Kutsu Jumalan valtakuntaan

8.5.2024. Händelin Messiah -teos Tapiolan kirkossa oli järisyttävä kokemus! Kiitos HS:n arvostelun tiesin sinne mennä, ja eteen istumaan! Olin nim. menossa ensi la:na kuuntelemaan Musiikkitaloon kyseistä teosta oratoriona (edullisemmat liput, ja yleensä kuuntelen musiikkiteoksia silmät kiinni, jolloin istumapaikalla ei ole väliä.)

Aleksi Barrière’n dramatisointi ja ohjaus oli kerrassaan hieno ja oivaltava. Yksinkertaisin lavarakennelmien avulla siirryttiin VT:n profetioista Jeesuksen syntymään, kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Tenorin (Nick Pritchard) ja alton (Francewsca Ascioti) laulaessa Jesajan profetioita tulevasta Messiaasta, Maria -sopraano (Clara Kim) istuu sivummalla lukien kirjoituksia. Alton laulaessa ‘Katso, neitsyt tulee raskaaksi’ Maria sivelee hellästi vatsaansa.
Altto istuu sohvalla basson (Cornelius Uhle) kanssa, koettaen vahvistaa tämän uskoa, toivoa ja luottamusta Jumalan lupauksiin, – Myöhemmin he iloitsevat Marian vanhempina vastasyntyneestä yhdessä Marian ja Joosefin (tenori) kanssa.
Sohva muuttuu Jeesuksen haudaksi, jonka äärellä naiset surevat. Ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset polvistuvat tyhjän haudan äärelle, josta hohtaa valo.
Lopussa basso istuu evankelista Johanneksena kirjoittamaan kokemastaan samalle tuolille, jossa Maria istui teoksen alussa.

Upeasti laulavilla ja taidolla eläytyvillä solisteilla mustat t-paidat ja housut ja paljaat jalat, Marialla musta mekko. Rekvisiittana ainoastaan eriväriset kankaat, vihreä toivon symbolina, keltainen käärö: vastasyntynyt Marian käsivarsilla, purppuranpunainen silkkikangas; Kristuksen veri ja kuninkaanviitta, ylösnousemusta kuvaava hohtava, läpikuultava kangas, sekö valkoinen kangas kuvaamassa Johanneksen kokemien ilmestysten pyhyyttä. (Näin ne itse tulkitsin.)

Bibliodraamaksi muuntunut oratorio oli uskomattoman vaikuttava, tavattoman intensiivinen ja syvällinen kokemus. Sana muuttui eläväksi solistien ja dramaturgi/ohjaaja Aleksi Barrière‘n, solistien, kapellimestarin (Aapo Häkkinen), orkesterin (Tapiola Sinfonietta) ja kuoron (Emo Ensemble) ansiosta. Unohtumaton elämys kaiken kaikkiaan!

Jos joku olisi sanonut minulle aikoinaan, kärsiessäni rippikoululaisena T:lan kirkon ankeudesta, että kuule, tulet vielä kokemaan tässä kirkossa jotain unohtumatonta, olisinkohan uskonut?
(Nyt lapsenlapseni käy rippikoulua samassa kirkossa, eikä ole ollenkaan valittanut, vaikka esteettisyys on hänelle yhtä tärkeää kuin mummilleen.) 🙂 

Huomispyhän aiheena on ‘Kutsu Jumalan valtakuntaan’. Kuuntelemmeko Jumalan johdatusta elämässämme? Huomaammeko, millä tavoin Hän meitä kulloinkin kutsuu, lähelleen, yhteyteensä, kulkemaan niitä askelia, joita Hän on elämällemme suunnitellut ja ryhtymään niihin tehtäviin, joihin Hän on meitä (ehkä huomaamattamme) valmistanut?
Me voimme aina pyytää, että Hän auttaisi meitä kuulemaan kutsuaan. Ja sitten hiljentyä  kuuntelemaan. 

**********************

Sinä tuot Valon pimeyteen
Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun,
hän veti minut ylös syvistä vesistä.
Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.
He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra.
Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.
Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön.
Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan.
Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas.
Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.
Ps. 18:17–20, 26–29

**********************

Profeetta
Minulle tuli tämä Herran sana:

    ”Ihminen, sinun maanmiehesi puhuvat sinusta seinänvierillä ja talojen ovilla ja sanovat toisilleen: ’Mennään kuulemaan, millainen sanoma Herralta nyt on tullut.’ He tulevat miehissä luoksesi, istuvat edessäsi, niin kuin kansani kuuluu tehdä, ja kuuntelevat sinun puhettasi. Sen mukaisesti he eivät kuitenkaan elä. Heidän suunsa on täynnä valhetta, heidän sydämensä on keinottelun ja voiton lumoissa. Sinä olet heille vain kuin lemmenlaulujen laulaja, kaunisääninen ja taitavasti soittava viihdyttäjä. He kuuntelevat puhettasi mutta eivät elä sen mukaan. Mutta kun minun sanani toteutuvat – ja ne toteutuvat – he ymmärtävät, että heidän keskellään on ollut profeetta.”
Hes. 33:30–33

Katse suunnattuna Jeesukseen
Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Vielä te ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiä vastaan. Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan:

– Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua – jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.
Hepr. 12:1–6

Millaisia ‘rohkaisun ja lohdutuksen’ sanoja onkaan eksynyt Heprealaiskirjeeseen, Uh sentään! Olisikohan tuolla jostain vanhoista kirjoituksista otetulla lainauksellajota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa’ ollut vaikutusta entisajan ankariin kasvatusmenetelmiin, joissa uskottiin että kurittamalla saadaan lapsista ‘kunnon kansalaisia’? – Traumoja niistä on ainakin moni saanut.
Ja jos vielä lisäksi on peloteltu Jumalan vihanilmauksilla, on enemmän kuin ymmärrettävää, että tällaisia kokeneelle voi olla aika haasteellista uskoa ja luottaa taivaallinen Isän Rakkauteen. 

Syvää myötätuntoa tunnen tällaista kokeneita kohtaan. Ja uskon että taivaallinen Isämmekin tuntee. Hän haluaa vetää meitä puoleensa, jotta voisi osoittaa Rakkauttaan meitä kohtaan. Ei pelolla eikä rankaisemalla, kuten kasvattajat entisinä aikoina tekivät, vaan auttamalla meitä ymmärtämään, miten Hän haluaa täyttää meidät Rakkaudellaan, jotta me puolestamme voisimme rakastaa toisia.  

Jeesuksen elämää ja opetuksia miettiessäni näen todistuksen Jumalan Rakkaudesta meitä kohtaan. Jeesus joutui kärsimään, ja niin monet hänen seuraajistaankin ensimmäisinä vuosisatoina. (Ja joissain maissa vielä tänäkin päivänä.)
Jeesus ei kuitenkaan kuvaillut taivaallista Isäänsä sellaisena, joka haluaa ojentaa lastaan kurittamalla. Hän kuvasi Isän Rakkautta vertauksella, jossa katuva tuhlaajapoika palaa kotiin: isä juoksee onnellisena poikaa vastaan, sulkee hänet syliinsä, pukee pojan juhlavaatteisiin ja järjestää juhlat.

Jeesus kuvaa myös omaa suhdettaan taivaalliseen Isäänsä hyvin läheiseksi ja rakastavaksi:
“Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen valtaansa” (Joh.3:35)
Ja “Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh.10;30)

Samoin Jeesus kehottaa meitä rakastavaan suhteeseen niin itsensä kuin lähimmäistemme kanssa:
“Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.” (Joh.14:23)

Jumalan valtakuntaan
Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.”

    Eräälle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä vastasi: ”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.”
    Vielä eräs toinen sanoi: ”Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.” Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”
Luuk. 9:57–62

 Nuo sanat Jeesus puhui 2000 v. sitten, kun hän vielä vaelsi Galilean ja Juudean seuduilla. Silloin ne, jotka lähtivät häntä seuraamaan, jättivät kotinsa ja perheensä, pukivat sandaalit jalkaan ja kulkivat sinne, minne hän kulki.

Meidän aikanamme Jeesuksen seuraajien ei tarvitse pukea lenkkareita jalkaan ja lähteä evankeliointireissuun (jollei Jumala nimenomaan sellaiseen kutsu). Ylösnoussut Kristus on kanssamme, missä ikinä olemme ja minne tahansa kuljemme. Hänen Henkensä johdattaa ja vaikuttaa meissä, siinä määrin kun annamme Hänelle siihen tilaa ja mahdollisuuksia.

Kristuksen seuraaja voi kaikkialla elää Jumalan valtakunnan prinsiippien mukaan. Ja myös kertoa muille, minkä kokee omassa elämässään tärkeäksi. Jos kuulija on vastaanottavaisella kannalla, voi kertoa enemmänkin Hänestä, joka kutsuu viitoittamalleen tielle. Toivon, Rauhan ja Rakkauden tielle. 💛💛💛

Katoavat ja katoamattomat aarteet

2.6.2024. Oi mikä ihana raikkaus öisen sateen jälkeen! Miten se vahvistikaan kaiken vihreän ja  kukkivan tuoksuja luonnossa! Sadetynnyreihinkin tuli tervetullutta kasteluvettä.
Ja suloisenlämpimät säät jatkuvat. Kr
oppa on jo niin läpilämmennyt, että viileämmissäkin  paikoissa pärjää hihattomalla. – Tätä kun saisi jollain ihmeen keinolla varastoitua itseensä talvikuukausille!
Vaan katoavaistahan tämä ihanuus on, valitettavasti….
Kuten myös kaikki se maallinen, jota meillä on. – Tätä käsittelevät tämän pyhän tekstit.  

– Alla olevat kuvat ov<t yksityiskohtia Katarina Reuterin maalauksista (Espoon modernin taiteen museo Emmassa olleesta näyttelystä).  

Kirkkovuosikalenterista: Tämän sunnuntain sisältönä ovat katoamattomat taivaalliset aarteet ja toisaalta katoavat ja petolliset maalliset rikkaudet. Rikkauksien tavoittelu johtaa itsekkyydestä kasvaviin tekoihin, Jumalan rakkaus johtaa hänen tahtonsa mukaiseen palvelevaan elämään. Siinä Kristus on esimerkkimme. Hän oli rikas mutta tuli köyhäksi tehdäkseen meidät rikkaiksi.

**********************

Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut?
He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan.
Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.
Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa.
Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta.
Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään, hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
Ps. 49:6–10, 16–21  

Kahta minä sinulta pyydän – niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:
pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan.
Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.
Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: ”Mikä on Herra?”
Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.
Sananl. 30:7–9

Usko on suuri rikkauden lähde, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.
    Mutta sinä, Jumalan ihminen, karta kaikkea tätä! Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen.
1. Tim. 6:6–12

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.”
Matt. 16:24–27

Jeesus kehottaa luopumaan itsekeskeisyydestä ja ahneudesta. Luopumaan itsekkäästä  elämänasenteesta, siitä, että asettaa oman hyvän toisten hyvän edelle. Luopumaan taipumuksesta ajatella, miten voi itse saada suurimman hyödyn joka tilanteesta.

Ulkonaisilla asioilla – kuten näyttävillä puitteilla – voi yrittää rakentaa tietynlaista imagoa: tämä kaikki kertoo itselleni ja muille, että olen onnellinen ja menestynyt, ja elämässäni on kaikki hyvin. Todellisuus voi kuitenkin olla aivan päinvastainen.

Jeesuksen tielle lähdettyään moni voi huomata, ettei maallinen omaisuus tuokaan sellaista tyydytystä, jota oli kuvitellut. Sielun tyhjyyttä koetetaan täyttää kaikenlaisilla ulkonaisilla asioilla. Hankitaan uusia vaatteita, sisustustarpeita, kaikenlaista sellaista, mitä ilman hyvin pärjäisi.
Kunnes huomataan, että ulkoiset seikat eivät pysty täyttämään sisäistä tyhjiötä.

Ajattelen, että Luojamme on laittanut sisimpäämme tyhjän tilan (tai kaipauksen), jotta etsiytyisimme Hänen yhteyteensä. Niin että Hän voisi täyttää meidät omalla Rakkaudellaan.
Ja kuitenkin Hän on halunnut jättää meille vapauden. Vapauden valita, millä me sen tyhjän tilan haluamme täyttyvän. 

Kun vaikka vain kerran on saanut kokea Jumalan Rakkautta, Läsnäoloa ja Valoa elämässään, ei tuo valinta enää olekaan vaikeaa. Silloin on tullut ymmärtämään, mikä on kaikkein kallisarvoisinta elämässä. Sellaista, mitä mikään tai kukaan ei voi ottaa pois, koska se on pysyvää, ikuista.

Siksi rukoukseni on: rakas taivaallinen Isämme, vahvista meissä kaipuuta tuntemiseesi. Tule luoksemme, täytä meidät Rakkaudellasi. Niin että voisimme elää ja toimia täällä parhaalla mahdollisella tavalla. Sillä tavoin, kun olet alun perin elämämme suunnitellut.
Ja että voisimme tarkoittamallasi tavalla tuoda Sinun hyvää tahtoasi ja todellisuuttasi näkyväksi tätä maanpäällistä elämää eläessämme. Kiitos Isä, Poika ja Pyhä Henki!  💛💛💛

Salattu Jumala

27.5.2024. Hämmästyn yhä uudelleen pikku lemmikkini myötäelämisen kykyä. On varmaan ihan yleinen ominaisuus koirilla, mutta on se vaan niin liikuttavaa katseltavaa..
Jokin aika sitten pesästä putosi pikkuinen oravanpoikanen. Hauvani äidilliset tunteet heräsivät välittömästi: se oli hädissään poikasen puolesta ja halusi auttaa.
Aikuiset oravat sen sijaan saavat kyytiä. Samoin pihallamme asustava mustarastaspariskunta. En tiedä onko jonkinlaista niiden välistä leikkiä (siltä takaa-ajo välillä näyttää). Ei siinä kuitenkaan ihan tosissaan olla.
Vaan kun mustarastaanpoikaset (jo melkein vanhempiensa kokoisiksi kasvaneet) tepastelevat pihamaalla, hauvani katselee niitä vain hiljaa, kuin tietäen että niiden pitää saada rauhassa tutustua tähän maailmaan ja opetella etsiskelemään itse ravintonsa.

Luojamme on antanut niin paljon viisautta eläimille. Koirilla erityisesti on aivan valtava kyky oppia ja ymmärtää asioita. – Ja niillä on hyvin kehittynyt tunneäly. 

Kyllähän Luojamme on antanut meille ihmisillekin paljon kykyä oppia ja ymmärtää asioita.  Ja miten paljon meissä mahtaakaan olla sellaisia kykyjä ja ominaisuuksia, jotka ovat meiltä vielä piilossa, joita emme tiedosta tai osaa ottaa käyttöön?
‘Aivojen kapasiteetin ylärajaa ei tiedetä, koska aivojen käyttämiä algoritmeja tunnetaan kovin huonosti’, kirjoittavat lääkärilehden artikkelissa Hgin yliopiston kliinisiin lääketieteesiin erikoistuva dosentti sekä Neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan laitoksen tutkijatohtori. 

Vaikka aivotutkimuksiin ja siihen, mihin kaikkeen aivomme kykenevät, suhtaudutaan suurella mielenkiinnolla tiedemaailmassa, tunneälyn tutkimiseen suhtaudutaan vieläkin vaan vähätellen. HS:n artikkeli v:lta 2006 otsikoi näin: ‘Harva tieteenala on herättänyt niin kuumia tunteita kuin tunneälyn tutkimus. Keskustelu kiihtyi 1990-luvun puolessavälissä, kun Daniel Golemanin kirja Tunneäly ilmestyi.’

Tunneälyn merkitys ja sen kehittäminen on mielestäni kuitenkin vähintäänkin yhtä tärkeää ja tarpeellista kuin loogisen ajattelun. Tunneäly kun on mukana (tahdoimmepa tai emme) vaikuttamassa siihen, mihin suuntaan maailmamme ajautuu.
Vahvat tunteet (niin maiden johtajien kuin myös kansalaisten) ovat kautta aikojen olleet  ohjaamassa suuria päätöksiä, joskus kohtalokkain seurauksin.
(Työmaailmassa onneksi ymmärretään jo tunneälyn merkitys johtajuudessa, tiimityöskentelyssä jne. rakentavan ilmapiirin luojana ja myönteisten tulosten edistäjänä.) 

Miten paljon myönteistä seuraakaan siitä, kun jo pienille lapsille aletaan opettaa myötäelämisen kykyä ja muita tunneälytaitoja.
Ihmiset, joiden äly ja tunne, ja vielä tahtokin, ovat kehittyneet ja toimivat tasapainossa keskenään, kykenevät tekemään niin omaan kuin myös muiden elämään vaikuttavia kypsiä ja rakentavia valintoja ja päätöksiä.
Sellainen voi muuttaa maailmaamme tavalla, jota emme osaa vielä nähdä. Hyvällä tavalla.

Mistä äly, tunne ja tahto ovat peräisin? Eikö Häneltä, joka on Viisaus, Rakkaus ja Voima? Hän  antoi meille Poikansa esikuvaksi, sellaiseksi, jossa nämä kolme ominaisuutta toimivat tasapainossa. Ja uskon vakaasti, että Hän haluaa auttaa meitä kasvamaan annetun esikuvan kaltaisuuteen, jos vain itse olemme siihen halukkaita. 

Kirkkovuosikäsikirjasta: ‘Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.’

Iloiten laulakaa – Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.
Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!
Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee.
Ps. 95:1–2, 6–7

**********************

Herran siunaus
Herra sanoi Moosekselle:

”Sano Aaronille ja hänen pojilleen: Kun siunaatte Israelin, lausukaa sille näin:
  – Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua,
    Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen.
    Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.
Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni, minä annan sille siunaukseni.”
4. Moos. 6:22–27

**********************

Taivas on valtaistuimeni – Näin sanoo Herra:
– Taivas on minun valtaistuimeni, maa on koroke minun jalkojeni alla.
Millaisen talon te minulle rakentaisitte, millaisen asuinsijan?
Kaiken tämän on minun käteni tehnyt, niin nämä ovat syntyneet, sanoo Herra.
Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa.
Jes. 66: 1-2

Taivaallisia aarteita
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden. Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa!

(Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä. Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka hän oli nähnyt hyväksi tehdä ja joka oli määräajan tullessa toteutuva: hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä.)
Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt – hän, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti. Siksi meidän, jotka olemme jo ennalta saaneet panna toivomme Kristukseen, tulee elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi.
Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi.
Ef. 1:3–6 (7–10) 11–14

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 

Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Matt. 28:16–20

Lukiessani tuota evankeliumikohtaa ja miettiessäni pyhän aihetta, kolmiyhteistä Jumalaa, huomioni kiinnittyi Jeesuksen kehotukseen: “kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”.
Mieleeni tuli, että tuossahan Jeesus tavallaan ilmaisee Jumalan kolminaisuuden: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Heidän kaikkien merkitys on tärkeä kastetoimituksessa, Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. –
Eikä vain kastetoimituksessa, vaan koko elämänkulussamme.

Kristuksen lupaus on ihana: Hän on Henkensä kautta kanssamme joka päivä.
Kiitos siitä, kolmiyhteinen Jumalamme, Isä, Poika ja Pyhä Henki!  💛💛💛

Pyhän Hengen vuodattaminen

19.5.2024. Oi millaisista päivistä olemmekaan saaneet nauttia! Nyt, Helluntaipäivän aamunakin, aurinko paistaa täydeltä terältä, ja on 23 astetta varjossa. Taitaa tulla helteinen päivä tästäkin. Helpottaa hieman samastumista Jeesuksen opetuslasten helluntaikokemukseen, jossa he näkivät Pyhän Hengen laskeutuvan heihin tulenlieskoina.
(Ja joskushan myös Pyhän Hengen läsnäolon saattaa kokea lämpönä.)

Yhtäkkinen hyppy kesäkauteen on sulattanut jääkauden jäykistämät niveleni; nyt haluan nauttia täysillä tästä lämmöstä ja kaikesta kauniista; satakielen laulusta lähimetsikössä aamuvarhaisella, kieloista, lemmikeistä ja tuomenkukista; täyteläisistä, miltei huumaavista tuoksuista, vehreyden ja värisävyjen kyllyydestä. maasta vauhdilla työntyneistä villiyrteistä…  ihan kaikesta!
Onko suloisempaa vuodenaikaa kuin tämä? Joka päivä luonnossa avautuu esiin uutta  ihmeteltävää! Kiitos rakas Jumalamme tästä kevään ja luomakuntasi ihanuudesta! 💛💛💛

Kirkkovuosikalenterin Helluntai-aiheen esittelystä:
– Juutalaisten helluntai oli sadonkorjuun ja 100-luvulta jKr. myös lain saamisen juhla. Kristillisessä helluntaissa tulivat keskeisiksi aiheiksi Pyhän Hengen saaminen ja Hengen toiminta sekä alkuseurakunnan ja koko Kristuksen kirkon synty.
– Helluntaiaattoon huipentuu helatorstaista alkava Pyhän Hengen odottaminen. Sen iltaan sopii juhlaan valmistava iltajumalanpalvelus tai iltarukous (vesper).
– Helluntain raamatuntekstit puhuvat Pyhästä Hengestä lupauksena ja lahjana. Hänet on lähetetty meille puolustajaksi, auttajaksi ja lohduttajaksi. Tässä Hengessä Kristus on kirkossaan jatkuvasti läsnä. Pyhä Henki liittää maailman kaikki kristityt Kristuksen kirkkoon, yhteen Herraan ja yhteen uskoon. 

Kiitää pilvivaunuillaan
Laulakaa Jumalalle, soittakaa hänen nimensä kunniaksi,
ylistäkää häntä, joka kiitää pilvivaunuillaan.
Herra on hänen nimensä, iloitkaa hänen edessään!
Hän on orpojen isä ja leskien puoltaja, Jumala pyhässä asunnossaan.
Hän antaa yksinäiselle kodin, hän päästää vangitut vapauteen, mutta hänen vastustajansa saavat asua paljaaksi paahtuneessa maassa.
Jumala, kun sinä johdit kansaasi, kun kuljit autiomaassa, niin maa järisi ja taivas vihmoi vettä  Jumalan, Siinain Herran, Jumalan, Israelin Jumalan edessä.
Sinä, Jumala, annat runsaat sateet, nääntyneen maasi sinä saat jälleen kukoistamaan.
Sinun väkesi elää siellä, hyvyydessäsi sinä huolehdit köyhistä, Jumala. Ps. 68:5–11

Usein ihastelen psalmien rikasta kuvakieltä. Kuten tuotakin: Jumala, joka kiitää pilvivaunuilla.
Varmaan psalmeilla on ollut oma vaikutuksensa myös keskiajan kuvataiteiseen. Vaikkapa Sikstuksen kappelin katossa olevaa Michelangelon maalaamaa freskoa, jossa Jumala näyttää matkaavan eräänlaisella pilvivaunulla maankamaralle, ojentaen sormensa kohti Adamin sormea, antaen tälle elämän. 

Hengen vuodattaminen 
– Tämän jälkeen on tapahtuva,
että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin.
Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia. Myös orjiin ja orjattariin minä vuodatan henkeni noina päivinä.
Minä annan teidän nähdä merkkejä taivaalla ja maan päällä: verta, tulta ja savupatsaita. Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja pelottava. Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin Herra on luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat.  Joel 3:1–5

**********************

He tulivat täyteen Pyhää Henkeä
Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.

Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: ”Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia – ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.”
He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: ”Mitä tämä oikein on?” Mutta jotkut pilkkasivat: ”He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä.”  Ap. t. 2:1–13

Helluntaina, Pyhä Hengen laskeutuessa taloon, jossa opetuslapset olivat odottamassa, kuului taivaalta rajulta tuulenpuuskalta kuulostava kohahdus, Tuulenpuuska tuntui täyttävän koko huoneen. Opetuslapset näkivät tulenlieskoja, jotka laskeutuivat heihin. – Todella dramaattinen tapahtuma, joka ei jäänyt vain tuohon taloon jossa he olivat. He lähtivät ulos ja alkoivat puhua eri kielillä – sellaisilla, joita eivät olleet opiskelleet tai oppineet kuulemalla.
Pyhän Hengen vaikutus sai sen aikaan.

Tuuli puhaltaa missä tahtooKatselin pihalla ympärillä olevia koivuja: nuoria ja ohutrunkoisia sekä vanhempia, suuria ja paksurunkoisia. Lempeä tuuli puhalteli niiden oksistossa, heilutteli jokaista oksaa eritavoin ja vähän eriaikaan.
Tuli mieleen, kuinka Jeesus vertasi Pyhää Henkeä tuuleen kuvatessaan Nikodemokselle, miten ihmisen on synnyttävä uudesti Hengestä.
Piti tarkistaa kohta. Jeesus sanoi:
“Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”  (Joh.3:8)  

Pyhää Henkeä ei voi kuvata vain yhdellä tavalla. Samoin se, miten Pyhä Henki tulee ja vaikuttaa meissä ja kauttamme, voi olla ennalta aavistamatonta. Käsittääkseni sillä on kuitenkin suuri merkitys, kuinka avoimia itse olemme: toivommeko ja odotammeko, että Pyhä Henki täyttäisi meidät ja voisi siten toimia kauttamme niin kuin tahtoo… 

Valo on tullut maailmaan – Jeesus sanoi Nikodemokselle:
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.”  Joh. 3:16–21

Jumalan Rakkauden määrää maailmaa ja meitä, sen asukkaita, kohtaan on ihmismielen vaikea käsittää. Tuntuu että monien (niin uskovien kuin ei-uskovien) mielestä on helpompi ajatella ja uskoa taivaallisen Isän haluun tuomita lapsensa kuin rakastaa. – Mahtaisikohan siihen olla osasyynä se, että me ihmiset itse olemme niin taipuvaisia tuomitsemaan toisia…?
Omat lapsuudenkokemukset vaikuttavat tietty myös paljon siihen, onko meidän helppo tai vaikea uskoa rakastavaan Jumalaan. Ankaran, rankaisevan kasvatuksen kokenut saattaa ajatella, että rankaiseminen kuuluu rakkauteen.  

Jeesus sanoi Nikodemokselle, ettei hänen Isänsä ollut lähettänyt Poikaa tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen. Ihminen itse tuomitsee itsensä valitessaan pimeyden Valon sijasta. Jeesus kehottaa meitä kääntymään Valon tielle ( = tekemään parannuksen)
Suunnanvaihdos on mahdollinen; Luojamme on antanut meille valinnanvapauden, j

Ehdoton Rakkaus antaa mahdollisuuden ja myös voiman valita toisin: rohkaisee jättämään ne asiat taakseen, jotka ovat saaneet kätkeytymään pimeyteen. Luojamme toivoo, että valitsisimme Valon.

Merkittävä merkki Jumalan Rakkaudesta on se, että Hän lähetti Valon maailmamme pimeyteen kertomaan, kuinka paljon Hän rakastaa meitä.
Hän on kanssamme, ja haluaa Henkensä kautta vakuuttaa meille, kuinka Hän rakastaa meitä äärettömällä, ehdottomalla Rakkaudella.

Tahdonko/tahdotko ottaa vastaan sitä Rakkautta ja Voimaa, jota Hän meille haluaa vuodattaa? Jotta voisimme antaa Hänen Henkensä vaikutuksen virrata kauttamme tähän maailmaamme, lähimmillemme, kohtaamillemme lähimmäisille, ja rukousten kautta myös laajemmalle.

Tule, Pyhä Henki! Ei ainoastaan tänään Helluntaina, jona erityisesti Sinua muistamme, vaan joka päivä. Tuo vahvuutta heikoille, opasta eksyksissä olevia, tuo lohdutuksesi ahdistuneille,  sureville ja yksinäisille ja hoida sairaita.
Tuo iloa ja toivoa sinne, missä nämä ovat päässeet hiipumaan. Luo uutta elämää voimallasi ja rakkaudellasi. 

Pyhä Henki, Kristuksen Henki, auta meitä kääntymään puoleesi aina kun koetamme omin voimin selvitä. Muistuta meitä, kun emme itse muista sitä.  

Holy Spirit, Living Breath of God – Keith & Kristyn Getty

Siunattua Helluntain aikaa meille kaikille!  💛💛💛

Pyhän Hengen odotus

11.5.2024.  Ensi viikonloppuna vietetään helluntaiaattoa ja Helluntaita, Pyhän Hengen vuodattamisen päivää. Ja huomenna aiheena on Pyhän Hengen odotus,

Tuo odotus-sana vei minut miettimään sitä ihan yleisellä tasolla. Joskus jonkun hyvän tai paremman odottaminen voi vaatia kärsivällisyyttä – kuten esim. kuluneena kevättalvena jäisten katujen sulaminen. 
Joskus odottaminen on vain mukavaa. Tänään odoteltiin auringonpaisteessa Hki City maratoniin osallistunutta nuorimmaistani. Lukematon määrä oranssipaioja ehti vilahtaa ohitse ennen kuin hän tuli kohdalle ja saatiin moikattua ja tsempattua. Ei siinä ajankulua odotellessa huomannutkaan. – Huomenna lapset tulevat äitienpäivää viettämään. Taas jotain kivaa odotettavaa, ja aika kuluu kuin siivillä tarjottavaa suunniteltaessa ja valmistellessa. 

**********************

Pyhää Henkeä meidän ei kuitenkaan tarvitse odottaa samalla tavoin kuin opetuslapset odottivat Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen. Pyhä Henki on meille on jo annettu.
Mutta meistä on kiinni, kuinka avoimia olemme sille, että Pyhä Henki voi täyttää meidät ja  vaikuttaa meissä. 

Kun ylösnoussut Kristus ilmestyi opetuslapsilleen, hän sanoi heille: “Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: “Ottakaa Pyhä Henki.” (Joh.20, 21-22) 

Sitä ei kerrota, miten avoimia he olivat tuolloin vastaanottamaan Pyhää Henkeä, mutta Helluntaina ei enää ollut kyse heidän vastaanottokyvystään tai -valmiudestaan. Pyhä henki laskeutui heihin, täytti heidät ja muutti heidät kertaheitolla. Muutos näkyi heti heidän tavassaan puhua ja toimia. He heittäytyivät täysillä kertomaan ja todistamaan siitä, mitä Jeesus oli tehnyt ja opettanut, ja kuinka Jumala oli herättänyt hänet kuolleista ja korottanut taivaiseen. Ja että tämä kaikki oli ennalta profetoitu ja kuului Jumalan pelastussuunnitelmaan.  

Kirkkovuosikalenterista: Ennen taivaaseenastumistaan Kristus lupasi omilleen Pyhän Hengen ja kehotti heitä odottamaan tämän lupauksen täyttymistä. Kristuksen lupaama Pyhä Henki luo yhteyden taivaaseen astuneen Herran ja opetuslasten (seurakunnan) välille, karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi Kristuksesta ja hänen lahjoittamastaan pelastuksesta. Pyhä Henki vakuuttaa kristityille, että he ovat Jumalan lapsia ja saavat Jeesuksen tavoin kutsua Jumalaa nimellä Abba, Isä.

Valoni ja apuni
Herra on minun valoni ja apuni,
ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin? Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää.

Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.
Sydämeni muistaa sinun sanasi: ”Etsikää minun kasvojani.”
Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi! Älä vihastu, älä torju palvelijaasi,
sinä olet aina ollut minun apuni. Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani!  Ps. 27:1–3, 7–9

Elämää antavat vedet
Kerran tulee aika
– milloin, sen Herra tietää – jolloin yö on kirkas kuin päivä eikä ilta enää pimene.

Silloin virtaavat Jerusalemista elämää antavat vedet. Puolet niistä juoksee itäiseen mereen,
puolet läntiseen mereen kesät ja talvet, ehtymättä. Sinä päivänä Herra on oleva koko maanpiirin kuningas. Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala ja hänen nimensä ainoa, jota avuksi huudetaan.
Sak. 14:7–9

Olisipa nyt jo tuo aika, jolloin elämää antavat vedet virtaavat Jerusalemista (ja niistä päätöksistä, joita siellä tehdään tänäänkin)!
Humanitaarisen avun sulkeminen nälkää ja janoa näkeviltä lapsilta, naisilta ja vanhuksilta on sellaista epäinhimillisyyttä, jota on vaikea käsittää. He eivät ole yhtä kuin Hamas.

Hyvä Jumala, auta ja varjele kaikkia sodan jaloissa, niin Gazassa kuin Ukrainassa, kärsiviä.
Anna rauhantahdon laskeutua niin Lähi-Idän kuin itänaapurin johtajiin. Johdata heitä – samoin kuin meitä kaikkia – kuulemaan ja seuraamaan Sinua;  Sinun tahtoasi. Auta meitä olemaan avoimia Pyhän Henkesi johdatukselle.   

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Mittaamaton voima
Olen lakkaamatta kiittänyt Jumalaa teistä muistaessani teitä rukouksissani. Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa. Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.  Ef. 1:16–23

Kirkkauden Isä, Sinulla ja Sinussa on kaikki voima, Mittaamaton voima, kuten tuossa Efesolaiskirjeen kohdassa todetaan. Ja että tuo voima, joka herätti Kristuksen kuolleista, vaikuttaa meissä uskovissa. Ihmeellisiä asioita, ihmisymmärryksen ylittäviä.
Mietin, millä tavoin tuo voima näkyy elämässämme ja toiminnassamme. Vai näkyykö se ylipäätään?

Yllä olevaan rukoukseen, että Sinä antaisit meille viisauden ja näkemisen hengen jotta oppisimme tuntemaan Sinut, haluan yhtyä, Että vaikuttaisit meissä niin, että ymmärtäisimme,  miten ja mihin meitä kutsut. Nyt ja tulevina aikoina. Että oppisimme näkemään, mitä merkitsee olla osallisena äärettömän rikkaaseen perintöosaan. Mihin se oikeuttaa. ja millaisia odotuksia siihen sisältyy.
Sinä et vaadi mitään, mutta varmastikin toiveesi on, että oppisimme näkemään olennaisen ja tärkeimmän. Auta meitä pitämään Poikasi Valonamme ja Johtotähtenämme.

Että he kaikki olisivat yhtäJeesus rukoili ja sanoi:
”Isä, niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.
Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.
Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”  Joh. 17:18–23

Tämä kohta Jeesuksen jäähyväisrukouksesta on mielestäni riipaiseva. Jeesus näki, millaisia erimielisyyksiä uskovien keskuudessa syntyisi hänen poismenonsa jälkeen. Oppiriitoja,  vastakkaisiin ryhmiin jakautumista ja varmuutta oman uskonsuuntauksen oikeassa olemisesta.
Sellaista, mikä oli aivan päinvastaista sille, mitä hän halusi seuraajilleen opettaa. – Miten turhautunut ja surullinen Jeesus mahtoikaan olla nähdessään hengessään, mihin ihmiset – kristityt – ajautuisivat. 

Siitä huolimatta Jeesus rukoili hartaasti taivaallista Isäänsä, että hänen seuraajansa pitäisivät yhtä, olisivat yhtä.
Ajattelen, että Jeesus näki jo tuolloin, kuinka hänen seuraajansa tulisivat erottumaan eri kirkkokunniksi, joiden yhteyttä ja yhteistyötä estävät erilaiset käsitykset ja tulkinnat Raamatun opetuksista.

Jeesus sanoo kuitenkin rukouksessaan, että siitä maailma tulee ymmärtämään, että Isä lähetti hänet maailmaan, kun hänen seuraajansa ovat täydellisesti yhtä. Ja sen voi saada aikaan vain se, että hänen Henkensä on ja vaikuttaa meissä. Silloin myös Isä, joka on yhtä Pojan kanssa, on meissä. Silloin tullaan ymmärtämään ja kokemaan, miten paljon Jumala meitä rakastaa.

Kuinka kauan joudumme odottamaan sitä aikaa? Ehkä on parempi olla sitä ajattelematta, ja elää vain parhaansa mukaan tätä päivää. Ja pyytää: tule Pyhä Henki, muuta meitä, opeta meitä, vaikuta meissä, niin että taivaan valtakunnan todellisuus voisi ilmetä täällä yhä enemmän.  

Holy Spirit Come to Us – Taizé

Jeesus sanoi: “Siitä kaikki tulevat tuntemaan teidät opetuslapsikseni, että te rakastatte toisianne.”  

Sydämen puhetta Jumalan kanssa

6.5.2024. Niin tiivis viikko on ollut takana, että nyt vasta ehdin pysähtyä kunnolla viikon teksteihin. Ne käsittelevät rukoilemista.
Loppuviikosta minulla oli aika mukavantuntuinen kokemus rukouksen vaikutuksesta.
Eräs – loppujen lopuksi hyvin pieni – harmitti ja vaikutti mielialaani. Illalla päätin päästää asiasta irti. Nukkumaan mennessäni pyysin Jumalaa täyttämään minut Hengellään ja ympäröimään ja täyttämään minut Rakkaudellaan ja Rauhallaan. Lopuksi lausuin mielessäni Isä meidän -rukouksen. Harmituksen tunne oli tipotiessään.
Aamulla heräsin uneen, jossa oli jotenkin aivan erityinen tunnelma. Unessa joku itselleni tuntematon nuori oli saanut palovamman käsivartensa. Pyysin kaikkia ympärillä olevia rukoilemaan kanssani hänen kätensä paranemisen puolesta.
Heräsin ennen kuin näin, paransiko Jumala käden. Mutta se ei ollutkaan olennaista, vaan se että me yhdessä rukoilimme, uskoen että Jumala voi tuoda avun.
Mietin että tämänkaltaisia unia, joista herätessä tuntuu että taivas on laskeutunut lähelle, haluaisin nähdä useammin. 

(Alla olevat kuvat Eero Järnefeltin maalauksista (Ateneumin näyttelystä) eivät liity suoranaisesti rukoilemiseen, mutta niiden tunnelma puhuttelee minua.) 

Ajattelet parastamme
Hartaasti
minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni.
Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta.
Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle.
Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi.
Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan.
Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat.
Herra, minun Jumalani, kukaan ei ole sinun vertaisesi!
Sinä olet tehnyt suuria tekoja, sinä ajattelet meidän parastamme.
Minä haluan kertoa teoistasi – niitä on enemmän kuin voin luetella.  Ps. 40:2–6

Kädet kohotettuina
Refidimissä
kävivät amalekilaiset israelilaisten kimppuun. Mooses sanoi Joosualle: ”Valitse miehiä mukaasi ja lähde taistelemaan amalekilaisia vastaan. Huomenna minä asetun kukkulan laelle Herran sauva kädessäni.” Joosua teki niin kuin Mooses oli käskenyt ja ryhtyi taisteluun amalekilaisia vastaan, kun taas Mooses, Aaron ja Hur nousivat kukkulan laelle. Niin kauan kuin Mooseksen kädet olivat koholla, olivat israelilaiset voitolla, mutta kun hän päästi kätensä vaipumaan, olivat amalekilaiset voitolla. Kun Mooseksen kädet väsyivät, Aaron ja Hur ottivat kiven hänen istuimekseen. Sitten he kannattelivat hänen käsiään kummaltakin puolen, niin että hän jaksoi pitää niitä ylhäällä auringonlaskuun saakka. Näin Joosua voitti amalekilaiset ja heidän sotajoukkonsa.  2. Moos. 17:8–13

Öljyllä voitelu ja rukous 
Jos joku
teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. Jaak. 5:13–16

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Jeesus sanoo:
”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.
Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”    Luuk. 11:5–13

Eräässä toisessa vertauksessa Jeesus kuvaa myöskin sitä, että sinnikäs anominen (rukoileminen) tuottaa tulosta. Jumala on hyvä. Hän näkee tilanteemme ja kuulee rukouksemme.
Se miten, missä muodossa ja milloin rukouksiimme vastataan, on miltei aina yllätys. Ei kai Jumalakaan halua, että pitäisimme itsestään selvänä, että saamme haluavamme ja hartaasti toivomamme (vastauksen rukouksiimme). Itsestäänselvyys voisi vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme meille tarjottuun apuun. Saattaa olla, ettemme osaisikaan iloita ja olla niin syvästi kiitollisia kuin silloin, kun saamme avun jo miltei toivomme menettäneenä.

Rukousten (ja rukousvastausten odottamisen) myötä tarpeemme lähestyä Jumalaa yhä uudelleen vahvistuu.
Minusta pyhän otsikko ‘Sydämen puhetta Jumalalle’ on kaunis. Se kuvaa sitä, kuinka me voimme avata sydämemme Hänelle, vuodattaa Hänelle ilomme ja surumme, tuskamme ja kaipuumme, epätoivomme ja kiitollisuutemme.

Ajattelen, että tätä kaikkea taivaallinen Isämme kaipaa meiltä. Että pidämme yllä yhteyttä Häneen. Eikä sen tarvitse olla vain pyytämistä ja kiittämistä. Se voi yhtä hyvin olla hiljaista viipymistä Hänen läsnäolossaan. Huomion keskittämistä Häneen, siihen mitä kaikkea Hän on ilmoittanut olevansa, miten Hän on luvannut toimia, miten Hän on meitä opettanut.

Yhteys Jumalaan voi olla myös ‘vain’ ihan hiljaa olemista, vailla omia ajatuksia, odotuksia ja toiveita. Hiljaisuudessa kuulolla olemista, hiljaista yhdessä vietettyä aikaa Hänen kanssaan.
Kun sydämemme etsivät sanoitta Jumalan sydäntä, se on myös sydämen puhetta Jumalalle. Hiljaista, sanatonta mutta rakkaudentäyteistä sydänten yhteyttä.   

💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛

Taivaan kansalaisena maailmassa

27.4.2024. Viime aikoina olen aamulla herättyäni katsonut ensi töikseni jännityksellä ulos ikkunasta: mikä tilanne tänään, lunta, sadetta vai kuiva maa?
Tänä aamuna (= tiistaina) maa oli valkoinen. Jo kertaalleen varastoon viedyt talvivaatteet saavat  odottaa varmuuden vuoksi toukokuulle, kunnes vien ne uudelleen talvisäilöön. 🙂

Miten suurenmoisen ihanalta tuntuukaan, kun vihdoin sitten päästään nauttimaan hartaasti ja kauan odotetusta keväästä ja lämmöstä, huokaa tämä vilukissa vilukoiralleen.
Vaan mikä oli henk.koht. valmentajani ja asennekasvattajani reaktio ulos lähtiessämme?  Selvittyään ensi hämmennyksestä (upottuaan vatsaa myöten lumeen heti ovesta ulos astuessaan) hauvani innostui: se loikki ja pomppi lumessa ja loi minuun katseen: jee, tämä on kivaa! 🙂

Lenkillä innostuin minäkin: metsä oli kuin satumaa, oksat lumikuorrutuksen peitossa.
Eilinen hyinen tuuli oli tyyntynyt, ja ilma tuntui suorastaan lämpimältä!
Kyllä on kiva, kun on tuollainen innostaja, joka näyttää mallia siitä, miten löytää iloa  ja valoa yllättävissäkin tilanteissa. 🙂

Kehotus cantate (= laulakaa) sekä sen pohjana oleva psalmi 98 kytkevät tämän pyhän vahvasti pääsiäisajan ”iloisten” sunnuntaiden ketjuun. Seurakunta kulkee Voittajan jäljissä totuudessa ja rakkaudessa kohti täydellistä iloa taivaassa. Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa.

Pelastajamme
Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme,
hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa.
Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät.
Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!
Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa!
Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle!
Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat!
Taputtakoot virrat käsiään, yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä, sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden. Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti, tuomitsee kansoja oikeuden mukaan. Ps. 98:2–9

‘Juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat’ -tällaisella mielellä tänään itsekin: 3 päivässä tapahtui kevätihme: lumet sulivat pihalta miltei kokonaan.
ja eilen (= perjantaina) linnut, nuo maan ja taivaan asukit, visersivät minkä ennättivät vielä kymmeneltä illalla; kuin olisivat, kaikenlajiset, keskenään ihmetelleet että tulihan se kevät sittenkin!
Tänään poimin 1. valkovuokkokimpun. Ja lämpöisiä ilmoja luvassa ensi viikoksikin – ihanaa!

Varjeleva maja 
Sinä päivänä Herra antaa versonsa nousta maasta kauniina ja ylväänä. Rehevänä ja kukoistavana nousee maan hedelmä henkiin jääneille israelilaisille. Ja Siionin jäljelle jääneitä ja Jerusalemissa jäljellä olevia kutsutaan pyhiksi – kaikkia, jotka on kirjoitettu elävien kirjaan Jerusalemissa. Kun Herra on huuhtonut pois Siionin tyttärien lian ja poistanut Jerusalemista sen verivelat oikeuden hengellä, puhdistavalla hengellä, hän nostaa Siionin vuoren ylle ja sinne kokoontuneiden ylle päiväksi pilven ja yöksi savupatsaan ja tulen loimun. Ja Herran kirkkaus on oleva kattona kaiken yllä. Se on oleva kuin maja, joka varjelee päivän helteeltä ja suojaa sateen ryöppyjä vastaan.  Jes. 4:2–6

Lentokapteeni, kouluttaja ja raamatunopettaja Olli Seppäsen viimepyhäistä luentoa ‘Jumala varjeli Suomea sodassa’ muistellessani nousee yllä olevasta Jesajan tekstistä mieleen vahvimmin juuri se, kuinka Jumala suojelee ja varjelee, kun käännymme Hänen puoleensa rukoillen.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Rakkaus teoissa ja totuudessa
Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken.

Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa. Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista.
Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt.
Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Ja sen, että hän pysyy meissä, me tiedämme Hengestä, jonka hän on meille antanut.  1. Joh. 3:18–24

“Rakastakaa toisianne”
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.”  Joh. 15:10–17

Esimerkin voimalla – Aiemmin, pääsiäisaterialla, Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että hän on näyttänyt heille esimerkin. Tässä hän jälleen pyytää seuraajiaan tekemään saman kuin hän itse on tehnyt: noudattamaan hänen käskyjään ja pysymään hänen rakkaudessaan, samoin kuin hän on noudattanut taivaallisen Isänsä käskyjä ja pysynyt Hänen rakkaudessaan. 

Miten yksinkertaiselta tuo kuulostaakaan. Esimerkki on annettu ja saatu, mutta miten tavattoman vaikeaa sitä onkaan siirtää käytäntöön. Sitä ihmiskunta on saanut kummastella jo  2000 vuoden ajan.  
‘Älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa’, Johannes kehottaa  kirjeessään. Näkyikö tämä tämä hänen elämässään, vai jäivätkö kehotukset vain sanoiksi ja puheiksi?

Johannes sai itse kokea valtavan muodonmuutoksen itsekkäästä ja kiivasluoteisesta nuorukaisesta Jumalan rakkaudesta syvällisesti ammentavaksi apostoliksi.
Jeesus kutsui häntä ja hänen veljeään Ukkosenjylinän pojiksi heidän kiivautensa vuoksi. Ja sitten samaiset veljekset havittelivat istuinpaikkoja Jeesuksen valtaistuimen viereltä kun Jeesus oli juuri puhunut, miten hän joutuisi kärsimään ja hänet surmattaisiin, mutta että hän nousisi kuolleista. Eipä pojilta liiennyt sympatioita Jeesusta kohtaan, mielessä oli vain yritys varata  parhaat paikat tuleviksi ajoiksi.

Mikä muutti Johanneksen? Sekö että hän vain päätti alkaa noudattaa Jeesuksen oppeja ja käskyjä ihan tosissaan? Varmaan sillä oli olennainen merkitys. Ajattelen kuitenkin, että Johannes sai sen lisäksi itse kokea sen, mistä hän kirjeessään kirjoittaa;  että kun ihminen pitäytyy Jumalan käskyissä, hän pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. 

Siinä missä ihminen ei voi, kykene tai jaksa, siinä Jumala tulee avuksi. Kun lähestymme Jumalaa, Hän lähestyy meitä. Tai pikemminkin: kun kiinnitämme huomiomme Häneen, huomaamme Hänen läsnäolonsa. Hän on koko ajan kanssamme, huomasimmepa sitä tai emme. Kyse on ennemminkin siitä, mihin suuntaamme fokuksemme.
Elämmekö omien halujemme ohjaamina, vai pyrimmekö elämään Hänen tahtonsa mukaisesti.

Jeesuksen kehotusta seurasi lupaus: “ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte.”
Tuo saattaa kuulostaa merkilliseltä. Mutta sen, miten se pitää paikkaansa, ovat lukemattomat ihmiset kokeneet kuluneiden vuosituhansien aikana. Jumala on mukana, ohjaa ja auttaa, näkee mitä kukin tarvitsee ja järjestää niin että asiat hoituvat. Jeesuksen nimessä rukoilemisessa on ihmeellinen voima!

(Ja nuo eivät ole pelkkiä sanoja, vaan todeksi koettuja. Olen joistakin omista kokemuksistani kertonutkin aiemmin blogissani, erityisesti Afrikan matkoiltani. Siitä, kuinka Jumala oli mukana, tunsi jokaisen tilanteen, auttoi, ohjasi ja järjesti, tavalla josta ei voinut todeta muuta kuin että tämä oli Jumalan aikaansaamaa. Samoin Hän toimii täällä kotomaassakin, kun vain lähtee Häntä palvelemaan. Hän näkee, kuulee, ja auttaa.)   

Kristus, Sinä’ tiedät, että omin voimin emme osaa, kykene emmekä jaksakaan. Emme osaa rakastaa niin kuin Sinä toivoisit meidän rakastavan toisiamme. Emme pysty pitämään käskyjäsi, vaikka kuinka haluaisimme.   
Sinä näet heikkoutemme. Mutta näet myös toivomme ja kaipauksemme tulla enemmän kaltaiseksesi ja toimia tahtosi mukaisesti.
Anna Henkesi muovata meitä, valaista mieltämme, pehmittää sydämiämme ja vahvistaa tahtoamme.
Kiitos että olet kanssamme!
💛💛💛

Jumalan kansan koti-ikävä

20.4.2024. Joskus mietin, miksi sillä on niin suuri vaikutus (ainakin minuun), onko taivas kokonaan pilvien peitossa, vai näkyykö pilvien lomasta edes vähän sinistä. Kyllähän sitä tietää että siellä se taivas on, vaikkei sitä näkyisikään. Mutta se kun sineä näkyy, tuntuu vaan jostain syystä niin hyvältä.
Voisikohan tuo liittyä jollain tiedostamattomalla tavalla koti-ikävään?  

On kyllä ollut hetkiä, jolloin olen toivonut, että lähtö taivaankotiin olisi jo käsillä. Mutta niistä hetkistä on kyllä nyt niin pitkä aika, etten edes muista niitä. Tällä hetkellä ainakin olen onnellinen siitä, että saan elää täällä maankamaralla yhdessä rakkaitteni, ystävieni ja läheisteni kanssa.
On niin paljon asioita, joista voi iloita ja joista tulee hyvä ja kiitollinen olo ja mieli.  

‘Hän antaa meille elämän’
Sanokaa Jumalalle: Kuinka pelottavia ovatkaan sinun tekosi!
Viholliset nöyrtyvät sinun edessäsi suuren voimasi tähden. Koko maa kumartuu eteesi, koko maa laulaa kiitostasi ja ylistää nimeäsi.
Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä. Hän on tehnyt meille suuria tekoja. Hän muutti meren kuivaksi maaksi, kuivin jaloin kansa kulki virran poikki.
Siksi me saamme iloita hänestä. Hän hallitsee voimallaan iäti, hän pitää silmällä kansoja.
Älköön kukaan nousko kapinaan häntä vastaan. Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki kansat,
antakaa ylistyksen kaikua! Hän antaa meille elämän, hän ei salli jalkamme horjua.
Ps. 66:3–9

‘Hän ei salli jalkamme horjua’ – tuo psalmin lupaus on sellainen, johon haluan tarttua. Monetkohan kerrat menneen ‘jääkauden’ (kuten eräs tuttu tämän vuoden talvikelejä nimitti) aikana pyysinkään: “Jeesus, pidä minut pystyssä!”. Ja kuin ihmeen kaupalla selvittiin koiralenkeistä kaatumatta.
Alla oleva kuva muistuttaa minua niistä lukemattomista tilanteista, kun ollaan kavuttu jossain korvessa ylös jyrkkiä kallioita, ja kuinka kohtalokasta horjahdus tai jalan lipeäminen olisi. 
Aina kun sellaisista paikoista on selvitty, on ollut sellainen olo, että mukana on ollut varjelus mukana.   

‘Rakastakaa Jumalaanne’
Mooses kutsui koolle kaikki israelilaiset ja sanoi heille:

”Taivas ja maa ovat todistajinani, kun nyt sanon: Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää. Rakastakaa Herraa, Jumalaanne, totelkaa häntä ja pysykää hänelle uskollisina. Silloin te saatte elää, ja Herra antaa teidän aina asua siinä maassa, josta hän valalla vannoen antoi lupauksen teidän esi-isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille.”
5. Moos. 30:19–20

*********************

‘Muukalaisia maan päällä’
Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut.

Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka puhuvat näin, osoittavat kaipaavansa isänmaata. Mutta jos heidän mielessään olisi ollut se maa, josta he olivat lähteneet, he olisivat toki voineet palata sinne. Ei, he odottivat parempaa, taivaallista isänmaata. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin.
Usko sai Abrahamin tuomaan Iisakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteelle. Hän oli valmis uhraamaan ainoan poikansa, vaikka oli saanut lupaukset, vaikka hänelle oli sanottu: ”Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi.” Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä.
Hepr. 11:2, 13–19

“Tiedätte tien sinne”
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.”
Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?” Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.”
Joh. 14:1–7

Jotenkin riipaiseva tuo Tuomaan kysymys…
Hetkeä aiemmin, pääsiäisaterialla, Jeesus oli sanonut opetuslapsilleen, että hän olisi heidän kanssaan enää vähän aikaa. “Te tulette etsimään minua, mutta minä sanon nyt teille saman, minkä sanoin juutalaisille: minne minä menen, sinne ette te pääse.”

Rakastakaa toisianne- Jeesus jatkoi: “Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh.13:34-35)

Oli kuin tuo Jeesuksen käsky rakastaa toisia olisi mennyt opetuslapsilta täysin ohi, kun tuo,  minne Jeesus menisi, askarrutti niin kovasti heidän mieltään.
Kun Pietari kysyi sitä Jeesukselta, tämä vastasi: “Minne minä menen, sinne et sinä nyt voi tulla minun kanssani, mutta myöhemmin kyllä tulet.”
Johon Pietari: “Herra, miksi en nyt pääse mukaasi? Minä annan vaikka henkeni puolestasi.”

Opetuslapset olivat surullisia. He eivät olisi halunneet, että Jeesus lähtisi heidän luotaan, vaikka tämä lupasikin palata takaisin. He olivat hämillään: he eivät tienneet, miten asiat jatkuisivat. Kolme vuotta he olivat saaneet kulkea Jeesuksen rinnalla, olla joka päivä hänen kanssaan, kuunnella hänen opetuksiaan ja olla hänen ihmeitä aikaansaavassa vaikutuspiirissään.
Mitä he nyt tekisivät, kun Jeesus sanoi lähtevänsä pois? 

Jeesus rohkaisi heitä: ”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.”  – Tuomas, yhtä hämmentyneenä kuin Pietari, sanoo: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?”

Tie, totuus ja elämä Jeesus vastaa yksinkertaisesti, että hän itse on tie. Hänen kauttaan löytää totuuden. Hän johdattaa elämään, joka ei pääty maanpäälliseen, vaan jatkuu taivaallisissa, Isän kodissa.
Jeesus tarkoitti myös nuo taivaankodin valmistelusanat kaikille seuraajilleen, meille yhtä hyvin kuin aikoinaan Pietarille, Tuomaalle ja muille matkakumppaneilleen.

Kristus toivoo ettemme mekään olisi huolissamme tai pelokkaita, olipa tilanne millainen tahansa. Vaan että kääntyisimme Hänen puoleensa luottaen että Hän pitää meistä huolen.
Hän toivoo että löytäisimme senkaltaisen rauhan, jonka Hän voi meille antaa. Sisäisen rauhan, sydämen rauhan.
“Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.” (Joh.14:27)

Kiitos Kristus, että näytät ja valaiset meille tien, jota kulkea, nyt ja tulevina aikoina. Sillä tiellä meillä on Valo, Rakkaus ja Rauha.       

Sinä Jeesus ymmärrät parhaiten – Samuli Edelmann

‘… Sinä, Jeesus, Mestari hiljainen et vaatimuksiin vieTulet vastaan seuraasi pyytäen ja itse olet tie…’

Hyvä Paimen

12.4.2024. Lumien sulaminen aurinkoisen päivän aikana, lumikellot,  krookukset ja sinivuokot, pörriäinen, sitruunaperhonen ja sepelkyyhkypariskunnan paluu ja pesäntekopuuhat – tämän viikon ilonaiheita pihalla.  

Keritsin ‘mustaa lammastani’ pikkuisen loikoillessa ulkopöydällä autuaana auringonlämmöstä.
K
aritsaiseni tassuja ei edes auringonlämpö kuitenkaan saa rentoutettua,  joten niiden kerintä jäi nytkin vähäiseksi. – Muttei sillä niin väliä, luomuinen olemus on meistä ihan ok.
(Vaikka kyllä hauvani toisten koirien siistiä kerintää arvostaa, päätellen niistä parista kerrasta,  jolloin on kohdattu Hgissä hienosti trimmatut poikapuudelit: tyttöhauvelini ei tahtonut ihastukseltaan nahoissaan pysyä, pyöri ja vinkui ihan mahdottomasti 🙂 )

Kun tuon kirjoitettuani heräsin seuraavana aamuna, oli ensimmäinen ajatukseni, että yhtä valtavasti kuin tunnen hellyyttä ja rakkautta tuota pientä ystävääni kohtaan, yhtä paljon – ja vielä äärettömän paljon enemmän – Hyvä Paimenemme rakastaa minua, ja meitä kaikkia. 
Ajatus tuntui tosi voimaannuttavalta. Haluan muista sen, Ja palauttaa taas mieleeni, kun pääsee unohtumaan! 🙂

**********************

Kirkkovuosikäsikirjasta:
‘Tätä pyhäpäivää sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Päivän latinalainen nimi misericordia Domini (= Herran laupeus, uskollisuus) tulee päivän antifonin alusta (Ps. 33:5).
Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää opetuslapsensa huolehtimaan Jumalan laumasta.’

Sielun virvoittaja
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Ps. 23

Tämä psalmi on varmaan yksi Raamatun tunnetuimmista ja yleisimmin käytetyistä psalmeista.  Joskus vanhat psalmisuomennokset ovat minusta runollisempia ja kauniimpia kuin uudemmat. Mutta tämä on kyllä mielestäni superhieno käännös. Siinä vain kaikki on niin hyvää, lempeää ja hoitavaa.

Daavid, tuon psalmin kirjoittajaksi mainittu, paimensi nuorukaisena niityllä lampaita ja sepitti Jumalalle ylistyslauluja, suojeli lampaitaan villieläimiltä ja voitti jättikokoisen Goljatin kivellä ja lingolla. David luotti Jumalaan. Hän tunsi Luojamme Rakkauden luotujaan kohtaan. Se kuvastuu myös tästä psalmista. 💛

Laupias ja armahtava
Paimenna, Herra, sauvallasi kansaasi,
kaitse omaa laumaasi, joka asuu yksin keskellä metsää,
kaukana hedelmätarhoistaan. Johda se Basanin ja Gileadin laitumille niin kuin entisinä aikoina.
Niin kuin silloin, kun lähditte Egyptistä, niin te saatte vieläkin nähdä ihmeitä.
Kaikki kansat näkevät nuo ihmeelliset teot, katselevat niitä voimattomina mahtavuudestaan huolimatta. Kaikki mykistyvät, ja heidän korvansa menevät tukkoon. He nuolevat tomua kuin käärmeet, kuin maan matelijat. Vavisten he tulevat varustuksistaan, lähestyvät kauhusta kalpeina Herraa, meidän Jumalaamme. Sinua, Herra, he pelkäävät!
Jumala, onko sinun vertaistasi! Sinä annat synnit anteeksi ja jätät rankaisematta jäljelle jääneen kansasi rikkomukset. Sinä et pidä vihaa iäti, sinä olet laupias.
Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen.
Sinä osoitat uskollisuutta Jaakobille, hyvyyttä Abrahamille. Tämän olet vannoen luvannut isillemme
jo muinaisina aikoina.  Miika 7:14–20

Rauhan Jumala
Rauhan Jumala,
joka ikuisen liiton uhriveren tähden on nostanut kuolleista lampaiden suuren paimenen, meidän Herramme Jeesuksen, varustakoon teidät hyvillä lahjoillaan, niin että voitte täyttää hänen tahtonsa. Sen, mikä on hänelle mieleen, hän itse tehköön meissä, hän ja Jeesus Kristus. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen.  Hepr. 13:20–21

**********************

Portti – Jeesus sanoi:
    ”Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.”
    Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi:
    ”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”    Joh. 10:1–10

Hyvin voin ymmärtää, etteivät Jeesusta kuuntelemaan tulleet ymmärtäneet Jeesuksen vertausta. Jeesus otti usein vertauksisiinsa aineksia sen aikaisten juutalaisten jokapäiväisestä, arkisesta elämästä. Tuossakin hän puhuu lammastarhan portista kulkemisesta, kun (käsittääkseni) kuvaa taivaan valtakuntaan tulemista. 

Miten kaukana arkinen ja taivaallinen ovat toisistaan omassa elämässäni?
Käsittelenkö niitä mielessäni toisistaan erillään olevina?
Kunpa aina muistaisin, että Hän, joka haluaa johdattaa minut taivaallisen todellisuuden tuntemiseen ja toivoo minun elävän siitä käsin, on koko ajan kanssani?

Aika tavallista taitaa olla, että arkisissa puuhissa eletään tämän maailman todellisuudessa kuin sitä toista, näkymätöntä maailmaa ei olisi olemassakaan. Sille (hengelliselle elämälle) on varattu omat aikansa ja paikkansa.

Tulemmeko useinkaan ajatelleeksi, että Hän, joka haluaa johdattaa meidät taivaallisen Isän yhteyteen, odottaa vain omaa halukkuuttamme? Niin että voisimme hengittää taivaan valtakunnan ilmapiiriä ja elämään sitä todeksi.   

Jeesus sanoi olevansa portti: “Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.”

Laupias ja uskollinen Paimenemme, kiitos että saamme aina tulla takaisin, vaikka välillä olisimme eksyneet omille teillemme. Muistuttaisitko meitä aina kun unohdamme?
Kiitos siitä, että Sinä et meitä unohda.
‘Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.’

Alla olevalla videolla W.A. Mozartin Misericordias Domini K222 Schulich’in musiikkiopiston oppilaiden esittämänä ja Simon Carringtonin johtamana. 

Misericordias Domini – W.A. Mozart 

Ylösnousseen todistajia

6.4.2024.  Pääsiäispyhien jälkeinen lumisade peitti narsissit alleen. Luulin että lumi ja yöpakkaset tiesivät niiden menoa. Vietettyään päivän sisällä ne nostivat virkistyneinä päänsä ylös. Ikään kuin ne olisivat halunneet muistuttaa minulle: järkyttävien ja murheellisten tapahtumienkin jälkeen elämä jatkuu; nosta katseesi ja muista, että Elämän antaja, Toivon tuoja, on kanssasi.

Kirkkovuosikäsikirjasta: ‘Päivän raamatuntekstit kertovat siitä, että ylösnoussut Jeesus ilmestyi epäileville opetuslapsilleen ja vakuutti heidät ylösnousemuksestaan. Ilo valtasi opetuslapset, kun he kohtasivat Jeesuksen elävänä.’

**********************

Oikeamielinen ja laupias
Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua,
hän kuulee hartaan pyyntöni.
Kun huudan häntä avuksi, hän kuuntelee minua.
Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni, tuonelan kauhut ahdistivat minua, minut valtasi tuska ja murhe. Silloin minä huusin Herran nimeä: ”Herra! Pelasta minut!”
Herra on oikeamielinen ja laupias, meidän Jumalamme on armollinen.
Herra on avuttomien suojelija. Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni.
Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen.
Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä, ei antanut jalkani astua harhaan.
Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa.
Ps. 116:1–9

Rauhaa – Näin sanoo Herra Sebaot:
– Minä kylvän rauhaa ja menestystä. Viiniköynnös antaa hedelmänsä, maa tuottaa satonsa, ja taivas antaa sateensa. Kaiken tämän minä lahjoitan kansastani jäljelle jääneille. Niin kuin te, Juudan ja  Israelin heimot, olette olleet kansojen keskuudessa merkkinä minun kirouksestani, niin te tulette olemaan merkkinä minun siunauksestani, kun minä olen pelastanut teidät.
Älkää pelätkö! Rohkaiskaa mielenne! 
Sak. 8:12–13

Tuota kohtaa Sakarian kirjasta lukiessani kulkeutuvat ajatukset väkisin maailmantilanteeseen.  Yhtä hyvin Israelin ja Gazan kuin Ukrainan. Tekee mieli huudahtaa: Rakas Jumala, kylvä rauhaa! Armollinen Jumalamme. kylvä rauhaa!
Eikä vain sinne missä soditaan, vaan myös meihin kaikkiin. Sydämiimme, mieleemme ja tahtoomme. Niin että Sinun luomakunnastasi voisi tulla rauhan ja keskinäisen hyväntahdon tyyssija. – Varmaan se on myös Sinun tahtosi.
Sinä näet, miten vaikeaa rauhantahto meille ihmisille on (kuten niin monet muutkin asiat). Me tarvitsemme Sinun apuasi. Tarvitsemme Sinua! 

Lohdutusta – Yllä olevan kirjoitin ennen Pääsiäistä. Nyt, viime tiistain koulutragedian jälkeen,  on mielessä eniten kaikki ne, jotka sydämen- ja mielenrauhan lisäksi tarvitsevat paljon lohdutusta ja voimaa.
Itsekin itkin tuona päivänä suruissani ja järkyttyneenä. Miten lohduton olo mahtaakaan olla niillä, joita tuo traaginen tapahtuma on koskettanut ja koskettaa läheisesti?
Rakas Jumala, ole kaikkien, kaikenikäisten, surevien luona, tuo lohdutusta, anna voimia! Valon ja toivon säteitä! 

Evankeliumitekstissä Jeesus lupaa seuraajilleen, että nämä saavat varustuksekseen “voiman korkeudesta”.  Vanhassa käännöksessä (1776) Jeesus kutsuu tuota voimaa, Pyhää Henkeä, Lohduttajaksi:
“Mutta Lohduttaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimeeni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, mitä minä teille sanonut olen.” (Joh.14:26)

Jeesus jatkaa: “Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh.14:27. uusi käännös)

Lohdutuksen voimalla – Paavali kirjoittaa lohdutuksen Jumalasta:
‘Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.’ (2.Kor.1:3)

Pelastaja – Paavali sanoi puheessaan:
”Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Pelastajan, Jeesuksen. Hänen edellään kulki Johannes, joka julisti Israelin kansalle, että kaikkien tuli kääntyä ja ottaa kaste. Kun Johannes oli matkansa päässä, hän sanoi: ’En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee toinen, jonka kenkiäkään minä en kelpaa riisumaan.’
Veljet, Abrahamin jälkeläiset, ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa! Juuri meille on lähetetty sanoma tästä Pelastajasta. Jerusalemilaiset ja heidän hallitusmiehensä eivät tajunneet, kuka Jeesus oli. He tuomitsivat hänet, mutta näin he panivat täytäntöön profeettojen sanat, joita joka sapattina luetaan. Mitään syytä kuolemantuomioon he eivät voineet esittää, mutta silti he vaativat Pilatusta teloittamaan hänet. Kun he olivat toteuttaneet kaiken, mitä hänestä oli kirjoitettu, he ottivat hänet ristinpuulta ja panivat hautaan. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hän ilmestyi sitten usean päivän aikana niille, jotka yhdessä hänen kanssaan olivat tulleet Galileasta Jerusalemiin. Nämä ovat nyt hänen todistajiaan, he todistavat hänestä Israelin kansalle.
Me julistamme teille ilosanoman: Minkä Jumala lupasi meidän isillemme, sen hän on täyttänyt meille, heidän lapsilleen. Hän on herättänyt Jeesuksen kuolleista.” 
Ap. t. 13:23–33

Rauha teille
Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.

Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.” 
Luuk. 24:36–49

“Tätä minä tarkoitin” – Jeesus oli monet kerrat kertonut opetuslapsille kuolemastaan ja siitä, kuinka hän 3. päivänä nousisi kuolleista. Se oli heistä vain niin merkillistä, etteivät he pystyneet ottamaan sitä vastaan.

Mutta tuona päivänä, kun he oloivat nk. yläsalissa, varmaankin aika lailla hämmentyneinä ja murheissaan, tuntien itsensä orvoiksi ja neuvottomiksi, Jeesus ilmestyi heille.
Säikähdys ja kummastus muuttuivat pian ilon ja lohdutuksen tunteiksi: heitä ei ollutkaan jätetty yksin, pärjäämään omillaan. Tuossa Jeesus seisoi, heidän keskellään, elävänä ja todellisena. 

Jeesus kehotti heitä odottamaan, kunnes saisivat “voiman korkeudesta”.
Kyllä siinä riitti opetuslapsille ihmettelemistä. Jeesus heidän keskellään, söi ja puhui heidän kanssaan, opetti heitä. Ja mitä tapahtuisi, kun he saisivat tuon voiman korkeudesta, Pyhän Hengen voiman, läsnäolon ja vaikutuksen elämäänsä?  Kaikki tulisi olemaan erilaista. Mutta sitä he eivät vielä tuolloin tienneet.

Mekin saamme ihmetellä tuota kaikkea. Ja pyytää, että Jumala antaa meillekin voiman, täyttää meidät Pyhällä Hengellään, yhä uudestaan. Sillä sitä me tarvitsemme, tajusimmepa sitä tai emme. Omin voimin jaksaa vain tietyn verran, taivaallisen voiman avulla aivan eri tavoin. 

Kristus, kiitos että olet luonamme, tänäkin päivänä. Maailman Valo, täytä meidät valollasi ja voimallasi, tänäkin päivänä.

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛