Kutsu pitoihin

24.6.2019 – Pionit kasvavat pihallani eri paikoissa: on metsäpioni, niittypioni ja kukkapenkkipioni. Viimeksi mainitun istutin viime kesänä. Totesin tuolloin pioniekspertti-ystävälleni, että pitäisi varmaan ottaa tuo metsäpioni pois, kun se ei ole kukkinut enää moneen vuoteen. – Anna olla vain, ystävä totesi, tiedä vaikka lähtisi siitä taas kukkimaan.
Eilen huomasin, että näin todella oli käynyt…
Niittypionin nuput tuntuvat pohtivan keskenään, että miten ihmeessä se metsäserkku on jo kukassa? – Yllätyksiä elämä täynnä! 🙂
Win-win juttu Vasta äskettäin minulle selvisi, että muurahaiset pioninnupuissa ovat kummillekin osapuolille eduksi: pioni tarjoaa muurahaisille aterian siitä hyvästä, että ne puhdistavat nupun pinnalta silmuja vahingoittavat tuholaiset. 🙂

metsäpioni

Verukkeita – Jeesus kertoi:
    ”Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ’Olen ostanut pellon’, sanoi yksi, ’minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ ’Ostin viisi härkäparia’, sanoi toinen, ’ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ Kolmas sanoi: ’Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.’
    Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ Palvelija tuli sanomaan: ’Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.’ Silloin herra sanoi: ’Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!’” (Luuk. 14: 16-24)

Pidot – Isäntä oli kutsunut paljon vieraita. Pöydät olivat täynnä kaikenlaista herkullista tarjottavaa. Kaikki oli valmiina, vieraat vain puuttuivat. Miten havainnollinen kuva taas Jeesukselta: jokainen, joka kuunteli tuota vertausta, pystyi varmaan samastumaan tuon isännän tilanteeseen, riippumatta siitä, olisiko itsellä ollut mahdollisuutta järjestää pidot isolle joukolle vai ei.
Ei kenestäkään tuntuisi mukavalta, jos olisi valmistanut tarjottavaa vieraille, eivätkä nämä sitten saapuisikaan.

niittypioninuput

Kutsuttujen verukkeet eivät johtuneet mistään akuutista tilanteesta. Paitsi ehkä sillä, joka oli juuri mennyt naimisiin. Nykyisin esteenä voisi olla esim. se, että ollaan juuri lähdössä häämatkalle tai ollaan jo. Jeesuksen aikaan se olisi voinut tarkoittaa, että kun naimisiinmenoa oli tuolloin tapana juhlia päiväkausia, olisi ollut vaikea lähteä kesken omien hääjuhliensa toisen juhlaan. Tai jos omat juhlat oli jo juhlittu, vaimo olisi saattanut pahastua, jos mies heti olisi lähtenyt jonnekin pitoihin ja jättänyt nuorikkonsa kotiin.

niittypioninuppuja

VertausVaikka samastuminen suurten pitojen järjestäjän tilanteeseen olisikin ollut helppoa, kuinka moni Jeesusta kuunteleva osasi yhdistää hänen vertauksensa taivaallisen Isän kutsuun?
Minun piti tarkistaa, mitä Luukkaan evankeliumin mukaan oli puhuttu ennen tuota vertausta (Luuk.14:7-15).

Livetilanteessa Jeesus huomaa aterialle saapuvien vieraiden pyrkivän istumaan parhaille paikoille. Jeesus alkoi puhua heille ylpeydestä ja vaatimattomuudesta ja esitti vertauksen siitä, miksi vieraan kannattaa ennemmin valita vaatimattomin istumapaikka kuin hakeutua parhaalle paikalle. ” Joka itsensä korottaa, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se korotetaan”, Jeesus totesi.
Sitten hän sanoi talon isännälle: “Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Hehän saattavat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinä saat kaikesta palkan. Ei – kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita. Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista.”.
Tuon kuullessaan eräs pöytävieraista sanoi Jeesukselle: “Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa.”

Tuo selvitti minulle, että aterialla olleet tiesivät Jeesuksen vertauksen suurten pitojen järjestäjästä kuvaavan Jumalan kutsua valtakuntaansa, aterioimaan kanssaan. (Usein Raamattua lukiessani mietin, miten Jeesuksen kuulijat mahtoivat ymmärtää hänen vertauksiaan tai opetuksiaan.) Nyt siis saatoin jatkaa henkilökohtaiseen pohdintaan…

Mitä verukkeita minulla oli, kun koin Jeesuksen kutsuvan minua seuraamaan itseään? Oi, kyllähän niitä ’peltoja ja viittä härkäparia’ löytyi! Pidin niin paljon kaikesta siitä, mitä tuohon aikaan tein ja harrastin. Ja kun minulle selvisi, etteivät ne kuuluneetkaan Jeesuksen kanssa kulkemiseen, tuli vaikea paikka. Onneksi sain kypsytellä asiaa pitemmän aikaa, ja tahto luopua niistä tulikin lopulta sisältäni.

Mutta kyllähän niitä verukkeita on vieläkin, jatkuvasti: esim. kaunis kesäpäivä, pihatyöt, koiran kanssa ulkoilu… niin monet asiat vievät huomiotani muualle. Jollen muista tai muistuta itseäni, että Sinä olet kanssani tässä kaikessa. Olet siinä, kun aurinko lämmittää poskea, kun katselen meren aaltoja, kun keskustelen ystävien kanssa tai kävelen hauvelin kanssa. Sinä olet kaikessa mukana, Jumala.
Mutta m
uistanko sen silloinkin kun kesän suloisuus lumoaa? Maltanko silloinkin antaa aikaani Sinulle, hiljentyä ihan vain Sinun kanssasi olemiseen? Kuuntelemaan, mitä Sinä haluat minulle sanoa.

Kiitos että kutsut ja toivotat tervetulleiksi ’sokeat ja rammat, köyhät ja raajarikot’. Sillä sellaisiahan me kaikki jollain tavoin – enemmän tai vähemmän – olemme.
Sinä tahdot meidät lähellesi. Sinun läsnäolossasi me tulemme ravituksi, siinä Sinä hoidat ja parannat meitä. Siinä voimme vähitellen, vaihe vaiheelta, kasvaa Poikasi kaltaisuuteen. Sitä muutosta me tarvitsemme, yrittäessämme toimia oikein täällä Maan päällä. Tarvitsemme Sinun vaikutustasi elämässämme ja maailmassa.

Kiitos että saamme tulla nauttimaan yhdessä kanssasi kaikesta siitä, mitä Sinä olet meille valmistanut ja haluat meille tarjota. 🙂
Auta minua jättämään verukkeet. Tahdon tulla pitopöytääsi. Tässä ja tulevassa ajassa. 🙂

Song For The Asking – Simon & Garfunkel

“Tämä on lauluni pyytämisestä
kun vain pyydät, niin minä soitan
niin suloisesti että se saa sinut hymyilemään
tämä on säveleni vastaanottamisesta
ota vastaan, älä käänny pois
kun nyt ajattelen – olen odottanut
koko elämäni kaivaten
olisin enemmän kuin iloinen
kutsumaan sinua eri tavoin
pyydä vain, niin soitan
kaikesta siitä rakkaudesta
joka on sisälläni”

Muut tekstit: Ps. 18: 17-20, 26-29 , Hoos. 11: 1-4, 7 ja Fil. 2: 12-16.