1.5.2026. Miten upea, kesäinen vappupäivä! Eilen vaeltelimme Liesjärven kansallispuistossa, tänään täytyy antaa hauvelin vähän levätä, joten naputtelenpa tämän jutun loppuun.
Oikein hyvää ja kaunista Vappua kaikille!
Antakaa ylistyksen kaikua – Sanokaa Jumalalle: Kuinka pelottavia ovatkaan sinun tekosi! Viholliset nöyrtyvät sinun edessäsi suuren voimasi tähden. Koko maa kumartuu eteesi, koko maa laulaa kiitostasi ja ylistää nimeäsi. Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä. Hän on tehnyt meille suuria tekoja.
Hän muutti meren kuivaksi maaksi, kuivin jaloin kansa kulki virran poikki. Siksi me saamme iloita hänestä. Hän hallitsee voimallaan iäti, hän pitää silmällä kansoja. Älköön kukaan nousko kapinaan häntä vastaan. Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki kansat, antakaa ylistyksen kaikua! Hän antaa meille elämän, hän ei salli jalkamme horjua.
Ps. 66:3–9
Suuri Rakkaus – Hetkeksi minä sinut jätin, mutta suuressa rakkaudessani minä nyt haen sinut takaisin.
Vain tuokioksi, vihani vimmassa, minä käänsin kasvoni sinusta pois, mutta minä armahdan sinua, minun uskollisuuteni on ikuinen, sanoo Herra, sinun lunastajasi.
– Minä vannon niin kuin Nooan päivinä. Silloin minä vannoin, etteivät Nooan ajan vedet enää koskaan tulvisi maan yli, ja nyt minä vannon, etten enää sinuun vihastu enkä sinua soimaa.
Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.
Jes. 54:7–10
Eikö olekin vahva vakuutus Jumalan suuresta Rakkaudesta meitä kohtaan: vuorten järkkyköön ja kukkulat horjukoon, mutta Hänen Rakkautensa meitä kohtaan pysyy.
Poikansa, Rauhanruhtinaan, kautta Hän sinetöi rauhanliiton kanssamme ikiajoiksi.
🕊️🕊️🕊️🕊️🕊️🕊️🕊️
Elävä toivo – Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.
Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.
1. Piet. 1:3–9
Sanasi on totuus – Jeesus rukoili ja sanoi:
”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.
Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”
Joh. 17:11–17
Niin kaunis ja syvästi koskettava on Jeesuksen rukous ennen lähtöä Getsemanen puutarhaan, jossa hänet vangittaisiin. Siinä kuvastuu kiintymys, jota Jeesus tunsi opetuslapsiaan kohtaan.
Jeesus pyysi taivaallista Isää varjelemaan heitä pahalta.
Yhteydessä – Jeesus pyysi heille (kuten kaikille hänen seuraajilleen, myös tänä päivänä eläville) sitä kallisarvoisinta: yhtä läheistä suhdetta taivaalliseen Isään kuin hänellä oli. Niin läheistä suhdetta kuin vain olla voi: olla yhtä.
Kirkkaudessa – Tarkoittaako tuo meidän Jeesukseen uskovien kohdalla, että me olisimme keskenämme yhtä? Näin kuulee usein tulkittavan tuota kohtaa. Uskovien (yli kirkkokuntarajojen yltävä) yhteys ja ykseys onkin aivan erityisen tärkeä asia, erityisesti näinä aikoina.
Näkisin kuitenkin Jeesuksen tuossa tarkoittavan, että me voimme olla yhtä lailla yhtä taivaallisen Isämme kanssa kuin hän. Jatkaessaan hän nimittäin puhuu kirkkaudesta, ei niinkään keskinäisestä rakkaudesta, yhteisöllisyydestä, yhteisymmärryksestä tai muusta vastaavasta.
Mikä sitten estää meitä pääsemään niin läheiseen yhteyteen taivaallisen Isämme kanssa, olemaan yhtä Hänen kanssaan?
Mikäpä muu kuin maailma ympärillämme. Kaikki se, mikä meitä viehättää, kutsuu ja houkuttaa enemmän kuin Jumalan läheisyyteen etsiytyminen. Ehkä myös muiden epäusko ympärillämme, jos annamme sen vaikuttaa omaan hengelliseen etsintäämme.
Ensimmäisiltä vuosisadoilta jKr. ovat lukemattomat Jumalaa kaikesta sydämestään ja sielustaan Jumalan yhteyttä etsivät Kristuksen seuraajat kaivanneet täyttä yhteyttä Hänen kanssaan. Sitä, että henki ja sielun sisin voisi olla täysin yhtä Jumalan kanssa. Tästä löytyy paljon kristillistä kirjallisuutta. Joissakin teoksissa kuvataan etsijän omaa matkaa ja kokemuksia,
Ainakin yhdessä teoksessa (kirjoitettu 1300-luvulla) tuota matkaa ei kuvata mielikuvien tai omien kokemusten kautta, vaan annetaan selkeitä käytännön neuvoja: millaisista (ajatuksista, tunteista) on pyrittävä Jumalan armon avulla luopumaan, jotta sielunsisin voisi lähestyä kohti täyttä yhtymistä Jumalan kanssa.
Tällainen kuvaus puhuttelee itseäni, sillä Jumala antaa jokaiselle etsivälle sielulle erilaisia kokemuksia, ja jos lukee jonkun kokemuksista, voi ajatella että jotain tämänkaltaista minunkin siis pitäisi kokea jos haluan löytää ja kokea Jumalan Rakkauden. – Eihän se niin ole. Jotkut ovat löytäneet sen ihan vain Raamattua lukiessaan. Tai hiljaisessa rukouksessa viipyessään.
Pyhän otsikosta ’Jumalan kansan koti-ikävä’ voi ensimmäisenä tulla mieleen, että kaipaa pois tästä maailmasta, Jumala luo taivaaseen. Itse ymmärrän sen niin, että tuo kaipuu ja koti-ikävä voi yhtä lailla tarkoittaa sielun syvintä kaipuuta läheiseen yhteyteen Jumalan kanssa, Hänen tuntemiseensa. Tulla niin täydesti Hänen läsnäolonsa ja vaikutuksensa täyttämäksi.
Silloin Hänen sieluumme asettama tyhjä kohta on täyttynyt. Eikä se tarkoita, että jäisimme vain lillumaan tuohon autuaalliseen oloon. Jumala haluaisi kaikkien etsivän tuota yhteyttä ja ykseyttä, jonka edestä Jeesus rukoili. Sen löytyminen laittaisi itse kunkin toteamaan jotenkin Paavalin tapaan: ”Enää em elä minä, vaan Kristus minussa.”






















