Herra sanoi Moosekselle:
”Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini, ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.” Mutta Mooses sanoi Jumalalle: ”Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?” Jumala sanoi: ”Minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle merkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa tämän vuoren juurella.”
Mooses sanoi Jumalalle: ”Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ’Mikä on hänen nimensä?’ Mitä minä heille silloin sanon?” Jumala sanoi Moosekselle: ”Minä olen se joka olen.” Hän sanoi vielä: ”Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.’”
Jumala sanoi vielä Moosekselle:
”Sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.’ Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.”
2. Moos. 3:9–15

Minä, veljenne Johannes, jolla on sama ahdinko, valtakunta ja Jeesukselta tuleva kestävyys kuin teillä, olin joutunut Patmos-nimiselle saarelle, koska olin julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta. Herran päivänä Henki valtasi minut, ja minä kuulin takaani kovan äänen, kuin olisi torveen puhallettu. Ääni sanoi: ”Kirjoita, mitä näet, ja lähetä kirja seitsemälle seurakunnalle: Efesokseen, Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan.”
Käännyin nähdäkseni, mikä ääni minulle puhui, ja kun käännyin, näin seitsemän kultajalkaista lamppua ja lamppujen keskellä hahmon, joka oli ihmisen kaltainen. Hänellä oli yllään pitkä viitta ja rinnan ympärillä kultainen vyö. Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit. Hänen jalkansa välkehtivät kuin sulatusuunissa hehkuva pronssi, ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu. Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, hänen suustaan pisti esiin kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat kuin loistava keskipäivän aurinko. Hänet nähdessäni minä vaivuin hänen jalkoihinsa kuin kuollut.
Mutta hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi:
”Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” 
Ilm. 1:9–18

Johannes, joka oli Jeesuksen läheisimpiä seuraajia, mainitaan evankeliumin lopussa olevan Jeesuksen rakkain opetuslapsi (Joh.21:20). Kuvittelen, että Johannes ehkä ymmärsi Jeesusta ja tämän olemusta syvällisemmällä tasolla kun toiset opetuslapset. ainakin tämän elämän loppuvaiheessa.
Joka tapauksessa se, että opetuslapsista juuri Johanneksen kerrotaan seisseen ristin juurella Marian, Jeesuksen äidin rinnalla, ja että Jeesus pyysi Johannesta huolehtimaan äidistään, kertoo erityisestä henkilökohtaisesta, läheisestä luottamuksesta heidän välillään.

Ennen taivaaseenastumistaan, kun Pietari kyseli Johanneksesta, Jeesus vastasi tälle: ”Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen?”
Ja näin todella kävi. Vanhana miehenä, vangittuna Patmos-saarella, Johannes kohtasi  Kristuksen.

Miten tavattoman erilainen olikaan tuo kohtaaminen kuin se, jolloin opetuslapset saivat kohdata ylösnousseen Mestarinsa Galilean rannalla (Joh.21: 1-14). Silloin päällimmäisenä kokemuksena taisi olla hämmennys ja ihmetys: ensin ihmeellinen kalasaalis, kun oli toimittu Jeesuksen ohjeiden mukaan, ja nyt hän, joka oli kuollut ristillä, kutsuu meitä aterialle, jonka on valmistanut meitä varten!

Ja vielä suuremmin Kristuksen kohtaaminen Patmoksella poikkesi siitä läheisyydestä, jota Johannes oli tuntenut nojatessaan Jerusalemissa ylähuoneessa viimeisellä yhteisellä aterialla, nojatessaan Jeesuksen rintaa vastaan, Jeesus oli Johannekselle paitsi opettaja, myös ystävä, johon luottaa täysin ja jota kohtaan tuntee syvää läheisyyttä ja rakkautta.

Näky, jota Johannes kääntyi katsomaan vankiluolassaan kuullessaan Kristuksen äänen, oli niin häikäisevä ja häkellyttävä, että Johannes täyttyi suurella kunnioituksella, koki valtavan pyhyyden läsnäolon ja heittäytyi pelästyneenä maahan.

Ehkä Kristus ilmestyi Johannekselle kaikessa taivaallisessa kirkkaudessaan niin voimallisessa muodossa, jotta tulisi selväksi, että nyt Johanneksen edessä oli paljon enemmän kuin hänen opettajansa ja ystävänsä Galilean ja Jerusalemin ajoilta.
Ja että Johannes kuvaisi tämän näin voimallisena, jottei tuleville sukupolville jäisi epäselväksi, että se mies, joka oli elänyt maallisen elämän Jeesus Nasaretilaisena, todella on se Messias, josta profeetat olivat jo aikaa sitten puhuneet, ja jota niin kovasti oli odotettu tulevaksi.

Enää ei ollut kyse pelkästään henkilökohtaisesta suhteesta Jeesuksen ja Johanneksen välillä, vaan tarkoitus oli, että Johannes kertoisi muille, niin että toisetkin tulisivat tuntemaan Kristuksen, Sen, ett’ Hän on taivaallinen Kuninkaamme. Ja millaisia asioita meidän kannattaa ottaa huomioon ja muuttaa omassa elämässämme.
Ja että Hän yhä on ja kulkee kanssamme, välittää, auttaa ja rohkaisee meitä, ja rakastaa meitä suunnattoman paljon.

Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.
Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.
Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.
Mark. 9:2–8

Kirkkovuosikalenteri toteaa, että kristillinen kirkko, näki alusta lähtien Kristuksen kaikki elämänvaiheet sekä Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa Vanhan testamentin lupausten täyttymisenä. Mooseksen ja Elian, VT:n lain ja profeettojen edustajien, ilmestymisen Kirkastusvuorella voidaan nähdä vahvistavan tämän asian.

jään taas kerran pohtimaan, mitä Mooses ja Elia mahtoivat sanoa Kristukselle, joka oli muuttunut vaatteitaan myöten häikäisevän kirkkaaksi, Tulivatko he muistuttamaan Jeesusta siitä tehtävästä, jonka hän oli ottanut suorittaakseen? Tulivatko he rohkaisemaan häntä, jotta hän jaksaisi ottaa sen raskaan taakan kantaakseen ja kulkea sen tuskallisten vaiheiden läpi?

Kirkkaus, jonka Pietari, Jaakob ja Johannes näkivät ympäröivän Jeesusta ja hohtavan hänen vaatteistaankin, oli kirkkautta, jonka Kristus oli jättänyt syntyäkseen pienenä lapsena tänne maan päälle ja johon Hän oli palaava takaisin, saatuaan maanpäällisen tehtävänsä suoritetuksi.

Nyt, tuolla vuorella, Jeesus sai kokea, millaista olikaan olla tuon taivaallisen kirkkauden ympäröimä ja täyttämä. Ehkä ikään kuin muistutuksen siitä, millaista oli olla taivaallisen Isänsä luona. Hänen pyhyytensä ja rakkautensa läsnäolossa ja ympäröimänä.

Jeesuksen kanssa vuorella olleet opetuslapset saivat kuulla pilven keskeltä nuo sanat: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!”
Pietari, Jaakob ja Johannes saivat vahvistuksen: seuratkaa Häntä, kuunnelkaa Hänen opetuksiaan, toimikaa siten, kun Hän teitä neuvoo.

Samaa Sinä, taivaallinen Isämme, haluat sanoa meille. Myös me olemme Sinulle rakkaita, ja Sinä haluat parastamme. Sinä tiedät mitä me tarvitsemme, ja tarjoat meille apuasi.
Auta meitä ymmärtämään pyhyytesi ja kirkkautesi.

On ihmeellistä, että vaikka Sinä, Kaikkivaltias, olet niin suuri ja kirkas ja pyhä, tahdot kuitenkin olla läheisessä yhteydessä kanssamme. Kutsut meitä luoksesi, tuntemiseesi, läheiseen suhteeseen kanssasi.
Johdata meitä seuraamaan Sinun tahtoasi jokapäiväisessä elämässämme.  Kiitos että olet kanssamme! Kiitos ihmeellisestä Rakkaudestasi!

Valloita sydämeni – Petri Kosonen