Kuninkaasi tulee nöyränä

1.12.2024, Adventti on nykyään lempeää aikaa. Nautin kynttilän lämpimästä hohteesta, kun ulkona on hämärää. Eilen innostuin leipomaan pipareita, ja oli kiva syödä niitä ja juoda glögiä yhdessä pojan ja pojanpojan kanssa, jotka tulivat yllättäen käymään.
Kun lapset ovat aikuisia ja lapsenlapsetkin jo teinejä, on helppo jättää kaikenlainen jouluvalmistelustressaaminen. Voi valita, mitä tekee. Voi keskittyä sellaiseen, mikä johdattaa kohti Joulun sanomaa: Rauhan ja Kirkkauden Kuninkaan saapumiseen keskellemme, elämäämme, sydämiimme.❤️

Rauhan kuninkaan saapuminen – ’Jeesus ei tullut Jerusalemiin maallisten valtiaiden tavoin, vaan nöyränä, aasilla ratsastaen. Näin hän liittyi Sakarjan kirjan profetiaan rauhan kuninkaan tulemisesta. Tähän viittaa myös päivän nimitys nöyrtymisen adventti.’
’Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.’
(Yllä olevat kappaleet ovat Kirkkovuosikalenterista.)

Kirkkauden kuningas – Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee. Kuka on kirkkauden kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari.
Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee. Kuka on kirkkauden kuningas? Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot!
Ps. 24:7–10

**********************

Pelastajasi saapuu – Lähtekää, menkää ulos porteista, valmistakaa tie kansalle, valmistakaa, tasoittakaa valtatie, raivatkaa pois kivet, kohottakaa lippu merkiksi kansoille!
Maailman ääriin saakka Herra on kuuluttanut:
– Sanokaa tytär Siionille:
Katso, sinun pelastajasi saapuu, hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa niitä, jotka on omikseen hankkinut. Heitä kutsutaan nimellä Pyhä kansa, Herran lunastamat, ja sinua nimellä kaivattu kaupunki, Kaupunki, jota ei hylätä.
Jes. 62:10–12

Valon asein – Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein. Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.
Room. 13:11–14

**********************

Profetian toteutuminen – Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.”
Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
– Sanokaa tytär Siionille:
Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.
Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:
– Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!
Matt. 21:1–9

Jeesuksen seuraajat olivat innoissaan: tässä tulee voittokulkue. Pelastajamme saapuu pääkaupunkiin, nyt kaikki tulee muuttumaan. Tästä profeetat ovat puhuneet jo aikaa sitten. Tätä hetkeä on odotettu satoja vuosia!

Jeesus itse ei halunnut tehdä saapumisestaan numeroa. Hän halusi vain toteuttaa sen, mistä Jumala oli profeettojensa kautta puhunut.

Sakarja profetoi n, 500 v. ennen Jeesuksen syntymää ja ajanlaskumme alkua:
”Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.” (Sak.9:9)

Odottaminen ja toiveet liittyvät Jouluun. Lapset odottavat jännittyneinä, toteutuuko heidän toiveensa, saavatko he sen kaikkein eniten toivomansa lahjan.
Aikuiset toivovat erilaisia asioita. Mietin, miten monenlaisia toiveita mahtaakaan tänäkin vuonna olla ihmisten mielessä.
Mitä itse toivon kaikkein eniten? Ei vain Joulupäivinä, vaan ylipäätään tänä aikana? Mikä olisi tärkeintä? Millä on suurin merkitys? – Kyllä oma, hartain toiveeni taitaa olla rauha. .

Kristus, Sinä haluat, että löytäisimme rauhan sydämiimme. Rauhanruhtinas, anna Rauhasi laskeutua sisimpäämme, ja koko tähän levottomaan maailmaamme.
Avaa sydämemme vastaanottamaan se hyvä, jota Sinä tuot mukanasi, Läsnäolollasi ja Rakkaudellasi. ❤️

Hosanna – Shane & Shane

Näen kirkkauden Kuninkaan tulevan tulisten pilvien päällä, koko maapallo vavahtelee
näen Hänen rakkautensa ja armonsa pesevän kaiken syntimme
Kansa laulaa: Hoosianna, hoosianna korkeuksissa!

Näen sukupolven joka nousee ottamaan paikkansa epäitsekkäällä uskolla
näen herätyksen tulevan, liikahtelevan rukoillessamme ja etsiessämme polvistuneina
Hoosianna, hoosianna korkeuksissa!

Paranna ja puhdista sydämeni, avaa silmäni asioille, joita ei nähdä
näytä minulle kuinka rakastaa kuten Sinä, kuten Sinä olet rakastanut minua
anna sydämeni murtua sille, mikä murtaa Sinun sydämesi
kaikki mitä olen, on Sinun valtakuntaasi varten kävellessäni maailmasta ikuisuuteen
Hoosianna, hoosianna korkeuksissa!

Kristus, kaikkeuden Herra

23.11.2024. Lumen valo – Oi miten kaikki muuttui keskiviikkona, kun lumi satoi maahan! Sen mukanaan tuoma valo tuntuu niin hyvältä. Hauvelinikin on aivan innoissaan: hyppii ja loikkii lumihangella. Iltalenkitkin tuntuvat mukavammilta, kun tie on valoisa. Lumen valo pyyhkäisi pois marraskuun pimeyden. Ja aurinkokin kurkisteli pilvipeitteen takaa. 🙂

**********************

Kristuksen kuninkuus – Kirkkovuosikalenteri kuvaa huomispyhän aihetta mm. näin:
’Päivän evankeliumitekstin mukaan Kristus tulee aikojen lopulla ”kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle” (Matt. 25:31). Näin kirkkovuoden viimeinen sunnuntai liittyy samalla seuraavaan sunnuntaihin, adventtiin. Kirkkovuoden alussa ja lopussa – tai lopussa ja alussa – kuuluu sama viesti: Jumala lähestyy meitä Kristuksessa ja asettaa meidät kasvojensa eteen. Ihminen on vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Viimeisessä tuomiossa Jumalan vanhurskaus toteutuu lopullisesti.’

Alla oleva kuva on Tapiolan Pyhittäjä Herman Alaskalaisen ortodoksikirkon seinämaalauksesta:
Khristos Pantokrator – maailmankaikkeuden valtias

Kristus Kaikkivaltias

Opeta tie jota kulkea – Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni! Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle!
Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön.
Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän polkee elämäni jalkoihinsa, hän suistaa minut pimeyteen, kauan sitten kuolleitten joukkoon. Voimani ovat lopussa, sydämeni jähmettyy.
Minä muistelen menneitä aikoja, mietin kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä.
Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa.
Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian, kauan en enää jaksa! Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen haudan partaalla. Sinuun minä turvaan – osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta!
Sinun puoleesi minä käännyn – opeta minulle tie, jota kulkea!
Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa.
Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi!
Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.
Ps. 143:1–10

Enkeliruhtinas Mikael – Lopun hetkellä astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan. Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun. Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti.
Dan. 12:1–3

***********************

Uusi taivas ja maa – Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.
Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.
Ilm. 20:11–21:1

Kirkkauden valtaistuin – Jeesus sanoi opetuslapsille:
    ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
    Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
    Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
    Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
    Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”
Matt. 25:31–46

Tätä tuttua evankeliumitekstiä edeltää Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen vertaus talenteista: miten kukin palvelija oli hoitanut hänelle uskotut talenttinsa; oliko peläten laittanut ne piiloon, vai hyödyntänyt niitä.

Luojamme on antanut meille kaikille erilaisia lahjoja, kykyjä ja ominaisuuksia. Ne on annettu, jotta voisimme palvella, ilahduttaa, rohkaista ja auttaa toisiamme.
Jeesus antoi meille omalla elämällään esimerkin. ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan”, hän sanoi.

Kristus toivoo, että huomaisimme ja huomioisimme ne, jotka tarvitsevat huomiota, kuuntelevia korvia, lohduttavia tai rohkaisevia sanoja tai auttavia käsiä.
Tärkeimpiä ominaisuuksiamme ovat myötätunto ja välittäminen, jotka johtavat hyviin tekoihin.

Mikäli tarvitsevia ei ole lähipiirissä, voi vapaaehtoiseksi ryhtymällä löytää sellaisia, joille aito välittäminen, yhdessä vietetty aika tai hetki tai ojennettu, auttava käsi saattavat olla erittäin merkityksellistä.
Yksinäisiä on enemmän kuin niitä, jotka heitä kävisivät tapaamassa. Tämä ehkä vielä korostuu joulun aikaan. Se tekeekin tuon evankeliumitekstin erityisen ajankohtaiseksi juuri tähän aikaan vuodesta, adventinajan kynnyksellä.

The Servant Song – Palvelijan laulu (sanat: Richard Gillard)

’Suotko minun olla palvelijasi, olla Kristuksena sinulle;
rukoile minulle sitä armoa, että osaisin antaa myös sinun palvella minua.
Olemme kaikki pyhiinvaeltajia matkalla, tiellä kulkijoita
olemme täällä auttamassa toisiamme, kulkemaan matkan ja kantamassa toistemme taakkoja

Pitelen Kristus-valoa sinulle pelkosi pimeässä yössä
ojennan sinulle käteni, puhun sinulle siitä rauhasta, jota kaipaat kuulla
Itken kun sinä itket, kun naurat, nauran kanssasi.
Jaan ilosi ja surusi aina siihen saakka, kunnes tämä matka on kuljettu.

Kun me laulamme Jumalalle taivaassa löydämme syvän harmonian
joka kumpuaa siitä kaikesta, minkä olemme tunteneet yhdessä:
Kristuksen rakkaudesta ja kärsimyksestä’

Valvokaa!

17.11.2024. Perheessämme on tapana hyvissä ajoin suunnitella joulutapaamisia, koska yksi pojistani asuu vaimonsa kanssa toisella paikkakunnalla, ja koetamme järjestää niin, että he voivat tavata kaikkia täällä asuvia läheisiä. – Joulu siis meillä jo mielessä.

Kirkkonummelaiset peruskoulun oppilaat menettivät mahdollisuuden kuulla rakastetun, usein Joulun alla esitetyn klassikkoteoksen, Händelin Messias-oratorion. Joku vanhemmista olisi näet voinut vaatia rahallista korvausta siitä, ettei konsertin sisällöstä oltu tiedotettu vanhempia riittävästi, tai ettei hänen lapselleen oltu järjestetty korvaavaa ohjelmaa.

Oma käsitykseni on, että oppilaat olisivat kuunnelleet mahtavaa barokkimusiikkia, eivät librettoa. Monet heistä olisivat ehkä tunnistaneet Georg Friedrich Händelin oratoriosta kuoron Hallelujah- osan muista yhteyksistä ja saaneet ahaa-elämyksen: ai tästä se on peräisin.

Jouluvalaistulla kadulla Barcelonassa v.1963 vaelsi tyttö, jonka yh-äiti oli kuollut 2 kk ja veli 2 viikkoa sitten. Enonsa perheineen kutsui tytön mukaansa Jouluksi Espanjaan.
Lentolippue ei saatu samalle lennolle, vaan tytön piti lentää Tukholman kautta Barcelonaan. Hotellin respassa sanottiin, ettei löydy varausta enon eikä tytön nimellä. Tyttö pyysi kuitenkin että saa jäädä hotelliin yöksi, kun ei muutakaan tiennyt.

Löytääkö kukaan ikinä minua täältä, mietin. Lähdin kadulle ja ostin nälkääni hodarin. Kaduilla soitettiin kaiuttimilla dramaattista musiikkia, jossa laulettiin yhä uudelleen sanat .Halleluja, halleluja, halleeeeluuuujaa…”
13-vuotiaan tytön mielestä halleluja oli niin kaukana omista tunteista ja tilanteesta kuin vain olla saattoi: äiti ja veli olivat kuolleet, ja täällä olen ypöyksin vieraassa kaupungissa.
(Myöhemmin selvisi, että enoni perheen lento oli peruuntunut sumun vuoksi, ja he saapuivat sen vuoksi vasta seuraavana päivänä. Olin yöpynyt oikeassa hotellissa, huojennus oli valtava.)

Vielä vuosia tuon jälkeen Händelin oratorion hallelujah-osan kuuleminen herätti minussa tuolloin kokemani orpouden tunteen. Libretto ei ollut minulle tärkeä, mutta itse musiikki oli. – Nykyään kuuntelen vaikuttuneena Händelin oratoriota, myös sen Hallelujah- osaa. Se menee syvälle sieluun. Samoin kuin libretto.

1960-luvun Barcelonassa oli itsestään selvää, että Händelin oratorio kaikui kaduilla Joulun alla kaikkien korviin. Vaikkeivat hallelujat tuolloin vastanneet omaa kokemustani johtuen tilanteestani, musiikki oli kuitenkin silloinkin minusta syvästi vaikuttavaa.
Uskon että kirkkonummelaisille koululaisille olisi jäänyt vahva aistielämys tuon teoksen kuulemisesta. Toivottavasti siihen järjestyy tilaisuus jatkossa – niille oppilaille, joiden vanhemmilla ei ole mitään sitä vastaan…

Kirkkovuosikalenteri toteaa tästä pyhästä:
Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3:13).

**********************

Anna meille ilo – Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet. Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: ”Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.”
Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.
Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi! Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä. Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.
Ps. 90:1–6, 12–15

Oikeus tulee jälleen voimaan – Milloin te mielettömät tulette järkiinne? Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän. Hän, joka on luonut korvan – hänkö ei kuule? Hän, joka on tehnyt silmän – hänkö ei näe? Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä, hän, joka ohjaa maailman kansoja – hänkö ei rankaise? Herra tuntee ihmisten suunnitelmat: ne raukeavat tyhjiin.
Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi. Pahana päivänä sinä varjelet häntä, kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi.
Herra ei hylkää omiaan, ei hän jätä kansaansa. Oikeus tulee jälleen voimaan, rehellisyys palaa ihmisten sydämiin.
Ps. 94:8–15

**********************

Valon ja päivän lapsia – Te tiedätte itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset sanovat: ”Kaikki on hyvin, ei mitään hätää”, tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina. Ne, jotka nukkuvat, nukkuvat yöllä; ne, jotka juovat, ovat juovuksissa yöllä. Mutta meidän, jotka kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.
1. Tess. 5:2–11

Marraskuun loppua kohden mentäessä, ennen uuden kirkkovuoden alkua, raamatuntekstit saavat synkän sävyn. Erityisesti niistä koen tarvetta etsiä niitä valoisampia, toivoa antavia kohtia.
Paavali kirjoittaa tessalonikalaisille, että ei hätää, olemme valon lapsia. kuulumme päivälle, emme pimeydelle. Usko, rakkaus ja pelastuksen toivo auttavat meitä pysymään valon piirissä, suojassa pimeyden valtaa vastaan, hän toteaa kirjeessään.

Sitä minäkin tahdon. Että ajatukseni ja tunteeni pysyisivät valoisina ja toiveikkaina, ja tekoni sellaisina, että ne tuottaisivat jotain hyvää. Usein huomaan ajatusteni juuttuvan jotain ikävää asiaan. Silloin pyrin siirtämään ajatukseni kohti Korkeampaa. Ja aina yllätyn, miten suuri muutos silloin koko olemuksessani tapahtuu.

Se, mihin suuntaamme huomiomme, vaikuttaa mieleemme, kokemuksiimme ja olemiseemme aivan tavattoman paljon. Kannattaa siis kiinnittää huomio Korkeimman läsnäoloon. Suunnata katse Valoon.

Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään.
Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”
Matt. 24:36–44

Taivaan enkeleillä ei ole tietoa tulevien suurten tapahtumien ajankohdista, eikä edes Pojalla. Mutta taivaallisella Isällämme on koko paletti hallussaan. Hän tietää menneet, nykyiset ja tulevat.
Viime aikoina olen ajatellut yhä enemmän, että tapahtuupa mitä tahansa, kaikki on Hänen käsissään. Ei siis kannata pelätä tai olla huolissaan. Hän, joka meitä suuresti rakastaa, pitää meistä huolen.

Mutta tietoisena kyllä kannattaa olla. Kuinka tietoisesti olen läsnä tässä hetkessä, siinä mitä juuri parhaillaan olen tekemässä? Miten se heijastuu siihen, miten suhtaudun asioihin ja toisiin ihmisiin kohdatessani heitä? Miten se näkyy siinä, millä tavoin toimin?

Itsestäni tiedän, että jos alan mielessäni hätäillä tai panikoida (mikä mielestäni on tietoisena olemisen vastakohta) jonkin asian suhteen, en pysty toimimaan samalla tavoin kuin levollisesta olotilasta käsin. Teen hätiköityjä päätöksiä tai asiat eivät vaan suju hyvin. Sellainen harmittaa.
Entistä enemmän tunnen tarvitsevani tarkkaavaisen tietoisena olemista. Onneksi sitä voi harjoitella joka päivä. Ei vain hiljentyessä, mietiskelyssä tai rukoillessa, vaan ihan pitkin päivää, kaikessa tekemisessä ja olemisessa.

Jeesus kehottaa meitä valvomaan. Elämään ja olemaan tietoisina, tietoisesti tässä hetkessä. Seuraavasta hetkestä emme tiedä.
Ajattelen, että Jumala haluaa meidän viettävän aikaa Hänen läsnäolossaan. Hän haluaa meidän löytävän ja tuntevan Hänen Rauhansa ja Rakkautensa, niin että sydämemme voisi laskeutua syvään rauhan- ja rakkaudentilaan. Ei uinuvaan tilaan, vaan tietoiseen; tilaan jossa olemme tietoisia Hänen läsnäolonsa todellisuudesta. Silloin syvä luottamus täyttää sisimpämme, ja voimme psalmin kirjoittajan tavoin todeta: Hän on turvamme, nyt ja aina.

💛💛💛💛💛💛💛

Kuolemasta elämään

11.11.2024. Tänään on kulunut 20 v. siitä kun liityin takaisin ev.lut. kirkkoon. Olin ajatellut että kyllä siinä olisi syy mennä messuun, mutta koska olin luvannut auton lainaksi, ajattelin että julkisilla meno on liian hankalaa, kun joutuisin kävelemään pitemmän matkaa ja polvi oli kipeä. . Eilen pappi laittoi viestin, jossa kysyi voisinko tulla messuun ehtoollisavustajaksi, kun oli tullut peruutus sairastumisen vuoksi. Vastasin voivani.
Aamulla koiralenkillä tapasin tutun, jolle kerroin tilanteen. Hän sanoi että voin lainata hänen autoaan. Ai että ilahduin, vaikka jännitin kauheasti toisen autolla ajamista.
Jumala taisi haluta minun menevän messuun tänään, 20. vuosipäivän kunniaksi. Ja Hän taisi järjestää senkin, että pääsin sinne vaivattomasti.
Häneltä sain tuolloin, 20 v. sitten, kehotuksen liittyä takaisin kirkkoon. En olisi silloin kyllä itse ollenkaan halunnut, mutta sittemmin olin ja olen ollut hyvilläni siitä että tottelin.
Kiitollinen olen Hänen johdatuksestaan, samoin kuin kaikesta mitä olen saanut oppia ja kokea ja missä saanut olla osallisena näiden kirkkovuosien aikana. 🙂 .

**********************.

Kirkkovuosikalenteri tiivistää tämän pyhän aiheen näin:
’Kristitty saa luottaa siihen, ettei kuolemalla ole viimeistä sanaa hänen elämässään. Vaikka monet kysymykset jäävät täällä vastausta vaille, hän uskoo, että Jeesus on voittanut kuoleman vallan. Niin kuin Jeesus maallisen elämänsä aikana herätti kuolleita, samoin hän on herättävä meidät viimeisenä päivänä. Jumala, joka on antanut Jeesuksen nousta kuolleista, on elämän ja kuoleman Herra.’

**********************

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme. Silloin sanoivat vieraat kansat: ”Suuret ovat Israelin Herran teot!”
Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita.
Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.
Ps. 126

Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy, ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon.
Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.
Saarn. 12:(1–5) 6–7

Tuota raamatunkohtaa en muistakaan lukeneeni. Joka tapauksessa yksi sana siinä, hopealanka, vei minut muistelemaan erästä tapahtumaa 1980-luvulla.
Olimme perheen kanssa mökillä ja menimme lasten kanssa kirjastoautolle. Lapset valitsivat itselleen lastenkirjoja. Koska ltse luin tuohon aikaan lähinnä hengentieteellisiä tai henkisiä kirjoja, en olettanut löytäväni itselleni luettavaa. Silloin eräs kirja ihan kirjaimellisesti putosi syliini, ilman että tein mitään. Tämä on kai sitten tarkoitus lukea, ajattelin vähän hämmentyneenä, ja lainasin sen (Hopealanka, Shirley MacLaine)..

Kirjassaan tämä tunnettu näyttelijä kuvaa kehosta irtautumiskokemustaan ja sitä, kuinka näki hopealangan, joka yhdisti hänen sielunsa kehoon, ja kuinka tuon hopealangan vuoksi sielun onnistui palaamaan kehoon. (Olin lukenut vastaavia kuvauksia new age -kirjallisuudessa, joten tuo tuntui minusta ’tutulta jutulta’.)
Shirley kertoi, että eräs tietty henkiopas johdattaa häntä. (Tuotakaan en tuolloin osannut pitää mitenkään kummallisena, tiesin monella olevan samanlaisia kokemuksia.)

Vuosia myöhemmin näin videon, jossa eräs amerikkalaisnäyttelijä kertoi, että hän oli ollut saman henkioppaan ohjauksessa kuin Shirley MacLaine. Mutta halutessaan katkaista yhteyden henkioppaaseen, tuon hyväksi tekeytyneen oppaan todellinen pimeä olemus paljastui.

Tuota videota en nyt löytänyt. Mutta eteen tuli eräs toinen entinen Hollywood-näyttelijä, joka oli tullut uskoon.Hän kertoo kanavoineensa aikoinaan myös Shirley MacLaine’lle.
Tämä näyttelijä, Gail Ramsey, toimii nykyään evankelistana.

Kotisivuillaan Gail Ramsey kirjoittaa tarinastaan. https://www.gailramsey.org/post/my-story
Tässä linkki huhtikuussa 2024 pidetystä tilaisuudesta, jossa hän kertoo videolla tarinaansa otsikolla From Hollywood to Holiness: https://www.gailramsey.org/copy-of-donate

Gail kertoo olleensa vihainen Jumalalle, kun tämä oli antanut hänen toimia niin pitkään pimeän palveluksessa. Hän rakasti jumalaa eikä ollut osannut kuvitellakaan, että henkioppaan kanavoinnissa olisi ollut mitään pahaa; opashan oli puhunut vain kauniita ja kannustavia asioita.
Jumala antoi hänelle raamatunkohdan 2.Kor.11:14, ja sanoi, että Hän antoi Gailin kokea tuon kaiken, jotta tämä voisi kertoa muille ja varoittaa heitä tämänkaltaisista asioista.

Toisessa videossa Gail kertoo Jumalan vahvistaneen hänelle saman asian osoittamalla hänelle raamatunkohdan, 5.Moos.18: 10-14 (jossa Jumala varoittaa olemasta yhteydessä henkimaailmaan).
Gail kertoo Jumalan sanoneen, että Hän antoi Gailin kokea kaiken voidakseen sen jälkeen vetää hänet pois noista asioista, jotta hän voisi kertoa muille ja varoittaa heitä tämänkaltaisista asioista.
Sitä Gail tekee tänäkin päivänä, puhujakonferensseissa, seurakunnissa ja verkkosivuillaan.

Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään.
2. Tim. 4:6–8

**********************

Jeesuksen luo tuli sitten muutamia saddukeuksia, niitä, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen: ”Opettaja, Mooses on säätänyt näin: ’Jos miehen veli kuolee ja tältä jää vaimo mutta ei lasta, miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.’ Oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli lapsettomana. Silloin toinen otti hänet, sitten kolmas, ja vuorollaan kaikki seitsemän. Kaikki he kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia. Lopuksi nainenkin kuoli. Kenen vaimo tämä nainen on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona.”
Jeesus vastasi heille: ”Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi. Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin. He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia. Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.”
Jotkut lainopettajista sanoivat tähän: ”Hyvin vastasit, opettaja.” Silloin ei enää kenelläkään ollut rohkeutta kysyä häneltä mitään.
Luuk. 20:27–40

Jeesus antoi saddukeuksille esimerkin ylösnousemuksesta kirjoituksista, jotka he tunsivat ja joihin he perustivat uskonsa. Vaikka Jeesus tiesikin oman kohtalonsa (että hänet surmattaisiin ja että hän nousisi kuolleista 3. päivänä), ei hän luonnollisestikaan voinut sitä kertoa heille. Omille opetuslapsilleen hän kertoi, useammankin kerran, eivätkä he pystyneet ymmärtämään tai uskomaan sitä.
Vasta kun Jeesus ilmestyi heille ylösnousemuksensa jälkeen, he uskoivat. – Miten olisi mahtanut vaikuttaa juutalaisten uskoon, jos Jeesus olisi ilmestynyt ylösnousseena saddukeuksille? Tai fariseuksille? Miten he olisivat reagoineet?

Fariseus Nikodemokselle, joka tuli tapaamaan Jeesusta salaa yöllä, hän sanoi:
”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh.3:14-16)

Nikodemoksen oi kuitenkin vaikea käsittää Jeesuksen puheita. Ja vaikka hän olisikin käsittänyt ja kertonut ne toisille fariseuksille, eivät nämä – ehkä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta – olisi häntä uskoneet.
Jeesus halusi, että ne, jotka olivat kulkeneet hänen kanssaan 3 vuotta, kuunnelleet hänen opetuksiaan ja nähneet hänen toimintansa, olisivat ne, jotka kertoisivat muille. Jos tämä olisi jäänyt fariseusten tehtäväksi, ei muu maailma ehkä olisi saanut kuulla hyvää sanomaa. Juutalaisille kun ei ole ominaista julistaa uskonasioita yhteisöjensä ulkopuolella oleville.

Kristus itse sen sijaan on ilmestynyt lukemattomille ihmisille kuluneiden 2000 v. aikana. Juutalaisille, muslimeille, hinduille, epäileville, epätoivoisille, uskoville ja uskomattomille.
Silloin tällöin mietin, miten Hän valitsee ne, joille Hän ilmaisee itsensä, Sanan kautta, näyssä, unessa tai jollain muulla tavalla. Näitä ihmisten kokemuksia yhdistää usein se, että ne ovat niin todentuntuisia, että ne muuttavat heidän elämänsä. Rauha täyttää heidän sielunsa. Epäilys vaihtuu uskoksi.

Mietin, miksi niin monen on vaikeaa uskoa ylösnousemukseen ja ikuiseen elämään. Koetan ymmärtää. Ehkäpä he samoin ihmettelevät, kuinka niin lukemattomat ihmiset ympäri maailmaa uskovat, että elämä ei pääty kuolemaan. Ja että Kristus on keskellämme, kanssamme ja toivoo, että yhä useampi avaisi sydämensä tälle todellisuudelle. Taivaan todellisuudelle. 💛💛💛

Antakaa toisillenne anteeksi

1.11.2024. On pyhäinpäivän aatto, ja ensilumi satoi maan päälle. Alla olevat kuvat laitoin tähän jo viikko sitten. Miten erilaiselta kaikki näyttääkään nyt. Onneksi ruskan värit elävät vielä tuoreina muistossa, ja kuvissa.
Niin elävät myös muistoissamme ja sydämissämme edeltä menneet rakkaamme ja läheisemme. Huomenna sytytetään kynttilöitä heidän muistokseen. – Miten paljon voikaan löytää kiitoksen aiheita heitä muistellessa.

💛💛💛💛💛💛💛

Kirkkovuosikalenteri ensi pyhän aiheesta: Tämän sunnuntain sisältönä ovat anteeksiantamus ja siitä avautuva keskinäinen rakkaus. Koko elämämme perustuu anteeksiantoon, jonka saamme Kristuksen ristinkuoleman ansiosta. Se velvoittaa meidät kohtaamaan lähimmäisemme ystävällisesti, lempeästi ja anteeksiantavasti. Tällainen asenne tekee mahdolliseksi sen, että Jumalan moninaiset lahjat pääsevät vaikuttamaan kaikessa rikkaudessaan.

💛💛💛💛💛💛💛

Minä riemuitsen sinun sanoistasi niin kuin riemuitaan suuresta saaliista.
Valhetta minä vihaan ja kammoksun, sinun lakiasi minä rakastan.
Seitsemästi päivässä minä sinua ylistän vanhurskaista päätöksistäsi.
Ne, jotka rakastavat sinun lakiasi, elävät rauhassa, mikään ei horjuta heitä.
Herra, minä luotan siihen, että sinä pelastat minut. Minä teen sinun käskyjesi mukaan.
Minä pysyn uskollisesti sinun liitossasi, se on minulle ylen rakas.
Minä noudatan sinun liittosi säädöksiä – missä kuljenkin, olen sinun edessäsi.
Ps. 119:162–168

Ikimuistoisista ajoista ei ole tietoon tullut, ei korva ole kuullut, ei silmä nähnyt, että olisi muuta jumalaa kuin sinä, Jumalaa, joka auttaa niitä, jotka häntä odottavat.

Sinä olet etsinyt niitä, jotka iloiten täyttäisivät tahtosi, jotka sinua muistaen kulkisivat teitäsi.
Mutta me teimme syntiä, ja sinä vihastuit, me rikoimme sinun tahtoasi vastaan, ja sinä kätkit kasvosi meiltä. Kuin saastaa me olemme olleet, kuin tahrainen riepu on koko meidän vanhurskautemme. Me kaikki olemme kuin kuihtuneita lehtiä, ja syyllisyytemme pyyhkäisee meidät pois kuin tuuli.
Ei ole ketään, joka kutsuisi sinua avuksi, joka havahtuisi ja turvaisi sinuun.
Sinä olet kätkenyt meiltä kasvosi ja jättänyt meidät pahojen tekojemme valtaan.
Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme! Me olemme savea, sinä saven valaja, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.
Herra, älä ylen määrin vihastu meihin, älä loputtomiin muistele meidän pahoja tekojamme. Katso meitä. Kaikki me olemme sinun kansaasi.
Jes. 64:3–8

Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä. Minulla on täysi syy ajatella teistä kaikista näin, sillä te olette minun sydämessäni, ja olenpa vankilassa tai puolustamassa ja vahvistamassa evankeliumia, te kaikki olette osallisia samasta armosta kuin minä. Jumala on todistajani, että minä kaipaan teitä kaikkia ja rakastan teitä hellästi, niin kuin Kristus Jeesus teitä rakastaa. Rukoilen myös, että teidän rakkautenne kasvaisi ja yltäisi yhä parempaan ymmärrykseen ja harkintaan, niin että osaisitte erottaa, mikä on tärkeää, säilyisitte puhtaina ja moitteettomina odottaessanne Kristuksen päivää ja tuottaisitte Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi runsain mitoin hyvää hedelmää, jonka saa aikaan Jeesus Kristus.
Fil. 1:6–11

Jeesus sanoo:
”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”
Matt. 6:14–15

Noista Jeesuksen sanoista voi päätellä, kuinka tärkeää taivaalliselle isällemme on, että annamme anteeksi niille, jotka ovat jollain tavoin (henkisesti tai fyysisesti) loukanneet tai satuttaneet meitä taikka olleet epäoikeudenmukaisia meitä kohtaan..

Eihän se aina niin helppoa ole. varsinkin kun loukkaamisella, satuttamisella tai epäoikeudenmukaisella kohtelulla on ollut tuntuva, ehkä pitkäaikainenkin vaikutus elämäämme.
Asiaa ei helpota yhtään, jos oman näkemyksemme mukaan kokemamme väärä kohtelu ei ole ollut mitenkään itse aiheutettua (esim. ärsyttämällä tai provosoimalla toista).

Taivaallinen Isämme tietää kuitenkin, kuinka paljon anteeksiantamattomuus sitoo meitä, kalvaa ja myrkyttää sisimpäämme. Hänellä oli tähänkin ongelmaan ratkaisu: Hän lähetti Poikansa meille Vapahtajaksi, vapauttamaan niistä kahleista, joista emme omin voimin pääse vaikka kuinka niitä kalisuttelisimme.

Olisiko niin, että Taivaallinen Isämme näkee anteeksiantamattomuutemme suurempana ongelmana meille itsellemme kuin Hänelle? Mehän kirjoitamme omaa elämäntarinaamme ja –kohtaloamme valinnoillamme ja päätöksillämme.

Luojamme on antanut meille vapauden valita. ”Taivas ja maa ovat todistajinani, kun nyt sanon: Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää.” (5-Moos.39:19)

💛💛💛💛💛💛💛

Uskon perustus

21.10.2024. Ihanaa tämä väriloisto: kultalehtiä puissa ja maassa, kaikki ruskan hohtavat sävyt – minkä voimalatauksen saakaan lyhyenkin ulkoilun aikana. Tai jo siinä, kun katsoo ulos ikkunasta, -Tästä kannattaa nauttia täysillä ja kerätä voimia pimeneviin iltoihin. 🙂

Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.
Ps. 46:2–8

Tuon psalmikohdan Michael W. Smith lausuu – vahvasti eläytyen – laulunsa Let It Rain lomassa (alla oleva video)..

Näin sanoo Herra:
– Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin, katoavaisten ihmisten voimaan, mies, jonka sydän luopuu Herrasta! Hän on kuin piikkipensas, joka yksin kituu aavikolla, kasvaa kivierämaassa,
suolaisella kamaralla, missä kukaan ei asu.
Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen! Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää.
Jer. 17:5–8

**********************

Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Onhan kirjoitettu: ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.”
Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: ”Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!” Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: ”Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?” Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Nyt kysyn: eivätkö he ehkä ole kuulleetkaan sitä? Varmasti ovat:
– Heidän äänensä on kaikunut kaikkialle, heidän sanansa maan ääriin asti.
Room. 10:12–18

Jeesus sanoo: ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”
Matt. 5:13–16

Suola – Mietin tuota Jeesuksen suolavertausta. – Kyllähän mausteet menettävät makuaan vanhetessaan, ja jotkut paakkuuntuvat jos ovat unohtuneet kaapin perälle tai olleet pitempään kosteassa huoneilmassa. Mutta voiko suolakin mennä pilalle ja menettää makunsa? Sitähän käytetään säilönnässä nimenomaan ehkäisemään pilaantumista.

No, taisin taas juuttua johonkin epäolennaiseen asiaan. Niin käy usein kun alan miettiä raamatunkohtia turhan konkreettisesta vinkkelistä. Konkreettisen kokemuksen suolan merkityksestä sain äskettäin, kun laitoin lautaselle keitettyjä jyviä, fetapaloja, tuoreita yrttejä ja pihlajanmarjoja sekä lorauksen oliiviöljyä. Annos näytti mielestäni herkulliselta. Oletin fetan tuovan siihen riittävän suolaisuuden, mutta ei – piti sirotella ripaus suolaa jyville; sitten vasta maistui hyvältä.

Jeesus puhui meistä ihmisistä suolana. Miten voisin elää niin, että voisin osaltani olla lisäämässä sitä, että lähimmäisteni elämä tuntuisi hyvältä, tai edes vähän paremmalta?
Kaipaan paljon yksinoloa ja hiljaisuutta, ja helposti voisin jumittua omaan kolooni pyörimään omien juttujeni ympärillä. Mutta enkö silloin ole sellainen Jeesuksen tarkoittama pilaantunut mauste, josta ei ole iloa kenellekään?

Yksi asia, mikä (ainakin toistaiseksi) on estänyt omaa jumittumistani on se hyvä olo, joka tulee siitä, kun on voinut olla jollain tavoin tuomassa hyvää oloa jollekin toiselle, sellaiselle(kin) jota en tunne. Se vaan on niin palkitsevaa: lämmittää mieltä, tuo iloa sydämeen ja auttaa jaksamaan. Siitä varmaan johtuu, että vapaaehtoistyökin on niin suosittua: win-win- juttu.
Ja ihanaa on tietty, kun myös itse saa olla se, jolle joku toinen tai toiset ovat suolana. 🙂

Valo– Jeesus sanoo itsestään: ”Minä olen maailman valo”. Ja sitten hän kehottaa meitä olemaan maailman valona. Siihenkin, valona olemiseen, liittyy halu tuottaa jotain hyvää toisille.
Mietiskelyä pitempään harjoittaessa voi löytää syvän sisäisen rauhan, tuntea Pyhän läsnäolon ja löytää yhteyden Jumalaan. Jos se kaikki jää vain pelkäksi oman hyvän etsimiseksi, on se kuin haluaisi kätkeä löytämänsä Valon ja pitää sen vain itselleen.

Kristus, joka on Valomme, toivoo meidän avautuvan sille, mitä Hän haluaa meille antaa. jotta me puolestamme voisimme jakaa muille sitä, mitä olemme löytäneet tai mitä meille on annettu. Hän haluaa täyttää meidät Rakkaudellaan, jotta oppisimme tuntemaan rakastavan Jumalan, ja jotta meissä syntyisi halu osoittaa rakkautta muita kohtaan.
Hän haluaa täyttää meidät Valollaan, jotta voisimme toimia valonvälittäjinä toisille.
Tämäkin on win-win-juttu.
Saamme olla vastaanottamassa ja jakamassa kaikkea sitä hyvää, jota meille annetaan taivaasta. Riittää, että olemme siihen halukkaita. – Aika ihana. innostava ja voimaannuttava asia, eikö? On ainakin minun mielestäni. 🙂

💛💛💛💛💛💛💛

Michael W. Smith pyytää laulussaan ’Let It Rain’ että Jumala avaisi taivaan portit ja antaisi Pyhän Hengen sataa maan päälle, yllemme.

Huom. Alla oleva kappaleen volyymi kasvaa ylistyksen/palvonnan edetessä. Ääniherkkien kannattaa ehkä jättää väliin tai ainakin säätää äänentoisto pienemmälle. 🙂

Let It Rain – Michael W. Smith

Jeesuksen lähettiläät

13.10.2024. Kirkkovuosikalenterissa tämän pyhän aihe esitetään näin:
’Jeesus julisti, että Jumalan valtakunta on lahja. Hän lupasi syntien anteeksiantamuksen kaikkein syntisimmillekin. Jeesus lähettää omansa maailmaan todistamaan tästä armosta ja palvelemaan ihmisiä hänen nimessään. Kristitty on Vapahtajan lähettiläs, ”Kristus lähimmäiselleen”.

Aika hurja tuo väittämä, eikö totta, että kristittynä olet ”Kristus lähimmäisillesi”. Kyllä siinä alkaa pohtia erilaisia kohtaamisia, läheisten ja lähimmäisten kanssa. – Olenko osannut olla heidän kanssaan Vapahtajan lähettiläänä? Olla ”Kristus lähimmäisilleni” – se kuulostaa vaan niin ylevältä, juhlalliselta ja hurskaalta.

Mutta sitten tuli mieleeni, miten Jeesus kuvasi itsestään: ”Minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä.” Ja miten hän kehottaa meitä kohtelevan lähimmäisiämme. Eivät ne kehotukset ole taivaita hipovia, vaan koskevat ihan arkista elämää, sitä miten me kohtaamme ja kohtelemme toisiamme.

Viime torstaina kävin polvileikkauksen arviointikäynnillä. Lääkäri kohtasi potilaan niin myönteisellä ja rohkaisevalla tavalla, että vastaanotolta lähtiessäni polvenikin tuntui paremman oloiselta.
Poikani oli vastassa ja menimme hänen ja miniäni kotiin. Poikani valmisti meille herkullisen aterian. Kerroin heille, miten ihana ja voimaannuttava leikkauksen suorittavan lääkärin tapaaminen oli ollut. Samoin kuin oli yhdessä vietetty aika poikani ja miniäni kanssa.
Voisiko näitäkin tapaamisia – lämpimiä, välittäviä. huolehtivia, iloisia, valoisia ja voimaa antavia – kutsua eräänlaisiksi Kristus- kohtaamisiksi keskellä arkea? Ehkäpä.

💛💛💛

Anteeksiantava ja laupias on Herra, hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä.
Herra on hyvä kaikille, hän armahtaa kaikkia luotujaan.
Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi, uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua!
Julistakoot he valtakuntasi kunniaa, kertokoot mahtavista teoistasi.
Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston.
Sinun valtakuntasi on ikuinen, sinun herruutesi pysyy polvesta polveen.
Ps. 145:8–13

**********************

Betelin pappi Amasja lähetti Jerobeamille, Israelin kuninkaalle, sanan: ”Aamos lietsoo israelilaisten keskuudessa kapinaa sinua vastaan. Maa ei kestä hänen puheitaan. Hän on jopa sanonut, että Jerobeam kuolee miekkaan ja Israelin kansa viedään pakkosiirtolaisuuteen, pois omasta maastaan.”
Aamokselle Amasja sanoi: ”Näkijä, mene tiehesi ja palaa Juudaan! Profetoi siellä ja hanki leipäsi siellä! Betelissä et enää profetoi. Tämä on kuninkaan pyhäkkö ja valtakunnan temppeli!”
Aamos vastasi hänelle: ”En ole profeetta enkä profeetan oppilas, vaan karjankasvattaja ja metsäviikunoiden viljelijä. Herra otti minut laumojeni keskeltä ja sanoi minulle: ’Mene ja julista kansaani Israelia vastaan!’”
Aam. 7:10–15

Pyydän teitä, veljet: tulkaa sellaisiksi kuin minä olen, koska minäkin olen tullut samanlaiseksi kuin te. Ette te ole minua millään tavoin loukanneet. Tiedätte, että julistin teille ensimmäisen kerran evankeliumia sairastumiseni vuoksi. Vaikka ruumiillinen tilani pani teidät koetukselle, ette halveksineet ettekä inhonneet minua vaan otitte minut vastaan kuin Jumalan enkelin, kuin Kristuksen Jeesuksen. Missä teidän riemunne ja innostuksenne nyt on? Voin todistaa teistä, että olisitte silloin antaneet minulle vaikka silmät päästänne, jos se olisi ollut mahdollista. Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne, kun sanon teille totuuden? Nuo toiset koettavat innokkaasti vaikuttaa teihin, mutta heidän intonsa ei ole oikeaa. He tahtovat erottaa teidät meistä, jotta te intoutuisitte kannattamaan heitä. Into on hyvä, jos asia on hyvä – näin aina eikä vain silloin kun minä olen luonanne. Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä. Kunpa voisin olla nyt luonanne ja löytää oikean äänensävyn! En tiedä, mitä teille tekisin.
Gal. 4:12–20

Sen evankeliumin (= ilouutisen) mukaan, jota Paavali oli julistanut galatalaisille, usko Jeesus Kristukseen oli pelastuksen avain, eivät juutalaisten lukuisten laki- ja perinnäissäädösten noudattaminen.
Paavali kirjoitti heille, ”ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen” (Gal.2:16).

Eihän tuo mikään helposti nieltävä uutinen juutalaisille ollut, sen ymmärtää. Olivathan he, samoin kuin esi-isänsä, eläneet uskoen, että noudattamalla tarkoin kaikkia säädöksiä he saisivat armon Jumalan edessä.
Ensin innostuttiin tästä Paavalin hyvästä sanomasta: usko Jeesukseen Vapahtajana oli ratkaisevaa, eivät lain vaatimat teot. Mutta sitten heräsi hämmennys ja epävarmuus: kenen julistamaan evankeliumiversioon tuli uskoa.

Saman asian kanssahan me nykyihmiset joudumme kamppailemaan: mihin uutisiin voimme uskoa ja luottaa? Mikä on (tarkoituksellisesti taikka huhujen ja uskomusten vuoksi) muunneltua tai vääristynyttä tietoa? Mikä on ihan oikeasti totta?
Mis- ja disinformaatiota on ollut kautta aikojen. Nykyisenä internetin ja somen aikakautena leviämistehokkuus on vain aivan toista luokkaa kuin aiemmin.

Hän, jonka syntymä määrittää ajanlaskumme (eKr. ja jKr, nykyilmaisun mukaan eaa ja jaa), tuli oman elämänsä ja opetustensa kautta osoittamaan meille, miten valtavan suuri Jumalan armo ja rakkaus meitä kohtaan on. Ja miten Hän odottaa, että saisi osoittaa sen meille.
Tätä ilouutista eivät mitkään valeuutiset ole pystyneet kumoamaan 2000 vuoteen. Eivätkä mitä todennäköisimmin tulevinakaan aikoina siihen pysty.

Jeesus puhui opetuslapsilleen:
”Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.
Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.’ Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.”
Joh. 13:16–20

Pääsiäisaterialla opetuslastensa kanssa istuessaan Jeesus tiesi, kuka hänet tulisi kavaltamaan- Hän tiesi, mitä itse joutuisi kokemaan, ja myös millaisia vaikeuksia ja haasteita hänen opetuslapsensa joutuisivat kohtaamaan lähtiessään kertomaan hyvää sanomaa kyliin ja kaupunkeihin.

Jeesus halusi vahvistaa ja rohkaista opetuslapsiaan, jotta he kestäisivät edessä olevat koettelemukset. Olisiko hän voinut antaa vahvempaa todistusta todellisesta identiteetistään kuin nuo sanat, jotka Jumala oli lausunut ilmestyessään Moosekselle: ”minä olen se joka olen”.

Mooses sanoi Jumalalle: ”Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ’Mikä on hänen nimensä?’ Mitä minä heille silloin sanon?” Jumala sanoi Moosekselle: ”Minä olen se joka olen.”* Hän sanoi vielä: ”Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'” (2.Moos.3)

Jumala lähetti Mooseksen suorittamaan tehtävää, joka valmisti sitä, että Hän voisi, sitten kun aika oli oikea, lähettää Poikansa maailmaan. Poika vuorostaan lähetti seuraajansa jatkamaan työtään, kertomaan hyvää sanomaa ihmisille. Rakkauden sanomaa, lohdutuksen, armon ja rohkaisun sanomaa.

Sitä Kristus toivoo meidänkin tekevän, meille luontevalla ja ominaisella tavalla. Me voimme levittää hyvää sanomaa omalla olemisellamme, sanomisillamme ja teoillamme, kun annamme Hänen rakkautensa, myötätuntonsa, välittämisensä ja auttamisenhalunsa virrata kauttamme.
Eikä sen tarvitse olla mitään erinomaisen ihmeellistä. Ihan arkipäivän kohtaamisissa, pienissä teoissa, toisten huomioimisessa, voimme toimia Kristuksen hyvän tahdon lähettiläinä. Rakkauden, Valon ja Rauhan lähetteinä. 💛💛💛

Jumalan sanansaattajat

2.10.2024. Tänä vuonna arkkienkeli Mikaelin päivä, 29.9. sattui sopivasti sunnuntaille. Olin ystävän luona koko päivän, ja huomasin tuon vasta jälkeenpäin. (Eipä siis tullut laitettua pojallenikaan nimpparionnittelua.)

Kirkkokäsikirja kirjoittaa enkelten päivästä näin:
’400-luvulta lähtien on syyskuun 29. päivä omistettu ylienkeli Mikaelille. Taistelu, jonka hän kävi pimeyden valtoja vastaan, liittyy pääsiäiseen. Kristus on saavuttanut ratkaisevan voiton pahan valloista, mutta taistelu jatkuu edelleen maailmassa. Myöhemmin mikkelinpäivästä on tullut kaikkien enkelien päivä, jolloin tutkistellaan heidän merkitystään ja tehtäviään. Jumalan sanansaattajina enkelit suojelevat ja opastavat ihmistä ja muistuttavat häntä Jumalan tahdon mukaisesta elämästä.’
Mikkelinpäivää vietetään 29.9. tai, jos se on arkipäivä, seuraavana sunnuntaina.’

Enkelten ja sielun ylistys -Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte. Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa täytätte. Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan.
Ylistä Herraa, minun sieluni!
Ps. 103:19–22

Messussa Pyhään Ehtoolliseen valmistauduttaessa on kohta, jossa liturgi joko laulaen tai sanat lausuen toteaa, että seurakunta ylistää Jumalaa yhdessä enkelten ja kaikkien pyhien kanssa. Ja sitten lauletaan Pyhä-hymni.
Minusta on koskettavaa ajatella, ettei vain maanpäällinen seurakunta ole siinä ylistämässä pyhää Kaikkivaltiasta, vaan ylistyslauluun yhtyy näkymätön taivaallinen ylistyskuoro.

Psalmin enkelit eivät ole sellaisia suloisia pieniä enkelipalleroita, jollaisiksi keskiajan maalarit heitä usein kuvasivat, vaan voimallisia sankareita. Palvelijoita, jotka uskollisina täyttävät Jumalan tahdon.

Arkkienkeli Mikael kuvataan usein miekka ja/tai vaaka kädessä. Hän taistelee pahaa vastaan ja punnitsee tekojemme painon.
Hattulan Pyhän Ristin kirkon kattomaalauksessa on kuvattuna enkeli, joka painaa kädellään vaakakuppia, niin että hyvän paino voittaisi.

**********************

Riisu kengät, sillä paikka on pyhä – Jerikon lähellä ollessaan Joosua näki eräänä päivänä edessään miehen, jolla oli paljastettu miekka kädessään. Joosua meni miehen luo ja kysyi häneltä: ”Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?” Mies vastasi: ”En kumpaakaan. Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne.” Silloin Joosua lankesi polvilleen, kumartui maahan saakka ja sanoi: ”Herrani, mitä tahdot minun tekevän?” Herran sotajoukon päällikkö sanoi Joosualle: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Ja Joosua teki niin.
Joos. 5:13–15

Arkkienkeli Mikael, Jumalan sotajoukkojen päällikkö, ilmestyi Joosuan eteen ja näyttäytyi hänelle niin todentuntuisena, että Joosua luuli häntä fyysiseksi soturiksi.
Enkeli Mikael oli luopunut tuon kohtaamisen ajaksi taivaallisesta kirkkaudestaan ja ilmestyi ihmishahmossa.

Sellaista tapahtuu joskus nykyaikanakin. Monilla on kokemuksia siitä, kuinka taivaallinen sanansaattaja on ilmestynyt fyysisen ihmisen muodossa, kertonut sanottavansa (kehotuksen, neuvon, varoituksen tms.) ja sitten yhtäkkiä kadonnut näkyvistä toisen silmien edestä.

Joosuasta tuli Jumalan tahdosta kansan johtaja Mooseksen kuoltua. Hän sai tehtäväkseen johdattaa israelilaiset erämaavaellukselta luvattuun maahan.
Vihdoin he ylittivät Jordan-joen.
’Sen päivän jälkeen, jona he olivat syöneet maan tuotteita, ei mannaa enää tullut. Israelilaiset eivät enää saaneet mannaa, vaan he söivät sinä vuonna Kanaaninmaan satoa.’ (Joos.5:12)

Ylienkeli Mikael kehotti Joosuaa kunnioittamaan Jumalan pyhyyttä. Tuosta kohtaamisesta ovat Markku Perttilä ja Pekka Simojoki tehneet laulun Pyhän kosketus, josta yksi versio alla olevalla videolla.

Enkelin kehotus – Pietaria pidettiin vangittuna, mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan.
Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet. Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: ”Nouse kiireesti.” Kahleet putosivat Pietarin käsistä. Enkeli sanoi: ”Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi.” Pietari teki niin, ja enkeli sanoi: ”Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua.”
Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta, vaan luuli sitä näyksi. He ohittivat ensimmäisen vartion, sitten toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupungille. Se aukeni heille itsestään, ja niin he astuivat ulos ja lähtivät kulkemaan kujaa pitkin. Yhtäkkiä enkeli oli poissa. Silloin Pietari tajusi, mistä oli kysymys, ja sanoi: ”Totisesti, nyt tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä tämä kansa toivoi minulle tapahtuvan.”
Ap. t. 12:5–11

Tuo teksti herätti voimakkaasti muiston. Voi olla että joskus aiemminkin olen kertonut siitä tässä blogissani, mutta koska tänä vuonna tapahtumasarjasta on kulunut tasan 20 vuotta, en malta olla palaamatta siihen uudelleen, ihmettelemään Jumalan suunnitelmia, ja sitä, kuinka paljon Hän näkee vaivaa johdattaakseen omilla poluillaan vaeltelevia lapsiaan omalle polulleen.

Kesällä 2004 eräs silloinen mikkeliläinen ystäväni Mari (nyk. piispa) kutsui minut luokseen, jotta menisimme yhdessä Mikkelissä järjestettävään viikon pituiseen seminaariin. – Pian ilmeni, että mitä ilmeisemmin hän ja minä olimme ainoat osallistujat, jotka emme kuuluneet joukkoon (= herätyskristittyihin).

Viikon aikana seminaarilaiset jaettiin pieniin ryhmiin, joissa meidän oli määrä rukoilla toistemme puolesta. Eräs henkilö profetoi minulle. Rukoussession jälkeen hän kertoi kuuluvansa tiimiin, joka on toteuttamassa 24/7 Prayer Room’ia Hgin jäähallissa järjestettävään Näky-konferenssiin, ja hän kysyi, haluaisinko tulla mukaan tiimiin. Hän kertoi, että 24/7- rukoushuoneen ideana oli, että vuorossa olevat tiimiläiset omalla hiljaisella rukouksellaan ylläpitävät ilmapiiriä, joka kutsuisi tulijoita Jumalan läsnäoloon.

Näky-konferenssissa kaikki oli minulle uutta – paitsi hiljentyminen. Se on teini-ikäisestä lähtien ollut itselleni luontevin tapa keskittyä Pyhän läsnäoloon.
Rukoushuoneesta vastaavien vuoronvaihdossa en voinut olla kuulematta ylistysmusiikkia. ja vähän otteita julistajien puheistakin.

Konferenssin päätyttyä, kun konferenssia jo oltiin purkamassa, koin Jeesuksen sanovan, että minun tulisi ostaa itselleni oma Raamattu. (Tuolloin minulla oli mummuni vanha Raamattu.) Menin myyntipöydän luo ja kerroin tulkkaavani evankelistaa englannista suomeksi. Myyjä otti pöydältä Raamatun ja ehdotti että ostaisin sen.

Kotimatkalla painoin toisella kädelläni tuota Raamattua rintaani vasten ja toisella ohjasin rattia. Toistin vain yhä uudelleen itsekseni, että tämä on minun kallein aarteeni! Ajatustasolla olin tästä aivan ällistynyt, sillä enhän edes pitänyt Raamatusta; siinä kun on niin paljon julmia kohtia!

Kotiin päästyäni kysyin Jeesukselta, mitä hän halusi minun lukevan tästä uudesta Raamatustani. Vastauksena tuli Korkea Veisu ja tietyt jakeet. En ollut koskaan kuullut mistään Korkeasta Veisusta, mutta kyllä sellainen löytyi tästä Raamattua kansalle- Raamatustani.
Luettuani jakeet ihmettelin, että Raamatusta löytyy jotain noin kaunista, hellää ja rakastavaa!

Sen luettuani kysyin, onko joku muu kohta, jonka Jeesus halusi minun lukevan. Sain tuon yllä olevan raamatunkohdan: Ap. t. 12:5–11. Luin sen hämmästyen vielä enemmän! Olin näet juuri ennen Näky-konferenssia käynyt Tampere Areenalla kuuntelemassa kiinalaista Veli Yun’ia (jota kutsutaan myös taivaalliseksi mieheksi).

Veli Yun kertoi, kuinka hänet oli teljetty vankilaan, koska hän oli julistanut evankeliumia, ja kuinka enkeli ilmestyi eristysselliin ja johdatti hänet pois vankilasta, Sellin ja vankilanportin ovet olivat avoinna Ja Veli Yun pääsi pakenemaan aivan samoin kuin Pietari, sillä erolla, että vankilan portin ulkopuolella Veli Yun’ia odotti auto, joka kyyditsi hänet turvaan.

Ymmärrän nuo eteeni tulleet asiat (seminaarin, konferenssin, Raamatun oston ja tekstit) niin, että Kristus halusi niiden kautta kutsua minut new age- poluilta Hänen tielleen, että Hän halusi minun kiinnostuvan Raamatusta ja ymmärtävän, kuinka Hän yhä meidän aikanamme tekee samanlaisia asioita kuin Raamatun aikoina.
Ja niinhän siinä sitten kävi. Sille tielle lähdin, kiinnostuin Raamatusta ja olen saanut monin tavoin nähdä, kuinka Hän yhä tekee työtään meissä ja keskuudessamme- 🙂

Lasten enkelit katselevat taivaallisen Isän kasvoja
Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”
Matt. 18:1–6 (7–9) 10

Pyhän kosketus – Pekka Simojoki & co

Kristityn vapaus

27.9.2024. Hämmästellen katselin tänään hauvani tepsuttelua vuolaassa vesivirrassa kävelykadun reunalla. Koko 6-vuotisen elämänsä hauva on yrittänyt vältellä sateita, ja on aina kiertänyt katujen märät kohdat ja lammikot. Nyt se asteli vedessä kuin ei olisi vettä ollutkaan.
En voi ymmärtää tuota yhtäkkistä vapautumista sadevesikammostaan, mutta olisihan mukavaa, jos se olisi pysyvää. Helpottaisi huomattavasti ulkoilujamme. (Nytkin sadepisarat pesevät ikkunoita niin että ropina vaan käy.)

Mietin, millaiset asenteet ja tunteet rajoittavat elämääni. Mistä haluaisin juuri nyt, tässä elämäntilanteessa, vapautua?
Näitä kannattaa minusta miettiä aina silloin tällöin. – Ja kun huomaa, ettei omin voimin pysty saamaan muutosta aikaan, voi kääntyä Vapahtajan puoleen. Hän jos kuka näkee ja tietää, mitä me tarvitsemme, ja miten meitä auttaa.

Kirkkovuosikäsikirja toteaa kristityn vapaudesta: ’Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.’

**********************

Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin. Sinun käskysi ovat alati ohjeenani, ne tekevät minut vihollisiani viisaammaksi. Olen oppineempi kuin kaikki opettajani,
kun tutkin sinun liittosi säädöksiä. Olen viisaampi kuin kansan vanhimmat, kun noudatan sinun säädöksiäsi. Pahan poluille en jalallani astu, minä tahdon totella sinun sanaasi. Sinun päätöksistäsi en poikkea syrjään, sillä sinulta minä olen oppini saanut. Miten suloiset ovatkaan sinun sanasi!
Ne maistuvat hunajaa makeammilta. Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä!
Ps. 119:97–104

Hattulan Pyhän Ristin kirkon saarnastuoli

Kuulkaa Herran sana, te Sodoman johtajat, kuuntele Jumalamme puhetta, sinä Gomorran kansa.
– Mitä minä kostun teidän ainaisista uhreistanne, sanoo Herra.
– Olen saanut kyllikseni polttouhreista, pässeistä ja syöttiläiden rasvasta, ei minua miellytä vuohien, ei mullien eikä karitsojen veri. Kuka teitä on käskenyt niitä tuomaan ja tungeksimaan minun esipihoillani, kun tulette kasvojeni eteen? Lakatkaa jo tarjoamasta turhia uhrejanne, minä inhoan niiden savua! Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat – minä en siedä teidän pyhiä juhlianne ja pahoja tekojanne. Teidän uudenkuun menonne ja juhlapäivänne – minä vihaan niitä. Niistä on tullut minulle taakka, jota olen väsynyt kantamaan.
Vaikka te levitätte kätenne rukoukseen, minä peitän silmäni, en tahdo teitä nähdä. Vaikka te rukoilemistanne rukoilisitte, minä en teitä kuuntele, koska kätenne ovat veren tahrimat.
Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni.
Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta,
puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
Jes. 1:10–17

Suomen vanhin säilynyt saarnastuoli, v. 1550

Hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.
Gal. 5:22–26

Millainen tämän maailman meno olisikaan, jos me ihmiset osaisimme viljellä noita Paavalin mainitsemia Hengen hedelmiä ihan jokapäiväisessä elämässämme? Tai edes osaa niistä. Tai jos aloittaisimme tietoisesti harjoittamaan niiden viljelyä. Vaikka yhtä kerrallaan.

Katsoessani tuota listaa – rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä – ei tuota vaikeuksia huomata, mikä noista ominaisuuksista on itsessäni heikoin. Harmi vaan, ettei pelkkä puutteen toteaminen saa vielä aikaan muutosta, mutta onhan se jo hyvä alku muutoksen suuntaan, jos vain tartun siihen ja päätän tietoisesti alkaa harjoittaa ja vahvistaa tuota ominaisuutta.

Jokapäiväinen elämä – kohtaamiset, keskustelut, reagoinnit eri tilanteisiin jne – tarjoavat mahdollisuuksia tulla tietoiseksi siitä, mitkä ominaisuudet meissä kaipaisivat vahvistumista.
Elämä tarjoaa onneksemme jatkuvasti harjoittelumahdollisuuksia.
Mutta – kuten Paavali toteaa – nuo hänen mainitsemansa ominaisuudet ovat Hengen hedelmää.
Jos toivomme hyvää kasvua, kypsymistä ja satoa, pelkkä oma treenaaminen ei siis riitä.

Kun Pyhä Henki saa tehdä työtä sisimmässämme, Hän kasvattaa ja kypsyttää meissä sitä, mikä vielä on piilossa. Ajattelen, että Jumalan Henki haluaa tehdä tätä työtään yhteistyönä, yhdessä kanssamme. Ja voiko sen parempaa yhteistyökumppania ollakaan?

Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä. Silloin fariseukset sanoivat hänelle: ”Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?” Mutta Jeesus vastasi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa? Hän meni, Abjatarin ollessa ylipappina, Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille.” Ja Jeesus sanoi heille: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.”
Mark. 2:23–28

Fariseukset tarkkailivat jatkuvasti Jeesuksen toimintaa löytääkseen aiheita arvostella hänen toimintaansa tai syyttää häntä. Sapatin sääntöjen rikkominen tuntui olevan yksi heidän lempiaiheitaan. Evankeliumit kuvaavat monia kohtauksia, joissa Jeesus tekee jotain, joka heidän silmissään oli vastoin perinnäissääntöjä. Hän paransi ihmisiä jotka tulivat hänen luokseen huolimatta siitä, oliko arkipäivä tai lepopäiväksi tarkoitettu sapatti.

Rakas Kristus, auta meitä huomaamaan, milloin me toimimme fariseusten tavoin: katselemme arvostellen tai tuomitsevasti toisten tekemisiä. Kun (tarkoituksella tai tahattomasti) kiinnitämme huomiomme siihen, miten muut toimivat mielestämme väärin. toisten heikkouksiin ja puutteisiin kuin omiimme. näemme kaiken omasta pienestä en miten toiset toimivat mielestämme kehnosti tai väärin.

Avaa silmämme pikemminkin näkemään, missä kohdin omassa toiminnassamme on parantamisen varaa. Auta meitä huomaamaan omat heikkoutemme ja virheemme,
Herätä meidät huomaamaan, kun motiivimme ovat itsekkäät, kun asetamme oman etumme toisten edelle välittämättä siitä, miten toisten käy. Auta näkemään itsekkyytemme, herätä ja vahvista myötätuntomme.

Johdata meitä kulkemaan Sinun osoittamaasi tietä. Ohjaa meitä toimimaan siten, kuin Sinä haluaisit meidät toimivan. Kiitos että Sinä olet Rakkaus ja Valo. Kiitos että kuljet kanssamme.

Show Me Your Ways – Heritage Singers

’Näytä minulle tiesi, jotta voin kulkea kanssasi
näytä minulle, miten Sinä toimit, laitan toivoni Sinuun
sydämeni syvä kaipuu on rakastaa Sinua enemmän
elää kätesi kosketuksesta, vahvistuen päivä päivältä
osoita minulle Sinun tiesi’

Jeesus antaa elämän

17.9.2024. Mietin ajoituksia, jotka tulevat yllätyksenä. Sellaisia ajoituksia, joista tulee kiitollinen olo Joskus niillä tuntuu olevan jokin viesti, joskus niihin sisältyy varjelus.
Tuollaiset ajoitukset lisäävät usein luottamusta siihen, että tilanteemme on nähty. On olemassa Joku, joka on itseämme paljon suurempi. Hän näkee meidät ja tilanteemme, ja haluaa olla niissä mukana, auttamassa, rohkaisemassa, varjelemassa ja vahvistamassa meitä.

Eilen, juuri kun olin istunut ulkokuntosalin laitteelle vahvistaakseni fyysistä jaksamistani, kuului maauimalan kovaäänisestä tutun laulun kohta: ’You raise me up, so I can stand on mountains, You raise me up, to walk on stormy seas, I am strong, when I am on your shoulders, You raise me up to more than I can be’. – Niinpä, Häneltä saan voimaa, kun tunnen itseni väsyneeksi ja heikoksi.

Hymyilen itselleni: taas kerran Jumala osoitti, että Hän haluaa yllättää. Ja sunnuntain messussa Hän teki minulle selväksi, että Hänellä on aivan omat ajoituksensa – jotka eivät (harmillisesti) useimmiten ole samat kuin itse pyydän tai toivon.

Viime viikolla kerroin tunnemyrskystäni, joka nousi pintaan, kun näin miten isäni oli aikoinaan loukannut äitiäni heidän avioeronsa aikaan. Koska sunnuntain messussa siunattiin srk:n vapaaehtoiset, olin edellisenä iltana rukoillut Jumalalta, että Hän siunaisi minua messun aikana niin, että katkerat tunteet isääni kohtaan sulaisivat pois.

Toivorikkaana odotin messun aikana jonkinlaista merkkiä tai tuntemusta, josta tietäisin Jumalan vastaavan rukoukseeni. Mitään sellaista en kuitenkaan havainnut. – No niin, siinä minä olin taas kertonut Jumalalle, millaista ajoitusta toivoin Häneltä.
Olo messusta lähtiessä oli kuitenkin kevyt. Ja seuraavana päivänä isääni ajatellessani huomasin, että katkeruus oli poissa, ja tilalle oli tullut rauha.
Ja sitä seuraavana päivänä (eilen siis) kuulin uimahallin kovaäänisestä ’You raise me up’ . laulun sanat. – Kiitin Jumalaa, jolla on omat ajoituksensa, ja joka auttaa meitä läpi myrskyjen ja kantaa harteillaan, kun oma heikkoutemme yllättää. 💛💛💛

**********************

Sinä olet suuri ja teet ihmetekoja, sinä yksin olet Jumala. Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi. Paina sydämeeni syvälle pyhä pelko nimeäsi kohtaan. Herra, minun Jumalani, sinua minä kiitän koko sydämestäni, iäti minä kunnioitan nimeäsi. Sinun hyvyytesi on suuri, sinä nostit minut tuonelan syvyyksistä.
Ps. 86:10–13

Jonkin ajan kuluttua kävi niin, että talon emännän poika sairastui. Hänen tautinsa yltyi niin pahaksi, ettei hänessä lopulta ollut elonmerkkiä. Leski sanoi silloin Elialle: ”Pitikö sinun sekaantua minun elämääni, Jumalan mies! Pitikö sinun tulla tänne vetämään minun syntini esiin ja tappamaan poikani!”
Elia sanoi: ”Anna poika minulle.” Hän otti pojan lesken sylistä, kantoi hänet huoneeseensa talon katolle ja laski hänet vuoteelleen. Hän rukoili Herraa sanoen: ”Herra, minun Jumalani! Tahdotko todella tuottaa onnettomuuden tälle leskelle, jonka luona asun, ja surmata hänen poikansa?” Hän ojentautui kolmesti pojan ylle ja rukoili: ”Herra, minun Jumalani! Anna hengen palata tähän poikaan!” Herra kuuli Elian pyynnön. Henki palasi poikaan, ja hän virkosi eloon. Elia nosti pojan vuoteelta ja vei hänet kattohuoneesta alas taloon. Hän antoi pojan tämän äidille ja sanoi: ”Katso, poikasi elää.” Nainen sanoi Elialle: ”Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies. Se, mitä sinä puhut, on todella Herran sanaa.”
1. Kun. 17:17–24

Odotan ja toivon hartaasti, että en joudu millään tavoin häpeään vaan voin nyt niin kuin aina ennenkin olla rohkea ja tuottaa kunniaa Kristukselle, jäänpä sitten eloon tai kuolen. Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Mutta jos jään tähän elämään, siitä hyötyy tehtäväni. En tiedä, kumman valitsisin, olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. Teidän vuoksenne on kuitenkin parempi, että jään eloon. Olen siitä varma. Niinpä tiedänkin, että jään tänne ja pysyn kaikkien teidän luonanne, jotta te edistyisitte uskossa ja saisitte siitä iloita. Silloin te Kristuksen Jeesuksen omina saatte yhä enemmän aihetta riemuita minusta, kun jälleen tulen luoksenne.
Fil. 1:20–26

Jeesus sanoi juutalaisille:
”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.”
Joh. 5:19–21

You Raise Me Up – Josh Groban

’Kun olen masentunut ja sieuluni niin väsynyt
kun tulee ongelmia, ja sydämeni on raskas
hiljennyn ja odotan tässä hiljaa
kunnes Sinä tulet ja istut hetken kanssani

Sinä nostat minut ylös, niin että voin seistä vuorilla
Sinä nostat minut kulkemaan myrskyisillä merillä
olen vahva kun olen Sinun harteillasi
Sinä nostat minua olemaan enemmän kuin mihin itse pystyn’