Vanhan Leppävaaran kirjaston (nyk. kelloseppäkoulu) oven edessä on veistos nimeltä Lampaankantaja. Kirjastossa aikoinaan käydessäni veistos puhutteli minua aina sen ohittaessani. Etsiessäni äsken netistä teoksen tekijää ilmeni todella ikävä asia: kyseinen kuvanveistäjä oli vuosi sitten tuomittu 5 kk:n ehdolliseen vankeuteen koskemattomuussuojan rikkoneesta lähentelystä alaikäiseen nuorukaiseen. .

Muuttikohan tuo sitä, miten tästä lähin koen tuon veistokseen, jossa lammas lepää luottavaisena paimenen sylissä? (Aika usein kuljen sen ohi.)  – Samanlaisenahan tuo siinä seisoo, totesin sen seuraavan kerran nähdessäni. Niin, eihän itse teoksessa, graniittisessa patsaassa, ollut mikään muuttunut. Muutos oli tapahtunut sen tekijässä.

Vaikka Jeremia puhutteleekin oman aikansa hengellisiä johtajia ja paimenia, kyllä hänen varoittavat ja moittivat sanansa voi nähdä koskevan myös meidän aikamme paimenia.
Eikä vain kirkon tai seurakunnan palveluksessa toimivia, taikka niitä, jotka ovat johtavassa asemassa tai vaikuttajia omalla alallaan. Vaan ylipäätään kaikkia meitä aikuisia. Sillä tavalla tai toisella (toivon mukaan hyvällä) toimimme – halusimmepa tai emme – roolimalleina nuoremmille sukupolville.  .

Millaisen mallin ja esimerkin me annamme omalla olemisellamme ja tekemisillämme niille, joiden kanssa elämme tai joita me kohtaamme? Kunpa osaisimmekin toimia tavalla, josta  kanssakulkijamme, kaikenikäiset, saisivat omaan elämäänsä voimaa, uskoa ja luottamusta hyvään sekä toivoa parempaan tulevaisuuteen.

Parhaimman esikuvan ja roolimallin saamme tietenkin omalta Hyvältä Paimeneltamme, joka on opettanut ja omalla elämällään osoittanut meille, miten meidän, itse kunkin kannattaisi elää ja toimia. Jotta Taivaan valtakunnan todellisuus voisi tulla ja ilmetä keskellämme.

Lampaankantaja

🐑🐑🐑🐑🐑🐑🐑

Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne ovat vanhimman asemassa – minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä: Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana. Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu. 
1. Piet. 5:1–4

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”
Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.” 
Joh. 21:15–19

Pietari parka. Syyllisyys painoi kovana hänen kohdatessaan ylösnousseen Mestarinsa. Olihan hän kolmasti kieltänyt Jeesuksen, kun tämä oli pidätettynä ja häneltä kysyttiin, eikö hän olekin yksi Jeesuksen opetuslapsista.
Ehkä Pietari pidätteli jo itkua, kun Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä, onko hän tälle rakas.
Varmaan aika epätoivoisena hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” 

Miten suurta rakkautta Jeesus osoittikaan Pietaria kohtaan. Ei hän tuominnut, ei edes moittinut. Vaan osoitti sen sijaan luottamusta tähän pyytäessään Pietaria toimimaan paimenena niille, jotka etsivät, kaipasivat ja halusivat seurata Mestarin opetuksia ja Hänen osoittamaansa tietä.

Jeesus, Hyvä Paimen, oli niinä kolmena vuotena, joina Pietari ja muut opetuslapset olivat kulkeneet hänen kanssaan, näyttänyt esimerkin siitä, miten hyvä paimen toimii. Ei mitään sellaista, mikä saisi ihmiset kääntymään pois Jumalasta. Päinvastoin, hän osoitti heille, miten  tulla taivaallisen Isän yhteyteen, läheiseen suhteeseen Hänen kanssaan.

Kun Pyhä Henki Helluntaina täytti Pietarin hengen, tämä muuttui täysin. Hänestä tuli tinkimätön ja rohkea hyvän sanoman julistaja, joka todisti ylösnousseesta Kristuksesta missä ikinä liikkuikin, Hänen Henkensä johdattamana.

Hyvä Paimenemme,, anna Henkesi johdattaa ja vaikuttaa meissäkin. Niin että osaisimme aina erottaa, mikä on Sinun tahtosi mukaista. Ettemme joutuisi harhapoluille, vaan pysyisimme Sinun osoittamallasi tiellä.
Anna meille Sinun mielesi mukaisia paimenia. Ja auta myös meitä pysymään uskollisina Sinulle, Auta meitä elämään ja toimimaan Sinun toivomallasi tavalla.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Uskollinen Pelastaja – Näin sanoo Herra Sebaot:
– Jos tämä kaikki onkin uskomatonta niiden silmissä, jotka noina päivinä ovat jäljellä tästä kansasta, tarvitseeko sen olla uskomatonta minun silmissäni? kysyy Herra Sebaot.
Näin sanoo Herra Sebaot:
– Vielä minä pelastan oman kansani auringonnousun ja auringonlaskun maista. Jerusalemiin minä tuon heidät asumaan. He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa, uskollinen ja vanhurskas.
Sak. 8:6–8 

🔆🔆🔆🔆🔆🔆🔆

Kirkkauteen korotettu – Pietari alkoi puhua kansalle:
”Israelilaiset, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä, aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet tämän miehen kävelemään? Ei – Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on korottanut kirkkauteen palvelijansa Jeesuksen, hänet, jonka te luovutitte tuomittavaksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, vaikka Pilatus oli päättänyt vapauttaa hänet. Hänet te kielsitte, pyhän ja vanhurskaan, ja pyysitte vapaaksi murhamiehen. Te surmasitte elämän ruhtinaan! Mutta Jumala herätti hänet kuolleista; me olemme sen todistajia. Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette. Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette.
Minä kyllä tiedän, veljet, että te niin kuin hallitusmiehennekin teitte tietämättömyyttänne sen, minkä teitte. Mutta sillä tavoin Jumala pani täytäntöön sen, minkä hän ennalta oli ilmoittanut kaikkien profeettojen suulla: hänen Voideltunsa tuli kärsiä ja kuolla. Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun.” 
Ap. t. 3:12–20

Jeesus järven rannalla – Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:
Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: ”Minä lähden kalaan.” ”Me tulemme mukaan”, sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.
Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” ”Ei ole”, he vastasivat. Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.
Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.” Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt.
Jeesus sanoi: ”Tulkaa syömään.” Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: ”Kuka sinä olet?”, sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen. 
Joh. 21:1–14

Miten paljon ihmeitä opetuslapset olivatkaan saaneet kokea niiden kolmen vuoden aikana, jonka olivat kulkeneet yhdessä Jeesuksen kanssa. Mutta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen heidän ymmärryskykyään haastettiin enemmän kuin koskaan: heidän Mestarinsa elää- Hän toimii keskellämme, neuvoo miten toimia ja kaiken lisäksi ruokkii meitä aterialla…. – miten ihmeessä tätä kaikkea pystyy käsittelemään?

Kun mieli ei pysty, silloin on avattava ovet sisimpäämme ja antaa Luojamme tehdä siellä työtään. Me olemme niin mielemme kautta orientoituneita, että se voi tuntua pelottavalta. Haluamme ymmärtää, jotta tietäisimme. Koetamme sillä tavoin hallita elämäämme.

Jeesus näytti, että eipä se vain kaikissa tilanteissa onnistu. Joskus on vain niin että on myönnettävä, että en ymmärrä tätä, mutta sisimmässäni kuitenkin tiedän, että näin on. Tämä on totta, todellisuutta.

Kolme kuukautta ennen 1. Israelin matkaani näin unessa järven, joka oli kaunein ikinä näkemäni. Ihmettelin unessa, että olenhan saanut kasvaa tuhansien järvien maassa, ja olen nähnyt postikorttimaisen kauniita järviä eteläisessä Euroopassa. Miksi tämä järvi on niin verrattoman paljon ihanampi ja kauniimpi?

Gennesaretinjärvi (tai Kiineret, kuten juutalaiset sitä kutsuvat), on suuri järvi. Sen Tiberiaan puoleinen ranta on nykyään vilkas ja tiheään asuttu.
Suurelta osaltaan järvi on paljolti luonnonvaraisessa tilassa. Järven pohjoisrannalla, juuri siinä paikassa, jonka olin unessa nähnyt, upotin käteni veteen. Samalla hetkellä suureksi hämmästyksekseni sisimmästäni purkautui hillitön itku, jolle ei tahtonut tulla loppua.
Vahva tunne täytti minut: olin tullut kotiin.

Kristus keskellämme – Kokemuksellani ei ollut sijaa järjenpäätelmille. Se oli valtavan voimakas tunnetila, jonka muistan varmaan lopun elämääni. Tuon matkan aikana ylösnoussut Kristus ilmaisi minulle, kuinka Hän haluaa olla läheisessä suhteessa niin minun kuin kaikkien meidän kanssa. Ja Hän toivoo että mekin haluaisimme, Hän kutsuu meitä tuntemiseensa, ihmettelemään sitä häikäisevän kirkasta salaisuutta, jonka taivaallinen Isämme  haluaa ilmaista kaikille kansoille Pojassaan: Kristus, kirkkauden toivo, on  meidän keskellämme.
Hän on kanssamme. Tänään, huomenna, joka päivä.

Kiitos Kristus, että Sinä haluat auttaa meitä uskomaan ja ymmärtämään taivaan todellisuutta. Sinun totuuttasi. Kiitos että kuljet kanssamme, autat meitä, lohdutat, johdatat, rohkaiset, hoidat ja vahvistat. Kiitos ja ylistys Sinulle, Ylösnoussut Vapahtajamme!

🔆🔆🔆🔆🔆🔆🔆

Hän tulee kuin sade – Tulkaa, palatkaamme Herran luo! Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa, hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat. Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät, kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös, ja niin me saamme elää ja palvella häntä.
Ottakaamme opiksemme, pyrkikäämme tuntemaan Herra! Hän tulee, se on varmaa kuin aamun koitto. Hän tulee kuin sade, kuin kevätsade, joka kastelee maan.
Hoos. 6:1–3

Tuo viimeinen jae nostaa hymyn huulille: eilen, pääsiäispäivän iltana, alkoi sataa oikein kunnolla, samoin tänään satelee. Kuin vahvistus taivaalta: kyllä, Hän, kolmantena päivänä ylösnoussut, tulee luoksemme.
Hän hoitaa, parantaa ja sitoo sielujemme haavat, jos ja kun vain annamme Hänelle siihen luvan ja mahdollisuuden. Kuin kevätsade Hän virvoittaa sisintämme ja saa meissä uutta kasvua aikaan.

🌱🌱🌱🌱🌱🌱🌱

Kristus on herätetty kuolleista – Jos kerran julistetaan, että Kristus on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teistä voivat sanoa, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole? Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne. Silloin nähdään, että olemme antaneet Jumalasta väärän todistuksen, kun olemme väittäneet hänen herättäneen Kristuksen – mitä hän siis ei ole tehnyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Ellei kuolleita herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa. Ja silloin nekin, jotka ovat nukkuneet pois Kristukseen uskoen, ovat joutuneet perikatoon. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.
Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet. Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä. Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi. 1. Kor. 15:12–22

Käärinliinat – Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: ”Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.” Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle.
Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista.
Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa.
Joh. 20:1–10

Tyhjä hauta – Magdalan Maria sai ensimmäisenä todistaa tyhjän haudan ihmeen.  Hämmennys, pelko ja epätoivo sekoittuivat toisiinsa: painava kivi haudan suulta oli vieritetty sivuun ja hauta oli tyhjä! Mitä oli tapahtunut? Missä Herran ruumis oli, minne se oli viety?
Johannes ja Pietari lähtivät juoksujalkaa haudalle Marian kerrottua tyhjästä haudasta.
Hämmennyksen ja pelon sekaiset ajatukset ja tunteet valtasivat heidät: mitä heidän olisi tästä ajateltava?  Missä heidän Mestarinsa ruumis oli? Mitä seuraavaksi tapahtuisi?

Jeesuksen opetuslapset saivat kohdata ylösnousseen Mestarinsa useamman kerran. Hän ilmestyi heidän kokoontumispaikkaansa, nk. Ylähuoneeseen, jossa he pohtivat keskenään, miten heidän nyt tulisi toimia. Ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen Mestari ei ollut heitä opastamassa ja kertomassa, mitä tehdä. Jeesus tiesi tämän, ja ilmestyi heille ylösnousemusruumiissaan lukittujen ovien lävitse. Mikä helpotus ja jälleennäkemisen riemu!
Opetuslapset tarvitsivat Jeesuksen konkreettista ilmestymistä uskonsa vahvistukseksi.

Erilainen tilanne on meillä, 2000 v. myöhemmin elävillä, on kuin opetuslapsilla tuolloin.
Evankeliumeista voimme lukea, mitä sitten tapahtui. Että tuo pääsiäisaamu ei ollutkaan kaiken loppu, vaan siitä alkoi uusi elämä ja toiminta Ylösnousseen ohjauksessa ja johdatuksessa.

Kuitenkin moni kokee vaikeaksi uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen. Se vain tuntuu liian mystiseltä ja käsittämättömältä. Silminnäkijöiden kuvaukset noista tapahtumista ja niiden lukeminen ei pysty läpäisemään mielen kriittistä suodatinkalvoa.

Lukemattomille ja taas lukemattomille Kristus on päättänyt ilmestyä mielen lukittujen ovien lävitse ja ilmaista, että Hän todella on elävä, on keskellämme ja toimii keskuudessamme, kuulee rukouksemme, auttaa, rohkaisee, parantaa, johdattaa ja tekee ihmeellisiä tekoja, kuten aikoinaan kulkiessaan ihmiskehossaan Galilean ja Juudean seuduilla.

Rakas Jumala, vierittäisitkö mielen ja sydämen peittävät esteet syrjään, jotta kaikki luotusi voisivat nähdä, kuulla ja uskoa Sinun ylösnousemusvoimasi ihmeeseen!
Kristus, herätä meidät näkemään Sinun todellisuuttasi! Ilmesty Sinua etsiville, Sinun totuuttasi janoaville! Anna puhdistavien, virvoittavien sateitten huuhtoa pois vanha ja synnytä meidät näkemään, uusin silmin, Sinun valtakuntasi salaisuuksia,

☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️

Riemullista Kristuksen ylösnousemusjuhlaa!

Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee.
Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti. 
Sak. 9:9–10

Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken
ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen
on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.”
Fil. 2:5–11

Kristuksen mieli – aikamoisen ylevän tavoitteen Paavali asettaa kirjeessään filippiläisille.
– Miten ikinä sellainen voisi saavuttaa? Eihän se voi olla mahdollista meille tavallisille kuolevaisille! Mutta jos lukee kirjeen edeltävät jakeet, tuo tavoite tulee lähemmäs meidän tavallisten ihmisten mahdollisuuksia; niissä kun on ihan käytännön ohjeita – ja niin hyviä ja tärkeitä sellaisia:
”Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta.” (Fil.2:1-4)

Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
    Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
    Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.” Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.”
Joh. 12:1–8:

Ystävien kodissa – Ennen elämänsä suurinta koettelemusta, tehtävänsä loppuunsaattamista ja päättämistä Jeesus sai viettää päivän hyvien ystäviensä Lasaruksen, Martan ja Marian kodissa, aterioida yhdessä heidän kanssaan.

Sisarukset olivat paitsi tavattoman kiitollisia, myös varmaan hämmentyneitä kaikesta tapahtuneesta. Lasarus oli kuollut ja haudattu, mutta Jeesus kutsui hänet takaisin elämään.
Siinä tämä nyt oli aterian äärellä yhdessä toisten kanssa. Se oli käsittämätöntä. Ääretön suru oli muuttunut valtaisaksi iloksi.

Nyt he saivat pitää Jeesusta, ystäväänsä ja Herraansa, elämän antajaa, vieraanaan.
Martta valmisti aterian ja tarjoili vieraille. Jeesuksen mukana oli siis ilmeisesti myös ainakin hänen lähimmät opetuslapsensa. Martalla riitti siinä touhua, mutta varmastikin hän teki kaiken täydestä sydämestään.

Narduksen tuoksu – Maria sen sijaan palveli Jeesusta mitä henkilökohtaisimmalla tavalla: hän otti kallisarvoista tuoksuvaa öljyä, voiteli sillä Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan.
Ihana tuoksu levisi koko huoneeseen.
Juudaksen kylmääviin sanoihin Jeesus vastasi tavalla, jolla hän ilmaisi läsnäolijoille, mitä Jerusalemissa tulisi tapahtumaan.

Sitä, ymmärsivätkö toiset, mitä Jeesus tarkoitti sanoillaan, ei evankeliumiteksti kerro. Eikä sitä, aavistiko Maria millainen kohtalo Jeesusta odotti pääsiäisjuhlille mennessään. Nardusöljyä kun käytettiin tuohon aikaan mm. vainajan ruumiin voiteluun.
Joka tapauksessa Marian mielestä mikään ei ollut liian kallisarvoista Jeesukselle. Maria ymmärsi, miten valtaisan paljon enemmän Jeesus oli kuin heidän ystävänsä. Maria tiedosti, että Jeesus oli Messias.

Nyt, hiljaisella viikolla, on mahdollisuus hiljentyä pääsiäistapahtumien äärelle, siinä määrin ja muodossa kuin koemme itsellemme sopivaksi ja luontevaksi.
Kiirastorstain pääsiäisaterialla, jonka Jeesus vietti opetuslastensa kanssa Jerusalemissa, hän pesi heidän jalkansa osoittaen näin, kuinka olla hänen seuraajansa: toisia palvelemalla.
Pitkäperjantain tapahtumat ovat ne kristillisen vuoden rankimmat, ja itse ymmärrän hyvin, että ne ovat joillekin liian raskaat, jotta niitä haluaisi ajatella. (Itsellenikin ne olivat aikoinaan liian rankat.)

Mutta onneksi lauantain jälkeen, pääsiäisaamuna, suru muuttuu iloksi, pimeys valoksi: saamme iloita ja kiittää ylösnousemuksen ihmeestä! (Sen voimalla jaksaa pitkäperjantainkin.)

🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿

Siunattua pääsiäisaikaa! 

Puutarhassa – Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: ”Missä sinä olet?” Mies vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin.” Herra Jumala kysyi: ”Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?” Mies vastasi: ”Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin.” Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: ”Mitä oletkaan tehnyt!” Nainen vastasi: ”Käärme minut petti, ja minä söin.”
Herra Jumala sanoi käärmeelle:
– Koska tämän teit, olet kirottu. Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot,
sinun on madeltava vatsallasi ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät. Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän. 
1. Moos. 3:8–15

Jumalan lapsia – Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!” Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.
Gal. 4:3–7

Taivaan leipää – Herra sanoi Moosekselle: ”Minä olen kuullut israelilaisten valituksen. Sano heille näin: ’Tänään iltahämärissä te saatte lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yllin kyllin. Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.’”
Illalla lensi leiriin viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen kokonaan. Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla. Tämän nähdessään israelilaiset kyselivät toisiltaan: ”Mitä tämä on?” He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: ”Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi. Ja näin on Herra siitä määrännyt: Kerätkää sitä niin paljon kuin tarvitsette: omer-mitallinen jokaiselle. Kukin kerätköön niin monelle kuin hänen teltassaan on ihmisiä.” Israelilaiset tekivät niin ja keräsivät sitä, kuka enemmän, kuka vähemmän. Mutta kun he mittasivat sen omer-mitalla, ei enemmän keränneellä ollut liikaa eikä vähemmän keränneellä liian vähän, vaan jokainen oli saanut kerätyksi sen verran kuin tarvitsi. Mooses sanoi heille: ”Kukaan ei saa jättää siitä mitään huomiseksi.”
Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi manna. Se muistutti korianterin siemeniä mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivältä. Israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, siihen saakka, kun he tulivat asutuille seuduille. He söivät sitä, kunnes tulivat Kanaaninmaan rajoille.
2. Moos. 16:11–19, 31, 35

Herran hyvyyttä – Jättäkää kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu. Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen. Olettehan te ”maistaneet Herran hyvyyttä”. 
 1. Piet. 2:1–3

Elämän leipä – Ihmiset nousivat veneisiin ja lähtivät Kapernaumiin etsimään Jeesusta.
He löysivät Jeesuksen järven toiselta puolelta ja kysyivät häneltä: ”Rabbi, milloin sinä olet tullut tänne?” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi. Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään.” He kysyivät: ”Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?” Jeesus vastasi: ”Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko.”
He sanoivat Jeesukselle: ”Minkä tunnusteon teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun? Mitä sinä teet? Meidän isämme söivät autiomaassa mannaa, niin kuin kirjoituksissa sanotaan: ’Hän antoi taivaasta leipää heille syötäväksi.’” Tähän Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.”
He sanoivat: ”Anna meille aina sitä leipää.” Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” 
Joh. 6:24–35

Edellisenä päivänä Jeesus oli tehnyt ihmeen: ruokkinut 500o ihmistä viidellä ohraleivällä ja kahdella kalalla. Tämä lisääntymisihme teki ymmärrettävästi ihmisiin valtavan vaikutuksen. Jos saamme hänet hallitsijaksemme, ei meidän koskaan enää tarvitse olla huolissamme siitä, että joutuisimme olemaan nälissämme.

Kun Jeesusta ei näkynyt, eikä hänen opetuslapsiaankaan, lähti väki veneillä etsimään häntä järven toiselta puolelta. Tultuaan Jeesuksen luo tämä ilmoitti heille näkevänsä heidän motiivinsa. Taisi väki siinä nolostua. Mutta Jeesus ei jättänyt asiaa siihen, vaan käytti tilaisuutta hyväkseen kertomalla heille (ja meille), kuinka paljon tärkeämpää kuin tavoitella katoavaista on  tavoitella katoamatonta.

Aika käsittämätöntä tuntuu, että vaikka nämä ihmiset olivat nähneet Jeesuksen ruokkivan valtavan ihmisjoukon muutamalla leivällä ja kalalla, he nyt pyysivät häntä tekemään jonkun tunnusteon, että he voisivat uskoa häneen.

Jeesuksen sanoessa, että todellista taivaan leipää heille antaa hänen taivaallinen Isänsä, ja että
”Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän”, Henki kosketti heidän sydäntään, ja tapahtui täyskäännös.

Samoin kuin nainen, joka kohtasi Jeesuksen Sykarin kaivolla lopulta pyysi Jeesusta antamaan hänelle elävää vettä Jeesuksen sanottua: ”Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä” (Joh.4:5-15), niin nämäkin Jeesuksen luo tulleet nyt pyysivät:
”Anna meille aina sitä leipää.”

Varmaan Jeesus haluaisi auttaa myös meitä muistamaan, että vaikka niin helposti kiinnitymme  maallisiin huoliin, murheisiin ja pelkoihin, on jotain paljon suurempaa ja tärkeämpää. Tällä hetkellä voivat asiat näyttää siltä miltä näyttävät, mutta loppujen lopuksi ne ovat pientä iäisyysperspektiivistä katsoen.

Ihana on tuo Jeesuksen lupaus: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.”
Kristus on kanssamme. Voimme aina kääntyä Hänen puoleensa. Hän haluaa auttaa meitä kaikissa tilanteissa. Ja Hän haluaa johdattaa meitä kulkemaan sitä tietä, jonka Hän on meille valmistanut.

Vaikka Jeesus käänsikin ihmisten huomion jokapäiväisistä ikuisajan kysymyksiin, ei se tarkoita, etteikö hän olisi kiinnostunut myös arjen huolistamme ja tarpeistamme.
Hän tekee yhä samankaltaisia ihmeitä kuin maanpäällisen elämänsä aikana.
Tunnetuimpia ruoan lisääntymisihmeitä taitavat olla Heidi ja Rolland Bakerin sekä  heidän Mosambikin orpolastensa kokemat. Niistä Heidi Baker kertoo ainakin yhdessä kirjassaan, There is always enough (Aina on tarpeeksi).
Voin kuvitella että hän kertoo niistä muissakin kirjoissaan. Ainakin tämän nimi viittaa siihen:
’The Hungry Always Get Fed: A Year of Miracles’ (Köyhät ruokitaan aina: ihmeiden vuosi).

Iris Global (aikaisemmin Iris ministries), Bakerien perustama kristillinen järjestö, on kasvanut kansainväliseksi. Toiminta keskittyy ruokkimaan ja majoittamaan orpolapsia, jotka samalla saavat kuulla hyvän sanoman Jeesuksesta, joka rakastaa heitä ja haluaa pitää heistä huolen.

Bakerien toiminta perustuu täydelliseen luottamukseen Jumalan huolenpitoon. Siinä luottamuksessa mahdottomaltakin tuntuvat tilanteet muuttuvat mahdollisiksi.
Ajattelen, että Jumala haluaa meidän kasvavan kohti tällaista luottamusta Hänen hyvyyteensä ja huolenpitoonsa. Vahva luottamus Jumalaan ja Hänen Rakkauteensa luo ilmapiirin, joka kutsuu  Taivaan valtakunnan todellisuutta ja toimintaa läsnäolevaksi. Ihmeet mukaanluettuina.  😉

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Jeremia sanoi Juudan johtomiehille ja väkijoukolle: ”Herra itse on lähettänyt minut julistamaan kaiken sen, mitä olette kuulleet, tätä temppeliä ja kaupunkia vastaan. Kääntykää vääriltä teiltänne, hylätkää pahat tekonne ja kuulkaa Herraa, Jumalaanne! Silloin Herra muuttaa mielensä ja säästää teidät onnettomuudelta, jolla hän teitä uhkaa. Minä olen teidän käsissänne. Tehkää minulle niin kuin hyväksi näette. Muistakaa kuitenkin: jos tapatte minut, tapatte viattoman, ja silloin te syyllistytte murhaan, samoin koko kaupunki. Sillä Herra on todella lähettänyt minut julistamaan teille kaikki nämä sanat.”
Silloin johtomiehet ja väkijoukko sanoivat papeille ja profeetoille: ”Ei kuolemantuomiota tälle miehelle! Hän on puhunut meille Herran, Jumalamme, lähettämänä.”
Jer. 26:12–16

”Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita:
Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani.
Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet. Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi!”
Ilm. 3:14–19

Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana:
– Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?
He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden: – Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.
Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.
Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.
Joh. 12:37–43

Tuota evankeliumikohtaa lukiessa tuli ensimmäisenä mieleen, että oli se kyllä käsittämätöntä, että nekään, jotka omin silmin olivat nähneet Jeesuksen tekevän ihmetekoja, eivät uskoneet häneen. Ja kuinka toisenlaisessa asemassa me olemme,  kun voimme lukea Raamatusta lukemattomia profetioita ja todistuksia Jeesuksesta ja hänen elämästään. Ja siitä, kuinka hän nousi kuolleista ja ilmestyi opetuslapsilleen. Ja me voimme lukea todistuksia siitä, kuinka Kristus toimii yhä keskellämme, tehden ihmetekoja, kun Hänen nimessään rukoillaan.

Vaan eihän tuo olekaan niin. Apostolien kuvaukset ja todistukset eivät välttämättä pääse  läpäisemään nykyistä vahvasti tieteelliseen ajatteluun perustuvaa käsitystä siitä, mikä on totta, mikä ei, mikä on mahdollista, mikä ei.

Apostoli Johannes oli itse nähnyt Kristuksen kirkkauden. Siksi hän käsittääkseni kirjoittaa myös Jesajan nähneen Kristuksen kirkkauden. Se oli Johannekselle totta, siksi hän saattoi käsittää, että se oli totta myös profeetoille, jotka näkivät ennalta, miten Jumala lähettäisi maailmaan Poikansa kukistamaan pahan vallan.

Kristus, auttaisitko sokeita silmiämme ja paatuneita sydämiämme avautumaan, näkemään  ja tunnistamaan Sinun totuutesi. Niin että osaisimme tehdä oikeita valintoja ja toimia Sinun tahtosi mukaisesti. Niin että paha joutuu väistymään ja hyvä saa vallan elämässämme, ympärillämme ja täällä maan päällä.  .

Kiitos että kuljet kanssamme. Kiitos että Sinä olet Voittaja. ja että saamme olla Voittajan puolella! Suojele ja varjele meitä, vahvista ja valaise askeleemme. Auta meitä näkemään Sinun kirkkautesi. Kiitos Rakkaudestasi meitä kaikkia kohtaan!

(Huom. ääniherkät: alla olevan laulun volyymi voimistuu ajoittain.)

Your Glory Fills the Earth – Captivated my His Grace

.Aamu sarastaa, Sinun armosi on uusi, Taivaan valo tulee säteillen
joka vuori kumartaa ihastuksissaan kuiskatessasi kutsusi
olet lähellä laaksossa, jokainen varjo katoaa, olet voittanut pelon ja yön
Jeesus, olet Valo, joka johtaa minua. kirkkautesi täyttää maan
rakkautesi parantaa sieluni, tuhkasta kutsuit minut ja teit minusta eheän
taivaat laulavat nimeäsi. luomakunta kohottaa äänensä
ylistän ikuisesti, ikuisesti iloitsen
jokaisen kyyneleen muutat armoksi. luotan Sinuun kaikkina elämäni päivinä
silloinkin kun en näe, kätesi johdattaa minua
anna tulesi laskeutua, anna Henkesi liikkua. sydämiä herää nyt totuuteesi
joka heimo, joka kieli laulaa: Jeesus Kristus, ylösnoussut Kuninkaamme!
Sinä hallitset ikuisesti

Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.
1. Kor. 10:12–13

Eräs mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen.”
Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni.” He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Jeesus kysyi pojan isältä: ”Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?” ”Pienestä pitäen”, vastasi mies. ”Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!” ”Jos voit?” vastasi Jeesus. ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Silloin pojan isä heti huusi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”
Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: ”Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!” Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: ”Nyt hän kuoli.” Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi.
Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: ”Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?” Hän vastasi: ”Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.”  
Mark. 9:17–29

Jeesuksen opetuslapset olivat rukoilleet pojan puolesta, mutta apua ei oltu saatu. Hei olivat nähneet Jeesuksen parantavan lukemattomia ihmisiä erilaisista sairauksista ja vaivoista. Mutta kun epätoivoinen isä pyysi heitä vapauttamaan pojan vaivastaan, he joutuivat huomaamaan, ettei asia ollutkaan niin yksinkertainen kuin miltä se oli näyttänyt Jeesuksen toimiessa.

Opetuslasten kysyessä miksi he eivät olleet pystyneet vapauttamaan poikaa vaivastaan, Jeesus vastasi, ettei tässä toimi kuin rukous. Matteuksen evankeliumissa hän vastaa heille hieman tarkemmin:
”Koska teillä on niin vähän uskoa. Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi. Mikään ei olisi sinulle mahdotonta.  Tämä laji ei lähde muulla kuin rukouksella ja paastolla.” (Matt.17:20-21)

Sillä, millaisella mielellä ja sydämellä me rukoilemme tai otamme vastaan rukouksen, on väliä.  Miten niin mielellä, eihän mielellä ole tekemistä uskon kanssa?  – Itse ajattelen että kyllä on.

Kun Jerusalemin temppelin portin pielessä ollut, syntymästään asti rampa mies oli parantunut,  Pietari sanoi: ”Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette. Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette. ”(Apt.3:16)

Jeesus antaa meille uskon, ja voimme pyytää häntä auttamaan ja vahvistamaan uskoamme, kuten evankeliumitekstin pojan isä teki. Mutta jos päästämme mieleemme epäileviä ajatuksia, ne ikään kuin torppaavat sen, mitä Kristus haluaa meissä tehdä.

Monet kerrat olen saanut nähdä, kuinka juuri ne, jotka ovat pyytäneet rukouksessa jotain eivätkä ole antaneet epäilevälle mielelle sijaa, vaan ovat vahvasti uskoneet saavansa sen, mitä ovat pyytäneet, kun on rukoiltu Jeesuksen nimessä, myös ovat saaneet sen.

Rakas Jumala, Sinä näet, miten helposti epäileväiset ja epäluuloiset ajatuksemme saavat meidät valtaansa. Vastavoimat koettavat tehdä kaikkensa, jotta emme uskoisi ja luottaisi Sinun Voimaasi.

Auta meitä kasvamaan uskontiellämme, anna uskomme tulla niin vahvaksi, että se vaimentaa vastahankaiset mielenliikkeemme.
Kiitos Kristus että saamme kulkea kanssasi rohkeina ja päättäväisinä, luottaen Sinun hyvyyteesi. Kiitos että olet kanssamme. Kiitos Rakkaudestasi meitä kaikkia kohtaan!

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Herra sanoo näin:
– Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse? Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin?
Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä, miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan?
Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa eikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni?
Minä olen kuunnellut heitä tarkoin – eivät he puhu niin kuin tulisi puhua.
Kukaan ei kadu pahuuttaan, ei ajattele: ”Mitä minä olenkaan tehnyt!”
Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu.
Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on.
Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt.
Jer. 8:4–7

Suurin on Rakkaus – Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
1. Kor. 13

Jeesus sanoi:
”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.
Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!”
Silloin kuului taivaasta ääni: ”Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.” Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: ”Enkeli puhui hänelle.” Silloin Jeesus sanoi: ”Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.
Joh. 12:25–33

Jeesus oli tullut Jerusalemiin, joka oli täynnä eri puolilta pääsiäisjuhlille saapunutta väkeä.
Joukossa oli myös kreikkalaisia, jotka halusivat tavata Jeesuksen. Ilmeisesti Jeesuksen opetuslapset  Filippus ja Andreas toivat heidät kuuntelemaan Jeesusta. Raamattu ei sitä mainitse, mutta jos näin oli, saattoi tieto Jeesuksesta ja hänen kohtalostaan levitä kreikkalaisten keskuuteen jo ennen kuin apostoli Paavali alkoi tehdä juhlistusmatkojaan.

Tietäen että edessä oli kärsimys ja kuolema, hän siitä huolimatta. määrätietoisena. saapui Jerusalemiin. Henkisen kamppailunsa keskellä hän vahvisti mieltään muistuttaen itseään, että Juuri tähänhän hänen elämänsä oli tähdännyt.

Uskokaa Valoon – Ihmiset sanoivat Jeesukselle: ”Me olemme laista oppineet, että Messias pysyy ikuisesti. Kuinka voit sanoa, että Ihmisen Poika on korotettava? Kuka tämä Ihmisen Poika on? Jeesus sanoi heille: ”Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa. 
Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia.” Tämän sanottuaan Jeesus lähti ja poistui heidän näkyvistään. (Joh.12: 34-36)

Ylösnoussut Kristus, ohjaa ja auta meitä, niin että voisimme aina uskoa Valoon, pysyä Valossa,
pysyä Sinussa. Niin että meistä tulisi Valon lapsia ja näkisimme, mihin suuntaan kulkea Ja ymmärtäisimme tehdä oikeita valintoja elämässämme.
Kiitos että kuljet kanssamme. Kiitos valtavasta Rakkaudestasi.

💛💛💛💛💛💛💛

Jumalan kirkkaus – Mooses sanoi Herralle: ”Anna minun nähdä kunniasi.” Herra sanoi: ”Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon.” Herra sanoi vielä: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.” Sitten Herra sanoi: ”Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo. Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.” 
2. Moos. 33:18–23

Jumalan piti peittää kirkkautensa, jotteivat israelilaiset olisi sokaistuneet Hänen kirkkautensa voimasta. Moosestakin Hän suojeli asettamalla tämän kallionkoloon.
Herra kuitenkin kutsui Mooseksen yhä uudelleen vuorelle voidakseen neuvoa häntä ja kansaa.

Kuten Moosesta, Hänen oli varmaan totuteltava myös muuta kansaa vähitellen lähestymään  Hänen kirkkauttaan niin, ettei siitä koituisi heille vahinkoa. Ehkä se edellytti, että Hän ensin voisi saada heissä aikaan sisäisen muutoksen, pyhityksen.
Herran kasvojen näkeminen olisi kuitenkin ollut liian häikäisevän kirkas kokemus, sitä he eivät olisi voineet kestää.

Sakean pilven sisällä – Kun oli kulunut 2 kk siitä, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptistä, he saapuivat Siinain vuoren juurelle. Mooses nousi vuorelle, jossa Herra sanoi, mitä Mooseksen oli sanottava kansalle.
Kun Mooses palasi kertomaan Herralle, että kansa lupasi seurata Hänen tahtoaan, Herra sanoi Moosekselle: ”Minä tulen sakean pilven sisällä luoksesi, jotta kansa kuulisi minun puhuvan sinun kanssasi ja siksi uskoisi myös sinua kaikkina aikoina.” (2.Moos.19:9).

Kirkkaus ilmestyi pilvessä – Jumala oli jo aiemmin verhonnut kirkkautensa pilveen, johdattaessaan kansaa päivisin pilvipatsaana (ja öisin tulipatsaana), valaisten näin heille tietä.
Ja kun Mooses pyysi Aaronia kutsumaan israelilaiset Herran eteen ja Aaronin puhuessa heille, ’kaikki kääntyivät katsomaan autiomaahan päin, ja silloin Herran kirkkaus ilmestyi pilvessä.’ (2.Moos.16:10)

Paljon oli virrannut vettä Jordanjoessa, ennen kuin Herran kirkkaus vihdoin ilmestyi sellaisessa muodossa, että ihmiset saattoivat katsella Hänen kasvojaan sokaistumatta: pienen, seimessä makaavan lapsen suloisia kasvoja.
Uskon kuitenkin, että tuon lapsukaisen kasvot säteilivät aivan erityistä taivaallista kirkkautta. . Sellaista, jonka iäkäs Simeon tunnisti Jerusalemin temppelissä. Hän tiesi: tässä oli Jumalan  kaikille kansoille tarkoittama Vapahtaja.

Elämän lähde – Jumala, kaiken elämän lähde, ja Kristus Jeesus, joka Pontius Pilatuksen edessä antoi todistuksensa ja lausui hyvän tunnustuksen, ovat todistajiani, kun kehotan sinua: hoida sinulle määrättyä tehtävää tahrattomasti ja moitteettomasti siihen saakka, kun Herramme Jeesus Kristus ilmestyy. Sen antaa aikanaan tapahtua ylistettävä ja yksin hallitseva Jumala, kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra.
Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta. Aamen. 
1. Tim. 6:13–16

Valo kansoille – Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
– Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.
Luuk. 2:22–33

Simeon oli palvellut Jumalaa hartaasti rukoillen. Hän oli jo vanha mies. Ties kuinka monta vuotta hän oli odottanut hartaasti saavansa nähdä sen, mistä Pyhä Henki oli hänelle puhunut: Israelille luvatun johdatuksen, Herran voidellun.

Hänen odotuksensa palkittiin. Koska hän eli rukoillen, hän kuuli Pyhän Hengen kehotuksen mennä temppeliin tuona päivänä, jolloin Joosef ja Maria toivat Jeesus-lapsen sinne pyhitettäväksi.
Nähdessään Jeesuksen Simeon tiesi: tuo pienokainen oli tullut maailmaan tuomaan pelastuksen niin israelilaisille kuin muillekin kansoille. Simeonin hartain toive oli toteutunut. Nyt hän oli valmis jättämään tämän ajallisen elämän.

🔆🔆🔆🔆🔆🔆🔆