Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.
Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!
Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee. (Ps. 95: 1-2, 6-7)
“Elämä on ihanaa” – Kun toimittaja kysyi 10-vuotiaasta lähtien pyörätuolissa ja 20-vuotiaasta hengityslaitteen avulla hengittävältä, lihasrappeumaa sairastavalta Jukka Sariolalta (56v) miten tämä jaksaa ajatella niin positiivisesti, hänen katseensa kirkastui todetessaan: “Elämähän on ihanaa!”
Olivatpa olosuhteet millaiset tahansa, aina voi löytää elämässään kiitoksen aiheita. Se on asenne, joka tuo Valon elämään. Ja sitä voi harjoitella, joka päivä, ja vähitellen siitä tulee vallitseva asenne.
Voi aloittaa vaikka kuinka itsestään selviltä tuntuvista asioista. ‘Kiitos Taivaan Isä, että hengitän.’
Neg. ajatukset keräävät tummia pilviä yllemme. Kiitollinen mieli on kuin tuuli, joka ‘lakaisee puhtaaksi taivaan’, alla olevan Jobin kirjan tekstin sanoin.
Kultainen hohde – Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan. Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa.
Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus.
Koskaan hän ei tuomitse väärin. Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä.
Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana. (Job 37: 21-24)
Mitä kaikkea Jumala on? – Voimme koettaa ymmärtää ja kuvatakin Kaikkivaltiasta, oman rajallisen käsitys- ja käsittelykykymme, uskomustemme ja kokemustemme perusteella, mutta paljonko se kertoo Hänestä, joka on niin suunnattoman paljon enemmän ja suurempaa kuin ikinä osaamme edes kuvitella?
Kuitenkin meillä on sisimmässämme syvä tarve ymmärtää enemmän kuin ne määritelmät, joihin olemme Hänet rajanneet.
Ajattelen, että Jumala ilmoittaa itsestään meille vain pienen osan kerrallaan – sen verran kuin kykenemme siinä hetkessä käsittämään. Hän antaa meidän aavistella, ja jättää tilaa kaipaavalle etsinnälle.
Käsittämätön – Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä. (Saarn. 8: 16-17)
Silloin, kun jotain todella huonoa tapahtuu, aletaan usein pohtia, miksei Jumala estänyt sitä. Tai kuinka Jumala salli tällaisen tapahtuvan. – Mietimmekö silloin ihmisten omaa osuutta? Sitä, olemmeko itse toimineet harkitsemattomasti, tai jopa harkitusti väärin yksilöinä, ryhmittyminä, ihmiskuntana?
Vaikka Jumala toivoo meidän toimivan Hänen tahtonsa mukaisesti ja vaikka Hän vaikuttaa kaikessa, on kaikessa mukana ja hallitsee kaikkea (kuten Efesolaiskirjeessä alla todetaan), Hän on antanut meille vapauden toimia oman tahtomme mukaan (ja sen taidonhan me hallitsemme).
Jokin asia voi tapahtua itselle tai toisille jonkun ajattelemattomuuden tai huolimattomuuden vuoksi. Jumala näkee senkin. Syyttäminen tai syyllisten etsiminen ei kuitenkaan tuo mielenrauhaa.
Jumalan tekoa on se, että Hän vetää meitä puoleensa, yhteyteensä. Jumalan tekoa on se, että Hän lohduttaa, rohkaisee, kantaa vaikeuksienkin yli.
Erityisesti kesällä, jolloin luonto pursuaa niin käsittämättömän monimuotoista vehreyttä ja kauneutta, mietin tätä luomakuntaa ja sen Luojaa: miten runsaasti hyvää ja kaunista Hän onkaan halunnut antaa meille, ihmeteltäväksi ja nautittavaksi.
Miten Hänen tahtonsa meitä kohtaan onkaan hyvä.
Yksi on toivo – Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.
Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. (Ef. 4: 1-6)
Kauniita kohtia tuossa Efesolaiskirjeestä. 🙂
‘Nöyriä, lempeitä, kärsivällisiä’ – jotkut ovat sellaisia luonnostaan, toiset joutunut tsemppaamaan enemmän tai vähemmän jonkun – tai noiden kaikkien piirteiden – kanssa.
Onneksi elämä antaa tähän koko ajan harjoittelumahdollisuuksia! Ja jos käytämme niitä hyväksemme, noista ominaisuuksista voi tulla meissä jopa hallitsevia piirteitä (sen sijaan että niiden vastakohdat hallitsisivat meitä).
Minusta on mahtavaa, että meillä on mahdollisuus koko ajan kehittää luontoamme. – Ajatella, jos Jumala olisi luonut meidät tiettyyn muottiin, jossa meidän olisi pysyttävä koko elämämme ajan! Uh sentään!
‘Auttakoon Rakkaus’ – Niin, tuohan on se tärkein. Silloin kun ei itsellä voimat ja kyky riitä tulla toimeen lähimmäisensä kanssa, on Rakkaus. Häneltä voi pyytää: Auta Sinä.
Hän, joka on Rakkaus ja Henki, haluaa yhdistää meidät, niin itseensä kuin toisiimme.
‘Rauhan sitein’ luodaan yhteyttä, joka kestää tyvenet ja myrskyt.
Hengen luoma ykseys on arvokas, vaalimisen arvoinen asia. Sitä eivät välimatkat voi katkaista. Se kestää vaikeatkin koettelemukset. Se on punottu Rauhan ja Rakkauden sitein; ja ne ovat kaksi niin lujatekoista voimaa, ettei niitä voi mikään voittaa.
‘Hengen luoma ykseys’ – Kun tuota mietin, muistuu mieleen, kuinka olin 90-luvulla lukenut erään amerikkal. new age -open (Drunvalo Melchizedekin) haastattelun, jossa hän puhui ‘yhtä olemisesta’. (“we are one”) ja kuinka se resonoi minussa niin vahvasti sellaiseen, jota olin itsekseni mietiskellyt. Halusin tavata hänet ja kysyä enemmän.
7v. myöhemmin järjestin Suomessa kurssin, jonka käyminen oli edellytys D.M:n kurssille pääsemiseen). (Niitä aloin pyynnöstä sitten itsekin pitää, kunnes lopullisesti jätin new age -jutut.) – D.M:n kurssilla oli 100 osallistujaa ja tauoilla niin moni halusi keskustella hänen kanssaan, etten päässyt häntä jututtamaan.
Ykseys-asia puhutteli ja askarrutti kuitenkin niin paljon, että ilmoittauduin vielä hänen USA:ssa pitämälleen kurssille, jonka aihe itse asiassa liittyi ykseyteen. Pyysin samalla, että saan tehdä hänestä haastattelun lehteen, varmistaakseni siten, että pääsen kysymään häneltä aiheesta. – Vaan kuinka kävikään. Yli tunnin haastattelusta en lähtenyt yhtään viisaampana. D.M:n vastaukset olivat niin ympäripyöreitä.
Nyt (20v. myöhemmin) ajattelen, että kai tuolla kaikella kuitenkin oli tarkoituksensa. Pitäessäni kursseja ympäri Suomea sain tavata paljon ihania ihmisiä, henkisiä etsijöitä, jollainen itsekin olin. – Se vain oli ihmeellistä, etten kohdannut ketään, joka olisi kertonut minulle, että Raamatussa puhutaan ykseydestä, ja siitä, että on Yksi, joka kutsuu meitä yhteyteen, ykseyteen.
“Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.
Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.” (Joh.17:21-22)
Ykseyden määrittely – Ymmärrän nyt myös sen, että ykseyttä ei oikeastaan voi kuvata. Siitä voi kyllä lukea, mutta jotta se tulisi itselle todeksi, se pitää elää todeksi. Kokea sitä, elää siinä.
Mitä on ykseys Taivaan Isän kanssa? Eihän sitä millään voi pukea sanoiksi. Entä ykseys Pojan kanssa? Ykseys Pyhän Hengen kanssa? Yhteyttä ehkä kyllä voi jotenkin kuvata, mutta ei ykseyttä…
Jumalan Poika eli ja elää ykseydessä Isän kanssa. “Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh.10:30)
Siihen Hän kutsuu meitäkin. – Mikä ihana kutsu, kuinka sitä voisi vastustaa? Se on päämäärämme.
Jeesus sanoo:
”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.” (Joh. 15: 1-10)
Karsimista – Nyt korona-aikana elämästämme on karsittu niin paljon pois: tapaamisia, kokoontumisia. Mutta moni on myös havahtunut huomaamaan asioita, jotka itsessä ja omassa elämässä ovatkin turhia ja epäolennaisia. Asioita, joita ilman pystyykin elämään.
Itse ainakin huokaan: Jeesus, kiitollinen olen, jos karsit minusta sellaista, mikä on hedelmätöntä ja turhaa. Voi että sitä löytyy minusta. Karsithan lempeästi ja hellästi. Auta minua myös itse huomaamaan ja oivaltamaan asioita, joita minun on hyvä jättää, karsia pois itsestäni. Sellaisia asenteita, tapoja ja taipumuksia, jotka eivät tuota mitään hyvää.
Sana puhdistaa – Jeesus sanoi, että hänen sanansa puhdistavat. Joskus luen engl.kielistä Raamattuani sen vuoksi, että siinä on punaisella tekstillä kaikki Jeesuksen sanat.
Johanneksen evankeliumi kertoo, että Kristus itse on Sana.
Eikö siis se, että me luemme Sanaa ja olemme näin Häneen yhteydessä, ole jo sinänsä puhdistavaa?
Vastavuoroinen sopimus – “Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” Siinä Jeesuksen esittämä diili. Kahdenkeskinen sopimus, jossa on kyse vastavuoroisuudesta.
Sen lisäksi että saamme ottaa vastaan Jumalan rakkautta ja huolenpitoa, Hän toivoo meidän tekevän osamme: pysymään Hänessä. Se ei ole paljon vaadittu. Ja kuitenkin joskus se tuntuu paljolta. Silloin kun on väsynyt, silloin kun ei jaksaisi mitään.
Juuri silloin: heitätkö kaiken turhan minusta pois, kaiken sellaisen, mikä vie voimia ja kauemmas Sinusta?
12 pysymissanaa, (mikäli laskin oikein). 9 niistä liittyvät meidän pysymiseemme Hänessä, 3 vahvistaa Hänen pysyvän meissä. 12 on täydellisyyden luku. Jumalan – Isän, Pojan ja Pyhän Hengen – kautta voimme päästä senkaltaiseen yhteyteen, mitä Hän kanssamme haluaa.
Sana meissä – “Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen.”
Hymyilyttää: Jeesuksen oli aika helppo luvata tuo, kun hän tiesi, miten vaikeaa se meille olisi.
Ja kuitenkin: Jumala haluaa meidän pyytävän Häneltä. Saamme pyytää mitä ikinä haluamme, mutta Hänestä on sitten kiinni, kuinka Hän arvioi sen, miten Hänen Sanansa on pysynyt meissä ja kuinka olemme eläneet sen mukaan, siinä millaisia ajatuksia ja asenteita olemme vaalineet, kuinka olemme kohdelleet toisia, antaneet anteeksi jne.
Kuinka ylipäätään on mahdollista pitää Kristuksen sanat ja elää niiden mukaan?
Tulee mieleen Jeesuksen sanat: “”Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle.” (Luuk.18;27)
Vaikka Jumala onkin antanut meille vapaan tahdon, uskon vakaasti, että Hän haluaa auttaa meitä Hänen tahdossaan pysymisessä. Meiltä se kuitenkin edellyttää Hänen Sanansa/Tahtonsa tutkimista, ja kuulolla olemista.
“Pysykää minun rakkaudessani” – miten kaunis kehotus Jeesukselta. – Miten sekään millään voisi onnistua? – Jeesus antaa siihen neuvon, joka ei kyllä paljon helpota asiaa:
“Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”
Tuosta kuitenkin on ollut kyse jo ammoisista ajoista alkaen: Jumala halusi ja haluaa meidän noudattavan Hänen käskyjään. Valitsevan Hänen käskynsä, vaikka houkutukset olisivat kuinka suuret toimia juuri niiden vastaisesti.
Onneksi Hän tuntee lapsensa. Hän näkee, kuinka avuttomia ja kykenemättömiä me olemme.
Vaikka halua olisi pysyä Hänen Sanassaan, niin aina tulee niitä unohduksia, lipsahduksia ja kompastumisia.
Ihanaa on tietää, että meillä on Isä, joka nostaa, kun kaadumme, johdattaa kun olemme eksyneet, vetää – ennemmin tai myöhemmin – takaisin yhteyteensä.
Siitä alkaa – tai jatkuu – matka kohti ykseyttä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kanssa.
Sir Tomas Moore, 100-vuotias veteraani kerätessään kävelytempauksellaan brittiläiselle terveydenhuollolle huikean summan (ja jolle kansa vaati ritarin arvonimen), sai voimaa alla vanhasta gospel-laulusta You’ll Never Walk Alone.
“Tämä on kaikille niille ihmisille, joilla on vaikeaa tällä hetkellä. Aurinko paistaa vielä teille, ja pilvet katoavat”, Moore totesi BBC:n mukaan otettuaan urakkansa viimeiset askeleet.
You’ll Never Walk Alone – Elvis Presleyn tulkitsemana
‘Kun kuljet läpi myrskyn
kulje pystypäin, älä pelkää pimeää
myrskyn jälkeen on taivas kultainen
ja leivosen suloinen laulu soi hopeisena
kävele läpi tuulen ja sateen
vaikka ne puhaltaisivat ja huuhtoisivat unelmasi
jatka kulkemista toivo sydämessäsi
etkä koskaan kävele yksin’