Aihearkisto: Yleinen

Ylösnousseen todistajia

6.4.2024.  Pääsiäispyhien jälkeinen lumisade peitti narsissit alleen. Luulin että lumi ja yöpakkaset tiesivät niiden menoa. Vietettyään päivän sisällä ne nostivat virkistyneinä päänsä ylös. Ikään kuin ne olisivat halunneet muistuttaa minulle: järkyttävien ja murheellisten tapahtumienkin jälkeen elämä jatkuu; nosta katseesi ja muista, että Elämän antaja, Toivon tuoja, on kanssasi.

Kirkkovuosikäsikirjasta: ‘Päivän raamatuntekstit kertovat siitä, että ylösnoussut Jeesus ilmestyi epäileville opetuslapsilleen ja vakuutti heidät ylösnousemuksestaan. Ilo valtasi opetuslapset, kun he kohtasivat Jeesuksen elävänä.’

**********************

Oikeamielinen ja laupias
Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua,
hän kuulee hartaan pyyntöni.
Kun huudan häntä avuksi, hän kuuntelee minua.
Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni, tuonelan kauhut ahdistivat minua, minut valtasi tuska ja murhe. Silloin minä huusin Herran nimeä: ”Herra! Pelasta minut!”
Herra on oikeamielinen ja laupias, meidän Jumalamme on armollinen.
Herra on avuttomien suojelija. Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni.
Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen.
Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä, ei antanut jalkani astua harhaan.
Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa.
Ps. 116:1–9

Rauhaa – Näin sanoo Herra Sebaot:
– Minä kylvän rauhaa ja menestystä. Viiniköynnös antaa hedelmänsä, maa tuottaa satonsa, ja taivas antaa sateensa. Kaiken tämän minä lahjoitan kansastani jäljelle jääneille. Niin kuin te, Juudan ja  Israelin heimot, olette olleet kansojen keskuudessa merkkinä minun kirouksestani, niin te tulette olemaan merkkinä minun siunauksestani, kun minä olen pelastanut teidät.
Älkää pelätkö! Rohkaiskaa mielenne! 
Sak. 8:12–13

Tuota kohtaa Sakarian kirjasta lukiessani kulkeutuvat ajatukset väkisin maailmantilanteeseen.  Yhtä hyvin Israelin ja Gazan kuin Ukrainan. Tekee mieli huudahtaa: Rakas Jumala, kylvä rauhaa! Armollinen Jumalamme. kylvä rauhaa!
Eikä vain sinne missä soditaan, vaan myös meihin kaikkiin. Sydämiimme, mieleemme ja tahtoomme. Niin että Sinun luomakunnastasi voisi tulla rauhan ja keskinäisen hyväntahdon tyyssija. – Varmaan se on myös Sinun tahtosi.
Sinä näet, miten vaikeaa rauhantahto meille ihmisille on (kuten niin monet muutkin asiat). Me tarvitsemme Sinun apuasi. Tarvitsemme Sinua! 

Lohdutusta – Yllä olevan kirjoitin ennen Pääsiäistä. Nyt, viime tiistain koulutragedian jälkeen,  on mielessä eniten kaikki ne, jotka sydämen- ja mielenrauhan lisäksi tarvitsevat paljon lohdutusta ja voimaa.
Itsekin itkin tuona päivänä suruissani ja järkyttyneenä. Miten lohduton olo mahtaakaan olla niillä, joita tuo traaginen tapahtuma on koskettanut ja koskettaa läheisesti?
Rakas Jumala, ole kaikkien, kaikenikäisten, surevien luona, tuo lohdutusta, anna voimia! Valon ja toivon säteitä! 

Evankeliumitekstissä Jeesus lupaa seuraajilleen, että nämä saavat varustuksekseen “voiman korkeudesta”.  Vanhassa käännöksessä (1776) Jeesus kutsuu tuota voimaa, Pyhää Henkeä, Lohduttajaksi:
“Mutta Lohduttaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimeeni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, mitä minä teille sanonut olen.” (Joh.14:26)

Jeesus jatkaa: “Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh.14:27. uusi käännös)

Lohdutuksen voimalla – Paavali kirjoittaa lohdutuksen Jumalasta:
‘Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.’ (2.Kor.1:3)

Pelastaja – Paavali sanoi puheessaan:
”Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Pelastajan, Jeesuksen. Hänen edellään kulki Johannes, joka julisti Israelin kansalle, että kaikkien tuli kääntyä ja ottaa kaste. Kun Johannes oli matkansa päässä, hän sanoi: ’En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee toinen, jonka kenkiäkään minä en kelpaa riisumaan.’
Veljet, Abrahamin jälkeläiset, ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa! Juuri meille on lähetetty sanoma tästä Pelastajasta. Jerusalemilaiset ja heidän hallitusmiehensä eivät tajunneet, kuka Jeesus oli. He tuomitsivat hänet, mutta näin he panivat täytäntöön profeettojen sanat, joita joka sapattina luetaan. Mitään syytä kuolemantuomioon he eivät voineet esittää, mutta silti he vaativat Pilatusta teloittamaan hänet. Kun he olivat toteuttaneet kaiken, mitä hänestä oli kirjoitettu, he ottivat hänet ristinpuulta ja panivat hautaan. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hän ilmestyi sitten usean päivän aikana niille, jotka yhdessä hänen kanssaan olivat tulleet Galileasta Jerusalemiin. Nämä ovat nyt hänen todistajiaan, he todistavat hänestä Israelin kansalle.
Me julistamme teille ilosanoman: Minkä Jumala lupasi meidän isillemme, sen hän on täyttänyt meille, heidän lapsilleen. Hän on herättänyt Jeesuksen kuolleista.” 
Ap. t. 13:23–33

Rauha teille
Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.

Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.” 
Luuk. 24:36–49

“Tätä minä tarkoitin” – Jeesus oli monet kerrat kertonut opetuslapsille kuolemastaan ja siitä, kuinka hän 3. päivänä nousisi kuolleista. Se oli heistä vain niin merkillistä, etteivät he pystyneet ottamaan sitä vastaan.

Mutta tuona päivänä, kun he oloivat nk. yläsalissa, varmaankin aika lailla hämmentyneinä ja murheissaan, tuntien itsensä orvoiksi ja neuvottomiksi, Jeesus ilmestyi heille.
Säikähdys ja kummastus muuttuivat pian ilon ja lohdutuksen tunteiksi: heitä ei ollutkaan jätetty yksin, pärjäämään omillaan. Tuossa Jeesus seisoi, heidän keskellään, elävänä ja todellisena. 

Jeesus kehotti heitä odottamaan, kunnes saisivat “voiman korkeudesta”.
Kyllä siinä riitti opetuslapsille ihmettelemistä. Jeesus heidän keskellään, söi ja puhui heidän kanssaan, opetti heitä. Ja mitä tapahtuisi, kun he saisivat tuon voiman korkeudesta, Pyhän Hengen voiman, läsnäolon ja vaikutuksen elämäänsä?  Kaikki tulisi olemaan erilaista. Mutta sitä he eivät vielä tuolloin tienneet.

Mekin saamme ihmetellä tuota kaikkea. Ja pyytää, että Jumala antaa meillekin voiman, täyttää meidät Pyhällä Hengellään, yhä uudestaan. Sillä sitä me tarvitsemme, tajusimmepa sitä tai emme. Omin voimin jaksaa vain tietyn verran, taivaallisen voiman avulla aivan eri tavoin. 

Kristus, kiitos että olet luonamme, tänäkin päivänä. Maailman Valo, täytä meidät valollasi ja voimallasi, tänäkin päivänä.

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Ylösnousseen kohtaaminen

28.3. 2024. Miten iso muutos voikaan tapahtua muutaman päivän aikana: viime viikolla vielä piti tasapainoilla jäisillä kaduilla, ja nyt voi jo pyöräillä – ihanaa!🌞
Pääsiäisviikolla pääsi – ikään kuin pääsiäisen kunniaksi – vihdoinkin, ties kuinka monta kuukautta tauotta käytössä olleista nastajalkineista! 

Pääsiäinen on yllätysten juhla, joka haluaa johdattaa meidät murehtimisesta ilon ja riemun kokemiseen; haluaa nostaa katseemme vaikeuksista kohti Valoa!
Pääsiäinen rohkaisee luottamaan ja uskomaan, että vaikka nyt näyttäisi miltä, jotain hyvää on odotettavissa. Ollaan matkalla kohti jotain, mikä on parempaa kuin osaisimme odottaakaan! 🌞

Tänään, kiirastorstaina, muistetaan Jeesuksen pääsiäisateriaa opetuslastensa kanssa ja Ehtoollisen asettamista.
Pitkänperjantaina ristin juurella olleet naiset lähtivät sapatin jälkeen Jeesuksen haudalle hyvältä tuoksuvien öljyjen kanssa, mutta löysivätkin suureksi hämmästyksekseen tyhjän haudan.
Enkeli sanoi heille: “Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista!” 💛


Ylösnousseen seurassa – Kirkkovuosikalenteri toteaa, että ‘Toisena pääsiäispäivänä muistetaan ylösnousseen Jeesuksen ilmestymistä opetuslapsille ja muutamille naisille. Ilmestykset vakuuttivat heidät hänen kuolleista nousemisestaan ja jatkuvasta läsnäolostaan. Seurakunta elää Ylösnousseen seurassa.’

💛💛💛💛💛💛💛

Elämän tie
Minä pysyn aina lähellä Herraa.
Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.
Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee, minun ruumiini ei pelkoa tunne.
Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan.
Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.  Ps. 16:8–11

Lähellä Jumalaa

Minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni.
Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan.
Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä.
Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.
Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut.
Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.  Ps. 73:23–28

💛💛💛💛💛💛💛

Hänen kauttaan
Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä. Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista, ja nyt aikojen lopulla hänet on tuotu julki teitä varten. Hänen kauttaan te uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että te uskoessanne myös panette toivonne Jumalaan.

Kun te totuudelle kuuliaisina olette puhdistautuneet elääksenne vilpittömässä, veljellisessä rakkaudessa, niin rakastakaa toisianne uskollisesti ja kaikesta sydämestänne. Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta.
1. Piet. 1:18–23

Ylösnousseen kohtaaminen     
Naiset lähtivät haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille. Mutta yhtäkkiä Jeesus tuli heitä vastaan ja tervehti heitä. He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut.”

Naisten ollessa matkalla muutamat vartiomiehistä menivät kaupunkiin ja kertoivat ylipapeille kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin nämä kokoontuivat neuvottelemaan yhdessä vanhimpien kanssa ja päättivät antaa sotilaille suuren summan rahaa. He sanoivat sotilaille: ”Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä, kun te nukuitte, ja varastivat hänet. Ja jos tämä tulee maaherran korviin, me kyllä lepytämme hänet ja järjestämme niin, ettei teille koidu ikävyyksiä.” Sotilaat ottivat rahat ja tekivät niin kuin heille oli sanottu. Heidän kertomustaan on juutalaisten keskuudessa levitetty tähän päivään asti.   Matt. 28:8–15

Ensin ajattelin, että otanpa tällä kertaa blogiin 2. pääsiäispäivän tekstit. Mutta kun ylläolevaa evankeliumitekstiä lueskelin, alkoi tuo, mitä ylipapit käskivät vartioita tekemään, maistua niin ikävästi itänaapurimaantyyliseltä vehkeilyltä, että laitan tähän alle lisäksi sitä edeltävän, valoisamman 1. pääsiäispäivän evankeliumitekstin, jossa kerrotaan, mitä naiset näkivät ja kokivat tullessaan tyhjän haudan luo. 

Hän on noussut kuolleista
Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.

    Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ’Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.’ Tämä oli minun sanomani teille.”
    Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.   Matt. 28:1–8

Maan vavahdellessa laskeutui salamankirkkaana hohtava enkeli haudalle. Haudan suulla ollut pyöreä kivi vieri pois, ja vartijat kaatuivat pelästyksestä maahan.
Naisetkin pelästyivät, mutta eivät sentään niin paljon että olisivat kaatuneet maahan. Nämä rohkeat naiset eivät pelänneet Jeesuksen ja tämän seuraajien vainoojia, vaan olivat jääneet Jeesuksen ristin juurelle yhdessä Marian, Jeesuksen äidin, kanssa. (Muista opetuslapsista oli paikalle jäänyt vain Johannes.)   

Nuo naiset, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria sekä Salome olivat ostaneet hyvältä tuoksuvaa öljyä, mirhaa, voidellakseen Jeesuksen. Eivät he olisi ikinä osanneet arvata, että rohkeutensa ja urheutensa ansiosta he saisivatkin sen sijaan olla ensimmäisiä Pääsiäisen ihmeen todistajia. 

Enkeli ilmoitti heille tuon yhtä aikaa ihmeellisen ja iloisen uutisen: hauta oli tyhjä, sillä Jeesus oli noussut kuolleista.
Ja jottei asia jäisi kuulopuheen varaan, enkeli kehotti heitä toteamaan asian omin silmin: “Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi.”

Naisten suru muuttui helpotukseksi ja riemuksi. Jalkansa eivät varmaan paljoakaan koskettaneet maata heidän juostessaan kertomaan ihanaa uutista muille opetuslapsille:
Hän on noussut kuolleista! Hän elää! 

Surrexit Christus – Kristus on ylösnoussut.  Taizé -laulu 

Kristus on noussut kuolleista, Hän elää ja on kanssamme, tänäkin päivänä!

Riemullista Pääsiäistä!  💛🌞

Kunnian kuninkaan alennustie

22.3.2024.Katsoin eilen pariluistelun MM-kisoja. Voittajaksi selviytyi kanadalaispari Deanne Stellato-Dudek ja Maxime Deschamps. Deannesta, 40v, tuli vanhin taitoluistelun maailmanmestaruuden voittanut nainen.

Deanne voitti teini-ikäisenä junioreiden henkilökohtaisen MM-hopeaa, mutta vaikean lonkkavaivan vuoksi hän lopetti luistelemisen 17-vuotiaana. 16 vuotta myöhemmin tuo sinnikäs perheenäiti päätti palata jäälle. 
Deanne toteaa: ”Pidän todella päivittäisestä puurtamisesta. Nousemisesta aamuisin ja sen selvittämisestä, mihin pystyn, kun lihaksia vähän kolottaa. Kuinka hyvä olen, kun en ole parhaimmillani? Tajusin, että tuota rakastin niin paljon nuorena, ja sitä rakastan edelleen”

Tavoitteena ovat v:n 2026 olympialaiset, mutta Deanne näkee luistelussaan olevan myös isomman merkityksen: ”Toivon, että minun yritykseni katsominen antaa ihmisille urheilumaailman ulkopuolella uskoa ja lohtua sen kautta, että he näkevät jonkun ottaneen huiman loikan ja tehneen valtavan muutoksen elämässään epätavalliseen aikaan.”

HS:n uutisjutussa mainittiin myös Olympialaisten taitoluisteluissa kaikkien aikojen vanhimmat voittajat: suomalaiset Ludowika Jakobsson, 35 ja miehensä Walter Jakobsson,38 saavuttivat olympiakultaa vuoden 1920 kisoissa Chamonixissa Ranskassa.

Walter oli isänisäni Evert Jakobssonin serkku. Evert-isoisä harrasti myös urheilua, heitti  mm. keihästä Lontoon olympialaisissa v.1908. Hän kuoli ollessani 10-vuotias, joten muistoni hänestä ovat lapsen muistoja. Mielikuvissani näen hänet ryhdikkäänä miehenä, joka halusi pitää kaikki asiat hyvässä järjestyksessä. Olin aina välillä hänen ja famun luona yökylässä, ja kesäisin heidän kesäpaikassaan. Joistakin hänen muistamistani toteamuksista päättelen, että terveellisistä elämäntavoista kiinni pitäminen oli hänelle tärkeää.  

Edellä olevista tuli mieleen, että meillä kaikilla on esivanhempia, jotka ovat olleet sinnikkäitä ja periksiantamattomia. He ovat uurastaneet vaikeinakin aikoina tärkeinä pitämiensä asioiden eteen, Jo perheen hengenpitimiksi täytyi sinnitellä, väsymyksestä ja kolotuksista huolimatta. 

On voimaannuttavaa ajatella, että meissä virtaa haasteiden ja vaikeuksien kanssa kamppailleiden ja niitä yksi toisensa jälkeen voittaneiden esi-isiemme veri; meissä vaikuttavat heidän selviytymisgeeninsä!

Elämän haasteista ja vaikeuksista selvinneitä esi-isiämmekin vahvempi esikuva meillä on kuitenkin Hänessä, joka pari tuhatta vuotta sitten otettiin vastaan riemuiten voittokulkueessa palmunlehviä heilutellen: hoosianna, kuninkaamme saapuu!

Jeesus tiesi, mitä oli edessä, mutta hän näki myös, että kaikella oli suurempi tarkoitus ja merkitys.
Hän tiesi, että jättäisi meille, hengellisille jälkeläisilleen, verenperintönä osallisuuden taivaan valtakunnan aarteisiin. Että Hänen seuraajissaan vaikuttaisivat taivaalliset geenit.
Taivaallisen Isän lapsina olemme osallisina siitä, minkä Jeesus voitti meille tuona merkittävänä Pääsiäisenä Jerusalemissa

Palmusunnuntaina alkaa kunnian kuninkaan alennustie, todetaan Kirkkovuosikalenterissa. ‘Betaniassa voideltu Jeesus ratsasti Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta juuri niistä tuli toivon ja voiton merkki, jonka vertauskuvia ovat palmunoksat. Palmusunnuntaina Kristuksen kirkko lähtee seuraamaan hänen elämänsä viimeisiä vaiheita.’

**********************

Hän antoi valonsa – Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan.
Herra on Jumala! Hän antoi valonsa meille.
Käykää kulkueena lehvät käsissä, ulottakaa piirinne alttarin sarviin.
Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän, Jumala, sinua minä suuresti ylistän.
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa! 
Ps. 118:26–29

Jumala lähetti Valonsa maailmaan. Poikansa pelastamaan meidät. Auttamaan meitä, kun meille on niin vaikeaa pysyä tolkun ihmisinä.  
Kristus kertoi seuraajilleen olevansa maailman Valo. Hänen toiveensa on, että myös me olisimme valona toisille, toisimme iloa, rohkaisua, lohtua ja toivoa lähimmäisillemme. 

Entä jos/kun itse olemme väsyneitä tai surullisia, ja meidän on vaikea nähdä pimeän läpi valoisaan tulevaisuuteen? – Tuollaisina hetkinä on ihana muistaa, että voimme silloin(kin) kääntyä Hänen puoleensa, jolta kaikki hyvyys tulee.

Hän on Voimallinen, kuten Maria totesi viime viikon ylistyslaulussa. Eikö Hän siis pystyisi vahvistamaan meitä, kun sitä Häneltä pyydämme? Näyttämään sellaisia näkymiä, joita emme itse huomaa.
Näkymiä, jotka kuvaavat niitä asioita, joita Voimallinen haluaa elämällemme antaa.  Sellaisia, jotka auttavat voittamaan pelot ja vaikeudet ja rohkaisevat luottamaan siihen, että parempaa on odotettavissa.

Voimme pyytää Häntä täyttämään meidät Valollaan ja Rakkaudellaan. Silloin sisimpämme, ajatuksemme ja olomme muuttuu. Enemmän Hänen kaltaisekseen, joka tuli Valona keskuuteemme. 

Rauhaa – Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen Eufratista maan ääriin  asti. Sak. 9:9–10

Kuinka tarvitsemmekaan juuri tätä. Tarvitsemme Häntä tuhoamaan sotavaunut ja hajottamaan sotajoukot!
Lukemattomat korvat kaipaavat Hänen julistavan rauhaa, ‘merestä mereen’. Koskien niin Välimerta, Mustamerta, Asovanmerta kuin valtameriä – kaikkia maailman meriä ja mantereita.
Rauhanjulistusta, joka ravistelisi valtaapitäviä- Ravistelisi heistä sotaisat ajatukset ja toimet.

Tule Kristus, tuo meille Rauhasi maailmaamme ja sydämiimme.

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Taivaita korkeammalle – Jeesus pysyy ikuisesti, hänen pappeutensa on muuttumaton. Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan.
    Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsimme. Hän on pyhä, viaton ja tahraton, hänet on erotettu syntisistä ja korotettu taivaita korkeammalle. Toisin kuin muiden ylipappien, hänen ei tarvitse päivittäin uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien sovittamiseksi. Hän on antanut kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensä. 
Hepr. 7:24–27

Rukouksen huone – Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.”
    Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?” Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä.
Matt. 21:12–17 

Jerusalemin temppeli oli rakennettu Jumalan palvontapaikaksi. Sen oli tarkoitus olla ‘rukouksen huone’, kuten Jeesus vanhoja kirjoituksia siteerasi. Paikaksi, jossa rukoiltaisiin Jumalaa, ja jossa Hän ilmestyisi.
Se oli kuitenkin muuttunut joksikin aivan muuksi. ‘Rosvojen luolaksi’, jossa rahanvaihtajat ja kauppiaan tekivät bisnestä. Tästä

Hän paransi kaikki – se oli kova pala ylipapeille ja lainoppineille. Eikä siinä vielä kaikki: lapsetkin huusivat temppelissä Jeesukselle: “Hoosianna, Daavidin Poika!”
Lapset eivät analysoi, he ihmettelevät ja pitävät totena mitä näkevät.
Siinä oli nieltävää enemmän kuin kylliksi Jeesuksen vastustajille. Jeesus jätti heidät nieleskelemään ja lähti Jerusalemin lähellä’ olevaan Betaniaan, ystäviensä Martan, Marian ja Lasaruksen luo. 

Oikein hyvää Palmusunnuntaita kaikille!  💛💛💛

Herran palvelijatar

14.3.2024. Tulevana pyhänä vietetään Marian ilmestyspäivää. Sitä, kuinka enkeli Gabriel ilmestyi neitsyt Marialle ilmoittaen Marialle, että tämä tulisi raskaaksi ja synnyttäisi pojan, jolle tuli antaa nimeksi Jeesus, ja jota tultaisiin kutsumaan Korkeimman Pojaksi. 

Kirkkovuosikalenterista: Monien VT:n henkilöiden tavoin Maria asettuu kokonaan Jumalan käytettäväksi. Hän tekee sen tietoisesti ja ilmaisee oman suostumuksensa: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”

Monenlaisia kysymyksiä nousee mieleen tätä Jumalan palvelijana olemista pohtiessa… 
– Millaisiin tehtäviin Jumala kutsuu sinua/minua juuri tässä elämänvaiheessa? Millaisiin asioihin Hän haluaa kiinnittää huomiomme?
– Millaisia suunnitelmia Hänellä on ollut ja on omalle elämällemme?
Mitkä asiat antaisivat siitä vihjeitä?
. Millaisia eväitä (ominaisuuksia, kykyjä, lahjoja) Hän on antanut meille?
– Miten Hän on johdattanut elämäämme tähän asti?
Millaisia asioita Hän on laittanut sydämellemme; millaista kaipuuta sielumme tuntee?
– Millä tavoin haluaisin olla Jumalan palvelijana tässä elämäni vaiheessa?

Maria luotti siihen, että Jumala on hänen kanssaan. Luotti siihen, että kun Hän antaa tehtävän, Hän on siinä mukana, johdattaen, vahvistaen, auttaen auttaa vaikeina aikoina, rohkaisten ja lohduttaen. Tuo usko ja luottamus auttoivat Mariaa suostumaan siihen, minkä Jumala oli suunnitellut hänen elämäntehtäväkseen.

Löytyykö meistä samankaltainen avoin sydän vastaanottaa Jumalan (yleinen tai yksittäinen) suunnitelma elämällemme kuin oli Marialla? Sydän, joka ei tiedä mitä kaikkea se tuo tullessaan, mutta siitä huolimatta sanoo: “Sinä tiedät, luotan Sinuun, ja siksi uskallan suostua.”

Luojamme tietää ja tuntee meidät, ominaisuutemme, taipumuksemme, vahvat ja heikot kohtamme. Niiden perusteella Hän nähdäkseni tuo eteemme asioita. Meistä itsestämme riippuu, tartummeko niihin. Hän ei pakota, vaan kutsuu. Hän tietää rajalliset voimavaramme, ja haluaa olla voimamme Lähde.

**********************

Halleluja! Ylistäkää Herran nimeä, ylistäkää, te Herran palvelijat!
Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja aina!
Idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka kaikukoon Herran nimen ylistys!
Herra on korkea, kaikkien kansojen valtias,
yli taivaitten kohoaa hänen kirkkautensa.
Onko ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista?
Hän istuu valtaistuimellaan korkeuksissa mutta näkee alas maan syvyyksiin.
Ei ole taivaassa, ei maassa ketään hänen vertaistaan!
Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohottaa kurjan loasta
ja asettaa hänet ylhäisten joukkoon, kansansa ylimysten vierelle.
Ps. 113:1–8

Hanna rukoili sanoen:
– Sydämeni riemuitsee Herrasta, Herra nostaa minun pääni pystyyn.
Minä voin rohkeasti vastata vihollisilleni, sinun avustasi minä iloitsen.
Vain Herra on pyhä, ei ole toista, meidän Jumalamme yksin on luja kallio.
Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä.
Herra tekee köyhäksi ja antaa rikkauden, painaa maahan ja kohottaa.
Hän ylentää tomusta mitättömän ja korottaa tuhkasta köyhän,
sijoittaa heidät ylhäisten joukkoon ja antaa heille kunniasijan.
Maan perustukset ovat Herran, niiden varaan hän on laskenut maan.
Hän pitää huolen omiensa askelista, mutta pahat joutuvat pimeyteen.
Omin voimin ei yksikään menesty.  – 1. Sam. 2:1–2, 6–9

Hanna, Elkanan puoliso, oli jo iäkäs, mutta ei ollut hartaasta toiveestaan huolimatta tullut raskaaksi. Monet vuodet hän oli rukoillut lasta. 
Kerran pappi Eeli istui tuolillaan pyhäkön ovenpielessä ja näki kuinka Hanna rukoili hiljaa itsekseen. Kun Eeli selvitti asiaa ja kuuli Hannan rukousaiheen, hän sanoi Hannalle: “Mene rauhassa. Israelin Jumala antakoon sinulle, mitä häneltä pyysit.”

Kun Hanna oli palannut miehensä Elkanan kanssa kotiinsa Ramaan, Jumala vastasi Hannan rukoukseen. Hanna tuli raskaaksi ja synnytti pojan, jolle hän antoi nimeksi Samuel. sanoen: “Herralta minä häntä pyysin.”

Kirkkovuodessa on vain muutaman kerran nainen ‘pääosassa’. Siksi laittaisin tähän mielelläni  jonkun kertomuksen tämän ajan rohkeasta naisesta, joka kuunteli Jumalaa.
Mutta kun sain ystävältä linkin erään uskovan naisen blogikirjoitukseen, päätin laittaa sen tähän. Se ei kerro naisesta, vaan eräästä miehestä, joka löysi elävän uskon ja ammensi siitä voimaa jaksaa loppuun saakka valoisana ja toivorikkaana.

Mailis Janatuinen (englanninopettaja ja teologian maisteri, joka mm. toimi 20 v. lähetystyössä Japanissa) kertoo, kuinka yksi rohkeimmista miehistä, joihin hän on koskaan törmännyt, oli Aleksei Navalnyi. Mailis oli ottanut Navalnyin rukouksiinsa. Hän rukoili usein: ”Anna hänelle toivoa, Herra! Anna hänelle elävä usko sinuun! Lähetä vaikka enkelisi siihen siperialaiseen yksityisselliin häntä lohduttamaan”,

V. 2021 oikeudenkäynnin lopussa Navalnyi sanoi olevansa kristitty, jolla on vähemmän ongelmia, “koska on olemassa kirja, johon on selvästi kirjoitettu, mitä tehdä missäkin tilanteessa. Sen kirjan ohjeita ei ole aina helppo noudattaa, mutta minä yritän. Kuten sanottu, tämä tekee politiikassa toimimisen minulle helpommaksi kuin monelle muulle.” (käännös Mailis Janatuinen)

Mailis oli saanut venäläiseltä ystävältään Navalnyin vankilakirjeitä. Pääsiäisen 2021 jälkeisessä kirjeessä Navalnyi kirjoitti: ”Hurraa! Kristus nousi kuolleista. Elämä ja rakkaus ovat voittaneet. Perinteiseen tapaan toivotan parhainta juhlaa kaikille: uskovaisille (jollainen nyt olen), epäuskoisille (jollainen olen ollut) ja taisteleville ateisteille (jollainen olen myös ollut). Syleilen ja rakastan kaikkia.”

Raamatun merkitys – ‘Viimeisen taistelunsa vankilalaitoksen kanssa Navalnyi kävi oikeudesta saada pitää Raamattua sellissään. Varmaan kristillinen usko oli se salainen ase, joka sai hänet pysymään rohkeana ja jopa huumorintajuisena loppuun asti, Se sai hänet myös kilvoittelemaan, että voisi antaa anteeksi vainoajilleen’, Mailis jatkaa blogikirjoituksessaan.
https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/salaa-aanitetty-navalnyn-oikeussalin-puheenvuoro-todistaa-rohkean-miehen-uskosta/

Myös toinen henkilö, Janne Saarikivi, kielitieteilijä ja vapaa kirjoittaja, mainitsee teräväsanaisessa mielipidekirjoituksessaan, että Navalnyi oli uskovainen kristitty.
‘Journalistit onnistuvat sivuuttamaan ilmeisen, vaikka Navalnyi höysti viestinsä vankilasta vuorisaarnasitaatein’.  https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010261510.html

Arjen sankareita Mieleen tulee myös, miten valtava määrä on maailmassa niitä uskonsankareita, jotka eivät koskaan päädy uutisiin eivätkä otsikoihin.
Esim. heitä, jotka huolehtivat ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevista läheisistään, ilman kunnon levähdystaukoja, yöunia tai lomapäiviä. Jotkut heistä ovat jo iäkkäitä, eivätkä itsekään välttämättä enää niin hyvässä kunnossa.
Rukoillaan heille jaksamista, ja hyvän Jumalan läsnäoloa ja huolenpitoa. Ja että he huomaisivat itsekin kääntyä taivaallisen Voiman Antajan ja Auttajan puoleen.       

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Vapauttajamme – Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.   – Room. 8:1–4

Maria äitinsä Annan kanssa

Maria sanoi:
      – Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
      minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
      sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
      Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
      sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
      Hänen nimensä on pyhä,
      polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät.
      Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
      hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
      Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset.
      Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
      mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
      Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
      hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
      Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan,
      niin kuin hän on isillemme luvannut.   – Luuk. 1:46–55

Marian ylistyslaulu tuli minulle tutuksi, ja jollain tavoin rakkaaksikin, 18 v, sitten. Toimin silloin erään ekumeenisen luostarin avustajana ja sain tehtäväkseni vetää luostariviikkojen hetkipalvelukset.
Rukoushetkissä laulettiin (muistaakseni) joka ilta yllä oleva Marian ylistyslaulu. Katsoessani  tuota nyt, vuosia myöhemmin, en pysty lukemaan sitä tekstinä, vaan se soi päässäni lauluna,  psalmilaulusävelmänä. 

Hetkipalvelusten psalmilaulut ovat osa kirkon ikivanhaa traditiota, ja ehkä siitä johtuu niiden tenho. Ne ikään kuin soljahtavat sisimpään, kun niitä on laulanut säännöllisesti pitempään.
Itselleni ne olivat kuitenkin tuolloin uusi ja tuntematon asia. Onneksi minulla oli apuna pieni kirjanen, Rukoileva kirkko, jossa oli kaikki hetkipalvelukset ja psalmilaulujen nuotistot.
Luostari toimi tuolloin Vivamossa, Särkyneen sydämen kappelin naapurissa, ja kävin kappelissa tapailemassa rukoushetkien sävelmiä flyygelillä.
Alkuun psalmilaulut tuntuivat oudoilta, mutta noiden luostarikuukausien aikana aloin pitää niistä. 

Myöhemmin ystävystyin Pia Skipdahlin, laulajan, meditatiivisen laulun opettajan ja äänivalmentajan kanssa. Eräässä vaiheessa Pia opetti minulle ja ystävilleni psalmilaulua.
Pian kanssa kävin 1. kerran Bjärka-Säbyn Ekumeniska Kommuniteten‘issä (josta kirjoitin viime viikolla). Olimme kuulleet, että sen yläkerrassa sijaitsevassa kappelissa, Ylähuoneessa, pidettiin pienimuotoisia messuja, joissa yhdistyi vanha koptilainen traditio ja karismaattisuus.
Piaa kiinnosti koptilainen traditio ja minua karismaattisuus ja kumpaakin se, millainen olisi tuollaisen yhdistelmän messu, joten lähdimme paikan päälle ottamaan siitä selvää.
Pettymykseksemme Peter Halldorf ei silloin ollut Bjärka-Säbyssä. (Sitä, millä tavoin hänen läsnäolonsa olisi vaikuttanut pienen Ylähuoneen messuun, emme saaneet tuolloin tietää. Myöhemmin, Peterin vetämään retriittiin osallistuessani, saatoin aavistaa, että ehkä paljonkin.)  

Alla olevalla lauluvideolla Pia laulaa saksalaisen abbedissan, kirjailijan, mystikon ja kirkkomusiikin säveltäjän Hildegard Bingeniläisen (1098-1179) laulun Assumpta est Maria.     

Assumpta est Maria – Pia Skipdahl

Tässä vielä pieni kiteytys tulevan pyhän aiheeseen, Päivän Sana 15-3.24:
‘Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa.’ 
2.Tim.2:15

Elämän leipä

6.3.2024.. Miten ihana päivä tänään olikaan! Kirkas sininen taivas ja auringonpaiste! Kevätaurinko lämmitti niin suloisesti, että kannoin tuolin hangelle ja söin lounassalaattini pihalla. Ruoka vaan maistuu mielestäni niin paljon paremmalta ulkosalla.
Keväteväsretkiä odottelen jo innolla. 🙂

************

Eräässä uutisjutussa todettiin, miten helposti presidenttimme pääsisi julkisilla väliaikaiselta virka-asunnoltaan Munkkiniemestä työpaikalleen pressanlinnaan: ratikkapysäkki kun on vain 200 m:n päässä. – Tuo juttu Munkan ja Hgin keskustan välisestä matkasta nosti mieleen ei-niin-kivan lapsuudenmuiston…

Kun olin 6v, perheemme muutti 1. omaan asuntoon isovanhempieni luota Mikonkadulta Munkkaan Laajalahdentielle. 3 vuotta myöhemmin muutimme Tammitielle (1 ratikkapysäkin verran lähemmäs keskustaa), 6 min:n kävelymatkan päähän ratikkapysäkiltä.  
Pian meille lapsille kerrottiin, että isä muuttaa keskustaan, famun luo Kalevankadulle, koska hänellä on sieltä ‘lyhyempi työmatka’. Ehkä sitä vähän ihmettelin, sillä kuljin nelosen ratikalla joka viikko isän työpaikalle (jonka ullakolla toimi balettikoulu), eikä se tuntunut ollenkaan pitkältä matkalta. ja äitinikin kulki nelosella töihin keskustaan, 3 pysäkkiä isää pitemmälle.
Vasta pitkän ajan kuluttua minulle selvisi todellinen syy, joka tietenkin oli vanhempiemme ero.  Tuli melkoinen särö lapsen luottamukseen aikuisten puheisiin. 

Vasta paljon myöhemmin opin, että on Eräs, johon ja jonka sanaan voi täysin luottaa. Hän tietää ja tuntee menneet, nykyiset ja tulevat, ja on kanssamme kaikissa tilanteissamme, vaikkemme itse sitä huomaisi. Häneltä saamme voimaa jatkaa eteenpäin vaikeinakin aikoina.

Hän ravitsee hengellistä kaipuutamme ja nälkäämme, kunhan annamme Hänelle siihen mahdollisuuden: käännymme Hänen puoleensa ja pidämme sydämemme ja mielemme avoimina sille, mitä Hän haluaa meille sanoa ja opettaa, mitä Hän haluaa meissä tehdä, mitä Hän meille lupaa ja mitä Hän meiltä odottaa.    
Kirkkovuosikalenteri kutsuu Häntä elämän leiväksi, joka jakaa meille lahjojaan ja opettaa meitä jakamaan omastamme tarvitseville. 

Hengellinen kaipuu – Juuri kun olin kirjoittanut hengellisestä kaipuusta (eilen),  tuli Peter Halldorfin perustaman Ekumeniska Kommuniteten‘in jäsenkirje. Siinä oli linkki yhteisön talkoovoimin vanhaan rakennukseen remontoiman/rakentaman uuden kappelin esittelyn youtube-videoon.
Treenighetens kapell (Kolminaisuuden kappeli) on ollut käyttövalmiina vuoden alusta, nyt piispa Esbjörn Hagberg vihki sen virallisesti käyttöön.

Bjärka-Säbyn Ekumeenisen yhteisön Kolminaisuuden kappelin sisätila muistuttaa muodoltaan ja ehkä tunnelmaltaankin hieman Espoon Perkkaan kappelia, joka tuhoutui palossa 2 v. sitten.
Bjärka-Säbyn uusi kappeln sisätila resonoi oman hengelliseen kaipuuseeni (samoin kuin  edeltäjänsä, Bjärka-Säbyn Nya Slottet’in vieressä sijainnut nk. Ylähuone-kappeli).
Tällainen tila herättää sielussani kaipuun: Jumalalle pyhitetty, täysin levollinen hiljainen tila, jossa voi kaikessa rauhassa keskittyä Hänen läsnäoloonsa.

Peter Halldorf saarnasi 1. paastonajan sunnuntain messussa Göteborgin Betlehemskyrkan’issa (josta nauhoitettu youtube-video osui sopivasti silmiini).
Peter puhui Jeesuksen kohtaamista kiusauksista erämaassa:
“Jeesukselta vaadittiin todistusta, että hän on Jumalan Poika. Tämän vaatimuksen Jeesus kohtasi yhä uudestaan elämänsä aikana. Samaa vaaditaan myös kirkolta. ‘Jos Jumala kerran on olemassa, Hänen on todistettava olemassaolonsa (bevisa sig);; Hänen on ruokittava nälkäiset. Jos kirkko haluaa olla uskottava, sen on annettava leipää maailmalle. Muut jutut voivat tulla sitten sen jälkeen.”
“Tällaista vastaväitettä ei ole yksinkertaista ottaa vastaan”, Peter toteaa.
“Nälkää näkevien huuto tunkeutuu sisäämme, ja niin sen täytyykin.” 

Peter jatkaa, että tänään Jeesuksen vastaus ‘Ihmisen ei tule elää vain leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta’ ymmärretään laajemmassa yhteydessä.

**********************

Virvoittavalle lähteelle – Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.
Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa. Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.
Jumala, Herra Sebaot, kuule rukoukseni, älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala!
Jumala, meidän kilpemme, katso voideltusi puoleen! Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot!  
Ps. 84:6–10, 13

**********************

Veden äärelle – Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa  ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa! Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi?
Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin, te saatte nauttia parhaista herkuista.
Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni, kuulkaa, niin te saatte elää!
Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne ja lupaan olla liitossani uskollinen, niin kuin olin uskollinen Daavidille. 
Jes. 55:1–3

Elämän veden lähde – Valtaistuimella istuva lausui: ”Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä. Tämä on voittajan palkinto. Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani.” 
Ilm. 21:6–7

**********************

Elämän leipä – Jeesus sanoi:
    ”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”
    Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”  Joh. 6:48–58

Tämä evankeliumikohta on tuntunut minusta vaan aina niin rankalta. Niinpä Ekumeniska Kommunitetenin jäsenkirje tuli kuin tilauksesta juuri kun olin kirjoittamassa tätä blogipäivitystä! Sillä sen kautta osui eteeni tuo paastonajan messu ja Peter Halldorfin saarna, josta tässä siteeraan muutamaa kohtaa. (Ja jätän helpottuneena tuon evankeliumitekstin mietiskelyn toiseen kertaan!)  

Elämän leivän vastaanottaminen – Göteborgin Betlehemskyrkan’in pastori Robert Eriksson  jatkoi Peter Halldorfin saarnan jälkeen: “Tänään saamme vastaanottaa elämän leivän. Me kutsumme sitä Ehtoolliseksi.”

Peter Halldorf mainitsee saarnassaan evankeliumin kaksi leipäihmettä: ensimmäisessä Jeesus ruokkii tuhatpäinen kansan, joka oli jättänyt kaiken muun syrjään tullakseen kuuntelemaan Jeesuksen opetuksia, ja oli niiden jälkeen valmis ottamaan leivän oikealla tavalla (asenteella) vastaan.

Toinen leipäihme tapahtui Jeesuksen viimeisellä aterialla opetuslastensa kanssa, josta sitten tuli kirkon Ehtoollinen.
Jeesuksen jatkuvasti tapahtuva leipäihme: Hän antaa itsensä meille leipänä. Leipänä, joka antaa meille todellisen elämän.

Eat This Bread – Taizé

Syö tämä leipä, juo tämä malja
tule luokseni, niin et koskaan ole nälkäinen

Syö tämä leipä, juo tämä malja
luota Minuun, niin et koskaan ole janoinen

Minä olen elämän leipä
todellinen leipä, lähetetty Isän luota
esi-isäsi söivät mannaa erämaassa
mutta tämä leipä tulee taivaasta
syö Hänen lihansa ja juo Hänen verensä 
ja Kristus herättää sinut kuolleista viimeisenä päivänä
jos me uskomme ja syömme tämän leivän
meillä on ikuinen elämä

Jeesus, Pahan vallan voittaja

1.3.2024. Kirkkovuosikalenteri toteaa ensi pyhän aiheesta:
‘Kertomukset pahojen henkien ulosajamisesta liittyvät erityisesti kolmanteen paastonajan sunnuntaihin. Pääsiäistä edeltävä aika oli vanhalla ajalla kasteelle valmistautumisen aikaa. Kastetoimitukseen taas sisältyi useita eksorsismeja eli pahan hengen ulosajamisia. Aihepiiriltään tämä sunnuntai liittyy ensimmäiseen paastonajan sunnuntaihin. Se panee ihmisen miettimään, kenen puolella hän on.’

Kaksi Aleksia – Tänä päivänä vietettiin samanaikaisesti kahta hyvin erilaista tilaisuutta.
Kun meillä vietettiin Alexander Stubb ‘in presidentin virkaanastujaisia, itänaapurissa vietettiin Aleksei Navalnyi’n hautajaisia. (Seurasin kumpaakin livelähetystä rinnakkain läppäriltäni.) 

Suomen presidenttikilvan voittanut kävi lounastamassa päähaastajansa kanssa. Meidän vaaliemme toisella kierroksella ei ollut kyse siitä, että kansa olisi vastustanut toista ehdokasta. Piti vain valita itselle mieluisampi.
Venäjän johtaja toimitti päähaastajansa pois päiviltä ennen omia presidentinvaalejaan. Siitäkin huolimatta että on järjestänyt asiat siten, etteivät hänen vastustajansa mahda mitään hänen uudelleenvalinnalleen.        

Helsingissä presidentinlinnan edustalla kansa tervehti parvekkeelle tulleita väistyvää ja virkaan astuvaa presidenttiparia vilkutuksin, taputuksin ja huudellen “Kiitos Sauli ja Jenni!” ja “Onnea Alex!”
Moskovassa Jumalanäidin Surussa lohduttajan ikonin kirkon eteen oli kokoontunut tuhansia ihmisiä osoittamaan kunnioitustaan Aleksei Navalnyi’lle. He saattoivat hänet viimeiselle matkalleen kukkavihkoja heilutellen, taputuksin ja huudahdellen “Navalnyi!” ja “Spasiba!” (Kiitos!)

Kansan valta vai yksinvalta? Mikä tai kuka määrittelee suunnan? Aina ei ole mahdollisuutta valita sitä hyvää.
Vaikka täällä maan päällä, maallisesta näkökulmasta käsin, näyttääkin usein siltä, että paha saa ja pitää valtaa, meitä kutsutaan kuitenkin luottamaan Kristukseen, Pahan vallan Voittajaan. 

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Suojele ja pelasta
Herra, nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini.

Se, joka Herraa pelkää, oppii valitsemaan oikean tien. Hän saa onnen ja rauhan, ja hänen jälkeläisensä perivät maan. Herra ilmoittaa suunnitelmansa palvelijoilleen, ja he tulevat tuntemaan, millainen on hänen liittonsa.
Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta.
Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Lievitä sydämeni tuska, ota pois minun ahdistukseni. Katso minun kärsimystäni ja vaivaani ja anna anteeksi kaikki syntini.
Katso, kuinka paljon minulla on vihollisia! Heidän vihansa on väkivaltainen ja julma!
Suojele minua ja pelasta minut, älä hylkää minua, sinuun minä turvaudun.
Ps. 25:11–20

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Enemmän kuin isänne
Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala:

    ”Tämän käskyn minä annoin heille: kuunnelkaa minua, niin minä olen teidän Jumalanne ja te olette minun kansani; kulkekaa aina sitä tietä, jota minä käsken teidän kulkea, niin teidän käy hyvin! Mutta eivät he totelleet minua, eivät ottaneet käskyäni kuuleviin korviinsa, vaan kulkivat omien ajatustensa, oman pahan ja paatuneen sydämensä mukaan. Eivät he kääntäneet kasvojaan minun puoleeni, selkänsä he käänsivät minulle. Kerran toisensa jälkeen olen lähettänyt teidän luoksenne palvelijoitani, profeettoja, siitä alkaen kun teidän isänne lähtivät Egyptistä ja aina tähän päivään asti. Sittenkään te ette ole minua totelleet. Olette sulkeneet korvanne, kovettaneet mielenne ja tehneet pahaa vielä enemmän kuin isänne.”
Jer. 7:23–26

**********************

Todellinen  
Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta. Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.

    Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.
1. Joh. 5:18–20

Kristus, varjele meitä Pahan vallalta. Avaa silmämme näkemään Pahan toiminta ja pysymään siitä erossa. Vedä meidät lähellesi, vedä meidät itseesi, elämään Sinussa, Sinun kanssasi, joka päivä. Auta meitä elämään Sinun todellisuudestasi käsin, tule todeksi meille jokaiselle. Me, ja  koko maailmamme, tarvitsemme Sinua, aina ja ikuisesti Todellinen. 

Jeesus sanoi:
    ”Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua? Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta.”
    Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: ”Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?” Jeesus vastasi: ”Ei minussa ole pahaa henkeä. Minä kunnioitan Isääni, mutta te häpäisette minua. Itse en kysy kunniaani, mutta on toinen, joka kysyy ja tuomitsee. Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa.”
    Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Nyt asia on selvä: sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinä sanot: ’Joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa.’ Sinäkö muka olet suurempi kuin isämme Abraham? Hän on kuollut, ja niin ovat kuolleet myös profeetat. Mikä sinä luulet olevasi?”
    Jeesus vastasi: ”Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te. Mutta minä tunnen hänet ja pidän kiinni hänen sanastaan. Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi.”
    Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi – minä olin.” Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä.
Joh. 8:46–59

Mistä tuo keskustelu oli saanut alkunsa? Tai väittelyksi kai sitä voisi kutsua. Sillä mitä tahansa Jeesus sanoi, se yritettiin tyrmätä jollain vastaväitteellä. Välillä Jeesusta kyllästytti koko keskustelu:
Aiemmin Jeesus oli sanonut kansalle: “Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12)
Tuota seurasi pitkä keskustelu, jonka tuloksena monet uskoivat Jeesukseen.

Fariseukset sen sijaan kokivat Jeesuksen puheet pelkästään provokatiivisina. Ja eihän Jeesus säästellyt sanojaan. Hän sanoi heille: “Minä puhun, mitä olen Isäni luona nähnyt — ja te teette, mitä olette omalta isältänne oppineet.” (Joh.8:38). 

Jeesus näki, että fariseukset halusivat tappaa hänet, ja sanoikin sen heille: Mutta nyt te haluatte tappaa minut — miehen, joka on sanonut teille totuuden, sen, minkä on Jumalalta kuullut.” ((Joh.8:40)

”Sinä olet samarialainen”, juutalaiset sanoivat Jeesukselle. Samarialaiset olivat toisuskoisia ja juutalaiset halveksivat heitä. Jeesus oli kuitenkin eri linjoilla. Hän keskusteli samarialaisen naisen kanssa kaivolla. Jeesuksen vertauksessa nimenomaan samarialainen oli se laupias, joka auttoi tien poskessa viruvaa.
Kun Jeesus paransi kymmenen spitaalista, vain yksi heistä palasi kiittämään huomattuaan parantuneensa. Tämä mies oli samarialainen. Hän ylisti Jumalaa ja lankesi kiitollisena Jeesuksen jalkojen juureen. Jeesus sanoi miehelle: “ “Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.”   

Kirkkovuosikalenterin mukaan ensi sunnuntain aihepiiri laittaa ihmisen miettimään, kenen puolella hän on. – Viimeistäänkin viimeaikaset järkyttävät tapahtumat Gazassa ovat laittaneet sellaisiakin ihmisiä tällaisen valinnan eteen, joille Israel on rakas maa.

Mitä Jeesus sinä sanoisit humanitaarisesta katastrofista, jota palestiinalaiset kokevat Gazassa? Lapsia on jo kuollut nälkään. Eikä syynä ole ilmastonmuutos. – Mitä Jeesus sanoisit maanmiehillesi. israelilaisille sotilaille ja maan johtajalle?

Kerran, 17 v. sitten, veimme ruokaa Pietarin kaatopaikalla, peltilevyistä ja muovista kyhätyissä majoissa, asuville romaneille. En varmaan koskaan unohda sitä rynnistystä, joka suuntautui joka puolelta autoon, jossa ruokatavaroita oli.
Eräs äiti kantoi vauvaa nyytissä selässään. Äiti koetti työntyä auton sisään varmistaakseen, että saisi ruokaa perheelleen. Takana olevat tungeksivat ja työnsivät painaen auton ovea kiinni. En ymmärrä miten sain pideltyä ovea niin, ettei vauva jäänyt puristuksiin. Ketään ei onneksi loukkaantunut. Tapahtuma sai minut kuitenkin ymmärtämään, miten epätoivoisiksi nälkä tekee ihmiset. 

Eilinen tilanne ruoka-apukuljetusten ympärillä Gazassa oli käsittämättömän sydäntä särkevä. Yli 100 ihmistä menetti henkensä ja yli 700 ihmistä loukkaantui. Eikä tulitaukoa vain saada aikaiseksi.

Vapahtaja, miten Sinä haluaisit meidän suhtautuvan kaikkeen siihen pahaan, mitä maailmassa tapahtuu? Sanoisitko, kuten aikanaan maanmiehillesi: “Te teette, mitä olette omalta isältänne oppineet.”
Kertoisitko vertauksen laupiaasta samarialaisesta, joka auttoi pahoinpideltyä, vei tämän majataloon ja huolehti siitä, että hän sai ruokaa ja että hänen haavojaan hoidettiin?  

Kristus, pahan vallan Voittaja, armahda meitä, johdata meitä Viisaudellasi ja Rakkaudellasi, kaikissa valinnoissamme, päätöksissämme ja teoissamme.
Auta meitä näkemään ja ymmärtämään asioita Sinun näkökulmastasi.
Kiitos että olet kanssamme. Niin kuin näet, yksin emme täällä selviä.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Rukous ja usko

25.2.2024. – Valo lisääntyy päivä päivältä. Se tuntuu aina vaan niin ihanalta. itselleni se merkitsee myös aikaa, jolloin laitan syötyjen salaattien ja yrttien istutuspaakut multaan, ja seuraan innolla, kuinka ikkunanlaudalla olevassa ruukkurivistössä alkaa työntyä esiin uutta salaattien ja yrttien versoja. Eikä tarvita edes auringon valoa, pelkkä päivänvalokin riittää saamaan kasvun aikaan. 

Pienet ilon ja kiitollisuuden aiheet ovat niin tärkeitä, niiden etsiminen ja viljeleminen, ihan päivittäin. Joka päivä voi löytää jotakin. josta voi olla iloinen tai kiitollinen, oli elämäntilanne sitten millainen vain. – Mistä asioista voit tänään iloita ja olla kiitollinen?   

Isojakin kiitollisuuden ja ilon aiheita on helppo löytää, ainakin meillä täällä, maassa jossa vallitsee rauha. Kiitos että meillä on rauha. Ei tarvitse pelätä pommituksia eikä kotien tuhoutumisia.  On vapaus ilmaista mielipiteensä tarvitsematta pelätä joutuvansa telkien taa.

Rakas Jumala, anna että sodat loppuvat.  Anna rauha kaikkialle sinne, missä sitä niin kovasti kaivataan. Suojele ja varjele, ja tuo apusi kaikille, jotka sitä niin kipeästi tarvitsevat.      

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Hyvä ja oikeamielinen
Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn.
Jumalani, sinun apuusi minä luotan.
Enhän luota turhaan, ethän anna vihollisilleni sitä riemua, että he voittavat minut!
Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi. Vain luopiot joutuvat häpeään.
Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi.
Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä Jumalani, auttajani!
Sinuun minä luotan aina.
Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.
Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani!
Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua!
Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo tien syntisille.
Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä.
Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa. 
Ps. 25:1–10

Kasvoista kasvoihin
Samana yönä Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli. Saatettuaan heidät ensin vastarannalle hän käski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa. Vain Jaakob itse jäi toiselle rannalle. Siellä muuan mies paini hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka. Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa. Mies sanoi hänelle: ”Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee.” Mutta Jaakob sanoi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua.” Mies kysyi häneltä: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Jaakob.” Silloin mies sanoi: ”Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.” Jaakob sanoi hänelle: ”Sano sinäkin nimesi.” Mutta mies vastasi: ”Miksi sinun pitäisi tietää minun nimeni?” Ja hän siunasi Jaakobin siellä.

    Jaakob antoi paikan nimeksi Penuel. Hän sanoi: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.” Aurinko nousi, ja hän jatkoi matkaansa Penuelista eteenpäin ontuen lonkkaansa.
1. Moos. 32:23–32

Ihmeellinen kokemus oli Jaakobilla. Kokemus, joka teki häneen varmasti lähtemättömän vaikutuksen.
Tuota pohtiessani aloin miettiä sanaa ‘Jaakobinpaini’. Sanontahan juontaa juuri tuosta tapahtumasta Jabbokin rannalla.
Luin määritelmän Jaakobinpainista: sellaiseksi kutsutaan tilannetta, jossa henkilö joutuu ratkaisemaan suuren sisäisen ristiriidan.
Se
puolestaan laittoi lukemaan edeltäviä lukuja: mikä aiheutti Jaakobin kokeman sisäisen ristiriidan tuona yönä? 

Jaakob oli hankkinut viekkaudella isänsä Iisakin siunauksen, joka olisi kuulunut vanhemmalle veljelleen Esaulle. Iisakin lähettäessä poikansa Mesopotamiaan turvaan veljen vihalta.
Jumala näki isänsä lampaita paimentaneessa Jaakobissa ominaisuuksia, ja Hän lupasi tälle siunauksensa. Jumalalla oli Jaakobille ja hänen jälkeläisilleen suunnitelma, joka tulisi koskemaan koko kansan tulevaisuutta. 

Enkeleitä unessa – Pakomatkallaan Jaakob näki unessa enkeleitä ja kohtasi Herran: “Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas.” Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen vieressään ja sanoi: “Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala”
Ja Herra lupasi Jaakobille: “Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan.”  

Enkelit Jumalan etuvartiona – Tehtyään sovinnon/sopimuksen appensa kanssa Jaakob jatkoi matkaa vaimoineen, palvelijoineen ja karjoineen. Silloin häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä. Heidät nähdessään Jaakob sanoi: “Tässä on Jumalan etuvartio.”
Kun Jaakob kuuli, että hänen veljensä Esau oli tulossa häntä vastaan 400 miehen kanssa, Jaakob pelästyi ja lähetti veljelleen edeltä käsin lahjaksi suuren määrän karjaa lepyttääkseen tämän kaunan.
Tuona yönä Jaakob kohtasi tuon miehen, jonka kanssa hän paini aamunsarastukseen saakka.

Jaakobilla oli vahva kokemus siitä, että hän oli nähnyt Jumalan: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.”
Tuolloin oli varmaan aika yleinen uskomus, että Jumalan kirkkaus on niin vahva ja Hänen näkemisensä niin voimakas kokemus, ett’ siitä ei voi selvitä hengissä.
Raamatussa on useita siihen viittaavia kohtia. Esim. 2. Mooseksen kirjassa Jumala sanoo Moosekselle: “Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon.”
Joten siinäkin mielessä Jaakobilla riitti kyllä kokemuksessaan todella ihmettelemistä. 

**********************

Kestävyyttä
Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.

    Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. 
Jaak. 1:2–6

Öljyn tuoksua
Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

    Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi.
    ”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”
    Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.” 
Luuk. 7:36–50

Fariseus kummeksui, miksei Jeesus suhtautunut naiseen samalla tavalla kuin hän. Eikä Jeesus todellakaan huomaa, eikö hän näe tuossa naisessa samaa mitä minä näen?
Tietenkin Jeesus näki. Hän näki heidän kummankin, sekä naisen että fariseuksen sydämeen.  Toinen oli täynnä katumusta, helpotusta ja kiitollisuutta, toinen täynnä ärtymystä, halveksuntaa ja paheksuntaa.   

Magdalan Marian kiitollisuus oli ylitsevuotava. Olihan Jeesus aiemmin vapauttanut hänet seitsemän riivaajan vallasta. Pahan voimat eivät hallinneet tai ohjanneet häntä tai hänen elämäänsä: hän oli vapaa, kuin uudestisyntynyt.
Fariseus ei tätä nähnyt, hän näki sen minkä halusi nähdä, Se mitä hän tuossa naisessa näki, kertoi enemmän  hänestä itsestään kuin tuosta naisesta.  

Kirjailija Mihail Šiškin aloittaa muistosanansa oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi’lle näin: 
‘Oli kynttilä, joka edes vähän valaisi putinilaista pimeyttä. Se on puhallettu sammuksiin.
Mihail Šiškin toteaa entisen kotimaansa levittävän ‘kuolemaa ja pahuutta’.

Joka päivä näemme uutisia maailman pahuudesta, häikäilemättömyydestä, julmuudesta ja epäoikeudenmukaisuuksista. Niitä vähänkin seuratessa on helppo ymmärtää Mihail Šiškinin sanoja. (Hän ei itse enää asu Venäjällä, ja voi siksi vapaasti ilmaista ja julkaista näkemyksiään.)  
Aleksei Navalnyi’n kuolema Siperian vankilassa sekä viranomaisten tapa kohdella hänen äitiään liittyen poikansa hautaamiseen järkyttävät syvästi.

Miten onnekkaita olemmekaan, kun saamme elää maassa, jossa ei joudu vangituksi tai vaiennetuksi ei-toivotuista mielipiteistä. Miten erilaisessa maailmassa itänaapurissamme eletäänkään, valtaapitävien mielivallan armoilla. 

Kun mietin Šiškinin muistosanoja. Navalnyin kuolemaa ja pahan ilmentymistä maailmassa, mietin miten tärkeää onkaan, että epäoikeudenmukaisuudesta, vääryydestä ja maailmassa ilmenevästä pahuudesta puhutaan ja että sitä arvostellaan, niin että maailma voisi muuttua paremmaksi.

Evankeliumitekstiä pohtiessani Magdalan Maria öljypulloineen jäi sivuseikaksi; jäin miettimään enemmän fariseusta. Hän ei puuttunut mihinkään vallalla olevaan kieroutuneeseen järjestelmään tai valtaa pitävien toisia alistaviin tekoihin. Hän suuntasi halveksuntansa naiseen, joka pesi Jeesuksen jalat kyynelillään, kuivasi ne hiuksillaan ja voiteli jalat hyvältä tuoksuvalla öljyllä.   

Johduin ajattelemaan, kuinka helppoa on nähdä itsensä ulkopuolella, muualla ja muissa oleva paha. Miten paljon helpompaa onkaan havaita maailmassa ilmenevä pahuus kuin nähdä tai tunnistaa sellaista itsessään. (Sillä kukapa voisi väittää olevansa pelkästään hyvä, ainoastaan hyviä ajatuksia ja tunteita omaava, aina vaan hyvää tahtova ja tekevä ihminen.)

Jeesus siirsi fariseuksen huomion naisen arvostelemisesta tarkastelemaan omia asenteitaan, ajatuksiaan ja käytöstään.
Ja siitähän tässä paastonajassakin on kyse. Että kääntäisimme katseemme omaan sisimpäämme; että tulisimme tietoisiksi niistä ikävistä asenteistamme ja taipumuksistamme (ja niistä kumpuavista toimintatavoistamme), joita emme haluaisi itsessämme nähdä tai myöntää.
Ja että ymmärtäessämme ettemme pysty näitä (sisäisistä haavoista, peloista, katkeruudesta, vihasta tai ties mistä johtuvia) asioita itseämme muuttamaan tai parantamaan, kääntyisimme rukouksin Vapahtajamme ja Parantajamme puoleen. ja pyytäisimme Häntä auttamaan meitä.

Ja että saisimme kuulla Hänen lausuvan myös meille nuo lempeän armahtavat ja vapauttavat sanat: “Uskosi on sinut pelastanut. Mene rauhassa.” 

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Jeesus, kiusausten voittaja

21.2.2024. Lunta on talvilomalaisten rientoihin. Toissa päivänä kylämme luistinrataa jäädytettiin ja pian rata täyttyi luistelijoista. Hiihtoladutkin ovat hyvässä kunnossa.
Tavallisesti tässä vaiheessa olen innolla odottanut aurinkoisia keväthankia, mutta täytyy myöntää, että pitkään jatkuneet liukkaat kelit ovat saaneet minut huokaamaan, että kunpa sulaisivat vaan pois nämä jäät ja lumet, sitten talviloman jälkeen.

Tämän viikon kirkkovuoden aihe käsittelee kiusauksia ja niiden voittamista. Jeesus vietti 40 päivää karussa erämaassa. Hänen kestävyytensä joutui koetteluun ennen palvelutyönsä alkamista. Paholainen koetti monin tavoin houkutella hänet luopumaan siitä, mihin hänet oli kutsuttu.
Se, kuinka Jeesus selvisi kiusauksista, antoi hänelle varmastikin voimaa, rohkeutta, kärsivällisyyttä kaikkiin niihin haastaviin tilanteisiin, joita hän myöhemmin joutui kohtaamaan.   

Millaisia kiusauksia ihmiset ovatkaan kautta aikojen joutuneet kohtaamaan. Entä me tämän päivän ihmiset? Minkälaisia ovat minun kiusaukseni? Entä sinun?
Yksi kiusauksen muoto, jonka joudun kohtaamaan melko usein, ilmenee ajatustasolla. Huomaanko antaa kyytiä negatiivisille ajatuksille, kun sellaisia koettaa hiipiä mieleen?

Tiedän, miten vahva vaikutus ikävillä ajatuksilla voi olla elämään, jos niille antaa valtaa tai jos niihin jumiutuu. Ihan jokaiseen päivään vaikuttaa se, millaisten ajatusten sallin pyöriä mielessäni. Siispä kyytiä ikäville ajatuksille, ja äkkiä myönteisiä tilalle, on mottoni.

Aika helppo keino (ainakin omalla kohdallani toimii hyvin) on se, kun suhteutan omaa tilannetta johonkin isompaan kontekstiin. Esim. jos jokin asia harmittaa, mietin miten pientä tämä on verrattuna niihin, joiden jokapäiväinen elämä on selviytymistä hengissä, sodan, nälän,  kylmyyden tai muun koettelemuksen vuoksi. Siinä huomaa, kuinka pienestä on itse taipuvainen valittamaan. (Kuten nyt näistä liukkaista keleistä.) 

Jeesus sai kokea erämaassa, miten hän sai taivaasta apua kiusausten keskellä. Evankelista Markus kirjoittaa, että enkelit pitävät hänestä huolta.
Se, että me vielä tänäkin päivänä voimme lukea tuota, antaa voimaa, rohkeutta ja luottamusta siihen, että kun joudumme isompiinkin koettelemuksiin tai kiusauksiin, apua on saatavilla. On huolto- ja turvajoukot. Luojamme on tämän näin suunnitellut. Hän ei jätä meitä yksin kamppailemaan kiusaustemme kanssa.
Kuten alla olevassa psalmissa todetaan: Hän levittää siipensä yllemme. Hänessä, Häneen turvautuessamme, olemme turvassa.

Korkeimman suojassa
Se, joka asuu Korkeimman suojassa
ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin:
”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.”
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta.
Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla.
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,
ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. 
Ps. 91:1–4, 11–12

Tämä on oikea voimapsalmi. Sitä kannattaa lukea, kun tarvitsee henkistä/hengellistä voimaa ja vahvistusta.
Korkeimman suojassa. Turvapaikka. Pelastaa ansasta ja pahan sanan vallasta (ajatuksetkin voisi liittää tuohon). Turvassa Hänen siipiensä alla. Enkeleille käsky varjella sinua, he kantavat sinua käsillään… – miten ihania voimasanoja! Niitä kannattaa toistella itsekseen, niin että niistä tulee sisäisiä voimanantajia.
Itse en ole hyvä muistamaan ulkoa pitempiä lauseita tai jakeita, mutta myönteiset voimasanat ovat helppoja, niihin voi liittää itselleen mieluisia ja sopivia mielikuvia. 😉

(Alla olevasta kuvasta tulee mieleen se hyvä tunne, kun on käynyt avannossa tai kylmässä vedessä. Verenkierto on vauhdissa ja olo on valtavan energinen.)

Hyvän opettelua 
Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
– Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra.
– Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.
Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan hyvyyttä, mutta jos kovetatte mielenne ja torjutte minut, miekka syö teidät. Herran suu on puhunut.
Jes. 1:16–20

Mitä Jumala Jesajan mukaan odottaa meiltä? Että me luopuisimme tekemästä pahaa, sellaista mikä satuttaa ja loukkaa lähimmäisiämme. Tämä koskee paitsi tekoja myös sitä, millä lailla puhumme toisille, tai miten kirjoittelemme heistä. 
Että opeteltaisiin kanavoimaan turhautumisia, katkeroitumisia, kateutta ja ties mitä muulla tavoin kuin kohdistamalla näitä tunteita muihin.
Opettelisimme tekemään hyviä asioita. Kun teemme toisille hyvää, tulee itsellekin hyvä olo. 

Oikeudenmukaisuutta – Uskon että kaikki meistä ovat ainakin joskus puhuneet ikävällä tavalla tai toimineet epäoikeudenmukaisesti toisia kohtaan. Joillekin siitä on saattanut muodostunut jopa tapa.
Ilouutinen on kuitenkin, että aina voimme muuttua. Päättää parantaa tapamme ja huonot taipumuksemme. Jumala lupaa tulla tässä avuksemme: Hän lupaa pesevänsä väärät tekomme vitivalkoisiksi. Se edellyttää vain omien virheittemme huomaamista ja halua luopua niistä. – Siihen meneillään oleva pääsiäispaastonkin aika tarjoaa hyvän mahdollisuuden. 

Armahtava ja uskollinen
Armollisen Jumalan tahto oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta. Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.

Hepr. 2:9, 17–18

Erämaan kiusaukset
Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta. 

Mark. 1:12–13

Voittaja, kanssamme – Vaikeimpinakin hetkinä saamme luottaa siihen, että emme ole yksin, meistä pidetään huolta. Jumala näkee koettelemuksemme, ja kun pyydämme häneltä apua, Hän lähettää apujoukkonsa.
Kristus, kaiken nähnyt, kärsinyt ja voittanut, on myös kanssamme. Aikamoista saada kulkea Voittajan kanssa. 

Jumalan rakkaudentie

12.2.2024. Eilen Suomi jännitti presidentinvaalin lopputulosta. Minusta on hienoa, kuinka virkaan valittu korosti yhä uudelleen ehdokkaiden toisiaan kunnioittavaa ja arvostavaa kampanjointia.  (Taitaa olla melko harvinaista maailmalla.)
HS teki katuhaastattelua Kumpulassa, jossa vaalivoittaja sai vain 20% äänistä (vähiten koko Suomessa). Vastaajat suhtautuivat rakentavasti ja toiveikkaasti häneen, vaikkei tämä ollutkaan heidän oma valintansa.

Olisipa hienoa, jos kaikki muutkin, jotka toivoivat erilaista lopputulosta, pystyisivät suhtautumaan samoin. Niin että valituksi tullut voisi toteuttaa pyrkimystään tulla koko kansan presidentiksi. Ja että myös me kansana voisimme kulkea eteenpäin toisia kunnioittavina, arvostavina ja rauhaa rakentavina.

**********************    

Laskiaissunnuntain aiheessa puhutaan rakkaudesta. Jumalan rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan sekä siitä, millaista ihmisen rakkaus on, kun se on  kauneinta, puhtainta ja epäitsekkäintä (1. Kor. 13).

Miten erilaiselta ensi pyhän otsikko – Jumalan rakkauden uhritie – tuntuisikaan, jollei siinä olisi tuota uhri-etuliitettä…  – tuo uhri-sana kun kalskahtaa korviini niin ikävällä tavalla. Golgatan tapahtumat tuntuvat aina vain niin rankoilta.
Mutta Pääsiäistä kohti ollaan menossa, joten aihe nousee taas väistämättömästi sisäisesti työstettäväksi. – Jospa tällä kertaa pääsisin Jeesuksen kärsimän kivun ja tuskan yli, niin että voisin suunnata katseeni pelkkää kiitollisuutta tuntien Pääsiäisen ilosanomaan: ylösnousemuksen ihmeeseen.

Toivoa kyllä saattaa olla meikäläisenkin jääräpään kohdalla tässä asiassa, ajatellen mitä vuosien kuluessa on sisimmässäni tapahtunut: 20 v. sitten suhtauduin vielä aikamoisella varauksella kristinuskon opetuksiin juuri Golgatan vuoksi.
On se vain ihmeellinen juttu, miten Jumala kulkee kanssamme ja tekee sisimmässämme hiljaa ja lempeästi työtään, jotta voisimme oppia tuntemaan ja ymmärtämään enemmän Hänen suunnitelmiaan sekä rakkauttaan meitä kohtaan.
Sillä tiellä on hyvä kulkea, Hänen kanssaan; Rakkauden tiellä.

Kirkkovuosikalenterista:
Jeesuksen julkinen toiminta saavuttaa käännekohtansa. Vaellus Jerusalemiin, kohti kärsimystä ja kuolemaa, alkaa. Mutta juuri tällä tiellä Ihmisen Poika kirkastetaan. Jumalallinen rakkaus voittaa antaessaan itsensä alttiiksi kuolemaan asti. Tarvitsemme silmiemme avautumista, jotta näkisimme, miten Jeesus kärsii meidän puolestamme ja koko maailman puolesta. Vapahtaja kysyy myös meiltä itsemme alttiiksi antamista Jeesuksen seuraamisessa.

Pakopaikka
Herra, sinuun minä turvaan.
Älä milloinkaan hylkää minua.
Sinä olet vanhurskas, pelasta minut! Kuule minua, riennä avukseni!
Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat.
Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani.
Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.
Sinä päästät minut verkosta, jonka viholliset ovat virittäneet eteeni.
Sinä olet minun turvani! Sinun käsiisi minä uskon henkeni.
Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.
Ps. 31:2–6

Kääntykää
Minä tuomitsen teistä itse kunkin sen mukaan, mitä hän on tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala.

”Kääntykää, luopukaa synneistänne, ettei syyllisyys olisi uhkana yllänne! Heittäkää pois kaikki rikkomuksenne, kaikki se millä olette syntiä tehneet, ja ottakaa rintaanne uusi sydän ja uusi henki. Miksi te kuolisitte, israelilaiset? En minä tahdo kenenkään kuolemaa – näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, niin saatte elää!”  Hes. 18:30–32

🙏⚓❤️🙏⚓❤️🙏⚓❤️

Usko, toivo, rakkaus
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
1. Kor. 13

Miten tärkeää ja upeaa olisikaan, jos voisimme koettaa kasvaa kohti yllä olevia Rakkauden ihanteita. Yrittäisimme olla kärsivällisempiä. Osoittaisimme lempeyttä toisia kohtaan. Emme kadehtisi toisia, ts. vertaisi itseämme ja elämäämme toisiin ja heidän elämäänsä. Emme kerskaisi, pöyhkeilisi emmekä käyttäytyisi muullakaan lailla sopimattomasti. Emme etsisi omaa, vaan yhteistä etua.
Emme katkeroituisi hautuen sisimmässämme kokemaamme vääryyttä, vaan antaisimme Kristuksen täyttää sydämemme anteeksiannolla ja rakkaudella.
Iloitsisimme totuuden voittaessa. Ja kaikesta sellaisesta, mikä vahvistaa uskoamme ja toivoamme. 

Miten tuo kaikki muuttaisikaan elämäämme. Kun emme siihen itse kykene, tarvitsemme apua sellaiselta, joka siihen kykenee. On ihana tietää, että aina voimme pyytää Hänen myötävaikutustaan. Hänen Rakkauttaan.
Kristus, tee meissä hyvää työtäsi, auta meitä kasvamaan kohti niitä ominaisuuksia, joita osoitit maallisen vaelluksesi aikana.   

🙏⚓❤️🙏⚓❤️🙏⚓❤️

Välittäjä
Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut.
1. Tim. 2:4–6

Palvelija
Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”

Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” ”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” ”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.”
Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” Mark. 10:32–45

Hyvin voisin kuvitella, että jos olisin kulkenut opetuslasten mukana Jerusalemiin johtavalla tiellä ja kuullut, mitä Jeesus kertoi tulevista tapahtumista, olisin joko torjunut kuulemani tai – kuten opetuslapset tekivät – vaihtanut nopeasti puheenaihetta. On vain niin rankkaa kuulla, että jotain pahaa tulisi tapahtumaan jollekin sellaiselle, jota rakastat tai joka on sinulle tärkeä. 

Jaakobin ja Johanneksen kysymys on tuossa yhteydessä kuitenkin aivan tyrmistyttävä. Jeesus on juuri kertonut, että hän saa kuolemantuomion, ja nämä veljekset, jotka ovat saaneet kulkea Jeesuksen mukana 3 vuotta, alkavat anella Jeesukselta parhaita paikkoja tulevassa ‘hallituksessa’.  

Toisten palvelijaksi – Kun toiset hermostuivat veljesten röyhkeydestä, Jeesus alkoi puhua heille toisten palvelemisesta. “Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija,”

Tuoreesta presidentinvaalista johtuen ajatukset kääntyvät väkisinkin nykyhetkeen, tämän maailman hallituksiin ja johtajiin. 
Ukrainalaisen komediasarjan Kansan palvelija (jonka ensi-ilta oli v. 2015),  pääosaa, korruptiota vastustavaa historianopettajaa näytteli sarjan käsikirjoittaja Volodymyr Zelenskyi. Siinä hänet valitaan yhteensattumien summana maan presidentiksi.
(Sarjassa presidentti pyöräilee töihin. – Ei taitaisi olla mahdollista pyöräilyä harrastavalle uudelle pressallamme.)

Neljän vuoden kuluttua TV-sarjan alkamisesta Zelenskyi valittiin tosiasiallisesti  presidentiksi. Eipä hän, eikä kukaan muukaan, olisi osannut arvata, millainen katkera malja ja tulikaste häntä, hänen perhettään ja koko kansaa odotti. Sarjan nimen mukaisesti Zelenskyistä tuli kansan palvelija mitä rankimmalla tavalla. Se laittoi hänen, kuten lukuisten kansalaistensa perheiden elämän täysin uusiksi. – Rukoillaan ukrainalaisten, samoin kuin kaikkien maansa itsenäisyyden puolesta taistelemaan joutuneiden puolesta.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Mietin Jeesuksen sanoja ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla.”
Miten surullista, että yhä on maita, joissa tuo vieläkin pitää paikkaansa. Ja miten kiitollisia saammekaan olla, että elämme maassa, jossa vallitsee demokratia ja rauha. Maassa, jossa ei tarvitse pelätä mielivaltaisen johtajan oikkuja ja toisia alistavia tai sortavia päätöksiä tai tekoja.

Ja miten tärkeää olisi, että yhdessä koettaisimme kasvaa kohti niitä Rakkauden ihanteita, joista Paavali kirjoittaa yllä (n kansan yhtenäisyys, jotta voisimme kasvaa kohti toteuttaa maassamme voisi toteutua yllä (1.Kor.13).  akkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Kristus, Sinä näet, millaisten asioiden kanssa tämä maailma kamppailee.
Auta meitä, niin että oppisimme suhtautumaan toisiimme tahtomallasi tavalla. Anna meille palvelualttiutta, halua auttaa ja tukea toisia. Ohjaa meitä ystävälliseen ja toisiamme arvostavaan kanssakäymiseen. 

Auta meitä kaikkia, niin vastavalittua presidenttiämme kuin meitä jokaista kansalaista, jotta voisimme kukin omalta osaltamme olla rakentamassa tästä maailmastamme hyvää ja rauhanomaista paikkaa elää ja asua. Niin että Sinun valtakuntasi kirkkaus voisi ilmentyä keskuudessamme.     

Kiitos Vapahtajamme siitä, mitä olet tehnyt vuoksemme, ja siitä, mitä tänäkin päivänä teet. Kiitos että olet kanssamme. Kiitos Rakkaudestasi. 

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Kristus, Jumalan kirkkauden säteily

3.2.2024. Ihania aurinkoisia päiviä ollut tällä viikolla! Ja tänään (ainakin täällä maan eteläisessä osassa) jäisten teiden päälle satanut nuoskalumi on helpottanut ulkona liikkumista.
Kotikatuni on ilmeisesti meidän kylän hiekoitusjärjestyskategorian pahnanpohjimmainen,  hiekoitusauto kun kävi ripottelemassa vähän soraa vasta nyt kun kadun paksun jääkerroksen  pinta oli muuttunut sohjoksi…
Mutta kiitollinen olo on, kun pystyssä on pysytty koiralenkeillä varovaisesti köpötellessä. Tiedä vaikka rukouksella olisi ollut tässä oma vaikutuksensa. Liukkailla keleillä näet lausun aina lenkille lähtiessä hiljaisen rukouksen:  “Jeesus, pidä minusta kiinni.”
Osteoporootikolle  kun – niin kuin kyllä myös kelle tahansa – jäisellä tiellä liukastuminen voi olla aika kohtalokas juttu.
Joten tässä rukous meille kaikille: “Rakas Jumala, pidä meistä kiinni, kun olemme vaarassa liukastua, kaatua tai kompastua!”

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Hän johdattaa meitä
Jumala, maan ääriin saakka kiiriköön sinun nimesi,
kaikukoon ylistyksesi! Sinun kätesi on hyvyyttä täynnä. Iloitkoon Siionin vuori, riemuitkoot Juudan kaupungit, sillä sinun tuomiosi ovat oikeat.
Lähtekää, kulkekaa Siionin ympäri, laskekaa sen tornit. Katsokaa sen muureja, tutkikaa sen  palatseja, niin että voitte kertoa tuleville polville:
Suuri on Jumala! Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan.
Ps. 48:11–15

Liiton enkeli
– Minä lähetän sanansaattajani
raivaamaan edelläni tietä. Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä
Valtias, jota te odotatte, ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte.
Hän saapuu, sanoo Herra Sebaot. Kuka voi kestää sen päivän, jolloin hän tulee, kuka voi seistä horjumatta, kun hän ilmestyy? Sillä hän on kuin ahjon hehku, hän puhdistaa kuin vahvin lipeä.
Mal. 3:1–2

Malakian kirja on Vanhan testamentin viimeinen kirja. Siinä Jumala lupaa Malakian kautta lähettävänsä maailmaan kansan odottaman ja kaipaaman Valtiaan. Hän, Liiton enkeli, tuo uuden Liiton ihmisten ja heidän Luojansa välille. .

Tuota Valtiasta, luvattua Messiasta, suurin osa juutalaisista odottaa vieläkin. Heidän pyhässä kirjassaan ei ole Uuden Liiton kirjoja ja kirjeitä, eli Uutta Testamenttia, Ei ihme, että he vieläkin odottavat Messiastaan saapuvaksi.

Muistan vieläkin Tel Avivin lentokenttävirkailijoiden ilmeet 12 c. sitten. Olimme ystävieni kanssa palaamassa Suomeen. Minut otettiin sivuun (ehkä siksi, että olin matkanjohtaja). Virkailija avasi matkalaukkuni, ja totesi ivalliseen sävyyn: “Oh, Jesus stuff!” “Yes”, vastasin ja aloin esitellä  hänelle Raamattuani.
Se sai lähistöllä olleet virkailijatkin tulemaan paikalle. Näytin heille, kuinka suuri osa meidän kristillisestä Raamatustamme on heidän heprealaisen Raamattunsa, Tanakin, kirjoituksia.
Ja sitten näytin, kuinka tämä ohuempi loppuosa, jota me kutsumme Uudeksi testamentiksi, kertoo Jeesuksen elämästä ja opetuksista.
He olivat yllättyneitä ja kiinnostuneita. Minä puolestani olin yllättynyt, kuinka nopeasti iva oli vaihtunut aidoksi mielenkiinnoksi. Vahinko, ettei keskustelua voitu jatkaa pitempään, sillä heidän oli palattava työhönsä. Mutta olin iloinen heissä heränneestä kiinnostuksesta. Tiedä vaikka se olisi innostanut heitä tutkimaan asiaa enemmän.

**********************

Jumala on valo
Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
1. Joh. 1:5–7

Jos me vaellamme valossa, jos Hän, joka on Valo, ohjaa ja opastaa meitä,  tiedostamme sen yhteyden, joka meillä on toisiimme, lähimmäisiimme. Tunnemme kuuluvamme Jumalan  perheeseen, samaan perheeseen, Valon perheeseen. 

Uskokaa Valoon – Jeesus kehotti opetuslapsiaan: 
“Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa. Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia.”  (Joh.12:35-36)

Kaikkien kansojen Valo 
Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.

Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
– Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.
Luuk. 2:22–33

Simeon odotti ja kaipasi. Joka päivä hän odotti: mitä jos tänään saisin nähdä Hänet, Luvatun.
Hän uskoi Pyhän Hengen ilmoitukseen siitä, että näin tulisi käymään. Hän saisi nähdä Hänet, jonka Jumala on lähettänyt ja voidellut tuomaan taivaallisen Valon tämän maailman pimeyteen.

Sillä, miten paljon ja hartaasti me toivomme, kaipaamme ja odotamme Jumalan kohtaamista, on uskoakseni merkitystä. Hän näkee kaipauksemme, Hän kuulee rukouksemme.
Jumalahan on läsnä, kanssamme. On meistä kiinni, miten ja mihin suuntaamme huomiomme, kaipuumme, toiveemme ja odotuksemme.

Hiljaiset hetket, jotka omistamme Hänen läsnäolossaan viipymiselle, ovat oman kokemukseni mukaan sellaisia, joissa voi parhaiten tunnistaa Hänen läsnäolonsa. Tosin Hän voi ilmaista itseään meille monin tavoin, odottamattomissakin tilanteissa ja täysin yllättäen.

Lukemattomat ihmiset ovat kertoneet, kuinka he epätoivon hetkellä tai äärimmäisessä hädässä ovat kääntyneet Jumalan puoleen, kysyen, onko Hän oikeasti olemassa. Ja he ovat nähneet äärettömän kirkkaan Valon pimeässä huoneessa, tai Kristuksen loistavan hahmon, tai kuulleet rohkaisevat sanat, jotka ovat osuneet suoraan sydämeen ja muuttaneet kaiken. Näitä kokemuksia on yhdistänyt yksi tekijä: sanoinkuvaamaton rauha. 

Simeon ei ollut epätoivoinen, vaikka oli odottanut niin kauan. Hän luotti Pyhän Hengen lupaukseen. Ja hänen luottamuksensa ja uskollisuutensa palkittiin. Hän sai nähdä taivaallisen kirkkauden tuossa pienessä lapsessa, jonka Maria ja Josef toivat temppeliin. Hän sai pidellä tuota pyhää lasta sylissään. Sellaista hän ei varmaankaan olisi osannut kuvitella. Se oli hänen hartain toiveensa, hänen elämänsä täyttymys.

Mikä on oman elämämme hartain toive, juuri nyt, tässä elämämme vaiheessa, tai ylipäätään elämässä? Sen pohtiminen ja tiedostaminen voi kertoa meille paljon itsestämme ja siitä, mikä meille todella on tärkeää ja merkityksellistä. 

Huomispyhän (myös Kynttilänpäiväksi nimetyn) aiheeseen liittyen löytyi tällainen: Simeonin laulu Janet Sullivan Whitakerin esittämänä:  

Song of Simeon – Janet Sullivan Whitaker 

 ‘Nyt, jumala, suo palvelijasi lähteä.
Suo minun lähtevän rauhassa, sanasi mukaan.
Sillä silmäni ovat nähneet pelastustyösi:
Valon koko maailmalle. Halleluja.’