Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2026

Pyhän Hengen odotus

14.5.2026. Tänään, Helatorstaina, on ollut aurinkoinen mutta kovin tuulinen päivä. Tuulenpuuskat heittelivät vanhasta puusta muutamia isohkoja kuivuneita oksankarahkoja, jotka olivat jo kauan odottaneet, milloin saisivat pudota maahan. (Onneksi eivät pudonneet kenenkään päälle.)

Ensi pyhän VT tekstissä Elia odotti luolassa, millä tavoin Jumala ilmestyisi hänelle. Ei Hän ilmestynyt rajussa tuulenpuuskassa, vaan hiljaisena huminana,
Osaisimmepa olla aina olla kuulolla, millä tavoin Jumala haluaa kulloinkin meille ilmestyä ja puhua. 🩷

☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️

Kirkkovuosikalenterista: Ennen taivaaseenastumistaan Kristus lupasi omilleen Pyhän Hengen ja kehotti heitä odottamaan tämän lupauksen täyttymistä. Kristuksen lupaama Pyhä Henki luo yhteyden taivaaseen astuneen Herran ja opetuslasten (seurakunnan) välille, karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi Kristuksesta ja hänen lahjoittamastaan pelastuksesta. Pyhä Henki vakuuttaa kristityille, että he ovat Jumalan lapsia ja saavat Jeesuksen tavoin kutsua Jumalaa nimellä Abba, Isä.

Valoni ja apuni– Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin? Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää.
Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.
Sydämeni muistaa sinun sanasi: ”Etsikää minun kasvojani.” Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi! Älä vihastu, älä torju palvelijaasi, sinä olet aina ollut minun apuni. Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani!
Ps. 27:1–3, 7–9

Hiljaista huminaa – Elia nousi jalkeille ja söi ja joi. Ruoka antoi hänelle voimaa kulkea neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kunnes hän tuli Horebille, Jumalan vuorelle. Siellä hän asettui yöksi luolaan. Yöllä Elia kuuli Herran äänen: ”Miksi olet täällä, Elia?” Hän vastasi: ”Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen.” Herran ääni sanoi: ”Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.” Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle.
1. Kun. 19:8–13

Luojamme puhuu meille niin monin tavoin.  Eliaa, joka piileskeli vainoojiaan peläten henkensä puolesta, Jumala halusi lohduttaa ja rohkaista hyvin lempeällä ja herkällä tavalla. Ei Hän tullut Elian luo myrskyssä, maanjäristyksessä eikä tulenlieskana. Vasta kun kaikki oli hiljaista ja rauhallista, Elia tunsi Jumalan kutsuvan häntä hiljaisen huminan kautta ulos piilopaikastaan. Siinä, hiljaisuudessa, Herra halusi kohdata hänet.

Meillä voi olla monenlaisia mielikuvia, odotuksia ja arveluja siitä, miten Jumala haluaa kohdata meidät tai miten me voisimme kohdata Hänet. Usein taitaa kuitenkin olla niin, että Hän yllättää kaikenlaiset oletuksemme ja odotuksemme.
Hän valitsee, millä tavoin Hän kulloinkin haluaa meille puhua. Meidän tehtävämme on rukoilla ja olla kuulolla. Tulla ulos luolastamme Ja – kuten yllä olevan psalmin kirjoittaja yllä toteaa – etsiä Hänen kasvojaan.

💨💨💨💨💨💨💨

He rukoilivat yhdessä – Silloin opetuslapset lähtivät tuolta vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. He palasivat Jerusalemiin ja menivät siellä siihen taloon, jonka yläkerrasta oli tullut heidän kokoontumispaikkansa: Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobin poika. He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa. 
Ap. t. 1:12–14

Tänään, Helatorstaina, vietetään Jeesuksen taivaaseenastumista, tapahtumaa, jota hänen opetuslapsensa saivat omin silmin todistaa.
Millainen olo heillä mahtoikaan olla, kun he näkivät Mestarinsa kohoavan pilven mukana taivaaseen? Varmaankin he olivat hämmentyneitä ja surullisia. Ehkä he kokivat itsensä eräällä tavalla orvoiksi.

Opetuslapset olivat ilahtuneet niin suuresti todetessaan, ettei Jeesus ollutkaan kuollut, vaan ilmestyi heille ylösnousemusruumiissaan niin Jerusalemissa kuin Galileassa. – Mutta entä nyt, kun hän nousi  taivaaseen, jättäen heidät ihmettelemään vuoren laelle? Miten heidän elämänsä jatkuisi tästä eteenpäin?

He tekivät kuitenkin niin kuin Jeesus oli heitä kehottanut: he palasivat Jerusalemiin. Siellä, nk. yläsalissa, he rukoilivat yhdessä, lakkaamatta. He odottivat sitä, minkä Jeesus oli luvannut lähettävänsä heille, Pyhää Henkeä. Vaikka he eivät vielä tienneet, mitä Pyhän Hengen saapuminen saisi aikaan, se oli heille kaikkein tärkeintä. Yhdessäolo ja kaikki yhdessä koettu  vahvisti heitä ja heidän uskoaan.

Elävän veden virrat – Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.  Joh. 7:37–39

Kun olin laittanut yllä olevan kuvan, jossa hauvelini juo järvestä vettä, tuli mieleeni, että Jeesus kutsui opetuslapsensa Genesaretin järven rannalta, ja saman järven rannalla hän myös ennen taivaaseenastumistaan ilmestyi heille ylösnousemusruumiissaan ja ruokki heitä leivällä ja kalalla.

Järvellä, teini-ikäisenä isovanhempieni kesäpaikassa (kuten joskus olen tässä blogissani kertonut) sain vahvistuksen, että Jumala todella on olemassa. Genesaretin järven näin unessa 3 kk ennen ensimmäistä Israelin matkaani 22 v. sitten. Jumalan kohtaamisella veden äärellä on ollut voimakas vaikutus uskonelämääni.

Yllä olevassa evankeliuminkohdassa Jeesus puhuu kuitenkin toisenlaisesta vedestä. Elävästä vedestä, joka alkaa kummuta meissä, kun olemme ottaneet hänet vastaan Pelastajanamme ja lähteneet seuraamaan häntä. Silloin Pyhä Henki ikään kuin aktivoituu ja alkaa toimia meissä.
On kuin elävän veden virrat lähtisivät liikkeelle ja saisivat aikaan jotain sellaista, mitä itse emme pystyisi aikaansaamaan.

Elävän veden virta – Saatamme tuntea Pyhän Hengen läsnäolon ja vaikutuksen monella tapaa; ilona, elämänvoimana, pyhyyden tunteena jne. Pyhä Henki voi antaa meille ideoita, ajatuksia miten meidän tulee toimia, milloin lähteä ja milloin jäädä paikoillemme. Hän voi näyttää meille asioita, joihin meidän tulee kiinnittää huomiota.

Ennen taivaaseenastumistaan Jeesus kertoi ,opetuslapsilleen, ettei hän suinkaan jättäisi heitä orvoiksi, vaan hän lähettäisi heille Pyhän Hengen. Ja hän kertoi, mitä kaikkea Pyhän Hengen läsnäolo ja toiminta tulisi merkitsemään heidän elämässään.

Myös meille Jeesus Kristus haluaa sanoa, että Hän on kanssamme, joka päivä, kaikissa elämäntilanteissamme. Hän näkee meidät, ymmärtää, auttaa, rohkaisee ja vahvistaa meitä. Henkensä kautta Hän johdattaa, uudistaa ja virvoittaa meitä.

Kristus, herätä meissä kaipuu tulla luoksesi, elävän veden lähteelle. Herätä meitä odottamaan Pyhän Hengen elävöittävää voimaa ja läsnäoloa. Niin että voisimme täyttyä Hengen vaikutuksesta, niin että taivaan valtakunnan todellisuus voisi ilmetä meissä, elämässämme ja toiminnassamme. Kiitos että olet ja kuljet kanssamme. Kiitos Rakkaudestasi meitä kohtaan!

Living Water – Fresh Life Worship

Minun ei tarvitse kertoa sinulle että on parempi tie
kyse ei ole siitä, ettetkö Häntä haluaisi, et vain halua muuttua
pelkäät mitä tapahtuu jos luovut kontrollista
se saattaa tuntua kuin kuolemalta, mutta irti päästämisessä on elämä

Elävää vettä, ylitsevuotavasti, armo maljassa, kalliosta kumpuava anteeksiannon virta
antautumisessa on parantuminen, vapautuminen synneistäsi
etkö joisi elävää vettä niin ettei sinun enää koskaan olisi jano

Asiat jotka toivat sinulle lohtua kun häpeä painoi sinua
Hän ottaa pois asiat joita tarvitsit sillä Hän suhtautuu hellästi traumaasi ja armollisesti kipuusi
Hän edellyttää suurta antautumista mutta Hän antaa enemmän kuin ottaa

Tulkaa luokseni kaikki te jotka olette väsyneet, Minä annan teille levon
Etkö joisi elävää vettä. niin ettet enää koskaan janoaisi

Sydämen puhetta Jumalan kanssa

9.5.2026. Huomenna on sekä rukoussunnuntai että äitienpäivä. Onnea kaikille äideille! 🌸
Ja kiitokset myös äideille, jotka ovat jo siirtyneet ajan tuolle puolen! 🩷 –  Ilman äitejämme emme olisi täällä, kokemassa tätä elämää. Siksi(kin) voimme rukouksissamme muistaa kiittäen myös heitä.

🌸🙏🌸🙏🌸🙏🌸🙏🌸🙏🌸🙏🌸🙏

KiitoslauluHartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni.
Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta.
Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle.
Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi.
Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan.
Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta
eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat.
Herra, minun Jumalani, kukaan ei ole sinun vertaisesi!
Sinä olet tehnyt suuria tekoja, sinä ajattelet meidän parastamme.
Minä haluan kertoa teoistasi – niitä on enemmän kuin voin luetella. 
Ps. 40:2–6

Nöyrä pyyntö -Daniel rukoili ja sanoi:
”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”
Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta. 
Dan. 9:17–20

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Varma toivo – Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.
Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.
Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. 
Room. 8:24–28

Isä meidän – rukous. Jeesus opetti ja sanoi:
”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin:
– Isä meidän, joka olet taivaissa!
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille velkamme anteeksi,
niin kuin mekin annamme anteeksi niille,
jotka ovat meille velassa.
Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.” 
Matt. 6:5–13

Ylläon Jeesuksen Isä meidän -rukous sellaisena, kuin se on tallennettu Raamatun sivuille.  Joissakin kirkkokunnissa rukoillaan messussa tuon mukaisesti. Meillähän on käytössä vielä lopuksi ylistysjakeet: ”Sillä Sinun on valtakunta ja voima ja kunnia ikuisesti, aamen.”
Minusta tuntuu hyvältä, ja loogiseltakin, että rukous alkaa ja loppuu Jumalan ylistyksellä.

Pater Noster -kirkosta

Jerusalemin ulkopuolella Öljymäellä, paikalla jolla uskotaan Jeesuksen opettaneen oppilailleen Isä meidän -rukouksen, on luostarin yhteydessä Pater Noster -kirkko. Sen ulkoseinille on kiinnitetty keraamisia tauluja, joihin on kirjoitettu Isä meidän -rukous eri kielillä. Yllä olevassa kuvassa on suomenkielinen.

Isä meidän -rukous on varmaan yleisin ja tunnetuin kristillinen rukous. Se lausutaan Jokaisessa messussa, ja monissa uskovien kokoontumisissa, sekä kodeissa aamu- tai iltarukouksessa. Se voikin tuttuutensa vuoksi muuttua mielessämme muuttua juuri sellaiseksi, mistä Jeesus varoittaa: tyhjän hokemisesta – että vain ladellaan sanoja opitun kaavan mukaan.

Rukous on puhetta Jumalan kanssa. Miltä meistä tuntuisi, jos joku puhuisi meille ikään kuin jonkinlaisena puheautomaattina; sanat vain virtaisivat suusta, mutta meissä heräisi kysymys, mahtaako puhuja olla ollenkaan kiinnostunut siitä, miten me reagoimme tai  miten me haluaisimme vastata hänelle.

Sydämen puhe Jumalan kanssa kertoo paljon siitä, mitä rukous voi olla. Kun sydän on mukana, kaikki mitä puhutaan, saa aivan toisenlaisen merkityksen kuin puhe, joka lähtee vain pään  (ajattelun) tasolta.

Rakas Jeesus, opettaisitko meitäkin rukoilemaan sydämestä käsin. Niin etteivät rukouksemme olisi pelkkiä pyyntöjä Jumalalle, vaan että muistaisimme aina kiittää ja ylistää Häntä. Ja oppisimme kuuntelemaan, mitä taivaallinen Isämme haluaa sanoa meille. Mihin Hän haluaa meidän kulloinkin kiinnittävän huomiota, miten ja mihin Hän haluaa meitä johdattaa.

Hiljaisissa rukouksissa, lyhyemmissä tai pitemmissä hetkissä ja ajoissa, joita vietämme taivaallisen Isämme kanssa, piilee suuri siunaus.
Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa”, Jeesus kehottaa meitä. – Tällaisina kahden Jumalan kanssa vietettyinä hetkinä ja aikoina Hän tulee meitä erityisen lähelle.

Hän hoitaa meitä ja täyttää meitä Valollaan. Voisi ehkä sanoa, että Hän puhuu meille sydämeltä sydämelle, osoittaa meille valtavaa Rakkauttaan ja täyttää meitä Hengellään. Jotta Hänen läsnäoloaan ja vaikutustaan voisi välittyä kauttamme niihin joita kohtaamme. Niin että voisimme sillä tavoin olla Hänen välikappaleinaan.

Alla olevalla videolla kuoro laulaa Isä meidän -rukouksen, seurakunnan yhtyessä siihen seisten joko hengessään tai laulaen. Laitan sen tähän, vaikka se, kuinka orkesterin ja kuoronjohtaja näyttää johtavan saarnaajan paikalta pikemminkin seurakuntaa kuin kuoroa ja orkesteria,  näyttääkin vähän kummalliselta.  🙂
Itse laulu ja soitto on kuitenkin harrasta ja kaunista.

The Lord’s Prayer – Grace Community Church 

 

Taivaan kansalaisena maailmassa

7.5.2026.  ’Pää pilvissä, jalat tukevasti maassa’, sanonta jolla viitataan yleensä siihen, että unelmoida saa, kunhan kosketus tämän maailman todellisuuteen säilyy.
Alla olevat raamatuntekstit tuovat siihen taivasperspektiivistä konkreettisuutta – jos nyt noin voi asian ilmaista.

Kuitenkin – niin merkilliseltä kuin se saattaakin kuulostaa – se maailma, jota emme voi havaita fyysisillä aisteillamme, voi joillekin olla paljon todellisempi kuin tämä maailma, jota koemme fyysisellä tasolla.
Siinäpä haastetta: elää tässä maailmassa tiedostaen samalla taivasmaailman todellisuus ja merkitys, meille kaikille.

☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️

Pelastajamme – Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme, hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa.
Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät.
Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!
Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa!
Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle!
Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat!
Taputtakoot virrat käsiään, yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä, sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden.
Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti, tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.  
Ps. 98:2–9

Henki korkeudesta – Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki. Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Silloin autiomaassa asuu oikeus ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä. Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti. Minun kansani saa asua rauhan niityillä, turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla. Metsää kaatuu lakoon, kaupunkeja sortuu maahan, mutta te onnelliset, te saatte kylvää kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan, saatte päästää härkänne ja aasinne vapaasti kulkemaan laitumilla.
Jes. 32:15–20

☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️☁️

Kristus teissä – Te ette elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla. 
Room. 8:9–11

Onhan tuo aivan huikea asia, kun sitä alkaa oikein ajatella! Miten tietoisuus siitä voisikaan muuttaa suhtautumistamme, kun olosuhteet koettelevat meitä!  Miten se voisikaan vahvistaa toivoa epätoivoisina hetkinä (ja tietty muulloinkin)! – Että meissä asuu Jumalan Henki, joka – kuten kirjeessä efesolaisille todetaan – on sama Henki, joka herätti Kristuksen kuolleista:

Sama voima – Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa. (Ef.1;17-21)

Nyt he tietävät – Jeesus rukoili ja sanoi:

”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.” 
Joh. 17:6–10

Jeesus rukoili opetuslastensa puolesta tietäessään, että hänet kohta vangittaisiin ja surmattaisiin. Että kaikki se, mitä he olivat kuulleet ja nähneet niiden kolmen vuoden aikana, jonka he olivat kulkeneet Mestarinsa kanssa, eläisi heissä, antaisi heille rohkeutta ja pitäisi heidät vahvana uskossaan.

Tuota samaa, uskoisin, rukoilee ylösnoussut Kristus kaikkien seuraajiensa puolesta. Ja myös niiden, jotka eivät vielä ole löytäneet Häntä omaksi Opettajakseen ja Pelastajakseen.
Vaikka olisimmekin Hänen seuraajiaan, tarvitsemme kuitenkin jatkuvasti uskonvahvistusta, jotta voisimme ajatuksissamme, asenteissamme ja toiminnassamme seurata Hänen antamaansa esimerkkiä.

Kristus, Sinä näet ettemme omin omin voimin pysty siihen. Ohjaa ja vahvista meitä. Auta meitä muistamaan, että Jumalan Henki asuu meissä ja vaikuttaa meissä. Emme ole koskaan yksin, vaan Sinä olet kanssamme., joka päivä, jokaisessa tilanteessamme. Kiitos siitä. Kiitos suuresta Rakkaudestasi meitä kohtaan! ,

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Jumalan kansan koti-ikävä

1.5.2026. Miten upea, kesäinen vappupäivä! Eilen vaeltelimme Liesjärven kansallispuistossa, tänään täytyy antaa hauvelin vähän levätä, joten naputtelenpa tämän jutun loppuun.
Oikein hyvää ja kaunista Vappua kaikille!  

Antakaa ylistyksen kaikua – Sanokaa Jumalalle: Kuinka pelottavia ovatkaan sinun tekosi! Viholliset nöyrtyvät sinun edessäsi suuren voimasi tähden. Koko maa kumartuu eteesi, koko maa laulaa kiitostasi ja ylistää nimeäsi. Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä. Hän on tehnyt meille suuria tekoja.
Hän muutti meren kuivaksi maaksi, kuivin jaloin kansa kulki virran poikki. Siksi me saamme iloita hänestä. Hän hallitsee voimallaan iäti, hän pitää silmällä kansoja. Älköön kukaan nousko kapinaan häntä vastaan. Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki kansat, antakaa ylistyksen kaikua! Hän antaa meille elämän, hän ei salli jalkamme horjua. 
Ps. 66:3–9

Suuri Rakkaus  – Hetkeksi minä sinut jätin, mutta suuressa rakkaudessani minä nyt haen sinut takaisin.
Vain tuokioksi, vihani vimmassa, minä käänsin kasvoni sinusta pois, mutta minä armahdan sinua, minun uskollisuuteni on ikuinen, sanoo Herra, sinun lunastajasi.
– Minä vannon niin kuin Nooan päivinä. Silloin minä vannoin, etteivät Nooan ajan vedet enää koskaan tulvisi maan yli, ja nyt minä vannon, etten enää sinuun vihastu enkä sinua soimaa.
Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.
Jes. 54:7–10

Eikö olekin vahva vakuutus Jumalan suuresta Rakkaudesta meitä kohtaan: vuorten järkkyköön ja kukkulat horjukoon, mutta Hänen Rakkautensa meitä kohtaan pysyy.
Poikansa, Rauhanruhtinaan, kautta Hän sinetöi rauhanliiton kanssamme ikiajoiksi.

🕊️🕊️🕊️🕊️🕊️🕊️🕊️

Elävä toivo – Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.
Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.
1. Piet. 1:3–9 

Sanasi on totuus  – Jeesus rukoili ja sanoi:
”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.
Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”
Joh. 17:11–17

Niin kaunis ja syvästi koskettava on Jeesuksen rukous ennen lähtöä Getsemanen puutarhaan, jossa hänet vangittaisiin. Siinä kuvastuu kiintymys, jota Jeesus tunsi opetuslapsiaan kohtaan.
Jeesus pyysi taivaallista Isää varjelemaan heitä pahalta.

Yhteydessä – Jeesus pyysi heille (kuten kaikille hänen seuraajilleen, myös tänä päivänä eläville) sitä kallisarvoisinta: yhtä läheistä suhdetta taivaalliseen Isään kuin hänellä oli. Niin läheistä suhdetta kuin vain olla voi: olla yhtä.

Kirkkaudessa – Tarkoittaako tuo meidän Jeesukseen uskovien kohdalla, että me olisimme keskenämme yhtä? Näin kuulee usein tulkittavan tuota kohtaa. Uskovien (yli kirkkokuntarajojen yltävä) yhteys ja ykseys onkin aivan erityisen tärkeä asia, erityisesti näinä aikoina.
Näkisin kuitenkin Jeesuksen tuossa tarkoittavan, että me voimme olla yhtä lailla yhtä taivaallisen Isämme kanssa kuin hän. Jatkaessaan hän nimittäin puhuu kirkkaudesta, ei niinkään keskinäisestä rakkaudesta, yhteisöllisyydestä, yhteisymmärryksestä tai muusta vastaavasta.

”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. 21Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.
Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. 23Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.” (Joh.17:20-22):
(Engl.kielinen käännöskin käyttää ilmaisua ’to be one’ eikä esim. to be united’)

Mikä sitten estää meitä pääsemään niin läheiseen yhteyteen taivaallisen Isämme kanssa, olemaan yhtä Hänen kanssaan?
Mikäpä muu kuin maailma ympärillämme. Kaikki se, mikä meitä viehättää, kutsuu ja houkuttaa enemmän kuin Jumalan läheisyyteen etsiytyminen. Ehkä myös muiden epäusko ympärillämme, jos annamme sen vaikuttaa omaan hengelliseen etsintäämme.

Ensimmäisiltä vuosisadoilta jKr. ovat lukemattomat Jumalaa kaikesta sydämestään ja sielustaan Jumalan yhteyttä etsivät Kristuksen seuraajat kaivanneet täyttä yhteyttä Hänen kanssaan. Sitä, että henki ja sielun sisin voisi olla täysin yhtä Jumalan kanssa. Tästä löytyy paljon kristillistä kirjallisuutta. Joissakin teoksissa kuvataan etsijän omaa matkaa ja kokemuksia,

Ainakin yhdessä teoksessa (kirjoitettu 1300-luvulla) tuota matkaa ei kuvata mielikuvien tai  omien kokemusten kautta, vaan annetaan selkeitä käytännön neuvoja: millaisista (ajatuksista, tunteista) on pyrittävä Jumalan armon avulla luopumaan, jotta sielunsisin voisi lähestyä kohti täyttä yhtymistä Jumalan kanssa.

Tällainen kuvaus puhuttelee itseäni, sillä Jumala antaa jokaiselle etsivälle sielulle erilaisia kokemuksia, ja jos lukee jonkun kokemuksista, voi ajatella että jotain tämänkaltaista minunkin siis pitäisi kokea jos haluan löytää ja kokea Jumalan Rakkauden. – Eihän se niin ole. Jotkut ovat löytäneet sen ihan vain Raamattua lukiessaan. Tai hiljaisessa rukouksessa viipyessään.

Pyhän otsikosta ’Jumalan kansan koti-ikävä’ voi ensimmäisenä tulla mieleen, että kaipaa pois tästä maailmasta, Jumala luo taivaaseen. Itse ymmärrän sen niin, että tuo kaipuu ja koti-ikävä voi yhtä lailla tarkoittaa sielun syvintä kaipuuta läheiseen yhteyteen Jumalan kanssa, Hänen tuntemiseensa. Tulla niin täydesti Hänen läsnäolonsa ja vaikutuksensa täyttämäksi.

Silloin Hänen sieluumme asettama tyhjä kohta on täyttynyt. Eikä se tarkoita, että jäisimme vain lillumaan tuohon autuaalliseen oloon. Jumala haluaisi kaikkien etsivän tuota yhteyttä ja ykseyttä, jonka edestä Jeesus rukoili. Sen löytyminen laittaisi itse kunkin toteamaan jotenkin Paavalin tapaan: ”Enää em elä minä, vaan Kristus minussa.”