13.4.2025. Mustarastaat asuvat pihallamme ympäri vuoden. Oli sitten kevät tai talvi, mustarastas ja hauva leikkivät takaa-ajoleikkiä. Hauvaa ei haittaa, vaikka mustarastas pyrähtää oksalle ja on aina nopeampi, tärkeintä on leikki, josta arvelen kummankin pitävän yhtä paljon.
Joitakin vuosia sitten kohtasimme surullisen näyn pihalle mennessämme: maassa makasi kuollut mustarastas. Hauva meni sen luo ja katseli sitä pitkään hiljaisena. Oliko se surullinen? Tunsiko se myötätuntoa (jota se on usein osoittanut, kun jollakin on huolta, kipua tai surua). – En tiedä.
Joka tapauksessa hauva meni seinustalle ja nosti etutassut ylös kohti ulkolamppua, jonka päällä mustarastaan pesä oli ja katsoi sitten minuun. Halusiko hauva näyttää, että tuolla on sen pesä, siellä sen kuuluisi olla. Halusiko se että nostaisin linnun pesään? Toivoiko se että sen lintuystävä virkoisi henkiin?
En tiedä’. Mutta taas kerran sain todeta, miten vahvasti jotkut asiat ja tilanteet vaikuttavat pikku hauveliini.
Kun mietiskelin tämän palmusunnuntain evankeliumitekstiä, mietin miten jotkut Jeesuksen kanssa Jerusalemiin kulkeneet sekä häntä vastaan tulleet ihmiset mahtoivat kokea tilanteen. Millaisia ajatuksia heidän mielessään mahtoi liikkua tuon Galileasta kotoisin olevan erityislaatuisen miehen saapuessa seurueineen pyhään kaupunkiin?
🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿
Palmusunnuntaina alkaa kunnian kuninkaan alennustie, toteaa Kirkkovuosikalenteri.
Se on myös tämän pyhän otsikko.
’Betaniassa voideltu Jeesus ratsasti Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta juuri niistä tuli toivon ja voiton merkki, jonka vertauskuvia ovat palmunoksat. Palmusunnuntaina Kristuksen kirkko lähtee seuraamaan hänen elämänsä viimeisiä vaiheita.’
🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿
Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä.
Herran huoneesta teidät siunataan. Herra on Jumala! Hän antoi valonsa meille. Käykää kulkueena lehvät käsissä, ulottakaa piirinne alttarin sarviin.
Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän, Jumala, sinua minä suuresti ylistän.
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa!
Ps. 118:26–29
Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee.
Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.
Sak. 9:9–10
🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿
Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.
Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.
Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi:
”Jeesus Kristus on Herra.”
Fil. 2:5–11
Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen: – Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas! Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:
– Älä pelkää, tytär Siion, sinun kuninkaasi tulee! Hän ratsastaa nuorella aasilla.
Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin. Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista. Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan. Fariseukset puhuivat keskenään: ”Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään.”
Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan Jumalaa, oli myös muutamia kreikkalaisia. Nämä tulivat Filippuksen luo – sen, joka oli Galilean Betsaidasta – ja sanoivat: ”Me haluaisimme tavata Jeesuksen.” Filippus meni puhumaan asiasta Andreakselle, ja sitten he molemmat menivät jeesuksen puheille.
Jeesus sanoi heille: ”Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.” Joh. 12:12–24
Tämä palmusunnuntain evankeliumiteksti pitää sisällään niin paljon ainesta pohdiskelulle, että vähempikin riittäisi yhdelle pyhälle! Mutta onhan palmusunnuntai merkittävä päivä, Jeesuksen maallisen vaelluksen käännekohta kohti sen viimeisiä, dramaattisimpia tapahtumia ja päätöstä.
Vaikka eihän hänen elämänsä päättynyt Golgatalla, kuten hänen seuraajilleen selvisi pääsiäisaamuna.
Jeesuksen jäljessä ja vierellä kulki varmastikin melkoisen runsaslukuinen joukko hänen uskollisia seuraajiaan sekä matkalla mukaan liittyneitä Jeesuksen opetuksista ja toiminnasta vaikuttuneita ihmisiä. Lisäksi Jerusalem oli täynnä Jerusalemiin pääsiäisjuhlille saapuneita pyhiinvaeltajia, joista monet kuulivat Jerusalemia lähestyvästä miehestä, joka oli herättänyt 3 päivää kuolleena haudassa olleen eloon.
Täytyihän tuon miehen olla aivan erityinen Jumalan mies, kun pystyi tuollaiseen ennenkuulumattomaan ja -näkemättömään tekoon. Voisiko tuo mies olla se, jonka Jumala oli luvannut lähettää Israelille pelastamaan ja vapauttamaan kansan valloittajakansan alistuksen alta?
Pääsiäisenä juutalaiset muistivat ja juhlivat (kuten he tekevät yhä tänä päivänäkin) Israelin kansan vapautumista Egyptin orjuudesta. Jeesuksen saapuessa Jerusalemiin kansa oli ollut jo vuosikymmeniä Rooman vallan puristuksessa.
Jeesusta vastaan lähdettiin sankoin joukoin ja häntä tervehdittiin halleluja-huudoin ja palmunoksin. – Käviköhän jonkun Jeesusta Jerusalemista vastaan tulleen mielessä, että olisihan juuri nyt, pääsiäisjuhlan aikaan, oiva ajankohta luvatun Jumalan Voidellun tulla ja vapauttaa kärsivä kansa vieraan vallan otteesta?
Mutta tuskin kenenkään mieleen olisi edes juolahtanut, että tässä oli Jerusalemia lähestymässä mies, joka tuli antamaan itsensä uhriksi kaikkien edestä. Edes ylipappi Kaifas, joka Pyhän Hengen vaikutuksesta oli lausunut, että ”jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon.”
Ilmassa oli toivoa ja suuria odotuksia: nyt tulisi varmaankin tapahtumaan jotain todella merkittävää, jotain mikä muuttaisi kaiken. – Ja näinhän tapahtuikin. Kaikki meni kuitenkin täysin eri tavalla kuin odotettiin ja toivottiin.
Pääsiäislammas – Toinen olennaisesta pääsiäisjuhlan viettoon liittynyt (ja yhä liittyvä) asia, pääsiäislammas, toi mieleen, kuinka Jerusalemin temppelissä uhrattiin karitsoja pääsiäisateriaa varten, ja kuinka eräs opetuslapsista, Andreas, oli 3 vuotta aiemmin kuullut, kuinka Johannes Kastaja oli nimittänyt Jeesusta Jumalan Karitsaksi.
Jumalan Karitsa – Kun Jeesus ennen palvelutyönsä alkua meni Jordan-joelle ottamaan kasteen ja Johannes Kastaja näki Jeesuksen lähestyvän, hän sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh.1:29)
Seuraavana päivänä, kun Johannes Kastaja oli ollut kahden opetuslapsensa kanssa, Jeesus kulki siitä ohi. Silloin Johannes osoitti häntä ja sanoi toistamiseen: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa!”
Silloin nämä Johanneksen opetuslapset, joista toinen oli Andreas, lähtivät seuraamaan Jeesusta. Andreas meni veljensä Simon Pietarin luo kertoen tälle, että he ovat löytäneet Messiaan, Voidellun.
Tuliko Andreaksen mieleen jossain vaiheessa Johannes Kastajan sanat, kun hän kulki yhdessä Jeesuksen ja toisten Jeesuksen seuraajien kanssa kohti Jerusalemia? Arvelen ettei tullut. Nythän oli riemu korkeimmillaan, kuten Luukas kuvaa tunnelmaa:
’Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat: — Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!’ (Luuk.19:37-38)
Miettikö kukaan toisista opetuslapsista, mitä Jeesus oli sanonut heille useamman kerran siitä, mitä hänelle Jerusalemissa tehtäisiin?
Luukas kirjoittaa: Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: ”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” (Luuk.18,31-33)
Kun ajattelen enemmän asiaa, alan ymmärtää paremmin opetuslapsia. Toiminhan itsekin samanlailla: mieluummin kuulen ja näen sellaisia asioita, joista tulee hyvä mieli ja olo. Sellaisia, jotka täyttävät sisimpäni ilolla ja toivolla. (Sen vuoksi en esim. lue tai kuuntele uutisia. Sen vuoksi myös aikoinaan kiersin pitkään kristinuskon opetukset; liittyihän niihin olennaisena osana Jeesuksen ristinkuolema.)
Vaikka Jeesus oli kertonut opetuslapsille, että kaikki päättyisi kuitenkin lopulta hyvin, heidän oli vaikea uskoa sitä, kun he näkivät, mitä valtaapitävät tekivät Jeesukselle. Vasta kun hän saapui heidän luokseen lukittujen ovien läpi ylösnousseena ja elävänä, he uskoivat.
Voisimmeko me nähdä tänä päivänä – huolimatta kaikenlaisista huolta ja surua herättävistä asioista ja tilanteista – luottaa siihen, että sittenkin olemme kulkemassa kohti jotakin sellaista hyvää, mitä emme tällä hetkellä osaa kuvitella?
Tässä voisi auttaa tieto siitä, että Kristus, kirkkauden toivo, on kanssamme, keskellämme.
Katsoessamme Hänen valtakuntansa todellisuutta voimme nähdä kaiken toisenlaisessa valossa. Valossa, jossa on ilo, toivo ja rauha.
Häikäisevä kirkkaus– Paavali kirjoittaa tästä kolossalaisille näin:
’Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo.’ (Kol.1:27)
🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿