Jumalan perheeseen kuuluminen – Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi
Ef. 2:19–22

Ajatella, että kun olemme Kristuksen omia, kuulumme Hänen kanssaan samaan perheeseen. Olemme kiviä siinä rakennuksessa, jonka kulmakivenä Hän itse on.
Etsittyäni arkistostani kuvaa kivistä, löytyi yllä oleva. Olin kirjoittanut siihen, missä olin sen kuvannut: lähellä lapsuudenkotiani Munkkiniemen rannassa. Se johti ajatukseni tuohon  lapsuudenkotiin, jossa asuin 6-8-vuotiaana isäni, äitini ja isoveljeni kanssa. Sitten muutimme vähän matkan päähän toiseen asuntoon, jossa asuessamme, pian pikkuveljeni syntymän jälkeen, vanhempani erosivat.

Joitakin vuosia myöhemmin, äitini ja isoveljeni kuoltua ja asuessani isäni ja hänen uuden vaimonsa luona pikkuveljeni ja siskopuoleni kanssa, aloin nähdä painajaisia perheemme ensimmäisestä omasta kodista Laajalahdentiellä. Asuimme siinä talossa 2. kerroksessa. Unessa nousin portaita ylös ja näin, kuinka kotimme oli tuhoutunut kuin pommin jäljiltä, oli vain rauniot jäljellä.

Useimmilla meistä on jonkinlaisia traumaattisia lapsuudenajoiltamme. Yllä oleva efesolaiskirjeen teksti tuo mieleeni, että se rakennus, jonka kiviä olemme Kristuksen omina, ei sorru, vaan pysyy lujana, tapahtuipa mitä tahansa.

**********************

Messias, elävän Jumalan Poika – Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”
Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”
Matt. 16:13–19

Rakas taivaallinen isämme, anna meidänkin jokaisen sydämeen vahva tuntemus ja tieto Poikasi identiteetistä. Että Hän todella on Messias, elävän Jumalan Poika. Ja tieto ja käsitys siitä, kuina merkittävää elämällemme on, että tunnistamme Hänet ja tulemme tuntemaan Hänet. Sen kuka Hän on, mitä Hän on tehnyt edestämme ja kuinka Hän elää ja vaikuttaa keskuudessamme tänäkin päivänä.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita? Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.
Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän, mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha. Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.
Room. 2:1–11 

Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.” 
Joh. 8:2–11

Raamatun kertomukset ovat siinä suhteessa reiluja, että ne kuvaavat yhtä lailla miesten kuin naisten rikkomuksia ja lankeemuksia (kuten tämän pyhän teksteissä Daavidin ja tuon naisen, jonka fariseukset toivat Jeesuksen eteen).

Tällä kertaa nämä tekstit toivat mieleeni sen, kuinka Jumala haluaa meidän kiinnittävän huomiomme siihen, miten olemme rikkoneet Hänen tahtoaan vastaan, jotta Hän voisi ilmaista katuvaiselle sydämelle anteeksiannon ja näin vapauttaa tämän (enemmän tai vähemmän painavasta)  syyllisyyden taakasta.

Evankeliumitekstissä nainen kyllä oli tietoinen syyllisyydestään, mutta Jeesus yllätti fariseukset: kääntäkääpä miehet katse omaan sisimpäänne, tutkiskelkaa omia tekojanne, ja se teistä, joka ei ole rikkonut Jumalan tahtoa vastaan, heittäköön ensimmäisen kiven.
Tulipa odottamaton käänne tilanteeseen. Sen verran rehellisiä miehet olivat, että poistuivat paikalta vähin äänin.

Naisesta, jonka Jeesus armahti ja kehotti olemaan tekemättä enää syntiä, ei kerrota sen enempää. Varmaan hän oli täynnä kiitollisuutta Jeesusta kohtaan.
Ajattelen, että kun ihminen katuu koko sydämestään tekoaan ja pyytää sitä anteeksi, hän voi tuntea Jumalan anteeksiannon miltei konkreettisesti; niin vaikuttava voima voi olla Hänen armahduksensa vaikutuksella. Näin olen ainakin itse kerran kokenut.

Rakas Jumala, opeta meitä katsomaan omaan sisimpäämme, ennen kuin alamme tuomita toisia. Auta meitä kasvamaan samankaltaiseen armahtavaisuuteen, jolla Sinä kohtaat meitä  lapsiasi. Kun kompastumme, nosta meidät ylös ja auta kulkemaan valppaina, erityisesti kun kohtaamme asioita, joissa emme ole vahvimmillamme.
Vahvista meitä elämään Sinun tarkoittamallasi ja tahtomallasi tavalla.

Kirjoitettuani tuon ja miettiessäni mahtaisinkohan löytää tähän teemaan liittyvän lauluvideon, mieleeni tulivat välittömästi sanat  ”in Your presence”. Ja googlatessa tuli eteen alla oleva laulu, ’Sinun läsnäolossasi’. 

In Your Presence – Paul Wilbur

Sinun läsnäolossasi olen vahva
Sinun läsnäoloosi, Herrani, Jumalani, minä kuulun
etsien Sinun kasvojasi, koskettaen armoasi
kallionkolossa, Sinun läsnäolossasi, Jumala

Tahdon mennä sinne, missä virrat eivät voi vyöryä ylitseni
ja missä jalkani seisovat kalliolla
tahdon kätkeytyä paikkaan, jossa liekehtivä tuli ei voi polttaa minua
Sinun läsnäoloosi, Jumala

Tahdon kätkeytyä sinne, missä pahan tulvavedet eivät voi saavuttaa minua
siellä, missä olen Karitsan veren suojassa, tahdon olla
siellä, minne pimeyden juonet eivät voi saavuttaa minua
Sinun läsnäolossasi, Jumala

Sinä olet luja perustani, Sinuun luotan jokaisena päivänä
olen lapsesi ja palvelijasi ja Sinä olet voimani ja lauluni
Sinä olet lauluni, Jumala

Kylvetty siemen  Minä riemuitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani! Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen, tai kuin morsian, joka koristautuu kauneimpiinsa. Ja niin kuin maa työntää versoa, niin kuin puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan, niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan, ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi.
Jes. 61:10–11

Tämä raamatunkohta herättää minussa niin paljon ajatuksia ja muistoja. Näin alkukesästä ensimmäisenä ihan konkreettisesti puutarhaan kylvetyt siemenet, odotus ja jännittäminen: nouseeko sieltä mullasta jotain, selviävätkö versot runsaista sateista, viileistä öistä jne.

Sitten tuli muistoja uskonpolkuni alkuvaiheista, siitä miten Jumala kylvi siemeniä sydämeeni, valmistellen tulevaa. Kuten uni ennen 1.Israelin matkaani, v. 2004: unessa työmiehet  rakensivat laituria hääjuhlaa varten aivan erityisen kauniin järven rannalla. He kysyivät, pitikö häitä pitää  tällaisessa paikassa; miten hankalaa on häävieraiden laskeutua rappusia juhlavaatteissaan. Vastasin että nämä ovatkin erilaiset häät, näihin tullaan tavallisissa vaatteissa.

Kun sitten 3 kk myöhemmin tulimme Tabghaan, Galileanjärven rannalle paikkaan, jossa raput laskivat veteen ja jonka olin nähnyt unessa, istahdin rapulle ja laitoin käteni veteen. (Tuolloin järvi ulottui vielä Pietarin kappelin – Church of the Primacy of St. Peter – kivijalkaan saakka,) Samassa purskahdin hillittömään itkuun. Järjen tasolla en voinut ymmärtää tunteenpurkaustani. Oli vain vahva tunne: olin tullut kotiin. – Silloin Jeesus sanoi minulle näyssä, että juhlisimme vihkimistäni seuraavana päivänä.

Matkamme johtajana toiminut henkilö aikoi viedä ryhmämme tuona päivänä Tabghasta suoraan läheiselle Autuuksienvuorelle, mutta pieni portti oli suljettu. Seuraavana päivänä menimme sinne virallisesta sisäänkäynnistä. Siellä, Autuuksienvuoren kappelissa (Church of the Beatitudes), toisten laulaessa ylistyslauluja, sain vision, jossa Kristus ilmestyi (ihmisiä huomattavasti suurempana), ojensi kätensä alas minua kohti ja sanoi: nyt me juhlimme liittoamme. (Olin 1/2 v. aikaisemmin pyytänyt Jeesusta elämäni Valtiaaksi.)

☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️

Seuraavana kesänä oli Näky-konferenssi Hgin jäähallissa. Minua oli pyydetty sinne 24/7 Prayer Room’in vapaaehtoiseksi. Sen viikon ajan kuulin ylistysmusiikkia ja osia saarnoistakin.
Konferenssin viimeisenä päivänä Jeesus kehotti minua ostamaan oman Raamatun. (Minulla oli tuolloin mummuni vanha Raamattu, jonka sivut olivat osittain irronneet.)

En tuolloin tuntenut Raamattua kuin nimeksi, enkä edes pitänyt koko kirjasta. Ostin kuitenkin sieltä sellaisen, ja kotiin tultuani Jeesus antoi kohdat, joista minun tuli aloittaa lukeminen. Ensimmäinen oli Laulujen laulusta, toinen Apostolien teoista, luvusta 12. Ensimmäisen kautta ymmärsin, että Jumala halusi minun tietävän, että Hän rakastaa minua.

Tuossa toisessa kohdassa, Apostolien teoissa, Pietari kertoo, kuinka enkeli johdatti hänet vankilasta vartioiden huomaamatta. Seuraavana viikonloppuna olin tapahtumassa, jossa kiinalainen kristitty Veli Yun )Veli taivaallinen), joka kertoi vapautuneensa tarkoin vartioidusta eristyssellistä samankaltaisesti kuin Pietari aikoinaan.
Veli Yunin kokemusten kautta ymmärsin, että Jumala toimii yhä samalla tavalla kuin 2000 v. sitten.

(Noista Jumalan sydämeeni istuttamista uskonsiemenistä olen kertonut aiemminkin blogissani, mutta nousivat nyt taas niin vahvasti mieleen nuo tapahtumat, että halusin kirjoittaa ne tuohon. Ne ovat auttaneet minua ymmärtämään, että Jumala näkee meidät ja ohjaa meitä eri tavoin, vaikkemme itse sitä aina edes ymmärtäisi emmekä tietäisi, minne Hän on meitä johdattamassa.)

☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️

Ansioitta saatu armo – Mitä meidän on sanottava Abrahamista, kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen? Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi tekojensa perusteella, hänellä oli aihetta ylpeillä – ei kuitenkaan Jumalan edessä. Mitä sanovat kirjoitukset? ”Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi.” Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi. Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi hänen teoistaan riippumatta:
– Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on pyyhitty pois. Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään.
Room. 4:1–8

Tuhlaajapojan paluu – Jeesus sanoi:
”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.’ Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.
Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ’Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.’ Niin hän lähti isänsä luo.
Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla.
Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä. Palvelija vastasi: ’Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.’ Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, mutta hän vastasi: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!’ Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.’”  Luuk. 15:11–32

Jeesus kuvaa vertauksellaan koskettavalla tavalla, miten omilla teillään hukkaan joutunut  tuhlaajapoika palaa takaisin kotiin, taivaallisen Isän yhteyteen.
Isä ottaa avosylin, hellän rakastavasti vastaan kadoksissa olleen lapsensa. Mutta vertaus ei pääty tähän jälleennäkemisen onneen ja ilojuhlaan. Kolmasosa vertauksesta kertoo veljestä, joka on koko ajan ollut Isänsä luona ja palvellut häntä uskollisesti. Veljessä heräsi kateus: tuhlaajapoikaveljelle ei vain anneta anteeksi, vaan hänelle järjestetään vielä juhlat sen vuoksi, että hän palasi kotiin.

Isä sanoo katkeralle veljelle: ”Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun.” Mieleen tulee, että Raamatussa Jumala ilmoittaa tuon meille monessa kohtaa. Kristuksen omina kuulumme samaan perheeseen Hänen kanssaan, ja olemme taivaallisen Isämme perillisiä.

Roomalaiskirje kertoo asian näin: ’Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa.’  (Room.8:16-17)

Ja Efesolaiskirje näillä sanoilla: ’Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt – hän, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaan.’ (Ef.1:1)

Kaikki se hyvä, jota taivaallinen Isämme haluaa meille, on koko ajan saatavillamme. Mutta miten surullista, jos elämme elämäämme olematta tietoisia siitä. Että Hän vain odottaa, että tulisimme takaisin Hänen luokseen, Hänen yhteyteensä, jossa Hän voi meitä siunata. Hän rakastaa meitä jokaista niin suunnattoman paljon ja odottaa vain, että saisi mahdollisuuden osoittaa meille Rakkauttaan. Kuten Jeesuksen vertauksen tuhlaajapojalle.

☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️

Tuhlaajatytön paluu – Kerroin aiemmin, miten Jumala kutsui erästä omilla poluillaan harhailevaa new age- etsijää, entistä antroposofia, tuolloin meditaatio- ja joogaohjaajaa, energiahoitajaa ja new age-kurssien pitäjää. – Varmaan olin niin jääräpää, että tarvitsin erityisen vahvoja keinoja  löytääkseni oikealle tielle.
Tuhlaajatytön paluuksi voisi varmaan kutsua sitä, että vihdoin – Jumalan johdatuksesta – sanouduin irti erilaisista new age- vihkimyksistäni ja olen vihkiytynyt seuraamaan Vapahtajani osoittamaa tietä, Hänen avullaan, parhaan kykyni mukaan.

Jeesus kuvaa  paluuta taivaallisen Isän yhteyteen evankeliumitekstissä olevan vertauksensa kautta.  Kaikilla meillä on omanlaiset vaiheemme. Mutta Jumalalla on hyvät suunnitelmansa jokaista meitä varten. Hän odottaa ja toivoo, että palaisimme takaisin kotiin, Hänen luokseen, yhteyteen, jossa voimme tulla osalliseksi siitä hyvästä, mihin Hän meitä kutsuu.

Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, miten monin tavoin Jumala omassa elämässäni suunnitteli ja valmisteli kaikkea, vaihe vaiheelta, jotta löytäisin harhapoluiltani sille tielle, josta löytäisin sen, mitä tietämättäni olin vuosikausia etsinyt ja kaivannut: Hänen yhteyteensä.

Niin uskon Hänen tekevän jokaisen Häntä etsivien kohdalla. Meistä itsestämme on kiinni, käännymmekö paluumatkalle, takaisin kotiin.
Se on Jumalan ihmeellistä armoa kaikkia eksyksiin joutuneita ja harhateillä vaeltelevia lapsiaan kohtaan!

I Once Was Lost – Amazing Grace

Tämän tunnetun gospel-laulun alkuperäiset sanat olen joskus aiemmin kääntänyt suomeksi tähän blogiin. Mutta vähän muunneltuna löytyy suomalainen versio nimellä ’On armo suuri ihmeinen’.  (Ja virsi 912; Oi ihmeellistä armoa) 

Palatkaa luokseni – Jumala sanoi profeetta Sakarjalle: ”Julista kansalle nämä Herran Sebaotin sanat:
– Palatkaa minun luokseni, niin minä palaan teidän luoksenne, sanoo Herra Sebaot.
Älkää tehkö niin kuin isänne! Aikaisemmat profeetat julistivat heille: ’Näin sanoo Herra Sebaot: Palatkaa vääriltä teiltänne ja lakatkaa tekemästä pahaa!’ Mutta teidän isänne eivät kuunnelleet minua, eivät välittäneet puheistani, sanoo Herra.
– Missä isänne nyt ovat? Entä profeetat? Elävätkö hekään ikuisesti? Mutta minun sanani ja käskyni,
jotka minä annoin palvelijoitteni, profeettojen, julistaa, ovat kaikki käyneet toteen teidän isienne kohdalla.” He tutkivat itseään ja myönsivät: ”Niin kuin Herra Sebaot oli sanonut tekevänsä meille pahojen töittemme ja syntiemme vuoksi, niin hän on myös tehnyt.”
Sak. 1:3–6

Jumalan vaikutusta – Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: ”Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.”
1. Kor. 1:26–31

Hyviä lauseita luettavaksi ja muistettavaksi erityisesti silloin, jos tulee avuton tai voimaton olo:  enhän minä tässä mitään…  – en pysty, en osaa, en jaksa, tms.  Silloin on ihana tietää ja muistaa, että vaikka olisi itsellä kuinka neuvoton, avuton tai voimaton olo tahansa, Jumala on se joka voi. Hän johdattaa, vahvistaa ja auttaa eteenpäin, kunhan käännymme Hänen puoleensa.

Yhtä hyviä lauseita nuo ovat myös silloin, jos nenä alkaa nousta pystyyn: minähän tässä tiedän, osaan ja pystyn, paremmin kuin toiset. Jollei itse huomaa ylimielisyyttään tai omahyväistä asennettaan, voi olla että Jumala tulee ja ravistelee vähän puunrunkoa, niin että ne varisevat sieltä latvuksesta alas maahan.

Noista viimeisistä sanoista ”Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.”  tulee mieleen nuoret, jotka ovat viime aikoina lähteneet innolla seuraamaan Jeesusta. Yksi heidän ”iskulauseitaan” näyttää olevan: ”Me emme häpeä evankeliumia.” He menevät kaduille kohtaamaan ihmisiä ja kertomaan hyvää sanomaa kaikille, jotka ovat valmiita kuulemaan. 🙂

Kutsu – Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.”
Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.” Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”
Luuk. 19:1–10

Tämä kertomus Sakkeuksesta tuo mieleeni joka kerran vähän erilaisia näkökulmia. Tällä kertaa nousi ensimmäiseksi se, että vaikka Sakkeus oli rikas ja esimiesasemassa, hän ei hävennyt kiivetä puuhun nähdäkseen Jeesuksen väkijoukon keskeltä.
Ympärillä olevat paheksuivat sekä Sakkeusta siksi, että tämä oli publikaani, ja Jeesusta siksi, että hän meni publikaanin taloon.

Siihenhän me ihmiset olemme taipuvaisia tänäkin päivänä: paheksutaan toisia milloin mistäkin syystä. Surullista on, miten paljon herkemmin olemme arvostelemassa kuin arvostamassa kanssaihmisiämme.
Jeesus näki miten Sakkeus tulisi muuttumaan. Hän sai puheellaan ja toiminnallaan aikaan  Sakkeuksen täyden muodonmuutoksen.

Ehkäpä Sakkeuksen halussa nähdä Jeesus oli enemmän kuin pelkkä uteliaisuus. Jospa hän tunsi että omaisuus ja asema ei tuonut hänelle tyydytystä. Jotain puuttui. Ja kohdattuaan Jeesuksen hän tiesi: tässä oli se, mitä syvällä sisimmässäni kaipasin.

Sakkeuksessa tapahtui valtava muutos. Epärehellisesti toiminut katui ,jakoi puolet omaisuudestaan köyhille ja maksoi takaisin niille, joilta oli vaatinut liikaa. Ja Jeesus totesi, että pelastus oli tullut ei vain Sakkeuksen, vaan myös koko hänen perheensä osaksi.

Mieleen tulee. miten monenlaisia käsityksiä meillä voi olla siitä, miten voimme kohdata Jumalan. Onko meille itsestään selvää,  että voimme lähestyä Häntä?  Vai koemmeko että meidän täytyy ’kavuta ylemmäs’ nähdäksemme Hänet paremmin?

Kohdattuani 1. kerran Jeesus Kristuksen, purskahdin itkuun Hänen katsoessa minuun lempeän intensiivisesti sanoen rakastavansa minua. – Eihän se ole mahdollista! Minunhan on muututtava paremmaksi ihmiseksi, jotta voisin olla Jumalan rakkauden arvoinen, ajattelin.

Siitä alkoi sitten kaikenlaisten itsensä kehittämismetodien opiskelu. En kohdannut ketään, joka olisi sanonut minulle että hei, riität Jumalalle juuri sellaisena kuin olet; anna Hänen tehdä se muutostyö. Kävin monenlaiset koulutukset ja kurssit, Kun yhden olin suorittanut, aloitin seuraavan. Mikään ei tuntunut riittävän.

Missään vaiheessa ei tullut ajatusta, että voisin antaa muutostyön jollekin, joka on siinä tuhat kertaa parempi kuin mitkään koulutukset tai kurssit. Hän, Auttajamme, oli koko ajan lähellä, en vain tiennyt sitä, vaan kuvittelin että minun on itse koetettava kehittää itsestäni Jumalalle kelpaava.  

Luojamme kuitenkin kutsuu meitä lähelleen, yhteyteensä, voidakseen tehdä meissä hyvää muutostyötään. Jotta kasvaisimme Hänen Poikansa kaltaisuuteen.
Joillakin muutos tapahtuu kertaheitolla, kuten Sakkeukselle kävi. Itselläni prosessi on ollut hidasta. Mutta matkallahan tässä ollaan,
Ja kyllä on mielenkiintoinen ja antoisa tämä elämänmittainen kasvuprosessi!  Joka päivä saamme opetella ja harjoitella, mitä Hän haluaa meidän ymmärtävän ja laittavan käytäntöön.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Rakas Jumala, tarvitsemme apuasi. Opeta ja johda meitä, jotta voisimme kasvaa enemmän Sinun kaltaisuuteesi. Auta meitä olemaan avoimia sille, mitä tahdot meissä ja kauttamme tehdä. Kiitos että kutsut meitä läheiseen yhteyteesi ja tuntemiseesi!

Auta meitä ymmärtämään, ettei meidän tarvitse koettaa muuttaa itseämme ollaksemme rakkautesi arvoisia. Poikasi lunastustyön kautta olemme vapaita ja oikeutettuja vastaanottamaan Rakkauttasi, jota tunnet luotujasi kohtaan. Jeesuksen kautta me olemme lapsiasi.

Sinä rakastat meitä, ja kun olemme lähelläsi, Rakkautesi muuttaa meitä.  Riittää että tulemme luoksesi avoimin sydämin ja halukkaita muuttumaan, oppimaan ja seuraamaan Sinun tahtoasi ja johdatustasi elämässämme.
Kiitos että kutsut meitä yhteyteesi, läheisyyteesi, tuntemiseesi.
Kiitos rakas kolmiyhteinen Jumalamme. Isä, Poika ja Pyhä Henki.

💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛

Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia  ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon!
Te sanotte: ”Milloin päättyy uudenkuun juhla, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata varastot? Silloin voimme taas pienentää mittaa, suurentaa hintaa ja pettää väärällä vaa’alla. Näin saamme varattomat valtaamme rahalla ja köyhät kenkäparin hinnalla. Ja akanatkin myymme jyvinä!”
Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta: 
– Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa! Eikö maa tämän takia järise, eivätkö kaikki sen  asukkaat valita? Eikö se kaikkineen nouse kuin Niilin vesi, kohoa ja laske kuin Egyptin virta?
Aam. 8:4–8

Veljet, tahdomme teidän tietävän, millaisen armon Jumala on suonut Makedonian seurakunnille. Vaikka vaikeudet ovat raskaasti koetelleet niitä, uskovien ilo oli niin ylitsevuotava, että he äärimmäisessä köyhyydessäänkin osoittivat runsasta anteliaisuutta. Voin vakuuttaa, että he antoivat voimiensa mukaan, jopa yli voimiensa. Omasta aloitteestaan he pyytämällä pyysivät, että antaisimme heidän osallistua yhteiseen rakkaudentyöhön, pyhien avustamiseen. Eivätkä he tehneet vain sitä mitä olimme toivoneet, vaan ennen kaikkea antoivat Jumalan tahdon mukaisesti itsensä Herralle ja myös meille. Niinpä me kehotimme Titusta jatkamaan tätä rakkaudentyötä ja saattamaan sen teidän keskuudessanne päätökseen. Niin kuin teillä on runsain mitoin kaikkea, uskoa, puhetaitoa, tietoa, kaikkinaista intoa ja sitä rakkautta, joka meistä on tarttunut teihin, niin teidän tulee myös olla runsaskätisiä tätä lahjaa antaessanne.
En sano tätä käskeäkseni vaan koetellakseni teidän rakkautenne aitoutta kertomalla toisten innosta. Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.
2. Kor. 8:1–9

Muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, sano veljelleni, että hän suostuisi perinnönjakoon.” ”Mitä?” kysyi Jeesus. ”Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?” Hän sanoi heille kaikille: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.”
Ja hän esitti heille vertauksen:
”Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: ’Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.’ Hän päätti: ’Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?’
Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.”
Luuk. 12:13–21

Kaikenlaisiin asioihin Jeesukselta tultiin pyytämään apua, enimmäkseen varmaankin kestämättömän vaikeisiin tilanteisiin ja  sairauksiin. Jeesuksen myötätunto kärsiviä kohtaan oli ja on valtavan suuri.
Evankelista Matteus kirjoittaa, että Jeesus karkotti pahat henget ja paransi kaikki sairaat. (Matt.8:16)

Tuolla miehellä, joka tuli Jeesuksen luo pyytäen tätä vaikuttamaan perinnönjakoon, ei tainnut  olla kovin vaikea elämäntilanne, päätellen Jeesuksen reaktiosta. Mies ei ollut huolissaan siitä, miten hänen veljensä pärjäisi elämässä, ei tämän terveydestä tai hyvinvoinnista. Tärkein asia hänelle oli että veli suostuisi perinnönjakoon.

Jeesus, joka näki ihmisten sydämet, alkoi puhua ahneudesta. Perinnönjakoa toivovalla miehellä taisi jo olla tarpeeksi omaisuutta, mutta hän halusi itselleen vielä enemmän.
Monellakohan on samanlainen tunne: että jos vain omistaisin enemmän, olisin onnellinen, tai elämäni tuntuiso turvalliselta?

Tuollaisiin toiveisiin, haaveisiin ja haluihin Jeesus lataa suorat sanat vertauksensa kautta; mitään maallista emme ota mukaamme, kun tästä elämästä lähdemme. Se, mitä otamme, on henkistä/hengellistä laadultaan; Ja se on taivaan valtakunnan mittapuulla arvokkainta, niin tässä elämässä kuin tulevassa.

Aarre Jumalan luona – Pyhän vaihtoehtoisena teksteinä ovat kaksi Jeesuksen vertausta taivasten valtakunnasta. Toisessa mies löytää pellolle kätketyn aarteen. Hän myy kaiken omaisuutensa ja ostaa pellon itselleen. Toisessa vertauksessa kauppias etsii kauneinta helmeä. Löydettyään sen hän myi kaiken muun omaisuutensa ja osti sen. (Matt.13;44-46)

Miten tavoitella sellaista taivaan valtakunnan rikkautta, jota Jeesus kuvaa pellosta löytyneellä aarteella  ja kauppiaan ostamalla kauneimmalla helmellä? Kaikki liittyy suhteeseemme Jumalaan Jeesukseen Kristukseen ja Pyhään Henkeen.
Kun lähestymme kolmiyhteistä Jumalaa ja annamme Hänen tehdä meissä hyvää työtään, me muutumme. Itsekkyys, kateus ja muut mieltämme ja sydäntämme myrkyttävät tunteet alkavat väistyä, mitä enemmän annamme Hänen vaikuttaa sisimmässämme.

Joillakin muutos tapahtuu miltei kertaheitolla, kun he ovat antaneet elämänsä hallinnan Kristuksen käsiin. Kuulin äskettäin erään todistuksen siitä. Tämä nuori ihminen kertoi, kuinka hän oli ollut hyvin itsekäs, ajatellut vain omaa parastaan, menestymistä uralla jne.
Rukoiltuaan että Jeesus tulisi hänen elämäänsä hän ei kokenut mitään järisyttävää. Mutta jo seuraavana iltana, kun hän oli lähdössä bilettämään kavereidensa kanssa, koko ajatus tuntui hänestä vastenmieliseltä. Hän huomasi käyttäytymisensä muuttuneen, esim. kirjosanojen käyttö jäi, samoin biletys. Hän oli saanut elämälleen aivan uudenlaisen merkityksen.

Kristus, avaa silmämme näkemään, mikä elämässä on todella tärkeää. Vaikuta sydämemme ja mielemme alueella niin että alkaisimme tavoitella niitä asioita, jotka ovat todella merkityksellisiä, ei vain omassa vaan myös läheistemme elämässä. Eikä vain tässä elämässä, vaan myös ajan tuolla puolen.
Auta meitä tulemaan enemmän Sinun kaltaiseksesi. Johdata meitä toimimaan tahtosi mukaisesti, Sinun ominasi ja käsinäsi.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Kultainen hohde – Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan. Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa. 
Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus.
Koskaan hän ei tuomitse väärin. Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä.
Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana.
Job 37:21–24

☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️

Pysykää minussa – Jeesus sanoo:
”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”
Joh. 15:1–10

Jeesus puhuu taivaallisesta Isästään viinitarhurina, joka leikkaa pois ne oksat jotka eivät tuota hedelmää. Mieleen nousee uudestaan se, mistä viime viikolla kirjoitin: kuinka new age- vuosinani tein hoitoja ja pidin kursseja ajatellen, että se kaikki oli hyvää. Että se energia tai voima, joka oli läsnä ja jota välitin, oli lähtöisin hyvästä, taivaallisesta lähteestä, koska siinä keskityttiin vain hyvään.

Vasta jälkeenpäin, taivaallisen Isän karsittua nuo oksat pois ja lähdettyäni Hänen Poikansa  osoittamalle tielle ymmärsin, etten oikeastaan voinut lainkaan tietää, mikä oli ollut niiden voimien ja energioiden lähde, joiden kanssa olin aiemmin työskennellyt. Kiitän Jumalaa kaikesta varjeluksesta oksien karsimista edeltävinä aikoina. Sillä vasta uskoontuloni jälkeen minulle selvisi, mitä kaikkea olisi voinut tapahtua.

Kun pysymme Kristuksessa ja seuraamme Hänen opetuksiaan ja opastustaan, tiedämme olevamme oikealla tiellä. Turvallisella tiellä. Kun palvelemme Häntä ja pysymme Hänen sanassaan, Hänen Pyhä Henkensä toimii kauttamme. Silloin tiedämme, mistä lähteestä se, mitä teemme, tulee. Se on kuin turvatakuu: voimme luottaa siihen, että olemme Hänen asiallaan.

Kiitos rakas kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, kaikesta johdatuksesta ja varjeluksesta. Auta meitä aina pysymään Sinussa.

”Tulee aika”, sanoo Herra, ”jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin, kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra.
Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ’Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.” 
Jer. 31:31–34

Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.
Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: ”Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia – ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.”
He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: ”Mitä tämä oikein on?” Mutta jotkut pilkkasivat: ”He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä.” 
Ap. t. 2:1–13

Jeesus sanoi:
”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.” 
Joh. 14:15–21

Näistä Jeesuksen lauseista jokaiseen voisi pysähtyä pitkäksi aikaa, mietiskelemään hänen sanojaan ja antaen niiden laskeutua syvälle sydämeen.
Jeesus totesi että se, joka rakastaa häntä, noudattaa hänen käskyjään. Tarkoittiko hän, että rakkaus ilman muuta johtaa hänen käskyjensä seuraamiseen, vai että rakkaus häneen saa meidät haluamaan ja pyrkimään siihen, että parhaan kykymme mukaan seuraisimme hänen opetuksiaan ja noudattaisimme hänen käskyjään. Käsittääkseni jälkimmäistä.

Kun 90-luvun alussa ajauduin new age-oppeihin, Jeesus oli minulle itsestään selvästi tärkeä ja rakas. Hän edusti minulle kaikkea hyvää, puhtainta ja parasta.
En kuitenkaan ymmärtänyt häntä Vapahtajanani. En myöskään tiennyt, että meillä voi olla henkilökohtainen suhde häneen.  Rakkauteni Jeesusta kohtaan oli jotenkin määrittelemätöntä. Se ei osoittanut minulle suuntaa, vaan kuljeskelin monenlaisilla etsijänpoluilla ajattelematta lainkaan, olivatko ne Jeesuksen mielen mukaisia. (Vasta myöhemmin minulle selvisi etteivät olleet.)

Vasta tehtyäni tietoisen päätöksen lähteä kulkemaan Kristuksen osoittamaa tietä aloin ymmärtää, millainen vaikutus tuolla päätöksellä oli (ja on) koko elämään.
Sen seurauksena Hän alkaa ohjata elämäämme; Hän alkaa tehdä muutostyötä sisimmässämme – siinä määrin kuin olemme halukkaita ja valmiita antamaan Hänelle tilaa ja tilaisuutta siihen.

Annettuani elämäni hallintavallan Kristukselle, Hän alkoi Henkensä kautta toimia tavalla, jota en osannut odottaa. Tapahtui asioita, joita ei voinut ymmärtää muulla tavoin kuin että Jumala toimi niissä.
Ajatella, vuosikausia olin opiskellut ja harjoittanut erilaisia hoitomuotoja tietämättä, että oli olemassa jotain vielä voimallisempaa. Sellaista, mikä ei edellyttänyt kurssien käymisiä eikä erilaisia tekniikoita. Jotain sellaista, mikä annetaan lahjana, kun ryhtyy Jeesuksen seuraajaksi. Kun Pyhä Henki toimii, siinä on lisäksi mukana jumalallinen varjelus. Voi luottaa siihen, että se mitä tapahtuu, on Jumalan tahdon mukaista.

Eihän se ihan helppoa ollut, kaiken sen jättäminen, minkä olin monet vuodet kokenut niin hyvänä ja mielekkäänä. Tässä kyllä varmastikin Pyhä henki oli apuna. Hän, Totuuden Henki, teki  työtään sisimmässäni, niin että new age-opit, kurssien pitäminen ja hoitojen tekeminen alkoivat lopulta tuntua minusta väärältä. Hän auttoi tuossa luopumisprosessissa. – Ja miten valtavan paljon ihmeellisempää ja parempaa sainkaan tilalle!

Pyhän Hengen vuodattaminen oli lahja Jeesuksen opetuslapsille. Pyhän Hengen voimassa ja vaikutuksessa he lähtivät viemään eteenpäin evankeliumia ja tekemään samoja tekoja kuin Mestarinsa.
Tämä taivaan lahja on tarjolla tänäkin päivänä kaikille Kristuksen seuraajille, niille jotka haluavat palvella Häntä ja seurata Hänen opetuksiaan ja käskyjään.  

Jeesus sanoi, että hän ja Isä ovat yhtä, ja että sekä hän että Isä ovat ja vaikuttavat Henkensä kautta meissä. Kun tuota alkaa oikein ajatella, niin voiko elämässä olla mitään  merkityksellisempää?

Taivaallinen Isämme lähetti meille Poikansa, ja Hän on antanut meille myös Pyhän Hengen, jotta voisimme toimia täällä maan päällä Hänen käsinään ja jalkoinaan, tehdä niitä töitä, joita Hän on suunnitellut ja haluaa tehdä kauttamme. Niin että taivaan valtakunnan todellisuus voisi ilmetä keskuudessamme.

Vapahtajamme lupasi, että hän on aina kanssamme. Miten ihana lupaus. Miten ihanat ja merkitykselliset ovatkaan nuo Jeesuksen sanat: ”minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä.” 

Jeesus Kristus, anna meidän kokea tänä helluntaiaikana, kuinka Sinä olet ja vaikutat meissä ja kauttamme, Kiitos Pyhästä Hengestä, Totuuden Hengestä, Puolustajastamme!
Kiitos että et koskaan jätä meitä yksin, vaan olet aina kanssamme.

🙏🩷🙏🩷🙏🩷🙏🩷🙏🩷🙏🩷🙏🩷

He rukoilivat yhdessä – Silloin opetuslapset lähtivät tuolta vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. He palasivat Jerusalemiin ja menivät siellä siihen taloon, jonka yläkerrasta oli tullut heidän kokoontumispaikkansa: Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobin poika. He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa. 
Ap. t. 1:12–14

Elävän veden virrat – Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.  Joh. 7:37–39

Kun olin laittanut yllä olevan kuvan, jossa hauvelini juo järvestä vettä, tuli mieleeni, että Jeesus kutsui opetuslapsensa Genesaretin järven rannalta, ja saman järven rannalla hän myös ennen taivaaseenastumistaan ilmestyi heille ylösnousemusruumiissaan ja ruokki heitä leivällä ja kalalla.

Järvellä, teini-ikäisenä isovanhempieni kesäpaikassa (kuten joskus olen tässä blogissani kertonut) sain vahvistuksen, että Jumala todella on olemassa. Genesaretin järven näin unessa 3 kk ennen ensimmäistä Israelin matkaani 22 v. sitten. Jumalan kohtaamisella veden äärellä on ollut voimakas vaikutus uskonelämääni.

Yllä olevassa evankeliuminkohdassa Jeesus puhuu kuitenkin toisenlaisesta vedestä. Elävästä vedestä, joka alkaa kummuta meissä, kun olemme ottaneet hänet vastaan Pelastajanamme ja lähteneet seuraamaan häntä. Silloin Pyhä Henki ikään kuin aktivoituu ja alkaa toimia meissä.
On kuin elävän veden virrat lähtisivät liikkeelle ja saisivat aikaan jotain sellaista, mitä itse emme pystyisi aikaansaamaan.

Elävän veden virta – Saatamme tuntea Pyhän Hengen läsnäolon ja vaikutuksen monella tapaa; ilona, elämänvoimana, pyhyyden tunteena jne. Pyhä Henki voi antaa meille ideoita, ajatuksia miten meidän tulee toimia, milloin lähteä ja milloin jäädä paikoillemme. Hän voi näyttää meille asioita, joihin meidän tulee kiinnittää huomiota.

Ennen taivaaseenastumistaan Jeesus kertoi ,opetuslapsilleen, ettei hän suinkaan jättäisi heitä orvoiksi, vaan hän lähettäisi heille Pyhän Hengen. Ja hän kertoi, mitä kaikkea Pyhän Hengen läsnäolo ja toiminta tulisi merkitsemään heidän elämässään.

Myös meille Jeesus Kristus haluaa sanoa, että Hän on kanssamme, joka päivä, kaikissa elämäntilanteissamme. Hän näkee meidät, ymmärtää, auttaa, rohkaisee ja vahvistaa meitä. Henkensä kautta Hän johdattaa, uudistaa ja virvoittaa meitä.

Kristus, herätä meissä kaipuu tulla luoksesi, elävän veden lähteelle. Herätä meitä odottamaan Pyhän Hengen elävöittävää voimaa ja läsnäoloa. Niin että voisimme täyttyä Hengen vaikutuksesta, niin että taivaan valtakunnan todellisuus voisi ilmetä meissä, elämässämme ja toiminnassamme. Kiitos että olet ja kuljet kanssamme. Kiitos Rakkaudestasi meitä kohtaan!

Living Water – Fresh Life Worship

Minun ei tarvitse kertoa sinulle että on parempi tie
kyse ei ole siitä, ettetkö Häntä haluaisi, et vain halua muuttua
pelkäät mitä tapahtuu jos luovut kontrollista
se saattaa tuntua kuin kuolemalta, mutta irti päästämisessä on elämä

Elävää vettä, ylitsevuotavasti, armo maljassa, kalliosta kumpuava anteeksiannon virta
antautumisessa on parantuminen, vapautuminen synneistäsi
etkö joisi elävää vettä niin ettei sinun enää koskaan olisi jano

Asiat jotka toivat sinulle lohtua kun häpeä painoi sinua
Hän ottaa pois asiat joita tarvitsit sillä Hän suhtautuu hellästi traumaasi ja armollisesti kipuusi
Hän edellyttää suurta antautumista mutta Hän antaa enemmän kuin ottaa

Tulkaa luokseni kaikki te jotka olette väsyneet, Minä annan teille levon
Etkö joisi elävää vettä. niin ettet enää koskaan janoaisi

Nöyrä pyyntö -Daniel rukoili ja sanoi:
”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”
Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta. 
Dan. 9:17–20

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Varma toivo – Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.
Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.
Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. 
Room. 8:24–28

Kristus teissä – Te ette elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla. 
Room. 8:9–11

Onhan tuo aivan huikea asia, kun sitä alkaa oikein ajatella! Miten tietoisuus siitä voisikaan muuttaa suhtautumistamme, kun olosuhteet koettelevat meitä!  Miten se voisikaan vahvistaa toivoa epätoivoisina hetkinä (ja tietty muulloinkin)! – Että meissä asuu Jumalan Henki, joka – kuten kirjeessä efesolaisille todetaan – on sama Henki, joka herätti Kristuksen kuolleista:

Sama voima – Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa. (Ef.1;17-21)

”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.” 
Joh. 17:6–10

Jeesus rukoili opetuslastensa puolesta tietäessään, että hänet kohta vangittaisiin ja surmattaisiin. Että kaikki se, mitä he olivat kuulleet ja nähneet niiden kolmen vuoden aikana, jonka he olivat kulkeneet Mestarinsa kanssa, eläisi heissä, antaisi heille rohkeutta ja pitäisi heidät vahvana uskossaan.

Tuota samaa, uskoisin, rukoilee ylösnoussut Kristus kaikkien seuraajiensa puolesta. Ja myös niiden, jotka eivät vielä ole löytäneet Häntä omaksi Opettajakseen ja Pelastajakseen.
Vaikka olisimmekin Hänen seuraajiaan, tarvitsemme kuitenkin jatkuvasti uskonvahvistusta, jotta voisimme ajatuksissamme, asenteissamme ja toiminnassamme seurata Hänen antamaansa esimerkkiä.

Kristus, Sinä näet ettemme omin omin voimin pysty siihen. Ohjaa ja vahvista meitä. Auta meitä muistamaan, että Jumalan Henki asuu meissä ja vaikuttaa meissä. Emme ole koskaan yksin, vaan Sinä olet kanssamme., joka päivä, jokaisessa tilanteessamme. Kiitos siitä. Kiitos suuresta Rakkaudestasi meitä kohtaan! ,

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛