Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2024

Herran palveluksessa

28.6.2024. Kesän kauniit, aurinkoiset säät vaan jatkuvat, oi tätä ihanuutta! 🔅
Luonnon kauneuden lisäksi tekee mieli välillä nauttia myös kauniista musiikista.
Kesän alkupuolella Hgin Temppeliaukion kirkon päiväkonsertissa esiintyi Durhamin yliopiston kamarikuoro, joka lauloi taivaallisen kauniisti.
Jäimme konsertin jälkeen ystäväni kanssa pitkäksi aikaa ihailemaan ja kuvaamaan auringon heijastuksia ja varjoja ikkunoissa, katossa, kuparipinnoilla ja kiviseinissä. (Joten napsimiani kuvia tulee nyt varmaan olemaan aika paljon tulevissa blogipäivityksissä.)

Tiivistetty teksti Kirkkovuosikalenterista:
‘Tänä sunnuntaina muistellaan kaikkia apostoleja. Tekstit puhuvat apostolien kutsumisesta ja opetuslapsen tehtävästä laajemminkin. Kristus on katsonut myös meidät arvollisiksi osallistumaan työhönsä. Kuuliaisina Jumalan sanalle olemme osallisia uudesta elämästä Kristuksessa.’

**********************

Hyvyytesi runsaudesta
Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken, tutkimaton hänen suuruutensa!
Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen, isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen,
tuovat julki sinun kirkkautesi, loistosi ja kunniasi. Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi.
Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi, kerrottakoon niistä kaikille.
Minä julistan sinun suuruuttasi. Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta,
kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten.
Ps. 145:3–7

Kaikki tulevat näkemään Hänen kirkkautensa
Minä saavun kokoamaan kaikki kansat ja kielet, ja kaikki tulevat ja näkevät kirkkauteni. Ja heidän keskellään minä teen ihmeen ja heidän joukostaan lähetän eloon jääneitä vieraiden kansojen luo Tarsisiin, Putiin, Ludiin, Mesekiin, Tubaliin ja Javaniin, kaukaisille saarille ja rannikoille, jotka eivät ole kuulleet minusta puhuttavan eivätkä nähneet minun kirkkauttani. Nuo, jotka lähtevät, kertovat vieraiden kansojen keskuudessa minun kirkkaudestani.
Jes. 66:18–19

Kaukaisiin maihin matkanneet lähetystyöntekijät ovat vieneet hyvää sanomaa niiden asukkaille. Siellä missä on kuunneltu avoimin mielin ja sydämin, on tultu syvästi kosketetuksi mielen, sydämen ja/tai koko olemuksen tasolla. Ihmiset ovat tunnistaneet tunnistaneet, että se, mitä kuulemme, on totta. He ovat saaneet kohdata Kristuksen kirkkauden.

Siellä, missä oma mieli ja sydän ei ole kiinnittynyt niin kovasti elämän materialistisiin puoliin (kuten meillä länsimaissa), ollaan vastaanottavaisia sanomalle, joka ei ole sidottu maallisiin asioihin. Silloinkin, kun yhteiskunnalliset rakenteet tukevat aivan päinvastaista ajattelua ja ideologiaa, kuten esim. Kiinassa.

Joskus kuulee sanottavan, että jonkin ajan kuluttua saamme nähdä, kuinka niistä maista, joissa hyvä sanoma on otettu täysisydämisesti vastaan, tullaan kertomaan sitä tänne meille, länsimaihin. Tällaisia palavasydämisiä julistajia on jo tullutkin esim. juuri Kiinasta, ja Afrikan maista, kertoen että Jumala lähetti heidät tänne, koska täällä tarvitaan hyvän sanoman kuulemista. Jotta tulisimme tietämään, että Hän on elävä ja todellinen, ja välittää meistä ja rakastaa meitä. Ja että Hän haluaa kutsua meitä tuntemiseensa.

Pyhien kirjoitusten viisaus
Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.
2. Tim. 3:14–17

Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen, kirjoittaa Paavali Timoteukselle. Mutta mistä ja miten kirjoituksia tutkineet päättelivät, mitkä tekstit ovat Jumalan Hengestä syntyneitä, ja mitkä ovat kirjoittajan oman mielen ja sielun värittämiä?
Varmaan rukoiltiin ja pyydettiin Jumalan Hengen johdatusta tunnistamaan aito epäaidosta.
Ei se varmaan helppoa ollut. Eikä se helppoa ole edelleenkään.

Luojamme on käsittääkseni antanut Henkensä sisimpäämme ikään kuin sisäiseksi ‘tunnistuslaitteeksi’, jotta voisimme tunnistaa, millaisesta lähteestä tai mistä käsin lukemamme kirjoitukset – niin ikivanhat kuin uudemmatkin – ovat kummunneet.

Valo, aurinkoakin kirkkaampi
Paavali puhui: ”Näissä asioissa minä lähdin matkalle Damaskokseen. Olin saanut siihen ylipapeilta suostumuksen ja valtuudet. Mutta silloin, kuningas, minä matkaa tehdessäni puolenpäivän aikaan näin, miten taivaasta leimahti aurinkoakin kirkkaampi valo minun ja matkatovereideni ympärille. Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan heprean kielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.’ Minä kysyin: ’Herra, kuka sinä olet?’ Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse jaloillesi. Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn. Minä pelastan sinut oman kansasi käsistä ja varjelen sinua, kun lähetän sinut pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.’
Tämän vuoksi, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä. Ensiksi Damaskoksessa ja Jerusalemissa, sitten joka puolella Juudeaa ja muiden kansojen parissa minä olen julistanut, että kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy. Tästä syystä juutalaiset ottivat minut temppelissä kiinni ja yrittivät hakata minut hengiltä. Jumalan avulla olen kuitenkin selvinnyt tähän päivään asti ja voin nytkin täyttää todistajan tehtävääni, puhua sekä ylhäisille että alhaisille. Minä puhun vain siitä, minkä profeetat ja Mooses ovat ennustaneet tapahtuvan, en mistään muusta, puhun siitä, että Messiaan tuli kärsiä kuolema ja ensimmäisenä nousta kuolleista sekä julistaa valon sanomaa niin meidän kansallemme kuin muillekin kansoille.” Ap. t. 26:12–23

Jeesuksen kanssa vuorelle
Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa. Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges – se merkitsee: ukkosenjylinän pojat – sekä Andreas, Filippus ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama joka kavalsi hänet.
Mark. 3:13–19

Tulisieluinen Pietari, jonka Jeesus nimitti kallioksi. Veljekset Jaakob ja Johannes, joita Jeesus kutsui ukkosenjylinän pojiksi. Tuomas, joka ei uskonut, ellei nähnyt omin silmin. Bartolomeus (Natanael), jonka Jeesus totesi olevan mies vailla vilppiä. Juudas, josta tuli Jeesuksen kavaltaja.
Muita opetuslapsia ei juurikaan kuvata evankeliumeissa. Mutta jo noista voi päätellä, että aikamoisen sekalaisen joukon tyyppejä Jeesus kutsui seuraamaan itseään.

Siitä voi päätellä, että Kristus ei odota seuraajiensa olevan täydellisiä. (Ja mistä hän sellaisia löytäisikään…)
Me kaikki kelpaamme Hänelle, juuri sellaisia kuin olemme. Hän on osoittanut meille tien, Riittää että mielemme ja sydämemme ovat avoimia sille, mitä Hän on halunnut ja yhä haluaa meille opettaa ja näyttää.

Luojamme toivoo, että löytäisimme Valon – näkisimme Hänen kirkkautensa, ja tunnistaisimme Hänen rakkautensa meitä kohtaan. Hän haluaa ravita meitä niin monin eri tavoin, ei vain mieltä, vaan myös aistejamme. 🔅
Kiitos rakas taivaallinen Isämme, että olet antanut meille kyvyn nauttia kaikesta kauniista, jota Sinä luot Henkesi kautta, niin ympäröivässä luonnossa kuin ihmisten kautta, kuten esim. musiikissa.🔅

Durhamin yliopiston kamarikuoro esitti Temppeliaukon kirkossa vieraillessaan sielua taivaallisiin lennättäviä lauluja.
Alla Claudio Monteverdin ‘Ohimè il bel viso’ kuoron esittämänä.

Ohimè il bel viso – Durham University Chamber Choir

Armahtakaa!

22.6.2024. Ah miten kaunis ja lämmin juhannussää! Tänään oli Leppävaaran kirkossa pihakirkko kirkkokahveineen. Myös kirkkoväen koiraystävät olivat tervetulleita, joten sinne, ilman muuta!
Ensikertaa kirkon pihalla vieraillut hauvani seurasi sylissäni hiljaa ja tarkkaavaisena tilaisuutta. Vierustoverini totesi jälkeenpäin huomanneensa, kuinka hauvelin korvat heiluivat aina laulaessamme.
Lauloimme monta luomakunnan ihmeellisyyttä ja kauneutta ylistävää virttä, mm. kauniin, virsikirjaan (967) kelpuutetun ‘Nousta sain aamuun’ (= ‘Morning has broken’),
Katselimme sinistä taivasta ja kirkonpihasta avautuvaa luontoa miettien, kuinka ihmeellisesti ja taitavasti Luojamme on kaiken suunnitellut. 🔅

Nyt vietetään juhannusviikonloppua, vaikka varsinainen juhannuspäivä onkin maanantaina, 24.6. Olen tainnut aina laittaa tähän blogiin juhannuspäivän tekstit. Niissä kerrotaan Jumalan suuruuden lisäksi Juhannuksen syntymäpäiväsankarista, Johannes Kastajasta. Siitä, miten hänen nimekseen tuli Johannes ja siitä, miten hänen lisänimekseen tuli Kastaja. .
Tällä kerralla laitan tähän kuitenkin vaihteeksi juhannusviikonlopun sunnuntain tekstit.

Kirkkovuosikalenterista – ‘Ihmisen asia ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista. Kuulumme syntisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta.’

Sytytä silmiini valo
Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi? Kuinka kauan peität minulta kasvosi?
Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska? Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla?
Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani!
Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan, ettei viholliseni sanoisi: ”Minä voitin hänet”, ettei vastustajani saisi iloita tappiostani.
Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi.
Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.
Ps. 13:2–6

Ihmisten hyväksi koituu se
Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
– Onko mielestäsi oikein, että sanot: ”Minä olen oikeassa, Jumala väärässä!”
Tai että kysyt: ”Mitä minä siitä hyödyn, että pysyttelen irti synnistä?”
Minä vastaan sinulle selvin sanoin ja vastaan vielä ystävillesikin!
Kohota katseesi ylös taivaalle ja katso pilviä. Ne ovat korkealla sinun yläpuolellasi.
Jos sinä teet syntiä, mitä se häntä liikuttaa? Jos teet vielä enemmän syntiä, mitä se hänelle merkitsee?
Tai jos elät oikein, mitä hän siitä hyötyy? Mitä sinä pystyisit hänelle antamaan! Ihmistä, itsesi kaltaista, sinun syntisi satuttavat, ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein.
Job 35:1–8

Jumalan valtakunta on rauhaa ja iloa
Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan. Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta. Jos veljesi pahastuu ruoastasi, et enää ole noudattanut rakkauden vaatimuksia. Älä saata ruoallasi perikatoon sitä, jonka vuoksi Kristus on kuollut. Älkää antako aihetta pilkata sitä hyvää, minkä olette saaneet. Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Joka tällä tavoin palvelee Kristusta, on Jumalalle mieleen ja saa ihmistenkin arvonannon.
Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.
Room. 14:13–19

Luuletteko…
Juuri siihen aikaan Jeesuksen luo tuli ihmisiä, jotka kertoivat Pilatuksen surmauttaneen uhraamaan tulleita galilealaisia, niin että heidän verensä oli sekoittunut uhrieläinten vereen. Jeesus sanoi siihen: ”Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? Eivät suinkaan – samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny. Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset? Eivät suinkaan – yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny.”
Luuk. 13:1–5

Aika tiukkoja sanoja Jeesukselta. Mitäköhän hän sanoisi meille, tämän ajan ihmisille maailman menoa katsellessaan?
Jeesus esitti toiveen jäähyväisrukouksessaan, että me ihmiset oppisimme elämään keskinäisessä yhteisymmärryksessä. Hän sanoi, että on tullut tuomaan reuhaa. Hän tarjoaa meille sellaista sisäistä rauhaa, joka pysyy silloinkin, jos tai kun se, mitä näemme tai koemme ympäröivässä maailmassamme – taikka omassa elämänpiirissämme – on kaukana rauhaisasta rinnakkaiselosta.

Meille on kuitenkin annettu vapaus valita toisin, kääntää ajatuksemme ja tekomme sellaisiksi, jotka rakentavat rauhaa sisimpäämme ja ympärillemme.
Ystävälliset sanat, huomaavainen suhtautuminen kanssaihmisiimme, käden ojennus apua tarvitsevalle… – usein on kyse niin pienistä asioista, ettemme ehkä edes tule ajatelleeksi, että niillä voisi olla vaikutusta suuremmassa mittakaavassa. Mutta juuri pienillä asioilla on merkitystä, sillä ne ovat meille kaikille mahdollisia. Ja jokaisella hyvään pyrkivällä teolla on merkitys.

Paavalin kehotus on ihan yhtä ajankohtainen kuin 2000 v. sitten: ‘Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.’

Jumalan ja luomakunnan ihmeellisyyttä kuvaa myös Morning has broken -laulu.
Etsiessään innoitusta uudelle laululle Cat Stevens löysi tuon laulun vanhan lastenlaulukirjan Songs of Praise . Siinä olevat laulut on kirjoittanut engl. runoilija Eleanor Farieon (1881-1965).

Morning Has Broken – Cat Stevens

Aamun sarastus, kuin aamuista ensimmäinen
mustarastaan laulu kuin ensimmäisen linnun
kiitä laulusta, kiitä aamusta
kiitä kaikesta, mikä versoo tuoreena Sanasta
suloisista sateista jotka säteilevät taivaan valossa
kuin ensimmäinen kaste ensimmäisellä ruoholla
kiitä suloisen kosteasta puutarhasta
joka versoaa täydellisenä siellä
missä Hänen jalkansa ovat kulkeneet
minun auringonvaloni, minun aamuni
syntynyt siitä valosta, jonka Eeden näki
ylistä riemulla, ylistä joka aamu
Jumalan luomistyötä jokaisena uutena päivänä

Kaunista ja siunauksellista juhannusaikaa!

Kadonnut ja jälleen löytynyt

17.6.2024. Tämä pyhän otsikko laittoi miettimään, miten usein, samoillessani isoja metsiä ja kivutessani kallioilla, olen joutunut eksyksiin. Joskus on ollut kartta ja kompassi mukana, joiden avulla hakea suuntaa, joskus ei. Mutta lopulta kuitenkin iltaan mennessä on löytynyt joku polku tai tie, jota seurata.

Kerran, vuosia sitten (kun minulla vielä oli älytön puhelin) olin mustikkametsässä. Päivän lähestyessä iltaa huomasin ettei minulla ollut aavistusta missä olin ja mihin suuntaan kannattaisi kulkea. Pyysin johdatusta. Pian pieni lintu ilmestyi eteeni ja pyrähteli edessäni, ikään kuin näyttäen suuntaa. Lähdin seuraamaan sitä. Sitten tuli perhonen, joka lensi edelläni. Lopulta tulin polulle ja jatkoin sitä pitkin. Polku johti viitoitetulle polulle, josta tiesin, miten pääsisin tiettyyn kohteeseen.

Olipa kyse fyysisestä tai hengellisestä vaelluksesta (tai kummastakin), ajattelen että aina voimme pyytää johdatusta. On Eräs, joka näkee meidät. Hän haluaa että löydämme perille.

Kirkkovuosikalenterista: ‘Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.’

Osoitan sinulle oikean tien
Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois.
Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.
Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.” Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.
Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä. Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu.
Sinä olet minulle turvapaikka, sinä varjelet minut vaarasta.
Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni, kun sinä autat ja pelastat.
”Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ”minä osoitan sinulle oikean tien.
Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.”
Ps. 32:1–2, 5–8

Sinulta saa orpo rakkautta

Palaa, Israel, palaa Herran, Jumalasi luo! Syntisi ovat syösseet sinut onnettomuuteen. Kääntykää Herran puoleen, huulillanne vilpittömät sanat, sanokaa hänelle: ”Anna kaikki meidän syntimme anteeksi ja ota vastaan paras lahjamme: me tuomme sinulle uhriksi rukouksemme, huultemme hedelmän.
Assyria ei meitä auta, ratsuihin emme enää turvaudu. Emme sano enää omien kättemme töille:
’Jumalamme!’ Vain sinulta, Herra, saa orpo osakseen rakkautta.”
– Minä parannan heidät heidän uskottomuudestaan. Minä rakastan heitä omasta tahdostani,
vihani on väistynyt heistä pois. Minä virvoitan Israelin kuin aamukaste, ja niin se kukoistaa kuin lilja
ja tunkee juurensa maahan kuin Libanonin setri. Sen versot leviävät, se kasvaa kauniiksi kuin oliivipuu, se tuoksuu kuin Libanon. Sen katveessa ihmiset saavat jälleen asua ja viljellä peltojaan.
He kukoistavat kuin viiniköynnös, jonka viini on kuin Libanonin viini. Efraim, mitä hyötyä sinulla on epäjumalistasi! Minä vastaan sinun pyyntöihisi, minä pidän sinusta huolen. Minä olen kuin ikivihreä sypressi, vain minä kannan sinulle hedelmää.
Hoos. 14:2–9

Jumalan lahja
Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin.
Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. Ef. 2:1–10

Armahtavaisuutta minä tahdon

Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua”, ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.
Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: ”Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!” Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” Matt. 9:9–13

Dokumentoija – Mietin, millä perusteella Jeesus valitsi 12 opetuslastaan. Matteuksesta ei tullut rahapussista huolehtijaa vaan Juudaksesta. Mutta Matteus oli tullimiehenä varmaankin tottunut kirjanpitäjä. Ehkä hän jatkoi tätä kirjanpitoa lähtiessään seuraamaan Jeesusta.
Tuon ajatuksen sain The Chosen -TV-sarjasta. Siinä Matteus kirjaa tapahtumia muistiin.
Mutta kuinka loogiselta tuo tuntuukaan: jotta jälkipolvetkin saisivat tietää, mitä kaikkea Jumala Poika teki, ja jottei kaikki jäisi vain opetuslasten muistin varaan, tarvittiin joku, joka dokumentoi tärkeimmät ja olennaisimmat tapahtumat.

Pietarista, Jaakobista ja Johanneksesta tuli Jeesuksen luottoystävät, jotka pääsivät mukaan, kun Jeesus halusi vetäytyä hiljaisuuteen rukoilemaan, tai kun hän tulisi kokemaan jotain aivan erityistä (kuten kirkastusvuorella).
Pietarille Jeesus jätti johtajatehtävän. Juudakselle jäi kavaltajan osa. Muiden opetuslasten tehtäviä ei ole evankeliumeissa kerrottu, mutta varmaan Jeesuksella oli jokin tietty syy, miksi hän juuri nuo 12 valitsi joukkoonsa.

Kutsu kaikille – Kristuksen ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen jälkeen tilanne muuttui: Kristus ei enää tarvinnut enää vierellään kulkijoita. Hänestä itsestään tuli vierellä kulkija – aivan jokaiselle.
Kutsusta lähteä seuraamaan Häntä tuli kutsu, joka koskee meitä kaikkia. Kristus kutsuu jokaista meistä seuraajakseen, huolimatta siitä, millaisia ominaisuuksia, taipumuksia tai kykyjä meillä on. Hän ei katso sitä, miten olemme pärjänneet elämässä tai millainen elämäntilanteemme ylipäätään on. Kaikki me olemme Hänelle yhtä tärkeitä ja rakkaita, ja Hän iloitsee jokaisesta, joka lähtee kulkemaan Hänen viitoittamaansa tietä.

Ajatus siitä, että ylösnoussut Kristus on valinnut minutkin seuraamaan itseään, lämmittää sydäntäni. Hän olisi hyvin voinut jättää minut kulkemaan omia polkujani sinne tänne. Mutta Hän tuli etsijän luo ja osoitti, kuka ja millainen Hän on.
Ymmärtäessäni kuinka paljon Rakkautta Hän tuntee minua – kuten meitä kaikkia – kohtaan ja kuinka paljon Hän toivoo, että voisi Henkensä kautta toimia meissä, ei tarvittu paljoakaan vastaan pyristelemistä.
Halu lähteä Hänen tielleen ihan kokonaan kasvoi, ja vähitellen tein tietoiset päätökset luopua lopuistakin new age -jutuista, joita olin harjoittanut.

Kun jostain luopuu, tulee muuta tilalle. Näin oli myös omalla kohdallani. Sain niin paljon enemmän kuin mitä koskaan olisin voinut kuvitella. Kaikki tuntui aidolta, oikealta ja luotettavalta. Ymmärsin, että tähän Jumala oli minua johdattanut ja kutsunut.

Eivät kaikki tarvitse parantajaa, Jeesus sanoi. Ennen kuin luovuin siitä, mitä siihen asti olin tehnyt, en todellakaan ymmärtänyt tarvitsevani parannusta. Pidinhän niin kovasti kaikesta mitä tein ja mitä elämässäni tuolloin oli. Kaikki oli mielestäni niin kuin pitikin.
En ymmärtänyt, että sisimmässäni kuitenkin oli yhä paikka, joka odotti että saisi täyttyä jollain korvaamattomalla. Mutta Jumala tiesi.

Auttaja . Ei kaikkien tarvitse kulkea monenlaisia sivupolkuja etsiessään, eivätkä kaikki tarvitse monimutkaisia retriittejä tullakseen Jumalan luo. (Ehkä vain tällaisten meikäläisen tapaisten jääräpäiden.)
Sillä Hän on läsnä, kanssamme, Hän haluaa tulla lähelle, kutsua meitä tuntemiseensa, osoittaa meille huolenpitoaan ja valtavaa Rakkauttaan, juuri siinä elämäntilanteessa, missä me olemme.
Hän odottaa, että avautuisimme Hänen johdatukselleen.

Hän haluaa – kuten yllä olevassa psalmissa todetaan – auttaa, neuvoa, opettaa, varjella vaaroista ja osoittaa meille oikean tien. 💛💛💛💛💛

Kutsu Jumalan valtakuntaan

8.5.2024. Händelin Messiah -teos Tapiolan kirkossa oli järisyttävä kokemus! Kiitos HS:n arvostelun tiesin sinne mennä, ja eteen istumaan! Olin nim. menossa ensi la:na kuuntelemaan Musiikkitaloon kyseistä teosta oratoriona (edullisemmat liput, ja yleensä kuuntelen musiikkiteoksia silmät kiinni, jolloin istumapaikalla ei ole väliä.)

Aleksi Barrière’n dramatisointi ja ohjaus oli kerrassaan hieno ja oivaltava. Yksinkertaisin lavarakennelmien avulla siirryttiin VT:n profetioista Jeesuksen syntymään, kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Tenorin (Nick Pritchard) ja alton (Francewsca Ascioti) laulaessa Jesajan profetioita tulevasta Messiaasta, Maria -sopraano (Clara Kim) istuu sivummalla lukien kirjoituksia. Alton laulaessa ‘Katso, neitsyt tulee raskaaksi’ Maria sivelee hellästi vatsaansa.
Altto istuu sohvalla basson (Cornelius Uhle) kanssa, koettaen vahvistaa tämän uskoa, toivoa ja luottamusta Jumalan lupauksiin, – Myöhemmin he iloitsevat Marian vanhempina vastasyntyneestä yhdessä Marian ja Joosefin (tenori) kanssa.
Sohva muuttuu Jeesuksen haudaksi, jonka äärellä naiset surevat. Ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset polvistuvat tyhjän haudan äärelle, josta hohtaa valo.
Lopussa basso istuu evankelista Johanneksena kirjoittamaan kokemastaan samalle tuolille, jossa Maria istui teoksen alussa.

Upeasti laulavilla ja taidolla eläytyvillä solisteilla mustat t-paidat ja housut ja paljaat jalat, Marialla musta mekko. Rekvisiittana ainoastaan eriväriset kankaat, vihreä toivon symbolina, keltainen käärö: vastasyntynyt Marian käsivarsilla, purppuranpunainen silkkikangas; Kristuksen veri ja kuninkaanviitta, ylösnousemusta kuvaava hohtava, läpikuultava kangas, sekö valkoinen kangas kuvaamassa Johanneksen kokemien ilmestysten pyhyyttä. (Näin ne itse tulkitsin.)

Bibliodraamaksi muuntunut oratorio oli uskomattoman vaikuttava, tavattoman intensiivinen ja syvällinen kokemus. Sana muuttui eläväksi solistien ja dramaturgi/ohjaaja Aleksi Barrière‘n, solistien, kapellimestarin (Aapo Häkkinen), orkesterin (Tapiola Sinfonietta) ja kuoron (Emo Ensemble) ansiosta. Unohtumaton elämys kaiken kaikkiaan!

Jos joku olisi sanonut minulle aikoinaan, kärsiessäni rippikoululaisena T:lan kirkon ankeudesta, että kuule, tulet vielä kokemaan tässä kirkossa jotain unohtumatonta, olisinkohan uskonut?
(Nyt lapsenlapseni käy rippikoulua samassa kirkossa, eikä ole ollenkaan valittanut, vaikka esteettisyys on hänelle yhtä tärkeää kuin mummilleen.) 🙂

Huomispyhän aiheena on ‘Kutsu Jumalan valtakuntaan’. Kuuntelemmeko Jumalan johdatusta elämässämme? Huomaammeko, millä tavoin Hän meitä kulloinkin kutsuu, lähelleen, yhteyteensä, kulkemaan niitä askelia, joita Hän on elämällemme suunnitellut ja ryhtymään niihin tehtäviin, joihin Hän on meitä (ehkä huomaamattamme) valmistanut?
Me voimme aina pyytää, että Hän auttaisi meitä kuulemaan kutsuaan. Ja sitten hiljentyä kuuntelemaan.

**********************

Sinä tuot Valon pimeyteen
Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.
Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.
He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra.
Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.
Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön.
Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan.
Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas.
Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.
Ps. 18:17–20, 26–29

**********************

Profeetta
Minulle tuli tämä Herran sana:
”Ihminen, sinun maanmiehesi puhuvat sinusta seinänvierillä ja talojen ovilla ja sanovat toisilleen: ’Mennään kuulemaan, millainen sanoma Herralta nyt on tullut.’ He tulevat miehissä luoksesi, istuvat edessäsi, niin kuin kansani kuuluu tehdä, ja kuuntelevat sinun puhettasi. Sen mukaisesti he eivät kuitenkaan elä. Heidän suunsa on täynnä valhetta, heidän sydämensä on keinottelun ja voiton lumoissa. Sinä olet heille vain kuin lemmenlaulujen laulaja, kaunisääninen ja taitavasti soittava viihdyttäjä. He kuuntelevat puhettasi mutta eivät elä sen mukaan. Mutta kun minun sanani toteutuvat – ja ne toteutuvat – he ymmärtävät, että heidän keskellään on ollut profeetta.”
Hes. 33:30–33

Katse suunnattuna Jeesukseen
Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Vielä te ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiä vastaan. Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan:
– Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua – jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.
Hepr. 12:1–6

Millaisia ‘rohkaisun ja lohdutuksen’ sanoja onkaan eksynyt Heprealaiskirjeeseen, Uh sentään! Olisikohan tuolla jostain vanhoista kirjoituksista otetulla lainauksella ‘jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa’ ollut vaikutusta entisajan ankariin kasvatusmenetelmiin, joissa uskottiin että kurittamalla saadaan lapsista ‘kunnon kansalaisia’? – Traumoja niistä on ainakin moni saanut.
Ja jos vielä lisäksi on peloteltu Jumalan vihanilmauksilla, on enemmän kuin ymmärrettävää, että tällaisia kokeneelle voi olla aika haasteellista uskoa ja luottaa taivaallinen Isän Rakkauteen.

Syvää myötätuntoa tunnen tällaista kokeneita kohtaan. Ja uskon että taivaallinen Isämmekin tuntee. Hän haluaa vetää meitä puoleensa, jotta voisi osoittaa Rakkauttaan meitä kohtaan. Ei pelolla eikä rankaisemalla, kuten kasvattajat entisinä aikoina tekivät, vaan auttamalla meitä ymmärtämään, miten Hän haluaa täyttää meidät Rakkaudellaan, jotta me puolestamme voisimme rakastaa toisia.

Jeesuksen elämää ja opetuksia miettiessäni näen todistuksen Jumalan Rakkaudesta meitä kohtaan. Jeesus joutui kärsimään, ja niin monet hänen seuraajistaankin ensimmäisinä vuosisatoina. (Ja joissain maissa vielä tänäkin päivänä.)
Jeesus ei kuitenkaan kuvaillut taivaallista Isäänsä sellaisena, joka haluaa ojentaa lastaan kurittamalla. Hän kuvasi Isän Rakkautta vertauksella, jossa katuva tuhlaajapoika palaa kotiin: isä juoksee onnellisena poikaa vastaan, sulkee hänet syliinsä, pukee pojan juhlavaatteisiin ja järjestää juhlat.

Jeesus kuvaa myös omaa suhdettaan taivaalliseen Isäänsä hyvin läheiseksi ja rakastavaksi:
“Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen valtaansa” (Joh.3:35)
Ja “Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh.10;30)

Samoin Jeesus kehottaa meitä rakastavaan suhteeseen niin itsensä kuin lähimmäistemme kanssa:
“Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.” (Joh.14:23)

Jumalan valtakuntaan
Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.”
Eräälle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä vastasi: ”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.”
Vielä eräs toinen sanoi: ”Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.” Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”
Luuk. 9:57–62

Nuo sanat Jeesus puhui 2000 v. sitten, kun hän vielä vaelsi Galilean ja Juudean seuduilla. Silloin ne, jotka lähtivät häntä seuraamaan, jättivät kotinsa ja perheensä, pukivat sandaalit jalkaan ja kulkivat sinne, minne hän kulki.

Meidän aikanamme Jeesuksen seuraajien ei tarvitse pukea lenkkareita jalkaan ja lähteä evankeliointireissuun (jollei Jumala nimenomaan sellaiseen kutsu). Ylösnoussut Kristus on kanssamme, missä ikinä olemme ja minne tahansa kuljemme. Hänen Henkensä johdattaa ja vaikuttaa meissä, siinä määrin kun annamme Hänelle siihen tilaa ja mahdollisuuksia.

Kristuksen seuraaja voi kaikkialla elää Jumalan valtakunnan prinsiippien mukaan. Ja myös kertoa muille, minkä kokee omassa elämässään tärkeäksi. Jos kuulija on vastaanottavaisella kannalla, voi kertoa enemmänkin Hänestä, joka kutsuu viitoittamalleen tielle. Toivon, Rauhan ja Rakkauden tielle. 💛💛💛

Katoavat ja katoamattomat aarteet

2.6.2024. Oi mikä ihana raikkaus öisen sateen jälkeen! Miten se vahvistikaan kaiken vihreän ja kukkivan tuoksuja luonnossa! Sadetynnyreihinkin tuli tervetullutta kasteluvettä.
Ja suloisenlämpimät säät jatkuvat. Kroppa on jo niin läpilämmennyt, että viileämmissäkin paikoissa pärjää hihattomalla. – Tätä kun saisi jollain ihmeen keinolla varastoitua itseensä talvikuukausille!
Vaan katoavaistahan tämä ihanuus on, valitettavasti….
Kuten myös kaikki se maallinen, jota meillä on. – Tätä käsittelevät tämän pyhän tekstit.

– Alla olevat kuvat ov<t yksityiskohtia Katarina Reuterin maalauksista (Espoon modernin taiteen museo Emmassa olleesta näyttelystä).

Kirkkovuosikalenterista: Tämän sunnuntain sisältönä ovat katoamattomat taivaalliset aarteet ja toisaalta katoavat ja petolliset maalliset rikkaudet. Rikkauksien tavoittelu johtaa itsekkyydestä kasvaviin tekoihin, Jumalan rakkaus johtaa hänen tahtonsa mukaiseen palvelevaan elämään. Siinä Kristus on esimerkkimme. Hän oli rikas mutta tuli köyhäksi tehdäkseen meidät rikkaiksi.

**********************

Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut?
He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan.
Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.
Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa.
Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta.
Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään, hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
Ps. 49:6–10, 16–21

Kahta minä sinulta pyydän – niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:
pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan.
Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.
Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: ”Mikä on Herra?”
Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.
Sananl. 30:7–9

Usko on suuri rikkauden lähde, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.
Mutta sinä, Jumalan ihminen, karta kaikkea tätä! Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen.
1. Tim. 6:6–12

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.”
Matt. 16:24–27

Jeesus kehottaa luopumaan itsekeskeisyydestä ja ahneudesta. Luopumaan itsekkäästä elämänasenteesta, siitä, että asettaa oman hyvän toisten hyvän edelle. Luopumaan taipumuksesta ajatella, miten voi itse saada suurimman hyödyn joka tilanteesta.

Ulkonaisilla asioilla – kuten näyttävillä puitteilla – voi yrittää rakentaa tietynlaista imagoa: tämä kaikki kertoo itselleni ja muille, että olen onnellinen ja menestynyt, ja elämässäni on kaikki hyvin. Todellisuus voi kuitenkin olla aivan päinvastainen.

Jeesuksen tielle lähdettyään moni voi huomata, ettei maallinen omaisuus tuokaan sellaista tyydytystä, jota oli kuvitellut. Sielun tyhjyyttä koetetaan täyttää kaikenlaisilla ulkonaisilla asioilla. Hankitaan uusia vaatteita, sisustustarpeita, kaikenlaista sellaista, mitä ilman hyvin pärjäisi.
Kunnes huomataan, että ulkoiset seikat eivät pysty täyttämään sisäistä tyhjiötä.

Ajattelen, että Luojamme on laittanut sisimpäämme tyhjän tilan (tai kaipauksen), jotta etsiytyisimme Hänen yhteyteensä. Niin että Hän voisi täyttää meidät omalla Rakkaudellaan.
Ja kuitenkin Hän on halunnut jättää meille vapauden. Vapauden valita, millä me sen tyhjän tilan haluamme täyttyvän.

Kun vaikka vain kerran on saanut kokea Jumalan Rakkautta, Läsnäoloa ja Valoa elämässään, ei tuo valinta enää olekaan vaikeaa. Silloin on tullut ymmärtämään, mikä on kaikkein kallisarvoisinta elämässä. Sellaista, mitä mikään tai kukaan ei voi ottaa pois, koska se on pysyvää, ikuista.

Siksi rukoukseni on: rakas taivaallinen Isämme, vahvista meissä kaipuuta tuntemiseesi. Tule luoksemme, täytä meidät Rakkaudellasi. Niin että voisimme elää ja toimia täällä parhaalla mahdollisella tavalla. Sillä tavoin, kun olet alun perin elämämme suunnitellut.
Ja että voisimme tarkoittamallasi tavalla tuoda Sinun hyvää tahtoasi ja todellisuuttasi näkyväksi tätä maanpäällistä elämää eläessämme. Kiitos Isä, Poika ja Pyhä Henki! 💛💛💛