Tosi Jumala – Karmelinvuorella Elia kääntyi kansan puoleen ja sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” Kansa ei vastannut hänelle mitään. Elia sanoi silloin kansalle: ”Minä yksin olen jäänyt jäljelle Herran profeetoista, kun taas Baalin profeettoja on neljäsataaviisikymmentä. Tuokaa meille kaksi nuorta sonnia. He saavat valita itselleen niistä toisen. Paloitelkoot sitten sen ja pankoot palat polttopuiden päälle, mutta tulta älkööt sytyttäkö. Minä teen samoin toiselle sonnille, panen sen puiden päälle mutta en sytytä tulta. Huutakoot he sitten avuksi omaa jumalaansa, minä huudan Herraa. Se jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala.” Väki huusi yhteen ääneen: ”Hyvä!”
Elia sanoi Baalin profeetoille: ”Valitkaa itsellenne sonneista toinen. Valmistakaa te ensin uhrinne, koska teitä on enemmän. Huutakaa jumalanne nimeä, mutta älkää sytyttäkö tulta.” He ottivat sonnin ja valmistivat uhrin. Aamusta keskipäivään saakka he sitten kutsuivat Baalia huutaen: ”Baal, Baal, vastaa meille!” Ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, vaikka he hyppivät paikalle rakennetun alttarin ympärillä.
Ruokauhrin aikaan profeetta Elia astui kansan eteen ja sanoi: ”Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala! Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen palvelijasi ja olen tehnyt kaiken tämän sinun käskystäsi. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa oppisi, että sinä, Herra, olet Jumala! Vastaa ja käännä heidän sydämensä taas puoleesi!”
Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!”  1
Kun. 18:21–26, 36–39

Elävä sana – Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle. Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin.
Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle.
Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili. 
Hepr. 4:1–2, 9–13

**********************

Ahdas portti  – Jeesus sanoo:
”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”
Matt. 7:13–14

Aika karua tekstiä, nuo Jeesuksen sanat, ajattelin ensin. Seuraavana päivänä satuin kuuntelemaan haastattelun, jossa jo edesmennyt ev.lut. pappi kertoi, kuinka oli eläkkeellä ollessaan kokenut. että Pyhä Henki avasi hänelle erästä raamatunkohtaa, josta hän oli saarnannut monta vuosikymmentä. Yhtäkkiä hän sai aivan uuden ymmärryksen Jeesuksen sanoihin.

Tuo kohta ei ollut yllä oleva, vaan evankeliumikohta, jossa Jeesus sanoo olevansa portti, ja se joka tulee sisään hänen kauttaan, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.  (Joh.10:1-10))
Kyseinen pappi kertoi Pyhän Hengen valottaneen hänelle tuota kohtaa jotenkin siihen tapaan, että Jeesuksen kautta me pääsemme näkemään taivaan valtakunnan. Kristuksen kautta meillä on pääsy taivaan valtakunnan todellisuuteen.

Tie, joka vie elämään – Jeesus sanoo olevansa portti, jonka kautta meidän tulee kulkea. Ja että tie, joka vie elämään, on kapea. ja että vain harvat löytävät sen.
Helposti tulee mieleen, että Jeesus puhuu siitä ikuisestä elämästä. Jäin kuitenkin miettimään, miten paljon muuta tuo tämänkertainen lyhyt teksti Matteuksen evankeliumista mahtaa pitää sisällään.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen, ettei hän voi kertoa heille kaikkea, sillä he eivät kykenisi vielä ottamaan sitä vastaan. Tuo ’vielä’ kertoo siitä, että Jumala haluaa paljastaa meille enemmän totuuttaan, kunhan olemme siihen valmiita.

Jeesus lupasi seuraajilleen Pyhän Hengen opettajaksi. Hän sanoi opetuslapsilleen:
”Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden.”  (Joh.16:12-13)

Kun aiheena on ’Totuus ja harha’, tulee mieleen, kuinka myös vastustajavoimat haluavat tarjota meille omaa totuuttaan. Siinäpä on erottelukyvyn taito tarpeen. Kannattaakin rukoilla suojaa ja varjelusta kaikenlaiselta eksytykseltä ja harhautukselta. Ja pyytää Pyhän Hengen johdatusta.

Silloin kun itse aikoinaan harhailin tietämättömän onnellisena harhapoluillani kuvitellen olevani hyvällä tiellä, minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että eksytys voisi olla niin ovelasti hyvään ja kauniiseen pakettiin kätkettyä. Kaikkihan tuntui vain niin hyvältä!
Vasta kun lähdin kulkemaan Jeesuksen osoittamaa tietä, aloin ymmärtää, millaisia vaaroja piili niissä asioissa, joiden kanssa olin ollut tekemisissä.

Myös toisten (joskus todella rankatkin) kokemukset voivat olla silmiä avaavia. Tällaisista kokemuksista jotkut erilaisissa new age-jutuissa mukana olleet ja sittemmin kapean tien kulkijoiksi ryhtyneet ovat kertoneet netin välityksellä.
Itselläni on tosi kiitollinen olo siitä, että vaikka monenlaisessa olen ollut mukana, tuntuu että on ollut varjelus, niin ettei ole päässyt käymään huonosti.

Kristus, auta meitä näkemään Sinun totuutesi!
Me tarvitsemme – kuten niin hyvin tiedät – Sinun ohjaavaa kättäsi ja johdatustasi, jotta voisimme löytää totuutesi ja kulkea osoittamallasi tiellä.
Pidä meistä kiinni, jos ja kun olemme aikeissa astua harhateille. Ja jos olemme sellaiselle joutuneet, johdata Sinun meitä varten valmistamallesi tielle.

Kiitos Sinulle, rakas Vapahtajamme!

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Herra sanoi Moosekselle:
”Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini, ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.” Mutta Mooses sanoi Jumalalle: ”Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?” Jumala sanoi: ”Minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle merkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa tämän vuoren juurella.”
Mooses sanoi Jumalalle: ”Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ’Mikä on hänen nimensä?’ Mitä minä heille silloin sanon?” Jumala sanoi Moosekselle: ”Minä olen se joka olen.” Hän sanoi vielä: ”Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.’”
Jumala sanoi vielä Moosekselle:
”Sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.’ Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.”
2. Moos. 3:9–15

Minä, veljenne Johannes, jolla on sama ahdinko, valtakunta ja Jeesukselta tuleva kestävyys kuin teillä, olin joutunut Patmos-nimiselle saarelle, koska olin julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta. Herran päivänä Henki valtasi minut, ja minä kuulin takaani kovan äänen, kuin olisi torveen puhallettu. Ääni sanoi: ”Kirjoita, mitä näet, ja lähetä kirja seitsemälle seurakunnalle: Efesokseen, Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan.”
Käännyin nähdäkseni, mikä ääni minulle puhui, ja kun käännyin, näin seitsemän kultajalkaista lamppua ja lamppujen keskellä hahmon, joka oli ihmisen kaltainen. Hänellä oli yllään pitkä viitta ja rinnan ympärillä kultainen vyö. Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit. Hänen jalkansa välkehtivät kuin sulatusuunissa hehkuva pronssi, ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu. Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, hänen suustaan pisti esiin kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat kuin loistava keskipäivän aurinko. Hänet nähdessäni minä vaivuin hänen jalkoihinsa kuin kuollut.
Mutta hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi:
”Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” 
Ilm. 1:9–18

Johannes, joka oli Jeesuksen läheisimpiä seuraajia, mainitaan evankeliumin lopussa olevan Jeesuksen rakkain opetuslapsi (Joh.21:20). Kuvittelen, että Johannes ehkä ymmärsi Jeesusta ja tämän olemusta syvällisemmällä tasolla kun toiset opetuslapset. ainakin tämän elämän loppuvaiheessa.
Joka tapauksessa se, että opetuslapsista juuri Johanneksen kerrotaan seisseen ristin juurella Marian, Jeesuksen äidin rinnalla, ja että Jeesus pyysi Johannesta huolehtimaan äidistään, kertoo erityisestä henkilökohtaisesta, läheisestä luottamuksesta heidän välillään.

Ennen taivaaseenastumistaan, kun Pietari kyseli Johanneksesta, Jeesus vastasi tälle: ”Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen?”
Ja näin todella kävi. Vanhana miehenä, vangittuna Patmos-saarella, Johannes kohtasi  Kristuksen.

Miten tavattoman erilainen olikaan tuo kohtaaminen kuin se, jolloin opetuslapset saivat kohdata ylösnousseen Mestarinsa Galilean rannalla (Joh.21: 1-14). Silloin päällimmäisenä kokemuksena taisi olla hämmennys ja ihmetys: ensin ihmeellinen kalasaalis, kun oli toimittu Jeesuksen ohjeiden mukaan, ja nyt hän, joka oli kuollut ristillä, kutsuu meitä aterialle, jonka on valmistanut meitä varten!

Ja vielä suuremmin Kristuksen kohtaaminen Patmoksella poikkesi siitä läheisyydestä, jota Johannes oli tuntenut nojatessaan Jerusalemissa ylähuoneessa viimeisellä yhteisellä aterialla, nojatessaan Jeesuksen rintaa vastaan, Jeesus oli Johannekselle paitsi opettaja, myös ystävä, johon luottaa täysin ja jota kohtaan tuntee syvää läheisyyttä ja rakkautta.

Näky, jota Johannes kääntyi katsomaan vankiluolassaan kuullessaan Kristuksen äänen, oli niin häikäisevä ja häkellyttävä, että Johannes täyttyi suurella kunnioituksella, koki valtavan pyhyyden läsnäolon ja heittäytyi pelästyneenä maahan.

Ehkä Kristus ilmestyi Johannekselle kaikessa taivaallisessa kirkkaudessaan niin voimallisessa muodossa, jotta tulisi selväksi, että nyt Johanneksen edessä oli paljon enemmän kuin hänen opettajansa ja ystävänsä Galilean ja Jerusalemin ajoilta.
Ja että Johannes kuvaisi tämän näin voimallisena, jottei tuleville sukupolville jäisi epäselväksi, että se mies, joka oli elänyt maallisen elämän Jeesus Nasaretilaisena, todella on se Messias, josta profeetat olivat jo aikaa sitten puhuneet, ja jota niin kovasti oli odotettu tulevaksi.

Enää ei ollut kyse pelkästään henkilökohtaisesta suhteesta Jeesuksen ja Johanneksen välillä, vaan tarkoitus oli, että Johannes kertoisi muille, niin että toisetkin tulisivat tuntemaan Kristuksen, Sen, ett’ Hän on taivaallinen Kuninkaamme. Ja millaisia asioita meidän kannattaa ottaa huomioon ja muuttaa omassa elämässämme.
Ja että Hän yhä on ja kulkee kanssamme, välittää, auttaa ja rohkaisee meitä, ja rakastaa meitä suunnattoman paljon.

Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.
Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.
Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.
Mark. 9:2–8

Kirkkovuosikalenteri toteaa, että kristillinen kirkko, näki alusta lähtien Kristuksen kaikki elämänvaiheet sekä Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa Vanhan testamentin lupausten täyttymisenä. Mooseksen ja Elian, VT:n lain ja profeettojen edustajien, ilmestymisen Kirkastusvuorella voidaan nähdä vahvistavan tämän asian.

jään taas kerran pohtimaan, mitä Mooses ja Elia mahtoivat sanoa Kristukselle, joka oli muuttunut vaatteitaan myöten häikäisevän kirkkaaksi, Tulivatko he muistuttamaan Jeesusta siitä tehtävästä, jonka hän oli ottanut suorittaakseen? Tulivatko he rohkaisemaan häntä, jotta hän jaksaisi ottaa sen raskaan taakan kantaakseen ja kulkea sen tuskallisten vaiheiden läpi?

Kirkkaus, jonka Pietari, Jaakob ja Johannes näkivät ympäröivän Jeesusta ja hohtavan hänen vaatteistaankin, oli kirkkautta, jonka Kristus oli jättänyt syntyäkseen pienenä lapsena tänne maan päälle ja johon Hän oli palaava takaisin, saatuaan maanpäällisen tehtävänsä suoritetuksi.

Nyt, tuolla vuorella, Jeesus sai kokea, millaista olikaan olla tuon taivaallisen kirkkauden ympäröimä ja täyttämä. Ehkä ikään kuin muistutuksen siitä, millaista oli olla taivaallisen Isänsä luona. Hänen pyhyytensä ja rakkautensa läsnäolossa ja ympäröimänä.

Jeesuksen kanssa vuorella olleet opetuslapset saivat kuulla pilven keskeltä nuo sanat: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!”
Pietari, Jaakob ja Johannes saivat vahvistuksen: seuratkaa Häntä, kuunnelkaa Hänen opetuksiaan, toimikaa siten, kun Hän teitä neuvoo.

Samaa Sinä, taivaallinen Isämme, haluat sanoa meille. Myös me olemme Sinulle rakkaita, ja Sinä haluat parastamme. Sinä tiedät mitä me tarvitsemme, ja tarjoat meille apuasi.
Auta meitä ymmärtämään pyhyytesi ja kirkkautesi.

On ihmeellistä, että vaikka Sinä, Kaikkivaltias, olet niin suuri ja kirkas ja pyhä, tahdot kuitenkin olla läheisessä yhteydessä kanssamme. Kutsut meitä luoksesi, tuntemiseesi, läheiseen suhteeseen kanssasi.
Johdata meitä seuraamaan Sinun tahtoasi jokapäiväisessä elämässämme.  Kiitos että olet kanssamme! Kiitos ihmeellisestä Rakkaudestasi!

Valloita sydämeni – Petri Kosonen

Kuuliaisuuden tärkeys – Samuel sanoi kuningas Saulille:
– Kumpi on Herralle mieleen, uhrit vai kuuliaisuus? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri,
totteleminen parempi kuin oinasten rasva. Kapinointi on noituuden vertainen synti, röyhkeys on kuin pettävät jumalankuvat. Sinä olet hylännyt Herran sanan. Siksi hän hylkää sinun kuninkuutesi.
Saul vastasi Samuelille: ”Olen tehnyt syntiä. Olen rikkonut Herran käskyä ja sinun määräyksiäsi vastaan, sillä pelkäsin miehiäni ja taivuin heidän tahtoonsa. Anna nyt minulle syntini anteeksi ja lähde paluumatkalle yhdessä minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran eteen.” Mutta Samuel sanoi Saulille: ”Minä en lähde takaisin sinun kanssasi. Sinä olet hylännyt Herran sanan, ja siksi Herra hylkää sinut: et saa olla Israelin kuningas.”
1. Sam. 15:22–26

Jumalalle kaikki on mahdollista – Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.”
”Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen”, vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!” Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: ”Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.”
Mark. 10:17–27

A Rich Young Man (Simple Living) –  Keith and Kristyn Getty 

Rikas nuori mies tuli kysymään Kristukselta
”Hyvä opettaja, kerro minulle mitä minun tulee tehdä saadakseni ikuisen elämän? Olen noudattanut täydellisesti lakejasi.”
”Myy kaikki mitä sinulla on ja anna se köyhille, silloin taivaan aarre on sinun.”
Kuinka vaikeaa onkaan sen, joka on rikas maan päällä, saavuttaa taivaan rikkaus.

Jeesus istui uhriportin äärellä ihmisten tuodessa rahojaan. Rikkaat täyttivät kolehtimaljan, leski antoi pennin.
”Hän on antanut kaiken mitä hänellä oli – hänen lahjansa oli kaikki mitä hän omisti.”
Kuningas ei laske sitä, mitä annat, vaan sen minkä pidät.

Oi opeta minua Herra kulkemaan tätä tietä, yksinkertaisen elämisen tietä;
olemaan tyytyväinen siihen mitä minulla on ja antamaan anteliaasti.
Ja kun pidän kiinni siitä, mitä minulla on, irrota se otteestani
mieluummin menetän kaiken, mikä on maallista saavuttaakseni sitä, mikä om taivaallista

Jumalan perheeseen kuuluminen – Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi
Ef. 2:19–22

Ajatella, että kun olemme Kristuksen omia, kuulumme Hänen kanssaan samaan perheeseen. Olemme kiviä siinä rakennuksessa, jonka kulmakivenä Hän itse on.
Etsittyäni arkistostani kuvaa kivistä, löytyi yllä oleva. Olin kirjoittanut siihen, missä olin sen kuvannut: lähellä lapsuudenkotiani Munkkiniemen rannassa. Se johti ajatukseni tuohon  lapsuudenkotiin, jossa asuin 6-8-vuotiaana isäni, äitini ja isoveljeni kanssa. Sitten muutimme vähän matkan päähän toiseen asuntoon, jossa asuessamme, pian pikkuveljeni syntymän jälkeen, vanhempani erosivat.

Joitakin vuosia myöhemmin, äitini ja isoveljeni kuoltua ja asuessani isäni ja hänen uuden vaimonsa luona pikkuveljeni ja siskopuoleni kanssa, aloin nähdä painajaisia perheemme ensimmäisestä omasta kodista Laajalahdentiellä. Asuimme siinä talossa 2. kerroksessa. Unessa nousin portaita ylös ja näin, kuinka kotimme oli tuhoutunut kuin pommin jäljiltä, oli vain rauniot jäljellä.

Useimmilla meistä on jonkinlaisia traumaattisia kokemuksia lapsuudenajoiltamme. Yllä oleva efesolaiskirjeen teksti tuo mieleeni, että se rakennus, jonka kiviä olemme Kristuksen omina, ei sorru, vaan pysyy lujana, tapahtuipa mitä tahansa.

**********************

Messias, elävän Jumalan Poika – Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”
Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”
Matt. 16:13–19

Rakas taivaallinen isämme, anna meidänkin jokaisen sydämeen vahva tuntemus ja tieto Poikasi identiteetistä. Että Hän todella on Messias, elävän Jumalan Poika. Ja tieto ja käsitys siitä, kuina merkittävää elämällemme on, että tunnistamme Hänet ja tulemme tuntemaan Hänet. Sen kuka Hän on, mitä Hän on tehnyt edestämme ja kuinka Hän elää ja vaikuttaa keskuudessamme tänäkin päivänä.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita? Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.
Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän, mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha. Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.
Room. 2:1–11 

Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.” 
Joh. 8:2–11

Raamatun kertomukset ovat siinä suhteessa reiluja, että ne kuvaavat yhtä lailla miesten kuin naisten rikkomuksia ja lankeemuksia (kuten tämän pyhän teksteissä Daavidin ja tuon naisen, jonka fariseukset toivat Jeesuksen eteen).

Tällä kertaa nämä tekstit toivat mieleeni sen, kuinka Jumala haluaa meidän kiinnittävän huomiomme siihen, miten olemme rikkoneet Hänen tahtoaan vastaan, jotta Hän voisi ilmaista katuvaiselle sydämelle anteeksiannon ja näin vapauttaa tämän (enemmän tai vähemmän painavasta)  syyllisyyden taakasta.

Evankeliumitekstissä nainen kyllä oli tietoinen syyllisyydestään, mutta Jeesus yllätti fariseukset: kääntäkääpä miehet katse omaan sisimpäänne, tutkiskelkaa omia tekojanne, ja se teistä, joka ei ole rikkonut Jumalan tahtoa vastaan, heittäköön ensimmäisen kiven.
Tulipa odottamaton käänne tilanteeseen. Sen verran rehellisiä miehet olivat, että poistuivat paikalta vähin äänin.

Naisesta, jonka Jeesus armahti ja kehotti olemaan tekemättä enää syntiä, ei kerrota sen enempää. Varmaan hän oli täynnä kiitollisuutta Jeesusta kohtaan.
Ajattelen, että kun ihminen katuu koko sydämestään tekoaan ja pyytää sitä anteeksi, hän voi tuntea Jumalan anteeksiannon miltei konkreettisesti; niin vaikuttava voima voi olla Hänen armahduksensa vaikutuksella. Näin olen ainakin itse kerran kokenut.

Rakas Jumala, opeta meitä katsomaan omaan sisimpäämme, ennen kuin alamme tuomita toisia. Auta meitä kasvamaan samankaltaiseen armahtavaisuuteen, jolla Sinä kohtaat meitä  lapsiasi. Kun kompastumme, nosta meidät ylös ja auta kulkemaan valppaina, erityisesti kun kohtaamme asioita, joissa emme ole vahvimmillamme.
Vahvista meitä elämään Sinun tarkoittamallasi ja tahtomallasi tavalla.

Kirjoitettuani tuon ja miettiessäni mahtaisinkohan löytää tähän teemaan liittyvän lauluvideon, mieleeni tulivat välittömästi sanat  ”in Your presence”. Ja googlatessa tuli eteen alla oleva laulu, ’Sinun läsnäolossasi’. 

In Your Presence – Paul Wilbur

Sinun läsnäolossasi olen vahva
Sinun läsnäoloosi, Herrani, Jumalani, minä kuulun
etsien Sinun kasvojasi, koskettaen armoasi
kallionkolossa, Sinun läsnäolossasi, Jumala

Tahdon mennä sinne, missä virrat eivät voi vyöryä ylitseni
ja missä jalkani seisovat kalliolla
tahdon kätkeytyä paikkaan, jossa liekehtivä tuli ei voi polttaa minua
Sinun läsnäoloosi, Jumala

Tahdon kätkeytyä sinne, missä pahan tulvavedet eivät voi saavuttaa minua
siellä, missä olen Karitsan veren suojassa, tahdon olla
siellä, minne pimeyden juonet eivät voi saavuttaa minua
Sinun läsnäolossasi, Jumala

Sinä olet luja perustani, Sinuun luotan jokaisena päivänä
olen lapsesi ja palvelijasi ja Sinä olet voimani ja lauluni
Sinä olet lauluni, Jumala

Kylvetty siemen  Minä riemuitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani! Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen, tai kuin morsian, joka koristautuu kauneimpiinsa. Ja niin kuin maa työntää versoa, niin kuin puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan, niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan, ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi.
Jes. 61:10–11

Tämä raamatunkohta herättää minussa niin paljon ajatuksia ja muistoja. Näin alkukesästä ensimmäisenä ihan konkreettisesti puutarhaan kylvetyt siemenet, odotus ja jännittäminen: nouseeko sieltä mullasta jotain, selviävätkö versot runsaista sateista, viileistä öistä jne.

Sitten tuli muistoja uskonpolkuni alkuvaiheista, siitä miten Jumala kylvi siemeniä sydämeeni, valmistellen tulevaa. Kuten uni ennen 1.Israelin matkaani, v. 2004: unessa työmiehet  rakensivat laituria hääjuhlaa varten aivan erityisen kauniin järven rannalla. He kysyivät, pitikö häitä pitää  tällaisessa paikassa; miten hankalaa on häävieraiden laskeutua rappusia juhlavaatteissaan. Vastasin että nämä ovatkin erilaiset häät, näihin tullaan tavallisissa vaatteissa.

Kun sitten 3 kk myöhemmin tulimme Tabghaan, Galileanjärven rannalle paikkaan, jossa raput laskivat veteen ja jonka olin nähnyt unessa, istahdin rapulle ja laitoin käteni veteen. (Tuolloin järvi ulottui vielä Pietarin kappelin – Church of the Primacy of St. Peter – kivijalkaan saakka,) Samassa purskahdin hillittömään itkuun. Järjen tasolla en voinut ymmärtää tunteenpurkaustani. Oli vain vahva tunne: olin tullut kotiin. – Silloin Jeesus sanoi minulle näyssä, että juhlisimme vihkimistäni seuraavana päivänä.

Matkamme johtajana toiminut henkilö aikoi viedä ryhmämme tuona päivänä Tabghasta suoraan läheiselle Autuuksienvuorelle, mutta pieni portti oli suljettu. Seuraavana päivänä menimme sinne virallisesta sisäänkäynnistä. Siellä, Autuuksienvuoren kappelissa (Church of the Beatitudes), toisten laulaessa ylistyslauluja, sain vision, jossa Kristus ilmestyi (ihmisiä huomattavasti suurempana), ojensi kätensä alas minua kohti ja sanoi: nyt me juhlimme liittoamme. (Olin 1/2 v. aikaisemmin pyytänyt Jeesusta elämäni Valtiaaksi.)

☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️

Seuraavana kesänä oli Näky-konferenssi Hgin jäähallissa. Minua oli pyydetty sinne 24/7 Prayer Room’in vapaaehtoiseksi. Sen viikon ajan kuulin ylistysmusiikkia ja osia saarnoistakin.
Konferenssin viimeisenä päivänä Jeesus kehotti minua ostamaan oman Raamatun. (Minulla oli tuolloin mummuni vanha Raamattu, jonka sivut olivat osittain irronneet.)

En tuolloin tuntenut Raamattua kuin nimeksi, enkä edes pitänyt koko kirjasta. Ostin kuitenkin sieltä sellaisen, ja kotiin tultuani Jeesus antoi kohdat, joista minun tuli aloittaa lukeminen. Ensimmäinen oli Laulujen laulusta, toinen Apostolien teoista, luvusta 12. Ensimmäisen kautta ymmärsin, että Jumala halusi minun tietävän, että Hän rakastaa minua.

Tuossa toisessa kohdassa, Apostolien teoissa, Pietari kertoo, kuinka enkeli johdatti hänet vankilasta vartioiden huomaamatta. Seuraavana viikonloppuna olin tapahtumassa, jossa kiinalainen kristitty Veli Yun )Veli taivaallinen), joka kertoi vapautuneensa tarkoin vartioidusta eristyssellistä samankaltaisesti kuin Pietari aikoinaan.
Veli Yunin kokemusten kautta ymmärsin, että Jumala toimii yhä samalla tavalla kuin 2000 v. sitten.

(Noista Jumalan sydämeeni istuttamista uskonsiemenistä olen kertonut aiemminkin blogissani, mutta nousivat nyt taas niin vahvasti mieleen nuo tapahtumat, että halusin kirjoittaa ne tuohon. Ne ovat auttaneet minua ymmärtämään, että Jumala näkee meidät ja ohjaa meitä eri tavoin, vaikkemme itse sitä aina edes ymmärtäisi emmekä tietäisi, minne Hän on meitä johdattamassa.)

☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️

Ansioitta saatu armo – Mitä meidän on sanottava Abrahamista, kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen? Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi tekojensa perusteella, hänellä oli aihetta ylpeillä – ei kuitenkaan Jumalan edessä. Mitä sanovat kirjoitukset? ”Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi.” Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi. Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi hänen teoistaan riippumatta:
– Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on pyyhitty pois. Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään.
Room. 4:1–8

Tuhlaajapojan paluu – Jeesus sanoi:
”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.’ Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.
Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ’Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.’ Niin hän lähti isänsä luo.
Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla.
Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä. Palvelija vastasi: ’Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.’ Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, mutta hän vastasi: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!’ Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.’”  Luuk. 15:11–32

Jeesus kuvaa vertauksellaan koskettavalla tavalla, miten omilla teillään hukkaan joutunut  tuhlaajapoika palaa takaisin kotiin, taivaallisen Isän yhteyteen.
Isä ottaa avosylin, hellän rakastavasti vastaan kadoksissa olleen lapsensa. Mutta vertaus ei pääty tähän jälleennäkemisen onneen ja ilojuhlaan. Kolmasosa vertauksesta kertoo veljestä, joka on koko ajan ollut Isänsä luona ja palvellut häntä uskollisesti. Veljessä heräsi kateus: tuhlaajapoikaveljelle ei vain anneta anteeksi, vaan hänelle järjestetään vielä juhlat sen vuoksi, että hän palasi kotiin.

Isä sanoo katkeralle veljelle: ”Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun.” Mieleen tulee, että Raamatussa Jumala ilmoittaa tuon meille monessa kohtaa. Kristuksen omina kuulumme samaan perheeseen Hänen kanssaan, ja olemme taivaallisen Isämme perillisiä.

Roomalaiskirje kertoo asian näin: ’Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa.’  (Room.8:16-17)

Ja Efesolaiskirje näillä sanoilla: ’Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt – hän, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaan.’ (Ef.1:1)

Kaikki se hyvä, jota taivaallinen Isämme haluaa meille, on koko ajan saatavillamme. Mutta miten surullista, jos elämme elämäämme olematta tietoisia siitä. Että Hän vain odottaa, että tulisimme takaisin Hänen luokseen, Hänen yhteyteensä, jossa Hän voi meitä siunata. Hän rakastaa meitä jokaista niin suunnattoman paljon ja odottaa vain, että saisi mahdollisuuden osoittaa meille Rakkauttaan. Kuten Jeesuksen vertauksen tuhlaajapojalle.

☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️

Tuhlaajatytön paluu – Kerroin aiemmin, miten Jumala kutsui erästä omilla poluillaan harhailevaa new age- etsijää, entistä antroposofia, tuolloin meditaatio- ja joogaohjaajaa, energiahoitajaa ja new age-kurssien pitäjää. – Varmaan olin niin jääräpää, että tarvitsin erityisen vahvoja keinoja  löytääkseni oikealle tielle.
Tuhlaajatytön paluuksi voisi varmaan kutsua sitä, että vihdoin – Jumalan johdatuksesta – sanouduin irti erilaisista new age- vihkimyksistäni ja olen vihkiytynyt seuraamaan Vapahtajani osoittamaa tietä, Hänen avullaan, parhaan kykyni mukaan.

Jeesus kuvaa  paluuta taivaallisen Isän yhteyteen evankeliumitekstissä olevan vertauksensa kautta.  Kaikilla meillä on omanlaiset vaiheemme. Mutta Jumalalla on hyvät suunnitelmansa jokaista meitä varten. Hän odottaa ja toivoo, että palaisimme takaisin kotiin, Hänen luokseen, yhteyteen, jossa voimme tulla osalliseksi siitä hyvästä, mihin Hän meitä kutsuu.

Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, miten monin tavoin Jumala omassa elämässäni suunnitteli ja valmisteli kaikkea, vaihe vaiheelta, jotta löytäisin harhapoluiltani sille tielle, josta löytäisin sen, mitä tietämättäni olin vuosikausia etsinyt ja kaivannut: Hänen yhteyteensä.

Niin uskon Hänen tekevän jokaisen Häntä etsivien kohdalla. Meistä itsestämme on kiinni, käännymmekö paluumatkalle, takaisin kotiin.
Se on Jumalan ihmeellistä armoa kaikkia eksyksiin joutuneita ja harhateillä vaeltelevia lapsiaan kohtaan!

I Once Was Lost – Amazing Grace

Tämän tunnetun gospel-laulun alkuperäiset sanat olen joskus aiemmin kääntänyt suomeksi tähän blogiin. Mutta vähän muunneltuna löytyy suomalainen versio nimellä ’On armo suuri ihmeinen’.  (Ja virsi 912; Oi ihmeellistä armoa)