Jumalan huolenpito

12.9.2024. Niin paljon ilon aiheita, niin paljon kiitoksen aiheita! Joka päivä voi niitä löytää.
Joka päivä voin valita, jäänkö pyörittelemään mielessäni ikäviä menneitä asioita, muistoja ja tunteita, sellaisia jotka eivät johda mihinkään hyvään.
Tai valitsenko sen, että käännyn Hänen puoleensa, joka haluaa pitää minusta huolta. Hänen, joka voi auttaa ja johdattaa minua niin, että voin antaa vanhojen asioiden mennä.
Tällaisia pohdin viime viikon lopulla, ja ehkä vähän vieläkin… 

**********************

Täytä palvelijasi ilolla – Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton. Herra, armahda minua! Kaiken päivää huudan sinua avukseni. Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. Täytä palvelijasi ilolla!
Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat. Kuule minun rukoukseni, Herra, ota vastaan avunpyyntöni. Sinua minä hädässäni  huudan, ja sinä vastaat minulle.  
Ps. 86:1, 3–7

Mannaa taivaasta  – Herra sanoi Moosekselle: ”Minä olen kuullut israelilaisten valituksen. Sano heille näin: ’Tänään iltahämärissä te saatte lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yllin kyllin. Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.’”
Illalla lensi leiriin viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen kokonaan. Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla. Tämän nähdessään israelilaiset kyselivät toisiltaan: ”Mitä tämä on?” He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: ”Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi. Ja näin on Herra siitä määrännyt: Kerätkää sitä niin paljon kuin tarvitsette: omer-mitallinen jokaiselle. Kukin kerätköön niin monelle kuin hänen teltassaan on ihmisiä.”
Israelilaiset tekivät niin ja keräsivät sitä, kuka enemmän, kuka vähemmän. Mutta kun he mittasivat sen omer-mitalla, ei enemmän keränneellä ollut liikaa eikä vähemmän keränneellä liian vähän, vaan jokainen oli saanut kerätyksi sen verran kuin tarvitsi. Mooses sanoi heille: ”Kukaan ei saa jättää siitä mitään huomiseksi.”
Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi manna. Se muistutti korianterin siemeniä mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivältä. Israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, siihen saakka, kun he tulivat asutuille seuduille. He söivät sitä, kunnes tulivat Kanaaninmaan rajoille.
2. Moos. 16:11–19, 31, 35

Autuaampi antaa kuin ottaa – Paavali sanoi jäähyväispuheessaan efesolaisille:
    ”Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa. Hopeaa tai kultaa tai vaatteita en ole keneltäkään halunnut. Te tiedätte itse, että minä näillä käsilläni olen hankkinut itselleni ja tovereilleni sen, mitä olemme tarvinneet. Kaikin tavoin olen teille osoittanut, että näin, työtä tehden, tulee huolehtia vähäosaisista muistaen Herran Jeesuksen omat sanat: ’Autuaampi on antaa kuin ottaa.’”  Ap. t. 20:32–35

Hyviä tekoja – Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, niin että voittavat omakseen todellisen elämän.  1. Tim. 6:17–19

Jeesus sanoo:
    ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.
    Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!     Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”
Matt. 6:19–24

“Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi”. En voi sille mitään, että nuo Jeesuksen sanat ovat puhutelleet minua viime päivinä aivan erityisesti. Tai itse asiassa noita sanoja mukaileva iskelmä 1950-luvulta. Viime perjantaina tuli TV:stä isäni ohjaama, v. 1959 valmistunut  mustavalkoinen iskelmäelokuva, joka päättyi lauluun nimeltä ‘Kellä kulta, sillä onni’. 

Joskus aiemminkin olin kyllä nähnyt tuon filmin, mutta tällä kertaa huomasin, että se oli valmistunut samana vuonna kuin isäni ja äitini avioero tuli voimaan ja äidistäni tuli 3 lapsen yksinhuoltaja. Pikkuveljeni oli tuolloin vähän yli vuoden ikäinen.
Tuo filmi päättyy siihen, että Laila Kinnunen nostaa lastenvaunuista syliinsä nuken näyttäen: tässä minulla kulta ja onni. – Miten isäni saattoi laittaa filmiin tuollaisen lopun? Miltä se mahtoi tuntua äidistäni, joka oli toivonut kolmannen lapsen syntymän pelastavan heidän avioliittonsa? 

Korvaava kokemus – Tuon elokuvan loppu käynnisti minussa prosessin: ensin nousi pintaan viha, sitten suru. – Nyt voisi korvaava kokemus jonkin rakkaudellisen elokuvan kautta auttaa, ajattelin.
Oliko Huolenpitäjäni mahdollistamassa sitä, että sain katsoa juuri sellaisen: ihan vaan nimen perusteella valitun elokuvan nimeltä ‘Loving’? Näin voisin hyvin kuvitella. Hän näkee, mitä me tarvitsemme, ja kuulee huokauksemmekin.
Loving -elokuva perustuu tositapahtumiin. Juuri avioituneet Richard ja Mildred Loving haluttiin erottaa toisistaan (koska tumma- ja valkoihoisten väliset avioliitot olivat 1950-luvulla tuossa osavaltiossa kiellettyjä).

Mildred odotti lasta, ja synnytti pojan, samana vuonna kuin äitini nuorimmaisensa. Mutta sen sijaan että olisi jäänyt suremaan sitä, että hänet haluttiin erottaa miehestään, Mildred alkoi taistelun avioliittonsa puolesta, ja onnistuikin lopulta siinä.

Katsottuani elokuvan prosessini tasaantui. – Vahvistui tunne siitä, että tässä todellakin oli kyse Jumalan huolenpidosta, Sain katsoa juuri sellaisen elokuvan, joka hoiti isäni filmin aiheuttaman tunnekuohuni tasapainoon.
Ja kuin ollakaan – kannettavaltani aukesi seuraavana aamuna Päivän Sana (Ef.6:1-3), jonka sanat ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi”  olisivat kyllä olleet vaikea pala purtavaksi ilman edellisen illan korvaavan kokemuksen tarjonneen elokuvan katselemista. 

**********************

Mutta siis… missä on minun aarteeni? Entä sinun? Se on oikeastaan aika tärkeä kysymys, sillä Jeesuksen mukaan se kertoo myös siitä, missä meidän sydämemme on. Mikä on meille kaikkein rakkainta ja tärkeintä? Millainen tärkeysjärjestys on arvomaailmassamme?  Mitä tavoittelemme eniten? Mistä emme missään tapauksessa olisi valmiita luopumaan?

Uskallammeko katsoa myös niihin asioihin, ominaisuuksiimme ja taipumuksiimme, jotka eivät ole niin miellyttäviä? Miten suhtaudun siihen, kun jokin tapahtuma nostaa sisimmästäni esiin sellaisia tunteita, joita en haluaisi? Kuten minulle viime perjantaina kävi. 

Jeesus puhui pimeydestä, joka on sisimmässämme. Onneksi meidän ei tarvitse jäädä pimeyteen. Kristus, joka itse on Valo, kutsuu meitä Valonsa vaikutuspiiriin. Hän haluaa valaista pimeät kohtamme, jotta voisimme niistä vapautua.
Hän haluaa lohduttaa, rohkaista ja vahvistaa meitä, vapauttaa menneisyyden ikävistä tapahtumista, hoitaa meitä Rakkaudellaan.   

Kristus, auta meitä näkemään, mikä on todella tärkeää ja merkityksellistä, ei vain nyt, vaan laajemmasta perspektiivistä katsottuna. Ikuisuusperspektiivistä käsin. Ja auta, että saisimme siitä innoitusta elää ja toimia niin kuin Sinä toivoisit meidän elävän ja toimivan. 
Valaise askeleemme, kulje kanssamme, ohjaa ja johdata meitä.

Kiitos että Sinä olet Valomme, Anna Valosi täyttää sisimpämme. Kiitos kaikesta huolenpidostasi, jokaisena päivänä. Ylistys ja kiitos Sinulle hyvä Jumalamme. Aina ja ikuisesti!  💛💛💛  

**********************

Ps. Päivitys 13.9: Äsken kävellessäni maauimalan vierestä kovaäänisistä kuului naisääni, joka lauloi: “Taivaan Isä pitää huolta…”  Kuulin että ‘aikanaan’, mutta kotona selvisi että se jatkuikin sanalla ‘lapsistaan’. Mietin nim. että ovatkohan korvani virittyneet kuulemaan sellaista, mikä sopii omaan ajatteluuni.

Kotiin päästyäni googlasin noita sanoja, ja kyllähän netistä sellainen löytyi.
Taas ajattelin että näin Taivaan Isä halusi vahvistaa sen, että Hän todella pitää meistä huolta.
Ja että Hän haluaa että laitan sen jakoon. 🙂

Taivaan Isä pitää huolta – Tuula Lind

Kiitollisuus

7.9.2024. Kirkkovuosikalenteri toteaa viime pyhän ja kuluneen viikon aiheesta:
‘Tämä pyhä puhuu kiitollisuudesta ja kiittämättömyydestä. Jeesus teki hyvää erityisesti muiden hylkäämille ihmisille. Niistä ihmisistä, joita hän auttoi, vain harvat palasivat kiittämään häntä ja tunnustamaan uskonsa häneen. Toisia kiusasi se, ettei Jeesus toiminut heidän tahtomallaan tavalla, mutta hän halusi tehdä hyvää erotuksetta kaikille.’

Sinua, Jumala, me ylistämme Siionissa!
Me täytämme lupaukset, jotka annoimme sinulle, sillä sinä kuulet rukouksen. Sinun luoksesi kaikki ihmiset tulevat. Syntimme ovat meille liian raskaat, mutta sinä annat ne anteeksi.
Autuas se, jonka sinä valitset!  Hän saa tulla luoksesi ja asua pyhäkössäsi.
Ravitse meidät huoneesi antimilla, temppelisi pyhyydellä!
Mahtavilla teoilla sinä, Jumalamme, vastaat meille, sinä siunaat ja autat meitä.
Sinuun luottavat kaikki maan ääret ja kaukaiset meren rannat.
Maan äärissä ihmiset pelästyvät nähdessään sinun tunnustekosi. Sinä saat idän ja lännen maat kohottamaan riemuhuudon!  
Ps. 65:2–6, 9

Kattomaalaus, Hattulan kirkko

Esra, joka oli väkijoukkoa korkeammalla, avasi kirjan kaikkien nähden, ja silloin kansa nousi seisomaan. Esra ylisti Herraa, suurta Jumalaa, ja kaikki kohottivat kätensä ja vastasivat: ”Aamen, aamen!” Sitten he heittäytyivät polvilleen ja rukoilivat Herraa kasvot maahan painettuina. Kun kansa oli jälleen noussut seisomaan, alkoivat leeviläiset Jesua, Bani, Serebja, Jamin, Akkub, Sabbetai, Hodia, Maaseja, Kelita, Asarja, Josabad, Hanan ja Pelaja selittää sille lakia. He lukivat kirjasta Jumalan lakia kappale kappaleelta, ja samalla he selittivät ja opettivat sitä.
    Käskynhaltija Nehemia, pappi ja lainopettaja Esra sekä leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat väkijoukolle: ”Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne. Älkää siis olko murheellisia älkääkä itkekö.” Kansa näet itki kuullessaan, mitä laissa sanottiin. Ja Esra jatkoi: ”Menkää koteihinne, nauttikaa hyviä ruokia ja juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei itsellään ole mitään. Tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme! Älkää siis olko murheellisia, vaan iloitkaa, sillä Herra on teidän voimanne.”
Neh. 8:5–10

Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta. Älkää sammuttako Henkeä, älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää. Pysykää erossa kaikesta pahasta.
    Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.
1. Tess. 5:16–24

Miten ihania kehotuksia Tessalonikan asukkaat saivatkaan Paavalilta! Ei moitteita eikä syytöksiä. Ehkei niihin ollut aihetta – sillä kyllähän Paavali sellaisiakin kirjeissään viljeli.
Miten innostavaa lukea tuollaisia lauseita! Kehotuksia iloitsemaan, rukoilemaan ja kiittämään kaikesta. Ja pitämään Hengen liekin palavana.

Tuollaista itsekin ajattelen Jumalan meiltä toivovan. Jos tuollaisia ohjeita pystyisimme noudattamaan, niin kyllähän se varmaan auttaisi meitä pysymään erossa kaikesta pahasta. 🙂
Entä tuo, että Rauhan Jumala pyhittäisi meidät ihan kokonaan, varjelisi koko olemuksemme – henkemme, sielumme ja ruumiimme – miten ihana pyyntö! Kyllä, sitä toivon ja haluaisin myös meille kaikille tämän planeetan asukkaille! 💛💛💛

Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi:
”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.  Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
  Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”
Matt. 11:25–30

Jeesus käänsi kiitokseksi ja ylistykseksi taivaalliselle Isälle senkin, mikä varmaan ajoittain tuntui hänestä turhauttavalta ja vähintäänkin ärsyttävältä: että häntä viekkailla kysymyksillään ahdistelevat rabbit, fariseukset ja lainoppineet koettivat saada hänet kiinni jostain sellaisesta, minkä perusteella voisivat syyttää häntä harhaoppiseksi. 

Antoiko Jeesus meille tuossa(kin) esimerkin: miten voi kiittää Jumalaa sellaisistakin asioista, jotka tuntuvat itseltä haasteellisilta, ärsyttäviltä, vaikeiltakin?
Olen viime aikoina pohtinut tuota: miten – vaikkei se aina helppoa olekaan – voi loppujen lopuksi kuitenkin olla kiitollinen haasteellisista ja vaikeistakin asioista. Siinä auttaa se, kun ajattelee miten niiden vaikeuksien kautta voi jotain myönteistä tapahtua itsessä. Sen seurauksena voi esim. kärsivällisyys tai ymmärrys toisia ja heidän tilanteitaan kohtaan kasvaa.,

Millaisia tilanteita kohtaammekaan elämässä, on ihana tietää, että meillä on Hänet, joka on lempeä ja nöyrä, ja joka haluaa kantaa ja kannatella meitä ja tilanteitamme. Niin ettei taakkamme olisi meille liian raskas, vaan voisimme levätä Hänen Läsnäolonsa voimassa,  Rakkaudessa ja Rauhassa.  💛💛💛

Gratitude – BYU Vocal Point

Kaikki sanani eivät riitä eikä minulla ole uusia
miten voisin ilmaista kaiken kiitollisuuteni?
Voisin laulaa näitä lauluja kuten usein teenkin
mutta jokainen laulu loppuu, Sinä sen sijaan olet ikuinen  

Joten kohotan käteni ja ylistän Sinua uudelleen ja uudelleen
koska kaikki mitä minulla on on – halleluja
Tiedän ettei se ole paljoa mutta minulla ei ole muuta
Kuninkaalle sopivaa kuin sydän joka laulaa halleluja

Sain yhden vastauksen, minulla on vain yksi ele
avoimet käteni ojennettuina ylistän Sinua yhä uudelleen
Joten tule, sieluni, älä ujostele, kohota laulusi ilmoille
sillä keuhkoissasi asuu leijona nouse ja ylistä Herraa

Lähimmäinen

28.8.2024. Tänään koiran kanssa aamulenkillä tuli kylätiellä vastaan auto, joka pysähtyi kohdallamme. Autoa kuljettanut mies avasi oven. Auton radiosta kuului miesääni, joka sanoi:  “Se oli Jumalan johdatusta, niin siinä kävi.” Sitten kuljettaja sulki autonoven ja jatkoi matkaansa.

Eilen oli vapaaehtoisten virkistyspäivä, jonka aiheena oli luopuminen ja kiitollisuus. Tilaisuuden järjestänyt pappi oli pyytänyt joitakin meistä kertomaan aiheeseen liittyvistä kokemuksista.  – Kerroin ensin vähän siitä, millä tavoin Jumala oli johdattanut minut sille tielle, jolla Hän halusi minun kulkevan, ja sitten siitä, miten v. 2008 Loyolassa järjestetyssä 30 pv:n ignatiaanisessa retriitissä jouduin miettimään, mistä olisin valmis luopumaan Hänen tähtensä.

Aikamoisen prosessin käynnisti se, kun mietin, miten reagoisin, jos Hän pyytäisi minua luopumaan rakkaistani ja läheisistäni, muuttamaan johonkin kaukaiseen maahan tekemään työtä Hänelle, tai jos Hän pyytäisi minua luopumaan kaikesta mitä minulla on ja jakamaan se köyhille. 

Nuo asiat nousivat tuolloin mieleeni mietiskellessäni saamaani raamatuntekstiä. Halusin käsitellä niitä niin rehellisesti ja vilpittömästi kuin vain ikinä mahdollista; ei mitään hurskastelua tai tekopyhää asennetta; siihen pyysin Kristuksen apua. 

Hattulan kirkon sisäänkäynti

Hattulan kirkon sisäänkäynti

Hiljaisessa rukouksessa tarpeeksi kauan viipyessäni Jumala teki työtään sisimmässäni, ja tuosta vaikeasta, syvästä ajatus- ja tunnetason prosessista seurasi vahva tuntemus siitä, mikä sittenkin on minulle kaikkein merkityksellisintä, ja kenen toiveita ja kehotuksia haluan olla valmis noudattamaan. Kiitollinen olo tuli siitä, mitä tuon prosessin myötä olin oivaltanut.       

Oli kuin Jumala olisi tänä aamuna halunnut vahvistaa eilen kertomani asiat tuon autoradiosta kuulemani lauseen myötä. Olen niin kiitollinen kaikista sellaisista asioista, joissa koen, että Hän on niissä mukana, johdattaen ja vahvistaen. 

**********************

Kirkkovuosikalenterista: Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen itse ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.

Sakastin oven yläpuolella näkyvät Kristoforoksen jalat

Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille, sen, joka aina toimii oikeuden mukaan. Oikeamielinen ei koskaan horju, hänet muistetaan ikuisesti.
Ei hän pelkää pahoja viestejä vaan luottaa vakain mielin Herraan. Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää, ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa.
Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti ja kulkee pystyssä päin.  
Ps. 112:5–9

💛💛💛💛💛💛💛

Noomi sanoi miniöilleen: ”Palatkaa kumpikin äitinne luo. Olkoon Herra teille hyvä, niin kuin te olette olleet hyviä vainajiamme ja minua kohtaan. Kunpa te Jumalan avulla saisitte molemmat uuden miehen ja löytäisitte turvan ja onnen hänen kattonsa alla.” Hän suuteli heitä, mutta he puhkesivat itkuun ja sanoivat: ”Ei, me tahdomme, että sinä viet meidät kansasi luo.” Silloin Noomi sanoi: ”Menkää takaisin, tyttäreni! Mitä syytä teillä on tulla minun mukaani? Enhän minä enää voi synnyttää poikia teille miehiksi.”
    Miniät itkivät nyt vielä katkerammin. Viimein Orpa suuteli anoppiaan hyvästiksi, mutta Ruut ei suostunut eroamaan Noomista. Silloin Noomi sanoi: ”Katso nyt, kälysi lähti takaisin kansansa ja jumalansa luo. Lähde sinäkin kälysi mukana.” Mutta Ruut sanoi: ”Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. Rangaiskoon minua Jumala nyt ja aina, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta!” Kun Noomi käsitti, että Ruut oli lujasti päättänyt seurata häntä, hän ei puhunut siitä sen enempää. 
Ruut 1:8–11, 14–18

sakastin oviaukko

Rakkaus toteuttaa koko lain – Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt ”Älä tee aviorikosta”, ”Älä tapa”, ”Älä varasta”, ”Älä himoitse”, samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.  Room. 13:8–10

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi – Kun Jeesukselta kysyttiin, mikä on tärkein käsky, hän vastasi: “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.”
Jeesus ei kuitenkaan jättänyt vastaustaan tähän, vaan jatkoi: “Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Kumpi noista käskyistä on vaikeampi? Riippuu varmaan siitä, keneltä kysytään.
Joku joka on kohdannut elämässään todella rankkoja asioita ja kokenut, ettei Jumala ole auttanut, voi olla sitä mieltä, ettei pysty vilpittömästi rakastamaan Jumalaa.
Joku toinen, joka on katkeroittanut mielensä, kun on toisen ihmisen tai useamman taholta kokenut epäoikeudenmukaisuutta tai jopa julmuutta, saattaa tuntea mahdottomalta ajatukselta, että lähimmäistään pitäisi rakastaa.

Luojamme haluaa kuitenkin tehdä meissä hyvää työtään. Hän ei käskyttämällä käske, vaan rakastamalla. Hänen Rakkautensa meitä kohtaan on sisintämme hoitavaa, parantavaa ja puhdistavaa. Hän toivoo ja odottaa, että antaisimme Hänelle mahdollisuuden osoittaa Rakkauttaan ja Huolenpitoaan meitä kohtaan.

Hän haluaa sulattaa suojaksi rakennetut mielemme muurit ja kovetetut sydämemme. Hän haluaa vetää meidät Rakkautensa piiriin, jotta me voisimme oppia rakastamaan sekä Häntä että lähimmäisiämme.
Vaikeaahan se meille on, mutta taivaallinen Isämme on – onneksemme – ihmeellisen kärsivällinen lapsiaan kohtaan.  💛💛💛

Sakastin ikkuna

Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.” 
Mark. 12:41–44

Ennen tuota Jeesus sanoi kuulijoilleen: “Varokaa lainopettajia! He kulkevat mielellään pitkissä viitoissa ja odottavat, että heitä tervehditään toreilla. he ottavat synagogassa etumaiset istuimet ja pidoissa kunniapaikat mutta vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi.”

Kuin tilauksesta paikalle tuli tuo köyhä leskivaimo, joka antoi kaiken mitä hänellä oli.
Mietin tuota köyhää leskivaimoa. Hän toteutti käytännössä sen, mitä sain retriitissä pohtia ajatusten ja tunteiden tasolla.
Naisen toiminta koskettaa syvästi. Hänellä oli varmaan niin vahva luottamus Jumalaan, että hän tiesi, että tämä pitäisi hänestä huolen. Hän rakasti Jumalaa ja tiesi, että Jumala rakasti häntä.

Aika harvinaista on varmaan nykyään, että Jumala pyytää luopumaan kaikesta omastaan,  jakamaan sen köyhille ja ryhtymään Hänen töitään tekemään luottaen pelkästään Hänen huolenpitoonsa.

Franciscus Assisilainen toimi näin. Hän luopui perinnöstään, jopa vaatteistaan ja lähti paljain jaloin palvelemaan ja auttamaan lähimmäisiään. Hän hoiti joukkoonsa liittyneiden veljien kanssa spitaalisia, joita kaikki muut karttoivat. Franciscuksen sydänystävä Clara seurasi hänen esimerkkiään, hoiti ja auttoi köyhiä ja sairaita, yhdessä häntä luostarin erittäin karuihin ja askeettisiin oloihin seuranneiden sisarten kanssa. 

Jeesus totesi, että kun me autamme vaikeassa tilanteessa olevaa lähimmäistämme, me itse asiassa teemmekin sen hänelle. Hän haastaa meitä osoittamaan rakkauden tekoja niillekin, jotka omasta mielestämme eivät tunnu niin rakastettavilta.
’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ (Matt.25)

Eikä sen käsittääkseni tarvitse olla aina jotain isoa. Jo se, että on ystävällinen ja huomaavainen toista kohtaan, voi olla jollekin yksinäiseksi, masentuneeksi, surulliseksi tai hauraaksi itsensä tuntevalle merkittävä asia; ehkä jopa sen päivän paras juttu.   

Kristus, Sinä näet kuinka haasteellista meidän on rakastaa lähimmäisiämme. Auttaisitko meitä tässä vaikeassa asiassa? Anna Sinun kaiken voittavan Rakkautesi täyttää mielemme ja sydämemme, ja virrata edelleen lähimmäisillemme, esteettä, valikoimatta. Auta meitä kohtaamaan lähimmäisemme siten, kuin Sinä haluat meidän heidät kohtaavan. Auta meitä toimimaan Sinun käsinäsi ja jalkoinasi päivittäin, jokapäiväisessä elämässämme, kaikissa kohtaamisissamme. Kiitos että kuljet kanssamme. Kiitos Rakkaudestasi, jolla opetat ja ohjaat meitä. 

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Jeesus, parantajamme

23.8.2024.  Ah ihanuutta, kun näin pitkään, ihan yhtäjaksoisesti, ollaan saatu nauttia lämpimistä kesäsäistä. Kiitän onnellisena jokaisesta päivästä. Nivelenikin kiittävät, ne kun toimivat paljon paremmin kun on lämmintä, kuten koko kroppa. – Miten iso merkitys sillä onkaan koko olemukselle! 🔅

Mielessä ovat kuitenkin myös ne monet, kaikenikäiset, erilaisissa elämäntilanteissa olevat, jotka eivät tunne oloaan niin hyväksi, ja Jotka koettavat jaksaa selvitä masennuksen, huolten, pettymysten, pelkojen, kipujen, sairauksien tai surun kanssa.

Viimelauantaisessa lapsenlapseni konfirmaatiomessussa rippikoululaiset lauloivat Juha Tapion laulun ‘Rakastettu’. Siinä toistuivat rohkaisevat sanat:
“Älä pelkää, älä pelkää, sinä et pääse putoamaanRakastettu on oikea nimesi ja tulee nimenäsi olemaan”

Tuohon tapaan uskon myös Parantajamme, ylösnousseen Kristuksen, haluavan meitä rohkaista vaikeuksien keskellä. Hänen Rakkautensa ja huolenpitonsa on vahvaa. – Kannattaa kääntyä Hänen puoleensa, olipa tilanne millainen tahansa, ja kertoa Hänelle huolensa. Hän haluaa auttaa, tuoda lohdutusta, hoitaa haavojamme ja johdattaa näkemään sen hyvän, mikä on nyt ja luottamaan siihen hyvään, joka on edessäpäin.   

💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛

Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin avuksi, ja sinä teit minut terveeksi.
Herra, sinä pelastit minut tuonelasta. Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään.
Laulakaa Herralle, te Herran palvelijat, ylistäkää hänen pyhää nimeään!
Hänen vihansa kestää vain hetken, hänen hyvyytensä läpi elämän.
Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo.
Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi, riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun.
Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun, laulan koko sydämestäni enkä vaikene.
Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän nyt ja aina.
Ps. 30:3–6, 12–13

Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala, onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa.
Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken mitä niissä on.
Herra on iäti uskollinen. Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää.
Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen.
Herra rakastaa oikeamielisiä, ja suojelee muukalaisia.
Hän tukee leskiä ja orpoja, mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi.  
Herra hallitsee ikuisesti. Hän on sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja!
Ps. 146:5–10

Pietari ja Johannes menivät temppeliin. Oli rukoushetken aika, yhdeksäs tunti. Silloin sinne kannettiin miestä, joka oli ollut rampa syntymästään saakka. Hänet pantiin joka päivä temppelin niin sanotulle Kauniilleportille, jotta hän voisi kerjätä temppeliin meneviltä. Kun mies näki Pietarin ja Johanneksen menossa temppeliin, hän pyysi heiltä almua. Pietari loi katseensa häneen, samoin Johannes, ja Pietari sanoi: ”Katso meihin.” Mies katsoi tarkkaavasti odottaen saavansa heiltä jotakin. Mutta Pietari sanoi: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.” Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. Kaikki näkivät, kuinka hän käveli ja ylisti Jumalaa. He tunsivat hänet samaksi mieheksi, joka oli istunut Kauniillaportilla kerjäämässä, ja olivat hämmästyksestä suunniltaan sen johdosta, mitä hänelle oli tapahtunut.  Ap. t. 3:1–10

Jeesus näki tien sivussa miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” Jeesus vastasi: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.” Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: ”Mene Siloan altaalle ja peseydy.” – Altaan nimi merkitsee: lähetetty. – Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.
    Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.” Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä lähellä, kysyivät tämän kuullessaan: ”Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?” Jeesus vastasi: ”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä.”  Joh. 9:1–7, 39–41

Lähettäjän tahto – Jeesus osoitti sekä opetuksin että käytännön toimin, kuinka hän tekee  sitä, mitä hänen Lähettäjänsä, taivaan Isä, odottaa hänen tekevän.
“Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon. (Joh.6:38)

Taivaan Isän tahto oli, että Kristus syntyy maan päälle ja elää täällä ihmiselämän, jotta ihmiset voisivaat tulla tuntemaan taivaallisen Valon kirkkauden ja voiman.
Lukemattomat ihmiset Galilean seuduilla, ja Juudeassakin, huomasivat kyllä, että Jeesus ei ollut kuka vaan rabbi, vaan hänen olemuksestaan säteili aivan erityistä, ihmeellistä voimaa.
Jotkut tunnistivat hänessä Kristuksen, odotetun Messiaan.

Joukossa oli aina myös niitä, jotka seurasivat Jeesuksen toimintaa niin kriittisellä mielellä, etteivät havainneet hänessä ja hänen toiminnassaan muuta kuin sellaisia asioita, joissa he näkivät jotain moitittavaa. Miten he olisivatkaan voineet huomata, että Jeesus opetti ja toimi  taivaallisen Isänsä tahdon mukaan?   

Maailman Valo – “Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.” – Miten paikalla olleet mahtoivat ymmärtää sen? Jäikö osa pohtimaan ja ihmettelemään, voisiko tuo mies, joka puhuu meille, todella olla taivaasta lähetetty, tuomaan Valon koko maailmaan?
Vai sivuutettiinko koko asia sen vuoksi, että se vain ylitti inhimillisen ymmärryksen? 

Nuo fariseukset, joita Jeesus kutsui sokeiksi, taisivat kuulua siihen joukkoon, joka kuulusteli miestä, jonka Jeesus oli parantanut. Nämä eivät uskoneet, että tämä mies oli ollut syntymästään saakka ollut sokea. He eivät myöskään uskoneet, että Jeesus voisi olla Jumalan mies, koska hän paransi sapattina rikkoen näin sapattikäskyä. (Johannes kuvaa tätä 9. luvun jakeissa 13-34)

Kirkkovuosikalenterissa todetaan, että ‘Ihminen on kutsuttu ylistämään Jumalan nimeä. Synti estää meitä tekemästä näin, mutta Jeesus voi antaa meille näkevät silmät, kuulevat korvat ja Jumalan tekoja ylistävän kielen.’

Jeesus kuuli, että fariseukset olivat ajaneet näkönsä saaneen miehen tiehensä kuulusteltuaan häntä. Jeesus kysyi mieheltä: “Uskotko Ihmisen Poikaan?”
Mies pyysi Jeesusta sanomaan, kuka hän on: “Sano, jotta voisin uskoa.”
Jeesus sanoi: “Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.”
“Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.

Tuo mies uskoi, että Jeesus on Jumalan Poika. Jeesus oli avannut hänen silmänsä, niin että tämä pystyi nyt näkemään sekä fyysisen maailman että tunnistamaan myös hengellisen todellisuuden. Kun on saanut nähdä ja kokea, kuinka Jumala parantaa, on helppo uskoa.

Haastavampaa on uskoa Jeesuksen parantavaan voimaan, jollei ole saanut sitä nähdä tai kokea. Jumala kutsuu meitä kuitenkin uskomaan ja luottamaan, vaikkemme olisi tiedostaneetkaan Hänen läsnäoloaan, johdatustaan, vaikutustaan, huolenpitoaan ja varjeluaan omassa tai lähimmäistemme elämässä. 

Rohkaisevaa on tietää, että Kristus haluaa auttaa meitä tässäkin asiassa. Hän haluaa, että silmämme avautuisivat näkemään sellaisia asioita, joita Hän haluaa meille näyttää. Hän haluaa avata korvamme kuulemaan ja mielemme ymmärtämään taivaallisen ulottuvuuden asioita. Sellaisia taivaallisissa itsestään selviä, mutta omasta mielestä ehkä vielä liian merkillisiä. 

Kiitos Kristus, että olet kanssamme. Kiitos, että olet maailman Valo. Valaise meidät, läheisemme ja lähimmäisemme, kaikissa maissa ja kansakunnissa, koko maailmassa. Valaise sydämemme ja mielemme ja koko olemuksemme Kirkkaudellasi.
Siunaa meitä Rauhallasi ja Rakkaudellasi. Kiitos, että olet Parantajamme. 

 🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Etsikkoaikoja

10.8.2024. Sateen raikastama, lämmin ja tyyni kesäpäivä – en muista milloin olisin näin pitkään yhtäjaksoisesti saanut nauttia kesän lämmöstä. Kun ilma tuntuu iholla silkinpehmeältä, se tuo hyvän olon koko olemukseen. – Tämän olon haluan tallentaa oikein vahvasti kehomuistiini ja siitä ammentaa aina tarvittaessa!  🔅

Vaikka onhan olemassa vielä vahvempi asia, josta ammentaa hyvää oloa, vuoden jokaisen a päivänä. Tila, johon voi palata aina, yhä uudestaan. Tila, jossa uudistua, virkistyä, saada inspiraatiota ja tuntea syvää rauhaa ja pyhyyttä: Jumalan läsnäolo. Paras paikka, jossa hiljentyä ja jossa saa olla vaan, Rakkauden ja Rauhan ympäröimänä ja täyttämänä.   

Tuo tila ei ole riippuvainen siitä, missä on fyysisesti, kotona, puistossa, ulkona luonnossa,  rannalla, metsässä, kirkossa tai missä muualla tahansa. Asiaa auttaa kuitenkin, kun löytää  paikan, jossa mieli rauhoittuu ja koko olemuksellaan voi keskittyä Pyhän läsnäoloon.      

(Temppeliaukion kirkossa napsimiani kuvia kun vielä riittää, niin vielä vaan laitan niitä.  tähänkin. 🙂 )

Kirkkovuosikalenterista:
Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3:15).

”Kuule, kansani, minä varoitan sinua. Kunpa kuulisit minua, Israel!
Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta.
Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella.
Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa. Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni!
Minä nujertaisin heti sen viholliset, kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään, ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti. Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa.
Ps. 81:9–17

Herra sanoi Abrahamille:
    ”Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia on suuri ja heidän syntinsä on hyvin raskas. Siksi minä aion mennä sinne katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen pahan, mistä valitetaan. Minä haluan saada siitä selvän.”
    Miehet lähtivät kulkemaan Sodomaan päin, mutta Herra jäi vielä puhumaan Abrahamin kanssa. Abraham astui lähemmäksi ja kysyi: ”Aiotko sinä tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? Ehkä kaupungissa on viisikymmentä hurskasta. Tuhoaisitko sen silloinkin? Etkö armahtaisi tuota paikkaa niiden viidenkymmenen oikeamielisen vuoksi, jotka siellä asuvat? On mahdotonta, että surmaisit syyttömät yhdessä syyllisten kanssa ja että syyttömien kävisi samoin kuin syyllisten. Ethän voi tehdä niin! Eikö koko maailman tuomari tuomitsisi oikein?” Herra sanoi: ”Jos löydän Sodomasta viisikymmentä hurskasta, niin heidän tähtensä minä säästän koko kaupungin.”
    Abraham vastasi: ”Minä olen rohjennut puhua sinulle, Herra, vaikka olenkin vain tomua ja tuhkaa. Entä jos niistä viidestäkymmenestä puuttuu viisi? Hävittäisitkö viiden vuoksi koko kaupungin?” Herra vastasi: ”En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentäviisi.” Abraham kysyi vielä: ”Entä jos siellä on neljäkymmentä?” Herra sanoi: ”Niiden neljänkymmenen takia minä säästän sen.” Abraham sanoi: ”Älä suutu, Herra, vaikka puhunkin vielä. Entä jos siellä on kolmekymmentä?” Herra vastasi: ”En hävitä sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä.” Mutta Abraham sanoi: ”Saanko vielä puhua sinulle, Herra? Entä jos sieltä löytyy vain kaksikymmentä?” Herra sanoi: ”Niiden kahdenkymmenen takia jätän sen hävittämättä.” Mutta Abraham sanoi: ”Älä suutu, Herra, vaikka puhun vielä tämän kerran. Entä jos sieltä löytyy kymmenen?” Herra sanoi: ”Niiden kymmenen takia jätän sen hävittämättä.”
1. Moos. 18:20–32 Kirjoituksissa sanotaan:
– Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,  älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.
Ketkä tekivät näin: kuulivat mutta nousivat kapinaan? Kaikki ne, jotka Mooseksen johtamina olivat lähteneet pois Egyptistä. Keille Jumala oli vihoissaan neljäkymmentä vuotta? Niille, jotka lankesivat syntiin ja joiden ruumiit sitten jäivät autiomaahan. Keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepopaikkaansa? Niille, jotka eivät totelleet. Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko.  Hepr. 3:15–19

Kirjoituksissa sanotaan:
– Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,  älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.
Ketkä tekivät näin: kuulivat mutta nousivat kapinaan? Kaikki ne, jotka Mooseksen johtamina olivat lähteneet pois Egyptistä. Keille Jumala oli vihoissaan neljäkymmentä vuotta? Niille, jotka lankesivat syntiin ja joiden ruumiit sitten jäivät autiomaahan. Keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepopaikkaansa? Niille, jotka eivät totelleet. Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko.  Hepr. 3:15–19

Jeesus alkoi soimata niitä kaupunkeja, joissa hän oli useimmat voimatekonsa tehnyt, siitä etteivät ne olleet tehneet parannusta:
    ”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Jos teidän kaduillanne tehdyt voimateot olisi tehty Tyroksessa tai Sidonissa, niiden asukkaat olisivat jo aikoja sitten verhoutuneet säkkiin ja tuhkaan ja kääntyneet. Minä sanon teille: Tyros ja Sidon pääsevät tuomiopäivänä vähemmällä kuin te.
    Entä sinä, Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka! Jos sinun kaduillasi tehdyt voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä. Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä.”
Matt. 11:20–24

Tiukkojasanoja Jeesuksen suusta on Matteus kirjannut evankeliumiin. Heräsi tarve katsoa, mikä  oli saanut Jeesuksen lausumaan noin tuimia asioita Korasinista, Betsaidasta sekä Kapernaumista, jossa hän majaili Pietarin kodissa Galilean alueella toimiessaan. 

Jeesus lähetti opetuslapset matkaan sanoen, että taloon, jossa heidät otetaan hyvin vastaan, tulkoon se rauha, jota he kantavat mukanaan. “Jos teitä jossakin talossa tai kaupungissa ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa pöly jaloistanne.” (Matt.10:14)

Lampaat susien keskelle – “Katso, minä lähetän teidät niin kuin lampaat susien keskelle”. Jeesus sanoo. Ja sitten seuraa samankaltainen viittaus muinaisiin kaupunkeihin kuin yllä olevassa evankeliumitekstissä.
Jeesus kertoi opetuslapsilleen etukäteen, miten heitä tultaisiin vainoamaan ja kohtelemaan kaltoin, ja miten he joutuisivat kärsimään hänen nimensä vuoksi. Mutta hän myös kertoi, ettei heidän tarvitsisi yrittää selvitä omin voimin, vaan Pyhä Henki antaisi heille oikeat sanat.
“Joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.” (Matt.10:40)

Annettuaan ohjeet 12 opetuslapselleen, Kun Jeesus jatkoi matkaa toisiin kaupunkeihin, hänen luokseen tuli vankilassa viruvan Johannes Kastajan seuraajia. Jeesus alkoi puhua kansalle Johannes Kastajasta: “Hän on se, josta on kirjoitettu: — Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien.”  (Matt.11:10)

Johannes Kastajan ja opetuslastensa tulevaa kohtaloa ajatellessaan Jeesus purki turhautumistaan jatkaen: “Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ‘Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.’  Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: ‘Hänessä on paha henki.’ Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ‘Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!” (Matt.11:16-19)

Yllä olevat kohdat auttoivat minua ymmärtämään evankeliumitekstin Jeesuksen sanoja, jotka hän suuntasi Galilean seudun kaupunkien asukkaille. He olivat omin silmin nähneet Jumalan ihmeitä: sokeat olivat saaneet näkönsä, halvaantuneet parantuneet, Jeesus oli ruokkinut tuhansia muutaman leivän ja kalan lisääntymisihmeen kautta jne. Tämä ei kuitenkaan ollut  juurikaan vaikuttanut heidän uskoonsa tai tapaansa elää. 

Kristus, miten monin tavoin mahdatkaan kutsua meitä nykyihmisiä yhteyteesi, uskomaan Sinuun, seuraamaan Sinua? Sinä näet meidät jokaisen, näet millaisessa elämänvaiheessa  ja tilanteessa kulloinkin olemme.
Auta meitä pitämään mielemme ja sydämemme avoimina, niin että voisimme havaita, milloin haluat tavoittaa huomiomme. Että voisimme ymmärtää, mitä toivoisit meidän tekevän, tai milloin haluaisit meidän muuttavan suuntaa tai ajatusmallia, tai milloin toivoisit meidän toimivan toisin. 

Kaikkivaltias, johdata meitä Pyhän Henkesi kautta, pidä meistä kiinni ja kulje kanssamme, niin että oppisimme seuraamaan Sinun viitoittamaasi tietä, joka päivä. Kiitos Rakkaudestasi meitä kohtaan.💛💛💛

Totuus ja harha

2.8.2024. Oho, nyt vasta huomasin, että tämä juttu oli jäänyt luonnokseksi. Tätä nämä suloisenlämpimät kesäpäivät saavat aikaan. 🔅- Mutta vaikka aihe oli ja menikin jo, päivitän tämän nyt kuitenkin. 

Mistä voi tietää, mikä on totta ja mikä harhaa? Eihän se ihan helppoa ole. Nykyään pystytään muuttamaan jonkun henkilön videoitua puhetta niin, että puheen sisältö muuttuu täysin, ilman että sitä pystyy visuaalisesti tai auditiivisesti juurikaan erottamaan.
Netissä esitellään tekoälyn luomia, todellisentuntuisia ihmishahmoja ja sisällöltään väärennettyjä Youtube -videoita. – On hyvä, että tällaisista asioista kerrotaan mediassa. Jotta tietäisimme, kuinka meitä yritetään johtaa harhaan. Tarkkana saa olla, ettei mene lankaan.    

Virtuaalinäyttely – “Helsinki Beneath” -tekoälyvalokuvanäyttelyä Hgin Citycenterissä esitellään näin:
‘Koe Suomen ensimmäinen tekoälynäyttely, jossa kaikki sisältö on luotu tekoälyn avulla – jopa taiteilija itse.’
Ja näyttelyn taiteilijaa, Ana Baueria, seuraavasti:
– Saksalais-espanjalainen Bauer tuli alun perin tunnetuksi valokuvaajana. Viime vuosina hän on keskittynyt luomaan generatiivista taidetta. Bauer ammentaa elämäänsä ja taiteeseensa inspiraatiota Berliinin muurin murtumisesta ja sen luomasta toivosta ja positiivisuudesta.
– Teoksillaan Bauer pyrkii murtamaan muurit ihmisten välillä ja lisäämään empatiaa, kipeät aiheet esiin kuvien takaa tuoden. Hänen työssään yhdistyvät monikerroksellisuus ja kokemuksellisuus, joiden avulla Bauer haluaa synnyttää aitoja tunteita katsojassa.
– Bauerin lähestymistapaa kipeisiin aiheisiin on kuvattu inspiroivana ja uudenlaisena. Saksalainen Kaltblut-magazine nimesi Bauerin 2020-luvun 20 kiinnostavimman taiteilijan listalleen.
– Bauer on esitellyt taidettaan kotimaansa ulkopuolella useissa eri näyttelyissä, mutta Citycenterin “Helsinki Beneath” on Ana Bauerin ensimmäinen tilausnäyttely.
Ja alla kuva Ana Bauerista. 

Jollei tekstiä lue tarkasti, kaikki menisi täydestä. Tässä on taitelija Ana Bauerin luomia tekoälyvalokuvia. 

Todellisuudessa näyttelyn valokuvat ovat tekoälykuvittaja Antti Karppisen ottamia. 
Hän kertoo, kuinka eräs luova tiimi pyysi häntä mukaan toteuttamaan projektia, joka ‘tarjoaa täysin uudenlaisen taidekokemuksen’.

Taiteen ollessa kyseessä on loppujen lopuksi aika harmitonta, vaikkemme erottaisi, milloin jokin teos on tekoälyn avulla aikaansaatu.
Mutta kun meille esitetään esim. tekoälyllä muokattua poliittista propagandaa, voivat seuraukset olla ikäviä, jopa kohtalokkaita. 
Miten ihmeestä me enää voimme erottaa, onko meille esitetty materiaali todenmukaista vai virtuaalitodellisuutta?

**********************

Kirkkovuosikalenterista: ‘Kristitty joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä. Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa kyseleminen ohjaavat häntä totuuteen.’

**********************

Turvakallio  – Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi!
Tyhmä ei sitä käsitä, mieletön ei sitä ymmärrä. Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho, vaikka väärintekijät nyt kukoistavat, he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi.
Sinä, Herra, olet iäti Korkein. Sinun vihollisesi sortuvat, sinun vihollisesi sortuvat, Herra, kaikki väärintekijät joutuvat hajalle. Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu, kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit. Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla.
Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat, kertovat Herran oikeamielisyydestä.
Herra on minun turvakallioni, hän ei tee vääryyttä.
Ps. 92:5–10, 13–16  

Tehkää hyvää – Jeremia sai Herralta tämän sanan:
    ”Mene Herran temppelin portille ja julista näin: Kuulkaa Herran sana, kaikki te Juudan asukkaat, jotka käytte näistä porteista sisälle rukoilemaan Herraa!”
    Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala:
”Hylätkää väärät tienne ja tehkää hyvää! Silloin minä annan teidän asua tässä paikassa. Älkää luottako valheen puhujiin, jotka hokemalla hokevat: ’Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!’ Kääntykää vihdoin oikealle tielle ja tehkää hyvää, kohdelkaa aina oikeudenmukaisesti toisianne. Älkää sortako vierasheimoisia, älkää orpoja älkääkä leskiä. Älkää surmatko syyttömiä tässä maassa. Älkää seuratko muita jumalia, sillä se on teille turmioksi. Jos tottelette minua, niin saatte asua tässä maassa, jonka annoin teidän isillenne ikuisiksi ajoiksi.”
Jer. 7:1–7

Rauhaa – Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet. Katsokaa, ettei joukossanne ole ketään siveettömästi elävää tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestä keitosta myi esikoisuutensa. Tehän tiedätte, että kun hän myöhemmin halusi siunauksen itselleen, hänet hylättiin. Hän ei saanut tilaisuutta parannukseen, vaikka hän sitä itkien anoi. 
Hepr. 12:14–17

Toivoa sopisi, että Lähi-Idän johtajat näinä(kin) päivinä lukisivat yllä olevia Heprealaiskirjeen jakeita, ennen kuin tekevät päätöksiä, jotka tuottavat kärsimystä ja vain lisäävät loputonta vihanpitoa ja kostonkierrettä. – Että he sen sijaan kirjeen kehotuksen mukaisesti ryhtyisivät tavoittelemaan rauhaa ja etsimään keinoja, miten sitä rakentaa.

Kallioperusta– Jeesus sanoo:
    ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.
    Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.”
    Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat. 
Matt. 7:24–29

Kansanjoukot ihmettelivät Jeesuksen opetusten vaikutusta. He tunnistivat sisimmässään, että tässä puhui joku sellainen, jolle on annettu valta. Jeesuksen ei tarvinnut taivutella ihmisiä puolelleen esim. sellaisilla keinoilla, joita eräät poliittiseen valtaan pyrkivät käyttävät yrittäessään manipuloida kansanryhmiä. Jeesus antoi ihmisten itse miettiä, onko se, mitä hän puhuu totta vai ei.

Jeesusta ja hänen vertauksiaan kuunnellessaan ihmiset tunnistivat, että tämä mies, jota me kuuntelemme, puhuu totta. Hän ei koeta johdattaa meitä harhaan. Häneen voi luottaa.
Ajattelen, että aina ei ollut kyse pelkästään Jeesuksen sanoista, vaan siitä, mitä hänen ympärillään olleet kuulijat näkivät ja aistivat hänen olemuksestaan. 

Jeesus huokui koko olemuksellaan sitä, mitä hän opetti: sitä, miten meidän tulisi toimia, jotta voisimme elämässämme ilmentää ja toteuttaa taivaan valtakunnan periaatteita.
Lukemattomat ihmiset ovat kokeneet evankeliumeja ja Jeesuksen opetuksia lukiessaan, että tässä puhuu Hän, jolla on ja joka on Totuus. 

Kristus, auta meitä etsimään Sinun Totuuttasi. Suo että Pyhä Henkesi auttaisi meitä erottamaan, mikä on totuudellista, ja missä meitä yritetään harhauttaa. Auta myös meitä  niin, että pysymme totuudessa, niin puheissamme kuin teoissamme.
Johdata meitä ja pidä meidät Sinun viitoittamallasi Tiellä. – Kiitos että olet ja kuljet kanssamme, joka päivä.  💛🙏💛🙏💛🙏

Kirkastettu Kristus

18,7.2024. Miten kauniina auringonsäteet kimaltelevatkaan aamukasteen pisaroilla, puiden lehvistöissä tai tuulenvireen aikaansaamilla pienillä laineilla. Auringonvalossa kaikki näyttää erityiseltä; siinä silmä lepää ja sielu tulee ravituksi. .

Tämän viikon tekstit kertovat sellaisesta Valosta, jonka näkeminen tai kohtaaminen on herättänyt VT:n ja UT:n henkilöissä – ja monissa heidän jälkeensäkin eläneissä – monenlaisia reaktioita ja olotiloja. 

Jumalan Valon kirkkaudesta ja vaikutuksesta voi saada aavistuksen esim. alla olevan VT:n kuvaamasta Mooseksen käynnistä Siinain vuorella. Jumalan kohtaaminen ja Hänen häikäisevä kirkkautensa säteili Mooseksen kasvoilta niin, että hänen oli peitettävä kasvonsa palatessaan alas vuorelta, jottei pelästyttäisi tai hämmentäisi kansaa.
Tai tekikö hän niin, jotteivat ihmiset kiinnittäisi huomiotaan häneen, vaan miettisivät sitä, mitä Jumalalla oli heille sanottavaa?

Kasvot peitettyinä – Viime viikon blogipäivityksessä kerroin messiaanisesta (= Jeesukseen uskovasta) juutalaispastori Guy Cohen‘ista. Ennen tuota päivitystä löysin videon, jossa hän saarnaa eräässä amerikkalaisseurakunnassa. Saarnan loputtua paikallinen pastori pyysi Guy Cohenia siunaamaan seurakuntalaisia Herran siunauksella. Silloin tämä teki jotain odottamatonta: hän peitti kasvonsa ja käsivartensa ohuella valkealla kankaalla ja kasvot peitettyinä lauloi siunauksen. 

Miksi Guy Cohen toimi näin? Ennen siunausta hän kertoi, että Herran siunaus (4.Moos.6:24-26)  on ainoa kohta Raamatussa, jossa Jumala on se, joka siunaa. Jumala kehotti Moosesta opettamaan Aaronille siunauksen. Aaronin tuli siunata niin, ettei se tule hänen omalta sydämeltään, vaan Jumalan sydämeltä.
“Synagogassa rabbi siunaa Israelia, mutta nyt, siunatessani teitä, se ei tule minulta, vaan Jumalalta teille,” Guy Cohen täsmensi. Sitten hän kehotti seurakuntalaisia sulkemaan silmänsä ja vastaanottamaan siunauksen Jumalalta. 

Kirkkovuosikalenterista: ‘Kristuksen kirkastuminen oli hänen elämänsä taitekohta. Apostolit saivat omin silmin nähdä hänen jumalallisen suuruutensa ja kuulla Jumalan äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.”
Jumalan kirkkaus tulee ilmi kaikkensa uhraavassa rakkaudessa.
Vuorella apostoleille ilmestyivät kirkastetun Kristuksen lisäksi Mooses ja Elia, Vanhan testamentin lain ja profeettojen edustajat. Kristillinen kirkko näki alusta lähtien Kristuksen elämänvaiheet, kuoleman ja ylösnousemuksen Vanhan testamentin lupausten täyttymisenä.’

**********************

Riemuitkoon maa
Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat!
Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus.
Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, maailman hallitsijan edessä.
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.
Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa!
Herra on omiensa turva, hän pelastaa heidät pahojen käsistä.
Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas.
Ps. 97:1–2, 5–6, 10–11

‘Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä’ – nuo sanat saavat minut ajattelemaan, että tuon psalmin laatija on ehkä saanut henkilökohtaisesti kokea jotain Jumalan kirkkauden voimavaikutuksesta. 

Verhotut kasvot 
Kun Mooses laskeutui Siinainvuorelta molemmat liitontaulut käsissään, hänen kasvonsa säteilivät, koska hän oli puhunut Herran kanssa. Itse hän ei sitä tiennyt, mutta kun Aaron ja israelilaiset näkivät Mooseksen kasvojen säteilevän, he pelkäsivät mennä häntä vastaan. Silloin Mooses kutsui heitä, ja Aaron ja kaikki kansan päämiehet tulivat hänen luokseen, ja hän puhui heille. Kun israelilaiset olivat tulleet lähemmäs, Mooses ilmoitti heille käskyt, jotka Herra oli antanut hänelle Siinainvuorella. Sanottuaan kaiken tämän Mooses verhosi kasvonsa. Aina kun Mooses astui Herran eteen puhuakseen hänen kanssaan, hän riisui kasvoiltaan verhon ja oli ilman sitä, kunnes lähti pois. Tultuaan israelilaisten luo hän kertoi, mitä Herra oli käskenyt, ja silloin israelilaiset huomasivat, että hänen kasvonsa säteilivät. Sitten Mooses jälleen peitti kasvonsa ja poisti verhon vasta mennessään puhumaan Herran kanssa.
2. Moos. 34:29–35

Jumalan kirkkaus, jota Mooseksen kasvot säteilivät hänen palatessaan alas vuorelta, oli niin vahva, että ihmiset pelästyivät.
Kuvittelisin, että Mooses harmistui siitä, että ihmiset ihmettelivät hänen säteileviä kasvojaan, sen sijaan että olisivat pohtineet käskyjä, joita Jumala oli heille juuri antanut, ja painaneet ne mieleensä. Ja että Mooses sen vuoksi verhosi kasvonsa.      

Kasvot peittämättöminä
Jo kuolemaa palveleva virka, jonka säädökset oli kaiverrettu kivitauluihin, säteili sellaista kirkkautta, että israelilaiset eivät voineet katsoa Moosesta kasvoihin. Ja kuitenkin hänen kasvojensa kirkkaus oli katoavaa. Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka! Jos kerran tuomion julistamisen virkaa ympäröi kirkkaus, paljon kirkkaampi loiste ympäröi silloin vanhurskauden julistamisen virkaa. Sen kirkkaus on niin ylivoimainen, että sen rinnalla himmenee se, mikä ennen säteili kirkkaana. Sillä jos sekin, mikä on katoavaa, säteilee kirkkautta, vielä paljon kirkkaampaa on se, mikä on pysyvää.
    Koska meillä on tällainen toivo, esiinnymme aivan avoimesti, toisin kuin Mooses, joka pani kasvoilleen peitteen, jotteivät israelilaiset näkisi katoavaisen loisteen häviämistä. Heidän mielensä paatuivat. Sama peite pysyy edelleenkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia, sillä vasta Kristus sen poistaa. Yhä vieläkin heidän sydämensä päällä on peite Mooseksen lakia luettaessa. Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois. Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.
2. Kor. 3:7–18

Taivaallisessa kirkkaudessa
Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa.
    Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: ”Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi.
    Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!” Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään.
Luuk. 9:28–36

Sekä Mooses että Elia olivat saaneet aiemmin kohdata Jumalan kirkkauden ja pyhyyden. Jumalan kutsui Moosesta nousemaan Siinain vuorelle, joka oli Hänen kirkkautensa peitossa.
Kun Mooses pyysi saada nähdä Herran kirkkauden, Hän vastasi:
“Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.” (2.Moos.33:22-23)

Eliaa Jumala kutsui Hooreb-vuorella, kun tämä oli kätkeytynyt luolaan. Silloin Herran ääni sanoi: “Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.”
Ensi syntyi valtava myrsky, sitten tuli maanjäristys, sitten tuli leiskui. Lopuksi kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli huminan, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle. (1.Kun.19)
Eivät rajuilma, maanjäristys tai tulenlieskat saaneet Eliaa tulemaan esiin viittansa suojaamana. Hiljaisessa huminassa Elia näki ja koki – näin ajattelen – Jumalan pyhyyden ja kirkkauden. 

Nyt Jeesus oli noussut vuorelle (arvelujen mukaan Taabor-vuorelle) 3 läheisimmän opetuslapsensa kanssa. He olivat nukahtaneet Jeesuksen rukoillessa, ja mitä he näkivätkään herätessään: Jeesuksen kasvot ja vaatteet hohtivat jumalallista kirkkautta.
Ja he tunnistivat hahmot, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa, Moosekseksi ja Eliaksi  Aikamoinen herääminen! Ei ihme että he menivät aivan hämmennyksiin.

Mutta tuskin Pietari oli ehtinyt ehdottaa kolmen majan pystyttämistä, kun opetuslapset kokivat jotain vielä merkillisempää: Pilvi peitti Mooseksen ja Eliaan, eikä heitä sen jälkeen enää näkynyt.
Sen sijaan he kuulivat äänen, joka vahvisti saman, mikä kuultiin Jordanilla, kun Jeesus meni kasteelle: Jumala ilmoitti, että Jeesus oli Hänen Poikansa, ja että häntä tuli kuunnella. 

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Taivaallinen Isämme, auta meitä keskellä arkeammekin muistamaan, että on olemassa toinen,  yleensä silmillemme näkymätön, taivaallinen todellisuus, joka joskus – yllättäenkin – saattaa avautua eteemme. Anna meille avoin mieli ja sydän, jotta osaisimme pysyä hereisinä taivaan todellisuudelle, ja sille, mitä Sinä haluat meille näyttää, miten ja minne ohjata. 
Auta meitä seuraamaan Poikasi opetuksia ja johdatusta elämässämme. Aamen.   

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Rakkauden laki

5.7.2024. – Kyllä tuntuu hyvältä lukea hyviä uutisia, kuten esim. tämänpäiväinen Ylen juttu Oulusta! Kaikkien säästö- ja leikkaustoimenpiteiden keskellä joillakin ‘leikkasi’ hyvällä tavalla: nuorten hyvinvointiin satsaus kannattaa! 💛

Oulussa on kesäkuun ajan tarjottu ilmainen lämminruoka lapsille ja nuorille, ja nyt heinäkuussa  tarjotaan nuorille aikuisille (18-30v) ilmainen puistoruokailu.  Ruoan lisäksi Oulun puistoruokailuissa halutaan tarjota mahdollisuus kohdata muita nuoria aikuisia.
1. päiväksi annoksia oli varattu 50 ruokailijalle, mutta ruokailuun tulijoita oli n 70. Jatkossa annoksia tilattiin heti enemmän. 💛💛

Idea puistoruokailuista lähti nuorilta itseltään, kertoi Oulun kaupungin etsivän nuorisotyön koordinaattori, joka totesi, että tämänkaltaiselle nuorille aikuisille suunnatulle toiminnalle on valtava tarve, ja että nuoret aikuiset ovat kohderyhmänä hyvinkin kirjava. Toisilla menee arjessa todella hyvin, kun osalla haasteita on enemmän; osalla voi olla hyvinkin vaikea taloudellinen tilanne.
Puistoruokailun yhteydessä nuorille aikuisille tarjotaan myös esim. työllisyyteen, asumiseen ja itsenäistymiseen liittyvää apua. 

Nuoret olivat toivoneet toisten nuorten kohtaamismahdollisuuksia heinäkuun ajalle, ja puistoruokailussa he saavat lisäksi myös lämpimän aterian. – Hyvä, Oulu!
Tämänkaltaiset nuorten ja nuorten aikuisten kohtaamistilaisuudet otettaisiin varmasti kiitollisina vastaan ihan ympäri Suomen! 💛💛💛

Kirkkovuosikalenterista: ‘Kristus tuli täyttämään Jumalan tahdon ja käskyt, ei kumoamaan niitä. Siksi myös kristityn on noudatettava rakkauden lakia, vieläpä paremmin kuin lainopettajien ja fariseusten. Pyrkiessään tähän kristitty on valmis luopumaan jopa omista oikeuksistaan lähimmäistensä hyväksi ja osoittamaan rakkautta myös vihamiehilleen.’

**********************

Voimani ja kilpeni
Herra, sinua minä huudan, sinä olet minun kallioni.
Älä ole vaiti, kun puhun sinulle! Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma.
Kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti.
Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni.
Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan.
Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa.
Herra on kansansa voima, voideltunsa apu ja turva.
Pelasta kansasi ja siunaa omiasi, kaitse ja kanna heitä nyt ja aina.
Ps. 28:1–2, 6–9

Antakaa sydämenne kääntyä
Kansa sanoi Joosualle: ”Me tahdomme palvella Herraa!” Silloin Joosua sanoi kansalle: ”Te olette nyt valinneet Herran ja tahdotte palvella häntä. Te olette itse tämän todistajia.” Israelilaiset vastasivat: ”Niin olemme.” Joosua sanoi: ”Hylätkää ja hävittäkää siis vieraat jumalanne ja antakaa sydämenne kääntyä Herran, Israelin Jumalan puoleen.” Kansa sanoi Joosualle: ”Me tahdomme palvella Herraa, Jumalaamme. Häntä me tahdomme totella.”
    Joosua vahvisti Sikemissä kansan päätöksen palvella Herraa ja julisti kansalle tämän liiton lait ja säädökset. Joosua kirjoitti ne kaikki Jumalan lain kirjaan ja pystytti suuren kiven Herran pyhässä paikassa kasvavan suuren puun juurelle. Sitten Joosua sanoi kansalle: ”Katsokaa, tämä kivi on oleva todistajana, sillä se on kuullut ne sanat, jotka Herra on puhunut teidän kanssanne. Se on todistava teitä vastaan, jos kiellätte Jumalanne.”  Joos. 24:21–27

Ruokaa ja juomaa
Kun Syyrian kuningas oli sodassa Israelia vastaan, hän neuvotteli miestensä kanssa ja päätti, minne hyökkäys oli suunnattava. Jumalan mies lähetti silloin Israelin kuninkaalle viestin ja varoitti häntä kulkemasta sen paikan kautta, jonne syyrialaiset olivat tulossa. Israelin kuningas lähetti miehiään paikkaan, josta Jumalan mies oli häntä varoittanut, ja sitä pidettiin silmällä. Tämä ei jäänyt yhteen eikä kahteen kertaan.
    Syyrian kuningas alkoi näiden tapausten vuoksi epäillä pahaa. Hän kutsui lähimmät miehensä koolle ja sanoi heille: ”Sanokaa, kuka joukostanne on Israelin kuninkaan kätyri!” Silloin yksi hänen miehistään sanoi: ”Ei kukaan, herrani ja kuninkaani. Israelissa on profeetta Elisa, joka kertoo Israelin kuninkaalle kaiken senkin, mitä sinä puhut makuuhuoneessasi.” Kuningas sanoi: ”Menkää ottamaan selvää, missä hän on, että voin lähettää miehiäni vangitsemaan hänet.” Kun hän sai tiedon, että Elisa oli Dotanissa, hän lähetti sinne suuren joukon sotilaita hevosineen ja vaunuineen. He tulivat yöllä ja saartoivat kaupungin.
    Kun Jumalan miehen palvelija aamulla nousi ja meni ulos, kaupungin ympärillä oli kaikkialla sotilaita, hevosia ja vaunuja. Palvelija sanoi Elisalle: ”Voi, herrani! Mitä me nyt teemme?” ”Älä pelkää”, Elisa vastasi, ”meillä on puolellamme enemmän väkeä kuin heillä.” Hän rukoili Herraa ja sanoi: ”Herra, avaa hänen silmänsä, jotta hän näkisi.” Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, että vuori Elisan ympärillä oli tulisia hevosia ja vaunuja täynnään.
    Kun syyrialaiset tulivat Elisaa kohti, hän rukoili Herraa sanoen: ”Sumenna heidän silmänsä.” Herra teki Elisan pyynnön mukaisesti ja sumensi heidän silmänsä. Elisa sanoi heille: ”Ei tämä ole oikea tie eikä oikea kaupunki. Tulkaa minun perässäni, minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte.” Hän johdatti sotilaat Samarian kaupunkiin. Kun he tulivat sinne, Elisa sanoi: ”Herra, avaa heidän silmänsä, niin että he näkevät.” Herra avasi heidän silmänsä, ja kun he taas näkivät, he huomasivat olevansa keskellä Samarian kaupunkia.
    Kun Israelin kuningas näki heidät, hän kysyi Elisalta: ”Tuleeko minun tappaa heidät, isäni?” ”Sitä älä tee”, Elisa vastasi. ”Et kai sinä surmaa niitäkään, jotka otat vangiksi taistelussa? Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa ja anna heidän syötyään palata herransa luo.” Niin kuningas järjesti syyrialaisille suuret pidot, ja he söivät ja joivat. Hän antoi heidän lähteä rauhassa, ja he palasivat herransa luo. Sen jälkeen syyrialaiset eivät enää hyökkäilleet Israeliin.  2. Kun. 6:8–23 

Kiittäkäämme Jumalaa
Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu! Kun isät Siinailla torjuivat hänet, joka ilmoitti tahtonsa maan päällä, he eivät päässeet rangaistuksetta. Vielä huonommin käy meidän, jos käännämme selkämme hänelle, jonka sanat tulevat taivaasta. Hänen äänensä pani silloin maan järisemään, ja nyt hän on luvannut:
– Vielä viimeisen kerran minä panen maan järkkymään, enkä vain sitä, vaan myös taivaan.
Sanat ”vielä viimeisen kerran” tarkoittavat sitä, että kaikki luotu järkkyy ja siirtyy sijoiltaan, jotta se, mikä ei järky, pysyisi paikallaan.
Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli.  Hepr. 12:25–29

Rakastakaa vihamiehiänne
Jeesus sanoi:
    ”Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.
    Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.”  Luuk. 6:27–31

Anteeksianto sellaiselle, joka on tehnyt sinulle pahaa, on ehkä yksi haastavimmista käskyistä, joita Kristus on meille antanut. Hän kuitenkin tiesi, miten valtava vapauttava voima anteeksiannossa on. Ja Hän on luvannut auttaa meitä siinä.

Vapautukseen Jeesus viittasi esim. lukiessaan Nasaretin synagogassa kirjakääröstä, profeetta Jesajan kirjasta, sanat ‘Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen’.
Ja Jeesus jatkoi sanoen synagogassa olijoille: “Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” (Luuk. luvusta 4)

Jeesusilmaisi olevansa Jumalan lähettämä Vapahtaja, joka on tullut auttamaan kaikkia, jotka ovat juuttuneet kiinni tai kamppailevat vihan, katkeruuden, pelon tai muiden sellaisten tunteiden kanssa, joita koetut asiat ovat aikaansaaneet. Hän haluaa auttaa meitä päästämään irti vaikeista, sieluamme myrkyttävistä ajatuksista ja tunteista. Voimme aina pyytää apua Vapahtajaltamme. 

Heinäkuun alussa ilmestyneessä Avainmediassa oli artikkeli, jonka otsikko kosketti: “Pyhä henki käski antaa Hamasille anteeksi.”. Siinä israelilainen messiaaninen (Jeesukseen uskova) juutalaisrabbi Guy Cohen kertoo, kuinka Hamasin 7.10.23 tekemä julma ja raaka hyökkäys täytti hänet vihalla. Hyökkäys muuttui hänelle itselleen hyvin henkilökohtaiseksi, kun selvisi, että hänen sukulaistyttönsä oli tapettujen joukossa.

Ensireaktionaan Guy toivoi, että Jumala pyyhkäisi koko Gazan pois ja että kaikki gazalaiset kuolisivat. Sitä hän rukoili Jumalalta.
Kun aikaa kului, Pyhä Henki alkoi puhua hänelle anteeksiannon tärkeydestä. Pohjois-Israelissa messiaanista seurakuntaa johtava pastori ymmärsi, ettei hän voi jatkaa toimintaansa, kun hän oli täynnä vihaa.  

Sydämen uudistumista – “Niinpä pyysin Jeesusta uudistamaan sydämeni, jotta heijastaisin vain hänen mielenlaatuaan tänä tuskan ja murheen aikana. Annoin anteeksi Hamasille ja palestiinalaisille”, Guy Cohen kertoo. 
Ratkaisu oli vaikea, mutta hän koki, että Jumala auttoi häntä. Ja hän koki, kuinka anteeksianto sulatti paljon katkeruutta hänen sydämestään. 

Ei enää tuhoamista, vaan vapautumista – “Sydämessäni ei ole enää halua tuhota, vaan suojella ja vapauttaa panttivangit. Se tarkoittaa esim. sitä, että rukoilen gazalaisten puolesta, että Jumala avaisi heidän silmänsä ja että he ymmärtäisivät, että heitä hallitsee terroristijärjestö”, hän jatkaa.

Perheen 2 poikaa ovat olleet taistelemassa Hamasia vastaan, ja selviytyneet vahingoittumattomina. Fyysiset aseet eivät kuitenkaan pastori-isän mielestä riitä, sillä hänen näkemyksensä mukaan on kyse ideologisesta sodasta ja Hamasin syöttämästä aivopesusta. Siksi hän näkee, että pommejakin tehokkaampi ase on rukous.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Yllä olevat pastorin ajatukset ja kokemukset saattavat laittaa miettimään omia anteeksiantoteemoja uudenlaisessa valossa. Asiat, jotka ovat tuntuneet ylitsepääsemättömän suurilta ja vaikeilta, voivatkin niihin verrattuna alkaa tuntua paljon pienemmiltä. Ainakin näin kuvittelisin.

Onneksi ei koskaan ole liian myöhäistä antaa tai pyytää anteeksi. Jollei sitä ole enää mahdollista tehdä kasvotusten, voi kirjoittaa vaikka anteeksianto- tai anteeksipyyntökirjeen. Kun sen tekee sydämellään, silläkin voi olla yllättävän vapauttava vaikutus. 💛💛💛

Forgiveness – Matthew West

Se on kaikkein vaikein antaa
ja kaikkein viimeisin asia, mikä tulisi tänään mieleesi
se menee aina niille, jotka eivät sitä ansaitse
se on täysin ristiriidassa tunteittesi kanssa
kun heidän aiheuttamansa kipu on vain liian todellinen
vaatii äärettömän paljon sinulta jotta voit lausua sen sanan
– anteeksianto
se iskee vasten kaikkea ylpeyttäsi
se poistaa suuttumuksen sisimmästäsi
se on aina vihan pahin vihollinen
vaikka oikeuden ja tuomarin mukaan
sinulla olisi oikeus vihaan, katkeruuteen ja kaunaan
kuiskaus korvassasi sanoo: päästä irti

Näytä minulle kuinka rakastaa ei-rakastettavaa
näytä kuinka voin tavoittaa tavoittamattoman
auta minua tekemään sitä, mikä nyt tuntuu mahdottomalta:
– anteeksianto
se poistaa katkeruuden, se voi jopa vapauttaa vangin
sen voimalla ei ole rajoja, joten päästä irti
niin hämmästyt mitä näet armon silmin
vanki jonka se todella vapauttaa oletkin sinä

Haluan todella päästä vapaaksi
näytä miltä Sinun armosi näyttää
auta minua nyt antamaan se, mitä Sinä olet antanut minulle
– anteeksianto

Herran palveluksessa

28.6.2024. Kesän kauniit, aurinkoiset säät vaan jatkuvat, oi tätä ihanuutta! 🔅
Luonnon kauneuden lisäksi tekee mieli välillä nauttia myös kauniista musiikista.
Kesän alkupuolella Hgin Temppeliaukion kirkon päiväkonsertissa esiintyi Durhamin yliopiston kamarikuoro, joka lauloi taivaallisen kauniisti.
Jäimme konsertin jälkeen ystäväni kanssa pitkäksi aikaa ihailemaan ja kuvaamaan auringon heijastuksia ja varjoja ikkunoissa, katossa, kuparipinnoilla ja kiviseinissä. (Joten napsimiani kuvia tulee nyt varmaan olemaan aika paljon tulevissa blogipäivityksissä.)  

 

Tiivistetty teksti Kirkkovuosikalenterista:
‘Tänä sunnuntaina muistellaan kaikkia apostoleja. Tekstit puhuvat apostolien kutsumisesta ja opetuslapsen tehtävästä laajemminkin. Kristus on katsonut myös meidät arvollisiksi osallistumaan työhönsä. Kuuliaisina Jumalan sanalle olemme osallisia uudesta elämästä Kristuksessa.’

**********************

Hyvyytesi runsaudesta
Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken, tutkimaton hänen suuruutensa!
Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen, isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen,
tuovat julki sinun kirkkautesi, loistosi ja kunniasi. Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi.
Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi, kerrottakoon niistä kaikille.
Minä julistan sinun suuruuttasi. Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta,
kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten.
Ps. 145:3–7 

Kaikki tulevat näkemään Hänen kirkkautensa 
Minä saavun kokoamaan kaikki kansat ja kielet, ja kaikki tulevat ja näkevät kirkkauteni. Ja heidän keskellään minä teen ihmeen ja heidän joukostaan lähetän eloon jääneitä vieraiden kansojen luo Tarsisiin, Putiin, Ludiin, Mesekiin, Tubaliin ja Javaniin, kaukaisille saarille ja rannikoille, jotka eivät ole kuulleet minusta puhuttavan eivätkä nähneet minun kirkkauttani. Nuo, jotka lähtevät, kertovat vieraiden kansojen keskuudessa minun kirkkaudestani.
Jes. 66:18–19

Kaukaisiin maihin matkanneet lähetystyöntekijät ovat vieneet hyvää sanomaa niiden asukkaille. Siellä missä on kuunneltu avoimin mielin ja sydämin, on tultu syvästi kosketetuksi mielen, sydämen ja/tai koko olemuksen tasolla. Ihmiset ovat tunnistaneet tunnistaneet, että se, mitä kuulemme, on totta. He ovat saaneet kohdata Kristuksen kirkkauden.

Siellä, missä oma mieli ja sydän ei ole kiinnittynyt niin kovasti elämän materialistisiin puoliin (kuten meillä länsimaissa), ollaan vastaanottavaisia sanomalle, joka ei ole sidottu maallisiin asioihin. Silloinkin, kun yhteiskunnalliset rakenteet tukevat aivan päinvastaista ajattelua ja ideologiaa, kuten esim. Kiinassa.

Joskus kuulee sanottavan, että jonkin ajan kuluttua saamme nähdä, kuinka niistä maista, joissa hyvä sanoma on otettu täysisydämisesti vastaan, tullaan kertomaan sitä tänne meille, länsimaihin. Tällaisia palavasydämisiä julistajia on jo tullutkin esim. juuri Kiinasta, ja Afrikan maista, kertoen että Jumala lähetti heidät tänne, koska täällä tarvitaan hyvän sanoman kuulemista. Jotta tulisimme tietämään, että Hän on elävä ja todellinen, ja välittää meistä ja rakastaa meitä. Ja että Hän haluaa kutsua meitä tuntemiseensa. 

Pyhien kirjoitusten viisaus
Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.
2. Tim. 3:14–17 

Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen, kirjoittaa Paavali Timoteukselle. Mutta mistä ja miten kirjoituksia tutkineet päättelivät, mitkä tekstit ovat Jumalan Hengestä syntyneitä, ja mitkä ovat kirjoittajan oman mielen ja sielun värittämiä?
Varmaan rukoiltiin ja pyydettiin Jumalan Hengen johdatusta tunnistamaan aito epäaidosta.
Ei se varmaan helppoa ollut. Eikä se helppoa ole edelleenkään.

Luojamme on käsittääkseni antanut Henkensä sisimpäämme ikään kuin sisäiseksi ‘tunnistuslaitteeksi’, jotta voisimme tunnistaa, millaisesta lähteestä tai mistä käsin lukemamme kirjoitukset – niin ikivanhat kuin uudemmatkin – ovat kummunneet. 

Valo, aurinkoakin kirkkaampi 
Paavali puhui: ”Näissä asioissa minä lähdin matkalle Damaskokseen. Olin saanut siihen ylipapeilta suostumuksen ja valtuudet. Mutta silloin, kuningas, minä matkaa tehdessäni puolenpäivän aikaan näin, miten taivaasta leimahti aurinkoakin kirkkaampi valo minun ja matkatovereideni ympärille. Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan heprean kielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.’ Minä kysyin: ’Herra, kuka sinä olet?’ Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse jaloillesi. Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn. Minä pelastan sinut oman kansasi käsistä ja varjelen sinua, kun lähetän sinut pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.’
    Tämän vuoksi, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä. Ensiksi Damaskoksessa ja Jerusalemissa, sitten joka puolella Juudeaa ja muiden kansojen parissa minä olen julistanut, että kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy. Tästä syystä juutalaiset ottivat minut temppelissä kiinni ja yrittivät hakata minut hengiltä. Jumalan avulla olen kuitenkin selvinnyt tähän päivään asti ja voin nytkin täyttää todistajan tehtävääni, puhua sekä ylhäisille että alhaisille. Minä puhun vain siitä, minkä profeetat ja Mooses ovat ennustaneet tapahtuvan, en mistään muusta, puhun siitä, että Messiaan tuli kärsiä kuolema ja ensimmäisenä nousta kuolleista sekä julistaa valon sanomaa niin meidän kansallemme kuin muillekin kansoille.”  Ap. t. 26:12–23

Jeesuksen kanssa vuorelle
Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa. Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges – se merkitsee: ukkosenjylinän pojat – sekä Andreas, Filippus ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama joka kavalsi hänet.
Mark. 3:13–19

Tulisieluinen Pietari, jonka Jeesus nimitti kallioksi. Veljekset Jaakob ja Johannes, joita Jeesus kutsui ukkosenjylinän pojiksi. Tuomas, joka ei uskonut, ellei nähnyt omin silmin. Bartolomeus (Natanael), jonka  Jeesus totesi olevan mies vailla vilppiä. Juudas, josta tuli Jeesuksen kavaltaja.
Muita opetuslapsia ei juurikaan kuvata evankeliumeissa. Mutta jo noista voi päätellä, että aikamoisen sekalaisen joukon tyyppejä Jeesus kutsui seuraamaan itseään.

Siitä voi päätellä, että Kristus ei odota seuraajiensa olevan täydellisiä. (Ja mistä hän sellaisia löytäisikään…)
Me kaikki kelpaamme Hänelle, juuri sellaisia kuin olemme. Hän on osoittanut meille tien, Riittää että mielemme ja sydämemme ovat avoimia sille, mitä Hän on halunnut ja yhä haluaa meille opettaa ja näyttää.

Luojamme toivoo, että löytäisimme Valon – näkisimme Hänen kirkkautensa, ja tunnistaisimme Hänen rakkautensa meitä kohtaan. Hän haluaa ravita meitä niin monin eri tavoin, ei vain mieltä, vaan myös aistejamme. 🔅
Kiitos rakas taivaallinen Isämme, että olet antanut meille kyvyn nauttia kaikesta kauniista, jota Sinä luot Henkesi kautta, niin ympäröivässä luonnossa kuin ihmisten kautta, kuten esim. musiikissa.🔅

Durhamin yliopiston kamarikuoro esitti Temppeliaukon kirkossa vieraillessaan sielua taivaallisiin lennättäviä lauluja.
Alla Claudio Monteverdin ‘Ohimè il bel viso’ kuoron esittämänä.

Ohimè il bel viso  – Durham University Chamber Choir

Armahtakaa!

22.6.2024. Ah miten kaunis ja lämmin juhannussää! Tänään oli Leppävaaran kirkossa  pihakirkko kirkkokahveineen. Myös kirkkoväen koiraystävät olivat tervetulleita, joten sinne, ilman muuta!
Ensikertaa kirkon pihalla vieraillut hauvani seurasi sylissäni hiljaa ja tarkkaavaisena tilaisuutta. Vierustoverini totesi jälkeenpäin huomanneensa, kuinka hauvelin korvat heiluivat aina laulaessamme.
Lauloimme monta luomakunnan ihmeellisyyttä ja kauneutta ylistävää virttä, mm. kauniin, virsikirjaan (967) kelpuutetun ‘Nousta sain aamuun’ (= ‘Morning has broken’),
Katselimme sinistä taivasta ja kirkonpihasta avautuvaa luontoa miettien, kuinka ihmeellisesti ja taitavasti Luojamme on kaiken suunnitellut. 🔅

Nyt vietetään juhannusviikonloppua, vaikka varsinainen juhannuspäivä onkin maanantaina, 24.6. Olen tainnut aina laittaa tähän blogiin juhannuspäivän tekstit. Niissä kerrotaan  Jumalan suuruuden lisäksi Juhannuksen syntymäpäiväsankarista, Johannes Kastajasta. Siitä, miten hänen nimekseen tuli Johannes ja siitä, miten hänen lisänimekseen tuli Kastaja.  .
Tällä kerralla laitan tähän kuitenkin vaihteeksi juhannusviikonlopun sunnuntain tekstit. 

Kirkkovuosikalenterista – ‘Ihmisen asia ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista. Kuulumme syntisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta.’

Sytytä silmiini valo
Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi? Kuinka kauan peität minulta kasvosi?
Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska? Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla?
Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani!
Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan, ettei viholliseni sanoisi: ”Minä voitin hänet”, ettei vastustajani saisi iloita tappiostani.
Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi.
Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.
Ps. 13:2–6

Ihmisten hyväksi koituu se 
Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
– Onko mielestäsi oikein, että sanot: ”Minä olen oikeassa, Jumala väärässä!”
Tai että kysyt: ”Mitä minä siitä hyödyn, että pysyttelen irti synnistä?”
Minä vastaan sinulle selvin sanoin ja vastaan vielä ystävillesikin!
    Kohota katseesi ylös taivaalle ja katso pilviä. Ne ovat korkealla sinun yläpuolellasi.
Jos sinä teet syntiä, mitä se häntä liikuttaa? Jos teet vielä enemmän syntiä, mitä se hänelle merkitsee?
Tai jos elät oikein, mitä hän siitä hyötyy? Mitä sinä pystyisit hänelle antamaan! Ihmistä, itsesi  kaltaista, sinun syntisi satuttavat, ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein.
Job 35:1–8

Jumalan valtakunta on rauhaa ja iloa
Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan. Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta. Jos veljesi pahastuu ruoastasi, et enää ole noudattanut rakkauden vaatimuksia. Älä saata ruoallasi perikatoon sitä, jonka vuoksi Kristus on kuollut. Älkää antako aihetta pilkata sitä hyvää, minkä olette saaneet. Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Joka tällä tavoin palvelee Kristusta, on Jumalalle mieleen ja saa ihmistenkin arvonannon.
    Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.
Room. 14:13–19

Luuletteko…
Juuri siihen aikaan Jeesuksen luo tuli ihmisiä, jotka kertoivat Pilatuksen surmauttaneen uhraamaan tulleita galilealaisia, niin että heidän verensä oli sekoittunut uhrieläinten vereen. Jeesus sanoi siihen: ”Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? Eivät suinkaan – samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny. Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset? Eivät suinkaan – yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny.”
Luuk. 13:1–5

Aika tiukkoja sanoja Jeesukselta. Mitäköhän hän sanoisi meille, tämän ajan ihmisille maailman menoa katsellessaan? 
Jeesus esitti toiveen jäähyväisrukouksessaan, että me ihmiset oppisimme elämään keskinäisessä yhteisymmärryksessä. Hän sanoi, että on tullut tuomaan reuhaa. Hän tarjoaa meille sellaista sisäistä rauhaa, joka pysyy silloinkin, jos tai kun se, mitä näemme tai koemme ympäröivässä maailmassamme – taikka omassa elämänpiirissämme – on kaukana rauhaisasta  rinnakkaiselosta.  

Meille on kuitenkin annettu vapaus valita toisin, kääntää ajatuksemme ja tekomme sellaisiksi, jotka rakentavat rauhaa sisimpäämme ja ympärillemme.
Ystävälliset sanat, huomaavainen suhtautuminen kanssaihmisiimme, käden ojennus apua tarvitsevalle…  – usein on kyse niin pienistä asioista, ettemme ehkä edes tule ajatelleeksi, että niillä voisi olla vaikutusta suuremmassa mittakaavassa. Mutta juuri pienillä asioilla on merkitystä, sillä ne ovat meille kaikille mahdollisia. Ja jokaisella hyvään pyrkivällä teolla on merkitys. 

Paavalin kehotus on ihan yhtä ajankohtainen kuin 2000 v. sitten: ‘Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.’

Jumalan ja luomakunnan ihmeellisyyttä kuvaa myös Morning has broken -laulu.
Etsiessään innoitusta uudelle laululle Cat Stevens löysi tuon laulun vanhan lastenlaulukirjan Songs of Praise . Siinä olevat laulut on kirjoittanut engl. runoilija Eleanor Farieon (1881-1965).

Morning Has Broken – Cat Stevens

Aamun sarastus, kuin aamuista ensimmäinen
mustarastaan laulu kuin ensimmäisen linnun
kiitä laulusta, kiitä aamusta
kiitä kaikesta, mikä versoo tuoreena Sanasta
suloisista sateista jotka säteilevät taivaan valossa
kuin ensimmäinen kaste ensimmäisellä ruoholla
kiitä suloisen kosteasta puutarhasta
joka versoaa täydellisenä siellä
missä Hänen jalkansa ovat kulkeneet
minun auringonvaloni, minun aamuni
syntynyt siitä valosta, jonka Eeden näki
ylistä riemulla, ylistä joka aamu
Jumalan luomistyötä jokaisena uutena päivänä

Kaunista ja siunauksellista juhannusaikaa!