12.4.2024. Lumien sulaminen aurinkoisen päivän aikana, lumikellot, krookukset ja sinivuokot, pörriäinen, sitruunaperhonen ja sepelkyyhkypariskunnan paluu ja pesäntekopuuhat – tämän viikon ilonaiheita pihalla.
Keritsin ‘mustaa lammastani’ pikkuisen loikoillessa ulkopöydällä autuaana auringonlämmöstä.
Karitsaiseni tassuja ei edes auringonlämpö kuitenkaan saa rentoutettua, joten niiden kerintä jäi nytkin vähäiseksi. – Muttei sillä niin väliä, luomuinen olemus on meistä ihan ok.
(Vaikka kyllä hauvani toisten koirien siistiä kerintää arvostaa, päätellen niistä parista kerrasta, jolloin on kohdattu Hgissä hienosti trimmatut poikapuudelit: tyttöhauvelini ei tahtonut ihastukseltaan nahoissaan pysyä, pyöri ja vinkui ihan mahdottomasti 🙂 )
Kun tuon kirjoitettuani heräsin seuraavana aamuna, oli ensimmäinen ajatukseni, että yhtä valtavasti kuin tunnen hellyyttä ja rakkautta tuota pientä ystävääni kohtaan, yhtä paljon – ja vielä äärettömän paljon enemmän – Hyvä Paimenemme rakastaa minua, ja meitä kaikkia.
Ajatus tuntui tosi voimaannuttavalta. Haluan muista sen, Ja palauttaa taas mieleeni, kun pääsee unohtumaan! 🙂
**********************
Kirkkovuosikäsikirjasta:
‘Tätä pyhäpäivää sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Päivän latinalainen nimi misericordia Domini (= Herran laupeus, uskollisuus) tulee päivän antifonin alusta (Ps. 33:5).
Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää opetuslapsensa huolehtimaan Jumalan laumasta.’
Sielun virvoittaja
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Ps. 23
Tämä psalmi on varmaan yksi Raamatun tunnetuimmista ja yleisimmin käytetyistä psalmeista. Joskus vanhat psalmisuomennokset ovat minusta runollisempia ja kauniimpia kuin uudemmat. Mutta tämä on kyllä mielestäni superhieno käännös. Siinä vain kaikki on niin hyvää, lempeää ja hoitavaa.
Daavid, tuon psalmin kirjoittajaksi mainittu, paimensi nuorukaisena niityllä lampaita ja sepitti Jumalalle ylistyslauluja, suojeli lampaitaan villieläimiltä ja voitti jättikokoisen Goljatin kivellä ja lingolla. David luotti Jumalaan. Hän tunsi Luojamme Rakkauden luotujaan kohtaan. Se kuvastuu myös tästä psalmista. 💛
Laupias ja armahtava
Paimenna, Herra, sauvallasi kansaasi, kaitse omaa laumaasi, joka asuu yksin keskellä metsää,
kaukana hedelmätarhoistaan. Johda se Basanin ja Gileadin laitumille niin kuin entisinä aikoina.
Niin kuin silloin, kun lähditte Egyptistä, niin te saatte vieläkin nähdä ihmeitä.
Kaikki kansat näkevät nuo ihmeelliset teot, katselevat niitä voimattomina mahtavuudestaan huolimatta. Kaikki mykistyvät, ja heidän korvansa menevät tukkoon. He nuolevat tomua kuin käärmeet, kuin maan matelijat. Vavisten he tulevat varustuksistaan, lähestyvät kauhusta kalpeina Herraa, meidän Jumalaamme. Sinua, Herra, he pelkäävät!
Jumala, onko sinun vertaistasi! Sinä annat synnit anteeksi ja jätät rankaisematta jäljelle jääneen kansasi rikkomukset. Sinä et pidä vihaa iäti, sinä olet laupias.
Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen.
Sinä osoitat uskollisuutta Jaakobille, hyvyyttä Abrahamille. Tämän olet vannoen luvannut isillemme
jo muinaisina aikoina. Miika 7:14–20
Rauhan Jumala
Rauhan Jumala, joka ikuisen liiton uhriveren tähden on nostanut kuolleista lampaiden suuren paimenen, meidän Herramme Jeesuksen, varustakoon teidät hyvillä lahjoillaan, niin että voitte täyttää hänen tahtonsa. Sen, mikä on hänelle mieleen, hän itse tehköön meissä, hän ja Jeesus Kristus. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen. Hepr. 13:20–21
**********************
Portti – Jeesus sanoi:
”Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.”
Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi:
”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” Joh. 10:1–10
Hyvin voin ymmärtää, etteivät Jeesusta kuuntelemaan tulleet ymmärtäneet Jeesuksen vertausta. Jeesus otti usein vertauksisiinsa aineksia sen aikaisten juutalaisten jokapäiväisestä, arkisesta elämästä. Tuossakin hän puhuu lammastarhan portista kulkemisesta, kun (käsittääkseni) kuvaa taivaan valtakuntaan tulemista.
Miten kaukana arkinen ja taivaallinen ovat toisistaan omassa elämässäni?
Käsittelenkö niitä mielessäni toisistaan erillään olevina?
Kunpa aina muistaisin, että Hän, joka haluaa johdattaa minut taivaallisen todellisuuden tuntemiseen ja toivoo minun elävän siitä käsin, on koko ajan kanssani?
Aika tavallista taitaa olla, että arkisissa puuhissa eletään tämän maailman todellisuudessa kuin sitä toista, näkymätöntä maailmaa ei olisi olemassakaan. Sille (hengelliselle elämälle) on varattu omat aikansa ja paikkansa.
Tulemmeko useinkaan ajatelleeksi, että Hän, joka haluaa johdattaa meidät taivaallisen Isän yhteyteen, odottaa vain omaa halukkuuttamme? Niin että voisimme hengittää taivaan valtakunnan ilmapiiriä ja elämään sitä todeksi.
Jeesus sanoi olevansa portti: “Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.”
Laupias ja uskollinen Paimenemme, kiitos että saamme aina tulla takaisin, vaikka välillä olisimme eksyneet omille teillemme. Muistuttaisitko meitä aina kun unohdamme?
Kiitos siitä, että Sinä et meitä unohda.
‘Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.’
Alla olevalla videolla W.A. Mozartin Misericordias Domini K222 Schulich’in musiikkiopiston oppilaiden esittämänä ja Simon Carringtonin johtamana.
Misericordias Domini – W.A. Mozart