Mooses sanoi israelilaisille:
”Olkaa vahvoja ja rohkeita, älkää pelätkö älkääkä säikkykö noita kansoja, sillä Herra, teidän Jumalanne, kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin eikä hylkää teitä.”
Mooses kutsui luokseen Joosuan ja sanoi hänelle kaikkien israelilaisten ollessa läsnä: ”Ole vahva ja rohkea. Sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra esi-isillemme vannomallaan valalla sille lupasi, ja sinä jaat sen maan israelilaisille perinnöksi. Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.” 
5. Moos. 31:6–8

Me olemme lakkaamatta rukoilleet teidän puolestanne ja pyytäneet, että te saisitte runsaasti hengellistä viisautta ja ymmärrystä ja tulisitte täydelleen tuntemaan Jumalan tahdon. Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa. Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä.
Kol. 1:9–11

Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä.
Hän sanoi heille: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.
Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua älkääkä jalkineita. Älkää matkan varrella pysähtykö tervehtimään ketään. Ja kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle kodille.’ Jos siellä on joku, joka on rauhan arvoinen, hän saa teidän toivottamanne rauhan. Ellei ole, toivotuksenne palaa teille. Jääkää siihen taloon ja syökää ja juokaa mitä teille tarjotaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta toiseen.
Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’ Mutta jos teitä johonkin kaupunkiin tultuanne ei oteta vastaan, menkää sen kaduille ja julistakaa: ’Me pyyhimme pois pölynkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut – pitäkää hyvänänne! Mutta tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle!’ Minä sanon teille: Sodomakin pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sellainen kaupunki.”
Luuk. 10:1–12

Onkohan maassamme yhtäkään sellaista kaupunkia, jonne tultuaan hyvän sanoman tuojan olisi sanottava: ”Pyyhimme kaupunkinne pölyt jaloistamme, pitäkää hyvänänne!” – Toivottavasti ei.
Miten ihanaa olisi, jos joka kaupungissa oikein odotettaisiin Jumalan lähettiläitä!
Haluttaisiin kuulla toivon ja rohkaisun sanoja. Uskoa vahvistavia, hoitavia ja vapauttavia sanoja. Kaivattaisiin nähdä ja kokea, miten niiden kuuleminen aikaansaa uudistumista ja parantumista.

Kiitos Kristus, että Sinä lähetät, varustat ja vahvistat edelleen seuraajiasi jakamaan muille sitä, mitä ovat itse saaneet ottaa vastaan. Hyvää sanomaa siitä, mitä olet tehnyt puolestamme. ja siitä, että tänäkin päivänä elät ja vaikutat keskellämme.

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Pitäkää Herra pyhänä – Lujalla kädellä Herra veti minut pois siltä tieltä, jota tämä kansa kulkee. Hän sanoi:
– Älkää sitä kutsuko salaliitoksi, mitä tämä kansa salaliitoksi kutsuu. Älkää vavisko,
älkää sitä pelätkö, mitä se pelkää.
Pitäkää te Herra Sebaot pyhänä, pelätkää vain häntä, vaviskaa hänen edessään.
Hänestä on tuleva solmu ja este, kompastuskivi, kallionlohkare Israelin kahden kuningashuoneen tielle, Jerusalemin asukkaille loukku ja ansa. Monet heistä kompastuvat, syöksyvät nurin niskoin, loukkaantuvat, tarttuvat ansaan, jäävät kiinni.
Jes. 8:11–15

Tuo Jesajan teksti puhuu minulle siitä, miten ei kannata antaa toisten epäluulon, kyseenalaistamisen tai epäuskon heikentää tai horjuttaa omaa uskoaan Kaikkivaltiaaseen, vaan suunnata katseensa Häneen, joka haluaa johdattaa meidät totuutensa tuntemiseen.
Tulin uskoon (kuten sanonta kuuluu) n. 20 vuotta, ja tuntuu oikeastaan aika uskomattomalta, kuinka maailma on näiden vuosien aikana muuttunut.

Raamatun Jumalaan uskovia haastetaan monella taholla yhä kiihkeämmin. Mutta samalla monet nousevat juuri sen vuoksi puolustamaan kristinuskoa, niin omassa maassamme kuin muissakin maissa. Myös yhä useampi juutalainen ja muslimi löytää Kristuksen Messiaanaan. Mielenkiintoisia aikoja elämme. Mitä kaikkea saammekaan vielä nähdä tapahtuvan omana elinaikanamme…!  💛

Voideltu on antanut sydämiimme Hengen – Jumala voi todistaa, etten sano teille sekä: ”Kyllä” että: ”Ei.” Eihän myöskään Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jota minä, Silvanus ja Timoteus olemme teille julistaneet, tullut ollakseen sekä ”kyllä” että ”ei”, vaan hänessä toteutui ”kyllä”. Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: ”Aamen”, Jumalan kunniaksi. Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.
2. Kor. 1:18–22

Jumala itse vahvistaa – Miten ihana tuo Paavalin toteamus ja lupaus Korinttolaiskirjeessä: että ”Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun”.
Meidän ei tarvitse koettaa selvitä uskonelämässämme omin voimin.
Emmekä siihen pystyisikään. Jumala vahvistaa meitä siinä, ja vieläpä antaa meille voitelunsa.
Ja on antanut meille Pyhän Henkensä sinetiksi. Jotta uskoisimme Kristukseen ja siihen, että Hän elää ja toimii tänäkin päivänä keskuudessamme. Ja jotta myös me voisimme toimia Hänen palvelijoinaan täällä maan päällä. 💛

Uskotko Ihmisen Poikaan? – Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos.
Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä. 
Joh. 9:24–38

”Anna kunnia Jumalalle”, vaativat fariseukset näkönsä sanovalta mieheltä. Näin tämä tekikin, mutta aivan toisin kuin fariseukset toivoivat. He, jotka suhtautuivat tuohon mieheen ylimielisesti, joutuivatkin yllättäen altavastaajiksi, kun mies ei taipunut heidän manipulointiyrityksiinsä. Sen sijaan hän antoi heille vahvoja perusteluja sille, miksi hän uskoi Jeesuksen olevan Jumalan mies.

Tämän jälkeen (ehkä sekä kiitokseksi miehen rohkeudesta että ennen kaikkea syventääkseen hänen uskoaan)  Jeesus kohtasi miehen ja kysyi tältä, uskoiko hän Ihmisen Poikaan.

Mitä nimityksellä Ihmisen Poika tarkoitettiinkaan tuohon aikaan. Ei löytynyt googlatessa  yksiselitteistä vastausta. (Tavallisimmin sen nähdään juutalaisen apokalyptiikan valossa merkitsevän taivaasta tulevaa valtiasta,)

Näkönsä saanut mies koki kuitenkin vahvan Pyhän läsnäolon ja vaikutuksen, sellaisen joka  ohittaa mielenpäätelmät iskeytyen suoraan sydämenymmärrykseen. Sillä Jeesuksen sanat kuultuaan hän lankesi maahan tämän eteen sanoen: ”Minä uskon, Herra.”

Kristus, avaa meidänkin silmämme näkemään, kuka Sinä olet. Auta meitä näkemään Sinun valtakuntasi todellisuuteen ja elämään ja toimimaan siitä käsin. Sinun tahtosi mukaisesti. 💛

Oho, vuorokausi ehti jo vaihtua sunnuntaiksi tätä kirjoitellessa. Nyt nukkumaan! Unia taivaallisista asioista toivon näkeväni. Sellaisia, joista tulee hyvä ja kiitollinen olo ja joita saa ihmetellä ja mietiskellä sitten herätessään. 🙂

Alla tuttu laulu. suomeksi ’On armo suuri, ihmeinen’.
Ääniherkille huomio: vaikka laulu muuten on pehmeänrauhallista. yhdessä kohtaa volyymi kasvaa, hiljentyen taas loppua kohden.

Was Blind, but now I see 

Herra sanoi:
”Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut. Muista, että hän on lähelläsi, tottele häntä äläkä vihastuta häntä. Hän ei anna anteeksi niskoittelua, sillä hän toimii minun nimissäni. Mutta jos tottelet häntä ja teet kaiken, mitä minä käsken, niin minä olen sinun vihollistesi vihollinen ja vastustajiesi vastustaja. Minun enkelini kulkee sinun edelläsi.”
2. Moos. 23:20–23

Jumala antoi Mooseksen kautta erämaassa vaeltavalle Israelin kansalle opetuksia, varoituksia, käskyjä ja lupauksia. Yksi lupauksista on yllä, ihana lupaus, jonka saamme Kristuksen seuraajina omaksua myös itsellemme: Hän lähettää enkelinsä kulkemaan edellämme, suojelemaan meitä matkallamme ja johdattamaan siihen paikkaan, jonka Hän on meille varannut.

Meiltä Herra edellyttää, että pysymme kuuliaisina Hänelle ja Hänen tahdolleen. Kuten erämaavaelluksesta tiedämme, se on välillä kaikkea muuta kuin helppoa.
Yllä oleva lupaus on kuitenkin niin ihana ja rohkaiseva, että kyllähän siitä tulee sellainen olo, että haluan yrittää parhaani. En omassa voimassani, vaan Hänen avullaan.

Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.
Sen tähden meidän on tarkoin ja tunnollisesti pidettävä mielessämme se, minkä olemme kuulleet, ettemme ajautuisi virran vieminä harhaan. Johan sekin sanoma, jonka enkelit toivat, osoittautui paikkansa pitäväksi, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai ansaitsemansa palkan. Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra ensimmäisenä julisti? Ne, jotka kuulivat hänen julistuksensa, ovat sen todistuksellaan vahvistaneet ja välittäneet meille, ja itse Jumala vahvisti heidän todistuksensa: hän antoi heidän tehdä tunnustekoja ja ihmeitä, monia voimallisia tekoja, ja jakoi Pyhän Hengen lahjoja tahtonsa mukaan.  Hepr. 1:14–2:4

Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä. Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he lausuivat kovalla äänellä:
– Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen.  Ilm. 5:11–12

Taivaallinen kirkkaus, Jumalan valtaistuin, kaikki ympärillä olevat palvovat olennot, vanhimmat ja enkelit. Miten Ihmeellinen onkaan tuo Johanneksen näky, jonka hän sai kokea Patmoksen saarella vankina ollessaan.
Johannes sai kuulla, kuinka taivaalliset olennot ylistivät Kristusta. Sen on täytynyt olla aivan erityisen kaunista ja harrasta kuultavaa. Kuvittelen Johanneksen pudonneen polvilleen tuon näyn edessä.

Ehkäpä Johannes ei paljonkaan malttanut ummistaa silmiään vankiluolassaan viettämiensä vuosien aikana. Varmaan hän halusi koko ajan olla valppaana ja valmiina, jos ja kun hänelle taas näytettäisiin taivaallinen ilmestys.
Nuo taivaalliset näyt antoivat hänelle varmasti myös voimaa suorittaa oma tehtävänsä: kirjata ylös näkemänsä ja kuulemansa, niin että ainakin olennaisimmat tallentuivat jälkipolville, meillekin, luettaviksi.

(En malttanut olla laittamatta myös tätä vaihtoehtoista UT;n tekstiä tähän.)

⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
(Voi tätä maailmaa ja sen viettelyksiä! Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta ne tulevat! Jos kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan parempi, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat kädet ja jalat tallella heitetään ikuiseen tuleen. Ja jos silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä menemään. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvetin tuleen.)
Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”
Matt. 18:1–6 (7–9) 10

Lapsen kaltaiseksi nöyrtyminen – se on iso juttu. Meillä aikuisilla kun tuppaa olemaan niin kova tarve antaa itsestämme sellainen kuva, että me kyllä ymmärrämme, osaamme ja hallitsemme asiat.
Lapsenkaltaisuuden ymmärretään helposti tarkoittavan yksinkertaisuutta ja tietämättömyyttä.  Usein kuitenkin juuri lasten kuulee kysyvän tai sanovan hämmästyttäviä asioita. Heillä saattaa vielä olla jollain tavalla käsitys siitä, että he ovat tulleet jostain aivan erilaisesta maailmasta kuin mitä tämä maailmamme on. Pienelle lapselle taivasmaailma voi olla vielä hyvin todellinen (kunnes tietoisuus siitä vähitellen katoaa tämän maailmanmenon myötä). .

Jeesusta kuunnelleet lapset imivät varmastikin kaiken itseensä. Eivät välttämättä mielen, vaan sydämen kautta. He tunsivat, että tässä puhuu joku, jolla on totuus. Lapsi erottaa, mikä on totta ja mikä ei.
Meille aikuiselle se on vaikeampaa, sillä meillä on taipumus ja tarve prosessoida asioita mielemme kautta. Siinä ehtii tulla väliin epäilys, kieltämistäkin: en ymmärrä tätä, en siis voi uskoa.

Mutta kyllähän tuo, mitä Jeesus sanoo, laittaa miettimään: ellemme käänny (ellei meissä tapahdu mielenmuutosta), emme pääse taivasten valtakuntaan. Ja kukapa meistä haluaisi jäädä taivast4en valtakunnasta osattomaksi?.

⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅

Teki mieli jättää nuo suluissa olevat jakeet pois. (Niin olen varmaan tehnyt aiemmissa blogikirjoituksissani kun tämä evankeliumiteksti on tullut eteen.)
Mutta joistain syystä tuntui että niiden kuuluu nyt kuitenkin tulla mukaan tähän.

Niitä on ehkä helpompi lukea kun muistaa, ettei eri kehonosien poisheittämisiä pidä ymmärtää kirjaimellisesti.
Mutta ovathan ne voimakkaita kielikuvia. Ja niinhän niiden on tarkoitus ollakin. Jeesus puhuu sen verran vakavasta asiasta, että sitä ei voi sivuuttaa välinpitämättömästi. Ne laittavat miettimään, millä tavoin viettelys esiintyy tai toimii omassa elämässä. Millaiset ajatus- tai toimintamallit tuntuvat hallitsevan meitä vastoin tahtoamme?

Jos jokin asia on jo saanut niin suuren hallintavallan itsestä, että oma tahto jää alakynteen ja tilanne tuntuu myllynkiveltä kaulassa, on hyvä tietää ja muistaa, että on Eräs, jolla on valta yli kaikkien valtojen ja voimien,  Hän, Vapahtajamme, voi ja haluaa auttaa ja vapauttaa meidät asioista, jotka sitovat ja kahlitsevat meitä.

Kristus, kiitos että tahdot meidän tulevan osallisiksi taivasten valtakunnasta. Kiitos että kutsut meitä tuntemiseesi. Pyyhi pois ylpeytemme, anna meille nöyrä mieli. Anna Pyhän Henkesi muovata meitä niin että voimme kasvaa uskossamme.
Kiitos rakas Jumala Rakkaudestasi meitä kaikkia luotujasi kohtaan.

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Herra Jumala Sebaot sanoo näin:
– Minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan niitä, minä en voi sietää juhlakokouksianne.
Kun te tuotte minulle polttouhrejanne ja ruokauhrejanne, minä en ota niitä vastaan. Juottovasikkoihin, joita te tuotte ateriauhriksi, minä en katsahdakaan. Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro. 
Aam. 5:21–24

Tuohon tapaan taitaa Jumala tänäkin päivänä suhtautua kaikkiin ulkokultaisiin menoihin. Hän kun katsoo sydämiimme, ei siihen miten hurskaita tai kelvollisia koetamme Hänen edessään esittää olevamme.
Oikeamielisyys, oikeanlainen sydämenasenne Häneen on se, mitä Hän meiltä odottaa ja toivoo.
Pidän siitä, kun raamatunteksteissä asioita puhutaan kaunein kielikuvin, kuten tuossa oikeuden virtaamisesta veden tavoin ja vanhurskauden ehtymättömän puron lailla.

Kukaan ei saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla.
Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin ”älä tartu”, ”älä maista”, ”älä kosketa”? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.
Kol. 2:16–23

Lunastajani elää – Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa. 
Job 19:25–27

Silloin tällöin – ei minään surun tai epätoivon, vaan ihan seesteisinä ja rauhallisina hetkinä –  alkaa mielessäni soida laulun sanat:  ”Minä tiedän: Lunastajani elää, Hän elää”. Olen sen joskus kuullut jossain tilaisuudessa. Ei aavistustakaan siitä, miksi se aina välillä nousee mieleeni.
Paitsi että onhan se minulle totta:. tiedän että Hän elää., 🙂

Job sanoi nuo sanat ystävilleen suuren kärsimyksensä ja tuskansa keskellä. Jobin tarina on rankka ja syvästi koskettava. Mutta miten kauniit ovatkaan nuo toivon sanat, jotka Job lausuu lannistettuna, murheen ja epätoivon vallassa.
Vaikka Job oli katkera Jumalalle, jonka koki kohdelleen häntä väärin, hänen suurin toiveensa oli kuitenkin saada katsella Häntä omin silmin.

Tämä on ollut, on ja tulee olemaan myös lukemattomien Jumalaan uskovien sydämen kaipaus. Se on asia, joka varmasti tuo monille toivoa ja lohtua, kun suru, kärsimys ja epätoivo tuntuvat musertavalta taakalta. On jotain suurenmoista, jota odottaa. Saada nähdä Luojansa kaikessa kirkkaudessaan.

☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️

Aarre saviastioissa– Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja.
Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi näkyviin kuolevaisessa ruumiissamme. Meissä siis tekee työtään kuolema, mutta teissä elämä. Meillä on sama uskon Henki, josta on kirjoitettu: ”Minä uskon, ja siksi puhun.” Niin mekin puhumme, koska uskomme. Me tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää Jeesuksen tullessa meidätkin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne. 
2. Kor. 4:7–14

Ylösnousemus ja elämä – Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.” Jeesus sanoi: ”Veljesi nousee kuolleista.” Martta vastasi: ”Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.” Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” ”Uskon, Herra”, Martta vastasi, ”minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.”
Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: ”Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.” Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo. (Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siellä, missä Martta oli hänet tavannut. Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät tämän äkkiä nousevan ja lähtevän ulos, he menivät perässä, koska arvelivat hänen olevan menossa haudalle itkemään.)
Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: ”Missä hänen hautansa on?” ”Herra, tule katsomaan”, he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: ”Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.” Mutta jotkut heistä sanoivat: ”Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?”
Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. ”Ottakaa kivi pois”, käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: ”Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.” Jeesus vastasi: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?”
Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.”
Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen. 
Joh. 11:21–29 (30–31) 32–45

Viime viikon evankeliumitekstissä Jeesus moitti Marttaa. Tässä Martta puolestaan moittii Jeesusta! Miksi et tullut ajoissa? Mutta lisää saman tien tietävänsä, että Jeesus voi tässäkin tilanteessa tuoda avun, niin uskomattomalta kuin se saattoikin tuntua.
Joko Martalla oli niin vankkumaton usko ja luottamus, tai sitten hän ymmärsi, että nyt ei voi muuta kuin uskoa ja luottaa.

Kuinka monet ihmiset kautta aikojen ovatkaan kokeneet saman. Äärimmäisen epätoivon hetkellä on tartuttu viimeiseen oljenkorteen: Jumala, jos olet olemassa, auta! Ja kuinka monet ovat saaneet kokea Jumalan pelastavan, parantavan, elämää muuttavan voiman!
On koettu että asiat jotka ovat painaneet, surut, sairaudet, taakat ja otteessaan pitävät sidokset on pyyhitty pois, ja he ovat saaneet uuden alun, uuden elämän.

Jeesus sanoo Martalle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?”
Samaa Ylösnoussut kysyy ,meiltäkin tänään: uskotko tämän?
Vasta vähitellen kasvoin ymmärtämään tuon iankaikkisuuteen liittyvän kysymyksen suuren  merkityksen. Ja millainen merkitys on sillä, miten siihen vastaamme.

Syvä liikutus valtasi Jeesuksen kun hän näki Marian ja muiden surijoiden itkevän. Myös hän itki.
Jeesuksen myötätunto koskettaa. Se kertoo minulle siitä, että koska hän maallisen elämänsä aikana kohtasi niin paljon surua ja kärsimystä ja sai sitä itsekin henkilökohtaisesti kokea, hän nyt, ylösnousseena Vapahtajana, tuntee samanlaista myötätuntoa kaikkia kärsiviä ja surevia kohtaan.

Jeesus lupasi opetuslapsilleen, että hänen Isänsä taivaissa lähettää Pyhän Hengen Puolustajaksemme, lohduttamaan ja opastamaan meitä. Ei vain vaikeuksien keskellä, vaan kaikenlaisina aikoina. Jotta kenenkään ei tarvitsisi vaipua epätoivoon, vaan pystyisimme toimimaan täällä Jumalan suunnitelman mukaisesti ja tekemään niitä töitä, joita Hän on meille valmistanut. .Ei oman voimamme, vaan Hänen voimansa avulla.

Jumalan kirkkaus – Kun Martassa heräsi huoli, mitä he joutuisivat kokemaan, jos 3 päivää kuolleena haudassa ollut Lasarus tulisi takaisin heidän elävien ilmoille, Jeesus sanoi:
”Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?”
Sekä Lasaruksen sisaret että toiset paikalla olleet saivat nähdä Jumalan kirkkauden ihmeitä tekevän voiman. Monet paikalla olleista uskoivat nyt, että Jeesus ei ollut vain Martan, Marian ja Lasaruksen hyvä ystävä, vaan Jumalan Poika, jolle oli annettu valta antaa uusi elämä, niin eläville kuin kuolleillekin.

Niin ihmeelliseltä kuin se saattaakin kuulostaa, Jumala näyttää tänäkin päivänä kirkkautensa siellä, missä Häneen uskotaan. Ihmeitä, parantumisia parantamattomiksi luokitelluista sairauksista, vapautumisia riippuvuuksista aina kuolleista nousemisia myöten, on tapahtunut meidänkin aikoina, kun uskovat ovat rukoilleet Jeesuksen nimessä. Siinä missä lääketiede ei enää voi auttaa, Jeesus Kristus, Parantajamme, Elämänantaja, voi tulla avuksi.

Jos näitä ihmeitä julkistettaisiin (lääketieteellisten todisteiden kera) ei vain kristillisissä vaan valtakunnallisissa medioissa, sillä olisi varmaan suuri vaikutus siihen, mitä ihmiset (riippumatta siitä mihin uskovat) alkaisivat ajatella ja ymmärtää Jumalan ja Jeesus Kristuksen todellisuudesta.
Ettei ole kyse vain vuosituhansien takaisista asioista eikä kristikunnan historiasta, vaan tultaisiin ymmärtämään, että Hän, joka kuoli ristillä puolestamme, elää ja toimii tänäkin päivänä keskuudessamme, auttaen, parantaen, vapauttaen, ihmeitä tehden.

Kuuloherkät, huom.: alla olevasta lauluvideosta kannattaa ehkä säätää volume pienemmälle. 🙂

Lunastajani elää – Suhe Live

Elia, joka oli kotoisin Gileadin Tisbestä, ennusti Ahabille: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani voimasta.”
Elialle tuli sitten tämä Herran sana: ”Lähde Sidonin alueen Sarpatiin ja asetu sinne. Minä olen käskenyt erästä leskivaimoa pitämään sinusta siellä huolta.”
Elia lähti Sarpatiin. Tullessaan kaupungin portille hän näki leskivaimon keräämässä polttopuita. Elia huusi hänelle: ”Toisitko minulle vähän vettä, että saisin juoda.” Nainen lähti hakemaan vettä, ja Elia huusi hänelle vielä: ”Toisitko minulle myös palan leipää.” Mutta nainen vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.”
Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.”
Leski meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla.
1. Kun. 17:1, 8–16

Herra on suonut minulle sen suuren ilon, että te vihdoin olette voineet antaa minulle uuden osoituksen huolenpidostanne. Sitä te tosin olette koko ajan halunneet, mutta ette ole saaneet siihen tilaisuutta. Tällä en tarkoita sitä, että kärsin puutetta, koska olen oppinut tulemaan toimeen sillä, mitä minulla on. Tunnen köyhyyden ja hyvinvoinnin, olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaiseen, syömään itseni kylläiseksi ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa. Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa. Te teitte silti hyvin, kun autoitte minua vaikeuksissani.
Fil. 4:10–14

Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”
Luuk. 10:38–42

Meillä kaikilla on elämässämme sekä Martan että Marian osat (olimmepa naisia tai miehiä). Näiden painotus voi vaihdella eri elämänvaiheissa. Tai sitten joku on luonteeltaan tai taipumuksiltaan selkeästi jommankumman kaltainen.

Tämä evankeliumikohta on puhutellut minua henkilökohtaisesti vahvasti siitä lähtien kun ensi kerran sen luin. Ensireaktio oli: ihanaa, saan olla juuri sellainen kuin olen! Minusta on ihanaa hiljentyä Pyhän äärellä.

Aina olen tainnut olla enemminkin mietiskelijä kuin touhuilija. Koululääkäri, josta sittemmin tuli perhelääkärimme, kertoi minulle, nuorelle äidille, muistavansa kuinka olin alakouluikäisenä istunut luokassa ikkunan vieressä ja katsellut ulos. Oli kuin olisin ollut ihan omissa maailmoissani.

Ehkä tuo lääkäri näki, kuinka pienten lasten äitinä olin omaksunut (luonnollisesti) Martan osan ja halusi muistuttaa minua Marian osasta.
Nuorempana olin aina ajatellut etten halua mennä naimisiin, sillä perhe-elämä ei antaisi aikaa henkiselle etsinnälleni, perheen  ja työn viedessä kaiken aikani.

Mutta niin vain kävi, että perheenperustaminen tuli ajankohtaiseksi ja huomasin odottavani kaksosia. Heidän syntymänsä oli elämäni ihmeellisin asia, ja vaikka heistä kasvoi kaksi erittäin vilkasta ja energistä ihanaa pienokaista, niin – kuin ollakaan –  huomasin että aina löysin aikaa myös hiljentymiselle ja meditaatiolle.

Teini-ikäisestä lähtien olin etsinyt yhteyttä Jumalaan (tai paremminkin ’johonkin Korkeampaan’, tietämättä kohteesta sen tarkemmin)  erilaisten meditaatioiden kautta.
Ne erilaiset meditaatiot, joita olin vuosikausia harjoittanut, jäivät kun sain kohdata Jeesuksen. Hän kutsui minut omalle tielleen,

Uuteen astuminen ei tapahtunut  kertaheitolla, mutta vähitellen. Oli kuin Kristus olisi valmistellut minua pikku hiljaa luopumaan siitä, mikä oli silloin minulle niin tärkeää henkisessä/hengellisessä etsinnässäni ja käytänteissäni.

Miten suuri ero olikaan alkaa hiljentyä, kun oli selkeä kohde:. Jumala, joka halusi olla yhteydessä kanssani. Se muutti kaiken!
20 antroposofian vuotta oli tavoitteena saada tietoa henkisestä maailmasta (mihin Rudolf Steinerin erään pääteoksen alkuperäinen saksalainen nimikin viittaa). Kristus oli kyllä mukana kuvassa, mutta pääpaino oli korkeamman henkisen tietoisuuden saavuttamisella. .
Antroposofiasta siirryin new age-oppeihin. Yli 10  vuotta niiden parissa, tavoitteena energioiden kohottaminen ja ehkä myös valaistuminen meditaatioiden ym. harjoitteiden kautta.

Sekä antroposofiassa että new agessa oli kysymys oman itsensä kehittämisessä. Oli aikamoinen mullistus tajuta, että Jumala haluaa tehdä sen työn minussa. Hän haluaa auttaa minua kasvamaan sellaiseksi kuin minut on tarkoitettu. Olemaan yhteydessä Häneen, Lukemaan Hänen Sanaansa. Ja askel askeleelta kasvamaan enemmän Hänen Poikansa kaltaisuuteen.

Meditaatiot saivat uskoontuloni myötä täysin uuden kohteen. Ne muuttuivat rukoukseksi ja mietiskelyksi, jossa hiljennyn ja keskityn kolmiyhteisen Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen läsnäoloon.
Omat yritykset tulla jonkunlaiseksi (kutsutaanpa sitä sitten vaikka pyrkimykseksi saavuttaa valaistuminen tai joksikin muuksi) muuttuivat hiljentymiseksi Jumalan läsnäoloon; antautumiseksi siihen, mitä Hän haluaa minussa tehdä..

Valomme – Ymmärsin, ettei minun tarvitse pyrkiä valaistumaan. Sillä Hän, joka itse on Valo, tahtoo valaista mielemme. sydämemme ja olemuksemme.
Hänen vaikutuspiirissään viipyessämme me muutumme. Häntä kuunnellessamme opimme tuntemaan Hänet ja Hänen tahtonsa myös omassa elämässämme.

Valkeuksien Isä – Jaakob toteaa kirjeessään näin:
Älkää eksykö, rakkaat veljeni.  jokainen hyvä anti ja vaihteen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. (Jaak.1:16-17).
Toisessa käännöksessä on näin: ’jokainen hyvä anti ja saada lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei valo vaihdu varjoksi.’
Erään käännöksen mukaan: ’jokainen hyvä anti ja täydellinen lahja tulee ylhäältä, valojen Isältä, jonka luona ei ole muutosta eikä varjoa.’

☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️

Kuten Mariaa, Kristus kutsuu meitä kaikkia yhteyteensä, viettämään aikaa Hänen läsnäolossaan. Kuuntelemaan Häntä ja Hänen opetuksiaan.
Martan osa meillä on aina olemassa, vaikka monesta asiasta riippuu, miten suuri osa siihen kuluu jokapäiväisessä elämässämme.

Jeesuksen sanat Martalle ymmärrän niin, että hän haluaa muistuttaa meitä, että vaikka olisi paljon töitä tehtävänä, tärkeintä on kuitenkin muistaa yhä uudelleen tulla hänen luokseen. Kuunnella Häntä, joka on sekä Ystävämme, Vapahtajamme että Opettajaamme. .

Kiitos Kristus, että kutsut meitä yhteyteesi. Auta meitä muistamaan, mikä on kaikkein tärkeintä elämässä. Auta meitä tulemaan luoksesi, yhä uudestaan.
Kristus, Valomme, Sinulta saamme voiman kaikkeen olemiseen ja tekemiseen. Sinä näytät meille tien, jota tahdot meidän kulkevan.
Kiitos Sinulle, kaikesta!

💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛

Jäljelle jääneet aloittavat ylistyksen, he iloitsevat ääneen Herran suuruudesta. Huutakaa siis lännessä ja vastatkaa huutoon aamunkoiton suunnalta, kunnioittakaa Herraa. Meren saarilla ja rannoilla kunnioittakaa Herran nimeä, hänen, joka on Israelin Jumala. Maan ääriltä saakka me kuulemme laulujen kaikuvan ylistykseksi Vanhurskaalle.
Jes. 24:14–16

Hän, Vanhurskas, näkee kyllä heikkoutemme, erheemme, kipumme ja kärsimyksemme, Mutta on iso ero siinä, kiinnitämmekö huomiomme niihin taikka siihen, mitä ja millainen Hän on, ja mitä Hän on tehnyt, tekee ja tulee tekemään.

Ylistäessä ja kiittäessämme taivaallista Isäämme Pyhän läsnäolo laskeutuu keskellemme.
Taivaan valtakunnan ilmapiirissä me muutumme. Siinä voi tapautua ihmeitä. Kipu voi hälvetä ja väistyä kokonaan. Synkeät ajatukset voivat vaihtua toivoksi ja kiitollisuus valtaa mielen.
Sydän avautuu vastaanottamaan sitä, mitä Jumalamme haluaa siinä hetkessä meissä tehdä.

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Onhan kirjoitettu:
– Hän jakelee, hän antaa köyhille, hänen hyvyytensä kestää ikuisesti.
Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muillekin. Näin he myös rukoilevat teidän puolestanne ja ikävöivät teitä sen ylenpalttisen armon vuoksi, jota Jumala on osoittanut teille. Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan!
2. Kor. 9:6–15

Oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.
Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.” Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.
Mutta se päivä oli sapatti. Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: ”Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi.” Mies vastasi heille: ”Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’” Silloin juutalaiset kysyivät: ”Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?” Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon. Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.
Joh. 5:1–15

Betesdan allas oli aikojen saatossa muodostunut sairaiden ja rampojen toivonlähteeksi, sillä  aika ajoin joku onnekas parani siinä. Se, joka nopeiten ehti veteen.
Mahtoiko kuulua Jumalan suunnitelmaan tuo, että kaikki odottivat Herra lähetti enkelinsä aika ajoin kuohuttamaan vettä, niin että se muuttui parantavaksi ensimmäiseksi siihen ehtivälle? Että sen äärellä olisi parantumista toivovia odotuksen vallassa olevia ihmisiä. Ja että eräänä päivänä he saisivat nähdä enkelin sijaan paikalle hänet,  joka parantaa sanansa voimalla.       

Kuka oli tuo henkilö, joka tuli paikalle ja paransi 38 vuotta sairastaneen, vuodematollaan makaavan miehen? Kukaan altaan äärellä olleista sairaista ei sitä tiennyt. Parantunut mieskin pystyi vastaamaan kyselyihin vain: ”Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’”

Siinä, että odotettiin Herran enkeliä, joka toisi parantumisen, ei oltu nähty mitään moitittavaa.
Ehkä enkeli ei ollut koskaan ilmestynyt sapattina, tai sitten parantuneet eivät olleet tehneet mitään sapattikäskyn vastaista. Sillä, että nyt nähtiin parantuneen miehen kantavan vuodemattoaan sapattina, oli merkityksensä ja seurauksensa.

Jeesus oli jo ilmaissut jumalallista olemustaan eräille. Esim. Samariassa hän oli kaivon luona olleelle naiselle sanonut, että se vesi jota hänellä on tarjottavanaan, on elävää vettä.
Hän oli myös muuttanut veden viiniksi Kaanaan häissä, ja parantanut kuninkaan virkamiehen pojan.

Nyt Jeesus oli kuitenkin saapunut Jerusalemiin. Siellä ei (ilmeisesti) vielä oltu kuultu Jeesuksesta. Se, että joku oli rikkonut sapattikäskyä vastaan parantamalla sapattina ja lisäksi kehottanut parantunutta toimimaan käskyn vastaisesti eli kantamaan vuodemattoaan, oli kestämätöntä. Nämä kummatkin toiminnot kun laskettiin työnteoksi, joka oli kiellettyä lepopäiväksi pyhitettynä sapattina.

Myöhemmin temppelissä Jeesus itse ilmaisi parantuneelle miehelle, kuka hänet oli parantanut. Näin Jerusalemissa levisi tieto, että heidän joukossaan oli mies, joka paransi sairaita.
Tämä ei ollut fariseusten mieleen. Kaiken kukkuraksi Jeesus sanoi heille tekevänsä ainoastaan taivaallisen Isänsä tahdon.
”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika.” (Joh.5:19)

**********************

Viikon aiheena on kiitollisuus. Evankeliumiteksti ei kerro, osoittiko parantunut mies millään tavoin kiitollisuutta parantumisestaan. Mutta ehkä se, että mies oli mennyt parantumisensa jälkeen temppeliin, kertoo siitä, että hän halusi siellä osoittaa kiitollisuuttaan Jumalalalle.

Joskus olen miettinyt (sekä omalla että muiden kohdalla), missä määrin huomaamme olla kiitollisia Luojallemme. Ainahan me emme edes ole tietoisia niistä kaikista tavoista, joilla Hän on meitä suojellut ja varjellut.
Kivuilta ja krempoilta ei oikein voi välttyä, mutta millainen mahtaisi olla terveydentilamme, jos Hän ei pitäisi meistä huolta, tavalla tai toisella?

Millainen olisi elämämme ylipäätään, jollei Hän olisi meitä johdattamassa? Taitaa olla niin, että usein unohdamme kiittää kaikesta siitä, mitä Hän on tehnyt puolestamme. Silloinkin kun olemme ihan konkreettisella tavalla saaneet avun tilanteeseemme, voi helposti käydä niin, että uusia asioita tulee eteen ja hetken kiitollisuuden jälkeen unohdamme koko asian.

Olen usein kokenut, että kun kipua tuntiessani alan ylistää ja kiittää Jumalaa, kipu hellittää.
Sillä on ihmeellisen vahva vaikutus, kun siirtää huomion omista tuntemuksistaan Häneen, joka on Parantajamme ja Vapahtajamme.
Tätä koin monet kerrat esim. ennen tekonivelleikkausta, Kun polvi oli erityisen kipeä, aloin kiittää ja ylistää Jumalaa. Näin pystyin monesti kävelemään graavisti nivelrikkoisella polvellani pitkiäkin matkoja ilman kiputuntemuksia.

**********************

Miten paljosta saammekaan kiittää taivaallista Isäämme! Siitä, mitä Hän on tehnyt puolestamme. Siitä miten Hän on suojellut ja varjellut meitä pahimmilta kohtalon kolhuilta. Miten Hän on rohkaissut ja vahvistanut meitä heikkoina hetkinämme.
Ja omasta puolestani lisään tähän sen itselleni tärkeimmän asian: Hän johdatti minut omilta poluiltani Poikansa tielle, Totuuden ja ja Elämän tielle.

Tulee mieleen, että helpointa on tuntea kiitollisuutta silloin, kun on menossa suht’ vaivaton vaihe elämässä. Kun kipu kiusaa kroppaa, on vaikeampaa löytää kiitoksen ja ylistyksen moodi. Joskus voi olla niin uupunut olo, ettei jaksaisi oikein huokaista rukoustakaan.

Tuollaisia hetkiä tai aikoja varten kannattaa olla valmiiksi mietittynä jotain, jonka avulla  virittää mielen ja sydämen ylistykseen ja kiitokseen. Se voi olla tietynlaisen musiikin kuuntelua,  kauniiden luontokuvien katselua (jollei pysty itse lähtemään luontoon) tai jotain ihan muuta. Kun on valmiiksi miettinyt, mikä saisi mielialan kohoamaan silloin kun ei jaksa tehdä itse mitään sen eteen, voi sen ottaa käyttöön, jos on tarvis.

Jumalan läsnäoloon hiljentyminen on itselleni sellaista. Voi vain olla ja antautua Hänen hoidettavakseen. Hänelle voi ja saa myös valittaa, jos oikein sattuu. Hän kyllä kestää valituksemme.
Kristus on kanssamme kärsimyksen hetkinä. Hän näkee ja ymmärtää ja tuntee myötätuntoa kärsiviä kohtaan. Hän tietää mitä kärsimys on, sillä Hän kärsi meidän kaikkien puolesta Golgatalla.

Kristus haluaa auttaa ja rohkaista meitä ja antaa meille voimia. niin että lopulta saatamme huomata, että olemme unohtaneet kivun, ja että sydän alkaa taas kiittää Jumalaa. .
Usein siihen tarvitaan myös oma päätöksemme: nyt valitsen, etten keskity omaan kurjaan olooni, vaan kiinnitän katseeni Häneen, joka on Parantajani ja Vapahtajani.

Jeesus, näit vuodematolla makaavan miehen ja paransit hänet. Kiitos että näet meistä jokaisen. Näet paitsi ilon ja onnen hetkemme, myös vaivamme, puutteemme, sairautemme ja kärsimyksemme.
Kiitos että tänäkin päivänä tahdot pysähtyä juuri siihen, missä olemme. ojentaa rakastavan kätesi. Tahdot auttaa, parantaa ja vapauttaa meidät vaivoistamme.

Kristus, kun me katsomme Sinun kirkkauttasi, me muutumme. Alamme nähdä tilanteemme eri tavoin. Sen tilalle, mikä meistä näytti tai tuntui synkeältä tai toivottomalta, tulee säteilevä Valo. Sinä annat meille toivon.
Pyhän Henkesi kautta johdatat meitä kulkemaan kohti niitä hyviä suunnitelmia, joita Isällä on meille alusta asti ollut.

Kiitos että näet ja kohtaat jokaisen henkilökohtaisesti. Kiitos suuresta Rakkaudestasi meitä kaikkia kohtaan!

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Daavid tuli ulos luolasta ja huusi Saulin perään: ”Herrani, kuningas!” Kun Saul kääntyi katsomaan taakseen, Daavid kumartui kunnioittavasti maahan saakka ja sanoi Saulille: ”Miksi kuuntelet ihmisten puheita, kun he sanovat: ’Daavid tahtoo sinulle pahaa’? Nyt voit omin silmin nähdä, että Herra jätti sinut tänään luolassa minun käsiini. Mieheni neuvoivat minua tappamaan sinut, mutta minä säästin sinut ja sanoin: ’En voi kohottaa kättäni kuningastani vastaan, sillä hän on Herran voideltu.’ Katso nyt, isäni, katso viittasi lievettä, joka on kädessäni! Koska leikkasin liepeen viitastasi mutta en tappanut sinua, täytyy sinunkin ymmärtää, etten tahdo sinulle pahaa enkä kapinoi sinua vastaan. Minä en ole rikkonut sinua vastaan, mutta sinä väijyt minua ja tahdot viedä minulta hengen.
Kun Daavid lopetti puheensa, Saul sanoi: ”Poikani Daavid, sehän on sinun äänesi!” Ja Saul puhkesi itkuun ja sanoi Daavidille: ”Sinä olet oikeassa, minä väärässä! Olet tehnyt minulle pelkkää hyvää, mutta minä olen maksanut sen sinulle pahalla. Sinä olet tänään osoittanut, että tahdot minulle vain hyvää. Kun Herra luovutti minut sinun käsiisi, et tappanut minua. Kun joku kohtaa vihollisensa, hän ei päästä tätä suosiolla pois. Palkitkoon Herra sinulle hyvän työn, jonka tänään olet tehnyt minulle! Nyt tiedän, että sinusta tulee kuningas ja että Israelin valtakunta pysyy lujasti käsissäsi.”
1. Sam. 24:9–12, 17–21

Tämä on se sanoma, jonka te alusta alkaen olette kuulleet: meidän tulee rakastaa toisiamme. Me emme saa olla sellaisia kuin Kain, Pahan lapsi, joka tappoi veljensä. Ja miksi hän tappoi tämän? Siksi, että hänen omat tekonsa olivat pahoja mutta hänen veljensä teot oikeita.
Älkää ihmetelkö, veljet, jos maailma teitä vihaa. Me rakastamme veljiämme, ja siitä me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään. Joka ei rakasta, pysyy kuoleman vallassa. Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta. Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?
Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.
1. Joh. 3:11–18

Jeesus sanoi:
”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”
Matt. 5:43–48

Aikamoisen kehotuksen Jeesus antaa tuossa. Kyllä, todellakin haluan olla taivaallisen isäni lapsi. Hänen Rakkautensa on minulle merkityksellisin asia elämässä.  Onneksi se ei kuitenkaan ole riippuvainen siitä, miten onnistun tai epäonnistun tuota Jeesuksen kehotusta noudattamaan!
Sillä kyllähän todellakin on helpompaa olla ystävällinen ja rakastavainen ystävilleen kuin niille, jotka eivät ole ystäviä tai ystävällisiä.

Joku aika sitten hiljentyessäni ja tuntiessani Jumalan rakastavan läsnäolon ympäröivän ja täyttävän minut, tuli mieleeni raamatunkohta, jossa sanotaan, että me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.
Siinä hetkessä tuntui kuin tuo lause, jota eräs ystäväni oli usein toistanut ja joka oli aina jäänyt itselleni jotenkin ulkokohtaiseksi, muuttui minussa ikään kuin sisäiseksi tiedoksi.

Kun tunnen Jumalan rakastavan minua, voin jakaa tuota Rakkautta myös lähimmäisilleni.  Se, että Hän rakastaa minua, on jossain vaiheessa muuttunut minulle sisäiseksi tiedoksi.
Tunteet tulevat ja menevät, mutta voisinpa aina kantaa mukanani tuota tietoa ja tuntemusta Jumalan Rakkaudesta sisimmässäni, jotta voisin sitä myös välittää muille.

Rakas Jumala, auta Sinä meitä. Näet kuinka monessa asiassa ja tilanteessa tarvitsemme Sinun rakastavaa läsnäoloasi ja vaikutustasi. Itsessämme emme voi paljoakaan, mutta Sinä, joka annoit meille rakkaan Poikasi Vapahtajaksemme, osoittaen kuinka paljon meitä rakastat, auta meitä seuraamaan Hänen tätäkin opetustaan lähimmäistemme rakastamisesta.
Auta että yrittäisimme elää sitä todeksi. Kiitos että joka päivä saamme sitä harjoitella ja opetella yhdessä, Sinun kanssasi!

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Syvä kuin meri on harkittu puhe, virraksi paisuu viisauden lähde.
Ei ole oikein pitää syyllisen puolta ja sortaa syytöntä oikeudessa.
Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu, hän kärttää itselleen selkäsaunaa.
Oma suu on tyhmän tuho, omat sanat punovat hänelle ansan.
Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.
Kielen varassa on elämä ja kuolema –niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.
Sananl. 18:4–8, 21

Sillä, miten me puhumme toisillemme, voi olla valtava vaikutus. Voimme puhua sanoja, jotka luovat elämää, toivoa, rauhaa, lohdutusta. Voimme myös  – ikävä kyllä – sanoa toiselle jotain, mikä loukkaa tai  satuttaa pahastikin. Sellainen voi vaikuttaa toiseen syvemmin kuin arvaammekaan ja sen seuraukset voivat olla tosi ikävät.

Kaikki me varmaan haluaisimme puhua niin, että sanamme saisivat aikaan jotain hyvää ja rakentavaa. Haluaisimme, että puheemme kautta saisimme niin sanotusti korjata hyvää hedelmää; kotona, työpaikalla, kaikissa ihmissuhteissamme.
Onneksi saamme harjoitella sitä joka päivä, jokaisessa kohtaamisessa. 🙂

Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa. Jos panemme suitset hevosen suuhun, me saamme sen tottelemaan itseämme ja voimme ohjata koko hevosta. Entä laivat: vaikka ne ovat isoja ja rajut tuulet heittelevät niitä, pienen pieni peräsin ohjaa laivan minne peränpitäjä haluaa. Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta.
Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. Ei viikunapuussa kasva oliiveja eikä viiniköynnöksessä viikunoita, vai mitä, veljeni? Samoin ei suolaisesta lähteestä juokse makeaa vettä.
Jaak. 3:2–12

Jeesus sanoi:
”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”
Matt. 12:33–37

Nuo Jeesuksen sanat laittavat miettimään, kenelle hän ne suuntaa. Herkkäsieluinen voisi nimittäin äkkiseltään panna pahaksi Jeesuksen sanat: noinko hän minustakin ajattelee?
Ja miten Jeesus itse voi käyttää tuollaisia haukkumasanoja, kun hän nimenomaan haluaa osoittaa, millainen merkitys sillä on, miten me puhumme?!!

Vähän aiemmin Jeesus oli parantanut sokean ja mykän miehen, niin että tämä sai näkönsä ja alkoi puhua. (Matt.12:22).  Ihmiset, jotka sen näkivät alkoivat pohtia, oliko tässä todella heille luvattu Daavidin Poika.

Kun fariseukset kuulivat tämän, he hermostuivat pahanpäiväisesti, ja sanoivat että Jeesus karkottaa pahoja henkiä itse pääpaholaisen avulla. Jeesus vastasi heille tapansa mukaan sillä tavoin, etteivät he enää pystyneet jatkamaan Jeesuksen herjaamista.

Näille fariseuksille Jeesus siis puhuu yllä olevan evankeliumitekstin sanat. Mutta vaikkei hän meitä haukkuisi kuin fariseuksia, on hänen puheensa yhtä hyvin suunnattu meille tavallisille nykyajan ihmisille.  Hän haluaa meidän miettivän, mitä sydämemme on täynnä.

Erään toisen kerran, kun fariseukset ja lainoppineet olivat taas Jeesuksen kimpussa, tämä totesi: ”Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos.” (Matt.15:11)

Millaisia ajatuksia, tunteita ja asenteita kannamme sydämessämme? Onnellista on, jos ne ovat  hyviä, rakkaudellisia, rauhaa ja sopua rakentavia.
Esim. (kätkettykin) katkeruus, kateus ja viha tulevat sen sijaan ennemmin tai myöhemmin ulos tavalla tai toisella. Ne voivat ilmetä esimerkiksi jonain pienenä lausahduksena tai kommenttina, joka omasta mielestä ei ehkä ole niin merkityksellinen, mutta joka voi loukata perinpohjaisesti sitä, jolle se on suunnattu, oli se sitten tahattomasti tai tarkoituksella lausuttu.

Jeesus, Parantajamme, auta Sinä meitä puhdistamaan mielemme ja sydämemme kaikesta sellaisesta, mikä saa meidät puhumaan sanoja, jotka satuttavat tai tuottavat toisissa pahaa mieltä.
Anna meille puhdas sydän, sellainen, josta pulppuaa hyviä sanoja, rohkaisevia, lohduttavia ja rauhaa rakentavia; iloa ja elämää tuottavia sanoja. Hyvää hedelmää. 🙂
Tarvitsemme apuasi, Vapahtaja, tässäkin asiassa!  Kiitos avustasi!
Kiitos että saamme kulkea kanssasi!

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Job sanoi Herralle:
– Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton
sinun toteuttaa. Sinä kysyit: ”Kuka on tämä, joka näin peittää minun tarkoitukseni
mielettömillä puheillaan?” Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – ne ovat minulle liian ihmeellisiä.
Sinä sanoit: ”Kuuntele nyt, kun minä puhun. Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.”
Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut.
Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.
Job 42:1–6

Yllä olevan puun kohtaaminen puhutteli minua syvästi. Siinä oli jotain hyvin liikuttavaa, ja samalla voimaannuttavaa ja rohkaisevaa.
Puun runko näytti täysin kuolleelta, Sen latva oli katkennut ja se oli täynnä haavoja. Sen kaarna oli kuoriutunut monessa kohtaa auki.
Sitä ei kuitenkaan oltu kaadettu, vaan se oli saanut jatkaa olemistaan. Ja kuinka ollakaan: se oli alkanut kasvattaa uusia. vehreitä oksia katkenneesta latvastaan. Ne muodostivat ikään kuin siivet. Sille oli annettu uusi mahdollisuus, uusi elämä.

Puu kertoo minulle Jobin tarinaa, ja myös monien meidän nykyihmisten. On merkillistä, kuinka kovimpienkin koettelemusten, kärsimysten, epäonnistumisien, surujen ja pettymysten jälkeen jostain saamme voimaa jatkaa. Ja uutta alkaa versota esiin sisimmästämme. Uskoa ja toivoa. Elämänvoimaa, joka ei sittenkään ollut ehtynyt.

Kun Job o li nääntyä kaikkien kokemiensa koettelemuksien vuoksi, hän kiukutteli Jumalalle,
Mutta kun hänelle lopulta selvisi, miten suurta, ihmeellistä ja voimallista Kaikkivaltiasta hän oli arvostellut, hän lopulta joutui toteamaan: ”Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä ”

Job häpesi ja katui puheitaan. Tuolloin kaikki muuttui. Job sai kokea, kuinka Jumala siunata häntä ja hänen perhettään aivan erityisen runsaalla tavalla. Job sai elämälleen ikään kuin uuden alun. Koko hänen elämänsä ja kaikki hänen ympärillään tuntui puhkeavan uuteen kukoistukseen. Vähän kuin tuon yllä olevan puun ’siivet’.  

Luojallamme on meitä kaikkia varten suunnitelmansa, Kovien koettelemustenkin keskellä Hän toivoo meidän luottavan Hänen hyvään huolenpitoonsa.
Kun me käännymme Hänen puoleensa ymmärtäen, että Hän on Kaikkivaltias, Pyhä Jumala, joka haluaa parastamme, voimme Jobin tapaan sanoa Hänelle:
”Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton Sinun toteuttaa,” 

**********************

Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.
Room. 7:14–25

Jeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille:
”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’ ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni.
Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?”
”Edellinen”, he vastasivat.
Jeesus sanoi:
”Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.”
Matt. 21:28–32

Jeesus puhuu tuossa katumuksen merkityksestä. Jos mietin, miten paljon omassa elämässäni on sellaisia asioita, joita jälkeenpäin kadun, niin tulisihan siitä pitkä lista. Ja koska minulla on aina ollut taipumusta itsesyytöksiin, jäin myös herkästi rypemään katumusten suohon,
Mutta pelkkä katumushan ei hyödytä mitään, jollei se johda muutokseen. Oivallukseen, että tämä ei ollut hyvä juttu, tämä ei ollut oikein. Tätä en halua enää. Haluan toimia toisin jatkossa. Viisaammin.

Jumala osoitti minulle 17 v. sitten miten halukas Hän on armahtamaan ja antamaan anteeksi, kun katuvalla sydämellä tulin Hänen eteensä tunnustaen syntini. Sain aivan konkreettisella tavalla tuntea, miten Hän vapautti minut syyllisyyden taakasta. Se oli ihmeellinen tunne. Siitä lähtien luottamukseni Hänen hyvyyteensä kasvoi aivan valtavasti.

Nuorempana elin aika lailla oman tahtoni mukaan. Nykyään ajattelen, että parasta on, jos oppii  elämään ja toimimaan yhä enemmän Jumalan tahdon mukaisesti, Hänen johdatustaan kuunnellen. Ja jos tulee toimineeksi väärin, katumus ohjaa anteeksipyyntöön, ja niin matka voi taas jatkua.

Meillä on hyvä ja armahtava Jumala, joka antoi Poikansa sovittamaan meidän erheemme, Ja  Opettajaksemme. Jotta voisimme kasvaa Hänen kaltaisuuteensa, ja oppisimme elämään niin, että Hänen valtakuntansa todellisuus voisi ilmetä yhä enemmän täällä maan päällä myös meidän kauttamme.

Kristus, auta meitä, niin ettemme etsisi omaa hyväämme, vaan sitä, mitä Sinä haluat meidän tekevän. Niin että se hyvä, mitä haluat meille jakaa, voisi tavalla tai toisella koitua lähimmäisillemme siunaukseksi.
Sinä tiedät, että omin voimin emme täällä selviä. Ohjaa ja vahvista meitä, joka päivä.
Kiitos että olet kanssamme

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏