Kuninkaasi tulee nöyränä

1.12.2023.  Ensimmäisen adventtisunnuntain aiheesta Kirkkovuosikalenteri toteaa mm. että se ‘julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.’

**********************

Kirkkauden Kuningas tulee
Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee.
Kuka on kirkkauden kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari. Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee.
Kuka on kirkkauden kuningas? Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot!
Ps. 24:7–10

“Kohotkaa korkeiksi portit” lauletaan psalmissa. – Kun Kirkkauden Kuningas saapuu. menevät fysiikan laitkin uusiksi. Niin ne menivät silloinkin, kun Ylösnoussut Kristus tuli  opetuslapsilleen lukittujen ovien läpi.
Tuon psalmikohdan voisi ajatella ikään kuin kuvaavan ennalta sitä, miten Kristuksen saapuminen laittaa uusiksi sellaisen, mitä on kuvitellut tuntevansa ja tietävänsä, Siinä joutuvat totutut ajatusmallit asettumaan uuteen asentoon, 

Tulkaa valoon
Näin sanoo Herra: – Armon hetkellä minä vastaan sinulle,  pelastuksen päivänä minä autan sinua.
Minä olen luonut sinut toteuttamaan sen liiton, jonka tein tämän kansan kanssa, jotta saattaisit ennalleen maan, jotta uudelleen jakaisit autioituneet perintömaat, jotta sanoisit vangituille: ”Lähtekää”, ja pimeydessä viruville: ”Tulkaa valoon!”
Tallatuilta teiltäkin he löytävät ravintonsa, paljas kalliorinne on heille laidunmaa. Eivät he näe nälkää, ei heidän tule jano, ei heitä ahdista helle eikä auringon polte, sillä heitä ohjaa heidän armahtajansa, joka vie heidät lähteiden ääreen.
Jes. 49:8–10

Kaikkien synkkien maailmantapahtumien vaikutus voi olla niistä etäällä olevillekin sellainen, että tuntuu kuin vaeltaisi pimeydessä. Jesajan kautta Jumala kutsuu meitä suuntaamaan katseenne pimeydestä siihen hyvään, jota toivomme tulevaksi. Valoon, joka johdattaa meidät näkemään asiat toisin. Luottamaan, että olemme matkalla kohti jotain parempaa.
Siinä on toivo, siinä on ilo, Lupaus paremmasta: että Armahtajamme vie meidät kaiken hyvän lähteiden äärelle.

Ovella
Kristus sanoo:
    ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.
Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.
Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.”
Ilm. 3:20–22

Tuossa Ilmestyskirjan kohdassa Kristus sanoo nuo ihmeelliset sanat:  ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”

Vaikka jatko osoittaa, että Kristus puhuu tuossa tulevasta ajasta, minusta on mukava ajatella tuon tuon lupauksen tarkoittavan tässä ajassa sitä, että esim. kun siunaamme ateriamme Jeesuksen nimessä, se on tavallaan myös kutsu Kristukselle: avaamme oven Hänelle, ja Hän on kanssamme siinä aterioidessamme. Ja muutenkin, kun rukoilemme Hänen nimessään, se on mielestäni ovenavaus Hänelle:  kutsumme Hänet olemaan läsnä elämämme eri tapahtumissa ja vaiheissa. 

Siunattu Kuningas
Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä.”
    Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: ”Miksi te viette varsan?” He vastasivat: ”Herra tarvitsee sitä.” He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle.
Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat:
      – Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!
    Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”
Luuk. 19:28–40

Jerusalemia lähestyttäessä opetuslapset olivat innoissaan: tässä tulee Jumalan voitelema Kuningas. Hän on tehnyt ihmeitä, parantanut syntymästään sokeita ja rampoja, ruokkinut tuhansia muutamalla leivällä ja kalalla,  vapauttanut vaivattuja, tyynnyttänyt myrskyt muutamalla sanalla, ja mitä kaikkea muuta. Hän tulee muuttamaan kaiken. – Opetuslasten riemulla ei tuntunut olevan rajoja.

Mutta juuri näin Jeesuksen oli määrä saapua Jerusalemiin. “Jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”
Jeesus tiesi, mitä Jerusalemissa tulisi tapahtumaan. Hän tiesi, että hänet vangittaisiin ja ristiinnaulittaisiin. Mutta hän tiesi myös, että hän tulisi 3. päivänä nousemaan kuolleista.

Hän näki, kuinka nyt riemuitsevat opetuslapset jättäisivät hänet tiukan paikan tullen ja kieltäisivät jopa tuntevansa hänet.  Mutta hän tiesi myös, että Pyhän Hengen vaikutuksesta heistä tulisi hänen pelottomia ja vahvoja todistajiaan. 

Jeesus ei itse korottanut itseään, vaan ratsasti – profetian mukaisesti – aasilla. Aasia ei ollut erityisen kunniakkaana pidetty eläin; se oli käytännöllinen apu työnteossa. Sen tehtävä oli toimia työjuhtana. Jeesus kuitenkin valitsi ratsukseen nuoren aasin, joka luultavasti ei ollut vielä tehnyt mitään työtä. Tuo varsa sai mitä kunniakkaimman tehtävän osakseen: kuljettaa selässään maailman Valoa.

Kristuksen seuraajina ei meille oikeastaan pitäisi olla paljoakaan merkitystä sillä, mitä muut meistä ajattelevat. Sen sijaan sillä, mitä Hän meistä ajattelee, on merkitystä. Keskellä arkisten puuhiemme, olimmepa innokkaita tai uupuneita, iloisia tai masentuneita, me olemme Hänen silmissään arvokkaita, tärkeitä ja rakkaita.  

Kristus uskoo meihin. Hän näkee, kuinka jokainen meistä, millaisia sitten olemmekaan ja mitä sitten kulloinkin olemme tekemässä, voisi olla Hänen valonsa kantaja. Että mitä pienemmissä ja arkisemmissa tehtävissä, ja kaikissa kohtaamisissa, voisimme antaa Hänen Valonsa säteillä kauttamme muille. Valon, jossa on kaikkea sitä hyvää, jota Jumala haluaa meille antaa. 

Hän tuli, ja tulee yhä uudelleen luoksemme, kolkuttaa sydämemme oveen, pyytää saada olla mukana elämässämme, Hän haluaa kulkea kanssamme helppoina ja vaikeina aikoina.  Hän haluaa, että kannamme Häntä sydämessämme, että elämme läheisessä suhteessa Hänen kanssaan. Hän haluaa olla auttamassa, kun tarvitsemme tukea ja rohkaisua. Siihen Hän käsittääkseni toivoo tänäkin päivänä kutsuamme ja ovenavausta. 

Rakas Vapahtajamme, auta meitä avaamaan sydämemme portit, auta meitä tunnistamaan läheisyytesi, läsnäolosi. Anna meidän löytää ja tuntea Sinun antamasi Rakkautta ja Rauhaa  elämässämme, läheistemme elämässä ja tässä maailmassa. Auta meitä katsomaan Sinuun, joka olet elämämme Valo.  

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏 

Siunattua ja rauhallista Adventin aikaa meille kaikille!

Kristus, kaikkeuden Herra

25.11.2023. Talo, jossa asun, täytti tänä vuonna 80 v. Sen ikä näkyy ja tuntuu monella (enimmäkseen mukavalla) tavalla. Eräs hankaluus on, että joidenkin ikkunapokavanhusten auki saaminen vaikeutuu vuosi vuodelta. Torstaina aloin pestä ne ulkopuolelta – ennen pakkasia. Ei onnistunut aukaiseminen. Mutta se, että sisäpuolelta sai pestyä, tuntui hyvältä. Aurinko hymyili ruutujen läpi kirkkaammin. 

Aurinkoiset päivät (kuten tämäkin päivä) tuntuvat ikään kuin lahjaksi annetuilta. Jotta jaksaisimme tämän monella tapaa pimeän ajan läpi. Ja jotta muistaisimme, että kohti Valoa tässä sittenkin ollaan menossa. 🙂

Kristus, Kaikkeuden Herra, kutsuu meitä tuntemiseensa. Hän haluaa, että muistaisimme, millaiset asiat ovat elämässä tärkeitä. Siitä Hän kertoi jo 2000 vuotta sitten vertauksessaan (ensi pyhän evankeliumitekstissä).  

**********************

Kirkkovuosikalenteri kuvaa ensi pyhän aihetta seuraavasti: 
Kirkkovuoden viimeisen sunnuntain nimi vaihtelee eri kirkoissa. Joissain kirkoissa puhutaan vain viimeisestä sunnuntaista ilman lisämääreitä. Suomessa otettiin vuoden 1958 evankeliumikirjaan Ruotsin esikuvan mukaisesti nimitys tuomiosunnuntai. Tästä päivästä käytetään myös nimitystä Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Nämä kaksi erilaista aihetta muodostavat kuitenkin kokonaisuuden: kirkkotaiteessakin Kristus viimeisen tuomion toteuttajana on kuvattu maailmankaikkeuden valtiaaksi (Khristos Pantokrator).

Osoita laupeutesi
Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni! Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle!
Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön.
Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän polkee elämäni jalkoihinsa, hän suistaa minut pimeyteen, kauan sitten kuolleitten joukkoon. Voimani ovat lopussa, sydämeni jähmettyy.
Minä muistelen menneitä aikoja, mietin kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä.
Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa.
Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian, kauan en enää jaksa!
Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen haudan partaalla.
Sinuun minä turvaan – osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta!
Sinun puoleesi minä käännyn – opeta minulle tie, jota kulkea!
Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! 
Sinun luonasi olen turvassa. Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi!
Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.
Ps. 143:1–10

Pelastuksen aurinko
Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin – sanoo Herra Sebaot – eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta. Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella.
Mal. 3:19–20

**********************

Tuhansittain enkeleitä
Ette te ole tulleet käsin kosketettavan, tulta suitsevan vuoren juurelle, sinne, missä oli synkkä pilvi, pimeys ja myrskytuuli, ette sinne, missä kuultiin torventoitotus ja ääni, joka puhui niin, että kaikki pyysivät päästä kuulemasta enempää. He eivät kestäneet määräystä: ”Jokainen, vaikkapa eläinkin, joka koskettaa vuorta, on kivitettävä hengiltä.” Se näky oli niin pelottava, että Mooseskin sanoi: ”Minä pelkään ja vapisen.”
Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget, ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri.
Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu!
Hepr. 12:18–25

Kirkkauden valtaistuin
Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”
Matt. 25:31–46

Jeesuksen vertaus, joka on puhutellut ja inspiroinut Leo Tostoin lisäksi lukuisia muita ihmisiä kautta aikojen, koskettaa aina vaan.
Erityisesti ehkä tuo lause: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’

Koska en osaa ajatella Jumalaa rankaisevana, vaan enemmänkin rakastavana, opettavana ja mahdollisuuksia antavana taivaallisena Isänämme, keskityn aina tuon vertauksen ensimmäiseen osaan.
Siitä tällä kertaa tulee mieleen, että Kristus kutsuu meitä palvelemaan myötätunnon vaikutuksesta, ei rangaistuksen pelosta tai palkkion toivossa. 

Parina viime viikkona on ollut tilanteita, jossa olen taas saanut hämmästellä samaa: kuinka ihmeen hyvä mieli voi tulla itselle, kun on voinut olla toiselle avuksi asiassa, joka itsestä on tuntunut ihan pikku jutulta, mutta joka toiselle on ollut iso, merkittävältä tuntunut juttu.
Kun näkee, miten merkityksellinen asia oli toiselle, tulee aivan käsittämättömän hyvä mieli itselle.

Toissa päivänä, kun itselleni ja parille tutulleni tuli eteen tilanne, jossa tarvittiin apua, ohi kulkenut nuorimies ehdotti, että hän voisi auttaa, ja niin tilanne tuli hoidettua sujuvasti ja vaivattomasti. 
Kiitellessämme avusta hän totesi, että siinä maassa, josta hän on kotoisin, on itsestään selvää, että autetaan toisia. – Joka tapauksessa näytti siltä, että kiitollisuutemme oli hänelle sen päivän hyvä juttu.

Olisiko niin, että se hyvä olo, joka seuraa sitä, kun voimme olla toisille avuksi, tulee (jollei kokonaan, niin ainakin osaksi) siitä, että siinä on silloin myös Kristus läsnä? Että Hän tuo sen lämpimän hyvänolon ja ilon sydämeemme, kun olemme tehneet jotain toisten hyväksi.
“Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä… olette tehneet minulle.”

Valvokaa!

16.11.2023. Oi mikä päivä! Pikkupakkanen, ja aurinko hymyili kirkkaana siniseltä taivaalta! ;Miten uskomaton vaikutus auringonpaisteella voikaan olla keskellä marraskuuta! Hauvanikin, joka tänä syksynä on alkanut piiloutua sateisina päivinä pöydän alle, kun huomaa että ollaan lähdössä ulos, hyppeli aamulla innoissaan pihalla ja asteli kevein tassuin koko lenkin.
Sitä en tiedä, paljonko tuosta innostuksesta kulkeutui hauvaan talutushihnan toisesta päästä. Sillä kyllähän ilo on tarttuvaista… 🙂

**********************

Kirkkovuosikalenterista:  Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3:13).

Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: ”Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.”
Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.
Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi!
Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä.
Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.
Ps. 90:1–6, 12–15

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏 

– Te puhutte uskaliaasti minua vastaan, sanoo Herra.
”Miten me olemme puhuneet sinua vastaan?” te kysytte.
Olette sanoneet näin: ”Turha on palvella Jumalaa. Mitä hyötyä on siitä, että noudatamme hänen käskyjään, palvelemme Herraa Sebaotia ja kuljemme murhe kasvoillamme? Me näemme, kuinka röyhkeät ovat onnellisia, kuinka he menestyvät vaikka ovat tehneet pahaa. He saavat elää, vaikka ovat koetelleet Jumalan kärsivällisyyttä.”
    Mutta kun ne, jotka Herraa pelkäävät, puhuvat kaikesta tästä, Herra kuulee, mitä he sanovat.
Kaikki kirjoitetaan muistiin hänen edessään. Se koituu iloksi niille, jotka kunnioittavat häntä ja pelkäävät hänen nimeään.
– Sinä päivänä, jonka minä määrään, he jälleen ovat minun oma kansani, sanoo Herra Sebaot.
– Ja minä olen hyvä heitä kohtaan, niin kuin isä on hyvä pojalleen, joka tottelee häntä. Te näette jälleen eron vanhurskaan ja jumalattoman välillä. Te näette, kuka on palvellut Jumalaa ja kuka ei ole häntä palvellut.  Mal. 3:13–18

Osalliset Kristuksesta
Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana ”tänä päivänä” on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.
    Kirjoituksissa siis sanotaan:
       – Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,  älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.  Hepr. 3:12–15

Tuo Heprealaiskirjeen lause kosketti aivan erityisesti: ‘Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.’
Kun Kristus on vetänyt yhteyteensä, omaksi tehtäväksi jää huolehtia siitä, ettei anna tuon todellisuuden laimeta, valua jonnekin taka-alalle, tai jopa unohtua. Onneksi se on asia, johon voi palata aina, yhä uudestaan, kun tuntuu että se alkaa peittyä tämän maailman tapahtumien alle.

Kristus tuli maailmaan meitä kaikkia varten. Hänen Rakkautensa meitä kaikkia ihmisiä kohtaan on käsittämättömän suuri. Voimme aina kääntyä Hänen puoleensa, pyytää Häntä auttamaan meitä, kun tunnemme itsemme neuvottomiksi, voimattomiksi tai toivomme kadottaneiksi.
Hän on paitsi Pelastajamme, myös Ystävämme.

Hän sanoi: “Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.”  (Joh.15:15-16)

Valvokaa!
Jesus sanoo:
    ”Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta – varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!”    Mark. 13:33–37

Koko Markuksen evankeliumin 13. luku on aikamoista tekstiä. Luin sen ja taas kerran jäin miettimään joitakin kohtia. Kuten sitä, mitä Jeesus sanoo eräälle opetuslapselle, kun tämä ihastelee Jerusalemin temppeliä: “Katso nyt näitä mahtavia rakennuksia. Kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle.”
Nelisenkymmentä vuotta myöhemmin (v.70) roomalaiset tuhosivat temppelin (vain osa temppeliä ympäröivää muuria säilyi (nk. Itkumuuri), ja lähes koko kaupunki tuhottiin. Jerusalemin valtauksessa surmattiin nykyarvioiden mukaan n. 200 000 kaupungin asukasta, ja 35 000 myytiin orjiksi.

“Mutta noina päivinä, tuon ahdingon jälkeen, aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan, tähtiä putoaa taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilvien keskellä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan, ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valitut neljältä ilmansuunnalta, maan ja taivaan ääriä myöten.” (Mark.13:24-27)

Kun Jeesus oli esittänyt apokalyptiset kuvauksensa siitä, mitä kaikkea tulisi tapahtumaan, opetuslapset kysyvät, milloin se kaikki tapahtuu, Jeesus vastasi heille: “Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu.”

Yllä olevien kohtien vuoksi minun on vaikea lukea tuota Markuksen evankeliumin lukua siten kuin sitä yleensä tulkitaan.
Jeesuksen kuvaamia ‘lopun aikojen’ merkkejä kun on koettu kaikkina aikakausina hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen.
Jeesus sanoi: “Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, joka puolella on maanjäristyksiä ja tulee nälänhätä.” – Tämä on surullista todellisuutta meidänkin aikanamme.

Viimeaikaiset järkyttävät sotauutiset tietoisesti pois mielestäni laittaen päätän antaa ensi pyhän tekstin puhua minulle niin kuin se tällä kertaa, juuri nyt, haluaa puhua.  

Huomenna poikani matkustaa puolisonsa kanssa kauas ‘vieraille maille’. Minusta tuntuu turvalliselta tuntuu tietää myös paluupäivä. Sinä päivänä voin toivon mukaan huokaista helpotuksesta, että matka meni hyvin ja he palasivat terveinä takaisin. Jollen tietäsi paluupäivää, eläisin jonkinlaisessa epävarmuuden tilassa. – Huolta kantava äiti aina vaan, vaikka tämä nuorimmaiseni on jo 36-vuotias!
(Tuon kirjoitin toissapäivänä. Eilen poikani kertoi että vaimonsa oli sairastunut koronaan, joten he eivät lähteneet matkalle. Näin se vaan on: koskaan ei tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan…)

Jeesuksen vertauksessa mies antaa matkalle lähtiessään kullekin palvelijalleen oman tehtävän ja vastuun. Mutta ovenvartijan hän käskee olla valppaana, valvoa, jotta tämä huomaisi, milloin hänen isäntänsä palaa takaisin.
Sitten Jeesus suuntaa kehotuksen meille kaikille; “Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!”   

Mitä (muuta kuin hereillä oloa) sana valvominen tuo mieleeni? Juuri nyt se tuo mieleen tietoisen hiljentymisen. Hiljaisuutta ja hiljentymistä rakastavana ihmisenä mietin, miten hiljentymisen hetket voivat olla niin erilaisia eri kertoina, eri päivinä, jopa eri vuodenaikoina.

Marraskuun hämärät, pimenevät illat suorastaan kutsuvat hiljentymään. On kuitenkin eroa siinä, millä tavoin hiljennyn. Alanko miettiä omia asioitani, vai annanko mielenikin rauhoittua,  laskeutua ‘vain olemaan’.   

Tuossa olemisen tilassa minulle annetut tehtävät ja vastuut on laitettu sivuun. Ne eivät minnekään häviä, voin palata niihin hiljentymishetkeni jälkeen. Siinä tapahtuu eräänlainen työnjako:  kun olen hiljaisessa rukouksessa, minusta tulee ‘ovenvartija’; joka pyrkii suuntaamaan koko huomionsa Häneen. joka on kaikkeuden Luoja. Olla siinä tilassa levollisena, mutta aistit valppaana. Kaikki muu saa siksi aikaa jäädä.

Mutta miten ‘valvoa’, miten muistaa pysyä valppaana ja tietoisena (siitä, mikä on kaikkein tärkeintä ja olennaisinta) silloinkin kun hoitaa niitä annettuja tehtäviä, ei vain hiljentymisen hetkinään? Se on ainakin omalla kohdallani asia, jota haluaisin harjoitella, oppia ja harjoittaa. 

Englanninkielisissä raamatunkäännöksissä Jeesuksen kehotus ”Pitäkää varanne, olkaa valveilla” on: “Take heed, watch and pray”. (Ole valppaana, tarkkaile ja rukoile). 

Keep Watch and Pray – The Porter’s Gate

‘Ennen pimeää, ennen kipua
ennen kuin sanan kauneus tehdään merkityksettömäksi
Sinun äänesi soi, Sinun sanasi pysyy
Sinä hengitit elämäsi maailmaan ja kutsuit sitä hyväksi
Sinä tulet jälleen, me emme enää itke
haluan olla valmiina
kuljemmeko Sinun kanssasi, kuten ennen?
haluan olla valmiina
nämä kentät ovat kuivat, Sinun puutarhasi palaa
ja kaikki kivet, puut ja niityt huutavat vuorostaan
Sinun lupauksesi soi, Sinun sanasi ovat tosia
koko luomakunta tehdään jälleen uudeksi
ole valppaana ja rukoile’

Kahden valtakunnan kansalaisena

10.11.2023. Ulkona luonnossa on vielä paljon väriä, puita ja pensaita, jotka eivät vielä ole varistaneet kultaisina loistavia lehtiään maahan. Oi että miten ne tuovat iloa ja valoa marraskuun lyheneviin ja tummeneviin päiviin.

Valon ja värien tuomaa iloa voi myös ammentaa Ateneumin näyttelystä VÄRIÄ & VALOA – IMPRESSIONISMIN PERINTÖ. Esillä on tuttuja ja tuntemattomampia ulko- ja kotimaisia (mm. Monet’n, Renoir’in, Halosen ja Thesleffin) teoksia.
(Alla olevat kuvat ovat näyttelystä.)

Kirkkovuosikalenterista:
‘Kristityn oikea isänmaa on taivaassa. Kuitenkin hän on samalla maallisen yhteiskunnan jäsen ja vastuussa siitä. Kristityt rukoilevat valtiovallan puolesta ja noudattavat sen lakeja ja velvoitteita. Yhteiskunta kuuluu Jumalan asettamaan elämänjärjestykseen, joka suojelee ja palvelee ihmiselämää. Maallinen esivalta saattaa kuitenkin irtaantua Jumalasta. Silloin syntyy tilanteita, jolloin se toimii Jumalan tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estämällä evankeliumin vapautta. Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilöinä että yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä.’

Kiitämme ja kerromme
Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua ja huudamme avuksi nimeäsi, me kerromme sinun ihmeellisistä teoistasi.
– Minä, Herra, asetan määräajan ja tuomitsen oikeudenmukaisesti.
Maa järkkyy, sen kansat järkkyvät mutta minun pylvääni pitävät maan paikoillaan.
– Mahtailijoille minä sanon: ”Älkää mahtailko!” ja jumalattomille: ”Älkää ylvästelkö!
Älkää korottako itseänne, älkää puhuko röyhkeästi ja uhmaillen.”
Ei idästä, ei lännestä eikä autiomaastakaan tule ketään, joka heidät korottaisi.
Kun Jumala käy tuomitsemaan, hän korottaa ja hän alentaa.
Minä ylistän iäti Herraa, laulan kiitosta Jaakobin Jumalalle. 
Hän murtaa jumalattomien mahdin, mutta vanhurskas kohoaa kunniaan.
Ps. 75:2–8, 10–11

Elää ylvästelemättä, itseään korottamatta, välttäen röyhkeää ja uhmakasta puhetta… siinä psalmin ihan varteenotettavia neuvoja. Vaikka eivät nuo taida olla ihan tyypillisiä taipumuksia meidän kansanluonteellemme. Taidamme pikemminkin olla taipuvaisia vähättelemään itseämme, kykyjämme, tekemisiämme ja elämäämme ylipäätään.

Valmentaja-sparraaja ja ääninäyttelijä Tom Pöysti piti eräässä tilaisuudessa hulvattoman hauskan monologin siitä, miten me suomalaiset vähättelemme niitäkin asioita, joissa olemme ihan huippuja. Hän kertoi ruvenneensa herättelemään huumorin kautta meitä huomaamaan, miten syyttä suotta ‘kätkemme lamppumme vakan alle’.
(Wikipedian mukaan Tom Pöystin mieluisimpia puheenaiheita ovat henki ja mielekkyys,  yhteisöllisyys ja yhteisvastuu, arvot ja arvostaminen sekä mokaamisen ja ristiriitojen välttämättömyys.)

Kyky nauraa omille mokilleen on Tomin mielestä (ja myös omasta mielestäni) hyvä taito. Se  toimii tehokkaana vastalääkkeenä tärkeilyyn, ylpistelyyn tai mahtailuun taipuvaiselle. Ihminen, joka osaa nauraa itselleen, käyttäytyy harvemmin omahyväisesti, röyhkeästi tai turhantärkeilevästi.  Näin ainakin uskoisin.    

Itsensä vähättelyn ja omahyväisyyden väliltä voi löytää keskitien. Ja hieno juttu tietenkin, jos löytää sille tielle, joka meille viitoitettiin 2000 vuotta sitten. Sen tien viitoittaja kehotti meitä olemaan valona täällä maailmassa.
“Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”  (Matt.5:14-16)

Jeesus ei tarkoittanut, että kuvittelisimme itse olevamme valon lähteinä. Ei lamppu itsessään voi loistaa valoa. Sen täytyy olla kytkettynä virranlähteeseen, ja se pitää sytyttää, jotta se voi valaista ympäristöään.
On ihmeellistä, että me voimme kytkeytyä ja siis olla yhteydessä kirkkaimpaan ja suurimpaan mahdolliseen valonlähteeseen.  

Vaikka olemme syntyneet tähän maailmaan, jossa välillä pimeys koettaa saada valtaa, olemme tulleet Valon maailmasta. Jumala on antanut sisimpäämme oman Valonsa kipinän. Kun olemme Häneen yhteydessä, kytkeydymme Hänen virtapiiriinsä, Hänen Valonsa voi alkaa loistaa meissä ja kauttamme. Hänen Henkensä meissä sytyttää halun tehdä hyviä tekoja, sellaisia jotka tuovat toisille iloa ja valoa, lohtua ja apua, rohkaisua ja toivoa.

Elämän Valo – Jeesus sanoi: “Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh.8:12)

Rakentakaa ja rukoilkaa
Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo kaikille pakkosiirtolaisille, jotka hän on siirtänyt Jerusalemista Babyloniaan: Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan! Istuttakaa puutarhoja ja nauttikaa niiden hedelmistä! Ottakaa itsellenne vaimot, syntyköön teille poikia ja tyttäriä! Ottakaa pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne, että he saisivat poikia ja tyttäriä. Lisääntykää, älkää vähentykö! Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.  Jer. 29:4–7

Tuo Jeremian kautta tullut viesti Babyloniaan joutuneille pakkosiirtolaisille on minusta kaunis: tehdä siellä, minne heidät oli siirretty, hyvää. Toimia sen paikan parhaaksi. 
Ei se varmaan ihan itsestään selvää ja helppoa ollut, vieraassa kulttuurissa, valloittajien maassa. Mutta kuten kuvaukset Danielista ja kolmesta hänen toveristaan (Danielin kirjassa) kertovat, voi vieraassa ympäristössä ja uhkaavissakin tilanteissa pysyä uskollisena Jumalan johdatukselle, kun luottaa Häneen ja Hänen apuunsa. 

Tyyntä ja rauhallista elämää
Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.  1. Tim. 2:1–4

Voisiko olla ajankohtaisempaa rukousaihetta maailmantilannetta ajatellen kuin tuossa Paavalin 1. kirjeessä Timoteukselle?  
Esirukouksia tarvitaan tämän maailmamme johtajille ja vallanpitäjille. Että rauhanajatukset ja rauhantahto voisivat saada sijaa, Lähi-idässä, itäisessä naapurimaassamme ja  kaikissa niissä maissa, joiden johtajien prioriteettilistassa ei näy tyyneen ja rauhalliseen elämään pyrkiminen. 

Rukoillaan tälle maailmallemme presidentti Martti Ahtisaaren kaltaisia rauhanvälittäjiä, johtajia joilla on kykyä ja tahtoa edistää rauhaa kaikkialla, missä sitä nyt niin kipeästi kaivataan. Ihmisiä, jotka osaavat toimia viisaina ja taitavina sovittelijoina kriisitilanteissa keskinäisen rauhan löytymiseksi.

“Rakastan elämää” – Haastattelussa Martti Ahtisaari kertoi yrittävänsä herätä joka aamu kuin se olisi elämän ensimmäinen aamu. “Minusta on hienoa herätä joka aamu ja miettiä, mitähän jännittävää tämä päivä tuokaan tullessaan,”  hän totesi.
Hänen vaalikampanjansa laulu oli “Rakastan elämää”, jota hän myös itse lauloi.
Alla olevalla videolla eräs tulkinta tuosta laulusta. 

Jumalan siunausta – Suomessa oli jo vakiintunut tapa, ettei presidenttien uudenvuodenpuheissa toivotettu Jumalan siunausta. Martti Ahtisaari teki tässä poikkeuksen. 
“Toivotan kaikille kansalaisille hyvää alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta”, hän toivotti uudenvuodenpuheessaan v. 2000.

Tänään, Martin päivänä, Martti Ahtisaaren siunaustilaisuutta ja saattuetta voi seurata TV:n ja netin välityksellä. 

Älkää pelätkö
Jeesus sanoi opetuslapsille:
    ”Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle. Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä. Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.”
Luuk. 12:4–7

Rakastan elämää – Sauli Ahvenjärvi

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏 

Rakas Jumala, auta meitä rakastamaan, kunnioittamaan ja vaalimaan elämää. Omaa elämäämme, toistemme elämää ja kaikkea elämää ympärillämme.
Herätä sydämissämme kiitollisuus elämän lahjasta, kauniista ja arvokkaasta lahjasta, jonka olemme Sinulta saaneet.

Kristus, auta meitä muistamaan, mihin Sinä olet meidät kutsunut. Muistamaan viitoittamaasi tietä. Ja muistamaan, ettemme ole ainoastaan tämän valtakunnan, vaan myös taivaan valtakunnan kansalaisia.   

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏 

Antakaa toisillenne anteeksi

4. 11.2023. Tänään on Pyhäinpäivä. Ulkona sataa, tuulee. Miten lämpöisen tunnelman  kynttilänvalo luokaan. – Ajatukset liikkuvat vuoroin omissa, edesmenneissä läheisissä, vuoroin heissä, jotka värjöttelevät jossain tilapäisessä suojassa, kynttilänvalossa, koska sähköjä ei ole, eikä ehkä edes kattoa ja seiniäkään ympärillä. Heissä, jotka ovat juuri menettäneet läheisensä, tai pelkäävät heidän puolestaan, tai omasta puolestaan. 

Kuinka etuoikeutettuja me olemmekaan, joilla on katto ja seinät ja rauha. Voi vain kuvitella kuohuvaa maailmantilannetta ajatellessa, kuinka kaukaiselta huomisen pyhän aihe, anteeksianto, voi tuntua heistä, jotka ovat kokeneet koko elämänsä ja turvallisuutensa järkkyneen. – Miten voisi edes ajatella antavansa anteeksi kauheita tekoja tehneille ja niitä ohjanneille? Eivätkö hirveät tapahtumat herätä pikemminkin  syvää vihaa ja katkeruutta tekijöitä kohtaan?

Joskus, ehkä paljon myöhemmin, tulee toivottavasti kuitenkin aika, jolloin kovia kokeneet alkavat miettiä, millaiset ajatukset ja tunteet sisimmässä ohjaavat – ja ehkä rajoittavat – omaa elämää ja olemista. Ehkäpä silloin voi aueta myös mahdollisuus sovintoon. Anteeksipyyntöön ja anteeksiantoon. 

Rauhanrakentaja Martti Ahtisaaren kuolinilmoituksessa siteerataan Desmond Tutua:
“Ainoa tapa olla ehjä, terve ja onnellinen ihminen on oppia antamaan anteeksi.’

**********************

Kirkkovuosikalenterin kuvaus huomisen pyhän aiheesta:
‘Tämän sunnuntain sisältönä ovat anteeksiantamus ja siitä avautuva keskinäinen rakkaus. Koko elämämme perustuu anteeksiantoon, jonka saamme Kristuksen ristinkuoleman ansiosta. Se velvoittaa meidät kohtaamaan lähimmäisemme ystävällisesti, lempeästi ja anteeksiantavasti. Tällainen asenne tekee mahdolliseksi sen, että Jumalan moninaiset lahjat pääsevät vaikuttamaan kaikessa rikkaudessaan.’

Minä riemuitsen sinun sanoistasi niin kuin riemuitaan suuresta saaliista.
Valhetta minä vihaan ja kammoksun, sinun lakiasi minä rakastan.
Seitsemästi päivässä minä sinua ylistän vanhurskaista päätöksistäsi.
Ne, jotka rakastavat sinun lakiasi, elävät rauhassa, mikään ei horjuta heitä.
Herra, minä luotan siihen, että sinä pelastat minut. Minä teen sinun käskyjesi mukaan.
Minä pysyn uskollisesti sinun liitossasi, se on minulle ylen rakas.
Minä noudatan sinun liittosi säädöksiä – missä kuljenkin, olen sinun edessäsi.
Ps. 119:162–168

**********************

Myös Lootilla, joka kulki Abramin mukana, oli lampaita, vuohia, nautakarjaa ja telttoja. Mutta laidunmaata ei ollut tarpeeksi, että he olisivat voineet pysyä yhdessä, sillä heillä oli runsaasti karjaa. Siksi Abramin ja Lootin karjapaimenten kesken syntyi riitaa. Siihen aikaan maassa asui kanaanilaisia ja perissiläisiä.
    Abram sanoi Lootille: ”Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme sukulaisia ja veljiä keskenämme. Onhan koko maa avoinna sinun edessäsi. Eroa siis minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle. Jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle.” Loot katsoi ympärilleen ja näki, että Jordanin alanko oli runsasvetistä seutua. Ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, se oli Soariin saakka kuin Herran puutarhaa, kuin Egyptin maata. Loot valitsi itselleen koko Jordanin alangon ja lähti kulkemaan itää kohden, ja näin he erosivat toisistaan.
    Lootin erottua Abramista Herra sanoi Abramille: ”Nosta silmäsi ja katsele tästä paikasta pohjoiseen, etelään, itään ja länteen, sillä koko sen maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikiajoiksi. Minä teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset: jos osaat ne laskea, osaat laskea jälkeläistesi määrän.”  1. Moos. 13:5–11, 14–16

Olkaa kaikki yksimielisiä, jakakaa toistenne ilot ja surut, rakastakaa toisianne ja olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä. Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen.
Sillä se, joka tahtoo rakastaa elämää ja haluaa nähdä hyviä päiviä, hillitköön kielensä pahoista sanoista ja huulensa valhetta puhumasta. Kääntyköön hän pois pahasta ja tehköön hyvää,       etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Herran silmät katsovat hurskaiden puoleen, hänen korvansa kuulevat heidän rukouksensa, mutta Herran kasvot kääntyvät pahantekijöitä vastaan.
1. Piet. 3:8–12

Miten elintärkeitä kehotuksia Pietari kirjeessään luettelee. Hän joka aiemmin, kulkiessaan Jeesuksen kanssa, oli reagoinut tilanteisiin kiivaasti ja impulsiivisesti. Kun Pyhä Henki pääsi vaikuttamaan ja ohjaamaan häntä, kaikki muuttui. Hänessä kehittyi kyky puhua ja toimia rakentavasti, yhteishenkeä vahvistavasti. 

Ajatella, jos osaisimmekin toimia Pietarin kirjeen neuvojen mukaisesti, tai edes pyrkiä siihen suuntaan. Toistemme ymmärtämiseen, ilojen ja surujen jakamiseen ja hyvän tekemiseen. 
Rauhan etsimiseen. 

Vuorisaarnassaan (tämänpäiväisessä Matteuksen evankeliumitekstissä) Jeesus sanoo, että autuaita ovat ne, jotka toisia armahtavat. ja autuaita ovat puhdassydämiset ja rauhantekijät.
(Autuaaksi julistukset kokonaisuudessaan: Matt. 5:1–12)

Jeesus sanoi opetuslapsille:
    ”Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ’jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.
    Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”
    Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: ”Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?”
    ”Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”, vastasi Jeesus.  Matt. 18:15–22

Tuo on niin ihana, ihan perustavaa laatua oleva lupaus Jeesukselta: että kun 2 tai 2 henkilöä kokoontuu hänen nimessään, hän on siinä läsnä, heidän keskellään.
Miten kaikki muuttuukaan, kun Kristus on läsnä, ja kun ollaan sydän avoinna Hänen läsnäolonsa vaikutukselle. Siinä ilmapiirissä voi sellainenkin, joka muuten tuntuisi mahdottomalta, muuttua mahdolliseksi. Sovinnonteko, anteeksianto, silloinkin kun haavat ovat syvät ja kipeät. 

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏 

Mitä tahansa kaksi keskenään sopii ja rukoilee, sen taivaallinen Isä tekee, Jeesus lupaa.
Niin merkittävä asia on se, että etsitään yhdessä yhteisymmärrystä, halutaan löytää tahto sovintoon, anteeksiantoon, yhteiseen hyvään, sisäiseen ja ulkoiseen rauhantilaan. 

Kristus, auta meitä ja maailmaamme. Anna meille kyky, elää sovussa keskenämme, anna meille hyvää tahtoa. Anna meidän kohdata Sinun Kirkkautesi ja Rakkautesi. Anna meille Sinun Rauhasi. 

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏 

Uskon perustus

27.10.2023. Ensi pyhän aiheena on Uskon perustus. – Mihin perustan uskoni? Entä sinä?
Usein me ihmiset kaipaamme konkreettista todistusta siitä, että jokin asia pitää paikkaansa.
Konkreettista varmistusta kaivataan sellaisestakin, minkä konkreettinen toteennäyttäminen ei tunnu mahdolliselta. Kuten Jumalan olemassaolosta, tai Jeesus Kristuksen jumalallisesta olemuksesta.  

Voimme kyllä lukea pyhistä kirjoituksista lukemattomia kuvauksia siitä, miten Jumala on esim. auttanut vaikeuksissa olevia henkilöitä  tavalla, johon ihmiset eivät olisi kyenneet. Usein näitä tapahtumia on ollut todistamassa suuri joukko silminnäkijöitä. Niitä on kirjattu muistiin ja kerrottu jälkipolville. Mutta ovatko nuo tapahtumat meille jotain sellaista, mikä kuului menneisiin aikoihin, kaukaiseen historiaan? Sellaiseen, millä ei tunnu olevan merkitystä tai todistusarvoa enää meidän aikanamme?

**********************

Ensi viikolla vietetään pyhäinpäivää. Kirkkovuosikalenteri kirjoittaa: ‘Uskonpuhdistus karsi suurimman osan muistopäiväkalenteriin sisältyvistä pyhimysjuhlista. Kirkon historian merkkihenkilöiden muistelemista ei kuitenkaan tyystin hylätty. Augsburgin tunnustus lausuu tästä: ”Me voimme julkisesti muistaa pyhiä, jotta oppisimme kukin kutsumuksemme mukaisesti seuraamaan heidän uskoaan ja hyviä tekojaan.” Apostolien ja evankelistojen päivät säilyivät kirkollisessa kalenterissamme vuoteen 1772. Pyhimysjuhlista merkittävin oli Pyhän Henrikin muistopäivä. Senkin viettäminen jatkui vielä uskonpuhdistuksen jälkeen.’

Pyhän Henrikin Ekumeeninen Taidekappeli on veistoksellisen kaunis ja tunnelmaltaan vaikuttava. Sen hienon akustiikan vuoksi siellä pidetään iltahartauksien, näyttelyjen ja muiden tapahtumien lisäksi paljon konsertteja. – Tämän päivityksen kuvat ovat Taidekappelista.

Käynti tuossa Taidekappelissa laittoi minut googlaamaan piispa Henrikiä. Hänen muistopäivänsä tosin on 20. tammikuuta, mutta ensi pyhän aiheeseen hänet liittää se, että hän oli yksi niistä henkilöistä, jotka toivat kristinuskon Suomeen.

Varhaisimmat dokumentoidut tiedot piispa Henrikistä ovat 1200-luvun lopulta, minkä vuoksi hänen elämänsä vaiheita ei tarkkaan tunneta. Kansanperinteen mukaan hän kuoli 20.1.1156. Seuraavalla vuosisadalla eläneen historiankirjoittajan mukaan hän kuoli 5 v. aiemmin. Ja 1700-luvulla ilmestyneen julkaisun mukaan vuotta aiemmin.

Kansanperinteen mukaan talonpoika Lalli surmasi piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä. Legendan mukaan Lalli oli suuttunut hänelle ja lähti kostamaan.
Joitakin kansanperinteessä sukupolvelta toiselle siirrettyjä tapahtumia ei voida konkreettisesti näyttää toteen. Monesti niistä voi kuitenkin poimia olennaisen. Piispa Henrikistä tiedetään, että hän oli Uppsalan piispa, joka tuli Suomeen tuomaan kristinuskoa. ja että hän sai surmansa tällä matkallaan.    

**********************

Emme pelkää vaikka maa järkkyy
Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.  Ps. 46:2–8

Psalmin teksti on rohkaiseva: Jumala on vahva auttaja, Hänen puoleensa voimme kääntyä, kun tunnemme itsemme turvattomaksi. Olemme Korkeimman suojassa, kun Hän on kanssamme.   

Olen kanssasi
Herra sanoi Jeremialle:
      ”Jos muutat mielesi, minä otan sinut jälleen palvelukseeni. Jos et puhu joutavia, vaan puhut niin kuin puhua tulee, saat jälleen olla minun suunani. Ihmiset kääntyvät sinun puoleesi, mutta älä sinä käänny heidän mielensä mukaan. Minä teen sinusta lujan pronssimuurin.
Vaikka tämä kansa nousee sinua vastaan, ei se sinua voita, sillä minä olen sinun kanssasi, minä autan ja suojelen sinua, sanoo Herra.  Minä pelastan sinut pahojen käsistä, vapautan sinut väkivaltaisten kourista!”  Jer. 15:19–21

Tuo Jumalan kehotus Jeremiaalle, ettei tämän tule puhua joutavia, laittaa miettimään, paljonko joutavia tulee itse puhuttua. Miten usein olisi viisaampaa kuunnella kuin olla äänessä. Kuunnella, mitä Hän haluaa sanoa, miten Hän haluaa meitä ohjata.

Jeremialle Hänellä oli aivan erityinen tehtävä suunniteltuna, hänen tuli toimia profeettana, totuuden torvena kansalle. Se toi mukanaan suuren vastuun; hänen tuli puhua ja tehdä vain sitä, mitä Jumala neuvoi häntä puhumaan ja tekemään.

Samoin Jumalalla on aivan oma suunnitelma jokaisen meidän elämää varten. Miten hienoa olisi, jos osaisimme ja malttaisimme kuunnella Hänen johdatustaan. Että emme antaisi toisten johdatella ajatuksiamme siitä, miten milloinkin tulisi toimia.
Että elämänsuunnitelmamme voisi toteutua Hänen tahtonsa mukaisesti ja voisimme toimia niin kuin Hän toivoisi meidän toimivan.  

Rauha Jumalan kanssa
Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.
    Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.  Room. 5:1–11

Joonan merkki
Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.  Matt. 16:1–4

Fariseukset ja saddukeukset pyysivät Jeesukselta merkkiä taivaasta. Millaista merkkiä he mahtoivat toivoa? Salamaa, jyrähdystä, auringonpimennystä? Vai jotain sellaista, mille ei löytyisi mitään järjellä ymmärrettävää selitystä?
He halusivat saada selville, mikä Jeesus oikein oli miehiään. Hän paransi ja teki ihmetekoja, mutta miten? Ovatko nämä teot peräisin Jumalalta?
Hän oli äskettäin ruokkinut 4000 miestä vaimoineen ja lapsineen seitsemällä leivällä ja parilla pienellä kalalla (Matt.15:32-39). – Miten ihmeessä hän sen teki? Todistakoon meille taivaanmerkein, onko hänellä sellaisia voimia, joiden voisimme nähdä olevan taivaallista alkuperää.

1990-luvulla olin innostunut taivaanmerkeistä. Kävin astrologiakursseilla, hankin alan kirjallisuutta, opettelin tulkitsemaan planeettojen sijaintien ja liikkeiden merkityksiä ja laadin läheisteni syntymäkarttoja nähdäkseni, löytyisikö niistä jotain sellaista, mikä voisi auttaa minua ymmärtämään paremmin heidän elämänsuunnitelmaansa.

Olihan se mielenkiintoista. Mutta sitten elämääni tuli jotain, jonka koin monta vertaa paremmaksi, elävämmäksi, vaikuttavammaksi ja todemmaksi. Hän, joka 2000 v. sitten sanoi olevansa Tie, Totuus ja Elämä, kutsui tielleen. Kirjat ja kartat menivät energiajätekeräykseen. Koin että olin löytänyt elämääni niitä verrattomasti paremman ja luotettavamman Oppaan.

Odotanko Häneltä jonkunlaista konkreettista merkkiä siitä, että Hän on mukanani kaikessa,  joka päivä, hyvinä ja vaikeina hetkinä? Ehkä. Olisihan se mukavaa saada jälleen jotain ihan konkreettista varmistusta.  Mutta kuitenkin riittää, että tiedän Hänen olevan. Hän on vakuuttanut minut siitä, ja olen siitä tavattoman kiitollinen. Luulen, että minun muuten olisi vaikea uskoa, sen verran minussa nääs  (valitettavasti) on epäilevää tuomasta (tai fariseusta tai saddukeusta), joka pyytää todistusta.   

Jeesus vastasi fariseuksille ja saddukeuksille, että taivasta he kyllä osaavat lukea, mutta eivät aikojen merkkejä. Erään papin saarnan mukaan aika-sana tuossa kohtaa ei tarkoita kronologista aikaa, vaan kairos-aikaa. Kreikankielisellä sanalla kairos kuvataan mm. sellaisia erityisiä hetkiä, jolloin Jumala kutsuu lähelleen, kutsuu tekemään tärkeitä valintoja tai päätöksiä elämän suhteen.
Itse olen aina ajatellut, että Jeesus viittasi Joonan merkillä siihen, että samoin kuin Joona oli 3 päivää valaan vatsassa ja tuli sieltä takaisin ihmisten ilmoille, Jeesus nousisi kolmantena päivänä kuolleista.

Joka tapauksessa toivoisin kaikille meille kykyä olla herkästi kuulolla, sydän vastaanottavaisella moodilla, kykyä havaita milloin ja miten Luojamme meitä kulloinkin kutsuu lähelleen, miten Hän haluaa meitä ohjata ja opastaa.
Hän tekee sitä niin monin tavoin. Joillekin Hän puhuu erityisesti Sanan kautta, Joitakin Hän koskettaa (ylistys)musiikin kautta. Jotkut voivat kokea, kuinka Hän on mukana, kun he palvelevat ja auttavat toisia. Jotkut voivat kokea Hänen läsnäolonsa ja ammentaa siitä voimia rukoukseen tai meditaatioon hiljentyessään. Joku voi kokea kaikkien näiden kautta uskonsa tulevan vahvistetuksi ja ravituksi. 

Tärkeintä kai olisi, että uskomme olisi niin vahvalla perustalla, etteivät sitä muiden mielipiteet tai sanomiset tai omat epäilevät ajatuksemme horjuttaisi. Niin vahva uskon perustus taitaa tulla vain Jumalan vaikutuksen kautta.

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Kristus, vahvistaisitko uskoamme niin että voisimme tehdä sellaisia valintoja ja päätöksiä, joita toivot meidän tekevän. Jotta voisimme elää niin, että saisimme kokea, kuinka taivasten valtakunta on lähellä. ja keskellämme.  

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Jeesuksen lähettiläät

22.10.2023. Kun Jeesus lähetti 72 opetuslasta edellään eri kaupunkeihin, hän kehotti heitä  ensimmäiseksi taloihin astuessaan toivottamaan sen asukkaille: “Rauha tälle kodille.”
Ja kun hän ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyi opetuslapsille, hänen ensimmäiset sanansa olivat “Rauha teille.”

Sitä tämä maailmamme ehkä eniten nyt kaipaa: rauhaa. Maiden välistä rauhaa, rauhaa joka kotiin, mielenrauhaa, rauhaa sydämiin…
Tarvitsemme rauhanlähettiläitä. Ihmisiä, jotka asenteillaan, puheillaan ja omalla olemuksellaan välittävät ja rakentavat hyvää tahtoa. 

Kun maailmantapahtumista kertovat uutiset tuntuvat kasautuvan ikään kuin painavaksi möykyksi sydämen seutuville, mikä on se keino, joka auttaa sinua säilyttämään mielenrauhan, ilon ja tasapainon?
Itselleni luonnossa liikkuminen, ruskan kauniit värit sekä touhukas hauvelini tuovat päivittäin hyvää oloa. Myös musiikki voi olla monin tavoin hoitavaa. Samoin hiljaisuus. Unohtamatta tietenkään itse Rauhanruhtinasta, joka lupasi jättää meille oman rauhansa (Joh.14:27). 

Jokaisen, joka ei ole vielä sitä tehnyt, kannattaisi mielestäni etsiä jokin tai mielellään useampi asia, joka tuo rauhan  mieleen ja sydämeen. Jotteivat maailmantapahtumat pääse sitä meiltä viemään.   

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Kirkkovuosikalenterista:
Jeesus julisti, että Jumalan valtakunta on lahja. Hän lupasi syntien anteeksiantamuksen kaikkein syntisimmillekin. Jeesus lähettää omansa maailmaan todistamaan tästä armosta ja palvelemaan ihmisiä hänen nimessään. Kristitty on Vapahtajan lähettiläs, ”Kristus lähimmäiselleen”.

Hyvä kaikille
Anteeksiantava ja laupias on Herra, hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä.
Herra on hyvä kaikille, hän armahtaa kaikkia luotujaan.
Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi, uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua!
Julistakoot he valtakuntasi kunniaa, kertokoot mahtavista teoistasi.
Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston.
Sinun valtakuntasi on ikuinen, sinun herruutesi pysyy polvesta polveen.  Ps. 145:8–13

***********************

Älkää pelätkö
Mooses sanoi israelilaisille:
    ”Olkaa vahvoja ja rohkeita, älkää pelätkö älkääkä säikkykö noita kansoja, sillä Herra, teidän Jumalanne, kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin eikä hylkää teitä.”
    Mooses kutsui luokseen Joosuan ja sanoi hänelle kaikkien israelilaisten ollessa läsnä: ”Ole vahva ja rohkea. Sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra esi-isillemme vannomallaan valalla sille lupasi, ja sinä jaat sen maan israelilaisille perinnöksi. Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.”  5. Moos. 31:6–8

Mooses ei itse saanut johdattaa israelilaisia luvattuun maahan. Hänen tehtävänsä jatkaminen siirtyi Joosualle.
Kreikankielessä Joosua on sama nimi kuin Jeesus, ja myös hepreankielessä nimet muistuttavat toisiaan. Nimi merkitsee pelastajaa. Joosua johdatti kansan Jordan-virran yli, Eräällä tavalla Joosuan voi nähdä ikään kuin ennakkokuvana Jeesuksesta, joka tuli maailmaan johdattamaan ei vain yhden kansan, vaan meidät kaikki kohti vapautta ja rauhaa. Sillä erotuksella, että Jeesus tuli johdattamaan meitä sellaiseen rauhaan, jota ei saavuteta sotimalla ja maita valloittamalla.

Kun Mooses näki palavan pensaan ja ihmetteli, miksei se pala poroksi. Kun hän meni lähemmäs pensasta, hän kuuli enkelin sanovan hänelle: “Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.”
Kun Joosua lähestyi Jerikoa, arkkienkeli Mikael ilmestyi hänelle ja sanoi nuo samat sanat Joosualle. 

Laulun “Pyhän kosketus” sanat viestivät jotain siitä rauhasta, jota saattaa tuntea, kun hiljentyy  Jumalan läsnäolossa. Rauhasta, joka nyt on niin tavattoman kaukana Lähi-Idän hurjasta tilanteesta. Rauhantahdosta, jota  sinne kaivattaisiin nyt ‘tulenpalavasti’ . Samoin kuin Ukrainaan. 

“Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran. Pyhää ja puhdasta maata. Katso ja kuuntele hiljaa, vaikka paljon et ymmärtää saata. Paina pääsi, maa, jolla seisot on Herran. Hän itse puhuu ja kuulee, koskettaa meitä kuin viljaa, sillä Jumalan pelloilla tuulee.
Joskus ajaton kohtaa ajan, silloin Jumalan aavistaa. Joskus rajaton rikkoo rajan, silloin Pyhä koskettaa.
Joskus palavan pensaan lailla Luoja kasvonsa paljastaa. Joskus puhuu Hän sanoja vaillaSilloin Pyhä koskettaa, 
Joskus kaatuvat vanhat kaavat, Tuomas Mestarin nähdä saa, tarttuu käteen ja tuntee haavatSilloin Pyhä koskettaa…  “

Kristus, ilmesty meille, anna Rauhasi ja Rakkautesi laskeutua keskuuteemme. Auta meitä ymmärtämään ja muistamaan, mitä Sinä tulit meille antamaan:
“Rauhan minä jätän teille: minun rauhani — sen minä annan teille.” (Joh.14:27) 

Tekemällä kaikkea hyvää
Me olemme lakkaamatta rukoilleet teidän puolestanne ja pyytäneet, että te saisitte runsaasti hengellistä viisautta ja ymmärrystä ja tulisitte täydelleen tuntemaan Jumalan tahdon. Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa. Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä.  Kol. 1:9–11

Mistä me saamme voimaa tehdä kaikkea hyvää, kuten Kolossalaiskirje meitä kehottaa? Entä mistä voisimme ammentaa kestävyyttä ja kärsivällisyyttä? Kirje vastaa siihen: Jumalan kirkkauden voimasta.
Miten me voisimme löytää Hänen kirkkautensa voiman? Siihen löytyy mielestäni vastaus esim. ylläolevan Pyhän kosketus -laulun sanoista. Että vietämme aikaa Hänen läsnäolossaan, annamme Hänen tehdä meissä työtään; annamme Hänen koskettaa sydämiämme. 

Opetuslasten lähettäminen 
Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä.
    Hän sanoi heille: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.
    Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua älkääkä jalkineita. Älkää matkan varrella pysähtykö tervehtimään ketään. Ja kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle kodille.’ Jos siellä on joku, joka on rauhan arvoinen, hän saa teidän toivottamanne rauhan. Ellei ole, toivotuksenne palaa teille. Jääkää siihen taloon ja syökää ja juokaa mitä teille tarjotaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta toiseen.
    Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’ Mutta jos teitä johonkin kaupunkiin tultuanne ei oteta vastaan, menkää sen kaduille ja julistakaa: ’Me pyyhimme pois pölynkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut – pitäkää hyvänänne! Mutta tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle!’ Minä sanon teille: Sodomakin pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sellainen kaupunki.”  Luuk. 10:1–12

Jeesus lupasi, että ne, jotka ottaisivat vastaan opetuslasten toivotuksen ‘Rauha tälle kodille’, myös saisivat sen kokea.  Ajatella, jos voisimme noin yksinkertaisesti viedä eteenpäin rauhaa. Aina kohdatessamme toisia ihmisiä tai vieraillessamme heidän kodeissaan lausuisimme tuon saman toivotuksen, ja rauha laskeutuisi heidän sydämiinsä ja koteihinsa.

Jos se olisi noin helppoa, niin kyllä meistä varmaan moni ryhtyisi innolla rauhanlähettiläiksi. Vaan kun se oma into ei riitä, tarvitaan myös toisen osapuolen vastaanottavuus. Ja siihen tarvitaan Pyhän kosketusta. Pyhä Henki vaikuttaa ja vakuuttaa sydämen tasolla meitä siitä, mitä me emme fyysisin silmin näe, mutta mikä kuitenkin on todellista.

Tule, Pyhä Henki, kosketa meitä hiljaa. Anna meidän kokea sitä rauhaa, jota sielumme ja koko maailmamme niin kovasti kaipaa. Vahvista meitä, niin että voisimme olla taivaan valtakunnan lähettiläitä, välittää Kristuksen Rauhaa ja Valoa sinne, missä olemme, liikumme ja toimimme.   

 Pyhän kosketus – Pekka Simojoen ja kumppaneiden Ylistys -levyltä

Usko ja epäusko

19.10.2023. Mitä ja mihin me uskomme, mihin taas emme? Maailma on täynnä asioita, jotka haastavat meidän erottelukykyämme. Joskus on tosi vaikeaa päätellä tai päättää mihin uskoa. 
Uskon voisi ajatella oikeastaan olevan niin mielen, tunteen kuin tahdonkin asia. Ajatuksen tasolla pohdimme, mihin meidän kannattaa uskoa käytössämme olevien tietojen perusteella. Tunne voi tulla mukaan prosessiin: miltä tämä asia tuntuu minusta? Ja sitten voi olla vielä kyse omista valinnoista: että päättää uskoa johonkin, vaikkei olisikaan vedenpitävää todistetta asiasta.  Joskus nuo kaikki vahvistavat toisiaan. (Tämä nyt oli siis vain omaa pohdiskeluani.)

Usein sanotaan, että usko Jumalalta ja Hänen Poikaansa tulee Häneltä itseltään. Mutta jos Jumala antaa meille uskon lahjana, miksei Hän ole avokätisempi uskonlahjaansa jakaessaan? Tätä olen ihmetellyt usein.
Haluaako Hän, että me itse olisimme mahdollisimman aktiivisia etsinnässämme? Mutta on ihmisiä, jotka todella kovasti haluaisivat uskoa, mutta jostain syystä se ei vain heiltä luonnistu. On ihmisiä, jotka kaipaavat tavattomasti yhteyttä Jumalaan, ja on niitä, jotka kamppailevat jatkuvasti tai ajoittain oman epäuskonsa kanssa. – Miksi uskominen on joillekin helppoa ja  luonnollista, kun se useimmille on niin vaikeaa?  

Kirkkovuosikalenteri kirjoittaa tämän viikon aiheesta näin:
‘Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita.’

Menneisyyden arvoituksia
Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki. Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia, vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat  meille kertoneet. Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.
Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen.
Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään, jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.  Ps. 78:1–8

Ennen suvun, kyläyhteisön, kaupungin tai kansan menneitä tapahtumia siirrettiin sukupolvesta toiseen kertomalla. Istuttiin tulen äärellä, ja kuunneltiin muisteluja menneiltä ajoilta. Joissakin kulttuureissa alettiin kirjata kansan historiaa savitauluihin tai nahkakääreisiin. 
Kirjapainotaito mahdollisti historian tallentamisen kansien väliin. Nykyään yhä useammat kirjat ilmestyvät sähköisessä muodossa. Ovatkohan tulevaisuuden koulujen oppimateriaalitkin  luettavissa vain sähköisten laitteiden avulla?

Entä millaisia asioita tuleville polville välitetään? Yllä olevassa psalmitekstissä sanotaan, että Herra antoi käskyn opettaa lapsille Hänen säädöksensä. – Missä muodossa ja miten meidän aikamme lapset ja nuoret voisivat kuulla Luojastamme? Siitä, mitä Hän meiltä odottaa. Ja siitä, että Luojamme, joka on tehnyt ihmeitä, tekee niitä vielä meidänkin päivinämme? 

Älkää vavisko
Lujalla kädellä Herra veti minut pois siltä tieltä, jota tämä kansa kulkee. Hän sanoi:
– Älkää sitä kutsuko salaliitoksi, mitä tämä kansa salaliitoksi kutsuu. Älkää vavisko,
älkää sitä pelätkö, mitä se pelkää. Pitäkää te Herra Sebaot pyhänä, pelätkää vain häntä,
vaviskaa hänen edessään. Hänestä on tuleva solmu ja este, kompastuskivi, kallionlohkare
Israelin kahden kuningashuoneen tielle, Jerusalemin asukkaille loukku ja ansa.
Monet heistä kompastuvat, syöksyvät nurin niskoin, loukkaantuvat, tarttuvat ansaan, jäävät kiinni.  Jes. 8:11–15

Tuota tekstiä en muista ennen lukeneeni. (Mutta myönnettäköön, että muistiini ei aina ole luottamista.) Erityisesti sana ‘salaliitto’ hyppäsi silmiin. Ei siis ole mikään keskiajalta peräisin oleva sana, vaan on ollut käytössä jo Raamatun kirjoittamisen aikoihin… 

Millaisia asioita salaliittoteoreetikot nykyään kehittelevätkään ja levittävät niitä tehokkaasti  internetin välityksellä. Niitä käytetään häikäilemättömällä poliittisten ja muiden päämäärien saavuttamiseksi. Mielenkiintoista on, miten helposti niihin uskotaan, kun niitä esittävä taho on itselle jollain lailla luotettavan tuntuinen tai omaan maailmankatsomukseen tai uskomusjärjestelmään sopiva. On helppo uskoa sellaista lähdettä tai henkilöä, jonka tietää omaavan samanlaiset arvot tai tavoitteet kuin itsellä.

Kristus, Sinä näet, miten helppoa meitä on johdattaa harhaan. Johdata Sinä meitä, Auta meitä erottamaan, mikä on totta, mikä vääräksi väänneltyä. Avaa silmämme näkemään Sinun totuutesi. Oli sitten kyse pienemmistä tai suuremmista asioista, anna Sinun totuutesi ohjata elämäämme.    

Usko Voideltuun
Jumala voi todistaa, etten sano teille sekä: ”Kyllä” että: ”Ei.” Eihän myöskään Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jota minä, Silvanus ja Timoteus olemme teille julistaneet, tullut ollakseen sekä ”kyllä” että ”ei”, vaan hänessä toteutui ”kyllä”. Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: ”Aamen”, Jumalan kunniaksi. Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.
2. Kor. 1:18–22

Ihana lupaus tuossa Paavalilta: Jumala itse vahvistaa meitä uskossamme Voideltuun, Kristukseen. Jos oma uskomme horjuu, voimme kääntyä Hänen puoleensa ja vedota tuohon Paavalin lupaukseen: Jumala, kiitos että vahvistat uskoani, tänään, huomenna, ja aina kun tarvitsen siihen vahvistusta.

Meidän ei tarvitse, eikä meidän oletetakaan olevan aina vahvoja. Juuri silloin, kun olemme heikkoja ja epävarmoja, Luojamme haluaa tulla aivan lähelle ja sanoa/kuiskata meille: Kyllä, Minä olen. Olen todella kanssasi, olen tukenasi, olen voimasi Lähde, luota Minuun. 

Ihmisen Poika
Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos.
    Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.    Joh. 9:24–38

Joka kerran kun luen tuon kohtauksen, minua hymyilyttää. Kuvittelen mielessäni nuo  fariseukset, jotka ensin pilkkaavat tuota näkönsä saanutta miestä, ja jotka sitten kiihtyvät, kun tuo kerjäläismies osoittautuukin fiksuksi.

Fariseukset pitivät itseään hurskaina, mutta nyt tuo mies sanoo, että Jumala kuulee sellaista, joka kunnioittaa Häntä ja elää Hänen tahtonsa mukaisesti. Sen, joka oli hänet parantanut, täytyi siis olla nämä kriteerit täyttävä, koska Jumala oli kuullut häntä ja antanut parantumisen tapahtua hänen kauttaan.   
(Aiemmin fariseukset olivat todenneet Jeesuksesta: “Ei hän voi olla Jumalan mies, koska hän ei noudata sapattikäskyä.” (Jeesus oli parantanut sokean sapattina, ja kaikenlainen työnteko oli sapattikäskyn mukaan kiellettyä.) Toiset heistä sanoivat: “Voisiko syntinen ihminen tehdä sellaisia ihmeitä?”)
Fariseukset hermostuivat näkönsä saaneen miehen sanoista, ja kun eivät ärtymykseltään muuta keksineet, alkoivat syyttää tätä syntymästään saakka syntiseksi ja ajoivat hänet pois. 

Kuinkakohan usein olemme huomanneet, kuinka vaikeaa on sellaisen asian kuuleminen, joka ei ole itselle mieleen, joka ei sovi omaan ajatteluumme, ei ole oman arvomaailmamme mukainen, tai jonka kuvittelemme kyseenalaistavan omaa asemaamme tai arvostustamme toisten silmissä? Eikö reaktio olekin sellaisen asian torjuminen, kieltäminen tai puolustautuminen joko hyökkäämällä (kuten nuo fariseukset) tai vetäytymällä omaan turvalliseen kuplaan, joko yksin tai toisten samoin ajattelevien kanssa?

Näkönsä saanut mies kohtasi Jeesuksen uudelleen. jolloin Jeesus esittää hänelle yksinkertaisen ja lyhyen kysymyksen: “Uskotko Ihmisen Poikaan?” Mies pyysi Jeesusta sanomaan, kuka Jumalan Poika on, jotta hän voisi uskoa. “Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.”
– Muuta ei tarvittu. Mies uskoi, ja lankesi Jeesuksen jalkojen juureen.  

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Kristus, avaisitko meidänkin sokeat silmämme näkemään? Näkemään, tunnistamaan ja ymmärtämään, kuka Sinä olet. Kohtaisitko meidät sillä tavoin, että uskomme heräisi? Niin että uskomme voisi olla niin vilpitöntä ja välitöntä kuin tuon näkönsä saaneen miehen. Että voisimme kumartua, polvistua tai tuon miehen lailla langeta maahan edessäsi, Jumalan Pojan edessä.
Kosketa Valollasi, Rakkaudellasi ja Rauhallasi sydämiämme. Sulata meissä olevat esteet, jotta voisimme avata sydämemme Sinulle ja sille kaikelle, mitä Sinä haluat meille antaa. Niin että voisimme palvella Sinua, olla Rakkautesi ja Rauhasi välittäjiä täällä maan päällä.  

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Rakkauden kaksoiskäsky

10.10.2.23. Millaisella vimmalla tuuli ravistelikaan puita viikonloppuna. En muista ennen nähneeni vastaavaa määrää vihreitä (tuoreita) vaahteran- ja tammenlehtiä maassa kuin tuon 2-päiväisen  myrskyn aikana. Maanantaina oli sitten taas aivan tyyntä ja aurinkoista. 

Kunpa viikonloppuna Israelissa puhjenneet kauheat väkivaltaisuudet voisivat tyyntyä kuin tuo raivoisa myrsky!
Jokunen aika sitten luin haastattelun, jossa israelilaiset kertoivat, kuinka he muistavat ajan, jolloin heidän kaupungissaan juutalaiset ja arabit elivät naapureina sulassa sovussa keskenään, vierailivat toistensa luona ja auttoivat toisiaan. Tuollaiseen ei taida oikein olla paluuta. Jollei sitten tapahdu jotain ihmeellistä… 

Kunpa taistelut Israelissa loppuisivat pian. Ja Ukrainassa. Kunpa tässä maailmassa voitaisiin päästä tilanteeseen, jolloin ei enää sodittaisi!
Viime viikolla elokuvateattereihin tullut Jesus Revolution -filmi on tositapahtumiin perustuva kertomus siitä, kuinka muutama kalifornialainen hippi käynnisti 1960-luvun lopulla  maailmanlaajuisen liikkeen. – En ole elokuvaa vielä nähnyt, mutta tuon ajan hipeistä tulee mieleen slogan: “Make love, not war!” – Tai ehkä kuitenkin sitä vähän muunnellen: “Make peace, not war!”

Viikonlopun aikana havaittu vuoto Suomen ja Viron välisessä kaasuputkessa sekä vika tietoliikennekaapelissa, joiden syytä vielä tutkitaan, mutta joita epäillään vahvasti tahallaan aiheutetuiksi, tuntuvat tosi pieniltä asioilta Israelin ja Ukrainan tilanteisiin verrattuna, mutta kyllähän nekin kertovat siitä, miten jännitteisiä aikoja elämme. Siitä, miten kauas olemme ajautuneet siitä, mihin Luojamme haluaa meitä kutsua: Hän haluaisi meidän löytävän Hänen Rauhansa ja Rakkautensa.  

Rauhanruhtinaamme, kuinka kaipaammekaan Sinun rauhaasi! Kiitos, Kristus, että olet kanssamme, joka päivä. Tuo rauhasi sydämiimme, keskuuteemme ja tähän levottomaan maailmaamme. 

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Kirkkovuosikalenterista: Rakkauden kaksoiskäsky kiteyttää lain sisällön. Se, joka rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään, täyttää lain vaatimuksen. Jumalan rakkaus synnyttää meissä rakkautta. Rakkaus toteuttaa Jumalan koko lain.

Oikeamieliset päätöksesi
Onnellisia ovat ne, joiden vaellus on nuhteetonta, ne, jotka seuraavat Herran lakia.
Onnellisia ne, jotka pitävät hänen liittonsa ja koko sydämestään kysyvät hänen tahtoaan, ne, jotka eivät tee vääryyttä vaan kulkevat hänen teitään.
Sinä olet antanut säädöksesi tarkoin noudatettaviksi. Kunpa kulkuni olisi vakaa, kunpa aina seuraisin sinun määräyksiäsi!
Kun pidän käskysi silmieni edessä, en joudu häpeään.
Vilpittömin sydämin minä kiitän sinua, kun opin tuntemaan oikeamieliset päätöksesi.
Minä noudatan sinun käskyjäsi – älä koskaan minua hylkää!
Ps. 119:1–8

Koko sydämestä ja sielusta
Kuulkaa, israelilaiset! Herra, teidän Jumalanne, ei vaadi teiltä muuta kuin sen, että pelkäätte häntä, että aina vaellatte hänen teitään, että rakastatte häntä ja palvelette häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne ja että tarkoin noudatatte hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan. Kun tämän teette, te menestytte. 
5. Moos. 10:12–13

Mooses saa tuon kuulostamaan niin helpolta ja yksinkertaiselta: ei Jumala vaadi teiltä muuta kuin että… ja sitten seuraa lista, jonka toteuttaminen ei tainnut olla sen helpompaa erämaassa vaeltaville israelilaisille kuin meille nykyajan ihmisille.  

Voisi ajatella, että tuohon aikaan ihmisten olisi ollut helpompaa seurata Jumalan ohjeistuksia. Olihan elämä tuolloin niin paljon yksinkertaisempaa. (Ei ollut sellaisia huomiota muualle vieviä tekijöitä kuin internetiä, kännyköitä, TV:tä, uutis- ja mainostulvaa eikä somea…)
Pitkittyneet erämaanvaellusvuodet kertovat kuitenkin, ettei näin ei ollut asianlaita; Jumalan ohjeistukset unohdettiin vähän väliä. 

Erämaavaelluksellaan israelilaiset huokailivat ravintonsa yksipuolisuutta: ‘pelkkää’ mannaa taivaasta päivästä toiseen. Meillä taas kaupanhyllyt notkuvat ylenpalttisuuttaan, ja monet arkipäivän asiatkin hoituvat vaivattomasti, useat pelkällä napinpainalluksella.
Mietin, miten iso tai pieni vaikutus ulkonaisilla olosuhteilla on siihen, kuinka helppoa tai vaikeaa on pysytellä olennaisimmassa, Jumalan teillä ja Hänen rakkaudessaan.   

Mitkä ovat asioita ja tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että huomioni/huomiosi ajautuu pois Jumalasta, Hänen tiellänsä vaeltamisesta ja Hänen rakastamisestaan? Millaiset asiat taas helpottavat ja vahvistavat sitä?- Ajattelen, että sitä kannattaisi pysähtyä aina välillä miettimään, jotta omille teilleen harhautunut sydän, mieli tai tahto voisi palata takaisin, etsimään Hänen läheisyyttään ja tahtoaan,  

Mitä kaikkea maailmassa onkin
Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.  1. Joh. 2:15–17

Lueskelen parhaillaan päiväkirjaa, jota kirjoitin ollessani 30 päivän ignatiaanisessa retriitissä Espanjan Loyolassa 15 vuotta sitten. Nuo päivät olivat hiljaisessa rukouksessa ja mietiskelyssä olemista, Jumalan kanssa vaeltamista, Mikään muu ei tuntunut minusta tärkeämmältä. Oli ihmeellistä ja ihanaa saada keskittyä vain ja ainoastaan Jumalan läheisyyteen ja läsnäoloon. Olla Hänen ohjauksessaan. 

Samaa olen kokenut (vaikken ehkä yhtä intensiivisesti) myös lyhyemmissä retriiteissä tai ihan yksikseni yksinäisyyteen vetäytyessäni. Sitä kuinka Jumala on läsnä, mukana kaikessa, ja kuinka Hän haluaa olla yhteydessä; haluaa että käännän huomioni Häneen. Ja aina kun sen teen, koen että tämä on se minulle kaikkein tärkein ja rakkain asia.

Sitten on tämä toinen puoli minussa: se joka rakastaa kaikkea sitä ihanaa, mikä on tässä maailmassa. Siinä ei auta ollenkaan, vaikka kuinka lukisin Johanneksen kirjeen kehotukset olla rakastamatta maailmaa. Miten aistini nauttivatkaan kaikesta siitä kauniista, mistä saamme luonnossa iloita: kaikki värit, tuoksut ja maut, yrtit, marjat ja hedelmät, lintujen laulut, auringon kimallus veden pinnalla, tuulen humina, sateen tuoma raikas ilma…  – eikö Luojamme ole antanut meille aistit, jotta voisimme tästä kaikesta nauttia? 

Ehkä kyse onkin siitä, kumman asetan tärkeämmälle sijalle jokapäiväisessä elämässäni: Jumalan läheisyyteen etsiytymisen tai sen, että etsin aistejani ilahduttavia kokemuksia.
Vaikka voivathan nämä kyllä lomittua toisiinsa ja ehkä vahvistaakin toisiaan…
Mutta vaikka mielessäni ajattelisinkin, että Kaikkeuden Luoja on kaikkialla läsnäolevana,  lumoudunko luonnossa liikkuessani sen väreistä, tuoksuista ja kauneudesta siinä määrin, että unohdan, että olen siellä Hänen kanssaan?  

Tärkein on tämä
Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?”
Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.”
    Lainopettaja sanoi hänelle: ”Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.” Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.”
Mark. 12:28–34

Jeesuksen vastaus oli lainopettajalle mieluinen, se oli juuri sen mukainen kuin mitä hän oli kirjoituksista lukenut. Mutta Jeesus taisi nähdä tuosta lainopettajasta sen, että tälle nämä lait eivät olleet vain lauseita, kehotuksia tai käskyjä, vaan että hän oli omaksunut ne itselleen sisäiseksi ohjenuoraksi, mieleensä ja sydämeensä. Siihen viittaa Markuksen evankeliumin toteamus, että Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti.

Luojamme näkee sydämeemme, näkee kaipuumme ja pyrkimyksemme. Hän näkee myös puutteemme ja haasteemme. Miten paljon helpompaa onkaan rakastaa Jumalaa, joka on itse Rakkaus, kuin rakastaa jotakuta lähimmäistä, joka ei tunnu yhtään rakastettavalta tai jotakuta, joka on tehnyt meille jotain pahaa. Miten vaikeaa on joskus rakastaa itseään, kun on tehnyt jotain väärin tai jättänyt tekemättä jotain hyvää, tai kun tuntee itsensä jostain muusta syystä vähäpätöiseksi tai arvottomaksi.

Onneksi meillä on Jumala, joka tuntee meidät läpikotaisin, niin vahvuutemme kuin heikkoutemmekin. Ja Hänelle me olemme arvokkaita, tärkeitä ja rakkaita, huolimatta siitä, missä määrin me osaamme rakastaa Häntä, toisia ja itseämme. Se on minusta niin lohdullista tietää.
Hän opettaa meitä rakastamaan Rakkaudellaan. – Ehkä, toivottavasti, se jonain päivänä näkyy selvemmin tämän maailman menossa. Niin että saisimme elää maailmassa, jossa vallitsee keskinäinen rakkaus ja rauha. Silloin emme olisi kaukana Jumalan valtakunnasta, mekään. 

Sekä Israelin että Ukrainan tilanteiden puolesta rukoillen, rauhaa ja Jumalan läsnäoloa toivoen,  tuli tällainen lauluvideo tänään eteeni. Siinä on se, mitä itsekin olen kokenut, mihin taivaallinen Isäni on minua viime aikoina kutsunut (ja muistuttanut, kun kuulen tai luen järkyttävistä tapahtumista): Hän kutsuu minua istuutumaan ja keskittymään Hänen läsnäoloonsa ja Rauhaansa, 

Rauhaa sydämiin – Googlatessa selvisi, että Bria Blessing on USA:ssa syntynyt laulaja/lauluntekijä, joka on asunut suurimman osan aikuiselämästään Ukrainan Lvivissä. Hän on esiintynyt monissa hyväntekeväisyyskonserteissa. Alla olevan laulun hän on julkaissut sekä ukrainaksi että englanniksi. Hänen rukouksensa on, että laulu toisi rauhaa niin ukrainalaisten kuin meidän kaikkien sydämiin ja mieliin.

Peace, Be Still – Bria Blessing

On päiviä jolloin voin seistä ja laulaa
vuodattaa rakkauteni Sinulle, Kuninkaalleni
on aikoja jolloin voin huutaa ja kohottautua
niin että olen pelkkää ylistämistä
mutta tänään sieluni ei löydä sanoja enkä voi muuta kuin
juosta Hänen syliinsä, joka rakastaa minua
ja vain istua Sinun kanssasi
rauhaa, ole hiljaa
on päiviä jolloin sisälläni myrskyää
ja usko on vaikeaa, kun näen vain laineita
jotka kuohuvat pääni ylitse
ja hukuttavat ylistykseni
siksi tällä hetkellä suljen silmäni, en voi tehdä muuta
kuin keskittyä koko olemuksellani Sinuun, Jumala
ja vain istua Sinun kanssasi
kun rauha ympäröi minut, olen hiljaa
kun tuntuu etten jaksa enempää
rauhaa, ole hiljaa
Kristus edessäni, vierelläni, Kristus minussa, ympärilläni,
käske laineita tyyntymään ja ne tottelevat
myrsky on rauhallinen Sinun käsissäsi
vain sana Sinun huuliltasi niin luomakunta hiljenee
eikö minua luotu Sinun kuvaksesi
vapautettu ja täytetty Sinun Hengelläsi
Sinä puhut sanan ja kaaos häipyy, ajatukseni ovat kirkkaat
ja tiedän mitä minun tulee tehdä nyt:
istua vain Sinun kanssasi

Jumalan sanansaattajat

29.9.2023. Lempeänsuloinen tämä Mikaelin päivä. ilma kuin pehmeää samettia. (Nyt en halua murehtia ilmastomuutosta, sillä murehtiminenhan ei saa mitään hyvää aikaan). sen sijaan haluan nauttia tästä lämmöstä, kerätä sitä mieleen ja kroppaan; jos vaikka jäisi solumuistiin talven tullen.)
Kannoin läppärin ulos, näppäilen tässä kuunnellen puiden huminaa. (Liikenteen melun olen opetellut sulkemaan pois tajunnasta; valikoivaksi kuuloksi kai sitä voisi sanoa.)

Suloinen on myös ensi sunnuntain aihe, enkelit. Päivän alkuperäistä sankaria, arkkienkeli Mikaelia, ei tosin kuvata lempeänsuloiseksi, vaan voimakkaaksi soturiksi, joka taistelee Jumalan käskystä pahaa vastaan ja hyvää puolustaen.
29.9. on 400-luvultaw lähtien omistettu arkkienkeli Mikaelille, joka kävi taivaissa taistelun pimeyden voimia vastaan ja voitti ne. .

‘Kristus on saavuttanut ratkaisevan voiton pahan valloista, mutta taistelu jatkuu edelleen maailmassa,’ toteaa Kirkkovuosikalenteri, Ja jatkaa: .
‘Myöhemmin mikkelinpäivästä on tullut kaikkien enkelien päivä, jolloin tutkistellaan heidän merkitystään ja tehtäviään. Jumalan sanansaattajina enkelit suojelevat ja opastavat ihmistä ja muistuttavat häntä Jumalan tahdon mukaisesta elämästä.’

Taivaallinen istuin
Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte.
Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa täytätte. Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan.
Ylistä Herraa, minun sieluni!   Ps. 103:19–22

**********************

Enkeli kulkee edelläsi
Herra sanoi:
    ”Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut. Muista, että hän on lähelläsi, tottele häntä äläkä vihastuta häntä. Hän ei anna anteeksi niskoittelua, sillä hän toimii minun nimissäni. Mutta jos tottelet häntä ja teet kaiken, mitä minä käsken, niin minä olen sinun vihollistesi vihollinen ja vastustajiesi vastustaja. Minun enkelini kulkee sinun edelläsi.”  2. Moos. 23:20–23

Enkelit ja Pyhä Henki
Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.
    Sen tähden meidän on tarkoin ja tunnollisesti pidettävä mielessämme se, minkä olemme kuulleet, ettemme ajautuisi virran vieminä harhaan. Johan sekin sanoma, jonka enkelit toivat, osoittautui paikkansa pitäväksi, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai ansaitsemansa palkan. Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra ensimmäisenä julisti? Ne, jotka kuulivat hänen julistuksensa, ovat sen todistuksellaan vahvistaneet ja välittäneet meille, ja itse Jumala vahvisti heidän todistuksensa: hän antoi heidän tehdä tunnustekoja ja ihmeitä, monia voimallisia tekoja, ja jakoi Pyhän Hengen lahjoja tahtonsa mukaan.  Hepr. 1:14–2:4

Vaikka Heprealaiskirje ei tuossa puhukaan pelastuksesta maallisessa mielessä, tekee kuitenkin mieli taas kerran, tässäkin, huokaista rukous: rakas Jumala, auta niitä, jotka puolustavat maataan siihen hyökännyttä vihollista vastaan. Lähetä enkelisi suojelemaan kaikkia epävarmuuden, turvattomuuden, surun ja pelon keskellä eläviä. Auta että Ukrainan lisäksi jokaisessa maassa voisi vallita rauha. Anna Sinun Rauhasi vaikuttaa tässä maailmassamme, ja auta meitä jokaista elämään Sinun Rauhastasi käsin. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Taivasten valtakunnassa
Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
    Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
    ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
    Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”    Matt. 18:1-10

Jeesuksen sanat olivat varmasti – ja ehkä yhäkin ovat – kovaa kuultavaa sellaisille aikuisille, jotka suhtautuvat ylimielisesti niihin, jotka eivät ole samalla tavalla fiksuja ja osaavia kuin he itse. 
Pitäisikö minun muuttua lapsenkaltaiseksi? Naurettavaa. Lapsellista. 
Mutta eihän Jeesus tarkoita lasten tietomäärää tai sitä, mitä he osaavat, vaan jotain ihan muuta. 

Lapset ovat avoimia sille, mitä näkevät tai kokevat. He eivät vielä ole lukkiutuneet ahtaisiin ajatusmalleihin. He eivät ajattele: tuohan on mahdotonta.
Pieni, turvallisessa kodissa varttunut lapsi uskoo, että hänen vanhempansa voivat mitä tahansa. Sellaista luottamusta taivaallinen isämme toivoo meiltä: että Hän voi, silloinkin kun jokin asia tuntuu mahdottomalta, ja ratkaisua ei näytä olevan.  Että kääntyisimme Hänen puoleensa, karistaisimme yltämme omahyväisyyden ja itseriittoisuuden ja sanoisimme Hänelle: tarvitsen  Sinua, apuasi, johdatustasi, viisauttasi ja voimaasi.

Jeesus oli ja on turvattomien ja heikkojen puolella. Ymmärrän Jeesuksen puheen myllynkivestä,  niin hurjalta kuin se kuulostaakin. Tuohon aikaan on varmaan ollut yhtä paljon heikompien hyväksikäyttöä, viettelemistä ja harhaanjohtamista kuin nykyäänkin. Heikompien on vaikeampi puolustautua väärinkohtelua vastaan.

Heikompien puolustajaksi julistautui myös Haagan srk. Tämänpäiväisessä HS: uutisessa, joka siteeraa srk:n somepäivitystä: ”Jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on” (Mt.25:29).
Twiitti jatkuu: ”Tämä sana näyttää käyvän synkällä tavalla toteen hallituspolitiikassa. On jumalatonta leikata jo valmiiksi pienituloisilta ja heikossa asemassa olevilta.”
Kun HS kysyi Haagan srk;n kirkkoherralta, onko srk:n ohjeiden mukaista ottaa puolia puoluepolitiikassa, 

“Seurakunta pitää huolta heikoimmista ja ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin” kertoo kirkkoherra. Näin on tehty Haagan srk:ssa jo vuosia. Srk on aikaisemmin ottanut kantaa esimerkiksi hallitusneuvotteluihin tai jos politiikka on kohdistunut lapsiin ja nuoriin. “Seurakunta näkee, mikä arjessa tulee vastaan ja miten politiikka vaikuttaa pieneen ihmiseen,” hän toteaa.
Hän kertoo, että srk:ssa lähtöajatus moniin asioihin on se, mitä oman aikansa vaikuttaja Jeesus tekisi. “Hänhän nimenomaan otti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja piti kaikista heikoimmassa asemassa olevien puolta. Tänä päivänä Jeesus todennäköisesti haastaisi päättäjiä ja päätöksien seuraamuksia.”

Kristus, Sinä näet, miten monenlaisten vaikeuksien kanssa täällä kamppaillaan. Anna Sinun huolenpitosi kaikille tarvitseville.
Anna enkeleittesi suoja ja varjelus kaikille turvattomissa oloissa eläville. Lapsille, nuorille ja kaikenikäisille, kaikille jotka pelkäävät, ovat onnettomia ja kärsivät. Hoida heidän sisäisiä haavojaan ja traumojaan.

Anna Sinun Rauhasi sydämiimme, ja maailmaan. Auta että sota loppuu ja saadaan rauha sinne, missä taistellaan. Lähetä enkelisi lohduttamaan ja vahvistamaan niitä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa, kokemaan pommitusten kauhuja ja menettäneet omaisiaan,
Johdata, auta, suojele ja varjele, Kaikkivaltias.
Kiitos että olet kanssamme. Kiitos Rakkaudestasi ja huolenpidostasi. Muistuta meitä, että aina voimme kääntyä Sinun puoleesi ja pyytää Sinulta apua. Sinulle kaikki on mahdollista.   

. 💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏