24.6.2019 – Pionit kasvavat pihallani eri paikoissa: on metsäpioni, niittypioni ja kukkapenkkipioni. Viimeksi mainitun istutin viime kesänä. Totesin tuolloin pioniekspertti-ystävälleni, että pitäisi varmaan ottaa tuo metsäpioni pois, kun se ei ole kukkinut enää moneen vuoteen. – Anna olla vain, ystävä totesi, tiedä vaikka lähtisi siitä taas kukkimaan.
Eilen huomasin, että näin todella oli käynyt…
Niittypionin nuput tuntuvat pohtivan keskenään, että miten ihmeessä se metsäserkku on jo kukassa? – Yllätyksiä elämä täynnä! 🙂
Win-win juttu – Vasta äskettäin minulle selvisi, että muurahaiset pioninnupuissa ovat kummillekin osapuolille eduksi: pioni tarjoaa muurahaisille aterian siitä hyvästä, että ne puhdistavat nupun pinnalta silmuja vahingoittavat tuholaiset. 🙂

Verukkeita – Jeesus kertoi:
    ”Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ’Olen ostanut pellon’, sanoi yksi, ’minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ ’Ostin viisi härkäparia’, sanoi toinen, ’ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ Kolmas sanoi: ’Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.’
    Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ Palvelija tuli sanomaan: ’Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.’ Silloin herra sanoi: ’Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!’” (Luuk. 14: 16-24)

Pidot – Isäntä oli kutsunut paljon vieraita. Pöydät olivat täynnä kaikenlaista herkullista tarjottavaa. Kaikki oli valmiina, vieraat vain puuttuivat. Miten havainnollinen kuva taas Jeesukselta: jokainen, joka kuunteli tuota vertausta, pystyi varmaan samastumaan tuon isännän tilanteeseen, riippumatta siitä, olisiko itsellä ollut mahdollisuutta järjestää pidot isolle joukolle vai ei.
Ei kenestäkään tuntuisi mukavalta, jos olisi valmistanut tarjottavaa vieraille, eivätkä nämä sitten saapuisikaan.

Kutsuttujen verukkeet eivät johtuneet mistään akuutista tilanteesta. Paitsi ehkä sillä, joka oli juuri mennyt naimisiin. Nykyisin esteenä voisi olla esim. se, että ollaan juuri lähdössä häämatkalle tai ollaan jo. Jeesuksen aikaan se olisi voinut tarkoittaa, että kun naimisiinmenoa oli tuolloin tapana juhlia päiväkausia, olisi ollut vaikea lähteä kesken omien hääjuhliensa toisen juhlaan. Tai jos omat juhlat oli jo juhlittu, vaimo olisi saattanut pahastua, jos mies heti olisi lähtenyt jonnekin pitoihin ja jättänyt nuorikkonsa kotiin.

Vertaus – Vaikka samastuminen suurten pitojen järjestäjän tilanteeseen olisikin ollut helppoa, kuinka moni Jeesusta kuunteleva osasi yhdistää hänen vertauksensa taivaallisen Isän kutsuun?
Minun piti tarkistaa, mitä Luukkaan evankeliumin mukaan oli puhuttu ennen tuota vertausta (Luuk.14:7-15).

Livetilanteessa Jeesus huomaa aterialle saapuvien vieraiden pyrkivän istumaan parhaille paikoille. Jeesus alkoi puhua heille ylpeydestä ja vaatimattomuudesta ja esitti vertauksen siitä, miksi vieraan kannattaa ennemmin valita vaatimattomin istumapaikka kuin hakeutua parhaalle paikalle. ” Joka itsensä korottaa, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se korotetaan”, Jeesus totesi.
Sitten hän sanoi talon isännälle: “Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Hehän saattavat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinä saat kaikesta palkan. Ei – kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita. Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista.”.
Tuon kuullessaan eräs pöytävieraista sanoi Jeesukselle: “Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa.”

Tuo selvitti minulle, että aterialla olleet tiesivät Jeesuksen vertauksen suurten pitojen järjestäjästä kuvaavan Jumalan kutsua valtakuntaansa, aterioimaan kanssaan. (Usein Raamattua lukiessani mietin, miten Jeesuksen kuulijat mahtoivat ymmärtää hänen vertauksiaan tai opetuksiaan.) Nyt siis saatoin jatkaa henkilökohtaiseen pohdintaan…

Mitä verukkeita minulla oli, kun koin Jeesuksen kutsuvan minua seuraamaan itseään? Oi, kyllähän niitä ’peltoja ja viittä härkäparia’ löytyi! Pidin niin paljon kaikesta siitä, mitä tuohon aikaan tein ja harrastin. Ja kun minulle selvisi, etteivät ne kuuluneetkaan Jeesuksen kanssa kulkemiseen, tuli vaikea paikka. Onneksi sain kypsytellä asiaa pitemmän aikaa, ja tahto luopua niistä tulikin lopulta sisältäni.

Mutta kyllähän niitä verukkeita on vieläkin, jatkuvasti: esim. kaunis kesäpäivä, pihatyöt, koiran kanssa ulkoilu… niin monet asiat vievät huomiotani muualle. Jollen muista tai muistuta itseäni, että Sinä olet kanssani tässä kaikessa. Olet siinä, kun aurinko lämmittää poskea, kun katselen meren aaltoja, kun keskustelen ystävien kanssa tai kävelen hauvelin kanssa. Sinä olet kaikessa mukana, Jumala.
Mutta muistanko sen silloinkin kun kesän suloisuus lumoaa? Maltanko silloinkin antaa aikaani Sinulle, hiljentyä ihan vain Sinun kanssasi olemiseen? Kuuntelemaan, mitä Sinä haluat minulle sanoa.

Kiitos että kutsut ja toivotat tervetulleiksi ’sokeat ja rammat, köyhät ja raajarikot’. Sillä sellaisiahan me kaikki jollain tavoin – enemmän tai vähemmän – olemme.
Sinä tahdot meidät lähellesi. Sinun läsnäolossasi me tulemme ravituksi, siinä Sinä hoidat ja parannat meitä. Siinä voimme vähitellen, vaihe vaiheelta, kasvaa Poikasi kaltaisuuteen. Sitä muutosta me tarvitsemme, yrittäessämme toimia oikein täällä Maan päällä. Tarvitsemme Sinun vaikutustasi elämässämme ja maailmassa.

Kiitos että saamme tulla nauttimaan yhdessä kanssasi kaikesta siitä, mitä Sinä olet meille valmistanut ja haluat meille tarjota. 🙂
Auta minua jättämään verukkeet. Tahdon tulla pitopöytääsi. Tässä ja tulevassa ajassa. 🙂

Song For The Asking – Simon & Garfunkel

Muut tekstit: Ps. 18: 17-20, 26-29 , Hoos. 11: 1-4, 7 ja Fil. 2: 12-16.

19.6.2019 – Oi tätä kasvun runsautta luonnossa! Aurinkoiset ja helteiset päivät kutsuvat hurjalla vauhdilla esiin kaikkea uutta. Ruusujen tuoksu on vaan niin taivaallisen ihana! Vaan onhan tällä kaikella ihanuudella toinenkin puoli…
Kirvat löysivät erään ruusulajin nuput minua aiemmin. Vesikrassia pukkaa taimien ympärille superinnokkaasti (enemmän kuin salaatinlisukkeeksi viitsii poimia). Tekemistä riittäisi joka päivälle ainakin 10 x enemmän kuin tulee tehtyä. Mutta kun kyseessä on vain harrastus eikä elinkeino, voi kaikkea tehdä stressittömästi ja nautiskellen, juuri sen verran kuin kulloinkin jaksaa.
Jo istuminen luonnon helmassa – pihalla, puistossa, metsässä, rannalla – hoitaa koko olemuksen hyvinvointia niin ihmeensuloisella tavalla. Nautitaan täysillä tuoksuista, väreistä, mauista ja kaikesta muusta ihanasta, mitä luonto meille tarjoaa.
Joka päivä tulee ainakin itseltäni syvä huokaus: kiitos Luoja tästä kaikesta! 🙂 

Ilo syntymästä – Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: ”Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.” Toiset sanoivat: ”Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.” He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: ”Hänen nimensä on Johannes.” Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa.
    Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen yllään. (Luuk. 1: 57-66)

Hyvältä tuntui lukiessa, kuinka naapurit ja sukulaiset iloitsivat Elisabethin ja Sakariaan kanssa, joka varttuneella iällä oli saanut lapsen. He näkivät sen Herran suomana suurena laupeutena: Jumalan lahjana iäkkäille vanhemmille, jotka olivat jo pitkään toivoneet ja rukoilleet lasta.

Nykyään ei puhuta lapsen saamisesta, vaan siitä, tehdäänkö lapsi(a) vai ei. Ja jos päätetään tehdä, mietitään montako. Tuo tekeminen särähtää aina jollain tavoin korviini. Ajatellaan, että kaikki menee juuri omien suunnitelmien mukaan; elämä on ikään kuin omassa hallinnassa. Mutta miten usein kuuleekaan pariskunnista, jotka ovat kovasti toivoneet lasta, mutta vaimo ei kaikista yrityksistä huolimatta ole tullut raskaaksi, vaikka mitään biologista syytä lapsettomuuteen ei ole löydetty. 

Yllätys – Itse koin valtavan yllätyksen tullessani raskaaksi 1. kerran. Olin nim. jo teini-ikäisenä ajatellut, etten voisi saada lasta, koska elimistöni toiminnoissa oli ollut niin paljon pitkäaikaista häikkää. Pidin raskaaksi tuloani ihmeenä.  
Kun kaksoset sitten syntyivät, he olivat minulle ennen kaikkea Jumalan lahja, tuplalahja. Vaikken pitänyt itseäni mitenkään uskovaisena, tuossa asiassa koin, että Jumala oli tehnyt mahdolliseksi sen, että minusta tuli äiti. Ehkä se kuului Hänen suunnitelmiinsa. Minusta olisi varmaan tullut paljon itsekkäämpi ja itsekeskeisempi ilman lapsiani.

Mikä nimeksi? Tuota evankeliumitekstiä lukiessani jäin miettimään nimen merkitystä identiteetillemme. Mikä saa vanhemmat valitsemaan tietyt nimet lapsilleen? Tekijöitä on monia. Joka tapauksessa saamillaan nimillä ihminen sitten kulkee läpi elämänsä (jollei sitä/niitä sitten jostain syystä vaihda). Niistä tulee osa hänen identiteettiään.

Jumala on armollinen – Raamatussa on vaikka kuinka paljon esimerkkejä siitä, kuinka nimiä annettiin merkitsemään jotain tiettyä asiaa. Miksi Jumala halusi, että Sakariaan ja Elisabetin lapsen nimeksi tulisi Johannes?
Johannes on hepral. alkuperää oleva nimi, joka tarkoittaa ‘Jumala on armollinen’.
Pelkästä Johannes -nimestä ei olisi voinut päätellä, millaisia suunnitelmia Jumalalla oli Johannesta varten. Paitsi ehkä sen, että tämä tulisi valmistamaan ihmisiä Jeesuksen tuloa varten, ja näin samalla valmistaisi heitä vastaanottamaan ilmoitusta Jumalan armosta, jota Jeesus tulisi ilmentämään.. 
(Johannes on muuten ollut 1800-luvun lopusta lähtien toiseksi käytetyin miehen etunimi Suomessa, joten paljon Jumalan armoa pitäisi on siis löydettävissä tästä maasta… 🙂 )

Raamatusta? – Vaikken kaksosteni syntymän aikaan lukenutkaan Raamattua, aloin etsiä mummuni Raamatusta nimiä pienokaisille, Luojan ihmeille (kuin kiitokseksi Jumalalle). Löysinkin sieltä mieleiset. Sellaiset, jotka kuvasivat minulle sitä, että Jumala oli kuullut kaipuuni ja oli mukana vaikuttamassa siihen, että nämä ihanat syntyivät tähän maailmaan.
Useat suomal. nimet ovat Raamatun nimien muunnoksia. On oikeastaan on aika mielenkiintoista tutkia niiden alkuperää tai merkitystä.  

Onko sinulla etunimi, joka on kulkenut suvussasi? Entä tiedätkö, miksi sait oman/omat nimesi, kuka/ketkä valitsivat nimesi ja millä perusteella?
Minun etunimeni eivät ole suvussa kulkeneita, paitsi kutsumanimenä. Äitini oli perinyt äitinsä nimen Lilli ja 2. nimekseen hän sai Anita, mutta häntä kutsuttiin Piaksi. Työidentiteettinimensä oli Anita, ystävien ja perheen piirissä hän oli Pia. Perin äitini kutsumanimen 1. etunimekseni.   
Toista nimeäni (Veronica) alettiin varmaan käyttää selvyyden vuoksi: että tiedettäisiin kummalle on asiaa, äidille vai tyttärelle. Sitä, mistä 2. nimeni tuli, en tiedä. Kumpaakaan nimeäni ei kuitenkaan löydy suvun kirjoista.  Ei myöskään iso- ja pikkuveljeni nimiä. (Nuorempana mietin sitäkin, miksi veljeni saivat perisuomalaiset nimet, kun minulla taas tuntuu olevan kaimoja miltei joka maassa… – härkätaistelussakin!

Identifiointimalleja… – 13-v:na pääsin äitini mukaan tämän työmatkalle lehdistökonferenssiin Roomaan. Siellä eri maista tulleet lehtimiehet vakuuttivat, että nimeni oli juuri heidän maastaan kotoisin. Eräs espanjalainen innostui: veronica on tietty härkätaisteluele! (Uh, pelkkä ajatuskin härkätaistelusta hirvitti herkkää tyttöstä!)
Myöhemmin selvisi, että nimitys oli peräisin maalaustaiteesta: härkätaistelija pitää kangasta samaan tapaan kuin keskiajan maalauksissa kuvattiin liinaa, jonka nainen ojensi ristiä kantavalle Vapahtajalle. Legendan mukaan Jeesus pyyhki hikiset kasvonsa liinaan, johon  ikuistuivat Kristuksen kasvot. Liinaa kutsutaan Veronikan hikiliinaksi. 
Minulle olisi varmaan jäänyt nimestäni 60-luvulla perustetun rokkibandin Blood, Sweat & Tears’in mukainen mielikuva (verta, hikeä ja kyyneleitä), jollei mummuni olisi keventänyt kertomalla, että Veronica on lat. nimi pienelle siniselle kukalle. – Se tuntui hyvältä. 🙂 

Johannes Kastaja sai nimen, jota ei ollut suvussa. Se oli tuohon aikaan tavaton asia. Mutta enkeli oli ilmoittanut Elisabetin ja Sakariaan tulevan lapsen nimeksi Johanneksen. Luukas kertoo, kuinka Sakarias oli ollut toimittamassa suitsutusuhria temppelissä, kun suitsutusastian vierelle ilmestyi enkeli, joka oli sanonut säikähtäneelle Sakariaalle:
“Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes.
Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään. Hän on oleva suuri Jumalan mies. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo. Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä. Hän kääntää Israelin kansasta monet jälleen Herran, heidän Jumalansa, puoleen. Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten.” (Luuk.1:13-17)

Sakarias ei voinut itse kertoa lapsen nimeä menetettyään puhekykynsä tuon kohtaamisen seurauksena. Mutta samalla hetkellä kun Elisabet ilmoitti lapsen nimen, puhekyky palasi. – Oli siinä sulateltavaa kyläläisillä…

Nimiside – Usein lapselle annetaan suvussa kulkenut nimi. Siinä on mukana perinteet ja tunteet.
Lapseni saivat toiseksi nimekseen lähisukulaisen nimen, samoin lapsenlapseni. Pojantyttäreni tulevaa nimeä ei etukäteen kerrottu, mitä ihmettelin kovasti. Se oli kuulemma salaisuus. – Miten yllätyinkään, kun  kastetilaisuudessa kuulin papin suusta tytön saavan toiseksi nimekseen Veronica. Liikutuin niin että melkein itku tuli.
Kun ajattelen veljiäni ja itseäni ja sitä, kuinka me olemme nimiemme puolesta ikään kuin irrallaan suvustamme, tulee mieleen, että kun vanhemmat antavat suvussa kulkeneita nimiä lapsilleen, nimestä tulee eräänlainen side sukulinjaan.

Nimi enteenä? – Nomen est omen – nimi on enne, on yli 2000 v. vanha sanonta. Etunimi taitaa aika harvoin ilmaista jotain ihmisen elämänsuunnitelmasta ja –suunnasta, sukunimi sen sijaan aika usein. (Miettimättä tuli mieleen Metsähallituksen ent. johtaja Lauri Kirves, meteorologi Pekka Pouta ja kasvitieteilijä, ylipuutarhuri Arno Kasvi jne. Aina kun tällaisia tulee eteen, mietin miten paljon nimellä mahtoi olla vaikutusta henkilön ammatinvalintaan.)

Jeesuksen Kastaja – Ennen vanhaan ihmisen 2. nimi kertoi hänen tehtävästään, ammatistaan, tai siitä, mistä hän oli kotoisin.
Lut. ja kat. traditiossa Johanneksen 2. nimi on Kastaja. Ort. traditiossa myös Edelläkävijä. Johannes kastoi ihmisiä puhdistumiseen vanhasta ja parannuksen tekoon, jotta nämä olisivat valmiimpia ottamaan vastaan Vapahtajansa.
Hän julisti, että pian tulisi Hän, jonka kengännauhoja hän ei olisi arvollinen solmimaan – ja jonka hän sitten sai yllätyksekseen myös kastaa.

Mitä sinä haluaisit? – Johanneksen nimeä eivät päättäneet hänen vanhempansa, vaan se annettiin taivaallisena ilmoituksena. Viime viikon tekstissä Nikodemos pohti, mitä uudesti syntyminen merkitsee. – Leikkimielinen kysymys: jos kuvittelisit, että saisit sellaisen uudestisyntymiskokemuksen, jossa enkeli ilmoittaisi sinulle uuden nimen, joka kuvastaisi jollain tavalla uutta tehtävää, joka Jumalalla on sinulle odottamassa… – millaisen nimen toivoisit?
Millaiseen hommaan olisit halukas ryhtymään? (Miettimättä sitä, mihin uskot kykysi tällä hetkellä riittävän.)
Tehtävän ei tarvitse aina merkitä tekemistä, Jumala voi haluta, että alamme ilmentää ja viestittää jotain tiettyä asiaa mielenlaadullamme, asenteillamme, käytöksellämme, suhtautumisellamme, tavallamme puhua jne.
Tiedä millaisia ihania ominaisuuksia ja kykyjä sinussa vielä piileekään, ehkä jo nupulla.  Odottaen innolla esiin puhkeamista. Valoon ja käyttöön tulemista, iloksi ja siunaukseksi muille. 🙂

Rakas Jumala, mitä haluaisitkaan meidän tekevän tai olevan, anna Henkesi vaikuttaa meissä. Jotta voisimme olla ja toimia Sinun hyvien suunnitelmiesi toteuttajina täällä Maan päällä.

Wo ich auch stehe – Andrea Adams-Frey & Albert Frey

“Missä olenkin, Sinä olit jo siellä,
minne pakenenkin, Sinä olet lähelläni
mitä ajattelenkin, Sinä tiedät jo sen
mitä tunnenkin, Sinä ymmärrät minua
ja kiitän Sinua siitä, että tunnet minut
ja silti rakastat minua
ja että kutsut minua nimeltä
ja annat anteeksi
Herra, Sinä nostat minut taas pystyyn
ja kohotat minut taas luoksesi
Sinä tunnet sydämeni, kaipuuni
todellisena Jumalana ja ihmisenä olit täällä
kaikessa kaltaisemme ja kuitenkin viaton
Sinä olet armollinen, täynnä kärsivällisyyttä
kiitän Sinua siitä, että kutsut minua nimeltä
ja Sinä annat anteeksi
nostat ylös, takaisin yhteyteesi
kiitän Sinua siitä, että tunnet minut
ja sittenkin rakastat minua”

Muut Juhannuspäivän tekstit ovat Ps. 92: 2-6, Jes. 40: 1-8 ja Ap. t. 13: 23-26.

Kaunista ja ihanaa Juhannusta!

10.6.2019. Hyönteishotellit – Mikä pörinä käykään jasmiinipensaassa, oikea aarreaitta mehiläisille. Olen alkanut katsella pihan pensaita ja kukkia yhä enemmän mehiläisen silmin.
Hauska tämän kevään ilmiö oli hyönteishotellit, joiden väsäämiseen jaettiin askarteluohjeita. Poropeukalolle hotelleja on tarjolla myös kaupanhyllyllä.
Ensin ajattelin väkertää itse sellaisen, sitten totesin etten taida saada aikaan, joten melkein olin jo ostamassa kun kaupassa sellaisen näin. Mutta tulikin ajatus, että  pihallani löytyy kyllä ihan omasta takaa hyönteisille hotelleja, laudanrakosia ja koloja vaikka millä mitalla… 🙂

Hallittua hoitamattomuutta – Tässä linkki, jossa on vinkkejä siihen, mitä voi tehdä hyönteisten hyväksi: https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kestava-kehitys/miten-hyonteisten-vahenemista-voi-torjua-luomuksen-hyonteistiimi-vastaa
Siinä neuvotaan suosimaan hallittua hoitamattomuutta (= jättää tilaa luonnonkasveille). Nurmikon tilalle voi istuttaa luonnonniityn. Keväällä kukkivat pajut ovat tärkeitä hyönteisille, samoin ajuruoho, mäkimeirami, kurjenpolvi ja nauhus. – Totesin tuosta että jes, kaikkea tuota löytyy, pihanihan pitäisi siis olla varsinainen hyönteisparatiisi. Ei täällä kuitenkaan käy enää sellainen surina kuin joskus ‘silloin ennen’. – Hauvelin kannalta helpompaa näin, jos positiivisia puolia haluaa löytää…
Joka tapauksessa kyseinen artikkeli antoi uuden, kauniin ja  armollisen määritelmän villinä versovalle pihalleni: sillä vallitsee hallittu hoitamattomuus.  🙂

Rabbi, me tiedämme – Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?”
Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uudesti.’ Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”
”Miten tämä kaikki on mahdollista?” Nikodemos kysyi.
Jeesus vastasi:
”Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä?
Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika.
Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.”  (Joh. 3: 1-15)

Jumalan lähettämä – Sanat ‘me tiedämme’ nousivat erityisesti silmiini. Nikodemos oli siis keskustellut (lähimpien?) kollegojensa & ystäviensä kanssa Jeesuksesta, ja he olivat tulleet siihen tulokseen, että tämä ihmeitä tekevä Nasaretin mies ei ollut mikään tavallinen opettaja, vaan Jumalan lähettämä.
Ehkä Nikodemos oli saanut ystäviltään mukaansa kysymyksiä esitettäväksi Jeesukselle. Joka tapauksessa hänelle oli tärkeää saada keskustella Jeesuksen kanssa, ja voisin kuvitella hänen lausuneen rukouksen jos toisenkin lähtiessään tapaamaan tuota Jumalan lähettämää miestä.

Salassa – Nähtävästi peläten erottamista Suuresta Neuvostosta, tai ainakin Jeesukseen vihamielisesti suhtautuvien kollegojen arvostelua, Nikodemos halusi tavata Jeesuksen salaa. Jeesus näki hänen vilpittömyyteensä ja suostui yölliseen keskusteluun.

Oletko sinä koskaan miettinyt, voiko Jumalalle puhua jostain asiasta, tai ylipäätään puhua Hänelle? Tai ajatellut, että Jumalalle kuuluu puhua vain salassa, toisten tietämättä tai kuulematta? Tai onko sinulla (ollut) jokin asia tai useampi, joista olet ajatellut, että voit puhua niistä vain Jumalan kanssa, yön hiljaisuudessa, tai ainakin niin ettei ole muita kuulemassa?
Nuorena minulla oli usein tuollaisia ajatuksia, ja myös tuollaisia asioita. Useimmiten purin niitä (negatiivisia kokemuksia ja niiden herättämiä tunteita ja ajatuksia) päiväkirjaani. Kirjoitin niitä lähinnä itselleni, selkeyttääkseni ajatuksiani ja tunteitani, mutta joskus suuntaisin kysymykseni myös Jumalalle: Tämä oli epäoikeudenmukaista! Miksi näin tapahtui? Miten tästä selviän? –  Eikä Jumala millään tavoin ilmaissut pahastuneensa vuodatuksistani. – En tosin tuolloin tiennyt, kuuliko Hän niitä ylipäätään vai ei…

Mutta kerran kysyessäni Jumalalta, onko Hän todella olemassa, ja jos Hän on, niin millainen Hän on… – silloin sain vastauksen! Sellaisen, että jäi hyvä mieli ja ettei asiaa tarvinnut varmistaa uudelleen. Siitä olin ja yhä olen kiitollinen.

Hän tuntee meidät täydellisesti – Myöhemmin minulle selvisi, ettei mikään ole salassa Jumalalta. Hän näkee ja tuntee meidät läpikotaisin: ajatuksemme, tunteemme, asenteemme, toimintatapamme, (itseemme ja toisiin, elämään ja Häneen kohdistetut) odotuksemme ja toiveemme, ilomme ja surumme, pettymyksemme ja täyttymyksemme. Hän ymmärtää meidät täydellisesti.

Jumala puolestaan on melkoisen salamyhkäinen, tunnemme Luojaamme vain vähän. Voimme lukea kuvauksia Hänestä, Hänen ominaisuuksistaan ja toiminnastaan, ja kokea Hänen läsnäolonsa ja vaikutuksensa elämässämme, mutta kuitenkin me tiedämme vain hitusen Hänestä. Tiedämme lähinnä sen, mitä Hän on halunnut ja haluaa itsestään paljastaa.
Eniten taidamme tietää Pojasta, joka syntyi ihmiseksi ihmisten keskelle. Pyhästä Hengestä on vain joitakin suoranaisia luonnehdintoja Raamatussa, ja Isästäkin. Mutta vieläkin minua askarruttavat Jeesuksen sanat ed.vkon evankeliumitekstissä, jossa hän lupasi kertoa kaiken Isästä. Miten ja milloin se on tapahtunut tai tapahtuu?

Hengestä syntyminen – “Jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” – Synny uudesti ylhäältä?
En ihmettele yhtään, että Nikodemos ihmetteli Jeesuksen sanoja. Niin olisin minäkin; nytkin tässä ihmettelen.
Nikodemoksen tilanne oli kuitenkin ihan toisenlainen: hän oli ‘Israelin opettaja’, kuten Jeesus häntä nimitti, Suuren neuvoston rabbi.
Lähimmät työtoverinsa, kenties perheenjäsenetkin, odottivat varmaan jännityksellä, millaisia paljastuksia Jumalan salaisuuksista hän toisi tullessaan.
Mutta kävikin niin, että ennen kuin Nikodemos ehti yhtään kysymystä lausua – tai jos ehti, niistä ei kerrota Raamatussa – Jeesus heitti hänelle sellaista tekstiä, ettei sitä noin vain saanut purtua, nielemisestä puhumattakaan.

Monenlaisia selityksiä – Tuota Hengestä syntymistä on selitetty monella tapaa. Jotkut suuntaukset liittävät uudestisyntymisen käsitteeseen aikuiskasteen, jotkut pelastusrukouksen. Jotkut suunnat pitävät Hengestä syntymistä (tai uudestisyntymistä) kriteerinä sille, onko joku oikeasti uskovainen/pelastunut/Kristuksen oma jne.
Ihmiset tuntuvat tietävän niin paljon enemmän kuin mitä Jeesuksen opetuksista voi päätellä…
Sillä miten monin tavoin esim. pelastus-käsitettä Raamatusta käsitelläänkään.  Ehkä on helppoa ottaa niistä yksi ja ripustaua siihen ja sitten vakuuttua siitä, että juuri tässä (ja juuri meillä) on ainoa oikea asiaan liittyvä tulkinta (tieto, opetus ja käytäntö).
Tämä ‘hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa’. En vain saa noita tulkintoja ja käytäntöjä istumaan Jeesuksen sanoihin: “Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”

Jeesus ei kuvaa tuon tarkemmin, mitä tarkoittaa lauseillaan “jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa” ja “jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan”.
Mitä tarkoittaa tuossa kohdassa Jumalan valtakunnan näkeminen tai siihen pääseminen? Meillä voi olla erilaisia käsityksiä asiasta.
Mutta pienen kulkijan mieli kyllä sanoo, että jos tuossa kohdassa olisi ollut kyse ihmissielun iäisyyskysymys, ei Jeesus varmaankaan olisi sanonut sitä vain  yhdelle häntä salaa yöllä tapaamaan tulleelle henkilölle. Kyllä luulisi, että hän olisi julistanut sitä synagogissa, Galilean kukkuloilla, Jerusalemin temppelissä ja kaikilla niillä yleisillä paikoilla, joissa oli paljon väkeä häntä kuuntelemassa…
Eikö silloin hänen julistuksensa pääsanoma olisi ollut juuri tuo: on synnyttävä uudesti ylhäältä, Hengestä?
Vaikka ajattelenkin, että se on hyvin merkityksellinen asia, en voi nähdä sitä pelastuskysymyksenä. Kyllähän Pelastaja on jo sovittanut meidät. Ajattelen, että meidän tehtävämme on ‘vain’ oivaltaa se, kiittää Häntä ja uskoa, mitä Hän puhuu tämän maailman asioista ja taivaallisista. Minusta uudestisyntyminen on plussaa plussan päälle, seurausta siitä, että on päättänyt lähteä seuraamaan Kristusta.

Salattu Jumala – Taivaallinen Isämme haluaa varmaan pysyä osittain salattuna sen vuoksi, että jatkuvasti ihmettelisimme, kyselisimme ja etsisimme Häntä. Virittäytyisimme kuuntelemaan Häntä. (Hän sitten päättää, vastaako kysymyksiimme ja milloin, vai hämmentääkö meitä jollain yllättävällä asialla…) Tällä matkalla sitten opimme ymmärtämään ja tuntemaan Häntä paremmin.

Pyhän Hengen laita taitaa olla samoin. Hän ei halua rajoittaa itseään johonkin tietynlaiseen muottiin, muotoon tai määritelmään. ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.”

Pyhä Henki tulee kun haluaa. Tai silloin kun Isä tai Jeesus Hänet lähettää.
Ja kun Häntä hartaasti odotetaan. Kuten Helluntaina, jolloin Pyhä Henki laskeutui opetuslasten ylle ja muutti heidän elämänsä.
Mutta myös nykyään tätä tapahtuu. Olen kuullut ihmisten kertovan, kuinka he olivat rukoilleet epätoivoisina Pyhän Hengen johdatusta ja neuvoa elämäntilanteeseensa. Ja kuinka täysin tuntemattomat ihmiset olivat tulleet heidän luokseen kertoen, että Pyhä Henki oli pyytänyt heitä tulemaan. Ja siitä oli seurannut täysi muutos rukoilleiden elämään.
Pyhää Henkeä ei siis vain lähetetä, vaan Hän lähettää myös ihmisiä tekemään asioita, kuten rukoilemaan jonkun puolesta.

Pyhän Hengen voima – Vaikka Pyhä Henki onkin jo annettu ja on ja toimii meissä, Hän on myös Voima, joka tulee paikalle erityisesti siellä, missä kiitetään, ylistetään ja palvotaan Jumalaa koko sydämestä. Ehkä siinä ilmapiiri muuttuu sellaiseksi, että se kutsuu Pyhää Henkeä paikalle. Ajattelen, että tuo ilmapiiri on Jumalan Valtakunnan ilmapiiriä. Siinä kolmiyhteinen Jumala on ihmeellisellä tavalla läsnä. Siinä Pyhän Hengen ilmapiirissä ja läsnäolossa tapahtuu muutoksia, ihmeitäkin joskus. Pyhän Hengen kosketuksen jälkeen voi tuntea että on kuin uudestisyntynyt.

Katekismuksen mukaan ‘Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin. Pyhä Henki kitkee meistä joka päivä itsekkyyttämme ja herättää meissä uutta uskoa ja rakkautta.’

Toinen Helluntaipäivä – Tänään on Saksassa – ja ehkä monessa muussakin Euroopan maassa – pyhäpäivä: toinen Helluntaipäivä. Pauli Annalan ja Eeva Vitikka-Annalan ylläpitämästä viehättävästä San Damianosta tuli tänään niin ihana  Helluntaiteksti – kuvaus Pyhästä Hengestä – että liitän sen vielä tähän (rivit tiivistettyinä):

Kaikkialle tulviva tuoksu – Pyhä Henki on suloinen ja kevyt ies. Täynnä ymmärrystä, täynnä armoa kantaessaan syntejämme, ja täynnä hellyyttä ja sääliä, rajatonta rakkautta.
Ihmisessä asuen hän antaa aina anteeksi ja aina toivoo, ymmärtää kaiken ja antaa anteeksi kaiken. Hänen hyvyytensä leviää kuin kaikkialle tulviva tuoksu, 
saa tuntemaan läsnäolonsa ja rohkaisee.
Samanaikaisesti hän todistaa Jumalan täydellisestä rakkaudesta meitä kohtaan. Hän vakuuttaa meidän hengellemme, että suurin lahja on yhtyminen Jumalaan 
ja että todellinen paha ja todellinen kärsimys on synti.
Siksi hän on täynnä sääliä syntistä kohtaan eikä tuomitse, vaan nostaa uudelleen ja auttaa, auttaa aloittamaan uudelleen.
Hän näyttää aina ristiinnaulittua Kristusta kaikkien ihmisten ikuisena pappina.
Pyhä Henki on kärsivällinen, suopea, korkein hyvä, Jumalan lahja, ikuisen elämän takuu. Hän on Puolustaja, joka puolustaa aina ja opettaa meitä olemaan kärsivällisiä itseämme kohtaan, silloinkin kun olemme langenneet syntiin.
Hän sanoo keitä olemme, minne menemme, mikä on tie ja miksi kärsimme.
Hän näyttää Kristuksen kunniakkaan ristin ja kutsuu nousemaan tälle todellisen levon paikalle.
Hän sanoo, että elämässämme kaikki on pyhää. Elämäntarinamme on pyhä 
ja hän ohjaa meitä lempeästi turvautumaan kokonaan ristiinnaulittuun Kristukseen.
Hän ei aseta ehtoja eikä vaadi mitään, hän ottaa päälleen kaiken ja kestää kaiken.
Sillä olla Herran tavoin ristillä on ylpeytemme ja kunniamme, totuus, pelastus, kristittynä olemisemme pyhyys.
Miksi en julistaisi hyvää sanomaa, jotta ihmiset löytäisivät ainoan oikean Jumalan 
ja hänen rakkaan Poikansa ja saisivat Pyhän Hengen.
Jumalan Henki, kallisarvoinen helmi, Hänessä rakastamme Isää niin kuin Hän rakastaa Poikaa, ja rakastamme Poikaa niin kuin Isä rakastaa häntä.
Pyhä Henki, joka tekee meistä persoonia, on enemmän minua kuin minä itse, 
on enemmän meitä kuin me itse, hän on kaikkea kaikissa.
Kirkossa hän on pyhä yhteys ja täydellinen rakkaus, Jumala.
Rakas Isä, miksi en siunaisi sinua, ylistäisi sinua ja laulaisi sinulle, joka olet kutsunut meidät papilliseen tehtävään, olet täyttänyt meidät lahjoillasi, 
olet antanut meille itsesi, olet paljastanut meille maailmankaikkeuden salaisuuden – täydellisen kuolemaan saakka yltävän rakkautesi meitä kohtaan.
Kunniakas risti, kuoleman voitto, täydellinen nöyryys, pyhä yhteys, Jumalan Kirkko.   – Kiko Argüello, 1989

Holy Spirit come to us – Taizé

“Saavu Henki taivaasta, sytytä meihin Rakkauden liekki
Saavu Henki taivaasta, saavu Henki taivaasta”

Ensi pyhän muut tekstit: Ps. 95: 1-2, 6-7 , Jes. 6: 1-8 (9-10) ja Room. 11: 33-36.

Kaunista Helluntain ja Pyhän Hengen läsnäolon aikaa meille kaikille! 🙂 

3.6.2019. Huomaa hyvä – Uutisissa oli juttu koulusta, jossa halutaan rohkaista oppilaita korostamalla heidän vahvuuksiaan. Tavoitteena on vahvistaa heidän itsetuntoaan.
6. luokan oppilaat saivat tehtäväkseen etsiä luokkakavereidensa vahvoja puolia Huomaa hyvä -korteista, joissa on lueteltuna 26 vahvuutta (mm. harkitsevuus, sisukkuus, sinnikkyys rehellisyys, rohkeus, ryhmätyötaidot, sosiaalinen älykkyys ja anteeksiantavuus). Näistä oppilaat etsivät mm. kuvauksen luokkakaverista, jonka kanssa ovat vähiten olleet tekemisissä.
Vahvuusstipendit jaettiin oppilaille koulun päättäjäisissä omassa luokassa yhdessä todistusten kanssa.  – Jes! 🙂 

Leijonakuningas – Toinen rohkaisun merkityksestä kertova uutinen kertoi Leijonien päävalmentajasta Jukka Jalosesta, joka on valmentanut 3 joukkuetta maailmanmestaruuteen. Jutussa häntä nimitettiin leijonakuninkaaksi. J.J:n menestyksen voi tiivistää jutun mukaan 4 sanaan: luottamus, yhteistyö, arvostus ja ihmisyys. Hän saa pelaajat tuntemaan, että heistä välitetään.
Kommentteja J.J:n menetelmistä:
Kun valmentaja osoittaa luottamusta, myös pelaajien itseluottamus ja sitä myötä pelin taso paranee. J. saa pelaajat tuomaan omat vahvuutensa esiin ja tällä tavalla puristettua joukkueesta parhaan irti. J:n johtamistapa on sellainen, että jokaisen on hyvä olla ja toteuttaa itseään ja joukkueen pelitapaa. Luottamuksen ja välittämisen tunne syntyy pelaajille siitä, että J. on aidosti kiinnostunut pelaajista, näiden persoonista, ajatusmaailmasta ja henkilökohtaisesta elämästä.
J. korostaa kommunikoinnin tärkeyttä ja sen avoimuutta sekä keskustelee paljon pelaajien kanssa.
J.n ohje nuorille Leijonille oli: “Ole oma itsesi! Pelaa vahvuuksillasi, rohkeasti!” Kirjassa Nuorten jääkiekon maailmanmestarit 2016 J.J. kertoo rohkaisemisen ja kannustamisen merkityksestä.

Taivaallinen Leijonakuningas – Meille jokaiselle (riippumatta iästä, paikasta, ajasta tai mistään muustakaan tekijästä) on olemassa Taivaallinen Valmentaja. Taivaallisen Leijonakuninkaan raamatullisia nimityksiä ovat  Juudan Leijona ja kuninkaiden Kuningas.
Hän on Rohkaisija, joka haluaa auttaa meitä tulemaan parhaaksi versioksi itsestämme – sellaiseksi, joksi Luoja on meidät tarkoittanut. Hän vahvistaa ja rohkaisee meitä. Hän haluaa vahvistaa uskoamme sekä Häneen että siihen, mitä Hän voi aikaansaada meissä ja kauttamme.
Hän huomaa hyvän meissä, iloitsee vahvuuksistamme ja rohkaisee meitä voittamaan heikkoutemme.

Maailman Voittaja – Taivaallinen Valmentajamme sanoo seuraajilleen: “Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” (Joh.16:33)

 

Olkaa rohkeat – Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
    Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
    Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.”   (Joh. 14: 23-29)

Jos joku rakastaa… –  ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.” – Mikä lupaus Jeesukselta! Ja eikö tuo ole juuri sitä, mitä Jumala alun perin on suunnitellut, valmistanut ja tarkoittanut? Että me löytäisimme Hänen Poikansa ja Hänen opetuksensa. Että alkaisimme elää Hänen esimerkkinsä mukaan… ja tekisimme itsessämme tilaa sille syvälle Rauhalle, jonka Hän haluaa sisimpäämme antaa…

Tulemme hänen luokseen – Eikö ole ihan hurjan huikea asia jo ihan ajatuksenakin – että Isä ja Poika tulevat luoksemme, kun elämme Pojan kehotusten mukaisesti? Ainakin minusta on. Eivätkä vain tule käymään, vaan jäävät luoksemme ‘asumaan’.
Minusta eräs engl. käännös on osuva: “We will go to him and make our home within him.” (within him = häneen/hänessä). 

Isä ja Poika ovat sekä yhtä että meissä – Jeesus puhuu tästä useammassa kohdassa Johanneksen evankeliumissa:
– Minä ja Isä olemme yhtä.  (I and the Father are one)  (Joh.10 :30)
– Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa.  (Joh.14:11)”
– Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.
(…that they may all be one. Just as you, Father, are in me and I am in you, may they also be one in us, so that the world may believe that you sent me.) (Joh.17:21)
– Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua. (Joh. 17:23)

Jumala haluaa olla meissä, vaikuttaa ajatuksissamme, sydämessämme, asenteissamme, toiminnassamme… jotta Hänen olemuksensa – Rauhansa, Rakkautensa, Viisautensa ja Valonsa – voisi levitä kauttamme maailmaan.
Ihmeellinen Jumalan mysteeri, joka antaa aihetta enemmällekin mietiskelylle. Kutsu yhteyteen, yht(en)ä olemiseen Luojamme kanssa…
Kaipaammeko tätä yhteyttä? Valitsemmeko tämän ykseyden?

“Jätän teille rauhan” – Kristus, kiitos että tahtosi on antaa Rauhasi vaikuttaa meissä ja tässä maailmassa. Auta meitä olemaan yhteistyössä… yhteydessä… yhtä kanssasi.
Kun Sinä olet ja vaikutat meissä, kaikki muuttuu. Me muutumme, maailma muuttuu.
Auta että se voisi olla pysyvä olotila, ei vain ajoittainen. Että sisimmässämme vallitsisi Sinun Rauhasi, kaikissa elämäntilanteissa. Sen ei tarvitse olla utopiaa. Se voi olla todellisuus, jota kohti me voimme kulkea, askel askeleelta, joka päivä, joka hetki, Sinun kanssasi. Kiitos siitä. 🙂

My Peace – Maranatha Singers

“Rauhani jätän teille
Rauhan, jollaista maailma ei voi antaa
Rauhan, jota maailma ei ymmärrä
Rauhan, jossa tietää
Rauhan, jossa elää
Minun rauhani annan teille

Rakkauteni annan teille
Rakkauden, jollaista maailma ei voi antaa
Rakkauden, jota maailma ei ymmärrä
Rakkauden tietää
Rakkauden, jossa elää
Rakkauteni annan teille”

Muut tekstit: Ps. 68: 5-11, Hes. 36: 24-28 ja Ap.t. 2: 1-1.