25.5.2020. Nyt kun liikkumisrajoituksia on alettu purkaa ja ihmiset palaavat 3 kk:n eristysajan jälkeen kaduille, puistoihin ja rannoille nauttimaan kevätpäivistä, monet varmaan miettivät, miten olla ja liikkua turvallisesti & tartuntavapaasti. Etäisyyden pitäminen ja varovaisuus kun on yhä ohjeistuksena.   

Yhteistä matkaa teemme, erilaisesta keväästä ikinä erilaiseen kesään ikinä. Etäisyyksistä huolimatta yhdessä. 🙂

Lähelle – Aina vaan tämä poikkeustila tuo mieleen, kuinka meillä kaikilla on Eräs, johon ei tarvitse pitää etäisyyttä tai turvavälejä, ja joka vain toivoo ja odottaa meitä lähikontaktiin ja -yhdessäoloon. Mitä lähemmäs ja mitä enemmän yhdessä, sitä parempi… – kummankin kannalta. 🙂

Matkaa, nousemista, astumista…? – Viime viikolla oli Kristuksen taivaaseenastumispäivä. Sana taivaaseenastuminen on usein mietityttänyt minua. Toisissa kielissä puhutaan Kristuksen taivasmatkasta tai nousemisesta (himmelfärd, Himmelfahrt, Ascension, ascensione).
Suomenkielisessä käännöksessä Kristus ei tee matkaa vaan yksinkertaisesti astuu taivaaseen.

Mitä jos matka taivaalliseen ulottuvuuteen ei olekaan niin pitkä kuin yleensä ajatellaan? Mitä jos taivas onkin vain askeleen päässä, meistäkin? 

Jeesus sanoi:
”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.” (Joh. 14: 15-21 )

Lähellä – Jeesus sanoi myös kääntyvänsä Isän puoleen (rukoilevansa ja pyytävänsä Isältä) ja Isä antaa hänelle, mitä hän pyytää. Isä oli häntä lähellä; niin lähellä, että hän saattoi milloin vain kääntyä Hänen puoleensa.
Jeesus sanoi myös, että Isä on hänessä ja hän Isässä. Siinä ei enää ole kyse minkäänlaisesta etäisyydestä. Siinä ollaan yhtä.

Vaikka Jumalan Pojan asema onkin aivan erityinen, niin maanpäällisen tehtävänsä suhteen kuin nytkin, ylösnousseena (Jumalan oikealla puolella), taivaallinen Isämme kuulee myös meitä, maan päällä käyskenteleviä lapsiansa. Erityisesti silloin kun rukoilemme Hänen rakkaan Poikansa nimessä.

Isä meidän joka on taivaissa kuuli senkin, kun Jeesus ennen taivaisiin kohoamistaan pyysi Häneltä ystävilleen ja seuraajilleen Puolustajaa, Totuuden Henkeä. Vaikkei Jeesus enää olisi fyysisesti läsnä, Henkensä kautta hän tulisi olemaan.
Taivaan Isä täytti Poikansa pyynnön, ja siksi Poika saattoi sanoa: 
“Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt.28:20)

Helluntain ihme – Kirkkovuodessa Helatorstaita, Kristuksen taivaaseenastumista, seuraava etappi on Helluntai, Pyhän Hengen vuodattamisen päivä.
Vielä nytkin, 2000 v. myöhemmin, Helluntaina juhlitaan ja ihmetellään tuota päivää, jota kuvataan UT:ssa (Apt.2).

Tuo päivä oli ainutlaatuinen. Silloin kaikki Jerusalemissa olleet – niin Jeesuksen opetuslapset, kaupungin muut asukkaat ja sinne saapuneet pyhiinvaeltajat – saivat nähdä, kuulla ja ihmetellä, kuinka se mitä Jeesus oli luvannut, oli totta. Ja sitä, millainen vaikutus sillä oli paikalla oleviin. (Eikä vain sinä päivänä, vaan sitä seuraavina päivinä, vuosina ja vuosikymmeninä.)

Pyhän Hengen todellisuus – Ihmeellisintä minusta kuitenkin on se, että Pyhän Hengen läsnäolo ja vaikutus ei ollut totta vain tuolloin Jerusalemissa tai siellä, mihin opetuslapset lähtivät viemään hyvää sanomaa Pyhän Hengen täyttäminä ja johdattamina. Vaan että Pyhä Henki toimii ja vaikuttaa myös meidän aikanamme, meitä ympäröivässä maailmassa ja meissä.

“Hän pysyy luonanne ja on teissä” – Voisiko tuo merkitä meille enemmän kuin Jeesus Nasaretilaisen opetuslapsilleen lausumia sanoja Lähi-idän pyhässä kaupungissa kauan, kauan sitten?

Askel taivastodellisuuteen – Voisiko olla, että jo ajatuksemme määrittelevät sitä, millaista todellisuutta me itse asiassa elämme todeksi?
Voisiko olla mahdollista nousta fyysisten aistien määrittelemästä todellisuudesta siihen todellisuuteen, joka on koko ajan olemassa, näkymättömissä?
Voisimmeko hengessämme ‘astua’ siihen todellisuuteen, jossa Pyhä Henki toimii ja vaikuttaa, tälläkin hetkellä? Eikö se ole siirtymistä taivastodellisuuteen?

Tuo askel on otettavissa uskon varassa, milloin vain. Hän joka ‘pysyy luonamme ja on meissä’ on läsnä koko ajan. Kuin odottaen, milloin käännymme Hänen puoleensa, milloin otamme tuon askeleen.

Jossain vaiheessa usko saattaa muuttua kokemukseksi, joka ei jätä sijaa epäilylle. Viimeistään silloin voi huokaista: nyt taidan ymmärtää hieman siitä, mitä Kristus halusi – ja haluaa – meidän ymmärtävän. Siitä, minkä Hän haluaisi olevan meille totta, minkälaisessa tietoisuudessa Hän haluaisi meidän elävän. Taivastietoisuudessa.
Niin että Hänen Henkensä voisi vaikuttaa ja toimia meissä ja elämässämme – tässä maailmassa – yhä enemmän. Ja niin että voisimme tietää, että Hän todella on.

“Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. (Joh. 14:20)

Kristuksen lupaus tulla ja olla kanssamme on ihana muistaa, varsinkin silloin kun tuntee itsensä yksinäiseksi tai orvoksi. Hän haluaa meidän muistavan, ettemme ole yksin, vaan että meillä on aina Auttaja, Puolustaja.

Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. (Ps.46:2).

100-vuotias kapteeni Tom Moore kiersi rollaattoriinsa nojaten puutarhansa ympäri 100 kertaa keräten tempauksellaan yli 32 miljoonaa puntaa Britannian terveydenhuollolle, joka kamppaili koronaviruksen aiheuttamien taloudellisten vaikeuksien kanssa.
Uutisissa kerrottiin Englannin pääministerin kiittäneen ja onnitelleen Tom Moorea kutsuen tätä ‘Valon majakaksi’. Koska engl. sana lighthouse (valotalo) merkitsee majakkaa, mietin, mikä tuo Valon majakka merkitsi.

Valopiste – Video-onnittelusta selvisi, että B.J. kutsui Tom Moorea ‘Point of Light’iksi. Point of Light?
Brexitin takia pääministerin tehtävästään eronnut David Cameron laittoi aikoinaan Britanniassa  alulle käytännön, jossa hyväntekeväisyydessä ansioituneet saivat Points of Light -kunniamaininnan. Nyt sen sai Tom Moore.

Asiaa googlatessani tuli eteen kaksikin laulua. Toinen alla, countryhenkinen. Sanat kertovat toisista huolehtimisesta. (Toisen taidan laittaa ensi viikon blogiin.)

Kristus, auta meitä olemaan Valon pisteitä, säteilemään Sinun Valoasi. Anna Pyhän Henkesi täyttää meidät, vahvistaa meitä, johdattaa meitä, liikuttaa meitä. Niin että tästä maailmasta voisi tulla Hengen täyteinen paikka.
Niin että Taivas olisi keskellämme. Että hengittäisimme ja eläisimme todeksi Helluntain ihmettä 🙂 

Point Of LIght – Randy Travis

“On olemassa piste, jota et voi ohittaa
tilanne, jossa on seistävä suorana
ja puhua sanoja, joita todella tarkoitat
on kohta, jolloin on päätettävä
tehdä jokin asia koska se on oikein
silloin sinusta tulee valonsäde
on olemassa pimeys jonka jokainen joutuu kohtaamaan
se haluaa ottaa sen, mikä on hyvää ja oikeudenmukaista
ja lakaista sen roskiin  
tuo pimeys sulkee kaiken sisäänsä
kunnes kohtaa yhden ainoan valonsäteen
joka kuljettaa kotiin
– toivon säde pimeimmässä yössä

Jos näet, mikä on väärin
ja koetat saada hyvää aikaan, näet valonsäteen
on sankareita, joiden nimiä emme koskaan kuulleet
omistautunut vapaaehtoisten hiljainen armeija
joka työskentelee ruokkiakseen nälkäisiä
ja auttaa lähimmästään
on niitä jotka antavat kodin kodittomille
ja toivoa niille, joilla ei sitä ole
on unelmoijia, jotka tekevät unelman todeksi
opettaen lapsille, että he kykenevät mihin tahansa
eikö tässä maa(ilma)ssa ole juuri siitä kyse
yksitellen, vuorilta rannikoille saakka
valonpisteet kutsuvat, sinua ja minua”

Muut Helluntain tekstit ovat: Ps. 68: 5-11, Jer. 31: 31-34 ja Ap.t. 2: 1-13 .