Vanhan Leppävaaran kirjaston (nyk. kelloseppäkoulu) oven edessä on veistos nimeltä Lampaankantaja. Kirjastossa aikoinaan käydessäni veistos puhutteli minua aina sen ohittaessani. Etsiessäni äsken netistä teoksen tekijää ilmeni todella ikävä asia: kyseinen kuvanveistäjä oli vuosi sitten tuomittu 5 kk:n ehdolliseen vankeuteen koskemattomuussuojan rikkoneesta lähentelystä alaikäiseen nuorukaiseen. .

Muuttikohan tuo sitä, miten tästä lähin koen tuon veistokseen, jossa lammas lepää luottavaisena paimenen sylissä? (Aika usein kuljen sen ohi.)  – Samanlaisenahan tuo siinä seisoo, totesin sen seuraavan kerran nähdessäni. Niin, eihän itse teoksessa, graniittisessa patsaassa, ollut mikään muuttunut. Muutos oli tapahtunut sen tekijässä.

Vaikka Jeremia puhutteleekin oman aikansa hengellisiä johtajia ja paimenia, kyllä hänen varoittavat ja moittivat sanansa voi nähdä koskevan myös meidän aikamme paimenia.
Eikä vain kirkon tai seurakunnan palveluksessa toimivia, taikka niitä, jotka ovat johtavassa asemassa tai vaikuttajia omalla alallaan. Vaan ylipäätään kaikkia meitä aikuisia. Sillä tavalla tai toisella (toivon mukaan hyvällä) toimimme – halusimmepa tai emme – roolimalleina nuoremmille sukupolville.  .

Millaisen mallin ja esimerkin me annamme omalla olemisellamme ja tekemisillämme niille, joiden kanssa elämme tai joita me kohtaamme? Kunpa osaisimmekin toimia tavalla, josta  kanssakulkijamme, kaikenikäiset, saisivat omaan elämäänsä voimaa, uskoa ja luottamusta hyvään sekä toivoa parempaan tulevaisuuteen.

Parhaimman esikuvan ja roolimallin saamme tietenkin omalta Hyvältä Paimeneltamme, joka on opettanut ja omalla elämällään osoittanut meille, miten meidän, itse kunkin kannattaisi elää ja toimia. Jotta Taivaan valtakunnan todellisuus voisi tulla ja ilmetä keskellämme.

Lampaankantaja

🐑🐑🐑🐑🐑🐑🐑

Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne ovat vanhimman asemassa – minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä: Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana. Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu. 
1. Piet. 5:1–4

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”
Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.” 
Joh. 21:15–19

Pietari parka. Syyllisyys painoi kovana hänen kohdatessaan ylösnousseen Mestarinsa. Olihan hän kolmasti kieltänyt Jeesuksen, kun tämä oli pidätettynä ja häneltä kysyttiin, eikö hän olekin yksi Jeesuksen opetuslapsista.
Ehkä Pietari pidätteli jo itkua, kun Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä, onko hän tälle rakas.
Varmaan aika epätoivoisena hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” 

Miten suurta rakkautta Jeesus osoittikaan Pietaria kohtaan. Ei hän tuominnut, ei edes moittinut. Vaan osoitti sen sijaan luottamusta tähän pyytäessään Pietaria toimimaan paimenena niille, jotka etsivät, kaipasivat ja halusivat seurata Mestarin opetuksia ja Hänen osoittamaansa tietä.

Jeesus, Hyvä Paimen, oli niinä kolmena vuotena, joina Pietari ja muut opetuslapset olivat kulkeneet hänen kanssaan, näyttänyt esimerkin siitä, miten hyvä paimen toimii. Ei mitään sellaista, mikä saisi ihmiset kääntymään pois Jumalasta. Päinvastoin, hän osoitti heille, miten  tulla taivaallisen Isän yhteyteen, läheiseen suhteeseen Hänen kanssaan.

Kun Pyhä Henki Helluntaina täytti Pietarin hengen, tämä muuttui täysin. Hänestä tuli tinkimätön ja rohkea hyvän sanoman julistaja, joka todisti ylösnousseesta Kristuksesta missä ikinä liikkuikin, Hänen Henkensä johdattamana.

Hyvä Paimenemme,, anna Henkesi johdattaa ja vaikuttaa meissäkin. Niin että osaisimme aina erottaa, mikä on Sinun tahtosi mukaista. Ettemme joutuisi harhapoluille, vaan pysyisimme Sinun osoittamallasi tiellä.
Anna meille Sinun mielesi mukaisia paimenia. Ja auta myös meitä pysymään uskollisina Sinulle, Auta meitä elämään ja toimimaan Sinun toivomallasi tavalla.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Uskollinen Pelastaja – Näin sanoo Herra Sebaot:
– Jos tämä kaikki onkin uskomatonta niiden silmissä, jotka noina päivinä ovat jäljellä tästä kansasta, tarvitseeko sen olla uskomatonta minun silmissäni? kysyy Herra Sebaot.
Näin sanoo Herra Sebaot:
– Vielä minä pelastan oman kansani auringonnousun ja auringonlaskun maista. Jerusalemiin minä tuon heidät asumaan. He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa, uskollinen ja vanhurskas.
Sak. 8:6–8 

🔆🔆🔆🔆🔆🔆🔆

Kirkkauteen korotettu – Pietari alkoi puhua kansalle:
”Israelilaiset, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä, aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet tämän miehen kävelemään? Ei – Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on korottanut kirkkauteen palvelijansa Jeesuksen, hänet, jonka te luovutitte tuomittavaksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, vaikka Pilatus oli päättänyt vapauttaa hänet. Hänet te kielsitte, pyhän ja vanhurskaan, ja pyysitte vapaaksi murhamiehen. Te surmasitte elämän ruhtinaan! Mutta Jumala herätti hänet kuolleista; me olemme sen todistajia. Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette. Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette.
Minä kyllä tiedän, veljet, että te niin kuin hallitusmiehennekin teitte tietämättömyyttänne sen, minkä teitte. Mutta sillä tavoin Jumala pani täytäntöön sen, minkä hän ennalta oli ilmoittanut kaikkien profeettojen suulla: hänen Voideltunsa tuli kärsiä ja kuolla. Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun.” 
Ap. t. 3:12–20

Jeesus järven rannalla – Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:
Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: ”Minä lähden kalaan.” ”Me tulemme mukaan”, sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.
Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” ”Ei ole”, he vastasivat. Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.
Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.” Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt.
Jeesus sanoi: ”Tulkaa syömään.” Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: ”Kuka sinä olet?”, sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen. 
Joh. 21:1–14

Miten paljon ihmeitä opetuslapset olivatkaan saaneet kokea niiden kolmen vuoden aikana, jonka olivat kulkeneet yhdessä Jeesuksen kanssa. Mutta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen heidän ymmärryskykyään haastettiin enemmän kuin koskaan: heidän Mestarinsa elää- Hän toimii keskellämme, neuvoo miten toimia ja kaiken lisäksi ruokkii meitä aterialla…. – miten ihmeessä tätä kaikkea pystyy käsittelemään?

Kun mieli ei pysty, silloin on avattava ovet sisimpäämme ja antaa Luojamme tehdä siellä työtään. Me olemme niin mielemme kautta orientoituneita, että se voi tuntua pelottavalta. Haluamme ymmärtää, jotta tietäisimme. Koetamme sillä tavoin hallita elämäämme.

Jeesus näytti, että eipä se vain kaikissa tilanteissa onnistu. Joskus on vain niin että on myönnettävä, että en ymmärrä tätä, mutta sisimmässäni kuitenkin tiedän, että näin on. Tämä on totta, todellisuutta.

Kolme kuukautta ennen 1. Israelin matkaani näin unessa järven, joka oli kaunein ikinä näkemäni. Ihmettelin unessa, että olenhan saanut kasvaa tuhansien järvien maassa, ja olen nähnyt postikorttimaisen kauniita järviä eteläisessä Euroopassa. Miksi tämä järvi on niin verrattoman paljon ihanampi ja kauniimpi?

Gennesaretinjärvi (tai Kiineret, kuten juutalaiset sitä kutsuvat), on suuri järvi. Sen Tiberiaan puoleinen ranta on nykyään vilkas ja tiheään asuttu.
Suurelta osaltaan järvi on paljolti luonnonvaraisessa tilassa. Järven pohjoisrannalla, juuri siinä paikassa, jonka olin unessa nähnyt, upotin käteni veteen. Samalla hetkellä suureksi hämmästyksekseni sisimmästäni purkautui hillitön itku, jolle ei tahtonut tulla loppua.
Vahva tunne täytti minut: olin tullut kotiin.

Kristus keskellämme – Kokemuksellani ei ollut sijaa järjenpäätelmille. Se oli valtavan voimakas tunnetila, jonka muistan varmaan lopun elämääni. Tuon matkan aikana ylösnoussut Kristus ilmaisi minulle, kuinka Hän haluaa olla läheisessä suhteessa niin minun kuin kaikkien meidän kanssa. Ja Hän toivoo että mekin haluaisimme, Hän kutsuu meitä tuntemiseensa, ihmettelemään sitä häikäisevän kirkasta salaisuutta, jonka taivaallinen Isämme  haluaa ilmaista kaikille kansoille Pojassaan: Kristus, kirkkauden toivo, on  meidän keskellämme.
Hän on kanssamme. Tänään, huomenna, joka päivä.

Kiitos Kristus, että Sinä haluat auttaa meitä uskomaan ja ymmärtämään taivaan todellisuutta. Sinun totuuttasi. Kiitos että kuljet kanssamme, autat meitä, lohdutat, johdatat, rohkaiset, hoidat ja vahvistat. Kiitos ja ylistys Sinulle, Ylösnoussut Vapahtajamme!

🔆🔆🔆🔆🔆🔆🔆

Hän tulee kuin sade – Tulkaa, palatkaamme Herran luo! Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa, hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat. Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät, kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös, ja niin me saamme elää ja palvella häntä.
Ottakaamme opiksemme, pyrkikäämme tuntemaan Herra! Hän tulee, se on varmaa kuin aamun koitto. Hän tulee kuin sade, kuin kevätsade, joka kastelee maan.
Hoos. 6:1–3

Tuo viimeinen jae nostaa hymyn huulille: eilen, pääsiäispäivän iltana, alkoi sataa oikein kunnolla, samoin tänään satelee. Kuin vahvistus taivaalta: kyllä, Hän, kolmantena päivänä ylösnoussut, tulee luoksemme.
Hän hoitaa, parantaa ja sitoo sielujemme haavat, jos ja kun vain annamme Hänelle siihen luvan ja mahdollisuuden. Kuin kevätsade Hän virvoittaa sisintämme ja saa meissä uutta kasvua aikaan.

🌱🌱🌱🌱🌱🌱🌱

Kristus on herätetty kuolleista – Jos kerran julistetaan, että Kristus on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teistä voivat sanoa, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole? Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne. Silloin nähdään, että olemme antaneet Jumalasta väärän todistuksen, kun olemme väittäneet hänen herättäneen Kristuksen – mitä hän siis ei ole tehnyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Ellei kuolleita herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa. Ja silloin nekin, jotka ovat nukkuneet pois Kristukseen uskoen, ovat joutuneet perikatoon. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.
Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet. Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä. Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi. 1. Kor. 15:12–22

Käärinliinat – Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: ”Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.” Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle.
Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista.
Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa.
Joh. 20:1–10

Tyhjä hauta – Magdalan Maria sai ensimmäisenä todistaa tyhjän haudan ihmeen.  Hämmennys, pelko ja epätoivo sekoittuivat toisiinsa: painava kivi haudan suulta oli vieritetty sivuun ja hauta oli tyhjä! Mitä oli tapahtunut? Missä Herran ruumis oli, minne se oli viety?
Johannes ja Pietari lähtivät juoksujalkaa haudalle Marian kerrottua tyhjästä haudasta.
Hämmennyksen ja pelon sekaiset ajatukset ja tunteet valtasivat heidät: mitä heidän olisi tästä ajateltava?  Missä heidän Mestarinsa ruumis oli? Mitä seuraavaksi tapahtuisi?

Jeesuksen opetuslapset saivat kohdata ylösnousseen Mestarinsa useamman kerran. Hän ilmestyi heidän kokoontumispaikkaansa, nk. Ylähuoneeseen, jossa he pohtivat keskenään, miten heidän nyt tulisi toimia. Ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen Mestari ei ollut heitä opastamassa ja kertomassa, mitä tehdä. Jeesus tiesi tämän, ja ilmestyi heille ylösnousemusruumiissaan lukittujen ovien lävitse. Mikä helpotus ja jälleennäkemisen riemu!
Opetuslapset tarvitsivat Jeesuksen konkreettista ilmestymistä uskonsa vahvistukseksi.

Erilainen tilanne on meillä, 2000 v. myöhemmin elävillä, on kuin opetuslapsilla tuolloin.
Evankeliumeista voimme lukea, mitä sitten tapahtui. Että tuo pääsiäisaamu ei ollutkaan kaiken loppu, vaan siitä alkoi uusi elämä ja toiminta Ylösnousseen ohjauksessa ja johdatuksessa.

Kuitenkin moni kokee vaikeaksi uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen. Se vain tuntuu liian mystiseltä ja käsittämättömältä. Silminnäkijöiden kuvaukset noista tapahtumista ja niiden lukeminen ei pysty läpäisemään mielen kriittistä suodatinkalvoa.

Lukemattomille ja taas lukemattomille Kristus on päättänyt ilmestyä mielen lukittujen ovien lävitse ja ilmaista, että Hän todella on elävä, on keskellämme ja toimii keskuudessamme, kuulee rukouksemme, auttaa, rohkaisee, parantaa, johdattaa ja tekee ihmeellisiä tekoja, kuten aikoinaan kulkiessaan ihmiskehossaan Galilean ja Juudean seuduilla.

Rakas Jumala, vierittäisitkö mielen ja sydämen peittävät esteet syrjään, jotta kaikki luotusi voisivat nähdä, kuulla ja uskoa Sinun ylösnousemusvoimasi ihmeeseen!
Kristus, herätä meidät näkemään Sinun todellisuuttasi! Ilmesty Sinua etsiville, Sinun totuuttasi janoaville! Anna puhdistavien, virvoittavien sateitten huuhtoa pois vanha ja synnytä meidät näkemään, uusin silmin, Sinun valtakuntasi salaisuuksia,

☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️

Riemullista Kristuksen ylösnousemusjuhlaa!

Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee.
Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti. 
Sak. 9:9–10

Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken
ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen
on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.”
Fil. 2:5–11

Kristuksen mieli – aikamoisen ylevän tavoitteen Paavali asettaa kirjeessään filippiläisille.
– Miten ikinä sellainen voisi saavuttaa? Eihän se voi olla mahdollista meille tavallisille kuolevaisille! Mutta jos lukee kirjeen edeltävät jakeet, tuo tavoite tulee lähemmäs meidän tavallisten ihmisten mahdollisuuksia; niissä kun on ihan käytännön ohjeita – ja niin hyviä ja tärkeitä sellaisia:
”Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta.” (Fil.2:1-4)

Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
    Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
    Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.” Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.”
Joh. 12:1–8:

Ystävien kodissa – Ennen elämänsä suurinta koettelemusta, tehtävänsä loppuunsaattamista ja päättämistä Jeesus sai viettää päivän hyvien ystäviensä Lasaruksen, Martan ja Marian kodissa, aterioida yhdessä heidän kanssaan.

Sisarukset olivat paitsi tavattoman kiitollisia, myös varmaan hämmentyneitä kaikesta tapahtuneesta. Lasarus oli kuollut ja haudattu, mutta Jeesus kutsui hänet takaisin elämään.
Siinä tämä nyt oli aterian äärellä yhdessä toisten kanssa. Se oli käsittämätöntä. Ääretön suru oli muuttunut valtaisaksi iloksi.

Nyt he saivat pitää Jeesusta, ystäväänsä ja Herraansa, elämän antajaa, vieraanaan.
Martta valmisti aterian ja tarjoili vieraille. Jeesuksen mukana oli siis ilmeisesti myös ainakin hänen lähimmät opetuslapsensa. Martalla riitti siinä touhua, mutta varmastikin hän teki kaiken täydestä sydämestään.

Narduksen tuoksu – Maria sen sijaan palveli Jeesusta mitä henkilökohtaisimmalla tavalla: hän otti kallisarvoista tuoksuvaa öljyä, voiteli sillä Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan.
Ihana tuoksu levisi koko huoneeseen.
Juudaksen kylmääviin sanoihin Jeesus vastasi tavalla, jolla hän ilmaisi läsnäolijoille, mitä Jerusalemissa tulisi tapahtumaan.

Sitä, ymmärsivätkö toiset, mitä Jeesus tarkoitti sanoillaan, ei evankeliumiteksti kerro. Eikä sitä, aavistiko Maria millainen kohtalo Jeesusta odotti pääsiäisjuhlille mennessään. Nardusöljyä kun käytettiin tuohon aikaan mm. vainajan ruumiin voiteluun.
Joka tapauksessa Marian mielestä mikään ei ollut liian kallisarvoista Jeesukselle. Maria ymmärsi, miten valtaisan paljon enemmän Jeesus oli kuin heidän ystävänsä. Maria tiedosti, että Jeesus oli Messias.

Nyt, hiljaisella viikolla, on mahdollisuus hiljentyä pääsiäistapahtumien äärelle, siinä määrin ja muodossa kuin koemme itsellemme sopivaksi ja luontevaksi.
Kiirastorstain pääsiäisaterialla, jonka Jeesus vietti opetuslastensa kanssa Jerusalemissa, hän pesi heidän jalkansa osoittaen näin, kuinka olla hänen seuraajansa: toisia palvelemalla.
Pitkäperjantain tapahtumat ovat ne kristillisen vuoden rankimmat, ja itse ymmärrän hyvin, että ne ovat joillekin liian raskaat, jotta niitä haluaisi ajatella. (Itsellenikin ne olivat aikoinaan liian rankat.)

Mutta onneksi lauantain jälkeen, pääsiäisaamuna, suru muuttuu iloksi, pimeys valoksi: saamme iloita ja kiittää ylösnousemuksen ihmeestä! (Sen voimalla jaksaa pitkäperjantainkin.)

🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿

Siunattua pääsiäisaikaa!