Kristus on ylösnoussut!

17.4,2022. Yli lentävät valkeat joutsenet, vähän eksyneen oloisena pörräävä kimalainen, keveästi lehahteleva sitruunaperhonen, lehtien lomasta esiin työntyvät sinivuokot… nämä  kevään tulon varmat merkit ovat kuluneella viikolla tuoneet iloa meikäläiselle.
Tänä Pääsiäisenä huomaan kaipaavani erityisesti ilonaiheita. – Ja kyllähän niitä riittää. Ulos kun lähtee, kuuntelee, katselee ja ihmettelee. Keskellä kaupunkiakin voi nauttia lintujen liverryksestä puistojen vihertymistä odotellessa. (Pohjoisemmassa tosin saa vielä jonkin aikaa odotella kevään tuloa.)
Kevät – täynnä elämän ihmeitä! 🙂

Pääsiäissunnuntain psalmitekstissäkin riemu raikuu: 

Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu raikuu pelastettujen majoilta:
Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme. Herran käsi on voimallinen!
Minä en kuole, vaan elän ja kerron Herran teoista.
Hän kyllä kuritti minua mutta ei antanut kuoleman valtaan.
Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.
Tämä on Herran portti, josta vanhurskaat saavat käydä.
Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua ja pelastit minut.
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä. Ps. 118:15–23 

Hyvyys voittaa – Eilisessä uutishaastattelussa arkkipiispa Tapio Luomalta kysyttiin, mihin meidän pitäisi nyt tänä surun vuotena uskoa Pääsiäisen ylösnousemuksesta ja siitä, että kuolemaa ei ole, kun olemme nähneet sitä niin paljon näinä aikoina. 
Tapio Luoma vastasi, että “jos ajattelee mitä kaikkea sisältyy Pääsiäistä edeltävän hiljaisen viikon tapahtumiin ja pääsiäissunnuntaihin, niin sehän sisältää koko ihmiselämän kirjon.  Raadollisimmillaan väkivaltaa, julmuutta, kieltämistä, pettämistä. Ja toisaalta valtavaa inhimillistä lämpöä, rinnalle tulemista, taakkojen kantamista. Pitkäperjantain koittaessa ihmiset ajattelivat, että näinkö tämä nyt loppui: väkivalta voitti, pimeys sai ikään kuin kaiken valtaansa. Mutta Pääsiäisessä aina on mukana se, että sittenkään pahuus ei saa valtaa, hyvyys voittaa. Jumalan hyvyyteen ja voimaan luottamusta mekin nyt tarvitsemme.”  

Hallelujasäe
Kuolema on nielty ja voitto saatu. Kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! (1. Kor. 15:54,57)

Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:
– Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.
    Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt.
    Olenhan apostoleista vähäisin enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani.
Näin me siis julistamme, minä niin kuin hekin, ja näin te myös olette uskoneet. (1. Kor. 15:1–11) 

Jumalan armo voimana – Paavali kirjoitti korinttilaisille olevansa apostoleista vähäisin. Hänhän oli kiihkeä Jeesuksen seuraajien vainooja, kunnes ylösnoussut Kristus ilmestyi hänelle niin voimakkaalla tavalla, että Paavali – tuolloin Saul – sokeutui 3 päiväksi. Tuo ilmestys oli niin vahva, että hän ryhtyi ylösnousseen Jeesuksen seuraajaksi ja hänen opetustensa ja tekojensa julistajaksi. Hänestä tuli yksi aikansa merkittävimmistä kristittyjen johtohahmoista. 

Jumalan rakkauden sanoma – Kun haastattelija kysyi ev.lut. kirkon johtajalta tämän näkemystä Venäjän ortodoksikirkon johtajan, patriarkka Kirillin puheista hyökkäyssodan oikeutuksesta, Tapio Luoma vastasi, ettei muista elämänsä aikana koskaan kuulleen kirkonjohtajan perustelevan oman maansa hyökkäyssotaa uskonnollisella retoriikalla. 
“Tilanne, jossa uskonnollisuus nivotaan yhteen nationalismin ja imperialistisen ajatustavan kanssa, on ehdottomasti väärin, eikä se ole kristillisen uskon ja opin mukaista”. arkkipiispa Luoma sanoi. 
Kun puhe siirtyi Raamatun eri tulkintoihin, hän totesi, että “Raamatulla ei saa nujertaa ihmistä, vaan nostaa ja auttaa elämässä eteenpäin. Tehtävämme on vakuuttaa ihmisille Jumalan rakkautta.” 

Tuoksuöljyt ja tyhjä hauta – Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.
    Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut. (Luuk. 24:1–12)

Kaksi sädehtivän kirkkaisiin vaatteisiin pukeutunutta miestä ilmestyi yhtäkkiä Jeesuksen haudalle tulleille naisille. Näin naiset ilmeisesti kuvailivat heitä apostoleille. Eivät enkeleinä, vaan miehinä. Jos heitä olisi ollut vain yksi, olisiko silloin herännyt kysymys, olisiko kyseessä kuitenkin voinut olla Jeesus ylösnousemusruumiissaan?

Jumalan sanansaattajat – Apostolien teoissa mainitaan myös kaksi valkopukuista miestä:
Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: “Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.” (Apt.1:10-11
)

Johanneksen evankeliumi kertoo tapahtumat haudan luona Magdalan Marian kokemana: Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. 
hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: “Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.”  (Joh.20:1-2)

Kaksi valkopukuista enkeliä – Pietarin ja Johanneksen riennettyä katsomaan tyhjää hautaa ja palattua hämmentyneinä takaisin majapaikkaansa Magdalan Maria jäi haudan luo itkemään. Ja kurkistaessaan uudelleen sisälle hautaan hän näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. murheissaan Enkelit sanoivat hänelle: “Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: “Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” (Joh.20:11-13)
Näin sanottuaan Maria kääntyi ja näki Jeesuksen. Maria ei kuitenkaan tunnistanut ylösnoussutta Jeesusta, vaan luuli häntä ensin puutarhuriksi. Vasta kun Jeesus puhutteli häntä hänen omalla nimellään, hän tunnisti Opettajansa. “Rabbuuni”, Maria huudahti. (rabbuuni = hepreaksi ‘opettajani’)   

Mietin miten usein me mahdammekaan kohdata ylösnousseen Kristuksen tunnistamatta Häntä. Monissako kohtaamisissa Hän on ollut läsnä huomaamattamme? 
Mitä jos tänä Pääsiäisen aikana (joka jatkuu aina Helluntaihin saakka) yrittäisin aivan erityisesti istuutua odottamaan, kuuntelemaan josko Hän puhuisi minulle, kutsuisi nimeltä.
Kaipaan kuulla Hänen ääntään. Haluan kuulla, mihin Opettajani kehottaa minua tänä erikoisena aikana, jota nyt elämme. Miten Hän haluaa minussa toimia, miten ja mihin johdattaa.

Sillä uskon, että Hän haluaa johdattaa meitä jokaista, kunhan annamme Hänelle siihen mahdollisuuden ja olemme kuulolla.  Se edellyttää pysähtymistä ja hiljentymistä, erityisesti tänä aikana, jolloin niin monenlaiset, toisella tavalla syvästi koskettavat asiat pyrkivät valtaamaan kaiken huomiomme. 

Ylösnoussut Kristus, auta meitä havaitsemaan läsnäolosi elämässämme. Auta meitä kuulemaan johdatustasi, Jotta osaisimme olla Sinun oppilainasi sillä tavoin, kuin Sinä meiltä itse kultakin odotat ja toivot.
Anna Hyvyyden, Valon ja Rauhan voittaa. Anna Sinun Rauhasi laskeutua sydämiimme ja maailmaan. Kiitos että olet kaikkien kärsivien kanssa. Suojele ja varjele kaikkia uhan keskellä olevia ja eläviä.  Kiitos että olet kanssamme.   💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Et ResurrexitJ.S. Bach

Pääsiäissunnuntain tekstinä on lisäksi Hoos. 6:1–3.

Kristus on ylösnoussut, totisesti, ylösnoussut!
Hyvää Pääsiäistä!