13.4.2025. Mustarastaat asuvat pihallamme ympäri vuoden. Oli sitten kevät tai talvi, mustarastas ja hauva leikkivät takaa-ajoleikkiä. Hauvaa ei haittaa, vaikka mustarastas pyrähtää oksalle ja on aina nopeampi, tärkeintä on leikki, josta arvelen kummankin pitävän yhtä paljon. 

Joitakin vuosia sitten kohtasimme surullisen näyn pihalle mennessämme: maassa makasi  kuollut mustarastas. Hauva meni sen luo ja katseli sitä pitkään hiljaisena. Oliko se surullinen? Tunsiko se myötätuntoa (jota se on usein osoittanut, kun jollakin on huolta, kipua tai surua). – En tiedä.
Joka tapauksessa hauva meni seinustalle ja nosti etutassut ylös kohti ulkolamppua, jonka päällä mustarastaan pesä oli ja katsoi sitten minuun. Halusiko hauva näyttää, että tuolla on sen pesä, siellä sen kuuluisi olla. Halusiko se että nostaisin linnun pesään? Toivoiko se että sen lintuystävä virkoisi henkiin?
En tiedä’. Mutta taas kerran sain todeta, miten vahvasti jotkut asiat ja tilanteet vaikuttavat pikku hauveliini.

Kun mietiskelin tämän palmusunnuntain evankeliumitekstiä, mietin miten jotkut  Jeesuksen kanssa Jerusalemiin kulkeneet sekä häntä vastaan tulleet ihmiset mahtoivat kokea tilanteen.  Millaisia ajatuksia heidän mielessään mahtoi liikkua tuon Galileasta kotoisin olevan erityislaatuisen miehen saapuessa seurueineen pyhään kaupunkiin?

🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿

Palmusunnuntaina alkaa kunnian kuninkaan alennustie, toteaa Kirkkovuosikalenteri.
Se on myös tämän pyhän otsikko.
’Betaniassa voideltu Jeesus ratsasti Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta juuri niistä tuli toivon ja voiton merkki, jonka vertauskuvia ovat palmunoksat. Palmusunnuntaina Kristuksen kirkko lähtee seuraamaan hänen elämänsä viimeisiä vaiheita.’

🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿

Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. 
Herran huoneesta teidät siunataan. Herra on Jumala! Hän antoi valonsa meille. Käykää kulkueena lehvät käsissä, ulottakaa piirinne alttarin sarviin.
Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän, Jumala, sinua minä suuresti ylistän.
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa!
Ps. 118:26–29

Näkymä Öljymäeltä

Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen: – Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas! Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:
– Älä pelkää, tytär Siion, sinun kuninkaasi tulee! Hän ratsastaa nuorella aasilla.
Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin. Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista. Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan. Fariseukset puhuivat keskenään: ”Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään.”
Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan Jumalaa, oli myös muutamia kreikkalaisia. Nämä tulivat Filippuksen luo – sen, joka oli Galilean Betsaidasta – ja sanoivat: ”Me haluaisimme tavata Jeesuksen.” Filippus meni puhumaan asiasta Andreakselle, ja sitten he molemmat menivät  jeesuksen puheille.
Jeesus sanoi heille: ”Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”  Joh. 12:12–24

Tämä palmusunnuntain evankeliumiteksti pitää sisällään niin paljon ainesta pohdiskelulle, että vähempikin riittäisi yhdelle pyhälle! Mutta onhan palmusunnuntai merkittävä päivä, Jeesuksen maallisen vaelluksen käännekohta kohti sen viimeisiä, dramaattisimpia tapahtumia ja päätöstä.
Vaikka eihän hänen elämänsä päättynyt Golgatalla, kuten hänen seuraajilleen selvisi pääsiäisaamuna.

Jeesuksen jäljessä ja vierellä kulki varmastikin melkoisen runsaslukuinen joukko hänen  uskollisia seuraajiaan sekä matkalla mukaan liittyneitä Jeesuksen opetuksista ja toiminnasta vaikuttuneita ihmisiä. Lisäksi Jerusalem oli täynnä Jerusalemiin pääsiäisjuhlille saapuneita pyhiinvaeltajia, joista monet kuulivat Jerusalemia lähestyvästä miehestä, joka oli herättänyt 3 päivää kuolleena haudassa olleen eloon.
Täytyihän tuon miehen olla aivan erityinen Jumalan mies, kun pystyi tuollaiseen ennenkuulumattomaan ja -näkemättömään tekoon. Voisiko tuo mies olla se, jonka Jumala oli luvannut lähettää Israelille pelastamaan ja vapauttamaan kansan valloittajakansan alistuksen alta?

Pääsiäisenä juutalaiset muistivat ja juhlivat (kuten he tekevät yhä tänä päivänäkin) Israelin kansan vapautumista Egyptin orjuudesta. Jeesuksen saapuessa Jerusalemiin kansa oli ollut jo vuosikymmeniä Rooman vallan puristuksessa.
Jeesusta vastaan lähdettiin sankoin joukoin ja häntä tervehdittiin halleluja-huudoin ja palmunoksin. – Käviköhän jonkun Jeesusta Jerusalemista vastaan tulleen mielessä, että olisihan juuri nyt, pääsiäisjuhlan aikaan, oiva ajankohta luvatun Jumalan Voidellun tulla ja vapauttaa kärsivä kansa vieraan vallan otteesta?

Mutta tuskin kenenkään mieleen olisi edes juolahtanut, että tässä oli Jerusalemia lähestymässä mies, joka tuli antamaan itsensä uhriksi kaikkien edestä. Edes ylipappi Kaifas, joka Pyhän Hengen vaikutuksesta oli lausunut, että ”jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon.”

Ilmassa oli toivoa ja suuria odotuksia: nyt tulisi varmaankin tapahtumaan jotain todella merkittävää, jotain mikä muuttaisi kaiken. – Ja näinhän tapahtuikin. Kaikki meni kuitenkin täysin eri tavalla kuin odotettiin ja toivottiin.  

Pääsiäislammas – Toinen olennaisesta pääsiäisjuhlan viettoon liittynyt (ja yhä liittyvä) asia, pääsiäislammas, toi mieleen, kuinka Jerusalemin temppelissä uhrattiin karitsoja pääsiäisateriaa varten, ja kuinka eräs opetuslapsista, Andreas, oli 3 vuotta aiemmin kuullut, kuinka Johannes Kastaja oli nimittänyt Jeesusta Jumalan Karitsaksi.

Jumalan Karitsa – Kun Jeesus ennen palvelutyönsä alkua meni Jordan-joelle ottamaan kasteen ja Johannes Kastaja näki Jeesuksen lähestyvän, hän sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh.1:29)

Seuraavana päivänä, kun Johannes Kastaja oli ollut kahden opetuslapsensa kanssa, Jeesus kulki siitä ohi. Silloin Johannes osoitti häntä ja sanoi toistamiseen: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa!”
Silloin nämä Johanneksen opetuslapset, joista toinen oli Andreas, lähtivät seuraamaan Jeesusta. Andreas meni veljensä Simon Pietarin luo kertoen tälle, että he ovat löytäneet Messiaan, Voidellun.

Tuliko Andreaksen mieleen jossain vaiheessa Johannes Kastajan sanat, kun hän kulki yhdessä Jeesuksen ja toisten Jeesuksen seuraajien kanssa kohti Jerusalemia? Arvelen ettei tullut. Nythän oli riemu korkeimmillaan, kuten Luukas kuvaa tunnelmaa:
’Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat: — Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!’ (Luuk.19:37-38)

Miettikö kukaan toisista opetuslapsista, mitä Jeesus oli sanonut heille useamman kerran siitä, mitä hänelle Jerusalemissa tehtäisiin?
Luukas kirjoittaa: Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: ”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” (Luuk.18,31-33)

Kun ajattelen enemmän asiaa, alan ymmärtää paremmin opetuslapsia. Toiminhan itsekin samanlailla: mieluummin kuulen ja näen sellaisia asioita, joista tulee hyvä mieli ja olo. Sellaisia,  jotka täyttävät sisimpäni ilolla ja toivolla. (Sen vuoksi en esim. lue tai kuuntele uutisia. Sen vuoksi myös aikoinaan kiersin pitkään kristinuskon opetukset; liittyihän niihin olennaisena osana Jeesuksen ristinkuolema.)

Vaikka Jeesus oli kertonut opetuslapsille, että kaikki päättyisi kuitenkin lopulta hyvin, heidän oli vaikea uskoa sitä, kun he näkivät, mitä valtaapitävät tekivät Jeesukselle. Vasta kun hän saapui heidän luokseen lukittujen ovien läpi ylösnousseena ja elävänä, he uskoivat.

Voisimmeko me nähdä tänä päivänä – huolimatta kaikenlaisista huolta ja surua herättävistä asioista ja tilanteista – luottaa siihen, että sittenkin olemme kulkemassa kohti jotakin sellaista hyvää, mitä emme tällä hetkellä osaa kuvitella?
Tässä voisi auttaa tieto siitä, että Kristus, kirkkauden toivo, on kanssamme, keskellämme.
Katsoessamme Hänen valtakuntansa todellisuutta voimme nähdä kaiken toisenlaisessa  valossa. Valossa, jossa on ilo, toivo ja rauha.   

Häikäisevä kirkkaus– Paavali kirjoittaa tästä kolossalaisille näin:
’Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo.’ (Kol.1:27)

Hyvää Palmusunnuntaita! .

🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿

5.4.2025. Maaliskuun viimeisenä päivänä pihan ensimmäiset sinivuokot avasivat terälehtensä. Se on minulle joka kevät aina yhtä sykähdyttävä näky!
Noilla sinivuokoilla on aivan erityinen paikka sydämessäni. Ennen kuin rakkaitten isovanhempieni, mummun ja mupan, kesäpaikka myytiin, toin sieltä sinivuokkoja pienen mättään. Nyt ne ovat levinneet ympäri pihaa ja ovat suloisena muistona tuosta lapsuuteni ja nuoruuteni onnellisimmasta paikasta.    

Ensi pyhän nimeä (Kärsimyksen sunnuntai) en halunnut laittaa otsikoksi. Mutta Pääsiäistä kohti edetessämme Jeesuksen kärsimys ja ristinkuolema tulevat väistämättä eteen, kunnes päästään Pääsiäispäivän iloon ja riemuun: hänen ylösnousemukseensa.
Sekä alla olevasta Heprealaiskirjeestä että Kirkkovuosikalenterista löytyi lohdullisempi otsikko tälle bloggaukselle. 

Kirkkovuosikalenterista: ’Jeesuksen aikalaiset eivät ymmärtäneet hänen olemustaan ja tehtäväänsä, mutta ”kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät”, oli tuleva kivi, jolle Jumalan seurakunta rakentuu. Jeesus on uuden liiton välittäjä.  Hän on kuollut kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.’

Jeesus ja vartijat, Hattulan kirkko

Sinä, Jumala, olet ainoa turvani. Miksi olet hylännyt minut? Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä, kärsiä vihollisen sortoa?
Lähetä valosi ja totuutesi! Ne johdattakoot minua, ne viekööt minut pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi.
Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen, sinun eteesi, Jumala, minun iloni!
Siellä saan ylistää sinua lyyraa soittaen,
Jumala, minun Jumalani! Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton?
Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. 
Ps. 43:2–5

**********************

Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan. Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen. Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.
Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön.
Hepr. 9:11–15

Hyvä ylipappi – Juutalaisten pääsiäisjuhlaan olennaisena osana kuulunut virheettömän lampaan uhraamiseen ja pääsiäisjuhlapyhien aikaan tapahtuneeseen Jeesuksen ristinkuolemaan liittyy paitsi syvää symboliikkaa, myös aivan erityinen merkitys.
Osoitukseksi siitä, että pappien alttarille pirskottama uhrieläinten veri ei ollut enää tarpeen, Jeesus antoi verensä vuotaa ristillä kertakaikkisena uhrina.

Tuona vuonna ylipapin tehtävässä ollut Kaifas ei ymmärtänyt, että Jeesus oli Jumalan lähettämä Messias. Aika hurjalta tuntuu ajatella, että kun Jeesus tuotiin vangittuna hänen kotiinsa kuulusteltavaksi, hän ei aavistanut, että hän, jolla oli ylin päätäntävalta neuvostossa, oli toimittamassa Jumalan voideltua, taivaallista ylipappia ristiinnaulittavaksi. 

Jeesus kertoi opetuslapsilleen useampaan otteeseen, mitä tulisi tapahtumaan. Hän sanoi näille: ”Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.” (Mark.8:31 ja Luuk.9;22)

Kaikkien puolesta – Jeesus kertoi opetuslapsilleen myös hänen maanpäälliseen elämäänsä liittyvästä, kaikkein rankimmasta tehtävästä, kuolemansa kautta tapahtuvasta: lunastustyöstä. ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”  (Matt.20:28)

Uuden liiton välittäjä – Heprealaiskirje kuvaa Kristusta uuden liiton välittäjäksi: täten nekin, jotka elivät ennen Häntä, saivat mahdollisuuden tulla osalliseksi Hänen lunastustyöstään.

Jeesus vangittuna, Hattulan kirkko

Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: ”Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.” Silloin yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappina, sanoi: ”Te ette ymmärrä yhtään mitään. Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?” Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.
Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus. 
Joh. 11:47–53

Mikä pelko ylipapeilla ja fariseuksilla! He olivat tietoisia siitä, millaisia ihme- ja tunnustekoja Jeesus oli tehnyt.  He pelkäsivät oman asemansa ja arvovaltansa menettämistä.
”Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.”

Ylipappi Kaifas lausui tietämättään ennustuksen, joka piti paikkaansa: Jeesus tulisi kuolemaan koko kansan puolesta, ja myös kootakseen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset yhteen.
Tuota miettiessäni ajattelen meidän aikaamme. Sekä sitä, kuinka sankoin joukoin juutalaisia on viime aikoina muuttanut Israeliin, erityisesti maista, joissa he ovat kokeneet olonsa ka tulevaisuutensa uhatuiksi. Vaikka heistä valtaosa ei vielä tunnekaan Kristusta Messiaanaan, onko tämä kuitenkin osa Jumalan suunnitelmaa koota yhteen hajallaan olevat lapsensa?

Mutta myös me kristityt, Kristuksen seuraajat, olemme niitä hajallaan olevia Jumalan lapsia. Miten ihmeen paljon erimielisyyttä, näkemyskiistoja ja oppiriitoja meidän kristittyjen välillä onkaan, eri kirkkokuntien, seurakuntien ja yksittäisten uskovien välillä. 

Yhtä – Jeesus näki varmaan ennalta tämänkin tapahtuvaksi. Rukoilihan hän taivaallista Isäänsä, että niin hänen opetuslapsensa kuin kaikki häneen uskovat voisivat olla yhtä:
”Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. ”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. (Joh.17:19-21)

Rakas Jumala, auta meitä kaikkia hajallaan olevia lapsiasi löytämään Sinun totuutesi. Auta meitä ymmärtämään suunnitelmaasi niin henkilökohtaisella kuin laajemmalla tasolla. Johdata meitä tekemään Sinun tahtosi mukaisia valintoja elämässämme.

Kiitos että saamme luottaa siihen, että tämä maailmamme on Sinun käsissäsi, kuten myös me. Kiitos että kannat meitä. Kiitos että – kuten enkelit ilmoittivat paimenille Jeesuksen synnyttyä – Sinulla on hyvä tahto meitä kohtaan. Ja että rakastat meitä (kuten uudemmassa käännöksessä todetaan):
”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” ja: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”
(Luuk.2:14)

Siunaa ja varjele kaikkia lapsiasi, missä ja millaisessa tilanteessa he sitten ovatkaan. 

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

26.3.2025. Ensimmäiset pikku krookukset aukesivat tänään pihalla! Ne iloitsevat kevätauringosta ja minä niistä – ja tietty auringostakin.🌞
Joka päivä silmät etsivät kevään merkkejä. Löysin myös pikkuruiset vuohenputken ja nokkosen alut. Pian saa kerätä näitä vitamiiniruiskeita ruoka-aineksiksi oikein urakalla. Ihanaa! 🌱 🍃

Kirkkovuosikalenterista: ’Jeesus itse on elämän leipä. Hän jakaa lahjojaan meille ja opettaa meitä jakamaan omastamme tarvitseville. ’

**********************

Virvoittava lähde – Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.
Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa. Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.
Jumala, Herra Sebaot, kuule rukoukseni, älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala! Jumala, meidän kilpemme, katso voideltusi puoleen! Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot!  
Ps. 84:6–10, 13

Ei ainoastaan leivästä – Muistakaa, kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johdatti teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette. Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo.
5. Moos. 8:2–3

23.3.2025. Tänään vietetään Marian ilmestyspäivää, eli sitä, kuinka enkeli Gabriel ilmestyi nuorelle, teini-ikäiselle Marialle ja ilmoitti, että tämä tulisi synnyttämään pojan, jonka nimeksi tulisi Jeesus, ja jota kutsuttaisiin Korkeimman Pojaksi. 

Jumala oli kaikista neidoista valinnut juuri Marian tähän tehtävään. Kaikkitietävänä Hän kyllä näki, että Maria suostuisi tähän, vaikkei hänellä ollut käsitystä, mitä kaikkea se tulisi pitämään sisällään.

Tulee mieleen, että onkohan omassa elämässä sivuuttanut huomaamatta jonkin asian (vaikka vain ihan pienenkin), jonka taivaallinen Isä on suunnitellut ja tarkoittanut juuri minun/sinun tehtäväksi.
Tai jos vaikka emme ole olleet tarpeeksi herkästi kuulolla. Tai torjuneet tehtävän omaa epävarmuuttamme, kun emme ole tienneet, mihin se johtaisi, tai onnistuisimmeko siinä.

Ehkä lohduttaudumme ajatuksella, että jollemme ole ottaneet jotain tehtävää vastaan, Jumalalla on aina vaikka kuinka paljon toisia tekijöitä, joille viestittää esim. että tuo ihminen tuolla on yksinäinen, nälkäinen, peloissaan, mene hänen luokseen, ojenna auttava kätesi, rohkaise ja tuo toivon valoa.
Näinhän asia onkin, ja vaikka se on helpoin tapa ohittaa asia, voi olla että se jää vaivaamaan mieltä. Niin on ainakin itselleni käynyt joitakin kertoja.

Miten iso vastakohta siitä seuranneelle ololle onkaan se hyvänolon tunne, joka tulee siitä, kun on mennyt ja tehnyt jotain, minkä on kokenut taivaallisen Isän toiveeksi. Mennyt katsomaan, viettänyt jonkin ajan toisen vuoteen vierellä tms. Kun sellaisesta tilanteesta lähtee, tuntuu kuin parvi enkeleitä kannattelisi askeleita, on niin keveä ja valoisa olo. 

Taivaallinen Isämme, auta meitä havaitsemaan, mitä meiltä kulloinkin odotat, mihin haluat meitä johdattaa, mitä Sinä haluat meidän tekevän. Auta meitä avautumaan Pyhän Hengen johdatukselle. 

🙏💛🙏💛🙏💛

Kirkkovuosikalenterista: Monien Vanhan testamentin henkilöiden tavoin Maria asettuu kokonaan Jumalan käytettäväksi. Hän tekee sen tietoisesti ja ilmaisee oman suostumuksensa: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”

(Alla olevat 2 kuvaa ovat Didrichsenin taidemuseon kokoelmista; tekijät tuntemattomia.)

**********************

Herran nimen ylistys – Halleluja! Ylistäkää Herran nimeä, ylistäkää, te Herran palvelijat!
Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja aina!
Idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka kaikukoon Herran nimen ylistys!
Herra on korkea, kaikkien kansojen valtias, yli taivaitten kohoaa hänen kirkkautensa.
Onko ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista?
Hän istuu valtaistuimellaan korkeuksissa mutta näkee alas maan syvyyksiin.
Ei ole taivaassa, ei maassa ketään hänen vertaistaan!
Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohottaa kurjan loasta
ja asettaa hänet ylhäisten joukkoon, kansansa ylimysten vierelle.
Ps. 113:1–8

Madonna, 1500-1600-l.

Merkki Jumalalta – Herra puhui jälleen Ahasille ja sanoi hänelle: ”Pyydä Herralta, Jumalaltasi, todisteeksi merkki, pyydä vaikka tuonelan syvyydestä tai taivaan korkeudesta.” Mutta Ahas vastasi: ”En pyydä. En pane Herraa koetukselle.”
Niin Jesaja sanoi: ”Kuule siis, sinä Daavidin kuningassuku! Eikö riitä, että te loputtomiin koettelette ihmisten kärsivällisyyttä, kun haluatte koetella vielä Jumalan, minun Jumalani, kärsivällisyyttä? Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.”  Jes. 7:10–14

Jesaja antoi tuon profetian 700 v. ennen Jeesuksen syntymää. Toista Jesajan profetiaa (Jes, 53) ei lueta synagogassa, vaan tuon kohdan yli hypätään. sillä juutalaiset tunnistavat sen kertovan Jeesuksesta.

Toimitaankohan synagogissa samoin yllä olevien jakeiden kohdalla? Kyllähän niiden voidaan yhtä lailla ymmärtää viittaavan siihen, kuinka Maria tuli raskaaksi ja synnytti Jeesuksen, Ja kuinka Immanuel -nimellä (= Jumala kanssamme) kuvataan sitä, kuinka hänessä Jumala tuli  keskellemme.  

Miten ne messiaaniset juutalaiset, jotka ovat tunnustaneet Jeesus Kristuksen Messiaakseen, mahtavat suhtautua siihen, että he ovat vasta pieni minoriteetti juutalaisten keskuudessa? Istuvatko he kuin tulisilla hiilillä, tietämättä mitä pitäisi tehdä, että toisetkin oivaltaisivat saman? Kertovatko he maanmiehilleen löydöstään, vai odottavatko he tyynesti, että nämä yksi toisensa jälkeen oivaltaisivat asian laidan? – Jotkut harvat ovat ottaneet missiokseen kertoa asiasta julkisesti, jotta yhä useampi juutalainen tulisi käsittämään, että juutalainen Jeesus Nasaretilainen, joka nousi kuolleista, elää ja vaikuttaa Pyhän Henkensä kautta keskuudessamme, on juuri se Kristus, Messias, jota he odottavat tulevaksi.   

************************

Jumalan lapsia– Minulla on sydämessäni raskas suru ja lakkaamaton tuska. Toivoisin suorastaan, että itse olisin kirottu ja erotettu Kristuksen yhteydestä, jos se vain auttaisi veljiäni, oman kansani jäseniä. Ovathan he israelilaisia, jotka Jumala on ottanut lapsikseen ja joille hän on antanut kirkkautensa. Heidän kanssaan hän on tehnyt liitot, heille hän on antanut lain, jumalanpalveluksen ja lupaukset. Heidän ovat kantaisät, heistä on Kristus ihmisenä lähtöisin, hän, joka on kaiken yläpuolella, ikuisesti ylistetty Jumala, aamen!
Jumalan sana ei ole voinut raueta tyhjiin. Eivät kaikki israelilaiset kuulu tosi Israeliin, eivätkä kaikki Abrahamin jälkeläiset ole oikeita Abrahamin lapsia. Onhan sanottu: ”Vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi.” Tämä tarkoittaa, etteivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset vaan että jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset.
Room. 9:2–8

**********************

Alla oleva evankeliumiteksti ei anna kommentoida itseään, vaan ’heittää’ minut aina alla olevan kuvan yläpuolelle koettaessani kirjoittaa jotain evankeliumin alle. (Eipä ole ennen tapahtunut tällaista näiden yli 10 v:n aikana, joina olen blogiani kirjoittanut.)
Ehkäpä nyt sitten tulkitsen tuon asian niin, ettei ole tarkoitus, että kirjoitan siitä mitään. Evankeliumi puhukoon puolestaan.  💛💛💛

Marian ilmestys

Herran palvelijatar – Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.” Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.
Luuk. 1:26–38 

15.3.2025.  Viikko sitten olimme ystäväni kanssa New Wine -verkoston, Majakka-srk:n ja Espoon vapaasrk:n järjestämässä tilaisuudessa, jossa oli raamatunopetusta, ylistystä ja kuuntelevaa rukousta.
Tuossa päivässä oli paljon ylistyslaulua, monet bändin useimmat soittamat kappaleet olivat tuttuja vuosein takaa.
En ollut 10 vuoteen osallistunut tilaisuuteen, jossa ylistetään ja palvotaan livebändin johdolla  Jumalaa. Huomasin, kuinka olin kaivannut tällaista. On kuin sieluni ja henkeni olisi olemassa juuri tätä varten: että voisi ylistää ja palvoa Jumalaa yhdessä toisten kanssa, huomio kiinnitettynä yksin ja  ainoastaan Kaikkivaltiaaseen ja Hänen pyhyyteensä. Sitä on vaikea selittää. Mutta sisimpäni – tai oikeastaan koko olemukseni – yhtyy (syttyy) ylistämään, kun saa siihen mahdollisuuden.   

Tuon päivän aikana saimme ikään kuin maistiaisia New Wine -verkoston toimintaperiaatteista.
New Wine kuvaa niitä sivuillaan tiivistetysti näin:  ’Näkymme toteaa, että haluamme nähdä kansakuntamme muuttuvan kristittyjen kautta, jotka löytävät vapauden Jeesuksen seuraamisessa, kokevat iloa ylistäessään Jumalaa ja saavat Pyhän Hengen voiman elämäänsä.’

Kunpa myös ev.lut. srk:n toiminnassa voisi olla tällaista: sekä ylistystä ja palvontaa Pyhän Hengen läsnäolossa että hiljaista Jumalan kuuntelemista yhdessä toisten kanssa.
Voisiko olla tällaisia messuja? 

Kun 22 v. sitten soitin srk:n kansliaan ja kerroin haluavani liittyä takaisin ev.lut. kirkkoon, siellä vastannut henkilö kyseli, mistä pidän. Kerroin pitäväni ylistyslaulusta (johon juuri olin tutustunut) ja hiljaisuudesta (josta olin aina pitänyt). Tämä henkilö totesi, että olenpa erikoinen tapaus, yleensä ihmiset pitävät jommastakummasta.
Mutta nyt ’löysin’ toiminnan, (New Wine), joka painottaa kummankin merkitystä, kun etsitään Jumalan läheisyyttä ja läsnäoloa.  

Se, että hiljennytään ja keskitytään tietoisesti Jumalan läsnäoloon, ei välttämättä ole samaa kuin hiljentyminen lepäämään Jumalan läsnäolossa (esim. hiljaisuuden retriiteissä tai illoissa).
Eron näiden välillä opin erityisesti nyt jo edesmenneen Franz Jalicsin vetämissä 10 pv:n retriiteissä Saksassa.

Vaikka kumpikin (tietoinen huomion keskittäminen Jumalaan sekä lepääminen Hänen läsnäolossaan) on tärkeää, niin aivan erityistä on, kun ryhmässä keskitytään yhdessä hiljentyen pidemmäksi aikaa täysin Kristukseen. Silloin Hänen läsnäolonsa kirkkaus ja pyhyys tulee havaittavaksi aivan erityisellä tavalla.
(Monenlaisia mietiskelyjä teini-ikäisestä lähtien harrastaneena opin vihdoin Franz jalicsin kautta, millainen ero on sillä, kun hiljentymisen kohteena on Jeesus Kristus, eikä vain oman mielen  tyhjentäminen ajatuksista.)  

Kirkkovuosikalenteri toteaa: ’Jeesus taisteli pimeyden valtoja vastaan myös parantamalla sairaita ja antamalla synnit anteeksi. Tähän toimintaan liittyivät rukous ja usko.’

Hyvä ja oikeamielinen – Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn. Jumalani, sinun apuusi minä luotan. Enhän luota turhaan,  thän anna vihollisilleni sitä riemua, että he voittavat minut! Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi. Vain luopiot joutuvat häpeään.
Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi. Ohjaa minut totuuteesi ja opeta  minua, sinä Jumalani, auttajani! Sinuun minä luotan aina.
Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi. Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani! Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua!
Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo tien syntisille. Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä. Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa. 
Ps. 25:1–10

9.3.2025. Tämän pyhän aihe – kiusaukset ja niiden voittaja – saattaa jostakusta tuntua ikävältä, kiusalliselta, sellaiselta jonka mieluummin sivuuttaisi. Ainakin itselläni oli etenkin uskon alkutaipaleella sellainen olo, että jos keskityttäisiin vain niihin hyviin juttuihin.
Tosiasia on kuitenkin, että me kaikki kohtaamme elämässämme kiusauksia. Eikä siihen tarvita vetäytymistä autiomaahan paastoamaan 40 päiväksi, kuten Jeesus  teki. Törmäämme – houkutuksiin ja kiusauksiin jatkuvasti, kaikilla (ajatuksen, tunteiden ja toiminnan) tasoilla ihan jokapäiväisessä elämässämme.
Välillä niiden torjuminen on helpompaa, välillä haasteellisempaa. Ihana on tietää, että kun kuljemme Kristuksen kanssa, emme joudu kamppailemaan niiden kanssa yksin: kanssamme on  Voittaja, joka haluaa antaa myös meille voiman selviytyä voittajina. 🙂 

💛💛💛

Psalmi 91 on kokonaisuudessaan varsinainen voima-, turva- ja lohtupsalmi. – Kun luet tai lausut alla olevia jakeita kiitollisella sydämellä, saatat tuntea, kuinka Jumalan hyvyys, rakkaus ja rauha ympäröi sinut ja laskeutuu sisimpääsi. Voit toistaa lukemista tai ääneen lausumista useampaan kertaan, kunnes tunnet sen vaikutuksen.
(Ajatus ehdottaa tuota tuli luettuani erään nuoren israelilaisnaisen kertomuksen siitä, kuinka  hän sai sydämelleen lausua ja opetella ulkoa erään toisen psalmin, ja kuinka tuo psalmi antoi hänelle voimaa koettelemusten keskellä. Ehkä kerron siitä joskus myöhemmin.) 

Korkeimman suojassa – Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin:
”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.”
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta.
Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla.
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,
ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. 
Ps. 91:1–4, 11–12

**********************

Alla kuvia Carl-Henning Pedersenin (1913-2007) teoksista. Hänen maalauksissaan on samantapaista värikylläistä leikittelyä kuin Marc Chagallilla. Mutta Pedersen kuvasi myös vakavampia aiheita, kuten alla olevassa, Adamin, Eevan ja käärmeen kohtaamisessa.  

Adam puhuu käärmeelle,

Maan kaarevuus

Erämaan kiusaukset – Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’”
Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’”
Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’”
Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.
Matt. 4:1–11

Tuota evankeliumikohtaa lukiessani huomioni kiinnittyi mm. siihen, että kiusaaja tuli Jeesuksen luo vasta 40 päivän kuluttua. silloin kun hänelle tuli nälkä, ja houkutteli Jeesusta muuttamaan kivet leiviksi. Ennen sitä kiusaajalla ei ollut, mihin tarttua. Nyt tuli aihe: näläntunne. Oli kuin kiusaajan olisi täytynyt odottaa otollista hetkeä, jolloin hyökätä. 

Näin taitaa olla meidänkin elämässämme. Kiusaaja haluaa löytää heikot kohtamme, odottaa sopivaa tilaisuutta, ja houkutella sitten tavalla tai toisella meitä niin että lankeaisimme kiusaukseen.  

Jeesusta kiusaaja koetti houkutella Jumalan sanaa lainaten. Mutta Jeesus hoiteli vaivatta kiusaajan vastaamalla kaikkiin tämän esittämiin kiusauksiin sanankohdilla, joihin Paholaisella ei ollut mitään vastaansanomista. Huomattuaan häviönsä tämä luovutti ja lähti, ja paikalle tuli enkeleitä palvelemaan Jeesusta. 

Jeesus tietää, millaista on joutua kiusattavaksi. Kuollessaan ristillä ja noustessaan kuolleista hän korjasi sen, mihin paholainen oli houkutellut ensimmäiset ihmiset paratiisissa: syömään sen puun hedelmää, josta Jumala oli sanonut: ’”Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.’”

Ylösnousemuksellaan Jeesus voitti tuon paholaisen teon. Kristus, kiusausten ja kuoleman voittaja, kutsuu meitä omalle tielleen, sille tielle, jonka Hän on meille avannut, elämän tielle. Samoin kuin Martalle, Lasaruksen siskolle, Hän sanoo myös meille: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä..”(Joh.11:25)

Kristus tietää, että me emme selviä yksin, omin neuvoin tämän maailman koettelemuksista ja kiusauksista. Tarvitsemme taivaallisen Auttajan, Puolustajan.
Ylösnoussut Kristus lupasi opetuslapsilleen lähettää voiman korkeuksista. Pyhän Hengen. 
”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. ” (Joh.14:15-18)

Kiitos Vapahtajamme, että voitit kiusaukset erämaassa. Kiitos että olet Pelastajamme, ja autat myös meitä voittamaan kohtaamamme vastukset, houkutukset, kiusaukset ja  kaikki vastustajan juonet. Kiitos että kuljet kanssamme. 

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

1.3.2025.. Huomenna, laskiaissunnuntaina, ei ainakaan täällä eteläisessä Suomessa ole tarpeeksi lunta perinteisiin pulkalla laskemisiin. Laskiaisilottelua saa hakea jollain muulla tavoin.
Itseäni sykähdyttivät tänään pihalla ensimmäiset lumikellot. Nuo  pienet valkoiset kukat kertoivat omalla kainolla tavallaan, että kevät on jo melkein ovella. Ja muistuttivat, kuinka ihan pienetkin asiat voivat tuoda ilon sydämeen. 💛

(Alla olevat kuvat ovat Espoon modernin taiteen museo Emman näyttelystä Kokeileva konkretismi)

**********************

Vuorilinna – Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua.
Sinä olet vanhurskas, pelasta minut! Kuule minua, riennä avukseni!
Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat.
Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani.
Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.
Sinä päästät minut verkosta, jonka viholliset ovat virittäneet eteeni.
Sinä olet minun turvani! Sinun käsiisi minä uskon henkeni.
Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.  
Ps. 31:2–6

Ola Kolehmainen, sarjasta Construction 2002

Toisenlaista paastoa – Huuda kurkun täydeltä, älä arkaile, anna äänesi kaikua kuin pasuuna! Kerro kansalleni sen rikokset,  Jaakobin suvulle sen synnit. Minua he ovat etsivinään päivästä päivään ja kyselevät tietoa minun teistäni niin kuin kansa, joka noudattaa vanhurskautta eikä ole hylännyt Jumalansa säätämää oikeutta. He pyytävät minulta oikeudenmukaisia tuomioita, he pyytävät Jumalaa puolelleen ja sanovat: ”Miksi sinä et huomaa, kuinka me paastoamme? Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme?”
    Näen kyllä! Paastopäivänäkin te ajatte omia etujanne, te ahdistatte niitä, jotka raatavat puolestanne. Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa, raakoja nyrkiniskuja. Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin. Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi?
    Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.
Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ”Tässä minä olen.”
Jes. 58:1–9

Laskiaistiistaina alkaa pääsiäispaasto. En ole ajatellut mitään erityistä paaston aihetta, paitsi että jatkan marraskuussa alkamaani uutispaastoa. Välillä kuulen perheeltä ja ystäviltä isoimmista jutuista maailmalta, tiivistettyinä muutamiin lauseisiin. Ja huokaan: onneksi ei tarvitse lukea tai katsella niitä! Keskitän mieleni mieluummin taivaallisiin kuin maallisiin uutisiin. 

Nuo yllä olevat Jesajan välittämät Jumalan sanat kertovat kuitenkin, että Hän odottaa meiltä ihan muuta kuin yleensä paastolla ymmärrämme. Hän ei toivo meidän keskittyvän itseemme ja siihen, mistä me päätämme pidättäytyä tai luopua paaston ajaksi. Hän ohjaa meitä suuntaamaan huomiomme lähimmäisiimme ja heidän tarpeisiinsa. 

Hän sanoo, että kun ojennamme auttavan kätemme toisille, valomme puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi. Ja että auttaessamme toisia silloin myös omat haavamme parantuvat. Ja että Herran kirkkaus on suojanamme, ja Hän vastaa kutsuumme: ”Tässä minä olen.” 

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Rakkaus iloitsee totuuden voittaessa – Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
    Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
    Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
    Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
    Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. 
1. Kor. 13

Tällä viikolla olin katsomassa toisenlaisesta rakkaudesta (ja sen puutteesta) kuin mitä Paavali yllä kuvaa: Edith Piafin (1915-63)  riipaisevasta elämästä kertovan baletin La vie en rose harjoituksia.  La vie en rose on yksi hänen tunnetuimmista lauluistaan. Hänen elämänsä ei kuitenkaan ollut ruusuista, pikemminkin hyvin traagista.

Edithin äiti hylkäsi lapsensa heti tämän synnyttyä. Edithin isä vei sotaan lähtiessään 3-vuotiaan tytön oman äitinsä luo, joka pyöritti ilotaloa. Siellä Edith sokeutui useaksi vuodeksi, mutta sai näkönsä takaisin isoäidin rukoiltua Lisieux’n Pyhää Teresaa.  

Teini-ikäisenä Edith esiintyi katulaulajana. Hän rakastui, ja synnytti 17-vuotiaana tytön, joka kuoli 2-vuotiaana aivokalvontulehdukseen. Vähitellen Edithin laulujen dramaattinen ja vahva tulkinta upposi ranskalaisten sydämiin ja johdatti hänet suurille lavoille ja kuuluisuuteen.   

Edith koki koko elämänsä ajan syvää tarvetta tulla rakastetuksi. Hän pelkäsi yksinäisyyttä ja etsi kiihkeästi rakkautta, mikä johti hänet lukuisiin onnettomiin rakkaussuhteisiin. Edith pyysi elämänsä suurinta rakkautta lentämään Pariisista Amerikkaan luokseen. Kone törmäsi vuoreen ja kaikki matkustajat kuolivat. Edith ei koskaan toipunut tästä menetyksestä.
Hän itse joutui 3 auto-onnettomuuteen, ja hänellä todettiin nivelreuma. Hänestä tuli riippuvainen alkoholista ja morfiinista, jota hän sai kipuihinsa.
Hänen toinen avioliittonsa kesti vain vuoden, hänen menehdyttyään syöpään.

La vie en rose – baletissa nähdään Edith Piaf lapsena, nuorena ja aikuisena. Kivuliaana ja hauraana hän käy läpi elämänsä vaiheita.
Ennen kuolemaansa Edith pyysi ihmisiä ja Jumalaa ajattelemaan häntä sanoin, jotka Vapahtaja lausui Magdalan Marialle: ”Hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon.”
.    
Edithillä oli valtava elämän ja rakkauden nälkä ja kaipuu. Millaiseksi hänen elämänkulkunsa olisi mahtanut muodostua, jos hän olisi saanut Magdalan Marian tavoin kohdata Vapahtajan ja Hänen Rakkautensa?

Hän, joka on itse Rakkaus, sanoo: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” (Joh.6:35)

Elina Autio, Team play

Mitä haluat minun tekevän? – Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: ”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti.
    Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi. Silloin hän huusi: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!” Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Mies vastasi: ”Herra, anna minulle näköni.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut.” Siinä samassa mies sai näkönsä, ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa. 
Luuk. 18:31–43

Jos opetuslapset olisivat ymmärtäneet, mitä Jeesus sanoi heille, olisivatko he kaikin voimin alkaneet vastustaa Jerusalemiin menoa? Luultavasti. He eivät kyenneet käsittelemään kuulemaansa mielessään.
Kun kuulee asian, jota on mahdotonta hyväksyä, mieli voi koettaa torjua sen. Muistan kuinka 13-vuotiaana seisoin keskellä olohuonetta hokien yhä uudelleen: ”Ei ole totta”. Minulle oli juuri kerrottu, että äitini oli kuollut.

Se, miten yllä oleva evankeliumi jatkuu, koskettaa minua syvästi. Jeesus on juuri kertonut, mitä hänelle tehtäisiin Jerusalemissa: hänet pahoinpideltäisiin ja surmattaisiin. Hän ei silti jäänyt pohtimaan omaa kohtaloaan. Kun tien vieressä kerjäämässä istunut sokea mies huusi Jeesusta armahtamaan häntä, Jeesus pysähtyi ja kehotti toisia tuomaan miehen luokseen. 

Jeesus kysyi mieheltä: ””Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Kun mies vastasi haluavansa näkökyvyn, Jeesus sanoi: ”Saat näkösi, Uskosi on parantanut sinut.”
Ihmiset iloitsivat yhdessä näkönsä saaneen miehen kanssa, ja kiittivät ylistäen Jumalaa. 

Tässä olen – Aivan kuten Jumala ilmoitti Jesajan kautta: Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ”Tässä minä olen.”

Näin Kristus sanoo meille myös tänä päivänä. Hän, joka kulki vuoksemme kohti kärsimystä ja kuolemaa, ja joka nousi kolmantena päivänä kuolleista, on kanssamme. Hän kuulee, kun pyydämme Häntä avuksemme. Hän  näkee ja ymmärtää tilanteemme, surumme ja kärsimyksemme. Hän lohduttaa, antaa voimia ja parantaa.

Kristus, auta kaikkia kärsiviä, sairaita, puutteessa eläviä, pelokkaita, nälkäisiä ja janoisia, kääntymään puoleesi, huutamaan Sinua avuksi. Kiitos että olet, kiitos että kuulet ja autat. 
Kiitos Rakkaudestasi.

Dieu ne peut que donner son amour – Taizé

’Jumala ei voi olla antamatta Rakkauttaan, Jumalamme on lempeys.
Kiitä Herraa, sieluni ja kaikki mitä minussa on, Hänen pyhää nimeään.
Kiitä Herraa, älä unohda Hänen hyviä tekojaan.
Jumala, joka antaa anteeksi kaikki syntisi ja parantaa kaikki sairautesi,
joka lunastaa sinun henkesi syvyydestä ja kruunaa sinut rakkaudella ja hellyydellä.
Herra on lempeys, täynnä armoa ja rakkautta,
Hän ei toimi meitä kohtaan kuten itse toimimme
Hän ei vaadi meitä maksamaan virheistämme rikkomustemme mukaan 
Niin korkealla kuin taivas on maasta, niin suuri on hänen rakkautensa niitä kohtaan, jotka häntä rakastavat. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas Hän siirtää meistä rikkomuksemme.’

💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛

25.2.2025. Kylvö-sana vie heti ajatukseni kylvömultaan ja kaikkeen, mitä siihen voi näin kevättalvella laittaa, ja sitten seurata kasvun ihmettä ikkunanlaudalla, johon valo osuu päivä päivältä pitempään. .
Vaan minkäs teet, kun kylvömulta on jäisenä paakkuna vietettyään talven ulkosalla. Ostanko uuden kylvö ja -taimimultapussin? Kyllä varmaan, sillä halu kokea kylvön ja kasvun ilo on niin suuri. 🌱 ☀️

**********************

Voimasi ja kirkkautesi – Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinään, muinaisina aikoina. Omalla kädelläsi sinä kukistit vieraat kansat ja istutit isämme tähän maahan, sinä murskasit kansat ja päästit isämme vapauteen. He eivät vallanneet maata omalla  miekallaan, ei heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi, sillä sinä rakastit heitä. Sinä olet kuninkaani ja Jumalani, sinun vallassasi on Jaakobin pelastus.
Ps. 44:2–5  

**********************

Sana, joka täyttää tehtävän – Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!
Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo,
sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.
– Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni,
sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni
teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.
Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään  kaiken, mitä varten sen lähetän.
Jes. 55:6–11

Rukouspaikka – Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: ”Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä.” Kun Paavali oli nähnyt tämän näyn, me hankkiuduimme heti lähtemään Makedoniaan, sillä ymmärsimme, että Jumala oli kutsunut meidät julistamaan evankeliumia siellä.
    Niin siis lähdimme Troaksesta. Purjehdimme suoraan Samothrakeen ja sieltä seuraavana päivänä Neapoliiseen. Sieltä jatkoimme matkaa Filippiin, roomalaiseen siirtokuntaan, joka on ensimmäisiä kaupunkeja Makedoniaan tultaessa. Viivyimme siellä muutamia päiviä.
    Sapattina menimme kaupungin ulkopuolelle joen rantaan; arvelimme, että siellä olisi rukouspaikka. Istuuduimme sinne ja puhuimme naisille, joita siellä oli koolla. Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia, jumalaapelkäävä nainen, joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa purppurakankailla. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen mitä Paavali puhui, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin.
Ap. t. 16:9–15

Hyvään maahan– Kun paikalle tuli paljon väkeä ja kaikista kaupungeista virtasi ihmisiä Jeesuksen luo, hän esitti heille vertauksen: ”Mies lähti kylvämään siementä. Kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien laitaan. Siinä jyvät tallautuivat, ja taivaan linnut söivät ne. Osa putosi kalliolle ja lähti kasvuun, mutta oraat kuivettuivat, koska eivät saaneet maasta kosteutta. Osa putosi keskelle ohdakkeita, ja kun oras kasvoi, kasvoivat ohdakkeetkin ja tukahduttivat sen. Mutta osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja tuotti satakertaisen sadon.” Tämän sanottuaan Jeesus huusi: ”Jolla on korvat, se kuulkoon!”
    Opetuslapset kysyivät Jeesukselta, mitä vertaus tarkoitti. Hän sanoi:
    ”Te olette saaneet oppia tuntemaan Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä kuullessaankaan ymmärtäisi. Vertaus tarkoittaa tätä: Siemen on Jumalan sana. Tien laitaan pudonnut siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joiden sydämestä Paholainen heti tulee ottamaan sen pois, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi. Kalliolle pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuullessaan ottavat sen iloiten vastaan mutta uskovat vain hetken aikaa. Heillä ei ole juurta, ja niin he koetukseen joutuessaan luopuvat. Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. He eivät tuota kypsää satoa. Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa.”
Luuk. 8:4–15

Tuon vertaus ja sen selitys vei minut pohtimaan oman elämäni vaiheita. Paljon löytyy tien laitaa, kallion kuivuutta ja ohdakkeita. Miten kauan kestikään, ennen kuin olin valmis ottamaan vastaan sitä, mitä Jumala halusi elämälleni. Onneksi Hän ei luovuta helpolla, edes tällaisen jääräpään kohdalla. 

Luojamme haluaa muokata sydämissämme hyvää maaperää, niin että voisimme oppia tuntemaan Hänen totuuttaan. Jotta se alkaisi versota ja kasvaa sisimmässämme ja tulla näkyväksi jokapäiväisessä elämässämme ja toiminnassamme.

Sanassaan Jumala ilmoittaa meille tahtonsa ja tarkoituksensa meidän kunkin elämää varten.
Miettiessäni omaa vaellustani pitkin tien laitoja, paljaita kallioita ja ohdakkeisia polkuja huomaan, miten Jumala ei vetänyt minua niiltä väkisin pois ja johdattanut hyvälle maalle. Tarvittiin, että olin itse avoin ja halukas. Enkä vain hetkellisesti innostuen, vaan pysyvällä tavalla. 

Valtavan kiitollinen olen siitä, että Hän on ollut niin kärsivällinen. Ymmärtäisin hyvin, jos Hän olisi jossain vaiheessa ajatellut, että antaa olla, kun kerran on noin itse- ja kovapäinen tapaus; kulkekoon omia polkujaan kun niin kovasti sitä haluaa.
Mutta Hän ei luovuttanut, vaan kutsui omalle tielleen, vähitellen, monin tavoin. Sydämeni kiittää Hänen valtavasta Rakkaudestaan, joka ei hevin luovuta, vaan kutsuu ja ohjaa lempeästi (tai joskus, tarpeen tullen ehkä voimakkaamminkin) lapsiaan omalle tielleen. Kunhan vain olemme siihen halukkaita. 

Rakas Jumala, kiitos että vedät meitä puoleesi, lähemmäs, yhteyteesi. Opeta meitä tuntemaan Sinua, sanaasi, tahtoasi ja totuuttasi. Avaa sydämemme ymmärtämään Sinun valtakuntasi salaisuuksia. Jotta Sinun valtakuntasi voisi laskeutua keskuuteemme ja ilmentyä elämässämme,  ympärillämme, koko tällä rakkaalla maapallollamme.  

Kristus, Sinä sanoit, että ”Jos joku rakastaa minua, hän pitää minun sanani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme hänen luokseen.” 
Kiitos että vedät meitä puoleesi niin monin tavoin. Kutsut meitä viettämään aikaa kanssasi,  lukemaan sanaasi, kuuntelemaan mitä haluat meille sanoa. Ottamaan vastaan sitä iloa ja rauhaa, jota haluat antaa meille, sisimpäämme ja ympärillemme.

Kiitos että näet avoimet ja kaipaavat sydämet, tulet luoksemme ja olet kanssamme ja meissä. Se on ihmeellinen lahja. Auta meitä vastaanottamaan se kaikesta sydämestämme, sielustamme ja tahdostamme. Kiitos Rakkaudestasi. 

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

14,2.2025, Ystävänpäivä. – Onko ystävänpäivän vietto turhaa, pelkkä kaupallinen juttu? Mielestäni ystävät ovat niin tärkeitä, että kyllä heitä kannattaa ajatella ja muistaa ilolla ja kiitollisin mielin. Tietenkin muulloinkin kuin ystävänpäivänä. 🙂

Hyvään ystävyyteen kuuluu molemminpuolinen luotettavuus, rehellisyys ja aitous. Hyvän ystävän kanssa voit olla oma itsesi, hän hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.
Hän on onnellinen onnistumisistasi, hän suree kun suret jotain, Hän lohduttaa, kannustaa ja auttaa sinua kohtaamaan haasteita, kulkee rinnallasi vaikeuksien läpi. Hän on huomaavainen.
Hän iloitsee puolestasi ja kanssasi, kun selviydyt ja asiat ovat hyvin elämässäsi.

Siinä, että voi rukoilla yhdessä hyvien ystävien kanssa, on voimaa, ja usein voi kokea, miten Jumala on kuullut ja vastaa yhdessä rukoiltuihin asioihin. Tällaiset ystävät ovat arvokkaita ja suuri siunaus.
Lämmöllä ja kiitollisin mielin ajattelen ystäviäni.

Jokainen tarvitsee ainakin yhden hyvän. luotettavan, välittävän ja rakastavan  ystävän.
Jos huokaat, että olisipa minulla sellainen, niin hyvä uutinen on, että kyllä sinulla on!
Sillä meillä kaikilla on juuri sellainen Ystävä. Hän haluaa osoittaa meille rakkauttaan, Hän on  reilu ja rehellinen. Hän haluaa olla Ystävämme, jos vain itse sitä haluamme.

Tätä Jeesus kuvaa ensi pyhän evankeliumin vertauksessa. Kristus haluaa meidän tietävän, että meillä on Ystävä, joka haluaa olla vuorovaikutuksessa kanssamme ja haluaa parastamme, ei vain ystävänpäivänä vaan joka päivä. Hän haluaa osoittaa, kuinka tärkeitä, rakkaita ja arvokkaita Hänelle olemme.

Hyvää Ystävänpäivää!

❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️

Jumalan hyvyys – Kirkkovuosikalenterin mukaan päivän evankeliumiteksteissä meitä muistutetaan, että ’Jumalan armoa ei ansaita. Hänen hyvyytensä on sama kaikkia kohtaan.’

Sinulta saan avun ja suojan – Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet minun voimani. Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.
Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan. Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni, tuhon pyörteet minua kauhistivat. Tuonelan paulat kietoivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.
Silloin minä huusin hädässäni Herraa, kutsuin avuksi Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.
Ps. 18:2–7

Ystäväni – Jeesus kuvaa yllä olevassa vertauksessaan taivasten valtakunnan toimintaperiaatteita, joista  yksi merkittävimmistä niistä on Jumalan osoittama Rakkaus meitä lapsiaan kohtaan.
Vertauksen isäntä sanoo: ’Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä.’ Ja kysyy: ’Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?’

1.2.2025. Tänään on kaksospoikieni syntymäpäivä. Heidän syntymänsä monta vuosikymmentä sitten oli elämäni ihmeellisin ja ihanin asia. Synnytys oli nopea ja helppo. 140 g painavampi esikoinen avitti tietä veljelleen, joka seurasi 6 min. myöhemmin vauhdilla perässä.
Oli kuin heillä olisi ollut valtava into ja kiire päästä kokemaan sitä kaikkea, mikä heitä odotti täällä maanpäällisessä elämässä.
11 v. myöhemmin heille syntyi hartaasti odotettu pikkuveli, jota alettiin helliä koko perheen voimalla. – Miten valtavan paljon kokemuksia, iloa, naurua ja onnea onkaan mahtunut näihin kaikkiin vuosiin!  

Näinä 2 polvileikkaukseni jälkeisenä viikkona pojat ovat olleet hoitamassa minua vuoronperään päivittäin (siunatut etätyöt, jotka tällaisen mahdollistavat). Yöpyneet luonani, ulkoiluttaneet hauvani, tehneet ruoat jne. Itse olin pyytänyt apua vain ulkoiluttamiseen. Olivat keskenään sopineet tuosta muusta.
Eilen sanoin, että nyt kyllä pärjään jo aika hyvin. Kuitenkin tuli tänäänkin kuopus ruokakaupan kautta, ja hauvan ulkoilutuksen jälkeen kokkasi meille maukkaan aterian.
Sydämeni on täynnä kiitollisuutta näistä lapsistani. Ja nyt lisäksi siitä, miten he kaikella huolenpidollaan osoittavat rakkauttaan äidilleen, jonka toimintakykyä kainalosauvat  hankaloittavat. . 

Miten ihmeessä vastaavassa tilanteessa leikkauksesta kotiutuneet, joilla ei ole läheisiä auttamassa, selviytyvät? Sitä ihmettelen! – Itse en olisi selvinnyt, varsinkaan siinä vaiheessa, kun lääkkeet eivät enää tuoneet helpotusta kipuun.
Miten ylipäätään ihmiset, jotka joutuvat kokemaan jatkuvaa kipua ja särkyä, kestävät? Tunnen suurta myötätunto heitä kohtaan.  

Onneksi meillä on annettu Voimanlähde, Pelastaja. Lohdutus, kuten Luukas evankeliumissaan kirjoittaa. Vanhan Simeonin hartaasti odottama Herran Voideltu.

Simeonin odotus palkittiin, ja hän sai pitää sylissään lasta, joka toi Jumalan kirkkauden säteilyn maailmaan. Ja joka tuli Ystäväksemme, Parantajaksemme ja Vapahtajaksemme.
Hän on luvannut olla kanssamme kaikkina päivinä (Matt.28:20). Emme siis ole koskaan yksin (vaikka joskus siltä tuntuisikin).

Kanssamme on mitä uskollisin Ystävä, joka rakastaa meitä aivan valtavasti. Hänen puoleensa voimme kääntyä aina, kaikissa tilanteissa. Hän pitää meistä huolen, antaa voimia ja auttaa kulkemaan vaikeidenkin asioiden läpi. 

❤️❤️❤️

Huomisen Kynttiläpäivän raamatullisena aiheena on:
’Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan ja ilmestyi meille. Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylistää Jumalaa pelastuksesta, jonka hän on valmistanut kaikille kansoille, ja valosta, jonka hän on antanut loistaa kansalleen Israelille.’

Jumala, maan ääriin saakka kiiriköön sinun nimesi, kaikukoon ylistyksesi! Sinun kätesi on hyvyyttä täynnä. Iloitkoon Siionin vuori, riemuitkoot Juudan kaupungit, sillä sinun tuomiosi ovat oikeat.
Lähtekää, kulkekaa Siionin ympäri, laskekaa sen tornit. Katsokaa sen muureja, tutkikaa sen palatseja, niin että voitte kertoa tuleville polville:
Suuri on Jumala! Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan. 
Ps. 48:11–15

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
– Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.
Luuk. 2:22–33

Pyhä Henki, anna meille samanlaista lujaa luottamusta kuin oli Simeonilla hänen odottaessaan luvattua Messiasta. Suo meille yhtä uskollinen sydän. Sydän, joka osaa herkästi ja kärsivällisesti odottaa Valoa, kaikille kansoille valmistettua ja annettua. Sydän, joka haluaa hiljentyä kuuntelemaan.

Niin että oppisimme tuntemaan Kristuksen, Hänen Kirkkautensa, Rakkautensa ja Viisautensa, ja kulkemaan Hänen viitoittamaansa ja valaisemaansa tietä. Siten kuin Hän toivoo meidän kunkin kulkevan. . 

❤️❤️❤️