Immanuel – Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
    Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
    Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
      – Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel –
      se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.  Matt. 1:18–24 

Jotta profetia toteutuisi – Enkeli kehotti Joosefia ottamaan Maria vaimokseen ja antamaan lapselle, jonka Maria synnyttäisi, nimeksi Jeesus (hepr. Jeshua). Nimi merkitsee: Herra pelastaa.
Uni oli Joosefille niin voimakas ja todellinen, että hän vakuuttui siitä, että enkelin kehotus oli tullut Jumalalta. Siitä Joosef ymmärsi, että oma aikomus oli laitettava syrjään (vaikkei se  varmaan ihan helpolta tuntunut) ja toimittava Jumalan kehotuksen mukaisesti.

Matteuksen evankeliumissa ei mainita, missä vaiheessa Joosef näki tuon unen. Mutta Luukas kertoo, että Maria lähti sukulaisensa Elisabetin luo pari päivää sen jälkeen, kun enkeli oli kertonut hänelle, että hän tulisi raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta ja synnyttäisi pojan, jolle tuli antaa nimeksi Jeesus.    

Maria viipyi Juudeassa Elisabetin ja tämän miehen Sakariaan luona 3 kk. Hänen palatessaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin, ei raskautta olisi voinut enää pitkään pitää salassa. Ja jollei asiasta oltu kerrottu Joosefille jo aikaisemmin, niin viimeistään tässä vaiheessa joko Maria tai hänen vanhempansa kokivat velvollisuudekseen kertoa Joosefille asiasta.   

Marian ja Joosefin häistä ei kerrota mitään Raamatussa. Vietettiinkö niitä ollenkaan? Luukas kirjoittaa, että Joosef lähti Marian, kihlattunsa kanssa Betlehemiin verollepanoa varten. 
Jos häitä vietettiin, niin luultavasti melko pienesti ja huomaamattomasti, vain lähipiirin läsnä ollessa. Olihan tilanne sen verran kiusallinen Marian vanhemmille. Mutta miten huomaamaton häiden vietto olisi ollut mahdollista pienessä kaupungissa, jossa kaikki tiesivät toistensa asiat? Häitä kun vietettiin tuohon aikaan isosti juhlien (kuten Kaanaan hääjuhlan kuvauksista voi päätellä).

Joka tapauksessa Joosef totteli Jumalaa eikä purkanut avioliittosopimusta, ja tämä oli olennaisempaa kuin hääjuhlat. Jumala oli valinnut Joosefin huolehtimaan Mariasta ja syntyvästä lapsesta. Lapsesta, josta tulisi Pelastaja – ei vain Israelin kansalle, vaan kaikille kansoille.   

Jumala kanssamme – Profeetta Jesajan kautta Jumala ilmoitti jo 700 v. ennen Jeesuksen syntymää, kuinka Hän tulisi kansansa keskuuteen: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.”

Jumalan Poika syntyi maailmaan, jotta tulisimme tuntemaan Luojamme ja Hänen valtavan Rakkautensa meitä kohtaan. Niin että meissä syntyisi kaipuu hakeutua Hänen läheisyyteensä ja yhteyteensä.
Vanhan testamentin aikaan useimmat kokivat Jumalan etäisenä ja pelottavana. Ainoastaan Mooses sai kiivetä ylös pyhälle vuorelle kohtaamaan Jumalan. Ja vain ylipapeilla oli oikeus astua temppelin Kaikkein pyhimpään, Jumalan eteen. Ja vain profeetoilla ja joillakin kansan johtajilla oli läheinen suhde Häneen.

Jeesuksen syntymän myötä tuo kaikki muuttui. Hänen kauttaan Jumala tulee lähelle, puhuu ja toimii keskellämme. Jeesuksessa, hänen elämänsä kautta, Jumala on kokenut ihmiselämän surut, kivut ja kärsimykset. Hän ymmärtää ja on täynnä myötätuntoa ja lohdutusta. Hän haluaa rohkaista ja antaa voimaa. Ja Hän voi muuttaa vaikeatkin tilanteet siunaukseksi.

Hän muutti myös Joosefin ja Marian alkuun kiusalliselta ja vaikealta tuntuneen tilanteen siunaukseksi. Maria ja Joosef saivat kokea Jumalan johdatuksen ja varjeluksen yhteisen elämänsä alkumetreiltä saakka.
Kumpikin oli kuuliainen Jumalan tahdolle ja sai kokea, kuinka mitkään vaikeudet eivät voi estää Jumalan suunnitelman toteutumista.
He saivat kokea, kuinka Valo, jota mikään pimeys ei voi voittaa, syntyi maailmaan.   

One Still Night – Sovereign Grace Music

Eräänä hiljaisena yönä Maria heräsi enkelin ilmestyessä hänen luokseen 
hän vapisi enkelin puhuessa:
Pian syntyisi pieni lapsi, kuninkaiden kuninkaan päässä on orjantappurakruunu
”Kunnia olkoon Jumalalle”, enkelit lauloivat, ”Immanuel syntyi sinulle tänä päivänä,
maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto, Immanuel on tullut Betlehemiin” 

Sanansaattaja – Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Jeesus vastasi heille: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
      Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,       kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.”
    Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:
    ”Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu:
    – Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien.” 
Matt. 11:2–10

Tienraivaaja – Joulun sanoma, kynttilöiden valo, joulumusiikki, jouluun liittyvät tuoksut mm. tuudittavat ainakin minut helposti sellaiseen lempeään hyvänolon tunnelmaan, että Johannes Kastaja tulee siihen vähän kuin shokkina – tai lievemmin sanottuna: herättäjänä.
Johannes raivasi Jeesukselle tien tulla. Hän kehotti ihmisiä tekemään parannuksen elämässään ja tavoissaan.

Millä tavoin minä voisin puhdistaa tietä Jeesuksen tulla?
Niin että voisin selkeämmin ymmärtää Kristuksen merkityksen ja tahdon elämälleni ja elämässäni.
Millaisia esteitä minun/sinun olisi hyvä raivata pois, jotta Kristus voisi ilmaista itsensä meille täydessä kirkkaudessaan?

Monille joulusiivous taitaa olla yksi tärkeimpiä Jouluun valmistautumiseen liittyviä asioita.
Ajattelen, että taivaallisesta perspektiivistä varmaan kuitenkin katsotaan ennemminkin sisäistä kuin ulkoista tilaa, ja toivottaisiin että soisimme huomiota mielemme ja sydämemme puhdistamiseen.

Olemmeko halukkaita tarkistelemaan ja tarvittaessa korjaamaan asenteitamme.  suhtautumisiamme, tekojamme ja tekemättä jättämisiämme?
Niin että sydämemme voisivat olla avoimempia vastaanottamaan Joulun Lahjan, kaikkinensa?

Vapahtajamme tuli auttamaan meitä heikkoja, erilaisten vaikeuksien ja olosuhteiden kanssa kamppailevia. Kaikkihan me olemme jollain tavoin sokeita, kuuroja, kompuroivia ja köyhiä. Mutta meille julistetaan ilosanoma: meille on annettu Auttaja.

Kristus haluaa auttaa meitä vapautumaan sellaisista asioista, jotka sitovat meitä ja estävät meitä elämästä  parhaalla tavalla sitä elämää, jonka Jumala on meille tarkoittanut ja suunnitellut. Hänen kanssaan, Hänen opastuksessaan ja Huolenpidossaan. ❤️❤️❤️

God Will Make A Way – Don Moen

Vapautuksenne aika on lähellä – Jeesus sanoi:
    ”Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”
    Hän esitti heille myös vertauksen:
    ”Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.”
Luuk. 21:25–33 (34–36)

Matteuksen evankeliumissa tuon yllä olevan viimeisen lauseen jälkeen Jeesus jatkaa: 
”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä.” (Matt.24:36)

Aloitin 3 vkoa sitten uutispaaston. Tuli vaan yhtäkkiä sellainen ajatus (taas kerran), että millaisilla asioilla minä oikein ruokin mieltäni lukiessani päivittäin kaikesta siitä ikävästä ja pahasta, mitä maailmassa tapahtuu.
(Jos tulee joku tietty asia, jonka puolesta tulisi erityisesti rukoilla, saan siitä kyllä varmasti tiedon jollain muulla tavalla kuin uutisia lukemalla.)

Ja taas kerran totean, että näinkin voi elää, lukematta uutisia maailmantapahtumista. Jää aikaa muuhun, mielekkäämpään ja mieluisampaan. Sellaiseen, millä on positiivinen vaikutus olemukseen. Ei tämä ole mitään todellisuudenpakoa; totta kai olen tietoinen siitä, mitä maailmassa on menossa. Mutta ei minun tarvitse tietää niitä kaikkia asioita, joista päiväuutiset kirjoittavat. Ja on aika mielenkiintoista, kuinka 3 vkon ’paasto’ on jo nyt keventänyt oloa. 

Taivaalliset uutiset ovat eri juttu. Niillä onkin erilainen tehtävä. Ne haluavat kannustaa, rohkaista, lohduttaa, opastaa ja näyttää tietä kohti Valoa. 

Mitä Jumala halusi kertoa Jeesuksen suulla tämän aikalaisille, kuulijoille, niille jotka olivat kulkeneet Jeesuksen kanssa usean vuoden, ja niiden, jotka olivat vasta vähän aikaa kuulleet hänen puheitaan?
Yllä olevista evankeliumikohdan kuvauksista Jeesus sanoi kuulijoilleen:
”Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu.”

Mitä Kristus haluaa sanoa meille, tässä ajassa ja maailmassa eläville? Mihin Hän haluaa meidän kiinnittävän huomiomme?
Miten Hän haluaisi meidän elävän? Valppaina ja tietoisina, etsimällä yhteyttä Luojaamme ja säilyttämään tämä yhteys. Olemaan avoimia Pyhän Hengen johdatukselle. 

Jeesus ei halua meidän elävän pelossa. Ei hän halunnut yllä olevilla sanoillaankaan pelotella kuulijoitaan. Hän kehotti heitä nostamaan päät rohkeasti pystyyn. Näin hän varmaankin toivoo myös meidän tekevän.

Taivaan uutiset ovat hyviä uutisia: Jumala rakastaa meitä. Hän lähetti meille Poikansa, jotta voisimme jälleen löytää yhteyden Häneen.
Hän liittää meidät itseensä, rakkaudella ja hyvyydellä, oikeudenmukaisuuden ja uskollisuuden sitein. Hän ottaa meidät omikseen, Ja me tulemme tuntemaan Hänet, Hänen Hyvyytensä ja Rakkautensa (kuten Hän ilmoitti profeetta Hoosean kautta).
Se on tämänkin adventinajan hyvä sanoma meille. Voisiko parempaa sanomaa ollakaan? 

Heavenly Hosts – for King + Country

Maailmani on seisahtunut paikoilleen, kun seison yksin kuutamon valaisemalla kukkulalla
Silmäni täyttyvät tähdistä – outo ja kaunis näky
Sitten kuulen taivaalta laulua joka kajahtaa hiljaisessa yössä; putoan polvilleni
taivaalliset joukot laulavat: ”Kunnia, kunnia!” Sillä Herra on kanssamme.
Huutakoon koko maa: ”Arvollinen, arvollinen!”
Rakkaus on tullut pelastamaan meidät. Pyhä, pyhä, pyhä!

Miten tämä pieni lapsi, niin nöyrä ja lempeä, voi tulla
pelastamaan minut ja korjaamaan sydämeni ja sieluni?
Enkelit näyttävät tietävän, kuuntele, kuinka he laulavat. Taivaan joukot huutavat: ”Kunnia, kunnia!”
Sillä Herra on meidän kanssamme. Rakkaus on tullut pelastamaan meidät
ja me laulamme: Pyhä, pyhä, pyhä! Halleluja! 

**********************

Profetian toteutuminen – Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.”
Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
– Sanokaa tytär Siionille:
Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.
Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:
– Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!
Matt. 21:1–9

Jeesuksen seuraajat olivat innoissaan: tässä tulee voittokulkue. Pelastajamme saapuu pääkaupunkiin, nyt kaikki tulee muuttumaan. Tästä profeetat ovat puhuneet jo aikaa sitten. Tätä hetkeä on odotettu satoja vuosia!

Jeesus itse ei halunnut tehdä saapumisestaan numeroa. Hän halusi vain toteuttaa sen, mistä Jumala oli profeettojensa kautta puhunut.

Sakarja profetoi n, 500 v. ennen Jeesuksen syntymää ja ajanlaskumme alkua:
”Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.” (Sak.9:9)

Odottaminen ja toiveet liittyvät Jouluun. Lapset odottavat jännittyneinä, toteutuuko heidän toiveensa, saavatko he sen kaikkein eniten toivomansa lahjan.
Aikuiset toivovat erilaisia asioita. Mietin, miten monenlaisia toiveita mahtaakaan tänäkin vuonna olla ihmisten mielessä.
Mitä itse toivon kaikkein eniten? Ei vain Joulupäivinä, vaan ylipäätään tänä aikana? Mikä olisi tärkeintä? Millä on suurin merkitys? – Kyllä oma, hartain toiveeni taitaa olla rauha. . 

Kristus, Sinä haluat, että löytäisimme rauhan sydämiimme. Rauhanruhtinas, anna Rauhasi laskeutua  sisimpäämme, ja koko tähän levottomaan maailmaamme.
Avaa sydämemme vastaanottamaan se hyvä, jota Sinä tuot mukanasi, Läsnäolollasi ja Rakkaudellasi. ❤️ 

Hosanna – Shane & Shane 

Näen kirkkauden Kuninkaan tulevan tulisten pilvien päällä, koko maapallo vavahtelee
näen Hänen rakkautensa ja armonsa pesevän kaiken syntimme
Kansa laulaa: Hoosianna, hoosianna korkeuksissa! 

Näen sukupolven joka nousee ottamaan paikkansa epäitsekkäällä uskolla
näen herätyksen tulevan, liikahtelevan rukoillessamme ja etsiessämme polvistuneina
Hoosianna, hoosianna korkeuksissa!

Paranna ja puhdista sydämeni, avaa silmäni asioille, joita ei nähdä
näytä minulle kuinka rakastaa kuten Sinä, kuten Sinä olet rakastanut minua
anna sydämeni murtua sille, mikä murtaa Sinun sydämesi
kaikki mitä olen, on Sinun valtakuntaasi varten kävellessäni maailmasta ikuisuuteen
Hoosianna, hoosianna korkeuksissa!

Marraskuun loppua kohden mentäessä, ennen uuden kirkkovuoden alkua, raamatuntekstit saavat synkän sävyn. Erityisesti niistä koen tarvetta etsiä niitä valoisampia, toivoa antavia kohtia.
Paavali kirjoittaa tessalonikalaisille, että ei hätää, olemme valon lapsia. kuulumme päivälle, emme pimeydelle. Usko, rakkaus ja pelastuksen toivo auttavat meitä pysymään valon piirissä,  suojassa pimeyden valtaa vastaan, hän toteaa kirjeessään.

Sitä minäkin tahdon. Että ajatukseni ja tunteeni pysyisivät valoisina ja toiveikkaina, ja tekoni sellaisina, että ne tuottaisivat jotain hyvää. Usein huomaan ajatusteni juuttuvan jotain ikävää asiaan. Silloin pyrin siirtämään ajatukseni kohti Korkeampaa. Ja aina yllätyn, miten suuri muutos silloin koko olemuksessani tapahtuu.

Se, mihin suuntaamme huomiomme, vaikuttaa mieleemme, kokemuksiimme ja olemiseemme aivan tavattoman paljon. Kannattaa siis kiinnittää huomio Korkeimman läsnäoloon. Suunnata katse Valoon.  

Jeesus sanoi opetuslapsille:
    ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään.
    Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”
Matt. 24:36–44

Taivaan enkeleillä ei ole tietoa tulevien suurten tapahtumien ajankohdista, eikä edes Pojalla. Mutta taivaallisella Isällämme on koko paletti hallussaan. Hän tietää menneet, nykyiset ja tulevat.
Viime aikoina olen ajatellut yhä enemmän, että tapahtuupa mitä tahansa, kaikki on Hänen käsissään. Ei siis kannata pelätä tai olla huolissaan. Hän, joka meitä suuresti rakastaa, pitää meistä huolen.

Mutta tietoisena kyllä kannattaa olla. Kuinka tietoisesti olen läsnä tässä hetkessä, siinä mitä juuri parhaillaan olen tekemässä? Miten se heijastuu siihen, miten suhtaudun asioihin ja toisiin ihmisiin kohdatessani heitä? Miten se näkyy siinä, millä tavoin toimin? 

Itsestäni tiedän, että jos alan mielessäni hätäillä tai panikoida (mikä mielestäni on tietoisena olemisen vastakohta) jonkin asian suhteen, en pysty toimimaan samalla tavoin kuin levollisesta olotilasta käsin. Teen hätiköityjä päätöksiä tai asiat eivät vaan suju hyvin. Sellainen harmittaa.
Entistä enemmän tunnen tarvitsevani tarkkaavaisen tietoisena olemista. Onneksi sitä voi  harjoitella joka päivä. Ei vain hiljentyessä, mietiskelyssä tai rukoillessa, vaan ihan pitkin päivää, kaikessa tekemisessä ja olemisessa.

Jeesus kehottaa meitä valvomaan. Elämään ja olemaan tietoisina, tietoisesti tässä hetkessä. Seuraavasta hetkestä emme tiedä.
Ajattelen, että Jumala haluaa meidän viettävän aikaa Hänen läsnäolossaan. Hän haluaa meidän löytävän ja tuntevan Hänen Rauhansa ja Rakkautensa, niin että sydämemme voisi laskeutua syvään rauhan- ja rakkaudentilaan. Ei uinuvaan tilaan, vaan tietoiseen; tilaan jossa olemme tietoisia Hänen läsnäolonsa todellisuudesta. Silloin syvä luottamus täyttää sisimpämme, ja voimme psalmin kirjoittajan tavoin todeta: Hän on turvamme, nyt ja aina. 

💛💛💛💛💛💛💛

Jeesuksen luo tuli sitten muutamia saddukeuksia, niitä, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen: ”Opettaja, Mooses on säätänyt näin: ’Jos miehen veli kuolee ja tältä jää vaimo mutta ei lasta, miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.’ Oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli lapsettomana. Silloin toinen otti hänet, sitten kolmas, ja vuorollaan kaikki seitsemän. Kaikki he kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia. Lopuksi nainenkin kuoli. Kenen vaimo tämä nainen on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona.”
    Jeesus vastasi heille: ”Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi. Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin. He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia. Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.”
    Jotkut lainopettajista sanoivat tähän: ”Hyvin vastasit, opettaja.” Silloin ei enää kenelläkään ollut rohkeutta kysyä häneltä mitään.
Luuk. 20:27–40

Jeesus antoi saddukeuksille esimerkin ylösnousemuksesta kirjoituksista, jotka he tunsivat ja joihin he perustivat uskonsa. Vaikka Jeesus tiesikin oman kohtalonsa (että hänet surmattaisiin ja että hän nousisi kuolleista 3. päivänä), ei hän luonnollisestikaan voinut sitä kertoa heille. Omille opetuslapsilleen hän kertoi, useammankin kerran, eivätkä he pystyneet ymmärtämään tai uskomaan sitä.
Vasta kun Jeesus ilmestyi heille ylösnousemuksensa jälkeen, he uskoivat. – Miten olisi mahtanut vaikuttaa juutalaisten uskoon, jos Jeesus olisi ilmestynyt ylösnousseena saddukeuksille? Tai fariseuksille? Miten he olisivat reagoineet?

Fariseus Nikodemokselle, joka tuli tapaamaan Jeesusta salaa yöllä, hän sanoi:
”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh.3:14-16)

Nikodemoksen oi kuitenkin vaikea käsittää Jeesuksen puheita. Ja vaikka hän olisikin käsittänyt  ja kertonut ne toisille fariseuksille, eivät nämä – ehkä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta – olisi häntä uskoneet.
Jeesus halusi, että ne, jotka olivat kulkeneet hänen kanssaan 3 vuotta, kuunnelleet hänen opetuksiaan ja nähneet hänen toimintansa, olisivat ne, jotka kertoisivat muille. Jos tämä olisi jäänyt fariseusten tehtäväksi, ei muu maailma ehkä olisi saanut kuulla hyvää sanomaa. Juutalaisille kun ei ole ominaista julistaa uskonasioita yhteisöjensä ulkopuolella oleville.      

Kristus itse sen sijaan on ilmestynyt lukemattomille ihmisille kuluneiden 2000 v. aikana. Juutalaisille, muslimeille, hinduille, epäileville, epätoivoisille, uskoville ja uskomattomille.
Silloin tällöin mietin, miten Hän valitsee ne, joille Hän ilmaisee itsensä, Sanan kautta, näyssä, unessa tai jollain muulla tavalla. Näitä ihmisten kokemuksia yhdistää usein se, että ne ovat niin todentuntuisia, että ne muuttavat heidän elämänsä. Rauha täyttää heidän sielunsa. Epäilys vaihtuu uskoksi. 

Mietin, miksi niin monen on vaikeaa uskoa ylösnousemukseen ja ikuiseen elämään. Koetan ymmärtää. Ehkäpä he samoin ihmettelevät, kuinka niin lukemattomat ihmiset ympäri maailmaa uskovat, että elämä ei pääty kuolemaan. Ja että Kristus on keskellämme, kanssamme ja toivoo, että yhä useampi avaisi sydämensä tälle todellisuudelle. Taivaan todellisuudelle. 💛💛💛

Jeesus sanoo:
”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” 
Matt. 6:14–15

Noista Jeesuksen sanoista voi päätellä, kuinka tärkeää taivaalliselle isällemme on, että annamme anteeksi niille, jotka ovat jollain tavoin (henkisesti tai fyysisesti) loukanneet tai satuttaneet meitä taikka olleet epäoikeudenmukaisia meitä kohtaan.. 

Eihän se aina niin helppoa ole. varsinkin kun loukkaamisella, satuttamisella tai epäoikeudenmukaisella kohtelulla on ollut tuntuva, ehkä pitkäaikainenkin vaikutus elämäämme.
Asiaa ei helpota yhtään, jos oman näkemyksemme mukaan kokemamme väärä kohtelu ei ole  ollut mitenkään itse aiheutettua (esim. ärsyttämällä tai provosoimalla toista). 

Taivaallinen Isämme tietää kuitenkin, kuinka paljon anteeksiantamattomuus sitoo meitä, kalvaa ja myrkyttää sisimpäämme. Hänellä oli tähänkin ongelmaan ratkaisu: Hän lähetti Poikansa meille Vapahtajaksi, vapauttamaan niistä kahleista, joista emme omin voimin pääse vaikka kuinka niitä kalisuttelisimme. 

Olisiko niin, että Taivaallinen Isämme näkee anteeksiantamattomuutemme suurempana ongelmana meille itsellemme kuin Hänelle? Mehän kirjoitamme omaa elämäntarinaamme ja –kohtaloamme valinnoillamme ja päätöksillämme.

Luojamme on antanut meille vapauden valita. ”Taivas ja maa ovat todistajinani, kun nyt sanon: Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää.” (5-Moos.39:19) 

💛💛💛💛💛💛💛

Suola – Mietin tuota Jeesuksen suolavertausta. – Kyllähän mausteet menettävät makuaan vanhetessaan, ja jotkut paakkuuntuvat jos ovat unohtuneet kaapin perälle tai olleet pitempään kosteassa huoneilmassa. Mutta voiko suolakin mennä pilalle ja menettää makunsa? Sitähän käytetään säilönnässä nimenomaan ehkäisemään pilaantumista. 

No, taisin taas juuttua johonkin epäolennaiseen asiaan. Niin käy usein kun alan miettiä raamatunkohtia turhan konkreettisesta vinkkelistä. Konkreettisen kokemuksen suolan merkityksestä sain äskettäin, kun laitoin lautaselle keitettyjä jyviä, fetapaloja, tuoreita yrttejä ja  pihlajanmarjoja sekä lorauksen oliiviöljyä. Annos näytti mielestäni herkulliselta. Oletin fetan tuovan siihen riittävän suolaisuuden, mutta ei – piti sirotella ripaus suolaa jyville; sitten vasta maistui hyvältä.  

Jeesus puhui meistä ihmisistä suolana. Miten voisin elää niin, että voisin osaltani olla lisäämässä sitä, että lähimmäisteni elämä tuntuisi hyvältä, tai edes vähän paremmalta?
Kaipaan paljon yksinoloa ja hiljaisuutta, ja helposti voisin jumittua omaan kolooni pyörimään omien juttujeni ympärillä. Mutta enkö silloin ole sellainen Jeesuksen tarkoittama pilaantunut mauste, josta ei ole iloa kenellekään?  

Yksi asia, mikä (ainakin toistaiseksi) on estänyt omaa jumittumistani on se hyvä olo, joka tulee siitä, kun on voinut olla jollain tavoin tuomassa hyvää oloa jollekin toiselle, sellaiselle(kin) jota en tunne. Se vaan on niin palkitsevaa: lämmittää mieltä, tuo iloa sydämeen ja auttaa jaksamaan. Siitä varmaan johtuu, että  vapaaehtoistyökin on niin suosittua: win-win- juttu.
Ja ihanaa on tietty, kun myös itse saa olla se, jolle joku toinen tai toiset ovat suolana. 🙂

Valo– Jeesus sanoo itsestään: ”Minä olen maailman valo”. Ja sitten hän kehottaa meitä olemaan maailman valona. Siihenkin, valona olemiseen, liittyy halu tuottaa jotain hyvää toisille.
Mietiskelyä pitempään harjoittaessa voi löytää syvän sisäisen rauhan, tuntea Pyhän läsnäolon ja löytää yhteyden Jumalaan. Jos se kaikki jää vain pelkäksi oman hyvän etsimiseksi, on se kuin haluaisi kätkeä löytämänsä Valon ja pitää sen vain itselleen.

Kristus, joka on Valomme, toivoo meidän avautuvan sille, mitä Hän haluaa meille antaa. jotta me puolestamme voisimme jakaa muille sitä, mitä olemme löytäneet tai mitä meille on annettu. Hän haluaa täyttää meidät Rakkaudellaan, jotta oppisimme tuntemaan rakastavan Jumalan, ja jotta meissä syntyisi halu osoittaa rakkautta muita kohtaan.
Hän haluaa täyttää meidät Valollaan, jotta voisimme toimia valonvälittäjinä toisille.   
Tämäkin on win-win-juttu.
Saamme olla vastaanottamassa ja jakamassa kaikkea sitä hyvää, jota meille annetaan taivaasta. Riittää, että olemme siihen halukkaita. – Aika ihana. innostava ja voimaannuttava asia, eikö?  On ainakin minun mielestäni. 🙂

💛💛💛💛💛💛💛

Michael W. Smith pyytää laulussaan ’Let It Rain’ että Jumala avaisi taivaan portit ja antaisi Pyhän Hengen sataa maan päälle, yllemme.

Huom. Alla oleva kappaleen volyymi kasvaa ylistyksen/palvonnan edetessä. Ääniherkkien kannattaa ehkä jättää väliin tai ainakin säätää äänentoisto pienemmälle. 🙂  

Let It Rain – Michael W. Smith 

Sen evankeliumin (= ilouutisen) mukaan, jota Paavali oli julistanut galatalaisille, usko Jeesus Kristukseen oli pelastuksen avain, eivät juutalaisten lukuisten laki- ja perinnäissäädösten noudattaminen.
Paavali kirjoitti heille, ”ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen” (Gal.2:16).  

Eihän tuo mikään helposti nieltävä uutinen juutalaisille ollut, sen ymmärtää. Olivathan he,  samoin kuin esi-isänsä, eläneet uskoen, että noudattamalla tarkoin kaikkia säädöksiä he saisivat armon Jumalan edessä.
Ensin innostuttiin tästä Paavalin hyvästä sanomasta: usko Jeesukseen Vapahtajana oli ratkaisevaa, eivät lain vaatimat teot. Mutta sitten heräsi hämmennys ja epävarmuus: kenen julistamaan evankeliumiversioon tuli uskoa. 

Saman asian kanssahan me nykyihmiset joudumme kamppailemaan: mihin uutisiin voimme uskoa ja luottaa? Mikä on (tarkoituksellisesti taikka huhujen ja uskomusten vuoksi) muunneltua tai vääristynyttä tietoa? Mikä on ihan oikeasti totta?
Mis- ja disinformaatiota on ollut kautta aikojen. Nykyisenä internetin ja somen aikakautena leviämistehokkuus on vain aivan toista luokkaa kuin aiemmin. 

Hän, jonka syntymä määrittää ajanlaskumme (eKr. ja jKr, nykyilmaisun mukaan eaa ja jaa), tuli  oman elämänsä ja opetustensa kautta osoittamaan meille, miten valtavan suuri Jumalan armo ja rakkaus meitä kohtaan on. Ja miten Hän odottaa, että saisi osoittaa sen meille.
Tätä ilouutista eivät mitkään valeuutiset ole pystyneet kumoamaan 2000 vuoteen. Eivätkä mitä todennäköisimmin tulevinakaan aikoina siihen pysty.

Jeesus puhui opetuslapsilleen:
    ”Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.
    Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.’ Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.” 
Joh. 13:16–20

Pääsiäisaterialla opetuslastensa kanssa istuessaan Jeesus tiesi, kuka hänet tulisi kavaltamaan- Hän tiesi, mitä itse joutuisi kokemaan, ja myös millaisia vaikeuksia ja haasteita hänen opetuslapsensa joutuisivat kohtaamaan lähtiessään kertomaan hyvää sanomaa kyliin ja kaupunkeihin. 

Jeesus halusi vahvistaa ja rohkaista opetuslapsiaan, jotta he kestäisivät edessä olevat  koettelemukset. Olisiko hän voinut antaa vahvempaa todistusta todellisesta identiteetistään kuin nuo sanat, jotka Jumala oli lausunut ilmestyessään Moosekselle: ”minä olen se joka olen”.

Mooses sanoi Jumalalle:  ”Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ’Mikä on hänen nimensä?’ Mitä minä heille silloin sanon?”  Jumala sanoi Moosekselle: ”Minä olen se joka olen.”* Hän sanoi vielä: ”Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'”  (2.Moos.3)

Jumala lähetti Mooseksen suorittamaan tehtävää, joka valmisti sitä, että Hän voisi, sitten kun aika oli oikea, lähettää Poikansa maailmaan. Poika vuorostaan lähetti seuraajansa jatkamaan työtään, kertomaan hyvää sanomaa ihmisille. Rakkauden sanomaa, lohdutuksen, armon ja rohkaisun sanomaa.

Sitä Kristus toivoo meidänkin tekevän, meille luontevalla ja ominaisella tavalla. Me voimme levittää hyvää sanomaa omalla olemisellamme, sanomisillamme ja teoillamme, kun annamme Hänen rakkautensa, myötätuntonsa, välittämisensä ja auttamisenhalunsa virrata kauttamme.
Eikä sen tarvitse olla mitään erinomaisen ihmeellistä. Ihan arkipäivän kohtaamisissa, pienissä teoissa, toisten huomioimisessa, voimme toimia Kristuksen hyvän tahdon lähettiläinä. Rakkauden, Valon ja Rauhan lähetteinä.  💛💛💛