Jäljelle jääneet aloittavat ylistyksen, he iloitsevat ääneen Herran suuruudesta. Huutakaa siis lännessä ja vastatkaa huutoon aamunkoiton suunnalta, kunnioittakaa Herraa. Meren saarilla ja rannoilla kunnioittakaa Herran nimeä, hänen, joka on Israelin Jumala. Maan ääriltä saakka me kuulemme laulujen kaikuvan ylistykseksi Vanhurskaalle.
Jes. 24:14–16

Hän, Vanhurskas, näkee kyllä heikkoutemme, erheemme, kipumme ja kärsimyksemme, Mutta on iso ero siinä, kiinnitämmekö huomiomme niihin taikka siihen, mitä ja millainen Hän on, ja mitä Hän on tehnyt, tekee ja tulee tekemään.

Ylistäessä ja kiittäessämme taivaallista Isäämme Pyhän läsnäolo laskeutuu keskellemme.
Taivaan valtakunnan ilmapiirissä me muutumme. Siinä voi tapautua ihmeitä. Kipu voi hälvetä ja väistyä kokonaan. Synkeät ajatukset voivat vaihtua toivoksi ja kiitollisuus valtaa mielen.
Sydän avautuu vastaanottamaan sitä, mitä Jumalamme haluaa siinä hetkessä meissä tehdä.

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Onhan kirjoitettu:
– Hän jakelee, hän antaa köyhille, hänen hyvyytensä kestää ikuisesti.
Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muillekin. Näin he myös rukoilevat teidän puolestanne ja ikävöivät teitä sen ylenpalttisen armon vuoksi, jota Jumala on osoittanut teille. Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan!
2. Kor. 9:6–15

Oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.
Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.” Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.
Mutta se päivä oli sapatti. Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: ”Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi.” Mies vastasi heille: ”Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’” Silloin juutalaiset kysyivät: ”Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?” Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon. Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.
Joh. 5:1–15

Betesdan allas oli aikojen saatossa muodostunut sairaiden ja rampojen toivonlähteeksi, sillä  aika ajoin joku onnekas parani siinä. Se, joka nopeiten ehti veteen.
Mahtoiko kuulua Jumalan suunnitelmaan tuo, että kaikki odottivat Herra lähetti enkelinsä aika ajoin kuohuttamaan vettä, niin että se muuttui parantavaksi ensimmäiseksi siihen ehtivälle? Että sen äärellä olisi parantumista toivovia odotuksen vallassa olevia ihmisiä. Ja että eräänä päivänä he saisivat nähdä enkelin sijaan paikalle hänet,  joka parantaa sanansa voimalla.       

Kuka oli tuo henkilö, joka tuli paikalle ja paransi 38 vuotta sairastaneen, vuodematollaan makaavan miehen? Kukaan altaan äärellä olleista sairaista ei sitä tiennyt. Parantunut mieskin pystyi vastaamaan kyselyihin vain: ”Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’”

Siinä, että odotettiin Herran enkeliä, joka toisi parantumisen, ei oltu nähty mitään moitittavaa.
Ehkä enkeli ei ollut koskaan ilmestynyt sapattina, tai sitten parantuneet eivät olleet tehneet mitään sapattikäskyn vastaista. Sillä, että nyt nähtiin parantuneen miehen kantavan vuodemattoaan sapattina, oli merkityksensä ja seurauksensa.

Jeesus oli jo ilmaissut jumalallista olemustaan eräille. Esim. Samariassa hän oli kaivon luona olleelle naiselle sanonut, että se vesi jota hänellä on tarjottavanaan, on elävää vettä.
Hän oli myös muuttanut veden viiniksi Kaanaan häissä, ja parantanut kuninkaan virkamiehen pojan.

Nyt Jeesus oli kuitenkin saapunut Jerusalemiin. Siellä ei (ilmeisesti) vielä oltu kuultu Jeesuksesta. Se, että joku oli rikkonut sapattikäskyä vastaan parantamalla sapattina ja lisäksi kehottanut parantunutta toimimaan käskyn vastaisesti eli kantamaan vuodemattoaan, oli kestämätöntä. Nämä kummatkin toiminnot kun laskettiin työnteoksi, joka oli kiellettyä lepopäiväksi pyhitettynä sapattina.

Myöhemmin temppelissä Jeesus itse ilmaisi parantuneelle miehelle, kuka hänet oli parantanut. Näin Jerusalemissa levisi tieto, että heidän joukossaan oli mies, joka paransi sairaita.
Tämä ei ollut fariseusten mieleen. Kaiken kukkuraksi Jeesus sanoi heille tekevänsä ainoastaan taivaallisen Isänsä tahdon.
”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika.” (Joh.5:19)

**********************

Viikon aiheena on kiitollisuus. Evankeliumiteksti ei kerro, osoittiko parantunut mies millään tavoin kiitollisuutta parantumisestaan. Mutta ehkä se, että mies oli mennyt parantumisensa jälkeen temppeliin, kertoo siitä, että hän halusi siellä osoittaa kiitollisuuttaan Jumalalalle.

Joskus olen miettinyt (sekä omalla että muiden kohdalla), missä määrin huomaamme olla kiitollisia Luojallemme. Ainahan me emme edes ole tietoisia niistä kaikista tavoista, joilla Hän on meitä suojellut ja varjellut.
Kivuilta ja krempoilta ei oikein voi välttyä, mutta millainen mahtaisi olla terveydentilamme, jos Hän ei pitäisi meistä huolta, tavalla tai toisella?

Millainen olisi elämämme ylipäätään, jollei Hän olisi meitä johdattamassa? Taitaa olla niin, että usein unohdamme kiittää kaikesta siitä, mitä Hän on tehnyt puolestamme. Silloinkin kun olemme ihan konkreettisella tavalla saaneet avun tilanteeseemme, voi helposti käydä niin, että uusia asioita tulee eteen ja hetken kiitollisuuden jälkeen unohdamme koko asian.

Olen usein kokenut, että kun kipua tuntiessani alan ylistää ja kiittää Jumalaa, kipu hellittää.
Sillä on ihmeellisen vahva vaikutus, kun siirtää huomion omista tuntemuksistaan Häneen, joka on Parantajamme ja Vapahtajamme.
Tätä koin monet kerrat esim. ennen tekonivelleikkausta, Kun polvi oli erityisen kipeä, aloin kiittää ja ylistää Jumalaa. Näin pystyin monesti kävelemään graavisti nivelrikkoisella polvellani pitkiäkin matkoja ilman kiputuntemuksia.

**********************

Miten paljosta saammekaan kiittää taivaallista Isäämme! Siitä, mitä Hän on tehnyt puolestamme. Siitä miten Hän on suojellut ja varjellut meitä pahimmilta kohtalon kolhuilta. Miten Hän on rohkaissut ja vahvistanut meitä heikkoina hetkinämme.
Ja omasta puolestani lisään tähän sen itselleni tärkeimmän asian: Hän johdatti minut omilta poluiltani Poikansa tielle, Totuuden ja ja Elämän tielle.

Tulee mieleen, että helpointa on tuntea kiitollisuutta silloin, kun on menossa suht’ vaivaton vaihe elämässä. Kun kipu kiusaa kroppaa, on vaikeampaa löytää kiitoksen ja ylistyksen moodi. Joskus voi olla niin uupunut olo, ettei jaksaisi oikein huokaista rukoustakaan.

Tuollaisia hetkiä tai aikoja varten kannattaa olla valmiiksi mietittynä jotain, jonka avulla  virittää mielen ja sydämen ylistykseen ja kiitokseen. Se voi olla tietynlaisen musiikin kuuntelua,  kauniiden luontokuvien katselua (jollei pysty itse lähtemään luontoon) tai jotain ihan muuta. Kun on valmiiksi miettinyt, mikä saisi mielialan kohoamaan silloin kun ei jaksa tehdä itse mitään sen eteen, voi sen ottaa käyttöön, jos on tarvis.

Jumalan läsnäoloon hiljentyminen on itselleni sellaista. Voi vain olla ja antautua Hänen hoidettavakseen. Hänelle voi ja saa myös valittaa, jos oikein sattuu. Hän kyllä kestää valituksemme.
Kristus on kanssamme kärsimyksen hetkinä. Hän näkee ja ymmärtää ja tuntee myötätuntoa kärsiviä kohtaan. Hän tietää mitä kärsimys on, sillä Hän kärsi meidän kaikkien puolesta Golgatalla.

Kristus haluaa auttaa ja rohkaista meitä ja antaa meille voimia. niin että lopulta saatamme huomata, että olemme unohtaneet kivun, ja että sydän alkaa taas kiittää Jumalaa. .
Usein siihen tarvitaan myös oma päätöksemme: nyt valitsen, etten keskity omaan kurjaan olooni, vaan kiinnitän katseeni Häneen, joka on Parantajani ja Vapahtajani.

Jeesus, näit vuodematolla makaavan miehen ja paransit hänet. Kiitos että näet meistä jokaisen. Näet paitsi ilon ja onnen hetkemme, myös vaivamme, puutteemme, sairautemme ja kärsimyksemme.
Kiitos että tänäkin päivänä tahdot pysähtyä juuri siihen, missä olemme. ojentaa rakastavan kätesi. Tahdot auttaa, parantaa ja vapauttaa meidät vaivoistamme.

Kristus, kun me katsomme Sinun kirkkauttasi, me muutumme. Alamme nähdä tilanteemme eri tavoin. Sen tilalle, mikä meistä näytti tai tuntui synkeältä tai toivottomalta, tulee säteilevä Valo. Sinä annat meille toivon.
Pyhän Henkesi kautta johdatat meitä kulkemaan kohti niitä hyviä suunnitelmia, joita Isällä on meille alusta asti ollut.

Kiitos että näet ja kohtaat jokaisen henkilökohtaisesti. Kiitos suuresta Rakkaudestasi meitä kaikkia kohtaan!

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏