– Te puhutte uskaliaasti minua vastaan, sanoo Herra. ”Miten me olemme puhuneet sinua vastaan?” te kysytte.
Olette sanoneet näin: ”Turha on palvella Jumalaa. Mitä hyötyä on siitä, että noudatamme hänen käskyjään, palvelemme Herraa Sebaotia ja kuljemme murhe kasvoillamme? Me näemme, kuinka röyhkeät ovat onnellisia, kuinka he menestyvät vaikka ovat tehneet pahaa. He saavat elää, vaikka ovat koetelleet Jumalan kärsivällisyyttä.” 
Mutta kun ne, jotka Herraa pelkäävät, puhuvat kaikesta tästä, Herra kuulee, mitä he sanovat. Kaikki kirjoitetaan muistiin hänen edessään. Se koituu iloksi niille, jotka kunnioittavat häntä ja pelkäävät hänen nimeään.
– Sinä päivänä, jonka minä määrään, he jälleen ovat minun oma kansani, sanoo Herra Sebaot.
– Ja minä olen hyvä heitä kohtaan, niin kuin isä on hyvä pojalleen, joka tottelee häntä.
Te näette jälleen eron vanhurskaan ja jumalattoman välillä. Te näette, kuka on palvellut Jumalaa ja kuka ei ole häntä palvellut. 
Mal. 3:13–18

Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana ”tänä päivänä” on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.
Kirjoituksissa siis sanotaan:
– Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan. 
Hepr. 3:12–15

Heprealaiskirjeen kirjoittaja (oli se sitten Paavali tai joku toinen Kristuksen seuraaja) ilmaisee tuossa kokeneensa henkilökohtaisesti, kuinka hän on tullut osalliseksi Kristuksesta, otettu yhteyteen Hänen kanssaan. Ja kuinka siitä on tullut hänelle todellisuutta.

Sitä Kristus käsittääkseni toivoo meidän jokaisen kohdalle. Että yhteydestä Häneen tulisi meille todellisuutta. Niin että se muodostaisi lujan ja kestävän perustan elämällemme, joka päivälle.  .

**********************

Jeesus sanoo:
”Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta – varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!” 
Mark. 13:33–37

Koko kesän olin odottanut, josko istuttamistani mukuloista kasvaisi kukkia. Kun ei sellaisia kesän loppuun mennessä näkynyt, ajattelin ettei niitä sitten tulekaan. Kunnes eräänä päivänä hoksasin nuppuvanan.

Jeesus puhuu yllä olevassa evankeliumissa toisesta tulemisestaan maan päälle. Moni saattaa ajatella, että siitähän on jo 2000 vuotta, kun Jeesus lausui nuo sanat. Voisivatko ne olla ajankohtaisia juuri tänä aikana jota nyt elämme? Viime vuosina yhä useimmissa kristillisissä piireissä uskotaan ja puhutaan siitä, että kyllä näin on.

Kun Jeesuksen opetuslapset kysyivät häneltä, milloin hän tulisi takaisin, hän kuvasi dramaattisia tapahtumia, jotka edeltäisivät hänen tuloaan.
Sitten hän sanoi: ”Mutta  sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä.” (Matt. 24:36)

Kristus rohkaisee meitä uskomaan Häneen, Isään ja Pyhään Henkeen. Ja että me pidämme kiinni uskostamme, silloinkin kun sitä koetellaan.
Vaikkemme tiedä, milloin Kristus palaa maan päälle, Jumala toivoo meidän pysyvän jatkuvasti läheisessä yhteydessä Häneen, kuuntelevan Hänen tahtoaan ja tekevän niitä töitä, joita Hän meille itse kullekin on antanut. .

Jeesuksen vertaus kuvaa mielestäni aika selkeästi juuri tätä. Jos tietäisimme ajankohdan, saattaisi käydä niin, että etääntyisimme Jumalasta, suhteemme Häneen pääsisi väljähtymään, alkaisimme suhtautua Häneen välinpitämättömämmin ja eläisimme kuin elopellossa.
ja vasta tietäessämme Kristuksen paluun ajankohdan, palaisimme ruotuun ja takaisin Jumalan yhteyteen.

Draw Me Close – Michael W. Smith 

Rukoilkaa asuinkaupunkinne puolesta – Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo kaikille pakkosiirtolaisille, jotka hän on siirtänyt Jerusalemista Babyloniaan: Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan! Istuttakaa puutarhoja ja nauttikaa niiden hedelmistä! Ottakaa itsellenne vaimot, syntyköön teille poikia ja tyttäriä! Ottakaa pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne, että he saisivat poikia ja tyttäriä. Lisääntykää, älkää vähentykö! Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.
Jer. 29:4–7

Tyyntä ja rauhallista elämää – Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
1. Tim. 2:1–4

Älkää siis pelätkö – Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle. Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä. Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.”
Luuk. 12:4–7

Ihmeelliset ovat nuo Jeesuksen sanat: että Jumala ei unohda varpustakaan. Luojallemme kaikki Hänen luotunsa ovat arvokkaita ja tärkeitä. Se saattaa mennä yli tajuntakykymme. Mutta Hän onkin niin suunnattoman paljon suurempi ja ihmeellisempi kuin ihmisjärki koskaan pystyy ymmärtämään.

Myös Hänen rakkautensa meitä kohtaan on käsittämättömän suuri. Silloinkin kun olemme  sotkeneet asiamme ja kompastuneet jos jonkinmoisiin sudenkuoppiin. Hän on aina valmis ojentamaan kätensä, nostamaan meidät ylös, antamaan anteeksi ja auttamaan uuteen alkuun ja eteenpäin, kun sitä Häneltä pyydämme.

Jos me näkisimme ja ymmärtäisimme täysin Jumalan pyhyyden ja kirkkauden suuruuden, uskaltaisimmeko edes lähestyä Häntä rukouksinemme ja pyyntöinemme?
Kuitenkin Hän haluaa vetää meitä puoleensa, läheisyyteensä ja tuntemiseensa.
Hän antoi Poikansa avaamaan meille yhteyden ja johdattamaan meitä siihen.

Jeesus valmisteli opetuslapsiaan kertoen, että hän menisi valmistamaan heille asuinsijaa Isänsä kodissa ja tulevansa sitten takaisin, jotta he voisivat olla siellä, missä hänkin. Ja että he tietäisivät kyllä tien sinne,
Kun Tuomas kysyi, miten he voisivat tuntea tien, hän vastasi: .
”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.” (Joh.14:6-7)

Joka kerta lukiessani evankeliumeja tuntuu siltä kuin suhteeni Jeesukseen syvenisi. Tällä kertaa Matteuksen evankeliumin loppu (joka aina on vaikuttanut minuun syvästi) tuntui entistäkin koskettavammalta.

En osaa selittää sitä, mutta tuntuu kuin tämä ei koskisi vain minua, vaan että nyt, tänä aikana jota nyt elämme, olisi aivan erityisen tärkeää, että ymmärtäisimme, mitä Kristus on tehnyt puolestamme ja mitä Hän meiltä odottaa. Miten tärkeänä sitä pidämme? Vaikuttaako se valintoihimme, päätöksiimme ja siihen, mitä me teemme? Millaiseen tärkeysjärjestykseen asetamme asiat elämässämme?

Kristus, auta meitä näkemään, mikä Sinun perspektiivistäsi on tärkeintä

. 💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Ps. En oikein tiennyt, miksi koin että piti kirjoittaa Isästä, joka haluaa vetää meidät lähelleen, tuntemiseensa. Ja nuo Poikansa sanat ”Minä olen tie, totuus ja elämä”. Sillä eihän evankeliumiteksti puhu näistä asioista. 
Mutta kun olin nuo kirjoittanut, aloin seuraavana aamupäivänä kuunnella erästä ohjelmaa, jossa juuri sillä hetkellä puhuttiin siitä, kuinka tärkeää meidän on tietää, kuinka taivaallinen Isämme haluaa meidät läheiseen suhteeseen kanssaan.
Ja iltapäivällä, eräässä toisessa ohjelmassa, mainittiin nuo Jeesuksen sanat juuri silloin kun laitoin läppärini päälle.
Taivaallinen Isä tietää, miten kiitollinen olen tällaisista vahvistuksina kokemistani asioista.  Varsinkin silloin kun en jotain asiaa ymmärrä, Tulee rauha sydämeen ja hymyilyttää: ei minun kaikkea tarvitsekaan tietää. 🙂

Pps. Huomenna on Isänpäivä, onnea kaikille isille!
Huolimatta siitä, millainen suhde meillä on tai on ollut maalliseen isäämme, taivaallinen Isämme haluaa meidät sellaiseen suhteeseen kanssaan, että Hänen Rakkautensa meitä kohtaan syvenee ymmärryksestä (kokemuksen kautta) todellisuudeksi, jossa löydämme syvän sydämen ilon, luottamuksen ja rauhan. 💛 💛💛

Myös Lootilla, joka kulki Abramin mukana, oli lampaita, vuohia, nautakarjaa ja telttoja. Mutta laidunmaata ei ollut tarpeeksi, että he olisivat voineet pysyä yhdessä, sillä heillä oli runsaasti karjaa. Siksi Abramin ja Lootin karjapaimenten kesken syntyi riitaa. Siihen aikaan maassa asui kanaanilaisia ja perissiläisiä.
Abram sanoi Lootille: ”Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme sukulaisia ja veljiä keskenämme. Onhan koko maa avoinna sinun edessäsi. Eroa siis minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle. Jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle.” Loot katsoi ympärilleen ja näki, että Jordanin alanko oli runsasvetistä seutua. Ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, se oli Soariin saakka kuin Herran puutarhaa, kuin Egyptin maata. Loot valitsi itselleen koko Jordanin alangon ja lähti kulkemaan itää kohden, ja näin he erosivat toisistaan.
Lootin erottua Abramista Herra sanoi Abramille: ”Nosta silmäsi ja katsele tästä paikasta pohjoiseen, etelään, itään ja länteen, sillä koko sen maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikiajoiksi. Minä teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset: jos osaat ne laskea, osaat laskea jälkeläistesi määrän.” 
1. Moos. 13:5–11, 14–16

Abram ei halunnut riitaa veljenpoikansa Lootin karjapaimenten ja omien paimentensa välillä. Hän ratkaisi asian antamalla Lootin valita itselleen seudun, jossa asua ja laiduntaa karjaansa. Tämä kuvasi Abramin hyvätahtoista, rauhaa arvostavaa ja rakentavaa luonnetta.

Sillä, että Abram halusi välttää konflikteja ja elää sovussa ja rauhassa, saattoi olla jotain merkitystä sille, että Jumala valitsi juuri hänet sen kansan kantaisäksi, jonka keskuuteen Hänen Poikansa tulisi syntymään. Ratkaisevaa oli varman kuitenkin Abramin uskollisuus Jumalaa kohtaan. Abraham oli osoittanut kuuliaisuutensa olemalla valmis jopa uhraamaan poikansa. Tuon äärimmäisen testin jälkeen Jumala tiesi voivansa luottaa Abramiin.

Jumala muutti Abramin nimen Abrahamiksi (nimi merkitsee kansojen paljouden isää) ja kutsui  tämän lähtemään perheineen pitkälle vaellukselle tuntemattomaan maahan. Abraham, tuolloin jo vanha mies, ei epäröinyt, vaan seurasi Jumalan tahtoa ja johdatusta.

Olisipa maailmassamme tällaisia ihmisiä maiden johtajina. Jumalan ohjeita ja johdatusta  kuuntelevia; Hänelle uskollisia ja kuuliaisia. Sellaisia, jotka osaisivat tehdä sopua ja rauhaa ylläpitäviä ja Jumalan mielen mukaisia ratkaisuja, Kyllä elämämme silloin olisi – niin yksilötasolla kuin globaalisti – kovin toisenlainen…

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Olkaa kaikki yksimielisiä, jakakaa toistenne ilot ja surut, rakastakaa toisianne ja olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä. Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen.

Sillä se, joka tahtoo rakastaa elämää ja haluaa nähdä hyviä päiviä,
hillitköön kielensä pahoista sanoista ja huulensa valhetta puhumasta.
Kääntyköön hän pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Herran silmät katsovat hurskaiden puoleen,
hänen korvansa kuulevat heidän rukouksensa, mutta Herran kasvot kääntyvät pahantekijöitä vastaan. 
1. Piet. 3:8–12

Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ’jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.
Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”
Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: ”Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?”
”Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”, vastasi Jeesus.
Matt. 18:15–22

Seitsemän kertotaulu oli minusta alaluokilla se kaikkein hankalin juttu. Siksi minua hymyilyttää aina kun tuo evankeliumikohta tulee eteen. Hetken saa aina miettiä: miten monta kertaa Jeesus halusikaan että annamme anteeksi? 490 kertaa! Se on aika paljon!

Ehkä Jeesus halusi tuolla isolla luvulla osoittaa, ettei meidän tule laskea sitä, montako kertaa olemme jo jollekulle antanut anteeksi? Vaan että aina vaan, yhä uudestaan, meidän tulisi olla valmiita antamaan anteeksi.
Se ei tarkoita, että hyväksyisimme vääryyden teot. Eikä sitä, että ihminen, jolle annamme anteeksi, muuttuisi sen kautta että annamme hänelle anteeksi.
Mutta se tarkoittaa sitä, että itse vapaudumme katkeruuden ja kaunan kahlitsevista siteistä.

Vapahtajamme tahtoo, että eläisimme vapaina kaikesta sellaisesta, joka sitoo meitä olemasta sellainen, joksi Luojamme on meidät tarkoittanut.
Anteeksianto, samoin kuin se, että itse kadumme tekojamme ja pyydämme niitä anteeksi, hoitaa meitä, ja puhdistaa sisimpäämme sinne kerääntyneistä sakkaumista.

Paavali kirjoitti galatalaisille: Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen (Gal.5:1)
Mielestäni nuo sanat sopivat myös anteeksiantoon. Niin kauan kuin kannamme mielessämme ja sydämessämme kaunaa ja katkeruutta, olemme anteeksiantamattomuuden orjuuden ikeessä. Se pitää meitä otteessaan. myrkyttää sisimpäämme ja heijastuu ikävällä tavalla suhtautumiseemme ja toimintaamme.

Mutta eihän ole helppoa antaa anteeksi sellaiselle, joka on loukannut tai satuttanut meitä, olipa kyseessä sitten edesmennyt tai vielä täällä maan päällä elossa oleva henkilö.
Omalla kohdallani anteeksiantoteema nousee silloin tällöin pintaan nimenomaan edesmenneisiin henkilöihin liittyen. Silloin ihmettelen: vieläkö tämä asia vaivaa minua, kun se – vaikkakin lieventyneenä – vieläkin tulee mieltäni häiritsemään? Enkö ole jo riittävän monta kertaa antanut anteeksi?
Ilmeisestikään et, kuuluu Jeesuksen vastaus. Niin monta kertaa anna anteeksi, ettei kyseisillä tapahtumilla enää ole tartuntapintaa tunteisiisi tai ajatuksiisi.

Onneksi meillä on Auttaja, joka ymmärtää meitä. Hän joutui itse kokemaan paljon vääryyttä, satuttamista, kipua ja tuskaa, ja lopulta surmatuksi tulemisen mitä julmimmalla tavalla.
Vapahtajamme anteeksiannon voima oli ja on mittaamattoman suuri. Hän vapautti lukemattomia ihmisiä anteeksiannon kautta, julistamalla heidän syntinsä anteeksiannetuiksi.  Ja sitä Hän tekee yhä tänäkin päivänä.

Kristus auttaa meitä vapautumaan niin katkeruuden kuin syyllisyyden ikeestä, kun käännymme Hänen puoleensa, uskomme Häneen ja Hänen lunastustyöhönsä. Häneltä saamme voiman antaa anteeksi lähimmäisillemme, niin edesmenneille kuin täällä kanssamme eläville.
Ja kuten eräs ystäväni muistutti: myös itsellemme.

💛💛💛💛💛💛💛

Vielä tekisi mieli kirjoittaa muistakin tuon evankeliumitekstin kohdista, mutta mielessäni on pojanpoikani, 18 v,. lausahdus muutama päivä sitten: ”Kirjoita lyhyesti.”
Samoin kehottivat poikani jo silloin, kun aloin kirjoittaa tätä blogia 14 v. sitten. ”Voisit ottaa mallia Twitteristä (nyk. X).”.
4 v. myöhemmin alkoivat TikTok -videot yleistyä. Pojanpoikani, joka parhaillaan tekee koulussa elokuvaa, ehdotti että voisin alkaa tehdä sellaisia, niissä saa lyhyesti kerrottua asian ydinkohdat. Leikittelimme ajatuksella: mitä jos alkaisimmekin yhdessä tehdä sellaisia. 🙂
Jotkut osaavat ilmaista asiat lyhyesti, tiiviisti ja ytimekkäästi. Itseltäni se ei vain tunnu onnistuvan, vaikka aina välillä yritän. – Onneksi sitäkin saa opetella. Kuten anteeksiantoakin. 🙂

Rakas Luojamme, Sinä näet ne kaikki asiat, joissa tarvitsemme apuasi, neuvojasi ja opastustasi. Kiitos että kuljet kanssamme, johdatat, opetat ja rohkaiset meitä.
Kiitos että annat meille anteeksi, mitä olemme tehneet Sinun tahtoasi vastaan.
Anna Pyhän Henkesi toimia sisimmässämme, jotta huomaisimme, milloin on aihetta pyytää tai antaa anteeksi.  Kiitos että ohjaat elämäämme!

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Psalmin alkusanoista tulee mieleeni Turun Joulurauhan julistus, jonka aluksi lauletaan aina ’Jumala ompi linnamme’ -virsi 170.
’Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan, on miekkamme ja kilpemme ajalla vaaran, vaivan…’

Tuossa Lutherin ’taisteluvirressä’ on vahvat sanat. Luin netistä, että sitä on maassamme laulettu tilanteissa, joissa ihmiset ovat halunneet laulullaan ilmaista tukensa ja kantansa erilaisissa tilanteissa.

Kun v. 1838 Kalajoen käräjillä oli langetettu rangaistukset herännäispapeille laittomasta seurojen pidosta ja varojen keräämisestä lähetystyölle, käräjätalon ulkopuolelle kokoontunut väki alkoi veisata tätä virttä. He halusivat näin osoittaa, että maallisen oikeuden päätöksestä huolimatta he luottivat Korkeimman oikeuteen ja Hänen varjelukseensa.

(Tuon lukeminen kosketti minua jotenkin syvästi. Ehkä siksi, että yksi noista papeista oli esi-isäni: N.G. Malmberg oli äidinisäni äidinisänisä. Isoisäni muisteli silloin tällöin äitiään lämmöllä ja kiitollisuudella. Ehkä sen vuoksi myös tämän isoisä, N.G.M. tuntuu minusta jollain erityisellä tavalla läheiseltä.)

Myös syksyllä 1939, kun neuvottelukunta lähti Suomesta vaikealle matkalleen Moskovaan, Hgin rautatieasemalle saattamaan tulleet ihmiset lauloivat tätä virttä.
Mietin tuota, miten ennen on kokoonnuttu yhteen rukoilemaan ja laulamaan rohkaistakseen toisiaan ja muistuttamaan siitä, mistä saamme avun ja voimaa haasteellisina aikoina.
(Arvelen, että kun 2 kk:n kuluttua lauletaan Joulurauhan julistuksen aluksi tuo virsi, se tuntuu minusta entistä merkityksellisemmältä.)

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.
Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.
Room. 5:1–11

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.
Matt. 16:1–4

Minkälaista merkkiä taivaasta fariseukset ja saddukeukset mahtoivat toivoa Jeesuksen näyttävän heille? Jeesus oli tehnyt lukuisia ihmetekoja, parantanut sairaat, tyynnyttänyt myrskyävän meren, ruokkinut tuhansia muutamalla leivällä ja kalalla…
Mikä olisi saanut heidän silmänsä aukeamaan? Tuskin mikään, koska he olivat haluttomia uskomaan.

Kyllähän mekin katselemme taivaalle ja päättelemme iltaruskosta että huomenna tulee aurinkoinen ilma. (Sellainen oli myös yllä olevien kuvien ottoa seurannut päivä.)
Huomioni kiinnittyy evankeliumitekstissä Jeesuksen sanoihin aikojen merkkejä.
Millaisia aikojen merkkejä osaamme lukea tänä meidän aikanamme? Vai osaammeko?

Siinä on mielestäni rukousaihe: että Jumala avaisi silmämme näkemään, mitä meidän juuri tänä aikana tulisi ymmärtää, mihin kiinnittää huomiota. Että osaisimme suunnata huomiomme ja rukouksemme oikein ja toimia Hänen toivomallaan tavalla.

Kristus, anna meille viisautta. Avaa silmämme näkemään, mitä Sinä haluat meidän näkevän ja ymmärtävän juuri tänään, ja tulevina päivinä.

Kiitos rakas Jumala, että olet kanssamme. Kiitos että olet turvamme ja auttajamme. Kiitos että aina saamme kääntyä puoleesi, olipa tilanteemme millainen tahansa. Kiitos että aina tahdot parastamme. Kiitos huolenpidostasi ja suuresta Rakkaudestasi luotujasi kohtaan.

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Mooses sanoi israelilaisille:
”Olkaa vahvoja ja rohkeita, älkää pelätkö älkääkä säikkykö noita kansoja, sillä Herra, teidän Jumalanne, kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin eikä hylkää teitä.”
Mooses kutsui luokseen Joosuan ja sanoi hänelle kaikkien israelilaisten ollessa läsnä: ”Ole vahva ja rohkea. Sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra esi-isillemme vannomallaan valalla sille lupasi, ja sinä jaat sen maan israelilaisille perinnöksi. Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.” 
5. Moos. 31:6–8

Me olemme lakkaamatta rukoilleet teidän puolestanne ja pyytäneet, että te saisitte runsaasti hengellistä viisautta ja ymmärrystä ja tulisitte täydelleen tuntemaan Jumalan tahdon. Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa. Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä.
Kol. 1:9–11

Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä.
Hän sanoi heille: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.
Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua älkääkä jalkineita. Älkää matkan varrella pysähtykö tervehtimään ketään. Ja kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle kodille.’ Jos siellä on joku, joka on rauhan arvoinen, hän saa teidän toivottamanne rauhan. Ellei ole, toivotuksenne palaa teille. Jääkää siihen taloon ja syökää ja juokaa mitä teille tarjotaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta toiseen.
Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’ Mutta jos teitä johonkin kaupunkiin tultuanne ei oteta vastaan, menkää sen kaduille ja julistakaa: ’Me pyyhimme pois pölynkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut – pitäkää hyvänänne! Mutta tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle!’ Minä sanon teille: Sodomakin pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sellainen kaupunki.”
Luuk. 10:1–12

Onkohan maassamme yhtäkään sellaista kaupunkia, jonne tultuaan hyvän sanoman tuojan olisi sanottava: ”Pyyhimme kaupunkinne pölyt jaloistamme, pitäkää hyvänänne!” – Toivottavasti ei.
Miten ihanaa olisi, jos joka kaupungissa oikein odotettaisiin Jumalan lähettiläitä!
Haluttaisiin kuulla toivon ja rohkaisun sanoja. Uskoa vahvistavia, hoitavia ja vapauttavia sanoja. Kaivattaisiin nähdä ja kokea, miten niiden kuuleminen aikaansaa uudistumista ja parantumista.

Kiitos Kristus, että Sinä lähetät, varustat ja vahvistat edelleen seuraajiasi jakamaan muille sitä, mitä ovat itse saaneet ottaa vastaan. Hyvää sanomaa siitä, mitä olet tehnyt puolestamme. ja siitä, että tänäkin päivänä elät ja vaikutat keskellämme.

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Pitäkää Herra pyhänä – Lujalla kädellä Herra veti minut pois siltä tieltä, jota tämä kansa kulkee. Hän sanoi:
– Älkää sitä kutsuko salaliitoksi, mitä tämä kansa salaliitoksi kutsuu. Älkää vavisko,
älkää sitä pelätkö, mitä se pelkää.
Pitäkää te Herra Sebaot pyhänä, pelätkää vain häntä, vaviskaa hänen edessään.
Hänestä on tuleva solmu ja este, kompastuskivi, kallionlohkare Israelin kahden kuningashuoneen tielle, Jerusalemin asukkaille loukku ja ansa. Monet heistä kompastuvat, syöksyvät nurin niskoin, loukkaantuvat, tarttuvat ansaan, jäävät kiinni.
Jes. 8:11–15

Tuo Jesajan teksti puhuu minulle siitä, miten ei kannata antaa toisten epäluulon, kyseenalaistamisen tai epäuskon heikentää tai horjuttaa omaa uskoaan Kaikkivaltiaaseen, vaan suunnata katseensa Häneen, joka haluaa johdattaa meidät totuutensa tuntemiseen.
Tulin uskoon (kuten sanonta kuuluu) n. 20 vuotta, ja tuntuu oikeastaan aika uskomattomalta, kuinka maailma on näiden vuosien aikana muuttunut.

Raamatun Jumalaan uskovia haastetaan monella taholla yhä kiihkeämmin. Mutta samalla monet nousevat juuri sen vuoksi puolustamaan kristinuskoa, niin omassa maassamme kuin muissakin maissa. Myös yhä useampi juutalainen ja muslimi löytää Kristuksen Messiaanaan. Mielenkiintoisia aikoja elämme. Mitä kaikkea saammekaan vielä nähdä tapahtuvan omana elinaikanamme…!  💛

Voideltu on antanut sydämiimme Hengen – Jumala voi todistaa, etten sano teille sekä: ”Kyllä” että: ”Ei.” Eihän myöskään Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jota minä, Silvanus ja Timoteus olemme teille julistaneet, tullut ollakseen sekä ”kyllä” että ”ei”, vaan hänessä toteutui ”kyllä”. Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: ”Aamen”, Jumalan kunniaksi. Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.
2. Kor. 1:18–22

Jumala itse vahvistaa – Miten ihana tuo Paavalin toteamus ja lupaus Korinttolaiskirjeessä: että ”Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun”.
Meidän ei tarvitse koettaa selvitä uskonelämässämme omin voimin.
Emmekä siihen pystyisikään. Jumala vahvistaa meitä siinä, ja vieläpä antaa meille voitelunsa.
Ja on antanut meille Pyhän Henkensä sinetiksi. Jotta uskoisimme Kristukseen ja siihen, että Hän elää ja toimii tänäkin päivänä keskuudessamme. Ja jotta myös me voisimme toimia Hänen palvelijoinaan täällä maan päällä. 💛

Uskotko Ihmisen Poikaan? – Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos.
Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä. 
Joh. 9:24–38

”Anna kunnia Jumalalle”, vaativat fariseukset näkönsä sanovalta mieheltä. Näin tämä tekikin, mutta aivan toisin kuin fariseukset toivoivat. He, jotka suhtautuivat tuohon mieheen ylimielisesti, joutuivatkin yllättäen altavastaajiksi, kun mies ei taipunut heidän manipulointiyrityksiinsä. Sen sijaan hän antoi heille vahvoja perusteluja sille, miksi hän uskoi Jeesuksen olevan Jumalan mies.

Tämän jälkeen (ehkä sekä kiitokseksi miehen rohkeudesta että ennen kaikkea syventääkseen hänen uskoaan)  Jeesus kohtasi miehen ja kysyi tältä, uskoiko hän Ihmisen Poikaan.

Mitä nimityksellä Ihmisen Poika tarkoitettiinkaan tuohon aikaan. Ei löytynyt googlatessa  yksiselitteistä vastausta. (Tavallisimmin sen nähdään juutalaisen apokalyptiikan valossa merkitsevän taivaasta tulevaa valtiasta,)

Näkönsä saanut mies koki kuitenkin vahvan Pyhän läsnäolon ja vaikutuksen, sellaisen joka  ohittaa mielenpäätelmät iskeytyen suoraan sydämenymmärrykseen. Sillä Jeesuksen sanat kuultuaan hän lankesi maahan tämän eteen sanoen: ”Minä uskon, Herra.”

Kristus, avaa meidänkin silmämme näkemään, kuka Sinä olet. Auta meitä näkemään Sinun valtakuntasi todellisuuteen ja elämään ja toimimaan siitä käsin. Sinun tahtosi mukaisesti. 💛

Oho, vuorokausi ehti jo vaihtua sunnuntaiksi tätä kirjoitellessa. Nyt nukkumaan! Unia taivaallisista asioista toivon näkeväni. Sellaisia, joista tulee hyvä ja kiitollinen olo ja joita saa ihmetellä ja mietiskellä sitten herätessään. 🙂

Alla tuttu laulu. suomeksi ’On armo suuri, ihmeinen’.
Ääniherkille huomio: vaikka laulu muuten on pehmeänrauhallista. yhdessä kohtaa volyymi kasvaa, hiljentyen taas loppua kohden.

Was Blind, but now I see 

Herra sanoi:
”Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut. Muista, että hän on lähelläsi, tottele häntä äläkä vihastuta häntä. Hän ei anna anteeksi niskoittelua, sillä hän toimii minun nimissäni. Mutta jos tottelet häntä ja teet kaiken, mitä minä käsken, niin minä olen sinun vihollistesi vihollinen ja vastustajiesi vastustaja. Minun enkelini kulkee sinun edelläsi.”
2. Moos. 23:20–23

Jumala antoi Mooseksen kautta erämaassa vaeltavalle Israelin kansalle opetuksia, varoituksia, käskyjä ja lupauksia. Yksi lupauksista on yllä, ihana lupaus, jonka saamme Kristuksen seuraajina omaksua myös itsellemme: Hän lähettää enkelinsä kulkemaan edellämme, suojelemaan meitä matkallamme ja johdattamaan siihen paikkaan, jonka Hän on meille varannut.

Meiltä Herra edellyttää, että pysymme kuuliaisina Hänelle ja Hänen tahdolleen. Kuten erämaavaelluksesta tiedämme, se on välillä kaikkea muuta kuin helppoa.
Yllä oleva lupaus on kuitenkin niin ihana ja rohkaiseva, että kyllähän siitä tulee sellainen olo, että haluan yrittää parhaani. En omassa voimassani, vaan Hänen avullaan.

Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.
Sen tähden meidän on tarkoin ja tunnollisesti pidettävä mielessämme se, minkä olemme kuulleet, ettemme ajautuisi virran vieminä harhaan. Johan sekin sanoma, jonka enkelit toivat, osoittautui paikkansa pitäväksi, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai ansaitsemansa palkan. Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra ensimmäisenä julisti? Ne, jotka kuulivat hänen julistuksensa, ovat sen todistuksellaan vahvistaneet ja välittäneet meille, ja itse Jumala vahvisti heidän todistuksensa: hän antoi heidän tehdä tunnustekoja ja ihmeitä, monia voimallisia tekoja, ja jakoi Pyhän Hengen lahjoja tahtonsa mukaan.  Hepr. 1:14–2:4

Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä. Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he lausuivat kovalla äänellä:
– Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen.  Ilm. 5:11–12

Taivaallinen kirkkaus, Jumalan valtaistuin, kaikki ympärillä olevat palvovat olennot, vanhimmat ja enkelit. Miten Ihmeellinen onkaan tuo Johanneksen näky, jonka hän sai kokea Patmoksen saarella vankina ollessaan.
Johannes sai kuulla, kuinka taivaalliset olennot ylistivät Kristusta. Sen on täytynyt olla aivan erityisen kaunista ja harrasta kuultavaa. Kuvittelen Johanneksen pudonneen polvilleen tuon näyn edessä.

Ehkäpä Johannes ei paljonkaan malttanut ummistaa silmiään vankiluolassaan viettämiensä vuosien aikana. Varmaan hän halusi koko ajan olla valppaana ja valmiina, jos ja kun hänelle taas näytettäisiin taivaallinen ilmestys.
Nuo taivaalliset näyt antoivat hänelle varmasti myös voimaa suorittaa oma tehtävänsä: kirjata ylös näkemänsä ja kuulemansa, niin että ainakin olennaisimmat tallentuivat jälkipolville, meillekin, luettaviksi.

(En malttanut olla laittamatta myös tätä vaihtoehtoista UT;n tekstiä tähän.)

⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
(Voi tätä maailmaa ja sen viettelyksiä! Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta ne tulevat! Jos kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan parempi, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat kädet ja jalat tallella heitetään ikuiseen tuleen. Ja jos silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä menemään. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvetin tuleen.)
Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”
Matt. 18:1–6 (7–9) 10

Lapsen kaltaiseksi nöyrtyminen – se on iso juttu. Meillä aikuisilla kun tuppaa olemaan niin kova tarve antaa itsestämme sellainen kuva, että me kyllä ymmärrämme, osaamme ja hallitsemme asiat.
Lapsenkaltaisuuden ymmärretään helposti tarkoittavan yksinkertaisuutta ja tietämättömyyttä.  Usein kuitenkin juuri lasten kuulee kysyvän tai sanovan hämmästyttäviä asioita. Heillä saattaa vielä olla jollain tavalla käsitys siitä, että he ovat tulleet jostain aivan erilaisesta maailmasta kuin mitä tämä maailmamme on. Pienelle lapselle taivasmaailma voi olla vielä hyvin todellinen (kunnes tietoisuus siitä vähitellen katoaa tämän maailmanmenon myötä). .

Jeesusta kuunnelleet lapset imivät varmastikin kaiken itseensä. Eivät välttämättä mielen, vaan sydämen kautta. He tunsivat, että tässä puhuu joku, jolla on totuus. Lapsi erottaa, mikä on totta ja mikä ei.
Meille aikuiselle se on vaikeampaa, sillä meillä on taipumus ja tarve prosessoida asioita mielemme kautta. Siinä ehtii tulla väliin epäilys, kieltämistäkin: en ymmärrä tätä, en siis voi uskoa.

Mutta kyllähän tuo, mitä Jeesus sanoo, laittaa miettimään: ellemme käänny (ellei meissä tapahdu mielenmuutosta), emme pääse taivasten valtakuntaan. Ja kukapa meistä haluaisi jäädä taivast4en valtakunnasta osattomaksi?.

⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅⛅

Teki mieli jättää nuo suluissa olevat jakeet pois. (Niin olen varmaan tehnyt aiemmissa blogikirjoituksissani kun tämä evankeliumiteksti on tullut eteen.)
Mutta joistain syystä tuntui että niiden kuuluu nyt kuitenkin tulla mukaan tähän.

Niitä on ehkä helpompi lukea kun muistaa, ettei eri kehonosien poisheittämisiä pidä ymmärtää kirjaimellisesti.
Mutta ovathan ne voimakkaita kielikuvia. Ja niinhän niiden on tarkoitus ollakin. Jeesus puhuu sen verran vakavasta asiasta, että sitä ei voi sivuuttaa välinpitämättömästi. Ne laittavat miettimään, millä tavoin viettelys esiintyy tai toimii omassa elämässä. Millaiset ajatus- tai toimintamallit tuntuvat hallitsevan meitä vastoin tahtoamme?

Jos jokin asia on jo saanut niin suuren hallintavallan itsestä, että oma tahto jää alakynteen ja tilanne tuntuu myllynkiveltä kaulassa, on hyvä tietää ja muistaa, että on Eräs, jolla on valta yli kaikkien valtojen ja voimien,  Hän, Vapahtajamme, voi ja haluaa auttaa ja vapauttaa meidät asioista, jotka sitovat ja kahlitsevat meitä.

Kristus, kiitos että tahdot meidän tulevan osallisiksi taivasten valtakunnasta. Kiitos että kutsut meitä tuntemiseesi. Pyyhi pois ylpeytemme, anna meille nöyrä mieli. Anna Pyhän Henkesi muovata meitä niin että voimme kasvaa uskossamme.
Kiitos rakas Jumala Rakkaudestasi meitä kaikkia luotujasi kohtaan.

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Herra Jumala Sebaot sanoo näin:
– Minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan niitä, minä en voi sietää juhlakokouksianne.
Kun te tuotte minulle polttouhrejanne ja ruokauhrejanne, minä en ota niitä vastaan. Juottovasikkoihin, joita te tuotte ateriauhriksi, minä en katsahdakaan. Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro. 
Aam. 5:21–24

Tuohon tapaan taitaa Jumala tänäkin päivänä suhtautua kaikkiin ulkokultaisiin menoihin. Hän kun katsoo sydämiimme, ei siihen miten hurskaita tai kelvollisia koetamme Hänen edessään esittää olevamme.
Oikeamielisyys, oikeanlainen sydämenasenne Häneen on se, mitä Hän meiltä odottaa ja toivoo.
Pidän siitä, kun raamatunteksteissä asioita puhutaan kaunein kielikuvin, kuten tuossa oikeuden virtaamisesta veden tavoin ja vanhurskauden ehtymättömän puron lailla.

Kukaan ei saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla.
Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin ”älä tartu”, ”älä maista”, ”älä kosketa”? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.
Kol. 2:16–23

Lunastajani elää – Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa. 
Job 19:25–27

Silloin tällöin – ei minään surun tai epätoivon, vaan ihan seesteisinä ja rauhallisina hetkinä –  alkaa mielessäni soida laulun sanat:  ”Minä tiedän: Lunastajani elää, Hän elää”. Olen sen joskus kuullut jossain tilaisuudessa. Ei aavistustakaan siitä, miksi se aina välillä nousee mieleeni.
Paitsi että onhan se minulle totta:. tiedän että Hän elää., 🙂

Job sanoi nuo sanat ystävilleen suuren kärsimyksensä ja tuskansa keskellä. Jobin tarina on rankka ja syvästi koskettava. Mutta miten kauniit ovatkaan nuo toivon sanat, jotka Job lausuu lannistettuna, murheen ja epätoivon vallassa.
Vaikka Job oli katkera Jumalalle, jonka koki kohdelleen häntä väärin, hänen suurin toiveensa oli kuitenkin saada katsella Häntä omin silmin.

Tämä on ollut, on ja tulee olemaan myös lukemattomien Jumalaan uskovien sydämen kaipaus. Se on asia, joka varmasti tuo monille toivoa ja lohtua, kun suru, kärsimys ja epätoivo tuntuvat musertavalta taakalta. On jotain suurenmoista, jota odottaa. Saada nähdä Luojansa kaikessa kirkkaudessaan.

☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️

Aarre saviastioissa– Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja.
Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi näkyviin kuolevaisessa ruumiissamme. Meissä siis tekee työtään kuolema, mutta teissä elämä. Meillä on sama uskon Henki, josta on kirjoitettu: ”Minä uskon, ja siksi puhun.” Niin mekin puhumme, koska uskomme. Me tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää Jeesuksen tullessa meidätkin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne. 
2. Kor. 4:7–14

Ylösnousemus ja elämä – Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.” Jeesus sanoi: ”Veljesi nousee kuolleista.” Martta vastasi: ”Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.” Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” ”Uskon, Herra”, Martta vastasi, ”minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.”
Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: ”Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.” Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo. (Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siellä, missä Martta oli hänet tavannut. Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät tämän äkkiä nousevan ja lähtevän ulos, he menivät perässä, koska arvelivat hänen olevan menossa haudalle itkemään.)
Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: ”Missä hänen hautansa on?” ”Herra, tule katsomaan”, he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: ”Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.” Mutta jotkut heistä sanoivat: ”Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?”
Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. ”Ottakaa kivi pois”, käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: ”Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.” Jeesus vastasi: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?”
Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.”
Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen. 
Joh. 11:21–29 (30–31) 32–45

Viime viikon evankeliumitekstissä Jeesus moitti Marttaa. Tässä Martta puolestaan moittii Jeesusta! Miksi et tullut ajoissa? Mutta lisää saman tien tietävänsä, että Jeesus voi tässäkin tilanteessa tuoda avun, niin uskomattomalta kuin se saattoikin tuntua.
Joko Martalla oli niin vankkumaton usko ja luottamus, tai sitten hän ymmärsi, että nyt ei voi muuta kuin uskoa ja luottaa.

Kuinka monet ihmiset kautta aikojen ovatkaan kokeneet saman. Äärimmäisen epätoivon hetkellä on tartuttu viimeiseen oljenkorteen: Jumala, jos olet olemassa, auta! Ja kuinka monet ovat saaneet kokea Jumalan pelastavan, parantavan, elämää muuttavan voiman!
On koettu että asiat jotka ovat painaneet, surut, sairaudet, taakat ja otteessaan pitävät sidokset on pyyhitty pois, ja he ovat saaneet uuden alun, uuden elämän.

Jeesus sanoo Martalle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?”
Samaa Ylösnoussut kysyy ,meiltäkin tänään: uskotko tämän?
Vasta vähitellen kasvoin ymmärtämään tuon iankaikkisuuteen liittyvän kysymyksen suuren  merkityksen. Ja millainen merkitys on sillä, miten siihen vastaamme.

Syvä liikutus valtasi Jeesuksen kun hän näki Marian ja muiden surijoiden itkevän. Myös hän itki.
Jeesuksen myötätunto koskettaa. Se kertoo minulle siitä, että koska hän maallisen elämänsä aikana kohtasi niin paljon surua ja kärsimystä ja sai sitä itsekin henkilökohtaisesti kokea, hän nyt, ylösnousseena Vapahtajana, tuntee samanlaista myötätuntoa kaikkia kärsiviä ja surevia kohtaan.

Jeesus lupasi opetuslapsilleen, että hänen Isänsä taivaissa lähettää Pyhän Hengen Puolustajaksemme, lohduttamaan ja opastamaan meitä. Ei vain vaikeuksien keskellä, vaan kaikenlaisina aikoina. Jotta kenenkään ei tarvitsisi vaipua epätoivoon, vaan pystyisimme toimimaan täällä Jumalan suunnitelman mukaisesti ja tekemään niitä töitä, joita Hän on meille valmistanut. .Ei oman voimamme, vaan Hänen voimansa avulla.

Jumalan kirkkaus – Kun Martassa heräsi huoli, mitä he joutuisivat kokemaan, jos 3 päivää kuolleena haudassa ollut Lasarus tulisi takaisin heidän elävien ilmoille, Jeesus sanoi:
”Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?”
Sekä Lasaruksen sisaret että toiset paikalla olleet saivat nähdä Jumalan kirkkauden ihmeitä tekevän voiman. Monet paikalla olleista uskoivat nyt, että Jeesus ei ollut vain Martan, Marian ja Lasaruksen hyvä ystävä, vaan Jumalan Poika, jolle oli annettu valta antaa uusi elämä, niin eläville kuin kuolleillekin.

Niin ihmeelliseltä kuin se saattaakin kuulostaa, Jumala näyttää tänäkin päivänä kirkkautensa siellä, missä Häneen uskotaan. Ihmeitä, parantumisia parantamattomiksi luokitelluista sairauksista, vapautumisia riippuvuuksista aina kuolleista nousemisia myöten, on tapahtunut meidänkin aikoina, kun uskovat ovat rukoilleet Jeesuksen nimessä. Siinä missä lääketiede ei enää voi auttaa, Jeesus Kristus, Parantajamme, Elämänantaja, voi tulla avuksi.

Jos näitä ihmeitä julkistettaisiin (lääketieteellisten todisteiden kera) ei vain kristillisissä vaan valtakunnallisissa medioissa, sillä olisi varmaan suuri vaikutus siihen, mitä ihmiset (riippumatta siitä mihin uskovat) alkaisivat ajatella ja ymmärtää Jumalan ja Jeesus Kristuksen todellisuudesta.
Ettei ole kyse vain vuosituhansien takaisista asioista eikä kristikunnan historiasta, vaan tultaisiin ymmärtämään, että Hän, joka kuoli ristillä puolestamme, elää ja toimii tänäkin päivänä keskuudessamme, auttaen, parantaen, vapauttaen, ihmeitä tehden.

Kuuloherkät, huom.: alla olevasta lauluvideosta kannattaa ehkä säätää volume pienemmälle. 🙂

Lunastajani elää – Suhe Live

Elia, joka oli kotoisin Gileadin Tisbestä, ennusti Ahabille: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani voimasta.”
Elialle tuli sitten tämä Herran sana: ”Lähde Sidonin alueen Sarpatiin ja asetu sinne. Minä olen käskenyt erästä leskivaimoa pitämään sinusta siellä huolta.”
Elia lähti Sarpatiin. Tullessaan kaupungin portille hän näki leskivaimon keräämässä polttopuita. Elia huusi hänelle: ”Toisitko minulle vähän vettä, että saisin juoda.” Nainen lähti hakemaan vettä, ja Elia huusi hänelle vielä: ”Toisitko minulle myös palan leipää.” Mutta nainen vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.”
Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.”
Leski meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla.
1. Kun. 17:1, 8–16

Herra on suonut minulle sen suuren ilon, että te vihdoin olette voineet antaa minulle uuden osoituksen huolenpidostanne. Sitä te tosin olette koko ajan halunneet, mutta ette ole saaneet siihen tilaisuutta. Tällä en tarkoita sitä, että kärsin puutetta, koska olen oppinut tulemaan toimeen sillä, mitä minulla on. Tunnen köyhyyden ja hyvinvoinnin, olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaiseen, syömään itseni kylläiseksi ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa. Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa. Te teitte silti hyvin, kun autoitte minua vaikeuksissani.
Fil. 4:10–14

Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”
Luuk. 10:38–42

Meillä kaikilla on elämässämme sekä Martan että Marian osat (olimmepa naisia tai miehiä). Näiden painotus voi vaihdella eri elämänvaiheissa. Tai sitten joku on luonteeltaan tai taipumuksiltaan selkeästi jommankumman kaltainen.

Tämä evankeliumikohta on puhutellut minua henkilökohtaisesti vahvasti siitä lähtien kun ensi kerran sen luin. Ensireaktio oli: ihanaa, saan olla juuri sellainen kuin olen! Minusta on ihanaa hiljentyä Pyhän äärellä.

Aina olen tainnut olla enemminkin mietiskelijä kuin touhuilija. Koululääkäri, josta sittemmin tuli perhelääkärimme, kertoi minulle, nuorelle äidille, muistavansa kuinka olin alakouluikäisenä istunut luokassa ikkunan vieressä ja katsellut ulos. Oli kuin olisin ollut ihan omissa maailmoissani.

Ehkä tuo lääkäri näki, kuinka pienten lasten äitinä olin omaksunut (luonnollisesti) Martan osan ja halusi muistuttaa minua Marian osasta.
Nuorempana olin aina ajatellut etten halua mennä naimisiin, sillä perhe-elämä ei antaisi aikaa henkiselle etsinnälleni, perheen  ja työn viedessä kaiken aikani.

Mutta niin vain kävi, että perheenperustaminen tuli ajankohtaiseksi ja huomasin odottavani kaksosia. Heidän syntymänsä oli elämäni ihmeellisin asia, ja vaikka heistä kasvoi kaksi erittäin vilkasta ja energistä ihanaa pienokaista, niin – kuin ollakaan –  huomasin että aina löysin aikaa myös hiljentymiselle ja meditaatiolle.

Teini-ikäisestä lähtien olin etsinyt yhteyttä Jumalaan (tai paremminkin ’johonkin Korkeampaan’, tietämättä kohteesta sen tarkemmin)  erilaisten meditaatioiden kautta.
Ne erilaiset meditaatiot, joita olin vuosikausia harjoittanut, jäivät kun sain kohdata Jeesuksen. Hän kutsui minut omalle tielleen,

Uuteen astuminen ei tapahtunut  kertaheitolla, mutta vähitellen. Oli kuin Kristus olisi valmistellut minua pikku hiljaa luopumaan siitä, mikä oli silloin minulle niin tärkeää henkisessä/hengellisessä etsinnässäni ja käytänteissäni.

Miten suuri ero olikaan alkaa hiljentyä, kun oli selkeä kohde:. Jumala, joka halusi olla yhteydessä kanssani. Se muutti kaiken!
20 antroposofian vuotta oli tavoitteena saada tietoa henkisestä maailmasta (mihin Rudolf Steinerin erään pääteoksen alkuperäinen saksalainen nimikin viittaa). Kristus oli kyllä mukana kuvassa, mutta pääpaino oli korkeamman henkisen tietoisuuden saavuttamisella. .
Antroposofiasta siirryin new age-oppeihin. Yli 10  vuotta niiden parissa, tavoitteena energioiden kohottaminen ja ehkä myös valaistuminen meditaatioiden ym. harjoitteiden kautta.

Sekä antroposofiassa että new agessa oli kysymys oman itsensä kehittämisessä. Oli aikamoinen mullistus tajuta, että Jumala haluaa tehdä sen työn minussa. Hän haluaa auttaa minua kasvamaan sellaiseksi kuin minut on tarkoitettu. Olemaan yhteydessä Häneen, Lukemaan Hänen Sanaansa. Ja askel askeleelta kasvamaan enemmän Hänen Poikansa kaltaisuuteen.

Meditaatiot saivat uskoontuloni myötä täysin uuden kohteen. Ne muuttuivat rukoukseksi ja mietiskelyksi, jossa hiljennyn ja keskityn kolmiyhteisen Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen läsnäoloon.
Omat yritykset tulla jonkunlaiseksi (kutsutaanpa sitä sitten vaikka pyrkimykseksi saavuttaa valaistuminen tai joksikin muuksi) muuttuivat hiljentymiseksi Jumalan läsnäoloon; antautumiseksi siihen, mitä Hän haluaa minussa tehdä..

Valomme – Ymmärsin, ettei minun tarvitse pyrkiä valaistumaan. Sillä Hän, joka itse on Valo, tahtoo valaista mielemme. sydämemme ja olemuksemme.
Hänen vaikutuspiirissään viipyessämme me muutumme. Häntä kuunnellessamme opimme tuntemaan Hänet ja Hänen tahtonsa myös omassa elämässämme.

Valkeuksien Isä – Jaakob toteaa kirjeessään näin:
Älkää eksykö, rakkaat veljeni.  jokainen hyvä anti ja vaihteen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. (Jaak.1:16-17).
Toisessa käännöksessä on näin: ’jokainen hyvä anti ja saada lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei valo vaihdu varjoksi.’
Erään käännöksen mukaan: ’jokainen hyvä anti ja täydellinen lahja tulee ylhäältä, valojen Isältä, jonka luona ei ole muutosta eikä varjoa.’

☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️

Kuten Mariaa, Kristus kutsuu meitä kaikkia yhteyteensä, viettämään aikaa Hänen läsnäolossaan. Kuuntelemaan Häntä ja Hänen opetuksiaan.
Martan osa meillä on aina olemassa, vaikka monesta asiasta riippuu, miten suuri osa siihen kuluu jokapäiväisessä elämässämme.

Jeesuksen sanat Martalle ymmärrän niin, että hän haluaa muistuttaa meitä, että vaikka olisi paljon töitä tehtävänä, tärkeintä on kuitenkin muistaa yhä uudelleen tulla hänen luokseen. Kuunnella Häntä, joka on sekä Ystävämme, Vapahtajamme että Opettajaamme. .

Kiitos Kristus, että kutsut meitä yhteyteesi. Auta meitä muistamaan, mikä on kaikkein tärkeintä elämässä. Auta meitä tulemaan luoksesi, yhä uudestaan.
Kristus, Valomme, Sinulta saamme voiman kaikkeen olemiseen ja tekemiseen. Sinä näytät meille tien, jota tahdot meidän kulkevan.
Kiitos Sinulle, kaikesta!

💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛