Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2024

Taivaan kansalaisena maailmassa

27.4.2024. Viime aikoina olen aamulla herättyäni katsonut ensi töikseni jännityksellä ulos ikkunasta: mikä tilanne tänään, lunta, sadetta vai kuiva maa?
Tänä aamuna (= tiistaina) maa oli valkoinen. Jo kertaalleen varastoon viedyt talvivaatteet saavat  odottaa varmuuden vuoksi toukokuulle, kunnes vien ne uudelleen talvisäilöön. 🙂

Miten suurenmoisen ihanalta tuntuukaan, kun vihdoin sitten päästään nauttimaan hartaasti ja kauan odotetusta keväästä ja lämmöstä, huokaa tämä vilukissa vilukoiralleen.
Vaan mikä oli henk.koht. valmentajani ja asennekasvattajani reaktio ulos lähtiessämme?  Selvittyään ensi hämmennyksestä (upottuaan vatsaa myöten lumeen heti ovesta ulos astuessaan) hauvani innostui: se loikki ja pomppi lumessa ja loi minuun katseen: jee, tämä on kivaa! 🙂

Lenkillä innostuin minäkin: metsä oli kuin satumaa, oksat lumikuorrutuksen peitossa.
Eilinen hyinen tuuli oli tyyntynyt, ja ilma tuntui suorastaan lämpimältä!
Kyllä on kiva, kun on tuollainen innostaja, joka näyttää mallia siitä, miten löytää iloa  ja valoa yllättävissäkin tilanteissa. 🙂

Kehotus cantate (= laulakaa) sekä sen pohjana oleva psalmi 98 kytkevät tämän pyhän vahvasti pääsiäisajan ”iloisten” sunnuntaiden ketjuun. Seurakunta kulkee Voittajan jäljissä totuudessa ja rakkaudessa kohti täydellistä iloa taivaassa. Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa.

Pelastajamme
Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme, hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa.
Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät.
Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!
Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa!
Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle!
Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat!
Taputtakoot virrat käsiään, yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä, sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden. Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti, tuomitsee kansoja oikeuden mukaan. Ps. 98:2–9

‘Juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat’ -tällaisella mielellä tänään itsekin: 3 päivässä tapahtui kevätihme: lumet sulivat pihalta miltei kokonaan.
ja eilen (= perjantaina) linnut, nuo maan ja taivaan asukit, visersivät minkä ennättivät vielä kymmeneltä illalla; kuin olisivat, kaikenlajiset, keskenään ihmetelleet että tulihan se kevät sittenkin!
Tänään poimin 1. valkovuokkokimpun. Ja lämpöisiä ilmoja luvassa ensi viikoksikin – ihanaa!

Varjeleva maja 
Sinä päivänä Herra antaa versonsa nousta maasta kauniina ja ylväänä. Rehevänä ja kukoistavana nousee maan hedelmä henkiin jääneille israelilaisille. Ja Siionin jäljelle jääneitä ja Jerusalemissa jäljellä olevia kutsutaan pyhiksi – kaikkia, jotka on kirjoitettu elävien kirjaan Jerusalemissa. Kun Herra on huuhtonut pois Siionin tyttärien lian ja poistanut Jerusalemista sen verivelat oikeuden hengellä, puhdistavalla hengellä, hän nostaa Siionin vuoren ylle ja sinne kokoontuneiden ylle päiväksi pilven ja yöksi savupatsaan ja tulen loimun. Ja Herran kirkkaus on oleva kattona kaiken yllä. Se on oleva kuin maja, joka varjelee päivän helteeltä ja suojaa sateen ryöppyjä vastaan.  Jes. 4:2–6

Lentokapteeni, kouluttaja ja raamatunopettaja Olli Seppäsen viimepyhäistä luentoa ‘Jumala varjeli Suomea sodassa’ muistellessani nousee yllä olevasta Jesajan tekstistä mieleen vahvimmin juuri se, kuinka Jumala suojelee ja varjelee, kun käännymme Hänen puoleensa rukoillen.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Rakkaus teoissa ja totuudessa
Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken.
Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa. Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista.
Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt.
Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Ja sen, että hän pysyy meissä, me tiedämme Hengestä, jonka hän on meille antanut.  1. Joh. 3:18–24

“Rakastakaa toisianne”
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.”  Joh. 15:10–17

Esimerkin voimalla – Aiemmin, pääsiäisaterialla, Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että hän on näyttänyt heille esimerkin. Tässä hän jälleen pyytää seuraajiaan tekemään saman kuin hän itse on tehnyt: noudattamaan hänen käskyjään ja pysymään hänen rakkaudessaan, samoin kuin hän on noudattanut taivaallisen Isänsä käskyjä ja pysynyt Hänen rakkaudessaan. 

Miten yksinkertaiselta tuo kuulostaakaan. Esimerkki on annettu ja saatu, mutta miten tavattoman vaikeaa sitä onkaan siirtää käytäntöön. Sitä ihmiskunta on saanut kummastella jo  2000 vuoden ajan.  
‘Älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa’, Johannes kehottaa  kirjeessään. Näkyikö tämä tämä hänen elämässään, vai jäivätkö kehotukset vain sanoiksi ja puheiksi?

Johannes sai itse kokea valtavan muodonmuutoksen itsekkäästä ja kiivasluoteisesta nuorukaisesta Jumalan rakkaudesta syvällisesti ammentavaksi apostoliksi.
Jeesus kutsui häntä ja hänen veljeään Ukkosenjylinän pojiksi heidän kiivautensa vuoksi. Ja sitten samaiset veljekset havittelivat istuinpaikkoja Jeesuksen valtaistuimen viereltä kun Jeesus oli juuri puhunut, miten hän joutuisi kärsimään ja hänet surmattaisiin, mutta että hän nousisi kuolleista. Eipä pojilta liiennyt sympatioita Jeesusta kohtaan, mielessä oli vain yritys varata  parhaat paikat tuleviksi ajoiksi.

Mikä muutti Johanneksen? Sekö että hän vain päätti alkaa noudattaa Jeesuksen oppeja ja käskyjä ihan tosissaan? Varmaan sillä oli olennainen merkitys. Ajattelen kuitenkin, että Johannes sai sen lisäksi itse kokea sen, mistä hän kirjeessään kirjoittaa;  että kun ihminen pitäytyy Jumalan käskyissä, hän pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. 

Siinä missä ihminen ei voi, kykene tai jaksa, siinä Jumala tulee avuksi. Kun lähestymme Jumalaa, Hän lähestyy meitä. Tai pikemminkin: kun kiinnitämme huomiomme Häneen, huomaamme Hänen läsnäolonsa. Hän on koko ajan kanssamme, huomasimmepa sitä tai emme. Kyse on ennemminkin siitä, mihin suuntaamme fokuksemme.
Elämmekö omien halujemme ohjaamina, vai pyrimmekö elämään Hänen tahtonsa mukaisesti.

Jeesuksen kehotusta seurasi lupaus: “ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte.”
Tuo saattaa kuulostaa merkilliseltä. Mutta sen, miten se pitää paikkaansa, ovat lukemattomat ihmiset kokeneet kuluneiden vuosituhansien aikana. Jumala on mukana, ohjaa ja auttaa, näkee mitä kukin tarvitsee ja järjestää niin että asiat hoituvat. Jeesuksen nimessä rukoilemisessa on ihmeellinen voima!

(Ja nuo eivät ole pelkkiä sanoja, vaan todeksi koettuja. Olen joistakin omista kokemuksistani kertonutkin aiemmin blogissani, erityisesti Afrikan matkoiltani. Siitä, kuinka Jumala oli mukana, tunsi jokaisen tilanteen, auttoi, ohjasi ja järjesti, tavalla josta ei voinut todeta muuta kuin että tämä oli Jumalan aikaansaamaa. Samoin Hän toimii täällä kotomaassakin, kun vain lähtee Häntä palvelemaan. Hän näkee, kuulee, ja auttaa.)   

Kristus, Sinä’ tiedät, että omin voimin emme osaa, kykene emmekä jaksakaan. Emme osaa rakastaa niin kuin Sinä toivoisit meidän rakastavan toisiamme. Emme pysty pitämään käskyjäsi, vaikka kuinka haluaisimme.   
Sinä näet heikkoutemme. Mutta näet myös toivomme ja kaipauksemme tulla enemmän kaltaiseksesi ja toimia tahtosi mukaisesti.
Anna Henkesi muovata meitä, valaista mieltämme, pehmittää sydämiämme ja vahvistaa tahtoamme.
Kiitos että olet kanssamme! 💛💛💛

Jumalan kansan koti-ikävä

20.4.2024. Joskus mietin, miksi sillä on niin suuri vaikutus (ainakin minuun), onko taivas kokonaan pilvien peitossa, vai näkyykö pilvien lomasta edes vähän sinistä. Kyllähän sitä tietää että siellä se taivas on, vaikkei sitä näkyisikään. Mutta se kun sineä näkyy, tuntuu vaan jostain syystä niin hyvältä.
Voisikohan tuo liittyä jollain tiedostamattomalla tavalla koti-ikävään?  

On kyllä ollut hetkiä, jolloin olen toivonut, että lähtö taivaankotiin olisi jo käsillä. Mutta niistä hetkistä on kyllä nyt niin pitkä aika, etten edes muista niitä. Tällä hetkellä ainakin olen onnellinen siitä, että saan elää täällä maankamaralla yhdessä rakkaitteni, ystävieni ja läheisteni kanssa.
On niin paljon asioita, joista voi iloita ja joista tulee hyvä ja kiitollinen olo ja mieli.  

‘Hän antaa meille elämän’
Sanokaa Jumalalle: Kuinka pelottavia ovatkaan sinun tekosi! Viholliset nöyrtyvät sinun edessäsi suuren voimasi tähden. Koko maa kumartuu eteesi, koko maa laulaa kiitostasi ja ylistää nimeäsi.
Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä. Hän on tehnyt meille suuria tekoja. Hän muutti meren kuivaksi maaksi, kuivin jaloin kansa kulki virran poikki.
Siksi me saamme iloita hänestä. Hän hallitsee voimallaan iäti, hän pitää silmällä kansoja.
Älköön kukaan nousko kapinaan häntä vastaan. Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki kansat,
antakaa ylistyksen kaikua! Hän antaa meille elämän, hän ei salli jalkamme horjua.
Ps. 66:3–9

‘Hän ei salli jalkamme horjua’ – tuo psalmin lupaus on sellainen, johon haluan tarttua. Monetkohan kerrat menneen ‘jääkauden’ (kuten eräs tuttu tämän vuoden talvikelejä nimitti) aikana pyysinkään: “Jeesus, pidä minut pystyssä!”. Ja kuin ihmeen kaupalla selvittiin koiralenkeistä kaatumatta.
Alla oleva kuva muistuttaa minua niistä lukemattomista tilanteista, kun ollaan kavuttu jossain korvessa ylös jyrkkiä kallioita, ja kuinka kohtalokasta horjahdus tai jalan lipeäminen olisi. 
Aina kun sellaisista paikoista on selvitty, on ollut sellainen olo, että mukana on ollut varjelus mukana.   

‘Rakastakaa Jumalaanne’
Mooses kutsui koolle kaikki israelilaiset ja sanoi heille:
”Taivas ja maa ovat todistajinani, kun nyt sanon: Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää. Rakastakaa Herraa, Jumalaanne, totelkaa häntä ja pysykää hänelle uskollisina. Silloin te saatte elää, ja Herra antaa teidän aina asua siinä maassa, josta hän valalla vannoen antoi lupauksen teidän esi-isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille.”
5. Moos. 30:19–20

*********************

‘Muukalaisia maan päällä’
Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut.
Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka puhuvat näin, osoittavat kaipaavansa isänmaata. Mutta jos heidän mielessään olisi ollut se maa, josta he olivat lähteneet, he olisivat toki voineet palata sinne. Ei, he odottivat parempaa, taivaallista isänmaata. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin.
Usko sai Abrahamin tuomaan Iisakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteelle. Hän oli valmis uhraamaan ainoan poikansa, vaikka oli saanut lupaukset, vaikka hänelle oli sanottu: ”Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi.” Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä.
Hepr. 11:2, 13–19

“Tiedätte tien sinne”
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.”
Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?” Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.”
Joh. 14:1–7

Jotenkin riipaiseva tuo Tuomaan kysymys…
Hetkeä aiemmin, pääsiäisaterialla, Jeesus oli sanonut opetuslapsilleen, että hän olisi heidän kanssaan enää vähän aikaa. “Te tulette etsimään minua, mutta minä sanon nyt teille saman, minkä sanoin juutalaisille: minne minä menen, sinne ette te pääse.”

Rakastakaa toisianne- Jeesus jatkoi: “Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh.13:34-35)

Oli kuin tuo Jeesuksen käsky rakastaa toisia olisi mennyt opetuslapsilta täysin ohi, kun tuo,  minne Jeesus menisi, askarrutti niin kovasti heidän mieltään.
Kun Pietari kysyi sitä Jeesukselta, tämä vastasi: “Minne minä menen, sinne et sinä nyt voi tulla minun kanssani, mutta myöhemmin kyllä tulet.”
Johon Pietari: “Herra, miksi en nyt pääse mukaasi? Minä annan vaikka henkeni puolestasi.”

Opetuslapset olivat surullisia. He eivät olisi halunneet, että Jeesus lähtisi heidän luotaan, vaikka tämä lupasikin palata takaisin. He olivat hämillään: he eivät tienneet, miten asiat jatkuisivat. Kolme vuotta he olivat saaneet kulkea Jeesuksen rinnalla, olla joka päivä hänen kanssaan, kuunnella hänen opetuksiaan ja olla hänen ihmeitä aikaansaavassa vaikutuspiirissään.
Mitä he nyt tekisivät, kun Jeesus sanoi lähtevänsä pois? 

Jeesus rohkaisi heitä: “”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.”  – Tuomas, yhtä hämmentyneenä kuin Pietari, sanoo: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?”

Tie, totuus ja elämä – Jeesus vastaa yksinkertaisesti, että hän itse on tie. Hänen kauttaan löytää totuuden. Hän johdattaa elämään, joka ei pääty maanpäälliseen, vaan jatkuu taivaallisissa, Isän kodissa.
Jeesus tarkoitti myös nuo taivaankodin valmistelusanat kaikille seuraajilleen, meille yhtä hyvin kuin aikoinaan Pietarille, Tuomaalle ja muille matkakumppaneilleen.

Kristus toivoo ettemme mekään olisi huolissamme tai pelokkaita, olipa tilanne millainen tahansa. Vaan että kääntyisimme Hänen puoleensa luottaen että Hän pitää meistä huolen.
Hän toivoo että löytäisimme senkaltaisen rauhan, jonka Hän voi meille antaa. Sisäisen rauhan, sydämen rauhan.
“Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.” (Joh.14:27)

Kiitos Kristus, että näytät ja valaiset meille tien, jota kulkea, nyt ja tulevina aikoina. Sillä tiellä meillä on Valo, Rakkaus ja Rauha.       

Sinä Jeesus ymmärrät parhaiten – Samuli Edelmann

‘… Sinä, Jeesus, Mestari hiljainen et vaatimuksiin vieTulet vastaan seuraasi pyytäen ja itse olet tie…’

Hyvä Paimen

12.4.2024. Lumien sulaminen aurinkoisen päivän aikana, lumikellot,  krookukset ja sinivuokot, pörriäinen, sitruunaperhonen ja sepelkyyhkypariskunnan paluu ja pesäntekopuuhat – tämän viikon ilonaiheita pihalla.  

Keritsin ‘mustaa lammastani’ pikkuisen loikoillessa ulkopöydällä autuaana auringonlämmöstä.
Karitsaiseni tassuja ei edes auringonlämpö kuitenkaan saa rentoutettua,  joten niiden kerintä jäi nytkin vähäiseksi. – Muttei sillä niin väliä, luomuinen olemus on meistä ihan ok.
(Vaikka kyllä hauvani toisten koirien siistiä kerintää arvostaa, päätellen niistä parista kerrasta,  jolloin on kohdattu Hgissä hienosti trimmatut poikapuudelit: tyttöhauvelini ei tahtonut ihastukseltaan nahoissaan pysyä, pyöri ja vinkui ihan mahdottomasti 🙂 )

Kun tuon kirjoitettuani heräsin seuraavana aamuna, oli ensimmäinen ajatukseni, että yhtä valtavasti kuin tunnen hellyyttä ja rakkautta tuota pientä ystävääni kohtaan, yhtä paljon – ja vielä äärettömän paljon enemmän – Hyvä Paimenemme rakastaa minua, ja meitä kaikkia. 
Ajatus tuntui tosi voimaannuttavalta. Haluan muista sen, Ja palauttaa taas mieleeni, kun pääsee unohtumaan! 🙂

**********************

Kirkkovuosikäsikirjasta:
‘Tätä pyhäpäivää sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Päivän latinalainen nimi misericordia Domini (= Herran laupeus, uskollisuus) tulee päivän antifonin alusta (Ps. 33:5).
Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää opetuslapsensa huolehtimaan Jumalan laumasta.’

Sielun virvoittaja
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Ps. 23

Tämä psalmi on varmaan yksi Raamatun tunnetuimmista ja yleisimmin käytetyistä psalmeista.  Joskus vanhat psalmisuomennokset ovat minusta runollisempia ja kauniimpia kuin uudemmat. Mutta tämä on kyllä mielestäni superhieno käännös. Siinä vain kaikki on niin hyvää, lempeää ja hoitavaa.

Daavid, tuon psalmin kirjoittajaksi mainittu, paimensi nuorukaisena niityllä lampaita ja sepitti Jumalalle ylistyslauluja, suojeli lampaitaan villieläimiltä ja voitti jättikokoisen Goljatin kivellä ja lingolla. David luotti Jumalaan. Hän tunsi Luojamme Rakkauden luotujaan kohtaan. Se kuvastuu myös tästä psalmista. 💛

Laupias ja armahtava
Paimenna, Herra, sauvallasi kansaasi, kaitse omaa laumaasi, joka asuu yksin keskellä metsää,
kaukana hedelmätarhoistaan. Johda se Basanin ja Gileadin laitumille niin kuin entisinä aikoina.
Niin kuin silloin, kun lähditte Egyptistä, niin te saatte vieläkin nähdä ihmeitä.
Kaikki kansat näkevät nuo ihmeelliset teot, katselevat niitä voimattomina mahtavuudestaan huolimatta. Kaikki mykistyvät, ja heidän korvansa menevät tukkoon. He nuolevat tomua kuin käärmeet, kuin maan matelijat. Vavisten he tulevat varustuksistaan, lähestyvät kauhusta kalpeina Herraa, meidän Jumalaamme. Sinua, Herra, he pelkäävät!
Jumala, onko sinun vertaistasi! Sinä annat synnit anteeksi ja jätät rankaisematta jäljelle jääneen kansasi rikkomukset. Sinä et pidä vihaa iäti, sinä olet laupias.
Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen.
Sinä osoitat uskollisuutta Jaakobille, hyvyyttä Abrahamille. Tämän olet vannoen luvannut isillemme
jo muinaisina aikoina.  Miika 7:14–20

Rauhan Jumala
Rauhan Jumala, joka ikuisen liiton uhriveren tähden on nostanut kuolleista lampaiden suuren paimenen, meidän Herramme Jeesuksen, varustakoon teidät hyvillä lahjoillaan, niin että voitte täyttää hänen tahtonsa. Sen, mikä on hänelle mieleen, hän itse tehköön meissä, hän ja Jeesus Kristus. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen.  Hepr. 13:20–21

**********************

Portti – Jeesus sanoi:
    ”Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.”
    Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi:
    ”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”    Joh. 10:1–10

Hyvin voin ymmärtää, etteivät Jeesusta kuuntelemaan tulleet ymmärtäneet Jeesuksen vertausta. Jeesus otti usein vertauksisiinsa aineksia sen aikaisten juutalaisten jokapäiväisestä, arkisesta elämästä. Tuossakin hän puhuu lammastarhan portista kulkemisesta, kun (käsittääkseni) kuvaa taivaan valtakuntaan tulemista. 

Miten kaukana arkinen ja taivaallinen ovat toisistaan omassa elämässäni?
Käsittelenkö niitä mielessäni toisistaan erillään olevina?
Kunpa aina muistaisin, että Hän, joka haluaa johdattaa minut taivaallisen todellisuuden tuntemiseen ja toivoo minun elävän siitä käsin, on koko ajan kanssani?

Aika tavallista taitaa olla, että arkisissa puuhissa eletään tämän maailman todellisuudessa kuin sitä toista, näkymätöntä maailmaa ei olisi olemassakaan. Sille (hengelliselle elämälle) on varattu omat aikansa ja paikkansa.

Tulemmeko useinkaan ajatelleeksi, että Hän, joka haluaa johdattaa meidät taivaallisen Isän yhteyteen, odottaa vain omaa halukkuuttamme? Niin että voisimme hengittää taivaan valtakunnan ilmapiiriä ja elämään sitä todeksi.   

Jeesus sanoi olevansa portti: “Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.”

Laupias ja uskollinen Paimenemme, kiitos että saamme aina tulla takaisin, vaikka välillä olisimme eksyneet omille teillemme. Muistuttaisitko meitä aina kun unohdamme?
Kiitos siitä, että Sinä et meitä unohda.
‘Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.’

Alla olevalla videolla W.A. Mozartin Misericordias Domini K222 Schulich’in musiikkiopiston oppilaiden esittämänä ja Simon Carringtonin johtamana. 

Misericordias Domini – W.A. Mozart 

Ylösnousseen todistajia

6.4.2024.  Pääsiäispyhien jälkeinen lumisade peitti narsissit alleen. Luulin että lumi ja yöpakkaset tiesivät niiden menoa. Vietettyään päivän sisällä ne nostivat virkistyneinä päänsä ylös. Ikään kuin ne olisivat halunneet muistuttaa minulle: järkyttävien ja murheellisten tapahtumienkin jälkeen elämä jatkuu; nosta katseesi ja muista, että Elämän antaja, Toivon tuoja, on kanssasi.

Kirkkovuosikäsikirjasta: ‘Päivän raamatuntekstit kertovat siitä, että ylösnoussut Jeesus ilmestyi epäileville opetuslapsilleen ja vakuutti heidät ylösnousemuksestaan. Ilo valtasi opetuslapset, kun he kohtasivat Jeesuksen elävänä.’

**********************

Oikeamielinen ja laupias
Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, hän kuulee hartaan pyyntöni.
Kun huudan häntä avuksi, hän kuuntelee minua.
Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni, tuonelan kauhut ahdistivat minua, minut valtasi tuska ja murhe. Silloin minä huusin Herran nimeä: ”Herra! Pelasta minut!”
Herra on oikeamielinen ja laupias, meidän Jumalamme on armollinen.
Herra on avuttomien suojelija. Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni.
Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen.
Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä, ei antanut jalkani astua harhaan.
Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa.
Ps. 116:1–9

Rauhaa – Näin sanoo Herra Sebaot:
– Minä kylvän rauhaa ja menestystä. Viiniköynnös antaa hedelmänsä, maa tuottaa satonsa, ja taivas antaa sateensa. Kaiken tämän minä lahjoitan kansastani jäljelle jääneille. Niin kuin te, Juudan ja  Israelin heimot, olette olleet kansojen keskuudessa merkkinä minun kirouksestani, niin te tulette olemaan merkkinä minun siunauksestani, kun minä olen pelastanut teidät.
Älkää pelätkö! Rohkaiskaa mielenne! 
Sak. 8:12–13

Tuota kohtaa Sakarian kirjasta lukiessani kulkeutuvat ajatukset väkisin maailmantilanteeseen.  Yhtä hyvin Israelin ja Gazan kuin Ukrainan. Tekee mieli huudahtaa: Rakas Jumala, kylvä rauhaa! Armollinen Jumalamme. kylvä rauhaa!
Eikä vain sinne missä soditaan, vaan myös meihin kaikkiin. Sydämiimme, mieleemme ja tahtoomme. Niin että Sinun luomakunnastasi voisi tulla rauhan ja keskinäisen hyväntahdon tyyssija. – Varmaan se on myös Sinun tahtosi.
Sinä näet, miten vaikeaa rauhantahto meille ihmisille on (kuten niin monet muutkin asiat). Me tarvitsemme Sinun apuasi. Tarvitsemme Sinua! 

Lohdutusta – Yllä olevan kirjoitin ennen Pääsiäistä. Nyt, viime tiistain koulutragedian jälkeen,  on mielessä eniten kaikki ne, jotka sydämen- ja mielenrauhan lisäksi tarvitsevat paljon lohdutusta ja voimaa.
Itsekin itkin tuona päivänä suruissani ja järkyttyneenä. Miten lohduton olo mahtaakaan olla niillä, joita tuo traaginen tapahtuma on koskettanut ja koskettaa läheisesti?
Rakas Jumala, ole kaikkien, kaikenikäisten, surevien luona, tuo lohdutusta, anna voimia! Valon ja toivon säteitä! 

Evankeliumitekstissä Jeesus lupaa seuraajilleen, että nämä saavat varustuksekseen “voiman korkeudesta”.  Vanhassa käännöksessä (1776) Jeesus kutsuu tuota voimaa, Pyhää Henkeä, Lohduttajaksi:
“Mutta Lohduttaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimeeni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, mitä minä teille sanonut olen.” (Joh.14:26)

Jeesus jatkaa: “Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh.14:27. uusi käännös)

Lohdutuksen voimalla – Paavali kirjoittaa lohdutuksen Jumalasta:
‘Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.’ (2.Kor.1:3)

Pelastaja – Paavali sanoi puheessaan:
”Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Pelastajan, Jeesuksen. Hänen edellään kulki Johannes, joka julisti Israelin kansalle, että kaikkien tuli kääntyä ja ottaa kaste. Kun Johannes oli matkansa päässä, hän sanoi: ’En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee toinen, jonka kenkiäkään minä en kelpaa riisumaan.’
Veljet, Abrahamin jälkeläiset, ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa! Juuri meille on lähetetty sanoma tästä Pelastajasta. Jerusalemilaiset ja heidän hallitusmiehensä eivät tajunneet, kuka Jeesus oli. He tuomitsivat hänet, mutta näin he panivat täytäntöön profeettojen sanat, joita joka sapattina luetaan. Mitään syytä kuolemantuomioon he eivät voineet esittää, mutta silti he vaativat Pilatusta teloittamaan hänet. Kun he olivat toteuttaneet kaiken, mitä hänestä oli kirjoitettu, he ottivat hänet ristinpuulta ja panivat hautaan. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hän ilmestyi sitten usean päivän aikana niille, jotka yhdessä hänen kanssaan olivat tulleet Galileasta Jerusalemiin. Nämä ovat nyt hänen todistajiaan, he todistavat hänestä Israelin kansalle.
Me julistamme teille ilosanoman: Minkä Jumala lupasi meidän isillemme, sen hän on täyttänyt meille, heidän lapsilleen. Hän on herättänyt Jeesuksen kuolleista.” 
Ap. t. 13:23–33

Rauha teille
Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.
Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.” 
Luuk. 24:36–49

“Tätä minä tarkoitin” – Jeesus oli monet kerrat kertonut opetuslapsille kuolemastaan ja siitä, kuinka hän 3. päivänä nousisi kuolleista. Se oli heistä vain niin merkillistä, etteivät he pystyneet ottamaan sitä vastaan.

Mutta tuona päivänä, kun he oloivat nk. yläsalissa, varmaankin aika lailla hämmentyneinä ja murheissaan, tuntien itsensä orvoiksi ja neuvottomiksi, Jeesus ilmestyi heille.
Säikähdys ja kummastus muuttuivat pian ilon ja lohdutuksen tunteiksi: heitä ei ollutkaan jätetty yksin, pärjäämään omillaan. Tuossa Jeesus seisoi, heidän keskellään, elävänä ja todellisena. 

Jeesus kehotti heitä odottamaan, kunnes saisivat “voiman korkeudesta”.
Kyllä siinä riitti opetuslapsille ihmettelemistä. Jeesus heidän keskellään, söi ja puhui heidän kanssaan, opetti heitä. Ja mitä tapahtuisi, kun he saisivat tuon voiman korkeudesta, Pyhän Hengen voiman, läsnäolon ja vaikutuksen elämäänsä?  Kaikki tulisi olemaan erilaista. Mutta sitä he eivät vielä tuolloin tienneet.

Mekin saamme ihmetellä tuota kaikkea. Ja pyytää, että Jumala antaa meillekin voiman, täyttää meidät Pyhällä Hengellään, yhä uudestaan. Sillä sitä me tarvitsemme, tajusimmepa sitä tai emme. Omin voimin jaksaa vain tietyn verran, taivaallisen voiman avulla aivan eri tavoin. 

Kristus, kiitos että olet luonamme, tänäkin päivänä. Maailman Valo, täytä meidät valollasi ja voimallasi, tänäkin päivänä.

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛