Jeesus, maailman Valo

7.1.2025. Vaikka Loppiainen olikin jo, en kuitenkaan malta olla laittamatta tähän jotain sen päähenkilöön liittyvää. – Antoihan hän, maailman Valo, nimen blogillenikin, kun aloin sitä pitää joulukuussa v, 2013. 🙂
(Miten maailmantilanteet ovatkaan muuttuneet sen jälkeen, vain runsaassa vuosikymmenessä…!)

Valo kaikille kansoille – Kirkkovuosikalenteri toteaa:
Loppiaisen evankeliumi kertoo idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Tietäjät olivat vieraiden kansojen edustajia. Tämä osoittaa, että Kristus on valo kaikille maailman kansoille. Loppiainen muistuttaa kirkon lähetystehtävästä. Joulun sanoma kuuluu kaikille.

🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟

Oikeutta ja rauhaa – Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi, opeta oikeamielisyys hallitsijalle!
Hän jakakoon kansallesi oikeutta, köyhiä palvelijoitasi hän auttakoon,
niin vuoret kantavat rauhan hedelmää ja oikeus verhoaa kukkulat.
Merestä mereen hän hallitkoon, suurelta virralta maan ääriin asti.
Kumartakoot häntä aavikoitten asujat, hänen edessään viholliset nuolkoot tomua.
Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat, Saban ja Seban kuninkaitten verot.
Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvelkoot häntä kaikki kansat, sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi.
Ps. 72:1–3, 8–12 

Valosi saapuu –  Nouse, loista kirkkaana, Jerusalem, sillä sinun valosi saapuu ja Herran kirkkaus koittaa sinun yllesi. Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat. Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi. Niin kansat tulevat sinun valosi luo ja kuninkaat sinun aamunkoittoosi.
Nosta silmäsi, katso ympärillesi: he kaikki ovat kokoontuneet, he saapuvat, sinun poikasi, jotka tulevat kaukaa, sinun tyttäresi, joita sylissä kannetaan. Sinä näet tämän kaiken ja loistat ilosta,
rajusti lyö sydämesi, rintasi avartuu, kun meren rikkaudet vyöryvät rannoillesi ja sinun käsiisi annetaan kansojen vauraus, kun sinut peittää kamelien paljous, Midianin ja Efan kamelintammojen vyöry. Koko Saban väki saapuu kultaa ja suitsuketta kantaen, ja kaikki he ylistävät Herraa.
Jes. 60:1–6

🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟

Kristuksen salaisuus – Olettehan kuulleet siitä Jumalan suunnitelmasta, jonka hän armossaan on ilmoittanut minulle, teidän parhaaksenne. Minulle on ilmestyksessä annettu tiedoksi tämä salaisuus, niin kuin olen edellä lyhyesti kirjoittanut. Tätä lukiessanne voitte huomata, kuinka hyvin minä olen perillä Kristuksen salaisuudesta. Sitä ei menneiden sukupolvien aikana annettu ihmisten tietoon, mutta nyt Henki on ilmoittanut sen Kristuksen pyhille apostoleille ja profeetoille: muihin kansoihin kuuluvilla on sama oikeus perintöön kuin juutalaisillakin, he ovat saman ruumiin jäseniä ja heitä koskee nyt sama lupaus, kun evankeliumi on johtanut heidät Kristuksen Jeesuksen yhteyteen. Tämän evankeliumin palvelija minusta on tullut sen armolahjan perusteella, jonka Jumala on voimassaan minulle suonut. Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja ilmoittaa sen pyhän suunnitelman, jonka Jumala, kaiken luoja, on ikiajoista asti pitänyt salaisuutenaan.
Ef. 3:2–9

Millaista salaisuutta Efesolaiskirje (lyhyesti) kuvaa? Piti lukea, ja laittaa vielä nuo jakeet tähän:
’Muistakaa, että te olitte synnyltänne vierasheimoisia, ympärileikkaamattomia — niinhän teitä nimittävät ne, joita ihmisten tekemän leikkauksen vuoksi sanotaan ympärileikatuiksi. Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa.
 Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä.
Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin. Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan.
Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta. Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä.
Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina. Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.
Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, Ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.’ (Ef.2:11-22)

🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟

Hänen tähtensä – Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
      – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
        sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.
Matt. 2:1–12

Monia profetioita luvatusta ja hartaasti odotetusta Messiaasta löytyy pyhistä kirjoituksista.
Herodes, yhden niistä kuultuaan, uskoi heti tietäjiään, kun nämä kertoivat, että Messiaan oli määrä syntyä Betlehemissä. Hän päätti ryhtyä heti toimeen kruununsa menettämisen pelosta: varmistaakseen, ettei hän menettäisi valtaansa tämän vastasyntyneen lapsen vuoksi, jota Itämaan tietäjät olivat tulleet kumartamaan.

Kun Jeesus aikuiseksi vartuttuaan 30 vuotta myöhemmin opetti ja teki ihmeitä ja voimatekoja, ja kansa lähti niistä vaikuttuneena seuraamaan häntä, fariseukset ja kirjanoppineet eivät niitä osanneet tai halunneet yhdistää profetioihin luvatusta Messiaasta Jeesukseen. Hekin pelkäsivät valtansa menettämistä: mitä jos kaikki lähtevät seuraamaan tuota Nasaretin miestä? 

Matteus jatkaa kertomistaan:
Tietäjien lähdettyä Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: ”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet.
Joosef heräsi unestaan, otti heti yöllä mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja lähti kulkemaan kohti Egyptiä. Siellä hän pysytteli Herodeksen kuolemaan asti. Näin kävi toteen, mitä Herra oli profeetan suulla ilmoittanut: ”Egyptistä minä kutsuin poikani. (Matt.2:13-15)

Eräs tapahtuma palautui vahvana mieleeni 2000-luvun alusta. Olin tuohon aikaan kiinnostunut monenlaisista esoteerisista ja new age -opeista. Niiden kautta kiinnostuin mm. Egyptin muinaisista vihkimyksistä ja vihkimystemppeleistä. Niille paikoille halusin päästä, joten järjestin matkan Egyptiin.

Eräänä päivänä egyptiläinen opas vei meidät erämaassa olevaan pikkuiseen kappeliin, jonka lasisen lattialaatan alla näkyi muinaiset rauniot. Opas kertoi, että rauniot olivat jäänne kristittyjen aikoinaan rakentamasta kirkosta paikalle, jossa Maria ja Joosef perimätiedon mukaan olivat yöpyneet Jeesus-lapsen kanssa lähdettyään Herran enkelin kehotuksesta pakoon Herodeksen vainoa.

Muistin mummuni kertoneen tuosta paikasta. Hänkin oli siellä käynyt, joskus 1950-luvulla.
Jotain kummallista tapahtui minulle tullessani ulos kappelista. En ymmärtänyt mitä se oli, mutta kuulin sanovani varmana ja päättäväisenä ystävilleni: ”Seuraavaksi menen Israeliin, ja sen jälkeen minun ei tarvitse matkustaa enää minnekään.”

Ihmettelin tätä, sillä rakastinhan niin paljon matkustamista! Miksi juuri Israeliin, ja miksei minun sen jälkeen enää tarvinnut mennä minnekään muuhun maahan? Sanat tulivat sisältäni, mutta oli kuin joku muu olisi sanonut ne puolestani. – Vasta 2 vuotta myöhemmin, kun matkustin Israeliin, ymmärsin. 

Kesti kuitenkin vielä monta vuotta, ennen kuin tajusin jättää ne polut ja opit, joita tuohon aikaan olin seurannut, ja lähteä kulkemaan sitä tietä, jonka Hän, joka on maailman Valo, on meille viitoittanut ja jolle Hän meitä kutsuu,

Maailman Valo – ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh.8;12)

🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟

Herran huoneessa

5.1.2025. Tämän pyhäpäivän evankeliumi kertoo siitä, kuinka Jeesus koki 12-vuotiaana olevansa oikeassa paikassa, kun hän oli temppelissä, Isänsä luona, kuten hän sanoi Marialle ja Joosefille näiden tullessa hakemaan häntä.

Tätä taivaallisen isämme käsittääkseni toivoo meille kaikille: että voisimme kokea Hänen läsnäolonsa. Eikä ainoastaan kirkossa, jumalanpalveluksessa, retriitissä tai muussa Hänelle nimenomaisesti omistetussa paikassa tai tilanteessa. Vaan missä sitten olemmekin. Että voisimme kokea, että Hän on kanssamme, ja me olemme Hänen kanssaan.

Hän haluaa kutsua meitä lähelleen, viettämään aikaa Hänen kanssaan. Niin että suhteemme Häneen voisi kasvaa ja vahvistua. Ja että antaisimme Hänen Henkensä tehdä hyvää työtään sisimmässämme, jotta se, mitä Hän on elämäämme varten suunnitellut, voisi toteutua parhaalla mahdollisella tavalla. Niin että voisimme olla siunaukseksi toisillemme.

💛💛💛💛💛💛💛

Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille. Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon,  kun tulen elävän Jumalan eteen. 
Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani! Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.
Miten onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun huoneessasi! He ylistävät sinua alati. Parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla.
Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella kuin asun jumalattomien katon alla.
Herra Jumala on aurinko ja kilpi, hän lahjoittaa meille armon ja kunnian. Hän ei kiellä hyvyyttään niiltä, jotka vaeltavat nuhteettomasti.
Ps. 84:2–5, 11–12

’Temppeli, jossa olet sanonut nimesi asuvan’ – Salomo sanoi:
    ”Nyt Herra on täyttänyt antamansa lupauksen. Minä olen astunut isäni Daavidin paikalle ja istun Israelin valtaistuimella, niin kuin Herra on sanonut. Ja minä olen rakentanut Herralle, Israelin Jumalalle, temppelin.
    Mutta asuisiko Jumala maan päällä? Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllin avarat – miten sitten tämä temppeli, jonka olen rakentanut! Herra, minun Jumalani! Käänny kuitenkin palvelijasi puoleen ja kuule nöyrä pyyntöni, kun nyt hartaasti rukoilen sinun edessäsi. Pidä päivin ja öin silmissäsi tämä temppeli, paikka, jossa olet sanonut nimesi asuvan. Kuule, mitä palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee. Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin pyynnöt, kun me käännymme tätä paikkaa kohti ja rukoilemme sinua. Kuule ne asuinsijaasi taivaaseen, kuule ja anna anteeksi!”
1. Kun. 8:20, 27–30 

Tämän tähden, te pyhät veljet, te, jotka olette saaneet taivaasta kutsun, kiinnittäkää katseenne Jeesukseen, joka on tunnustuksemme apostoli ja ylipappi. Hän on herransa luottamuksen arvoinen, niin kuin Mooses oli ”kaikissa hänen huoneensa asioissa”, mutta hänet on katsottu suuremman kunnian arvoiseksi, yhtä paljon suuremman kuin rakentajan kunnia on rakennuksen kunniaa suurempi. Jokainen talo on jonkun rakentama, mutta Jumala on rakentanut kaiken. Mooses oli kyllä uskottu ”kaikissa hänen huoneensa asioissa”, mutta silti vain palvelija, elävä todiste siitä, mitä Jumala oli myöhemmin puhuva. Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme.
Hepr. 3:1–6  

Jumalan rakennus – Kristuksen haltuun on luvattu koko rakennus. ja tämä rakennus olemme me, toteaa Heprealaiskirje. Lisäten kuitenkin: kunhan säilytämme rohkeuden ja ilmaisemme iloisena toivomme. Kiinnittäen katseemme Ylipappiimme, Jeesus Kristukseen.

Pyhän Hengen temppeli – Kun Paavali kysyy kirjeessään korinttilaisilta: ’Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli?’ hän jatkaa samaan tapaan kuin Heprealaiskirje: tämä ei ole sellainen automaatio, joka on tarkoitettu vastaanotettavaksi sen enempää asialle ajatuksia tai huomiota suomatta.

Paavali jatkaa kirjeessään: ’Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!” (1. Kor.6:19-20)

Uuden vuoden alussa on taas hieno tilaisuus pohtia, millä tavoin voisi pitää mahdollisimman hyvää huolta tästä Jumalan rakentamasta talosta/huoneesta, jollainen siis olen/olet.
Tehdä lempeä (ehkä lujakin, jos tarpeelliselta tuntuu) päätös alkaa huolehtia tämän meille annetusta Pyhän Hengen asuinsijasta niin hyvin kuin vain mahdollista, niin fyysisellä, henkisellä kuin hengellisellä tasolla. Tarjota sille – kaikilla em. tasoilla – hyvää tekevää ravintoa. 🙂

Poikani ja miniäni totesivat tuosta fyysisestä puolesta, että alkavat nyt muuntaa Joulun aikana laitettua ja saatua ravintoa lihaksiksi, reippaillen. – Ihan varteenotettava päätös. 🙂   

Taivaan valtaistuin – Olin Hengen vallassa. Näin, että taivaassa oli valtaistuin ja sillä valtaistuimella istui joku, joka loisti kuin jaspis ja karneoli. Valtaistuinta ympäröi sateenkaaren kaltainen smaragdinvärinen hohde. Tämän valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentäneljä valtaistuinta, ja niillä istui kaksikymmentäneljä vanhinta, joilla oli yllään valkeat vaatteet ja päässään kultaseppele. Valtaistuimesta lähti salamoita ja kuin ukkosen jyly. Sen edessä oli seitsemän soihtua, Jumalan seitsemän henkeä, ja sen edessä oli myös ikään kuin lasinen, kristallin tavoin kimmeltävä meri.
    Valtaistuimen edessä ja ympärillä oli neljä olentoa, jotka sekä edestä että takaa olivat täynnä välkehtiviä silmiä. Yksi muistutti leijonaa, toinen nuorta härkää, kolmannella oli kuin ihmiskasvot, ja neljäs näytti lentävältä kotkalta. Näillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, jotka olivat molemmilta puolin täynnä välkehtiviä silmiä. Taukoamatta, päivin öin, nuo olennot lausuvat:
      – Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias! Hän oli, hän on ja hän on tuleva.
Aina kun olennot ylistävät, kunnioittavat ja kiittävät häntä, joka istuu valtaistuimellaan ja joka elää aina ja ikuisesti, nuo kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyvät maahan hänen valtaistuimensa eteen ja osoittavat hänelle kunnioitustaan – hänelle, joka elää aina ja ikuisesti. He asettavat seppeleensä valtaistuimen eteen ja lausuvat:
      – Herra, meidän Jumalamme! Sinä olet arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja vallan, sillä sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi luotu.
Ilm. 4: 2-11

Ihmeellinen oli apostoli Johanneksen näky. Voi vain kuvitella sitä pyhyyden määrää, joka täytti hänen vankiluolansa Patmos-saarella hänen katsellessaan tuota ilmestystä. Ja Jumalan suunnitelmaan kuului, että hän – tai hänen kirjurinsa – kirjoittaisi sen muistiin, jotta tulevat sukupolvet voisivat lukea siitä vielä satojen ja tuhansien vuosien kuluttua. Siitä, kuinka valtava  on Kaikkivaltiaan, ikuisen Jumalan pyhyys. Hänelle kuuluu kaikki ylistys, kiitos ja kunnia.  

Jerusalemin temppelissä – Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli. Juhlapäivien päätyttyä he lähtivät paluumatkalle, mutta poika jäi vanhempien huomaamatta Jerusalemiin. Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä.
    Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia. Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: ”Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme.” Jeesus vastasi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti.
    Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen. Kaiken, mitä oli tapahtunut, hänen äitinsä kätki sydämeensä. Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä.
Luuk. 2:41–52

Maria ja Joosef hätääntyivät huomatessaan, ettei Jeesus ollutkaan tullut sukulaisten matkasaattueen mukana kotimatkalle.
Kuka tahansa vanhempi olisi huolissaan, jos lapsensa on kadoksissa. Vaikea sanoa, lisäsikö Marian ja Joosefin huolta vielä se valtava vastuu, joka heille oli annettu: huolehtiminen lapsesta, josta oli sanottu, että hän oli tullut Pelastajaksi kaikille kansoille.
Joka tapauksessa tuskainen tilanne: etsiä 12-vuotiasta lasta (tuon ajan mittapuun mukaan) suurkaupungista, 3 päivää, tietämättä missä tämä oli ja mitä hänelle oli tapahtunut.

Ehkä Pyhä Henki armahti huolestuneita vanhempia ja johdatti heidät lopulta Jerusalemin temppeliin. Helpottuneina mutta samalla hämmentyneinä he näkivät Jeesuksen istuvan siellä opettajien keskellä kuin kotonaan. Keskustellen näiden oppineiden kanssa, esittäen heille kysymyksiä ja vastauksia, jotka hämmästyttivät heitä: mistä tuo nuori poikanen oli saanut tuollaisen viisauden? 

Vaikka Jumalan Henki vaikutti Jeesuksessa niin että hän saattoi keskustella kirjanoppineiden ja hengellisten opettajien kanssa ei ainoastaan kuin vertaistensa kanssa, vaan niin, että nämä joutuivat ymmälle hänen viisaudestaan, Jeesus lähti temppelistä vanhempiensa kanssa tottelevaisesti ja kuuliaisena kuin kuka tahansa kunnon kasvatuksen saanut lapsi.

Tuo kohta on minusta koskettava. Miten herkästi Jeesus taipui vanhempiensa tahtoon. Hän tunsi olevansa kotonaan Jumalan temppelissä, Isänsä luona, kuten hän asian ilmaisi. 
Hän tunsi taivaallisen Isänsä läsnäolon erityisen vahvasti temppelissä ollessaan.

Kuitenkin hän vastustelematta lähti Marian ja Joosefin mukaan. Voin kuvitella, ettei se ollut hänelle aivan helppoa, Mutta hänen luonnettaan kuvaa tuo, kuinka hän oli maallisille vanhemmilleen kuuliainen. Aivan kuten hän oli kuuliainen taivaalliselle Vanhemmalleen, vaikkei sekään ollut helppoa. – Oikeastaan kaikkea muuta kuin helppoa! 

Rukoukseni tälle alkaneelle vuodelle: Kristus, opettaisitko minulle ja meille kaikille kuuliaisuutta. Sanana se ei ehkä tunnu niin kutsuvalta. Mutta siihen Sinä meitä käsittääkseni kuitenkin kutsut.
Että oppisimme kuuntelemaan taivaallisen Vanhempamme tahtoa ja johdatusta elämässämme, ja toimimaan sen mukaisesti. 
Niin että voisimme olla kanssasi ja lähimmäistemme kanssa tuomassa Taivaan Valtakuntaa tänne maan päälle.  

💛💛💛💛💛💛💛

Pyhä perhe

28.12.2024. Huomista pyhäpäivää kutsutaan sekä pyhän perheen että Simeonin ja Hannan sunnuntaiksi.
Maria ja Joosef toivat pienen Jeesus-lapsen Jerusalemin temppeliin pyhittääkseen hänet Herralle. Sekä Simeon että Hanna näkivät lapsen, ja kumpikin tunnisti tuossa lapsessa kansalle luvatun, kauan odotetun Pelastajan. He ylistivät tästä Jumalaa, ja todistivat näkemästään myös muille.

jouluneilikat

Opastajani – Minä en luovu toivostani enkä lakkaa sinua ylistämästä.
Minä julistan uskollista hyvyyttäsi ja alati sinun apusi runsautta, jonka mittaa ja määrää en tiedä.
Herra, minun Jumalani, minä kerron sinun voimateoistasi ja julistan vanhurskauttasi, sinun, ainoan.
Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi.
Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen, älä hylkää minua, Jumala.
Minä julistan tuleville polville kätesi mahtia ja tekojesi suuruutta.
Sillä korkeuksiin ulottuu vanhurskautesi ja suuret ovat tekosi. Jumala, kuka on sinun vertaisesi?
Ps. 71:14–19

Hän hoivaa – Riemuitkaa, taivaat! Iloitse, maa! Ratketkaa riemuun, te vuoret!
Herra lohduttaa kansaansa, hän hoivaa köyhiä lapsiaan.
Siion sanoo: ”Herra on minut hylännyt, Jumalani on minut unohtanut!”
– Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää?
Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt,
ja niin sinun muurisi ovat aina silmieni edessä. 
Jes. 49:13–16

Voiko tämän hellemmin kuvata Jumalan, taivaallisen Vanhempamme, rakkautta ja huolenpito meitä kohtaan?
Hän näkee tilanteemme, ilomme ja surumme. Kaikissa tilanteissa Hän on kanssamme, huolimatta siitä, olemmeko siitä tietoisia tai emme. 

Luojamme haluaa parasta meidän elämäämme. Hän haluaa suojella ja varjella meitä, ja Hän toivoo meidän uskovan ja luottavan Häneen. 
Hänen toiveensa on, että Hänen hyvät suunnitelmansa elämäämme varten toteutuisivat. Ja Hän haluaa auttaa meitä siinä. Kannattaa siis pyrkiä kuuntelemaan ja tunnistamaan Hänen johdatustaan elämässämme (jota Hän tarjoaa meille monin eri tavoin), ja noudattamaan sitä. 🙂 

Jouluaaton ruusu

Perillinen – Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: »Abba! Isä!» Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.
Gal. 4:3–7

**********************

Kaikkien valtojen ja voimien pää – Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana.
Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen. Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään, ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi. Hän on kaikkien valtojen ja voimien pää.
Kol. 2:6–10

Tuo Kolossalaiskirjeessä oleva kehotus on mielestäni niin tärkeä ja olennainen: että eläisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Kulkisimme Hänen kanssaan, niin läheisessä yhteydessä, että Hän voi näyttää meille suunnan. Hän on kanssamme, ja haluaa auttaa meitä kulkemaan tietä, jonka Hän on meille valmistanut ja jolle Hän meitä kutsuu. 

Ja millaisessa seurassa saammekaan kulkea pysyessämme Hänen lähellään, Hänen yhteydessään: Hänen auktoriteettinsa alaisia ovat kaikki vallat ja voimat.
Kun pysymme tiiviisti Hänessä, opimme huomaamaan, milloin meitä koetetaan vetää suuntiin, jotka eivät ole meille hyväksi. Ja jos näin sattuisi käymään, Hän vetää meidät hellästi takaisin luokseen (jos niin vain haluamme).   

Temppelissä – Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: ”Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset.”
Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuuluvan Penuelin tytär. Hän oli jo hyvin vanha. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, mutta nyt hän oli ollut leskenä jo kahdeksankymmenenneljän vuoden ajan. Hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen. Juuri sillä hetkellä hän tuli paikalle, ja hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.
Kun he olivat tehneet kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat Galileaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin. Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä.
Luuk. 2:33–40

Kun Simeon näki Marian ja Joosefin tuovan Jeesus-lapsen temppeliin, hän otti lapsen syliinsä ja sanoi, että nyt ovat hänen silmänsä nähneet pelastuksen, jonka Jumala oli valmistanut kaikille kansoille valmistanut, Valon ja kirkkauden, joka loistaa Israelille (ja sieltä muuhun maailmaan).

Marian ja Joosefin ihmetellessä Simeonin profetointia tämä siunasi heitä, ja jatkoi tavalla, joka  joka varmaan herätti heidän sydämissään ihmetyksen lisäksi huolen: mitä kaikkea mahtoikaan olla vielä edessä? Voi vain kuvitella, millaisen mielenmyllerryksen Simeonin sanat saivat heissä aikaan.   

Hanna oli palvellut Jumalaa yli 80 vuotta ja viettänyt kaikki nuo vuodet Jerusalemin temppelissä. Varmaankin Jumala oli puhunut myös Hannalle, että tämä saisi nähdä kansalle luvatun Valon.
Jos on elänyt vuosikymmeniä Jumalaa palvellen paastoten ja rukoillen, olisi aika ihmeellistä, jollei kuulisi Hänen johdatustaan. 

Juuri määrätyllä hetkellä Pyhä Henki toi Hannan paikalle, jotta tämä saisi nähdä Jeesus-lapsen, ja kertoa muillekin tästä Jumalan lähettämästä lapsesta, joka oli syntynyt maailmaan tuomaan sille pelastuksen. 

Simeon ja Hanna elivät Jumalaa kuunnellen, Hänen johdatuksessaan, ja he saivat nähdä maailman Valon. 
Mietin, miten paljon enemmän Jumala voisi näyttää meille niitä suunnitelmia, joita Hän on laatinut elämäämme varten; jos viettäisimme enemmän aikaa Hänen yhteydessään, tutkisimme Hänen Raamattuun kirjattuja opetuksiaan ja lupauksiaan, hiljentyisimme Hänen läsnäoloonsa, avaisimme Hänelle sydämemme;; kuuntelisimme, mitä Hän haluaa puhua sydämiimme…
Uskon, että tätä Hän meiltä toivoo ja odottaa. 

No Room For The King –  Eric & Sharon 

Tähtitaivaan alla, pitkin hiljaisia katuja kulkivat Maria ja Joosef, toivo vierellään
löytääkseen paikan jossa voisivat levätä. Mutta ovet olivat kiinni, maailma käänsi heille selkänsä

Betlehemin kaduilla lepäsi Pelastaja, huomaamattomana,
majataloissa ei ollut tilaa luvatulle Kuninkaalle
kiireisellä maailmalla ei ollut aikaa eikä tilaa, he menettivät Taivaan lahjan, täydellisen armon

Ei ollut tilaa Kuninkaalle, joka tuo Valon. Hän tuli saattaman asiat oikealle tolalle
käännymmekö pois, tai laulammeko: ”Tule sydämeeni, siellä on tila Kuninkaalle.”

Me täytämme elämässämme joka kohdan, mutta teemmekö sydämessämme tilaa Hänelle?
Kaipaamme, tavoittelemme ja suunnittelemme asioita
mutta jätämmekö sydämiimme tilaa Jumalan täydelliselle Karitsalle?

Olisipa joka sydämessä tilaa Hänelle, avoimin käsin ja uudistunein sydämin
Rakkaus, jonka Hän tuo, virtaa vuolaana ja runsaana
anna Hänen asua Sinussa, hiljaisuudessa ja armossa

Tänä yönä, tähtien sädehtiessä taivaalla muista Betlehemiä ja odottamatta saapunutta Kuningasta
syttykööt sydämemme rakkaudella, ottaaksemme vastaan Vapahtajamme Valon johdatuksen   

Herran syntymä on lähellä

22.12.2024 (tai pikemminkin 21. ja 22. välisen yön taitteessa). En vain ole malttanut mennä nukkumaan vielä; Joulun tapahtumat tulevat niin lähelle ja ikään kuin eläväksi evankeliumitekstejä lukiessa.
Kaikkea ei kerrota, paljon jää kuvittelun varaan – tai sanoisiko: jää paljon tilaa kuvittelulle. Voi mielikuvissaan sukeltaa tuohon aikaan, noihin tapahtumiin.
Miltä Mariasta mahtoi tuntua kuullessaan, että synnyttäisi Jumalan Pojan? Mitä kaikkea hän ja Joosef mahtoivatkaan kokea, niin sisäisesti kuin ulkoapäin, toisten taholta?
Maria ja Joosef olivat suuren tehtävän edessä. Ajattelen, että Jumala oli heidän kanssaan erityisen vahvasti, suojellen, johdattaen, antaen voimaa.

Ja aina välillä palautan mieleeni, että Hän on myös meidän kanssamme. Ja meillekin, jokaiselle,  Hän on suunnitellut omat tehtävämme. Ja Hän haluaa auttaa meitä, varjella, johdattaa ja antaa voimaa.
Ja – kuten alla, kirjeessä filippiläisille – Hän toivoo meidän myös olevan iloisia, luottaen Hänen huolenpitoonsa, ja siihen, että Hän haluaa antaa Rauhan meidän kaikkien sydämiin. ❤️❤️❤️

4. adventtisunnuntaista Kirkkovuosikalenteri toteaa, että se ’omistetaan lasta odottavalle Marialle, Herran äidille. Vapahtajan äidin odotus ja Herran kansan joulun odotus kuuluvat yhteen.’
Ja että ’Jouluun valmistautumisen loppuvaihe alkaa. Ihmisen sisäisen mielialan tulee olla valmis suuren sanoman vastaanottamiseen.’

**********************

Odotan Sinua – Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi.
Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua.
Israel, pane toivosi Herraan! Hänen armonsa on runsas, hän voi sinut lunastaa. Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä. 
Ps. 130:5–8

Jumala on kanssasi – Iloitse, tytär Siion, huuda riemusta, Israel! Juhli ja laula täysin sydämin, tytär Jerusalem!
Herra ottaa pois tuomiosi ja karkottaa vihollisesi. Herra, Israelin kuningas, on keskelläsi,
sinun ei tarvitse pelätä mitään pahaa.  Sinä päivänä sanotaan Jerusalemille:
– Älä pelkää, Siion, älä anna kättesi hervota! Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän  riemuitsee sinusta. 
Sef. 3:14–17

************************

Jumalan rauha – Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. 
Fil. 4:4–7

Immanuel – Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
    Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
    Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
      – Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel –
      se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.  Matt. 1:18–24 

Jotta profetia toteutuisi – Enkeli kehotti Joosefia ottamaan Maria vaimokseen ja antamaan lapselle, jonka Maria synnyttäisi, nimeksi Jeesus (hepr. Jeshua). Nimi merkitsee: Herra pelastaa.
Uni oli Joosefille niin voimakas ja todellinen, että hän vakuuttui siitä, että enkelin kehotus oli tullut Jumalalta. Siitä Joosef ymmärsi, että oma aikomus oli laitettava syrjään (vaikkei se  varmaan ihan helpolta tuntunut) ja toimittava Jumalan kehotuksen mukaisesti.

Matteuksen evankeliumissa ei mainita, missä vaiheessa Joosef näki tuon unen. Mutta Luukas kertoo, että Maria lähti sukulaisensa Elisabetin luo pari päivää sen jälkeen, kun enkeli oli kertonut hänelle, että hän tulisi raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta ja synnyttäisi pojan, jolle tuli antaa nimeksi Jeesus.    

Maria viipyi Juudeassa Elisabetin ja tämän miehen Sakariaan luona 3 kk. Hänen palatessaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin, ei raskautta olisi voinut enää pitkään pitää salassa. Ja jollei asiasta oltu kerrottu Joosefille jo aikaisemmin, niin viimeistään tässä vaiheessa joko Maria tai hänen vanhempansa kokivat velvollisuudekseen kertoa Joosefille asiasta.   

Marian ja Joosefin häistä ei kerrota mitään Raamatussa. Vietettiinkö niitä ollenkaan? Luukas kirjoittaa, että Joosef lähti Marian, kihlattunsa kanssa Betlehemiin verollepanoa varten. 
Jos häitä vietettiin, niin luultavasti melko pienesti ja huomaamattomasti, vain lähipiirin läsnä ollessa. Olihan tilanne sen verran kiusallinen Marian vanhemmille. Mutta miten huomaamaton häiden vietto olisi ollut mahdollista pienessä kaupungissa, jossa kaikki tiesivät toistensa asiat? Häitä kun vietettiin tuohon aikaan isosti juhlien (kuten Kaanaan hääjuhlan kuvauksista voi päätellä).

Joka tapauksessa Joosef totteli Jumalaa eikä purkanut avioliittosopimusta, ja tämä oli olennaisempaa kuin hääjuhlat. Jumala oli valinnut Joosefin huolehtimaan Mariasta ja syntyvästä lapsesta. Lapsesta, josta tulisi Pelastaja – ei vain Israelin kansalle, vaan kaikille kansoille.   

Jumala kanssamme – Profeetta Jesajan kautta Jumala ilmoitti jo 700 v. ennen Jeesuksen syntymää, kuinka Hän tulisi kansansa keskuuteen: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.”

Jumalan Poika syntyi maailmaan, jotta tulisimme tuntemaan Luojamme ja Hänen valtavan Rakkautensa meitä kohtaan. Niin että meissä syntyisi kaipuu hakeutua Hänen läheisyyteensä ja yhteyteensä.
Vanhan testamentin aikaan useimmat kokivat Jumalan etäisenä ja pelottavana. Ainoastaan Mooses sai kiivetä ylös pyhälle vuorelle kohtaamaan Jumalan. Ja vain ylipapeilla oli oikeus astua temppelin Kaikkein pyhimpään, Jumalan eteen. Ja vain profeetoilla ja joillakin kansan johtajilla oli läheinen suhde Häneen.

Jeesuksen syntymän myötä tuo kaikki muuttui. Hänen kauttaan Jumala tulee lähelle, puhuu ja toimii keskellämme. Jeesuksessa, hänen elämänsä kautta, Jumala on kokenut ihmiselämän surut, kivut ja kärsimykset. Hän ymmärtää ja on täynnä myötätuntoa ja lohdutusta. Hän haluaa rohkaista ja antaa voimaa. Ja Hän voi muuttaa vaikeatkin tilanteet siunaukseksi.

Hän muutti myös Joosefin ja Marian alkuun kiusalliselta ja vaikealta tuntuneen tilanteen siunaukseksi. Maria ja Joosef saivat kokea Jumalan johdatuksen ja varjeluksen yhteisen elämänsä alkumetreiltä saakka.
Kumpikin oli kuuliainen Jumalan tahdolle ja sai kokea, kuinka mitkään vaikeudet eivät voi estää Jumalan suunnitelman toteutumista.
He saivat kokea, kuinka Valo, jota mikään pimeys ei voi voittaa, syntyi maailmaan.   

One Still Night – Sovereign Grace Music

Eräänä hiljaisena yönä Maria heräsi enkelin ilmestyessä hänen luokseen 
hän vapisi enkelin puhuessa:Pian syntyisi pieni lapsi, kuninkaiden kuninkaan päässä on orjantappurakruunu
”Kunnia olkoon Jumalalle”, enkelit lauloivat, ”Immanuel syntyi sinulle tänä päivänä,maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto, Immanuel on tullut Betlehemiin” 

Eräänä hiljaisena yönä Joosefin nukkuessa levottomasti hän näki unessaan näyn:
hänen morsiamensa synnyttäisi pienen lapsen, joka syntyisi pelastamaan meidät synneistämme.
”Kunnia olkoon Jumalalle”, enkelit lauloivat, ”Immanuel syntyi sinulle tänä päivänä,rauha maan päällä, ihmisille hyvä tahto. Immanuel on tullut Betlehemiin
eikä Hänen valtakunnallaan ole loppua 

Eräänä hiljaisena yönä näytettiin Valo, jota mikään pimeys ei voisi koskaan voittaa
”Kunnia olkoon Jumalalle”, enkelit lauloivat, ”Immanuel syntyi sinulle tänä päivänä,maassa rauha, ja ihmisille hyvä tahto”

Hyvää, Rauhallista ja Siunattua Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa!

Tehkää tie Kuninkaalle

14.12.2024. Miten kaunista olikaan tänä aamuna, kun puiden oksat olivat valkeiksi kuorrutetut.  Niin paljon oli kuitenkin tullut lunta yön aikana, että tien raivaajia tarvittiin; lumiaurat olivat  ahkerina liikenteessä.

Huomisen, 3. Adventtisunnuntain, aiheena on hengellisen tien raivaaja.
Kirkkovuosikalenteri kuvaa aihetta näin:
’Päivän raamatullinen keskushenkilö on Johannes Kastaja. Hänen kehotuksensa katumukseen ja parannukseen koskee myös meitä. Johannes viittaa Jumalan Karitsaan, joka kantaa koko maailman synnin. Saamme tunnustaa syntimme luottaen Kristuksessa annettuun pelastukseen. Tämä on pääasia jouluun valmistautumisessa – joulupaastossa.
Johannes oli merkki siitä, että profeettojen ennustukset olivat täyttymässä: Vapahtaja oli pian tuleva. Kristuksen toiminnassa toteutuivat pelastuksen ajan merkit, ja samoin hän tulee yhä uudelleen sanassa ja sakramenteissa seurakuntansa keskelle pelastuksen lahjat mukanaan.’ 

***********************

Laupeus ja uskollisuus kohtaavat – Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu.
Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen – älkööt he enää eksykö mielettömyyteen!
Hän antaa apunsa niille, jotka häntä palvelevat, ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa.
Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan. Uskollisuus versoo maasta ja oikeus katsoo alas taivaasta. Herra antaa kaiken hyvän, maa antaa satonsa. Herran edellä kulkee oikeus, se valmistaa tien Herralle.  
Ps. 85:9–14

Palatkaa takaisin – Paljailta kukkuloilta kuuluu ääni, israelilaisten itku ja rukous. He ovat kulkeneet vääriä teitä, ovat unohtaneet Herran, Jumalansa.
– Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, minä parannan teidät luopumuksestanne!
”Herra, me tulemme luoksesi, sillä sinä olet meidän Jumalamme!
Valhetta ja petosta on kukkuloilla, meluisaa menoa vuorilla. Totisesti, vain Herra, meidän Jumalamme, voi Israelin pelastaa! Baal on syönyt kaiken mitä isämme ovat hankkineet. Niin kauan kuin muistamme se on vienyt heiltä lampaat ja härät, pojat ja tyttäret.
Langetkaamme häveten maahan, häväistys meidät peittäköön! Olemme rikkoneet Herraa, Jumalaamme, vastaan. Nuoruudestamme asti tähän päivään saakka olemme tehneet syntiä, niin me itse kuin meidän isämmekin. Me emme ole kuunnelleet Herran, Jumalamme, ääntä.” 
Jer. 3:21–25

**********************

Jumalan salaisuudet – Meitä on siis pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet. Siltä, jolle on jotakin uskottu, vaaditaan, että hän osoittautuu luottamuksen arvoiseksi. Mutta minulle on yhdentekevää, ryhdyttekö te tai jokin ihmisten tuomioistuin minua tutkimaan. En itsekään ryhdy tutkimaan itseäni. Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua vielä sen perusteella ole todettu syyttömäksi. Minun tuomarini on Herra. Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta. 
1. Kor. 4:1–5

Sanansaattaja – Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Jeesus vastasi heille: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
      Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,       kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.”
    Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:
    ”Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu:
    – Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien.” 
Matt. 11:2–10

Tienraivaaja – Joulun sanoma, kynttilöiden valo, joulumusiikki, jouluun liittyvät tuoksut mm. tuudittavat ainakin minut helposti sellaiseen lempeään hyvänolon tunnelmaan, että Johannes Kastaja tulee siihen vähän kuin shokkina – tai lievemmin sanottuna: herättäjänä.
Johannes raivasi Jeesukselle tien tulla. Hän kehotti ihmisiä tekemään parannuksen elämässään ja tavoissaan.

Millä tavoin minä voisin puhdistaa tietä Jeesuksen tulla?
Niin että voisin selkeämmin ymmärtää Kristuksen merkityksen ja tahdon elämälleni ja elämässäni.
Millaisia esteitä minun/sinun olisi hyvä raivata pois, jotta Kristus voisi ilmaista itsensä meille täydessä kirkkaudessaan?

Monille joulusiivous taitaa olla yksi tärkeimpiä Jouluun valmistautumiseen liittyviä asioita.
Ajattelen, että taivaallisesta perspektiivistä varmaan kuitenkin katsotaan ennemminkin sisäistä kuin ulkoista tilaa, ja toivottaisiin että soisimme huomiota mielemme ja sydämemme puhdistamiseen.

Olemmeko halukkaita tarkistelemaan ja tarvittaessa korjaamaan asenteitamme.  suhtautumisiamme, tekojamme ja tekemättä jättämisiämme?
Niin että sydämemme voisivat olla avoimempia vastaanottamaan Joulun Lahjan, kaikkinensa?

Vapahtajamme tuli auttamaan meitä heikkoja, erilaisten vaikeuksien ja olosuhteiden kanssa kamppailevia. Kaikkihan me olemme jollain tavoin sokeita, kuuroja, kompuroivia ja köyhiä. Mutta meille julistetaan ilosanoma: meille on annettu Auttaja.

Kristus haluaa auttaa meitä vapautumaan sellaisista asioista, jotka sitovat meitä ja estävät meitä elämästä  parhaalla tavalla sitä elämää, jonka Jumala on meille tarkoittanut ja suunnitellut. Hänen kanssaan, Hänen opastuksessaan ja Huolenpidossaan. ❤️❤️❤️

God Will Make A Way – Don Moen

 

Jumala tekee tien sinne, missä ei näy mitään tietä, Hän toimii tavoilla, joita me emme voi nähdä, Hän valmistaa minulle tien.
Hän on oppaani, pitää minut lähellä, vierellään, Rakkaudella ja voimalla Hän valmistaa tien jokaiselle päivälle Jumala valmistaa tien silloin kun mitään keinoa ei ole näkyvissä
Hän on Jumalani, Rakkaudella ja voimalla, jokaisena päivänä Hän tekee tien.
Hän johdattaa minut tietä pitkin autiomaassa, näen jokia erämaassa
taivas ja maa katoavat, mutta Hänen Sanansa pysyy
Hän tekee jotain uutta tänään, Hän valmistaa tien.

Kuninkaasi tulee kunniassa

9.12.2024. Auringon valoa luvassa huomiseksi ja 3 sitä seuraavaksi päiväksi ennusteen mukaan. Ihanaa. Vaikka kyllä myös luminen maa antaa valoa näihin vuoden lyhyimpiin päiviin. 🌞

Ja parin viikon kuluttuahan me juhlimme sitä suurinta Valoa, joka tuli maan päälle. Maailman Valoa, joka syntyi ihmiseksi valaistakseen meidän, pimeydessä vaeltavien, mielet ja sydämet, jotta voisimme oppia ymmärtämään, kuinka suuresti Jumala meitä rakastaa. ❤️

Anna meidän nähdä kasvojesi Valo – Jumala, Sebaot, katso jälleen meihin taivaastasi, käänny puoleemme ja katso meitä! Ota hoitoosi tämä viiniköynnös, taimi, jonka oikealla kädelläsi olet istuttanut itseäsi varten, lapsi, jolle sinä olet antanut voiman.
Menehtykööt ne uhkaavan katseesi alla, jotka ovat sen polttaneet ja pirstoneet! Mutta suojatkoon sinun kätesi palvelijaasi, joka on oikealla puolellasi, ihmislasta, jolle sinä olet antanut voiman.
Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää, me huudamme sinun nimeäsi.
Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme. 
Ps. 80:15–20 

Rakkaudella ja hyvyydellä – Sinä päivänä minä luon rauhan:
Villieläimet, taivaan linnut, maan matelijat eivät enää tuota vaaraa.
Minä särjen jousen ja miekan, niin ettei sotia enää käydä.
Minä annan kansani asua turvassa.
Minä kihlaan sinut, otan omakseni ainiaaksi, minä liitän sinut itseeni
vanhurskauden ja oikeuden sitein, rakkaudella ja hyvyydellä.
Minä liitän sinut itseeni uskollisuuden sitein, ja sinä tulet tuntemaan Herran.
Hoos. 2:20–22

**********************

Tulkaa pyhiksi – Vyöttäytykää siis, olkaa raittiit. Pitäkää ajatuksenne kirkkaina ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Olkaa kuuliaisia lapsia älkääkä taipuko noudattamaan himoja, joiden vallassa ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte. Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Ja jos kerran te rukoillessanne kutsutte Isäksi häntä, joka puolueettomasti tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin eläkää jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. 
1. Piet. 1:13–17

Vapautuksenne aika on lähellä – Jeesus sanoi:
    ”Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”
    Hän esitti heille myös vertauksen:
    ”Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.”
Luuk. 21:25–33 (34–36)

Matteuksen evankeliumissa tuon yllä olevan viimeisen lauseen jälkeen Jeesus jatkaa: 
”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä.” (Matt.24:36)

Aloitin 3 vkoa sitten uutispaaston. Tuli vaan yhtäkkiä sellainen ajatus (taas kerran), että millaisilla asioilla minä oikein ruokin mieltäni lukiessani päivittäin kaikesta siitä ikävästä ja pahasta, mitä maailmassa tapahtuu.
(Jos tulee joku tietty asia, jonka puolesta tulisi erityisesti rukoilla, saan siitä kyllä varmasti tiedon jollain muulla tavalla kuin uutisia lukemalla.)

Ja taas kerran totean, että näinkin voi elää, lukematta uutisia maailmantapahtumista. Jää aikaa muuhun, mielekkäämpään ja mieluisampaan. Sellaiseen, millä on positiivinen vaikutus olemukseen. Ei tämä ole mitään todellisuudenpakoa; totta kai olen tietoinen siitä, mitä maailmassa on menossa. Mutta ei minun tarvitse tietää niitä kaikkia asioita, joista päiväuutiset kirjoittavat. Ja on aika mielenkiintoista, kuinka 3 vkon ’paasto’ on jo nyt keventänyt oloa. 

Taivaalliset uutiset ovat eri juttu. Niillä onkin erilainen tehtävä. Ne haluavat kannustaa, rohkaista, lohduttaa, opastaa ja näyttää tietä kohti Valoa. 

Mitä Jumala halusi kertoa Jeesuksen suulla tämän aikalaisille, kuulijoille, niille jotka olivat kulkeneet Jeesuksen kanssa usean vuoden, ja niiden, jotka olivat vasta vähän aikaa kuulleet hänen puheitaan?
Yllä olevista evankeliumikohdan kuvauksista Jeesus sanoi kuulijoilleen:
”Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu.”

Mitä Kristus haluaa sanoa meille, tässä ajassa ja maailmassa eläville? Mihin Hän haluaa meidän kiinnittävän huomiomme?
Miten Hän haluaisi meidän elävän? Valppaina ja tietoisina, etsimällä yhteyttä Luojaamme ja säilyttämään tämä yhteys. Olemaan avoimia Pyhän Hengen johdatukselle. 

Jeesus ei halua meidän elävän pelossa. Ei hän halunnut yllä olevilla sanoillaankaan pelotella kuulijoitaan. Hän kehotti heitä nostamaan päät rohkeasti pystyyn. Näin hän varmaankin toivoo myös meidän tekevän.

Taivaan uutiset ovat hyviä uutisia: Jumala rakastaa meitä. Hän lähetti meille Poikansa, jotta voisimme jälleen löytää yhteyden Häneen.
Hän liittää meidät itseensä, rakkaudella ja hyvyydellä, oikeudenmukaisuuden ja uskollisuuden sitein. Hän ottaa meidät omikseen, Ja me tulemme tuntemaan Hänet, Hänen Hyvyytensä ja Rakkautensa (kuten Hän ilmoitti profeetta Hoosean kautta).
Se on tämänkin adventinajan hyvä sanoma meille. Voisiko parempaa sanomaa ollakaan? 

Heavenly Hosts – for King + Country

Maailmani on seisahtunut paikoilleen, kun seison yksin kuutamon valaisemalla kukkulalla
Silmäni täyttyvät tähdistä – outo ja kaunis näkySitten kuulen taivaalta laulua joka kajahtaa hiljaisessa yössä; putoan polvilleni
taivaalliset joukot laulavat: ”Kunnia, kunnia!” Sillä Herra on kanssamme.Huutakoon koko maa: ”Arvollinen, arvollinen!”
Rakkaus on tullut pelastamaan meidät. Pyhä, pyhä, pyhä!

Miten tämä pieni lapsi, niin nöyrä ja lempeä, voi tulla
pelastamaan minut ja korjaamaan sydämeni ja sieluni?Enkelit näyttävät tietävän, kuuntele, kuinka he laulavat. Taivaan joukot huutavat: ”Kunnia, kunnia!”Sillä Herra on meidän kanssamme. Rakkaus on tullut pelastamaan meidät
ja me laulamme: Pyhä, pyhä, pyhä! Halleluja! 

Kuninkaasi tulee nöyränä

1.12.2024, Adventti on nykyään lempeää aikaa. Nautin kynttilän lämpimästä hohteesta, kun ulkona on hämärää. Eilen innostuin leipomaan pipareita, ja oli kiva syödä niitä ja juoda glögiä yhdessä pojan ja pojanpojan kanssa, jotka tulivat yllättäen käymään.
Kun lapset ovat aikuisia ja lapsenlapsetkin jo teinejä, on helppo jättää kaikenlainen jouluvalmistelustressaaminen. Voi valita, mitä tekee. Voi keskittyä sellaiseen, mikä johdattaa kohti Joulun sanomaa: Rauhan ja Kirkkauden Kuninkaan saapumiseen keskellemme, elämäämme, sydämiimme.❤️

Rauhan kuninkaan saapuminen – ’Jeesus ei tullut Jerusalemiin maallisten valtiaiden tavoin, vaan nöyränä, aasilla ratsastaen. Näin hän liittyi Sakarjan kirjan profetiaan rauhan kuninkaan tulemisesta. Tähän viittaa myös päivän nimitys nöyrtymisen adventti.’
       ’Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.’
(Yllä olevat kappaleet ovat Kirkkovuosikalenterista.)

Kirkkauden kuningas – Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee. Kuka on kirkkauden kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari.
Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee. Kuka on kirkkauden kuningas? Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot!  
Ps. 24:7–10

**********************

Pelastajasi saapuu – Lähtekää, menkää ulos porteista, valmistakaa tie kansalle, valmistakaa, tasoittakaa valtatie, raivatkaa pois kivet, kohottakaa lippu merkiksi kansoille!
Maailman ääriin saakka Herra on kuuluttanut:
– Sanokaa tytär Siionille:
Katso, sinun pelastajasi saapuu, hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa niitä, jotka on omikseen hankkinut. Heitä kutsutaan nimellä Pyhä kansa, Herran lunastamat, ja sinua nimellä  kaivattu kaupunki, Kaupunki, jota ei hylätä.
 Jes. 62:10–12

Valon asein – Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein. Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.
Room. 13:11–14

**********************

Profetian toteutuminen – Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.”
Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
– Sanokaa tytär Siionille:
Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.
Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:
– Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!
Matt. 21:1–9

Jeesuksen seuraajat olivat innoissaan: tässä tulee voittokulkue. Pelastajamme saapuu pääkaupunkiin, nyt kaikki tulee muuttumaan. Tästä profeetat ovat puhuneet jo aikaa sitten. Tätä hetkeä on odotettu satoja vuosia!

Jeesus itse ei halunnut tehdä saapumisestaan numeroa. Hän halusi vain toteuttaa sen, mistä Jumala oli profeettojensa kautta puhunut.

Sakarja profetoi n, 500 v. ennen Jeesuksen syntymää ja ajanlaskumme alkua:
”Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.” (Sak.9:9)

Odottaminen ja toiveet liittyvät Jouluun. Lapset odottavat jännittyneinä, toteutuuko heidän toiveensa, saavatko he sen kaikkein eniten toivomansa lahjan.
Aikuiset toivovat erilaisia asioita. Mietin, miten monenlaisia toiveita mahtaakaan tänäkin vuonna olla ihmisten mielessä.
Mitä itse toivon kaikkein eniten? Ei vain Joulupäivinä, vaan ylipäätään tänä aikana? Mikä olisi tärkeintä? Millä on suurin merkitys? – Kyllä oma, hartain toiveeni taitaa olla rauha. . 

Kristus, Sinä haluat, että löytäisimme rauhan sydämiimme. Rauhanruhtinas, anna Rauhasi laskeutua  sisimpäämme, ja koko tähän levottomaan maailmaamme.
Avaa sydämemme vastaanottamaan se hyvä, jota Sinä tuot mukanasi, Läsnäolollasi ja Rakkaudellasi. ❤️ 

Hosanna – Shane & Shane 

Näen kirkkauden Kuninkaan tulevan tulisten pilvien päällä, koko maapallo vavahtelee
näen Hänen rakkautensa ja armonsa pesevän kaiken syntimme
Kansa laulaa: Hoosianna, hoosianna korkeuksissa! 

Näen sukupolven joka nousee ottamaan paikkansa epäitsekkäällä uskolla
näen herätyksen tulevan, liikahtelevan rukoillessamme ja etsiessämme polvistuneina
Hoosianna, hoosianna korkeuksissa!

Paranna ja puhdista sydämeni, avaa silmäni asioille, joita ei nähdä
näytä minulle kuinka rakastaa kuten Sinä, kuten Sinä olet rakastanut minua
 anna sydämeni murtua sille, mikä murtaa Sinun sydämesi
kaikki mitä olen, on Sinun valtakuntaasi varten kävellessäni maailmasta ikuisuuteen
 Hoosianna, hoosianna korkeuksissa!

Kristus, kaikkeuden Herra

23.11.2024. Lumen valo – Oi miten kaikki muuttui keskiviikkona, kun lumi satoi maahan! Sen mukanaan tuoma valo tuntuu niin hyvältä. Hauvelinikin on aivan innoissaan: hyppii ja loikkii lumihangella. Iltalenkitkin tuntuvat mukavammilta, kun tie on valoisa. Lumen valo pyyhkäisi pois marraskuun pimeyden. Ja aurinkokin kurkisteli pilvipeitteen takaa. 🙂 

**********************

Kristuksen kuninkuus – Kirkkovuosikalenteri kuvaa huomispyhän aihetta mm. näin:
’Päivän evankeliumitekstin mukaan Kristus tulee aikojen lopulla ”kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle” (Matt. 25:31). Näin kirkkovuoden viimeinen sunnuntai liittyy samalla seuraavaan sunnuntaihin, adventtiin. Kirkkovuoden alussa ja lopussa – tai lopussa ja alussa – kuuluu sama viesti: Jumala lähestyy meitä Kristuksessa ja asettaa meidät kasvojensa eteen. Ihminen on vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Viimeisessä tuomiossa Jumalan vanhurskaus toteutuu lopullisesti.’

Alla oleva kuva on Tapiolan Pyhittäjä Herman Alaskalaisen ortodoksikirkon seinämaalauksesta: 
Khristos Pantokrator – maailmankaikkeuden valtias 

Kristus Kaikkivaltias

Opeta tie jota kulkea – Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni! Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle!
Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön.
Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän polkee elämäni jalkoihinsa, hän suistaa minut pimeyteen,   kauan sitten kuolleitten joukkoon. Voimani ovat lopussa, sydämeni jähmettyy.
Minä muistelen menneitä aikoja, mietin kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä.
Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa.
Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian, kauan en enää jaksa! Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen haudan partaalla. Sinuun minä turvaan –  osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta!
Sinun puoleesi minä käännyn –  opeta minulle tie, jota kulkea!
Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa.
Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi!
Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä. 
Ps. 143:1–10

Enkeliruhtinas Mikael – Lopun hetkellä astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan. Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun. Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti. 
Dan. 12:1–3

***********************

Uusi taivas ja maa – Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.
    Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.
Ilm. 20:11–21:1 

Kirkkauden valtaistuin – Jeesus sanoi opetuslapsille:
    ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
    Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
    Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
    Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
    Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” 
Matt. 25:31–46

Tätä tuttua evankeliumitekstiä edeltää Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen vertaus talenteista: miten kukin palvelija oli hoitanut hänelle uskotut talenttinsa; oliko peläten laittanut ne piiloon, vai hyödyntänyt niitä.

Luojamme on antanut meille kaikille erilaisia lahjoja, kykyjä ja ominaisuuksia. Ne on annettu, jotta voisimme palvella, ilahduttaa, rohkaista ja auttaa toisiamme. 
Jeesus antoi meille omalla elämällään esimerkin. ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan”, hän sanoi.

Kristus toivoo, että huomaisimme ja huomioisimme ne, jotka tarvitsevat huomiota, kuuntelevia korvia, lohduttavia tai rohkaisevia sanoja tai auttavia käsiä.
Tärkeimpiä ominaisuuksiamme ovat myötätunto ja välittäminen, jotka johtavat hyviin tekoihin.  

Mikäli tarvitsevia ei ole lähipiirissä, voi vapaaehtoiseksi ryhtymällä löytää sellaisia, joille aito välittäminen, yhdessä vietetty aika tai hetki tai ojennettu, auttava käsi saattavat olla erittäin merkityksellistä.
Yksinäisiä on enemmän kuin niitä, jotka heitä kävisivät tapaamassa. Tämä ehkä vielä korostuu  joulun aikaan. Se tekeekin tuon evankeliumitekstin erityisen ajankohtaiseksi juuri tähän aikaan vuodesta, adventinajan kynnyksellä. 

The Servant Song –  Palvelijan laulu (sanat: Richard Gillard) 

’Suotko minun olla palvelijasi, olla Kristuksena sinulle;
rukoile minulle sitä armoa, että osaisin antaa myös sinun palvella minua.
Olemme kaikki pyhiinvaeltajia matkalla, tiellä kulkijoita
olemme täällä auttamassa toisiamme, kulkemaan matkan ja kantamassa toistemme taakkoja 

Pitelen Kristus-valoa sinulle pelkosi pimeässä yössä
ojennan sinulle käteni, puhun sinulle siitä rauhasta, jota kaipaat kuulla
Itken kun sinä itket, kun naurat, nauran kanssasi.
Jaan ilosi ja surusi aina siihen saakka, kunnes tämä matka on kuljettu.

Kun me laulamme Jumalalle taivaassa löydämme syvän harmonian
joka kumpuaa siitä kaikesta, minkä olemme tunteneet yhdessä:
Kristuksen rakkaudesta ja kärsimyksestä’

Valvokaa!

17.11.2024. Perheessämme on tapana hyvissä ajoin suunnitella joulutapaamisia, koska yksi pojistani asuu vaimonsa kanssa toisella paikkakunnalla, ja koetamme järjestää niin, että he voivat tavata kaikkia täällä asuvia läheisiä. – Joulu siis meillä jo mielessä.

Kirkkonummelaiset peruskoulun oppilaat menettivät mahdollisuuden kuulla rakastetun, usein Joulun alla esitetyn klassikkoteoksen, Händelin Messias-oratorion. Joku vanhemmista olisi näet voinut vaatia rahallista korvausta siitä, ettei konsertin sisällöstä oltu tiedotettu vanhempia riittävästi, tai ettei hänen lapselleen oltu järjestetty korvaavaa ohjelmaa.

Oma käsitykseni on, että oppilaat olisivat kuunnelleet mahtavaa barokkimusiikkia, eivät librettoa. Monet heistä olisivat ehkä tunnistaneet Georg Friedrich Händelin oratoriosta kuoron Hallelujah- osan muista yhteyksistä ja saaneet ahaa-elämyksen: ai tästä se on peräisin.

Jouluvalaistulla kadulla Barcelonassa v.1963 vaelsi tyttö, jonka yh-äiti oli kuollut 2 kk ja veli 2 viikkoa sitten. Enonsa perheineen kutsui tytön mukaansa Jouluksi Espanjaan. 
Lentolippue ei saatu samalle lennolle, vaan tytön piti lentää Tukholman kautta Barcelonaan. Hotellin respassa sanottiin, ettei löydy varausta enon eikä tytön nimellä. Tyttö pyysi kuitenkin että saa jäädä hotelliin yöksi, kun ei muutakaan tiennyt.  

Löytääkö kukaan ikinä minua täältä, mietin. Lähdin kadulle ja ostin nälkääni hodarin. Kaduilla soitettiin  kaiuttimilla dramaattista musiikkia, jossa laulettiin yhä uudelleen sanat .Halleluja, halleluja, halleeeeluuuujaa…”
13-vuotiaan tytön mielestä halleluja oli niin kaukana omista tunteista ja tilanteesta kuin vain olla saattoi: äiti ja veli olivat kuolleet, ja täällä olen ypöyksin vieraassa kaupungissa.
(Myöhemmin selvisi, että enoni perheen lento oli peruuntunut sumun vuoksi, ja he saapuivat  sen vuoksi vasta seuraavana päivänä. Olin yöpynyt oikeassa hotellissa, huojennus oli valtava.)

Vielä vuosia tuon jälkeen Händelin oratorion hallelujah-osan kuuleminen herätti minussa  tuolloin kokemani orpouden tunteen. Libretto ei ollut minulle tärkeä, mutta itse musiikki oli. – Nykyään kuuntelen vaikuttuneena Händelin oratoriota, myös sen Hallelujah- osaa. Se menee syvälle sieluun. Samoin kuin libretto.  

1960-luvun Barcelonassa oli itsestään selvää, että Händelin oratorio kaikui kaduilla Joulun alla kaikkien korviin. Vaikkeivat hallelujat tuolloin vastanneet omaa kokemustani johtuen tilanteestani, musiikki oli kuitenkin silloinkin minusta syvästi vaikuttavaa.
Uskon että kirkkonummelaisille koululaisille olisi jäänyt vahva aistielämys tuon teoksen kuulemisesta. Toivottavasti siihen järjestyy tilaisuus jatkossa – niille oppilaille, joiden vanhemmilla ei ole mitään sitä vastaan…   

Kirkkovuosikalenteri toteaa tästä pyhästä:
Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3:13).

**********************

Anna meille ilo – Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet. Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: ”Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.”
Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen. 
Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi! Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä. Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.
Ps. 90:1–6, 12–15

Oikeus tulee jälleen voimaan – Milloin te mielettömät tulette järkiinne? Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän. Hän, joka on luonut korvan – hänkö ei kuule? Hän, joka on tehnyt silmän – hänkö ei näe? Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä, hän, joka ohjaa maailman kansoja – hänkö ei rankaise? Herra tuntee ihmisten suunnitelmat: ne raukeavat tyhjiin.
Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi. Pahana päivänä sinä varjelet häntä, kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi.
Herra ei hylkää omiaan, ei hän jätä kansaansa. Oikeus tulee jälleen voimaan, rehellisyys palaa ihmisten sydämiin.
Ps. 94:8–15

**********************

Valon ja päivän lapsia – Te tiedätte itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset sanovat: ”Kaikki on hyvin, ei mitään hätää”, tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina. Ne, jotka nukkuvat, nukkuvat yöllä; ne, jotka juovat, ovat juovuksissa yöllä. Mutta meidän, jotka kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.
1. Tess. 5:2–11

Marraskuun loppua kohden mentäessä, ennen uuden kirkkovuoden alkua, raamatuntekstit saavat synkän sävyn. Erityisesti niistä koen tarvetta etsiä niitä valoisampia, toivoa antavia kohtia.
Paavali kirjoittaa tessalonikalaisille, että ei hätää, olemme valon lapsia. kuulumme päivälle, emme pimeydelle. Usko, rakkaus ja pelastuksen toivo auttavat meitä pysymään valon piirissä,  suojassa pimeyden valtaa vastaan, hän toteaa kirjeessään.

Sitä minäkin tahdon. Että ajatukseni ja tunteeni pysyisivät valoisina ja toiveikkaina, ja tekoni sellaisina, että ne tuottaisivat jotain hyvää. Usein huomaan ajatusteni juuttuvan jotain ikävää asiaan. Silloin pyrin siirtämään ajatukseni kohti Korkeampaa. Ja aina yllätyn, miten suuri muutos silloin koko olemuksessani tapahtuu.

Se, mihin suuntaamme huomiomme, vaikuttaa mieleemme, kokemuksiimme ja olemiseemme aivan tavattoman paljon. Kannattaa siis kiinnittää huomio Korkeimman läsnäoloon. Suunnata katse Valoon.  

Jeesus sanoi opetuslapsille:
    ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään.
    Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”
Matt. 24:36–44

Taivaan enkeleillä ei ole tietoa tulevien suurten tapahtumien ajankohdista, eikä edes Pojalla. Mutta taivaallisella Isällämme on koko paletti hallussaan. Hän tietää menneet, nykyiset ja tulevat.
Viime aikoina olen ajatellut yhä enemmän, että tapahtuupa mitä tahansa, kaikki on Hänen käsissään. Ei siis kannata pelätä tai olla huolissaan. Hän, joka meitä suuresti rakastaa, pitää meistä huolen.

Mutta tietoisena kyllä kannattaa olla. Kuinka tietoisesti olen läsnä tässä hetkessä, siinä mitä juuri parhaillaan olen tekemässä? Miten se heijastuu siihen, miten suhtaudun asioihin ja toisiin ihmisiin kohdatessani heitä? Miten se näkyy siinä, millä tavoin toimin? 

Itsestäni tiedän, että jos alan mielessäni hätäillä tai panikoida (mikä mielestäni on tietoisena olemisen vastakohta) jonkin asian suhteen, en pysty toimimaan samalla tavoin kuin levollisesta olotilasta käsin. Teen hätiköityjä päätöksiä tai asiat eivät vaan suju hyvin. Sellainen harmittaa.
Entistä enemmän tunnen tarvitsevani tarkkaavaisen tietoisena olemista. Onneksi sitä voi  harjoitella joka päivä. Ei vain hiljentyessä, mietiskelyssä tai rukoillessa, vaan ihan pitkin päivää, kaikessa tekemisessä ja olemisessa.

Jeesus kehottaa meitä valvomaan. Elämään ja olemaan tietoisina, tietoisesti tässä hetkessä. Seuraavasta hetkestä emme tiedä.
Ajattelen, että Jumala haluaa meidän viettävän aikaa Hänen läsnäolossaan. Hän haluaa meidän löytävän ja tuntevan Hänen Rauhansa ja Rakkautensa, niin että sydämemme voisi laskeutua syvään rauhan- ja rakkaudentilaan. Ei uinuvaan tilaan, vaan tietoiseen; tilaan jossa olemme tietoisia Hänen läsnäolonsa todellisuudesta. Silloin syvä luottamus täyttää sisimpämme, ja voimme psalmin kirjoittajan tavoin todeta: Hän on turvamme, nyt ja aina. 

💛💛💛💛💛💛💛

Kuolemasta elämään

11.11.2024. Tänään on kulunut 20 v. siitä kun liityin takaisin ev.lut. kirkkoon. Olin ajatellut että kyllä siinä olisi syy mennä messuun, mutta koska olin luvannut auton lainaksi, ajattelin että julkisilla meno on liian hankalaa, kun joutuisin kävelemään pitemmän matkaa ja polvi oli kipeä. . Eilen  pappi laittoi viestin, jossa kysyi voisinko tulla messuun ehtoollisavustajaksi, kun oli tullut peruutus sairastumisen vuoksi. Vastasin voivani.
Aamulla koiralenkillä tapasin tutun, jolle kerroin tilanteen. Hän sanoi että voin lainata hänen autoaan. Ai että ilahduin, vaikka jännitin kauheasti toisen autolla ajamista.
Jumala taisi haluta minun menevän messuun tänään, 20. vuosipäivän kunniaksi. Ja Hän taisi järjestää senkin, että pääsin sinne vaivattomasti.
Häneltä sain tuolloin, 20 v. sitten, kehotuksen liittyä takaisin kirkkoon. En olisi silloin kyllä itse ollenkaan halunnut, mutta sittemmin olin ja olen ollut hyvilläni siitä että tottelin.
Kiitollinen olen Hänen johdatuksestaan, samoin kuin kaikesta mitä olen saanut oppia ja kokea ja missä saanut olla osallisena näiden kirkkovuosien aikana. 🙂  . 

**********************.

Kirkkovuosikalenteri tiivistää tämän pyhän aiheen näin:
’Kristitty saa luottaa siihen, ettei kuolemalla ole viimeistä sanaa hänen elämässään. Vaikka monet kysymykset jäävät täällä vastausta vaille, hän uskoo, että Jeesus on voittanut kuoleman vallan. Niin kuin Jeesus maallisen elämänsä aikana herätti kuolleita, samoin hän on herättävä meidät viimeisenä päivänä. Jumala, joka on antanut Jeesuksen nousta kuolleista, on elämän ja kuoleman Herra.’

**********************

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme. Silloin sanoivat vieraat kansat: ”Suuret ovat Israelin Herran teot!”
Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita.
Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.
Ps. 126

Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy, ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon.
Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.
Saarn. 12:(1–5) 6–7

Tuota raamatunkohtaa en muistakaan lukeneeni. Joka tapauksessa yksi sana siinä, hopealanka, vei minut muistelemaan erästä tapahtumaa 1980-luvulla.
Olimme perheen kanssa mökillä ja menimme lasten kanssa kirjastoautolle. Lapset valitsivat itselleen lastenkirjoja. Koska ltse luin tuohon aikaan lähinnä hengentieteellisiä tai henkisiä kirjoja, en olettanut löytäväni itselleni luettavaa. Silloin eräs kirja ihan kirjaimellisesti putosi syliini, ilman että tein mitään. Tämä on kai sitten tarkoitus lukea, ajattelin vähän hämmentyneenä, ja lainasin sen (Hopealanka, Shirley MacLaine)..  

Kirjassaan tämä tunnettu näyttelijä kuvaa kehosta irtautumiskokemustaan ja sitä, kuinka näki hopealangan, joka yhdisti hänen sielunsa kehoon, ja kuinka tuon hopealangan vuoksi sielun onnistui palaamaan kehoon. (Olin lukenut vastaavia kuvauksia new age -kirjallisuudessa, joten tuo tuntui minusta ’tutulta jutulta’.)
Shirley kertoi, että eräs tietty henkiopas johdattaa häntä. (Tuotakaan en tuolloin osannut pitää mitenkään kummallisena, tiesin monella olevan samanlaisia kokemuksia.)

Vuosia myöhemmin näin videon, jossa eräs amerikkalaisnäyttelijä kertoi, että hän oli ollut saman henkioppaan ohjauksessa kuin Shirley MacLaine. Mutta halutessaan katkaista yhteyden  henkioppaaseen, tuon hyväksi tekeytyneen oppaan todellinen pimeä olemus paljastui. 

Tuota videota en nyt löytänyt. Mutta eteen tuli eräs toinen entinen Hollywood-näyttelijä, joka  oli tullut uskoon.Hän kertoo kanavoineensa aikoinaan myös Shirley MacLaine’lle.
Tämä näyttelijä, Gail Ramsey, toimii nykyään evankelistana.

Kotisivuillaan Gail Ramsey kirjoittaa tarinastaan. https://www.gailramsey.org/post/my-story
Tässä linkki huhtikuussa 2024 pidetystä tilaisuudesta, jossa hän kertoo videolla tarinaansa otsikolla From Hollywood to Holiness: https://www.gailramsey.org/copy-of-donate

Gail kertoo olleensa vihainen Jumalalle, kun tämä oli antanut hänen toimia niin pitkään pimeän palveluksessa. Hän rakasti jumalaa eikä ollut osannut kuvitellakaan, että henkioppaan kanavoinnissa olisi ollut mitään pahaa; opashan oli puhunut vain kauniita ja kannustavia asioita.
Jumala antoi hänelle raamatunkohdan 2.Kor.11:14, ja sanoi, että Hän antoi Gailin kokea tuon kaiken, jotta tämä voisi kertoa muille ja varoittaa heitä tämänkaltaisista asioista. 

Toisessa videossa Gail kertoo Jumalan vahvistaneen hänelle saman asian osoittamalla hänelle  raamatunkohdan, 5.Moos.18: 10-14 (jossa Jumala varoittaa olemasta yhteydessä henkimaailmaan).
Gail kertoo Jumalan sanoneen, että Hän antoi Gailin kokea kaiken voidakseen sen jälkeen vetää hänet pois noista asioista, jotta hän voisi kertoa muille ja varoittaa heitä tämänkaltaisista asioista.
Sitä Gail tekee tänäkin päivänä, puhujakonferensseissa, seurakunnissa ja verkkosivuillaan.

Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään.
2. Tim. 4:6–8

**********************

Jeesuksen luo tuli sitten muutamia saddukeuksia, niitä, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen: ”Opettaja, Mooses on säätänyt näin: ’Jos miehen veli kuolee ja tältä jää vaimo mutta ei lasta, miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.’ Oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli lapsettomana. Silloin toinen otti hänet, sitten kolmas, ja vuorollaan kaikki seitsemän. Kaikki he kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia. Lopuksi nainenkin kuoli. Kenen vaimo tämä nainen on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona.”
    Jeesus vastasi heille: ”Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi. Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin. He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia. Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.”
    Jotkut lainopettajista sanoivat tähän: ”Hyvin vastasit, opettaja.” Silloin ei enää kenelläkään ollut rohkeutta kysyä häneltä mitään.
Luuk. 20:27–40

Jeesus antoi saddukeuksille esimerkin ylösnousemuksesta kirjoituksista, jotka he tunsivat ja joihin he perustivat uskonsa. Vaikka Jeesus tiesikin oman kohtalonsa (että hänet surmattaisiin ja että hän nousisi kuolleista 3. päivänä), ei hän luonnollisestikaan voinut sitä kertoa heille. Omille opetuslapsilleen hän kertoi, useammankin kerran, eivätkä he pystyneet ymmärtämään tai uskomaan sitä.
Vasta kun Jeesus ilmestyi heille ylösnousemuksensa jälkeen, he uskoivat. – Miten olisi mahtanut vaikuttaa juutalaisten uskoon, jos Jeesus olisi ilmestynyt ylösnousseena saddukeuksille? Tai fariseuksille? Miten he olisivat reagoineet?

Fariseus Nikodemokselle, joka tuli tapaamaan Jeesusta salaa yöllä, hän sanoi:
”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh.3:14-16)

Nikodemoksen oi kuitenkin vaikea käsittää Jeesuksen puheita. Ja vaikka hän olisikin käsittänyt  ja kertonut ne toisille fariseuksille, eivät nämä – ehkä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta – olisi häntä uskoneet.
Jeesus halusi, että ne, jotka olivat kulkeneet hänen kanssaan 3 vuotta, kuunnelleet hänen opetuksiaan ja nähneet hänen toimintansa, olisivat ne, jotka kertoisivat muille. Jos tämä olisi jäänyt fariseusten tehtäväksi, ei muu maailma ehkä olisi saanut kuulla hyvää sanomaa. Juutalaisille kun ei ole ominaista julistaa uskonasioita yhteisöjensä ulkopuolella oleville.      

Kristus itse sen sijaan on ilmestynyt lukemattomille ihmisille kuluneiden 2000 v. aikana. Juutalaisille, muslimeille, hinduille, epäileville, epätoivoisille, uskoville ja uskomattomille.
Silloin tällöin mietin, miten Hän valitsee ne, joille Hän ilmaisee itsensä, Sanan kautta, näyssä, unessa tai jollain muulla tavalla. Näitä ihmisten kokemuksia yhdistää usein se, että ne ovat niin todentuntuisia, että ne muuttavat heidän elämänsä. Rauha täyttää heidän sielunsa. Epäilys vaihtuu uskoksi. 

Mietin, miksi niin monen on vaikeaa uskoa ylösnousemukseen ja ikuiseen elämään. Koetan ymmärtää. Ehkäpä he samoin ihmettelevät, kuinka niin lukemattomat ihmiset ympäri maailmaa uskovat, että elämä ei pääty kuolemaan. Ja että Kristus on keskellämme, kanssamme ja toivoo, että yhä useampi avaisi sydämensä tälle todellisuudelle. Taivaan todellisuudelle. 💛💛💛