Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2014

Löytämistä

30.6.2014.   Kadonnut löytää & löytyy    Monella tapaa voi tuntea olevansa hukassa. Itseltä, läheisiltä, elämältä. Taivaalliselta Isältä emme kuitenkaan koskaan ole hukassa. Hän vaan on antanut meille vapaan tahdon, jotta itse valitsisimme palata Hänen yhteyteensä. Vaikka kuinka teemme virheitä, Hän rakastaa, odottaa ja kaipaa meitä takaisin. Voidakseen osoittaa meille anteeksiantoaan ja valtavaa Rakkauttaan meitä kohtaan. Siitä Jeesuskin kertoo Tuhlaajapoika – vertauksessa.

Turvapaikka Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä. Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.”  Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.
Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä. Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu. Sinä olet minulle turvapaikka, sinä varjelet minut vaarasta. Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni, kun sinä autat ja pelastat. Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ”minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.”   (Ps. 32: 1-2, 5-8)

Kun Jumala tulee lähelle – Minusta tuntui ennen ihan paradoksaaliselta että kun kun Jumala, joka on Rakkaus, tulee lähelle ja kun tuntee Hänen pyhyytensä kosketuksen, se herättää itsessä synnintunnon. Vaikka mieli tajuaakin sen ihan loogiseksi jutuksi. Mutta ilman kokemusta tästä kuvittelisin varmaan että Jumalan pyhyyden kokeminen olisi samanlaista kuin Hänen Rakkautensa kosketus. Sellaista ylimaallisen ihanaa. Mutta Hänen pyhyytensä kosketus ulottuu vielä syvemmälle. Se on samalla kertaa tuskaisaa ja ihmeellisempää kuin mikään muu.

“Vain Jumala on pyhä” Kun 1. kerran vuosia sitten koin aavistuksen tästä, en ymmärtänyt ollenkaan mistä oli kyse. En silloin pitänyt itseäni mitenkään syntisenä. En edes  oikein sulattanut koko synti – sanaa! Kunnes eräässä ihan leppoisassa tilanteessa, jossa itse asiassa käsiteltiin ihan muuta asiaa, kuulin sanat: “Vain Jumala on pyhä.” Nuo sanat tunkeutuivat sydämeeni kuin veitsi. En voinut ymmärtää mitä minussa tapahtui. Se  oli hämmentävää. Vielä hämmentävämpää oli, että samalla hetkellä minussa heräsi vahva katumuksen tunne. En edes tiennyt mitä minun piti katua; ei noussut mieleen mitään erityistä asiaa, millä olin loukannut Jumalaa tai toisia ihmisiä. Tuli vain voimakas tarve pyytää Jumalalta anteeksi. – Jälkeenpäin ymmärsin, että tuona hetkenä tajusin olevani syntinen ihminen.

Pyhyyden läsnäolo – En tuntenut silloin – enkä ole vielä milloinkaan tuntenut – Jumalaa ankarana, syyttävänä ja tuomitsevana. Pelkästään rakastavana. Mutta mitä voimallisempana olen tuntenut Hänen pyhyytensä läsnäolon, sitä syvemmin se on saanut minut kokemaan myös oman syntisyyteni. Se on ollut eräänlainen pikasukellus oman sielun pohjalle, mutta aina se ollut ihmeen puhdistavaa. Olen pyytänyt ja kokenut saavani anteeksi. On tullut kevyt ja uudistunut olo.
Jumala sulattaa pois taakat, syyllisyyden tunteet & ympäröi ja täyttää Rakkaudellaan. Koska Hän On Rakkaus.

Pukee ja kietoo Minä riemuitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani! Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen, tai kuin morsian, joka koristautuu kauneimpiinsa. Ja niin kuin maa työntää versoa, niin kuin puutarha saa kylvetyn  siemenen kasvamaan, niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan, ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi.   (Jes. 61: 10-11)

Rejoice greatly – Barry & Batya Segal
Jes. 61:10 – messiaanisten (Jeesukseen uskovien juutalaisten) iloinen ylistylaulu  

Veljekset ja isä – Jeesus sanoi:
”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.’ Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.
Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ’Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.’ Niin hän lähti isänsä luo.
Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla.
Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä. Palvelija vastasi: ’Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.’ Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, mutta hän vastasi: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!’ Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.’”   (Luuk. 15: 11-32)

Ilo löytymisestä  – Fariseukset ja lainopettajat paheksuivat sitä, kuina Jeesus hyväksyi syntiset seuraansa ja aterioi heidän kanssaan. Jeesus vastasi heille vertauksin. Luukas on kirjannut ylös vertauksen isästä, hänen lapsistaan ja kotiinpaluusta. – Ilo syntyy siitä, kun kadoksissa ollut löytyy.
Isän rakkaus: heltyy, juoksee luo, ottaa syliinsä, suutelee. Lapseni on palannut takaisin! Nyt järjestetään iloset juhlat!
Miten isän rakastava vastaanotto ja täydellinen anteeksianto mahtoikaan vaikuttaa nuorempaan veljeen! Sitä Jeesuksen ei tarvitse edes kuvata. Olennaista oli tämän katumus ja isän anteeksianto & valtaisa rakkaus lastaan kohtaan.
Epistä?   Mutta vanhemman veljen marmatus: Epistä! Minä olen hyvä, kunnollinen, moitteeton. Toiminut aina oikein ja tehnyt vain sitä mikä on oikein. Ja nyt tuota kelvotonta hulttiota juhlitaan! On vaan niin väärin!
Veli fariseus ei tiedostanut omaa ylpeyttään ja ylemmyydentuntoaan. Mutta yhtä koskettavalta kuin nuoremman veljen vastaanotto tuntuu se, ettei isä moiti vanhempaakaan poikaansa. Kärsivällisesti ja ystävällisesti hän selittää tälle asian – antamatta tämän pilata onneaan kadonneen paluusta. – Taivaallisen isän Ihmeellistä Rakkautta ja Armoa!

(Videon alareunaan ilmestyvä youtube – mainos poistuu klikkaamalla x:ää. )

Amazing Grace – Chris Tomlin

“Ihmeellisen armon suloinen sävel… olin kadoksissa, mutta nyt minut on löydetty…
olin sokea, mutta nyt näen… tulvien vallitsee Hänen laupeutensa…
Hän on turvani koko elinaikani…  Ikuinen rakkaus, ihmeellinen armo…”

Valtakuntaa etsimässä

23.6.2014Kutsu Jumalan valtakuntaan Kun saa kutsun johonkin, yleensä on ainakin jonkinlainen käsitys siitä, mihin kutsutaan.
Millaisena ymmärrämme Jumalan valtakunnan? Voiko ylipäätään käsittää sellaista, mikä on hengellistä, mutta ilmenee myös fyysisessä todellisuudessa?
Jeesus näki ihmisymmärryksen rajoittuneisuuden. Siksi Hän kuvasi Jumalan valtakuntaa lukuisin eri tavoin. Kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta, miksi hän puhuu vertauksin, Jeesus mainitsee sydämellä ymmärtämisen.Matteus sanoo evankeliumissaan, että Jeesus puhui taivasten valtakunnasta vertauksilla kuten  profeetta oli ilmoittanut tapahtuvan: “Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti”.

Salassa aikojen alusta asti…  –  Jumala tuo salattua ilmi meidän aikanammekin. Jeesus sanoi opetuslapsilleen ennen kuolemaansa ja ylösnousemustaan: “Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.”
Pyhä Henki avaa sydämiä ymmärtämään Jumalan Valtakuntaa niin että sen todellisuus voi tulla yhä enemmän näkyviin, elämässämme ja tässä maailmassa. – Miten voisin omalta osaltani olla mukana Taivaan Valtakunnan ilmentymisessä täällä maan päällä? Uskon että meitä kaikkia kutsutaan siihen.

Avasi tien… vapauteenKorkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä. Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä,  vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat. He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra. Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun. Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön. Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan.
Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.  (Ps. 18: 17-20, 26-29)

Vapaaksi… – negatiivisista ajatuksista, asenteista ja tunteista, jotka meitä enemmän tai vähemmän tuppaavat piinaamaan… vapaaksi kaikenlaisesta epärehellisyydestä itseä ja muita kohtaan…  –  Anna sydämemme puhdistua Sinun Valossasi. Kristus, anna meille vilpitön, hyvää tahtova sydän.

 The Kingdom of God  – Taizé 

“The Kingdom of god is justice and peace, and joy in the Holy Spirit
Come Lord, and open in us the gates of Your Kingdom”

Jumalan Valtakunta on oikeudenmukaisuutta ja rauhaa
ja iloa Pyhässä Hengessä. Tule Herra ja avaa meissä Valtakuntasi portit.

Palatkaa luokseni – Jumala sanoi profeetta Sakarjalle: ”Julista kansalle nämä Herran Sebaotin sanat:
Palatkaa minun luokseni, niin minä palaan teidän luoksenne, sanoo Herra Sebaot. Älkää tehkö niin kuin isänne! Aikaisemmat profeetat julistivat heille: ’Näin sanoo Herra Sebaot: Palatkaa vääriltä teiltänne ja lakatkaa tekemästä pahaa!’
Mutta teidän isänne eivät kuunnelleet minua, eivät välittäneet puheistani, sanoo Herra. – Missä isänne nyt ovat? Entä profeetat? Elävätkö hekään ikuisesti? Mutta minun sanani ja käskyni, jotka minä annoin palvelijoitteni, profeettojen, julistaa, ovat kaikki käyneet toteen teidän isienne kohdalla.”
He tutkivat itseään ja myönsivät: ”Niin kuin Herra Sebaot oli sanonut tekevänsä meille pahojen töittemme ja syntiemme vuoksi, niin hän on myös tehnyt.”  (Sak. 1: 3-6)

Kutsu palata takaisin alkuperäiseen, sellaiseen, millaiseksi meidät on luotu ja tarkoitettu. Ei vanhempiemme ja esivanhempiemme virheitten ja erehdysten toistamiseen, vaan että menneisyyden vaikutuksista vapautettuina valitsemme paluun siihen, mistä löytyy rauha sieluun, sydämeen, elämään.

Jumalan vaikutusta Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: ”Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.”   (1. Kor. 1: 26-31)

Sana ‘heikkoa’ koskettaa. Minulle on valtava helpotus, ettei tarvitsekaan koettaa olla vahva. Saan olla heikko kun siltä tuntuu. Yhä uudestaan olen saanut kokea tämän: silloin kun olen heikoimmillani, Jumala tekee minussa työtään voimallisimmin. Kyse on kait siitä, ettei ole enää vaihtoehtoja: ei jaksa enää vakuuttaa itselleenkään että kyllä minä tästä selviän, vaikka hammasta purren ( = elämän varrella omaksuttu pärjäämisasenne).
Antautua Hänen vaikutukseensa, Viisauden ja Voiman Lähteen. Ei itsesäälissä kylpien vaan luottaen. – Omanvoiman tunnossa tuota oli (ja on) vaikea ymmärtää saatikka sitten hyväksyä. Antautua? Tähänkin asti olen selvinnyt omin voimin! Ja vaikeuksien kanssa kamppailen mieluummin itse…!
Turvallista on minusta tietää, että Taivaan Valtakunnassa vaikeimmissakin tilanteissa ollaan Kaikkivaltiaan käsissä. Kun luotan ja pysyttelen Hänen ‘joukoissaan’, Hän on vahva puolestani.

Kadonneen etsijä – Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.”
Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.” Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”  (Luuk. 19: 1-10)

Jeesus tuli Sakkeuksen kotiin,. Se oli Sakkeukselle todella merkittävä asia ja vaikutti häneen syvästi.  Omaneduntavoittelija, joka oli vain halunnut kaikkea itselleen, ryhtyi nyt jakamaan omastaan ja palauttamaan toisille moninkertaisesti sen, mitä oli heiltä anastanut. Ja Jeesus sanoi: “Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi.”
Jeesuksen sanat “Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi” tulevat lähelle. Ylösnoussut Vapahtaja haluaa tulla luoksemme, koteihimme, elämäämme. Hän esittää kutsun. Meidän osuutemme on ottaa Kutsu(ja) vastaan.
Kun olemme lähellä Kristusta, kun vietämme aikaa Hänen läsnäolossaan, Hän alkaa muuttaa meitä. Alamme ajatella, elää ja toimia yhä enemmän Jeesuksen esimerkin mukaisesti.
Paavali kirjoittaa korinttolaisille siitä, kuinka peite otetaan pois sydämien päältä kun ne kääntyvät Kristuksen puoleen. “Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.” (2.Kor. 3:18)

Kun Kristuksen kirkkaus alkaa vaikuttaa elämässämme, mielessämme ja toiminnassamme, silloin eletään Jumalan Valtakuntaa todeksi.

 Change me  –  Muuta minut

“Tiedän että Sinä olet vahva, vain Sinä voit muuttaa minut:
tummuuden sydämessäni Valoksesi
ottaa pois kirouksenkin, muuntaa sen jollain tavoin siunaukseksi
muuta minut.. luovun ylpeydestäni ja asioista joita piilottelen
jotta Sinä voit tehdä työtäsi…
luovun oikeuksistani ja annan Sinun taistella
jotta voin vihdoinkin voittaa…  kadotettu voidaan voittaa takaisin…”

Juhannuksen tulisielu

17.6.2014  Tienraivaaja tulossa.– Juhannuksen nimi tulee Johannes Kastajalta, jonka syntymäpäivää vietetään tuona päivänä. Sopii hyvin valon ja tulen juhlaan: Johanneshan oli tulisielu, joka tuli valmistamaan tietä Valolle.

Tällä kertaa psalmitekstin Ps. 92: 2-6 antifoni (psalmitekstin alku- ja loppulaulu) puhutti minua enemmän kuin itse psalmiteksti:
Jo ennen syntymääni Herra kutsui minut. Kun vielä olin äitini kohdussa, hän antoi minulle nimen. Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani.” (Jes. 49: 1, 3)

Jumala tiesi kaikki elämäni vaiheet jo ennen kuin synnyin… vaikeudet ja selviytymiset, ilot ja surut, erehdykset ja oppimiset, etsinnän ja löytämisen, kivut ja rauhan. Vasta elämäni toisella puoliskolla olen ymmärtänyt, että Hän on ollut kaikessa mukana. Mutta hyvä näinkin. Kun on paljon koettua takana, voi nähdä selkeämmin Jumalan suunnitelmat oman elämän kohdalla. Ja sen, kuinka Hän on ollut ja on kaikessa mukana – silloinkin kun sitä ei tiedosta. 

Veistos  –  Tuli mieleen viime syksyinen viikon pituinen arkiretriitti, johon osallistuin. Siihen kuului joka päivä keskustelu, johon pyöräilin aina samaa vihreää reittiä. Vasta 3. tai 4. päivänä silmäni osuivat johonkin, jota en aiemmin ollut huomannut. Löytö kosketti, osui suoraan kohtaan, johon olin siinä vaiheessa retriittiprosessissani sukeltanut; syntymääni ja lapsuuteeni liittyviin juttuihin.
Tänään, kun muutenkin oli käytävä Hgissä, kävin kuvaamassa sen. Ei enää koskettanut samalla tavoin;  ei ollut enää itselleni ajankohtainen. Mutta syksyllä ajoitus oli täydellinen;  Jumalan ajoitusta, ajattelen.
Mutta joka tapauksessa pidän veistoksesta. Mietin, kuinka 50-luvun lopun ja koko 60-luvun kävin koulua aivan siinä lähellä, ja myöhemmin töissäkin. Kuinka kiva olisi ollut koulun oppilaille, jos lähimetsässä olisi ollut tuollaisia kelopuihin veistettyjä puhuttelevia teoksia.  

2014-06-17-10-21-31-2

“…Hän antoi minulle nimen”Vaikuttaako Jumala vanhempiin, kun nämä antavat lapselleen nimen? Omien lasteni odotusta ja syntymää ajatellessani sanoisin että kyllä Hän oli nimenvalinnoissa mukana – vaikken sitä silloin niin ymmärtänytkään.
Mietin myös suhtautumista omaan nimeen: onko sen kanssa itsestään selvästi sinut?
Tiedän henkilöitä, jotka vähän vierastavat toista nimeään. Kaikki nimemme ovat kuitenkin osa meitä, huolimatta siitä, miten niihin suhtaudumme.
Minua ei ole koskaan kutsuttu 1. nimelläni. Kuitenkin se tulee automaattisesti kaikkiin virallisiin dokumentteihin, koska se on eka etunimeni. Katselen sitä (esim. matkalipuissa) vähän kuin katsoisin jonkun vieraan nimeä, sillä pienestä pitäen kaikki ovat kutsuneet minua toisella nimelläni tai sen lyhenteellä.  

Kun tulin ekaluokalle kouluun, luokanope kysyi: “Sopisiko että kutsuisimme sinua Veronicaksi, kun luokallamme on jo yksi Pia?” Hämmentyneenä sopersin vain ujosti ‘joo’. Mutta ajattelin että olispa outoa jos kutsuttaisiin Piaksi.

Kun kuulee jonkun kutsuvan omalla nimellään, jotain liikahtaa sisällä. Sisin tunnistaa: tuo tarkoittaa minua. Reaktio tapahtuu aivoissa, mutta tunne tulee siihen myös jollain tavoin mukaan. Ikään kuin sisällämme olisi paikka, joka resonoi nimen kuulemiseen.
Huomaan sen siitä, kun kuulen jonkun lausuvan nimeni samalla tavoin kuin rakas mummuni. Hän äänsi sen äidinkielensä mukaisesti. Kun joku kutsuu minua samalla tavalla, se koskettaa jotain syvällä minussa. Se  tuudittelee hellästi sisäistä lastani. Siihen kätkeytyy kaikki se rakkaus ja lämpö, jota sain äidinäidiltäni.
Muistan myös lämpöisen liikutuksen lapsenlapseni kastetilaisuudessa, kun pappi lausui visusti salassa pidetyt nimet: pojantyttäreni toiseksi nimeksi tuli tuo toka nimeni. Kyynelet tulvahtivat silmiini sen kuullessani.

Kun Jumala kutsuu meitä, se vaikuttaa sisimpäämme. Hän, rakastava Vanhempamme, puhuu meille tavalla, joka vahvistaa luottamustamme Häneen. Se on rakastavaa ja hoitavaa puhetta. Kannustavaa ja rohkaisevaa. –  Ja juu, tarvittaessa lempeästi nuhtelevaakin, jottei meistä tulisi ihan summerhilliläisiä. Taivaallisena Vanhempanamme Hän tietää, mikä heiluttaa sisintämme juuri sillä tavoin, mitä kukin meistä kaipaa ja tarvitsee. Hän tuntee meidät – kaikilla nimillämme.

 He knows my name  –  Hän tietää nimeni

“Hän tuntee nimeni ja tietää kaiken mitä tarvitsen,
Hän nostaa minut ylös, kädestä minua pitäen
eikä koskaan ole niin kiireinen ettei voisi auttaa minua kun rukoilen…”

Oikeus kansojen valoksi – Yhä Herra lohduttaa Siionia ja armahtaa sen rauniomaita. Hän muuttaa aution maan Eedenin puutarhan kaltaiseksi ja aron kuin Herran  paratiisiksi. Siellä on oleva ilo ja riemu, siellä kaikuu soitto ja ylistyslaulu. Kuuntele minua, kansani, kansakunnat, tarkatkaa sanojani, sillä laki on minusta lähtöisin, minä säädän oikeuteni kansojen valoksi. Minun vanhurskauteni on lähellä, minä tuon pelastuksen ja luja käteni jakaa kansoille oikeutta. Kaukaiset rannat ikävöivät minua, minun vahvaa kättäni ne odottavat. Kohottakaa katseenne taivasta kohden, katselkaa alhaalla leviävää maata! Taivas hajoaa kuin savu ja maa ratkeaa kuin kulunut vaate, sen asukkaat kuolevat kuin kärpäset. Mutta minun pelastukseni pysyy iäti eikä minun vanhurskauteni murene.   (Jes. 51: 3-6)

Elävän Jumalan puoleen – ”Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla.”  (Ap.t. 14: 15-17)

Mikä tästä lapsesta tulee? – Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: ”Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.” Toiset sanoivat: ”Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.” He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: ”Hänen nimensä on Johannes.” Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa.
Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen yllään. (Luuk. 1: 57-66)

Johanneksen syntymään liittyi paljon yllätyksiä. Lapsettomat Sakarias ja vaimonsa Elisabet olivat jo siinä iässä, että biologisesti ei ollut enää mahdollista, että heille voisi syntyä lapsi. Kun pappi Sakariaan vuoro oli suorittaa suitsutusuhri Jerusalemin temppelissä, ilmestyi enkeli Gabriel hänelle suitsutusastian ääreen. Gabriel ilmoitti Sakariaalle, että Elisabet synnyttäisi pojan, joka olisi jo äitinsä kohdussa täynnä Pyhää Henkeä. Ja että poika valmistaisi odotetun Messiaan, Kristuksen, maailmaan tuloa.
Sakarias ei uskonut Gabrielia; siksi hän menetti puhekykynsä. Ulkopuolella rukoilemassa olleet ihmiset hätkähtivät aika lailla: he ymmärsivät että jotain hyvin merkittävää oli tapahtunut Sakariaalle temppelissä. – Vasta Johanneksen synnyttyä, kun Sakarias oli kirjoittanut liitutaululle Gabrielin lapselle ilmoittaman nimen: “Johannes”, hänen puhekykynsä palautui.

Nimi Johannes merkitsee heprean kielellä “Jumala on armollinen”. Johannes julisti Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista.

I want two wings – The Golden Gate Quartet

Koetapa kuunnella tätä menoa jalat & kädet liikkumattomina.

“Haluan siivet, jotta voin lentää niin ettei maailma voi minua vahingoittaa…
Seison Jordan -joen rannalla, katson toiselle puolelle,
Jeesus Kristus tuli kävellen… Johannes Kastaja lankesi polvilleen…”

Johannes, joka oli jo äitinsä kohdussa täyttynyt Pyhällä Hengellä, sanoi kansalle Jordan -joella: “Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” (Luuk. 3:16).

Pyhä Henki ilmaisi Johannekselle Jeesuksen jumalallisen olemuksen tämän tullessa hänen luokseen:  Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: “Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!”  Mutta Jeesus vastasi hänelle: “Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.
Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” (Matt.3:13-17) 

Johannes Kastaja sai olla osallisena Jeesuksen elämän ratkaisevassa käännekohdassa. Jumala ilmoitti julkisesti, kuka Jeesus Nasaretilainen itse asiassa oli. Pyhän Hengen johdattamana Jeesus lähti erämaahan valmistautuakseen palvelutehtäväänsä. Tuota palvelutyötä jatkoivat hänen opetuslapsensa. Opetuslasten määrä kasvaa päivittäin huimaa vauhtia, sellaisissakin maissa, joissa Kristuksen seuraaminen on ankarasti kielletty ja rangaistava asia.
Mikä saa ihmiset pysymään uskossaan henkensäkin menettämisen uhalla? Pyhä Henki, joka toimii heissä, johdattaa, antaa voiman. Pyhä Henki antaa Jordan – kokemuksen Jumalan Pojan seuraajalle. Tämä alkaa tunnistaa olevansa Jumalan poika tai tytär, jota Hän suuresti rakastaa. Se on vahvin identiteetti, minkä voi saada.
Missä määrin olen tunnistanut perimmäisimmän, todellisimman identiteettini? Miten vahvana se on minussa, sinussa? Jumala toivoo, että me kaikki löytäisimme todellisen identiteettimme. Ilmoittaessaan Jeesuksen omaksi Pojakseen Jordan – joen kasteessa, Hän sanoi: “Tämä on minun rakas Poikani”.
Myös jokaiselle meistä Hän haluaa sanoa: “Sinä olet minun rakas poikani/tyttäreni, johon Minä olen mieltynyt.”  Hänen Poikansa on valmistanut meille kaikille tien tähän läheiseen suhteeseen, Vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen, jossa Rakkaus virtaa, vaikuttaa ja vallitsee. Luoja ei sitä väkisin tyrkytä, mutta se on kaikille tarjolla.

Toivotaan aurinkoista Juhannusta!

Salattu Jumala

9.6.2014  – Ensi pyhänä, Pyhän Kolminaisuuden päivänä, ihmetellään Jumalan kolmiyhteyttä. “Jumalan salattua olemusta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen”, kuten evankeliumikirja toteaa. Jumala on yksi, mutta Hän on ilmoittanut meille itsensä sekä Isänä (Luojana), Poikana (Lunastajana) että Pyhänä Henkenä (Pyhittäjänä).
Kirja jatkaa; “Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.”
Jes! Ei tarvitse tietää ja koettaa ymmärtää kaikkea! Saa ihmetellä sitä, mikä on salassa, mutta joka kuitenkin ilmaisee itseään koko ajan meille. Jumala kutsuu lähempään tuntemiseensa. Ja kaikilla, Isällä, Pojalla ja Pyhällä Hengellä on tässä oma osuutensa. Vuorotellen, mutta saumattomassa yhteistyössä. Ovathan He yhtä.

Hänen kasvojensa eteen Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme. Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi! Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen. Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee.   (Ps. 95: 1-2, 6-7)

Kerran olin epävarma siitä miten jatkaa, ja minulta odotettiin vastausta. Koska en kerta kaikkiaan tiennyt mikä olisi oikea ratkaisu, toivoin että Jumala kertoisi minulle mitä tehdä.
Syvän hiljaisen rukouksen tilassa näin yllätyksekseni ‘sisäisin silmin’ näyn, jossa seisoin tiellä, josta poikkesi toinen tie. Tunsin että suoraan jatkuva tie olisi minulle parempi ja Jumalan tahdon mukainen. Minussa nousi kuitenkin epäily: onkohan ihan varmasti noin? Olisin myös niin mielelläni lähtenyt sille toiselle tielle ja jättää erään tehtävän, jota en enää kokenut omakseni.
Koska halusin varmistaa asian, käännyin (näyssä siis) tuolle toiselle tielle. Silloin näin kuinka valtava käsivarsi tuli taivaalla olevasta valkoisesta pilvestä ja tarttui minuun ja johdatti minut lempeästi takaisin sille suoralle tielle,  jota olin ollut  kulkemassa. Ok, jatketaan sitten, sanoin Jumalalle, ja jatkoin sitä tietä (oikeasti siis).
Silloin ajattelin että olipa merkillinen näky. Eihän Jumalalla ole kättä. Kuinka minä tuollaista näin! Kun ajattelin näkyä jälkeenpäin, se tuntui epätodelliselta, koska en osannut yhdistää sitä mitenkään siihen, miten käsitin Jumalan. Eihän Jumalalla ole kättä! Hän on Henki! ja kuitenkin näky oli niin vahva ja todentuntuinen, että seurasin sen ohjausta.
Joskus vuosia myöhemmin helpotuin ja ilahduin ihan valtavasti, kun luin Raamatusta että muutkin ovat kokeneet jotain vastaavaa. Kuten tuon psalmin kirjoittaja. Ei tarvinnut enää ajatella että se näky oli ihan höpöjuttu. – Ja vasta paljon myöhemmin olen ymmärtänyt mitä kaikkea on tapahtunut ja olen saanut oppia sen kautta, etten kääntynyt sille sivutielle. Niin oli tarkoitus.

Mitä auringon alla – Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä. (Saarn. 8: 16-17)

Juu, kyllähän sitä haluaa ymmärtää, ei vain pintapuolisesti, vaan syvemmältä…  meikäläinen ainakin. Kai siinä jonkinlaisesta hengellisestä ponnistelusta on kyse.  Halu ymmärtää tämä, ja tämä ja vielä tuokin. Kuitenkin: mitä suurempiin (taikka yksityiskohtaisempiin) asioihin mennään, sitä enemmän mieli alkaa ihmetellä. Yleinen kokemus tiedemiehillä. Ehkäpä minäkin, epätieteellinen tyyppi, voisin siis yrittää hellittää yrityksistäni ymmärtää asoita järjen kautta… ja antaa sydämen katsella, kuunnella, ihmetellä Jumalan eri olemuspuolia?

Hengen luoma ykseys – Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. (Ef. 4: 1-6)

Vankeudessa viruminen ei estänyt kirjoittajaa kirjoittamasta noin kauniisti ja rohkaisevasti efesolaisille osoitetussa kirjeessään. Ei epäoikeudenmukainen kohtelu, ei katkeruus, eivät ankeat olosuhteet.
Rauhan sitein… rauha sitoo meidät yhteen… yhdeksi… Henki saa aikaan tämän ykseyden.. Jumalan käsissä kaikki… Hän vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa… – Vau! Tykkään.

All In  – Michael Shamblin

http://www.youtube.com/watch?v=wvuCuGnVqWU

Siinä Isän kirkkaus tulee julki – Jeesus sanoi:
”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”     (Joh. 15: 1-10)

Pyyntöni ja toiveeni: anna sen kuivettua ja kuihtua minusta pois, mikä ei ole Sinun mieleistäsi. Polta minusta pois turha. Anna sen kasvaa ja vahvistua, mikä on iloksi Sinulle, toisille ja itselleni. Tahdon pysyä Rakkaudessasi.

You are the VineLaurie Sterling

“Sinä olet viinipuu, minä olen oksa. Olen Sinun, Jeesus, Pyhä Herra.
Anna tämän oksan olla hedelmällinen: rakkautta, kärsivällisyyttä ja lempeyttä.
Älä anna minkään katkeran hedelmän pitää minua erossa Sinusta.
Hoidan tätä puutarhaa, pyydän anteeksi rikkaruohoja, okaita,
piikkikruunuasi. Anna tämän puutarhan kasvaa…”

Pyhän Hengen tulosta

2.6.2014  –  Se, että Helluntai -sana juontuu sanoista helig dag, pyhä päivä, kuvaa minusta päivän merkkihenkilön (t.s. persoonan)pyhyyttä. Henki olisi helpommin ymmärrettävissä, jos Hänessä olisi tuo -lö – pääte… jotta Hänet voisi hahmotella mielessään jotenkin konkreettisemmin. Kuten Jeesus Nasaretilaisena eläneen Kristuksen.
Kun ei ole kyse vain jostain voimasta tai energiasta, joka laskeutuu taivaista, niin mistä?
Raamatusta löytää useita kuvauksia Pyhän Hengen ominaisuuksista ja toiminnasta, ja  kuvataiteessa Hänet kuvataan useimmiten kyyhkysenä, Johannes Kastaja kun näki  Hänen laskeutuvan Jeesuksen ylle kyyhkysen tavoin.

Pyhän Hengen persoona jää kuitenkin aavisteluiden varaan. Voi lukea jonkun luonteenpiirteistä ja tekemisistä, mutta paljon jää arvailuksi, jollei ole tavannut henkilökotaisesti. Jumalan kolmanteen persoonaan – kuten Jumalaan yleensäkin – liittyy niin valtavasti salattua, ts. niin paljon tutkittavaa ja löydettävää. Onneksi Häntä voi  ihmetellä ilman että pitäisi koettaa ahtaa Häntä johonkin tietynlaiseen muottiin. Voi pyytää: tule Pyhä Henki, haluan oppia tuntemaan Sinua.

Maa järisi ja taivas vihmoi vettä – Laulakaa Jumalalle, soittakaa hänen nimensä kunniaksi, ylistäkää häntä, joka kiitää pilvivaunuillaan. Herra on hänen nimensä, iloitkaa hänen edessään! Hän on orpojen isä ja leskien puoltaja, Jumala pyhässä asunnossaan. Hän antaa yksinäiselle kodin, hän päästää vangitut vapauteen, mutta hänen vastustajansa saavat asua paljaaksi paahtuneessa maassa. Jumala, kun sinä johdit kansaasi, kun kuljit autiomaassa, niin maa järisi ja taivas vihmoi vettä Jumalan, Siinain Herran, Jumalan, Israelin Jumalan edessä. Sinä, Jumala, annat runsaat sateet, nääntyneen maasi sinä saat jälleen kukoistamaan. Sinun väkesi elää siellä,  hyvyydessäsi sinä huolehdit köyhistä, Jumala. (Ps. 68: 5-11)

Uusi liitto – Tulee aika”, sanoo Herra, ”jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin, kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra.
Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ’Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.”    (Jer. 31: 31-34)

Kohahdus – Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.
Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: ”Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia – ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.”
He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: ”Mitä tämä oikein on?” Mutta jotkut pilkkasivat: ”He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä.”   (Ap.t. 2: 1-13)

Helluntaina –  Raju tuulenpuuska, nähtiin tulenlieskoja… olisipa saanut olla mukana näkemässä ja kokemassa tuon Helluntaipäivän, sitä innostuu… ainakin näin jälkeenpäin, kun tietää että  oli originaali ilmiö eikä mitään feikkiä. Joku toinen taas kauhistelee ja huokaa: oi Luoja varjele minua moisesta meiningistä.
Ihmettelijöitä ja arvostelijoita löytyy yhä. Varauksellisuus ja kriittinen suhtautuminen on ymmärrettävää ja tarpeellistakin, kun niin paljon monenlaisia outoja asioita esiintyy hengellisissä ja henkisissä ympyröissä. Hengen erottamisen lahjaa tarvitsisimme yhä enemmän, jotta voimme erottaa oikean väärästä emmekä joudu hämätyksi.
Silloin kun kyse on originaalista – Pyhän Hengen puhtaasta ja aidosta toiminnasta – toivoisi kuitenkin sen voivan koskettaa kaikkia. Uskon, että ainakin jotkut niistä, jotka
Helluntaina pilkkasivat, harmittelivat jälkeenpäin, että voi kun olisi silloin tajunnut että se tulikin Jumalasta.

Pyhän Hengen toiminta on asia, joka ei jätä kylmäksi. Ei jättänyt opetuslapsiakaan, kun Pyhä Henki laskeutui heihin. Ja vaikutus levisi kulovalkean tavoin…
Vaikka ‘hiljainen humina’ tuntuukin itselle omimmalta tavalta kohdata Jumalaa, ajattelen, että kyllä me tänäkin aikana taidamme tarvitaan jonkinlaista Pyhän Hengen tuulenpuuskaa puhaltamaan sisällämme kytevään pikku liekkiin, jotta se leimahtaisi valoksi tähän maailmaan.

Tongs of Fire – Chuck Girard

“Pyhä Henki, liiku yllämme Rakkauden aaltoina, lempeällä voimallasi
Jää yllemme, tulikielinä, anna meidän tuntea selittämätön rauha
kun rauhasi sulautuu sisimpäämme, anna meidän tuntea Rakkautesi täyteys
Anna suloisen yhteyden kummuta sisimmästämme
Yhteys Sinun kanssasi, Isä. Ja Jeesus, Sinä olet tässä tänään
Yhteys kanssasi Pyhä Kyyhkynen, kun raju tuulenpuuska puhaltaa sydämiimme
puhdistakoon se kaiken epäilyksemme ja pelkomme
jotta voimme juoda Elämäsi vesistä, kun läsnäolosi tuoksu tulee lähelle
anna voimasi ja väkevyytesi meihin kaikkiin
Anna sen nousta sydämeemme ja vallata se
Ottakaamme oikeanlainen paikka tässä maailmassa
Anna meidän oppia ei vain kävelemään, vaan Jeesus opeta meitä myös olemaan
Luo meihin sydämen puhtaus, mielen pyhyys
niin että silmämme tulevat sielujemme peileiksi
joiden läpi Valosi, Majesteetti, Valosi kauneus, ja pyhyytesi
voii ikuisesti loistaa, Herra, ikuisesti. Pyhä Henki, liiku yllämme, jää yllemme… “

PuolustajaJeesus sanoi:
”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.”  (Joh. 14: 15-21)

Toisen puolustajan… – ketä vastaan puolustaja toimii? Ai niin, syyttäjää tietenkin. Kuka toimii syyttäjänä? No tässä yhteydessä tulee kyllä mieleen syyttäjäksi kutsuttu kiusaaja, joka koetti viekoitella Jeesusta erämaassa. On siis joku, jonka puoleen voin kääntyä ja joka puolustaa minua, kun syyttäjä koettaa latistaa, viedä luottamusta itseen/muihin/Jumalaan. Tai kun koettaa saada minut vajoamaan itsesyytöksiin, tai syyttelemään muita. Tai kun koettaa hyökätä jollain muulla tavoin. – Juu, kyllä puolustajalle on tarvetta, ainakin meikäläisessä.
Tämän puolustusasianajajan pettämätön valtti on Totuus. Mutta jos Totuuden Henki on meissä, miksi maailmassa sitten on niin paljon valhetta?
‘Maailma ei näe eikä tunne häntä, mutta te tunnette…’ – Valintakysymys siis tässäkin: nielenkö  sitä, mitä maailma koettaa minulle syöttää? Vai haluanko oppia kuulemaan  Totuuden Henkeä…

Kun etsin raamatunkohtia viime viikon blogiin, jäi taas tarkastamatta, mikä on Helluntain evankeliumiteksti. Joten taas tuli pieni osa toiseen kertaan. Mutta tätä on minusta kiva mutustella uudestaan. – Siinä onkin minusta yksi raamatuntekstien kiehtova piirre: joka lukemisella nousee jokin uusi kohta tai sana esiin, joka laittaa liikkeelle jotakin sisälläni.
Olen lukenut sellaisten henkilöiden kirjoja Pyhästä Hengestä, joilla on omakohtainen suhde Häneen. Peter Halldorf on yksi tällainen. Mutta kun lukee toisen kertomaa, se jää kuitenkin enemmän kirjailijan omaksi kokemukseksi. Tulee olo, ettei tuo vastaa ihan sitä, mitä tähän asti olen kokenut. Se herättää halun löytää ja vahvistaa omakohtaista suhdetta. Jokainen suhde kun on erilainen ja niin ainutlaatuinen. Myös Jumala -suhteemme.

“He, not she” – Eräs vahvaluontoinen ulkomaalainen evankelistanainen sanoi kerran minun toimiessani hänen tulkkinaan, että Pyhä Henki on “he, not she”,  ja katsoi minuun läpitunkevasti. Se hämmensi. Ensinnäkin koska tätä oli hankala tulkata, suomenkielen persoonapronomini kuin ei erottele näitä kahta.  Eikä Pyhää Henkeä mielestäni voi määritellä sukupuolen mukaan, sillä Hänhän on Henki. Puhuimme asiasta myöhemmin, mutta yhteisymmärrykseen emme kyllä päässeet.
Tämäkin vahvisti käsitystäni, että ihmiset käsittävät ja kokevat Pyhän Hengen omalla tavallaan, ehkä oman persoonallisuutensa mukaisesti. Onneksi minulla oli mahdollisuus kerran keskustella Pyhästä Hengestä Kalevi Lehtisen kanssa. Hän oli valtavan rohkaiseva, innostava ja toisen ajatuksia kunnioittava. Siitä keskustelusta jäi tavattoman hyvä olo. Saan siitä vieläkin voimaa, vuosien jälkeen.
Vuoden kuluttua Pyhä Henki on taas tarkastelun pääosassa. Vasta sitten, huokaan. Mutta samassa muistan Jeesuksen lupauksen: Pyhä Henki on aina kanssanne…

“Pyhä Henki, tule ja täytä tämä tila, anna lämpimän syleilysi parantaa meitä
Näytä voimasi, ilmaise läsnäolosi, sydämemme kaipaa kuulla Sinua
Sieluni haluaa tuntea jonkun joka voi nostaa meidät korkeammalle
auttaa meitä selviytymään; Tuletko siis please vapauttamaan meidät

Jumalan Henkäys, tarvitsemme kosketustasi, säteile meihin totuuden valoasi
väräytä sydämiämme, vapauta henkemme
Sydämemme janoaa täydellistä rauhaasi, sielumme sitä iloa, jonka tuot
Lähetä kirkkautesi, tee ylistyksesi täydeksi,  Lähetä sade, kosketa meitä vielä kerran
Anna läsnäolosi laskeutua minuun. Tule tähän tilaan”