19.8.2026. Miten suloisista elokuun päivistä olemmekaan saaneet nauttia! Ja vielä löytyi paljon herkullisia mustikoita metsästä, Niitä on nyt pakkasessa talven varalle. Ovat erityisen hyviä silmille, erityisesti sitten, kun täytyy laittaa sisälämmitys päälle. Se kun kuivattaa niin huoneilmaa kuin silmiä. Mustikat ovat silloin olleet hyvänä apuna silmilleni. . .
Taivaalliset silmälasit – Alla olevassa VT:n tekstissä Job toteaa Herralle: ”Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut.”
Rakas Jumala, antaisitko meille taivaalliset silmälasit, niin että voisimme nähdä Sinun todellisuutesi.
Niin moni etsii ja kaipaa, ehkä tietämättään, mitä oikeastaan on etsimässä ja kaipaamassa.
Kun Job sai kohdata Sinut ja ymmärsi Sinun suuruutesi ja mitä kaikkea Sinä olet tehnyt ja teet, se muutti hänen elämänsä.
Rakas Jumala, anna meidän nähdä Sinun totuutesi. Ja auta meitä tutkiskelemaan omaa sisintämme Sinun armahtavien silmiesi kautta.
👓👓👓👓👓👓👓👓👓👓👓👓
Kirkkovuosikalenteri kirjoittaa viikon aiheesta näin: Jumalan sana neuvoo meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana. Itseriittoisuus vääristää ihmisen todellisuudentajun. Hän kuvittelee pystyvänsä täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin.
Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Oikein teet, kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset. Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden – ilmoita siis minulle viisautesi!
Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi.
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut.
Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.
Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata.
Ps. 51:6–14
Tässä Daavidin psalmissa on monta kohtaa, jotka koskettavat minua syvästi. Ensinnäkin tietysti hänen syvä katumuksensa, kun joutui kohtaamaan oman syyllisyytensä ja rikkomuksensa Jumalan tahtoa kohtaan. Itsekkyys ja omat halut olivat saaneet hänet toimimaan tavalla, joka ei ollut hänelle luonteenomaista. Hän oli toimittanut miehen sotatantereen etujoukkoihin, varmaan surmanloukkoon, saadakseen tämän vaimon Batseban omakseen.
Mutta vasta kun profeetta Naatan paljasti Daavidin aviorikoksen, tämä tuli synnintuntoon. Oli kuin asiat olisivat olleet hyvällä mallilla siihen saakka kunnes kaikki tuli ilmi.
Mietin, mikä saa aikaan sen, että Jumalaa vilpittömästi rakastavan ja Häntä kokosydämisesti palvelevan miehen omatunto paatuu niin, ettei edes tunne syyllisyyttä toiminnastaan ennen kuin sen paljastuttua.
Joka tapauksessa Daavidin katumus oli syvä. Hän pelkäsi, että Jumala kääntäisi hänelle tämän vuoksi selkänsä ja ottaisi häneltä pois Pyhän Hengen, jonka ilmapiirissä ja vaikutuksessa hän oli saanut varttua nuoresta pojasta lähtien.
Murtuneella mielellä Daavid rukoili Jumalaa puhdistamaan hänet: ”pese minut lunta valkeammaksi.”
Uskoisin aika monen haluavan yhtyä Daavidin rukoukseen: ”Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut”, Sillä taitaa olla aika harva, joka voisi ajatella itseään tarkemmin tutkiessaan, ettei tarvitsisi Jumalan puhdistavaa ja uudistavaa voimaa.
Daavid myös puhuu ilosta, jonka Jumalan seuraaminen tuottaa. Näinhän se parhaimmillaan onkin: siitä tulee iloinen ja hyvä mieli, aina kun on saanut olla Jumalan palveluksessa puhtain sydämin ja mielin.
**********************
Job sanoi Herralle:
– Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton
sinun toteuttaa. Sinä kysyit: ”Kuka on tämä, joka näin peittää minun tarkoitukseni
mielettömillä puheillaan?” Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – ne ovat minulle liian ihmeellisiä.
Sinä sanoit: ”Kuuntele nyt, kun minä puhun. Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.”
Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut.
Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.
Job 42:1–6
Yllä olevan puun kohtaaminen puhutteli minua syvästi. Siinä oli jotain hyvin liikuttavaa, ja samalla voimaannuttavaa ja rohkaisevaa.
Puun runko näytti täysin kuolleelta, Sen latva oli katkennut ja se oli täynnä haavoja. Sen kaarna oli kuoriutunut monessa kohtaa auki.
Sitä ei kuitenkaan oltu kaadettu, vaan se oli saanut jatkaa olemistaan. Ja kuinka ollakaan: se oli alkanut kasvattaa uusia. vehreitä oksia katkenneesta latvastaan. Ne muodostivat ikään kuin siivet. Sille oli annettu uusi mahdollisuus, uusi elämä.
Puu kertoo minulle Jobin tarinaa, ja myös monien meidän nykyihmisten. On merkillistä, kuinka kovimpienkin koettelemusten, kärsimysten, epäonnistumisien, surujen ja pettymysten jälkeen jostain saamme voimaa jatkaa. Ja uutta alkaa versota esiin sisimmästämme. Uskoa ja toivoa. Elämänvoimaa, joka ei sittenkään ollut ehtynyt.
Kun Job o li nääntyä kaikkien kokemiensa koettelemuksien vuoksi, hän kiukutteli Jumalalle,
Mutta kun hänelle lopulta selvisi, miten suurta, ihmeellistä ja voimallista Kaikkivaltiasta hän oli arvostellut, hän lopulta joutui toteamaan: ”Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä ”
Job häpesi ja katui puheitaan. Tuolloin kaikki muuttui. Job sai kokea, kuinka Jumala siunata häntä ja hänen perhettään aivan erityisen runsaalla tavalla. Job sai elämälleen ikään kuin uuden alun. Koko hänen elämänsä ja kaikki hänen ympärillään tuntui puhkeavan uuteen kukoistukseen. Vähän kuin tuon yllä olevan puun ’siivet’.
Luojallamme on meitä kaikkia varten suunnitelmansa, Kovien koettelemustenkin keskellä Hän toivoo meidän luottavan Hänen hyvään huolenpitoonsa.
Kun me käännymme Hänen puoleensa ymmärtäen, että Hän on Kaikkivaltias, Pyhä Jumala, joka haluaa parastamme, voimme Jobin tapaan sanoa Hänelle:
”Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton Sinun toteuttaa,”
**********************
Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.
Room. 7:14–25
Jeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille:
”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’ ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni.
Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?”
”Edellinen”, he vastasivat.
Jeesus sanoi:
”Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.”
Matt. 21:28–32
Jeesus puhuu tuossa katumuksen merkityksestä. Jos mietin, miten paljon omassa elämässäni on sellaisia asioita, joita jälkeenpäin kadun, niin tulisihan siitä pitkä lista. Ja koska minulla on aina ollut taipumusta itsesyytöksiin, jäin myös herkästi rypemään katumusten suohon,
Mutta pelkkä katumushan ei hyödytä mitään, jollei se johda muutokseen. Oivallukseen, että tämä ei ollut hyvä juttu, tämä ei ollut oikein. Tätä en halua enää. Haluan toimia toisin jatkossa. Viisaammin.
Jumala osoitti minulle 17 v. sitten miten halukas Hän on armahtamaan ja antamaan anteeksi, kun katuvalla sydämellä tulin Hänen eteensä tunnustaen syntini. Sain aivan konkreettisella tavalla tuntea, miten Hän vapautti minut syyllisyyden taakasta. Se oli ihmeellinen tunne. Siitä lähtien luottamukseni Hänen hyvyyteensä kasvoi aivan valtavasti.
Nuorempana elin aika lailla oman tahtoni mukaan. Nykyään ajattelen, että parasta on, jos oppii elämään ja toimimaan yhä enemmän Jumalan tahdon mukaisesti, Hänen johdatustaan kuunnellen. Ja jos tulee toimineeksi väärin, katumus ohjaa anteeksipyyntöön, ja niin matka voi taas jatkua.
Meillä on hyvä ja armahtava Jumala, joka antoi Poikansa sovittamaan meidän erheemme, Ja Opettajaksemme. Jotta voisimme kasvaa Hänen kaltaisuuteensa, ja oppisimme elämään niin, että Hänen valtakuntansa todellisuus voisi ilmetä yhä enemmän täällä maan päällä myös meidän kauttamme.
Kristus, auta meitä, niin ettemme etsisi omaa hyväämme, vaan sitä, mitä Sinä haluat meidän tekevän. Niin että se hyvä, mitä haluat meille jakaa, voisi tavalla tai toisella koitua lähimmäisillemme siunaukseksi.
Sinä tiedät, että omin voimin emme täällä selviä. Ohjaa ja vahvista meitä, joka päivä.
Kiitos että olet kanssamme
🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏