Ap. t. 1: 12-14.

15.5.2017              jouluruusuja toukokuussa

Huomasin, että 3 v:n takaisessa bloggauksessani (19.5.2014: Rukousta) oli muut rukoussunnuntain tekstit, muttei Room. 8:24-28, joten otin sen tähän. 

Toivomme – Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.
Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.
Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. (Room. 8: 24-28 )

Mitä emme näe – Joku aika sitten eräs lähimmäiseni haastoi minut perustelemaan, mihin Jeesusta tarvitaan, miksei suhde Jumalaan riitä. Olimme keskustelleet ihan muista kuin uskonasioista, joten yllätyin  hänen kysymyksestään. – Alkoi vastauksia vaativa älyllinen pommitus, jossa olin ihan altavastaajana.
Kun kyse on asioista ‘joita emme näe’, minulta ei todellakaan tule vastauksia kuin apteekin hyllyltä. Toisen odottaessa intensiivisenä perusteluita on vähän hankala sanoa: ootas kun tässä vähän mietin (miten sinulle tuohon vastaisin)… – vaikka tuollaisessa tilanteessa kannattaisikin ehkä tehdä juuri niin.

Se mikä itselle merkitsee jotain, voikin toiselle merkitä jotain ihan muuta. Uskonasioissa tämä asia ehkä korostuu erityisesti. Ja joskus sitä ilmaisee itseään senhetkisestä tuntemuksestaan käsin, eikä sellainen ole välttämättä kovin fiksua tai rakentavaa. Itsekin olen tehnyt sitä blogatessani. – Olenkohan pahoittanut sillä jonkun mielen? Tietäisin varmaan, jos blogissani olisi julkinen, kaikille näkyvä kommentointimahdollisuus.

Yllätyin, kun tuo lähimmäiseni myöhemmin pyysi anteeksi ‘pommitustaan’. Hän kertoi, että hän oli tavatessamme aika stressaantunut, mikä toi oman sävynsä keskusteluumme. Totesin, että hyvä kun sai vähän purettua stressiään. Ja että oikeastaan olin kiitollinen keskustelustamme, sillä se laittoi minut taas miettimään, miten perustella omia näkemyksiään näistä asioista, ‘joita emme näe’, kun joku sitä pyytää. (Raamatun kirjoituksiin vetoaminen ei välttämättä jokaiselle riitä.)  

Henki auttaa – Koska en ole väittelijätyyppi, en kokenut keskusteluamme mukavaksi. Yllä olevassa roomalaiskirjeen kohdassa on lupaus, että Pyhä Henki auttaa meitä. Olisinko tuon keskustelun aikana voinut hiljaa mielessäni pyytää Pyhää Henkeä rukoilemaan ‘sanomattomin huokauksin’ tilanteen ja sen eritemperamenttisten osapuolien puolesta…? Tai voisinko vastaisuudessa tehdä niin, mikäli vastaavanlainen tilanne tulee eteen?

Pelastettu? – Eilen (bloggauksen julkaisemishetkellä = viime maanantaina) Hgin rautatieaseman Postitalon puoleisella kulmalla: nuorukainen, ehkä afganistanilainen, istui tummanharmaissa vaatteissaan polvillaan jalkakäytävällä selkä ja pää lähes maahan saakka painuneina, kädet rukousasennossa kasvojen edessä; kokonsa puolesta olisi voinut olla varhaisteini. Polvistuneena siihen suuntaan, josta olin tulossa. – Koin ettei ollut performanssia. Oli kuin tikari olisi isketty sisuksiini… hänen hätänsä, tuskansa, yksinäisyytensä, pelkonsa. Oli kuin hän olisi anonut armoa henkensä edestä.
Olin menossa erään ryhmän tapaamiseen; pysähtymiseen ei ollut aikaa, jos halusin ehtiä ajoissa. Halusin, joten jatkoin kulkuani. Hän jäi polvistuneena kadulle. Hetkeä aiemmin oli pyryttänyt lunta.

Kokoontumisemme oli lämminhenkinen, ja helpotti kun sain kertoa ryhmällemme tuosta nuoresta rukoilijasta. Mutta sisimmässäni tunsin – ja tunnen yhä – että minun olisi kuulunut pysähtyä tuon armoa anovan rukoilijan luo. En kyllä lainkaan tiedä mitä olisin tehnyt, mitä sanonut. En edes tiedä olisiko meillä ollut yhteistä kommunikointikieltä. – Mutta olisinko siinäkin voinut pyytää Pyhän Hengen apua?
Nuorukainen ei ollut aseman luona enää kokoontumisemme loputtua. Mutta kuva tuosta polvillaan rukoilevan nuoren ihmisen hahmosta on syöpynyt kipeänä sisimpääni.
Kotiin tultuani ajattelin, että pyöräilen aseman eteen huomenna samaan aikaan, ja seuraavanakin, siinä toivossa, että saisin toisen tilaisuuden pysähtyä hänen luokseen. – Satoi lunta, enkä lähtenyt.

Sydämessä on kuitenkin yhä tunne, että tulisi auttaa. – Miten? Rukoillahan aina voin, mutta ihan konkreettisesti? Uskon, että eteemme tuodaan sellaisia, joiden kohtalo koskettaa meitä, ja joita meitä on tarkoitus auttaa. Joskus sitä kuitenkin on ihan neuvoton ja tarvitsee selkeää johdatusta.

Jos toivomme jotakin, mitä emme näe… – Tuon nuorukaisen kohtalo on toisissa käsissä; hän ei näe, mitä on edessä. Hänen kohdallaan kyse on koko elämästä.
Yllä oleva roomalaiskirjeen kohta laskeutuu hänen – ja lukemattomien muiden – tilanteeseen niin konkreettiselle tasolle että vihlaisee.
‘Meidät on pelastettu, se on varma toivomme.’ – Mitä tuo mahtaisi merkitä  vastaanottokeskuksissa tai pakolaisleireissä toivoa elätteleville, tai toivonsa menettäneille, jos he sen kuulisivat?

Olisiko mahdollista nähdä toivon säteitä toivottomalta näyttävässä ja tuntuvassa tilanteessa?
‘Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.’  – Kärsivä mieli tarvitsee superekstra-annoksen kärsivällisyyttä. Mistä ihmiset vastaanottokeskuksissa, pakolaisleireillä tai maansa kaaoksen keskellä ammentavat toivoa ja kärsivällisyyttä?

Dokumentti – Kirjoittaessani tätä bloggausta tuli yhtäkkiä ajatus käydä TV7:n sivuilla. Sen etusivulla, kun alaspäin skrollasin, oli otsikon ‘Suosittelemme’ alla 4 kokoruudunkokoista kuvaa. Mitään tekstejä ei kuvissa ollut, mutta kuvista saattoi kuitenkin päätellä paljon. Yhdessä kuvasta näki, että ohjelma käsittelee rikollisuutta. – Tämä oli kaikkea muuta kuin mitä sillä hetkellä kaipasin! Ja kuitenkin tuntui että juuri tuo juttu minun pitäisi katsoa!
Osoittautui dokumentiksi, jossa  amerikkal. elinkautisvangit kertoivat, kuinka olivat löytäneet rauhan ja merkityksen elämäänsä. Dokkarissa kerrottiin, mikä vaikutus oli sillä, että vangeille annettiin mahdollisuus opiskella, työskennellä pajoissa, osallistua kappelin tilaisuuksiin. Kaikki oli vapaaehtoista, mutta heille annettiin mahdollisuus tehdä jotain, ei vain olla ja odottaa.
Kaikki haastatellut vangit sanoivat samaa: vankilan karmeat olot olivat muuttuneet täysin, kun uusi johtaja alkoi toteuttaa visiotaan. Väkivalta oli vähentynyt radikaalisti. Elinkautisvangit, jopa kuolemantuomion saaneet (vankila on osavaltiossa, jossa sellainen valitettavasti yhä on voimassa) olivat löytäneet rauhan sisimpäänsä. He tiesivät, että Jumala rakastaa heitä.
https://www.visionvideo.com/dvd/501676D/blessedness-out-of-brokenness
Linkki koko dokkariin:  http://vod.tv7.fi/vod/Piste/rikkinaisesta_autuaaksi-w.MP4
(Arvelen, että TV7:n sivulla on tuo linkki dokkariin sitä varten, että sen voisi katsella/jakaa sellaisten englantia puhuvan ulkomaalaisten kanssa, jotka tuntevat epätoivoa omassa tilanteessaan.)
Suomenkiel. tekstityksellä ja isommalla näytöllä: http://www.tv7.fi/vod/player/57851/ 

Auttaja – Pyhä Henki, Sinä näet kaikki kärsivät, pelkäävät, yksinäiset, toivottomat. Puhuisitko kaikkien niiden puolesta, jotka ovat tuskaisessa tilanteessa elämässään?
Tuo Toivoa, Rohkaisua, Rakkautta ja Valoa sinnekin, missä ei osata odottaa läsnäoloasi.
Ohjaa meitä, anna visioita, auta näkemään, pysähtymään, tekemään sitä, mitä meidän itse kunkin tulee tehdä lähimmäistemme hyväksi. Auta meitä kaikkia heikkoudessamme ja neuvottomuudessamme. Kiitos että olet meissä.
Jeesuksen lupauksen mukaan olet Puolustajamme, joka opetat ja muistutat meitä siitä, mitä Jeesus sanoi. Vaikuta meissä, vahvista, johdata, Näytä meille, millä tavoin me itse kukin voimme olla avuksi lähimmäisillemme.

The Lord’s Prayer – Isä meidän -rukous

Muut rukoussunnuntain tekstit: Ps. 40: 2-6, Dan. 9: 17-20 ja Matt. 6: 5-13.

8.5.2017                  

Aina yhtä ihanaa tämä kevään valo! Sen hurmaamanakohan kirjoitin viime viikolla blogitekstin ensi vuoden evankeliumitekstistä. Huomasin juuri ennen kuin laitoin sen blogiin. Eli uusiksi meni. No, laitoin tuon varastoon odottamaan ensi vuotta. (Mikäli silloin vielä bloggailen.)
Tässä tämän vuosikerran evankeliumiteksti ja (kerrankin) lyhyehkösti sen herättämiä ajatuksia: 

Jeesus rukoili ja sanoi:
”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.”   Joh. 17: 6-10

Viime viikolla keskustelin ystävieni kanssa siitä, mitä vastata henkilölle, joka alkaa haastaa uskoasi. Kysymys heräsi minussa oltuani kuuntelemassa henkilöä, joka astui uuteen virkaansa. Häntä pyydettiin kertomaan omasta uskonpolustaan. Mies sanoi, että kun hän eräässä elämänvaiheessa vakuuttui siitä, että Jumala on olemassa, hän ajatteli, että seuraavaksi hänen pitää selvittää itselleen perin juurin, kuka Jeesus ihan oikeasti on. Jollei hän vakuutu siitä, että Jeesus Kristus on… (en muista mitä attribuuttia hän käytti), hän ei lähde tämän viitoittamalle tielle. Hän alkoi opiskella apologetiikkaa (kristinuskon järkiperäistä perustelua). Ja lähti Jeesuksen osoittamalle tielle. 

Saattaisi olla mielenkiintoista tutkia apologetiikkaa. En tiedä, minkälaisiin argumentteihin se nojaa (varhaisimpiin historiallisiin dokumentteihin Jeesuksen elämästä, siihen mitä hänen aikalaisensa kirjasivat ylös? Jeesuksen opetuksiin? Johonkin muuhun?). Hyvin perusteltuja näkökohtia siinä kuitenkin ilmeisesti on,  kun sai tuon etsijän vakuuttuneeksi.
Itselleni (koettaessani ymmärtää, mitä kaikkea Jeesus Kristus on)  on ollut olennaista se, miten Jeesus itse monin tavoin ilmaisi olemuksensa.
Sitä hän tekee myös yllä olevassa evankeliumitekstissä. Hän puhuu siinä kristinuskolle keskeisen olennaisesta: ainutlaatuisesta suhteestaan Isään Jumalaan.

Isältä – Jeesus totesi, että kaiken, mitä hänellä oli, hän oli saanut Isältään. Jumalallisen Voiman, Viisauden, Kirkkauden ja Jumalallisen Rakkauden meitä ihmisiä kohtaan. Jeesuksen välitön suhde Taivaalliseen Isäänsä mahdollisti sen, että hän puhui vain sitä, mitä Isä antoi hänelle puhuttavaksi.
Hän toteaa, kuinka kuuntelemalla näitä Isältä saamiaan sanoja opetuslapset tiesivät hänen tulleen Isän luota, Isän lähettämänä. 

Kirkkautesi näkyviin – Kristus, rukoilisitko meidänkin puolestamme: johdata meitä, näytä, miten me itse kukin voisimme löytää läheisen suhteen Sinuun. Yhtä läheisen kuin Sinulla oli Taivaalliseen Isääsi ollessasi ihmishahmossa maan päällä, ja on nyt Isän yhteydessä Taivaan ulottuvuudessa.  – Jotta – toiveesi mukaisesti – Sinun Kirkkautesi tulisi näkyviin, meissäkin.

Filled with Your Glory – Starfield
(Kappale alkaa pehmeästi, mutta muuttuu sitten; volyymin säätö pienemmälle auttoi ainakin omaa kuunteluani. Sanojen vuoksi taas laitan. 🙂 )

“Koko maailma täyttyy Kirkkaudellasi Herra
enkelit ja ihmiset palvovat
vuoret kumartavat ja ja meret pauhaavat
luomakunta palvoo sitä, mikä on meille tarkoitettu
Sinä olet kunnioitettu ja kirkastettu
ylennetty ja korotettu korkealle
jalkojesi juureen luovutan elämäni
sydämessäni palaa tuli
intohimo syvällä sielussani
ei se hidasta vauhtia, ei kylmene
sammumaton tuli joka palaa vain kirkkaammin
rakkaus joka liekehtii kuin aurinko
sen vuoksi, kuka Sinä olet ja mitä olet tehnyt
ja kuten tuli roihuaa
Sinun ylistyksestäsi tulee lauluni
maailman ääristä taivaan korkeuksiin
Kirkkautesi loistaa kauas, laajalle
kautta historian Sinä hallitset korkeuksista
mertensyvyyksistä vuorenhuipuille
voimasi Herra on rajaton
korkeampaa Rakkautta ei voi löytää
kuuluttakoon siis koko universumi
Sinun suurta Voimaasi ja Nimeäsi”

Muut tekstit: Ps. 98: 2-9, Jes. 32: 15-20 ja Room. 8: 9-11.

1.5.2017           Vappuvuokkoja

Olisivat yhtä – Jeesus rukoili ja sanoi:    ”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.    Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”  (Joh. 17: 11-17)

Pyhä Isä, suojele heitä –  jotta he olisivat yhtä… suojelin heitä, varjelin heidät…
että varjelisit heidät pahalta… pyhitä heidät totuudellasi.
Miten vahvasti noista lauseista välittyykään Jeesuksen syvä rakkaus opetuslapsiaan kohtaan. Hänelle ei ollut tärkeää ainoastaan saattaa oma tehtävänsä päätökseen; myös hänen seuraajiensa kohtalo oli hänelle tärkeä.
Jeesus rukoili näitä asioita vähän ennen kuolemaansa.
Mitäköhän me rukoilisimme /pyytäisimme Taivaalliselta Isältämme, jos tietäisimme olevamme kohta lähdössä täältä? Luulenpa, että useat meistä pyytäisivät juuri noita asioita: suojele rakkaitani, varjele heitä kaikelta pahalta.
Tulisiko mieleen rukoilla/pyytää, että Taivaallinen Isä auttaisi heitä olemaan yhtä keskenään? Varmaan ainakin siinä tapauksessa, jos läheisillä olisi vahva taipumus erimielisyyksiin ja keskinäisiin konflikteihin.

Jeesuksen sanoissa voi mielestäni kuitenkin nähdä lähimpiä opetuslapsiaan laajemman perspektiivin, koska hän ei tullut maan päälle vain heitä vaan koko maailmaa varten.
On merkillistä ajatella, kuinka vahvasti erimielisiä Kristuksen seuraajat ovat nykyään kaikenlaisista asioista: uskon oppikysymyksistä ja muotoseikoista.
Tähän jakaantuneisuuteen todella tarvitaan Jeesuksen rukousta: “jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä”.

Ilahduttaa aina kun näkee tätä todella tapahtuvan, meidänkin maassamme: kuinka eri kirkko- ja seurakuntarajojen seinät alkavat rakoilla, kuinka on alettu tehdä töitä yhdessä. – Mitä enemmän pystymme hellittämään omasta oikeassa olemisen tarpeestamme, omista tulkinnoista ja niistä kiinnipitämisistä sekä oman edun tavoitteluista (niin yhteisöllisellä kuin yksilöllisellä tasolla) ja katsomaan Häneen, joka meidät yhdistää, sitä enemmän Jeesuksen rukouksen mukaan olemme Taivaallisen Isän suojeluksessa. 

Oppikysymyksistä ja ihmisten tulkintoihin perustuvista painotuksista voi kiistellä loputtomiin. Ihmismielellä on taipumus enemmänkin erotella kuin yhdistää. Mutta lämmin olo tulee sisimpään aina kuullessani jonkun toteavan, kuinka on yksi asia, josta voimme olla yhtä mieltä: Jeesus Kristus on Herra (Pelastajamme, Messias). 

Nimesi voimalla – Jeesus suojeli ja varjeli opetuslapsia sen nimen voimalla, jonka Isä oli hänelle antanut, ja pyysi heille edelleen saman nimen voiman suojaa ja varjelusta. Nimi Jeesus –  hepreaksi Jeshua – tarkoittaa pelastajaa. Hänen nimessään on aivan erityinen, Jumalallinen voima siksi, että Taivaallinen Isä nimitti hänet Pojakseen.

Että he olisivat yhtä – Olisipa ihanaa, jos saisi nähdä kuinka me kaikki (jo täällä maan päällä) voisimme todeta (vaikka vain hiljaa itsekseen huokaisten): Jeesus on todella ylösnoussut ja elää. – Taitaisi silloin Taivaan Valtakunta jo olla täällä…

Puolestamme rukoileva Kristus – Roomalaiskirjeessä (8,34) on toteamus, että Kristus, joka on kuollut tähtemme ja herätetty kuolleista, rukoilee puolestamme.
Kristus, rukoilisitko meille yhteyttä tähänkin asiaan. Että Valosi ja Totuutesi valaisisi mielemme, epäilymme ja epäuskomme. Että jonain päivänä voisimme  todeta, että olet Ylösnoussut Vapahtajamme. Voisikohan sitä kutsua tämän maailman valaistumiseksi? Johdattaisitko maailmamme  valaistumaan? Sinä näet etsintämme ja kaipuumme, epävarmuutemme ja räpiköintimme. Tarvitsemme rukoustasi!

************

Ps. Viime viikolla ystäväni lähetti linkin Paavi Franciscuksen TED – konferenssin osallistujille pitämään puheeseen. (TEDin sivuilla on vaikutusvaltaisia puhevideoita opiskelun, liike-elämän, tieteen, teknologian ja luovuuden aloilta). Olin jo kirjoittanut tämän bloggauksen, mutta koska Franciscuksen puhe sopii Jeesuksen “että he olisivat yhtä” – rukoukseen, laitan  tähän linkin siihen.

Franciscus (lempparipaavini, joka maallisen esikuvansa Franciscus Assisilaisen tavoin on sisäistänyt Jeesuksen opetusten elämisestä todeksi enemmän kuin me ihmiset yleensä), puhuu siitä, mitä hän on johdonmukaisesti tuonut esiin virkaan valituksi tulemisestaan lähtien: toisista välittämisestä. Miten se vaikuttaa elämäämme ja toimintaamme, jos ja kun todella koemme olevamme yhtä perhettä, niin lähellä kuin kaukana olevien sisariemme ja veljiemme kanssa?
Olisi tosi upeaa, jos joku suomentaisi tuon espanjankielisen puheen (jossa tekstitys englanniksi)!!! Laittaisin käännöksen megakiitoksin tähän blogiin, nimellä tai anonyymisti, kääntäjän toiveen mukaisesti. 🙂 Uskon että moni ilahtuisi siitä. Siinä kun on kiteytettynä Jeesuksen opetus suhtautumisesta lähimmäisiimme – mitä Jeesus myös demonstroi omalla elämällään.

Että myös tekee jotain konkreettista (ei vain filosofoi, puhu teoriaa, uskontoa, lakia tai politiikkaa) – siinä jutun ydin. Linkin Franciscuksen puheeseen lähettäneen ystäväni aviomies, yliopiston emeritusproffa, on sellainen ihminen. Myös eläkkeellä ollessaan hän toimii paremman maailman puolesta. Tämä näkyy siinä, kuinka hän edelleen opettaa ja ohjaa muita toimimaan samoin, ja yksityiselämässä mm. siinä, kuinka hän kävi säännöllisesti tapaamassa vanhaa opiskelutoveriaan, jonka elämä luisui toisille raiteille, asunnottomaksi alkoholistiksi. Tämä ystävä sairastui Parkinsonin tautiin ja lopulta syöpään. Sairautensa vuoksi hänen puheestaan oli tosi hankala saada selvää. Mutta ystävättäreni mies pysyi ystävänsä rinnalla tämän maallisen elämän päättymiseen saakka. Voin vain kuvitella, kuinka hänen kannustava ja aidosti välittävä olemuksensa oli rohkaisuna ja toivon antajana tälle heikoissa kantimissa olevalle ystävälle (joka itse pyrki valamaan toivoa kohtalotovereilleen mm. asunnottomien asioita käsittelevän Asukki -lehden päätoimittajana).

Merkittäviä kohtaamisia – Voin kuvitella, mitä nuo tapaamiset merkitsivät tuolle miehelle: että hänen ystävänsä kohtasi hänet vertaisenaan, jota arvostaa ihmisenä huolimatta siitä, miten tälle on käynyt elämässään.
Juuri tästä paavi Franciscus puhuu. Hän kertoo myös miettivänsä yhä uudelleen: “Miksi he, enkä minä?”
Itsekin olen usein ajatellut tuota: mitä jos olisinkin syntynyt olosuhteisiin, jotka olisivat johtaneet minut vaikkapa pakolaisleirille…? Millaista olisi elämäni juuri tällä hetkellä?

Kristus, siunaa ja varjele kaikkia niitä, jotka elävät vaikeitten olosuhteiden keskellä. Tuo apusi ja lohdutuksesi, anna Ilon, Toivon ja Valon säteiden virrata heidän sydämiinsä – meidän kaikkien sydämiin. Ja luottamuksen: kaikki ei pääty tähän, olemme matkalla kohti parempaa maailmaa. 

Tous unis – Louange Vivante (Kaikki yhtä; ranskankielistä vaihteeksi)

“kaikki yhtä Hengessä, kaikki yhtä Jeesuksessa
rukoilemme että pian sitä mikä meitä erottaa
ei enää ole olemassa
ja rakkaudentekojemme jäljistä
maailma tietää että olemme kristittyjä
kuljemme rintarinnan, käsi toistemme kädessä
Kuninkaan pöytään, jaamme yhteisen leivän
yhtenä sydämissämme haluamme matkata Jeesuksen vuoksi
julistaen kaikille että Hän antaa meille pelastuksen
kunnia Jumalalle, maan ja taivaan Luojalle
kunnia Ikuiselle Pojalle, kirkkautta sädehtivälle Lunastajalle
kunnia, kunnia Hengelle
joka vuodattaa meihin Jumalan Rakkauden
ja maailma tunnistaa meidät kristityiksi
rakkaudenteoistamme”

Muut tekstit: Ps. 66: 3-9, Jes. 54: 7-10 ja  1. Piet. 1: 3-9 / 2. Kor. 4: 16-18.