‘Näimme hänen tähtensä’ 
Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
      – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,  sillä sinusta lähtee hallitsija,
      joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.
Matt. 2:1–12 

Itämaan tietäjät lastasivat kamelit ja lähtivät matkaan nähtyään erityisen kirkkaan tähden, (nykypäätelmien mukaan kolmen planeetan konjunktion) taivaalla. He tulkitsivat sen merkiksi kuninkaan syntymästä. 🌟

Tuskin he kuitenkaan olisivat lähteneet pitkälle ja vaivalloiselle erämaavaellukselle pelkästään siksi, että toiseen maahan oli syntynyt lapsi, josta varttuisi  kuningas. Jokin sai heidät ymmärtämään, että tämä vastasyntynyt lapsi oli ainutlaatuinen, ja he halusivat tulla näkemään lapsen omin silmin. Ja osoittamaan hänelle kunnioitustaan, kuten he Herodekselle kertoivat.  

Ehkäpä näillä Itämaan viisailla oli ollut jo pitkään jonkinlainen selittämätön sisäinen kaipuu. Kaipuu nähdä ja kokea taivaallisen ennusmerkin ilmentymä konkreettisena, maan päälle laskeutuneena. Ehkä he kaipasivat nähdä ja kokea jotain sellaista pyhää, jonka he ymmärtäisivät Jumalan lähettämäksi.  

Luojamme on uskoakseni laittanut meidän jokaisen sisimpään kaipuun, jota emme ehkä oikein osaa selittää emmekä ymmärtää. Tuo kaipuu voi tuntu jonkinlaisena tyhjyyden tilana, josta emme oikein tiedä millä sitä täyttäisimme. Yritämme sitä ja tuota, mutta turhaan: yhä vaan on tuo onttouden tunne sisimmässä.  

Tuolla joskus tiedostamattomallakin sisäisellä kaipuulla on tärkeä tehtävä: se haluaa kutsua meitä etsimään. Hakeutumaan Pyhän äärelle. Jotta löytäisimme Luojamme, joka odottaa hiljaa, että tulisimme Hänen luokseen. Kukin omanlaista matkaa tehden. 
Jotkut vaeltavat pitkään erämaan halki, välillä melkein luopuen toivosta. Joillekin matka on  mutkainen, täynnä sivupolkuja (kuten omani oli), joillekin se helpompi, vaivattomampi, itsestään selvempi. 

Olennaisinta on nähdäkseni kuitenkin, että kuuntelemme sielumme kaipuuta ja etsimme,  kunnes löydämme sen kaipuun todellisen lähteelle. Ja olemme valmiita yllättymään.  Katselemme avoimin sydämin.
‘Katso, Sinun taivaasi on minussa ja se kaipaa Sinua’, kirjoittaa Angelus Silesius virressään. .

Itämaan tietäjät arvelivat löytävänsä vastasyntyneen kuninkaan hallitsijan palatsista.
Sen sijaan heidät ohjattiin Jerusalemiin verrattuna mitättömältä tuntuneeseen Betlehemin kaupunkiin. Ja siellä – kuten jouluevankeliumi kertoo – eläinten suojaan.
Se ei millään lailla pienentänyt sen arvoa, mitä he löysivät. Päin vastoin: juuri noiden vaatimattomien puitteiden keskellä Kristus-lapsen Valo ja enkelten läsnäolo säteili niin kirkkaana. 

Mekin voimme löytää Pyhän läsnäolon – ehkä vastoin odotuksiamme – ulkoisesti pienestä ja vaatimattoman oloisesta. Olkoon kyse sitten ihmisestä tai paikasta. Pimeänkin keskellä Jumala on läsnä. 
‘Yö täyttyy loisteella, sillä Sinun valosi säteilee siihen’, runoilee Angelus Silesius. 

Seimeen syntynyt kuningas kertoi aikuiseksi vartuttuaan vertauksen, jossa vanhurskaat kysyvät ihmeessään kuninkaalta: “Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut?  Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?
Johon tämä vastaa: “Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Ja: ‘Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ 

Nähdä Kristus, maailman Valo, jokaisessa lähimmäisissämme – siinä aikamoinen hengellinen  harjoitus ja haaste ihan koko loppuelämäksi, ainakin useimmille meistä. uskoisin.

Kristus, tule, valaise sielumme. Auta meitä näkemään Sinun säteilysi ja läsnäolosi kaikessa. Sielläkin, missä vähiten sitä olettaisimme tai odottaisimme.
Angelus kirjoittaa: ‘Sinä säteilet kaikkeen mikä oli, on ja on tuleva,’

Morgenstern der finstern Nacht – Angelus Silesiuksen virsi Singer Pur –lauluyhtyeen  laulamana

Morgenstern der finstern Nacht, der die Welt voll Freuden macht,
Jesu mein, komm herein, leucht in meines Herzens Schrein.
Schau, dein Himmel ist in mir, er begehrt dich, seine Zier.
Säume nicht, o mein Licht, komm, komm, eh der Tag anbricht.
Deines Glanzes Herrlichkeit übertrifft die Sonne weit;
du allein, Jesu mein, bist, was tausend Sonnen sein.
Du erleuchtest alles gar, was jetzt ist und kommt und war;
voller Pracht wird die Nacht, weil dein Glanz sie angelacht.
Deinem freudenreichen Strahl wird gedienet überall;
schönster Stern, weit und fern ehrt man dich als Gott den Herrn.
Eil nun, güldnes Seelenlicht, komm herein und säume nicht.
Komm herein, Jesu mein, leucht in meines Herzens Schrein.

Pimeän yön aamutähti, joka täytät maailman ilolla,
Jeesukseni, tule valaisemaan sydämeni pyhäkkö.
Katso, Sinun taivaasi on minussa ja se kaipaa Sinua.
Valoni, tulethan, tule ennen kuin päivä koittaa.
Aurinko ei ole lähelläkään Sinun kirkkautesi ihanuutta 
Sinä, Jeesukseni, olet tuhannen auringon veroinen,
Sinä säteilet kaikkeen mikä oli, on ja on tuleva,
yö täyttyy loisteella, sillä Sinun valosi säteilee siihen. 
Joka puolella, lähellä ja kaukana
palvellaan Sinun ilontäyteistä säteilyäsi,  
kaunein tähti, Sinua kunnioitetaan Herra Jumalana.
Kiirehdi kultainen sielunvalo, älä mene ohi, astu sisään,
tule Jeesukseni. valaise sydämeni pyhäkkö.

Hyvää Loppiaista! 🌟