20.4.2024. Joskus mietin, miksi sillä on niin suuri vaikutus (ainakin minuun), onko taivas kokonaan pilvien peitossa, vai näkyykö pilvien lomasta edes vähän sinistä. Kyllähän sitä tietää että siellä se taivas on, vaikkei sitä näkyisikään. Mutta se kun sineä näkyy, tuntuu vaan jostain syystä niin hyvältä.
Voisikohan tuo liittyä jollain tiedostamattomalla tavalla koti-ikävään?
On kyllä ollut hetkiä, jolloin olen toivonut, että lähtö taivaankotiin olisi jo käsillä. Mutta niistä hetkistä on kyllä nyt niin pitkä aika, etten edes muista niitä. Tällä hetkellä ainakin olen onnellinen siitä, että saan elää täällä maankamaralla yhdessä rakkaitteni, ystävieni ja läheisteni kanssa.
On niin paljon asioita, joista voi iloita ja joista tulee hyvä ja kiitollinen olo ja mieli.
‘Hän antaa meille elämän’
Sanokaa Jumalalle: Kuinka pelottavia ovatkaan sinun tekosi! Viholliset nöyrtyvät sinun edessäsi suuren voimasi tähden. Koko maa kumartuu eteesi, koko maa laulaa kiitostasi ja ylistää nimeäsi.
Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä. Hän on tehnyt meille suuria tekoja. Hän muutti meren kuivaksi maaksi, kuivin jaloin kansa kulki virran poikki.
Siksi me saamme iloita hänestä. Hän hallitsee voimallaan iäti, hän pitää silmällä kansoja.
Älköön kukaan nousko kapinaan häntä vastaan. Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki kansat,
antakaa ylistyksen kaikua! Hän antaa meille elämän, hän ei salli jalkamme horjua.
Ps. 66:3–9
‘Hän ei salli jalkamme horjua’ – tuo psalmin lupaus on sellainen, johon haluan tarttua. Monetkohan kerrat menneen ‘jääkauden’ (kuten eräs tuttu tämän vuoden talvikelejä nimitti) aikana pyysinkään: “Jeesus, pidä minut pystyssä!”. Ja kuin ihmeen kaupalla selvittiin koiralenkeistä kaatumatta.
Alla oleva kuva muistuttaa minua niistä lukemattomista tilanteista, kun ollaan kavuttu jossain korvessa ylös jyrkkiä kallioita, ja kuinka kohtalokasta horjahdus tai jalan lipeäminen olisi.
Aina kun sellaisista paikoista on selvitty, on ollut sellainen olo, että mukana on ollut varjelus mukana.
‘Rakastakaa Jumalaanne’
Mooses kutsui koolle kaikki israelilaiset ja sanoi heille:
”Taivas ja maa ovat todistajinani, kun nyt sanon: Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää. Rakastakaa Herraa, Jumalaanne, totelkaa häntä ja pysykää hänelle uskollisina. Silloin te saatte elää, ja Herra antaa teidän aina asua siinä maassa, josta hän valalla vannoen antoi lupauksen teidän esi-isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille.”
5. Moos. 30:19–20
*********************
‘Muukalaisia maan päällä’
Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut.
Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka puhuvat näin, osoittavat kaipaavansa isänmaata. Mutta jos heidän mielessään olisi ollut se maa, josta he olivat lähteneet, he olisivat toki voineet palata sinne. Ei, he odottivat parempaa, taivaallista isänmaata. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin.
Usko sai Abrahamin tuomaan Iisakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteelle. Hän oli valmis uhraamaan ainoan poikansa, vaikka oli saanut lupaukset, vaikka hänelle oli sanottu: ”Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi.” Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä.
Hepr. 11:2, 13–19
“Tiedätte tien sinne”
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.”
Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?” Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.”
Joh. 14:1–7
Jotenkin riipaiseva tuo Tuomaan kysymys…
Hetkeä aiemmin, pääsiäisaterialla, Jeesus oli sanonut opetuslapsilleen, että hän olisi heidän kanssaan enää vähän aikaa. “Te tulette etsimään minua, mutta minä sanon nyt teille saman, minkä sanoin juutalaisille: minne minä menen, sinne ette te pääse.”
Rakastakaa toisianne- Jeesus jatkoi: “Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh.13:34-35)
Oli kuin tuo Jeesuksen käsky rakastaa toisia olisi mennyt opetuslapsilta täysin ohi, kun tuo, minne Jeesus menisi, askarrutti niin kovasti heidän mieltään.
Kun Pietari kysyi sitä Jeesukselta, tämä vastasi: “Minne minä menen, sinne et sinä nyt voi tulla minun kanssani, mutta myöhemmin kyllä tulet.”
Johon Pietari: “Herra, miksi en nyt pääse mukaasi? Minä annan vaikka henkeni puolestasi.”
Opetuslapset olivat surullisia. He eivät olisi halunneet, että Jeesus lähtisi heidän luotaan, vaikka tämä lupasikin palata takaisin. He olivat hämillään: he eivät tienneet, miten asiat jatkuisivat. Kolme vuotta he olivat saaneet kulkea Jeesuksen rinnalla, olla joka päivä hänen kanssaan, kuunnella hänen opetuksiaan ja olla hänen ihmeitä aikaansaavassa vaikutuspiirissään.
Mitä he nyt tekisivät, kun Jeesus sanoi lähtevänsä pois?
Jeesus rohkaisi heitä: “”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.” – Tuomas, yhtä hämmentyneenä kuin Pietari, sanoo: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?”
Tie, totuus ja elämä – Jeesus vastaa yksinkertaisesti, että hän itse on tie. Hänen kauttaan löytää totuuden. Hän johdattaa elämään, joka ei pääty maanpäälliseen, vaan jatkuu taivaallisissa, Isän kodissa.
Jeesus tarkoitti myös nuo taivaankodin valmistelusanat kaikille seuraajilleen, meille yhtä hyvin kuin aikoinaan Pietarille, Tuomaalle ja muille matkakumppaneilleen.
Kristus toivoo ettemme mekään olisi huolissamme tai pelokkaita, olipa tilanne millainen tahansa. Vaan että kääntyisimme Hänen puoleensa luottaen että Hän pitää meistä huolen.
Hän toivoo että löytäisimme senkaltaisen rauhan, jonka Hän voi meille antaa. Sisäisen rauhan, sydämen rauhan.
“Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.” (Joh.14:27)
Kiitos Kristus, että näytät ja valaiset meille tien, jota kulkea, nyt ja tulevina aikoina. Sillä tiellä meillä on Valo, Rakkaus ja Rauha.
Sinä Jeesus ymmärrät parhaiten – Samuli Edelmann
‘… Sinä, Jeesus, Mestari hiljainen et vaatimuksiin vieTulet vastaan seuraasi pyytäen ja itse olet tie…’